Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että salissa on suuria odotuksia totuuden julistamisesta. (Naurua) Pyrin siltä osin täyttämään kuulijoiden toiveet, ettette turhaan täällä istu. Siinä keskustelussa, mihin tämä lähetekeskustelu ennen puoltapäivää päättyi, pyysin vastauspuheenvuoroa maa- ja metsätalouden hallinnonalaan, mikä liittyi ed. Esa Lahtelan käyttämään puheenvuoroon siitä, kuinka yksityismetsätalouden kestävän rahoituksen osuutta hoidetaan niin, että merkittävä osa tästä rahoituksesta ja määrärahasta menee hallintoon ja hallinnon pyörittämiseen. Se vastaus, mikä täällä tavallaan kuultiin, oli hyvä. Mutta erityisesti jäi siitä rintamasta puuttumaan sellainen asia, että hoidetaan sairautta, mutta ei ehkäistä sitä. Ennen kuin metsätalouden harjoittaja pääsee näistä kestävän kehityksen rahoista nauttimaan — jos näin voisi sanoa — niin pitää saattaa se metsä pilalle, jättää taimikonhoitotyöt tekemättä, jättää raivaustyöt tekemättä, päästää ensiharvennus vanhaksi, riukuunnuttaa se puusto, jolloin se ei ole enää jatkokelpoinen, ei ainakaan niin hyvin kuin jos olisi kunnolla nämä asiat hoidettu.

Nämä asiat pitäisi hoitaa ja kehittää siihen suuntaan, että hoidettaisiin ennaltaehkäisyä, kannustettaisiin siihen, eikä sillä lailla, että silloin on tuki suurin, kun vahinko on kaikkein suurimmillaan. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että jos olisi sellainen tilanne, että silloin kun tämä siirtyy jollekin uudelle omistajalle, uudelle yhteisölle taikka niin edelleen, niin voitaisiin tätä käyttää, mutta en sitä, että tämän perusmetsän metsätalouden harjoittajan, puuntuottajan, pitää saattaa se puustonsa tähän asetelmaan ja sitten vasta pääsee tähän matkaan.

Herra puhemies! Ei se ihan näin tietysti kokonaisuudessa ole. Vähän sitä saa muutenkin, mutta asema noin täydellisyydessään on kyllä kuvatunlainen. Olenkin kyllä sitä mieltä, että tämä törkeys, mikä täällä ilmenee näiden määrärahojen vähenemisen suhteen, ei ole missään järjestyksessä eikä hoidossa: 3,5 miljoonaa euroa vähennetään tältä momentilta. (Ed. Pulliainen: Tavatonta!) — Ed. Pulliainen, tämä tuntuu pieneltä, 3,5 miljoonaa euroa, mutta se on 20 miljoonaa vanhaa mummon markkaa. Se on iso summa, iso summa kaiken kaikkiaan. (Ed. Pulliainen: Luvattiin vielä 2 miljoonaa lisää!) — Tähän, ed. Pulliainen, voisi kyllä sanoa, että metsät pitäisi kyllä ohjata sellaiselle omistajapohjalle, joka hoitaa nämä asiat kuntoon, niin että tämmöistäkään yhteiskunnan tukea ei tässä laajuudessa tarvittaisi. (Ed. Kekkonen: Mitä puhuja tarkoittaa? Kenelle?) Tämä näin lyhyesti. — Ed. Kekkonen, te löydätte kyllä monia ostajaehdokkaita, jos tällaisia on tarjolla.

Herra puhemies! Mitä tulee tähän muuhun totuuteen: Kun täällä yleensä saarnataan asiassa ja asiapohjalla siitä, että pitää saattaa lisää valtion menoja, niin nyt otan myöskin tätä totuutta toiselta laidalta. Pitää kerätä jostakin, mitä voidaan jakaa. Näin katsottuna en ole veronnoston kannalla, vaan hyvin lämpimästi näen sen kokoomuslaisen julistuksen, kun täällä sanotaan, että hallitus on toteuttanut oikeata veropolitiikkaa hoitaessaan tuloverojen alennusta ja palkkaverojen vähennystä ja niin edelleen. Mutta jostain pitäisi saada lisää. — Ja tässä näen ed. Kalliksen salissa. Hän on ryhmineen ollut aina esittämässä, että pitää saattaa Suomeen tämä pörssivero ja sitä kautta löytää valtiolle lisää tuloja. Tässä mielestäni olisi erinomainen ajatus olemassa. Ei sillä tätä valtion taloutta mitenkään ratkaista, mutta saataisiin vähän lisää. (Ed. Kekkosen välihuuto) — Ed. Kekkonen, ymmärrän, että siihen kuuluu kaikki se, missä rahaa liikutellaan ja hetkellisiä voittoja saavutetaan. En tarkoita tällä, että hetkellinen voitto olisi pelin tulosta, mutta kuitenkin vähän tuntuu sellaiselta, että lyhytaikaisesta omistamisesta, viikkojen, päivien tai kuukausien omistamisesta, kyllä siitä, jos kauppa syntyy ja myydään, kannattaa myydä ja voittoja tulee, kannattaa myöskin vero periä. Näin katsottuna yksi totuushan on — ed. Kekkonen, teille tämä on selvää, mutta kuitenkin sen kertaan tässä — että niin arvopaperi- kuin pääomasijoittaminen, muutenkin kiinteä sijoittaminen, voitto tai tappio, on silloin löydetty taikka mitattu, kun siitä luovutaan. Sikäli kun olen kuullut monen "edustajatoverinkin" asiasta keskustelevan, paljonko tuli, paljonko myit, paljonko ostit, tuntuu siltä, että tältä osin tästäkin salista joutaisi siihen pottiin melkoisen paljon, jos tässä olisi pieni prosentin osa, joka siitä kertasiirrosta heitettäisiin ja tehtäisiin. (Ed. Kekkonen: Puhuja on aivan oikeassa!)

Kun se Pohjanmaan mummo tai se mummon mies, joka hankkii osakkeita pitkäaikaista sijoitusta, säästämistä varten ja maksaa (Ed. Karjula: Miten Kymenlaaksossa?) — ed. Karjula, siellä ei ole liikeneviä rahoja yleensäkään tähän asiaan — niin sillä, kun ei tehdä kauppaa, ei myydä, tätä rasitetta ei kohdistuisi eikä syntyisi tähän. Kun katsotaan aikaa — ed. Kallis, tätä te ette ole ottanut esille — pitkällä aikavälillä 15 vuotta taaksepäin, silloin pitkään omistettu arvopaperivarallisuus voitiin verotta myydä, mutta nyt uudistuneen maailman kautta tästä tuotostahan menee vero, mutta myös näistä nopeista siirroista, nopeista voitoista sen pääomaveron lisäksi, mikä tulee tästä satunnaisesta voitosta, joutaisi myöskin pörssiveron kautta pikkaisen tänne valtion kassaan. Tämä näin vähän kauniisti esitettynä. Haluaisin esittää jyrkemmänkin kannan, mutta en nyt sitä kehtaa tässä tehdä. (Ed. Pulliainen: Voisiko jatkossa saada sen jyrkemmän version?) — Ed. Pulliainen, minä lupaan teille, että jos jaksatte olla salissa ahkerana, te tulette sen illalla vielä saamaan.

Toinen, jos lähdetään tätä maailmaa katsomaan eteenpäin, on puolustusministeriön hallinnonalalla se, että maan puolustusvalmius, mikä perustuu laajaan, koulutettuun, vahvaan reserviin, laiminlyödään näin, niin kuin tässä nyt esitetään. Syynä tietenkin on se, että valtiontalouden kehyksiä tehtäessä sieltä syötiin 20 miljoonaa euroa pois. Eduskunta päättäessään tästä selonteosta ja selontekoon sisältyvistä linjauksista luotti siihen, että ne rahakehykset säilyvät niin kuin säilyvät. Sieltä syötiin 20 miljoonaa pois, mikä aiheuttaa sen, että vuonna 2006 — kun 2005 kertausharjoitetaan 30 000 reserviläistä — kertausharjoitetaankin vain 5 000 reserviläistä. Tämä on valtava aukko tähän valmiuteen, mikä syntyy ja tulee. Tietysti yhdessä vuodessa se ei tuhoudu, mutta pitemmän päälle mennen tämä tulee kyllä johtamaan erityiseen perikatoon. Se tarkoittaa sitä, että kun budjettikirjassa kerrotaan, että 2005 kertausharjoitetaan 85 prosenttia tarpeesta, nyt 2006 talousarvion perusteluissa nähdään niin, että vain 17 prosenttia tarpeesta. Tämä on edesvastuutonta, jopa törkeätä.

Herra puhemies! Vielä yhteen kauniiseen asiaan tässä ottaisin kantaa. Kun on syksyn aikana kuultu tästä kuntarakenteen uudistamisesta, niin tämä, ed. Pulliainen, erityisesti havainnoikaa, kun olette kalamiehiä. Sosialidemokraattinen selvitysmies, esittelijä, viritti ison koukun, pani siihen suuren madon ja syötti sellaisen, että tehdään tämmöinen 20 kunnan aluekuntamalli ja sillä tämä asia viedään ja hoidetaan eteenpäin. Näen salissakin monia, jotka nielaisivat tämän täysipainoisena ja täysimittaisena ja hirttäytyivät tähän peliin niin kiinni, etteivät irti taida päästä.

Minäpä esitän tähän, kun valtiovarainministerikin on paikalla: Miten te luulette, että nämä 20 aluekuntaa, vanha lääninhallitusjako suurin piirtein, pystyvät tuottamaan palvelut paremmin kuin nykyiset peruskunnat? Se täytyy tietenkin myöntää, että kuntarakenteessa on kyllä uudistamisen mallia ja tarpeita, olkoon se malli sitten isäntäkuntamalli, vähän voisi sanoa, että tämmöinen niin sanotusti elinkeinoperusteisesti joku keskuskuntamalli tai joku muu, mutta tämä aluekuntamalli johtaa tämän suomalaisen järjestelmän täyteen tuhoon. Esimerkkinä voisi todeta kaksi köyhää kuntaa, ennen Haminan kaupunki ja Vehkalahti, missä toisessa oli vajaat 10 000 asukasta, toisessa vähän yli, nykyisellään 22 000 yhteensä. Ne olivat molemmat vähän köyhiä, mutta nyt, kun ne menivät yhteen, nyt ne ovat oikein todellisesti perikadon partaalla, hakevat täältä harkinnanvaraista avustusta, ja sen osalta ei tämä kokokaan yksin ratkaise eikä tee yhtään mitään. (Välihuuto) — Näin tätä peliä katsottuna yksi köyhä kunta on vähemmän siinä, mutta yksi todella köyhä on tullut tilalle.

Esitänkin kysymyksen tähän asiaan, että jos toteutetaan tämä aluekuntamalli, missä syntyy sellainen malli, että jaetaan jostakin sitä niukkuutta ja köyhyyttä, nykyinen kuntarakenne virkamiehineen jää suurin piirtein henkiin ja nämä luottamusmiehet, luottamusjoukot, valtuutetut, valtuustot jäävät sinne pystyyn, niin voitteko kuvitella, valtiovarainministeri, että se pitkään toimii ja pelaa. Kaikki kunnia kylätoimikunnille, mutta kylätoimikunnat joutuvat nykyisellään tulojen puutteessa pohtimaan ja harrastelemaan sitä, mikä on mattolaitureitten paikka, maitolaitureitten maalaustarve taikka tanhukurssien järjestämisajankohta taikka tarve pitäjässä. Jos tälle tasolle mennään ja toteutetaan, niin mitä tulee suomalaisesta kuntarakenteesta ja elämästä? Tässä tietenkin yksi totuus on se, että tämä kaikki tähtää siihen, että kunnallisista palveluista pitää olla varaa vähän tinkiä (Ed. Kähkösen välihuuto) ja tämän pohjalta myöskin sellaiseen pohjaan lähteä, että kun tingitään, se ei tarkoita sitä, etteikö palveluja olisi saatavissa, vaan että vähän kun on mahdollisuus maksaa itse — ed. Kähkönen, niin kuin teilläkin — niin maksaisi vähän sitä omavastuuosuutta enemmän, jolloin nämä palvelut pysyisivät pystyssä myöskin nykyisten peruskuntien alueella ja tämä väestö, ihmiset voisivat terveemmin ja taloudellisemmin ja, voisi sanoa, tyytyväisemmin elää siellä nykyisissä kunnissaan, olisivatpa ne kunnat sitten nykykokoisia, jonkun isomman kunnan alla olevia kappelikuntia tai isäntäkuntia tai jotain muuta. Mutta tämä aluekuntamalli on jyrkästi tuhoon tuomittava kerta heitolla. Siitä ei kyllä tämä elämä eikä yhteiskunta yhtään paremmaksi tule.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoron ensimmäiseen osaan sisältyi asiallinen huomio. (Naurua — Ed. Pullianen: Mihinkä kohtaan siellä?) Se koski metsänuudistustilannetta tällä hetkellä. Hän kiinnitti huomiota siihen, että tavallaan pitää taimikko päästää huonoon kuntoon, jotta voisi saada taimikon kunnostukseen tukea. Tämä havainto on tehty. Tämä on ehkä vähän kärjistetty arvio, mutta tämän suuntainen on tilanne, ja nyt pyritään siihen, kun Kemera-lainsäädäntöä ollaan uudistamassa, uudistusesitys on aivan loppusuoralla ja tulee eduskuntaan lähiaikoina, että tässä uudistuksessa tämä ongelma tullaan korjaamaan.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ministerin puheenvuoroon ja kun välihuudoissa tämä Kymenlaakso on elänyt niin voimakkaasti, niin tämä kysymys, johon ed. Seppo Lahtela puuttui, siis metsien uudistustilanne, se on ihan todellista totta nimenomaan siellä Kymenlaaksossa. Jostain syystä, tuntematta nyt tarkemmin metsätaloutta, siellä maaperä, osin myöskin varmasti saasteet, nämä yhdessä ovat saaneet aikaan sen kaltaisia tilanteita, joissa on aivan mahdotonta tietää, milloin metsää kannattaa hoitaa, milloin ei, milloin metsän pitää antaa kasvaa sillä lailla, niin kuin se luontevasti kasvaa, ja milloin ei. Ja sitten kun siihen tulee juuri tämä piirre, mihin ministeri tässä puuttui, niin kyllä tämä on ihan todellinen ongelma. Ed. Lahtela on erinomainen puhuja ja saa aina aikaan hauskan ilmapiirin, mutta tässä puheessa tämän ilmapiirin alle vähän oli jäädä nyt se, että tämä on todellinen pulma.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tähän Kemera-rahoitukseen ja näihin toimenpiteisiin liittyen: Joensuun yliopistollahan väitetään, että näitä rahoja olisi käytetty väärin, ja siinä juuri on näitä ongelmia, että on käytetty semmoisiin kohteisiin, jotka eivät välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen asian kannalta. Itse rahoitusjärjestelmä sinällään kyllä antaa mahdollisuuden virkamiesharkintaan. Sen takia kysynkin, onko ministeriöön asti kaikunut se tieto, mitä Joensuussa väitetään. Mitä aiotaan tehdä, että Kemera-varojen käyttöä aikaistettaisiin vähän nuoremman metsän hoitamiseen, jotta ei kävisi näinpäin? Onko mahdollista jopa sanktioida sitä, joka ei hoida sitten? En tiedä, onko se nykyjärjestelmässä mahdollista vai ei.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt useassa puheenvuoroissa tehty analyysiä ed. Seppo Lahtelan puheenvuorosta. Siinä puheenvuorossa oli toinenkin asiallinen kohta, joka liittyi aluekuntamallikokeiluun. Siltä osin voi täysin yhtyä tähän näkemykseen, että tuossa muodossa, kuin se aluekuntamalli keskustelussa oli esillä, se ei varmasti ole muuta kuin maakuntahallinnon uudelleenorganisointi verotusoikeuksineen. Tietysti siltä pohjalta tätä joudutaan arvioimaan. Syntyisi kolmiportainen hallintomalli Suomeen.

Mutta erityisesti Pääkaupunkiseudun osalta voisi pohtia tämmöistä seutukunta-ajattelutapaa Suomen ainoalla metropolialueella eli Helsingin seudulla, jolla voisi hyvin olla tällainen kaksiportainen hallintomalli, jossa on suurkunta—seutukunta-ajattelutapa Pääkaupunkiseudun kuntien osalta mutta sen alla sitten itsehallinnolliset kunnat ja nimenomaan verotusoikeus rakennettu tähän suurkunnan tasolle. Tällä alueella metropolialueen kaksiportaisena hallintomallina se toimisi, tuskinpa muualla Suomessa, kuten ed. Seppo Lahtela totesi.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös omalta osaltani yhdyn siihen, mitä ed. Seppo Lahtela totesi tästä aluekuntamallista, eli en ole sen kannattaja. Hän useaan otteeseen puheenvuorossaan peräänkuulutti sosialidemokraateilta vastauksia, miksi sitä on esitetty. Käsittääkseni ainakaan sosialidemokraattien eduskuntaryhmästä ei kenenkään taholta sitä ole kannatettu. Se on yksi malli. Näitä malleja on heitetty hyvin monen muun taholta, ja uskallanpa sanoa, että sitä mallia ei tulla kannattamaankaan. Päinvastoin olen lehdistön kautta saanut sen kuvan, että ministeri Manninen varovasti liputti tämän mallin puolesta ja ennen kaikkea keskustan eduskuntaryhmästä on tämän mallin puolesta liputettu. Sieltä varmaan löytyy vastauksia, miksi tätä mallia sitten muka kannattaisi kannattaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Seppo Lahtelan voimallisen julistuksen innoittamana kertoa ed. Lahtelalle, millä tavalla tämä aluekuntamalli nyt voi kuitenkin toimia. Sehän toimii niin, kuten täällä kyselytunnilla kuulimme, että kun joukkoliikenne ei enää haja-asutusalueella toimi, asukkaat eivät pääse sieltä Vehkalahden ja Rautavaaran ja Simon takamailta sinne aluekunnan keskukseen nauttimaan niitä palveluita, joita ne kunnat sitten tarjoavat. Kun näin jää erittäin isosta joukosta ihmisiä käyttämättä niitä palveluita, rahat säästyvät ja aluekuntamalli toimii, virkamiehet istuvat ja porskuttavat. Näin se menee.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle ihan rauhoittavasti: Sen jälkeen kun tämä keskustelu virisi, nyt on jo tapahtunut niin, että tuolla Oulun seudullakin Ylikiimingin kunta on ilmoittanut haluavansa liittyä Ouluun. Toisin sanoen tämä kehitys menee luonnollista tietä, siinä ei tarvita tämmöisiä Peltomäkien ehdotuksia lainkaan.

Mutta, arvoisa puhemies, erikoisesti minä kiinnittäisin ed. Seppo Lahtelan huomiota siihen, että hän on itse ollut hyväksymässä Kemera-lain parantamistarpeet. Ne ovat olleet maa- ja metsätalousministeriön papereissa mukana, niin että juuri siihen suuntaan ollaan menossa, kuin ed. Seppo Lahtela äsken totesi.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on useassa puheenvuorossa kommentoitu ed. Lahtelan puheenvuoron sitä osaa, jossa hän tarkasteli kuntamalleja. Minusta ehkä vähemmälle huomiolle jäi se, että hän kertoi myös, mitkä ovat olleet seuraukset kuntaliitoksista. Minusta tämä avaa juuri nyt sen näkökulman, että minusta on erittäin tärkeätä, että käydään avointa keskustelua niistä vaihtoehdoista ja niistä sisällöistä, joilla me todella pystymme tuottamaan lisäarvoa siihen palvelutuotantoon, jolla varmistetaan palvelutuotannon tehostuminen, tuottavuuden lisääntyminen ja samalla ihmisläheisten palvelujen säilyminen siellä kuntalaisten keskuudessa. Tässä mielessä minusta nyt se, että me käymme juupas—eipäs-keskustelua jo tässä vaiheessa, ei ole kovin perusteltua.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelan kuntauudistuspuheenvuoron toiseksi viimeiseen lauseeseen ei oikeastaan kukaan näytä kiinnittävän huomiota, siitä aiheesta puhutaan koko ajan tässä talossa liian vähän tai vältellään täydellisesti. Eiväthän ne palvelut todellakaan siitä halpene, jos ne tehdään kaukana. Kysymys, joka on otettava tässä keskustelun alle, on se, minkä ed. Lahtela mainitsi lopussa, että hyvätuloiset maksavat osan niistä palveluista. On jopa subjektiivisiin oikeuksiinkin kiinnitettävä huomiota, ovatko ne tarpeellisia tässä laajuudessa. Minä väitän, että eivät ole.

Toinen huomio ed. Lahtelan metsäraha-asiasta: Onhan se todella niin, että metsä pitää enemmän tai vähemmän piloille päästää, ennen kuin siihen kunnostusrahaa saa. Kyllä sitten kuitenkin valtiovallan täytyy muistaa, että siellä jäljelle jäävässä puustossa ja pois lähtevässäkin puustossa joka neljäs puu tällä pääomaverokannalla on valtion puu. Kannattaa valtion sillä lailla hoitaa omia puitaan.

Eilisessä puheenvuorossani kyseenalaistin valtiovarainministeriön taidon ja halun huolehtia valtiontalouden tasapainon lisäksi myös kansantaloudesta ja toin esille näitä tie- ja väylähankkeita kansallisomaisuuden rapistumisesta esimerkkinä. Nyt kyselytunnilla oli esillä joukkoliikennetuki. Kyllä sekin on yksi vahva osa kansantaloutta, vahvasti osa kansantaloutta, josta pitäisi huolehtia.

Mitä minä olen vähän noita Itä- ja Pohjois-Suomen linja-autovuoroja käyttänyt, niin kyllä ne tuntuvat aika lailla semmoisilta, että on kyseenalaista, onko niitä välttämättä kannattavaakaan tukea. Kyllä niistä ihmisistä pitää huolehtia, mutta löytyy tämmöisiä joitakin kylätaksimalleja tai muita, mitä kautta se liikenne voitaisiin hoitaa silloin, kun se ihmisille olisi oman ajankäytön ja liikkumisen kannalta tarpeellisinta ja oikein suoritettua.

Mutta junaliikenne on minusta käsittämätön homma. Jopa 500 kilometrin päästä Kalajokilaaksosta jo heti, kun on kaksi ihmistä auton kyydissä, niin kannattaa näilläkin bensan hinnoilla tulla maantietä myöten Helsinkiin. Minusta silloin junalippu on liika kallis. Onko tämä nimenomaan valtiovarainministeriön tarkoituskin, että pidetään ne hinnat niin korkealla, että pakotetaan Kalajokilaakson väki ajamaan autolla ja polttamaan sitä kallista bensaa ja tuomaan sitä kautta valtion kassaan tuloa? Näin ajatellen sehän on oikeastaan bisnestä valtiolle, mutta ei sillä ole kyllä mitään tekemistä kansantalouden hoitamisen kanssa, että väki liikkuu tuolla, tekevät työtä auton ratissa ja vaarantavat liikennettä kelillä kuin kelillä ja kuluttavat maanteitä ja bensaa, mutta pyöriihän siinä bruttokansantuote tietenkin, kun kolareitakin tulee silloin tällöin ja sehän on bruttokansantuotteen tilastoissa positiivisena piikkinä näkyvissä.

Metsätalouden määrärahoista, nuoren metsän hoitamismäärärahoista ja niiden pienentämisestä suhteessa siihen perusvoimaratkaisun yhteydessä tehtyyn lausumaan, jonka ed. Wallin lukikin aamupäivän debatin aikana, jossa eduskunta edellyttää, että näitä määrärahoja lisätään, ja nyt niitä kuitenkin vähennetään: Minusta tämä on valtiovarainministeriöltä eduskunnan pilkkaamista, eduskunnan halveksimista. (Ed. Ollila: Epäluottamuslause!) — Se on lähes sitä.

Sitten eilen puheessani arvostelin ed. Viitasen pitämän puheen viimeistä kappaletta, jossa hän vahvasti syyllisti maatalouden Itämeren pahimmaksi saastuttajaksi. Se itse asia, että Itämeri saastuu ja päästöt eivät ole vähentyneet riittävästi, on ihan oikein. Sitä vastaan ei kukaan intäkään. Mutta maatalouden aiheuttamat päästöt ovat nyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, kiitos ympäristötukiohjelmien, rajusti vähentyneet. Tämän päivän maatalous ei ole enää se syyllistettävä. Jos se ojien kautta tulee, se on muun haja-asutustoiminnan ja menneitten vuosikymmenten tuomaa ravinnekuormaa. Mutta nyt on jo monena vuotena pelloilta sadon mukana otettu pois enemmän typpeä ja fosforia kuin sinne lannoittaen pannaan. Tämä on jo semmoinen matemaattinen yhtälö, että se sieltä ei voi huuhtoutua tämän päivän viljelijän toimenpiteillä.

Sitten tänne sosiaalimomentille, joka kieltämättä ei ole minun vahvimpia osaamisalueitani, mutta en malta olla sinne pientä, mielestäni erinomaisen hyvää toimenpide-ehdotusta olla jättämättä. Kuurojenhuoltoliitto täyttää sata vuotta tänä vuonna, ja sen tiimoilla olen saanut kaksikin kertaa olla heidän juhlissaan ja kuullut heidän karmeaa historiaansa. Ei ole kuin vähän reilu 50 vuotta, kun Suomessa vielä virallisesti kiellettiin heidän äidinkielensä, viittomakieli, joka on heidän äidinkielensä. Tähän nyt heidän liittonsa on saanut, se satavuotias liitto, paljon hyvää aikaan. Nyt he elävät niin normaaleina kuin voivat osana tätä yhteiskuntaa. Mutta minusta olisi erittäin asiallista ja esimerkillistä, kannustavaa ja kaikin puolin kannatettavaa, että me, Suomi, joka on tämän it-tekniikan johtava maa, tekisimme päätöksen, että näköpuhelimet olisivat kuuroille subjektiivinen oikeus eli ne laitettaisiin Kelan korvattavaksi. Se olisi länsimaisen sivistysvaltion erinomainen avaus, ja sillä saataisiin vielä lisää potkua it-tekniikan kehittelyyn.

Tässä, herra puhemies!

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä aluksi sanoa ed. Seppo Lahtelan kunniaksi sen, että kun hän tulee tänne puhujakorokkeelle, niin tähän istuntosaliin tulee inhimillisiä piirteitä, ja minusta se on ihan onni, ettei aina tarvitse olla niin perusvakava. UKK:n tunnettu sanonta oli, että asioitten kevyesti ottaminen ei ole sama kuin välinpitämättömyys. Me voimme pilke silmässä puhua suuristakin asioista. Se on minusta ihan tyylinä silloin tällöin paikallaan.

Mutta, arvoisa puhemies, käsittelen tässä puheenvuorossani ainoastaan työttömyyttä ja työllistämistä. Kun olen kuunnellut sosialidemokraattien ja keskustan edustajien kehumisia työttömyyden parantumisesta, on heille syytä kertoa tältä paikalta totuus. On näköjään pakko toistaa asioita, koska viesti ei mene yhdellä kerralla perille. Arvoisat hallituspuolueiden edustajat, oletteko laisinkaan tiedostaneet sitä tosiasiaa, että maassamme on tälläkin hetkellä yli 269 000 työtöntä? (Ed. Kekkonen: Olemme tiedostaneet!) Nelinkertainen määrä hätätilahallitusaikaan verrattuna! Ymmärrättekö, että näin ei voi jatkua? (Ed. Kekkonen: Ymmärrämme!)

Yhteiskuntamme pyörät pyörivät väärin päin. Suurtyöttömyys johtaa suuriin sosiaalimenoihin ja pieniin verotuloihin. Kuntien talous on kiristynyt äärimmilleen, ja kuitenkin hallitus leikkaa kunnilta 280 miljoonaa euroa. Tämä todistaa, ed. Kekkonen, sen että te ette ymmärrä tilannetta. Hallituksen toimenpiteet vain lisäävät kuntien taakkaa, ja kohta maassamme on valtava määrä kuntia, jotka eivät pysty tarjoamaan kansalaisilleen edes heidän tarvitsemiaan peruspalveluita. Tämäkö on sosialidemokraattien uusi ihmisläheinen linja, jota puheenjohtaja Eero Heinäluoma on mainostanut? Onko sosialidemokraattien politiikka enää nimensä mukaisesti sosiaalista? Oma vastaukseni on, että ei ole, kun tätä budjettia lukee. Työministerin salkku on ollut sosialidemokraateilla yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta. Se osoittaa, että he tiedostavat tuon sektorin merkityksen. Kysymys kuuluukin, mitkä ovat sosialidemokraattien tavoitteet työttömyyden osalta vai onko niitä laisinkaan. Olen itse tullut ajatuksissani siihen tulokseen, että sosialidemokraateille on tärkeämpää saada työttömien äänet kuin saattaa nämä työttömät töihin.

Mielestäni meidän tulisi täällä eduskunnassa tiedostaa se tosiasia, että työvoimaorganisaatiota on uudistettava ja muutettava aivan perusteellisesti. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että työntekijät työskentelevät kovien paineitten alla ja aivan voimiensa äärirajoilla. Epäonnistuminen työttömyyden hoidossa ei ole siis heidän vikansa. Vastuun kantavat saamattomat päättäjät, ja kärjessä on luonnollisesti istuva punamultahallitus. Toivoisin hallitusta kehuneiden edustajien tunnustavan tämän tosiasian, jonka nyt kerroin. Virheiden tunnustaminen on rehdimpää asennoitumista vakavaan kysymykseen kuin asioiden kaunistelu ja jopa tilanteen vääristely.

Arvoisa puhemies! Hallitus on epäonnistunut työttömyyden hoidossa. Vuoden 2006 talousarvion mukaisin toimenpitein tilanne ei sanottavasti parane, ja seuraavien eduskuntavaalien alla, jotka ovat vuonna 2007, pääteemana tulee jälleen kerran olemaan työttömyyden hoitaminen ja se on sosialidemokraattien keskeinen vaalilause, niin kuin viimeiset kymmenen vuotta.

Kun sama ongelma ja teema on ollut päällimmäisenä tuon yli kymmenen vuotta, en ihmettele laisinkaan sitä, että kansalaiset ovat menettäneet uskonsa poliitikkoihin. Tuota uskoa hallitus ei voi enää palauttaa muutoin kuin eroamalla. Kun olen kuunnellut hallituksen sisäisiä riitoja täällä tänäkin päivänä, äsken kyselytunnilla, haluan jälleen kerran sanoa: porvarimaa tarvitsee porvarihallituksen. Se hallituspuolueen edustajien, ainakin keskustapuolueen, pitäisi nyt ymmärtää. Enkä ollenkaan ihmettele, että tuo on totta seuraavien, tammikuun jälkeisten presidentinvaalien jälkeen.

Tosiasiahan punamultahallituksen osalta on se, että siellä istuu äänettömänä yhtiömiehenä jatkuvasti SAK ja vastaisuudessa asetelma vain pahenee, kun valtiovarainministerin salkku on puheenjohtaja Heinäluomalla. Odotan innolla hetkeä, jolloin hän vihdoinkin istuu tässä salissa hallituksen aitiossa, kun hän ei muutoin ole meidän seuraamme vaivautunut tulemaan. Tässä tilanteessa on mahdotonta edes kuvitella työllistämisen osalta sellaisia parannustoimenpiteitä, joilla olisi todella jotakin käytännön merkitystä. Sanotaan muistuttaen, että palaamme asiaan ensi vuoden syyskuussa, ed. Kekkonen, ja katsomme, mikä on työttömien määrä.

Keskeisiä työllistäjiä maassamme ovat valtio, kunnat ja elinkeinoelämä. Valtio ei pysty työllistämään nykyistä enemmän, kunnat on puristettu äärimmilleen, niin kuin totesin, joten pelastajaksi jää elinkeinoelämä. Sen osalta on toki tehty positiivisiakin ratkaisuja ja aivan kokoomuslaisia oppeja käyttäen muun muassa verotuksen osalta. Mutta tehdyt ratkaisut eivät riitä ja budjetin sisältämät ehdotukset eivät tule riittämään. 100 000 uuden työpaikan tavoite jää saavuttamatta, ja työttömien määrä tulee edelleenkin pysymään 250 000:n tasolla vielä ensi kesänä. Tämäkö on pari piirua ihmiseen päin -politiikkaa? Kysyisin tämän puheenjohtaja Heinäluomalta, jos hän olisi paikalla. Kuten sanoin, hän on ollut paikalla hyvin harvoin ja halunnut hypätä suoraan hallituksen aitioon. Toivoisin tiedotusvälineitten seuraavan vastaisuudessa, nimimerkillä "Missä Eero luuraa?". Ministerinä tuo pakoilu ei aivan varmasti enää tässä salissa tule onnistumaan.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Lahtela äsken puhui vakavista asioista, niin hän teki sen hyvin elegantisti. Ed. Vielman puheenvuoroista ei saata sanoa samaa. Minun tehtäväni ei ole olla puheenjohtaja Heinäluoman puhetorvena täällä, mutta minä nyt voisin kuvitella, että ed. Heinäluoma tulee tässä salissa esiintymään huomisesta alkaen niin paljon kuin nyt yhdeltä ministeriltä kohtuudella voi vaatia.

Nämä poleemiset väitteet sosialidemokraattien työllistämisvastaisuudesta voisi melkein jättää omaan arvoonsa, mutta poimin sieltä nyt sen rakentavan elementin. Kyllä me näemme, mekin, että valtio ei voi enää työllistää. Kyllä me näemme, mekin, että kunnat eivät voi enää työllistää. Jäljelle jää se elinkeinoelämä. Sen suhteen me olemme olleet tekemässä erilaisia ratkaisuja, jotka tälläkin hetkellä näkyvät sillä tavalla, että työttömyys on ollut alenemaan päin, valitettavan hitaasti, mutta alenemaan päin kuitenkin.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alenemaan päin se työttömyys on toki ollut. Silloin kun Suomi romahti, niin pahimmillaan työttömyys oli 27 prosenttia. Se oli Jyväskylässä muuten sitä luokkaa vuonna 94. Nyt se on siellä 15 prosenttia. Alenemaan päin merkitsee sitä, että käytännössä vajaan prosentin vuodessa se alenee, ja aivan keskeinen, oleellinen syy on se, että sieltä toisesta päästä lähtee ihmisiä eläkkeelle ja pois työttömyysputken kautta. Aivan liian vähän työttömyyttä on hoidettu sellaisten aktiivitoimenpiteitten kautta kuten panostamisella elinkeinoelämään, joka on se ainut mahdollinen tapa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Nämä prosentit, 27 prosenttia ja sitten 15 prosenttia, ovat kyllä sellaisia, jotka ovat minulle aivan uutta. En ole mistään tilastoista löytänyt tällaisia numeroita, en silloin enkä nyt.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut silloin Jyväskylän apulaiskaupunginjohtaja ja tehnyt niin sanottujen vertailukaupunkien osalta monen vuoden aikana tutkimuksen siitä, miten työttömyys kehittyy. Ne vertailukaupungit ovat olleet Tampere, Turku, Pori, Lahti, Kuopio, Jyväskylä ja Oulu. Kaikissa kehitys on ollut täsmälleen samanlainen ja romahdus tapahtui palvelujen, kaupan ja teollisuuden osalta. Pahimmillaan työttömyys oli 27 prosenttia esimerkiksi Jyväskylän kaupungissa, ja nyt se on 15 prosenttia. Demarit ovat hyvin vahvassa asemassa kunnallispolitiikassa. Demareilla on ollut koko ajan työministerin salkku ja myöskin pääministerin pitkän aikaa, vahva ote hallituksessa, ja jälki on tämän näköistä. Ei ole ollenkaan pahitteeksi ravistella; tämä hyssyttely ei voi jatkua tällä tavalla yksityisen työttömän kansalaisen kannalta — heitä on 269 000.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen toive siitä, että tällä kertaa käytäisiin erilainen lähetekeskustelu, ei sitten toteutunut. Oppositio on arvostellut budjetin ihan entiseen tapaan lyttyyn, ja hallituspuolueiden edustajat ovat sitä pääosin kiitelleet. Tosin melkoisen paljon puutteita hallitusriveissäkin on budjetista löydetty. Ehkä tuo kurittomuus kertoo piilevästä tyytymättömyydestä, ja ehkä sitä on enemmänkin kuin puheenvuoroista sinänsä voisi päätellä.

Mitä siitä budjetista sitten sanoisi? Tämä budjetti menee ali siitä kohtaa, missä aita on matalin. Sen suurin heikkous on siinä, että se päätyy alijäämään hyvän ja hyväksi ennustetun kasvun aikana. Se ei osoita sitä rohkeutta, mitä tulevien vuosien haasteet ehdottomasti edellyttäisivät. Se ei vastaa väestön ikääntymiseen, ei kiristyvään kansainväliseen kilpailuun, ei huippuosaajien lisääntyvään tarpeeseen työmarkkinoilla. Monet hallituspuolueiden edustajat ovat tulevaisuuteen katsomisen sijasta tuijottaneet peräpeiliin. Silloin takavuosina, se on aivan totta, hallitus leikkasi. Silloin säästettiin, totta, mutta silloin myös lyhennettiin velkaa. Ne säästöt ovat nyt käytettävissä, olkaapa, hallituspuolueet, hyvä! Valtionvelan korkomenot ovat nyt yli 2 miljardia euroa pienemmät kuin vuonna 99 — kelpaa niitä käyttää. Korkomenot ovat puolittuneet.

Talousarvio on tulevaisuuteen nähden atoninen, veltto. Talousarvio on tarpeellisten uudistusten kannalta aneeminen. Atonia ja anemia edellyttävät tulevina vuosina lääkitystä, ja mitä pikemmin se aloitetaan, sitä parempi potilaalle. Ed. Virtanen varmaan vahvistaa nämä tiedot.

Sitten ed. Viitaselle ihan erikseen, joka on täällä hyvin uskollisesti puolustanut hallitusta ja hallituksen talousarviota. Se on hienoa, niin pitää tehdäkin, kun on hallituspuolueen edustaja. Hallituspuolueen tukijan osa ei ole helppo. Sitä on minusta erinomaisella tavalla kuvannut runoilija Eino Leino seuraavin säkein vuodelta 1909 otsikolla Suomen siveys:

"Valhetta sietäen / totuuden tietäen / parhaansa peittäen / haaveensa heittäen / itsensä uhraten/ tunteensa tuhraten / tinkien, taipuen / laumahan vaipuen / sutten kera ulvoen / puoluetta palvoen / kansan ääntä kuullen / Luojan ääneks luullen / voi olla Suomessakin siveellinen / hyvä, kaunis, kirkas, hyveellinen."

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Kun kuuntelin äskeistä debattia opposition ja hallituksen välillä, niin jotenkin jäi semmoinen tunne, että kukahan se sitten tässä maassa työllistää. Rahaa kyllä palaa niin sanotusti työllistämisen erilaisiin tilanteisiin ja koulutukseen, mutta semmoisia todellisen työpaikan luojia näyttää olevan aika vähän.

Mutta asiaan. Kuntatalouden ongelmiin ei ole tulossa siis mitään ratkaisua. Vuonna 2003 alkanut kuntatalouden heikkeneminen jatkuu vielä ensi vuonnakin. Hallitus myöntää avoimesti kädet pystyyn nostaen sen, että kunnilla tulee olemaan kovat ajat taloudellisesti. Ehkä voi sanoa, että valtiovarainministeri suorastaan uhkailee kuntia sopeuttamaan taloutensa ja palvelujensa epäsuhdan niin, että kuntien tuottamat palvelut alas ja yksityisen tuottamat maksulliset palvelut tilalle. Kuvitellaan, että sosiaali- ja terveysmenojen kustannuspaineet kunnissa ovat organisatorisia. Siis suomeksi: väkeä pois julkisista palveluista ja tilalle yrittäjät urakoimaan homman pois. Julkinen työnantaja väittää julkisen työvoiman tekevän töitä haasteellisen kevyesti. Aikamoinen väite työnantajalta!

Valtiolla ja kuntien talousjohdolla on näköjään yhteinen vainoharhainen käsitys siitä, että ihmisten sairastavuutta voidaan määritellä budjettien kautta euroina aivan kuin teollisuudessa ja kaupassa varastojen arvoa. Leikataan varastojen arvoa mutta ei ihmisiä. Valtiovarainministerikö määrittelee kansan kokonaissairastavuuden ja sitten kuntien vastaavat johtajat oman alueensa ylhäältä annetuista määritteistä ja rahoista?

Muutama sana paikallispolitiikasta. Heinola—Lahti-radan kunnostus ja henkilöliikenteen käynnistäminen olisi tärkeä asia maakunnallemme. Työllisyyskehitys Päijät-Hämeen alueella ei ole ollut hyvä, melkeinpä päinvastoin. Paljon irtisanomisia on tapahtunut. Viimeksi Hollolassa sijaitseva Foxconn irtisanoo lähes 600 työntekijää ja toimihenkilöä. Koko ajan Lahden seudulla yt-menettelyt toimivat, ja ilmeisesti se sato siitä lankeaa vuodenvaihteen tienoille ja ehkä ensi vuoden alkuun. Suuret maanrakennushankkeet, Lahden oikorata, Lahden ja Heinolan välinen moottoritie, tulevat lähiaikoina valmiiksi, eikä vastaavia suuria työmaita ole näkyvissä. Heinolassa nousikin esille Lahti—Heinola-radan kunnostus ja henkilöliikenteen käynnistäminen mainitulla rataosalla. Yhä enemmän Päijät-Hämeestä käydään töissä Pääkaupunkiseudulla, joten kiskoliikenteen vaihtoehto työmatkaliikenteessä olisi perusteltu. Myös radan jatkaminen Heinolasta Mikkeliin elvyttäisi alueen elinkeinoelämää, joten sekin vaihtoehto tulisi selvittää.

Päijät-Hämeen kuntien talous on kuralla. Kuntaliitto antoi hiljan julkisuuteen lausunnon, jossa toivottiin kuntien lukumäärän vähentämistä ja palvelutarjonnan turvaamista. Keskustelussa nähtiin myös, että Päijät-Hämeen alueen kuntien yhteistyötä tulisi kehittää ja laajentaa. Jatkossa joudutaan varmasti paneutumaan siihen, miten palveluja voidaan yhdistää jopa kuntien yhdistämiseen.

Terveyspiirihankkeen täytyy onnistua Päijät-Hämeessä. Lahti ja Heinola keskuskuntina pitää mahdollisimman nopeasti saada aikaan.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin tiistaina jo yhden puheenvuoron budjetin lähetekeskustelussa. Siinä puheenvuorossa keskityin lähinnä köyhyysteemaan ja siihen, miten hallituksen budjettiesitys vaikuttaa eräisiin ryhmiin, erityisesti lapsiperheisiin ja yksinhuoltajiin, jotka myös suomalaisen köyhyysongelman kannalta ovat keskeisiä. Mutta ajattelin tulla sanomaan vielä muutaman sanan, kun lähetekeskustelussa on niin paljon asioita budjetin lisäksi, Valtion tilinpäätöskertomuksesta.

Meillä on tänä syksynä budjetin käsittelyn tukena ensimmäistä kertaa tällainen uusi Valtion tilinpäätöskertomus, joka korvaa sen kertomuksen, joka aikaisemmin oli nimeltään Tilimuistutuskertomus. Tämä tilinpäätöskertomus liittyy siihen, että laki talousarviosta on uudistettu, ja tämän tilinpäätöskertomuksen tavoitteena on tuottaa eduskunnalle ja tietenkin myös ministeriöille, julkiselle hallinnolle ja miksei myös kansalaisille parempaa arviointitietoa siitä, miten budjetissa asetetut tavoitteet ja ne määrärahat, joita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on myönnetty, itse asiassa toteutuvat. Jos budjetissa asetetaan päämääriä jollekin yhteiskuntapolitiikan lohkolle, oli se sitten yliopisto-opetusta, vankeinhuoltoa, vesistöjen tilan parantamista, niin tässä kertomuksessa hallitus omalta osaltaan pyrkii arvioimaan sitä jälkikäteen, tehtiinkö määrärahoilla tarvittavia toimenpiteitä ja saavutettiinko niitä päämääriä. Tämän kertomuksen käsittelyssä eduskunnalla on siis mahdollisuus arvioida myös omaa toimintaansa tai itse asiassa sitä, ovatko sen omat päätökset toteutuneet.

Yksi osa-alue, jossa mielestäni eduskunta voisi olla ehkä jämäkämpi tai jäntevämpi, on yleisen talouspolitiikan ja sen tavoitteiden toteutumisen arviointi. Tähän myös Valtion tilinpäätöskertomuksen pitäisi tarjota entistä paremmat lähtökohdat. Talousarviolain uudistaminen tähtäsi tilinpäätöskertomuksen perustamiseen ja sen hyvään laatuun, ja tässä samalla kulkee myös se tavoite, että budjettikirja muuttuisi entistä paremmin luettavaksi ja että budjettikirjasta olisi helpompaa lukea, mitä itse asiassa näillä myönnettävillä määrärahoilla on tarkoitus saada aikaiseksi. Tässä kohtaa on tarkoitus varmasti päästä siihen, että pääluokkien alussa asetetut yleiset tavoitteet eivät roikkuisi täysin ilmassa suhteessa siihen, mitä määrärahoja itse asiassa sitten myönnetään.

Tilinpäätöskertomuksen käsittelyä on jo hieman etukäteen valtiovarainvaliokunnassa aloitettu ja sen käsittelyä tullaan tekemään erityisesti hallinto- ja tarkastusjaostossa, mutta varmasti kyllä myös kaikissa muissakin jaostoissa sillä tavalla, että jaostot voivat oman toimialansa mukaan katsoa budjetin käsittelyn yhteydessä sitä, mitä itse asiassa entisistä tavoitteista on saatu toteutumaan.

Kun olen nyt aloittanut tutustumisen tähän tilinpäätöskertomukseen, niin siellä näkyy mielestäni hirveän hyvin löydetyn joitain asioita, ja esimerkiksi kaavioilla ja hyvillä graafisilla esityksillä voidaan hyvinkin selkeästi kuvata jonkin asian kehittymistä, oli se vaikka asunnottomuus tai jotkut asiat, jotka liittyvät vaikkapa vanhustenhoitoon. Tässä vaiheessa itse ajattelin, että myös makrotaloudesta olisi ehkä hyvä tekstien lisäksi pystyä piirtämään joitain olennaisimpia kuvia.

Tässä talousarvion lähetekeskustelussa on paljon puhuttu esimerkiksi veronalennuksista ja niiden suhteesta taloudelliseen kehitykseen ja syntyneisiin työpaikkoihin. Tällä hetkellä tämän hallituksen saldo on se, että veroja on yhteensä alennettu noin 3 miljardilla ja työllisyys on parantunut noin 13 000:lla tämän hallituskauden aikana. Jos rupeaisi laskemaan tällä tavalla hintaa syntyneelle työpaikalle, niin välttämättä kovin kustannustehokkaalta toiminnalta tämä ei vaikuta, mutta tämäntapaisia talouspolitiikan linjojen kysymyksiä tämän tilinpäätöskertomuksen pitäisi auttaa pohtimaan.

Toinen esimerkki, jossa varmasti tilinpäätöskertomuksen ja budjetin käsittely tukevat hyvin toisiaan, on oikeusministeriö ja erityisesti kysymys rangaistusten täytäntöönpanosta. Olen itse käyttänyt lukuisan määrän puheenvuoroja siitä, millä tavalla nyt väistyvä oikeusministeri on onnistunut hoitamaan sitä asiaa, että samalla, kun vankiluku on huomattavasti kasvanut — se on viime vuosina ollut noin 30 prosenttia suurempi kuin 90-luvun loppupuolella — määrärahojen kohdalla tätä muutosta ei ole pystytty ottamaan huomioon, ja tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, ja kyllä sen tietenkin valiokunta on myös pystynyt tiedoksensa saamaan, kun informaatiota on ollut saatavilla, että käytännössä vankeuslaki ei ole toteutunut siinä mielessä, pystyvätkö ihmiset opiskelemaan, osallistumaan päihdekuntoutusohjelmiin tai työtoimintaan.

Nyt tämä budjetti asettaa korkeammat tavoitteet esimerkiksi työtoimintaan osallistumiselle, ja toivottavasti kävisi niin, että uusi oikeusministeri onnistuisi paremmin pitämään huolta siitä, millä tavalla oma hallinnonala on resursoitu. Tänäänkin on uutisoitu tutkimuksesta, joka käsitteli vankien kokemaa turvattomuuden tunnetta, ja myös ne huolestuttavat luvut kertovat siitä, että olemassa olevilla määrärahoilla ei ole yksinkertaisesti pystytty palkkaamaan riittävästi vartiointihenkilökuntaa, jotta vankiloissa tunnelma säilyisi jokseenkin kunnollisena.

Arvoisa puhemies! Tämä nyt ehkä tilinpäätöskertomuksen osalta. Toivottavasti myös ne kansanedustajat, jotka eivät ole valtiovarainvaliokunnan jäseniä, löytäisivät tämän kertomuksen, koska siinä on hirveän havainnollista ja monilta osin aika hyvältä näyttävää tekstiä siitä, mikä on ollut aikaisempi kehitys monilla aloilla, ja se varmasti ikään kuin tietopakettina palvelee meitä kaikkia.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan toiseen asiaan vielä budjetin lähetekeskustelussa, yhteen kokonaisuuteen, joka on mielestäni erittäin tärkeä. Tämän syksyn alussa suomalaiset ympäristöjärjestöt toivat eduskuntaan vetoomuksen, jonka 100 000 suomalaista kaikista Suomen kunnista oli allekirjoittanut, vetoomuksen eteläisen Suomen metsiensuojelun puolesta. Luonnon monimuotoisuus eteläisessä Suomessa on vakavasti uhattuna. Näyttää siltä, että on 1 000—2 000 sellaista lajia, jotka saattavat kadota eteläisestä Suomesta, jos suojelun tasoa ei pystytä olennaisesti parantamaan. Ei ole varmasti kovin monta asiaa, joissa saataisiin 100 000 suomalaista liikkeelle. Metsät ja niiden monimuotoisuus ja rikkaus, niiden virkistysarvo ovat suomalaisille näin tärkeitä, ja se näkyy hyvin hyvin runsaasta osanotosta tähänkin vetoomukseen. Toivottavasti myös tämä asia tulee arvioiduksi. Budjetin käsittelyn yhteydessä olisi mahdollista esimerkiksi lisätä niitä määrärahoja, joilla yksityisiltä metsänomistajilta ostetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita osaksi suojelualueita.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarviokeskustelu on jo ehtinyt varsin pitkälle. Joka tapauksessa eduskunta on saanut mielenkiintoisen budjetin ruodittavakseen. Ensi vuoden talousarviossa on erittäin paljon hyvää, joskaan ei kai liene niin hyvää budjettia, etteikö siellä ole jotain korjattavaakin.

Puhemies! Tähän alkuun muutamia havaintoja budjetin hyvistä linjauksista.

Ensinnäkin valtiovarainministeriölle tunnustus on ilman muuta annettava valtiontalouden hyvästä kehityksestä. Tämän vuoden talouden kasvuksi arvioidaan 2,1 prosenttia ja ensi vuodelle 3,2 prosenttia. Työttömyys on, joskin tuskallisen hitaasti mutta kuitenkin, alenemassa kaiken aikaa, ja työllisyysaste on paranemassa. Omalta osaltaan tämä johtaa myös siihen, että työttömyysmenot tulevat pienenemään tuollaiset yli 200 miljoonaa euroa, ja kun valtiontalouden hyvä kehitys ja korkokehitys huomioidaan, niin ensi vuonna valtiontalouden korkomenojen arvioidaan olevan reilut 300 miljoonaa euroa kevyemmät kuin tänä vuonna. Nämä ovat kaikki hyviä uutisia.

Samoin hallituksen talouspolitiikan linja, joka on näkynyt erityisesti verotuksessa, sekä ansiotuloverotuksessa että yritys- ja pääomaverotuksessa, näkyy talouden dynamiikassa ja siinä nimenomaan, että työllisyys on parantunut. Se on luonut ostovoimaa, kysyntää, ja yritystoimintaa on pystytty tukemaan hyvin monella tapaa. Hallituksen linjaukset näkyvät tätä kautta, ja tässä mielessä ensi vuoden talousarvio omalta osaltaan on hyvä.

Panostukset osaamiseen ja teknologian kehitykseen esimerkiksi ja myös energiapolitiikkaan, kotimaisen energiaomavaraisuusasteen nostamiseksi, vaativat lisää ponnistelua. Siinä kuitenkin muun muassa kauppa- ja teollisuusministeriö on omalta osaltaan tekemässä hyvää työtä. Kotimaisen energian puolesta kannattaa työskennellä aina, muuttuvissakin olosuhteissa.

Samoin sosiaalipoliittiset panostukset ovat todella tarpeeseen. Muun muassa pienimpien eläkkeiden reaaliarvo on laskenut jatkuvasti, ja kansaneläkkeiden jälkeenjääneisyys on ilmiselvää. Pienetkin panostukset ovat tervetulleita, ja tässä mielessä tätä työskentelyä ei tulevaisuudessakaan saa lopettaa.

Siinä suhteessa haluan koko kansakuntaa ajatellen todetakin sen, että jo hallitusohjelmasta alkaen elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen on ollut hiertävä ja kiusallinen kysymys. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen olisi tekijä, joka palvelisi varmasti kaikkia suomalaisia riippumatta siitä, ovatko he ansiotyössä, työttöminä, eläkkeellä tai missä asemassa kulloinkin. Tämä tulee asettaa seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi. Keskustan eduskuntaryhmä on jo pitkään työskennellyt aiheen tiimoilla työryhmän puitteissa, jota ryhmän varapuheenjohtaja Kyösti Karjula vetää, ja työryhmä on saamassa piakkoin oman työnsä valmiiksi ja tätä kautta myös linjaamassa tätä asiaa.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia asioita, joissa monissa kehitys on ollut positiivista, mutta ne ongelmat, jotka heijastuvat budjettiin, ovat ehkä keskeisimmin sekä kuntataloutta koskettavia että liikennepolitiikkaa koskettavia aihealueita. Tällä hetkellä Suomen kunnissa paneudutaan taloudenpitoon ja kunta-asioihin erinomaisella kiinnostuksella. Syynä on tietystikin kuntatalouden kehitys ja se, että valtio omalta osaltaan on vuosien saatossa, voi sanoa jo pitkässä juoksussa, koko ajan sälyttänyt kunnille uusia tehtäviä eikä myöskään vastaavasti ole tehtäviin osoitettu vaadittavia taloudellisia resursseja. Kunnat ovat omalta osaltaan nostaneet tuloveroprosenttejaan ja muita taksojaan ja maksujaan. Ne ovat tältä osin supistaneet myös monin osin omaa organisaatiotaan ja pyrkineet tasapainottamaan jo lainsäädännönkin mukaisesti omaa talouttaan.

Kuntatalouden ongelmiin pureutumista on jatkettava kunnissa, mutta yhtä kaikki valtiovallalla on oma vastuunsa. Siksi onkin ilolla tervehdittävä sitä näkökulmaa, että kuntatalouden päälle ei sälytetä uusia tehtäviä ilman, että niihin tulee myös valtiovallan korvaus, eli kuntia ei laiteta maksumiehiksi niin, että kustannuspainetta siirretään jälleen kuntalaisten maksettavaksi. Tätä kautta itse asiassa lopputulos pysyy samana, mutta valtio keventää omaa taakkaansa.

Se, miten palvelurakenneuudistus tulee tulevaisuudessa toimimaan, mitä se sisällöltään tarkoittaa, ei ole vastaus tämän päivän kuntatalouden ongelmiin, ne on pystyttävä ratkaisemaan nopeammin. Palvelurakenneuudistus tähtää tuonne kymmenen vuoden päähän, voi sanoa, ehkä joka tapauksessa ensi vuosikymmenen puolelle. Miten silloin pystytään turvaamaan kaikkien kansalaisten ja kuntalaisten palvelutarpeet, sen on oltava tämän hetken pohdinnan aihe niin pienissä kunnissa kuin suurissa kunnissa. Tässä asiassa tämä niin sanottu laatikkoleikki ei tietysti ole ainoa tai oikeastaan ollenkaan se oikea vastaus kysymyksiin, vaan se kysymys tuleekin asettaa, kuinka kuntalaisten tai itse asiassa kansalaisten peruspalvelut pystytään turvaamaan.

Silloin eduskunnan täytyy kantaa vastuunsa tässä, koska koko maassa on erikokoisia kuntia, erilaisia, eri tyylisiä kuntia, ja kuntalaisten palveluista on kysymys, suurelta osin niistä palveluista, jotka eduskunta on lainsäädännön kautta itse säätänyt. Kuntarakenne ei ole mielestäni se vastaus, jolla ongelmia ja asioita hoidetaan, vaan ennen kaikkea se, miten palvelut turvataan. Silloin saatetaan tulla myös, kuten hyvin usein esimerkiksi erikoissairaanhoidossa on tultu, maakuntatasoisten palvelujen kohdalle ja saatetaan tulla sen tyyppisiin vastauksiin, joita kiihkottomasti on kaikkien tarkasteltava.

Herra puhemies! Liikennepolitiikka on tämän budjettikirjan kaikkein keskeisimmin auki oleva kysymys. Kun tarkastellaan puhtaasti jo liikennebudjetin määrärahoja, havaitaan, että itse asiassa se on ainoa pääluokka, jossa määrärahat vähenevät vastaavalla tavalla. Työhallinnon puolella on luonnollista, että siellä vähenemää tapahtuu, koska työttömyys on vähenemässä. Se on oikean suuntaista. Mutta liikennebudjetin kohdalla on pakko kysyä, tässäkö kohtaa juuri se valtiontalouden tasapainottaminen sitten toden teolla alkaa. Aiemmin kyselytunnilla oli muun muassa kysymys lääninhallitusten ilmoittamasta linja-autovuorojen supistamisesta, joka johtaa lipputuloperusteisten vuorojen osalta 1 400 vuoron katoamiseen maasta ja tätä kautta joukkoliikennepalveluiden entistä heikompaan tilaan.

On syytä huomata, että kaikissa näissä hankkeissa, joissa eduskunta on pitänyt hyvin korkeaa profiilia, on tapahtumassa vähenemistä budjetin kohdalla: perustienpidossa, yksityistienpidossa, perusradanpidossa ja joukkoliikennepalveluissa. Se ei ole myöskään hallitusohjelman mukaista, ja kun eduskunta on osaltaan ollut edellyttämässä toimintoja aihepiirin parantamiseksi, tämä tulee myös valtiovarainvaliokunnan aiheen käsittelyssä toteuttaa. Meillä on mahdollisuus käyttää jakamattoman varauksen määrärahoja, 232:ta miljoonaa euroa, osaa siitä, liikenneinvestointeihin ja edellä mainittuihin tarpeisiin, perustienpitoon, perusradanpitoon, yksityisteihin ja joukkoliikenteeseen. Samoin me voimme käyttää valtionyhtiöiden myyntituloja, kuten myös hallitusohjelmassa on todettu.

Eduskunta on omalta osaltaan lausunut hyvin selkeästi sen, että Lohja—Muurla-moottoritiehankkeen elinkaarimallia tulee soveltaa niin, että siihen kirjatut 700 miljoonaa euroa eivät rasita yksistään tätä vaalikautta, koska kysymys on koko 25 vuoden mittaisesta hankkeesta ja sen rahoittamisesta. Siksi tuon eduskunnan lausuman, joka on täällä kahteenkin kertaan lisätalousarvion ja kehysbudjetoinnin yhteydessä todettu, tulee olla eduskunnan linjanveto, jolla aihetta tarkastellaan.

Omalta osaltaan nämä peruskysymykset, siis perustienpito, perusradanpito jne., liittyvät myös investointien kanssa yhteen ja, herra puhemies, pakko on todeta, että investoinneissa on Itä-Suomen mentävä aukko. Onko se sitten Valtatie 5:tä, Valtatie 4:ää vai Savonlinnan ohikulkutietä, näitä tulee myös kiihkottomasti tarkastella tämän talousarviokeskustelun ja päätöksenteon yhteydessä.

Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ed. Polvi, arvoisa ed. Rossi! Tässä tämä väki. Täällä valtiovarainministeri Antti Kalliomäki peräänkuulutti sitä, että yritettäisiin saada vilkas budjettikeskustelu.

Arvoisa puhemies, minusta vähän tuntuu, että me olemme jonkinlaisessa vanhassa, englanniksi sanottuna obsolete traditiossa kiinni, että täällä me puhumme tyhjälle salille. Tämähän on tyhjä sali. Enkä, arvoisa puhemies, tule vaivaamaan teitä pitkällä puheenvuorolla, ymmärrätte tämän tilanteen koomisuuden. (Ed. Rossi: Väki vähenee, pidot paranee!)

En oikeastaan ajatellut käyttää budjettipuheenvuoroa muuta kuin siltä osin, että kun olen tehnyt muutaman budjettialoitteen, olisin niiden perusteita tuonut tässä esille. Mutta kun ne perusteet ovat myöskin niissä budjettialoitteissa, niin tavallaan se pöytäkirjamerkintä on tullut tehtyä. Tietysti kun tiedän, että ed. Rossi ja ed. Polvi ovat erinomaisen kiinnostuneita näistä minun aloitteistani, niin siltä osin voin vain kertoa, että yksi aloite koskee Teatteri Kehä 3:a Vantaalla ja sen valtionosuuden lisäämistä, toinen on homekoulujen korjauksia ja kolmas harkinnanvaraisen valtionosuuden lisäämistä ennen kaikkea Vantaan kaltaisen kunnan auttamiseksi, joka on suurissa vaikeuksissa sen vuoksi, että erityisvaltionosuusjärjestelmä ei ole toimiva. Mutta kun näitäkin puheenvuoroja on tässä salissa tullut käytettyä aikaisemmin, niin tuskin lähden edes niitä perusteita viemään läpi.

Haluaisin vielä mainita yhden lauseen, joka liittyy pohjoiseen ulottuvuuteen, ja siltä osin olen allekirjoittanut talousarvioaloitteen, jonka ed. Kumpula-Natri on tehnyt ja joka on epäilemättä iso asia: meillä budjettikirjassa ei edes mainita sanoja "pohjoinen ulottuvuus" siitä huolimatta, että me niin monissa eri yhteyksissä tässä salissa ja erityisesti suuren valiokunnan mietinnöissä olemme tuoneet esille sen, että Suomen ja unionin politiikassa tämä pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelma on niinkin keskeinen kuin se on. Meillä ei ole selkeästi osoitettua määrärahaa tähän toimintalohkoon, ja se kaipaisi kunnon panostusta myöskin Suomen puolelta, kun olemme sitä saaneet tähän pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan jo monista muista Euroopan unionin maista ja Suomi on tässä aloitteentekijä. Se on tässä minusta tärkeä talousarvioaloite.

Viimeinen huomioni liittyy ed. Rossin puheenvuoroon, jossa hän puhui verohelpotuksista. Hän totesi sen, että yleiset verohelpotukset eivät ole välttämättä se väline, jolla voidaan työllisyyspolitiikkaa paremmin hoitaa. Yhdyn tähän näkemykseen ja yhdyn myöskin siihen näkemykseen, jonka hän sanoi, että veropolitiikkaa voidaan käyttää työllisyyspolitiikan välineenä, jos se taitavasti osataan kohdentaa, ja näkisin, että alvihelpotukset erityisesti pienissä palvelualojen yrityksissä olisivat sellaisia konsteja, joilla saadaan myöskin vahva työllisyysvaikutus, koska nämä pienet yritykset ovat useimmiten erinomaisen työvaltaisia ja työvoimakustannukset ovat niille erinomaisen keskeinen osatekijä ja nämä alvit ovat vakava rasite, jonka helpotus saattaisi sitten luoda palveluyhteiskuntaa Suomeen enemmän kuin itsepalveluyhteiskuntaa.

Rauno Kettunen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Budjettiesitys jatkaa Matti Vanhasen hallituksen määrätietoista uudistuspolitiikkaa. Budjettiesitys pitää sisällään myös monia työmarkkinoilla kaivattuja rakenteellisia uudistuksia, jotka on täällä jo hyvin esille tuotu. Kokonaisuutena budjettiesitys jatkaa vakaalla budjettilinjalla. Toki budjetista aina löytyy parannettavaakin.

Metsätalouden menoja vähennetään talousarvioesityksessä 3 miljoonaa euroa, 159 miljoonaan euroon. Tämä on valitettavasti väärä suunta. Suomi seisoo edelleen puujaloilla, ja metsissä on myös tulevaisuus, jos niin tahdomme. Valtio ei saa heikentää metsätalouden mahdollisuuksia. Puuston vuotuinen kasvu on viimeisimpien inventointitietojen mukaan noin 87 miljoonaa kuutiometriä. Teollisuuden raakapuun käyttö on lisääntynyt: vuonna 2004 käytettiin 75 miljoonaa kuutiometriä. Kotimainen hakkuukertymä ei kuitenkaan ole kasvanut Kansallisen metsäohjelman 2010 tavoitteen mukaisesti, sillä puun tuonti on lisääntynyt selvästi. Tuontipuun osuus on jo lähes neljännes teollisuuden raakapuun käytöstä.

Puutuoteteollisuuden viennin arvo ei ole kohonnut ohjelman tavoitteen mukaisesti, mutta myönteistä alan kehityksen kannalta on puutuotteiden jalostusasteen kohoaminen ja tuotteiden kotimaan käytön kaksinkertaistuminen. Tuotteiden jalostusastetta voidaan nostaa esimerkiksi valmistamalla puusta huonekaluja tai jalostamalla erilaisia puupolttoaineita. Puun jalostusastetta kannattaa nostaa kaikilla tasoilla.

Metsähakkeen käyttö on kohonnut tavoitteen mukaisesti: vuonna 2004 2,7 miljoonaa kuutiometriä. Kansallisen metsäohjelman toteuttaminen näyttää osaltaan hidastaneen metsäsektorin työpaikkojen vähenemistä. Metsäsektorin työpaikkojen säilymisen ohella metsätalouden kannattavuus on tärkeä maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Metsätalouden kannattavuus on kuitenkin viime vuosina reaalisesti heikentynyt, koska hakkuukertymä ei ole kasvanut tavoitteen mukaisesti ja havupuun hinnat ovat kuusitukkia lukuun ottamatta reaalisesti laskeneet.

Metsäteollisuudessa lasketaan pelkän kelirikon keväisin aiheuttavan noin sadan miljoonan euron lisäkustannukset. Budjetti kaipaakin muutoksia erityisesti liikennepuolelle. Perustienpito kaipaa välttämättömiä lisäpanostuksia, muuten teiden perustat rappeutuvat. Myös yksityisteihin on panostettava lisää sekä rataverkon kunnossapitoon ja parantamiseen.

Polttonesteiden hinnat ovat kohonneet taas myrskyn uhatessa USA:n rannikkoa. Tämä nostaa polttoaineiden hintoja sekä kuluttajille että erilaisille erikoisryhmille, kuten Suomen armeijalle. Puolustusvoimien lentokoneet eivät nouse ilmaan ilman polttoainetta, joten tämä polttoainevarmuus on turvattava myös varsinaisessa budjetissa, ettei aina tarvitsisi turvautua lisäbudjetteihin. Todennäköisesti ensi vuoden budjettiin polttoainekustannukset on arvioitu hintatasolla, joka on ollut selkeästi alempi kuin tänään. Ilman riittäviä polttoainevaroja lentotunnit ja lentäjien taito vähenevät sekä rajavalvonta kärsii. Kuluttajien polttoainevarmuutta nostetaan parhaiten siten, että lisätään erityisesti kotimaisten energiamuotojen käyttöä selkeästi. On siis myös strategisesti erittäin järkevää tukea suomalaista uusiutuvan energian tuotantoa sekä etanolin että muiden biopolttoaineiden muodossa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on todettava, että budjetti on päälinjauksiltaan oikeansuuntainen.