1) Hallituksen esitys laeiksi rikoslain 44 ja 48 luvun, luonnonsuojelulain
58 §:n sekä ympäristönsuojelulain
20 §:n muuttamisesta
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Eduskunnalle on viime perjantaina annettu
hallituksen esitys laiksi rikoslain 44 ja 48 luvun ja luonnonsuojelulain
58 §:n ja ympäristönsuojelulain
20 §:n muuttamisesta. Niille, jotka ovat asiaa
seuranneet muun muassa suuren valiokunnan jäseninä jo
kolme vaalikautta, tässä nyt sitten viimeinkin on
ympäristörikosdirektiivi saatu hyväksyttyä aikoinaan
ja nyt se sitten implementoidaan. Ympäristörikosdirektiivissä on
asetettu vähimmäisvaatimukset EU:n ympäristöä koskeville
rikossäännöksille. Suomen osalta tämä ei
vaadi suuria muutoksia lainsäädäntöön.
(Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ministeri Brax, anteeksi. Pyydän nyt edustajia istuutumaan
paikalleen ja lopettamaan tarpeettomat kokoukset tässä istuntosalissa.
Nyt on ministeri Braxin puheenvuoron aika, ja kunnioittakaamme hänen
puhemahdollisuuksiaan. — Ministeri Brax, olkaa hyvä.
Kiitoksia, arvoisa puhemies! Eli Suomen osalta lähes
kaikki direktiivin asiat on laitettu jo ajat sitten hyvään
kuntoon. Se, että tämä kesti näin
pitkään EU-tasolla, johtui erinäisistä perussopimuksen
tulkintakysymyksistä. Mutta joitakin asioita kuitenkin
suomalaisessakin lainsäädännössä tulee
nyt tämän minimidirektiivin myötä nykyistä paremmalle
tolalle. On nimittäin niin, että monet ympäristölle
ja terveydelle haitalliset rikokset tehdään taloudellisista
vaikuttimista ja kustannusten säästämiseksi
esimerkiksi yritystoiminnassa, ja tästä syystä direktiivi
edellyttää — ja hyvä niin — että myös
oikeushenkilöille eli esimerkiksi yrityksille, yhteisöille,
seuroille, säätiöille tulee voida määrätä lainvastaisesta
toiminnasta seuraamuksia. Ympäristörikosdirektiivi
on EU-tasolla siis merkittävä uudistus. Meillä uudistuksena
on lähinnä se, että jatkossa oikeushenkilökin
voi joutua vastuuseen. Sen lisäksi siis, että itse
rikoksesta olisi osoitettavissa, että sen tekee joku ihminen,
yksilö, joka saa yksilörangaistuksen, joko sen
asemesta tai sen rinnalla jatkossa myös yritys voi saada
sakkorangaistuksen.
Kerron tästä paitsi siksi, että tämä on
rikosoikeudellisesti tärkeätä, myös
siksi, että aivan viime aikoina on julkisuudessa
esiintynyt väitteitä, että yhteisörangaistus
an sich olisi jotenkin rikosoikeudellisten periaatteiden vastaista,
että esimerkiksi rasisminvastaisen puitepäätöksen implementoinnissa
ei voitaisi käyttää yhteisörangaistusta,
koska länsimainen oikeusjärjestelmä ei sellaista
tunne. Suomen rikoslaki on tuntenut yhteisörangaistuksen
pitkään, ja nyt siis taas kerran on uusi osoitus
siitä, missä sitä käytetään.
Näin myöten se, että Euroopan tasolla
yhteisörangaistusta käytetään
muun muassa näissä ympäristörikoksissa,
on nimenomaan länsimaisen oikeusjärjestelmän
peruselementtejä ja toimii näin aivan hyvin. (Ed.
Zyskowicz: Kuka on mennyt väittämään
muuta?)
Arvoisa puhemies! Lisäksi on joitakin asioita, jotka
nyt laajenevat, muun muassa tiettyjen vaarallisten aineiden luonnonsuojelurikkomusten
osalta,
mutta ne ovat yksityiskohtia, joihin me voimme palata sitten keskustelussa,
jos ne eduskunnan salia puhututtavat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! On tietysti hienoa, että kolmantena
vaalikautena nyt sitten tämä implementointi tapahtuu.
Näistä ympäristökysymyksistä on
lisätty jonkin verran. Mielestäni tärkeä asia,
mikä on ympäristörikoksista lisätty
hallituksen esityksessä 48 lukuun, on nimenomaan 5 §,
joka liittyy myös luonnonvaraisten kasvien ja eläinten
kauppaan, laittomaan kauppaan, ja näiden Cites-sopimuksen
sääntöjen noudattaminen on tärkeä asia.
Tuo kansainvälinen kauppa on todella suuri volyymiltään.
Siinä liikkuu paljon rahaa, ja tämä kauppa
vaarantaa monien lajien säilymisen. Sitä käydään
useimmiten nimenomaisesti uhanalaisten lajien kustannuksella, kuten
tiikeri on yksi tällainen esimerkkilajiryhmä.
Arvoisa puhemies! Tämä tältä osalta
on tärkeätä, ja on tietysti hyvä,
jos Suomi pystyisi myös kansainvälisesti olemaan äänitorvena
näissä asioissa nimenomaan Cites-asetuksen toteuttamisessa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! On tietysti historiallista, että täällä vihreä oikeusministeri
ensin esittelee asian ja sitten ed. Tiusanen jatkaa samoilla sanoilla,
että on hieno asia, että jo nyt kolmannen vaalikauden
aikana nämä puhutut asiat saadaan hoidetuksi.
Ja minä, arvoisa puhemies, jatkan tästä samasta,
että en kerta kaikkiaan keksi mitään
konstia olla toista mieltä. Elikkä olen lämpimästi
kannattamassa sitä, että näin todella
menetellään.
Minä totean, että — sen lisäksi,
mitä arvoisa ministeri esittelypuheenvuorossaan ja ed.
Tiusanen jo tuossa osittain käsitteli — on tämä Cites-sopimus,
että tällä hetkellä, niin kuin
valtakunnan päälehteäkin seuraamalla
hyvin voi todeta, Cites-sopimuksen rikkomukset ovat maailmanlaajuisia
tapauksia. Ne ylittävät erittäin selvästi uutiskynnyksen
kaikkialla maapallolla, ja kysymys on siitä, että tekniikka
on kehittynyt ja matkalaukut ovat kehittyneet niin, että sata
kappaletta myrkyllisiä käärmeitäkin
voi noin vain matkalaukussa yrittää kuljettaa,
ja kysymys on silloin tietysti erinomaisen harvinaistuneista lajeista.
Tässäkin katsannossa tämä hallituksen
esitys on erinomaisen tarpeellinen, ja toivottavasti siitä myöskin
tiedotetaan ulkomaankielillä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa puhemies! Moni tavallinen kansalainen on ottanut yhteyttä sisävesien
pilaantumisiin liittyen. Heitä harmittaa se, että tällaiset
teollisuuden tai jätevedenpuhdistamojen lorahdukset usein
kuitataan oho-sanonnalla. Tuleeko tässä lainsäädännössä parannuksia
myös näihin asioihin?
Tanja Karpela /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
myös näitä muita esitykseen vaikuttavia
seikkoja, ja eräs, jonka ilolla panin merkille, on, että valmistelussa
on siis tuo törkeän metsästysrikoksen
lisääminen rikoslakiin. Olisin ministeriltä kysynyt,
kun olette paikalla: Missä vaiheessa voimme tätä esitystä odottaa?
Koska tätä pääsemme käsittelemään? Sitä on
hyvin pitkään odoteltu, ja on hieno asia, että ministeriö tätä valmistelee.
Toiseksi, eläinsuojelurikoslain käsittelyssä olemme
keskustelleet tästä eläintenpitokieltorekisteristä,
joka on sinällänsä erinomaisen hyvä aloite.
Mutta onko pohdittu sitä mahdollisuutta, että jos
törkeään metsästysrikokseen
syyllistynyt henkilö omaa esimerkiksi metsästyskoiria,
onko mahdollista, että jos teko on luonteeltaan erityisen
julma, tätä eläintenpitokieltoa voisi
jollakin tavalla soveltaa myös tällaisen metsästysrikoksen
tekijään?
Pertti Salolainen /kok:
Herra puhemies! Itse myöskin tervehdin tyydytyksellä hyvin
lämpimästi tätä Cites-sopimuksen
voimaan saattamista. Olen täällä eduskunnassa
monen vuoden aikana siitä kysellytkin jo aikoinaan. On
todella tärkeätä, että tämä tulee.
Tämähän edellyttää myöskin
sitä, että tulliviranomaiset pystyvät
valvomaan tätä. Se ei ole mikään
pikkujuttu, koska kun tiedetään, että tällaisia
harvinaisia eläimiä ja niitten osia tulee matkalaukuissa,
niin tulliviranomaisten pitää pystyä myöskin
tunnistamaan niitä, ja monet eläinlajit ovat todella
uhattuina sen vuoksi, että niistä tehdään
matkamuistoja ja sitten joitakin käytetään sukupuolisina
kiihokkeina, kuten esimerkiksi Kiinassa tiikeristä saatuja
osia. Eli tämä on kyllä tärkeä asia
ja ei mikään pikkujuttu. Isot rahat liikkuvat.
Lintuja kuljetetaan matkalaukuissa elävinä. Sitten
ne kituvat ja kuolevat siellä. Tärkeä asia.
Kiitoksia ministeri, että olette tämän
ottanut esille.
Toinen kysymys koskee sitten tätä törkeän metsästysrikoksen
tekomuotoa. Minäkin kysyisin ministeriltä: missä mennään
nyt tällä hetkellä?
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tuohon viimeiseen kysymykseen, minkä ed.
Salolainen esitti, voi yhtyä. Siitä on olemassa
lakialoitekin, useitakin ehkä, yksi ainakin täältäkin puolelta
salia. Tosiaan silloin, jos on joskus — aina silloin tällöin
näin tapahtuu — mahdollisuus kiittää hallitusta,
niin toki se pitää tehdä. Se on asiallista
ja reilua. Mutta tänä vuonna, kun on luonnon monimuotoisuuden
merkkivuosi ja hallitukselta on tullut huonoja esityksiä,
muun muassa Pallas-hotelli, metsästys, laajentaminen pieniin
kansallispuistoihin, hallituksen esitys 99, joka on valtiopäivillä kesken,
ja moni muu tällainen luontoa polkeva asia, niin tämä nyt
on hyvä nimenomaan tämän vuoden merkeissä luonnon monimuotoisuuden
näkökulmasta, joka on uhanalainen asia. Kuudes
sukupuuttoaalto on menossa, ja Cites-sopimuksen toteuttaminen omalta osaltaan
on tätä luonnon monimuotoisuuden hupenemaa estämässä.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi luonnonsuojelu-
ja ympäristölain saattamiseksi, ja voidahan sanoa,
että ajan tasalle saattamiseksi. Nythän on ilimenny
tuolla Itä-Suomessa nämä karhut. Eikö toisekkipäin
voi ajatella, jotta ihimisiäki pitääs
vähä suojella. Nyt ku siellä on karhuja
vaikka kuinka paljo ja sieltä on marjat loppunu, ne on
tullu ihimisten puutarhahan mellastamahan ja syömähän
omenia, katkoomahan ja tuhoamahan omenapuut. Eikö täs lais
voisi pikkusen puuttua siihenki, että suojeltaas myös
tällä konstin ihimisiä.
Onko, arvoisa ministeri, mahrollista, että tämän
lain puittees pistetähän näiden puutarhojen ympärille
valtion kustannuksella kunnon aitaukset, että siellä voijaan
harrastaa omenanviljelyä jatkossaki? Ja uskoisin, että omenanviljely
laadukkeiden suhteen leviää Suomessa, jos kasvihuoneilmiö leviää,
eli täällä todella hyödyllisiä kasveja
puutarhoissa jatkossaki voitais viljellä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ihan ystävällishenkisenä kommenttina
ed. Miedolle, että tässä nyt ei ilmeisesti
ihan olla sillä puolella barrikadin todellakaan, muussa
mielessä kuin siinä mielessä, että karhu
kuuluu metsästyslain piirissä oleviin eläimiin,
jota lakia luontodirektiivillä myöskin säädellään.
Siellä toimitaan asianomaisen hoitosuunnitelman mukaan
ja sen mukaisesti kaatomääriä on oikein
reippaasti nostettu, ja tuntui tämän päivän
uutisiin kuuluneen sekin, että ei ole tarkoituksenmukaista
tässä vaiheessa enää ... Karhut
ovat nimittäin menossa yöpuulle puoleksi vuodeksi,
antaa niitten rauhassa nyt mennä, ja sillä tavalla
jättävät ne omenatkin rauhaan siellä,
ed. Mieto. Turha aita nyt tässä vaiheessa enää.
Mutta mikä koskee törkeää tekomuotoa,
sen asian minä toivoisin hartaasti etenevän, koska sillä puolella
on todella jonkinlainen sellainen sanktiointi paikallaan, joka jollakin
tavalla edes hätkähdyttää. Nyt
alkaa olla siitä kyse, että pidetään
pilkkana koko tätä oikeusjärjestystä.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ympäristönsuojelulait
ja luonnonsuojelulait ja nämä ovat ajan tasalla
ja niin, että ne ovat linjassa eurooppalaisen menettelyn
kanssa, mutta olisi hyvä, että olisi eurooppalaisen
luonnonsuojeludirektiivien linjausten mukainen tämä suomalainenkin
luonnonsuojelu, joka lähtee totaalikieltämisestä.
Esimerkiksi tänäkään päivänä tätä Natura
2000 -direktiiviä ei ole implementoitu suomalaiseen
lainsäädäntöön — siellä on
totta kai luonnonsuojelulaissa kaksi viittauskohtaa, 64 § ja
en muista toista ulkoa — vaikka perustuslakivaliokunnan
päätöksessä, kun Suomi liittyi
Euroopan unionin jäseneksi, silloin nimenomaan päätettiin,
että pitää kaikki nämä yksityiskohtaiset
ja tarkat direktiivimääräykset ottaa
suoraan lakiin. Kysyn ministeriltä: Milloin tämä implementointi
tehdään?
Toinen huomio, arvoisa puhemies. Äskeisessä puheenvuorossa
esimerkiksi ed. Tiusanen ja ed. Salolainen puhuivat törkeästä metsästysrikoksesta
ja antoivat minun mielestäni turhaa mustamaalausta suomalaista
metsästyskulttuuria kohtaan. Suomalaiset metsästäjät
suomalaisissa metsissä kyllä käyttäytyvät
vastuullisesti ja osaavat hoitaa riistaa. Suurin osa metsästäjistä esimerkiksi
ei riistaa ollenkaan metsästystapahtumassa näekään.
He keskittyvät pääasiassa riistanhoitoon.
Toivon, että tällaisissa keskusteluissa, kun puhutaan
lainrikkojista, on itsestäänselvää,
että heidät saatetaan tuomioistuimen eteen saamaan
tuomio, mutta ei mustamaalata sitä suurta joukkoa oivallisia
metsästäjiä, jotka tekevät hyvää työtä suomalaissa
metsissä. Toivon, että keskustelussa pysytään
asiassa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Edustajat Mieto ja Hoskonen ovat käyttäneet
erittäin hyviä puheenvuoroja, joihin haluan yhtyä.
Suomalainen metsästäjä on paras luonnonsuojelija.
Suomalainen metsästäjä tajuaa luonnon
arvon ja hän pitää yllä luonnon
kaikkinaista tasapainoa. Haluan yhtyä tähän
ed. Hoskosen esille tuomaan ajatukseen.
Mutta suomalaisella maaseudulla koetaan hätää suurpetovaaran
johdosta. Minulle eilen soitti Keuruun läntisestä osasta
yksinhuoltajaäiti, joka sanoi, että enää ei
uskalla lähteä kuntolenkille ulkoilemaan. Lapset
pelkäävät petoja. Siellä karhut
vierailevat omenapuitten äärellä, ja
jälkiä on niin paljon, että petoyhteyshenkilöt
eivät enää kykene tai viitsi tai välitä näitä jälkihavaintoja tehdä.
Samoin tämä yksinhuoltajaäiti myös
kertoi siitä, että hän ei ole uskaltanut
mennä lähistöllä olevaan metsäänsä katsomaan
tuulenkaatopuita, joita nämä kesän myrskyt
ovat kaataneet. Samoin minuun ovat ottaneet myös lukuisat
muut henkilöt yhteyttä tämän
lisääntyneen suurpetovaaran johdosta.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa
on ajankohtainen kirjoitus sivulla 2, jossa asiantuntija tuo esille,
kuinka sudet uhkaavat porotaloutta hyvin vakavasti. Arktisten elinkeinojen
asiantuntija tuo tiedemiehenä esille pätevät
näkökohdat siitä ongelmasta, mitä sudet
tänä päivänä merkitsevät.
Jos jotain tänä päivänä tarvitsee
suojella, se on todellinen luonnon ystävä: ihminen
luonnossa, marjastaja, sienestäjä. Lapsiperheet
eivät uskalla enää mennä metsään.
Samoin kalastajat kaikkoavat niiltä seuduilta, missä on
vaarana petojen kohtaaminen.
Joku sanoo, että minä en pelkää.
Minä sanon, että tähän hänellä on
oikeus antaa oma mielipiteensä, mutta kuinka mahtaisi olla
tositilanteessa sitten, jos petovaara olisi realistinen. Helppo
on jossakin kaupungissa tai jossakin sisätiloissa sanoa,
että minä en pelkää petoja,
tai maisemassa, jossa tietää, että niitä ei
välttämättä ole. Mutta en epäile,
on varmasti niitä, jotka eivät todellakaan pelkää.
Mutta vielä suurempi asia on antaa täysi oikeus
sille pelolle, joka on terve suojavaisto vaaran osalta ihmisillä,
jotka pelkäävät petoja. Näitä ihmisiä on
paljon.
Joudun todella murheekseni toteamaan, että nuoret ovat
vieraantuneet yhä enemmän luonnosta, samoin lapsiperheet.
Tämä on vakava asia. Samoin metsänomistajat
vieraantuvat myöskin omistamistaan metsistä petovaaran
johdosta. Tämä kaikki on kohta ongelma, jolla
on kansantaloudellisia heijastevaikutuksia.
Edelleen monet ovat pihapiireissään kohdanneet
petoja, mutta meillä on tämä ongelma
jo mennyt niin pahaksi, että maaseudulla, kun ihminen kohtaa
petovaaran, sille vain naureskellaan. Siihen eivät edes
viranomaiset puutu. Kyllä silloin, jos peto tulee kaupunkiin,
kautta maan tulevat television kuvaruudussa piippaavat varoitukset,
että peto on nähty siellä ja siellä.
Onneksi Sirkka-Liisa Anttila maa- ja metsätalousministerinä on
nyt ottanut kantaa, että poliisilakia voitaisiin käydä soveltamaan
ihmisten turvallisuuden toteuttamiseksi ja petojen metsästämiseksi.
(Ed. Kähkönen: Sitä sovelletaan jo!) — Onneksi
tätä on käyty soveltamaan ja, aivan kuten
ed. Kähkönen Pohjois-Karjalasta sanoi, tässä on
nyt otettu oikeita askeleita, mutta tällä tiellä pitää vain
edetä pontevammin.
Minun mielestäni perustuslaki takaa ihmisen turvallisuuden
niin maaseudun syrjäisimmässäkin paikassa
kuin kaupungissa. Tämän on oltava lähtökohta.
Vaikka liikenne tappaa ihmisiä ja ihminen itsekin käyttäytyy
väkivaltaisesti toista ihmistä kohtaan, valitettavasti,
niin metsä ja suomalainen maaseutu on perinteisesti koettu
turvan ja rauhan tyyssijana ja sellaisena se tulee säilyttää.
Se, mikä on törkeätä, on se,
että tätä rauhaa ja turvallisuutta on
vaarannettu suurpetopolitiikalla, ja tähän ainakin
kansa vaatii muutosta. Toivon, että poliittiset päättäjätkin
alkavat vihdoin tajuta, mitä kello on asiassa lyönyt.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa herra puhemies! Vastaan omaan toimialaani liittyvistä laeista
ja varsinkin tästä käsitellystä laista.
Ehkä tärkein omaan toimialaani liittyvä laki
on perustuslaki, ja kun se äsken mainittiin, niin muistutettakoon
nyt, että paitsi että siellä turvataan
meidän kaikkien henki ja koskemattomuus, niin myös
velvoitetaan meistä jokainen ylisukupolviseen vastuuseen
säilyttää ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta
ja säästää tämä maailma
aina seuraaville ja sitä seuraavillekin sukupolville. Suomen
perustuslaki on itse asiassa maailmankuulu siitä, että se
on yksi ensimmäisistä, jossa myös tämä velvollisuus
ja vastuu on kirjattu.
Sitten käsillä olevaan ympäristörikoslain muuttamiseen.
Täällä monet puhuivat viisaita juuri
Cites-sopimuksesta, ja ehkä eniten kommentoisin ed. Salolaisen
tärkeää havaintoa tulliviranomaisten
ja myös syyttäjien ja poliisien puolelta rikostutkijoiden
osaamisesta. Meillä on tällä vaalikaudella paitsi
tämä uudistus, niin jo muun muassa ed. Karpelan
mainitsemat rikoslain pykälämuutokset koskien
eläinsuojelurikoksien törkeää muotoa,
ja kerrottakoon jo nyt kaikille kysyjille, että ne ovat
ihan viimeistelyä vailla. Minulla on vielä yksi
puhelinsoitto saamelaiskäräjille tekemättä, koska
haluan noudattaa saamelaislain henkeä. Se puhelu ei tänään
onnistunut, mutta toivottavasti huomenna onnistuu. Sen jälkeen
kaikki on aivan valmista myös metsästysrikospuolella
törkeän metsästysrikoksen tänne
tuontiin.
Mutta siis kaikkien näiden lakien yhteydessä on
noussut esille se — ja tämä siihen ed.
Salolaisen tärkeään havaintoon vastauksena — että koulutuksen
puute on ilmeistä siltä osin, kun ympäristörikoslainsäädäntö muuttuu.
Valvojat, metsästyksen puolella riistanvalvojat, ovat kovasti toivoneet
paitsi lisää resursseja, niin yhteistä koulutusta
poliisien ja syyttäjien kanssa. Eläinsuojelupuolella
tämä havainto on aivan sama. Cites-puolella se,
mikä on laitonta ja mikä on suorastaan elämää maailmalla
tuhoavaa laitonta tuontia näitten harvinaisten kasvien
ja eläinten osalta, on myös koulutus aivan keskeinen.
Meillä tuomarien ja syyttäjien koulutuksessa on
nyt otettu uusi linja, jossa samalla halutaan kouluttaa tätä koko
ketjua. Ei ole mitään järkeä siinä,
että ketjun eri osaset saavat eri koulutusta. Sen takia
sama prosessi — kun näin muun muassa ed. Räsäsen — on
otettu käyttöön myös lapsiin
kohdistuvassa väkivallassa samalla tavalla, ja silloin
se on tehokkaampaa koulutusta ja alan eri toimijat myös
koulutuksen yhteydessä voivat saman tien kouluttaa toinen
toisiaan, koska se on osoittautunut tärkeäksi.
Sisävesien pilaantumisesta kysyttiin. Tältä osin
oleellisimpia ovat eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä oleva
vesilaki ja siellä tiukentuneet normistot siltä osin.
Tässä itse asiassa puitepäätös
tuo lähinnä vain pesuainerikoksiin, kun pesuaineet
joskus pilaavat vesistöjä, vielä nykyistä suurempia
tiukennuksia. Mutta hyvä hallituksen esitys vesilaista
tunnistaa myös nämä uudet vesirikokset,
sen lain rikkomisen pykälät, hyvin.
Sen lisäksi vielä tehtiin hyvä kysymys
siitä, että nyt eläintenpitokieltoon
määrätyt viimeinkin päätyvät
rekisteriin — ed. Karpelan pohdinta. Se rekisteri on todella
tärkeä, niin kuin tiedätte, ja olette
sitä pitkään ajanut. Metsästysrikosten
osalta on ajateltu, että merkittävänä rangaistusmuotona
tulisi metsästyskielto, ja sen on ajateltu olevan tehokkaampi
ja itse asiassa lausunnonantajatkin pitivät sitä todennäköisesti ennaltaehkäisyn
näkökulmasta tehokkaampana kuin itse asiassa ne
rangaistusten koventamiset, joita tässä on. Mutta
ajatus siitä, että vaikka sitä koiraa
kohdeltaisiinkin hyvin, niin se on ollut mukana rikoksenteossa,
tuli lausuntokierrokselle, ja ajattelimme niin, että jottei
tämä tärkeä hanke viivästy
tai jää yli vaalien, niin sitä ei tuoda
tähän yhteyteen pohdittavaksi. Mutta tiedämme, että se
tulee valiokunnalle asiantuntijalausunnoissa esiteltäväksi,
ja se on mielestäni kyllä ihan hyvä havainto.
Arvoisa puhemies! Tästä esityksestä ja
siihen liittyvistä seikoista en tunnistanut kysymystä luonnonsuojelulaista,
jonka ed. Hoskonen kysyi. Se on ministeri Lehtomäen toimialaa
kokonaan. Ihan uutena asiana, josta ed. Pulliaiselta haluan kuulla
jossain vaiheessa yksityisesti lisää, täytyy kysyä,
ovatko Suomesta todella marjat loppuneet. Tähän
asti en ole kuullut, että sellaista olisi.
Pertti Salolainen /kok:
Herra puhemies! Minun on pakko puuttua ed. Hoskosen puheenvuoroon,
nimittäin ei täällä ole kukaan
puhunut mielestäni vastuullisista metsästäjistä.
Metsästäjien enemmistö on vastuullisia,
lainkuuliaisia ja toimii hyvin. Ainoa kysymys, joka täällä esitettiin, koskee
salametsästäjiä ja törkeitten
metsästysrikosten tekijöitä, ja sitä nyt
ministeri on kommentoinut varsin tyydyttävästi.
Eihän täällä kunnon metsästäjistä ole
kukaan puhunut halaistua pahaa sanaa.
Mutta sitten tästä petovihasta, jota täällä Suomessa
nyt lietsotaan lehdissä jnp. koko ajan ja myöskin
eduskunnassa: täytyy muistaa, että Suomen vaarallisimmat
eläimet ovat koira ja punkki.
Risto Kuisma /sd:
Arvoisa puhemies! Kaikella kunnioituksella, mutta en kyllä yhdy
ed. Lauri Oinosen pelon lietsomiseen. Kyllähän
karhu ja susi kuuluvat suomalaiseen luontoon vähintään
yhtä hyvin kuin ihminenkin. Enkä oikeastaan ymmärtänyt
ed. Miedonkaan puheenvuoroa muuten kuin vähän
leikkisästi sanottuna, että hän ehkä ehdotti
karhulle sakkoja.
Kyllähän metsästäjät,
niin kuin ed. Salolainen sanoi, ovat pääasiassa
kunnon väkeä, samanlaista väkeä kuin
me ihmiset yleensä olemme. Kyllä kuitenkin on
todettava, kun itse olen maalla asunut melkein koko elämäni
ja liikun lähes päivittäin metsässä sienestämässä,
marjastamassa, lenkillä, suunnistamassa jne., että kyllähän
tämä syksyaika on huonointa aikaa, ei sen takia,
että pelkäisin susia tai karhuja, nehän
ovat erittäin arkoja eläimiä ja pakenevat
ihmistä, vaan sen takia, että pelkään
metsästäjiä, koska hirven metsästäjät
täyttävät kaikki metsät Etelä-Suomessa, ja
vaikka he ovat ammattitaitoisia, niin olen katsonut, että on
liian suuri riski mennä niihin metsiin, missä hirveä metsästetään,
sieneen tai marjaan. Oikeastaan hyvänä sieniaikana
se hieman harmittaa, mutta minulla ei ole mitään
metsästäjiä vastaan sinänsä.
Itse en metsästä, mutta olen vuokrannut pienet
metsämaani kyllä hirviseurueelle. Siinä mielessä ei
kannattaisi kiihkoilla tämän asian ympärillä puoleen
eikä toiseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tuon vain esille niitä sanoja
ja tuntoja, joita kansalaiset minulle tuovat pääosin
maaseudulta, mutta myös kaupunkilaiset, joilla on vapaa-ajan
asuntoja maaseudulla, tuovat näitä näkemyksiä esille.
Samoin myös kaupunkilaiset, jotka haluaisivat liikkua luonnossa,
sanovat, että he eivät enää uskalla
tuolla maaseudun metsäpoluilla, lenkkipoluilla, kulkea.
(Ed. Salolainen: Lisää vielä pelottelua!) — Ikävä kyllä tämä ei
ole pelottelua, vaan tämä on todellista totta.
Keuruun—Virtain—Ähtärin-seuduilla,
rajamailla siellä, hyvin monet ihmiset ovat minuun ottaneet
yhteyttä. Samoin Karstulasta, Kivijärveltä,
Kyyjärveltä, Pylkönmäeltä on
minuun otettu yhteyttä näissä asioissa
kuin myöskin Joutsan seudulta. Erityisen paljon Kuhmoisista
ja myös Jämsän osa-alueelta on otettu
vuosien saatossa kuin myös Petäjävedeltä on
otettu yhteyttä. (Ed. Kankaanniemi: Varmaan vielä Multia!) — Tietysti
Multia ja Keuruu ovat myöskin näitä ilman
muuta selviä asioita, mutta varsin laajalti minuun kansalaiset
ovat ottaneet yhteyttä petovaaran johdosta. — Samoin
Petäjäveden kunnanhallitus viime vaalikaudella
esitti vakavan huolensa siitä, mikä petovaara
on koululaisille. No, tämä ratkaistaan koulukyydeillä,
mutta onko tämä sitten oikeaa liikuntaa, että lapset
vieraantuvat petovaaran takia jo koulumatkankin teosta?
Minulle eilinen yksinhuoltajaäiti esitti Keuruun länsiosista
todella vakavan huolen ja sanoi, että hänen pikku
tyttönsä kysyi, pitääkö meidän muuttaa
täältä kaupunkiin, kun noita karhuja
liikkuu tuolla pihalla. Tämä on nyt semmoinen
kysymys, että haluan tämän vakavasti
tuoda eduskunnassa esille, ja minulla on todella hyvä tilaisuus
tänään tuoda tämä yksinhuoltajaäidin
esitys.
Mutta sen ovat tuoneet esille myös aikuiset miehet,
muun muassa Karstulasta he sanoivat, että tuo siellä eduskunnassa
esille, mihin hulluun tilanteeseen tämän suurpetopolitiikan
ja petojen suojelun takia on jouduttu. On kerrottu, kuinka paljon
on tullut aineellisia vahinkoja. On revitty heinäpaaleja.
No, ne ovat tietysti aineellisia vahinkoja. On tapahtunut monia
muitakin vastaavia asioita, aitoja on särkynyt karhujen
tullessa pihapiireihin. Nämä ovat vain osoitus
siitä, että meillä on petopolitiikka
täysin pilalla.
Samoin metsästäjät valittavat sitä,
että ei saada lupia riittävästi suurpetojen
metsästykseen. Metsästäjät uskovat,
että jos suurpetoja saataisiin kunnolla metsästää,
pedoille palautuisivat vaistot, joihin täällä usein
viitataan, että ne kaikkoavat ihmistä. Mutta ihminen
ei ole enää pedolle vaara. Petojen ei tarvitse
pelätä ihmistä, koska ihminen ei enää metsästä sillä tavalla
kuin menneitten sukupolvien aikana, kun metsästys on rajoitettua.
Jopa hätätilanteissa pelätään,
uskaltaako tuota petoa ampua.
Eräs kansanedustajakollega kertoi minulle, että hän
oli joutunut maantiellä auton kanssa kohtaamaan susilauman.
No, hän oli autossa, hän selvisi siitä mutta
sanoi, että jos hän olisi ollut yksin tuolla tiellä vaikkapa
pyörän kanssa, niin olisi ollut aikamiehelle vaarallinen
tilanne eteläisessä Suomessa. Hän näki
vain kiiluvia silmiä ympärillään
paljon, kun susilauma oli ollut maantiellä auton ruhjomaksi
jääneen muun metsäeläimen, ilmeisesti
metsäpeuran, ympärillä.
Joten tämä petopolitiikka on paljon vakavammasti
otettava asia. On nöyryyttävää,
että 2000-luvulla suomalaisten tarvitsee pelätä petoja
kuten ehkä joskus 1800-luvulla. Kun 1900-luvulta pedot
puuttuivat pääosista Suomea, siitä ei
ollut luonnolle minkäänlaista vahinkoa. Luonnon
ystävät uskalsivat liikkua metsissä.
Ei tullut iäkkäämmän marjastajan
mieleenkään pelätä petoja. Täällä viitattiin
siihen, että vaarallisimpia petoja ovat punkki ja jotain
muuta. Nämä ovat tietysti vaaratekijä,
mutta ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Oinonen, nyt pitäisi olla lähempänä tätä keskusteltavaa
aihetta.
Arvoisa puhemies! Keskeisimmän sanomani olen saanut
tässä julki tuotua.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Muutama sana myös omasta puolestani,
ja ensin taustoiksi, että kotikunnassani tälläkin
hetkellä yritetään poistaa poliisin luvalla
yhtä karhua, joka pihapiireissä on pyörinyt,
ja myös oman kesämökkini luona niitä oli
kuukausi sitten seitsemän kappaletta yhtä aikaa
ja kansainvaellus liittyi siihen ihan katsomaan.
Mutta, arvoisa puhemies, tässä talossa joskus kuulee
puheenvuoroja ja toivoisi, että niitä ei jatkossa
kuultaisi, eli tietyllä tavalla tulee tunne, että joillakin
kansanedustajilla on asennevamma myös metsästystä ja
metsästäjiä kohtaan. Se on yksi harrastus
ja hyvinkin tärkeä tietyillä alueilla,
muun muassa Pohjois-Karjalassa, ja toki sitten, jos syyllistytään
rikkomuksiin, niistä on rangaistava. Itsekin olen tehnyt
aikoinaan törkeästä metsästysrikoksesta
lakialoitteen ja toivon, että se etenee.
Mutta poliisin resursseihin ja poliisin tehtäviin.
Meillä Lieksassa yksi poliisi on täysin työllistetty
ollut koko syksyn näitten petoasioitten takia, ja toisaalta
me tiedämme hallintouudistuksen myötä ja
muutenkin, että poliisin työtehtäviin
tavallaan ei tälläkään hetkellä,
näihin varsinaisiin työtehtäviin, ole
resursseja riittävästi. Myös poliisipäällikkö,
tai apulaispoliisipäällikkökö hän
tällä hetkellä on tämän
uudistuksen myötä, on vedonnut julkisuudessa,
että poliisin resurssit eivät riitä tähän,
että he joutuvat päivästä toiseen
näitten asioitten kanssa pyörimään. Toki
tähän tarvitaan vapaaehtoisia henkilöitä hyvin
paljon ja on tarvittu, että nämä ihmisille
todella vaaraksi olevat karhut on voitu poistaa.
Mutta minä toivoisin, että jatkossa hyvin
nopealla aikataululla (Puhemies: 2 minuuttia!) voitaisiin päästä ratkaisuun,
joko riittävästi näitä lupia
saadaan ministeriön puolelta tai tähän
löydetään sitten organisaatiosta muualta
henkilöt, jotka sitten pystyvät nämä päätökset
tekemään.
Ensimmäinen varapuhemies:
Minä todellakin tarkoitin äsken totta, että pysyttäisiin
nyt siinä, mitä hallituksen esitys tarkoittaa.
Koskee kaikkia.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Saattaa olla, että minäkään
en pysy ihan aiheessa, mutta tässä tämä keskustelu
on käynyt laidasta toiseen.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Niin, mutta tarkoitin äsken, että me palaisimme
tähän hallituksen esitykseen.
Hyvin lyhyesti vaan totean sen, että näen
tärkeänä sen, että vakavista
metsästysrikoksista säädetään
rangaistus. Se on hieman sama asia kuin myöhemmin käsittelyyn
tuleva harmaa talous -kysymys, että rehelliset yrittäjät
siinä harmaassa taloudessa kärsivät ja
rehelliset metsästäjä kärsivät,
jos kaikki syyllistetään, monesti. Tämä asia
on hyvin tärkeä minusta nostaa ja selvittää.
Minä uskon, että metsästäjät
ymmärtävät tämän tilanteen
täysin, kun se on vaan kohtuuden rajoissa ja ihan oikeasti
pystytään ne vakavat metsästysrikkomukset
ottamaan siellä erilleen.
Ministerin puheenvuoroon sen verran, kun ministeri totesi, että hän
ei usko, että Suomessa marjat on loppu. Suomi on suuri
maa, ja Pohjois-Karjalassa, kun muutama hehtaari sitä metsää on meilläkin
vaimoni kanssa, jos sieltä puolukkoja löydätte
puoli litraa, niin se on hyvä saavutus, mutta Pohjois-Karjalassa
ei ole marjoja tällä hetkellä.
Minä yhdyn siihen näkemykseen, että karhu
ja susi kuuluvat suomalaiseen luontoon, mutta eivät ne
kyllä kuulu omenapuihin. Omenoitten keruu puista on ihan
muitten tehtävä. Minusta tässä meidän
pitää pystyä ymmärtämään,
että Suomi on erilainen ja on erilaisia tarpeita ja erilaisia
uhkakuvia ja niitten kanssa pitää pystyä elämään.
Pentti Tiusanen /vas:
Herra puhemies! Nyt on siis kysymyksessä hallituksen
esitys, jonka olemme todenneet hyväksi, jossa nimenomaan myös
luonnonsuojelurikos on laajentunut ja se on otettu sillä tavalla
mukaan rikoslakiin, että Cites-sopimukseen liittyvät
ongelmat ovat siinä eli luonnonvaraisten kasvien ja eläinten
kauppa, suojeltujen eläinten kauppa.
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut siis
värikästä. Toteaisin vain tähän
sen, että toivottavasti, kun Cites-sopimusta käsitellään
ympäri maailmaa, ei Kiinassa synny puheenvuoroja, jotka
lähtevät siitä, että amurintiikeriä ei
pidä suojella ja sitten pitkä syyluettelo, Intiassa
ei Cites-sopimuksen kohdalla käytäisi keskustelua, ettei
bengalintiikeriä pidä suojella, ja vaikkapa Brasialassa
ei sanota, että se on kansalaisten etu ja oikeus mennä Amazonakselle
ja tappaa syötäväkseen, ottaa lajeja
omaan käyttöönsä, vaikka ne
olisivat suojeltuja ja äärimmäisen uhanalaisia,
kuten esimerkiksi manaatit ovat. Sen takia, kun nyt Cites-sopimusta
ja luonnonsuojelua ja ympäristönsuojelua käsitellään,
on tietysti vähän kummallista, että keskustelu
kääntyy muualle. Tämä hallituksen
esitys 157 on nyt hyvä, ja toivon mukaan sitten muuallakin
maailmassa tämä Cites-sopimus saisi enemmän
turvaa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina ed. Lauri Oinoselle ja
vähän muillekin siitä, että Suomen
poronhoitoalueen erikoisasia ja -tila on otettu huomioon sekä EU-lainsäädännössä luontodirektiivin
poikkeuksena että myöskin Suomen liittymissopimuksessa
EU-jäsenyyteen poikkeussäädöksellä elikkä ikään
kuin lähdetään siitä, niin kuin
tässä olisi ensimmäinen kerta ja tämä kenttä olisi
todella avoin ihan millekä tahansa.
Tanja Karpela /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri taisi todeta mielestäni
erittäin osuvasti — olikohan Maaseudun Tulevaisuus — että ei sääntöjä noudattavan
rehellisen metsästäjän tarvitse pelätä tätä tulevaa
sanktiota törkeästä metsästysrikoksesta
aivan samalla tavalla kuin ei meidänkään
tarvitse pelätä muita rikosoikeudellisia seikkoja,
kun me noudatamme lakia. Eihän tästä haittaa
ole kenellekään kunnolliselle, rehelliselle metsästäjälle.
Mutta meidän täytyy, niin kuin kaikessa muussakin
lainsäädännössä, varautua
myös sellaisiin tilanteisiin sellaisten henkilöiden
kohdalla, jotka eivät lain kirjainta noudata.
Minusta tällainen petovihan lietsonta on siinä mielessä vahingollista,
että kun me pyrimme tällaisella lainsäädännöllä suojelemaan
näitä äärimmäisen uhanalaisia
eläimiä, niin on hyvin vahingollista silloin tuoda
tällaista tunteenomaista pelon tunnetta tai vihan tunnetta.
Pitää muistaa, että jos taloudellisesti
haluamme myös katsoa tätä tilannetta,
niin esimerkiksi Suomi on tällä hetkellä eräs
johtava luontomatkailumaa juuri suurpetojen ansiosta. Meillä on
myös muita Euroopan maita, jotka ovat väkimäärältään
runsaampia ja pinta-alaltaan pienempiä, joissa on esimerkiksi susien
lukumäärä huomattavasti suurempi, ja siksi
on mielestäni varsin omituista, jos me emme tässä maassa
kykene elämään noin 150:n tai 200 susiyksilön
kanssa, kun meillä kuitenkin on vielä erämaata
jäljellä. Tätäkin lajia on siis
vähemmän jäljellä kuin saimaannorppia.
Mitä tulee poronhoitoalueeseen, niin kannattaa nyt
kuitenkin pitää mielessä, että meillä ei
ole tutkimusten mukaan pariinkymmeneen vuoteen päässyt
yksikään susi elävänä Ruotsin
puolelle tätä susikantaa elävöittämään.
Susikanta on Ruotsissa tutkimusten mukaan hyvinkin degeneroitunutta
juuri tästä syystä, että sudet
ammutaan jo viimeistään sitten poronhoitoalueella.
Tästä syystä me tarvitsemme tällaista
lainsäädäntöä. Yleensä syynä on
(Puhemies: 2 minuuttia!) salametsästys, ei niinkään
laillinen metsästys. Mutta juuri sen vuoksi me tarvitsemme
näitä sanktioita ja tämän tyyppistä lainsäädäntöä.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Painoin nappia ennen kuin kuulin ohjeistuksen
mutta silti totean hallituksen esityksen hyväksi ja sen verran,
että se, mikä tässä eniten ottaa
voimille, on, että kun puhutaan näistä erilaisista
kiihokkeista, seksuaalisuudesta ja muusta vastaavasta, niin ei puututa
primitiivisempien kansojen ja uskontojen tämmöiseen
todella hämmästyttävään luuloon,
on sitten kyse sarvikuonoista tai kodiakinkarhuista tai tiikereistä tai
mistä tahansa, siinä, että näitä eläimiä tapetaan
valtavat määrät pelkästään
miehisen potenssin takia. Me emme voi keskustella tästä julkisesti,
koska se taas loukkaisi poikkitieteellisesti tai poikkitaiteellisesti
jotain toista kulttuuria.
Meillä Suomessahan on kyllä erittäin
jalo seksuaalinen otus, nimittäin poro. Ei poroja silti
täällä metsästetä eläimellisesti
ja tuhota sukupuuttoon, koska me tarvitsemme jotain potenssia. Toki
jotkut japanilaiset ja kiinalaiset hakevat kyseistä uutetta.
Mutta se ongelma, vielä kerran, on se, ettei puhuta
ihan rehellisesti siitä, että nyt, kun vielä me sanomme,
niin kuin ed. Salolainen puhui, että tullissa täytyy
olla tietoisuutta siitä, jos tänne tuodaan joitain
kiellettyjen eläinten osia, todellisuudessa kaikki eläinten
osat, mitä tänne yritetään salakuljettaa,
ovat varmasti kiellettyjä. Minkä takia niitä yritettäisiin
salakuljettaa sitten, ja mitä muuta tarkoitusta olisi kuin
joku tämmöinen eksoottinen kiihotus? Sen verran
vielä liittyen tähän kyseiseen juttuun,
mutta muuten ihan hyvä esitys.
Oikeusministeri Tuija Brax
Arvoisa puhemies! Oikeastaan tähän käsiteltävänä olevaan esitykseen
ei enää tullut lisäkysymyksiä ja
kommentteja. Kiitos kaikista kiitoksista, ja toivon, että valiokunta
käsittelyn jälkeen on yhtä tyytyväinen.
Tämä on hyvä päivä suomalaiselle
ympäristönsuojelulle, mutta ennen kaikkea se,
että Eurooppa sai tämän direktiivin valmiiksi,
on vielä parempi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Itse kiipesin työhuoneestani tänne,
kun kuulin keskusteltavan karhuista. Karhuthan kuuluvat tähän, koska
sinällään ne ovat samanlaisia suojeltavia eläimiä tämänhetkisen
käsityksen mukaan tiettyinä aikoina ja koko ajan.
Luvan perästä saa etelämpänä ampua
näitä tai vähentää.
Kyse on vain siitä, jotta sinällään
tämä laki on hyvä, siinä mielessä en
arvostele tätä, mutta kun kuuntelin tätä karhukeskustelua,
niin silloin tulee esille ihmisten tämmöinen oikeudentaju
ja se, jotta jos niitä on liian paljon jossakin eikä saisi
lupia, niin sitten voi olla, että ihmiset ottavat oikeuden
omiin käsiinsä ja sitten joudutaan tätä lakia
soveltamaan. Siinä mielessä tämä keskustelu
ei sinällään ole hyvin paljon sivussa,
vaikka puhemies tässä huomauttikin, että keskustellaan
tästä laista. Sen takia minä odotan,
että nykyinen hallitus ja tulevat hallitukset katsovat
ihan oikeasti ne alueet, esimerkiksi Pohjois-Karjalan, jossa karhut
kiipeilevät omenapuissa ja tulevat pihoille roskiksia kaivelemaan.
Silloin ne eivät enää ole kyllä sitä kantaa,
minkä pitäisi olla sillä tavalla suojeltua,
vaan ne, jotka tulevat häirikkökarhuiksi pihoihin
eivätkä hätistämällä lähde,
kyllä pitäisi hävittää pois
sieltä.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Virtanen käytti itse
tähän hallituksen esitykseen liittyvän
puheenvuoron, joka oli suunnilleen niin, että kuka hävittää arvokkaita
uhanalaisia lajeja ja miten niistä käydään
kauppaa, salakuljetusta. Tähän on todettava, että esimerkiksi
Amazonaksen alueelta nimenomaan Cites-sopimuksen vastainen salakuljetus
suuntautuu pohjoiseen eli lähinnä Yhdysvaltoihin,
jonneka siirtyy hyvin paljon erilaisia arvokkaita uhanalaisia lajeja,
myös ed. Pulliaisen mainitsemia lintuja, erinäisiä lintulajeja.
Sitten ne, mitkä liittyvät taas tähän
ajatukseen näistä kiihokkeista ja muista taikka
sitten erilaisiin kulttuuriperinteisiin, tietysti esimerkiksi sarvikuonon
sarvi, jota käytetään veitsen tuppena
tai tällaisen jemeniläisen pikkumiekan tuppena,
ovat ongelmia, mutta suurin ongelma varmasti on siellä,
missä on myös rahaa, ja Kiina on taas tietysti
ongelma tiikerin suhteen, yleensä kaikkien juovikkaiden
kissojen, johtuen juuri tästä niin sanotusta kiinalaisesta lääketieteestä.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Kerrankin olen ed. Tiusasen kanssa ihan samaa
mieltä, että Amerikassa on kasvanut tämän
kaltainen kiellettyjen eläinten salakuljetus. Mutta halusin vaan
tässä nyt Suomen puitteissa puhua tästä, että jos
oikeusministerillä on parempaa tietoa, niin hyvin vähän
saadaan mitään eläviä eksoottisia
kiellettyjä lajeja Suomessa tullissa kiinni. Kyllä ne
yleensä menevät sitten tänne täytettyjen tai
jotenkin muuten kiihottavuustarkoituksessa eksoottisesti hankittujen
juttujen puoleen, että sen verran vaan korjaan tuota.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todella
hyvä. Haluan lyhkääsesti vain todeta
sen asian, että se on hyvä, jotta rangaistuksia
kovennetahan sen osin, jos näitä eläimiä ja
eläinten osia tuorahan Suomehen mihnä muodossa
hyvänsä. Me rangaastahan silloin omia kansalaasia.
Ehkä niille annetahan tietoa siitä, jotta ei kannata
tuoda. Mutta millä me saarahan tuol maailmalla sen kurihin,
jotta siel ei tapahru tätä salamettästämistä?
Siinä onkin isompi ongelma, mutta ehkä se Suomen
iso porukka, joka sieltä näitä tuo, saarahan
kurihin ja ne edesauttaa sitä, jotta raha ei pyöri,
jotta ne ei enää salamettästä niitä siellä muuallapäin.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Sen verran vielä vierustoverini innoittamana
ja ed. Tiusasen, että juuri nyt tulee tällä hetkellä televisiossa
loistava ohjelma näistä eläimistä,
jotka saattavat justiin kuolla sukupuuttoon, ja siinä justiin
paikan päällä tehtävää perustyötä oli
se, että manaatteja esimerkiksi opetettiin lapset hoitamaan
Amazonilla, että vietiin niin kuin manaatinpoikasia ja
muuta. Yhdyn täysin vierustoverini näkemykseen
ja taas kerran oikeastaan jopa ed. Haaviston; kun hän aina
puhuu, että pitäisi paikan päällä auttaa
ihmisiä, niin kyllä näitä eläimiäkin
ennen kaikkea ja tätä koulutusta. Mutta vielä kerran,
koska kyse on uskonnosta ja taikauskosta, joka liittyy näihin
alkeellisiin primitiivisiin uskontoihin, niin meidän täytyisi
rohkeasti tunnustaa tässä mielessä jopa
eräänlainen kristinuskon ja eurooppalaisen sivistyksen
ylemmyys ja uskaltaa puuttua näihin todellisiin ongelmiin,
jotka ovat ihmisen psykologiassa.
Keskustelu päättyi.