Hallinto- ja kuntaministeri  Tapani  Tölli

Arvoisa puhemies! Nyt on käsittelyssä hallituksen esitys laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta sekä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksista annetun lain 9 §:n kumoamisesta. Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia sillä tavalla, että peruspalvelujen valtionosuusprosenttia korotetaan 0,03 prosenttiyksikköä 34,11 prosentiksi valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun muutoksen perusteella. Tässä ovat pohjana pääosin jo aiemmin lainsäädännöllä päätetyt tehtävät.

Niin ikään tässä yhteydessä valtion ja kuntien yhteisten tietojärjestelmien kehittämiskustannuksien rahoitusta ehdotetaan jatkettavaksi sillä tavalla, että vuosina 2011—2014 kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta vähennetään vuosittain 1,88 euroa asukasta kohden. Lisäksi vuoden 2011 valtionosuudesta vähennettäisiin 0,23 euroa asukasta kohden julkisen hallinnon it-palvelukeskuksen perustamisen ja toiminnan rahoittamiseksi. Tämä on hyvin merkittävä asia kaiken kaikkiaan. Tämä liittyy tähän suureen tietojärjestelmien uudistamiseen.

Niin ikään tässä yhteydessä veroperustemuutoksista johtuvat kunnallisveron menetykset ehdotetaan korvattavaksi lisäämällä kunnan peruspalvelujen valtionosuutta 24,20 euroa asukasta kohden. Tässä Kiviniemen hallitus jatkaa Vanhasen molempien hallitusten linjaa. Lakiehdotuksessa aluehallintovirastoille ehdotetaan lisättäväksi oikeus sakon uhalla määrätä valtionosuuden tai kotikuntakorvauksen saaja noudattamaan velvoitteitaan. Sanktiomahdollisuus siis palautetaan valtionosuuslakiin.

Viimeisenä asiana tässä lakiehdotuksessa esitetään puitelakiin sisällytetyn niin sanotun kriisikuntia koskevan arviointimenettelyn vakinaistamista. Tässä arviointimenettelyssä kunta ja valtio selvittävät yhdessä kunnan mahdollisuudet turvata lainsäädännön edellyttämät palvelut. Arvioinnin tekee kolmen henkilön ryhmä: puolueeton puheenjohtaja, kunnan edustaja sekä valtiovarainministeriön edustaja. Ryhmän esityksien toteutuksesta päättää asianomaisen kunnan valtuusto.

Tämä arviointimenettely käynnistyy automaattisesti, jos kunnan talouden heikkoutta kuvaavat tunnusluvut täyttyvät. Tunnusluvut kuvaavat kunnan rahoituksen riittävyyttä ja vakavaraisuutta. Tarkastelussa ovat mukana kahden vuoden tilinpäätökset. Tässä arvioinnissa käytetään edelleen kahta linjaa. Toinen on kunnalle tehtävä tasapainotusohjelma, jossa ensisijainen tavoite on alijäämäkierteen katkaisu. Toisena vaihtoehtona selvitetään myös kuntaliitoksen mahdollisuus, jos siihen halukas naapurikunta löytyy.

Tähän mennessä nämä kriteerit on täyttänyt 39 kuntaa. Tällä hetkellä kahdessa kunnassa arviointityö on käynnissä, ja se päättyy vuoden 2011 tammikuussa. Tähän mennessä kriteerit täyttäneistä kunnista 14 kunnassa on tapahtunut kuntaliitos. Arviointimenettelyssä olleiden kuntien asukasluku on yhteensä noin 4 prosenttia koko maan asukasmäärästä. Seuraava, järjestyksessään kuudes arviointikierros käynnistyy ensi vuoden elokuussa. Arvioinnin kohteena olevat kunnat ovat tiedossa ensi vuoden kesäkuussa, jolloin vuoden 2010 tilinpäätöstiedot ovat käytettävissä.

Tämä arviointimenettely on mahdollistanut kunnan ja valtion tiiviin vuoropuhelun, ja se on lisännyt kunnissa tietoisuutta kunnan taloustilanteesta. Talouden tunnusluvut ovat parantuneet lähes kaikissa arvioinnin kohteena olleissa kunnissa. On todettava, että voimavarat ovat löytyneet lähes kaikissa tapauksissa sillä tavalla paikallisista päättäjistä, että käänne on saatu aikaan. Siksikin tämä kriisikuntamenettely on syytä vakinaistaa.

Niinpä tästä menettelystä saatujen myönteisten kokemusten perusteella hallitus esittää eduskunnalle tämän menettelyn vakinaistamista nyt, jolloin myös puitelain 9 §:ää esitetään kumottavaksi ja vastaava pykälä esitetään siirrettäväksi valtionosuuslakiin. Tämän pykälän lopullinen paikka arvioidaan sitten kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä, mutta nyt se esitetään lisättäväksi valtionosuuslakiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Tölli esitteli hallituksen esityksen 160. Haluaisin ihan omalta puoleltani pitäytyä yhteen yksityiskohtaan, ja se on nimenomaan terveyspuolen, terveydenhoidon ja sairaanhoidon valtionosuudet. Vuonna 2007 se oli 22,4 prosenttia. Se on tullut alas kyllä suunnilleen samassa kulmassa kuin lehmän häntä viime vuosien aikana, negatiivinen kehitys sen suhteen, että vastaavasti vielä samaan aikaan ovat nousseet erilaiset palvelumaksut, jotka ovat myös noin 20 prosenttia, siis aika tavalla sama kuin nuo vuoden 2007 valtionosuudet terveydenhoidossa.

Tämä on ongelma, koska kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että nykyhallituksen politiikka pyrkii vähentämään julkista terveyden- ja sairaanhoitoa. Eri kautta syntyy ratkaisuja, jotka lisäävät painetta julkisen terveydenhoidon alasajamiseen ja samalla nostattavat yksityistä palvelutuotantoa. Tässä on Sitra mukana, tässä on eri tavalla hallituksen lonkeroita, jotka vaikuttavat samaan suuntaan. Vaikka me täällä puhumme eri tavalla, me olemme hyvin paljon samaa mieltä, esimerkiksi ed. Asko-Seljavaara, siitä, että julkinen terveyden- ja sairaanhoito on tärkeä. Se ehdottomasti on kaikkein tärkein, ja sen tasokin on Suomessa hyvä noin yleisesti ottaen, etenkin sairaanhoidon, etenkin erikoissairaanhoidon ja etenkin vaativaa osaamista vaativan sairaanhoidon taso on hyvä. Mutta tämä on tämä ongelmakenttä, ja toivoisin tässä enemmän valtionosuutta myös kuntasektorille.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ministeri Tölli totesi, niin valtionosuusprosentti kohoaa hieman 34,08:sta 34,11:een ensi vuonna, ja tämä peruspalveluvaltionosuushan maksetaan 28 eri tehtävään. Jos katsotte ne lait, mihin se liittyy, niin se käsittelee todella taiteen perusopetuksesta lasten päivähoitoon ja terveydenhoitoon saakka lähes kaikki kunnan palvelutehtävät.

Vuoden 2011 verotuksessa toteutettavista veroperustemuutoksista johtuvat verotulon menetykset korvataan kunnille nyt täysimääräisesti, kuten on tehty jo usean vuoden ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että valtionosuudet peruspalveluihin ovat siis noin 8 miljardia euroa ja lisäystä on 287 miljoonaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuushan valtionosuuksista on 5,875 miljardia, ja ei suinkaan tämän hallituksen tarkoituksena ole vähentää julkisen terveydenhuollon painoarvoa tässä maassa vaan päinvastoin. Voitte lukea mielipiteeni Helsingin Sanomista. Toivottavasti se ilmestyy pian.

Valtionosuutta maksetaan uusista kunnalle määrätyistä toiminnoista (Ed. Erkki Virtasen välihuuto) — siis uusista toiminnoista — 50 prosenttia. Tällaisia ovat muun muassa asetus neuvola- ja kouluterveydenhuollosta, vammaispalveluista, päihdeäitien hoidon järjestämisestä, terveydenhuoltolain voimaan saattamisesta, lapsiperheiden kotipalveluista ja niin edespäin. Valtionosuuksista kuitenkin vähennetään tämä 10 miljoonaa euroa, jolla valtion ja kuntien yhteisiä tietojärjestelmiä kehitetään, kuten ministeri Tölli mainitsi. Lisäksi vähennetään tämä 0,23 euroa asukasta kohti, jotta saadaan julkisen hallinnon it-palvelukeskus perustettua. Tähän onkin korkea aika.

Ensi vuoden talousarvio siis kompensoi ensinnäkin kaikki verotulomenetykset kunnille ja nostaa valtionosuuksia hieman. Uusia toimintoja kuitenkin tulee runsaasti, ja ne asettavat paljon haasteita kunnille. Kunnat ovat kuitenkin saaneet muun muassa yhteisöverotulojen palautusta valtiolta enemmän kuin aikaisempina vuosina, ja kelamaksun poisto on helpottanut palkanmaksua, ja kiinteistöveron nostomahdollisuus on lisännyt kuntien tuloja. Mutta uudet velvoitteet ovat haasteellisia, eikä kuntien menoja voida enää kasvattaa samaa tahtia kuin ne ovat kasvaneet tähän saakka. Esimerkiksi Helsingin budjetissa ei ensi vuonna tule olemaan yhtään ylijäämää. Me teimme poistoistakin vain puolet. Joudumme korottamaan kunnallisveroa yhdellä yksiköllä ja karsimaan investointeja 100 miljoonalla eurolla.

Kuntien on järjestettävä palveluja paremmin ja tehokkaammin. Tämän vuoksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta on jatkettava. Kuntien määrää on vähennettävä. Ministeri mainitsi näistä kriisikunnista. Uskon, että niistä suurin osa on näitä pieniä kuntia. On pakko yhdistää kuntia elinvoimaisiksi kokonaisuuksiksi ja järjestää niiden avulla hyvä terveydenhuolto ja sosiaalitoimi, jotka noudattavat terveydenhuoltolain määräyksiä.

Tämän vuoksi sen mukaan, mitä meidän puheenjohtajamme, ministeri Katainen, on sanonut ja mihin kaikki muut yhdymme, ehkä noin 100 kuntaa Suomessa olisi sopiva kuntien määrä.

Terveydenhuollossa on vielä paljon säästämisen mahdollisuuksia, ja mikäli oikein organisoidaan tämä hoito, keskitetään hoidot oikeisiin paikkoihin ja hoidetaan jokainen potilas oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja oikealla tavalla, niin saamme vielä huomattavasti säästöä terveydenhuollossa ja saamme parempaa laatua.

Maria  Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ei tämä kyllä näytä hyvältä, eikä tämä ole hyvää. Nimittäin valtio on lisännyt kuntien velvoitteita mutta ei ole huolehtinut siitä, että on riittävästi rahoja näiden velvoitteiden toteuttamiseen. Nämä velvoitteet sinänsä ovat erittäin hyviä — neuvolatoimintaan, kouluterveydenhuoltoon, päihdeäitien hoitoon, kotipalveluun ja vammaispalveluihin — ja muistan hyvin, kuinka silloin, kun tätä vammaispalvelu-uudistuslakia käsiteltiin täällä eduskunnassa, hyvin moni yli puoluerajojen esitti huolensa siitä, riittävätkö kuntien varat tämän lain toteuttamiseen, ja useat järjestöt totesivat myös, että eivät nämä rahat, jotka tähän on osoitettu, tule millään riittämään.

Ja näinhän se on. Kuntaministeri Tölli itsekin on kantanut tästä huolta aivan äskettäin. Hän totesi, että valtion pitää olla hyvin pidättyväinen tehtävien siirrossa, ja nyt suora sitaatti: "Ei kuntien talous kestä sitä, ellei pystytä osoittamaan lisäresursseja." Töllihän esitti budjettineuvotteluissa korotuksen jatkamista mutta ei saanut hallituksessa laajempaa kannatusta siitä huolimatta, että nykyinen pääministeri on entinen kuntaministeri ja tietää hyvin kuntien hyvin vaikean tilanteen. Kuntaministerinä ollessaan Mari Kiviniemi olisi halunnut lykätä kunnille siirrettäviä uusia tehtäviä, mutta näinkään ei ole tehty.

Kuntien tilanne on ihan aidosti hyvin vaikea näiden erittäin hyvien ja tärkeiden lakien toteuttamisessa, ja tässä kyllä kansanedustajana täytyy sanoa, että on aika turhauttava olo, että kun me täällä laajasti olemme yksimielisiä siitä, että peruspalveluita täytyy parantaa, ja säädämme lakeja kansalaisten turvaksi, niin niitä lakeja ei pystytä sitten käytännössä toteuttamaan. Pitääkin kysyä kuntaministeri Tölliltä, kun te selvästi olette yrittänyt näissä budjettineuvotteluissa saada lisää varoja, kenelle kansalaisten pitäisi sitten osoittaa valituksensa. Kun se ei varmasti kuulu teille, kunnissa niin ikään on vaikea tilanne, niin kenelle hallituksessa kansalaiset voivat osoittaa valituksensa silloin, kun esimerkiksi nämä hienot ja tärkeät uudet lait eivät pääsekään käytännössä toteutumaan? Vielä haluan siteerata (Puhemies: Kaksi minuuttia, pyydän edustajaa siirtymään puhujakorokkeelle!) Timo Kietäväistä, hän on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja: "Jos valtio ei tee uusia merkittäviä kuntataloutta tasapainottavia päätöksiä, kunnallisverotus kiristyy ja vaikeudet palvelujen tuottamisessa jatkuvat."

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muistuttaisin edelleenkin siitä, että valtionosuusjärjestelmä on kyllä pakko kohtapuoliin uusia. Ensi vuodeksi näyttää, että sitä ei saada uusittua, mutta se täytyy uusia, koska se on erittäin epäoikeudenmukainen. Se esimerkiksi verotulotasausten muodossa vie meiltä Pääkaupunkiseudulta lähes kaikki valtionosuudet pois, ja lisäksi se ei ylläpidä hyviä käytäntöjä ja hyviä organisaatioita, että kyllä meillä nyt kiireesti pitää ruveta sitä heti ensi hallituksen aikana tekemään.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt täytyy oikein vastauspuheenvuorolla todeta, että tässä kyllä Sirpa Asko-Seljavaaran kanssa olen täysin samaa mieltä ja tätä uudistusta täytyy kiirehtiä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hallitus esittää kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavaa lakia muutettavaksi siten, että kunnan peruspalveluiden valtionosuusprosenttia korotetaan 34,11 prosenttiin. Samalla hallitus esittää, että erityisen vaikeassa tilanteessa olevien kuntien arviointimenettely vakinaistetaan.

Kuntien valtionosuuksien tarkistamista on odotettu erittäin kovasti ja monissa puheenvuoroissa täällä salissa myös tällä vaalikaudella. Siihen nähden tämä korotus on kyllä varsin maltillinen. Reilut 20 miljoonaa euroa on erittäin pieni summa, etenkin kun katsoo, mihin kaikkiin tarkoituksiin se jakautuu ja kun ottaa huomioon, että se jakautuu kaikkien kuntien kesken. Vertailuna otan esimerkin omasta kotikunnastani Salosta: alle 60 000 asukkaan kaupungissa meillä on budjetin aukko ensi vuodelle lähes sama euromäärä kuin tämä 20 miljoonaa. Eli tässä, kun vertailee näitä lukuja, on päivänselvää, että tämä korotus valtionosuuksiin on riittämätön vaikkakin positiivinen sävyltään.

On myös mielenkiintoista, että tämän korotuksen myötä tulee ensimmäisen kerran kunnille rahaa syyskuun 2009 alusta voimaan tulleen vammaispalvelulain kustannuksiin. Luuliko hallitus kenties, että tämä inhimillinen ja tärkeä lakiuudistus toteutuu ilman rahaa kunnissa? Tästä lisämäärärahasta on osa ajateltu myös lapsiperheiden kotipalveluun, joka siitä huolimatta, että on lakisääteinen peruspalvelu, on varsinainen harvinaisuus Suomen kunnissa. Äärettömän moni kunta valitettavasti laiminlyö tämän lapsiperheelle tärkeän palvelun. Korvamerkityt rahat kuuluvat pitkälti menneisyyteen, mutta esimerkiksi näiden lapsiperheiden kotipalveluiden kohdalla ne alkavat kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta, jotta toimisivat.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta ja myöskin palvelurakenneuudistuksista on sikäli tavallaan rutiiniluonteinen asia, että se tulee meille joka syksy täällä esille. Ja sitä taustaa vasten, jos ei syvemmin tästä synteesiä tai analyysiä yritä tehdä, eihän tässä itse asiassa olisi mitään moittimistakaan. Tässä on selvästi otettu tiettyjä asioita huomioon, ja ihan hyvä näin. Mutta minä en käytäkään puheenvuoroani tästä sisällöstä näin päin, vaan haluan laajentaa tätä koko tähän meidän sosiaali- ja terveysjärjestelmään, varsinkin terveyspalvelujen tuottamiseen, josta täällä muutamat edustajat ovat jo oikeita huomioita tehneet.

Tämä on tosiaan vanhanaikainen systeemi, millä me nyt tässä menemme eteenpäin. Meillä on yli 300 kuntaa edelleen. Valtiorahoituksesta puhutaan, rahoituksesta puhutaan, kuntien rahoituksesta puhutaan, kuntien vastuusta, järjestämisestä, kaikesta tästä. Kentältä on tullut ehdotuksia, tarkasteluja. Esimerkiksi Sitra on tehnyt erittäin hyvän mallin sinänsä. Voi olla, että siinä on jotain korjattavaa, mutta se on erilainen, moderni tarkastelu siitä, mihin näissä asioissa pitäisi kiinnittää huomiota. Kelan malli on toinen samanlainen, jonka pohjalta rahoitusta nimenomaan ollaan pyritty järjestämään. Kaikki haluavat pitää meillä verorahoitteisen terveyspalvelujärjestelmän kunnossa. Minä haluan myöskin sen tehdä, mutta minua on vähitellen ruvennut arveluttamaan, kuinka kauan se pysyy pystyssä, kun näitä perusrakenteita emme Suomessa pysty muuttamaan.

Näyttää olevan kiveen valettu se, että kuntien rahoitus on ja pysyy. Edes kuntien jonkinlainen yhteenliittymä, joka jotenkin voisi kopioida vaikka Ruotsin landstingetin mallia, ei ole saanut minkäänlaista selvää ilmaa siipiensä alle. Tässä mielipiteiden tasolla pidämme vanhasta aivan epätoivoisella tavalla kiinni. Minun suuri kysymykseni on, miksi, koska toisaalta kunnallishallintoon on näitä moderneja termejä otettu ihan riittävällä tavalla käyttöön. Jokainen kuntapoliitikko puhuu kilpailuttamisesta, kaikki puhuvat tilaaja—tuottaja-mallista, kaikki puhuvat toiminnan taloudellisesta tehokkuudesta jnp. Koko tämä kenttä on meille sillä lailla ihan oikealla lailla esillä, mutta minä kyllä koen niin, että siitä tulee pelkkää silkkoa tulosta. Tuntuu, ettei ole oikein ajatustakaan, että siitä myllystä tulisi ulos semmoinen vaihtoehto, joka käsiteltäisiin, jossa olisi ehkä kaksi kolme vaihtoehtoa ja niistä lopullisesti sitten vaikkapa täällä eduskunnassa me päättäisimme jotain.

Kukaan ei vastusta esimerkiksi sitä, että asukas, joka esimerkiksi on potilas, saisi itse valinnanvapauden, niin kuin terveydenhuoltolaissa on tarkoitus, että vuonna 2013 tuleekin. Minusta se on kanssa erinomainen asia, mutta mitään vapauttahan ei voi potilaalla olla, ellei raha seuraa sitä potilasta. Näin tehdään Ruotsissa, ja kun raha seuraa potilasta, niin potilas, asiakas, asukas, voi itse päättää, meneekö hän paikkaan A vai B, kilpailuttaako hän tuottajan A tuottajan B kanssa, kumpaan hän menee. Silloin hän itse ottaa selvää laatutekijöistä, toteutumistavoista, jonojen pituuksista, kaikenlaisista muista vastaavista asioista. Tätä keskustelua meillä ei nyt jostain syystä ... Onko niin, ettei pystytä käymään vai ei haluta käydä, vai onko niin, ettei ymmärretä, että pitäisi näiden asioiden kanssa nyt mennä hyvin rivakasti eteenpäin?

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on pakon edessä muodostettu, ja sieltä on tullut minusta tännepäin tietoja, joissa sikäläiset kehuvat, että siitä on hyviä kokemuksia, ja se välttämättä kai ei ole edellyttänyt kuntien yhdistymistä. Miksi meillä aina lähdetään hallinnon ehdoilla liikkeelle ja sanotaan, että kuntien pitää yhdistyä, rajojen madaltua, vaakunat pois ja nimet ehkä pois, ja sitä kautta saadaan jonkunlainen uusi askel näissä asioissa? Ruotsista on malli, ja suurimmasta osasta Eurooppaa on malleja siitä, miten näitä asioita voidaan tehdä toisella lailla kansallisten rahastojen tai joidenkin muiden vakuutuspohjaisten rahastojen, minkä tahansa, kautta. Sieltä taatusti löytyy malli, joka sopii kaikille poliitikoille.

Minusta tuntuu entistä enemmän, että nykyään meillä enemmän tapellaan mielipiteistä kuin konsanaan mistään poliittisesta suunnasta. Tuskin tässä vasemmistoideologia on erilainen kuin oikeistoideologia, koska ainakin pöntöstä kaikki sanovat, että asiakkaan pitää saada hyvää hoitoa. Kaikki puolustavat nyt potilaan omaa valinnanvapautta, mutta sitten, kun hänen pitäisi saada sitä toteuttaa, saada siis se yksikköhinta mukaan, jonka kunta on päättänyt niistä asioista maksaa silloin, jos kyseinen potilas menee omalla alueellaan, ja nyt, kun tämä laajenee toisella lailla, tämä on iso ongelma.

Arvon puhemies! Tämän takia halusin käyttää tämän puheenvuoron, että jokainen meistä rupeaisi vähän tahallaan miettimään, miten me menemme tässä eteenpäin. Tietysti olisi mukavaa, jos ministeri Tölli jotenkin kommentoisi tätä asiaa. En oletakaan, että tulee joku selkeä, varma vastaus johonkin suuntaan tai joku mielipide, mutta aika käy vähiin vähitellen. Me olemme jo ehkä 10 vuotta ihmetelleet, mistä kaikessa tässä meillä Suomessa on kysymys. Niin kuin tässä salissa viimeksi tänään sanottiin, meillä on erityisen vaativan tason sairaanhoito vielä erinomaisessa kunnossa. Se kestää kansainvälisen kilpailun. Normaali erikoissairaanhoito on ihan hyvässä kunnossa. Se kestää benchmarkkauksen ja kansainvälisen vertailun. Mutta, arvon kollegat, kuinka hyvin kestää perusterveydenhuollon toteutus tällä hetkellä kritiikkiä? Siinä on kyllä paljon parantamisen varaa, ja me tarvitsemme isoa kansallista keskustelua tästä asiasta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Asko-Seljavaara päätyi siihen, että kuntien määrää pitää vähentää, ja piti jonkunlaisena tavoitelukuna satakuntaa kuntaa. (Ed. Asko-Seljavaara: Niin!) Sanon, arvoisa ed. Asko-Seljavaara, tähän, että nythän kehitys on menossa teidän tavoitteenne ohi aivan hillimättömällä vauhdilla. Kuntaliitto on muodostamassa Suomea yhdeksi uudeksi kunnaksi, ainoaksi kunnaksi. Mitä ihmettä muuta ovat sellaiset instituutiot kuin KL-Kuntahankinnat Oy vai mikä se on? Sehän on nimenomaan putiikki, joka suuruuden ekonomialla haluaa osoittaa kaikille, että kun kaikki ollaan yhtä, niin edullista on ja halvalla onnistuu, ja luvut ovat aika mielenkiintoisia.

Kuntahankintojen, kuulemma tämän päivän uutisten mukaan, kokonaismäärä vuositasolla on 16 miljardia euroa. Nyt jo on 350 miljoonaa euroa tavoite, ja siinä ovat vaan kumit ja kynät jnp. ja sitten ovat tietokonehankinnat ja pääteasemahankinnat jnp. Siis minä luin sen väitöskirjan yhteenvedon, nimi oli jotakin Karjalainen, anteeksi tämä etunimen muistamattomuus, ja se on tosi mielenkiintoinen. Se tulos on niin järkeenkäypä kuin olla voi. Siinä ei ole niin kuin mitään uutta. Siinä on vaan olemassa oleva järkeenkäypä tietopaketti pistetty kasaan ja siihen on allekirjoitettu, että väitöskirja. No, sehän on ihan hyvä, se varmasti hyväksytään, kun ei vastaväittäjällä ole mitään tekemistä. Jos oikeinlasku ja kerto- ja vähennyslasku on tehty oikein, niin kaikki on putkessa ja johtopäätökset sen mukaiset. Mutta jännittävää on, lukeeko siellä se, mitä itse asiassa on kuvattu eli siis että Kuntahankinnat tarkoittaa yhtä kuntaa, joka sitten ekspansoi itseänsä, että virkamiehet hoiteloopi hommat.

Sitten tästä it-palvelukeskuksesta. Tämä on jännittävä asia. (Ed. Erkki Virtanen: Ehdottomasti!) Se on todella jännittävä asia. Olemme ed. Erkki Virtasen kanssa istuskelleet tuolla tarkastusvaliokunnassa yhtä aikaa, kun pohdiskeltiin tätä samaa asiaa, ja kaikki, mikä tällä viikolla kerrotaan, niin ensi viikolla oli, että ei se nyt ihan niin ollutkaan, ja ei se niin ollutkaan. Mutta erinomaisen hyvä, ministeri Tölli, että rahaa kerätään, ja jos se kannustaisi löytämään tähän ratkaisun, niin hyvä on, mutta eikö täällä ole kohta tulossa laki, jossa eräät terveyspuolen pyrkimysasiat siirretään. Tavoitevuosi siirtyy tuonnemmaksi. (Ed. Erkki Virtanen: Se on kohta 20!) — No niin justiinsa, lähituntien aikana.

Sitten tämä kriisikuntamenettely. Tämäkin on mielenkiintoinen asia kuin mikäkin. Tässä salissa on käyty näistä asioista, niin kuin olen moneen kertaan todennut, perustavaa laatua olevaa keskustelua useaan eri otteeseen, ja kaiken tämän keskustelun käynnisti Karkkilan kaupunki. Säädettiin Lex Karkkila ja luotiin sellainen järjestely, jossa kuntayhteisö on siinä tilassa, että tilinpitosääntöjen mukaan tilinpäätöksen tekeminen on vähän vaikeaa. Vaativa tehtävä, jos näin voi sanoa. Keksittiin malli, mitenkä virkamiehet tulevat Helsingistä hoitamaan taloudet jnp. Ja miksi näin? Siksi, että kunta ei voi tehdä konkurssia. Se on mahdoton juttu. Näin meille todistettiin silloin hallintovaliokunnassa monen asiantuntijan voimalla, että ei voi tehdä konkurssia. Jos olisi tilanne, että kukaan ei anna enää vippiä kuntayhteisölle, siinä tapauksessa tämä kunta siirtyy automaattisesti eräällä tavalla valtion haltuun, koska koko julkisen talouden reittausluokka romahtaisi ja se nostaisi kuntamaailman velkojen korkoa automaattisesti reittausluokan laskun myötä. Minä katselen tätä lainsäädäntöesitystä nimenomaan tässä katsannossa, eli että kun sanoo niin kuin tässä on sanottu, niin sitten on varmasti b, c ja d myöskin valmiina.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä on sinällään ajankohtainen laki, kun eilen käytiin omassa kotikaupungissani tulevan vuoden budjettia läpi ja todettiin siellä, jotta valtionosuudet meidän osaltamme pienenevät ensi vuoden osalta. Siitä voisi muutaman asian sanoa.

Tästä arviointimenettelystä lähden nyt liikkeelle. Satun nimittäin olemaan semmoisessa Suomineidon peräpuolessa, jotta siellä ne kunnat näköjään voivat aika heikosti. Useimmat kunnat Pohjois-Karjalassa, siis eteläpäässä, voivat heikosti, johtuen kokonaan tästä valtionosuusjärjestelmästä, siitä, jotta jostain ihmeen syystä se pohjoinen Karjalan yläpää saa suhteessa paljon enemmän valtionosuuksia. Jopa Valtimo taisi viime vuonna laskea veroprosenttia, meillä taas nostetaan. Tällä hetkellä näyttää olevan sen seutukunnan, jossa satun asumaan, korotustarve 2—2,5 prosenttia. Sitten me olemme maan huipputasoa jo. Nyt se on 20,75. Sitä taustaa vasten, kun katsoo tätä valtionosuusuudistusta tältä osin, mitä prosentteja tässä tulee lisää, niin kyllä nämä aika hituja ovat tässä ottaen huomioon ne tarpeet, mitkä tulevat ikärakenteesta ja siitä tarpeesta, mikä siinä palvelujen tuottamisen suhteen tällä hetkellä jo on ollut olemassa.

Arviointimenettelystä sen verran, jotta tämähän on täysin hampaaton järjestelmä. Ilmeisesti ministeri tarkoitti toista kuntaa, joka on arviointimenettelyn piirissä. Se on Kesälahden kunta, joka sattuu olemaan naapurikunta. Rääkkylä oli sitten, oliko se viime vuonna, arviointimenettelyn piirissä. Arvioidahan näitä näköjään voi ihan riittävästi. Siellä selvitysmies salkkuineen Rääkkylässä taisi juosta ihan riittävästi, ja kunta katsoo, että kyllä myö vaan edetään eikä välitetä siitä mittään, mitä se arviointimenettely toi tullessaan. Läheltä olen seurannut tilannetta: siellä myydään metsää, myydään osakkeet, myydään maita ja hävitetään omaisuus kokonaan pois ja tietysti otetaan velkaa, mitä saadaan. Sehän tarkoittaa, että jossakin vaiheessa se kaatuu jonkun syliin. Jossakin vaiheessa pitäisi kyllä olla semmoinen menettely tässä olemassa, vaihe, jotta sanotaan, että hei, tämä itsehallinto muuten ei ihan tarkoita sitä, että hävitetään kaikki.

Olen kuullut puheita naapurikunnista, jotta kun Kitee nielaisee heidät, niin ei sinne jää mitään omaisuutta heille ainakaan. Tämän tyyppinen ajattelumalli jos on, niin se ei ole hirveän vastuullista. Saa nähdä, miten Kesälahden osalta käy, kun — onko se nyt tammikuun loppuun mennessä — tulee sitten tämä menettely, käydään läpi siellä ne temput, mitä pitää tehdä, jotta saa talouden kuntoon. Tilanne on kuitenkin aika kurja. Sen takia odottaisi, jotta yleisesti ottaen koko tämä valtionosuusjärjestelmä muutettaisiin oikeudenmukaisempaan suuntaan. Ei siihen suuntaan, mitä ed. Sirpa Asko-Seljavaara tuossa totesi, jotta tänne Helsingin seudulle pitää saada lisää valtionosuuksia, tai sitten pitää tulla nimittäin lisää koko tähän pottiin rahaa, koska tämä on näköjään melkein lähes poikkeuksetta nollasummapeliä. Sehän tarkoittaa, jos tänne jo väkirikkaille alueille, missä on keskitulotaso huomattavasti isompi kuin tuolla syrjäisemmällä seudulla, siitä potista jaetaan, niin aina kurjemmin käy tuolla 4 prosentin kunnissa, vai mikä tämä osuus on, jotka ei voi oikein hyvästi.

Sitten siitä, mihin tämä systeemi on johtanut. Nytkin tässä tämä arviointimenettely ja tämä kriisikunnan raja ... Eilen käytiin meillä oikein hyvä iltakoulu Kiteellä. Tämä johtaa nimittäin semmoisiin järjettömiin ratkaisuihin. Kuvaan esimerkin.

Terveyskeskus, joka on ollut homeessa — se on julkista kamaa ja sen tietävät kaikki, voin sen puhua julki — joudutaan sulkemaan tuossa. Samaten koulu puretaan, ja kaupungintalokin on kuulemma ihan homeessa kokonaan. Mutta ensimmäisenä on terveyskeskus, koska se pitää saada kuntoon. Kuulemma pitää joskus elokuussa panna putiikki kiinni. Nyt, kun sitten kriisikunnan raja on lähellä, silloinhan tartutaan semmoiseen oljenkorteen. Kuulemma nyt ei voi enää kaupunki ottaa velkaa ollenkaan. Pitää tehdä sillä tavalla, että hankitaan ulkopuolinen pelastaja. Nyt siellä joku rahoitusyhtiö kuulemma mielellään rakentaa: kun tehdään 25 vuoden vuokrasopimus, niin se ei ilmeisesti ollenkaan mitenkään halua tuottoa siitä.

Minä näen, että tämä tekee sen ongelman tässä, että se olisi järkevää tehdä omana, siis kaupungin terveyskeskus siihen, yhä edelleen kaupungin omistuksessa, eikä lähdettäisi maksamaan pääomasijoittajille hirveitä korkoja siitä ylimääräisestä. Kaupungin ei tarvitse yhtään saada voittoa siitä välistä, mutta nämä pääomasijoittajat kyllä ottavat kovan voiton ennen kaikkea tässä tilanteessa. Silloin tämän tyyppisiin juttuihin pitäisi löytää kyllä erillistä valtionosuutta siihen, jotta tämmöiseen investointiin saadaan rahaa, jotta ei tämä kriisikunnan raja tee sitä, että tässä mennään ojasta allikkoon ja sidotaan mahdollisesti 25 vuodeksi tulevat veronmaksajat siihen, jotta maksetaan vuokraa, ja maksetaan sinne jälkeenkin. Ei kai se lopu, ei 25 vuoden päästä sitä terveyskeskusta pureta sieltä, vaan sitten tehdään uusi vuokrasopimus totta kai.

Tilanne on kyllä aika kurja. Tämä ei ole pelkästään yhden kunnan tilanne. Tiedän muitakin, joissa ollaan menossaan samaan suuntaan. Elikkä tämä järjestelmä ruokkii yksityistämistä vahvasti. Tämä ruokkii kaikkien näiden toimintojen, investointien, sellaiseen asetelmaan saattamista, että siinä aina joku saa vetää voittoa välistä, onpa se palveluita, onpa se tämmöinen kiinteistöasia.

Se on tietysti porvarillista ideologiaa, eikö niin. Siellä on sijoittajia, jotka ovat teidän kannattajianne, ja niitähän pitää tietysti tukea, jotta tulee sieltä vaalitukea sitten ja ne sijoittajat voivat hyvin. Mutta siinä valitettavasti vaan veronmaksajat joutuvat maksamaan sitten kiertoteitse tämän jutun aika raskaasti ja sidotaan pitkiksi ajoiksi sitten tämä tietty osio, että se tasaiseen joudutaan käyttötalouspuolelta maksamaan vuokrina ja toisille pääoman tuotto hyvänä.

Onko vasemmisto—oikeisto-ajattelussa eroa? Minä luulen, jotta palvelujen tuottamisessa ei. Se ihminen tarvitsee sen palvelun. Se on ihan okei, siitä varmaan ei ole kyse, mutta tässä varmaan on se linjaero, mitä äsken puhuin, tässä tietynlaisessa asetelmassa, miten järjestetään se palvelu. Eli esimerkiksi kuka omistaa kiinteistön, mitä siinä välistä vedetään, tai miten joku kilpailutetaan. Sille ihmisellehän, jos se on samanlainen palvelu, se ihminen saa sen palvelun, onpa se tehostettua palveluasumista tai jotain terveydenhoitoa ja sairaudenhoitoa, mitä milloinkin. Mutta siinä on semmoinen ero, miten se tuotetaan, onko siinä välissä voiton kerääjä. Siinä on iso ero kyllä.

Kyllä minä näen, että pääsääntöisesti näiden asioiden pitäisi olla, siis valtaosin pitää olla kunnan, kaupunkien, järjestämiä, ja se täydentävä palvelu on sitten yksityistä. Mutta tämä näköjään on pikkuhiljaa luisumassa siihen, että monessa paikassa alkaa olla toisinpäin tämä asia. Silloin siinä tulee vaarantumaan yhdenvertaisuus ja myös se hoivan taso, palvelun taso, ja sen tyyppistä ajattelumallia en tule kannattamaan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä Pääkaupunkiseudun menestys on myös Pohjois-Karjalan etu. Jos me voimme hyvin, niin Pohjois-Karjala voi hyvin.

Ed. Pulliaiselle haluaisin sanoa, kun vähän epäilitte, että Suomessa ei voi olla 100:aa kuntaa, että se oli mahdollista Tanskassa, se tapahtui parlamentin määräyksellä. Nyt siellä on vahva valtio ja vahvat kunnat. Meillä on 68 kaupunkia. Eikö meillä silloin voi olla noin 100 kuntaakin?

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle vaan sen verran, että siirretään tämä eduskunta tuonne Pohjois-Karjalaan.

Täällä on valtionhallinnon virkamiehistä suurin osa, täällä ovat ministerit. Elikkä me maksamme kuitenkin tänne hirveän paljon, siis kerätään valtionveroa joka paikasta ympäri Suomea, ja täällä maksetaan korkeata palkkaa. Sieltä tulee se teidän valtionosuutenne tänne. Sitten näillä kurjilla alueilla, missä satutaan asumaan tuolla periferiassa, ei satu näitä isopalkkaisia kyllä olemaan hyvin montaa. Kaupunginjohtajalla on kohtuullisen iso palkka, mutta muut ne taitavat olla aika pikkupalkkaista porukkaa. Tämä valtionosuusjärjestelmä on siinä mielessä hyvä, ja pitäisi rustata tukea näille syrjäisille alueille niin pitkään kuin siellä ihmisiä vielä sattuu olemaan eikä se ole pelkästään susien ja karhujen valtakunta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara ei oikein siepannut, johtuen kai minun puheeni epäselvyydestä, sitä ideaa, jonka esitin. Siis kyllähän tähän historiaan sopii aivan hyvin 100:kin kuntaa ja sitten 98 ja 95 jnp. Mutta tämä Kuntaliiton touhu tähtää yhteen ainoaan kuntaan, Kuntaliittoon. Joo, siis Suomia on kaksi kappaletta päällekkäin, ja siinä kaikki.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen usein miettinyt tätä Ahvenanmaan tilannetta, kun siellä asuu 28 000 asukasta, siellä toimii 17 itsenäistä kuntaa ja kaikilla on omat organisaatiot. Ja kun ahvenanmaalaisilta kysyy, mikä heidän tilanteensa on, pärjäisivätkö he pienemmällä kuntamäärällä, niin he ovat ehdottomasti sitä mieltä, että eivät pärjää. Heidän mielestään toimiva demokratia on siellä semmoinen asia, että siitä he eivät ole valmiita luopumaan. Tätä Ahvenanmaata vasten, kun mietin näitä Pääkaupunkiseudun kuntayhdistymispuheita, hämmästyttää kyllä, kuinka voi olla näin erilaisia näkemyksiä samasta asiasta samassa valtiossa. Eiköhän se oikea kuntakoko löydy jostakin siitä puolivälistä, jolloin myös demokratia toteutuu.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla tässä ed. Asko-Seljavaaran ja ed. Lahtelan välistä keskustelua siitä, kuka tarvitsee ketäkin ja kuka tarvitsee mitäkin. Minä olen joskus omissa puheenvuoroissani käyttänyt lasikuputeoriaa ja todennut, että jos kaupungin ylle pannaan lasikupu, niin se kaupunki ei kauan aikaa elä, mutta se maaseutu kyllä toki elää siellä, koska siellä on elintarviketuotantoa ja elintarvikehuoltoa jnp. Mutta ennen kaikkea, jos puhutaan vahvoista kaupunkikeskuksista, ne tarvitsevat myös vahvan maaseudun, vahvan maakunnan, siihen ympärille. Ei voida elää yksistään sillä, että meillä on isoja keskuksia ja harvaanasuttua, vaan pitää olla vahvaa koko tämä Suomi läpi.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 160/2010 vp, hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun muuttamisesta sekä laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 §:n kumoamisesta. Ministeri Tölli hyvin huolellisesti tätä lakiesitystä jo käsitteli tuossa omassa puheenvuorossaan, joka on kirvoittanut täällä ihan mielenkiintoisia puheenvuoroja. Tosiasia kai se on kuitenkin niin, että me tässä suomalaisessa yhteiskunnassa tarvitsemme toinen toisiamme ja sellainen vastakkainasettelu Helsinki — muu Suomi lienee tarpeeton, koska Helsingillä on omat erityisoikeutensa ja maakunnissakin on omat erityispiirteensä. Elikkä varmasti, kun näin rinnakkaiselossa jatketaan, aika hyvin nämä asiat kuitenkin ovat.

Valtion ja kuntien yhteiset tietojärjestelmät ovat nyt työn alla, ja se on tavattoman hyvä asia, kunhan ne nyt sitten pidetään sellaisissa organisaatioissa, että ne pysyvät kuntien ja valtion omistuksessa. Meillä on tehty tässä yhteiskunnassa monta monituista virhettä, on myyty tietotaloja, on myyty viestintäyhtiöitä, elikkä Soneran myynti on osoittautunut aika lailla huonoksi teoksi, samoin juuri tämä tietotalomyynti, ja mitä muita niitä onkaan.

Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annettuun lakiin täällä tehdään muutosta niin, että voidaan pysyvästi arvioida näitä heikompia kuntia, ja hyvä niin.

Täällä on myöskin käyty keskusteluja kuntien lukumäärästä. Minun oma näkemykseni on se, että kunnan koolla sinänsä ei ole oleellista merkitystä vaan oleellista on, mitä siellä kunnassa tehdään. Kun kunta- ja palvelurakenneuudistuslainsäädäntö tuli, niin se herätti hirvittävät intohimot kuntaliitoksia kohtaan. Nyt on näkyvissä kuntaliitosten hedelmiä. Aika monessa kuntaliitoskunnassa on tänä päivänä suuria taloudellisia ongelmia. Johtunee myöskin tietenkin lainsäädännöstä se, että siellä on sitouduttu viiden vuoden, ihan voi sanoa, vähän niin kuin semmoiseen mitääntekemättömyyteen, ei saada tehtyä tarpeellisia muutoksia, mikä aiheuttaa tavattoman isot kustannukset. Pienempiä kuntia kun liitettiin isompiin, niin palkkaharmonisoinnista tuli myöskin aika isot palkkakustannukset, ja nyt niitä hedelmiä nautitaan.

Itse olen edustanut sitä linjaa, jota kotikunnassani on harjoitettu, että pyritään rakentamaan palvelut alhaalta ylöspäin, niin että tekijöitä on mahdollisimman paljon niissä tehtävissä, mitä kunta on velvollinen tuottamaan, ja myöskin laadullisesti asiat olisivat kunnossa.

Tästä lainmuutoksesta, joka tässä myöskin on, jossa todetaan, että jos valtionosuuksia käytetään väärin sillä tavalla, että esimerkiksi kouluissa lomautetaan opettajia, parhaimmillaan tai pahimmillaan seuraa sakko. Tässä on monta muuta asiakohtaa, jotka ovat saman sanktion alaisuudessa, ja se tietenkin kunnallispäättäjiä ja kunnallisjohtoa entistä paremmin ohjaa tuottamaan valtionosuusrahoilla juuri niitä palveluita, joihin ne valtionosuudet on tarkoitettu.

Meillä terveydenhuollon, sairaanhoidon puolella kustannukset nousevat. Ne varmaan osaltaan nousevat myöskin siksi, että me ihmiset otamme entistä vähempi vastuuta itsestämme. Sen seurauksena me sitten ravaamme tuolla sairastuvalla kerta toisensa jälkeen, ja vielä kun haemme internetistä vähän lisää valaistusta, niin sitten me hakeudummekin jo erikoissairaanhoidon piiriin. Suomalainen erikoissairaanhoito on varsin korkealla tasolla, ja toivon, että tulevatkaan lainsäädännöt eivät romuta tätä meidän erikoissairaanhoitojärjestelmäämme vaan kyetään se ylläpitämään.

Kun olemme avoimessa markkinataloudessa ja myöskin kilpailutilanteessa, niin julkisella puolella on oltava rakenteet, ja rakenteiden toimivuuden vuoksi me tarvitsemme potilasvirrat. Ja jos yhteiskunnan toimesta niitä potilasvirtoja voimakkaasti pirstotaan, niin se aiheuttaa tehottomuutta julkiselle puolelle ja sitä kautta myöskin sitten aikaa myöten kustannustennousua ja me ammumme itseämme nilkkaan. Meidän kannattaa hyvin huolellisesti miettiä tässä kilpailutusyhteiskunnassa kuitenkin näiden tiettyjen julkisen lohkon palveluiden tuottamisen mahdollisimman tehokasta hoitamista, koska loppukädessä se on meidän kaikkien kansalaisten etu, että ne on tehokkaasti tuotettu.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo totesi, että koolla ei ole merkitystä, siis kuntakoolla, vaan siinä tapauksessa, jos ne pienet kunnat, siis muutaman sadan tai tuhannen, 2 000 asukkaan kunnat, ovat hyviä ja tehokkaita, niin silloinhan eikö pitäisi tehdä semmoinen järkitemppu, jossa demokratia toimii paremmin tai sitten Ahvenanmaalla toimii, kun siellä on paljon kuntia, tehokkaammin? Silloin Helsingistähän voisi jakaa, siis panna Helsinkiin vaikka sata kuntaa aluksi. Ne ovat vielä kookkaita kuntia siitä huolimatta. Silloinhan saisi sen demokratian toimimaan paremmin, ja työttömyyshän häviäisi heti tästä. Virkamiehille olisi kyllä töitä lujasti. En ole esittämässä tätä mutta minä olen monta kertaa kysynyt tätä, että jos kerta pienet kunnat sillä tavalla ovat tehokkaita, niin tehdään semmoinen. Mutta viedään toisinpäin se systeemi, kun täällä kuitenkin se synergiaetu on siinä suuruudessa, niin että silloin on voitu ne rahat keskittää (Puhemies: Minuutti!) palveluihin eikä johtoportaisiin, niin kuin tässä tapahtuu kuitenkin pienissä kunnissa, että suhteellisesti vie enemmän se johtaminen siellä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tullut tutustuttua muistaakseni ministeri Töllinkin kanssa Ahvenanmaan näihin erinomaisiin kuntiin. Kannattaa nyt kuitenkin muistaa, että Ahvenanmaan kunnat toimivat esimerkiksi terveydenhuolloltaan aika pitkälti tämän muun Suomen rahoituksen varassa ja toisaalta sitten ne kunnat ovat siellä aika, sanoisinko, erikoisia. Muutamat kunnat sijaitsevat pienillä saarilla, ja eräässäkin kunnassa terveydenhuolto oli järjestetty niin, että siellä on terveydenhuoltaja, en siis Tehyn vuoksi voi sanoa, missä kunnassa, mutta hän on siellä aina töissä eikä nyt niin hirveästi välitä työajasta ja siellä todella joustavuus pelaa. Mutta kysymys on sitten siitä, että jos tulee vähän vaativampaa palvelun tarvetta, niin sitten siellä ei kuitenkaan ole sitä lääkäriä saatavissa. Suomessa on tehty tutkimuksia, mikä on se optimaalinen kunta perusterveydenhuollon osalta, ja noin 30 000 on se väkiluku.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Sata pientä kuntaa on kuntasektorissa kustannuksina reilun 3 prosenttia. Meidän ei kannata haikailla näiden kuntien onnen perään. Siellä kunnallispäättäjät joutuvat hyvin ahtaassa välissä toimimaan, mutta kun he tiedostavat sen oman toimintaympäristönsä, niin valtaosa näistä kunnista kykenee hyvin yhteistyössä muiden kuntien kanssa tuottamaan omat palvelunsa. (Ed. Asko-Seljavaara: Ei todellakaan kykene!) — Kykenevät tuottamaan yhdessä muiden kuntien kanssa ne palvelut, joita siellä on. — Siellä on pitkät etäisyydet näissä pienissä kunnissa. Ei se auta, jos Suomussalmi yhdistetään Ouluun. Se Oulu ei tule yhtään sen lähemmäksi, vaan palvelut, ne loputkin palvelut, siirretään sinne Ouluun. Parempi nyt on kuitenkin toimia sillä tavalla, että ne paikallispäättäjät saavat siellä ne hoitaa. (Puhemies: Minuutti!) Ne eivät yhteiskuntaa rasita.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia ministerille tästä esittelystä. Täytyy vaan todeta, että kyllähän tässä kuntien velvoitteita lisätään ja rahaa ei kumminkaan velvoitteiden toteuttamiseksi lisätä siinä suhteessa kuin olisi tarvetta. Tässähän tietenkin tulee mieleen tämä pitkään puhuttu asia, onko kuntien nostettava veroprosenttiaan, joka nyt jo on huipussaan, ja onko tämä verotus menossa siihen suuntaan, että kunnilla on vastaisuudessa suurempi vastuu niin palvelujen tuottamisesta kuin myös sitten verojen keräämisestä, että valtio liukuu tässä pikkuhiljaa pois.

Tietojärjestelmien kehittäminen on varmasti yksi tärkeä osa, ja tästä on hallintovaliokunnassa silloin, kun ministeri oli vielä puheenjohtajana, puhuttu paljon ja tämä on heti otettu tänne. Tämä on tärkeä asia, viedä tietojärjestelmien kehittämistä siihen suuntaan, että kunnat ja valtio pystyvät keskustelemaan keskenään.

Tästä it-palvelujen ulkoistamisesta, ja mikä tämä Sitra-hanke nyt on, siitä uskallan olla vähän epäileväinen, onkohan siitä suurempaa hyötyä. Meillähän on Kainuun hallintokokeilussa keskitetty kaikkien kuntien tietohallintopalvelut yhteen, joita maakunta sitten tuottaa, ja alkuvaiheessa osa siitä ulkoistettiin ja täytyi ottaa sitten omaksi työksi kokonaan, kun ei saatu hyötyä, päinvastoin tuli kalliimmaksi tuotettuna, kun oli ulkona osa siitä toiminnasta. Tämä nyt vähän ainakin meikäläistä tässä mietityttää.

Sitten tämä uhkasakko opetuksen laiminlyönnistä. Täytyy kysyä, miten se terveydenhoitopuolella toimii. Tässä minulla on aukko sivistyksessä enkä muista, onko tästä olemassa suurempia sanktioita.

Sitten vielä omasta Kainuusta. Kun meillä kumminkin tämä Kainuun hallintokokeilu on (Puhemies: 2 minuuttia!) tällä hetkellä päällä ja siellä sosiaali- ja terveyspalvelut on keskitetty kuntayhtymälle, joka tuottaa ne, niin siellä on kumminkin tällä hetkellä muistaakseni kolme kuntaa, jotka ovat hakeneet harkinnanvaraista apua, ja vain 40 prosenttia normaalien kuntien tuottamista palveluista on kunnilla. Tämä panee miettimään, onko kuntien tilanne sitten ihan niinkään hyvällä mallilla kuin aina saa puheista kuulla.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen puhunut tältä paikalta ja tuolta toiselta paikalta tässä viimeisen seitsemän ja puolen vuoden aikana kuntien valtionosuuksista noin 368 kertaa. Toistan kaiken sen, minkä olen niissä puheissani sanonut, ja totean, että vieläkään ei mene oikein hyvin. Mutta minua kuitenkin lohduttaa se, että ministeri Tölli istuu nyt tuossa kuntaministerin paikalla. Minulla on lohdullisempi olo kuin kertaakaan aiemmin niitten hallitusten aikana, joitten aikana minä olen täällä kuntien valtionosuuksista puhunut.

Ajattelin itse asiassa selvitä tästä puheesta keskittymällä tähän it:hen, mutta kun ed. Akaan-Penttilä provosoi, niin on pakko kuitenkin sanoa tästä terveydenhuollon järjestelmästä jotakin. Sanon sen, että minusta terveydenhuollolla ja sen järjestelmillä on vain kaksi tehtävää: ehkäistä ihmisiä sairastumasta, ja jos siinä epäonnistutaan, niin sitten parantaa ne ihmiset. Nämä hommat kun tulee hoidettua, niin ihan sama sinänsä, millä järjestelmillä se toteutuu. Terveydenhuoltolaki ja itse asiassa se järjestelmälaki, joka on siis vielä nyt antamatta, on hyvä esimerkki kuitenkin siitä, että se ei ole ihan näin yksinkertaista. Kysymys on myöskin vallasta. Terveydenhuollossa ja sen eri alueilla käytetään merkittävää valtaa tai ainakin kuvitellaan käytettävän, ja siitä ei ole tietysti välttämättä ihan helppo luopua.

Mutta terveydenhuollossa, kun ed. Akaan-Penttilä ihmetteli näitä kaikkia kilpailuttamisia ja tilaaja—tuottaja-malleja, joista kaikki puhuvat ja ovat innoissaan tai vähemmän innoissaan, niin voin sanoa sinänsä olevani samaa mieltä. Mutta kysymyshän on tietenkin hieman ed. Esa Lahtelaa lainaten siitä, että markkinoita on kautta aikain yritetty tuoda terveydenhuoltoon ja onhan niitä sinne tietysti tullutkin. Mutta markkinoiden toimivuuteen terveydenhuollossa liittyy se ongelma, että kun tämä täydellinen kilpailu edellyttäisi myöskin osapuolten täydellistä tietämystä, niin terveydenhuollossa sitä ei voi olla. Potilaalla sitä ei koskaan ole. Ei välttämättä ole lääkäreilläkään, mutta sitä on kuitenkin aina niin paljon enemmän, että käytännössähän tarjonta määrää kysynnän terveydenhuollossa, ja jos tältä pohjalta aletaan toimia, niin voimavarat eivät allokoidu optimaalisesti, kuten tämä hieno sanonta kuuluu, koska se on se lääkäri eikä se asiakas eli se potilas, joka sanoo, mitä sitten hänellekin tuotetaan.

Mutta näitten tilaaja—tuottaja-mallien ja kilpailutuksen tarkoituksena on kuitenkin ollut se, että tämä yksityinen järjestelmä voisi elää ja hengittää tässä ja tuottaa jollekin voittoakin, ja siitä on syntynyt tietysti tämä Suomen terveydenhuollon rahoituksen kaksikanavajärjestelmä, joka on ehkä se varsinainen syöpä, jos nyt käyttää tämmöistä terveydenhuollollista termiä. Se valitettavasti jakaa voimavaroja epätarkoituksenmukaisella tavalla ja myöskin johtaa siihen, että terveydenhuollossa Suomessa epätasa-arvo on jatkuvasti kasvanut. Suomessa pienituloisilla nelikymppisillä miehillä on kuusi—kahdeksan vuotta vähemmän elinaikaa kuin hyvätuloisilla ja hyvin koulutetuilla. Tästä on oltu huolissaan tässäkin salissa ainakin kolmekymmentä viimeistä vuotta ja on tehty erilaisia ohjelmia ja kaikkea muuta, mutta siitä huolimatta tilanne on vain huonontunut. Jos järjestelmään jotain remonttia tarvitaan, niin sitä tarvitaan nimenomaan tähän.

Nythän on sanottu, että no, kyllä voi nyt sitten ihan ottaa ne rahat vaan mukaan ja sitten mennään yksityiselle tai julkiselle, mutta käytännössä on kuitenkin niin, että ainakin Suomessa ja muissakin maissa tuppaa olemaan niin, että se yksityinen sektori kuorii ne rahat sieltä bulkkiterveydenhuollosta. Eivät nämä terveystalot hoitele kovin vaativia leikkauksia kuitenkaan pääasiallisesti, ja julkinen terveydenhuolto hoitaa sitten ne isoimmat vaivat ja ne vaivat, joihin vaaditaan myöskin kalliita investointeja.

Uhkasakosta tekisi mieli sanoa vain se, että se on mielenkiintoinen järjestelmä tässä terveydenhuollossa, että kun säädetään ensin laki hoitotakuusta ja sitten otetaan kunnilta rahat pois ja sitten mätkäistään niille uhkasakko, kun niillä ei ollut varaa järjestää sitä jonojen purkua, niin se on yhdenlainen ilmiö sinänsä.

Mutta, arvoisa puhemies, lopuksi siihen varsinaiseen. Terveydenhuollon järjestelmistä voisi puhua kuten kuusta ja hanhenmaksasta eli ikuisesti, mutta sanon nyt vain tässä lopuksi, kun tässä on nyt esitelty tämä Sade-ohjelma, kuten ed. Pulliainen tässä havaitsi ja saman havainnon tein itsekin, että todellakin päiväjärjestyksen 20) kohdassa me annamme viisi kuusi vuotta lisäaikaa laissa säädetylle lisäajalle, jolloin kun me sitä säädimme kolme vuotta sitten tai vähän reilukin kolme vuotta sitten, niin meille vakuutettiin, että kyllä nyt tulee se kansallinen tietoarkisto, kyllä se toimii sitten huhtikuussa, aivan varmasti. Silloin jo esitin epäilyjä sen suhteen siksi, että kun ne järjestelmät ovat kahden toimijan käsissä, lähdekoodit ovat heidän omistuksessaan ja kun ne piti saada yhteensopiviksi, niin eivät ketkään terveesti ahneet yksilöt vapaaehtoisesti suostu yhdistämään kultakaivoksiaan, jos siitä hyöty menee jollekin muulle.

Siitähän tässä on ollut kysymys, ja ministeri Kiviniemi, ennen kuin tuli pääministeriksi, silloin kun hän oli vielä kuntaministeri, viime töinään tässä lupaili, että nyt on tulossa järjestelmä, jolla tätä kunnissa hoidetaan. Minä nyt haluan kysyä ministeri Tölliltä, onko tämä Sade tai "Sad e" se järjestelmä, jolla tätä hoidetaan. Hieman edelleenkin skeptisyys vaivaa, kuten taisi vaivata ... (Ed. Pulliainen: Sad e!) — Niin, siis tekisikin mieli lopettaa tämä kysymykseen, kummastako on kysymys, onko "Sad e:stä" eli surullisesta e-järjestelmästä vai Sade-järjestelmästä eli vilvoittavasta sateesta. Toivon suomalaisen terveydenhuollon ja koko julkisen talouden rahoituksen kannalta ja myöskin sen tuottavuuden parantamisen kannalta, että kyse on Sade- eikä "Sad e" -järjestelmästä.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ed. Virtaselle siitä, että otitte tämän koko järjestelmän puheen alle. Sikäli olin pettynyt teidän puheenvuoroonne, että kun te tiedätte aika hyvin näitä sisältöjä ja osaatte yleensä perustella asioita, niin teillä ei ollut oikein selvää mielipidettä siitä, miten tässä mennään eteenpäin. Teidän havaintonne olivat tällä lailla ristiin meneviä ja sinänsä ehkä vähän populistisia, mutta ne eivät tuota tässä mitään.

Joka tapauksessa meillä on moniongelmainen rahoitus tällä hetkellä. Meillä on semmoinen osaoptimointi, jossa esimerkiksi vaikkapa nyt kaihileikkauksen odotuksesta kunta ja Kela maksavat enemmän kuin mitä se itse leikkaus toimenpiteenä maksaa. Sehän on aivan pöllöä puuhaa. On ihan selvä, että tämmöiset asiat pitäisi muuttaa, ja se on liian yleinen hokema, että yksityinen kuorii rahat päältä. Jos yksityiselle, privaattisektorille, annetaan tämä mahdollisuus, se varmaan tekee niin, mutta se on neuvottelumenettelyiden kautta järjestettävissä kyllä niin, että ei näin käy. Epätasa-arvohan tässä on lisääntynyt, te olette ihan oikeassa siinä, mutta tässä pitäisi mennä eteenpäin. Siksi minä halusin käynnistää tätä keskustelua, että verrataan näitä järjestelmiä ja otetaan sieltä paras mahdollinen käyttöön.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilälle on pakko kuitenkin todeta, että varmasti olette siinä oikeassa, että puheenvuoroni tästä teidän esiin nostamastanne asiasta oli pinnallinen, mutta jos olisin ryhtynyt porautumaan edes vähänkin syvemmälle, niin kun listalla on 20 asiaa, voi olla, että se minunkin puheenvuoroni olisi kestänyt jo pelkästään toista tuntia minun puhehaluni noin muutenkin tuntien. Asia on niin iso, että se keskustelu on käytävä tässä nyt mieluummin jo ennen vaaleja ja joka tapauksessa viimeistään niitten jälkeen perusteellisesti ja on ratkaistava, mitä me tälle suomalaiselle terveydenhuoltojärjestelmälle teemme. Te itsekin tiedätte hallituspuolueen jäsenenä, kuinka vaikeaa se oli terveydenhuoltolain osalta silloin, kun alettiin puhua näistä rakenteista, ja niinpä sekin lykättiin sitten tänne vaalien yli, mutta käytävä se keskustelu on, siitä olen kanssanne samaa mieltä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Rouva puhemies! Kuntaliitokset, joista nyt on paljon puhuttu viimeisten vuosien aikana, tuntuvat usein eräänlaisilta silmänkääntötempuilta: hoetaan semmoista mantraa, että kuntaliitos tehostaisi kunnan toimintaa ja vähentäisi henkilökunnan määrää ja laihduttaisi hallintoa. Tämä ei valitettavasti usein pidä ollenkaan paikkaansa. Olen seurannut läheltä esimerkiksi Porvoon ja Porvoon maalaiskunnan kuntaliitosta, ja tuntuu siltä, ettei voida sanoa, että viisi vuotta menee siinä ennen kuin mitään tapahtuu, saattaa mennä kymmenen tai viisitoista vuotta ennen kuin mitään tapahtuu, ja silloinkin tapahtuu pakon edessä, kun talous on ajettu aivan valtavaan ahdinkoon ja velkakierteeseen.

Joten lupaukset näistä kuntaliitoksen hedelmistä, joita usein luvataan kuntaliitoksen yhteydessä, kun järjestetään erilaisia kansanäänestyksiä, jolloin luvataan tehostaa hallintoa ja purkaa kaksinkertaista miehitystä, eivät todellakaan pidä paikkaansa, vaan muuallakin kuin Porvoossa olen kuullut, että toteutus on tasan päinvastainen: virkamieshallintoa lisätään, tehdään palkankorotusratkaisuja, ja nämä virkamiespaketit ovat usein poliittisia virkanimityksiä, elikkä valtaa pitävät puolueet ottavat sitten itselleen näitä kahden-, kolmen-, neljänkymmenen vuoden pestejä omille jäsenilleen kuntajohdossa, ja se ei todellakaan ole kuntalaisten edun mukaista. Tähän poliittisten virkanimitysten ongelmakenttään pitäisi saada semmoinen ehdoton loppu, että kuntaliitosten houkutusporkkanat eivät menisi tämän poliittisen virkamieseliitin elättämiseen.

Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli

Arvoisa puhemies! Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta, on ollut mukava seurata tätä. Muutamia asioita haluan kommentoida.

Ed. Tiusanen aivan aluksi esitti väitteen, että hallitus ehdoin tahdoin, tavoitteellisesti haluaa yksityistää terveydenhuoltoa. Ei sellaista tavoitetta ole. En ole havainnut enkä itse ole tämmöisessä tavoitteessa mukana. Meillä julkinen terveydenhuolto on kohtuullisen hyvä ja mainettaan parempi. Mutta mitä tulee yleensä palveluiden ostamiseen, niin se on kuntien käsissä, ja on tilanteita, joissa kannattaa ostaa. Ei se ole itsetarkoitus ostaa tai olla ostamatta, vaan sitä pitää arvioida, missä tilanteessa kunnan mitäkin palveluja kannattaa ostaa. Järjestämisen vastuu jää kunnalle.

Sitten ed. Tiusanen ja muutama muukin totesivat, taisi olla ed. Lahtela, että valtio-osuudet ovat jatkuvasti vähentyneet. Vanhanen ykkösen ja Vanhanen kakkosen ja Kiviniemen hallituksen aikana valtio-osuuksia ei ole leikattu. Kustannusjakotarkistukset on tehty määräaikaan, indeksitarkistukset täysimääräisinä ja kaikki kunnallisveroon kohdistuneet verovähennykset on kompensoitu. Mutta sitten kun katsotaan yksittäisen kunnan saamia valtionosuuksia, niin on syytä todeta myös, että verotulontasaus tilitetään kunnalle valtionosuuden nimikkeellä, ja jos katsoo sitä koko pottia, se saattaa aiheuttaa heilahteluja. Mutta totean vieläkin sen selkeästi, että ei ole leikattu nyt valtionosuuksia. Sitten on toinen kysymys kaiken kaikkiaan se, riittääkö raha ja onko valtionosuuksia riittävästi. Siitä voidaan aina keskustella.

Sitten nämä uudet tehtävät: Olen edelleen selkeästi sitä mieltä, että valtion on oltava hyvin pidättyväinen kunnille annettavista uusista tehtävistä. Tässä ovat kysymyksessä muutamat tehtävät ja se, onko valtio mukana vai ei. Näissä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä valtionosuus on 50 prosenttia, niin kuin on peruslinjaus tehty. Mutta se on 50 prosenttia, ei sataprosenttista valtionosuutta enää juuri ole.

Mitä tulee kuntien kokonaistalouteen, siitäkin on tässä yhteydessä syytä todeta joku sana. Meillä juuri tämänhetkinen tilanne, poikkileikkaustilanne, on selvästi parempi kuin vuosi sitten arvioitiin ja parempi kuin arvioitiin viime talvena. Siihen on useampi syy. Siihen vaikuttaa se, että verotulot eivät vähentyneetkään niin paljon kuin pelättiin. Toinen keskeinen syy, että yhteisöveron jako-osuutta nostettiin 10 prosenttiyksikköä. Se on satoja miljoonia. Tänä vuonna tuntuu kuntien taloudessa kelamaksun poisto, ja sen lisäksi kunnat ovat, sanotaan näin, kohtuullisesti onnistuneet hillitsemään menokasvua. Kuntatalouden tilanne on haasteellinen, se ei ole helppo, mutta on pakko olla rehellinen tässä ja sanoa, että ei ole olemassa semmoista suurta rahapottia, jolla tämä yksistään pelastuu.

On kaksi asiaa.

Kuntien on pystyttävä — ja se ei tarkoita, että vastuu sysätään kunnille, vaan se on yhteinen asia — hillitsemään menokasvua varsinkin tässä tilanteessa, kun ikärakenteen muutos aiheuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin kasvupaineita nyt ja tulevaisuudessa. Jos me ajattelemme, että kuntien verotulot kasvavat noin prosentin, se merkitsee ehkä semmoista — ed. Virtanen osaa hyvin laskea sen — 170:tä miljoonaa, mutta jos me saamme vähennettyä menoja prosentin, puhutaan yli 300 miljoonasta. Tämäkin kertoo sen, missä painopiste on. Meillä on julkisen talouden kestävyysvaje, ja se on otettava vakavasti. Se on yhteinen juttu, emme me voi heittää vastuuta siitä yhdellekään taholle yksinään. Ja vastuu on myös valtiolla, se lähtee perustuslain hengestä ja kirjaimesta, että antaessaan kunnille tehtäviä valtiovallan on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet suoriutua tästä. Tässä on monia keinoja, joilla tämä talous pidetään kasassa ja kunnossa. Tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perustarkoitus on juuri turvata palvelut, siksi se käynnistettiin.

Sitten tässä on nyt puhuttu tästä tietojärjestelmähankkeesta. Se on yksi väline, jolla pystytään tehostamaan palveluja.

Sitten tästä kriisikuntamenettelystä, joka nyt vakinaistetaan. Se on osoittanut toimivuutensa. Jos siihen suhtaudutaan sillä tavalla kuin ehkä vähän kärjistäen tai sarkastisesti tai huumorimielessä ed. Lahtela kuvasi, niin silloin kriisikuntia on vielä paljon enemmän. Eivät ne sillä tavalla korjaannu. Se on vakavasti otettava asia, ja se arviointimenettely ei tarkoita sitä, että valtiovarainministeriön virkamies tulee sanomaan, mitä täällä tehdään, vaan se yty, se päätöksentekokyky ja viisaus löytyvät sieltä paikalliselta tasolta. Jokainen menettely on osoittanut tämän, ja sillä on saatu juuri niitä tuloksia, mutta kun siihen on tullut ulkopuolinen puheenjohtaja ja valtiovarainministeriön kuntaosaston henkilö tähän porukkaan mukaan, yhdessä tämä homma on lähtenyt liikkeelle. Siellä on löytynyt vahvaa sitoutumista.

Olen käynyt noin kymmenessä kriisikunnassa ja kuunnellut — en tänä ministeriaikana vaan myös aiemmin — mitä siellä on saatu aikaan. Ne tulokset ovat siihen nähden hyviä, ja on otettava oppia siitä, kannattaa isojen kuntienkin ottaa oppia siitä, miten lähdetään sopeuttamaan. Se tarkoittaa melkoista joustavuutta siinä toimintatavassa, eli siksi tämä kannattaa vakinaistaa. Tämä ei ole uhka, eikä kriisikunnaksi joutuminen tarkoita, että alkaa maailmanloppu, vaan se on menettely, jolla päästään eteenpäin.

Sitten tässä muutamia tämmöisiä melkeinpä jatkuvasti keskustelussa olevia asioita. No, yksi on tämä Ahvenanmaa. Miten on erilaisia kuntia: Ahvenanmaalla on 16 kuntaa, niistä 9 on alle 1 000 asukkaan kuntia, ja pienin taitaa olla Sottunga, jossa onko siellä 120—130 asukasta, mutta ei voi verrata niiden kuntien tehtäviä Manner-Suomen kuntiin, koska suuri osa keskeisistä palveluista hoidetaan maakuntatasolla. Mutta siitä huolimatta nämä kunnat toimivat itsenäisesti ja niillä on tiettyjä tehtäviä. Taitaa olla niin, että Sottungan kunnan kaikki aikuisväestö on jossakin kunnallisessa luottamustehtävässä. No, sehän tarkoittaa, että porukka on sitoutunut hoitamaan sen yhteisön hyvinvointia mahdollisimman hyvin, mutta voi tietyllä tavalla turvallisesti toimia, kun palvelut ovat maakuntatasolla: sosiaali- ja terveydenhuolto ja koulu ja se, miten ne järjestetäänkään. Ei siellä puhutakaan minun käsittääkseni kuntaliitoksesta.

Mutta sitten kun me vertaamme kuntarakennetta vaikkapa Tanskaan tai Keski-Eurooppaan tai Norjaan, ne eivät ole täysin vertailukelpoisia. Tanskassahan on terveydenhuollolla ja sairaanhoidolla puolen kymmentä regionia, ja meillä siellä perusvastuu on kunnilla, vaikka on sitten organisoitu laajan väestöpohjan kuntayhtymissä eri sairaanhoitopiirejä.

Sitten vielä haluan puuttua tähän kuntalukumääräkeskusteluun. Minusta se vie asiaa vikaan. Se ei ole tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ydin, vaan ydin ovat palvelut, niiden tuottaminen, järjestäminen ja hinta. Ja hallintorakenne on seurausilmiö. Jos me puhumme jatkuvasti vain tästä, se fokus menee väärään kohtaan. Kuntien lukumäärä tulee vähenemään, se on selvä, ja kuntaliitoksia tulee tukea. Olen sitä mieltä, että tätä porkkanarahaa pitää olla myös puitelain päättymisen jälkeen. Ei tämä hallintorakenne tule hetkessä valmiiksi, ja täytyy muistaa, ettei se maailma tule valmiiksi koskaan, eli joka tapauksessa sitä tarvitaan.

Mutta kun me puhumme tästä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta — haluan nyt todeta ed. Sirpa Asko-Seljavaaralle tästä — tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee kaikenkokoisia kuntia. Ja erityisesti haluan sanoa, että tuottavuudessa on erityisen paljon tekemistä suurissa kaupungeissa. Ja vaikka me poistamme nyt aluksi 200 kuntaa pois kartalta toimintamenoineen, niin 12,7 prosenttia lähtee toimintamenoista. Ei vielä pelastunut hyvinvointiyhteiskunta sillä. Täytyy keskustella ja lähteä siitä, että me katsomme oman kohteemme kuntoon, ja siinä tapauksessa esimerkiksi — eikä minulla ole mitään moittimista Helsingin kaupungista — on jonkun verran tekemistä tuottavuudessa ja hallinnon yksinkertaistamisessa. Se edesauttaa myös yhteistyötä muiden kanssa monella muullakin kaupungilla, mikä helpottaa sitä kaupunkiseudun yhteistyötä. Minusta oli erittäin hyvä asia tämä, kun selvitettiin Helsingin ja Vantaan mahdollista kuntaliitosta. Se osoitti, että on aika isoja eroja. Totesin, ettei kannata säikähtää sitä, jos tehdään yhteinen kunta, vaan se tarkoittaa, että rakennetaan silloin uudelta pohjalta, ja se tarkoittaa muutoksia.

Minä haluan todeta sen, että meillä on maa erilainen eri alueilla ja on erilaiset olosuhteet. Jos me rakennamme sen mielikuvan, että tämä koko asetelma on vain pienten kuntien ongelma, meiltä jäävät ne varsinaiset asiat hoitamatta. Me tarvitsemme — sanon vieläkin — näitä kuntaliitoksia, mutta se ei ole yksinomainen ratkaisu. Niiden täytyy perustua strategiaan, huolelliseen valmisteluun niin, että siitä syntyy jotakin uutta eikä vain kylkeytymä. Niihin kannattaa valmistautua kunnolla.

Sitten vielä lopuksi tästä, kun tämän tästä nousee esille tämä tietynlainen harmillinen ja turha vastakkainasettelu Pääkaupunkiseutu ja muu Suomi. Nyt on tulossa metropoliselonteko. On erittäin hyvä, että se tulee. Se on sillä lailla, että elinvoimainen maa tarvitsee elinvoimaisen pääkaupungin. Mutta jos ajatellaan, että on vain elinvoimainen pääkaupunki, se kuihtuu äkkiä, jos muu maa kuihtuu. Siinä on aivan selvä yhteinen etu, että on esimerkiksi teollisuus- ja tuotantoelämä, joka on siellä täällä maakunnissa ja jonka pääkonttori on Helsingissä. Molempia tarvitaan. Ja tietyt asiat keskittyvät pääkaupunkiin, se on luonnollinen asia, mutta jos me asettelemme nämä vastakkain ja puhumme noin julkisuudessa — nyt en kohdista tätä tässä salissa kehenkään — että me elätämme teidät, niin minusta se on vahingollista puhetta. Ei se mene niin. Se on sillä tavalla, että monessa suuressa teollisuusyrityksessä se tuotanto on jossain muualla ja pääkonttori täällä, suuri osa verotuloista kohdistuu tänne, ja sitä pitää katsoa, miten tämä kokonaisuus yhtenäisesti hoidetaan.

Tämä on hyvä, että meillä käydään keskustelua kunta- ja palvelurakenteesta, ja tavoitteena on, että palvelut toimivat mahdollisimman hyvin. Yksi väline on hallintorakenne, mutta ei millään työmaalla koskaan työkalu ole pääasia, ei kunta- ja palvelurakenneuudistuksessakaan, vaan palvelut ja ihminen.