Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten puhemies asian esittelyssä totesi, käsittelyssä on nyt ed. Esa Lahtelan ym. edustajien jättämä muistutuskirjelmä oikeuskanslerin virkatointen lainvastaisuudesta. Perustuslakivaliokunta on perustuslain mukaisesti valmistellut asian ja tekee esityksensä tälle täysistunnolle tässä asiassa. Asiasta voidaan sanoa, että kyseessä on ensimmäinen tapaus, jossa yksittäinen oikeusriita tuodaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja eduskunnan täysistunnon käsittelyyn sillä liitännällä, että kyse on siitä, missä määrin oikeuskansleri on valvonut oikeuslaitoksen ja asianajajien toimintaa, jotta asiassa olisi päädytty oikeudenmukaiseen lopputulokseen.

Puhemies! Asian tausta on hyvin yksinkertainen. Kyseessä on home- ja kosteusvaurioisen talon kauppa, jossa ostajina ovat toimineet Elina ja Rauno Sarkkinen. Kaupan jälkeen on havaittu virheitä tuossa talossa ja sen jälkeen asiasta on neuvoteltu ja myyjät ovat antaneet Sarkkisille korvauksen, joka vastaa arviota korvauksen määrästä. Asia on viety ensin Joensuun käräjäoikeuteen. Vaatimus kaupan purusta ei menestynyt käräjäoikeudessa. Sen sijaan vahingonkorvausvaatimus menestyi, mutta vahingonkorvausvaatimus oli saman suuruinen kuin se, mikä oli jo maksettu kantajille vahingonkorvauksena myyjien toimesta.

Tässä tapauksessa kävikin niin, että oikeudenkäyntikulut olivat noin 107 000 markkaa eli jopa tuota oikeusriitaa suurempia, ja sillä oli tietysti merkittävää vaikutusta ostajien taloudelliseen asemaan. Osittain johtuen näistä korkeista oikeudenkäyntikuluista talon ostaneet Sarkkiset eivät valittaneet käräjäoikeuden päätöksestä, vaan tuo ratkaisu jäi lopulliseksi eli asiaa ei viety laillisessa järjestyksessä hovioikeuden ratkaistavaksi.

Tämän jälkeen Sarkkiset olivat kuitenkin tyytymättömiä käräjäoikeuden ratkaisuun ja he jättivät kaksi erillistä purkuhakemusta korkeimmalle oikeudelle katsoen, että lakia ei ollut asiassa oikein sovellettu. Ensimmäinen purkuhakemus hylättiin ja toinen purkuhakemus saapui liian myöhään korkeimmalle oikeudelle.

Tämän jälkeen Sarkkiset kantelivat asianajajiensa toiminnasta Lakimiesliiton valituslautakunnalle. Ensimmäisen asianajajan osalta todettiin, että puutteita hänen toiminnassaan ei ollut. Sen sijaan Asianajajaliiton kurinpitolautakunta arvioi jälkimmäisen juristin toimineen tavalla, josta hän sai huomautuksen. Huomautus perustui siihen, että tuo purkukirjelmä jätettiin korkeimmalle oikeudelle liian myöhään. Tämän jälkeen Sarkkiset ovat viisi kertaa kannelleet oikeuskanslerille kohtelustaan. Osittain nämä kantelut ovat olleet myöskin samanperusteisia.

Arvoisa puhemies! Asian ratkaisu on suhteellisen selkeä. Ensinnäkin on täysin selvää se, että oikeuskansleri ei voi arvioida käräjäoikeuden eikä tuomioistuinten ratkaisujen oikeellisuutta. Meillä Suomessa on vallalla vallan kolmijaon oppi, jonka mukaisesti tuomioistuinlaitos on itsenäinen, tekee itsenäisesti päätöksensä ja muut eli toimeenpanovalta ja lainsäädäntövalta eivät voi puuttua näitten tuomioitten oikeellisuuteen, joten tältä osin voidaan katsoa, että käräjäoikeuden ratkaisua on pidettävä oikeana ratkaisuna tässä asiassa.

Tärkeätä on myöskin todeta se, että oikeuskansleri ei ole muutoksenhakuviranomainen eli häneltä ei voida pyytää muutoksenhakua asioihin ja hän ei näitä ratkaisuja voi kaiken kaikkiaan muuttaa. Se, mitä oikeuskansleri perustuslain mukaan arvioi, on prosessin lainmukaisuus, ja tuomioistuinten osalta tämä tarkoittaa sitä, että asiat pitää käsitellä ilman aiheetonta viivästystä ja että asiat täytyy käsitellä myöskin asianmukaisella tavalla.

Mitä asianajajien valvontaan tulee, niin tältäkin osin oikeuskanslerilla on tietty roolinsa. Mutta se kuitenkin tarkoittaa sitä, että kun hän valvoo asianajajien toimintaa, hän voi vaatia Asianajajaliiton hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin Asianajajaliiton jäsenen osalta tai sen lisäksi hän voi vaatia ja valittaa tuon Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan päätöksestä hovioikeuteen, jos hän on tyytymätön tuon kurinpitolautakunnan tekemään ratkaisuun. Kun perustuslakivaliokunta arvioi tilannetta, saatettiin todeta, että ne ratkaisut, joita Asianajajaliiton kurinpitolautakunta oli antanut näissä kahdessa tapauksessa, olivat asianmukaisia.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Sarkkisten tapaus on monien onnettomien yhteensattumien ja taitamattomuuden tulosta. Monella kansalaisella on käsitys, että oikeuskansleri voi muuttaa tuomioita, mutta edelleen on todettava se, että tuomioistuinlaitoksen päätökset ovat lopullisia ja vain tuomioistuinlaitos itse voi näitä ratkaisuja muuttaa.

Oikeuskansleri valvoo viranomaisten toimintaa ja julkisten tehtävien hoitamista, mutta hän ei voi puuttua yksittäisten kansalaisten välisiin siviilioikeudellisiin, yksityisoikeudellisiin riita-asioihin. Asianajajien toiminnan valvominen tapahtuu ensisijaisesti Asianajajaliiton kurinpitolautakunnan välityksellä, jonka päätöksistä oikeuskanslerilla on valitusoikeus, mutta hän ei kuitenkaan voi yksin näitä päätöksiä millään tavalla muuttaa. On myöskin syytä todeta, että se tapa, jolla oikeuskansleri on vastannut kaikkiin Sarkkisten kanteluihin, on ollut asianmukainen, käsittely on ollut perusteellista, huolellista ja on puututtu kaikkiin olennaisiin seikkoihin. Voidaan sanoa, että tästä syystä oikeuskanslerin ei perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan voida katsoa syyllistyneen muistutuskirjelmässä tarkoitettuun lainvastaiseen menettelyyn virkatoiminnassaan.

Arvoisa puhemies! Tämän johdosta ehdotankin, että eduskunta ed. E. Lahtelan ym. tekemän valtioneuvoston oikeuskansleri Paavo Nikulan virkatoimilain mukaisuuden tutkimista koskevan muistutuksen johdosta päättää olla nostamatta syytettä oikeuskansleria vastaan.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ensinnäkin perustuslakivaliokunnalle perusteellisesta käsittelystä. Kävin niitä papereita läpi, ja siinä on kuunneltu asiantuntijoita. Mutta sen verran voisi todeta, että ensinnäkin tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä on yksi virheellinen väittämä, jonka haluan tästä oikaista. Ensinnäkin asiantuntijakuulemisessa olisi odottanut, että olisin itse päässyt sinne osallistumaan, koska olen tutustunut näihin jokaiseen nippeliin ja nappeliin, mikä tässä on ollut, ja sen takia ei nyt olisi ainakaan haittaa siitä ollut perustuslakivaliokunnalle, jotta olisi tullut oikeat tiedot tästä käsiteltävänä olevasta asiasta. Ja mahdollisesti, tapoja kun en tiedä, mutta niin kuin valiokunnan puheenjohtaja totesi, tämä on ensimmäinen kerta kun tämmöinen asia on esillä, niin ei kai olisi ollut estettä, vaikka näitä asianomaisia henkilöitä olisi myös kuultu, koska heillä lienee syvin ja paras tuntemus siitä todellisuudesta.

Ensinnäkin siitä väittämästä, joka tässä mietinnössä todetaan, että nämä hometalon ostaneet Sarkkiset olisivat saaneet ilman oikeuden päätöstä saman minkä saivat myöhemminkin. Se ei sinällään pidä paikkaansa, koska kysehän koko asiassa oli siitä, jotta siellä käräjäoikeudessa ei koskaan otettu huomioon sitä todellista vahingon määrää, mikä näille olisi kuulunut. Sehän kävi sillä tavalla tässä, jotta nämä saivat noin 55 000 markkaa hyvitystä niistä vahingoista. On kaksi tapaa arvioida todellinen vahingon määrä. Ensimmäinen tapa, jolla heidän asianajajansa Romppanen lupasi tämän hoitaa, on se, jotta hän vaatii käräjäoikeudessa tämän talon ostohinnan ja myyntihinnan välistä erotusta, joka on semmoinen noin 160 000—170 000 markkaa. Missään vaiheessa tämmöistä vaatimusta ei tullut, mutta sitten siinähän otettiin Sarkkisten ja heidän asianajajansa toimesta virallinen tavaran tarkastaja, ja hän teki ensistään arvion, jolla perusteella tämä oikeuden päätös syntyi, mutta hän teki myös toisen arvion. Tämä Sarkkisten asianajaja Romppanen sitten totesi, että sitä ei tarvitse kirjallisesti muuttaa vaan Insinööritoimisto Riikonen tulee sinne käräjiin suullisesti todistamaan tämän, mikä se tarkistettu vahingon määrä on. Hän kävi siellä todistamassa, ja se oli 99 000 plus katon arvo. Sitä käräjäoikeudessa ei missään vaiheessa otettu huomioon.

Siitä todettakoon, että käräjäoikeus hävitti nämä nauhat, joiden oletettiin olevan tallessa, koska, niin kuin täällä todettiin valiokunnan puheenjohtajan suulla, tästä ei valitettu hoviin, koska näitä talokaupan tekijöitä varoitettiin siitä hoviin menosta, että kun on syntynyt väärä päätös, niin kannattaa suoraan hakea tuomion purkua, koska voi tapahtua sillä tavalla, jotta hovista tulee lisää oikeudenkäyntikuluja. Nämä tietysti tavallisina maalaisihmisinä, niin kuin useampi meistä tuolla sattuu olemaan, kun ei ole lakia hirveästi luettu, uskovat näitä asianajajia.

Siinä mielessä tässä tapahtui sillä tavalla, jotta tämä väittämä, joka on tässä valiokunnan mietinnössä, on siinä mielessä väärä, jotta tämä ei perustu siihen todellisuuteen, mikä se vahingon määrä oli. Jos nämä Sarkkiset olisivat saaneetkin sen oikean vahingon määrän, niin eivät he kai tässä olisi riitelemässäkään siitä, koska he enempää eivät olisi halunneet vaatiakaan.

Elikkä eduskunta toteaa tässä valiokuntamietinnössä ... En ole esittämässä sitä, jotta Nikulalle syytettä nostettaisiin tässä, koska hyvin mietinnössä käy esille joitakin asioita ja muun muassa se, jotta Nikula on niin hampaaton tässä, jotta hän ei voi puuttua semmoisiin asioihin. Itsekin luulin aikaisemmin, jotta hän voisi puuttua, jos tämä ratkaisu on epäoikeudenmukainen, mutta tässähän todetaankin sillä tavalla, jotta päätöshän voi olla ihan mikä hyvänsä ja hän vaan tarkastaa, onko prosessit oikein. Jossakin vähän voisi moittia sitten, olisiko käräjätuomarin pitänyt ottaa se suullinen todistus vakavasti. Minusta olisi tietysti pitänyt, mutta siitäkin voidaan olla eri mieltä, mutta minä en tiedä, onko Nikula edes sitä asiaa tutkinut.

Sen takia minusta tästä pitäisi meidän oppia, sillä tavalla miettiä tämä, onko oikeuskanslerin tehtävänkuvaa mahdollista muuttaa jollakin tavalla. Perustelen sitä sillä tavalla, jotta jos mietitään tavallista taatelintallaajaa tai tossunkuluttajaa, mikä nyt voisi olla täällä Suomenmaassa, kanervikonkävelijää, niin tänä päivänä ihmiseltä odotetaan lähes juristikoulutusta pystyäkseen puolustautumaan näissä asioissa. Ensisijaisestihan uskotaan, mitä asianajaja sanoo, koska se on lukenut mies tai nainen ja se on niin kuin jumalansana, jota pidetään oikeana. Tässä aikaisemmin oikeuskanslerin kertomuksen yhteydessä tästä samasta asiasta puhuin ja muistan oikeuskanslerin vastanneen siihen, jotta näiden Sarkkisten olisi pitänyt ymmärtää puhaltaa peli poikki ja ottaa uusi asianajaja, jos tämä heidän asianajajansa ei ajanut heidän asiaansa, ei vaatinut sitä, mitä he itse vaativat.

Sen takia minusta tässä pitäisi luoda semmoinen systeemi kuitenkin, että joko saada lisää toimintavaltaa tähän kanslerille sillä tavalla, jotta jos näkee, että kaikki on mennyt pieleen ja tämä päätös ei ole oikeuden ja kohtuuden mukainen, niin silloin kanslerilla pystyisi myös olemaan siihen arviointimahdollisuus, tai toinen mahdollisuus, jos tämmöinen ei ole mahdollista, olisi perustaa tämmöinen kansalaisten oikeustoimisto, jolla olisi riittävät valtuudet sitten näissä tapauksissa puuttua myös oikeuden päätöksiin, koska monella on tällä hetkellä, kuten totesin, ensinnäkin tietämyksen puute, mutta sitten on se kuluriski olemassa, jotta ei köyhempi ihminen uskalla lähteä. Tässäkin tapauksessa 170 000 markkaa langetettiin siitä, jotta he lähtivät hakemaan oikeata vahingonkorvauksen määrää sieltä käräjäoikeudesta. Minusta sitä ei voi pitää millään kohtuullisena ratkaisuna.

Sitten itse sen verran voin käydä vielä läpi joitakin asioita, että kuvastuu, mikä kaiken kaikkiaan tämä systeemi on ollut olemassa. Kysehän on semmoisesta talokaupasta, jossa näillä ostajilla ei ollut kaikki tiedossa. Minulla sattuu olemaan täällä vakuutusosakeyhtiö Sammon Tuomo Kyllösen tämmöinen tarkastuskertomus sen talokaupan jälkeen, koska lähdettiin tutkimaan, onko vakuutuksesta saatavissa korvausta. Tässä on myyjäpuolella todettu, jotta vesikatto oli aikaisemmin vuotanut pesuhuoneen kohdalta. Sitten täällä todetaan, että vesikatteessa on noin 20 millin profiilipelti, tässä on tämä kaltevuusaste todettu, mutta naulaukset löyhtyneet ja peltien saumat auki, kattopellissä useita reikiä ja peltikatteen alta ei löytynyt aluskatetta. Sitten täällä todetaan, jotta pesuhuoneen seinien puurunkoiset osat ovat lahovaurioiset ja lisäksi vielä lattiakaivon liitosputki on sillä tavalla, jotta korotusrengas vuoti ja pesuhuoneen lämpöputket syöpyneet. Tällä saunan yläpohjan mineraalieristeessä oli vuotojen aiheuttamia jälkiä. Varaston kovapintaisissa seinissä ja katossa oli kosteuden aiheuttamia jälkiä. Viemärin tuuletusputken liitos auki ilman tiivistettä. Varaajan käyttöveden varoventtiili oli varaajan mineraalivillan eristetilassa ilman poistoputkea elikkä seinän välissä, ja venttiilistä tihkui vettä, joka tarkoittaa, että vuoti koko ajan kosteutta sinne seinän väliin. Sitten autotallin seinän cyproc-levyjen alaosat märät ja seinät kostuneet, alaohjaspuut lattiapinnan alapuolella ja ulkopuolisen maanpinnan kanssa samassa tasossa. Seinän avauskohdista alaohjaspuut lahot ja mädät. Tässä vaan muutamia tässä tarkastuskertomuksessa, joka toteaa, jotta piti olla kaikki edellytykset kaupan purkuun, mutta missään vaiheessa tämmöistä nämä ihmiset eivät onnistuneet saamaan.

Sen verran vielä taustaa tästä, jonka piti olla myös, kaikki materiaali, Nikulan käytössä, piti olla myös perustuslakivaliokunnan käytössä, näin minä ymmärsin, koska nämä asianomaiset ihmiset ilmeisesti lähettivät aika aktiivisesti postia tuolta Uimaharjusta päin. Tämä talo, jonka he ostivat, oli peruskorjauslainalla kunnostettu. Täällä sattuu olemaan sellainen lausuma, jossa todettiin, jotta Sarkkiset yhdessä vaiheessa pyysivät myös Uimaharjun rakennustarkastukselta arviointia siitä, mitä tässä on tehty. Siellä todetaan, jotta tällä peruskorjauslainalla on tehty tämmöistä pintakorjausta, ei siis syvällistä korjausta, ja niin kuin totesin tuossa aikaisemmin, siinä ilmeisesti on tehty aika paljon rakennusvirheitä. En tiedä kuka ne oli tehnyt, mutta kuitenkin kaikilla edellytyksillä piti olla oikeus nykylainsäädännön mukaan tämmöiseen oikeuteen ja kohtuuteen, jotta joko kauppa purkaa tai saada korvaus kokonaisuutena siitä vahingon määrästä. Sen takia äsken totesin, mitä pitäisi tehdä.

Yritin saada eduskunnan kanslian kautta lausumaehdotuksen liittyen tähän tarpeeseen, siihen, jotta näitä oikeuskanslerin mahdollisuuksia puuttua asiaan lisättäisiin tai sitten tämmöisen kansallisen oikeustoimiston perustamiseksi, mutta täällä pääsihteeri tulkkasi, jotta tähän ei voi ponsilausumia jättää, joten olkoon tämä sitten evästyksenä hallitukselle ja kaikille kansanedustajille, jotta tämmöinen toimenpide tässä pitäisi saada aikaan. Ihmiset odottavat kyllä oikeutta, niin nämä ihmiset kuin monet muut. Uskon, että teille jokaiselle yhteydenottoja tulee.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt aika lailla oudossa asiassa liikkeellä, jos näin voisi ajatella, ja myöskin oudossa roolissa tavallaan, kun itse mietiskelen tätä, miten tätä maailmaa on nähtävissä ja tehtävissä. Kun olen tätä peliä silmännyt ja nähnyt, niin yleensähän on niin, että kun joku talon myypi, niin ostajalla jo alun perin on juristi siellä takana, mikä sanoo, että kun annat hänelle riittävän määrän rahaa, niin kauppahintaa voidaan pudottaa. Siinä talossahan on sen ja sen verran vikaa.

Kun tämä muistutuskirjelmä esitettiin, että voisinko tähän tutustua, tiedän, että tämä ensimmäinen allekirjoittaja kovin epäluuloisin ilmein esitteli sitä itselleni sillä näkemyksellä, että tuskin siihen toisen Lahtelan nimeä löytyy, mutta katsoin tätä maailmaa, että tässä on niin suuri vääryys tapahtunut, niin kuin tässä on kuultu tämän järjestelmän ja koko prosessin osalta, että mielestäni vähin, mitä siinä voi tehdä yksittäinen kansanedustaja, oli hakea oikeutta tähän asiaan, oli hakea oikeutta järjestelmään ja allekirjoittaa tämä.

Vaikka ed. Korhonen ei salissa olekaan, en malta olla lainaamatta ed. Korhosen viime viikolla lausumaa kuvausta, missä hän totesi allekirjoittaneesta, että toisella Lahtelalla on kyllä porvarin kova omatunto mutta työmiehen sydän. Tänne kävellessäni mietin, että tässä se nyt sitten parhaimmillaan tulee esille, yksittäisen köyhän, kurjan kansalaisen aseman puolustaminen, mikä on eduskunnan tehtävä täällä nyt parhaillaan.

Jos tätä maailmaa katsotaan, niin kun joku ajattelee ja kuvittelee tätä, kuinka se voi omalla kohdalla käydä ja syntyä, niin onhan tämä prosessi aivan mahdoton. Ensin menevät ne talorahat ja sen jälkeen vielä loputkin rahat, kun hoitaa, maksaa nämä oikeudenkäyntikulut. Jos tässä ei ole jotakin mätää suomalaisessa oikeuskäytännössä, niin missä? Kun oli vielä nämä asiamiehet, joiden piti hoitaa tämä asia ja joista ainakin toinen oli kunnallisesti palkattu kunnallinen oikeusavustaja, niin tämä tekee tämän asian vielä suuremmaksi ja vielä vaikeammaksi, koska silloin kun yhteiskunnan lukuun tämä juristi, asiamies, toimii, mielestäni hänellä pitäisi olla vielä suurempi vastuu kuin — loukkaamatta nyt ketään juristia — tämmöisellä, miten sanoisi, perimmiltään ahneella lakimiehellä, joka ajattelee vain suuren laskun tekoa. Tässä ei syntynyt näille juristeille mitä ilmeisimmin minkään näköistä laskua eivätkä he tästä asiasta edes rikastuneet, mutta vähäosaisilta kansalaisilta vietiin kaikki rahat tähän.

Hyvänä esimerkkinä oli viime viikon lehdissä juttu eräästä liikenneonnettomuudessa vahingoittuneesta naisihmisestä, äiti-ihmisestä. Hän voitti hovioikeudessa jutun suurta vakuutusyhtiötä vastaan, kun vakuutusyhtiö totesi, että ei maksa niitä vaivoja, mitkä särkyjen kautta oli väitetty liikenneonnettomuudessa tulleiksi. Näin tämä äiti tilitti tuntojansa, että hän on todella huojentunut siitä asiasta, että hän voitti tämän jutun ja vakuutusyhtiö korvaa hänelle, koska vastakohtana oli se, että nämä vastapuolen oikeudenkäyntikulut olivat samaa suuruusluokkaa vissiin kuin tämä talon hinta, jolloin hänellä olisi ollut ajolähtö omasta talosta, kun talo olisi mennyt myyntiin sen takia, että hävitessään tämän jutun hän olisi joutunut maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Jos tämä suomalainen oikeuskäytäntö on näin, ei ole ihme, että monetkaan ihmiset eivät rohkene oikeata asiaansa puolustaa, nimenomaan sellaiset ihmiset, joilla jotakin on, kun pelkona on se, että jos joutuu vastapuolen oikeudenkäyntikuluja maksamaan, ne tulevat niin suuriksi, että kaikki menee ja tulevaisuudessakaan ei mitään jää. Toisaalta tiedän, että kun vakuutusyhtiöstä on kysymys toisella puolella, niin heidän näkemyksensähän on se, että ottakaa oikeusturvavakuutus, mikä vastaa ja korvaa nämä asiat. Näinhän tietysti pitäisi ollakin, mutta, sanotaan pienellä ihmisellä, eipä tule normaalioloissa mieleen, että tämmöistä syntyisi. Tiedänpä tapauksia, että myöskin on sanottu, että ota oikeusturvavakuutus, niin tämä hoitaa juttusi. Kaveri on ottanut sen, maksanut sitä hyvässä uskossa ja hyvässä uskossa vienyt jutun loppuun saakka, mutta kun paikka on tullut sitten vakuutusyhtiölle maksaa ja korvata, on sanottukin, että tämä prosessi on alkanut ennen vakuutuksenottoa, eikä maksetakaan mitään. Näitäkin löytyy lukematon määrä.

Herra puhemies! Tähän asiaan lähemmin. Kun tässä perustuslakivaliokunta hyvin toteaa, miten oikeuskansleri on menetellyt tässä asiassa ja miten Asianajajaliitto on tässä ikään kuin tuomioistuinvaltaa käyttäen huomauttanut näitä asianomaisia, että heikosti menetelty ja tehty, niin kyllä tämä ainakin opettaa ja antaa esimerkin siitä, että kun Asianajajaliitto viranomaisasemassaan valvoo jäsentensä oikeudenmukaisuutta ja oikeamielisyyttä, niin tämän viimeistään pitäisi herättää myöskin Asianajajaliitto huomaamaan, että he ovat tältä osin nukkuneet tai heidän jäsentensä koulutus taikka, miten sanotaan, tunnollisuus ei ole tällä paikalla toiminut. Näin katsottuna kyllä tässä voi sanoa, että varmasti on syytä sysissä jos sepissäkin, mutta Asianajajaliitto ei ole kyennyt tätä ennakolta hoitamaan ja valvomaan sillä lailla — eihän kaikkia asioita ennakolta voi ehkäistä muutenkaan — että kunnallinen oikeusavustaja olisi toiminut niin, että tämä yksinäinen pieni ihminen ei olisi joutunut tämmöisen kohtuuttoman menetyksen kohteeksi kuin tässä nyt.

Herra puhemies! Puhun näin lyhyesti ja jätän suuremman ruotimisen tällä kertaa tähän, mutta tiedän, että sydämeni ei ikinä kylmene tälle asialle eikä suomalaisessa oikeuskäytännössä kaikki ole paikallaan, jos näin pääsee käymään kuin tässä tapauksessa on käynyt.

Markku  Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Kimmo Sasin ehdotusta, siis ehdotusta, että eduskunta ed. E. Lahtelan ym. tekemän, valtioneuvoston oikeuskanslerin Paavo Nikulan virkatoimen lainmukaisuuden tutkimista koskevan muistutuksen johdosta päättää olla nostamatta syytettä oikeuskansleria vastaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta oli yksimielinen päätöksessään ja käsitteli varsin laajasti muistutuksen 1/2004 omissa kokouksissaan. Lopputulemana on se, että oikeuskansleri Paavo Nikula ei ole menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti, ja näin ollen tämä asia on perustuslakivaliokunnan osalta käsitelty loppuun.

Täällä keskustelussa esitettiin kysymys perustuslakivaliokunnalle, miksi asianosaisia — eli ilmeisesti tarkoitettiin Elina ja Rauno Sarkkista — ei kutsuttu perustuslakivaliokunnan kokoukseen. Voin todeta sen, että valiokunta käsitteli nimenomaan muistutusta eli tässä selvitettiin oikeuskanslerin toimia eikä esimerkiksi juuri kyseisten henkilöiden talokauppoihin tai muihin asioihin liittyviä toimia. Näin ollen tuo valiokunnan rajaus on aivan selkeä, eli paneuduimme siihen varsinaiseen muistutukseen eli oikeuskanslerin virkatointen selvittämiseen.

Tässä talokaupassa, mihin ed. Lahtela seikkaperäisesti tuossa puuttui, on varmasti kaikki suomalaisen ja minkä tahansa kaupankäynnin huonot piirteet mukana: traaginen kauppa, jossa lopputuloksena oli se, että meni sekä talo että myös rahat, ehkä paljon muutakin. Mutta kuitenkin muistutus kosketti selkeästi oikeuskanslerin virkatoimia, ja näin ollen valiokunta on rajannut tämän oman käsittelynsä juuri tuon muistutuksen mukaisesti, kuten kaikissa muissakin muistutuksissa, mitä valiokunta mahdollisesti joko käsittelee tai jatkossakin joutuu käsittelemään.

Se, että oikeuskansleri on valvontaviranomainen eikä muutoksenhakuviranomainen, on myös hyvin keskeinen asia koko tässä proseduurissa, jossa ilman muuta on tapahtunut puutteita. Sinällään itse kukin voi arvioida, onko tämä sitten, kun lopputulos on tiedossa, mennyt oikein. Ei varmasti ole, mutta kaikesta huolimatta on selvää, että oikeuskanslerin tehtävä, mihin hän on tässä asiassa paneutunut, on kulkenut aivan oikein ja oikeuskansleri omassa toimessaan rajoittuu esimerkiksi juuri asianajajien kohdalla Asianajajaliiton kautta tapahtuvaan valvontaan. Asianajajaliitto on omalta osaltaan myös puuttunut tähän tapaukseen. Yksi oikeusavustaja on saanut myös huomautuksen eikä taida olla tällä hetkellä myöskään enää liiton jäsen. Se ei tietysti lämmitä asianosaisia millään tavalla, mutta on tietysti vaan valitettavaa, että tässä prosessissa on sitten näitä heikkouksia matkan varrella tapahtunut.

Kaiken kaikkiaan ihan lyhyesti sanottuna asianajajien asemaa totta kai voi arvioida ja niistä jokaisella löytyy vankastikin mielipiteitä. On ehkä paikallaan yhteiskunnassa aina aika ajoin myös sitten selvittää sitä, miten paljon eri oikeudenkäynneissä ja eri tapauksissa yksityiset henkilöt ja muutkin joutuvat tämän meidän oikeusjärjestelmämme puitteissa siihen tilanteeseen, että rahat loppuvat tai sitten yksinkertaisesti, vaikka pitäisi menestyä, ei voikaan menestyä asiassa. Jos juttu ei kulje eteenpäin, niin sille ei voi sitten mitään, mutta onko meidän järjestelmässämme joitain puutteita, tähän tietysti perustuslakivaliokunta voi myös Asianajajaliiton kanssa hieman pureutua ja paneutua, samoin siihen, kuinka paljon on niitä tapauksia, joissa sitten aidosti joku joutuu kärsimään väärin. Nämä ovat myös aina riitakysymyksiä. Niihin väliin meneminen on eduskunnan ja perustuslakivaliokunnan näkövinkkelistä tietysti täysin mahdotonta. Meidänkin täytyy kunnioittaa eduskunnassa myös oikeusistuinten päätöksiä ja toimia tämän vallankäytön opin mukaisesti aivan klassisella tavalla, eli eduskunta säätää lait ja sitten tuomioistuinlaitos pistää ne täytäntöön. Valvovien viranomaisten tehtävä on tietysti seurata oikeudenkäyttöä ja päätösten oikeudenmukaisuutta mahdollisimman pitkälle.

Mutta joka tapauksessa tässä tapauksessa eli muistutuksessa 1/2004 vp perustuslakivaliokunta ei ole oman selvityksensä kautta voinut päätyä mihinkään muuhun lopputulemaan kuin aiempaan ehdotettuun. Eli näin ollen oikeuskansleria vastaan ei tule nostaa syytettä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade kolleger! Jag tror det är viktigt att vi å ena sidan konstaterar att grundlagsutskottet har gjort en noggrann prövning, men å andra sidan har vi strängt hållit oss till den bedömning som skall göras, och att det inte finns skäl att väcka åtal mot justitiekanslern. Det här är ett viktigt ställningstagande och en viktig princip att även om det, som tidigare talare sade, kanske finns rättspolitiska åtgärder som man vill lyfta fram i annat sammanhang, så i det här sammanhanget bör det inte göras.

Frågan om till exempel reglerna för ersättande av rättegångskostnaderna, om de är skäliga eller inte, är en fråga där vi kan använda många andra instrument för att bedöma, men inte i det här sammanhanget. Därför vill jag betona att det här yttrandet är ett allvarligt yttrande som tar fasta på den procedur som finns i grundlagens 115 §, och här finns nu ej något skäl att anmärka mot justitiekanslerns sätt att utöva sin kontroll och befogenhet, sina fullmakter.

Därför hoppas jag att plenum skall iaktta det förslag som vi bemyndigat vår ordförande att lägga fram här i plenum.

Hyvät ystävät! Totean siis, että me olemme tässä seuranneet selkeää mallia, miten tätä asiaa tulee käsitellä. Ei ole syytä ryhtyä toimiin. Oikeuskansleria vastaan emme ole löytäneet moitteen sijaa.

Toinen asia on, että keskustelussa olemme usein todenneet, että on muita oikeuspoliittisia asioita, joita tulee tarkastella. Niihin muun muassa kollega Rossi viittasi, mutta perustuslakivaliokunnalla ja eduskunnalla on monta muuta tapaa, sopivia tapoja, ottaa nämä asiat esiin. Tähän ei ole muuta lisättävää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Menemättä tämän asian yksityiskohtiin muutamia havaintoja yleisellä tasolla laillisuusvalvonnasta ja ihmisten oikeusturvasta: Kyllä tuolla kentällä ja tavallisten ihmisten keskuudessa on paljon sellaista huolta, toimiiko laillisuusvalvonta ja saako ihminen oikeutta. Menemättä mihinkään yksityistapaukseen, tietenkin lainsäätäjän on syytä olla siitä huolissaan, että me teemme semmoisia lakeja, joita on sitten helppo tulkita ja antaa oikeita tuomioita. Tuomiovaltahan tietenkin kuuluu tuomioistuinlaitokselle, mutta kyllä kansanedustajien pitää aistia, mitä ihmisten keskuudessa liikkuu. Sellainen on yhteiskunnassa äärimmäisen vaarallista, jos ihmiset kokevat, että peli ei ole reilua. Kun tämmöistä on tapahtunut, niin kuin ed. Rossikin viittasi — meni talot, meni tavarat, ehkä mielenterveys kärsi ja monta muuta asiaa — ne on otettava vakavasti. Ei tietysti eduskunta ole mikään lakitupa eikä semmoista siitä pidä tehdä, mutta on hyvä seurata näitä asioita, koska tässä on nyt jotain, niin paljon tätä postia tulee, että ihmiset kokevat, että jotain mätää on.

Menemättä tässä nyt tämän pitemmälle, on hyvä, että asia on tutkittu ja mietintö on tehty ja siltä osin varmasti asia on saanut julkisuutta. Toivottavasti jatkossa vähemmän törmäämme tällaisiin tapauksiin.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Menneinä aikoina oli tapana — tämä tapahtui ed. Veikko Vennamon aikana — että puhemiehen toimia ja niiden laillisuutta tutkittiin perustuslakivaliokunnassa varsin usein. Mielestäni ei ole kyllä hyvä asia, jos oikeuskanslerin virkatoimien laillisuutta aletaan tutkia perustuslakivaliokunnan toimesta silloin, kun ei ole varsinaista syytä ennakoida, että hän olisi toiminut väärin. Tässä tarkoitan nimenomaan tätä tapausta, myös ehkä sitten jotakin muutakin tapausta, kiistämättä tietysti kansanedustajien oikeutta, mikä on eduskunnan työjärjestyksessä.

Mutta samalla on tietysti selvää se, että home- ja kosteusvauriot sekä asuinkiinteistöissä, kouluissa että terveydenhoidon kiinteistöissä ovat niin yleinen asia, että ne todellakin ovat suuri ongelma, vakava ongelma Suomessa, terveydellinen ongelma. Siihen liittyy myös laillisuusongelmia, kun kiinteistöt vaihtavat omistajaa, ja siihen liittyy, niin kuin täällä on tullut esille, myös selvää epävarmuutta siitä, toimiiko laillinen yhteiskunta, ovatko rakenteet kunnossa muutenkin yhteiskunnassa kuin vain näiden talojen rakenteet, joissa homeitiöt pesivät. Tämä on asia, joka on laskettu noin 7 miljardin euron suuruiseksi pommiksi taloudellisessa mielessä Suomessa, ja tämä pommi pitäisi pystyä purkamaan.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta on tutkinut oikeuskanslerin virkatoimien lainvastaisuudesta tehdyn kantelun tai Esa Lahtelan muistutuskirjelmän ja päätynyt siihen, että oikeuskansleri ei ole virkatoimissaan toiminut lainvastaisesti. Tämä on hyvin perusteltu ja oikeastaan mihinkään muuhun lopputulemaan ei olisi voitukaan tulla.

Perustuslakivaliokunta on myöskin hyvin usein joutunut kansalaiskirjeiden ja muiden asioiden yhteydessä pohtimaan kysymystä, joka on hyvin vaikea ymmärtää. Kun kansalaiset saattavat kokea jonkin asian oikeudenmukaiseksi, he ajattelevat, että sen pitäisi olla myöskin laillista. Näin ei kuitenkaan ole. Prosessi, johonka nyt esimerkiksi Sarkkiset ovat joutuneet, on ollut kovin epäoikeudenmukainen heidän näkökulmastansa, mutta että se samalla olisi ollut oikeuskanslerin virkatoimien kannalta moitittavaa tai olisi ollut laiton, näin ei tietysti ole. Tämän ymmärtäminen on varmasti tavattoman vaikeata, ja siinä eduskunnan tehtävä on tietysti tuottaa oikeata tietoa kansalaiskeskusteluun.

Esimerkiksi, kun oikeusasiamies juhli 85. toimintavuottaan, voitiin havaita, että hyvin monta kertaa jostakin asiasta, joka on koettu joskus epäoikeudenmukaiseksi, valitetaan sen takia, että tavallaan ei ole ollut selvää se, miten juridinen prosessi kulkee ja miten kulkee sitten tällainen moraalinen oikeuden hakemisen prosessi.

Ed. Rossi on jo täällä kannattanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Sasin tekemää ehdotusta, ja yhdyn tähän samaan kannatukseen. Totean kuitenkin, että mielestäni tämä kirjelmä johtaa siihen, että meidän tulee vakavasti pohtia oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamista, mihin jo ed. Thorskin viittasi, ja sitten on ihan tähän sisältöön liittyvä asia, homevauriot. Kyllä varmaankin on syytä myöskin vakavasti suomalaisessa rakentamisessa kiinnittää nyt huomiota siihen, että meidän rakentamisemme laatu on mennyt niin huonoksi, että tällaiset homevauriot alkavat tuottaa paitsi yhteiskunnalle myöskin yksilöille kohtuuttomia kustannuksia, mutta se ei ole millään muotoa nyt tekemisissä tämän asian kanssa, jossa oikeuskanslerin virkatoimia on tutkittu.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä eteen. Tässä on tullut esille joitakin semmoisia asioita, jotka kaipaavat tarkennusta.

Tähän sinällään viimeiseen, ed. Alhon näkemykseen oikeudenkäyntikulujen kohtuullistamisesta: Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että tässä pitäisi jotain tehdä. Niin kuin tässäkin todetaan, 170 000 markkaa oli oikeudenkäyntikuluja siinä tilanteessa, jossa nämä ihmiset vaativat vain sitä korvausta, mikä heille pitäisi kuulua siitä vahingosta, mikä heille tässä oli syntynyt. Nyt kun he jäävät sitä paitsi ja joutuvat siitä huolimatta maksamaan vielä oikeudenkäyntikulut, niin tämä ei mene millään nuppiin, ja se olisi kyllä pitänyt silloin käräjäoikeudessa katsoa se homma.

Sarkkisethan pyysivät sitten tuomionpurkuhakemuksen yhteydessä kohtuullistamista. Siihen liittyen voisi todeta sen, joka liittyy ed. Rossin käyttämään puheenvuoroon. Tässähän tapahtui sillä tavalla, jotta heidän asianajajansa Romppanen lähti tuolta Pohjois-Karjalasta, muutti tänne Helsinkiin, enkä tiedä, millä tavalla erosi, mutta hän ei ole enää Asianajajaliiton jäsen, mikä tarkoittaa sitä, jotta ilmeisesti joku juttuhan siinä piti olla, kun hän on jostain ihmeen syystä halunnut eron sieltä ottaa.

Mutta sitten tämä toinen juttu, joka liittyy tähän kohtuullistamiseen ja koko tuomion purkuun. On kyse siitä, kun Antero Häikiö oli siinä puuhamiehenä, heidän asianajajanaan, hän on Joensuussa oleva julkinen oikeusavustaja. Hänhän sai viime syksynä, mahtoiko olla loka—marraskuuta, siitä huomautuksen. Elikkä kun ed. Tiusanen totesi, onko toiminut väärin tai onko huomautettavaa, joku muukin totesi, niin kyllä minä osin tätä kirjelmää laatiessani mietin sitä, jotta kun kolme kertaa nämä Sarkkiset kantelivat Häikiöstä ja joka kerran kanslerilla olisi ollut oikeus puuttua siihen asiaan — joka kerran, se on kolme kieltoa — niin joka kertahan kansleri vastauksessaan Sarkkisille totesi, että ei ole mitään huomautettavaa. Ei ole mitään huomautettavaa. Mutta sitten jostain ihmeen syystä viime joulun alla se oli taas käsittelyssä ja silloin Antero Häikiö sai huomautuksen toimistaan, siitä jotta tämän asian — tietyllä tavalla oli annettu ymmärtää — annettiin vanheta, pelattiin aikaa siinä hommassa, ja siitä hän sai huomautuksen.

Sen takia minusta ed. Rossin puhe kuvastaa, että perustuslakivaliokunta ei itse asiassa näköjään kaikkia asioita ole noteerannutkaan niin tarkkaan, mitä todellisuudessa tapahtui ja missä vaiheessa minusta kuitenkin tietyllä tavalla kanslerin olisi pitänyt asiaan puuttua. Se kuvastaa sitä, jotta hän ei ainakaan tutkinut, ja jos olisi tutkinut, silloin hänen olisi pitänyt siihen puuttua, sanotaan näin, niin kuin oikein. Elikkä kolme kantelua, ja ne menivät läpi. Minulla sattuu olemaan täällä jokaisesta Nikulan vastaus, joissa todetaan, että ei ole huomautettavaa, mutta neljäs sitten johti huomautukseen. Tämmöinen selvennyksenä ja lisäyksenä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla puuttumatta, kun ed. Tiusanen puhui Veikko Vennamosta, silloin minä aina jotenkin tormistaudun. Se oli varmaan sitä aikaa, mutta nyky-eduskunnassa puhemiehet toimivat tasapuolisesti ja oikein. Ei kenellekään ole tullut varmaan mieleenkään lähettää heidän menettelyään perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi, mutta silloin Vennamo koki toisin, eikä ollut ainoa.

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoron perusteella haluan todeta, kun hän lausui, että perustuslakivaliokunnan ei tule käsitellä tämän tyyppisiä kysymyksiä. Ehkä pieni täsmennys on paikallaan, kun hän sanoi, ainakin kuulin näin, että tavallaan toimestaan, eli ymmärsin, että omasta toimestaan. Nythän kysymyksessä on nimenomaan muistutus, ja tämä on perustuslain mukainen ilman muuta, kansanedustajien oikeus. On sitten toinen kysymys, miksi muistutuksia tehdään. Aina siellä joku ongelma taustalla on, niin kuin tässäkin tapauksessa. En sitä sinällänsä paheksuisi, koska se on perustuslain mukaan myös kansanedustajan oikeus olla muistutuksia tekemässä.

Sitten on ihan eri asia, jos perustuslakivaliokunta ottaa jonkin asian omasta toimestaan käsiteltäväksi. Tämä voi nyt kuulostaa vähän melkein kuin saivartelulle, mutta haluan sen nyt vaan joka tapauksessa todeta, että tämä on muistutuksen pohjalta tapahtunut käsittely ja tässä on selkeä velvoite siihen, että valiokunta käsittelee ja tuo sen sitten lopuksi eduskunnan päätettäväksi, niin kuin nyt on käynyt.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Rossi on siinä oikeassa, että on varmasti vähän ollut vaikeuksia kuulla aina ihan tarkkaan tässä salissa, mitä sanotaan.

Totesin ihan näin, että en millään tavalla halua kiistää kansanedustajan oikeutta muistutuksen tekemiseen, se sinänsä. Vertasin vain tilannetta, että nyt on kuitenkin perustuslakivaliokunnassa muiden tekemien muistutusten perusteella oikeuskansleri joutunut vierailemaan enemmän kuin yhden kerran, siis on olemassa useampia, ainakin kaksi tällaista asiaa, joissa on se näkökulma, onko kyseessä todellakin oikeuskanslerin virkatoimien kohdalla tapahtunut virhe ja onko lähtökohtaisesti harkittu kyllin hyvin tätä asiaa. No, onko harkittu vai ei, nyt kuitenkin ed. Esa Lahtela kertoi juuri esimerkkejä, ja valiokuntahan on todennut yksimielisen mietinnön, että oikeuskansleri ei ole syyllistynyt mihinkään virkatoimiensa lainvastaisuuteen. Näin ollen taas tämä asia on sinänsä selvä.

Kuitenkin on ehkä sitten myöhemmin tilaisuus kommentoida muita mietintöjä, kun ne tulevat myöhemmin. Valiokunta on kiireinen. Sillä on paljon tekemistä, ja valiokunnan puheenjohtaja, joka on paikalla, tietää asian kaikkein parhaiten. Tämä on vain tällainen valiokunnan ulkopuolelta tullut huomio.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuorosta jää sellainen tunne kuulijalle, että tässä oltaisiin rakentamassa tai ed. Tiusanen haluaisi rakentaa oikeuskanslerin ylle sateenvarjon, tämmöisen presidentti-instituution, mitä ei saisi arvostella eikä kyseenalaistaa. En usko, että ed. Tiusanen tätä tarkoittaa, mutta tämmöinen tunne kuulijalle jää.

Tämä asia ja tämän käsittely on osoittanut sen, että tässä ei ollut oikea prosessitapa, miten tätä hommaa hoidettiin taikka tehtiin. Mutta luulen, että jos hallitus varsinkin on terävänä tässä asiassa, se vie tätä maailmaa eteenpäin niin, että tällaisia aukkoja ei synny eikä tule.

Sen verran, herra puhemies, aikaisempaan puheenvuorooni, kun otin kantaa tähän Asianajajaliiton valtaan, voimaan, velvollisuuteen ja vastuuseen: tässäkin saadessani vähän tarkempaa tietoa, kun oikein muistelin, toinen näistä avustajista ei ollut edes Asianajajaliiton jäsen ja kuitenkin nauttii tätä statusta sieltä asiasta. Tämäkin olisi syytä ottaa huomioon sitten, kun tätä maailmaa eteenpäin viedään ja tämän tyyppisiä asioita tulevassa lainsäädännössä parempaan järjestykseen saatetaan.

Eduskunnan tehtävänä on saattaa kansan asiat kuntoon, ja tämä on yksi osa tänäkin päivänä ollut sitä kuntoon laittoa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Asiat pitää saattaa kuntoon, aivan kuten ed. Seppo Lahtela sanoi. Ja aivan kuten ed. Esa Lahtela sanoi, epäkohta on se, että niin oikeusasiamiehen kuin oikeuskanslerinkin virkatoimissa, kun sinne kansalainen kääntyy, ei katsota itse asiaa, vaan katsotaan vain, onko asian kulku oikeusprosessissa mennyt kutakuinkin pykälien mukaan, ettei suurimpia rikkeitä olisi. Tämä kyllä on vienyt kansalaisten luottamuksen aika pitkälti, ikävä kyllä, mainittuja instansseja kohtaan. Itsellänikin on lukuisia valitettavia esimerkkejä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän substanssiin, mistä tämä kaikki lähtenyt, näistä home- ja kosteusvaurioista. Aikaisemmissa puheenvuoroissa on jo viitattu siihen, että pitäisi vihdoin, niin kuin ed. Alho totesi, puuttua näihin asioihin. Näihin asioihin on tietysti puututtu tässä matkan varrella aika monta kertaa. Kiinteistöille hankintaan nyt terveystodistuksia kaupan yhteydessä, onko niissä jo kosteus- ja homevaurioita. Tämän ikään kuin kiinteistön diagnoosin tekeminen on ongelmallista, se ei ole helppoa. Nyt jo tiedetään, että näiden kiinteistöjen terveystodistuksiin liittyy aika tavalla ongelmia. Niidenkin pitävyys on asetettu kyseenalaiseksi, miten hyvin selvitysten tekijät ovat kouluttautuneet tai koulutettu. Mutta kuitenkin näitä järjestelmiä on yritetty tehdä, koska kysymyksessä on todellakin sekä taloudellisesti, oikeusturvan kannalta että ennen kaikkea terveyden kannalta iso iso ongelma. Tämä on tärkeätä.

Tässä mielessä tämä keskustelu tietysti on ollut positiivinen, että tämä nostaa tämän ongelman myös jälleen kerran täällä esille. Tässä vaadittaisiin varmasti yhä enemmän myös ympäristöministeriöltä lisää aktiivisuutta tämän asian hallinnoimisessa ja hallitsemisessa, myös paikallisilta ympäristökeskuksilta ja kunnilta. Terveystarkastajien resurssit ovat vähentyneet kuntien säästötoimien jälkeen ja johdosta.