Täysistunnon pöytäkirja 94/2004 vp

PTK 94/2004 vp

94. KESKIVIIKKONA 22. SYYSKUUTA 2004 kello 17

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys erikoissairaanhoitolain muuttamisesta

 

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis hallituksen esitys, joka koskee erikoissairaanhoitolain muuttamista, itse asiassa niin, että sen 11 § muutetaan 2 ja 3 momentin osalta. Jos pinnallisesti katsoo tätä esitystä, saattaa tulla semmoinen kuva, että tässä ei ehkä niin oleellisesti mikään erityinen asia muutu, mutta itse asiassa tämä on erittäin tärkeä asia, joka tässä kirjataan ylös.

Nykytilaan nähden suodaan ministeriölle asetusteitse parempi mahdollisuus järjestellä Suomessa sekä erityissairaanhoidon kohdentumista että ennen kaikkea niin sanotun erityisvaativan tason sairaanhoidon kohdentumista. Nykyisellään erityisvaativa taso ehkä kohdentuu vähän liian laajasti eri puolille Suomea, tosin yleensä kyllä yliopistollisiin keskussairaaloihin. On tiettyjä tautiryhmiä, joista vain osa tässä hallituksen esityksessä kerrotaan, jotka ovat sen luonteisia, että niissä keskittämistä ilman muuta vaaditaan.

Menneeltä ajalta osaan sanoa teille yhden esimerkin, ja se koskee lasten sydänkirurgiaa, joka aikanaan oli hajautettu eri puolille Suomea. Tulokset paranivat potilaiden kohdalta huomattavasti, komplikaatiot vähenivät ja hoidon yleinen laatu parani, kun Suomeen kehitettiin yksi yksikkö, jossa vastasyntyneiden lasten sydänkirurgiaa tällä hetkellä tehdään. Se oli siinä tapauksessa Hyksin Lastenklinikan kirurginen osasto.

Tämä ajatus on ollut kollegapiireissä liikkeellä monien muiden tautiryhmien osalta. Siinä mielessä tämä asia on erittäin tervetullut. Tässä on kaksi asiaa, joista sisällöllisesti haluaisin kyllä huomauttaa. Toivon, että niitä voimme valiokunnassa paremmin miettiä, ja haluan, että ne kirjataan nyt myöskin tätä kautta eduskunnan pöytäkirjoihin.

Toinen on se, että asetuksen sisältö ei nyt ole lainkaan nähtävissä. Monien lakiesitysten kohdalla tietysti on näin, ja se on ymmärrettävää, mutta katsotaan nyt, jos me saisimme asetuksen kuitenkin nähtäväksi tämän lakikäsittelyn rinnalla. On aivan oikein, että asetusteitse nämä asiat määrätään, jolloin niitä voidaan johtaa paljon paremmin, en epäile sitä lainkaan. Haluaisin kyllä nähdä vähän paremmin, mitä tautiryhmiä tämä keskittämisajatus koskee.

Toinen seikka, joka minusta on erittäin tärkeä, ja on itse asiassa ikävää, että se ei ollenkaan ole mukana tässä hallituksen esityksessä, on taloudellisen tilanteen muutos. Nimittäin taloudellisilla vaikutuksilla ei ole minkäänlaista merkitystä nyt valtiontalouden suhteen. Tämä on kyllä ikävä, se voi olla vaikea asia, voi olla, että se jopa estää tätä hyvän ajatuksen toteutumista, sillä näissä niin sanotuissa harvinaisissa sairausryhmissä voimakkaan keskittämisidean ohella olisi kyllä enemmän kuin tarpeellista, että myös valtio ottaisi suoraan hoitaakseen tai kustantaakseen näiden sairauksien kaikenlaisen hoidon. Siitä tulee nyt kuntayhtymätasolla vaikeuksia, kun joku kuntayhtymän yliopistollinen keskussairaala tai sairaanhoitopiiri on velvoitteellinen vastaamaan Suomen laajuisesti tiettyjen sairauksien hoidosta. Välttämättä erityisvaltionosuudet eivät lainkaan sitä korjaa, ja tässähän se selvästi sanotaankin. Valtio ei tule millään lisäosuudella mukaan näihin asioihin, se on kuntien keskinäistä laskutusta ja siihen liittyviä hankaluuksia. Tässä mielessä, arvoisa puhemies, tilanne ei kyllä näytä kovin hyvältä.

Ne, jotka vastustavat valtion mukaantuloa, yleensä vetoavat siihen aikaan, kun meillä 50- ja osin 60-luvulla vielä oli valtion sairaaloita jäljellä, ja siitä tietenkin yleisesti hoidettuna valtiolle tuli erilaisia hallinnollisia harmeja ja ehkä vääränlaista taloudellistakin rasitetta, mutta aika on toinen. Meidän perusrakenteemme monilta osin sairaanhoitopiirien ja kuntayhtymien suhteen on hyvin selvä ja siellä hyvin laajasti kollegakunta tietää kyllä, miten tämä keskittäminen hoidetaan. Moni asia helpottuu, jos näin tehdään näissä erityisvaativan tason hoidoissa, joita ei ole tuhansia kappaleita, vaan ne pyörivät kymmenissä kappaleissa per sairausryhmä ja potilas tai ehkä satakunta potilasta saattaa olla joissain tietyissä ryhmissä. Miksi valtio ei voi ottaa omaan piikkiinsä suoraan näiden hoitoa? Valtion raha on kuitenkin loppujen lopuksi veronmaksajien rahaa, ei se sen kummallisempaa olisi.

Keskustelu päättyy.