4) Hallituksen esitys laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetun lain muuttamisesta sekä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
annetun lain 9 §:n kumoamisesta
Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli
Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä hallituksen
esitys laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta
sekä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksista annetun
lain 9 §:n kumoamisesta. Tässä esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia
sillä tavalla, että peruspalvelujen valtionosuusprosenttia
korotetaan 0,03 prosenttiyksikköä 34,11 prosentiksi
valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun muutoksen perusteella.
Tässä ovat pohjana pääosin jo
aiemmin lainsäädännöllä päätetyt
tehtävät.
Niin ikään tässä yhteydessä valtion
ja kuntien yhteisten tietojärjestelmien kehittämiskustannuksien
rahoitusta ehdotetaan jatkettavaksi sillä tavalla, että vuosina
2011—2014 kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään
vuosittain 1,88 euroa asukasta kohden. Lisäksi vuoden 2011
valtionosuudesta vähennettäisiin 0,23 euroa asukasta
kohden julkisen hallinnon it-palvelukeskuksen perustamisen ja toiminnan
rahoittamiseksi. Tämä on hyvin merkittävä asia
kaiken kaikkiaan. Tämä liittyy tähän
suureen tietojärjestelmien uudistamiseen.
Niin ikään tässä yhteydessä veroperustemuutoksista
johtuvat kunnallisveron menetykset ehdotetaan korvattavaksi lisäämällä kunnan
peruspalvelujen valtionosuutta 24,20 euroa asukasta kohden. Tässä Kiviniemen
hallitus jatkaa Vanhasen molempien hallitusten linjaa. Lakiehdotuksessa
aluehallintovirastoille ehdotetaan lisättäväksi
oikeus sakon uhalla määrätä valtionosuuden
tai kotikuntakorvauksen saaja noudattamaan velvoitteitaan. Sanktiomahdollisuus
siis palautetaan valtionosuuslakiin.
Viimeisenä asiana tässä lakiehdotuksessa
esitetään puitelakiin sisällytetyn niin
sanotun kriisikuntia koskevan arviointimenettelyn vakinaistamista.
Tässä arviointimenettelyssä kunta ja
valtio selvittävät yhdessä kunnan mahdollisuudet turvata
lainsäädännön edellyttämät
palvelut. Arvioinnin tekee kolmen henkilön ryhmä:
puolueeton puheenjohtaja, kunnan edustaja sekä valtiovarainministeriön
edustaja. Ryhmän esityksien toteutuksesta päättää asianomaisen
kunnan valtuusto.
Tämä arviointimenettely käynnistyy
automaattisesti, jos kunnan talouden heikkoutta kuvaavat tunnusluvut
täyttyvät. Tunnusluvut kuvaavat kunnan rahoituksen
riittävyyttä ja vakavaraisuutta. Tarkastelussa
ovat mukana kahden vuoden tilinpäätökset.
Tässä arvioinnissa käytetään
edelleen kahta linjaa. Toinen on kunnalle tehtävä tasapainotusohjelma,
jossa ensisijainen tavoite on alijäämäkierteen
katkaisu. Toisena vaihtoehtona selvitetään myös
kuntaliitoksen mahdollisuus, jos siihen halukas naapurikunta löytyy.
Tähän mennessä nämä kriteerit
on täyttänyt 39 kuntaa. Tällä hetkellä kahdessa
kunnassa arviointityö on käynnissä, ja
se päättyy vuoden 2011 tammikuussa. Tähän
mennessä kriteerit täyttäneistä kunnista
14 kunnassa on tapahtunut kuntaliitos. Arviointimenettelyssä olleiden
kuntien asukasluku on yhteensä noin 4 prosenttia koko maan
asukasmäärästä. Seuraava, järjestyksessään
kuudes arviointikierros käynnistyy ensi vuoden elokuussa.
Arvioinnin kohteena olevat kunnat ovat tiedossa ensi vuoden kesäkuussa, jolloin
vuoden 2010 tilinpäätöstiedot ovat käytettävissä.
Tämä arviointimenettely on mahdollistanut kunnan
ja valtion tiiviin vuoropuhelun, ja se on lisännyt kunnissa
tietoisuutta kunnan taloustilanteesta. Talouden tunnusluvut ovat
parantuneet lähes kaikissa arvioinnin kohteena olleissa
kunnissa. On todettava, että voimavarat ovat löytyneet lähes
kaikissa tapauksissa sillä tavalla paikallisista päättäjistä,
että käänne on saatu aikaan. Siksikin
tämä kriisikuntamenettely on syytä vakinaistaa.
Niinpä tästä menettelystä saatujen
myönteisten kokemusten perusteella hallitus esittää eduskunnalle
tämän menettelyn vakinaistamista nyt, jolloin
myös puitelain 9 §:ää esitetään
kumottavaksi ja vastaava pykälä esitetään
siirrettäväksi valtionosuuslakiin. Tämän
pykälän lopullinen paikka arvioidaan sitten kuntalain
kokonaisuudistuksen yhteydessä, mutta nyt se esitetään
lisättäväksi valtionosuuslakiin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Tölli esitteli hallituksen
esityksen 160. Haluaisin ihan omalta puoleltani pitäytyä yhteen
yksityiskohtaan, ja se on nimenomaan terveyspuolen, terveydenhoidon
ja sairaanhoidon valtionosuudet. Vuonna 2007 se oli 22,4 prosenttia.
Se on tullut alas kyllä suunnilleen samassa kulmassa kuin
lehmän häntä viime vuosien aikana, negatiivinen
kehitys sen suhteen, että vastaavasti vielä samaan
aikaan ovat nousseet erilaiset palvelumaksut, jotka ovat myös
noin 20 prosenttia, siis aika tavalla sama kuin nuo vuoden 2007
valtionosuudet terveydenhoidossa.
Tämä on ongelma, koska kaiken kaikkiaan tuntuu
siltä, että nykyhallituksen politiikka pyrkii
vähentämään julkista terveyden-
ja sairaanhoitoa. Eri kautta syntyy ratkaisuja, jotka lisäävät
painetta julkisen terveydenhoidon alasajamiseen ja samalla nostattavat
yksityistä palvelutuotantoa. Tässä on
Sitra mukana, tässä on eri tavalla hallituksen
lonkeroita, jotka vaikuttavat samaan suuntaan. Vaikka me täällä puhumme
eri tavalla, me olemme hyvin paljon samaa mieltä, esimerkiksi
ed. Asko-Seljavaara, siitä, että julkinen terveyden-
ja sairaanhoito on tärkeä. Se ehdottomasti on
kaikkein tärkein, ja sen tasokin on Suomessa hyvä noin
yleisesti ottaen, etenkin sairaanhoidon, etenkin erikoissairaanhoidon
ja etenkin vaativaa osaamista vaativan sairaanhoidon taso on hyvä.
Mutta tämä on tämä ongelmakenttä,
ja toivoisin tässä enemmän valtionosuutta
myös kuntasektorille.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kuten ministeri Tölli totesi,
niin valtionosuusprosentti kohoaa hieman 34,08:sta 34,11:een ensi
vuonna, ja tämä peruspalveluvaltionosuushan maksetaan
28 eri tehtävään. Jos katsotte ne lait,
mihin se liittyy, niin se käsittelee todella taiteen perusopetuksesta
lasten päivähoitoon ja terveydenhoitoon saakka
lähes kaikki kunnan palvelutehtävät.
Vuoden 2011 verotuksessa toteutettavista veroperustemuutoksista
johtuvat verotulon menetykset korvataan kunnille nyt täysimääräisesti, kuten
on tehty jo usean vuoden ajan. Tämä tarkoittaa
sitä, että valtionosuudet peruspalveluihin ovat
siis noin 8 miljardia euroa ja lisäystä on 287 miljoonaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon osuushan valtionosuuksista on 5,875
miljardia, ja ei suinkaan tämän hallituksen tarkoituksena
ole vähentää julkisen terveydenhuollon
painoarvoa tässä maassa vaan päinvastoin.
Voitte lukea mielipiteeni Helsingin Sanomista. Toivottavasti se
ilmestyy pian.
Valtionosuutta maksetaan uusista kunnalle määrätyistä toiminnoista
(Ed. Erkki Virtasen välihuuto) — siis uusista
toiminnoista — 50 prosenttia. Tällaisia ovat muun
muassa asetus neuvola- ja kouluterveydenhuollosta, vammaispalveluista,
päihdeäitien hoidon järjestämisestä,
terveydenhuoltolain voimaan saattamisesta, lapsiperheiden kotipalveluista
ja niin edespäin. Valtionosuuksista kuitenkin vähennetään
tämä 10 miljoonaa euroa, jolla valtion ja kuntien
yhteisiä tietojärjestelmiä kehitetään,
kuten ministeri Tölli mainitsi. Lisäksi vähennetään
tämä 0,23 euroa asukasta kohti, jotta saadaan
julkisen hallinnon it-palvelukeskus perustettua. Tähän
onkin korkea aika.
Ensi vuoden talousarvio siis kompensoi ensinnäkin kaikki
verotulomenetykset kunnille ja nostaa valtionosuuksia hieman. Uusia
toimintoja kuitenkin tulee runsaasti, ja ne asettavat paljon haasteita
kunnille. Kunnat ovat kuitenkin saaneet muun muassa yhteisöverotulojen
palautusta valtiolta enemmän kuin aikaisempina vuosina,
ja kelamaksun poisto on helpottanut palkanmaksua, ja kiinteistöveron
nostomahdollisuus on lisännyt kuntien tuloja. Mutta uudet
velvoitteet ovat haasteellisia, eikä kuntien menoja voida enää kasvattaa
samaa tahtia kuin ne ovat kasvaneet tähän saakka.
Esimerkiksi Helsingin budjetissa ei ensi vuonna tule olemaan yhtään
ylijäämää. Me teimme poistoistakin
vain puolet. Joudumme korottamaan kunnallisveroa yhdellä yksiköllä ja
karsimaan investointeja 100 miljoonalla eurolla.
Kuntien on järjestettävä palveluja
paremmin ja tehokkaammin. Tämän vuoksi kunta-
ja palvelurakenneuudistusta on jatkettava. Kuntien määrää on
vähennettävä. Ministeri mainitsi näistä kriisikunnista.
Uskon, että niistä suurin osa on näitä pieniä kuntia.
On pakko yhdistää kuntia elinvoimaisiksi kokonaisuuksiksi
ja järjestää niiden avulla hyvä terveydenhuolto
ja sosiaalitoimi, jotka noudattavat terveydenhuoltolain määräyksiä.
Tämän vuoksi sen mukaan, mitä meidän
puheenjohtajamme, ministeri Katainen, on sanonut ja mihin kaikki
muut yhdymme, ehkä noin 100 kuntaa Suomessa olisi sopiva
kuntien määrä.
Terveydenhuollossa on vielä paljon säästämisen
mahdollisuuksia, ja mikäli oikein organisoidaan tämä hoito,
keskitetään hoidot oikeisiin paikkoihin ja hoidetaan
jokainen potilas oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikealla tavalla,
niin saamme vielä huomattavasti säästöä terveydenhuollossa
ja saamme parempaa laatua.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Ei tämä kyllä näytä hyvältä, eikä tämä ole
hyvää. Nimittäin valtio on lisännyt kuntien
velvoitteita mutta ei ole huolehtinut siitä, että on
riittävästi rahoja näiden velvoitteiden toteuttamiseen.
Nämä velvoitteet sinänsä ovat erittäin
hyviä — neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon,
päihdeäitien hoitoon, kotipalveluun ja vammaispalveluihin — ja
muistan hyvin, kuinka silloin, kun tätä vammaispalvelu-uudistuslakia
käsiteltiin täällä eduskunnassa,
hyvin moni yli puoluerajojen esitti huolensa siitä, riittävätkö kuntien
varat tämän lain toteuttamiseen, ja useat järjestöt
totesivat myös, että eivät nämä rahat,
jotka tähän on osoitettu, tule millään
riittämään.
Ja näinhän se on. Kuntaministeri Tölli
itsekin on kantanut tästä huolta aivan äskettäin.
Hän totesi, että valtion pitää olla
hyvin pidättyväinen tehtävien siirrossa,
ja nyt suora sitaatti: "Ei kuntien talous kestä sitä,
ellei pystytä osoittamaan lisäresursseja." Töllihän
esitti budjettineuvotteluissa korotuksen jatkamista mutta ei saanut
hallituksessa laajempaa kannatusta siitä huolimatta, että nykyinen
pääministeri on entinen kuntaministeri ja tietää hyvin
kuntien hyvin vaikean tilanteen. Kuntaministerinä ollessaan
Mari Kiviniemi olisi halunnut lykätä kunnille
siirrettäviä uusia tehtäviä,
mutta näinkään ei ole tehty.
Kuntien tilanne on ihan aidosti hyvin vaikea näiden
erittäin hyvien ja tärkeiden lakien toteuttamisessa,
ja tässä kyllä kansanedustajana täytyy sanoa,
että on aika turhauttava olo, että kun me täällä laajasti
olemme yksimielisiä siitä, että peruspalveluita
täytyy parantaa, ja säädämme
lakeja kansalaisten turvaksi, niin niitä lakeja ei pystytä sitten
käytännössä toteuttamaan. Pitääkin
kysyä kuntaministeri Tölliltä, kun te
selvästi olette yrittänyt näissä budjettineuvotteluissa
saada lisää varoja, kenelle kansalaisten pitäisi
sitten osoittaa valituksensa. Kun se ei varmasti kuulu teille, kunnissa
niin ikään on vaikea tilanne, niin kenelle hallituksessa
kansalaiset voivat osoittaa valituksensa silloin, kun esimerkiksi
nämä hienot ja tärkeät uudet
lait eivät pääsekään
käytännössä toteutumaan? Vielä haluan
siteerata (Puhemies: Kaksi minuuttia, pyydän edustajaa
siirtymään puhujakorokkeelle!) Timo Kietäväistä,
hän on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja: "Jos valtio ei tee
uusia merkittäviä kuntataloutta tasapainottavia
päätöksiä, kunnallisverotus
kiristyy ja vaikeudet palvelujen tuottamisessa jatkuvat."
Toinen varapuhemies:
Muistutan edustajia, että paikalta pidetyt puheenvuorot
ovat kaksi minuuttia ja sen jälkeen siirrytään
puhujakorokkeelle, mikäli kyse on varsinaisesta puheenvuorosta.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Muistuttaisin edelleenkin siitä,
että valtionosuusjärjestelmä on kyllä pakko
kohtapuoliin uusia. Ensi vuodeksi näyttää,
että sitä ei saada uusittua, mutta se täytyy
uusia, koska se on erittäin epäoikeudenmukainen.
Se esimerkiksi verotulotasausten muodossa vie meiltä Pääkaupunkiseudulta
lähes kaikki valtionosuudet pois, ja lisäksi se
ei ylläpidä hyviä käytäntöjä ja
hyviä organisaatioita, että kyllä meillä nyt
kiireesti pitää ruveta sitä heti ensi
hallituksen aikana tekemään.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy oikein vastauspuheenvuorolla
todeta, että tässä kyllä Sirpa
Asko-Seljavaaran kanssa olen täysin samaa mieltä ja
tätä uudistusta täytyy kiirehtiä.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus esittää kunnan
peruspalvelujen valtionosuudesta annettavaa lakia muutettavaksi
siten, että kunnan peruspalveluiden valtionosuusprosenttia
korotetaan 34,11 prosenttiin. Samalla hallitus esittää,
että erityisen vaikeassa tilanteessa olevien kuntien arviointimenettely vakinaistetaan.
Kuntien valtionosuuksien tarkistamista on odotettu erittäin
kovasti ja monissa puheenvuoroissa täällä salissa
myös tällä vaalikaudella. Siihen nähden
tämä korotus on kyllä varsin maltillinen.
Reilut 20 miljoonaa euroa on erittäin pieni summa, etenkin
kun katsoo, mihin kaikkiin tarkoituksiin se jakautuu ja kun ottaa
huomioon, että se jakautuu kaikkien kuntien kesken. Vertailuna
otan esimerkin omasta kotikunnastani Salosta: alle 60 000
asukkaan kaupungissa meillä on budjetin aukko ensi vuodelle
lähes sama euromäärä kuin tämä 20
miljoonaa. Eli tässä, kun vertailee näitä lukuja,
on päivänselvää, että tämä korotus
valtionosuuksiin on riittämätön vaikkakin positiivinen
sävyltään.
On myös mielenkiintoista, että tämän
korotuksen myötä tulee ensimmäisen kerran
kunnille rahaa syyskuun 2009 alusta voimaan tulleen vammaispalvelulain
kustannuksiin. Luuliko hallitus kenties, että tämä inhimillinen
ja tärkeä lakiuudistus toteutuu ilman rahaa kunnissa?
Tästä lisämäärärahasta
on osa ajateltu myös lapsiperheiden kotipalveluun, joka
siitä huolimatta, että on lakisääteinen
peruspalvelu, on varsinainen harvinaisuus Suomen kunnissa. Äärettömän
moni kunta valitettavasti laiminlyö tämän
lapsiperheelle tärkeän palvelun. Korvamerkityt
rahat kuuluvat pitkälti menneisyyteen, mutta esimerkiksi
näiden lapsiperheiden kotipalveluiden kohdalla ne alkavat
kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta, jotta toimisivat.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen
esitys kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta ja myöskin
palvelurakenneuudistuksista on sikäli tavallaan rutiiniluonteinen
asia, että se tulee meille joka syksy täällä esille.
Ja sitä taustaa vasten, jos ei syvemmin tästä synteesiä tai
analyysiä yritä tehdä, eihän
tässä itse asiassa olisi mitään
moittimistakaan. Tässä on selvästi otettu
tiettyjä asioita huomioon, ja ihan hyvä näin.
Mutta minä en käytäkään
puheenvuoroani tästä sisällöstä näin
päin, vaan haluan laajentaa tätä koko
tähän meidän sosiaali- ja terveysjärjestelmään,
varsinkin terveyspalvelujen tuottamiseen, josta täällä muutamat edustajat
ovat jo oikeita huomioita tehneet.
Tämä on tosiaan vanhanaikainen systeemi, millä me
nyt tässä menemme eteenpäin. Meillä on
yli 300 kuntaa edelleen. Valtiorahoituksesta puhutaan, rahoituksesta
puhutaan, kuntien rahoituksesta puhutaan, kuntien vastuusta, järjestämisestä,
kaikesta tästä. Kentältä on
tullut ehdotuksia, tarkasteluja. Esimerkiksi Sitra on tehnyt erittäin
hyvän mallin sinänsä. Voi olla, että siinä on jotain
korjattavaa, mutta se on erilainen, moderni tarkastelu siitä,
mihin näissä asioissa pitäisi kiinnittää huomiota.
Kelan malli on toinen samanlainen, jonka pohjalta rahoitusta nimenomaan
ollaan pyritty järjestämään.
Kaikki haluavat pitää meillä verorahoitteisen
terveyspalvelujärjestelmän kunnossa. Minä haluan
myöskin sen tehdä, mutta minua on vähitellen
ruvennut arveluttamaan, kuinka kauan se pysyy pystyssä,
kun näitä perusrakenteita emme Suomessa pysty muuttamaan.
Näyttää olevan kiveen valettu se,
että kuntien rahoitus on ja pysyy. Edes kuntien jonkinlainen yhteenliittymä,
joka jotenkin voisi kopioida vaikka Ruotsin landstingetin mallia,
ei ole saanut minkäänlaista selvää ilmaa
siipiensä alle. Tässä mielipiteiden tasolla
pidämme vanhasta aivan epätoivoisella tavalla
kiinni. Minun suuri kysymykseni on, miksi, koska toisaalta kunnallishallintoon
on näitä moderneja termejä otettu ihan riittävällä tavalla
käyttöön. Jokainen kuntapoliitikko puhuu
kilpailuttamisesta, kaikki puhuvat tilaaja—tuottaja-mallista,
kaikki puhuvat toiminnan taloudellisesta tehokkuudesta jnp. Koko tämä kenttä on
meille sillä lailla ihan oikealla lailla esillä,
mutta minä kyllä koen niin, että siitä tulee
pelkkää silkkoa tulosta. Tuntuu, ettei ole oikein
ajatustakaan, että siitä myllystä tulisi
ulos semmoinen vaihtoehto, joka käsiteltäisiin,
jossa olisi ehkä kaksi kolme vaihtoehtoa ja niistä lopullisesti
sitten vaikkapa täällä eduskunnassa me päättäisimme
jotain.
Kukaan ei vastusta esimerkiksi sitä, että asukas,
joka esimerkiksi on potilas, saisi itse valinnanvapauden, niin kuin
terveydenhuoltolaissa on tarkoitus, että vuonna 2013 tuleekin.
Minusta se on kanssa erinomainen asia, mutta mitään
vapauttahan ei voi potilaalla olla, ellei raha seuraa sitä potilasta.
Näin tehdään Ruotsissa, ja kun raha seuraa
potilasta, niin potilas, asiakas, asukas, voi itse päättää,
meneekö hän paikkaan A vai B, kilpailuttaako hän
tuottajan A tuottajan B kanssa, kumpaan hän menee. Silloin
hän itse ottaa selvää laatutekijöistä,
toteutumistavoista, jonojen pituuksista, kaikenlaisista muista vastaavista
asioista. Tätä keskustelua meillä ei
nyt jostain syystä ... Onko niin, ettei pystytä käymään
vai ei haluta käydä, vai onko niin, ettei ymmärretä,
että pitäisi näiden asioiden kanssa nyt
mennä hyvin rivakasti eteenpäin?
Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on pakon edessä muodostettu,
ja sieltä on tullut minusta tännepäin
tietoja, joissa sikäläiset kehuvat, että siitä on
hyviä kokemuksia, ja se välttämättä kai
ei ole edellyttänyt kuntien yhdistymistä. Miksi meillä aina
lähdetään hallinnon ehdoilla liikkeelle
ja sanotaan, että kuntien pitää yhdistyä,
rajojen madaltua, vaakunat pois ja nimet ehkä pois, ja
sitä kautta saadaan jonkunlainen uusi askel näissä asioissa?
Ruotsista on malli, ja suurimmasta osasta Eurooppaa on malleja siitä,
miten näitä asioita voidaan tehdä toisella
lailla kansallisten rahastojen tai joidenkin muiden vakuutuspohjaisten
rahastojen, minkä tahansa, kautta. Sieltä taatusti
löytyy malli, joka sopii kaikille poliitikoille.
Minusta tuntuu entistä enemmän, että nykyään
meillä enemmän tapellaan mielipiteistä kuin konsanaan
mistään poliittisesta suunnasta. Tuskin tässä vasemmistoideologia
on erilainen kuin oikeistoideologia, koska ainakin pöntöstä kaikki sanovat,
että asiakkaan pitää saada hyvää hoitoa. Kaikki
puolustavat nyt potilaan omaa valinnanvapautta, mutta sitten, kun
hänen pitäisi saada sitä toteuttaa, saada
siis se yksikköhinta mukaan, jonka kunta on päättänyt
niistä asioista maksaa silloin, jos kyseinen potilas menee
omalla alueellaan, ja nyt, kun tämä laajenee toisella
lailla, tämä on iso ongelma.
Arvon puhemies! Tämän takia halusin käyttää tämän
puheenvuoron, että jokainen meistä rupeaisi vähän
tahallaan miettimään, miten me menemme tässä eteenpäin.
Tietysti olisi mukavaa, jos ministeri Tölli jotenkin kommentoisi
tätä asiaa. En oletakaan, että tulee
joku selkeä, varma vastaus johonkin suuntaan tai joku mielipide, mutta
aika käy vähiin vähitellen. Me olemme
jo ehkä 10 vuotta ihmetelleet, mistä kaikessa
tässä meillä Suomessa on kysymys. Niin
kuin tässä salissa viimeksi tänään
sanottiin, meillä on erityisen vaativan tason sairaanhoito
vielä erinomaisessa kunnossa. Se kestää kansainvälisen
kilpailun. Normaali erikoissairaanhoito on ihan hyvässä kunnossa.
Se kestää benchmarkkauksen ja kansainvälisen
vertailun. Mutta, arvon kollegat, kuinka hyvin kestää perusterveydenhuollon
toteutus tällä hetkellä kritiikkiä?
Siinä on kyllä paljon parantamisen varaa, ja me
tarvitsemme isoa kansallista keskustelua tästä asiasta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Asko-Seljavaara
päätyi siihen, että kuntien määrää pitää vähentää,
ja piti jonkunlaisena tavoitelukuna satakuntaa kuntaa. (Ed. Asko-Seljavaara:
Niin!) Sanon, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, tähän,
että nythän kehitys on menossa teidän
tavoitteenne ohi aivan hillimättömällä vauhdilla.
Kuntaliitto on muodostamassa Suomea yhdeksi uudeksi kunnaksi, ainoaksi
kunnaksi. Mitä ihmettä muuta ovat sellaiset instituutiot
kuin KL-Kuntahankinnat Oy vai mikä se on? Sehän
on nimenomaan putiikki, joka suuruuden ekonomialla haluaa osoittaa
kaikille, että kun kaikki ollaan yhtä, niin edullista
on ja halvalla onnistuu, ja luvut ovat aika mielenkiintoisia.
Kuntahankintojen, kuulemma tämän päivän uutisten
mukaan, kokonaismäärä vuositasolla on 16
miljardia euroa. Nyt jo on 350 miljoonaa euroa tavoite, ja siinä ovat
vaan kumit ja kynät jnp. ja sitten ovat tietokonehankinnat
ja pääteasemahankinnat jnp. Siis minä luin
sen väitöskirjan yhteenvedon, nimi oli jotakin
Karjalainen, anteeksi tämä etunimen muistamattomuus,
ja se on tosi mielenkiintoinen. Se tulos on niin järkeenkäypä kuin
olla voi. Siinä ei ole niin kuin mitään
uutta. Siinä on vaan olemassa oleva järkeenkäypä tietopaketti
pistetty kasaan ja siihen on allekirjoitettu, että väitöskirja.
No, sehän on ihan hyvä, se varmasti hyväksytään,
kun ei vastaväittäjällä ole mitään
tekemistä. Jos oikeinlasku ja kerto- ja vähennyslasku
on tehty oikein, niin kaikki on putkessa ja johtopäätökset
sen mukaiset. Mutta jännittävää on,
lukeeko siellä se, mitä itse asiassa on kuvattu
eli siis että Kuntahankinnat tarkoittaa yhtä kuntaa,
joka sitten ekspansoi itseänsä, että virkamiehet
hoiteloopi hommat.
Sitten tästä it-palvelukeskuksesta. Tämä on jännittävä asia.
(Ed. Erkki Virtanen: Ehdottomasti!) Se on todella jännittävä asia.
Olemme ed. Erkki Virtasen kanssa istuskelleet tuolla tarkastusvaliokunnassa
yhtä aikaa, kun pohdiskeltiin tätä samaa
asiaa, ja kaikki, mikä tällä viikolla kerrotaan,
niin ensi viikolla oli, että ei se nyt ihan niin ollutkaan,
ja ei se niin ollutkaan. Mutta erinomaisen hyvä, ministeri
Tölli, että rahaa kerätään,
ja jos se kannustaisi löytämään
tähän ratkaisun, niin hyvä on, mutta
eikö täällä ole kohta tulossa
laki, jossa eräät terveyspuolen pyrkimysasiat
siirretään. Tavoitevuosi siirtyy tuonnemmaksi.
(Ed. Erkki Virtanen: Se on kohta 20!) — No niin justiinsa,
lähituntien aikana.
Sitten tämä kriisikuntamenettely. Tämäkin
on mielenkiintoinen asia kuin mikäkin. Tässä salissa
on käyty näistä asioista, niin kuin olen
moneen kertaan todennut, perustavaa laatua olevaa keskustelua useaan
eri otteeseen, ja kaiken tämän keskustelun käynnisti
Karkkilan kaupunki. Säädettiin Lex Karkkila ja
luotiin sellainen järjestely, jossa kuntayhteisö on
siinä tilassa, että tilinpitosääntöjen
mukaan tilinpäätöksen tekeminen on vähän
vaikeaa. Vaativa tehtävä, jos näin voi
sanoa. Keksittiin malli, mitenkä virkamiehet tulevat Helsingistä hoitamaan
taloudet jnp. Ja miksi näin? Siksi, että kunta
ei voi tehdä konkurssia. Se on mahdoton juttu. Näin
meille todistettiin silloin hallintovaliokunnassa monen asiantuntijan
voimalla, että ei voi tehdä konkurssia. Jos olisi
tilanne, että kukaan ei anna enää vippiä kuntayhteisölle,
siinä tapauksessa tämä kunta siirtyy
automaattisesti eräällä tavalla valtion
haltuun, koska koko julkisen talouden reittausluokka romahtaisi
ja se nostaisi kuntamaailman velkojen korkoa automaattisesti reittausluokan
laskun myötä. Minä katselen tätä lainsäädäntöesitystä nimenomaan
tässä katsannossa, eli että kun sanoo
niin kuin tässä on sanottu, niin sitten on varmasti
b, c ja d myöskin valmiina.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä on sinällään
ajankohtainen laki, kun eilen käytiin omassa kotikaupungissani
tulevan vuoden budjettia läpi ja todettiin siellä,
jotta valtionosuudet meidän osaltamme pienenevät
ensi vuoden osalta. Siitä voisi muutaman asian sanoa.
Tästä arviointimenettelystä lähden
nyt liikkeelle. Satun nimittäin olemaan semmoisessa Suomineidon
peräpuolessa, jotta siellä ne kunnat näköjään
voivat aika heikosti. Useimmat kunnat Pohjois-Karjalassa, siis eteläpäässä,
voivat heikosti, johtuen kokonaan tästä valtionosuusjärjestelmästä,
siitä, jotta jostain ihmeen syystä se pohjoinen
Karjalan yläpää saa suhteessa paljon enemmän
valtionosuuksia. Jopa Valtimo taisi viime vuonna laskea veroprosenttia,
meillä taas nostetaan. Tällä hetkellä näyttää olevan
sen seutukunnan, jossa satun asumaan, korotustarve 2—2,5
prosenttia. Sitten me olemme maan huipputasoa jo. Nyt se on 20,75.
Sitä taustaa vasten, kun katsoo tätä valtionosuusuudistusta
tältä osin, mitä prosentteja tässä tulee
lisää, niin kyllä nämä aika
hituja ovat tässä ottaen huomioon ne tarpeet,
mitkä tulevat ikärakenteesta ja siitä tarpeesta,
mikä siinä palvelujen tuottamisen suhteen tällä hetkellä jo
on ollut olemassa.
Arviointimenettelystä sen verran, jotta tämähän
on täysin hampaaton järjestelmä. Ilmeisesti ministeri
tarkoitti toista kuntaa, joka on arviointimenettelyn piirissä.
Se on Kesälahden kunta, joka sattuu olemaan naapurikunta.
Rääkkylä oli sitten, oliko se viime vuonna,
arviointimenettelyn piirissä. Arvioidahan näitä näköjään
voi ihan riittävästi. Siellä selvitysmies
salkkuineen Rääkkylässä taisi
juosta ihan riittävästi, ja kunta katsoo, että kyllä myö vaan
edetään eikä välitetä siitä mittään,
mitä se arviointimenettely toi tullessaan. Läheltä olen
seurannut tilannetta: siellä myydään
metsää, myydään osakkeet, myydään maita
ja hävitetään omaisuus kokonaan pois
ja tietysti otetaan velkaa, mitä saadaan. Sehän
tarkoittaa, että jossakin vaiheessa se kaatuu jonkun syliin.
Jossakin vaiheessa pitäisi kyllä olla semmoinen
menettely tässä olemassa, vaihe, jotta sanotaan,
että hei, tämä itsehallinto muuten ei
ihan tarkoita sitä, että hävitetään
kaikki.
Olen kuullut puheita naapurikunnista, jotta kun Kitee nielaisee
heidät, niin ei sinne jää mitään
omaisuutta heille ainakaan. Tämän tyyppinen ajattelumalli
jos on, niin se ei ole hirveän vastuullista. Saa nähdä,
miten Kesälahden osalta käy, kun — onko
se nyt tammikuun loppuun mennessä — tulee sitten
tämä menettely, käydään
läpi siellä ne temput, mitä pitää tehdä,
jotta saa talouden kuntoon. Tilanne on kuitenkin aika kurja. Sen
takia odottaisi, jotta yleisesti ottaen koko tämä valtionosuusjärjestelmä muutettaisiin
oikeudenmukaisempaan
suuntaan. Ei siihen suuntaan, mitä ed. Sirpa Asko-Seljavaara
tuossa totesi, jotta tänne Helsingin seudulle pitää saada lisää valtionosuuksia,
tai sitten pitää tulla nimittäin lisää koko
tähän pottiin rahaa, koska tämä on näköjään
melkein lähes poikkeuksetta nollasummapeliä. Sehän
tarkoittaa, jos tänne jo väkirikkaille alueille,
missä on keskitulotaso huomattavasti isompi kuin tuolla
syrjäisemmällä seudulla, siitä potista
jaetaan, niin aina kurjemmin käy tuolla 4 prosentin kunnissa,
vai mikä tämä osuus on, jotka ei voi
oikein hyvästi.
Sitten siitä, mihin tämä systeemi
on johtanut. Nytkin tässä tämä arviointimenettely
ja tämä kriisikunnan raja ... Eilen käytiin
meillä oikein hyvä iltakoulu Kiteellä.
Tämä johtaa nimittäin semmoisiin järjettömiin
ratkaisuihin. Kuvaan esimerkin.
Terveyskeskus, joka on ollut homeessa — se on julkista
kamaa ja sen tietävät kaikki, voin sen puhua julki — joudutaan
sulkemaan tuossa. Samaten koulu puretaan, ja kaupungintalokin on kuulemma
ihan homeessa kokonaan. Mutta ensimmäisenä on
terveyskeskus, koska se pitää saada kuntoon. Kuulemma
pitää joskus elokuussa panna putiikki kiinni.
Nyt, kun sitten kriisikunnan raja on lähellä,
silloinhan tartutaan semmoiseen oljenkorteen. Kuulemma nyt ei voi
enää kaupunki ottaa velkaa ollenkaan. Pitää tehdä sillä tavalla,
että hankitaan ulkopuolinen pelastaja. Nyt siellä joku
rahoitusyhtiö kuulemma mielellään rakentaa:
kun tehdään 25 vuoden vuokrasopimus, niin se ei
ilmeisesti ollenkaan mitenkään halua tuottoa siitä.
Minä näen, että tämä tekee
sen ongelman tässä, että se olisi järkevää tehdä omana,
siis kaupungin terveyskeskus siihen, yhä edelleen kaupungin
omistuksessa, eikä lähdettäisi maksamaan
pääomasijoittajille hirveitä korkoja
siitä ylimääräisestä.
Kaupungin ei tarvitse yhtään saada voittoa siitä välistä,
mutta nämä pääomasijoittajat
kyllä ottavat kovan voiton ennen kaikkea tässä tilanteessa.
Silloin tämän tyyppisiin juttuihin pitäisi
löytää kyllä erillistä valtionosuutta
siihen, jotta tämmöiseen investointiin saadaan
rahaa, jotta ei tämä kriisikunnan raja tee sitä,
että tässä mennään
ojasta allikkoon ja sidotaan mahdollisesti 25 vuodeksi tulevat veronmaksajat
siihen, jotta maksetaan vuokraa, ja maksetaan sinne jälkeenkin.
Ei kai se lopu, ei 25 vuoden päästä sitä terveyskeskusta
pureta sieltä, vaan sitten tehdään uusi
vuokrasopimus totta kai.
Tilanne on kyllä aika kurja. Tämä ei
ole pelkästään yhden kunnan tilanne.
Tiedän muitakin, joissa ollaan menossaan samaan suuntaan.
Elikkä tämä järjestelmä ruokkii
yksityistämistä vahvasti. Tämä ruokkii
kaikkien näiden toimintojen, investointien, sellaiseen
asetelmaan saattamista, että siinä aina joku saa
vetää voittoa välistä, onpa se
palveluita, onpa se tämmöinen kiinteistöasia.
Se on tietysti porvarillista ideologiaa, eikö niin.
Siellä on sijoittajia, jotka ovat teidän kannattajianne,
ja niitähän pitää tietysti tukea,
jotta tulee sieltä vaalitukea sitten ja ne sijoittajat
voivat hyvin. Mutta siinä valitettavasti vaan veronmaksajat
joutuvat maksamaan sitten kiertoteitse tämän jutun
aika raskaasti ja sidotaan pitkiksi ajoiksi sitten tämä tietty
osio, että se tasaiseen joudutaan käyttötalouspuolelta
maksamaan vuokrina ja toisille pääoman tuotto
hyvänä.
Onko vasemmisto—oikeisto-ajattelussa eroa? Minä luulen,
jotta palvelujen tuottamisessa ei. Se ihminen tarvitsee sen palvelun.
Se on ihan okei, siitä varmaan ei ole kyse, mutta tässä varmaan
on se linjaero, mitä äsken puhuin, tässä tietynlaisessa
asetelmassa, miten järjestetään se palvelu.
Eli esimerkiksi kuka omistaa kiinteistön, mitä siinä välistä vedetään,
tai miten joku kilpailutetaan. Sille ihmisellehän, jos
se on samanlainen palvelu, se ihminen saa sen palvelun, onpa se
tehostettua palveluasumista tai jotain terveydenhoitoa ja sairaudenhoitoa,
mitä milloinkin. Mutta siinä on semmoinen ero,
miten se tuotetaan, onko siinä välissä voiton
kerääjä. Siinä on iso ero kyllä.
Kyllä minä näen, että pääsääntöisesti
näiden asioiden pitäisi olla, siis valtaosin pitää olla
kunnan, kaupunkien, järjestämiä, ja se
täydentävä palvelu on sitten yksityistä.
Mutta tämä näköjään
on pikkuhiljaa luisumassa siihen, että monessa paikassa
alkaa olla toisinpäin tämä asia. Silloin
siinä tulee vaarantumaan yhdenvertaisuus ja myös
se hoivan taso, palvelun taso, ja sen tyyppistä ajattelumallia
en tule kannattamaan.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä Pääkaupunkiseudun
menestys on myös Pohjois-Karjalan etu. Jos me voimme hyvin,
niin Pohjois-Karjala voi hyvin.
Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, kun vähän epäilitte,
että Suomessa ei voi olla 100:aa kuntaa, että se
oli mahdollista Tanskassa, se tapahtui parlamentin määräyksellä.
Nyt siellä on vahva valtio ja vahvat kunnat. Meillä on
68 kaupunkia. Eikö meillä silloin voi olla noin
100 kuntaakin?
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle vaan sen verran,
että siirretään tämä eduskunta tuonne
Pohjois-Karjalaan.
Täällä on valtionhallinnon virkamiehistä suurin
osa, täällä ovat ministerit. Elikkä me
maksamme kuitenkin tänne hirveän paljon, siis
kerätään valtionveroa joka paikasta ympäri
Suomea, ja täällä maksetaan korkeata
palkkaa. Sieltä tulee se teidän valtionosuutenne
tänne. Sitten näillä kurjilla alueilla,
missä satutaan asumaan tuolla periferiassa, ei satu näitä isopalkkaisia
kyllä olemaan hyvin montaa. Kaupunginjohtajalla on kohtuullisen
iso palkka, mutta muut ne taitavat olla aika pikkupalkkaista porukkaa.
Tämä valtionosuusjärjestelmä on
siinä mielessä hyvä, ja pitäisi
rustata tukea näille syrjäisille alueille niin pitkään
kuin siellä ihmisiä vielä sattuu olemaan eikä se
ole pelkästään susien ja karhujen valtakunta.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara ei oikein siepannut, johtuen
kai minun puheeni epäselvyydestä, sitä ideaa,
jonka esitin. Siis kyllähän tähän
historiaan sopii aivan hyvin 100:kin kuntaa ja sitten 98 ja 95 jnp.
Mutta tämä Kuntaliiton touhu tähtää yhteen
ainoaan kuntaan, Kuntaliittoon. Joo, siis Suomia on kaksi kappaletta päällekkäin,
ja siinä kaikki.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen usein miettinyt tätä Ahvenanmaan
tilannetta, kun siellä asuu 28 000 asukasta, siellä toimii
17 itsenäistä kuntaa ja kaikilla on omat organisaatiot.
Ja kun ahvenanmaalaisilta kysyy, mikä heidän tilanteensa
on, pärjäisivätkö he pienemmällä kuntamäärällä,
niin he ovat ehdottomasti sitä mieltä, että eivät
pärjää. Heidän mielestään
toimiva demokratia on siellä semmoinen asia, että siitä he eivät
ole valmiita luopumaan. Tätä Ahvenanmaata vasten,
kun mietin näitä Pääkaupunkiseudun
kuntayhdistymispuheita, hämmästyttää kyllä,
kuinka voi olla näin erilaisia näkemyksiä samasta
asiasta samassa valtiossa. Eiköhän se oikea kuntakoko
löydy jostakin siitä puolivälistä, jolloin
myös demokratia toteutuu.
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla tässä ed.
Asko-Seljavaaran ja ed. Lahtelan välistä keskustelua
siitä, kuka tarvitsee ketäkin ja kuka tarvitsee
mitäkin. Minä olen joskus omissa puheenvuoroissani
käyttänyt lasikuputeoriaa ja todennut, että jos
kaupungin ylle pannaan lasikupu, niin se kaupunki ei kauan aikaa elä,
mutta se maaseutu kyllä toki elää siellä,
koska siellä on elintarviketuotantoa ja elintarvikehuoltoa
jnp. Mutta ennen kaikkea, jos puhutaan vahvoista kaupunkikeskuksista,
ne tarvitsevat myös vahvan maaseudun, vahvan maakunnan, siihen
ympärille. Ei voida elää yksistään
sillä, että meillä on isoja keskuksia
ja harvaanasuttua, vaan pitää olla vahvaa koko
tämä Suomi läpi.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 160/2010
vp, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetun muuttamisesta sekä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
annetun lain 9 §:n kumoamisesta. Ministeri Tölli hyvin
huolellisesti tätä lakiesitystä jo käsitteli tuossa
omassa puheenvuorossaan, joka on kirvoittanut täällä ihan
mielenkiintoisia puheenvuoroja. Tosiasia kai se on kuitenkin niin,
että me tässä suomalaisessa yhteiskunnassa
tarvitsemme toinen toisiamme ja sellainen vastakkainasettelu Helsinki — muu
Suomi lienee tarpeeton, koska Helsingillä on omat erityisoikeutensa
ja maakunnissakin on omat erityispiirteensä. Elikkä varmasti,
kun näin rinnakkaiselossa jatketaan, aika hyvin nämä asiat
kuitenkin ovat.
Valtion ja kuntien yhteiset tietojärjestelmät ovat
nyt työn alla, ja se on tavattoman hyvä asia, kunhan
ne nyt sitten pidetään sellaisissa organisaatioissa,
että ne pysyvät kuntien ja valtion omistuksessa.
Meillä on tehty tässä yhteiskunnassa
monta monituista virhettä, on myyty tietotaloja, on myyty
viestintäyhtiöitä, elikkä Soneran
myynti on osoittautunut aika lailla huonoksi teoksi, samoin juuri
tämä tietotalomyynti, ja mitä muita niitä onkaan.
Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
annettuun lakiin täällä tehdään
muutosta niin, että voidaan pysyvästi arvioida
näitä heikompia kuntia, ja hyvä niin.
Täällä on myöskin käyty
keskusteluja kuntien lukumäärästä.
Minun oma näkemykseni on se, että kunnan koolla
sinänsä ei ole oleellista merkitystä vaan
oleellista on, mitä siellä kunnassa tehdään.
Kun kunta- ja palvelurakenneuudistuslainsäädäntö tuli,
niin se herätti hirvittävät intohimot kuntaliitoksia
kohtaan. Nyt on näkyvissä kuntaliitosten hedelmiä.
Aika monessa kuntaliitoskunnassa on tänä päivänä suuria
taloudellisia ongelmia. Johtunee myöskin tietenkin lainsäädännöstä se,
että siellä on sitouduttu viiden vuoden, ihan voi
sanoa, vähän niin kuin semmoiseen mitääntekemättömyyteen,
ei saada tehtyä tarpeellisia muutoksia, mikä aiheuttaa
tavattoman isot kustannukset. Pienempiä kuntia kun liitettiin
isompiin, niin palkkaharmonisoinnista tuli myöskin aika
isot palkkakustannukset, ja nyt niitä hedelmiä nautitaan.
Itse olen edustanut sitä linjaa, jota kotikunnassani
on harjoitettu, että pyritään rakentamaan palvelut
alhaalta ylöspäin, niin että tekijöitä on mahdollisimman
paljon niissä tehtävissä, mitä kunta
on velvollinen tuottamaan, ja myöskin laadullisesti asiat
olisivat kunnossa.
Tästä lainmuutoksesta, joka tässä myöskin
on, jossa todetaan, että jos valtionosuuksia käytetään
väärin sillä tavalla, että esimerkiksi
kouluissa lomautetaan opettajia, parhaimmillaan tai pahimmillaan
seuraa sakko. Tässä on monta muuta asiakohtaa,
jotka ovat saman sanktion alaisuudessa, ja se tietenkin kunnallispäättäjiä ja
kunnallisjohtoa entistä paremmin ohjaa tuottamaan valtionosuusrahoilla
juuri niitä palveluita, joihin ne valtionosuudet on tarkoitettu.
Meillä terveydenhuollon, sairaanhoidon puolella kustannukset
nousevat. Ne varmaan osaltaan nousevat myöskin siksi, että me
ihmiset otamme entistä vähempi vastuuta itsestämme. Sen
seurauksena me sitten ravaamme tuolla sairastuvalla kerta toisensa
jälkeen, ja vielä kun haemme internetistä vähän
lisää valaistusta, niin sitten me hakeudummekin
jo erikoissairaanhoidon piiriin. Suomalainen erikoissairaanhoito
on varsin korkealla tasolla, ja toivon, että tulevatkaan
lainsäädännöt eivät
romuta tätä meidän erikoissairaanhoitojärjestelmäämme
vaan kyetään se ylläpitämään.
Kun olemme avoimessa markkinataloudessa ja myöskin
kilpailutilanteessa, niin julkisella puolella on oltava rakenteet,
ja rakenteiden toimivuuden vuoksi me tarvitsemme potilasvirrat. Ja
jos yhteiskunnan toimesta niitä potilasvirtoja voimakkaasti
pirstotaan, niin se aiheuttaa tehottomuutta julkiselle puolelle
ja sitä kautta myöskin sitten aikaa myöten
kustannustennousua ja me ammumme itseämme nilkkaan. Meidän
kannattaa hyvin huolellisesti miettiä tässä kilpailutusyhteiskunnassa
kuitenkin näiden tiettyjen julkisen lohkon palveluiden
tuottamisen mahdollisimman tehokasta hoitamista, koska loppukädessä se
on meidän kaikkien kansalaisten etu, että ne on
tehokkaasti tuotettu.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Salo totesi, että koolla ei
ole merkitystä, siis kuntakoolla, vaan siinä tapauksessa,
jos ne pienet kunnat, siis muutaman sadan tai tuhannen, 2 000
asukkaan kunnat, ovat hyviä ja tehokkaita, niin silloinhan
eikö pitäisi tehdä semmoinen järkitemppu,
jossa demokratia toimii paremmin tai sitten Ahvenanmaalla toimii, kun
siellä on paljon kuntia, tehokkaammin? Silloin Helsingistähän
voisi jakaa, siis panna Helsinkiin vaikka sata kuntaa aluksi. Ne
ovat vielä kookkaita kuntia siitä huolimatta.
Silloinhan saisi sen demokratian toimimaan paremmin, ja työttömyyshän
häviäisi heti tästä. Virkamiehille
olisi kyllä töitä lujasti. En ole esittämässä tätä mutta minä olen
monta kertaa kysynyt tätä, että jos kerta
pienet kunnat sillä tavalla ovat tehokkaita, niin tehdään
semmoinen. Mutta viedään toisinpäin se systeemi,
kun täällä kuitenkin se synergiaetu on siinä suuruudessa,
niin että silloin on voitu ne rahat keskittää (Puhemies:
Minuutti!) palveluihin eikä johtoportaisiin, niin kuin
tässä tapahtuu kuitenkin pienissä kunnissa,
että suhteellisesti vie enemmän se johtaminen
siellä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On tullut tutustuttua muistaakseni ministeri
Töllinkin kanssa Ahvenanmaan näihin erinomaisiin
kuntiin. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että Ahvenanmaan
kunnat toimivat esimerkiksi terveydenhuolloltaan aika pitkälti
tämän muun Suomen rahoituksen varassa ja toisaalta
sitten ne kunnat ovat siellä aika, sanoisinko, erikoisia.
Muutamat kunnat sijaitsevat pienillä saarilla, ja eräässäkin
kunnassa terveydenhuolto oli järjestetty niin, että siellä on
terveydenhuoltaja, en siis Tehyn vuoksi voi sanoa, missä kunnassa,
mutta hän on siellä aina töissä eikä nyt
niin hirveästi välitä työajasta
ja siellä todella joustavuus pelaa. Mutta kysymys on sitten siitä,
että jos tulee vähän vaativampaa palvelun tarvetta,
niin sitten siellä ei kuitenkaan ole sitä lääkäriä saatavissa.
Suomessa on tehty tutkimuksia, mikä on se optimaalinen
kunta perusterveydenhuollon osalta, ja noin 30 000 on se
väkiluku.
Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Sata pientä kuntaa on kuntasektorissa
kustannuksina reilun 3 prosenttia. Meidän ei kannata haikailla
näiden kuntien onnen perään. Siellä kunnallispäättäjät
joutuvat hyvin ahtaassa välissä toimimaan, mutta
kun he tiedostavat sen oman toimintaympäristönsä,
niin valtaosa näistä kunnista kykenee hyvin yhteistyössä muiden
kuntien kanssa tuottamaan omat palvelunsa. (Ed. Asko-Seljavaara:
Ei todellakaan kykene!) — Kykenevät tuottamaan
yhdessä muiden kuntien kanssa ne palvelut, joita siellä on. — Siellä on
pitkät etäisyydet näissä pienissä kunnissa.
Ei se auta, jos Suomussalmi yhdistetään Ouluun.
Se Oulu ei tule yhtään sen lähemmäksi,
vaan palvelut, ne loputkin palvelut, siirretään
sinne Ouluun. Parempi nyt on kuitenkin toimia sillä tavalla,
että ne paikallispäättäjät
saavat siellä ne hoitaa. (Puhemies: Minuutti!) Ne eivät yhteiskuntaa
rasita.
Raimo Piirainen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministerille tästä esittelystä.
Täytyy vaan todeta, että kyllähän
tässä kuntien velvoitteita lisätään
ja rahaa ei kumminkaan velvoitteiden toteuttamiseksi lisätä siinä suhteessa
kuin olisi tarvetta. Tässähän tietenkin
tulee mieleen tämä pitkään puhuttu
asia, onko kuntien nostettava veroprosenttiaan, joka nyt jo on huipussaan,
ja onko tämä verotus menossa siihen suuntaan,
että kunnilla on vastaisuudessa suurempi vastuu niin palvelujen
tuottamisesta kuin myös sitten verojen keräämisestä,
että valtio liukuu tässä pikkuhiljaa
pois.
Tietojärjestelmien kehittäminen on varmasti yksi
tärkeä osa, ja tästä on hallintovaliokunnassa silloin,
kun ministeri oli vielä puheenjohtajana, puhuttu paljon
ja tämä on heti otettu tänne. Tämä on
tärkeä asia, viedä tietojärjestelmien
kehittämistä siihen suuntaan, että kunnat
ja valtio pystyvät keskustelemaan keskenään.
Tästä it-palvelujen ulkoistamisesta, ja mikä tämä Sitra-hanke
nyt on, siitä uskallan olla vähän epäileväinen,
onkohan siitä suurempaa hyötyä. Meillähän
on Kainuun hallintokokeilussa keskitetty kaikkien kuntien tietohallintopalvelut yhteen,
joita maakunta sitten tuottaa, ja alkuvaiheessa osa siitä ulkoistettiin
ja täytyi ottaa sitten omaksi työksi kokonaan,
kun ei saatu hyötyä, päinvastoin tuli
kalliimmaksi tuotettuna, kun oli ulkona osa siitä toiminnasta.
Tämä nyt vähän ainakin meikäläistä tässä mietityttää.
Sitten tämä uhkasakko opetuksen laiminlyönnistä.
Täytyy kysyä, miten se terveydenhoitopuolella
toimii. Tässä minulla on aukko sivistyksessä enkä muista,
onko tästä olemassa suurempia sanktioita.
Sitten vielä omasta Kainuusta. Kun meillä kumminkin
tämä Kainuun hallintokokeilu on (Puhemies: 2 minuuttia!)
tällä hetkellä päällä ja siellä sosiaali-
ja terveyspalvelut on keskitetty kuntayhtymälle, joka tuottaa
ne, niin siellä on kumminkin tällä hetkellä muistaakseni
kolme kuntaa, jotka ovat hakeneet harkinnanvaraista apua, ja vain
40 prosenttia normaalien kuntien tuottamista palveluista on kunnilla.
Tämä panee miettimään, onko
kuntien tilanne sitten ihan niinkään hyvällä mallilla
kuin aina saa puheista kuulla.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Olen puhunut tältä paikalta
ja tuolta toiselta paikalta tässä viimeisen seitsemän
ja puolen vuoden aikana kuntien valtionosuuksista noin 368 kertaa.
Toistan kaiken sen, minkä olen niissä puheissani
sanonut, ja totean, että vieläkään
ei mene oikein hyvin. Mutta minua kuitenkin lohduttaa se, että ministeri
Tölli istuu nyt tuossa kuntaministerin paikalla. Minulla
on lohdullisempi olo kuin kertaakaan aiemmin niitten hallitusten
aikana, joitten aikana minä olen täällä kuntien
valtionosuuksista puhunut.
Ajattelin itse asiassa selvitä tästä puheesta keskittymällä tähän
it:hen, mutta kun ed. Akaan-Penttilä provosoi, niin on
pakko kuitenkin sanoa tästä terveydenhuollon järjestelmästä jotakin. Sanon
sen, että minusta terveydenhuollolla ja sen järjestelmillä on
vain kaksi tehtävää: ehkäistä ihmisiä sairastumasta,
ja jos siinä epäonnistutaan, niin sitten parantaa
ne ihmiset. Nämä hommat kun tulee hoidettua, niin
ihan sama sinänsä, millä järjestelmillä se
toteutuu. Terveydenhuoltolaki ja itse asiassa se järjestelmälaki,
joka on siis vielä nyt antamatta, on hyvä esimerkki
kuitenkin siitä, että se ei ole ihan näin
yksinkertaista. Kysymys on myöskin vallasta. Terveydenhuollossa
ja sen eri alueilla käytetään merkittävää valtaa
tai ainakin kuvitellaan käytettävän,
ja siitä ei ole tietysti välttämättä ihan
helppo luopua.
Mutta terveydenhuollossa, kun ed. Akaan-Penttilä ihmetteli
näitä kaikkia kilpailuttamisia ja tilaaja—tuottaja-malleja,
joista kaikki puhuvat ja ovat innoissaan tai vähemmän
innoissaan, niin voin sanoa sinänsä olevani samaa
mieltä. Mutta kysymyshän on tietenkin hieman ed.
Esa Lahtelaa lainaten siitä, että markkinoita
on kautta aikain yritetty tuoda terveydenhuoltoon ja onhan niitä sinne
tietysti tullutkin. Mutta markkinoiden toimivuuteen terveydenhuollossa
liittyy se ongelma, että kun tämä täydellinen
kilpailu edellyttäisi myöskin osapuolten täydellistä tietämystä, niin
terveydenhuollossa sitä ei voi olla. Potilaalla sitä ei
koskaan ole. Ei välttämättä ole
lääkäreilläkään,
mutta sitä on kuitenkin aina niin paljon enemmän,
että käytännössähän
tarjonta määrää kysynnän
terveydenhuollossa, ja jos tältä pohjalta aletaan
toimia, niin voimavarat eivät allokoidu optimaalisesti,
kuten tämä hieno sanonta kuuluu, koska se on se
lääkäri eikä se asiakas eli se
potilas, joka sanoo, mitä sitten hänellekin tuotetaan.
Mutta näitten tilaaja—tuottaja-mallien ja
kilpailutuksen tarkoituksena on kuitenkin ollut se, että tämä yksityinen
järjestelmä voisi elää ja hengittää tässä ja
tuottaa jollekin voittoakin, ja siitä on syntynyt tietysti
tämä Suomen terveydenhuollon rahoituksen kaksikanavajärjestelmä,
joka on ehkä se varsinainen syöpä, jos
nyt käyttää tämmöistä terveydenhuollollista
termiä. Se valitettavasti jakaa voimavaroja epätarkoituksenmukaisella
tavalla ja myöskin johtaa siihen, että terveydenhuollossa
Suomessa epätasa-arvo on jatkuvasti kasvanut. Suomessa
pienituloisilla nelikymppisillä miehillä on kuusi—kahdeksan
vuotta vähemmän elinaikaa kuin hyvätuloisilla
ja hyvin koulutetuilla. Tästä on oltu huolissaan
tässäkin salissa ainakin kolmekymmentä viimeistä vuotta
ja on tehty erilaisia ohjelmia ja kaikkea muuta, mutta siitä huolimatta
tilanne on vain huonontunut. Jos järjestelmään
jotain remonttia tarvitaan, niin sitä tarvitaan nimenomaan
tähän.
Nythän on sanottu, että no, kyllä voi
nyt sitten ihan ottaa ne rahat vaan mukaan ja sitten mennään
yksityiselle tai julkiselle, mutta käytännössä on
kuitenkin niin, että ainakin Suomessa ja muissakin maissa
tuppaa olemaan niin, että se yksityinen sektori kuorii
ne rahat sieltä bulkkiterveydenhuollosta. Eivät
nämä terveystalot hoitele kovin vaativia leikkauksia
kuitenkaan pääasiallisesti, ja julkinen terveydenhuolto
hoitaa sitten ne isoimmat vaivat ja ne vaivat, joihin vaaditaan myöskin
kalliita investointeja.
Uhkasakosta tekisi mieli sanoa vain se, että se on
mielenkiintoinen järjestelmä tässä terveydenhuollossa,
että kun säädetään
ensin laki hoitotakuusta ja sitten otetaan kunnilta rahat pois ja
sitten mätkäistään niille uhkasakko,
kun niillä ei ollut varaa järjestää sitä jonojen
purkua, niin se on yhdenlainen ilmiö sinänsä.
Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi siihen varsinaiseen. Terveydenhuollon
järjestelmistä voisi puhua kuten kuusta ja hanhenmaksasta
eli ikuisesti, mutta sanon nyt vain tässä lopuksi,
kun tässä on nyt esitelty tämä Sade-ohjelma,
kuten ed. Pulliainen tässä havaitsi ja saman havainnon
tein itsekin, että todellakin päiväjärjestyksen
20) kohdassa me annamme viisi kuusi vuotta lisäaikaa laissa
säädetylle lisäajalle, jolloin kun me
sitä säädimme kolme vuotta sitten tai
vähän reilukin kolme vuotta sitten, niin meille
vakuutettiin, että kyllä nyt tulee se kansallinen
tietoarkisto, kyllä se toimii sitten huhtikuussa, aivan
varmasti. Silloin jo esitin epäilyjä sen suhteen
siksi, että kun ne järjestelmät ovat
kahden toimijan käsissä, lähdekoodit
ovat heidän omistuksessaan ja kun ne piti saada yhteensopiviksi,
niin eivät ketkään terveesti ahneet yksilöt
vapaaehtoisesti suostu yhdistämään kultakaivoksiaan,
jos siitä hyöty menee jollekin muulle.
Siitähän tässä on ollut
kysymys, ja ministeri Kiviniemi, ennen kuin tuli pääministeriksi,
silloin kun hän oli vielä kuntaministeri, viime
töinään tässä lupaili,
että nyt on tulossa järjestelmä, jolla
tätä kunnissa hoidetaan. Minä nyt haluan kysyä ministeri
Tölliltä, onko tämä Sade tai
"Sad e" se järjestelmä, jolla tätä hoidetaan.
Hieman edelleenkin skeptisyys vaivaa, kuten taisi vaivata ... (Ed.
Pulliainen: Sad e!) — Niin, siis tekisikin mieli lopettaa
tämä kysymykseen, kummastako on kysymys, onko
"Sad e:stä" eli surullisesta e-järjestelmästä vai
Sade-järjestelmästä eli vilvoittavasta
sateesta. Toivon suomalaisen terveydenhuollon ja koko julkisen talouden
rahoituksen kannalta ja myöskin sen tuottavuuden parantamisen
kannalta, että kyse on Sade- eikä "Sad e" -järjestelmästä.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Virtaselle siitä, että otitte
tämän koko järjestelmän puheen
alle. Sikäli olin pettynyt teidän puheenvuoroonne,
että kun te tiedätte aika hyvin näitä sisältöjä ja
osaatte yleensä perustella asioita, niin teillä ei
ollut oikein selvää mielipidettä siitä,
miten tässä mennään eteenpäin.
Teidän havaintonne olivat tällä lailla
ristiin meneviä ja sinänsä ehkä vähän
populistisia, mutta ne eivät tuota tässä mitään.
Joka tapauksessa meillä on moniongelmainen rahoitus
tällä hetkellä. Meillä on semmoinen
osaoptimointi, jossa esimerkiksi vaikkapa nyt kaihileikkauksen odotuksesta
kunta ja Kela maksavat enemmän kuin mitä se itse
leikkaus toimenpiteenä maksaa. Sehän on aivan
pöllöä puuhaa. On ihan selvä,
että tämmöiset asiat pitäisi
muuttaa, ja se on liian yleinen hokema, että yksityinen
kuorii rahat päältä. Jos yksityiselle,
privaattisektorille, annetaan tämä mahdollisuus,
se varmaan tekee niin, mutta se on neuvottelumenettelyiden kautta
järjestettävissä kyllä niin,
että ei näin käy. Epätasa-arvohan
tässä on lisääntynyt, te olette ihan
oikeassa siinä, mutta tässä pitäisi
mennä eteenpäin. Siksi minä halusin käynnistää tätä keskustelua,
että verrataan näitä järjestelmiä ja otetaan
sieltä paras mahdollinen käyttöön.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle on pakko kuitenkin
todeta, että varmasti olette siinä oikeassa, että puheenvuoroni
tästä teidän esiin nostamastanne asiasta
oli pinnallinen, mutta jos olisin ryhtynyt porautumaan edes vähänkin
syvemmälle, niin kun listalla on 20 asiaa, voi olla, että se
minunkin puheenvuoroni olisi kestänyt jo pelkästään
toista tuntia minun puhehaluni noin muutenkin tuntien. Asia on niin
iso, että se keskustelu on käytävä tässä nyt
mieluummin jo ennen vaaleja ja joka tapauksessa viimeistään
niitten jälkeen perusteellisesti ja on ratkaistava, mitä me
tälle suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle
teemme. Te itsekin tiedätte hallituspuolueen jäsenenä,
kuinka vaikeaa se oli terveydenhuoltolain osalta silloin, kun alettiin
puhua näistä rakenteista, ja niinpä sekin
lykättiin sitten tänne vaalien yli, mutta käytävä se
keskustelu on, siitä olen kanssanne samaa mieltä.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Rouva puhemies! Kuntaliitokset, joista nyt on paljon puhuttu
viimeisten vuosien aikana, tuntuvat usein eräänlaisilta
silmänkääntötempuilta: hoetaan semmoista
mantraa, että kuntaliitos tehostaisi kunnan toimintaa ja
vähentäisi henkilökunnan määrää ja
laihduttaisi hallintoa. Tämä ei valitettavasti
usein pidä ollenkaan paikkaansa. Olen seurannut läheltä esimerkiksi
Porvoon ja Porvoon maalaiskunnan kuntaliitosta, ja tuntuu siltä,
ettei voida sanoa, että viisi vuotta menee siinä ennen
kuin mitään tapahtuu, saattaa mennä kymmenen
tai viisitoista vuotta ennen kuin mitään tapahtuu,
ja silloinkin tapahtuu pakon edessä, kun talous on ajettu
aivan valtavaan ahdinkoon ja velkakierteeseen.
Joten lupaukset näistä kuntaliitoksen hedelmistä,
joita usein luvataan kuntaliitoksen yhteydessä, kun järjestetään
erilaisia kansanäänestyksiä, jolloin
luvataan tehostaa hallintoa ja purkaa kaksinkertaista miehitystä,
eivät todellakaan pidä paikkaansa, vaan muuallakin
kuin Porvoossa olen kuullut, että toteutus on tasan päinvastainen:
virkamieshallintoa lisätään, tehdään
palkankorotusratkaisuja, ja nämä virkamiespaketit
ovat usein poliittisia virkanimityksiä, elikkä valtaa
pitävät puolueet ottavat sitten itselleen näitä kahden-,
kolmen-, neljänkymmenen vuoden pestejä omille
jäsenilleen kuntajohdossa, ja se ei todellakaan ole kuntalaisten
edun mukaista. Tähän poliittisten virkanimitysten
ongelmakenttään pitäisi saada semmoinen
ehdoton loppu, että kuntaliitosten houkutusporkkanat eivät
menisi tämän poliittisen virkamieseliitin elättämiseen.
Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli
Arvoisa puhemies! Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta, on
ollut mukava seurata tätä. Muutamia asioita haluan
kommentoida.
Ed. Tiusanen aivan aluksi esitti väitteen, että hallitus
ehdoin tahdoin, tavoitteellisesti haluaa yksityistää terveydenhuoltoa.
Ei sellaista tavoitetta ole. En ole havainnut enkä itse
ole tämmöisessä tavoitteessa mukana.
Meillä julkinen terveydenhuolto on kohtuullisen hyvä ja
mainettaan parempi. Mutta mitä tulee yleensä palveluiden
ostamiseen, niin se on kuntien käsissä, ja on tilanteita,
joissa kannattaa ostaa. Ei se ole itsetarkoitus ostaa tai olla ostamatta,
vaan sitä pitää arvioida, missä tilanteessa
kunnan mitäkin palveluja kannattaa ostaa. Järjestämisen
vastuu jää kunnalle.
Sitten ed. Tiusanen ja muutama muukin totesivat, taisi olla
ed. Lahtela, että valtio-osuudet ovat jatkuvasti vähentyneet.
Vanhanen ykkösen ja Vanhanen kakkosen ja Kiviniemen hallituksen aikana
valtio-osuuksia ei ole leikattu. Kustannusjakotarkistukset on tehty
määräaikaan, indeksitarkistukset täysimääräisinä ja
kaikki kunnallisveroon kohdistuneet verovähennykset on
kompensoitu. Mutta sitten kun katsotaan yksittäisen kunnan
saamia valtionosuuksia, niin on syytä todeta myös,
että verotulontasaus tilitetään kunnalle
valtionosuuden nimikkeellä, ja jos katsoo sitä koko
pottia, se saattaa aiheuttaa heilahteluja. Mutta totean vieläkin
sen selkeästi, että ei ole leikattu nyt valtionosuuksia.
Sitten on toinen kysymys kaiken kaikkiaan se, riittääkö raha
ja onko valtionosuuksia riittävästi. Siitä voidaan
aina keskustella.
Sitten nämä uudet tehtävät:
Olen edelleen selkeästi sitä mieltä,
että valtion on oltava hyvin pidättyväinen
kunnille annettavista uusista tehtävistä. Tässä ovat
kysymyksessä muutamat tehtävät ja se,
onko valtio mukana vai ei. Näissä sosiaali- ja
terveydenhuollon tehtävissä valtionosuus on 50
prosenttia, niin kuin on peruslinjaus tehty. Mutta se on 50 prosenttia,
ei sataprosenttista valtionosuutta enää juuri
ole.
Mitä tulee kuntien kokonaistalouteen, siitäkin on
tässä yhteydessä syytä todeta
joku sana. Meillä juuri tämänhetkinen
tilanne, poikkileikkaustilanne, on selvästi parempi kuin
vuosi sitten arvioitiin ja parempi kuin arvioitiin viime talvena. Siihen
on useampi syy. Siihen vaikuttaa se, että verotulot eivät
vähentyneetkään niin paljon kuin pelättiin.
Toinen keskeinen syy, että yhteisöveron jako-osuutta
nostettiin 10 prosenttiyksikköä. Se on satoja
miljoonia. Tänä vuonna tuntuu kuntien taloudessa
kelamaksun poisto, ja sen lisäksi kunnat ovat, sanotaan
näin, kohtuullisesti onnistuneet hillitsemään
menokasvua. Kuntatalouden tilanne on haasteellinen, se ei ole helppo,
mutta on pakko olla rehellinen tässä ja sanoa,
että ei ole olemassa semmoista suurta rahapottia, jolla
tämä yksistään pelastuu.
On kaksi asiaa.
Kuntien on pystyttävä — ja se ei
tarkoita, että vastuu sysätään
kunnille, vaan se on yhteinen asia — hillitsemään
menokasvua varsinkin tässä tilanteessa, kun ikärakenteen
muutos aiheuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin kasvupaineita
nyt ja tulevaisuudessa. Jos me ajattelemme, että kuntien
verotulot kasvavat noin prosentin, se merkitsee ehkä semmoista — ed.
Virtanen osaa hyvin laskea sen — 170:tä miljoonaa,
mutta jos me saamme vähennettyä menoja prosentin, puhutaan
yli 300 miljoonasta. Tämäkin kertoo sen, missä painopiste
on. Meillä on julkisen talouden kestävyysvaje,
ja se on otettava vakavasti. Se on yhteinen juttu, emme me voi heittää vastuuta
siitä yhdellekään taholle yksinään.
Ja vastuu on myös valtiolla, se lähtee perustuslain
hengestä ja kirjaimesta, että antaessaan kunnille
tehtäviä valtiovallan on huolehdittava siitä,
että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua tästä.
Tässä on monia keinoja, joilla tämä talous pidetään
kasassa ja kunnossa. Tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
perustarkoitus on juuri turvata palvelut, siksi se käynnistettiin.
Sitten tässä on nyt puhuttu tästä tietojärjestelmähankkeesta.
Se on yksi väline, jolla pystytään tehostamaan
palveluja.
Sitten tästä kriisikuntamenettelystä,
joka nyt vakinaistetaan. Se on osoittanut toimivuutensa. Jos siihen
suhtaudutaan sillä tavalla kuin ehkä vähän
kärjistäen tai sarkastisesti tai huumorimielessä ed.
Lahtela kuvasi, niin silloin kriisikuntia on vielä paljon
enemmän. Eivät ne sillä tavalla korjaannu.
Se on vakavasti otettava asia, ja se arviointimenettely ei tarkoita
sitä, että valtiovarainministeriön virkamies
tulee sanomaan, mitä täällä tehdään,
vaan se yty, se päätöksentekokyky ja
viisaus löytyvät sieltä paikalliselta
tasolta. Jokainen menettely on osoittanut tämän,
ja sillä on saatu juuri niitä tuloksia, mutta
kun siihen on tullut ulkopuolinen puheenjohtaja ja valtiovarainministeriön
kuntaosaston henkilö tähän porukkaan
mukaan, yhdessä tämä homma on lähtenyt
liikkeelle. Siellä on löytynyt vahvaa sitoutumista.
Olen käynyt noin kymmenessä kriisikunnassa ja
kuunnellut — en tänä ministeriaikana
vaan myös aiemmin — mitä siellä on
saatu aikaan. Ne tulokset ovat siihen nähden hyviä,
ja on otettava oppia siitä, kannattaa isojen kuntienkin
ottaa oppia siitä, miten lähdetään
sopeuttamaan. Se tarkoittaa melkoista joustavuutta siinä toimintatavassa,
eli siksi tämä kannattaa vakinaistaa. Tämä ei
ole uhka, eikä kriisikunnaksi joutuminen tarkoita, että alkaa
maailmanloppu, vaan se on menettely, jolla päästään
eteenpäin.
Sitten tässä muutamia tämmöisiä melkeinpä jatkuvasti
keskustelussa olevia asioita. No, yksi on tämä Ahvenanmaa.
Miten on erilaisia kuntia: Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, niistä 9
on alle 1 000 asukkaan kuntia, ja pienin taitaa olla Sottunga,
jossa onko siellä 120—130 asukasta, mutta ei voi
verrata niiden kuntien tehtäviä Manner-Suomen
kuntiin, koska suuri osa keskeisistä palveluista hoidetaan
maakuntatasolla. Mutta siitä huolimatta nämä kunnat
toimivat itsenäisesti ja niillä on tiettyjä tehtäviä.
Taitaa olla niin, että Sottungan kunnan kaikki aikuisväestö on
jossakin kunnallisessa luottamustehtävässä.
No, sehän tarkoittaa, että porukka on sitoutunut
hoitamaan sen yhteisön hyvinvointia mahdollisimman hyvin,
mutta voi tietyllä tavalla turvallisesti toimia, kun palvelut
ovat maakuntatasolla: sosiaali- ja terveydenhuolto ja koulu ja se,
miten ne järjestetäänkään.
Ei siellä puhutakaan minun käsittääkseni
kuntaliitoksesta.
Mutta sitten kun me vertaamme kuntarakennetta vaikkapa Tanskaan
tai Keski-Eurooppaan tai Norjaan, ne eivät ole täysin
vertailukelpoisia. Tanskassahan on terveydenhuollolla ja sairaanhoidolla
puolen kymmentä regionia, ja meillä siellä perusvastuu
on kunnilla, vaikka on sitten organisoitu laajan väestöpohjan
kuntayhtymissä eri sairaanhoitopiirejä.
Sitten vielä haluan puuttua tähän
kuntalukumääräkeskusteluun. Minusta se
vie asiaa vikaan. Se ei ole tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
ydin, vaan ydin ovat palvelut, niiden tuottaminen, järjestäminen
ja hinta. Ja hallintorakenne on seurausilmiö. Jos me puhumme
jatkuvasti vain tästä, se fokus menee väärään
kohtaan. Kuntien lukumäärä tulee vähenemään,
se on selvä, ja kuntaliitoksia tulee tukea. Olen sitä mieltä,
että tätä porkkanarahaa pitää olla
myös puitelain päättymisen jälkeen.
Ei tämä hallintorakenne tule hetkessä valmiiksi,
ja täytyy muistaa, ettei se maailma tule valmiiksi koskaan,
eli joka tapauksessa sitä tarvitaan.
Mutta kun me puhumme tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta — haluan
nyt todeta ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle tästä — tämä kunta-
ja palvelurakenneuudistus koskee kaikenkokoisia kuntia. Ja erityisesti
haluan sanoa, että tuottavuudessa on erityisen paljon tekemistä suurissa
kaupungeissa. Ja vaikka me poistamme nyt aluksi 200 kuntaa pois
kartalta toimintamenoineen, niin 12,7 prosenttia lähtee
toimintamenoista. Ei vielä pelastunut hyvinvointiyhteiskunta
sillä. Täytyy keskustella ja lähteä siitä,
että me katsomme oman kohteemme kuntoon, ja siinä tapauksessa esimerkiksi — eikä minulla
ole mitään moittimista Helsingin kaupungista — on
jonkun verran tekemistä tuottavuudessa ja hallinnon yksinkertaistamisessa.
Se edesauttaa myös yhteistyötä muiden
kanssa monella muullakin kaupungilla, mikä helpottaa sitä kaupunkiseudun
yhteistyötä. Minusta oli erittäin hyvä asia
tämä, kun selvitettiin Helsingin ja Vantaan mahdollista
kuntaliitosta. Se osoitti, että on aika isoja eroja. Totesin,
ettei kannata säikähtää sitä,
jos tehdään yhteinen kunta, vaan se tarkoittaa,
että rakennetaan silloin uudelta pohjalta, ja se tarkoittaa
muutoksia.
Minä haluan todeta sen, että meillä on
maa erilainen eri alueilla ja on erilaiset olosuhteet. Jos me rakennamme
sen mielikuvan, että tämä koko asetelma
on vain pienten kuntien ongelma, meiltä jäävät
ne varsinaiset asiat hoitamatta. Me tarvitsemme — sanon
vieläkin — näitä kuntaliitoksia,
mutta se ei ole yksinomainen ratkaisu. Niiden täytyy perustua
strategiaan, huolelliseen valmisteluun niin, että siitä syntyy
jotakin uutta eikä vain kylkeytymä. Niihin kannattaa
valmistautua kunnolla.
Sitten vielä lopuksi tästä, kun tämän
tästä nousee esille tämä tietynlainen
harmillinen ja turha vastakkainasettelu Pääkaupunkiseutu
ja muu Suomi. Nyt on tulossa metropoliselonteko. On erittäin
hyvä, että se tulee. Se on sillä lailla,
että elinvoimainen maa tarvitsee elinvoimaisen pääkaupungin.
Mutta jos ajatellaan, että on vain elinvoimainen pääkaupunki,
se kuihtuu äkkiä, jos muu maa kuihtuu. Siinä on
aivan selvä yhteinen etu, että on esimerkiksi
teollisuus- ja tuotantoelämä, joka on siellä täällä maakunnissa
ja jonka pääkonttori on Helsingissä.
Molempia tarvitaan. Ja tietyt asiat keskittyvät pääkaupunkiin,
se on luonnollinen asia, mutta jos me asettelemme nämä vastakkain
ja puhumme noin julkisuudessa — nyt en kohdista tätä tässä salissa
kehenkään — että me elätämme
teidät, niin minusta se on vahingollista puhetta. Ei se
mene niin. Se on sillä tavalla, että monessa suuressa
teollisuusyrityksessä se tuotanto on jossain muualla ja
pääkonttori täällä,
suuri osa verotuloista kohdistuu tänne, ja sitä pitää katsoa,
miten tämä kokonaisuus yhtenäisesti hoidetaan.
Tämä on hyvä, että meillä käydään
keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta, ja tavoitteena on, että palvelut
toimivat mahdollisimman hyvin. Yksi väline on hallintorakenne,
mutta ei millään työmaalla koskaan työkalu
ole pääasia, ei kunta- ja palvelurakenneuudistuksessakaan, vaan
palvelut ja ihminen.
Keskustelu päättyi.