Täysistunnon pöytäkirja 91/2004 vp

PTK 91/2004 vp

91. TORSTAINA 16. SYYSKUUTA 2004 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2005

  jatkuu:

Eero Reijonen /kesk:

Herra puhemies! Tosiasia on, että mikään talousarvio ei voi sisältää kaikkia tahoja tyydyttäviä määrärahoja. Jakovara on kuitenkin rajallinen. Tärkeätä olisi keskustella myös tuloja lisäävistä toimista eikä pelkästään menotaloudesta. Matti Vanhasen hallituksen budjetti on sosiaalisesti oikeudenmukainen, alueellisesta oikeudenmukaisuudesta se saa arvosanan hyvin tyydyttävä.

Yhteiskunnalliset päätöksentekoelimet ovat olemassa suomalaisia varten, ja kaikkien ponnistelujemme tavoitteena tulisi olla kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen.

Kysymykseen, mitä hyvinvointi jokaiselle yksilölle merkitsee, on monia vastauksia, eikä hallitus pyrikään niitä tarjoamaan. Hyvän elämän ja hyvinvoinnin mahdollistavat raamit ovat kuitenkin kaikille suomalaisille samat. Näiden raamien turvaaminen ja vahvistaminen on hallituksemme talouspolitiikan ydinajatus. Vaikeampi kuin kysymys siitä, mitä hyvinvointi itsessään on, on kysymys siitä, miten hyvinvointia tehokkaimmin rakennetaan. Kuntien tarjoamien palveluiden, yrittäjyyden sekä perheiden hyvinvoinnin tukeminen ovat hallituksemme talouspolitiikan näkyvimmät kärjet. Hallituksen toimet kuntatalouden vahvistamisessa ovat kiistattomat, vaikka kokoomus täällä on toisin väittänytkin. Kuntien ja valtion suhteeseen ollaan palauttamassa vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Näin taataan kunnille toimintamahdollisuudet kuntalaistensa parhaan ajamiseksi.

Vakaa ilmapiiri edesauttaa myös kuntien uskallusta tarttua ikääntyvän väestörakenteemme vaatimiin muutoksiin ja kasvattaa ylikunnallista yhteistyötä. Edellisten hallitusten tempoilevan talouspolitiikan seurauksena eniten kuntien talouden rapauttamisesta kärsivät kuntalaiset. Kuntien hädän ollessa suurin on hallituksemme vastannut tähän haasteeseen. Kunnat eivät ole enää jatkuvassa ja kuluttavassa kilpailuasemassa valtioon nähden, vaan valtion ja kuntien voimat yhdistetään yhteisten päämäärien mahdollisimman tehokkaaseen toteuttamiseen.

Hallituksemme vankka luottamus kuntien silmissä on ansaittu. Hallitus ei ole maksattanut veronkevennyksiä kunnilla, vaan ne on korvattu täysimääräisesti. Yhteisöverokannan aletessa ensi vuonna nostetaan vastavuoroisesti kuntien yhteisövero-osuutta 19,75 prosentista 22,03 prosenttiin. Valtio maksaa kunnille kustannusten jaon nelivuotistarkastuksen edellyttämät osuudet seuraavan neljän vuoden aikana. Valtionosuuksien lisäys ensi vuodelle on merkittävästi yli 250 miljoonaa euroa. Harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia pienennetään liittyen siihen, että valmisteilla olevan rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistuksen eräs tavoite on kehittää järjestelmää niin, että pysyvä tarve harkinnanvaraiselle avustukselle vähenee. Tämä on aivan järkevä linjaus. Kuntien yhdistämisavustukset taas nousevat 41:een miljoonaan euroon vuonna 2005. Erillisrahoitusta siirretään osaksi normaalia valtionosuutta. Kuntapolitiikan vakautta on kasvatettu valmistelemalla peruspalveluohjelma yhdessä kuntasektorin kanssa.

Jatkossa myös kuntien tulee terävöittää toimintaansa kustannusten nousun hillitsemiseksi. Kuntien toimintamenojen kasvuksi on vuodelle 2005 arvioitu 4 prosenttia, ja verotulojen sekä valtionosuuksien kasvuksi vajaa 5 prosenttia. Kuntien vuosikate kasvaa arvioiden mukaan tämän vuoden noin 1,4:stä miljardista eurosta noin 1,6:een miljardiin euroon vuonna 2005. Se miltei riittää kattamaan poistot. Arvioiden toteutuminen edellyttää kunnilta menojen pitämistä kurissa sekä toimia palvelutuotannon tehokkuuden parantamiseksi.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan esitys on surullista luettavaa ja alueellisesti epäoikeudenmukainen. Valitettavan selväksi on etenkin Suomen maakunnissa viime vuosina tullut se tosiasia, ettei budjettiperusteinen rahoitusjärjestelmä riitä turvaamaan liikenneverkoston pitkäjänteistä kehittämistä tai edes se nykytason ylläpitoa. Rahoitusratkaisut odottavat edelleenkin päätöksiä. Lisärahoituksen saaminen perustienpitoon on välttämätöntä. Korkean työttömyyden alueilla, kuten Pohjois-Karjalassa, missä maanrakennusala ei taatusti ole ylikuumentunut ja työttömyysprosentti on yli 18, maksaisi perustienpitoon sijoitettu pääoma itsensä moninkertaisesti takaisin alenevina työvoimahallinnon kustannuksina.

Tie- ja rataverkon kunnosta huolehtimisessa on mitä suuremmassa määrin kysymys hyvinvoinnista ja oikeudenmukaisuudesta. Suomalaisella on oltava oikeus ja mahdollisuus elää ja yrittää myös Pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten ulkopuolella. Jollemme pidä tarkkaa huolta ihmisten liikkuvuuden ja teollisuuden sekä yritysten toimintaedellytysten säilyttämisestä, jäävät puheet hyvinvoinnista toispuoleisiksi ja epäoikeudenmukaisiksi.

Valitettavan usein käsitys kehittyvästä Suomesta tarkoittaa Pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kehityksen tukemista. Näin on osin valitettavasti myös vuoden 2005 budjetin osalta. Tämä ajattelu on mielestäni nurinkurista. Mielestäni silloin, kun puhutaan maakuntien Suomesta, tulisi maakuntakeskukset nostaa tasavertaiseen asemaan kasvukeskusten kanssa. Tämä tarkoittaa myös valtion laitosten, ennen kaikkea osaamista vahvistavien yksikköjen, sijoittamista maakuntiin. Tukemalla jo menestyviä alueita aiheutetaan maakuntakeskusten aseman heikkenemistä.

Alueellistamisen suhteen odotukset maakunnissa ovat olleet suuret, ehkä ylisuuret. Entisestään hidastunut aikataulu alueellistamisen osalta vie pohjaa koko alueellistamispaketin uskottavuudelta. Eräänä esimerkkinä nostan Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön kehittämisen: se näyttää olevan vesittymässä 300 000 euron karsimisen takia. Mielestäni ainut ministeri, joka on uskaltanut tehdä alueellistamispäätöksiä, on ministeri Kääriäinen. On syytä muistaa, että alueellistaminenkin vaatii rahaa, se ei tule valmiiksi ilman rahaa.

Herra puhemies! Yritysverouudistus toteutettiin eduskunnassa keväällä. Sinänsä verouudistus oli oikean suuntainen, mutta jo silloin todettiin, että sitä voidaan tarkistaa, jos siinä todetaan virheitä tai jos se ei ole toimiva. Minun mielestäni varsin nopeasti tulisi valmistella se, että varallisuusveron osalta lähdettäisiin pohjoismaiselle linjalle ja varallisuusvero poistettaisiin kokonaisuudessaan. Tämä olisi hyvää kehitystä ja antaisi yrityksille tämän päivän korkean työttömyyden Suomessa paremmat toimintaedellytykset.

Sitten eräs asia, johon täällä on otettu kantaa ja johon rohkenen itsekin ottaa kantaa, ovat nämä poliittiset valtiosihteerit. Minun mielestäni tässä vaiheessa poliittisten valtiosihteerien nimittäminen ja määrärahan varaaminen tähän tarkoitukseen ei ole kovin kaukonäköistä eikä viisasta.

Herra puhemies! Suomalaisen hyvinvoinnin vaalimiseksi toimia on jo tehty ja tullaan yhä varmasti jatkossakin tekemään laajalla rintamalla. Hallituksemme linja on oikea, mutta tilaa hienosäädölle on yhä olemassa.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näin hallituspuolueen jäsenenä täytyy hallitusta ja budjettia kehuakin, ja onhan siellä kehuttavaakin, kieltämättä. Kyllä veteraanien asia on tässä talossa puhuttanut kovin paljon, ja nyt sinne on selkeästi tulossa aivan määrätietoista hyvää. Samoin tämä kotitalousvähennys on tuomassa hyvää perheille. Lapsiperheiden asema on paranemassa montaakin eri kautta, niin kuin olemme oppositiossa ollessamme luvanneet. Samoin eläkeläisten asema; 7 euroa on tietenkin pieni raha, mutta pitää muistaa oikeiston puolellakin se, että on se kuitenkin se 7 euroa parempi silloin kun se annetaan kuin että se otettaisiin.

Mutta kyllä siinä tietynlaista huonoakin on tässä esityksessä. On ollut jo liika pitkään, toistakymmentä vuotta hallituksilla on ollut hyvin nuiva asenne alemmanasteisen tieverkon ylläpitämisessä, elikkä kansallisomaisuudesta huolehtiminen on jossain määrin jätetty retuperälle. Yksityistiet on edellisten hallitusten aikana yritetty ottaa kokonaan pois avustuksen piiristä, mutta se toki saatiin säilymään ja siellä pientä parannusta on. Pitäisi ymmärtää se, että ne ovat kansallisomaisuutta, joilla kaikilla on jokamiehenoikeuden mukainen kulkulupa, ja niiden kunnosta täytyisi huolehtia, että yhteiskunnan rattaat pyörivät sekä harrastus- että työpuolella, koska yksityisteitä myötenhän yli 90 prosenttia tämän maan puistakin otetaan ulos metsästä ja lähetetään sillä lailla kansantuotetta tuomaan.

Miina-asia puhutti meitä viime viikolla enempi, mutta sekin on budjettiasia, siitä voidaan puhua käsittääkseni nytkin. Totta kai kansainvälisissä sopimuksissa hallituksia sitovat edellisten hallitusten tekemät päätökset, mutta ihmetyttää kyllä, miksi silloin 97 voimassa ollut hallitus teki sen päätöksen, että lähdetään Ottawan sopimukseen mukaan, koska kuitenkin nämä kolme suurta — Kiina, Amerikka ja Venäjä — eivät intoonnu sille asialle lainkaan, ja niillä on 90 prosenttia maailman miinoista tallessa; se on aivan yksi ja sama, mitä Suomi tekee miinoilla. (Ed. Kalliksen välihuuto) Siksi toisekseen ruveta nyt tämmöistä 300 miljoonan euron uutta järjestelmää rakentamaan, kun tiedetään aivan varmasti, että ne miinat eivät ketään haavoita silloin, kun ne on tuolla varastossa, ja kukaan ei tule maahan vihamielisin aikein, mutta jos on tulossa vihamielisin aikein, niin tämmöiset Ottawan sopimukset on tapana repiä saman tien ja ruveta tekemään niitä miinoja. Näin on historiassa aina ollut, että sodassa entiset sopimukset mitätöidään ja edetään sodan säännöillä.

Alkoholivero on myös asia, josta on puhuttu hyvin paljon keväällä ja kesän aikana. Minun käsittääkseni viime vuosisadan aikana on kokeiltu alkoholipolitiikkaan kaikkea muuta, mutta ei täydellistä vapauttamista. Kaikki muutokset, mitä siinä on tehty, ovat aina olleet huonoja. Minusta nyt olisi jo aika kokeilla tätä viimeistäkin keinoa: täydellinen vapauttaminen. (Ed. Kallis: Mitä se tarkoittaa?) — Kokonaan pois verolta ja valmistusta niin paljon kuin haluaa. Muutamaksi ajaksi tämmöisen voisi tehdä. Sillä minun mielestäni saataisiin melko nopeat säästöt kansantalouteen. — (Ed. Kallis: Edustaja voisi kirjoittaa Keski-Pohjanmaa-lehteen kolumnin!) Nämä rapajuopot joisivat itsensä hengiltä, ja nuoriso näkisi, että noin siinä käy, kun se on riittävän vapaata, ja oppisi juomaan eurooppalaisilla tavoilla saman tien, kun huonot esimerkit tulisivat heti näkyviin. (Ed. Kallis: Onko tämä keskustan linja?) — Nyt puhuu ed. Vilkuna eikä keskustapuolue.

Terveydenhuoltomenoissa minun mielestäni pitäisi ottaa jonkunlaista tarveharkintaa ja priorisointia huomioon. Siitähän on puhuttu jo paljon, mutta kyllä tämmöisten itse aiheutettujen sairauksien hoitamisessa pitäisi panna jonkunlaiset kriteerit pystyyn. Jos todella alkoholismi on sairautena eikä tämä uhri itse yritäkään siitä pois, niin onko mitään mieltä, että yhteiskunta pumppaa tämän parin kuukauden välein täyteen vitamiineja ja kuntouttaa siihen kuntoon, että taas pystyy pari kolme viikkoa ryyppäämään, ja uusi kierros aina uudelleen ja uudelleen. Tämmöinen homma nielee hirvittävän määrän voimavaroja ja taloudellisia varoja, ja tulos on kuitenkin hyvin huono. Kyllä minusta tämmöisille pitäisi panna omavastuu siihen hoidossa olemiseen.

Sailas avasi keskustelun lasten päivähoidon subjektiivisen oikeuden tarpeellisuudesta. Olen hyvin pitkälle Sailaksen kanssa samaa mieltä, että alle kolmivuotiaiden osalta se pitäisi purkaa pois ja palata vanhaan kodinhoitajajärjestelmään. Täällä sosialistien ryhmäpuheenvuorossa ed. Huovinen pontevasti puolusti päivähoidon tärkeyttä sen takia, että ongelmatapaukset saadaan tuoreeltaan esille ja hoitoon, erilaisiin terapioihin ja muihin.

Miksi pitää päästää asia niin pitkälle, että siitä kerkiää tulla ongelmatapaus? Jos olisi vanha kunnon kodinhoitajajärjestelmä, ammatti-ihminen menisi sinne lapsen kotiin ja opettaisi nämä uusavuttomat tai muuten ongelmaperheen vanhemmat normaaliin reaalielämään, opettaisi heille kodinkoneiden käyttöä ja normaalia vuorokausirytmiä ja tietynlaista lapsen kasvatuslogiikkaa ja olisi siellä muutaman päivän ja tulisi muutaman viikon tai kuukauden päästä uudelle kierrokselle. Jos ei siellä sitten rupeaisi parannusta tapahtumaan, niin sen jälkeen ja ennen kuin lapselle ongelmaa on syntynyt, otettaisiin se lapsi tarkempaan huostaan. Niissä perheissä, joissa ei ole ongelmia, edettäisiin normaalin rytmin mukaan.

On kuitenkin kaikissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu, että lapsen paras paikka on kotona vanhempien tykönä ja elämän ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen kehityksen ja kasvun kannalta tärkeimmät. Se että on sama syli ja sama hoiva ympäri vuorokauden pienelle lapselle, on nimenomaan se tasapainoisen kehityksen tae, ja yhteiskunnan kannalta lapsissa on tulevaisuus. Pitää pystyä aina tukemaan lapsen kaikinpuolista kehitystä mahdollisimman hyvin.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministerille kiitokset siitä, että jaksaa istua salissa. En tiedä, kuunteleeko hän näitä puheita, mutta kunnioittaa riittävällä tavalla eduskuntaa sillä, että on salissa läsnä. Kiitokset tästä! Olen kyllä ihmetellyt, miten hallituksesta löytyy ministereitä, jotka eivät ole sanallakaan budjettia kommentoineet. Valtiovarainministeri on kuitenkin lähes koko ajan istunut täällä.

Kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin voisi tietenkin yleistää ja sanoa, että hallituksen mielestä tämä on paras mahdollinen budjetti, opposition mielestä tässä on äärettömän paljon huonoja puolia. Tosiasia on, että se voisi olla huonompi, se voisi olla myöskin parempi.

Kyllä minä olen monta kertaa miettinyt myöskin, mitä ministerikollegat sanovat valtiovarainministerille, kun hän Ecofin-kokouksiin osallistuu. Muistan itse, että kun Pohjoismaiden neuvostossa ja kristillisdemokraattien pohjoismaisissa kokouksissa vierailin, lähes aina minulta kysyttiin, miten on mahdollista, että teidän työttömyysasteenne on noin korkea ja työllisyysasteenne on noin matala, vaikka teillä on korkeampi ja parempi talouskasvu kuin meillä ja onhan teillä Nokia jne. Miten se on mahdollista? Kysytäänkö teiltä, valtiovarainministeri, koskaan, miten on mahdollista, että työllisyysaste on niin paljon matalampi kuin Tanskassa, kuin Ruotsissa ja että työttömyysaste on niin paljon korkeampi.

Se voisi olla toisin. Paljon olen puhunut Tanskan- ja Ruotsin-mallista ja todennut, että mieluummin minä pidän veroastetta jonkin verran korkeampana, jos saan paremman työllisyysasteen ja alhaisemman työttömyysasteen. Kyllä näistä naapurimaista varmasti löytyy sellaista, mitä meidän kannattaisi omaan maahan ottaa, jotta nämä kaksi keskeisintä numeroa, lukua, saataisiin parempaan muotoon.

On paljon eilen ja jonkin verran tänään puhuttu kvartaalikapitalismista. Siihen on ed. Pia Viitanen puuttunut, ja hän on viitannut sitten ministeri Pekkarisen ja ministeri Kalliomäen lausuntoihin, missä te molemmat olette antaneet ymmärtää, että tämä on asia, johon pitäisi puuttua. Ministeri Erkkoa on kiitetty siitä, että hän on ottanut tämän asian esille.

Mitä te aiotte tehdä, se on erittäin tärkeä kysymys. Tiedän, että jotkut katsovat, että jankutan, kun puhun pörssiverosta, mutta kvartaalikapitalismiin liittyy myös keinottelu, siihen liittyy keinottelu. Eikä kukaan voi kieltää sitä, etteikö keinottelua olisi se, että ostetaan aamupäivällä, myydään tunnin kuluttua, ostetaan takaisin, myydään. Se on keinottelua. Eikä kukaan voi kieltää, etteikö sellaista esiintyisi. Jos te haluatte siihen kvartaalikapitalismiin puuttua, niin silloin minun mielestäni pitäisi keinotteluun puuttua.

Olen myöskin antanut kaksi ehdotusta, miten siihen voitaisiin puuttua. Toivon, että joskus kommentoisitte. Toivon, että siitä joskus syntyisi debattia. Minä olen kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että kukaan ei voi sitä kieltää, etteikö niin sanottua keinotteluluovutusvoittoa voitaisi verottaa ankarammin ilman, että siitä olisi mitään haittaa. Pörssiverosta me saatamme olla pikkasen eri mieltä, mutta haluaisin kyllä tietää, minkä takia niin jyrkästi tämä torjutaan.

Sitten koko tämä budjettikeskustelu: Ed. Vielma otti omassa puheenvuorossaan tämän asian esille. Kyllähän on turhauttavaa meille edustajille, ministereille, puhemiehille kuunnella tyhjiä puheita, jotka eivät mihinkään johda. Eikö voisi tätä uudistaa niin, että ilmoitettaisiin, aivan kuten ed. Vielma esitti, milloin ministeri se ja se puhuu omasta budjetistaan, ja varattaisiin sopiva aika debatille? Näin luulen, että syntyisi aika vilkasta keskustelua budjetista, ja luulenpa myöskin, että tätä käsittelyä valiokunnissa voitaisiin huomattavasti lyhentää, kun jokainen meistä tietää, että riippumatta siitä, että kutsutaan Helsinkiin pohjoisesta, idästä ja lännestä asiantuntijoita lausumaan mielipiteensä budjetista ja kirjataan osa siitä mietintöön, mitään varsinaisia muutoksia budjettiin ei kuitenkaan tehdä. Yhtä hyvin voisimme ne muutokset tehdä viikon kuluttua ja lyödä budjetin lukkoon.

On jäänyt myöskin epäselväksi, vahvistuuko kuntien talous vai heikkeneekö se. Minulla on käsitys, että kunnat saavat enemmän rahaa, mutta kunnat ovat kyllä suurissa vaikeuksissa. Meillä kaikilla on huoli palveluista. Olen ihmetellyt, minkä takia hallituspuolueiden jäsenet eivät esimerkiksi, kun kuitenkin huomattava osa meistä on myöskin valtuutettuja, omissa kunnissaan ja kunnanvaltuustoissaan korosta sitä, miten paljon tulovero on alentunut, valtion tulovero on laskenut. Kun valtion tuloveroa on alennettu yleensä 1 prosenttiyksiköllä, niin ei siitä olisi mitään haittaa, vaikka kunnallisveroa nostettaisiin 0,25 prosenttiyksiköllä. Laskisihan kuitenkin kokonaisvero kuntalaisille tästä korotuksesta huolimatta.

Mutta olen huomannut, että niissä kunnissa, missä ennen kaikkea keskustalla ja Rkp:llä on valta ja yksinkertainen enemmistö, on vaan ollut erittäin vaikea nostaa veroprosenttia kunnassa ja palvelut ovat tästä kärsineet. Eli kokonaisveroastetta pitäisi katsoa selvästi enemmän. Verotuksen rakenteeseen voitaisiin tehdä huomattavia muutoksia, mutta voitaisiin tehdä myöskin pieniä korjauksia valtion ja kunnallisveron välille, kuitenkin niin että lopputulos olisi se, että kokonaisveroaste jonkin verran laskisi.

Valtiovarainministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Kovasti arvostamani ed. Kalliksen suoriin kysymyksiin se vastaus, että ei minulta ole kysytty sellaista kuin te tuossa kysyitte. Ecofin-neuvoston jäsenet eivät näitä kysymyksiä ole esittäneet ehkä sen vuoksi, että he ovat valveutuneita ja seuraavat muun muassa tilastoja, jotka kertovat sen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana läntisessä Euroopassa Suomen työttömyys on suhteellisesti nopeimmin pudonnut alas. Työllisyysaste meillä on pitkälle yli Euroopan unionin keskiarvojen. Pohjoismaissa on korkeampia työllisyysasteita.

Viime viikonvaiheessa kyllä Ruotsin kollega valitti minulle, että heillä on työttömyys lähtenyt hiukan nousuun ja siitä on syntynyt kova haloo. Kun totesin hänelle, että kyllähän meillä on huomattavasti korkeampi työttömyys, joka ei toki ole nousussa, vaan todennäköisesti pienessä laskussa, niin hän sitä piti enemmänkin myönteisenä kuin ihmettelyn aiheena.

Tässä näkymässä, tilanteessa, jossa kaikissa EU:n maissa laskusuhdanne taikka matalasuhdanne on useamman vuoden mittainen ja työttömyys on järjestään noussut, me olemme kyenneet moninaisin vaikein toimenpitein pitämään oman työttömyytemme kurissa satsaamalla ennen kaikkea kotimarkkinoille. Samaan aikaan, kun on vientiteollisuudesta poistunut työpaikkoja, niin palveluihin kotimarkkinoilla on vastaavassa määrin syntynyt uusia.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minäkin olen nähnyt nuo tilastot. Jos otetaan nämä uudet EU-maat mukaan, niin silloin meidän työllisyysasteemme on hieman parempi kyllä kuin siellä. Mutta jos otetaan nämä vanhat EU-maat, niin ei meidän työllisyysasteemme ylitä sitä keskiarvoa. (Min. Kalliomäen välihuuto) — Anteeksi? Ei ylitä, eihän?

Mitä sitten tulee Pohjoismaihin, niin kyllähän meidän pitää verrata itseämme Pohjoismaihin, kun me kaikissa puheenvuoroissa ja kaikissa tavoitteissa korostamme sitä, että haluamme kuulua pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Oli hyvä, että valtiovarainministeri antoi vastauksen tähän kysymykseen, mutta ei se oikein vielä tyydyttänyt.

Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki vastasi ed. Kalliksen kysymykseen tietyiltä osin, mikä liittyi työllisyyteen ja siihen, miten Suomen työllisyyskehitykseen suhtaudutaan Euroopan unionissa, mutta ministeri ei kommentoinut ed. Kalliksen puheenvuorossa esiin tuotua hyvin mielenkiintoista näkymää ja kristillisdemokraattien usein esillä pitämää asiaa siitä, että tavallaan keinottelunomaisesti siirretään pääomia. Sillä tavoin myöskin sen verotuksella voitaisiin saada valtion kassaan lisää rahaa.

Mutta itse olisin halunnut tiedustella valtiovarainministeriltä sitä, että nythän kävi ilmi kesällä, että Kesärannan remontissa muun muassa käytettiin harmaan talouden aliurakoitsijoita. Tämähän on yksi iso ongelma meillä, että harmaan talouden kautta meillä jää valtiolle hyvin paljon rahaa saamatta, ja se tietenkin varmasti huolestuttaa myös valtiovarainministeriä. Olisinkin nyt tiedustellut valtiovarainministeriltä, onko nyt tämän Kesärannan tapauksen opetuksen johdosta sitten jollain tavalla uudelleen puututtu tai ollaanko puuttumassa harmaaseen talouteen. Eihän se kovin kunniakasta ole, että näin voi tapahtua myös niin merkittävissä kuin Senaatti-kiinteistöjen omistamissa kiinteistöissä.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Haluamatta nyt tässä virittää mitään pidempää keskustelua totean vielä ed. Kallikselle sen, että minulta kysytään kyllä siellä yllättävän usein, miten Suomi on kyennyt useamman vuoden matalasuhdanteessa pitämään taloutensa näin hyvässä kunnossa. Sehän on ykkösluokkaa sekä vanhoihin että uusiin EU-jäsenmaihin vertailtaessa.

Ed. O. Ojalan esiin ottama asia on tietenkin iso ja vakava. Hallitus eilen iltakoulussaan käsitteli sisäisen turvallisuuden ohjelmaa, jossa yhteydessä oli myöskin tämä asia esillä. Se on myöskin budjettipäätöksissä huomioitu. Nyt sisäisen turvallisuuden ohjelma menee jatkovalmisteluun sitten hallituksen puolella. Ehkä periaatepäätöksen muodossa tai vastaavassa se etenee ja sen mukaisesti sitten tässäkin asiassa, ehkä erityisesti juuri tässä, on syytä saada tuloksia aikaan riippumatta siitä, että tämä Kesärannan tapaus olisi erityinen herätys. Kyllähän tämä on tiedetty hyvin pitkään meillä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen hallitus sai ripeästi aikaan verrattain hyvän budjettiesityksen. Vanhaan menoon verrattuna politiikan positiivinen suunnanmuutos näkyy erityisesti lapsiperheissä ja niiden arjessa. Lapsiperheet saavat lisää kaivattua helpotusta toimeentuloonsa. Keskustan pitkään ajama kotihoidon tuen korotus vuoden 95 sateenkaarihallituksen leikkausten jälkeen toteutuu ensi vuoden alusta. Toivottavaa on, että tämän lisäksi kunnatkin panostaisivat lapsiperheisiin ottamalla kotihoidon tuen kuntalisän käyttöön. Tarvittavia korotuksia on tulossa myös yksityisen hoidon tukeen sekä pienimpiin äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoihin. Näin halutaan tukea perheiden vapautta valita niille parhaiten sopiva lasten hoitomuoto.

Myönteistä on myös lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen, vaikkakin toiminta lähtee liikkeelle varsin pienin resurssein. Jatkossa pitää arvioida, mikä on resurssien todellinen tarve. Hallituksen kädenojennus nuorille perheille on lisäksi pätkätyöläisten ja lapsensa lyhyin väliajoin synnyttävien äitiyspäivärahojen määräytymisperusteiden kaivattu tarkistus sekä nuorten naisten palkkaamisen esteiden madaltaminen tasaamalla työnantajille perhevapaista aiheutuvia kustannuksia. Tällä tiellä pitää jatkaa.

Myönteisiä asioita, arvoisa puhemies, on toki muitakin, kuten yritysverotuksen keveneminen, kotitalousvähennyksen laajennus, yksityisteiden valtionapujen nosto ja sotaveteraanien veteraanipaketti, mutta jätän näiden ratkaisujen laajemman kehumisen nyt vähemmälle, sillä puheaika on tässä keskustelussa rajattu seitsemään minuuttiin.

Jos on paljon hyvää, niin vielä on myös parannettavaa. Opiskelijat saavat odottaa parempia aikoja. Minkä muun ihmisryhmän käsketään ottaa elääkseen lainaa? Luvattu veronvähennysporkkana on toki parannus nykyiseen, mutta kovin vaatimaton sellainen. Valitettavasti on todettava, velasta kun on kysymys, että tämä porkkana näyttää ehkä porkkanalta, mutta kyllä siinä kepin maku on. Odotan, että hallitus ryhtyy ensimmäiseksi korjaamaan opiskelijoiden asumistuen puutteita ja epäkohtia, niitä, mitkä ovat jääneet jäljelle edellisten hallitusten jäljiltä.

Rahoitus tiepiirien paikallisiin tiehankkeisiin ei ole riittävää. Esimerkiksi Uudellamaalla, jossa asukasluku ja ruuhkat sen kuin kasvavat, ovat määrärahat tieliikennehankkeisiin täysin riittämättömät. Uusimaa, niin kuin monet muutkin osat Suomea, tarvitsee ensi vuoden budjettiin enemmän tiemäärärahoja liikenneturvallisuuden parantamiseksi ja kasvavien liikennemäärien sujuvoittamiseksi. Tämä tarve on eduskuntakäsittelyssä vakavasti huomioitava.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on aivan oikein kasvattanut nuorisotyön määrärahoja. Suunta on oikea, ja jos tällä tiellä jatketaan, ajan myötä se on myös riittävä. Painotuksia on kuitenkin tarkasteltava. Erityisesti kunnalliseen nuorisotyöhön tarvitaan lisäresursseja. Tämä on jatkossa huomioitava. Selvitykset ovat osoittaneet, että kuntien asukkaat arvostavat nuorisotyön yhdeksi tärkeimmistä kunnallisista palveluista. Kuntatalouden ollessa tiukalla kunnallinen nuorisotyö tarvitsee myös valtiolta lisärahoitusta.

Mutta, arvoisa puhemies, jotta puheenvuorostani jää hyvä mieli, niin kuin kokonaisuutena hyvä budjetti ansaitseekin, otan lopuksi vielä yhden myönteisen asian, yhden myönteisen seikan esiin. On nimittäin erinomaista, että rahaa viimeinkin löytyi myös monitoimijäänmurtajan hankintaan. Öljyntorjuntaan ja muiden ympäristövahinkojen ehkäisyyn tarkoitetulla monitoimimurtajalla on kiistaton tarve Itämeren suojelussa. Täytyy toki toivoa, että öljy- tai kemikaalionnettomuutta ei satu, ennen kuin torjuntakalustomme on kunnossa, eikä sellaista toki myöhemminkään kukaan toivo.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on saanut täällä eduskunnassa pääosin myönteisen palautteen vuoden 2005 talousarvioesityksestä. Myös opposition puheenvuoroihin on sisältynyt paljon myönteistä arviota. Hallituksen valitsema suunta on oikea, mutta rahaa olisi voinut esittää enemmänkin hyviin hankkeisiin, on lähinnä ollut heidän viestinsä.

Hyvien asioiden luettelon voisi aloittaa perheistä. Tulevaisuus luodaan kodeissa. Se tosiasia, että jo kolmen vuoden ikään mennessä ihmistaimi saa monia elämäänsä ratkaisevasti vaikuttavia tekijöitä, korostaa perheen merkitystä. Kansakunnan tulevaisuus on konkreettisesti läsnä lapsissamme ja nuorissamme. Siksi kaikki toimenpiteet, joilla voimme edistää lasten, nuorten ja kotien hyvinvointia, ovat kansakunnan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen kannatettavia sijoituksia.

Mutta toivon, että panostus perheisiin kertoo vielä enemmästä. Toivottavasti se kertoo Vanhasen hallituksen arvoista. Toivottavasti tähän perhepolitiikan esiin nousuun liittyy syvällisempi käsitys ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan kaiken yhteiskunnallisen uudistustyön lähtökohtana. Perheet, aikamme hyvin erilaiset perhekoostumukset, ovat kuitenkin kaikki juuri ihmisten yhteisöjä. Kaiken taloudellisen ja poliittisen laskelmoinninkin keskellä on mielestäni pidettävä mielessä ihminen itseisarvona.

Hallitus edistää perheitten taloudellista hyvinvointia muun muassa kotihoidon tuen korotuksella 42 eurolla kuukaudessa. Edelleen korotetaan yksityisen hoidon tuen hoitorahaa 19,60 eurolla kuukaudessa, korjataan sitä vääryyttä, jonka alimpien sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa saaneet ovat kokeneet. Korotuksen suuruus on kuukaudessa yli 93 euroa, merkittävä lisä näiden perheiden talouteen. Työn ja perheen yhteensovittaminen on aivan keskeinen perheitten hyvinvointikysymys. Hallitus tasaa työnantajille aiheutuvia perhevapaakustannuksia aiempaa enemmän siten, että naisvaltaisten alojen työnantajia rohkaistaan työllistämään myös synnytysikäisiä naisia.

Hallitus kykeni myös tekemään positiivisen poikkeaman hallitusohjelmaan, kun se aikaisti kansaneläkkeen tasokorotusta. 7 euroa kuukaudessa ei tietenkään ole paljon, se ei vastaa niitä odotuksia, joita varsinkin pienimpiä eläkkeitä saavilla kansalaisilla on. Tasokorotuksena toteutettu korotus nostaa kuitenkin myös muita etuisuuksia, kuten rintamamieseläkettä.

Veteraanipaketti on myös luettava hallituksen saavutuksiin. Kuulun niihin kansalaisiin, joiden on ollut mahdoton käsittää, miksi veteraanien ja kotirintamalla palvelleiden sotien aikaisten sukupolvien uhreja ei ole voitu jo paljon aiemmin huomioida asian vaatimalla tavalla. Kun nyt toteutetaan kuntoutuksen lisääminen, niin se tapahtuu todella yhdennellätoista hetkellä. Juuri tämän toiminnan kautta voidaan edistää veteraanien terveyttä ja auttaa heitä selviytymään pitempään kotioloissa.

Partisaanihyökkäysten uhrien pääseminen mukaan kuntoutuksen piiriin pannaan myönteisenä merkille erityisesti Lapissa. On hyvä, että nämä kärsimykset on nyt tunnistettu ja niiden kohteeksi joutuneet ihmiset saavat nyt vuosikymmenten jälkeen samat kuntoutusedut kuin veteraanitkin.

Etenkin Pohjois-Suomesta joutui 60- ja 70-luvun taitteessa suuren työttömyyden kourista muuttamaan työmarkkinoille Ruotsiin runsaasti myös veteraaneja. Nyt hallitus nostaa myös siellä asuvat sotainvalidit ateriakorvauksen piiriin ja tekee tässäkin hyvän teon.

Edellä luettelemani toimenpiteet kertovat minulle hallituksen tahdosta panostaa ihmiseen ja hänen hyvinvointiinsa sekä elämän alkumetreillä että myös siellä illan suunnassa. Kun joudumme jatkuvasti kamppailemaan sen kipeän kysymyksen kanssa, mihin budjettivarat riittävät hyvinvointiyhteiskunnassamme, niin käsitykseni on, että edellä mainittu painopistesuunta on oikea.

Valtion talousarviota voidaan arvioida monesta eri näkökulmasta. Nostan tässä esiin alueellisen arvioinnin. Hallituksen nimeämä työryhmä on juuri julkistanut suunnitelmansa tulevien vuosien valtionhallinnon alueellistamisesta. Tässä yhteydessä puhutaan noin 7 000 työpaikasta, jotka tulisivat siirtymään Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle tulevina vuosina, jos hallituksen linjaama tahto toteutuu. Tästä voi muodostua merkittäväkin piristysruiske maakuntien kasvukeskuksille ja joillekin muillekin maakuntien isommille taajamille. Näyttää kuitenkin siltä, että tämäkään ohjelma ei tuo apua maamme reuna-alueiden heikoimmille pitäjille.

Hallituksen on siis jatkettava sitkeästi ponnistelujaan, jotta maa pysyisi asuttuna kaikilta osin eikä yhteiskuntarakenne pääsisi sortumaan väestöä nyt voimakkaasti menettäneiltä ja yhä menettäviltä alueilta. Erityisesti ajattelen tässä Pohjois- ja Itä-Suomea. On äärettömän tärkeää, että hallitus onnistuu laatiessaan sisältöjä EU:n kanssa käytäviin neuvotteluihin koskien aluepoliittisia ohjelmia. Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien pohjoisten alueitten tueksi tulisi saada erityinen arktisen alueen ohjelma. Tässä ohjelmassa tulisi huomioida pohjoisen valtavat etäisyydet, harva asutus, monet raja-alueet ja niiden tuomat ongelmat sekä luonnonolosuhteista aiheutuvat erityiset tekijät. Hallituksen ei tule antaa periksi taistelussaan myös Lapin ja muiden vaikeitten alueitten pelastamiseksi.

Tätä taustaa vasten tuntuu oudolta se, että sisäasiainministeriön hallinnonalalla kohdassa Rajavartiolaitos on tänäkin vuonna 3,4 miljoonan euron aukko. Kun eduskunta tämän suuruisen lisärahan viime vuonna myönsi, sen ajatus oli, että määräraha olisi pysyvä eikä vuosittain tarvitsisi pitää Ivalon ja Imatran rajajääkärikomppanioita epävarmuudessa jatkon suhteen. Nyt kuitenkin viimevuotinen tilanne on toistunut. Asiasta todetaan, että Ivalon rajajääkärikomppanian lakkauttaminen merkitsee 30—40 henkilön siirtymistä pohjoisimmasta Lapista Kaakkois-Suomeen. Hallituksen selvityksen mukaan syntyy keskimäärin yhtä varuskunnan työpaikkaa kohti muualle kansantalouteen noin 0,6—0,8 työpaikkaa. Näin Ivalon menetys olisi siis 50—65 työpaikkaa, jos sissikoulutus sieltä lakkaisi.

On selvää, ettei juuri mikään muu budjettiin kätkeytyvä toimenpide ole selvemmin ristiriidassa hallituksen alueita rakentavan julistuksen kanssa. Nyt on siis eduskunnan jälleen osoitettava oikeaa ja aitoa aluepoliittista mieltä ja annettava tuo mainittu 3,4 miljoonan euron lisäraha ja lisäksi sillä kaneetilla, että sen on oltava siellä myös tulevina vuosina pysyvänä. Ivalosta on kehitettävä jatkossa arktisen alueen koulutuskeskus sekä Puolustusvoimien että sisäisen turvallisuuden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Metsä on edelleen merkittävä kansallisvarallisuutemme. Sen hoitoon on panostettava. Lapin metsät kasvavat. Viime vuosikymmeninä tehdyt viljelytoimenpiteet kantavat nyt hedelmää, mutta uhkana on, että hoitotoimenpiteet jäävät tekemättä riittävässä määrin. Miehiä ja naisiakin, jotka osaisivat raivaussahaa käyttää, on Lapin työttömien joukossa runsaasti. Nyt tarvittaisiin todella järkevää politiikkaa. Rahaa on saatava lisää metsänhoidollisiin toimenpiteisiin. Näin saadaan miehet töihin kortistosta ja kansantaloudelle merkittävä hyöty välittömästi muun muassa energiapuun kautta ja tulevaisuudessa metsien paremman tuoton kautta. On muistettava, että jopa yksityismetsistä valtio korjaa verona joka neljännen puun, kun myyntiverotusjärjestelmä astuu vuonna 2006 kaikkien osalta voimaan.

Metsien onnistunut hoitaminen edellyttää myös metsien tutkimusta. Metsäntutkimuslaitos on tässä erinomainen toimija. Hallituksen linjauksiin kuuluu Joensuun tutkimusaseman vahvistaminen. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua muiden maakuntien tutkimusasemien kustannuksella. Alun perin on ollut tavoitteena supistaa Tikkurilan toimipistettä ja laajentaa Joensuuta. On erityisiä syitä siihen, että Lapin kahta asemaa Rovaniemellä ja Kolarissa kehitetään. Lappi on miltei kolmannes koko maasta pinta-alaltaan, ja se on metsien maakunta. Erityisesti se on valtion metsien maakunta. Siellä tehtävä tutkimus tuottaa siis suoraan valtiolle suurimman hyödyn.

Arktisen neuvoston toteuttama Arctic Climate Impact, Ilmastontutkimusohjelma, on osoittanut, että juuri pohjoisilla alueilla tapahtuvat ilmastonmuutokset nopeimmin ja vaikuttavimmin. Pohjoinen on ilmastomuutosten indikaattori. Esimerkiksi Metlan Kolarin tutkimusasemalla tehdään ainutlaatuista metsänrajatutkimusta. Se on maamme pohjoisin tutkimusasema ja juuri siellä ollaan vartiopaikalla, kun pidetään meidät ajan tasalla ilmastonmuutosten metsille aiheuttamista seurausilmiöistä.

Pallas—Ylläs-kansallispuistoalue tarjoaa myös tutkimusalueen, missä selvitetään matkailun ja luonnon keskinäistä herkkää vuorovaikutusta. Tämäkin on Arktisen neuvoston eräs painopistealue ja juuri tätä projektia, nimeltään Smart, toteutetaan Lapista johtaen.

On siis välttämätöntä, että maa- ja metsätalousministeriö pitää huolen Metlan rahoituksesta niin, että mainitsemieni tutkimusasemien toiminta ja edelleenkehittäminen on mahdollista.

Opetusministeriön hallinnonalan alueellisessa arvioinnissa en huomannut mainintaa Arktisesta yliopistosta. Tämä Lapin yliopiston yhteydessä toimiva University Arctic, eräänlainen virtuaalinen kansainvälinen yhteistyöyliopisto, on merkittävä lisä pohjoiseen tutkimukseen ja opetukseen. Sen rahoituksesta tulee Suomen pitää jatkossakin huolta. Olemme olleet sen puolestapuhujia ja kantaneet rahoitusvastuuta. Olemme tehneet työtä, jotta muut arktisen alueen valtion Kanadasta aina Venäjälle asti tulisivat mukaan täydellä rahoituspanoksella. Nyt olemme saamassa heidät mukaan. Nyt on pahin mahdollinen vaihe meidän supistaa rahoitustamme. Tässä hallituksen on tehtävä parannusta.

Arvoisa puhemies! Valtion talousarviossa vuodelle 2005 on siis monia perheitä ja eläkeläisiä, veteraanejakin rohkaisevia toimenpiteitä. Siihen ehkä kätkeytyy, näin uskon, myös arvovalinta, joka osoittaa hallituksen nostavan ihmisen rahan hallitseman yhteiskunnan keskiöön. Siihen liittyy alueellisten vaikutusten arviointi. Valitettavasti Lapin kannalta katsoen siinä on myös vakavia puutteita, jotka eduskunnan on välttämättä korjattava.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden budjettia voi mielestäni hyvällä syyllä luonnehtia varovaiseksi, odottelevaksi, jopa paikalleen seisahtuneeksi. Tulevaisuus, Suomen kilpailukyky, kansainvälistyminen ja väestön ikääntyminen jäävät sivuosaan. Parannuksia on tehty, muun muassa kokoomuksen ajamaan kotitalousvähennykseen, mutta rohkeat askeleet ja uudistushalu puuttuvat.

Tieverkon kunto on yksi olennaisimmista liikenneturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "Myös liikenneturvallisuuden ja kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä liikenneväylien peruskunnostus-, eritasoliittymä- ja sähköistyshankkeita kiirehditään."

Niin hallitusohjelmalta kuin väylätyöryhmän taannoiselta esitykseltäkin putosi pohja hallituksen kehysriihessä. Budjetti vesittää lopullisesti ministeriryhmän listaukset tarvittavista väylähankkeista. Ensi vuonna aloitetaan vain kaksi uutta väylähanketta. Samalla kuitenkin autoilusta, niin ammatti- kuin yksityisautoilustakin, on muodostunut valtiolle entistä tärkeämpi tulonlähde. Viime vuonna tieliikenteeltä kerättiin reilun kuuden miljardin tulot erilaisina veroina ja maksuina. Tästä palautuu liikenteelle vain 13 prosenttia.

Tieyhteyksien kunnossa ja sujuvuudessa on usein kyse myös laajemmin alueen asukkaiden ja työntekijöiden turvallisuudesta. Esimerkiksi Porvoossa sijaitsevan Sköldvikin eli Kilpilahden teollisuusalue on Pohjoismaiden suurin öljynjalostuksen ja petrokemian teollisuuteen erikoistunut yrityskeskittymä. Alue on käytännössä vain yhden tieyhteyden päässä, ja suuronnettomuuden sattuessa tilanne olisi todennäköisesti katastrofaalinen. Varatiehanke on itänyt jo vuosia. Ministeri Luhtanen vieraili äskettäin alueella ja kummasteli, miksei hanketta ole näkyvämmin nostettu esiin, jotta sitä olisi saatu valtiovallan toimestakin vietyä eteenpäin. Ihmettelen, miten uusmaalaiselta ministeriltä on voinut jäädä huomaamatta kyseinen hanke, kun se on ollut Itä-Uudenmaan hankelistalla usean vuoden ajan ja esillä myös moneen otteeseen Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnassa. Lisäksi asiasta on luonnollisesti tehty useita talousarvioaloitteita.

Alkoholin kulutuksen kasvu poikii harva se päivä uusia ikäviä uutisia, viimeksi tänään alkoholibarometrin tuloksia arvioitaessa. Alkoholiongelmilla on taipumus kumuloitua, ja ne heijastuvat väistämättä niin yleiseen turvallisuuteen kuin liikenneturvallisuuteenkin. Poliisin mukaan maistissa ajaminen onkin lisääntynyt. Etenkin törkeiden rattijuopumusten määrä on kasvanut. Paras keino ehkäistä rattijuopumusta on kiinnijäämisriskin lisääminen. Liikennevalvonta on muihin liikenneturvallisuustoimenpiteisiin verrattuna ja kustannuksiin suhteutettuna selkeästi tehokkain tapa vähentää rattijuopumuksia. Selvityksiä on tehty ja turvallisuusretoriikkaa esitetty yllin kyllin. Poliisille ei edelleenkään silti ole osoitettu riittävästi resursseja hoitaa omaa työsarkaansa, ja kustannuspaineet kasvavat koko ajan.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelma lupaa lisätä yrittäjien sosiaaliturvan kannustavuutta. Miten se näkyy budjetissa? Onko esimerkiksi yrittäjän mahdollisuus järjestää verovähennyksin sairaan lapsensa hoito kokonaan tyrmätty ministeriössä? Tämä hyvin usein naisyrittäjiä koskeva asia on katsottu yrittäjäkentällä keskeiseksi toimenpiteeksi helpottaa yrittäjän työn ja perheen yhteensovittamista ja lisätä siten yrittäjyyden houkuttelevuutta esimerkiksi juuri nuorten keskuudessa. Jos tarkoituksena on ollut muilla keinoin parantaa yrittäjän asemaa ja tätä sosiaalista arkea, mitä nämä keinot ovat?

Hallitusohjelman kirjaukset tuntuvat pettävän kerta toisensa jälkeen. Ikäluokkien pienenemisestä säästyvät varat eivät ole hallituksen toimenpiteillä ohjautumassa koulutuksen vahvistamiseen. Opetusryhmien pienentämisestä, koulun työrauhasta ja turvallisuudesta sekä erityis- ja tukiopetuksesta tulisi kantaa kasvavaa huolta juuri nyt. Pula pätevistä opettajista, erityisesti ruotsinkielisistä, ja opettajien motivaatio- ja jaksamisvaikeudet ovat hälyttäviä uutisia, joiden olisi luullut kantautuvan ministereidenkin korviin ja johtavan toimenpiteisiin. Riittävät satsaukset perusopetukseen vähentävät vastaavasti sosiaali- ja terveyspuolen menoja.

Toinen ammatillista koulutusta koskeva asia, johon haluan tässä kiinnittää huomiota, on ilmailualan piiristä: helikopterilentäjien koulutus. Koulutuskustannukset ja -vaatimukset ovat nousemassa uusien yhteiseurooppalaisten ilmailuvaatimusten myötä, jotka astuvat voimaan 1.1.2005, eivätkä siviili-ilmailun yksityiset operaattorit näistä vaatimuksista enää välttämättä selviä. Opetusministeriön asettaman asiaa pohtineen työryhmän mukaan helikopterilentäjien, ammattilentäjien, koulutusvastuu tulee antaa Suomen Ilmailuopistolle. Ministeriö on hyväksynyt esityksen, mutta koulutus voidaan aloittaa kuitenkin vasta sitten, kun tarvittavat varat siihen on osoitettu. Rahaa ei ole tässä budjetissa osoitettu. Näin ollen muun muassa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta uhkaa nyt supistua tai peräti loppua.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi erityistä huomiota haluan kiinnittää lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin. On pidettävä mielessä, että lasten mielenterveysongelmilla on kauaskantoisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia seurauksia. Lasten ja nuorten pahoinvointiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn täytyy löytyä voimavaroja myös niukassa taloudellisessa tilanteessa. Mihin siis ovat hävinneet budjetista lastenpsykiatriaan osoitetut korvamerkityt rahat? Jos asian tärkeyttä ei ole nyt hallituksen piirissä tiedostettu, toivottavasti eduskunta tänäkin vuonna ottaa sen asian ajaakseen.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti muutama asia budjettiesityksestä:

Mielestäni budjettiesitys on linjaltaan ja yksityiskohdiltaan, olipa sitten kyse lapsiperheiden aseman parantamisesta, kansaneläkkeen tasokorotuksesta taikka lisämäärärahoista veteraanien kuntoutukseen, hyvä ja perusteltu. Budjetissa on toki paljon auki, mutta toivottavasti auki olevat asiat ratkeavat myönteisesti tulopoliittisten neuvottelujen myötä. Hallitus on mielestäni aivan oikein pyrkimässä tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Kyse on mielestäni niin merkittävästä asiasta, että siihen kannattaa tosissaan pyrkiä ja panostaa.

Mitä sitten tulee täällä käytyyn budjettikeskusteluun, niin ainakaan minä en ole kuullut oppositiopuolueiden taholta mitään sellaisia uskottavia vaihtoehtoisia linjauksia, jotka olisivat todellinen vaihtoehto hallituksen linjalle. Kokoomuksen verolinja ei ole työllisyyden kannalta tuloksia tuottava. Ongelmia ei myöskään ratkaista kristillisten pörssiverolla, joka teoriassa kuulostaa hyvältä, mutta on käytännössä toteuttamiskelvoton ainakin yhden maan alueen kattavana ratkaisuna. (Ed. Ahde: Kelvoton! Ei kelvollinen!) — Kyllä se on, tähän voi yhtyä, ed. Ahde, kelvoton. — Keskustelu onkin jäänyt paljolti yksityiskohtien retosteluksi ja kilpalaulannaksi eräistä määrärahoista. Kansaneläkkeen tasokorotuksen korkein tarjous taitaa toistaiseksi olla kristillisten 20 euroa kuukaudessa. Ainakaan minä en ole korkeampia tarjouksia kuullut.

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on tänä vuonna alijäämäinen ja kireänä se pysyy ensi vuonnakin, mutta vahvistuu. Valtion toimenpiteet vahvistavat kuntataloutta ensi vuonna noin 250 miljoonaa euroa. Suurimpina yksittäisinä tekijöinä ovat indeksikorotukset, kustannusjaon tarkistus sekä panostukset terveydenhuollon hankkeeseen. Erityisesti kannattaa mainita myös kuntien yhdistymisavustusten moninkertaistuminen, mikä toki johtuu useista toteutuvista kuntaliitoksista. Mielestäni on kuitenkin erinomainen asia, että valtiolla on ollut käytössä yhdistymisavustuksen tapainen porkkana. Sitä tarvitaan jatkossakin, sillä kuntaliitokset ovat yksi hyvä keino kuntakentän järkiperäistämiseen. Kaikkiin tapauksiin kuntaliitokset eivät toki sovellu, mutta silloin, kun yhteistyö ei enää tuo lisäarvoa, on syytä harkita kuntaliitoksenkin mahdollisuutta.

Haluan myös korostaa sitä, että hallitus on luvannut kompensoida mahdollisten verojärjestelmien muutosten kunnille aiheuttamat veromenetykset. Näinhän ollaan tekemässä muun muassa yhteisöveron tuoton osalta, jossa lisätään kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Pienenä mutta tärkeänä avauksena pidän sitä, että kuntien syvällisen ja laaja-alaisen yhteistyön kehittämiseen on varattu puolen miljoonan euron määräraha. Tämä on ihan hyvä avaus, ja uskon, että tälle määrärahalle tulee olemaan käyttöä, jatkossa varmaan suuremmallekin määrärahalle. Pidän hyvänä myös sitä, että hallitus panostaa turvallisuuteen. Uskon, että tälle on tänään tarvetta. Tässä mielessä hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelma on hyvä avaus. Panostukset talousrikosten tutkintaan ja terrorismin torjunnan tehostamiseen ovat tärkeitä asioita, samoin kuin alkoholihaittojen torjunta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä muutama sana veikkausvoittovaroista. Meillähän on voimassa Veikkauksen tuoton jakosuhdelaki, jonka mukaan kirjastomäärärahat siirtyvät asteittain takaisin verovaroin rahoitettaviksi. Takaraja on vuosi 2012. Kirjastomäärärahojen kattaminen veikkausvoittovaroilla oli alun perinkin tarkoitettu tilapäiseksi järjestelyksi.

Viime joulukuussa eduskunta hyväksyi budjettimietintönsä yhteydessä ponnen, jonka mukaan kirjastojen valtionosuuksien siirtämistä verovaroihin nopeutetaan merkittävästi. Ensi vuonna veikkausvoittovaroja odotetaan kertyvän 382 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä 5,2 miljoonaa euroa tähän vuoteen. Tämä lisäys toki mahdollistaa sen, että liikunnan, nuorisotoimen ja taiteen määrärahat hieman kasvavat. Tämä on hyvä asia. Hyväksyttävää mielestäni ei kuitenkaan ole se, että veikkausvoittovarojen kasvusta pieni 0,4 miljoonan euron siivu aiotaan käyttää kirjastomenojen katteeksi. Nythän meidän pitäisi toimia päinvastoin eli siirtää kirjastomäärärahoja verovaroilla katettaviksi. Mielestäni tämä on yksi yksityiskohta, joka tulee korjata budjetin eduskuntakäsittelyssä.

Hanna-Leena Hemming  /kok:

Arvoisa puhemies! Tuntuu valitettavasti siltä, että hallitus pitää eduskuntaa aivan pilkkanaan, kun se tarjoilee meille käsittelyyn budjettia, jota keskeiset ministerit itsekin pitävät luonnoksena. Onko tarkoitus horjuttaa eduskunnan päätäntävaltaa ja samalla lisätä ay-liikkeen valtaa, vai mistä on kyse, kun jopa tulevan vuoden väylähankkeetkin on sidottu ay-liikkeen tahtoon? (Ed. Kallis: Myös työnantajien!)

Tänään täällä oli aamupäivällä ministeri Hyssälä ylistämässä, että nyt meillä on käsissämme erityinen lapsiperheitä suosiva budjetti. Kotihoidon tukea nostetaan noin 50 eurolla, ja yksityisen hoidon tukeen on myös tulossa pieni korotus. Hyssälä muistutti siitä, että nykyhallituksen toimena lapsilisä nousi 10 euroa kuukaudessa vuonna 2004 ensimmäisen lapsen kohdalla. Onko hallitus unohtanut, että lapsiperheitä eivät ole ainoastaan ne perheet, joilla on tarhaikäisiä lapsia? Lapsen kulutus kasvaa eniten juuri siinä vaiheessa, kun lapsi on teini-ikäinen ja jolloin hänen 17 vuotta täyttäessään lapsilisä päättyy kokonaan. Lapsilisän kestoaikaa olisikin ollut tarve pidentää valmiin selvityksen mukaan niin, että lapsilisä päättyy vasta 18 vuotta täytettäessä.

Kotihoidon tuki tarhaikäiselle nousee toki 50 euroa, mutta yhä edelleen vain ensimmäiseltä lapselta, ja verrattuna kunnalliseen päivähoitoon on tuki säälittävä yhä edelleen eikä suinkaan kannusta perheitä omaan vastuun kantamiseen etenkään, jos perheessä on useita lapsia. Mikä pahinta koko budjetissa, monilapsiset perheet on jo toistamiseen unohdettu täysin.

Tunti sitten suullisella kyselytunnilla kysyttiin kovasti hallituksen toimenpiteitä köyhien auttamiseksi. Suomessa köyhimpiä ovat tutkitusti monilapsiset perheet. Ensi viikon perjantaina pääministerin johdolla pidetään Säätytalolla väestöpoliittinen seminaari, jossa valitettavasti taas kerran tullaan todistamaan, että syntyvyys pitäisi saada nostettua 1,7 lapsesta 2,1:een. Missä ovat ne juuri useampilapsisia perheitä tukevat toimenpiteet tässäkin budjetissa?

Selvitäkseen tulevien vuosikymmenien hyvinvointikuluista Suomen on saatava väestö lisääntymään. Kyse ei ole siitä, saadaanko naiset synnyttämään ylipäätään vai valitsevatko he uran. Kyse on siitä, että yhä useamman naisen pitäisi taloudellisten seikkojen estämättä voida saada tehdä kolme lasta tai enemmän. Tässä on juuri taloudellisilla seikoilla suuri merkitys. Useampi lapsi tarkoittaa nimittäin suurempaa rahan kulutusta ei ainoastaan ruoassa ja vaatteissa, vaan lasten kasvaessa kaikessa muussakin. Neljäs lapsi ehkäistyy jo tehokkaasti muillakin keinoilla. Tila-auto on nimittäin selvästi suurempi investointi tavalliseen henkilöautoon verrattuna. Asuntoa on taas kerran vaihdettava, ja etenkin Pääkaupunkiseudulla hinnat ovat karanneet jo muutenkin käsistä.

Meillä on kuitenkin tosiasioista välittämättä vastassamme kepu—demari-hallitukselta jo toinen budjetti, joka noudattaa Kiinassa yleistä yhden lapsen politiikkaa. Tämä on minusta käsittämätöntä hallitukselta, joka julistautuu niin lapsiperhemyönteiseksi.

Mikä merkitys on kaikilla niillä selvityksillä, joita hallitus tekee, kun mitkään eivät näy budjetissa, olipa kyse perhetuista, väestöpolitiikasta, nykyisen komissaari Rehnin tulevaisuusraportista tai yrittäjän sosiaaliturvaa koskevasta työryhmästä? Mikään ei muuta mitään tälle hallitukselle.

Perheen kannalta on tietenkin myönteistä, että hallitus on päättänyt laajentaa kotitalousvähennyksen käyttöalaa niin, että henkilö voi saada vähennyksen maksamastaan vanhempiensa taloudessa tapahtuneesta hoitotyöstä tai remontista. On myös oivallista, että palkkakulujen osuudesta voidaan jatkossa vähentää 30 prosenttia nykyisen 10 prosentin sijaan.

Ihmettelen kuitenkin sitä, että kotitalousvähennyksen määrään ei ole puututtu lainkaan. Hallituksessa on varmasti laskettu, kuinka kalliiksi yksinäiselle eläkeläiselle tulee maksaa vaikkapa muutama tunti päivässä kotiapua ja etenkin kuinka riittämätön nykyinen vähennysoikeus silloin on. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ja heidän fyysisen kuntonsa vähitellen heikentyessä on kuitenkin keskeistä se, kuinka nämä ihmiset itse auttavat itseänsä. Jos mummo ei enää jaksa luoda lumia kotinsa pihalta ja käydä kaupassa, onko vastassa silloin muutto yhteiskunnan laitokseen, vaikka muut toimet omassa kodissa vielä sujuisivat etenkin omalla kustannuksella apua hankkien? Voiko hallitus käsi sydämellä väittää, että valtion budjetista löytyy jatkossa rahaa antaa apua myös näille verraten hyväkuntoisille vanhuksille, jotka oikeasti haluaisivat itse hoitaa itsensä, jos se kohtuullisin kustannuksin olisi mahdollista. Tähän olisi ollut mahdollisuus puuttua tässäkin budjetissa. Mikä sen estää? Pelkkä ymmärtämättömyyskö?

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Budjetin käsittelystä ja eduskunnan työskentelytavoista on puhuttu tämän budjetin lähetekeskustelun yhteydessä. Haluaisin todeta, että on tehty useita ehdotuksia, jotka mielestäni kannattaisi ottaa vakavan harkinnan ja pohdiskelun piiriin, siitä, miten voitaisiin järkiperäistää muun muassa budjetin lähetekeskustelua.

Kansanedustajat ja ministerit eivät ole äärettömän kiinnostuneita tästä nykymuodosta, mutta monet ovat pakotettuja kuitenkin käyttämään puheenvuoron. Aitoa debattia ja keskustelua budjetista ja valtiontalouden tilasta ei synny kuin tämän keskustelun alkuvaiheessa, jolloin ministerin puheenvuoro ja ryhmäpuheenvuorot käytetään ja sen jälkeen syntyy debatti. Muutoinkin toivoisin, että jossakin lähitulevaisuudessa voitaisiin jatkaa keskusteluja eduskunnan työskentelytapojen tehostamisesta, parantamisesta ja järkiperäistämisestä. Siihen on erittäin hyviä ja monipuolisia perusteita ja, sanoisin myös, mahdollisuuksia.

Mitä tulee sitten tähän esitettyyn budjettiin, eräs tärkeä periaatteellinen asia on myös nostettu esille ja haluan itsekin siihen kiinnittää huomiota. Meidän perustuslakimme 3 §:n 1 momentissa todetaan eduskunnan valtaoikeuksia määriteltäessä: "Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta". Eduskunnan finanssivaltaan kuuluu tärkeänä osana oikeus valvoa valtion taloudenhoitoa ja valtion talousarvion noudattamista. Tästä asiasta on paljon viime aikoina puhuttu myös tämän keskustelun yhteydessä. Siinä suhteessa, miten on otettu huomioon eduskunnan monet tärkeät budjettimuutokset tämän hallituksen ensimmäisen budjetin osalta sekä eräät eduskunnan perustellut toivomukset siitä, miten hallituksen edellytetään tekevän esityksiä eduskunnalle vaikkapa tämän vuoden 2005 talousarvioesityksen yhteydessä, ei ole tapahtunut suurta muutosta aikaisempiin hallituksiin nähden. On liian monta sellaista yksittäistä tärkeää asiaa, joihin eduskunta budjettivaltansa puitteissa on puuttunut, yksimielisesti tai voimakkaan enemmistön turvin lausunut mielipiteensä, mutta jotka on jätetty kuitenkin huomioon ottamatta.

Haluaisin itse todeta muutaman sellaisen asian. Yksi on varusmieskoulutus, Rajavartiolaitoksen asemaan liittyvä asia, Imatralla ja Ivalossa. Eduskunta muutti näiltä osin budjettiesitystä viime vuonna, ja kun tästä asiasta olen keskustellut sisäministerin ja puolustusministerin kanssa, olen ymmärtänyt, että kumpikaan ei pidä perusteltuna tässä tilanteessa lopettamispäätöksiä näiden varusmieskoulutuspaikkakuntien osalta. Eduskunta on tästä ollut yksimielinen, ja minä toivon, että eduskunta nyt taas kerran, kun hallitus ei ole eduskunnan edellistä kannanottoa päättänyt ottaa vakavasti tässä esityksessään, kuitenkin tämän hallituksen tekemän virheen korjaa.

Myös vankeinhoidon rahoituksen osalta on puhuttu usein siitä, että kaikki ennakoitavissa olevat määrärahat pitäisi budjetoida varsinaiseen talousarvioesitykseen. No, me tiedämme, että sitä, kuinka monta vankia vuoden aikana Suomen vankeinhoidon piiriin tulee, ei tiedetä, mutta suuruusluokka tiedetään, ja se tiedetään, että vankeinhoito joutuu vuosittain toimimaan sellaisen taloudellisen suunnittelun pohjalta, että lisäbudjeteissa sitten joudutaan tulemaan hätään ja apuun. Tarkoituksenmukaista, järkevää ja taloudellisinta tapaa hoitaa tätä tehtävää Suomessa ei noudateta tällä budjetointiperiaatteella. Eduskunta lisäsi viime budjetin yhteydessä tähän määrärahoja, ja nyt huomaan, että hallitus ei ole kuitenkaan päättänyt jatkaa vuoden 2005 osalta sitä tasoa, joka kaikissa tapauksissa tarvitaan, jotta vankeinhoito voidaan hoitaa nykymuotoisesti edes sen tasoisena, kuin tällä hetkellä se tehdään.

Myös eräs tärkeä asia on veikkausvoittovarat. Nyt eduskunta käy parhaillaan keskustelua EU:n palveludirektiivistä, ja siinäkin yhteydessä esille nousee rahapelitoiminnan asema kansallisena yksinoikeutena. Erityisen tärkeä yksi peruste sille, että kansallinen yksinoikeusjärjestelmä on voinut rahapeleissä toteutua ja sitä ei ole tarvinnut avata vapaalle kansainväliselle eikä kansalliselle kilpailulle, on se, että näitä varoja käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Suomessa veikkausvoittovarojen osalta tästä yleishyödyllisyyden periaatteesta on hypätty sivuun. Kirjastot, joka on sinänsä tärkeä yhteiskunnallinen ja kunnallinen palvelutoiminnan muoto, ei kuulu yleishyödyllisen toiminnan piiriin, vaan on selvästi kunnallista palvelutuotantoa. Kirjastojen asema ja valtionavustukset on turvattava, mutta budjetin kautta, normaaleista budjettivaroista, ei veikkausvoittovaroin, ja sen takia eduskunta viime budjetin käsittelyn yhteydessä esitti yksimielisen voimakkaan tahdonilmaisun, että kirjastomäärärahojen siirtämistä yleisiin budjettivaroihin takaisin nopeutetaan. Minä toivon, että nyt eduskunta omalta osaltaan myös tässä asiassa tekee konkreettisia toimenpiteitä ja ryhtyy toteuttamaan omaa toivettaan. Tietenkin tämä samainen ongelma on näkynyt liikennemäärärahoissa. Me joudumme varmaan lisäbudjetin yhteydessä palaamaan tähän keskusteluun. Tässä puhutaan myös eduskunnan ja hallituksen keskinäisistä suhteista talousarvion toteuttamisessa ja talousarviovalvonnassa.

Muutoin haluan lopuksi todeta, että hallituksen budjettiesityksen talouspoliittinen linja on sopusoinnussa sen taloudellisen kehityksen kanssa, jossa Suomi tällä hetkellä elää. Oli järkevää tehdä myös niin, että niiden mahdollisten verouudistusten lisäksi, joita hallitus tähän mennessä on tehnyt — ja itse asiassa voidaan sanoa, että on toteuttanut hallitusohjelman veropoliittiset lupauksensa täysimääräisesti — mitä hallitus haluaa tämän hallitusohjelmassa olevan lupauksen yli tehdä verotuksessa alennuksia, ne kytketään seuraavaan suureen Suomen talouden kehityksen kannalta vaikuttavaan asiaan eli työmarkkinaratkaisun yhteyteen, ei siitä riippuvaiseksi, mutta sen yhteydessä tehtäväksi. Tässä suhteessa sekä tuloratkaisun että veroratkaisun osalta kyllä suosittelisin kaikille kolmikannassa mukana oleville osapuolille erittäin suurta malttia ja pidättyvyyttä, koska tällä verotuksen alentamisen tiellä ei voida sillä vauhdilla jatkaa, millä nyt on vajaan kahden ensimmäisen vuoden aikana aloitettu, mutta sillä suunnalla kuitenkin pitää edelleen voida harkitusti kulkea.

Herra puhemies! Toivon, että eduskunta ryhdistäytyy näiden tiettyjen tärkeitten yksittäisten muutosten yhteydessä ja osoittaa sen perustuslaillisen aseman ja valtansa, joka eduskunnalle talousarvion käsittelyssä kuuluu.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Aikoinaan parikymmentä vuotta sitten puhuttiin, että Neuvostoliitossa oli pysähtyneisyyden aika ja sitä johti pääsihteeri Leonid Brezhnev. Täytyy sanoa, että globaalissa tilanteessa Neuvostoliitto ei uudistunut, ja se johti siihen, että pysähtyneisyys kaiken kaikkiaan rapautti talouden ja Neuvostoliitto romahti. Valitettavasti täytyy sanoa, että meillä on Suomessa nyt tällä hetkellä pysähtyneisyyden kauden hallitus, Matti Vanhasen punamultahallitus. Tosin täytyy sanoa, että tämä pysähtyneisyys ei aivan alkanut Vanhasen hallituksen ohjelman tekemisestä. Kun oli tehty uudistussuunnitelmia, valtiosihteeri Raimo Sailas oli tehnyt tärkeitä uudistussuunnitelmia, joilla työllisyys saataisiin tässä maassa kasvuun, jotta todella syntyisi 100 000 työpaikkaa, niin kaikki nämä uudistussuunnitelmat heitettiin roskiin. Niistä kyllä otettiin kauniit tavoitteet, mutta keinot jätettiin toteuttamatta. Totuus on se, että tuo pysähtymisen aika alkoi oikeastaan kyllä jo vuoden 2000 jälkeen siitä menestysähkystä, joka Suomea kohtasi, kun Suomella meni niin hyvin, että olimme kaikissa tilastoissa ensimmäisenä menestyksessä, ja sitä kautta ajateltiin, että tuo menestys jatkuu tekemättä mitään, toimimatta lainkaan.

Arvoisa puhemies! Tämä Matti Vanhasen punamultahallituksen rutiinibudjetti on juuri tuota pysähtyneisyyden ajan politiikkaa. Tässä ei ole ensimmäistäkään rakenneuudistusta, ei mitään sellaisia toimenpiteitä, joilla talouteen saataisiin vauhtia ja joilla työllisyyttä voitaisiin parantaa. Tai anteeksi, puhemies, on siellä yksi rakenneuudistus, se on poliittisten valtiosihteerien järjestelmä. Se on ainoa merkittävä uudistus, joka tässä budjetissa on, jolla jaetaan siis yhdeksälle keskustalaiselle, sosialidemokraatille ja Rkp:läiselle hyväpalkkainen toimi ja heille saadaan myöskin sihteerit, yhdeksän sihteeriä, joilta ilmeisesti myöskin edellytetään jäsenkirjaa, jotta tuohon sihteerin tehtävään pääsee. Mutta täytyy sanoa: näitä valtiosihteereitä ei tarvita ja tämä ei ole sellainen rakenneuudistus, mitä Suomi tarvitsee, me tarvitsemme aivan muita uudistuksia.

Tosin, täytyy tässäkin sanoa, että pääsäännöstä tehdään poikkeus. Ministeri Mönkäre ansaitsee sikäli tunnustusta, että terveysturvarahoituksesta on periaatteessa sovittu, ellei tuota asiaa nyt sitten neuvotella kokonaisuudessaan tupon yhteydessä uusiksi, kun hallitus lykkää kaiken tupoon ja tuo uudistus on tarkoitus toteuttaa 2006. Ja onhan hallitus tehnyt, no, kolmannen, neljännen kerran jo siirtänyt ratkaisun siitä, että hallitus aikoo tehdä ratkaisun pienipalkkaisen työn tukemisesta. Haluan nähdä vain, kun ensi syksynä ilmoitetaan, että jälleen yhdellä vuodella siirretään tätä ratkaisua, kun hallituksessa ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Mutta näissä on tiettyä itua siihen suuntaan, että jotakin neljän vuoden aikana Suomessakin voitaisiin tehdä rakenteitten kehittämiseksi. Mutta jokainen, joka meistä on lukenut lehtiä, voi havaita, että asiantuntijat ovat olleet pettyneitä tähän Matti Vanhasen punamultahallituksen budjettiin, ja myöskin tiedämme, että työttömät ovat pettyneitä tähän, työtä tämä ei luo.

Mielenkiintoista on se, että olemme viime vuosina keskustelleet globalisaatiosta ja globalisaation haasteista. Presidentti Halonen on puhunut, että nyt meidän pitää miettiä, millä tavalla globalisaation haasteisiin vastataan. Hän on nyt ollut myöskin Tansanian presidentin kanssa ILO-prosessissa mukana pohtimassa näitä vastauksia. Tämän lisäksi myöskin Olli Rehnin johdolla, jota suuresti arvostan, on erityinen työryhmä, jossa mietitään globalisaation haasteita. Ensimmäistäkään esitystä tässä budjetissa ei ole Halosen ILO-työryhmän mietinnöstä eikä ole myöskään Olli Rehnin globalisaatiotyöryhmän mietinnöstä. Oikeastaan mitä tässä kyllä on, on rahaa runsaasti niin sanottuun Helsinki-prosessiin, jossa puhutaan niitä näitä, josta kukaan ei ymmärrä oikeastaan, mistä puhutaan Helsinki-prosessin edistämiseksi, jossa puhutaan siis globalisaatiosta, mutta ei tehdä yhtään mitään. Ja oikeastaan Helsinki-prosessi on juuri kuin tämän hallituksen ohjelma: puhutaan, puhutaan, ei tehdä yhtään mitään, ja tällä tavalla tosiasiassa pysähtyneisyys jatkuu.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on puhuttu parin päivän aikana siitä, kuinka nyt valtavia verohelpotuksia kansalaisille annetaan. Jokaisen edustajan kannattaisi hieman katsoa, mitä budjettikirjassa seisoo. Totuus on se, että tällä budjettiesityksellä kansalaisen verotus Suomessa kiristyy. Kansalaisten verotusta tässä maassa ei ole kiristetty sitten vuoden 94, sen jälkeen verotusta on vain kevennetty. Mutta kuten Veronmaksajain Keskusliitto on laskenut, 2 prosenttiyksikön inflaatiotarkistus ei riitä siihen, että verotus kevenisi, vaan verotus kiristyy, koska palkankorotukset tulevat olemaan enemmän kuin 2 prosenttia ensi vuoden aikana. Vaikka prosenttia emme tiedä, niin joka tapauksessa, kun kuitenkin inflaatio otetaan huomioon ja palkkakehitys ja vaikka tehtäisiin maltillinen sopimus, palkankorotusprosentti tulee mitä ilmeisemmin olemaan yli 2 prosenttia. Mutta ei vielä riitä se, että valtion tuloverotus kiristyy, vaan monet kunnat ovat kiristämässä veroäyrejään tai tuloveroprosenttejaan, kuten se nykyään kuuluu, ja tämä merkitsee sitä, että kansalaisten tuloverotus selkeästi kiristyy.

Eli edustajien kannattaisi lukea budjettikirja hieman tarkemmin, ennen kuin he puhuvat suurista veronkevennyksistä. Pitää muistaa se, että kun pitkällä tähtäimellä puhutaan tuloverotuksen keventymisestä, niin todennäköistä on se, että vaikka valtion tuloverotus kevenisikin, kevennykset menevät pitkälti siihen, että työeläkemaksut tulevat tulevaisuudessa nousemaan, ja tällä tavalla voidaan vain pitää huolta siitä, että kokonaistuloverorasitus ei kiristy. Tätä ei voida pitää tyydyttävänä tilanteena, kun meillä ongelma on se, että meillä verokiilassa eli siinä, mitä työnantaja maksaa palkan sivukuluja ja pidättää veroa ja mitä työntekijälle jää tästä kaikesta käteen, tuo valtiolle menevä osuus on siinä määrin suuri, että tässä maassa aidosti on vaikea luoda palveluihin työpaikkoja, ja siitä syystä meillä on pysyvä korkea rakennetyöttömyys.

Mutta täytyy sanoa, että hallitus elää pysähtyneisyyden aikaa, talous menee eteenpäin, ja oikeastaan meidän talouspolitiikkamme on tällä hetkellä kuin ajopuu koskessa. Mitä tuo ajopuupolitiikka nyt merkitsee tässä tilanteessa: kun hallitus ei kykene tekemään itse mitään päätöksiä, niin se sitoo kaikki ratkaisut tulopoliittiseen ratkaisuun. Odotetaan, että joskus marras—joulukuussa päästäisiin sitten tekemään ratkaisuja veroista, mutta täytyy sanoa, että alkaa olla jo naurettaviakin piirteitä siinä, mitä kaikkea tupoon sidotaan, kun sinne nyt sitten on lykätty myöskin tämä terveysturvan rahoituskysymys mahdollisesti ja tienpätkiäkin varmaan sitten tupopöydässä keskellä yötä mietitään, mihinkä osaan maata sitten näitä teitä kaiken kaikkiaan rakennetaan. Mielestäni työmarkkinajärjestöjen pitäisi keskittyä palkkoihin ja eduskunnassa pitäisi päättää tiehankkeista. Se on se oikea työnjako.

Haluan korostaa sitä, että budjettivalta tässä maassa on eduskunnalla. Hallitus on tällä hetkellä erittäin vaarallisella tiellä viedessään sitä budjettivaltaa tupopöytään ja Etelärannan ja Hakaniemen sovittavaksi. Se ei ole demokratiaa vahvistavaa, se on demokratian vastaista kehitystä.

Tämän jälkeen sitten tietysti täytyy kysyä, että jos tulopoliittista ratkaisua ei synny, mitä hallitus tekee. Emme ole kuulleet ensimmäistäkään sanaa siitä, mikä on hallituksen toimintalinja siinä tilanteessa. Kevennetäänkö verotusta kaikesta huolimatta vai eikö tehdä yhtään mitään, rakennetaanko teitä vai eikö niitä rakenneta? Täytyy sanoa, että elämme sellaisessa epävarmuuden ajassa, että jos olisin yrittäjä, hämmästelisin, miten tässä pitää toimia. Jos tuloverotusta kevennetään, se tarkoittaa sitä, että hallitus harjoittaa elvyttävää talouspolitiikkaa. Jos verotusta ei kevennetä, se merkitsee sitä, että hallitus harjoittaa kiristävää talouspolitiikkaa. Eli hallituksen koko talouspolitiikan peruslinja on nyt kiinni siinä, mitä tupopöydässä syntyy. Täytyy sanoa, että tämä on kyllä aivan käsittämätön linja Suomen historiassa, että hallitus ei tiedä, harjoittaako se kiristävää vai elvyttävää talouspolitiikkaa, ja se ratkeaa vähän kuin arpajaisissa sitten tupopöydässä. Joten tältä osin täytyy sanoa, että hallitus seisoo toimettomana ja odottaa vain, että asiat menisivät hyvin. Se on sitä pysähtyneisyyden ajan politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Kun aina pitää vaalipiiristä tietysti budjettikeskustelussa tuoda yksi asia, niin täytyy sanoa, että kyllä tässä on paljon myöskin hölmöilyä. Tampereen läntisen ohikulkutien ensimmäinen vaihe on rakenteilla, ja nyt ensi vuodelle etsitään rahoitusta, mikä merkitsee sitä, että se voi johtaa siihen, että kakkosvaihetta ei päästä jatkamaan ja tietyöt täytyy keskeyttää. Jokainen meistä tietää, mitä se merkitsee, jos ensin keskeytetään työt ja parin vuoden kuluttua taas aloitetaan uudestaan työt, työmaitten perustaminen, rakentaminen. Se nostaa olennaisesti kustannuksia. Jos valtuudet annettaisiin jo ensi vuonna, silloin varmasti tuo toinen vaihe voitaisiin rakentaa huomattavasti edullisemmin, huomattavasti halvemmalla. Se on tietysti jokaisen suomalaisen veronmaksajan etu, mutta tätähän tämä nykyinen punamultahallitus ei ymmärrä.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Olin päättänyt tässä omassa puheenvuorossani keskittyä vain yhteen ulottuvuuteen, joka on itse asiassa kuntien valtuustojen tehtävänä, kunnallisbudjetit, mutta myös täällä eduskunnassa vaikutetaan kuntien budjettitalouteen. Kuten edellisessä puheenvuorossa sanottiin, vielä suurelta osin meillä ovat budjetin kokonaisvaikutukset arviointien osalta auki. Pidän aika lapsellisena tai kapeana katsantona sitä, että tässäkin salissa vielä jaksetaan tai kehdataan puhua siitä, onko annettu valta ay-liikkeelle, koska tiedämme, että elämme reaalibudjetissa ja reaalitaloudessa, johon kyllä vaikuttaa suurelta osin se, miten meidän sekä työnantajapuolemme että palkansaajapuolemme neuvottelevat yhdessä. Kovin outoa olisi tehdä täysin irrallisesti tulopoliittisesta ratkaisusta riippuvia budjetteja pitkälle valmiiksi asti. Semmoiseenkaan en millään haluaisi nähdä tätä eduskuntaa vietävän, koska ehdottomasti se vaikuttaa meidän kokonaistaloudelliseen tilanteeseemme.

Luen itse tätä budjettia sillä silmällä, että tässä on ehdottomana selkärankana tai punaisena lankana työllistävyysnäkökulma. On paljon yhteiskunnan vikoja, joita haluaisin korjata saman tien, mutta olen asiasta keskustellut usein myös valtiovarainministeri Kalliomäen kanssa, ja viesti on mennyt perille, eli työllistävyys on se näkökulma, jolla asioita eri kohdin parannetaan. Monesti kehutut lapsiperheille annettavat etuudet ja helpotukset johtavat myös siihen, että naiset voivat työllistyä paremmin. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että palvelualalla se työllistävyys olisi helpointa tai tärkeää tällä hetkellä, mutta jos emme saa koko kansalle parempia tuloja, ei ole niitä palvelujen ostajia.

Näin kuntavaalin vuonna, kuten ehkä jokaisena muunakin vuonna tässä talossa, on kuntatalouden osuus tärkeä osa budjetissa. Vaikka nämä kuntabudjetit tehdään 444 valtuustossa, ehkä ensi vuodelle tarvitsee vain 432:lle tehdä, jos kuntaliitokset etenevät nykysuunnitelman mukaan; ne ovat hyvin erilaisia. Kuntien rakennejärjestelyihin, jotka sitten helpottavat jatkossa ehkä joidenkin kuntien asemaa hieman, on varattu myös 41 miljoonaa sekä liitoksiin että pitkälle meneviin yhteistoimiin. Mutta kyllä tässäkin talossa, eduskunnassa, valtion budjetista päätettäessä vaikutetaan kuntien liikkumavaraan erityisesti tietenkin valtionosuuksien osalta mutta myös yleisten veroratkaisujen ja kompensointien osalta.

Viime vuosina tehdyt ansiotulovähennysten nostot ovat tehneet asukkaille erityisesti pieni- ja reilustikin keskituloisen kannalta verotuksesta suopeamman, mutta harmittavan vaikeita nämä ansiotulovähennysten nostot ovat olleet kunnille. Ne ovat joutuneet tuloverotuksen alentamisen maksumiehiksi. Monet kunnat ovat turvautuneet tosissaan veroprosentin korottamiseen, mutta silti vähennysten nostot ovat tosiasiassa laskeneet kunnan verotuloa ja samanaikaisesti kuntalaisten veroaste on laskenut. Toisin kuin ed. Sasi aikaisemmin korosti verotulojen nousua, se kyllä kuntalaisella ja pienituloisella on osoittanut toisin päin. Oikeudenmukainen tavoite kansalaisten kannalta on se, että näin kuntaverotuksestakin on tullut hieman progressiivinen. On tärkeää, että nyt on vuosina 2003 ja 2004 valtionosuuksia sitten vastaavasti kasvatettu ja näin on kuntienkin tuloja lisätty.

On kiitettävä tätä annettua budjettiesitystä siitä, että se osoittaa kunnille 250 miljoonaa euroa enemmän. Valtion indeksikorotuksia ei tosin vieläkään tehdä 100-prosenttisesti, mutta sentään 75-prosenttisesti, mikä sekin on parempi kuin menneiden vuosien 50 prosentin indeksikorotukset.

Mahdollisten tulevienkin tulopohjan leikkausten jälkeen tulee muistaa kuntien kohdalle osuva tulonmenetysten osuus. Kaiken kaikkiaan suoria valtionosuuksia kuntien tuloista on kuitenkin vain 17 prosenttia. Kunnille verotulot ovat elinehto. Valtion on toivottavasti oltava ja voitava olla toiminnassaan myös ennustettava ja kuntien on myös voitava tehdä talousarvioita, jotka huomioivat valtionosuudet ja verotukset, mutta ennen kaikkea kuntien tulee huomioida väestörakenteelliset tarpeet.

Nostan ihan pienen yksityiskohdan esiin eli lapsiasiainvaltuutetun, koska siitä on paljon täällä keskusteltu ja aivan oikein sen suhteen, miten sitä tarvitsemme Suomessa erilaisten lapsiperheiden ja lasten aseman valvomiseksi. Mutta toinen puoli asiasta on se, että jos on puhuttu vaikkapa miinojen kohdalla Suomen maineesta, tässäkin kohdassa olisi voinut sitä argumenttia käyttää, koska YK:n asettama lasten oikeuksien komitea on kahdeksan vuoden ajan — ainakin omista tiedoistani löydän näinkin vanhoja merkintöjä — suositellut Suomen hallitukselle viran perustamista sekä erityisesti huomauttanut, etteivät pelkät taloudelliset näkökohdat saisi olla ratkaisevia, että virkaa ei perustettaisi. Sen takia tämä on nyt Suomen kansainvälisen maineenkin kannalta viimeinen ja tärkeä vaihe tämmöinen virka perustaa.

Aivan yksi yksittäinen pieni tervehdys kotikentältä. Vaasan yliopistoon on saatu monen kymmenen vuoden odotuksen jälkeen teknisen opetuksen loppuun vieminen elikkä diplomi-insinöörikoulutustutkinnon antamiseen asti yliopistokoulutus teknisellä saralla. On kuitenkin ikävää, että yliopistoissa rahanjako perustuu pääasiassa tutkintoihin, ja tutkintoihin menee vielä muutama vuosi aikaa, että niitä saadaan täysimääräisesti Vaasan yliopistossa annettua. Tänä vuonna tekninen opetus ei saa valtion rahanjaossa omaa osuutta, eikä näin tule olemaan vielä muutamiin vuosiin. Tästä tulemme vaalipiirin kansanedustajat jättämään talousarvioaloitteen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minunkin on pakko analysoida muutamalla sanalla ed. Sasin kommentteja valtion budjetista ja tuposta.

Olen noin reilun vuoden ollut täällä eduskunnassa, ja käsitys siitä, mikä on tupon merkitys ja tulopoliittisen neuvottelun merkitys, on kyllä hyvin erilainen kuin käsittääkseni pitkäaikaisella edustajalla Sasilla on. Minun mielestäni on erittäin hyvä, että hallitus jakaa laajaa vastuuta, yhteiskuntapoliittista vastuuta muillekin kuin ainoastaan hallitukselle ja eduskunnalle. Sen takia mielestäni tämä ratkaisu, mikä tällä hetkellä on tulopoliittisen sopimuksen roolista tulevassa budjettissa vuodelle 2005, on aivan oikea.

Täällä on eilisen ja tämän päivän aikana keskusteltu paljon kuntataloudesta sekä hoitotakuulainsäädännön vaikutuksesta niin ihmisten hyvinvointiin kuin laajemmin kuntien mahdollisuuksiin huolehtia lain erilaisista velvoitteista. On vaadittu lisää rahaa hoitotakuulainsäädännön toteuttamiseen. On myös kannettu suurta huolta kuntien mahdollisuuksista huolehtia monista palveluista, joiden tarve on selvästi kasvanut niin päivähoidossa, perusopetuksessa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa kuin vanhustenhuollossa.

Tiedämme kaikki, että kuntien taloudellinen tilanne ei ole hyvä tänä päivänä. Vuoden 2003 taloustiedot osoittavat kuntatalouden heikentyneen merkittävästi. Vuosikate laski peräti 45 prosenttia edellisestä vuodesta. Edellinen vuosi oli ehkä poikkeuksellinen, mutta suunta suhteessa tähänkin vuoteen on osoittautunut kuitenkin erilaiseksi. Verrattuna poistoihin tai investointeihin talous on alijäämäinen. Valtiovarainministeriön kuntataloutta koskevat ennusteet toteavat kuntatalouden säilyvän alijäämäisenä vuoteen 2006 saakka, vaikka tilanne ensi vuoden osalta vähän paraneekin tähän vuoteen verrattuna.

Vaikeutena on ollut, että kokonaisverotulojen kasvu on ollut hidasta. Osittain tämä on johtunut yleisestä heikosta talouskehityksestä sekä kunnallisverotuksen vähennysten korotuksista. Valtion talousarviossa on huomioitu edellä mainittu kehitys kasvavilla valtionosuuksilla ja veronkevennysten kompensaatioilla. Tosiasia on, että valtionosuuksien nousu kattaa vain osan syntyneestä kuntien taloudellisesta vajeesta. Tosiasia on myös, että kuntien tulee kattaa kaksi kolmasosaa tuloistaan muualta kuin valtion kohdentamista valtionosuuksista tai erilaisista hankerahoituksista. Tämä on haaste, jossa me kaikki voimme myös olla mukana.

Kuntien näkökulmasta haluaisinkin lähestyä asiaa siten, kuinka valtio pystyy tukemaan kuntia ei pelkästään suorilla valtionosuuksilla vaan mahdollistamalla kuntien, alueiden ja seutukuntien kehittymisen kohdentamalla esimerkiksi investointeja ja hajauttamalla edelleen yhä voimakkaammin erilaisia toimintoja Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle eli vahvistamalla alueiden kehitystä ja työllisyyttä ja siitä syntyvää myönteistä tulomuodostumaa. Hallitusohjelmassa on linjattu mielestäni oikein juuri tähän suuntaan. Siellä on todettu, että eri alueiden kehittämisvalmiuksia tuetaan ja näiden erityispiirteet huomioidaan. Lisäksi hallitusohjelmassa on sanottu, että aluekehityksen turvaamiseksi huolehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidosta.

Tässä yhteydessä haluan nostaa jälleen kerran — en edes tiedä, kuinka monennen kerran, mutta jälleen kerran — Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan erityispiirteet ja tulevaisuuden mahdollisuudet esille. Minun on vaikea ymmärtää sitä, kuinka Suomen kannalta tärkeä alue, Kaakkois-Suomi, jää aina niin vähälle huomiolle, kun teemme päätöksiä valtion investointihankkeista. Kaakkois-Suomessa on yksi maailman metsä- ja puunjalostusteollisuuskeskittymistä. Teollisuuden ja alueen kehityksen kannalta suureksi ongelmaksi on tullut logistiikka eli maantie- ja rautatieyhteyksien riittämätön kapasiteetti. Tämän lisäksi Saimaan kanavan vuokrasopimuksen päättyminen vuonna 2013 luo paineita logistiikan toimivuudelle tulevaisuudessa. Päätöksiä Saimaan kanavan tulevaisuudesta odotetaan seuraavien kahden vuoden aikana. Kyse ei ole vain UPM-Kymmenestä tai Stora Ensosta ja niiden tulevaisuudesta vaan myös puu- ja metsäteollisuuden ympärille kehittyneestä pienteollisuuden tarpeesta ja tulevaisuudesta.

Huonosta liikenneverkosta on syntynyt kuvaannollisesti kuin oravanpyörä. Nykyisellään rautatiekapasiteetin puute sekä epävarmuus Saimaan kanavan tulevaisuudesta ohjaavat raskasta liikennettä yhä enemmän maantielle, ja tämä osaltaan kuormittaa entisestään jo huonossa kunnossa olevaa Valtatie 6:ta. Tämä on näkynyt rekka- ja raskaan liikenteen voimakkaana kasvuna. Valtatie 6 on tällä hetkellä raskaan liikenteen osalta vilkkain tieosuus Suomessa. Ennusteen mukaan liikenne kasvaa edelleen voimakkaasti nimenomaan rajan läheisyyden ja kaupan myönteisen kehittymisen myötä. Teiden ruuhkautuminen ja huono kunto ovat tuoneet myös maantieturvallisuuden aivan uuteen valoon Kuutostien yhteydessä. Tiejakson kuolematiheys ja riski ovat hyvin korkeat, jopa kolminkertaiset verrattuna muiden pääteiden keskiarvoon. Valtatie 6:n merkitys ei ole ainoastaan alueellinen vaan myös valtakunnallinen.

Venäjän merkitys Suomelle tulee talouden näkökulmasta vahvistumaan entisestään. Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan rooli ja merkitys maantieteellisesti ja logistisesti tulee edelleen kasvamaan. Baltian maiden liittyminen EU:hun on tuonut meille uusia paineita Euroopasta. Tässä yhteydessä meidän tulisi nähdä, kuinka pystymme hyödyntämään ne talouskasvun ja logistiikan mahdollisuudet, joita Venäjä meille antaa. Emme saa jäädä maailmantalouden kehityksen junasta pois. Meillä on hyvät mahdollisuudet jopa ohjata sitä. Se on meistä kiinni. Tässä Kaakkois-Suomi ja Etelä-Karjala ovat maantieteellisesti avainasemassa tukemassa koko Suomen talouskasvua ja kehitystä.

Toivoisin, että Valtatie 6 välillä Lappeenranta—Imatra ja myöhemmin Lappeenranta—Taavetti tulisi myönteisesti huomioitua valtion talousarviossa vuodelle 2005, joko talousarvion budjetissa suoraan tai elinkaarimallilla. Tärkeää on, että siitä saataisiin myönteinen aloittamispäätös mahdollisimman pian.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä puhujajärjestys sattui juuri oikein. Ed. A. Kiljunen on etelämpää Karjalasta, ja minä olen itse pohjoisempaa Karjalasta. Ei ihme, jotta ed. Kiljunen ihmetteli sitä, että Kaakkois-Suomi jää jotenkin paitsioon. Kun Pohjois-Karjala on vielä kauempana, sinne ei oikein tule rahaa ollenkaan. Kutostie jatkuu myös, kuten ed. Kiljunen totesi, sinne pohjoisempaan päin ja on sinällään tärkeä puunkuljetus- ja myös valmiiden tuotteiden kuljetusreitti. Siinä mielessä voi yhtyä ed. Kiljusen ajatuksiin siitä, että Kutostie kaiken kaikkiaan pitää saada kuntoon. Toivon mukaan se saadaan tämän hallituskauden aikana samaten kuin se rata sillä tavalla myös nopeasti liikennöitäväksi, että VR voi sekä henkilö- että tavaraliikennettä turvallisesti ja nopeasti saada kulkemaan tuolla radalla — Karjala-rata se nimeltään tällä hetkellä taitaa olla. Siinä vähän vuodatusta Kutostien osalta.

Siihen voi kyllä liittää yhden asian, mikä on meillä ollut ikuisuuskysymys jo kymmenen vuoden ajan vähintään. Kutostien oikaisusta Reijolan kohdalla on ollut toiveita, tavoitteita, ja kaikkein hulluin juttu tässä on, että taas näissä teemapaketeissa, mitkä ministerityöryhmän toimesta rakennettiin, se jotenkin viirautui siinä mielessä, kun Konginkankaan onnettomuus sattui ja sinne tulivat turvallisuutta edistävät toimet, teemapaketti, joka ohitti myös tämän Reijolan oikaisun, Kutostien oikaisun siinä. Siellä seisoo koko rakentaminen siinä mielessä, että sinne on tehty kaava. Tielaitos ei anna tällä hetkellä lupaa kaavan muutokselle, ja toisaalta sitten kunta ei pysty rakentamaan, kun sitä tietä ei ole varaa muuttaa. Sen takia odottaisi, että nyt tässä budjetin yhteydessä eduskunta voisi lisätä siihen ne määrätyt rahat, onko se oikaisu 7—8 miljoonaa euroa.

Ed. Ahde käytti aikaisemmin puheenvuoron siitä, jotta eduskunnalla on päätösvalta. Sitä minä olen tässä ihmetellyt, kun täällä naristaan koko ajan, miten hallitus on tehnyt huonoja esityksiä. Eduskunnalla on tällä hetkellä se valta, budjettivalta, tehdä korjauksia, ja uskon, että eduskunnassa on myös vastuuntuntoa, jotta budjetti tehdään tasapainoiseksi. Nimittäin se ei voi perustua siihen, jotta tulot ja menot ovat hirveän paljon eri jalkaa, koska kyllä minä odotan, että Suomen eduskunta kuitenkin kantaa vastuun myös tulevista sukupolvista. Sen takia hirveän paljon menojen paisuttaminen ilman tulojen etsimistä ei ole mahdollista.

Siihen liittyen itse olen edustanut kyllä sitä näkökantaa, että meillä tänä päivänä näissä olosuhteissa hirveän isoon veroaleen ei ole varaa. Sehän tarkoittaa, kaikki mitä veroalesta puhutaan, että kuitenkin se ohjautuu suhteellisen hyvätuloisille ihmisille, koska valtion verotettavan tulon alaraja on jo, onko se 11 700 euroa, ja sehän tarkoittaa, että kaikki pienempituloiset jäävät sitä paitsi, jos valtionveroa vaikka kevennetään. Sen takia toivoisi, että hyvin suurta harkintaa käytetään yhä edelleen, ja vaikka tämä veroalekysymys on tupopöydässä, isoja potteja ei sielläkään heiteltäisi. Siellähän ovat toiveet isotuloisilla, parempituloisilla liitoilla, aika kovat siitä, mutta toivon mukaan valtiovallan edustajilla siinä pöydässä on järki päässä.

Tässä budjetissahan on paljon pieniä askeleita. Suomalaista yhteiskuntaa on koko itsenäisyyden ajan rakennettu pienin askelin, ja siinä mielessä tässä on hyvin paljon myönteistä. Mutta yksi semmoinen seikka erityisesti, joka itseä tässä on ihmetyttänyt, olen käyttänyt siitä jo vastauspuheenvuoronkin, koskee sitä, että tässä peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saavia ihmisiä ei ole huomioitu, sanotaan, ollenkaan. Heidän elintasonsa ja leipäsiivunsa ohenee, (Ed. S. Lahtelan välihuuto) koska siinä näille henkilöille, jotka ovat työmarkkinatuella tai peruspäivärahalla, esitetään 9 sentin päiväkohtaista korotusta.

Sen sijaan, jos katsoo eläkeläisiä, joiden korotus on tosi pieni, mutta kuitenkin siinä pyritään nyt edesauttamaan heidän elämisentasoansa — pienemmillä eläkkeellä olevien — siinä mielessä, että alkoholiveron alennus vaikutti indeksiin, niin siellä jotain sentään on tulossa. Toivon mukaan eduskunta siihen vähän saa vielä korjausta. Mutta peruspäiväraha- ja työmarkkinatukilaiset eivät saa mitään. Sehän tarkoittaa, että jos ei juo viinaa, niin ei siitä verohyödystäkään saa mitään. En yllytä kyllä juomaan hyvin paljon viinaa, koska se aiheuttaa monta muuta ongelmaa, mutta kuvaannollisesti näin.

Sen takia odotan, kun tässä illalla puhuttiin kyselytunnilla köyhyydestä, näille pienituloisille, jotka ovat todella pienellä toimeentulevia ihmisiä, pitkäaikaistyöttömiä, joilla todennäköisesti taskut ja pankkitilit ovat kohtuullisen tyhjiä, että eduskunnalta löytyisi semmoinen inhimillisyyden osoitus, että tehtäisiin jonkin tasoinen tasokorotus — onko se se 1 euro 35 senttiä, joka täällä on hyvin usein ollut esillä siinä mielessä, että myös vähennettäisiin toimeentuloluukutusta. Täällähän on todettu, muun muassa kyselytunnilla joku mainitsi, että semmoinen 40 prosenttia näistä ihmisistä voisi saada suoraan toimeentulonsa työttömyysturvan kautta eikä tarvitsisi mennä toimeentuloluukulle.

Yksi semmoinen asia, mikä tässä budjettiesityksessä on minusta hyvin optimistisesti ajateltu, on työllisyyden paraneminen. Siihen perustuen siellä on työllisyysvaroja pienennetty. Näkisin, että siinä on kyllä hyvä kuulla asiantuntijoita eduskunnassa ja arvioida uudelleen tilannetta. Ainakin viimeaikaiset tiedot teollisten työpaikkojen osalta ovat aika huolestuttavat. Vajaa viikko sitten Itä-Suomesta tuli useammalta tehtaalta viesti, että Ikea on lopettanut käytännössä kaikkien tuotteiden ostamisen ja ilmoittanut, että ne siirtyvät kaikki Valko-Venäjältä tai tuolta Venäjän puolelta muilta alueilta ostettaviksi. Sehän tarkoittaa, että siellä on satoja ihmisiä taas joutumassa työttömäksi. No, isossa mittakaavassa tietysti, koko valtakunnan näkökulmasta, se on pieni asia, mutta kun kuuntelee muita uutisia, jotka tulevat myös muilta aloilta, ei pelkästään puunjalostuksesta, niin voi olla, että tämä tavoite, josta tässä puhutaan, jotta työllisyys paranee näinkin paljon, mitä on kuviteltu, ei pidä paikkaansa.

Sen takia näitä aktiivitoimiin varattuja rahoja pitäisi minusta eduskunnan tarkastella ja lisätä tarvittaessa, kun tässä todetaan, että näin on. Minä voin olla väärässäkin, (Ed. S. Lahtela: Se on epätodennäköistä!) koska katson vain itäsuomalaisesta näkökulmasta tätä asiaa.

Sitten yksi asia, kun täällä kuitenkin oppositiota on aika runsaasti paikalla, ja erityisesti kokoomuksesta on parhaat voimat paikalla: Voisi todeta, että olen huolissani kuunnellut kokoomusopposition narinaa ja arvostelua, miten huono tämä budjetti on. Kuitenkin tämä on suhteellisen tasapainoinen, ja kun kuuntelee niitä opposition menonlisäyksiä, mitä kaikkea voisi tulla, niin minua huolestuttaa kaiken kaikkiaan suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus. Nimittäin kokoomuslaiset kuitenkin ovat aika omistavaa luokkaa, kepulaisissa on hyvin paljon, mutta kuitenkin tuo kokoomus, siellähän on ökyporvareitakin olemassa, (Ed. S. Lahtelan välihuuto) ja jos noin huonosti taloutta hoitavat omissa talouksissaan kuin nyt aikovat hoitaa valtion taloutta oppositiosta käsin, (Välihuutoja) niin silloin tuntuu tosi kurjalta: mihin Suomi on kaiken kaikkiaan menossa? Ilmeisesti jää demareiden varaan tämä homma hyvin pitkälle ja tällä hetkellä keskustan ja demareiden varaan kaiken kaikkiaan, koska ollaan niin kuin yhteisessä hallituksessa ja vastuuta kantamassa. (Ed. S. Lahtela: Mutta ei aina samaa mieltä! — No, se on taas toinen asia.)

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Matti Vanhasen punamultahallituksen toinen talousarvioehdotus on edellistä mielestäni parempi.

Talousarviossa parannetaan selkeästi lapsiperheiden taloudellista asemaa ja helpotetaan työn ja perheen yhteensovitusta. Tärkeää on myös perhekustannusten tasaisempi jako työnantajien kesken, näin kohennetaan naisten työmarkkina-asemaa. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta jatkuu, lisäksi kuljetustuki kattaa kaikki esikoululaiset. Lasten kotihoidon tuki ja yksityisen hoidon hoitoraha nousevat ensi vuonna.

Valtio antaa kunnille lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, mikä tekee mahdolliseksi tarjota parempia palveluita terveyskeskuksissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja sosiaalihuollossa. On hyvä, että kansaneläkkeisiin hallitusohjelmassa sovittua tasokorotusta aiennettiin niin, että se toteutuu jo vuoden 2003 maaliskuussa. Kansaneläkkeen täysi määrä nousee 7 euroa kuukaudessa. Pitää kuitenkin muistaa, että kansaneläkkeen korotus nostaa myös muita kansaneläkkeeseen sidottuja etuisuuksia, joita ovat yleiset perhe-eläkkeet, luopumistuet ja sukupolvenvaihdoseläkkeet, ylimääräiset rintamalisät sekä sotilasavustukset. Korotus nostaa myös eläketulovähennystä, mikä parantaa kaikkien eläkeläisten ostovoimaa.

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 60 vuotta jatkosodan päättymisestä ja ensi keväänä 60 vuotta Lapin sodan päättymisestä. Nyt tehtävillä uudistuksilla kohennetaan veteraanien elämänlaatua ja muistetaan itsenäisyytemme puolesta raskaimman taakan kantaneen väestöryhmän panosta. Rintamaveteraanit pääsevät kuntoutukseen vuosittain. Myös Ruotsissa asuville sotainvalideille aletaan maksaa ateriakorvausta. Partisaanien uhrit saivat viime vuonna kertakorvauksen, nyt partisaanien uhrit pääsevät kuntoutuksen piiriin. Olisin toivonut, että myös niin sanottujen 26 syntyneiden asemaa olisi tässä hallituksen esityksessä parannettu.

Liikennepolitiikan osalta hallitusohjelmassa tavoitteeksi on todettu laadukkaat ja toimintavarmat liikenneväylät, jotka ovat perusedellytys yhteiskunnan tehokkaalle, alueellisesti ja sosiaalisesti tasavertaiselle ja kansainvälisesti kilpailukykyiselle toiminnalle. Tavoitteena on pitkäjännitteinen liikenneväylien ylläpito ja kehittäminen. Lisäksi liikennepolitiikan tavoitteita ovat joukkoliikenteen toimintaedellytysten ja palveluiden parantaminen ja liikenneturvallisuuden edistäminen.

Rautatieliikenne on keskeinen osa liikennejärjestelmää ja yhteiskuntaa. Se on myös perinteisesti muodostanut lähtökohdan alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittymiselle. Rautatieliikenteen kehitys on riippuvainen muun yhteiskunnan kehityksestä, mutta toisaalta rautatieliikenteen kehitys muokkaa vahvasti yhdyskuntia. Tästä hyvänä esimerkkinä on Lahti—Kerava-oikoradan rakentamisen positiivinen vaikutus sen ympäristöön.

Ratarahat ja joukkoliikenteen tuet ovat olleet tämän kesän kirjoitetuimpia aiheita. Näistä on kerrottu kuin pörssikursseista. Kesän lisäbudjetin käsittely lähenteli täällä eduskunnassa farssia. No, tärkeintä on kuitenkin, että rautatieverkon kunnossapitoon osoitetaan riittävästi määrärahoja, sillä rataverkosta noin 40 prosenttia on yli 30 vuotta vanhaa. Rataverkon uusiminen on tärkeää, jotta liikennerajoituksia ei tarvitse asettaa.

Arvoisa herra puhemies! Tarvitaan myös kehittämisinvestointeja, kuten Lahti—Kerava-oikorata ja Vuosaaren satamarata täällä etelässä. Seuraavana tulee olla vuorossa Seinäjoki—Oulu-rataosa, joka on tärkeä erityisesti Pohjois-Suomelle, kuten myös rataverkon sähköistäminen. Radoista on sähköistetty 40 prosenttia eli runsaat 2 400 ratakilometriä. Liikenteestä noin 70 prosenttia hoidetaan sähkövedolla. Tänä vuonna valmistuu sähköistys Rovaniemelle, ja Oulu—Vartius—Iisalmi-rataosuudella töitä tehdään parasta aikaa.

Liikenneturvallisuutta parantavia tierakennushankkeita toteutetaan useita. Se on hyvä asia. Vaasan vaalipiirissä toteutetaan muun muassa Kokkolan satamatien rakentaminen ja tiepiirin omalla päätöksellä Vähäkyrön eritasoliittymä. Pitkästä aikaa Vaasan tiepiirissä toteutetaan hankkeita siis valtion toimesta. Kuitenkaan vuoden 2005 talousarviossa ei ole yhtään kehittämis- tai teemapakettihanketta Etelä-Pohjanmaalle, vaikka vaalipiirin voimakkain väestönkasvu on Seinäjoen seudun alueella, lähes 1 000 uutta asukasta vuosittain. Tästä onkin ollut seurauksena liikenneonnettomuuksien voimakas kasvu. Tammi-heinäkuussa tänä vuonna onnettomuuksia on tapahtunut 181 ja kuolleita oli peräti 19. Kasvua viime vuoden vastaavaan ajankohtaan 11 henkeä. Loukkaantuneita oli 235, eli 81 enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna.

Hallituksen infrapaketissa, jälkimmäisessä paketissa, on myöskin Seinäjoen ohitustie, sillä suurin onnettomuusuhka Valtatie 19:llä on Seinäjoella. Ainoana maakuntakeskuksena Seinäjoen läpi kulkee etelä-pohjoinen liikenne keskustan läpi. Muun muassa Kolmostien rekkaliikenteestä 80 prosenttia kääntyy Jalasjärvellä Valtatie 19:lle, ja liikenne on kasvanut vuosittain jopa 17 prosenttia. Päivittäin liikenteen määrä on jo nyt 16 000 autoa vuorokaudessa. Alueelle on keskittynyt elintarvike- ja metalliteollisuutta, joka tarvitsee hyvät liikenneyhteydet.

Erittäin kiireellinen olisi myös Seinäjoki—Lapua-välin läpäisykyvyn parantaminen. Tiepiirillä on valmiit suunnitelmat ohituskaistatien rakentamiseksi Valtatie 19:lle tälle välille ja Lapuan risteysjärjestelyistä. Näin säästettäisiin useita ihmishenkiä.

Viimeaikaisissa keskusteluissa suuryritysten moraalista irtisanoa työntekijöitään ja siirtää toimintojaan ulkomaille Kiinaan ja uusiin EU-maihin on oikeutetusti kritisoitu tehtyjä päätöksiä ja vaadittu parempaa irtisanomisturvaa työntekijöille. Kuitenkin myös valtionyhtiöt työnantajina menettelevät valitettavasti samalla tavoin. Tästä esimerkkinä on Valtion Pukutehtaan kohtalo. Yhtiö lopettaa toimintansa Suomessa, ja 100 työntekijää jää työttömäksi. Kuitenkin yhtiöllä on tarkoitus jatkaa toimintaansa Virossa.

Myös VR-yhtymä on ulkoistamassa koko kiinteistönhoito- ja siivoustoimensa yksityisille alan firmoille. Jo tähän mennessä VR:n siivous- ja kiinteistötoimen henkilöstömäärä on pudonnut yli 1 000:sta alle 300:aan. Useat mahdollisesti ulkoistettavista työntekijöistä ovat lähellä eläkeikää.

Lopuksi haluaisin kiinnittää huomiota myöskin Kansallisen metsäohjelman rahoitukseen, sillä silloin, kun tämä eduskuntasali vuonna 2001 hyväksyi viidennen reaktorin rakentamisen, me sitouduimme niin sanottuun risupakettiin, ja se tarkoittaa sitä, että meillä on myöskin uusiutuvan energian tukipaketti, nuoren metsän hoito tarvitsee rahaa ja energiapuu yleensäkin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä vakaassa ja vakavassa keskustelussa, mikä liittyy tähän hallituksen esitykseen valtion talousarviosta vuodelle 2005, voisi sanoa, että vanha sanonta oli vähän sen tyyppinen onnettomasta keskustelusta, että esitys on hyvä ja keskustelut vielä parempia, mutta henki on vähän niin, ettei ole kovin innostava tämä asia. Vai mitä mieltä ed. Nurmi tästä asiasta nyt kaiken kaikkiaan on olemassakaan?

Herra puhemies! Täytyy vähän valittaen todeta, että haen sitä lähtökohtaa, mistä viimeksi lopetin, kun puheenvuoroni vähän pitkäksi meni ja puhemies jo koputuksellaan alkoi sitä niin kuin häiritä, ja siinä mielessä joutuu aloittamaan alusta tämän, että saa tämän puheen käyntiin, mutta kyllä tämä tästä käynnistyy. (Ed. Elo: Puhemies oli väärässä!) — Ed. Elo, täältä ei voi ottaa kantaa tähän asiaan. Mutta jos tätä asiaa katsotaan, niin periaatteessa kansanedustajalla on jonkun ohjeen mukaan rajaton puheoikeus riippuen tietysti, miten pitkään.

Mutta jos tätä maailmaa katsotaan siitä kulmasta, mihin niin kuin tätä lopettelin, kysymys oli Rajavartioston määrärahoista ja niiden riittävyydestä ja siihen liittyen myöskin Ivalon ja Imatran Rajakomppanioitten lopettamisesta ja varusmieskoulutuksen lopettamisesta siellä. Pidän tätä asiaa onnettomana ratkaisuna, onnettomana siinä, että hallitus on näin huonosti tämän asian valmistellut ja hoitanut ja tehnyt. Rahallisesti tämä asia on kiinni runsaasta 10 miljoonasta eurosta. Tämä asia on huonosti valmisteltu, huonosti hoidettu. En tiedä, mistä tämä johtuneekaan.

Ehkä on tullut mieleen sellainen asia, että ilmeisesti tämä Raja ja Rajaan liittyvät toiminnat eivät liene sisäasiainministerin mielialaa lähinnä olemassa ja mielenkiinto keskittyy enemmän tänne sisämaahan sisämaan asioitten hoitoon ja painottamiseen. Tältä osin toivoisi, että mielenkiinto tässä asiassa korjautuisi vähän toisella lailla ja syntyisi parempi ratkaisu. Tietenkin on tässä kysymyksessä eduskunnalla, jolla on rajaton budjettivalta, mahdollisuus tähänkin asiaan vaikuttaa niin, että tämä asia tulisi kuntoon. Toivon, että myöskin ed. Elo on tätä asiaa tukemassa täällä niin, että tämä tulee järjestykseen ja hoitoon valtiovarainvaliokunnan käsittelyn kautta. (Ed. Elo: Kyllä se varmaan näin tapahtuu!)

Jos sitten ajatellaan muutenkin tätä toimintaa, niin Rajan kautta annettu laadukas varusmieskoulutus ja laadukas varusmiespalvelu on tuonut semmoista yhteiskunnan väkeä, niin kuin sanoin aikaisemmassa puheenvuorossani, että Puolustusvoimien parhaat voimat ovat tavallaan tulleet Rajan koulutuksen kautta. Jos katsotaan poliiseja, parhaat voimat ovat useimmat tulleet Rajalta, puhumattakaan Tullista ja tulliväestä siihen liittyen, jonka parhaat henkilöt ovat kouluttautuneet Rajalla ja tulleet sitä kautta sieltä sitten kyseisiin tehtäviinsä. Tähän samaan asiaan liittyy myöskin se, että ei ole missään julki tullut eikä nähtävissä, että olisi semmoista mustasukkaisuutta, kuka parhaat varusmiehet kouluttaa, Rajavartiostoko vaiko Puolustuslaitos, mutta luulen niin, että tämänkin asian osalta vähän tämmöistä kissanhännänvetoa on olemassa.

Yhdessä toisessa asiassa ainakin, mikä tulee mieleen — ei liity niinkään suoraan puolustukseen, mutta puolustuksen menneisyyteen liittyy vahvastikin — on ongelma olemassa: Esimerkiksi Ylämaalla on viime sotien aikaisia venäläisten hautausmaita, ei sankarihautausmaita vaan venäläisten siviilikuolleitten hautausmaita, ja on syntynyt ongelma siitä, kuka hoitaa niitä maita eteenpäin. Tähän saakka poliisi niukoista määrärahoista, ainakin poliisin kertoman mukaan niukoista määrärahoista, on hoitanut ja pitänyt yllä ja maksanut tavallaan maapohjasta vuokran 50 vuodeksi. Kun vuokra-aika on päättynyt, nyt käydään kisaa siitä, onko oikeus jatkaa sitä, onko poliisilla mahdollisuus maksaa vai pitäisikö se siirtää jonkun muun ministeriön alaisuuteen ja maksettavaksi.

Tältä osin voisi todeta, että selkeästihän se näiden kansainvälisten sopimusten ja muitten kautta kuuluu opetusministeriölle ja sinne siirrettäväksi. Tulenkin tästä tekemään esityksen, kun tämä keskustelu vielä tässä etenee tämän budjetin käsittelyn osalta. Mutta se on kiistatta selvä, vaikka kysymys on silloisten neuvostoliittolaisten, venäläisten, haudoista ja hautamuistomerkeistä, että minusta sen koskemattomuuden pitää niissä olla aivan yhtä varma ja yhtä aito kuin suomalaistenkin hautausmailla. Ei liene ongelmaa, etteikö tämä asia ole saatettavissa oikeaan järjestykseen.

Mutta, herra puhemies, jos mennään sitten vielä sellaiseen kansanläheisempään asiaan ja aikaan, niin voisi todeta, että täällä useassa puheenvuorossa on käsitelty valtiosihteerikysymystä ja sitä, kuinka ministerit ovat kiireisiä, kuinka tarvitaan näitä valtiosihteereitä. En tiedä, ministereillä on kyllä halua ja tahtoa ja aikaa niin paljon kuin heidän halunsa vaan riittää ja tavoitteensa on olemassa, mihin se sitten kohdistuukin.

Olen miettinyt tätä asiaa, voisiko olla niin, että tämä hallituksen toiminta ja laatu paranee sillä, jos näitä valtiosihteereitä tulee. Mutta muistelen niin, että kun näitä edellisen eli Lipposen hallituksen aikana esitettiin, niin kovasti olin silloin perustelemassa, että niillä ei ole mitään käyttöä eikä niitä tarvita eikä se laatu siitä parane. Siltä osin ei tätä linjaa näinkään voi äkkiä muuttaa. (Ed. Elo: Mikä siinä on vaikeutena?) — Yleislinjana voisi, ed. Elo, todeta, että on myöskin tapahtunut semmoinen muutos, että silloin, kun näitä edellisen kerran esitettiin, niin kokoomus voimakkaasti tuki tätä asiaa, keskusta voimakkaasti vastusti, ja nyt ovat näköjään osat vaihtuneet. Näin se linja muuttuu, ja näkökulma on aina vähän sieltä, mistä asiaa katsoo.

Mutta tässä asiassa oma mielipiteeni on varma ja selvä: Ne ovat tarpeettomia, niitä ei tarvitse. En tiedä, uskallanko äänestyksessä niitä vastustaa, mutta harkita kovasti täytyy, ja vähän sitä mieltä olisin, että sikäli kuin omaa persoonaani tunnen, niin varmasti tulen hanttiin panemaan. (Naurua)

Jos tätä maailmaa katsotaan sitten vielä muutenkin sellaisista paikoista, missä asiat eivät ole järjestyksessä ja kunnossa, aikaisemmassa puheenvuorossani jo käsittelin tätä liikennekysymystä. Kun kuuntelin ed. Anneli Kiljusen puheenvuoroa ja kun näen myöskin salissa ed. Paajasen, kaakkoissuomalaisia edustajia, tietäen, kuinka tärkeänä he näkevät ja tuntevat tämän Kuutostien, niin en voi olla ottamatta tätä huomioon ja asiaa esille niin, että tähän Kuutostiehen liittyvissä asioissa ja niiden hoitamisessa ja järjestykseen saattamisessa on kyllä tälle hallitukselle häpeä, jos ei se asia tule kuntoon ja hoitoon.

Kuutostie on tärkeä, se on Kaakkois-Suomelle ja Kymen vaalipiirille tärkeä, se on Pohjois-Karjalalle tärkeä, se on Kainuulle tärkeä, koko itäsuomalaiselle elämälle se on myöskin tärkeä. Se on ainut reitti maanteitse, mikä tuo sieltä elämää ja kuljetusmahdollisuuksia Länsi-Suomeen ja Etelä-Suomen satamiin, suo myöskin joittenkin raaka-aineitten kuljetusmahdollisuuden taaksepäin sinne Itä-Suomeen. Jos tämä asia ei toimi ja pelaa, niin se on kyllä tämän yhteiskunnan, miten sanoisinkaan, eräitten selkärankojen murentamista niin, että elosta ei tule kestävällä pohjalla mitään hyvää. Tämä asia on saatava järjestykseen.

Nyt tietenkin liikenneverkoista puhuttaessa aika hyvin jää mieleen, että edellisen hallituksen aikana saatiin sellainen asia järjestykseen, että syntyi tämä Kouvola—Koskenkylä-väli ja se tulee nyt pääosin kuntoon. Tosin sieltä loppupäästä jää neljä kilometriä siitäkin välistä puuttumaan, jolloin voi sanoa, ettei se vaan tule kuntoon. Tämä on tätä tahdottomuutta, haluttomuutta, enkä usko, että liikenneministeri olisi tähän syyllinen, mutta jostakin se syyllinen valtion virkahallinnosta löytyy, olkoon missä tahansa. (Ed. Kankaanniemi: Ed. Kuosmanen on vähän laiska!) — Tässä asiassa voisi sanoa, ed. Kankaanniemi, että minulla on semmoinen tuntuma, että ed. Kuosmanen ei ole tätä asiaa ennen huomannut, ja siitä johtunee, että tämä asia ei ole kunnossa.

Jos sitten erääseen ajankohtaiseen aiheeseen liittyen tätä asiaa katsoisi, niin nyt on annettu ohjelma ja selvitys siitä, kuinka liikenneongelmia poistetaan talviaikana ja kuinka liikenne saatetaan turvallisemmaksi. Tässä on lehtileike tämänpäiväisestä Kymen Sanomista, jossa todetaan, että tiepiirin keinot ovat vähissä Valtatie 26:n liikenneongelmien poistamisessa. Tämä antaa hyvän esimerkin siitä, kuinka tie on toivottomassa kunnossa, kuinka liikenne on kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut, niin kevyt kuin raskaskin liikenne, kuinka tie on mäkinen, ohituskelvoton jne.

Mutta tiepiiri esittää, tietysti ministeriön neuvojen mukaan, ainoaksi parannuskeinoksi sitä, että pudotetaan talvinopeus 70 kilometriin tunnissa, jolloin ongelmat erityisesti lisääntyvät ja kasvavat. Jos joku on ajanut rekkaa ja raskasta ajoneuvoa, niin tietää, että silloin, kun mäkeä on olemassa ja mäkeä ja mäkeä ja kun nopeus putoaa, niin aina on helpommin liukkaalla se rekka kiinni, tämä ei toimi eikä pelaa. Voisi sanoa, että on toivotonta elämää näin taistella ja näin hoitaa. Ei ole mitään tulevaisuutta tähän maailmaan nähtävissä eikä hoidettavissa. Näin katsottuna toivon, että hallitus terästäytyisi ja ryhdistäytyisi tässä asiassa siihen valoon, että nämä liikenneongelmat tasavallassa tulisivat kunnialliseen järjestykseen. Uskon, että siihen kuitenkin vahvan eduskunnan tahto ja voima löytyy.

Herra puhemies! Vaikka nyt aika ei vielä ihan täynnä olekaan, niin lopetan siitä huolimatta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Kiitoksia!

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kannustan ed. Seppo Lahtelaa pysymään sillä linjalla, minkä olette valinnut viime kaudella muun muassa tässä valtiosihteerikysymyksessä. (Ed. Seppo Lahtela: Oikea linja!) — Se on oikea linja.

Herra puhemies! 2 tuntia ja 15—20 minuuttia sitten oli kyselytunnilla esillä hallitusohjelmaan kirjattu valtioneuvoston päätös siitä, että valtion omaisuuden myyntituloista 500 miljoonan euron yli menevästä osasta enintään 10 prosenttia käytetään tutkimukseen, kehitykseen ja infrastruktuurin parantamiseen. Pääministeri kysymykseeni vastasi, että hallitus pitää tästä päätöksestään tiukasti kiinni, ja valtiovarainministeri Kalliomäki vielä vahvisti, että näin varmasti on. (Ed. Korhonen: Eilen illalla täällä salissa!) Näin ollen sitä muutosta, jota täällä on vaadittu, ei ole tulossa.

Tunti ja 20 minuuttia sitten, eli tunti myöhemmin kuin tuo kyselytunnin vastaus, kuultiin TV2:n talousuutisissa, kun kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinen vaati, että tämä päätös on kumottava ja valtavan paljon enemmän kuin 10 prosenttia on käytettävä näihin tarkoituksiin. Pekkarinen on tätä mieltä, ja pääministeri sanoi, että hän ei ole kuullut, että kukaan olisi tällaista mieltä. Tietysti ministeri Luhtanen, jonka haastattelu on muun muassa Etappi-lehdessä tästä asiasta, vaatii tässä sitä voimallisesti ja on vaatinut monissa eri lehdissä. Ministeri Pekkarinen on vaatinut sitä viimeisen puolen vuoden aikana ainakin viisi kertaa, jos ei enemmän, Keskisuomalaisen erilaisissa kirjoituksissa ja haastatteluissa, ja ed. Reijo Laitinen ja moni muu ovat olleet kiivaasti sitä mieltä, että hallituksen on tämä päätös muutettava.

Ymmärrän, että eduskunnan tahto tässä asiassa olisi kyllä se, että nyt näitä myyntituloja käytettäisiin investointeihin, jotka työllistävät ympäri maan. Kuutostietäkin voitaisiin sillä korjata, ed. Anneli Kiljunen, ed. Seppo Lahtela ja muut, ja monia muita. Muun muassa Nelostietä, joka on meillä vaarallinen, tuhoisassa kunnossa oleva, voitaisiin panna asianmukaiseen kuntoon, työllisyyttä parantaa ja elinkeinoelämän edellytyksiä lisätä jne. Eli tarve tähän on selkeä ja tahto on vahva, mutta pääministeri ja valtiovarainministeri tyrmäävät asian täydellisesti. (Ed. Korhonen: Ed. Heinäluoma kertoo, mitä tehdään!) Toivon, että ed., puoluesihteeri Heinäluoma sanoo, mitä hän ajattelee tästä asiasta. Hän on tervejärkinen mies. Emme me tietysti pidä epätervejärkisinä pääministeriä ja valtiovarainministeriäkään, mutta jääräpäisinä, äärettömän jääräpäisinä tässä asiassa.

Tämä muutos on todella tärkeä ja perusteltu. Ei ole mitään erityistä syytä Suomen tässä taloudellisessa tilanteessa maksaa valtion velkaa lyhyemmäksi. Lainan korot ovat alhaalla, ja näitten investointien kautta sijoittamalla näitä tuloja ja investoimalla niitä järkevästi saadaan paljon parempi tuotto kuin siitä, että maksetaan velkaa nyt voimakkaasti pois, mikä on hallituksen johdon linja, ei kaikkien ministerien linja. Odotan, että tässä tapahtuisi muutos, ja jos nyt sitten muu ei auta, niin eduskunnan ja valtiovarainvaliokunnan tulee tehdä tästä lausuma ja sitten muuttaa tämä hallituksen tiukka päätös, joka on suorastaan järjetön, niin kuin ministeri Luhtanen on haastatteluissa moneen kertaan todennut.

Herra puhemies! Toinen asia, joka tänään herätti mielenkiintoa ja huolestuneisuuttakin, oli se, kun ministeri Hyssälä oli täällä vastailemassa kysymyksiin. Hän luonnollisesti, ihan ymmärrettävistä syistä, oli tavattoman hädissään ja posket punaisina kuin tomaatilla, kun hän tähän eläkeläisten kohteluun yritti vastata. 7 euroa pienimpiin eläkkeisiin, sehän on häpeällistä pilkantekoa, kun alkoholin hinnanalennus yksistään johtaa siihen, että indeksin aleneminen ei tule korvatuksi sillä, jolloin eläkeläiset joutuvat näin kärsimään. Kuitenkin ministeri Hyssälä on tässä vaalilupauksessaan silloin vajaa kaksi vuotta sitten todennut, että minimieläke on saatava nykyisestä 400 euron tasosta noin 700 euroon kuukaudessa. No, se 300 euron korotus ei tule kyllä vuosikymmeneen tällä 7 euron vauhdilla. Hän lupasi äänestäjille ja sai luottamuksen sillä, että antoi todella mahtavan tasokorotuslupauksen minimieläkkeisiin.

Tänään hän sitten täällä vastauspuheenvuorossaan pohti tätä kysymystä posket punoittaen ja totesi, että tämä tasokorotus eläkkeisiin voidaan tehdä siten, että leikataan erilaiset lisät, muun muassa omaishoidon tuki, pois ja siirretään nämä varat kansaneläkkeiden tasokorotukseen. Mielestäni tämä oli huolestuttava ilmoitus. Arvelen kyllä, että ministeri Hyssälä ei ajatellut, mitä hän tuli sanoneeksi. Jos ajatellaan, että leikataan omaishoidon tuki pois ja jaetaan kaikille pieneläkeläisille se raha, siitä ensinnäkin tulee hyvin pieni, kun se jaetaan 200 000—300 000 ihmiselle, (Ed. Tiusanen: 400 000:lle!) 400 000 pieneläkeläiselle, ja sitten, jos leikataan tällä tavalla omaishoidon tuki, mitä tapahtuu omaishoidon tilanteelle, niille, joita omaishoidon tuella hoidetaan? Heistä tulisi suuri osa kuntien laitoksiin, ja toisaalta sitten ne omaiset, jotka hoitavat tällaisia, joutuisivat ahdinkoon. Heitä suorastaan pilkattaisiin tällaisella menettelyllä.

On ikävää, että tällainen kanta pääsi ministerin suusta täällä eduskunnan edessä. Toivon, että ministeri Hyssälä tulisi tänne ja perustelisi uudelleen, onko hän todella sitä mieltä, että muun muassa omaishoidon tuki voitaisiin leikata ja jakaa ne varat minimieläkkeiden korottamiseen. Ei myöskään voida ajatella, että näillä muilla lisillä, mitä maksetaan, lapsikorotuksilla ja vastaavilla lisillä, jos hän niitä tarkoitti, voitaisiin lähteä korjaamaan minimieläkkeitä. Minimieläkkeisiin tarvitaan tasokorotus. Me olemme rahoituksen esittäneet kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa siten, että 20 euron tasokorotus kuukaudessa näihin pienimpiin eläkkeisiin on mahdollista. Se olisi sellainen, mikä hieman tuntuisi, vuositasolla se olisi jo kohtuullinen lisä näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten toimeentuloon. Se olisi kunnioitusta heitä kohtaan ja antaisi heille sitä ostovoimaa, joka sitten myös hyödyttäisi tätä kansantaloutta.

Herra puhemies! Kun tällaisia on tänään täällä kuullut, niin halusin tulla ne täältä kertomaan huolestuneena siitä, mitä olemme kuulleet, ja nyt, kun seuraava puhuja on keskustan varapuheenjohtaja, ed. Rantakangas, ja sitten on puoluesihteeriedustaja Heinäluoma, nämä kaksi voimapoliitikkoa, niin toivon, että te otatte näihin asioihin kantaa ja ilmoitatte hieman, mitä puolueissanne on näiltä osin ajateltu tai mitä ajatuksia nämä vakavat seikat ovat herättäneet tänä päivänä.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty erittäin mielenkiintoista lähetekeskustelua ensi vuoden valtion talousarviosta. Kun opposition puheenvuoroja kuuntelee, tulee se käsitys, että kaikkien ongelmien pitäisi ratketa yhdessä vuodessa taikka tässä lähetekeskustelussa. Eihän näin asianlaita ole. Meillä on erittäin hyvä hallitusohjelma ja hyvä hallitus, joka noudattaa ja toteuttaa hallitusohjelmaa ja siinä sovittuja linjauksia. Opposition tehtävä tietysti on yrittää hakea säröä ja riitaa myöskin hallituksen sisälle, mutta meillä on erittäin hyvä peruslinja ja perustekemisen meininki, ja uskon, että tällä tuloksia jatkuvasti syntyy.

Sehän täällä on käynyt selväksi, että tälle hallituksen talouspolitiikan linjalle ei ole esitetty ja kyetty esittämään uskottavaa vaihtoehtoa, jolle syntyisi enemmistö eduskunnan taholta, siis sellaista vaihtoehtoa, jolle löytyisi enemmistö eduskunnan taholta. (Ed. Korhonen: Se on kyllä totta!)

Tässä puheenvuorossa haluan tarkastella muutamia myönteisiä asioita, jotka liittyvät hallitusohjelmaan ja ensi vuoden budjettiin, mutta myöskin eräitä kehittämisasioita. Ehdottomasti yksi myönteisimmistä asioista on perhepolitiikan kokonaisuus. Tässä on monilla askelilla menty valtavan paljon eteenpäin. Tämän vuoden alusta toteutettu lapsilisäkorotus oli ensimmäinen askel, ensi vuoden alusta toteutuva kotihoidon tuen korottaminen on toinen askel. Sitten alimman äitiys-, sairaus- ja vanhempainrahan korottaminen noin 90 eurolla kuukaudessa on erittäin merkittävä asia, joka koskettaa kotiäitejä ja opiskelijoita erityisesti. Kun siihen lisätään osittaisen hoitorahan laajennus, joka parantaa perheitten työelämämahdollisuuksia, työn ja perheen yhteensovittamista, ja sitten kunnille tuleva lasten aamu- ja iltapäivähoitoon tuleva valtionosuus sekä esikoululaisten kuljetukseen tuleva valtionosuus, voi sanoa, että on syntynyt hallituksen toimesta erittäin merkittävä perhepolitiikan kokonaisuus, jolla luodaan edellytyksiä nimenomaan perheitten perustamiseen ja lasten hankintaan ja sitä kautta suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle.

Toinen myönteinen asia on kuntarahoituksen vakaus, vakaus siinä mielessä, että kun viime vuosien aikana olemme tottuneet siihen, että valtion ja kuntien välillä oli jatkuva riidan ja kiistan aihe, mitkä ovat kuntien tehtävät ja mikä oli kuntien rahoitus, niin nyt viime keväänä hyvässä yhteisymmärryksessä Suomen Kuntaliiton ja valtion kesken aikaansaatiin peruspalveluohjelma, joka sisältää hyvin tärkeitä linjauksia. (Ed. O. Ojala: Ministeri Korhosen alulle panema!) Se sisältää tärkeitä linjauksia niistä tehtävistä, jotka kuuluvat kunnille, ja myöskin valtion rahoitusosuuden periaatteen. Yksi merkittävä lähtökohtahan tässä on se, että kunnille ei osoiteta uusia tehtäviä ilman lisärahoitusta. Tämäkin on aiempaan muutos.

Täällä on käyty voimakasta keskustelua siitä, mikä on kuntien taloustilanne ja mikä on valtion toimien vaikutus. Sanon näin, että tässä vähän jokainen puhuja on ollut oikeassa siinä mielessä, että kukaan ei ole väittänyt sitä, ettei kunnilla olisi taloudessa kovat haasteet ja tietyillä kunnilla myöskin tulevien vuosien aikana paljon tekemistä, jotta kuntatalous saadaan tasapainoon.

Mutta toinen puoli asiasta, jonka erityisesti vasemmistoliitto on halunnut määrätietoisesti unohtaa, on se, että valtion budjetin kautta tulevat toimenpiteet ovat aiempaa myönteisempiä. Indeksikorotukset ovat nyt valtionosuuksiin 75 prosenttia, kun viimeisten kolmen vuoden aikana ne olivat 50 prosenttia. Tuloveronkevennyksistä aiheutuvat kunnallisveron menetykset myös kompensoidaan täysimääräisesti, sekin on uusi linjaus aiempaan. Kunnat saavat neljän seuraavan vuoden aikana lähes puoli miljardia euroa niin sanottua kustannusjaon tarkistusta, (Ed. Pulliainen: Omia rahoja takaisin!) se on kunnille merkittävä rahoitus, joka on tietysti rästiä aiemmasta, mutta se tulee parantamaan kuntien asemaa. Eli ensi vuonna 250 miljoonaa euroa on myönteinen nettovaikutus valtion kuntiin kohdistamista toimista.

Nyt tarvitaan tämän lisäksi toki kuntien omia toimenpiteitä, kuntayhteistyön edelleen tiivistämistä, tässäkin on pää avattu. On erillinen momentti kuntien syvällisen yhteistyön rahoittamiseen. Tämä on oikea suunta, jota pitää jatkaa, eli monta kertaa vapaaehtoisilla, kuntarajat ylittävillä palvelutuotannon yhdistämisratkaisuilla saavutetaan parempia tuloksia kuin kuntaliitoksilla. (Ed. O. Ojala: Ette te sitä kannattaneet, kun olitte oppositiossa!) Tästä on esimerkkejä ja tutkimuksiakin tehty. Kuntaliitoksiakin joissain tapauksissa tarvitaan, keskustahan niitä ei vastusta, mutta me haluamme kuitenkin toimia vapaaehtoispohjalta ja korostaa yhteistyön ensisijaisuutta.

Arvoisa puhemies! Toinen erittäin merkittävä asia, jossa on saatu tuloksia aikaan, on veteraanietuisuuksien parantaminen. Veteraanien asiathan ovat tässäkin talossa olleet hyvin lähellä sydäntä meillä kaikilla ja on kerätty monenlaisia aloitteita, mutta nyt tämä Vanhasen—Kalliomäen hallitus on ryhtynyt toimenpiteisiin. 21 miljoonaa euroa tulee ensi vuonna veteraanipakettiin, millä pystytään turvaamaan se veteraanijärjestöjen pitkäaikainen tavoite, että veteraanit pääsisivät joka vuosi kuntoutukseen. Nyt se toteutuu tämän hallituksen lisäpaketin kautta, joka on todella merkittävä, ja sehän on huomioitu veteraanijärjestöissä erittäin myönteisellä tavalla. (Ed. O. Ojala: Ed. Rantakankaan kannattaa kuunnella puheenvuoro, jonka käytän tästä!) Tähän liittyen sotainvalideillekin on tulossa helpotuksia ja parannuksia. Nämä sotavamman prosenttirajat lievenevät, ja myöskin laitoshoidon prosenttirajat tulevat alenemaan. Eli kaiken kaikkiaan veteraanisukupolvi saa nyt sen huomionosoituksen, mikä toki olisi pitänyt jo aiemmin aikaansaada.

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu paljon myös liikenneinfrasta ja infrahankkeista. Tiekysymykset ovat meille kaikille tärkeimpiä kysymyksiä, ja kansanedustajiin otetaan eniten yhteyttä liikenneasioissa. Mielestäni on hyvä, että hallituksessa on löytynyt yhteinen linja 17 kärkihankkeen toteuttamisjärjestyksestä sekä erillisten teemahankekokonaisuuksien toteuttamisesta. Nyt meillä on selkeä toteuttamisohjelma, ja on selvää, että tämän toteuttamisohjelman täytäntöönpanossa pitää olla määrätietoisuutta ja pitää olla riittävää rahoitusta. Uskon, että tässä edetään ja tämä hanke ja kokonaisuus ohjelmana toteutuu määrätietoisella tavalla. Tarvitaan lisää rahaa, se on kiistatta myönnettävä, ja tässähän hallituksella on oma linjaus, valtionyhtiöitten yksityistämisestä tulevaa rahaa voidaan tähän käyttää.

Puhemies! Myönteisenä on sanottava, että yksityisteillehän tulee 2 miljoonaa euroa jo ensi vuonna. Tätä kehitystä pitää jatkaa, tämä ei vielä riitä, vaan tarvitaan myöskin vuosittaisia askeleita. Metsärahoituksen osalta myönteinen asia on metsäenergian hyödyntämiseen suunnattu 2 miljoonan euron lisäpanostus. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että Kemiran rahoituksessa on rahoitusvajetta, joka tulisi hoitaa sitten lisäbudjetin kautta ajallaan.

Yrittäjyyden osalta on merkittävää, että kotitalousvähennystä laajennetaan. Se on tärkeä asia, tuo uusia työpaikkoja ja parantaa vanhusten palvelujen saamista. Esimerkiksi alv:n alarajan joustavoittaminen ja sen tason nostaminen oli hyvä asia ja samoin periaatepäätös matalapalkkatyön sivukustannusten alentamisesta.

Maatalouden osalta voi sanoa sen, että maatalouden osalta on hallituksessa hyvä sopu, joka on myönteinen asia. Itse pidän tärkeänä, että hallituksella on oltava valmius tarvittavaan rahoitukseen, jopa lisärahoitukseen, tilanteessa, jossa cap-uudistuksen ja lfa-uudistuksen täytäntöönpano ratkaistaan ensi vuoden ja seuraavien vuosien osalta. Tästähän on budjettineuvotteluista kirjaus olemassa ja tämän mukaan on sitten syytä toimia. Valmistelussa olevien ympäristötukisopimusten osalta lähtökohtana pitää olla, että sopimukset voidaan tehdä viiden vuoden mittaisiksi, jolloin turvattaisiin myöskin pitkäjänteinen ympäristöpolitiikan hoito maatiloilla ja niitten kehittämisessä.

Arvoisa puhemies! Paljon jää vielä kommentoimatta, mutta peruslinja hallituksella on hyvä ja oikea. Tätä linjaa pitää myös määrätietoisesti jatkaa.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas, ihanko totta?

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rantakankaan puhetta kuuntelee, niin tulee kyllä väistämättä mieleen tämä Tuntematon sotilas, jossa sotilailla oli nälkä, ja kun he menivät pyytämään lisää ruokaa, niin heille todettiin, että prognoosi toteaa, että ei teillä voi olla nälkä, te olette riittävästi saaneet. Ja kyllä tämän kuntarahoituksen kohdalla on siis käsittämätöntä, miten mustavalkoista kuvaa yritetään maalata. Yksi tunnuslukusarja, joka pitäisi ymmärtää jo kaikkienkin edustajien, on negatiivisten vuosikatteiden kuntien lukumäärä. On helppo seurata, mitä siellä on tapahtumassa, ja kun te sanoitte, että tulee vakautta, niin tulee todella vakautta. Kun te aloititte tämän hallituksen taipaleen, oli 64 negatiivisen vuosikatteen kuntaa ja teidän omien ennusteidenne mukaan tänä vuonna 113, ensi vuonna 125, seuraavana vuonna 133. Vakaus on todellinen, mutta se on vaan negatiiviseen suuntaan.

Toinen seikka, joka minusta on todella ikävä asia, kun puhutaan jostakin yhteisymmärryksestä, yhteisestä tahdosta, (Puhemies koputtaa) oli, että ensimmäisiä tehtäviä oli poistaa oppositiopuolueet neuvottelukunnasta, jossa käydään (Puhemies koputtaa) valtio—kunta-neuvotteluja. Ei se ole mitään todellista (Puhemies: Minuutti!) yhteisen hakemista, vaan se on tätä hallituksen politiikkaa, sanelua.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän sen keskustan puheenvuoroista on täällä huomannut, että hallituspuolueena olo maistuu hyvin ja elämä on muuttunut kovin auvoisaksi oppositiokauden jälkeen ja kaikki selitellään kauniisti ja parhain päin.

Mutta, ed. Rantakangas, kun te nyt kaikkea kehuitte ja kaikki näyttää nyt olevan niin hyvin, niin muistutan siitä, että Kuntaliittohan on kritisoinut hyvin voimakkaasti juuri sitä, että tätä kustannusjaon tasotusta aivan liian hitaasti korvataan kunnille. Se on kunnille suuri ongelma, koska se on kunnille kuuluvaa rahaa.

Toinen esimerkki: Te totesitte sinänsä hyvin tärkeästä asiasta, veteraanien etuisuuksien parantamisesta. Hyvä näin, olemme siitä samaa mieltä, mutta, ed. Rantakangas, te tiedätte aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että se on vaan toisilta pois. Kun Raha-automaattiyhdistyksen rahoja käytetään nyt 21 miljoonaa euroa enemmän sotaveteraaneille, se on muilta sosiaalialan järjestöiltä pois, eli tällä tavoin köyhät (Puhemies koputtaa) syrjäytymisvaarassa olevat tukevat toisiaan.

Antti Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen on paitsi monipuolinen asiantuntija myös huumorimies. Kuntien taloustilanteen osalta totesin, että meillä on kova haaste, mutta se on tosiasia, että valtion budjetin kautta tehtävät toimenpiteet ovat myönteisempiä kuin silloin, kun vasemmistoliitolla oli kuntaministerin salkku ja kokoomuksella oli valtiovarainministerin salkku. Indeksit, korotukset, ovat korkeammat, tuloveronkevennyksiä ei maksateta kunnilla jne., mutta kunnilla on paljon tehtävää yhteistyön lisäämisessä ja toimintojen kehittämisessä, jotta näihin haasteisiin päästään. Kustannustenjaon tarkistus on viime vuosina, muun muassa silloin, kun ed. Korhonen oli ministerinä, jaksotettu. Se on tietysti harmillista kuntien kannalta, mutta kuitenkin rahaa on tulossa, siihen on sitouduttu, se tullaan hoitamaan.

Emmekö nyt kuitenkin, ed. Ojala, voi veteraaniasiaa hoitaa yksituumaisesti, ei jätetä siihen mitään ikävää säröä, että rahaa tulee mutta se on joltain pois. Veteraanit ovat Suomen itsenäisyyden turvanneet ja hoitaneet. Annettakoon sille arvoa eikä lähdetä mustaamaan (Puhemies koputtaa) tätä hyvää esitystä enää.

Martti Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voi eritellä tällä tavalla, että on valtion talous ja on kuntatalous. On yksi julkinen talous. Jos katsotaan kuntien taloutta, niin tunnusluvut ovat kiistattomat. Negatiivisten vuosikatteiden kuntien määrä lisääntyy. Vuosikate ei riitä peittämään poistoja. Älkää nyt tulko todistamaan siihen mitään edellisen kauden talousluvuista. Teidän kannattaa tutustua ja katsoa, minkälaiset vuosikatteet siellä oli. Silloin puhutaan aivan eri summista, aivan erilaisista toimista. Silloin tehtiin oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Minä otan toisen hyvin yksinkertaisen esimerkin, että sen ymmärtää: Harkinnanvarainen rahoitusavustus, joka nyt on putoamassa tilanteessa, jolloin negatiivisten vuosikatteiden kuntien lukumäärä lisääntyy. Se on aivan täysin päinvastoin siihen, mitä te yritätte puhua ja mitä yritätte väittää.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas, en missään tapauksessa halua mustamaalata sitä, että sotaveteraanit saavat näitä lisärahoja. He niitä tarvitsevat. Meidän tulee arvostaa ja kunnioittaa heidän työtään Suomen itsenäisyyden puolesta, mutta haluan korostaa sitä, että nämäkin rahat olisi voitu ottaa jostain muualta, esimerkiksi nyt vaikkapa siitä, että valtio tulee saamaan omaisuuden myyntituloja enemmän kuin on arvioitu. Ja nämä rahat, joita nyt on muutamaksi vuodeksi kaavailtu satsattavan sotaveteraaneihin enemmän kuin tähän asti, eivät ole pysyviä menoja. Ne olisi voitu ottaa muualta. Niitä ei olisi tarvinnut ottaa syrjäytymisvaarassa olevilta mielenterveyspotilailta, päihdeongelmaisilta tai vastaavilta, lastensuojelujärjestöiltä.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korhonen, meillä ei ole sellainen yhteiskunta, että valtion ja kunnan rahat ovat yhdessä. Sellainen oli tuossa itänaapurissa, jolloin voitiin sanoa, että on yksi valtioraha ja kuntaraha. Meillä on valtion toimenpiteet, joilla edistetään perustehtävien ja peruspalveluitten hoitamista, sitten on kuntien oma rahoitusosuus, kuntien omat toimet, joilla hoidetaan tämä toinen puoli. Kyllähän tämä pitää teidän myöntää, vaikka ehkä muunlaisia yhteiskuntapolitiikan tavoitteenne voisivat ollakin.

Eero  Heinäluoma  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Rantakangas käytti erinomaisen painavan puheenvuoron varsinaisessa keskusteluosuudessa ja kävi hyvin lävitse budjetin päälinjaa myös suhteessa hallitusohjelmaan. Tietysti tämän eduskunnan kannalta on tavattoman tärkeä kysymys, että hallitus tässä budjettiesityksessä johdonmukaisesti toteuttaa sitä ohjelmaansa, jonka se on tälle eduskunnalle runsas vuosi sitten esitellyt ja jolle ohjelmalle eduskunta on antanut aikoinaan oman tukensa. Tärkeätä tämä on sen takia, että viime vuosikymmenen politiikassamme on liiankin usein nähty tilanteita, joissa on jouduttu kesken juoksun muuttamaan suuntaa ja menemään taaksepäin siitä, mitä on ajateltu. Tässä mielessä tietyn vakauden ja ennustettavuuden korostuminen myös politiikanteossa on tärkeä asia, ja siltä osin hallitus ansaitsee tunnustuksen, että se on johdonmukaisesti vienyt eteenpäin omaa ohjelmaansa, niin kuin se on eduskunnalle aikoinaan luvannut. Se näkyy näissä uudistuksissa, joita ed. Rantakangas hyvin tiiviissä esityksessään kuvasi.

Jokainen täällä olija hyvin tietää, että viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana on jouduttu tekemään paljon ikäviä päätöksiä. Niistä osasta on oltu jopa samaa mieltä, monista sitten eri mieltä, niiden kohdentumisesta. Mutta tärkeätä on, että nyt ollaan tekemässä parannuksia tavallisten kansalaisten asemaan ja hyvinvointiyhteiskunnan perustaan. Aina on se tilanne, että jokaisen uudistuksen osalta, tehtiin mitä tahansa, aina voidaan sanoa, että liian vähän ja enemmän pitäisi laittaa. Mutta tämänkin kritiikin keskellä on tärkeätä nähdä, että suunta on oikea niin lapsiperheiden kuin myös eläkeläistenkin osalta.

Pitkän tauon jälkeen me voimme nyt nähdä sekä tämän vuoden jo toteutuneissa päätöksissä että tässä budjettiesityksessä konkreettisia parannuksia lapsiperheiden asemaan. Siellä tehtävät ratkaisut, olipa se sitten tämän vuoden lapsilisän korotus tai kotihoidon tuen nosto tai esikoululaisten kuljetustuki tai pienimpien äitiyspäivärahojen nosto, ovat tärkeitä kaikille väestöryhmille. Kysymys ei ole siitä yksinomaan, mitä teemme lapsiperheiden hyväksi heidän oikeutettujen odotustensa edessä, vaan siitä, että tulevaisuudenuskon säilyttäminen juuri lapsiperheissä on sitä työtä, josta koko Suomi ja jokainen väestöryhmä hyötyy.

Täällä on käyty sanailua tästä veteraanipaketista ja eläkeläisten asioista. Tässäkin on tärkeätä nähdä suunta. On selvää, että kansaneläkkeiden korotus on kovin pieni, mutta tässä hallitus osoitti taas kykyä nähdä, mitä ajassa liikkuu, kun se teki päätöksen, että kansaneläkkeiden korotus varhaistetaan. Oli nähtävissä, että eläkekorotukset jäävät ensi vuonna kovin pieniksi matalan inflaation takia ja että tämä matala inflaatio osin on keinotekoinen perustuen alkoholiveron laskuun, joka taas puolestaan johtuu kilpailutekijöistä Suomen rajojen ulkopuolella. Nyt joka tapauksessa siis tämä uudistus tarkoittaa sitä, että miljoonan eläkeläisen käteen jäävä eläke voi ensi vuonna nousta enemmän, kun nostetaan kansaneläkkeen pohjaosaa ja samalla eläketulovähennys nousee, jolloin myös työeläkeläiset hyötyvät tästä. Se on siis askel oikeaan suuntaan ja kertoo, että hallituksella on myös korvat ja sydäntä seurata, mitä maassa tapahtuu, ja kyky reagoida asioihin myös ohi sen, mitä vuosi sitten hallitusohjelmassa on päätetty. Joten tässä mielessä hallituksella on myös kykyä kulkea eteenpäin hallitusohjelmaa toteuttaessaan.

Veteraanipaketin osalta minä lähtisin siitä, mistä tässä ed. Rantakangas mainitsi, että voisimme ottaa sen yhteiseksi asiaksi. Totta kai on niin, että kaikista rahoista, mitä me käytämme, voimme aina keskustella, ovatko ne pois jostain muualta. Veteraanien hyväksi tuleva raha tarkoittaa sitä, että ne rahasummat, jotka tällä hetkellä käytetään veteraanien hyväksi, tulevat säilymään lähivuosina ja täällä ei tehdä leikkauksia. Mielestäni se on oikeudenmukainen ratkaisu. Ymmärrän kyllä, että täällä on myös tiettyä tyytymättömyyttä, koska kun katsoin kokoomuksen raha-asiainaloitetta veteraanien hyväksi tämän vuoden budjettiin, niin siellä ehdotettiin veteraaneille 3 miljoonaa euroa. On tietysti selvää, että jos nyt hallitus esittää 21 miljoonaa euroa, voi tulla mieleen, ovatko nämä kohdennukset aikoinaan kokoomuksen vaihtoehdossa olleet kohdallaan. Tärkeätä on, että vihdoin ja viimein veteraanien kohdalla toteutuu se, mitä pitkään on tavoiteltu, että jokaisella veteraanilla on mahdollisuus kuntoutukseen vähintään kerran vuodessa.

Terveydenhoidon osalta tehdään myös merkittäviä lisäpanostuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että hallitus käyttää noin 100 miljoonaa euroa terveydenhuoltoon, myös sosiaalitoimeen, koko vaalikauden ajan. Se merkitsee tietysti tuntuvaa lisäsatsausta niissä ahtaissa raameissa, joissa muutoin työskentely tapahtuu. Tässäkin on hyvä katsoa, kuten ed. Zyskowicz usein täällä ja minusta ihan hienosti ja oikein vertailee, mitä ennen vaaleja on sanottu. Se on ihan tarpeellista poliittista kulttuuria. Kun katsoo, mitä kokoomus ennen vaaleja julisti, jolloin kokoomus ajatteli vielä tulevansa hallitukseen, niin kokoomuksen mitoitus terveydenhuoltoon vastaa yhden vuoden nyt tehtävää panostusta. Hallitus on jo tähän mennessä käyttänyt terveydenhuoltoon enemmän lisärahaa kuin kokoomus omassa vaaliohjelmassaan esitti. Ja vaalikauden loppuun tultaessa tullaan näkemään, että hallituksen lisäsatsaukset terveydenhuollon hyväksi ja jonojen purkamiseen ovat nelinkertaiset siihen nähden, mitä kokoomus aikoinaan kaavaili.

Sitten tästä talouslinjasta, josta on käyty täällä värikästä ja monipuolista keskustelua liittyen myös veroratkaisujen tekemiseen.

On puhuttu siitä, kuinka nopeasti hallitus tekee oman työnsä. On kuitenkin syytä todeta, että hallitus on työn verotuksen keventämiseen tähtäävät toimensa toteuttanut huomattavan etupainotteisesti viime ja tämän vuoden aikana. Tämä 1,1 miljardin veroratkaisujen tekeminen etupainotteisesti on ollut tärkeä tekijä siinä, että me olemme voineet nähdä kotimarkkinoiden myönteisen kehityksen Suomessa. Tämä kotimarkkinakehitys on pitkälti pystynyt kompensoimaan niitä menetyksiä, joita teollisuudessa ja erityisesti vientiteollisuudessa olemme työpaikoissa nähneet. Joten hallitus on siis veropolitiikassaan tehnyt voimakkaan etupainotteisia ratkaisuja, ja ne ovat olleet tärkeä tekijä kotimarkkinoiden pitämisessä käynnissä ja niin yritysten kuin myös kotitalouksien tulevaisuudenuskon säilyttämisessä.

Jatkon osalta hallitus on päätynyt siihen vastuulliseen ja harkittuun kantaan, että se arvioi verotuksessa etenemismahdollisuuksia, kun se näkee, mitä työmarkkinoilla tuloratkaisussa tapahtuu. Tämä on mielestäni ainut mahdollinen vastuullisen talouspolitiikan linja tässä tilanteessa. Jos hallitus voi omilla toimillaan tukea kattavan, pitkäaikaisen tuloratkaisun syntyä, niin se on ilman muuta tehtävä. Olisi toivottavaa, että tälle peruslinjaukselle voitaisiin antaa oppositiostakin aitoa tukea, koska uskon, että tämä on koko kansakunnan kannalta olennainen asia meidän lähivuosien pärjäämisessämme. Jos maahan syntyy työmarkkinoille laaja tuloratkaisu, joka antaa yritystoimintaan ennustettavuutta, yrityksille näköalaa tulevaisuuteen, niin se on tärkeä tekijä siinä, että pidämme Suomen myös jatkossa investointien osalta houkuttelevana maana, johon kannattaa sijoittaa. Tähän samaanhan hallituksen aikaisemmat esitykset ja eduskunnan täällä hyväksymät yritysverouudistukset tähtäävät, että on edullisempaa laajentaa tuotantoa Suomessa täällä firman tuloksesta maksettavan yritysveron laskiessa.

Joten irrallaan siitä, mitä poliittisesti kulloinkin ajatellaan, niin uskon, että jokainen, joka salissa vakavasti miettii asioita, näkee niin, että veroratkaisujen oikea hetki on siinä yhteydessä, kun näemme, mitä työmarkkinoilla on tapahtumassa, ja hallituksen pitää olla tässä aktiivinen ja myönteinen osapuoli, joka on valmis osaltaan tukemaan laajan tuloratkaisun syntymistä.

Liikennerahoista perinteisesti eduskunta käy värikkään keskustelun, niin myös tämän budjetin yhteydessä. Olisi kuitenkin suuri arvo sillä, jos edustajat voisivat nähdä sekä oman alueensa mutta myös vähän laajemmaltikin näiden liikenneratkaisujen merkitystä. Kun puhutaan alueiden elinvoimaisuudesta ja kilpailukyvystä ja pärjäämisestä, sitä kautta myös työllisyysnäköaloista, niin näillä on aitoa merkitystä. Kiistaton tosiasia on, että kun Suomea matkustaa, niin huomaa, että meillä eivät tässä suhteessa kaikki asiat ole vielä kunnossa. On niin tiestön kuin eräiden muidenkin liikenneyhteyksien osalta ammottavia ongelmia. Arvokasta olisi, että edustajat voisivat tukea myös yli vaalipiirin meneviä tiehankkeita, koska monet näistä ovat sellaisia, vaikkapa tämä täällä puheena ollut Pirkanmaan läntinen kehätie, joilla on merkitystä huomattavasti laajemmalle alueelle kuin pelkästään yhdelle vaalipiirille tai yhdelle kaupungille.

Lopuksi vielä sitten asia, josta on vähemmän puhuttu, ja se koskee kehitysyhteistyötä. Olisin toivonut, että ed. Kankaanniemi olisi muutaman sanan voinut tästä sanoa, koska tiedän, että hänellä on sydän kohdallaan ja hän aikaisemmin on tätä tonttia hoitanut. Hallitus lisää kehitysyhteistyömäärärahoja, mikä on oikein, mutta sitten tähän ehdotukseen sisältyy eräitä kiistattomia ongelmia. Sitomisvaltuudet jäävät nyt roikkumaan ilmaan, ja se tulee häiritsemään käytännön kehitysyhteistyötä, myös kansalaisjärjestöjen tekemää yhteistyötä. Järjestöjen yhteistyö on voimakkaasti kehittynyt. Se on apua ihmiseltä ihmiselle. Se on vesikaivojen rakentamista, se on ammatillista koulutusta, se on naisten auttamista heidän koulutusvalmiuksissaan ja työelämään tulossaan, ja sen takia järjestöjen, myös kehitysyhteistyömahdollisuuksien, parantaminen olisi tärkeätä. Olisikin toivottavaa, että järjestöjen omavaraisuusvaatimuksia voitaisiin tässä tilanteessa vähentää 15 prosenttiin, jotta meillä olisi mahdollisuus käyttää tätä ihmiseltä ihmiselle -apua jatkossa hyväksi.

Budjettiesitys perusteiltaan on oikeilla linjoilla, ja uskon, että kun eduskunta siihen paneutuu, siinä olevat pienet puutteet vielä ehditään korjata.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Paljon pientä hyvää lupaa uusi budjetti, pieniä sieviä muutoksia eri ryhmille, jotta voidaan sanoa, että hyvää on tehty. Reilut, reippaat vedot määrätietoisesti päämäärään pyrkien puuttuvat. Hyvää onkin jaettavana, kun kokoomus on ollut hallituksessa varoja kasaan keräämässä. Nyt niitä on hyvä jakaa ja pistää vielä puolet petäjäistä eli ottaa velkaakin.

Kotitalousvähennyskin kelpaa nyt hallitukselle. Haluan kiittää hallitusta siitä. Samalla toivon, että päästään siihen, että kotiin palkatun henkilön palkkaus kokonaisuudessaan tulee verovähennyskelpoisuuden piiriin. Tämä takaa työntekijälle asianmukaisen palkkauksen. Palkansaajana pidän tärkeänä, että työstä saa asianmukaisen korvauksen.

Otan tässä muutaman yksityiskohdan esiin budjetista.

Budjettilakina muutetaan eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annettua lakia. Valtion varoista maksettavien piiriin tulevat karjan evakuointitehtäviin sotatoimialueilla osallistuneet miehet sekä Neuvostoliiton partisaani-iskujen kohteiksi joutuneet henkilöt. Hyvä näin, mutta mihin ovat unohtuneet muun muassa sotalapset, sotaorvot jne.? Myös heidän on päästävä kuntoutustoimenpiteiden piiriin.

Eilen saimme viestiä työttömiltä. Työttömien toimintakeskusten toiminnan vetäjien toimintamahdollisuudet takeltelevat. Rahaa tulee pikkupätkissä, ja tämä estää jäntevän toiminnan. Tällä tavoin kitketään pois viimeinenkin aktiivisuus.

Hoitotakuuseen budjettiin kirjatut varat tuskin riittävät. Jotta laki toteutuu, saattaa käydä seuraavasti: Terveyskeskuslääkäri tekee potilaasta lähetteen keskussairaalaan. Koska hoito tulee taata potilaalle sovitussa ajassa, lääkäri saattaa päätyä ratkaisuun, että esimerkiksi leikkausta vaativa tapaus hoidetaan reseptilääkkeillä parantavan operaation sijaan. Näin ei synnytetä jonoja. Näin ei syyllistytä lain rikkomiseen. Rahaa terveydenhuoltoon tulemme joka tapauksessa kuitenkin tarvitsemaan lisää. Viesti kentältä asiantuntijoilta on sen sisältöinen. Uudet hoitomuodot ovat aina kalliita, samoin kuin uudet lääkkeet.

Rahan lisäksi terveyden-, sairaanhoidon ja sosiaalitoimen rakenneuudistuksia tarvitaan. Kansanterveys- ja erikoissairaanhoitolait on yhdistettävä ja sosiaalilainsäädäntö uudistettava sekä koko paketti tehtävä niin, että uudistetut lait joustavasti niveltyvät toisiinsa.

Lopuksi en voi olla mainitsematta sitä, että on valitettavaa todeta, että hallitus on antanut eduskunnan ja täten myös hallituksen budjettivallan työmarkkinajärjestöille. Veroratkaisut uskalletaan tehdä vasta, kun työmarkkinajärjestöt hyväksyvät tulopoliittisen ratkaisun. Vielä hitunen valtaa on Suomen eduskunnalla ollut, mutta näyttää siltä, arvoisa puhemies, että loppukin halutaan murentaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, edustajat Rantakangas ja Heinäluoma toivat hyvin esille hallituksen tuomat tavoitteet, ja siltä osin näihin asioihin on hyvä yhtyä. Todettakoon kuitenkin, että realismia on se, että kuntatalous on tällä hetkellä tiukilla, mutta valtio on omalta osaltaan kuitenkin ottanut kuntatalouden todella vakavasti ja on siltä osin tukemassa myös kuntataloutta.

Nostan vielä esiin kolme asiaa, joista äsken en puhunut, ja haluan näitä asioita vielä tässä lopuksi painottaa.

Haluan kuitenkin vielä ennen näitä asioita, kun ed. Seppo Lahtela toi Kaakkois-Suomen näkökulmasta tärkeät asiat elikkä raja-asiat ja rajavartiostokoulutuksen jatkamisen tärkeänä osana, todeta, että toivoisin, että kun tätä rajavartiostokoulutusta sekä Immolassa että Ivalossa pohditaan, tämä keskustelu käytäisiin siinä yhteydessä, kun käydään koko valtakunnan varusmieskoulutusta läpi, ja siltä osin nämä ratkaisut tultaisiin tekemään tässä samassa yhteydessä, ei erillisratkaisuna.

Ensinnäkin päihteitä käyttävien, raskaana olevien naisten hoitoonohjaus on ollut minulle tärkeä asia. Stakesin viimeisin raportti kertoo alkoholin käytön voimakkaasta lisääntymisestä tämän vuoden aikana. Kokonaiskulutus nousee arvion mukaan tänä vuonna 9,4 litrasta 10,3 litraan. Kulutuksen rakenne on väkevöitynyt, väkivaltarikokset ovat lisääntyneet, samoin rattijuopumukset. Terveyden edistämisen keskus julkisti eilen tämän vuoden alkoholibarometrin. Alkoholibarometriin vastanneista kuntien sosiaalijohtajista ja järjestöjohtajista 90 prosenttia arvioi alkoholin käytön edelleen kasvavan. Barometrin mukaan suurimmat kustannuspaineet näkyvät lastensuojelussa, perheneuvolatoiminnassa, alkoholisairauksien hoidossa sekä järjestyksenpidossa. Alkoholisairaudet ovat jo merkittävä uhka kansanterveydelle, ja päihdekuolemien pelätään lisääntyvän. Syynä tähän on ensisijaisesti alkoholin kulutuksen kasvu ja väkeviin juomiin siirtyminen alkoholiveron laskun myötä. Viime vuosina on arvioitu syntyvän noin 600 alkoholivaurioista lasta vuosittain, mutta on aivan ilmeistä, että luku tulee entisestään nousemaan alkoholin kulutuksen kasvun myötä.

Nyt viimeistään on saatava päihdeäitien hoitoon määrätietoisempaa otetta sekä lainsäädännön että hoitokäytäntöjen puolelta. Neuvolajärjestelmä ja päihdehuolto ovat keskeisessä asemassa päihdeäitien tunnistamisessa ja hoitoonohjauksessa. Raskaana olevan naisen hoitoon ohjautuminen perustuu valistukseen ja vapaaehtoisuuteen, mutta on naisia, jotka jatkavat päihteiden jatkuvaa ja runsasta käyttöä raskaudesta huolimatta.

Nykyisellään päihdehoitolain pakkohoito ei sovellu raskaana olevan naisen hoitomuodoksi. Tarvitaan pitempiaikaista, raskaana oleville naisille tarkoitettua ja suunniteltua pakkohoitoa, jossa huomioidaan myös laajemmin tulevan äidin ja lapsen jatkohoito. Muutama kuukausi pakollista raittiutta ei ole liikaa vaadittu, kun sen vaikutukset näkyvät koko ihmiselämään.

Lainsäädännön vajavuuden ohella lähes yhtä suuri ongelma on raskaana oleville naisille osoitettujen hoitopaikkojen vähäisyys. Hoitopaikkojen puutteen vuoksi kaikki halukkaat päihteiden käyttäjät eivät tänä päivänäkään pääse hoitoon, ja äidin alkoholinkäytön vammauttamia lapsia syntyy päivittäin. Päihdeäitien hoitoon olisi ohjattava rahaa toiminnan kehittämistä varten, jotta näiden äitien ja lasten elämän edellytykset voitaisiin turvata. Tämä kohdennettu raha on sijoitusta parhaimmillaan, kun säästöt tulevat terveen lapsen myötä, puhumattakaan siitä ihmisarvosta, kun annamme lapselle mahdollisuuden syntyä terveenä ja kehittyä yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

Ylipäätään alkoholin haittojen ehkäisyyn yhteiskunnassamme täytyy keksiä aikaisempaa parempia keinoja. Lähiyhteisön vastuuntunnon lisääminen ja toisaalta terveydenhuollon henkilökunnan rohkeampi puuttuminen alkoholin käyttöön ovat joitakin keinoja, joista varmaan vielä syksyn mittaan päästään keskustelemaan laatimani lakialoitteen myötä.

Toinen asiani liittyy ympäristötöihin ja pilaantuneen maa-aineksen puhdistamiseen. Hallitusohjelman ympäristöpolitiikkaa koskevaan osioon on kirjattu hallituksen lupaus edistää saastuneiden maa-alueiden kunnostamista. Kuitenkin ympäristötöille on varattu jatkuvasti liian vähän rahaa. Eduskuntahan on kuluneina vuosina toistuvasti lisännyt määrärahoja verrattuna hallituksen esitykseen. Viimeksi keväällä talouden kehysmietinnössä totesimme: "Eduskunta on kiinnittänyt usein huomiota ympäristötöihin osoitettujen määrärahojen niukkuuteen. Jatkossa nämä määrärahat vähenevät edelleen, vaikka tarve määrärahojen lisäämiseksi on erittäin suuri. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostustarpeet ovat jatkuvasti kasvaneet."

Lappeenrannan kaupunki on kunnostanut Huhmarniemen pientaloalueen maaperän pilaantuneesta maa-aineksesta syksyllä 2003. Kunnostamista ei voitu nykyisen lainsäädännön mukaisesti velvoittaa pilaajalle, vaan kaupunki otti alueen suurimpana maa-alueen nykyisenä omistajana sekä kaavoittajana ja rakennuslupien myöntäjänä vastuun kunnostustyön suorittamisesta. Kokonaiskustannukset ovat noin 6 miljoonaa euroa, josta kaupungin osuus on yli puolet. Kohde on kuntakokoon suhteutettuna Suomen suurin pilaantuneen maan kunnostushanke, jonka toteuttajana on kunta, ja kustannukset ovat kaupungille täysin kohtuuttomat. Ympäristöministeriöllä ei ole hankkeeseen ollut antaa avustusta ympäristötöihin varattujen rahojen niukkuuden vuoksi.

Useimmissa teollisuusmaissa ympäristöhallinnolla on erityisiä varoja ja kunnostusohjelmia ympäristö- ja terveyshaittaa aiheuttavien suurten ja vaikeiden kohteiden puhdistamista varten. Suomen valtion pilaantuneiden maiden kunnostukseen osoittamien ympäristötyömäärärahojen vuotuinen määrä on muihin pohjoismaihin verrattuna erittäin pieni. Toivoisinkin näkeväni, että budjettivalmistelussa huomioitaisiin eduskunnan tahto aiempaa paremmin myös ympäristöasioissa.

Haluan vielä ottaa kantaa työllisyyteen.

Hallitus on tehnyt ansiokasta työtä työllisyyden eteen, vaikka työllisyystavoite on osoittautunut todella vaikeaksi. Huoleni onkin määrärahojen väheneminen työllisyyden osalta. Pelkoni on, että tämä tulee koskettamaan juuri niitä työttömiä, jotka eniten tarvitsisivat yhteiskunnan tukea työllistyäkseen. Pelkoni on, että määrärahojen väheneminen koskettaa niitä pitkäaikaistyöttömiä, joiden elämäntilanne ja työhistoria ei syystä tai toisesta anna koskaan mahdollisuutta päästä niin sanotuille normaalille työmarkkinoille tai eläkkeelle.

Usein kyse on moniongelmaisista ihmisistä, päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä, joiden kuntoutus vaatii todella yksilöllistä ja pitkäjänteistä työtä ja tukea. Kyse ei ole vain työn hallinnasta, vaan lähdetään liikkeelle ihmisen oman elämän hallinnasta. Taustalla voi olla vielä asunnottomuus, ylivelkaantumista ja talouden hallinnan puutetta, vankilasta vapautumista ja tämän lisäksi pitkä jakso työttömyyttä. Yleisesti voidaan todeta, että mitä pitempään ihminen on ollut pois työelämästä, mitä moninaisemmasta ongelmavyyhdistä on kyse, sitä pitkäjänteisempää ja monialaisempaa kuntoutusta ihminen tarvitsee palatakseen takaisin työelämään. Ajanjaksoina saatetaan puhua jopa vuosista.

Jotkut eivät koskaan enää pysty palaamaan niin sanottuun normaaliin työelämään vaan tarvitsevat jatkuvasti tukea, mutta työn ja olemassa olevan kuntoutuksen avulla saavat itselleen ihmisarvon ja tunteen siitä, että he ovat yhteiskuntakelpoisia ihmisiä ja selviävät omassa elämässään jonkin tasoisen tuen avulla. Huoleni on, kuka ottaa näistä ihmisistä vastuun. Eikö näilläkin ihmisillä ole oikeus työhön ja sitä kautta oikeus ihmisarvoon?

Vielä lopuksi puutun alueen kannalta tärkeään asiaan eli Poliisin tekniikkakeskuksen hajasijoittamiseen.

Poliisin tekniikkakeskuksen hajasijoittaminen on hyvin ajankohtainen asia ja erittäin merkityksellinen sekä aluepoliittisena kysymyksenä että poliisin toiminnallisena kysymyksenä. Tekniikkakeskus palvelee koko maan poliisiorganisaatiota, ja suurin osa asiakaskunnasta on Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomen läänissä ja Länsi-Suomen läänin eteläosassa. Välimatkat asiakkaisiin eivät toiminnallisista syistä voi olla kovin pitkiä. Kaakkois-Suomi tarjoaa (Puhemies koputtaa) erinomaiset edellytykset sijoituskohteeksi, koska eri viranomaisten turvallisuusyhteistyö korostuu itärajan ja sen vilkkaiden rajanylityspaikkojen läheisyydessä. Kaakkois-Suomessa on myös löydettävissä parhaat mahdolliset synergiset edut yhteistyölle, koska Tullin ja Rajavartioston ohella alueella sijaitsee yksi Suomen kolmesta valmiusyhtymästä eli Karjalan Prikaati. Utin Jääkärirykmentti on erittäin kehittyvä ja monipuolistuva joukko-osasto (Puhemies koputtaa), ja sinne kehittyy myös Suomeen hankittava uusi helikopterikalusto. Alueella on myös toiminnassa oleva Kaakkois-Suomen hätäkeskus sekä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelastuslaitokset. Kaikki edellä mainitut yhteistyökumppanit tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet tekniikkakeskuksen kehittämiselle, ja poliisin valtakunnallisena yksikkönä se vahvistaa Kaakkois-Suomen asemaa valtakunnan turvallisuuskeskuksena. Kouvolan seudun ...

Ensimmäinen varapuhemies:

10 minuuttia on kulunut ...

Puhuja:

Aha, kiitos, puhemies.

Ensimmäinen varapuhemies:

... joka on ohjeellinen.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Puhemies! Ed. Anneli Kiljusen puheenvuoroon haluaisin kuitenkin täydentää tätä näkemystä työttömyydestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Toki on niin kuin äskeinen puhuja kuvasi, mutta myös niin, että työttömänä ja pitkäaikaistyöttömänä tänä päivänä on ihan tavallisia kansalaisia, joilla ei ole vankilakierrettä eikä ole mielenterveysongelmia eikä ole mitään muutakaan erityistä syytä. (Ed. O. Ojala: Työn puutetta!) — On työn puute ja on alueellisia asioita, jotka vaikuttavat siihen, että kaikkien kohdalla tällaiset erityisen erityiset syyt eivät ole taustalla.

Se, mikä on käynyt ainakin itselleni maakuntaa kiertäessä ilmi, on, että me olemme tehneet aika paljon hyvään suuntaan asioita, jopa lakeja, mutta näiden vaihtoehtojen tuntemus kentällä, jopa työvoimatoimistossa puhumattakaan kunnista, ei ole paras mahdollinen. Kun puhutaan vaikkapa sosiaalisista yrityksistä, niin on työvoimatoimisto jos toinen, jossa mietitään, mitenkähän se meidän paikkakunnallemme soveltuisi, mutta kukaan ei ole kerinnyt edes asiaan perehtyä. Ja kun puhutaan vajaakuntoisista ja vaikeasti työllistyvistä henkilöistä, niin mielestäni yksi aakkonen on kuitenkin ja ensisijainen toimi tällä hetkellä edes perehtyä siihen, mitä sosiaalisen yrityksen ympäristö mahdollistaisi näiden henkilöiden kohdalta.

Toinen asia, johonka haluan ottaa kantaa ed. Anneli Kiljusen puheenvuoron johdosta, liittyy päihdeäiteihin. On tietysti kaunis ajatus ajatella, että pakkohoidolla hoidetaan tällaiset tilanteet, mutta se raaka todellisuus on se, että jos tällainen laki tehdään, niin nämä äidit eivät tule sitä ensimmäistäkään kertaa sinne neuvolaan. Ja se on se pahin asia, mihinkä itse olen myöskin terveyskeskuslääkärinä joutunut törmäämään. Lapsi syntyy, mihin syntyy, ja neuvolalla ei ole ollut koko aikana mitään kontaktia, ja se on se huonoin vaihtoehto. Tällä tavalla itse en pysty kannattamaan tällaista pakkovaihtoehtoa niin kauan varsinkaan kuin meidän terveydenhuoltohenkilöstömme ei tunnista kuin pienen murto-osan päihdeäideistä. Suurin osa alkoholia jatkuvasti tai liikaa, miten vaan, käyttävistä äideistä menee armotta äitiysneuvolan terveydenhoitajan seulan läpi. Siinä kohdassa pitää tahtia parantaa, koulutusta ja havainnointikykyä parantaa, ja kenties sen jälkeen, kun se seula on riittävän kattava, että nämä äidit jäävät "kiinni" siellä, voidaan myös ajatella, ovatko pakkotoimet aiheellisia tai edes mahdollisia.

Haluan sanoa jotakin veteraanikuntoutuksesta. Siitä on paljon täällä puhuttu, ja viittaan siihen, miten ed. Rantakangas asian ilmaisi, ja käsittääkseni myös ed. Ojala myönteisesti kuittasi sen, että eduskunta on ollut tästä niin yhtä mieltä esimerkiksi viime kaudella, on ollut niin monta aloitetta, niin monta puheenvuoroa ja niin monta lausetta eri mietinnöissä ja lausunnoissa veteraanikuntoutuksen vuosittaisesta toteuttamisesta, että pidetään se yhteisenä asiana. Minun mielestäni se on ollut täällä eduskunnassa ehdottoman yhteinen asia. Murheellista on tietysti se, mitä ed. Ojala sanoi, että rahaa puuttuu monesta muustakin paikasta.

Se, mitä pidän myöskin arvokkaana, on, että nyt ministeriön puolella tämä veteraaniasioihin keskittyvä ja perehtyvä työryhmä selvittää myöskin kuntoutuskäytössä olleiden laitosten tulevan käytön ja sen, miten saamme tämän osaamisen, mikä veteraanikuntoutuksen myötä on tähän maahan syntynyt, palvelemaan koko kansaa. Mutta siinä kohdassa, missä otetaan keskusteluun sotaorvot ja muut tietyt ryhmät, joista keskustelua on ollut, tulisiko heille olla samat oikeudet kuntoutukseen kuin esimerkiksi veteraaneilla, itse olen sitä mieltä, että me olemme tehneet hyvin kattavan kuntoutuslainsäädännön, jossa kuntoutus on kaikkien oikeus, myöskin ikääntyvien ihmisten. Siksi pidän tärkeänä, että veteraanikuntoutusasiat pysyvät erillään.

Haluan sanoa jotakin aluepolitiikasta ja vain lyhyesti. Tässä kriisialuekeskustelussa, joka oli ainakin viime keväänä aika vauhdikasta, sai ainakin kolme aluetta sellaisen nimen kuin kriisialue, ja näistä kolmesta kaksi sai rahaa. Tämä kolmas alue Mänttä—Vilppula sai tämän kyseenalaisen maineen kriisialue, mutta ei saanut rahaa hankkeilleen. Tällaista ei saisi tapahtua. (Ed. Pulliainen: Mitä sitä vauraille jakamaan!) — No, asian voi katsoa toisinkin. Siellä on loistava kuvataideperformanssi menossa, mutta yrityselämän työllisyyden näkökulmasta sama murros kuin Viialassa, Parkanossa jne. on tapahtunut jo, on tapahtumassa myöskin sillä alueella.

Valtiovarainvaliokunnassa joudutaan jälleen lasten ja nuorten psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tutkimaan, selvittämään ja perehtymään siihen, pärjätäänkö. Minä katson, että tämä on myös ollut eduskunnan yhteinen asia ja yhteinen tahto, että nämä kohdat laitetaan kuntoon, ja voi olla, että se vaatii vuosien vuosien työn, että uudet asiat ja uudet ajatukset on sisäänajettu niin, että ne eivät erillisiä momentteja tarvitse.

Olen iloinen siitä, mitä ed. Heinäluoma totesi Pirkanmaan asioista ja läntisestä ohikulkutiestä. Paikallisia keskusteluja seuranneena tiedämme, että ed. Heinäluoma on ottanut varteenotettavana poliittisena toimijana myöskin julkista kantaa liikkuessaan Pirkanmaalla läntisen ohikulkutien puolesta. Minä pidän sitä tärkeänä asiana, että tästäkin tulee sellainen laajempi näkemys. Täällä ovat jotkut tahot olleet suorastaan allergisia läntiselle ohikulkutielle, ja se sananakin on aiheuttanut tiettyjä reaktioita. Toivoisin, että kun tämän asian käsittelyssä, sen kakkosvaiheen rakentamisen ja rahoituksen järjestämisessä, päästään asialinjalla eteenpäin ja jatketaan pitkäjänteisesti työtä, niin kyllä se siitä järjestyy, olen siitä varma.

Tärkeä ja merkittävä asia perhepoliittisesti on kotihoidon tuen korottaminen, mutta samaan aikaan haluan korostaa, että päivähoidon kehittäminen ja sen osalta erityisesti varhaiskasvatusohjelman kehittäminen ja eteenpäinvieminen on tärkeä asia. Jälleen puhutaan asian sivusta, jos viritellään keskustelua päivähoidon subjektiivisen oikeuden rajaamisesta, joka koskee vain marginaalista määrää lapsia ja perheitä. Sen sijaan varhaiskasvatuksen ohjelman ajantasaistaminen ja perhepäivähoidon laadun turvaaminen ja takaaminen koskee jokaista päivähoidossa olevaa lasta.

Opetusministeri Haatainen eilen kertoi, että perusopetuksen suhteen ollaan suunnittelemassa laatusuosituksia tai tehdään tällaista pohjatyötä. Siihen kohtaan haluan sanoa, että kannan huolta siitä, että totta kai suuret koulut, paisuvat koululuokat, ovat oma ongelmansa, mutta kyllä ongelma on siellä toisessakin päässä, esimerkiksi pienen pienessä koulussa, jota vuosia ja vuosia piinaa keskustelu koulun lakkauttamisesta. Kyllä siihenkin päähän pitäisi jotakin tukea saada ja tavallaan pitäisi kantaa huolta siitä, mikä se lasten opetuksen laatu on sellaisessa tilanteessa, jossa tällainen kunnallinen jahkaaminen kestää vuodesta toiseen eikä sitä kipeää päätöstä pystytä tekemään ja kaikki kärsivät.

Vanhasen hallitus on erittäin hyvällä asialla nyt, kun lapsiasiainvaltuutettu aloittaa ja tekee sitten työtänsä. Tästäkin asiasta voi ajatella, että onhan meillä niin mahdottoman hyvin asiat täällä Suomessa, mutta ei nyt ole tarvinnut kummoisiakaan iltapäivälehtiä viimeisen viikon aikana lukea, kun on voinut todeta, että kyllä tässäkin maassa lapsiasiainvaltuutetulle on töitä, arvoisa puhemies.

Todellakin Vanhasen hallitus toteuttaa erittäin tarkasti sitä ohjelmaa, joka on pitkien ja paikoin kuumienkin hallitusohjelmaneuvottelujen aikaansaannoksena täällä eduskunnassa hyväksytty. Itse ihailen sitä tarkkuutta, jota Vanhasen hallitus pystyy noudattamaan. Tavallaan hallitus pystyy yllättämään kuitenkin positiivisesti, niin kuin tässä veteraaniasiassa tapahtui ja esimerkiksi kansaneläkkeen korotuksen aikaistamisessa. Se on ollut minulle ainakin myönteinen yllätys, ja tämän haluan myös ääneen sanoa.

Työllisyydestä vielä jotakin, globalisaatiosta jotakin: Globalisaatio on päivän sana, ja meidän oma tasavallan presidenttimme on ilmeisesti tämän maan paras asiantuntija tässä asiassa. Hänen mukaansa Suomi on menestyjä globalisaation näkökulmasta, mutta omituinen piirre on se, että siitä huolimatta meillä on korkea työttömyys. Itse pidän tärkeänä politiikassa sitä, että sellaisia virheitä ei tehdä, jotka johtavat siihen, että syntyy sellainen osa kansaa, jolla ei ole mitään menetettävää. Siihen meillä ei ole varaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutama sana hallituspuolueiden eräiden kansanedustajien puheenvuoroista ennen kaikkea tänään:

Ed. Rantakangas totesi, että oppositiolla ei ole uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen talouspolitiikalle. Kun sitten vähän välihuudoilla kommentoimme, hän joutui toteamaan, että niin, ei ainakaan sellaista, joka menisi läpi täällä eduskunnassa. Se oli tietysti häneltä hyvä myönnytys, koska kyllä vasemmistoliitto on esittänyt ja tulee esittämään ensi vuoden budjetinkin osalta oman ja uskottavan vaihtoehtonsa. Väitän, niin kuin olen sanonut aikaisemminkin, että se olisi paitsi työllistävämpi myös oikeudenmukaisempi kuin nykyhallituksen.

Ed. Heinäluoma totesi täällä, että hallitus toteuttaa johdonmukaisesti ohjelmaansa. Se täytyy myöntää, että näin on. Olen itsekin sitä mieltä, että 90-luvun alku, Ahon porvarihallituksen aika, ja eräät 80-luvun ajat ovat kyllä olleet sellaisia, jolloin ei ole oikein tiedetty, mihin on menty tai mihin on oltu menossa. Paniikkiratkaisuja jouduttiin muun muassa Ahon hallituksen aikana täällä tekemään, niin kuin meistä moni muistaa. Mutta siinä, että johdonmukaisesti noudatetaan ohjelmaa, on vain se ongelma, ainakin vasemmistoliiton näkökulmasta, että alun perin hallitus ja hallituspuolueet hirttäytyivät erittäin tiukkaan menokattoon eli menot on lyöty kiinni, kun sen sijaan tulopuolelle ei ole mitään asetettu, edes minkäänlaista, siellä ei ole kattoa tai katto vuotaa tai miten se nyt halutaan ilmaista. Eli se tarkoittaa sitä, että verohelpotuksille, jos niin poliittisesti halutaan, näyttää löytyvän tilaa, vaikkapa sitten lainaa ottamalla.

Tämähän on nyt se iso kysymys, onko tämä malli työllistävä ja onko se oikeudenmukainen. Kun kulutuskysynnästä muun muassa ed. Heinäluomakin täällä totesi, että hallituksen linja on ollut oikea ja sillä tavalla ollaan saatu kotimarkkinat pidettyä virkeinä ja kulutuskysyntä on lisääntynyt, niin väitän, että toisenlainen malli, jota vasemmistoliitto esitti, olisi tuonut sitä niin kaivattua ostovoimaa ja kulutusmahdollisuuksia niille kaikkein pienituloisimmille, jotka hallitus nyt sitten on tämän vuoden budjetissa unohtanut ja unohtaa valitettavasti ensi vuodenkin osalta. Eli on oltava aika tarkka. Minä kernaasti myönnän, että esimerkiksi perhepolitiikassa tapahtuu edistystä. Se on erittäin hyvä, siitä pitää antaa tunnustus. Mutta totean edelleenkin, että vieläkään hallituksen ohjelma ei pidä sisällään esimerkiksi sitä, että ne kaikkein köyhimmät lapsiperheet, jotka saavat toimeentulotukea, hyötyisivät, niin kuin eivät hyötyneet lapsilisien korotuksesta.

Tällaisia ongelmakohtia löytyy, kipukohtia paljon. Toinen asia on sitten esimerkiksi eläkeläisten osalta, että sitä nyt ei oikein kyllä tasokorotukseksi voi sanoa, kun sillä korvataan sitä, että indeksitarkistus tulee ensi vuonna olemaan niin alhainen siitä syystä, että alkoholiveroa alennettiin, alkoholin hinta aleni, mikä tietysti vaikuttaa hintaindeksiin. Jos nyt sitten ei olisi aiennettu tätä pientä minimaalista korotusta, se olisi johtanut siihen, että pienituloisten eläkeläisten kohdalla olisi ollut negatiivinen tulokehitys. Tasokorotuksen — jos siitä nyt voidaan puhua — tämän korotuksen aientaminen on aivan paikallaan tietenkin, mutta kohtuuden nimessä ja oikeudenmukaisuuden nimissä olisi tullut tehdä suurempi korotus.

Vasemmistoliitto tulee esittämään 18 euron suuruista korotusta. Kokoomus näköjään myöskin on herännyt vihdoinkin tähän asiaan, kun se on ilmoittanut nyt sitten tekevänsä 15 euron korotusesityksen tältä osin. Me emme tässä suhteessa käy kokoomuksen kanssa kilpalaulantaan vaan me uusimme vain sen saman, mitä esitimme tänä vuonna, ja esitämme myöskin sille oikean rahoitusvaihtoehdon. Niinhän me teimme tämänkin vuoden vaihtoehtobudjetissa. Emme me esittäneet sitä, mitä keskusta teki oppositioaikanaan, eli keskustalla näytti olevan jossakin ylimääräinen rahasäkki, tai kuviteltiin, että oli olemassa jokin rahasäkki, jota voisi käyttää, jos vain haluttaisiin, ja miljarditolkulla tehtiin lisäysesityksiä. Tähän me emme sorru. Me teemme varteenotettavan vaihtoehtomme.

Mutta juuri, kun ed. Heinäluoma puhui, miten tärkeää tavallaan kansakunnan tulevaisuuden kannalta on se, että on tulevaisuudenusko, olen siinäkin asiassa hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Mutta silloin tavallaan tähän tulevaisuudenuskoon olennaisesti liittyvät positiiviset toimet pitäisi ulottaa koskemaan koko väestöä. Näinhän nyt ei ole. Me kävimme täällä tänään kyselytunnilla hyvin vilkkaan keskustelun köyhyyden ongelmista, köyhyyteen liittyvistä ongelmista, ja se, jos mikä, on mielestäni meidän kansakuntaamme ikääntymisen lisäksi suuresti uhkaava asia, jos yhä suurempi joukko suomalaisia menettää uskonsa tulevaisuuteen, tulee näköalattomaksi, ja silloin tietysti menetämme heidän arvokkaan panoksensa tässä yhteiskunnassa. Tältä osin hallituksen toimissa kyllä riittää kritiikkiä. Toivottavasti valiokunnissa, kun näitä asiantuntijakuulemisia käydään, myöskin tämän köyhyyden osalta hallituksen päätä voitaisiin kääntää siten, että muutoksia parempaan suuntaan saadaan aikaan. Kolmen kopla on nyt näyttänyt olevan se, joka on päätökset tehnyt, hyvin pieni ministeriryhmä siis. Puolueiden ministerivastaavat päättävät kaikista tärkeistä asioista, ja näyttää siltä, että hallituspuolueiden on siihen täällä eduskunnassa tyytyminen.

Mitä tulee syksyn tulopoliittisiin neuvotteluihin ja joidenkin kansanedustajien esittämiin väitteisiin siitä, että vasemmistoliitto ei olisi tulopoliittisen kokonaisratkaisun kannalla ja sitä tukemassa, haluan jälleen kerran todeta, että se ei pidä paikkaansa. Me todellakin toivomme, että tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyy. Se, mitä me olemme kritisoineet, on se, että ei ole hallituksen tehtävä lähteä ostamaan työrauhaa työmarkkinoilla lupaamalla veronkevennyksiä. Kyllä työnantajien on tunnettava vastuunsa myöskin siitä ja huolehdittava, että osa myöskin kansantalouden kasvusta ohjautuu työntekijöille palkankorotuksina, työmies ja työnainen on kyllä palkkansa ansainnut. Tässä suhteessa nollalinjan tarjoileminen työntekijöille on aivan mahdotonta, ja ajatus siitä, että vain veronkevennyksien kautta työrauha ostettaisiin, ei ainakaan ole se, mitä vasemmistoliitto ajaa. Verohelpotuksen suuruudet ja kohtaannot tullaan ratkaisemaan tietysti aikanaan, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että ed. Heinäluoma pitkän ammattiyhdistysuran tehneenä tietää erittäin hyvin, miten vaikea kolmikannassa on vääntää näitä veroratkaisuja, jotta kaikki kolme keskusjärjestöä saadaan mukaan.

Täällä moni hyvin hurskaasti sanoo, että kaikille pitäisi antaa tasaeurosuuruiset palkankorotukset tai tasaeurosuuruiset verohelpotukset, mutta sen verran kokemusta työmarkkinoilta minullakin on, että minä tiedän, että ei se vaan ole vuosikymmeniin onnistunut, ja pelkäänpä, ettei onnistu nytkään. Ongelma on siinä, että nämä ratkaisut suosivat aina hyvätuloisia eniten, ja kansanedustajienkin on rehellisyyden nimissä tunnustettava, että kyllähän me olemme hyötyneet näistä verohelpotuksista paljon enemmän kuin keskiverto- tai keskipalkkaiset, keskituloiset kansalaiset.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskustelussa nostettu esiin monia hyvin tärkeitä asioita, joita olisin mielelläni kommentoinut. Ed. Ylä-Monosen puheenvuoro oli mielestäni erittäin hyvä ja siinä tuli esiin monia tärkeitä asioita. Kysymys on tietysti myös siitä, miten kunnat selviävät niistä haasteista, joita niillä on edessään. Minä toistan sen, minkä olen sanonut täällä moneen otteeseen, että pelkäänpä, että hoitotakuuta ei pystytä toteuttamaan siten kuin on alun perin kansalaisille luvattu, jollei eduskuntakäsittelyn aikana selkeästi osoiteta lisää rahaa kunnille siten, että kunnat voivat tässä alkuvaiheessa tehdä välttämättömiä toimenpiteitä, purkaa jonoja ja ostaa tarvittaessa esimerkiksi lisää palveluja, jotta päästään lähemmäs normaalitilannetta. Nyt meillä on aivan liian pitkät jonot, ja näillä varoilla, joita nyt on varattu, emme tule selviämään.

Arvoisa puhemies! 10 minuuttia täyttyi, täytyy lopettaa.

Ed. Katri Komi merkitään läsnä olevaksi.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys vuoden 2005 talousarvioksi edustaa hyvää talouspolitiikkaa. Samalla kun hallitus on pyrkinyt vastaamaan yhteiskunnan sosiaalisiin vaatimuksiin, valtion menot säilyvät sovitun menokehyksen mukaisina.

Perhepolitiikassa hallituksen sosiaalista linjaa osoittaa kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen, pienimpien sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahojen korottaminen sekä kotitalousvähennyksen laajentaminen. Hallitus aikaisti myös kansaneläkkeiden tasokorotusta ja sopi 21 miljoonan euron veteraanipaketista — vihdoinkin saimme aikaan ratkaisun veteraaneille. Kansallisen terveyshankkeen mukainen hoitoonpääsyyn turvaaminen tulee voimaan ensi vuoden alkupuolella. Valtion ja kuntien suhde kehittyy myös myönteisesti, sillä valtionosuuksia lisätään 250 miljoonalla eurolla vuodelle 2005 ja yhteisöveron alentaminen korvataan kunnille täysimääräisesti. Tämä kaikki on linjassa keskustan pitkäaikaisten tavoitteiden sekä hallitusohjelman kanssa.

Tässä eduskuntakeskustelussa on aika paljon puhuttu myös verotuksen linjasta. Budjetti tietyllä tavalla varmistaa ja luo pohjan työn verotuksen keventämisen jatkamiselle. Olennaistahan tässä on nimenomaan työn ja yrittäjyyden kannustavuuden lisääminen.

Arvoisa puhemies! Budjettilinjausten sijasta keskityn tässä puheessa hallituksen kahteen suurimpaan haasteeseen, työllisyyteen ja hallinonalojen sisäiseen uudistamiseen. Aloitan jälkimmäisestä ja aika lailla pääosin keskitynkin tähän jälkimmäiseen.

Kovimman paineen alaisina tällä alueella ovat palvelujen kannalta keskeinen kuntatalous sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Olemme toistuvasti joutuneet kokemaan terveyspalveluiden pettämisen leikkausjonojen, riittämättömien terveyskeskuspalveluiden, lääkäripulan ja työntekijöiden väsymisen muodossa. Lääkäripulan rinnalla on edessä myös hoitajapula mitä todennäköisimmin lähitulevaisuudessa. Hoitotakuu pyrkii tuomaan ratkaisun näihin ongelmiin takaamalla riittävän tarjonnan julkisen palvelun ohella, tarvittaessa yksityiseltä puolelta. Kysymys ei ole kuitenkaan hallinnonalan sisäisten pullonkaulojen ratkaisemisesta. Palvelujen hallintaan ottamisessa ensimmäinen vaihe on riittävän kontrollin ja riittävän johtajuuden saavuttaminen. Terveyskeskusten tietopalvelujen hajanaisuus kertoo keskushallinnon otteen vääränlaisesta kirpoamisesta.

Hallinnonalojen sisäisessä uudistamisessa ei ole kysymys vain ylhäältä alaspäin etenevästä prosessista. Käsillä oleva budjettiesitys edustaa esimerkiksi kuntien osalta valtion aitoa pyrkimystä luoda taloudelliset edellytykset kuntien palvelutehtävien toteuttamiselle. Toinen puoli prosessia ja meneillään olevaa muutosta on se, mitä tapahtuu paikallisesti. Siihen meillä kansanedustajilla on mahdollisuus vaikuttaa muutenkin kuin tämän salin kautta. Kansanedustaja on omalla alueellaan usein merkittävä kansalaisyhteiskunnan vaikuttaja. Kansanedustajan perinteisten tehtävien, budjettivallan ja lainsäädäntövallan, ohella näenkin tärkeäksi, että tämä perinteinen rooli jäsentää asioita uudelleen nähdään kolmanneksi kansanedustajan tärkeäksi tehtäväksi. Demokraattisesti valittu edustaja voi toimia siis todella merkittävänä asioiden uudelleenarvioijana, aloitteiden tekijänä, uusien toimintamuotojen ja toimintakäytäntöjen välittäjänä. Kunnat, koululaitokset, seurat, järjestöt ja yliopistot voivat tarjota toimintakentän, joiden yhteistyötä edistämällä kansanedustaja luo merkittävää lisäarvoa koko yhteisölle.

Mainitsin, että tämä tehtävä olisi kansanedustajan kolmas tärkeä tehtävä. Kysynkin, onko tulevaisuudessa jopa näiden tehtävien järjestystä arvioitava uudelleen. Nouseeko tämä toimintojen uudistamisen uudelleenarvioijan, mahdollistajan, prosessien käynnistäjän rooli ensimmäiseksi tehtäväksi, ja toisena tehtävänä, toki tärkeänä, on lainsäädäntötehtävä ja kolmantena tämä budjettivalta?

Arvoisa puhemies! Tämän näkökulman haluan tuoda senkin vuoksi, että kun nyt kolmatta päivää keskustellaan tästä budjetista, kun olen aika suuren osan budjettipuheenvuoroista kuunnellut, kyllä joutuu kysymään, missä määrin ne ovat tuoneet aitoa lisäarvoa siihen yhteiskunnallisesti hyvin haasteelliseen tilanteeseen, missä nyt toimimme. Aika paljon me toistamme toisiamme, tuomme esille niitä samoja näkökulmia, mitä on useissa edellisissä puheenvuoroissa käsitelty. Jos ajattelen oppositionkin vastausta vaihtoehdon näkökulmasta, vasemmistoliitto on pelkistäen todennut, että kun budjetin loppusumma päätyy noin 37 miljardiin euroon, kun olisi pantu muutama sata miljoonaa euroa lisää tähän budjettiin, kaikki olisi hyvin. Mikä on hämmästyttävintä, lähes sama näkymä perimmältään on kokoomuksenkin linjassa. Sanon näin, että paremmin ymmärrän tätä vasemmistoliiton lähestymistä heidän perinteistä taustaansakin ajatellen, mutta olen erityisen hämmästynyt siitä, että kokoomus, joka jo useiden eduskuntakausien aikana on toistanut kurinalaisuutta, säästäväisyyttä, budjettilinjassa, ei ole edes valinnut sitä näkymää, että otetaan tästä budjetista reilusti jotain pois, millä turvataan tulevaisuus.

Tämän vuoksi ajattelen, miten tärkeää olisi meidän myös arvioida tätä budjettikäytäntöä. Kehysbudjettikeskustelussa esitin jo sen kysymyksen, tuoko tämä kehyksen tarkastelu mitään merkittävää lisäarvoa tähän budjetin käsittelyyn. Kun on käyty tämä budjetin lähetekeskustelu, olisin valmis aika kriittisesti kysymään sitä, tuleeko muuta lisäarvoa kuin lisää aikaa sinällään tärkeän budjettiasian käsittelyyn, pitäisikö meidän löytää enemmän käytäntöjä, joiden avulla todella edellä viittaamaani kansanedustajan kolmanteen tehtävään käytettäisiin myös yhteistä aikaa uusien toimintatapojen, uusien toimintakäytäntöjen, todellisten uudelleenarviointien tekemiseen.

Arvoisa puhemies! Miksikä rohkenen tämän näkökulman nostaa esille? Koska tosiasia on se, niin kuin budjettikirjassakin on todettu, että työllisyyden kasvu on välttämätöntä, jotta valtio ei tulevaisuudessa joudu hallitsemattoman velkaantumisen tielle. Tässä mielessä se, että me todella pystymme vastaamaan hallituksen asettamaan työllisyystavoitteeseen, on erittäin suuri ja vaativa haaste. Se vaatii merkittävää uudistamisen linjausta, määrätietoisen linjauksen läpiviemistä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Siihen, mitä ed. Karjula tuossa lopussa sanoi, niin toteaisin, että tietysti tämä pois ottaminen on tärkeä huomio myös, ja asehankintojen indeksisidonnaisuus on erittäin tärkeä asia. Mitä tulee siihen, ovatko miten viisasta tai tarpeetonta nämä puheet sen kolmannen tehtävän ohella, niin kyllä nämä puheetkin varmasti tähän vanhan valtiopäiväjärjestyksen- ja nykyisen perustuslainomaiseen eduskunnan työjärjestykseen mahtuvat.

Mutta ihan näihin asioihin vielä hyvin lyhyesti hiukan kommentteja. Kaakkois-Suomen kansanedustajat ovat puhuneet logistiikasta, ja se on asia, joka liittyy kyllä Kaakkois-Suomen vaalipiiriin vahvasti, Kymen vaalipiiriin. Se on ontuva, ja kaikkein ongelmallisinta on se, että E18 kuuluu Ten-verkkoon, ja sitten kun lähdetään Kotkasta itään, pian siinä vähän ennen Haminaa, joudutaan ajamaan historiallisen Haminan keskustaa myötäillen kaupungin läpi, ja sitten Vaalimaan pätkä on erittäin hankala, siis Haminan ja Vaalimaan väli. Se on vaarallinen, ja sen asian hoitamisessa ei ole todellakaan päästy eteenpäin erimerkkisistä hallituksista huolimatta. Tämä on asia, joka on syytä aina toistaa myös.

Toinen asia: Ministeri Luhtanen tänään ja erityisesti eilen täällä puhui paljon liikenneasioista, myös hyviä asioita joukkoliikenteestä ja sen ongelmista. Voi ehkä kiteyttää sen, että se mitä tapahtui Helsingissä, tämä HKL:n yhtiöittäminen Suomen Turistiauton kanssa yhteen osakeyhtiöön, heijastaa näitä. Toinen kysymys on raideliikenne ja se, että VR:llä on ollut liikenne- ja viestintäministeriön kanssa sopimus huonosti kannattavan henkilöjunaliikenteen rahoituksesta. Se umpeutuu tänä vuonna, uutta neuvotellaan. Asiat ovat kesken, mutta on erittäin tärkeää, että saadaan sopimus, joka pitää, ei niin, että joka vuosi ovat aina katkolla nämä tunnetut ratayhteydet, niin kuin Kotka—Kouvola, Karjaa—Hanko.

Erittäin paljon on puhuttu tästä hallituksen esityksestä 77/2004, jonka me hyväksyimme ennen juhannusta, eli niin kutsutusta hoitotakuusta. Sen sovellutukset ontuvat, ed. Nurmi puhui niistä, ja ennen muuta on hyvä muistaa, että kun tämä asia alkoi professori Huttusen johdolla, niin se oli aika paljon toisen näköinen juttu siihen aikaan. Mutta sitä on kovin paljon redusoitu ja myöskin miljardista eurosta on tultu 700 miljoonaan euroon siinä rahoitustavoitteen nousussa, joka vuoteen 2007 mennessä pitäisi saada sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen lisärahaa. Myös nämä käytännön sovellutukset siltä osin, että alun pitäen piti todella kolmen vuorokauden sisällä päästä lääkärinhoitoon, kolmen viikon sisällä erikoissairaanhoitoon ja kolmen kuukauden sisällä sitten erikoissairaanhoidossa saada tarvittava hoito, ovat muuttuneet. Siinä on myös rakenteellisia heikkouksia, jotka tullevat johtamaan oikeudenkäynteihin myöhemmin, kun katsotaan, onko laki toteutunut ja ovatko todellakin sairaanhoitopiirit tai terveyskeskukset — tässä on kaksi lakia, kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki — sitä toteuttaneet.

Rahoitus kuntien puolelta on todella auki, se on aivan selvä. Useimmat meistä, jotka tuntevat kuntataloutta, omien kuntiemme tilannetta, varmasti voivat yhtyä siihen, että tähän nimenomaiseen tarkoitukseen kunnat eivät ole osoittaneet rahaa. Kolmen päivän sisällä ei siis pääse lääkäriin, vaan ainoastaan terveydenhoidon ammattilainen suorittaa hoidon tarpeen arvioinnin. Se voi tapahtua puhelimitse tai muuten aika kaukana potilaasta, ja kolmen viikon kuluttua ainoastaan pitäisi saada erikoissairaanhoidosta tieto, mitä sinne lähetetylle lähetteelle tapahtuu. Sitten tämä kolme kuukautta hoidon saamisesta on käytännössä pidentynyt puoleen vuoteen. No, rahoituksesta on puhuttu paljon, siitä ei sen enempää.

Eräs toinen asia, joka on tänään esillä, on tämä hallituksen esitys 149 juomapakkausten verotuksesta. Se on myöskin tällainen ympäristökysymys, ja ennen muuta on näkyvissä, että roskaantuminen lisääntyy, purkkeihin pakattujen juomien pakkausten palauttaminen on huomattavasti huonompaa kuin pullojen, jotka uudelleentäytetään, paljon huonompaa palauttamista tapahtuu siis purkkien kohdalla kuin pullojen kohdalla. Tämä on osa vain sitä tilannetta, joka kuvaa sitä, että tällaista kokonaisvaltaista jätestrategiaa valtakunnassa ei ole pystytty edesauttamaan, ei nyt kahteen vuoteen erityisesti, ja tämä kysymys myöskin jätteiden polttamisesta on tulossa yhä ongelmallisemmaksi.

Eräs asia vielä, jonka haluaisin mainita, on laiton metsästys, joka on lisääntynyt sekä karhujen että susien kohdalla. Ongelmallista on se, että jos vaikka syytetään, tuomiota ei tule. Näin ollen tällainen mielikuva siitä, ettei metsästyslaki ole sellainen, jota pitäisi erityisesti noudattaa, valitettavasti nousee vahvasti Suomessa.

Ed. Anneli Kiljunen viittasi maa-ainesten vaihtoon ja kunnostukseen Lappeenrannassa ja siihen, että on vaikeata saada vahingon aiheuttajaa vastuuseen nykylainsäädännön avulla. Näin varmasti on, ja tämä asia pitäisi saada kuntoon. Sama koskee esimerkiksi Kymijokea Kuusaanniemestä Kelttiin. Siellä on dioksiinit, furaanit pohjassa, ja myöskin niiden myöhempi nosto ja sen kustannuskohtaavuus pitäisi selvittää jossakin vaiheessa hyvällä tekniikalla. Ne pitäisi toki poistaa sieltä Kymijoen pohjasta tuolta osin. Niistäkin tietysti on tiedossa, mistä ne ovat tulleet, mutta tämä ikään kuin likaaja vastaa -periaate ei toteudu.

On paljon tosiaan asioita, joita on tänäänkin sivuttu, uusiakin asioita. Yksi asia on tämä, mikä täällä nousi jo esille omaishoidon tuesta ja siitä, mitä ministeri Hyssälä jo kyselytunnilla sanoi, mihin ed. Kankaanniemi viittasi. Tämä omaishoidon poistaminen olisi katastrofi, siirrettäisiin ne vähät varat sitten kansaneläkkeiden maksamiseen taikka ei. Uskon, että kysymyksessä oli lapsus ministeriltä.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen jo käyttänyt tässä varsinaisen puheenvuoron, mutta erikoisesti kiinnitän huomiota kahteen asiaan, jotka ovat tässä illalla tulleet esille. Toinen on se, että olkoon mikä tahansa hallituspuolue, niin nyt erityisenä arvona ja saavutuksena pidetään sitä, että noudatetaan johdonmukaisesti hallitusohjelmaa. Mutta entäs jos onkin niin, että kerta kaikkiaan ne perimmäiset tavoitteet eivät näytä millään toteutuvan ja ympäristömuutokset ovat sen laatuisia, että niihin tavoitteisiin pääsemiseksi pitäisi tarkistaa sitä apparaattia, jolla tuloksia voidaan saavuttaa? Silloin tämän laatuiseen hokemaan janttautuminen ja hirttäytyminen saattaa olla äärimmäisen kohtalokasta. Kannattaisi vähän miettiä.

Toinen juttu, mikä on aika mielenkiintoinen terminologinen juttu taas, on ed. Karjulan kuvaus siitä, että pitää voida ottaa pois. Tämähän tarkoittaa toisin päin käännettynä sitä, että se on se ikivanha Ilaskiven nollabudjetointisysteemi, jossa laitetaan kaikki 31.12. itse kunakin vuonna nollille ja sitten katsotaan, onko siellä mitään, onko siellä momenttia, pääluokkia ollenkaan siellä seuraavan vuoden budjetissa. (Ed. Kekkonen: Otetaan velekoo!) — Vaikka niin. — Toisin sanoen ed. Karjulan pitäisi, kun hän on semmoinen suuri saarnamies, aina sanoa sitten ihan se perimmäinen asia, mitenkä hän ajattelee asiat. Nyt se oli semmoinen puolinainen heitto.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Koulutuksesta ja sivistyksestä ei koskaan puhuta liikaa. Vuoden 05 talousarvioesityksessä opetusministeriölle on lisäystä 98,5 miljoonaa euroa hallinnonalan pääluokan loppusumman ollessa yhteensä 6 151,5 miljoonaa euroa. Lisääntyneistä resursseista opetussektorin kasvua on 88,8 miljoonaa euroa kulttuuripuolen kasvun osuuden ollessa 9,8 miljoonaa euroa. Yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa 24 miljoonalla eurolla, mistä 20 miljoonaa euroa lisätään yliopistojen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan varmistamiseen. Ammattikorkeakouluille on tulossa 0,44 miljoonan euron lisäys. Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskevaa myöntämisvaltuutta lisätään 3 miljoonalla eurolla.

Puhemies! Nämä ovat vaikuttavia lukuja, jotka on ilolla pantu ja pantava merkille. Muutama hajahuomio kuitenkin näiden lukujen saatteeksi.

Koulutusjärjestelmämme on kehittynyt muiden yhteiskunnallisten uudistusten myötä. Vuonna 1921 säädetyn yleisen oppivelvollisuuden jälkeen koulutusjärjestelmä kehittyi pitkin vuosisataa. Tärkeimpänä periaatteena niin koulutuksen kuin muidenkin hyvinvoinnin osatekijöiden järjestämisessä on ollut ja on edelleen tasa-arvo: koulutus kuuluu kaikille. Periaate on osoittautunut toimivaksi. Oppimistulokset täällä kestävät vertailun. Ne itse asiassa ovat maailman huippuluokkaa. Suomalaiset innovaatiot ovat kilpailukykyisiä. Perinteisten alojen lisäksi uudet teknologia-alat ovat kilpailuvalttejamme. Tämä kaikki on monen koulutuksellisen tekijän summa. Korkeakoululaitos muodostuu työelämälähtöisestä ammattikorkeakoulujärjestelmästä sekä opetuksen lisäksi tutkimukseen painottuvasta sivistysyliopistosta. Yliopisto-opiskelijoiden vapaat sivuaineoikeudet mahdollistavat laaja-alaiset opinnot ja sitä mukaa vankan asiantuntemuksen. Tutkimukseen pohjautuva opetus on tieteen eturintamassa, ja tiede-elämä aktivoi keskustelua eri aloilla.

Suomen tulevaisuus on riippuvainen osaamisesta. Senhän hallitusohjelma, ed. Pulliainen, hyvin kirkkaasti toteaa. Sinänsä en ihan täysin ollut mukana ed. Pulliaisen äskeisessä logiikassa. Saattoi olla, että ymmärsin väärin. Minusta hallitusohjelman kirjaukset ovat sikäli tärkeitä, että ne ovat tehdyt hyvin lyhyellä aikavälillä ja ei kovin pitkää tarkoitusta varten. Siinä on heikkoutensa, mutta siinä on myöskin hyvät puolensa. (Ed. Pulliainen: Jos keskeiset tavoitteet eivät toteudu, taktiikkaa tulee muuttaa!) — Mikään ei estä sitä. Minun mielestäni... (Ed. Pulliainen: Korostettiin, että pilkkua viilaten on kaikkea seurattava!)

Herra puhemies! Minä en kuulu siihen joukkoon. Minä katson, että hallitusohjelman itse asiassa hyvä puoli on juuri siinä, että se tarpeen mukaan on muutettavissa eri tavalla kuin jotkut taivaita hipovat suuret periaatteet, joita puolueet saattavat pitää ohjelmissaan.

Hallitusohjelmankin mukaan Suomi sivistysyhteiskuntana siis rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Perustiedot ja -taidot opitaan lähikouluissa. Kattava lähikoulu- ja kirjastoverkko luo perustan sivistyksellemme. Niitä ei saa karsia, ei tietenkään. Tiedon lähteille päästään tutkimuksen kautta. Tiede-elämä uusintaa yhteiskuntaa. Näistä ei kuitenkaan ole hyötyä kehitykselle, ellei mukana ole luovaa näkökulmaa. Luovuus taas ei kuki tiukasti säännellyissä kehyksissä.

Tuolta vuodesta 1921 lähtien opiskelijoiden asema on parantunut suhteellisesti, mutta myös absoluuttisesti eritoten viime vuosisadan toisella puoliskolla, mutta juuri tällä hetkellä asia ei näytäkään enää niin kristallinkirkkaalta. Opiskelijoiden työtä on opiskelu. Tämän pitäisi olla selvää. Nykymaailmassa opiskelijan työtä ovat kuitenkin muun muassa hampurilaisten paistaminen, siivous, iltapäivälehtien suoramarkkinointi jne., ja mikäpäs siinä, mutta opiskelun kannalta tämä ei ole toivottava, saati toimiva asiaintila.

Toki tasa-arvo toteutuu yhä muun muassa siinä, että opiskelijoillamme ei ole lukukausimaksuja. Periaate pohjautuu perustuslakiin. Suomalaisiin oikeuksiin kuuluu se, että jokaisella on oltava mahdollisuus kykyjensä ja tarpeittensa mukaan saada opetusta perusopetuksen jälkeen eikä esimerkiksi varattomuus saa estää opetuksen saamista. Opiskelu voi kuitenkin vaikkapa varattomuuden vuoksi vaikeutua. Esimerkki vain: rankan tenttikauden aikana on vaikea käydä töissä, paitsi jos jättää tenttejä väliin. Tämä ei ole opiskelijan, ei tiedemaailman eikä yhteiskunnan etu.

Sen sijaan yhteiskunnan etu on, että opiskelijat valmistuvat oman alansa asiantuntijoina, laaja-alaisen näkemyksen omaavina tulevaisuuden rakentajina. Lisäksi palveluja tarjoavan yhteiskunnan etu on, että valmistuneet työllistyvät pian ja ryhtyvät maksamaan veroja oman alansa töistä. Yhteiskunnan etu ei sen sijaan voi olla, että vastavalmistuneet ovat stressaantuneempia kuin työelämässä jo pitkään toimineet. Putkitutkinnot ja uhkakeinot eivät voi olla kokonaisuuden etu.

Herra puhemies! Yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet itsensä ja yhteiskunnan kehittämiseen ovat oikeuksia, eivät velvollisuuksia. Samalla koulutuspolitiikka on myös työllisyyspolitiikkaa. Opinnot antavat eväitä työntekoon, sivistykseen, mahdollisuuksia laajaan näkemykseen ja osaamiseen. Tästä meidän on pidettävä kiinni ja vallankin, kun numerot, joita opetukseen tässä budjetissa sijoitetaan, siis euromäärät, ansaitsevat ihan kunnioittavan suhtautumisen.

Eero  Heinäluoma  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala käytti mielestäni merkittävän ja noteeraamisen arvoisen puheenvuoron aikaisemmin. Se oli tärkeä senkin takia, että se kertoi sellaisesta oppositiokulttuurista, jossa oppositio tekee vastuullista omaa työtään: paitsi esittää kritiikkiä hallituksen toimintaan nähden, kertoo myös vaihtoehtoja. Oli erittäin arvokasta kuulla, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tulee tekemään konkreettisen vaihtoehtobudjetin, jossa se tulee myös osoittamaan rahoituksen niille lisämenoille, joita ilmeisestikin vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on tarkoitus budjettiin esittää. Tämä on mielestäni oikeata ja arvostettavaa politiikkaa. Toivoisinkin, että tämä voisi lisääntyä tässä talossa, ja erityisesti ajattelen oikeisto-oppositiota, että se pystyisi samaan, onhan sillä huomattavasti suuremmat resurssit kuin vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä on.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Yksi onnen tärkeä osanen on siinä, että on ilman jotain, mitä haluaa." Näin tuumasi Bertrand Russell, ja voi, miten oikeassa hän olikaan. Vaikka miten hyvä budjetti tehtäisiin, siinä on aina parantamisen varaa. Aina on puutteita ihmismielessä, jos ei fyysisiä, niin henkisiä, mutta yksilön omaa vastuuta toimistaan ei kukaan voi häneltä ottaa eikä hän voi sitä vaatiakaan. Moneen kertaan todettuna esimerkkinä: kukaan ei pakota suomalaista juomaan alkoholia tippaakaan, ei yhteiskuntakaan.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti on onnistunut erityisesti perhepolitiikan saralla. Sosiaali- ja terveysministeriö saa lisärahaa perhevapaakustannusten tasaamiseen, mikä on hallitusohjelmankin mukainen toimenpide. Äitiysloman ajalta kertyvän lomakorvauksen korvausprosentti nousee puolitoistakertaiseksi, pienimpiä sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja korotetaan vajaa 4 euroa päivässä. Lisäksi päivärahan määräytymisperusteita tarkistetaan ajallisesti lähekkäin olevien raskauksien sekä lyhyiden työsuhteiden osalta. Esimerkiksi kahden peräkkäisen raskauden välissä päiväraha ei enää leikkaannu.

Lasten kotihoidon tuen yhdestä lapsesta maksettavaa hoitorahaa korotetaan 42 euroa kuukaudessa ja yksityisen hoidon tuen hoitorahaa lähes 20 euroa kuukaudessa ensi vuoden alusta. Korotuksen jälkeen lasten kotihoidon tuen hoitoraha on reilut 294 euroa kuukaudessa ja yksityisen hoidon tuen hoitoraha reilut 137 euroa kuukaudessa. Näitä lukujakin haluan sen takia tässä kertoa, että onpahan ainakin sitten niillä äänestäjillä, jotka lukevat puheitani netistä, jotakin faktaa, numerotietoja, myös sieltä saatavissa.

STM:n hallinnonalalla kiitettävää on erityisesti rintamaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutukseen myönnettävä 21 miljoonan lisäpanostus, vaikka tuskin hallitus kiitosten toivossa on parannuksiin ryhtynyt. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että asiaan on aikakin puuttua. Myös eläkkeiden tasokorotuksen ottamisesta mukaan jo ensi vuoden budjettiin voi iloita.

Myös opetusministeriön hallinnonalalla budjetissa on lasten ja nuorten hyvinvointia edistäviä elementtejä. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan lisättävän 25 miljoonan euron lisäksi esiopetuksen kuljetusetuun on tulossa 5 miljoonaa, ja tätähän on odotettukin. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy koskettaa myös opetusministeriötä. Nuorten työpajatoiminnan tukemiseen ja huumetyöhön on tulossa lisäystä myöskin.

Arvoisa puhemies! Yrittäjyyden edellytysten vahvistaminen on keskeisessä asemassa niin hallitusohjelmassa, yritysveroratkaisuissa kuin tässäkin budjetissa. Arvonlisäveron liukuvan huojennuksen ylärajaa korotetaan, mikä helpottaa pienyrittäjien mahdollisuuksia työllistää itsensä ja tukee yrityksen kasvuakin. Muista yrittäjyyteen vaikuttavista toimenpiteistä, joista on päätetty aikaisemmin tai tänä syksynä, en sen tarkemmin tässä puhu.

Mutta eräästä asiasta muutama sana. Yrittäjä tekee usein töitä jaksamisensa äärirajoilla. Maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmän kehittämisessä askel parempaan suuntaan on tarpeen ottaa jälleen kerran. Onkin hyvä, että STM:ssä ollaan selvittelemässä sitä, miten järjestelmää voitaisiin kehittää ja luoda kaikille tasapuolinen järjestelmä. Toivon ripeitä päätöksiä muun muassa hevostilojen lomituksen suhteen.

On hyvin tärkeää myös se, että kansainvälistyvässä ympäristössä kiinnitetään huomiota myös globalisaation hallintaan. Ulkoministeriön strategia 2010 toteaa, että Suomen kansainvälistä asemaa vahvistetaan. On mielenkiintoista seurata, kuinka tässä tulee käymään. Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti Suomi keskittää kahdenvälisen yhteistyönsä harvempiin maihin, jolloin suuremmat yhteistyökokonaisuudet ovat mahdollisia. Tästä olen hyvin iloinen ja hyvin samaa mieltä. Korruption seuranta eikä pelkästään seuranta on erityisen tärkeää toki näissäkin hankkeissa.

Arvoisa herra puhemies! Tieasiat ovat niiden asioiden joukossa, jotka pysyvät pinnalla jatkuvasti, ollaan sitten tuolla maakunnissa tai täällä Pääkaupunkiseudulla. Nyt muun muassa yksityisteiden valtionapuja lisättiin 2 miljoonalla. Tästä huolimatta on pidettävä mielessä, että korotusten linjan tulee jatkua perustienpidon osalta yleensä koko hallituskauden. Tosin nykyistä hallitusta sitovat aiempien hallitusten tekemät ratkaisut, joiden pohjalta nykyisen hallituksen onkin nyt ponnistettava.

Liikenne- ja viestintäministeriölle onnistuttiin budjettiriihessä osoittamaan perustienpitoon lisää 21 miljoonaa euroa, josta 8 miljoonaa lisätään satamateiden parantamisrahoihin ja 13 miljoonaa käytetään pääteiden liikenneturvallisuuteen. Riihessä sovitulla lisärahoituksella päästään toteuttamaan liikenneväyläohjelman laatineen ministerityöryhmän helmikuussa esittämiä teemapaketteja aiottua enemmän. Radanpidon lisärahoitus on keskitetty peruskorjauksiin.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön budjettikehyksen tiukkuudesta huolimatta useita asioita on saatu soviteltua. Myös odotettu päätös ympäristötuen sitoumuskausista on saatu tämän budjettikeskustelun aikana aikaiseksi. Ilolla laitan merkille entisenä eduskunnan luomuryhmän puheenjohtajana, että nyt on päätetty myös siitä, että ohjelmamuutoksen valmisteluun otetaan ympäristötuen erityistuki luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle, jota on toivottu ja kaivattu pitkän aikaa.

Hallitus on sitoutunut etsimään toimenpiteet ja rahoituksen, jolla turvataan vuonna 2005 alueiden ja maatalouden tuotantosuuntien tasapuoliset toimintaedellytykset, ja toivon jonkinlaista rauhaa myös hallitukselle toteuttaa tämä. Budjetti antaa lähtökohtia myös maaseudun kehittämiseen. Lokakuun alussa on tarkoitus valmistua lisäksi maatalouspoliittisen erityisohjelman, ja siinä toivon tietenkin otettavan huomioon ja huomioitavan myös ne jo nyt olemassa olevat erilaiset toimenpiteet ja järjestöt jne., jotka siellä toimivat.

Ensi vuoden budjetissa on mukana 2 miljoonan euron lisäraha uusiutuvan energian kehittämiseen. Maa- ja metsätalousministeriö kehittää maatalouteen liittyviä energiamahdollisuuksia yhdessä KTM:n kanssa, mikä on elintärkeää. Tämä on myös kädenojennus, jonkinlainen sellainen, Itä-Suomen alueelle, ehkä työllistävältä kannalta lähinnä ajatellen.

Maatalousneuvonta oli joutumassa valtiovarainministeriön leikkurin alle. Onneksi kahdenvälisissä neuvotteluissa miljoonan leikkaus saatiin edes puolitettua. Euroopan unionin maatalousuudistus tuo virkamiesten lisäksi itse maatalousyrittäjille uusia tuulia, ja neuvonnan merkitystä ei voi väheksyä tässä yhteydessä.

Maa- ja kotitalousnaiset järjestävät muun muassa kotitalous- ja yrittäjyysneuvontaa, johon saadaankin osittain valtionapua. Osa neuvontatoiminnasta sekä järjestötoiminta kokonaisuudessaan rahoitetaan kuitenkin palvelumaksuilla, jäsenmaksuilla, julkaisuilla jne. Varsinkin maaseudulla, missä kiivaasti etsitään uusia elinkeinoja ja toimeentulomuotoja, ovat kotitaloudelliset taidot avanneet monelle naiselle tien yrittäjyyteen. Onkin tärkeää, että Maa- ja kotitalousnaisten harjoittamalle työlle annettaisiin budjetissa sen ansaitsema arvo, ja väheksyä ei tietenkään voi myöskään sitä kuluttajille suuntautuvaa työtä, jota järjestö tekee edistääkseen muun muassa terveellisiä elämäntapoja, joista viime aikoina on, muun muassa painonnoususta ja muista asioista, paljon puhuttu.

Arvoisa puhemies! Kunnat elävät niukkuuden aikaa joka puolella Suomea tänä vuonna, ja tuskin sellaista aikaa tuleekaan, jolloin tarpeita ei löytyisi yli varojen myös kuntapuolella. Nyt käsiteltävällä budjetilla turvataan kuitenkin kuntien toiminnan taloudellisia edellytyksiä. Kunnallisten palvelujen järjestämistä tehostetaan, valtion ja kuntien välistä peruspalveluohjelmaa ja -budjettia kehitetään sekä uudistetaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää. Valtionosuuksia korotetaan, ja kuntien yhdistymisien tukemisen lisäksi uutena avustusmuotona on yhteistoiminnan tukeminen, tosin pienellä aloitussummalla, ensi vuonna. Onkin hyvä, että kuntien toiminnan tehostamisen rohkaisuun on löydetty myös uusia keinoja. Nyt aloitettavalla viisivuotisella avustusjärjestelmällä tähdätään muun muassa kuntien laaja-alaiseen palvelujen uudelleenjärjestämiseen. Kunta- ja palvelurakenne tullee eriytymään entistä enemmän, mikä ei välttämättä ole huono asia.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma käytti täällä puheenvuoron, jossa hän vaati vastuuta oppositiolta ja oikeastaan kiittikin meitä siitä, että olemme varsin vastuullisia. Sitähän politiikka oikeastaan on, että eri puolilla on erilaisia ideoita ja kansalaiset arvioivat, mitkä niistä ovat parhaita, ja valitsevat sillä tavalla kansakunnalle parhaan kehityssuunnan.

Kokoomuksen osalta voidaan sanoa, että olemme tänään juuri julkaisseet ryhmäkokouksemme jälkeen ne muutokset, joita kokoomus haluaa tähän budjettiin. Kyllä meidän perusideamme oli se, että haluamme sellaisia muutoksia, jotka johtavat taloudellisen kasvun voimistumiseen. Siitä syystä esitämme lisää panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen, myöskin sitä, että virkoja vakinaistetaan ja rahoitetaan työllisyysmäärärahoista ja myöskin että perusopetukseen satsataan, eli tulevaisuuteen ja sen kehittämiseen pitää satsata.

Mitä tulee sitten tasapainottamiseen: kun kasvu lisääntyy, se osittain tasapainottaa, mutta budjetin käsittelyn yhteydessä tulemme katsomaan, millä säästöillä, millä muilla toimenpiteillä voidaan pitää huolta siitä, että saamme tasapainoisen kokonaisuuden tässä suhteessa lisäysten ja myöskin vähennysten osalta aikaiseksi.

Oikeastaan hallitukselle pitäisi sanoa, että hallitus ei kykene näitä priorisointeja tekemään, vaan vasemmistoliitto kykenee tekemään sen, kokoomus kykenee tekemään sen, mutta oikeastaan tässä hallituksen budjettiesityksessä on vain vuosiluku vaihdettu. Siinä ei ole juuri mitään muutoksia, pieniä täkyjä sinne tänne, jotka ovat summaltaan käytännössä mitättömiä ja joilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä.

Oikeastaan nyt katse pitäisi kääntää hallitukseen. Kun yhteiskuntaa kehitetään, oikeita asioita, tärkeitä asioita pitää painottaa ja pitää olla valmis myöskin ottamaan resursseja jostakin pois. Sitä hallitus ei ole tässä budjettiesityksessä valmis tekemään, eli olemme ajassa, jossa maata johtaa pysähtyneisyyden ajan hallitus ilman mitään rakenteellisia muutoksia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen myös ministeri Hyssälän puheita tänä iltana, kun hän oli siirtämässä omaishoidon rahoja eläkkeitten nostamiseen. Varmaan se hävettää, 7 euron nosto, kun ottaa huomioon, mitä Hyssälä lupasi ennen vaaleja, nostaa eläkkeitä 400 eurosta 700 euroon. Mielestäni omaishoitajat tekevät erittäin tärkeää työtä 24 tuntia vuorokaudessa ja saavat siitä pienen korvauksen eikä näitä rahoja enää pitäisi viedä katteettomien vaalilupausten peittämiseen.

Ed. Komi kertoi, että viinaa ei tarvitse juoda, se on vapaaehtoista. Näinhän se on, että eihän kukaan muu sitä lasia tai pulloa huulille nosta kuin itse, mutta ne viinaongelmat tahtovat mennä perheeseen ja nyt on käynyt ilmi, että esimerkiksi lasten huostaanotto on lisääntynyt rajusti alkoholin hinnanlaskun jälkeen. Kyllä ne alaikäiset lapset eivät ole vastuussa siitä, ja heistä pitäisi huolehtia sitten meidän päättäjien, ettei viinan hintaa lasketa liikaa, kun se tällaista aiheuttaa. Nyt kunnat kertovat, että ne eivät pysty näille lapsille hoitopaikkoja järjestämään. Se on aika raakaa politiikkaa. Kyllä näihin pitäisi nyt mielestäni korvamerkattua rahaa, esimerkiksi tällaisiin huostaanottoihin, ottaa, niin kuin lastenpsykiatriaankin merkittiin korvamerkattua rahaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi täällä vastasi ed. Heinäluomalle, ja me olemme käyneet täällä debattia siitä, että todella opposition tehtävä on haastaa hallitus ja tuoda oma vaihtoehtonsa, ja nyt kun kokoomuskin on omansa tuonut ja jos perussuomalaiset tuovat, niin sitten varmaan kaikilta oppositiopuolueilta sellainen oma vaihtoehto on joko tullut tai tulossa.

Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että hieman ihmettelen kokoomuksen vaihtoehtoesitystä. Tässähän näyttää siltä, että tavallaan siirretään rahaa esimerkiksi heikommalta ryhmältä toiselle, sinänsä kuntien työllistämisrahoja, ja jos niitä siirretään sosiaali- ja terveysalan opetusalan virkojen vakinaistamiseen, niin sehän merkitsee sitä, etteivät ne ole samat henkilöt, jotka ovat työttömiä, jotka sitten palkattaisiin kuntiin. Eli kyllä tämä tarkoittaa sellaista politiikkaa, jossa heikommat kärsivät, ja ainakin lehtitietojen ja julkisuudessa olleiden tietojen mukaan teidän vaihtoehdostanne saa tällaisen käsityksen.

Toivottavasti olen väärässä ja toivottavasti voidaan sitten vertailla näitä opposition eri vaihtoehtoja, mikä niistä on työllistävämpi ja mikä on oikeudenmukaisempi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä ihan lopussa vielä kaksi vastauspuheenvuoroa.

Ensinnäkin ed. Heinäluomalle siitä, että vihreiltä on perinteisesti tullut vaihtoehtobudjetti ja se on joka kerta ollut tasapainossa eikä edes niin kuin nyt, kun hallituksen esitys on alijäämäinen.

Toinen vastauspuheenvuoro ministeri Rajamäelle, joka aiemmin monimonisanaisesti ruoti sitä, kun meidän ryhmäpuheenvuorossamme oli kiinnitetty huomiota siihen, että vain kymmenen uutta virkaa tulee tänne harmaan talouden ja rikollisuuden torjuntaan. Se luku pitää ihan nettomääräisesti paikkansakin, ministeri vain kertoi siitä, millä tavalla on siirretty ministeriön sisällä, hallinnonalan sisällä, vakansseja paikasta toiseen. Minusta tässä on suuri rakenteellinen ero. Me haluamme tukea kaikin tavoin ministeri Rajamäkeä harmaan talouden torjuntaoperaatioissa, eli hän on ymmärtänyt pikkuisen väärin tämän asian.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahat ovat tässä budjettiesityksessä hieman kasvussa, 600 miljoonaa euroa ylittyy, ja se on tietysti sinänsä positiivista. Kun Lipposen hallitusten aikana oltiin 0,30 prosentin bruttokansantuotetasossa, niin nyt ollaan miltei 0,40:ssä, vähän sen alle, ja suunta on tältä osin positiivinen. Mutta vieläkään todella ei ole päästy eikä päästä ensi vuonnakaan edes siihen 0,40:een, puhumattakaan 0,70:stä, joka on YK:n asettama tavoite.

Ongelma kehitysyhteistyön osalta on se, että valtuudet pitkäaikaisiin sopimuksiin ja sitoumuksiin on vedetty nyt niin alas, että pitkäjänteinen, järkevä kehitysyhteistyö ei ole mahdollista. Tässä ulkoministeriö ja kehitysyhteistyöasioista vastaava ministeri on antanut periksi valtiovarainministeriölle tarpeettomasti.

Sitten kansalaisjärjestöjen osalta totean, että niiden työtä kannattaa tukea. Siihen, mitä ed. Heinäluoma täällä totesi, yhdyn kyllä sikäli, että omavastuuosuutta kannattaa aina tarkkaan miettiä, kuinka korkea se on, koska sieltä saadaan se lisä ja saadaan myös vuorovaikutusta kehitysmaiden ja suomalaisen kentän välille ja sitten ne varat menevät varmasti ruohonjuuritasolle tarkoituksenmukaisella tavalla.

Herra puhemies! Totean vielä, että edelleen pakolaismenot ovat täällä kehitysyhteistyöbudjetissa sisällä työministeriön pääluokassa. Siitä käytiin jo yli kymmenen vuotta sitten kovaa kiistaa, kuuluvatko ne sinne vai eivät. Oda-laskelmissa ne hyväksytään, ja näyttää, että hallitus aina vaan pitää niitä siellä, vaikka nämä nykyisetkin hallituspuolueet taannoin sitä kauheasti arvostelivat.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomus ei voi hyväksyä sitä, että meillä on tärkeitä pysyviä tarpeita esimerkiksi kuntien terveydenhuollossa ja niitä hoidetaan määräaikaisina tehtävinä ja näitä ihmisiä pompotetaan ja pidetään suuressa epävarmuudessa. Jos on pysyvä tehtävä, niin kyllä sen tehtävän pitää sen työntekijänkin kannalta olla pysyvä. Se on mielestäni tärkeää ihmisarvoista politiikkaa. Ja millä tavalla sitten näitä tehtäviä voidaan hoitaa? Aina pitää miettiä rahoitusmahdollisuuksia. Täytyy sanoa, että kyllä meillä työhallinnossa rahaa käytetään myöskin tehottomasti. Työvoimakoulutus on yksi esimerkki siitä, mutta täytyy sanoa, että myöskin kuntien työllistämismäärärahoja voitaisiin tehokkaammin käyttää, ja sanon, että jos vakinaisesti työllistetään ihmisiä, se on ehdottomasti tehokkaampi käyttötapa. Kuten sanoin, aina pitää kyetä myös priorisoimaan. Kun johonkin laitetaan rahaa, pitää miettiä sitä, mistä muualta voitaisiin ottaa. Se, että aina katsotaan, että mihinkään ei saisi puuttua, on mielestäni väärää politiikkaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille vain toteaisin sen, että me olemme aivan samaa mieltä siitä, että kunnissa tarvitaan lisää vakinaista työvoimaa, ja tämä tulee olemaan myöskin vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin lähtökohta. Rahoitus tulee olemaan kyllä sillä lailla, että me esitämme myöskin ne kohteet, mistä lisärahoitus saadaan, mutta me emme ota sitä työvoimapolitiikasta. Mutta siitä olemme samaa mieltä, että kunnissa tarvitaan kouluissa, terveyskeskuksissa, sosiaalihuollossa ja päiväkodeissa lisää työntekijöitä.

Keskustelu päättyy.