Täysistunnon pöytäkirja 91/2006 vp

PTK 91/2006 vp

91. KESKIVIIKKONA 27. SYYSKUUTA 2006 kello 15 (15.07)

Tarkistettu versio 2.0

7) Laki velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta

 

Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Laki velan vanhentumisesta annetussa määräajassa on toki eri laki kuin laki ulosotosta, mutta meillä oli ulosottolain kokonaisuudistuksen oikeastaan viimeinen vaihe täällä keväällä 2004, ja yritin silloin kovinkin tehdä työtä, käytin useita puheenvuoroja, olin myös valiokunnassa kuultavana, koska mielestäni siihen lakiin jäi sellaisia sammakoita, jotka tulee voida korjata, ja tekemäni lakialoite on siitä yhden pienen osan korjausehdotus.

Silloinhan meillä lähennyttiin täällä monessa lakialoitteessa aikaisemmin ollutta esitystä Suomeenkin saatavasta mahdollisuudesta velan lopulliseen vanhentumiseen, mutta se ei joistakin asennesyistä ole onnistunut. Arvostan suuresti ministeri Luhtasta, joka on ollut aktiivinen ja koko valtioneuvosto siten, että ilmeisesti niistä puheista ja esityksistä, joita täällä pidettiin ja tehtiin laajasti ulosottolain uudistamisen yhteydessä, on jäänyt jotain korvaan.

Kuten sanoin, tämä koskee vain yhtä pientä osaa. Silloin ensimmäisen kerran saatiin ulosoton täytäntöönpanoon 20 vuoden määräaika, ja silloinhan meillä oli täällä kova halu saada samalla siihen yhdistettyä saatavan lopullinen vanhentuminen.

Olen korostanut aina, ettei vaan tule väärinkäsitystä: sivistyneeseen valtioon kuuluu myös tehokas ulosotto. Sen täytyy vaan olla oikeudenmukainen, ja sen pitäisi olla myös vertauskelpoinen muun lainsäädännön kanssa, erityisesti rikoslain säädösten. Meillä on nyt aivan liian suuri ammottava aukko siihen nähden, mitä todella pahoistakin henkirikoksista seuraa tuomioita. Ne ovat toki pitkiä, mutta järjestelmän kautta ne ovat käytännössä lyhyitä, ellei ole pakkolaitostuomio. Tällaiset henkilöt saavat sitten olla meillä jälleen kansalaisoikeuksilla, heittomerkeillä varustettuna, kaikessa mukana. Mutta tämä meidän järjestelmämme tuolla saatavien puolella on sellainen, että se on ollut ikuisesti uusittavissa ja monet yrittäjät ja kunnon ihmiset ovat ikuisesti siinä kierteessä, että saatava ei milloinkaan lopu.

Tämä antoi aiheen uudistaa tätä asiaa. Kuten sanoin, ministeri Luhtanen on toiminut tässä asiassa hyvin. Alussa ehkä huomaamattakin tämä oli menossa talousvaliokuntaan, mutta lakivaliokunta on juuri oikea elin, koska se käsittelee muutoinkin vastaavia asioita.

Haluan muistuttaa sitä, että silloin vuosina 91—97 Suomessa meni konkurssiin 44 000 yritystä ja meillä ovat jäänteinä sieltä — valitettavasti nyt tulee nuorisolle sellaisia pikkusaatavia — satojentuhansien asiakirjat niin sanotusti pyörimässä ulosoton hallinnon puitteissa, mikä aiheuttaa valtavasti turhaa työtä johtamatta kuitenkaan, vaikka muodollisia päätöksiä on tehty, paljonko saadaan takaisinperintään, reaalisiin tuloksiin.

Ehdotukseni perustuu siihen, kun nyt meille on täällä 15 vuoden määräaika tulossa saliin muutoinkin vanhentumisesta, että poikkeuksellisesti siinä alkupäässä lyhennettäisiin tätä vanhentumisaikaa ja lopetettaisiin tällainen aivan turha ihmisten roikottaminen ja pitäminen siellä ulosoton hallinnossa ja aivan turhan työn teettäminen avustavilla ulosottomiehillä. Se ei ole eettistä eikä sivistynyttä, kun ei siinä ole enää kyse lain kunnioittamisen vahvistamisesta eikä saatavan odottajalla ole reaalisia mahdollisuuksia saada sieltä mitään.

Erittäin arvostetut professorit ovat lausuneet, että meillä todennäköisesti on tuhansittain käytännössä rauenneita takaajan velvoitteita edelleen ulosotossa, kun nämä takaajat ovat uupuneet matkalla. Osa on jättänyt kaiken tekemättä, ja vain osa jaksaa odottaa päästäkseen uudelleen yrittämään tai hankkimaan itselleen asunnon jne.

Takausvelkahan vanhenee kymmenessä vuodessa päävelan vanhentumisesta. On erittäin monia oikeustapauksia, joita nyt oikeuslaitoksen kautta vielä joutuu kierrättämään monta vuotta, jotta todetaan, että jo edesmenneen yrityksen ura on silloin päättynyt. Velkojat — pankithan myivät nämä saatavat perimisyhtiöille — ovat kyllä hakeneet takaajilta koko ajan saataviaan mutta unohtaneet taikka eivät ole huomanneet sitä, että sitä olisi pitänyt hakea yritykseltä, siltä, joka velkaa olikin, ja ellei sitä ole kymmeneen vuoteen lain mukaisella tavalla tehty — usein se on mahdotontakin, koska yritystä ei ole eikä yrityksen vastuuhenkilöitä — niin takaajien vastuu on päättynyt. Mutta niitä on meillä edelleen siis tuhansittain myös ulosottohallinnossa.

Kun tämä asia tulee nyt uudelleen, katsoisin ulosottolainsäädännön yhteydessä meillä olleita tilastoja, joiden mukaan meillä vuosituhannen vaihteessa oli 300 000—400 000 asiaa ulosotossa. Tälläkin hetkellä ulosotossa on reippaasti yli 300 000 asiaa, siis 300 000—400 000. Tällainen työmäärä, kun sinne tulee jatkuvasti lisää näitä pieniä ulosottoja, ei vastaa sitä oikeudenmukaisuutta, että sieltä vanhasta päästä mittaviin suhteisiin yltävät, siis täysin epärealistiset, saatavat putsattaisiin pois. Täällähän on tehty useitakin lakiesityksiä yleisestä kymmenen vuoden määräajasta vanhentumisessa. Meillä oli hallituksen ohjelmassakin henkilökohtaisen konkurssin selvittäminen. Edellinen oikeusministeri ei ollut siinä ollenkaan aktiivinen, ja on suuri vahinko, että se on jäänyt kokonaan selvittämättä. Se pitäisi välttämättä meillä tehdä.

Vanhentumisen yksi ongelmatiikka on myös se, milloin alkaa vanhentuminen, koska meillä usein puhutaan lainvoimaisesta tuomiosta ja lainvoimaisen tuomion odottamiseen saattaa mennä kymmenen vuotta asian kulkiessa eri oikeusasteissa monien menettelyjen kautta. Sitten kun riita-asia lopulta tulee useimmiten täysin muuttumattomana, vasta silloin pääsee odottamaan tulevaa vanhentumisaikaa. Toivon, että lakivaliokunta hyvin huolella keskittyy myös tähän yksityiskohtaan siten, että maksuperusteen pitäisi lähteä siitä, milloin velka tai saatava on erääntynyt, ja tuosta ehdottomasta erääntymisestä — tarkoitan ehdottomalla sitä, että se on sopimuksen mukainen erääntyminen — alkaa vanhentumisaika, ei siitä, miten se asia venyy ja venyy. Mehän tiedämme aivan kohtuuttomia tilanteita myös tulevista perikunnista, joissa läheisen perheenjäsen on ollut takaamassa yritystä. Yrittäjä itse on koettanut kärsiä sen menettämällä omaisuutensa eikä ole etsinyt niiltä läheisiltä takauksia, ja sitten kun perikuntiin tulevat aivan uudet ihmiset, niin sieltä pulpahtaakin esiin vielä mahdollisuus, että täällä on tämmöinen takaus, ja alkavat katkerat riidat niistä asioista.

Olen kovin myönteisesti odottavalla kannalla, että lakivaliokunta löytää esitykseensä, tietysti ministerin kanssa yhteistyötä tehden, mahdollisuuden tehdä näitä tarkistuksia, joihin muun muassa osaltaan viittaa tekemäni lakialoite.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Juhantalon tekemä lakialoite velkojen lopullisesta vanhentumisesta on sisällöllisesti perusteltu, ja tässä suhteessa on tärkeää, että me täysistunnossakin tämän lähetekeskustelun käymme. Lähtökohtanahan on se, että erityisesti 90-luvun alussa meillä oli talouskriisin seurauksena valtaisa joukko syyttä suotta, suoraan sanottuna, ylivelkaantuneita kotitalouksia, henkilöitä, jotka jopa takausjärjestelyjen kautta olivat joutuneet pysyvään velkavankeuteen. He eivät ole syrjäytyneet, vaan he ovat pikemminkin syrjäytettyjä ihmisiä nyt tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa. Velkajärjestelyn piirissähän meillä on noin 50 000 ihmistä, ja toistakymmentätuhatta ei edes ole otettu velkajärjestelyn piiriin.

Ongelma on myöskin se, että useimmiten se velka, jota tässä peräänkuulutetaan, on todellisuudessa virtuaalivelkaa. 18 prosentin korolla 5 vuodessa velka kaksinkertaistuu. Kun siihen tulee sitten perintätoimistojen kulut, pankkien kulut, asianajajakulut ja ulosottoonkin liittyvät kulut, niin useimmissa tapauksissa nämä ylivelkaantuneet ihmiset todellisuudessa omaisuutensa menettäneinä joka tapauksessa kantavat sellaista virtuaalivelkataakkaa, jolla ei ole ollut itse sen alkuperäisen rahasaatavan kanssa edes reaalista tekemistä.

Tämä on merkinnyt sitä, niin kuin ed. Juhantalo totesi, että meillä on kymmeniätuhansia ihmisiä Suomessa, jotka periaatteessa ovat elinvoimaisia ja voisivat antaa panoksen suomalaiseen yhteiskuntaan. He tosiasiassa eivät sitä voi tehdä, ja osittain myöskin meidän harmaa taloutemme, sen tietyt piirteet, selittyy tästä ongelmasta. Aihe on siis tärkeä, ja siinä mielessä ed. Juhantalo on tarttunut oikeaan aiheeseen.

Samanaikaisesti, arvoisa puhemies, meillä on nyt kuitenkin ulosottolaissa tapahtunut se muutos, että 15 vuoden jälkeen ulosoton perintä laukeaa. Se ei kuitenkaan ratkaise sitä dilemmaa, sitä ongelmaa, että itse velka ei laukea. Se jää edelleenkin luottorekistereihin, se jää kuolinpesien kuormaksi, ja näin ollen meillä on nämä häiriöelementit olemassa joka tapauksessa riippumatta siitä, että varsinainen ulosotto laukeaa. Sen vuoksi keskustelu siitä, että tämä velan lopullinen vanheneminen lainsäädäntöteitse kohdistuen 1990-luvun alkuun, on hyvinkin perusteltu.

Arvoisa puhemies! Tältä osin meillä on kuitenkin, ja ed. Juhantalo hyvinkin tietää sen, tehty lakialoite vuonna 2003. Olin ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteessa, jossa toistasataa kansanedustajaa on asettunut tukemaan sitä, että nimenomaan tämä velan vanhentuminen kirjattaisiin lainsäädäntöön selkeästi. Valitettavasti tämä lakialoite on levännyt aika pitkään valiokunnassa, mutta nyt se on herännyt henkiin. Nyt se on herännyt henkiin. Meillä on ulosottokaaren muutosesitys lakivaliokunnassa käsittelyssä, ja talousvaliokunnasta tämä lakialoite on jo siirretty lakivaliokunnan käsittelyyn, ja tavoitteena olisi perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen, että vielä tämän vaalikauden aikana tämä lakialoite, yli sadan kansanedustajan tekemä lakialoite, saisi elinvoiman ja me voisimme tästä velkakuormasta, joka nimenomaan on syntynyt 90-luvun alussa, vapautua. Siinä suhteessa pidän hyvin tärkeänä sitä, että ed. Juhantalo on tehnyt nyt tämän lakialoitteen, joka omalla tavallaan tahtoo nostaa tämän teeman uudestaan esille ja antaa potkua sille, voisiko sanoa, laajemmalle yleisemmälle prosessille, joka tässä talossa on käynnissä. Toivon todella, että tämä eduskunta pystyisi tämän velkaongelman tältä osin ratkaisemaan. Tätä on aivan turha siirtää vaalikaudesta toiseen ja pitää ihmisiä velkavankeudessa sellaisessa prosessissa, joka ei luontevalla tavalla kuulu kyllä sivistysvaltioon. Meidän täytyy päästä tästä irti.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Ulosottokaari on käsittelyssä tällä hetkellä lakivaliokunnassa, ja toivottavasti lausuntovaliokunnat antavat pikaisesti lausuntonsa, jotta tämä voidaan käsitellä näillä valtiopäivillä. Uusi ulosottokaari ei vanhenna lopullisesti muita kuin täytäntöönpanon alaisia velkoja. Kaikki muut velathan jäävät edelleen elämään lain puitteissa.

Lakia velan vanhenemisesta, mitä ed. Kiljusen aloite erityisesti koskee, pitää muuttaa, ja sitä on mahdollista muuttaa tässä yhteydessä, kun ulosottokaarta käydään läpi. Se on eduskunnan enemmistön tahto myös.

Laman myötä on syntynyt hyvin paljon sellaisia velallisia takausten myötä, joille on syntynyt regressisaatavia toisiaan kohtaan, ja nämä saatavat eivät vanhenekaan, koska niihin ei ole monista henkilökohtaisista syistä haettu tai osattu hakea vielä tässä vaiheessa täytäntöönpanoa, eli ne ovat uinuvia velkoja, jotka vielä pullahtavat esiin.

Meillä on mahdollisuus ulosottokaaren yhteydessä puuttua velan lopulliseen vanhenemiseen, jos valiokunnan enemmistö siihen päätyy ja oikeusministeriö sen siunaa ja eduskunnan sali lopullisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Juhantalon aloite velan vanhenemisesta annetun lain muuttamisesta on erinomainen. Kuten jo kuulluissa puheenvuoroissa on todettu, asia on ollut ajankohtainen jo vuosikaudet täällä, mutta vaan johtuen oikeusministeriön haluttomuudesta tätä asiaa ei ole saatu järjestykseen. Kun kuuntelin ed. Juhantalon puheenvuoroa 2004 keväältä, jolloin tässä asiassa olisi ollut mahdollisuus tehdä ratkaisu kirjoittaen niin, että se velka olisi lopullisesti vanhentunut, niin saamani tiedon mukaan lakivaliokunnan enemmistö oli selkeästi sitä mieltä, mutta löytyi jostakin sosialidemokraattien johtaman oikeusministeriön kanta, missä todettiin, että tätä ei voida kirjoittaa eikä sinne laittaa. Näin häpeällisesti valiokunnan enemmistön viisaus, miten sanottiin, hovissa muutettiin ja oltiin eri mieltä. Katsoisin niin, että niiltä ajoilta ehkä periytyy tämä oman poliittisen katsantokantani kirkkaus ja selkeys siihen todeten, ettei täällä eduskunnassakaan aina viisaus pääse pintaan, vaan siinä jotkut muut suuremmat voimat vaikuttavat ja tekevät.

Kun tietenkin ajatellaan, että itse yrittäjänä enempi olen tässä perintäpuolelle, kuten ehkä nyt ulkonäöstäkin näkee, että silmät ovat vähän tummemmat, kuin perittävänä, mikä saattaisi olla myöskin se mahdollista, niin tämä aihe on kuitenkin sellainen, että tämä koskettelee koko kansaa. Kun tähän samaan operaatioon liittyen on myöskin todettu, että nenä on siirtynyt viime maanantaina vähän vasemmalle, olen tämänkin katsonut voitokseni, että kun haistelen vasemmalta tuulia, niin katselen oikealle enempi silmilläni, ja silloin tämä suurempi osuus tästä kansan kokonaisuudesta, ketä tämä koskettelee ja kehen tämän vaikuttaa, on tullut itseäni lähemmäksi.

Näin arvellen ja näin nähden toivon, että se ymmärtämys, mikä tähän syntyisi ja tulisi tämän ed. Juhantalon aloitteen kautta, se, että velka erityisesti alkuvaiheessa vanhenee 12 vuodessa ja sen jälkeen 15 vuodessa, niin tällä pelastettaisiin ne ihmiset vielä elämän pariin, kellä elämästä on jotain jäljellä olemassa.

Kun maailmaa ajatellaan ja arvellaan sen ulosottolain uudistuksen osalta, niin vaikka ulosoton perintä keskeytettiin ja aika päättyi, niin velka jäi kuitenkin elämään lopullisesti sinne kuolinpesään saakka. Täytyy ihmetellä eduskuntaa, ehkä joitakin valiokuntien jäseniä ja muitakin, jotka ovat sen verran kaukana tästä maailmasta, ettei ymmärretä, mitä se tarkoittaa ja mitä se tekee. Tämän pohjalta suuri kiitos, niin kuin ed. Juhantalokin sanoi, oikeusministeri Luhtaselle, joka esikuntineen on osoittanut asiassa ymmärtämystä ja lähtenyt rakentamaan uutta lakia hallituksen esityksessä eduskunnalle ulosottokaareksi ja laiksi verojen ja maksujen täytäntöönpanosta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, missä tästä asiasta pääosa on tullut järjestykseen ja kuntoon. Mutta se esitys sellaisenaan ei vielä ratkaise kaikkia ongelmia, niin kuin ed. Sjöblom puheenvuorossaan totesi.

Siinä esityksessä, mitä talousvaliokunta parhaillaan pui, käsitellään ja päätetään velan vanhenemisesta 15 vuodeksi tai viimeistään 20 vuodeksi tai sitten niin, että oikeus voi palauttaa velan vielä kymmeneksi vuodeksi sen jälkeen, jos on niin sanotusti vilpillisestä peittelystä kysymys ja sen osalta on pelättävissä, että velallinen peittelee ja on hävittänyt omaisuuttaan. Mutta siinäkin perusteluissa myöskin todetaan, että oikeuden ei tule myöntää lupaa tähän jatkamiseen, jos se on velalliselle kohtuuton. Mielestäni se on erinomaisen hyvä asia.

Mutta siinäkin vielä on jäänyt sellainen asia, mikä oleellisesti liittyy tähän nyt käsittelyssä olevaan lakialoitteeseen, missä todetaan, että velka vanhenee lopullisesti. Siinä esityksessä, mikä on suhtkoht paksu kirjanen, todetaan ja annetaan ymmärtää, että velka vanhenee sen mukaan kuin tuomio on tullut täytäntöönpanokelpoiseksi ja jollei tuomiota ole, niin velka ei vanhenekaan koskaan. Näin arvellen näyttää tietenkin virkamiestasolta katsottuna selkeältä, että eihän semmoista velkaa olekaan, mille ei olisi tuomiota haettu, vanhentunuthan se on joka tapauksessa. Mutta niin kuin ed. Juhantalo puheenvuorossaan totesi, on monia semmoisia sukulaisuus-, ystävyys- ja muita suhteita, mitkä estävät sen, että sitä tuomiota ei ole haettu tai ei ole katsottu järkeväksi hakea. Mutta kun olen tätä asiaa miettinyt, niin ymmärtäen sen, kuinka kekseliäitä ovat juristit, perintätoimistot ja muut vastaavat. Ne löytävät kyllä tavan, millä tämä yrittäjä myy muutamalla prosentilla tämän saatavansa, mikä on suhtkoht toivoton, kun sitä tuomiotakaan ei ole haettu, löytävät järjestelmän, millä tämä asia keksitään niin, että sen jälkeen se palautetaan taas sinne kuolinpesään vainajan veloiksi ja tämä asia ei siltä osin toteudukaan, niin kuin tämä eduskunnan henki ja tahto tulisi täällä olemaan.

Näin ajatellen ja arvellen tämä ed. Juhantalon aloite, missä todetaan, että velka vanhenee lopullisesti, on kiistaton ja selkeä. Tiedän ja ymmärrän, että tässä eräitten tahojen osalta mietitään, että siinä voisi olla kuitenkin niin sanotusti joillekin keinottelijoille mahdollisuus päästä velasta eroon. Mutta jos näin on, en osaa itse keksiä, ja jos olisinkin niin kekseliäs, että tietäisin, miten se toimii, niin varmaan tekisin tätä pientä huijausta tuolla pitkin kujia enkä täällä olisikaan puhumassa. Mutta jos 99 prosenttia on sellaisia, mitkä menevät oikein, kun tämä perintä lopullisesti päättyy ja velka vanhenee, ja jos siinä on joku promillen osa semmoisia, jotka pääsevät tästä asiasta läpi ja välistä, niin tässä yhteiskunnassa jotkut muutkin onnistuvat keinottelemaan eri pykälien välistä sillä lailla, että se käytännön elämä toteutuu toisin kuin lain henki ja tarkoitus on ollut olemassa. Tämä on inhimillistä, ja sellaista asiaa, missä kaikki reiät viimeiseen saakka tukittaisiin, ei ole olemassa eikä ole löytymässä.

Herra puhemies! En aio nyt pitää mitään erityisen pitkää saarnaa, mutta toivon, että näillä muutamilla lyhyillä ajatuksilla tämä asia tulee ymmärretyksi, menee loppuun ja että lakivaliokunta ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin niin, että tämä esitys tällaisenaan joko korjattuna taikka alkuperäisenä tulee käsitellyksi vielä näillä valtiopäivillä, niin että tästä asiasta päästään lopullisesti eroon ja tämä suuri häpeä, mikä suomalaisella yrittävällä yhteiskunnalla on näitä epäonnistuneita kohtaan, tulee korjattua ja hoidettua ja nekin yrittäjät, jotka ovat joskus epäonnistuneet, pääsevät lopullisesti jatkamaan sitä asiaa eikä siellä ole sitten joku epämääräinen ulkomailta, Euroopasta, tuleva perintätoimisto jossain yhteydessä sen kuolinpesän takana taikka jossain muussa takana hoitamassa tätä peliä, kun todetaan, että tämä tuomio on jäänyt hakematta ja velka on sen osalta jäänyt ikään kuin elämään tämän hallituksen esityksen mukaan, vaan tämän ed. Juhantalon esityksen mukaan se on lopullisesti vanhentunut ja asia on loppuun käsitelty. Toivon syvästi, että näin tulee tapahtumaan ja toteutumaan, ja jos lakivaliokunta on tehtäviensä tasalla, näin myöskin tapahtuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olisikohan siitä nyt pari viikkoa aikaa, kun viimeksi käytiin tämä sama keskustelu, ja tämä asia on niin vakava, että sitä asiaa kannattaa käsitellä parin viikon väliajoin täällä aivan hyvin siihen saakka, kunnes näillä valtiopäivillä tämä asia tulee lopullisesti kuntoon. Käytetyissä puheenvuoroissa on käynyt hyvin ilmi se, että kaikki mahdollisuudet eduskunnan hoitaa tämä asia nyt pois päiväjärjestyksestä on. On riittävästi lakialoitteita, elikkä pykälät ovat auki, hallituksen esitys on käsittelyssä, ja siitä syntyy se kokonaisuus, että tämä asia voidaan hoitaa kuntoon, ja toivon todellakin, että näin tapahtuu.

Tässä on oikeastaan viimeinen mahdollisuus hoitaa tämä asia pois johtuen siitä, että aika tekee tehtävänsä ja tekee sen varsin kurjalla tavalla sekä inhimillisellä tasolla että sitten sukulaisten tasolla, omaisten tasolla, vähän kaikilla tasoilla. Kysymyshän on pohjimmaltaan siitä, että tehdään vuosien 1991—1995 eräänlainen henkinen tilinpäätös, jossa on aineellisia ulottuvuuksia, ja sille on korkein aika. Minä hartaasti toivon, että näitä valtiopäiviä ja tätä eduskuntaa muistetaan siitä, että se hoiti tämän asian kuntoon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Täällä on pidetty monta viisasta puheenvuoroa, ja yhdyn niihin. On todella tärkeää, että nyt hoidetaan tätä lamanaikaista velka-asiaa ja mahdollisimman nopeasti loppuun asti. Tämä käsittelyssä oleva ed. Juhantalon aloite on varmasti hyvin viisaasti tehty. Tässä on 12 vuoden raja, ja kun laskee tässä tuohon 2008:aan maaliskuun alkuun, niin se kattaa silloin ne lama-ajan ongelmat, ja näin päästäisiin siltä osin tämän esityksen pohjalta varmasti varsin hyvään lopputulokseen.

Niin kuin täällä on todettu, nyt ulosottokaari on eduskunnan käsittelyssä. En tiedä varmaksi, onko siitä johtuen vai onko muustakin syystä, että nyt kentältä kuuluu sellaista tietoa, että pankit ovat nyt alkaneet käydä läpi hyvin tarkkaan lainojen vakuuksia ja kiristämässä niitä, joita tässä on muutamina vuosina taas aika löysästi annettu. Haluan tässä nostaa sen esille ja toivon, että talousvaliokunta ja lakivaliokunta hieman tarkastaisivat ja tarkastelisivat myös tältä kannalta asiaa, onko nyt käymässä niin, että kun on suuria lainoja otettu ja vakuudet eivät aivan välttämättä ole kaikilta osin ihan kunnossa olleet, nyt niitä olemassa olevia vakuuksia ruvetaan kesken matkan kiristämään ehkä kohtuuttomasti, jolloin sitten saadaan taas näitä ongelmia. On tietysti väärin, että on annettu liian isoja lainamääriä riittämättömillä vakuuksilla, mutta tämän lainsäädännön voimaantulo, joka nyt on käsittelyssä, ulosottokaari, ei saisi johtaa tällaiseen tilanteeseen.

Mutta ed. Juhantalon aloitetta kyllä pidän hyvin kannatettavana.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä matkan varrella on tullut esiin, että suomalaisten maksumoraali voisi rapautua. Se ei ole sitä tehnyt tämän velkajärjestelylain voimassa ollessa, enkä usko, että se myöskään siitä muuttuu.

Perintäyhtiöt osaavat katsoa hyvinkin nopeasti uudet keinot, niin kuin ed. Lahtela sanoi, joten nimenomaan velan lopullinen vanheneminen on tärkeää ja se, että sillä on selvä lähtöpäivä, kuten ed. Juhantalo sanoi, eräpäivä on selkeä, mistä sen vanhenemisen pitää lähteä kulumaan.

Uskon, että myös vihreillä on merkitystä tässä asiassa, koska heillä on valiokunnan puheenjohtajuus, siis valiokunnan, joka tämän lain käsittelee.

Mutta lopuksi, arvoisa puhemies: Kuten hallitusohjelmassa on esillä ollut, yrittäjän henkilökohtainen konkurssiasia pitäisi selvittää. Se pitäisi edelleen selvittää, niin kuin hallitusohjelmassa on sanottu. Väitän, että henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus on tehokkain tapa kannustaa uudelleenyrittäjiä ja se ehkäisee tehokkaasti harmaata taloutta.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Tässä on tullut monella tavoin valaistuksi nyt monet lähtökohdat. Silloin, kun pyysin puheenvuoroa, halusin lämpimästi todella muistaa ed. Kiljusen aloitteen, jota me tuimme täällä, enemmistö, joka sitten hautautui. Siinä on vielä lyhyempi määräaika muistaakseni. Myös ed. Kiljunen oli tehnyt hyvin perustellun aloitteen, ja on aivan hienoa, jos se nyt saadaan pykälien avauduttua tuonne pöydälle käsittelyyn.

Ed. Sjöblom korosti sitä myös mainitsemaani: Tuo lähtöpäivän tarkka määritelmä, realistinen määritelmä, on hyvin tärkeä.

Yleismaailmallisesti pitää muistaa se, katsomatta nyt USA:n muuta politiikkaa, että siellä on talouskasvu ollut erittäin vahva koko ajan ja siellähän on aivan erilainen järjestelmä siinä, miten yrittäjä voi uudelleen alkaa yritystoiminnan: suhtaudutaan henkilökohtaisen konkurssin tai muun menetelmän kautta hyvin nopeasti, parissa kolmessa vuodessa on kaikki valmiina, voi aloittaa uudelleen. Meillä on erilainen ajattelutapa ollut. Kyllähän meillä on nyt hyvistä yrittäjistä huutava pula, koska heitä kaivataan Suomen taloudessa, tässä nyky-yhteiskunnassakin, erityisen paljon.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin ed. Juhantalolle kertoa, että siinä lakialoitteessa todella, joka on vuonna 2003 jätetty, velan vanhentumisen määräajan osalta on lähdetty liikkeelle siitä, että lainvoimaisesta tuomiosta se olisi 15 vuotta, ja kuten te omassa puheenvuorossanne aikaisemmin korostitte, tämä on usein aika huono referenssi. Järkevämpää olisi lähteä eräpäivästä liikkeelle, erääntymisestä liikkeelle. Tässä lakialoitteessa lähdetään siitä, että se eräpäivä on 20 vuoden päässä. Nämähän ovat yksityiskohtia, joita joutuu lakivaliokunta käsittelemään, jos se ottaa tämän lakialoitteen sillä tavalla vakavasti, että tätä velkojen vanhentumista ruvetaan todella katsomaan kokonaisvaltaisesti, niin kuin ed. Sjöblom täällä sanoi, ei ainoastaan ulosottotuomioon liittyvissä tilanteissa.

Mutta, arvoisa puhemies, minun puheenvuoroni liittyy oikeastaan ed. Seppo Lahtelan täällä käyttämään puheenvuoroon, jossa hän totesi vuonna 2004 tehdyistä ratkaisuista ja viittasi siihen, että sosialidemokraattinen ryhmä jollain tavalla tässä olisi toiminut epäkelvosti suhteessa eduskunnan enemmistön kantaan. Minusta tuntuu oudolta tämä syytös ottaen huomioon sen, että sosialidemokraatit jos ketkä ovat olleet hyvin aloitteellisia ja myöskin aktiivisia tässä kokonaisuudessa. Viittaanpa vain edellisiin, pääministeri Lipposen hallituksiin, joissa velkajärjestelyohjelmat käynnistettiin, yrityssaneerausjärjestelyt käynnistettiin, velkasovinto-ohjelma käynnistettiin ja myöskin ulosoton täytäntöönpanokelpoisuuden määräaikaistaminen toteutettiin. Nämä olivat kaikki Lipposen hallitusten aikana saatuja, ja sosialidemokraatit olivat erittäin keskeisessä asemassa noissa hallituksissa. Myöskin nykyinen hallitus, niin kuin ed. Juhantalo totesi, oikeusministeri Luhtasen aloitteesta on nyt hyvinkin tarmokkaasti tähän tarttunut, ja sen vuoksi muun muassa ulosottokaari on täällä nyt juuri parhaillaan käsittelyssä.

Minusta tämä on eduskunnan yhteinen asia. Minusta on tarpeetonta tätä puoluepolitisoida mihinkään suuntaan. On järkevää se, että me tämän asian pystymme koko eduskunnan voimin yhdessä ratkaisemaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoro oli sinänsä rakentava ja kohtelias, enkä nyt aio sitä oikein kokonaan kumota, mutta sen verran toistan ja kerron, kuinka lakivaliokunnassa tämä asia tapahtui ja kävi ja kuinka se asia siellä kääntyi ja kuinka tämä ei tullut loppuun saakka.

Sen verran voisi sanoa, että sosialidemokraateissakin on inhimillisiä ihmisiä ja sitten sellaisia, jotka eivät ole niin kovin inhimillisiä. Jostakin syystä on sellainen henki jossain olemassa taustalla, että velallinen voisi jotenkin onnistua keinottelemaan näitä rahoja taskuunsa, jos perintä jotenkin päättyy. Suurkiitos oikeusministeri Luhtaselle, että hän on ottanut tämän asian esille ja vienyt eteenpäin ja saanut valmisteltua semmoisen esityksen, että tämä ainakin tulee vähän paremmaksi kuin se oli aikaisemmin. Kaikista oikeusministereistä ei tämmöistä voi sanoa, mutta en muista nyt tarkkaan heidän nimiänsä.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Useampi toimikunta on esittänyt mietinnöissään tällä vuosikymmenellä velan lopullista vanhenemista. Vasta nyt ministeri Luhtanen toi tänne tämän esityksen. Edelliset ministerit eivät tuoneet, vaikka toimikunnat olivat sitä esittäneet.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä pitää nimenomaan paikkansa, mitä ed. Sjöblom sanoi, että tästä asiasta on useiden toimikuntienkin kanta eikä ainoastaan eduskunnassa oleva kanta.

Ed. Lahtela totesi, että tämmöisiä keplottelijoita ja väärinkäyttäjiä myöskin tällaisissa prosesseissa on. Niitä on. Lähtökohtahan on kaiken kaikkiaan joka tapauksessa, että teemme minkälaisen tahansa lainsäädännön täällä, se tulee varmistaa, että laissa selkeästi kirjataan, että nimenomaan väärinkäyttötilanteissa tämä laki ei ole pätevä, eli ne väärinkäyttötilanteet pitää pystyä eliminoimaan pois, ja se on näissä lakialoitteissakin hyvin selkeästi esillä, sekä ed. Juhantalon että tässä omassa lakialoitteessani, jonka todella on eduskunnan enemmistö allekirjoittanut.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Pikkasen inhimillisempääkin joukkoon. Täytyy muistaa 90-luvun alun 20- ja 30-vuotiaita, jotka joutuivat ahdinkoon silloin usein tietämättään. Vielä on mahdollista saada heistä kelpo kansalaisia kaikin puolin tuottamaan ja elämään elämisen arvoista elämää ja välttyä monelta tragedialta ympäristöineen kaikkine kuluineenkin heidän läheisilleen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljuselle muistutan, että kyllä se oli Ahon hallitus ja ministeri Pokka, joka velkajärjestelylainsäädännön alun perin jo toi. Muistan sen oikein hyvin, kun tasavallan presidentti saneli eriävän mielipiteen pöytäkirjaan, koska hän ei pitänyt tämän tyyppisestä lainsäädännöstä. Näin tapahtui jo siinä vaiheessa, eli siitä lähdettiin alkuun.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemi on tässä kyllä oikeassa, kun toimimme yhdessä, mutta en minä tällaisia vastalauseita halua muistella. Tätä ei kannata politisoida nyt puolueiden väliseksi riidaksi, koska tämä koskee kaikkia Suomen kansalaisia. Näissä on minun mielestäni vältettävä turhaa muistelua. Nyt on hyvä draivi päällä. Ministeri Luhtanen on saanut täällä paljon tunnustusta, ja hän tekee muutenkin nyt hyvää työtä siellä ministeriössä, on kääntänyt vanhat paperit muutaman kerran aktiiviseen asentoon, ja sellaisia ministereitä meillä kaivataan.

Halusin vielä todeta yhden yksityiskohdan vain lakivaliokunnan käsittelyä varten. Samassa yhteydessä kyllä pitäisi katsoa muitakin semmoisia kummajaisia, mitä on jäänyt, muun muassa maakaaren ikuisen vanha säännös panttioikeudesta. Ed. Sjöblom on ansiokkaasti selvittänyt, miten perikunnissa tulee yllättäen esiin vanhoja velkoja. Meillähän on noin lyhyesti sanoen tilanne, että vaikka velka olisi aikapäiviä sitten vanhentunut, sieltä löytyykin joku vanha panttioikeus ja kaikki tämä virittyy, aktivoituu, uudelleen ja alkaa aivan sama ihmiskohtaloa koskettava hirveä vaihe. Tämä olisi syytä myös nykyaikaistaa, katsoa nykyaikaiselle tasolle.

Keskustelu päättyy.

​​​​