Täysistunnon pöytäkirja 94/2010 vp

PTK 94/2010 vp

94. TIISTAINA 5. LOKAKUUTA 2010 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys laiksi Suomen perustuslain 84 §:n muuttamisesta

 

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perustuslain säännöksiä valtion talousarvion täydellisyysperiaatteesta ja tasapaino- eli kattamisvaatimuksesta. Talousarviosta voitaisiin jättää pois nykyisin vaadittu arvio valtionvelan ottamisesta ja määräraha valtionvelan lyhentämiseen. Talousarviossa tulisi kuitenkin aina osoittaa, miten alijäämäisen talousarvion edellyttämä rahoitustarve katetaan.

Muutoksen tavoitteena on lisätä talousarvion kattamisen läpinäkyvyyttä ja mahdollistaa valtionvelan hallinnointi nykyistä tehokkaammin. Valtionvelkaa voitaisiin ottaa ja lyhentää joustavasti eduskunnan antaman lainanottosuostumuksen asettamissa rajoissa ja säästää näin myös lainojen korkokuluissa. Näette hallituksen esityksestä, että puhumme kuitenkin merkittävistä säästömahdollisuuksista, jotka on arvioitu esityksen perusteluissa. Muutos ei vähentäisi eduskunnan budjettivaltaa, sillä eduskunta voisi edelleen niin halutessaan ottaa talousarvioon arvion valtion lainanotosta ja valtionvelan lyhennysmäärärahan. Tarkoitus on, että muutos tulisi voimaan 1. syyskuuta 2011, jolloin sitä voitaisiin soveltaa varainhoitovuodelle 2012 hyväksyttävään valtion talousarvioon.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Braxin selvityksen jälkeenkään ei oikein ainakaan minulle tullut selväksi se, miksi pitäisi jättää pois arvio valtion lainoista tai määräraha valtionvelan lyhentämiseen. Joka tapauksessa realismia pitäisi olla.

Toinen asia, arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri, mikä puuttuu talousarviosta, on talousarvion vaikuttavuus ja sen eri momenttien yhteisvaikuttavuus ilmastonmuutoksen hillintään. Sitä on pyytänyt muun muassa ympäristövaliokunta ja kiinnittänyt siihen huomiota. Se ei ole kehittynyt. Päinvastoin nyt on todettu esimerkiksi ympäristövaliokunnalle, että tällaista arviota on erityisen hankala tehdä. Uskoisin, että asia ei ihan näin ikävä ole. Todella on syytä toivoa, että tämä mainittu näkökulma olisi myös Suomen talousarviossa, niin että nämä summat voitaisiin esittää myös kansainvälisessä keskustelussa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokuntajärjestelmällä on väliä. Se vihdoin viimein varmasti rupesi kirkastumaan siinä vaiheessa, kun tarkastusvaliokunnasta päästiin eduskunnassa yksimielisyyteen. Täällä esitettiin silloin kaikenlaisia arvailuja siitä, onko tämä kovasti tarpeeton instituutio, ja erikoisesti ed. Ukkola, joka sittemmin on kuulemma kääntänyt takkinsa, mikä on erittäin positiivinen ilmiö, on lausunut erittäin voimakkaita vastalauseita tarkastusvaliokunta-instituutiosta, mutta nyt sitten on päätynyt oikealle tielle.

Tässä on malliesimerkki siitä, mitä se merkitsee käytännön tasolla: käydään muun muassa valtion talousarviojärjestely läpi, katsotaan, onko siellä todellisia turhakkeita, jotka vielä kaiken lisäksi tulevat erinomaisen kalliiksi. Minä olen ymmärtänyt niin, että jos budjettikirjassa sanotaan, että 5 miljardia euroa otetaan velkaa — kun siellä lukee näin — se pitää ottaa. Näin minä olen ymmärtänyt sen. Ja se tarkoittaa sitä, että se on muuten kallis operaatio, kun 5 miljardia euroa otetaan ja hoidetaan se asia sitten taas tasapainoon. Siinä katsannossa pitää olla rationaalinen järjestely, jotta ei niille välittäjille ulkomailla näitä rahoja kylvetä. Joka tapauksessa se, mitä ed. Tiusanen totesi, että tasapainoperiaatteen pitää toteutua, on ihan itsestäänselvää, ja mitä läpinäkyvämmin sen parempi, mutta ei sillä tavalla, että se turhakkeilla tehdään äärimmäisen kalliiksi.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Me emme täällä ole ihan pienistä summista puhumassa, kun katsomme, mitkä lainanottovaltuudet olemme eduskunnasta antaneet. Olemme antaneet 110 miljardiin euroon asti lainanottovaltuudet.

Valtion lainan käsittely tulona on ollut erikoinen tapa. Laina on lainaa, joka on jossain vaiheessa maksettava pois. Tuloista ei makseta korkokuluja, mutta lainasta ne aina tulevat. Nykyinen toimintamalli on ollut joustamaton. Onneksi ne pahimmat virheet on jo korjattu. Aikaisemmin otettiin turhaa lainaa pelkästään sen takia, kun se oli määritelty otettavaksi. Sitä ei onneksi enää tehdä.

Tietyllä tavalla tämä annettu uusi laki muuttaa käytäntöä tietenkin joustavaksi. Lainaa voitaisiin ottaa ja lyhentää joustavasti lainanottosuostumuksen rajoissa. Tietenkin on pohdittava sitä, mitä muuta tästä seuraa kuin se, että pystymme noin 20 miljoonaa euroa säästämään korko- ja lainanottokuluissa. Läpinäkyvyyttä varmasti tulee, koska valtion velkaantuminen tulee näkymään silloin suoraan miinuksena tulojen ja menojen erotuksen myötä tai varsinaisten tulojen ylijäämä.

Mutta silti esityksessä huolestuttaa se, että velan ja vastuiden määrä voi unohtua eduskunnassa. Velkaa ja pitkäaikaisia vastuita tulisi käsitellä nykyistä enemmän. Yksi jatkopolku talouden hallinnan kehittämisessä on ottaa käyttöön kunnistakin ja myös yrityksistä tutut tulos-, tase- ja rahoituslaskelmat. Lisäksi tänä päivänä valtion Keltaisessa kirjassa jätetään hyvin merkittäviä eriä käsittelemättä. Näkisin, että jatkossa eduskunnassa tulisi käsitellä valtiota konsernina, jolloin myös muun muassa liikelaitokset tulisivat mukaan käsittelyyn.

Tulos- ja taselaskelman pohjana voisivat vallan mainiosti olla ifrs-pohjaiset laskelmat. Taselaskelmassa esimerkiksi tulisivat mukaan leasingvastuut, pitkäaikaiset sopimusvastuut ja myös korottomat eläkevastuut, jotka ovat valtiolla erittäin merkityksellinen erä. Valtion eläkevastuut, jotka ovat kattamattomia, nousevat lähes 90 miljardiin euroon. Tänä päivänä niitä ei käsitellä tässä talossa oikeastaan laisinkaan muuten kuin tilintarkastuskertomuksen yhteydessä.

Miltä tase näyttäisi, jos me käsittelisimme sitä konsernitaseena? Nykymuotoinen tase vuonna 2008 näytti noin 15 miljardia miinusta. Jos me tekisimme ifrs:n mukaisen taseen, joka olisi konsernista, niin se olisi näyttänyt 51 miljardia miinusta vuonna 2008. Se tarkoittaa sitä, että vaikka koko valtion omaisuus ja rahat käytettäisiin velkojen ja vastuiden maksamiseen, niin sen jälkeen jäisi vielä velkoja ja vastuita katettavaksi yli 50 miljardia euroa. Nämä luvut ovat huomattavasti suurempia tämän vuoden lopussa ja ensi vuoden lopussa. Meidän miinusmerkkimme kasvaa lähes 30 miljardia euroa. Veikkaan, että olemme lähes 80 miljardissa eurossa vuonna 2011.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan tulisi jatkossa käsitellä budjetin yhteydessä tulos-, tase- ja rahoituslaskelmat. Lisäksi talouden tunnuslukuja tulisi kehittää. Nykyinen tapa mitata valtionvelkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen ei kerro tosiasiassa mistään muusta kuin löyhästi valtion potentiaalisesta kyvystä maksaa velkoja takaisin, hyvin teoreettisesti. Sen sijaan suhteuttamalla velat tuloihin päästäisiin todellisuutta paremmin kuvaavaan mittariin. Valtion tuloilla velkoja voidaan maksaa, jos ylipäätään jotain jää ylitse. Mittariehdotuksia jatkoa ajatellen ovat omavaraisuusaste, velkaprosentti, nettovelkaprosentti. Hyvä tunnusluku on myös korkojen suhde tuloihin. Laskin äsken, että se on noin 5 prosenttia meidän viimeaikaisista tuloistamme tälle vuodelle.

Taseen ja rahoituslaskelman käsitteleväksi tahoksi sopisi vallan mainiosti valtiovarainvaliokunta, jonka vastuulla olisi samalla käsitellä pitkän ajan taloudellista kestävyyttä sekä siihen liittyviä toimenpiteitä. Nyt tulevaisuus jää vain valtiovarainministeriön käsiin. Poliittista vastuuta tulevaisuuden taloudesta ei kanna kukaan.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin pitää tulla puhujapönttöön asti kiittämään hallitusta edellisestä esityksestä ja tästä esityksestä. Molemmat ovat tärkeitä ja kuljettavat kutakin asiaa oikeaan suuntaan. Nyt kysymys on asiallisesti ottaen valtion kassanhallinnasta, ja niin kuin kansanedustaja Pulliainen tässä totesi, tarkastusvaliokunta käsitteli valtion kassanhallintaa ja sen ongelmia vuonna 2007 käsitellessään Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta. Tarkastusvirasto oli käsitellyt valtion kassanhallintaa ja ennen kaikkea valtion lainanottoon liittyvää problematiikkaa budjettitalouden kannalta.

Valtion kassanhallinnan valinta tuolloin tarkastusviraston tarkastuksen kohteeksi perustui kassanhallinnan valtiontaloudellisiin merkityksiin ja tarkastuskohteeseen liittyviin suuriin riskeihin. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen mukaan, jota siis valiokunta käsitteli ja josta teki myös mietinnön, valtion kassanhallintaa voitaisiin toteuttaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Se oli johtopäätös. Tarkastuksen perusteella havaittiin kassanhallinnan vahva sidonnaisuus ja vahva yhteys valtion talousarvion valmisteluun, velanottoon ja budjettilainsäädäntöön. Valtion kassatilanteen todettiin maksuvalmiuden sijasta määräytyvän talousarviotalouden kassanpitotarpeen ja velanoton vaikutusten perusteella. Kassatilanteen määräytyessä muiden syiden kuin maksuvalmiuden perusteella voidaan kassanhallinnan näkökulmasta joutua toimimaan epätarkoituksenmukaisessa kassatilanteessa, jonkalainen esimerkiksi tämän vuoden valtion kassatilanne ilman muuta on. Maksuvalmiuden selvästi ylittävä kassa asettaa myös vaatimuksia tästä aiheutuvalle riskienhallinnalle.

Kassavarojen määrään liittyy verrattain suuri vuodensisäinen vaihtelu. Valtion maksuvalmius on ollut erittäin hyvällä tasolla koko 2000-luvun ehkä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Valtion kassan koko on vaihdellut 6 miljardista 12 miljardiin vuositasolla. Nyt eduskunnassa käsiteltävänä olevassa valtion talousarvioesityksessä valtion lainanottotarpeeksi esitetään 8:aa miljardia ja valtion kassa taitaa olla — ministeri Katainen ehkä sen paremmin tietää — noin 12 miljardia euroa. Tästä voi jo todeta sen, että kassa vastaa valtion nykyisen budjetin liitteenä olevasta valtion taseesta noin 15—20:tä prosenttia, ja liitteenä olevassa valtion budjetin taseessa ei lainkaan kerrota, ei lähellekään, kaikkea valtion taseeseen kuuluvaa valtion varallisuutta. Sieltä uupuvat osakeyhtiöt ja arvokiinteistöt ja sieltä uupuu paljon paljon tavaraa, mutta nyt valtiovarainministeriö tarkastusvaliokunnan kannanoton perusteella on myös käynnistänyt projektin tämän valtion tasehallinnon kuntoonsaattamiseksi, mikä on äärettömän tärkeä asia, jotta kansalainen ja ennen kaikkea nyt edes kansanedustaja voi lukea, mikä on valtion todellinen taloudellinen asema. Nyt sitä ei pysty tuon budjettikirjan perusteella hahmottamaan.

Siis nyt puhutaan todellakin isosta tärkeästä periaatteesta, joka on perustuslaissa säädetty ja jonka tulkinnan valtiovarainministeriö on omaksunut, että kun eduskunnan täytyy kattaa kaikki menot, jotka talousarviossa säädetään, niin tämä velanotto on katsottu sellaiseksi asiaksi, että kun eduskunta säätää tänä vuonna 8 miljardia euroa velanottoa 12 miljardin kassaan — ja jos verotulot vielä positiivisesti kehittyvät verotuloennusteen yli — niin voidaan ilman muuta puhua ylilikvidin kassan ongelmasta. Ja tämä aiheuttaa sitten monia erityisiä ongelmia valtiovarainministeriölle ja sen rahoitusosastolle ja sen toimeksiannosta toimivalle Valtiokonttorille.

Tarpeettoman suuri kassan koko, herra puhemies, vielä haluan todeta, lisää merkittävästi luottoriskiä, sillä ylimääräinen likviditeetti on sijoitettava mahdollisimman turvaavasti rahamarkkinoille. Valtiokonttori sijoittaa kassavarat suoraan hyvän luottokelpoisuuden omaaviin eurovaltioihin ja saa vakuutena samojen valtioiden velkapapereita, mutta nyt vallitsevan rahoitusmarkkinakriisin aikana on entistä haasteellisempaa ensinnäkin sijoittaa rahat turvaaville rahamarkkinoille.

Vuoden loppuun mennessä toteutettu bruttovelanotto, lainanotto, nostaa kassavarat tarpeettoman suuriksi suhteessa lyhytaikaisiin valtion velvoitteisiin. Tämän bruttolainanottovelvoitteen toteuttaminen vuoden lopulla ei myöskään paranna maksuvalmiutta pidemmällä aikavälillä, sillä kun nyt eduskunnan säätämä lainanotto tapahtuu vuoden loppuun mennessä, niin tuo laina luonnollisesti korkokustannuksista johtuen maksetaan heti vuoden alussa pois. Tarkastusvaliokunnalle vuonna 2007 kerrottujen asiantuntija-arvioitten mukaan tästä aiheutuu sekä korko- että transaktiokustannuksia valtiolle useita miljoonia euroja vuodessa, enimmillään yli 10 miljoonaa euroa vuositasolla. Jos se asetetaan kymmenen vuoden janalle, niin tullaan siis lähes 50—100 miljoonan suuruiseen summaan. Kun eduskunta vuosittain muuttaa talousarvioesitystä noin 40—50 miljoonalla eurolla ja sitä pidetään suurena muutoksena, niin kaikki ymmärtävät, että tällainen lyhytaikainen luotonotto sen takia vain, että perustuslain täydellisyysperiaatetta noudatetaan kirjaimellisesti, johtaa hassuihin, etten sanoisi valtion varoja tuhlaileviin menettelyihin. Nyt tämä esitys korjaa tätä tilannetta.

Herra puhemies! Haluan lopuksi todeta ainoastaan sen, että kun valiokunta käsitteli tarkastusviraston kertomusta 2007, niin valiokunta esitti eduskunnalle kannanoton, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle selvityksen valtion kassanhallinnan kehittämislinjauksista ja lainsäädännön muutostarpeista liittyen valtion talousarvioon ja budjettiperiaatteisiin." Nyt tässä hallituksen perustuslain muutosehdotuksessa on annettu vastaukset. Eri vaihtoehtoja on arvioitu tässä hallituksen esityksessä ja päädytty sitten tähän ehdotukseen, jota periaatteessa täytyy tervehtiä suurella tyydytyksellä. Toivottavasti sekä valtiovarainvaliokunta että myös tarkastusvaliokunta antaessaan perustuslakivaliokunnalle lausunnon paneutuvat siihen, onko tämä näistä vaihtoehdoista paras. Joka tapauksessa se vie asiaa oikeaan suuntaan.

Valtiovarainministeri Jyrki  Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset palautteesta koskien tätä perustuslakimuutosesitystä. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja hyvin kattavasti esitteli oikeastaan keskeisimmät muutokset, en niitä käy toistamaan.

Kyseessä on aika merkittävä maalaisjärjen lisäämisen muutosesitys. Ei tämä nykyinenkään lainsäädäntö ole pahuuttaan väärässä ollut. Se on ollut kaiken vara -lainsäädäntöä, mutta nyt tässä otetaan jo vähän dynaamisempi ote. Eli suomennettuna kysymys on siitä, että ei ole pakko nostaa sitä lainaa, joka budjetissa on päätetty, jos ei ole tarve, siitä on kysymys.

Toiseksi voisi todeta, että käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun valtion maksuvalmius ei yleensä edellytä tätä koko lainanottoa, koska meillä on kassassa muitakin eriä, niin esimerkiksi tämä joustavuus on tarpeen silloin, kun siirtomäärärahoja käsitellään. Vuodelle 2009 tehdyistä budjettipäätöksistä siirtomäärärahoista johtuen vuodelle 2010 siirtyi noin 3 miljardin euron kattamisvastuut, eli 3 miljardia euroa vähemmän tarvittiin 2009, koska kysymys oli siirtomäärärahoista, ja nyt sitten puolestaan 2010 tarvittiin sen verran enemmän.

Lisäksi tässä valtion kassassa on talousarvion ulkopuolisia varoja, tämmöisiä vieraan pääoman luonteisia varoja: on muun muassa talousarvion ulkopuolisten rahastojen kassavarat, kunnille ja muille veronsaajille tilitettävät varat sekä erinäiset talletetut vieraat varat. Valtiontalouden kannalta on eduksi, jos myös nämä erät olisivat käytettävissä tilapäisesti valtion maksuvalmiuden hallintaan, toisin sanoen näitä erilaisia eriä voitaisiin käyttää valtionvelan hallintaan joko lainanottoa vähentämällä tai velan kuoletuksia lisäämällä. Näin toimimalla säästäisimme valtionvelan koroissa aika paljon, kuten puheenjohtaja Ahde muun muassa äskeisessä puheenvuorossaan laskeskeli.

Tämä esitys ei kavenna eduskunnan budjettivaltaa, koska eduskunnalla edelleenkin olisi mahdollisuus määritellä lainanoton tarve ja toimia niin kuin tällä hetkellä toimitaan, jos näin haluttaisiin toimia joissakin tietyissä tapauksissa, mutta toisaalta sitten esitys mahdollistaisi joustavamman käytön, ja näin ollen tämä itse asiassa lisää läpinäkyvyyttä. Niin kuin ed. Lauslahtikin puheenvuorossaan totesi, menojen ja tulojen ero on se olennainen tieto. Se, että päätämme ottaa joulukuussa seuraavalle vuodelle velkaa tietyn määrän, ei kerro sitä, tarvitaanko sitä velkaa, ja siinä mielessä voidaan todeta jo, että ei tämä nykyinenkään menettely ole paras mahdollinen läpinäkyvyyden kannalta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä luvataan, että muutoksella lisätään talousarvion kattamisen läpinäkyvyyttä ja luotaisiin edellytykset tehostaa valtionvelan hoitoa. Läpinäkyvyyden lisääminen on tietysti hyvä asia, jos siihen todella voidaan päästä, samoin valtionvelan hoidon tehostaminen on tärkeä tavoite.

Pitkään kuntapolitiikassa olleena muutenkin olen seurannut valtion eri yksiköiden talousarvion hoitamista viimeisten vuosien aikana. Minua huolestuttaa eniten se, että tämä läpinäkyvyys alkaa häipyä kokonaan verrattuna siihen tilanteeseen, joka vallitsi vaikka parikymmentä vuotta sitten, jolloin selkeästi pystyttiin yksilöimään erilaisia menokohteita. Nykyään myönnetään vaan tällaisia suuria könttäsummia, joitten alla on sitten lukuisia ehkä vähemmän pakollisia menokohteita, joihin on eri tasoilla erittäin vaikea tarttua. Minä toivoisin, että myös tähän menopuolelle saataisiin enemmän läpinäkyvyyttä, niin kuin ennen vanhaan on ollut.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Tätähän on käsitelty tässä vain teknisenä kysymyksenä, ja ilmeisesti siinä siltä näkökulmalta kassahallinnan kannalta onkin etuja. Toisaalta minusta velanotossa on toinenkin puoli. Minusta julkisen talouden pitäisi mahdollisimman vähän velkaantua. Ymmärrän, että on toisenlaisiakin käsityksiä, mutta minusta velanotto tarkoittaa aina edeltäkäsin syötyjä verotuloja. Siinä mielessä päinvastoin tämmöinen joustavuus, joka mahdollistaa suuremman velan oton, ei ainakaan ole suositeltavaa. Tässähän pyritään siihen, että vähennettäisiin näin teknisessä mielessä, mutta tässä myös on mahdollista se, että budjettivalta edelleen siirtyy pois eduskunnalta, niin kuin valtiovarainministeriö sanoo. Ei poistu, jos eduskunta ei sitä tahdo, mutta ilmeisesti näin saattaisi käydä.

Ymmärrän hyvin, että monet poliitikot ajattelevat, että velanotossa ei ole mitään vaaraa, eikä varsinkaan valtion velanotossa, mutta itse kuulun kyllä toiseen ryhmään. Olen ollut niin täällä eduskunnassa kuin kuntataloudessakin hyvin pidättyväinen velanoton suhteen. Tietysti, mitä vähemmän on velkaa, sitä paremmat mahdollisuudet sitten on, jos tulee kriisitilanne, ottaa sitä velkaa. Mutta normaalitalousaikana sitä ei pitäisi ottaa.

Sitten itse tekniseen kysymykseen, jota tässä on tarkasteltu, ja varmasti tarkastusvaliokunnan rooli on tarkastella sitä. Minusta sen olisi paremmin voinut toteuttaa perustuslain tulkinnalla. Minusta perustuslaissa ei ehkä tähän päivään sovellettuna ole kattamisvaatimuksella edes tarkoitettu sitä, että lakia pitäisi muuttaa. Sitä on nyt vain tulkittu jostain syystä hölmöllä tavalla. Sitten perusteluissa sanotaan, että hallitus ei yksin voi muuttaa tulkintaa. Ei tietenkään yksin, mutta esimerkiksi talousarvion yhteydessä se voi muuttaa sitä esittämällä uuden tulkinnan. Jos eduskunta hyväksyy talousarvion, niin sitä kautta tämä olisi hoidettu. Minusta (Puhemies: 2 minuuttia!) perustuslain tulkinta teknisillä syillä ei ole hyvä keino.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Taxellin komiteassa, joka viime talvena luovutti perustuslain uudistusta koskevan mietintönsä, tätä asiaa käsiteltiin, niin kuin täällä sanotaan, viime kesäkuussa valtiovarainministeriöstä tulleen kirjelmän perusteella. Tuossa komiteassa todettiin kyllä keskustelussa, että tämä asia on sellainen, joka kannattaa toteuttaa, viedä eteenpäin, mutta ajanpuutteen vuoksi komitea ei tähän ottanut kantaa, vaan jätti sen erillishankkeeksi. Nyt on tietysti hyvä ja erinomaista, että hallitus on tämän esityksen tehnyt.

Komiteassa pohdittiin myös tätä mahdollisuutta, mihin ed. Kuisma viittasi, että perustuslakivaliokunta esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan esityksestä ottaisi tulkinnan tässä asiassa. Mutta ehkä on selkeintä, että kun on perustuslain 84 §:ää tulkittu tähän asti näin kuin on tulkittu, niin sitä ihan tarkistetaan tältä osin. Silloin ei ole ainakaan mitään epäselvyyttä, noudatetaanko perustuslakia vai ei, kun se on selkeällä pohjalla.

Mitä itse tähän esitykseen tai muutokseen tulee, niin tämä täydellisyysperiaatteen muuttaminen tältä osin on mielestäni hyvin perusteltua. Tämä, niin kuin tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Ahdekin totesi, on pienoinen säästölakikin, eli turhia lainanottokuluja saadaan pois. Vuosien mittaan siitä kertyy kohtuullinen summa, ja siten tämä järkevöittää tilannetta. Uskon kyllä, että eduskunta pitää kiinni budjettivallastaan niin, että tässä ei mitään vallansiirtoa tapahdu mihinkään suuntaan.

Eli kaiken kaikkiaan hyvin järkevä ja kannatettava esitys, joka on syytä viedä eteenpäin ja loppuun asti.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ensinnäkin on onniteltava ja kehuttava hallitusta, kannatan tätä esitystä ihan varauksetta. En koe, että kyseessä on eduskunnan budjettivalta, jos valtio organisaationa hoitaa likviditeettiään mahdollisimman taloudellisella tavalla. Niinhän kunnatkin tekevät, niinhän jokainen yritys tekee, ja jokainen ihminen pyrkii tekemään niin omassa taloudessaan, että hoidetaan likviditeettikysymyksiä taloudellisella tavalla. Eduskuntahan voi ja sen pitääkin antaa hallitukselle ne valtuudet, missä rajoissa hallitus ylipäänsä voi taloudessa liikkua. Niinhän tässä on valtuuksia annettu pitkin matkaa, milloin miljardeja ja milloin vähän pienempiä, mutta valtuudet on haettu tästä talosta. En koe, että maksuvalmiuden hoitaminen liittyisi budjettivaltaan oikeastaan millään lailla. Tässä budjettikirjassahan, joka minulla on tässä pöydällä, on se budjettivalta, ja senhän eduskunta sitten hyväksyy niine muutoksineen, mitä se kulloinkin tekee.

Tässä budjettikirjassa olisi muutenkin kehittämisen varaa. Täytyy kuitenkin positiivisesti sanoa, että sivulta 690 alkaa taloudellinen katsaus ja sille suunnalle toivoisi vielä kehittämispanoksia. Se auttaa tosi moneen lähtöön, että sieltä saa asioista kiinni. Vaikka siellä sanotaankin, että se ei enää ole eduskunnan budjettivallan piirissä, se on tällaista lisäinfoa, niin sillä on kyllä käyttöarvoa kansanedustajan työssä ja varmaan muuallakin.

Kun hallituksen esityksessä todetaan, että lainatulon määrä — siis käytetään vielä hallituksen esityksessäkin tällaista termiä kuin "lainatulo", vaikka olen kokenut, että kyllä se menoksi tuppaa kääntymään. — on nostettu kokonaan viimeistään varainhoitovuoden lopussa riippumatta siitä, olisiko lainanotto ollut tarpeen valtion maksuvalmiuden kannalta. Kuinka kauan ja kuinka moneen kertaan tässäkin salissa kokeneemmat kansanedustajat ovat tämän asian perään puhuneet, tästä löytyy aika paljon historiankirjoista merkintöjä. Vihdoinkin tämä esitys tulee!

Tämän Keltaisen budjettikirjan osalta todella kannustan meidän nuorekasta valtiovarainministeriämme etenemään uudistusten tiellä. Otetaan nyt vaikka seuraavaksi tavoitteeksi, että käyttötalousmenot erotetaan investointimenoista, ettei täällä ole makroinvestoinnit ja rautanaulat samoilla momenteilla. Se on nykyaikaa, ja se voisi olla esimerkiksi seuraava vaihe. Tässä on muutenkin kehittämisen varaa.

Sitten kun tässä nyt ollaan luomassa edellytyksiä valtionvelan tällaiselle taloudelliselle hoidolle, että likviditeetin hoitoa parannetaan ja tällä tavalla säästetään valtionvelasta maksettavia korkomenoja, ja kun tätä laidasta laitaan varmaan kannatetaan, niin kyllä on pakko vielä kuitenkin vähintään retorisesti kysyä, miten on mahdollista, että tällainen keksitään vasta nyt. Viittaan vähän siihen, että tästä on todella puhuttu pitkään, että tämän esityksen antaminen on viimeistään nyt ollut tarpeen.

Puutun tähän säästöpuoleen, johon myöskin täällä on viitattu, siihen että Valtiokonttori arvioi, että 20 miljoonaa voidaan tällä tavalla säästää. Kun jätetään tämmöinen lainsäädäntöön — jos se sitten on lainsäädännöstä johtuva, sen on kyseenalaistanut muun muassa valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Manninen ja todennut, että siinä perustuslakia tulkitaan väärin, että nykyinenkin laki antaisi myöden tulkita toisin — tämän tulkinnan hinta on noin 20 miljoonaa euroa vuodessa, ja se on se vuodesta toiseen. Se on ollut budjettipohjissa, ja 12 miljardin kassalla — se on muuten kolmen kuukauden maksuvalmius noin tasaisella vauhdilla valtion menoja ajatellen, se on aika vahva kassa — tällainen tulkinta on tullut todella kalliiksi, ja hyvä, kun se nyt korjataan niin, että se oikein perustuslakiin kirjataan. Se mahdollistaa järjen käytön ja taloudellisen maksuvalmiuden hoitamisen.

Kiinnitän huomiota myöskin siihen hallituksen esityksen kohtaan, että joissakin olosuhteissa, jos vuodenvaihteessa on jouduttu maksimoimaan lainanotto sen tähden, että on tulkittu lakia näin, se on voinut vaikuttaa myöskin valtion luottoriskilisään. Senkin hallitus toteaa omissa perusteluissaan, ja sillä on silloin jo aika kova hintalappu, jos luottojen hinnat nousevat sen tähden, että valtio on teknisistä syistä joutunut ottamaan turhaa lainaa.

Mutta lämpimästi tätä kannatan ja motivoin meidän valtiovarainministeriämme uudistamaan kaiken kaikkiaan tätä talousarvioasiakirjaa ja koko valtion budjetin rakennetta. Siinä työssä varmaan saa apua kaikilta meiltä kansanedustajilta, mutta ennen kaikkea tämä villakoiran ydin on valtiovarainvaliokunnan ja tarkastusvaliokunnan suunnalla. Hyvä esitys!

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Laki on erittäin hyvä, koska se säästää valtiolta korko- ja muita lainanhoitokuluja 20 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan on kuitenkin pohdittava sitä, miten pitkälle se vie asioita. Väittäisin, että jäämme hieman puolitiehen tässä kohdin. Siltä osin meillä valtiovarojen käsittelyyn jää aika paljon pohdinnan paikkoja esimerkiksi siitä, miltä osin eduskunta jatkossa käsittelee tasetta ja missä muodossa. Mielestäni ehdottomasti pitäisi saada konsernitase ja se, että se on ifrs-muotoinen, ja ehdottaisin sitä, että kun meillä joka kevät käsitellään kehystä ja 4 vuoden kehystä, niin siinä yhteydessä myös pohdittaisiin, minkälainen tase meillä on esimerkiksi 10 vuoden kuluttua, 20 vuoden kuluttua, ja käytäisiin niitä taseen eriä läpi, miten me hallitsemme pitkällä aikavälillä meidän valtion taloudellista tilaa. Siltä osin meillä on kyllä huomattava petraamisen paikka. Toivottavasti seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan myös näkyviin valtiontalouden pitkän aikajänteen hallinta, ja näen myös siinä eduskunnan roolin vahvistamisen paikan.

Antti  Vuolanne  /sd:

Arvoisa puhemies! Noin valtiosääntöoikeudelliselta kannalta tämän eduskunnan tärkeitä tehtäviä ovat lainsäädäntö ja budjetin tekeminen, lainsäädäntövalta ja talousarvioon liittyvä valta, ja sitten kansainväliset sopimukset. Tässä kuitenkin on tarpeetonta sääntelyä. Jos kerran valtion maksuvalmius ei edellytä välttämättä niin paljon kuin tuo kattamisvaatimus edellyttää lainanottoa, niin siksi tällaisen yksityiskohtaisen sääntelyn purkaminen on varmastikin perusteltua.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Sehän on tärkeää minunkin mielestäni, että tätä tulkinnalla ei kuitenkaan nyt hallitus halunnut hoitaa, koska on vuosikymmeniä itse asiassa toimittu tämän käytännön mukaan, ja jos sitten yhtäkkiä hallitus päättää näin keskeisen periaatteen tulkinnalla muuttaa, niin en pitäisi sitä oikeana. On tärkeää, kun perustuslaissa on kuitenkin säädetty nämä periaatteet, että ne tuodaan perustuslain muutoksena eduskuntaan. Tätä pidän tärkeänä asiana.

Sitten tämmöisenä yleisenä kommenttina tähän keskusteluun: Tämän tarkoituksena on vähentää kuitenkin sitä tarvetta vuosittain, että valtio ottaa ylivelkaa vahvan kassatilanteen olosuhteissa. Tässä tullaan lähemmäs kuntien käytäntöä, jossa kuitenkin se velanotto on valtuus ottaa ja sitten loppuvuodesta arvioidaan, tarvitaanko sitä. Sillä tavalla talonpoikaisjärki on saanut pienen lisäaskeleen Suomen parlamentarismissa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Käytän vielä tilaisuutta hyväkseni, kun ministeri on myös täällä ilonamme, mille annamme suuren arvon, että hän jaksaa tämän asian kanssa meidän kanssamme täällä jumpata.

Mistä vielä voisi säästää? Suurista investoinneista. Meidän suurin investointimme, joka nyt on meneillään, on Seinäjoki—Oulu-rataosuus. Asiantuntijoiden mukaan epätarkoituksenmukaisella tavalla rahaa käyttäen, pätkärahoituskulttuurilla, se voi tulla noin 200 miljoonaa euroa kalliimmaksi kuin se tulisi niin sanotusti talonpoikaisjärkeä käyttämällä. Ministeri Katainen, oletteko tästä tietoinen ja miten te aiotte toimia, ettei tällaisia tapahdu?

Nämä jos mitkä ovat sivukuluja, ja nämä ovat turhia kuluja, ja se on yhteistä rahaa. Yksityinen raha ei varmaankaan näin käyttäytyisi. Vain tällainen isännätön, yhteinen raha voi tulla näin epätarkoituksenmukaisella tavalla käytetyksi. Toivoisin, että jollakin lailla avaisitte ajatteluanne, miten tällaiset isot investoinnit, joita valtio tekee, voitaisiin ja haluttaisiin toteuttaa sillä tavalla, että hinta—laatu-suhde olisi mahdollisimman taloudellinen, eikä niin, että meille asiantuntijat paitsi surevat myös vähän ilkkuvat, että kun valtio tekee, niin siinä on hintalappu aina maksimissaan. Tähän toivoisin vähän kommentteja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina.

Ensinnäkin, näyttää olevan yksi asia, josta edustajat ovat erimielisiä, ja se on tämä perustuslain 84 §:n tulkinta, että riittäisikö tulkinta tässä yhteydessä vai muuttuuko pykälä. Ed. Kuisma oli sillä mielellä, että tämä olisi suhmuroitavissa tulkinnalla. Olen toista mieltä. Olen hallituksen esityksen linjoilla, elikkä että pykälä muutettakoon, se on selvä peli. Ja sillä viitoitetaan myöskin tietä siihen, että perustuslaki voi tässä katsannossa olla dynaaminen laki. Aikaisemminhan se oli lähtökohtaisesti äärimmäisen konservatiivinen laki. Silloin, kun tänne eksyin 1980-luvulla, se oli niin konservatiivinen laki kuin yleensä laki voi konservatiivinen olla.

Toinen asia, josta haluan kommentoida, on se, että täällä on mainittu nämä riskilisät. Se on varmasti semmoinen asia, että nyt on oikea aika konseptien muuttua sen takia, että mennäänpäs reilu vuosi eteenpäin, niin riskilisillä on hirmuisen suuri merkitys kaikessa velkaliikenteessä, oli se mihinkä suuntaan tahansa.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän perustuslain luonteeseenkin kuuluu, että se on muuttumaton ja konservatiivinen. Ei sitä pitäisi vähällä muuttaa. Tietysti tässä keskustelussa tuli esiin koko tämä valtion talousarvion ja tilinpäätöksen erilaisuus verrattuna yritystalouteen. Aikaisemmin lähdettiin julkisessa taloudessa siitä — taitaa olla vieläkin jossain laissa, kunnallislaissa, määräys — että ensin arvioidaan menot ja sitten veroprosentti määrätään sen mukaan, että tulot kattavat menot, ja pikkuhiljaa on sitten menty tähän, että otetaan lainalla merkittävästi ja sitten on investoinnit erotettu. Eli alun perinhän on ajateltu julkista taloutta, että sillä kassavirralla maksetaan niin käyttömenot kuin investoinnit. Todellisuus on siitä irtaantunut, ja varsinaisestihan ei lainsäädäntömuutoksiakaan siinä ole tehty. On tulkittu, ja kun on ollut lainanottomahdollisuus, niin on menty aika kauas siitä alkuperäisestä todellisuudesta, jossa lainanotto ilmeisesti oli sitten tämmöinen poikkeus ja se rinnastettiin tuloihin.

Eli sitten, jos lähdetään tähän keskusteluun, että tehdään taseet ja investointimenot erotetaan jne., niin sitten varmasti täytyy perustuslakiakin ehkä muuttaa ja käytäntöjä. Onko se sitten hyvä asia, että eduskunta ja julkinen talous ovat samojen lakien alla kuin yritystoiminta, niin en ole täysin vakuuttunut. Tällä julkisella taloudella ja julkisella toimilla on aivan eri päämäärät kuin yritystaloudella, vaikka tietysti niillä on myös yhteisiä intressejä.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden sääntelyyn ja eduskunnan budjettivaltaan liittyvien asioiden pitää olla omastakin mielestäni, aivan kuten ed. Matti Ahde sanoi, selkeitä, kirjoitettuja eikä tulkintakysymyksiä.

Matti Ahde /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan lyhyt kommentti tähän velanottoon. Se, että vuoden lopussa tehdään tällainen merkittävä lisävelanotto ilman, että se tarve on niin suuri, vaikuttaa Suomen julkikuvaan merkittävästi, koska Euroopan unioni esimerkiksi tilastoi valtioitten velkamäärän vuodenvaihteen tilanteen perusteella, ja kun tämä 3 prosentin velkasääntö, jota Suomi haluaa noudattaa, on tärkeä asia, niin on senkin kannalta tärkeää, että syntyy ulos oikea kuva valtiosta, tämän velan tosiasiallisesta määrästä ja tarpeesta.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuismalle hieman pohdintaa. Ei ole kyse siitä, että me lähdemme tekemään yritysmäistä toimintaa, koska kysymyshän on kuitenkin inhimillisestä, poliittisesta päätöksenteosta, mutta samaan aikaan meidän päättäjien tehtävä ei ole pistää päätä pensaaseen ja olla tietämättä tosiasioita, jotka meidän tulee tietää, kun mietimme pitkän ajan talouden hallintaa. Jos me siirtyisimme konsernitaseen käyttöön ja tuloslaskelmiin, niin se johtaisi siihen, että meidän valtiontalouden läpinäkyvyys lisääntyisi ja myös meidän oma tietoisuutemme siitä, miten meidän päätöksemme vaikuttavat talouden tilaan, parantuisi.

Keskustelu päättyi.

​​​​