Täysistunnon pöytäkirja 95/2001 vp

PTK 95/2001 vp

95. TIISTAINA 18. SYYSKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys menettämisseuraamuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi

 

Henrik Lax /r:

Arvoisa rouva puhemies, ärade fru talman! Hallituksen esitys n:o 80 edellisiltä valtiopäiviltä, joka koskee menettämisseuraamuksia, on osa rikoslain kokonaisuudistusta. Tähän asti menettämisseuraamusta koskevat säännökset ovat olleet hajallaan eri laeissa ja osittain sisällöltään keskenään epäjohdonmukaisia. Tässä lakiehdotuksessa tämä epäkohta korjataan ja kaikki menettämisseuraamusta koskevat säännökset kootaan keskitetysti rikoslain yhteen ja samaan lukuun, 10. lukuun.

Tässä uudistuksessa on kysymys paljolti myös nykyisen lainsäädännön kielellisestä modernisoinnista ja oikeuskäytännön kirjaamisesta lakiin. Peruslähtökohtanahan on, että rikollinen teko ei saa olla kannattava ja että tämän vuoksi rikoksen tuottama hyöty on aina pyrittävä tuomitsemaan valtiolle. Uudistuksen tärkein ja samalla myös kiistanalaisin säännös on kriminaalipoliittinen uudistus, uudistus, joka mahdollistaa niin sanotun laajennetun hyödyn menettämisen. Keskitynkin tässä oikeastaan vain kommentoimaan tätä yhtä ja uutta tärkeätä asiaa.

Ärade fru talman! Som ett led i reformeringen av vår strafflagstiftning har vi nu för behandling ett förslag som moderniserar våra bestämmelser som gäller förverkandepåföljder. Vi får nu en konsekvent, följdriktig och enhetlig lagstiftning som skall tillgodose det att brott inte skall löna sig och att vinning som en gärningsman genom ett brott kan få också skall kunna dömas förbruten till staten.

Reformförslaget innehåller en kriminalpolitisk nyhet som också har varit rätt kontroversiell och ganska svår att handlägga i lagutskottet. Det har varit svårt att hitta lagtekniska lösningar som också svarar mot grundlagens olika krav. Jag skall i det följande koncentrera mig på att enbart kommentera denna fråga.

Rouva puhemies! Laajennettu hyödyn menettäminen tarkoittaa seuraavaa: Rikoksentekijä ja siihen osallinen sekä se, jonka puolesta tai hyväksi hän on toiminut, voidaan tuomita menettämään omaisuus siltä osin kuin hän ei pysty saattamaan todennäköiseksi, että se on saatu laillisesti. Edellytyksenä on, että rikoksentekijä todetaan syylliseksi rikokseen, josta voidaan tuomita vankeutta vähintään neljä vuotta, tai tällaisen rikoksen rangaistavaan yritykseen. Laajennettu hyödyn menettäminen voidaan tuomita myös, kun kysymyksessä on kätkemisrikos, salakuljetus, huumausainerikos, ja joissakin muissakin tapauksissa. Lisäedellytyksenä on, että rikoksesta saattaa seurata huomattavaa taloudellista hyötyä.

Kysymys on toisin sanoen siitä, että kun henkilö on tehnyt säännöksessä mainitun rikoksen, joka tyypillisesti tuottaa huomattavaa taloudellista hyötyä, katsotaan, onko henkilöllä alkuperältään selvittämätöntä omaisuutta, ja konfiskoidaan se. Uusi rikos ikään kuin laukaisee konfiskaation, joka koskee aikaisempaa rikollista toimintaa. Tämän tyyppinen säännös on ilmeisen tarpeellinen rikoshyödyn nykyistä tehokkaamman menettämisen toteuttamiseksi. Nykyisin esimerkiksi huumausainekauppa taikka taloudellinen rikollisuus eri muodoissaan tuottaa suurta taloudellista hyötyä. Samalla nykyisin on helppo aikaisempaa tehokkaammin kätkeä varallisuutta eri tavoin. Voidaan todeta, että taloudellinen hyöty on nimenomaan tämän tyyppisten rikosten tavoite.

Perinteisen rikollisuuden, esimerkiksi varkauksien ja petoksien, osalta nykyiset säännökset ovat toimivia, mutta uuden tyyppinen rikollisuus edellyttää myös uusia menetelmiä. Esimerkkiä on haettu myös muiden maiden lainsäädännöstä. Joissakin maissa tämmöinen laajennettu hyödyn menettäminen on myös mahdollinen, esimerkkeinä Tanska, Norja ja Saksa.

Niin onkin monen asiantuntijan lausunnossa tämän säännöksen tarpeellisuus kyllä todettu, mutta toisaalta on myös esitetty vakavaa arvostelua hallituksen esityksessä muotoiltua säännöstä vastaan. Lakivaliokunnassa on ollut todella hankalaa löytää toimiva lainsäädäntöratkaisu, joka myös olisi sopusoinnussa perustuslain erityyppisten vaatimusten kanssa. Tässä on jouduttu näitä eri oikeushyviä tasapainottamaan keskenään.

Myös perustuslakivaliokunta on esittänyt lausunnossaan vakavia huomautuksia hallituksen esityksen johdosta. Perustuslakivaliokunta arvioi säännöstä erityisesti perustuslain omaisuussuojan, rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta. Perustuslakivaliokunta totesikin, että ehdotettu laajan hyödyn menettäminen on uutuus, jonka lainsäädäntöteknisiä yksityiskohtia samoin kuin sen suhdetta erityisesti rikoshyödyn menettämistä koskevaan pääsääntöön, siis normaalitapaukseen, on vielä arvioitava.

Perustuslakivaliokunta totesi myös, että pykälästä tulisi käydä ilmi, että konfiskaation kohteena voi olla vain sellainen omaisuus, joka on hankittu rikoksella tai jonka tällaista alkuperää on perusteltua syytä epäillä. Vastaajan oikeusturvan vuoksi todistustaakkaa perustuslakivaliokunnan mukaan ei pitäisi siirtää vastaajalle, ellei omaisuuden rikollista alkuperää koskeva väite ole objektiivisesti arvioiden perusteltu ja riittävin tosiseikoin tuettu. Todistustaakan siirtymisen kynnys olisi perustuslakivaliokunnan mukaan asetettava menettämisseuraamuksen tuomitsemista harkittaessa riittävän korkealle.

Samalla kun arvioitiin tämän uuden säännöksen suhdetta perinteiseen konfiskaatiosäännökseen, perussääntöön, nousi esille eräs kysymys. Jotkut asiantuntijat näkivät tässä oikeusvoimaongelmia. Meillähän on periaate, että kun kerran tuomio on annettu, langettava tai vapauttava, sen jälkeen asiaa ei revitä auki. Asianosaisten ja yhteiskunnan on voitava luottaa siihen, että se asia on tullut lopullisesti ratkaistuksi, ja vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa siihen voidaan myöhemmin palata. Nyt heräsi kysymys, onko mahdollista, että tällä uudella säännöksellä puututaan aikaisempiin lainvoimaisiin ratkaisuihin. Lakivaliokunnan mietinnössä on tarkemmin selostettu, millä perusteilla valiokunta loppujen lopuksi päätyi siihen, että näin ei ole eikä tämä uusi säännös siten ole perinteisen oikeusvoimaoppimme kanssa ristiriidassa.

Ongelma, jonka kanssa valiokunta painiskeli aivan loppuun asti, liittyi nimenomaan näyttökynnyksen korkeuteen. Perustuslakivaliokunta oli mietinnössään nimenomaan todennut, että pitäisi olla perusteltua syytä epäillä, että kysymyksessä oleva omaisuus on hankittu rikoksella. Suuren tunnontuskan jälkeen valiokunta jätti lakitekstistä pois sanan perusteltu. Tiedämme, että vastaavanlainen sanonta on esitutkintalaissa ja että sen ympärille on kehittynyt vakiintunut oikeuskäytäntö. Valiokunnan oli mahdoton etukäteen arvata, millä lailla mahdollisesti oikeuskäytäntö ottaen huomioon esitutkintalain tulkintakäytännön voi kehittyä, eikä — ja se oli varmasti viisasta — valiokunta yrittänytkään sen tarkemmin tähän puuttua, vaan oikeuskäytännössä jää nähtäväksi, miten näyttökynnys asettuu. Alhainen se kyllä on. Ainakin esitutkintalain tulkintakäytännöstä voidaan ehkä näin maallikonomaisesti sanoa, että kysymyksessä on alle 50 prosentin todennäköisyys.

Samalla kun valiokunta pohti oikeusvoimakysymyksiä, keskusrikospoliisi toi esille ajatuksen, että pitäisi olla mahdollista myös erillisessä oikeudenkäynnissä käsitellä rikoksen hyödyn konfiskointia. Perusteluna keskusrikospoliisi esitti, että piiloon jäänyt hyöty ei aina ole selvitettävissä varsinaista rikollista tekoa koskevassa oikeudenkäynnissä, vaan jälkikäteen saadaan tietoa ja näyttöä, joka silloin vasta oikeastaan paljastaisi, mistä on kysymys.

Tässäkin nousee oikeusvoimaproblematiikka esille. Tähän nimenomaiseen kysymykseen valiokunta ei voinut ottaa kantaa, koska asia tuli niin myöhään esille. Todettakoon tässä kuitenkin, että valiokunnassa käyty pohdiskelu johti siihen, että oikeusministeriö asetti toukokuun 22. päivä työryhmän rikosasioiden oikeudenkäyntimenettelyä pohtimaan nimenomaan käräjäoikeuden kannalta. Yhtenä kohtana työryhmän toimeksiannossa oli nimenomaan se, että sen tulee pohtia tuomiopurun mahdollisuutta syytetyn vahingoksi pelkän menettämisseuraamuksen osalta. Ilmeisesti vielä tämän vuoden lopussa saadaan välimietintö, jossa jotain tästä asiasta lausutaan.

Loppujen lopuksi kuitenkin lakivaliokunta totesi, että säännös siten kuin lakivaliokunta oli sen kirjoittanut uuteen asuun on tarpeellinen. Todettiin kuitenkin, että siihen liittyy epävarmuustekijöitä, joita on vaikea arvioida etukäteen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että eduskunta, samalla kun se hyväksyy tämän lain, hyväksyisi myös lausuman, jossa edellytetään, että hallitus tarkoin seuraa laajennettua hyödyn menettämistä koskevan uuden lainsäädännön soveltamista ja ryhtyy tarvittaessa toimiin mahdollisten epäkohtien poistamiseksi.

Fru talman! Som det har kommit fram har det varit mycket svårt att finna en balans mellan de olika intressen som grundlagen skyddar och det är med en stor tvekan som lagutskottet stannade inför den formulering som nu föreligger för godkännande.

Man kan säga att det kriminalpolitiska trycket var så stort att lagutskottet vågar sig på detta försök, eftersom det till utskottets kännedom har kommit och det i offentligheten ofta förekommer berättelser om så kallade utblottade personer som det oaktat lever ett ganska lyxigt liv. Det är svårt för vanliga medborgare att förstå att egendom som i sådana här sammanhang kan brukas och åtnjutas inte skall kunna förklaras förbruten till staten.

Lopuksi, rouva puhemies, sanoisin, että professori Erkki Havansi Oikeuskulttuuripäivän juhlatilaisuudessa viime vuoden marraskuussa lausui muutaman ajatuksen, jotka aika hyvin kuvastavat sitä jaakobinpainia, jossa lakivaliokunta on synnyttänyt tämän lopputuloksen. Professori Havansi sai siinä yhteydessä Allan Serlachius -säätiön palkinnon ja kiitospuheessaan hän kysyi seuraavasti: "Oikeusturva — voiko sitä olla liikaakin?" Keskeinen lause hänen kiitospuheessaan kuului seuraavasti: "Onko oikeusturvan nimissä parempi, että kymmenen kymmenestä ilmeisesti rikoksen kautta syntyneestä miljoonahyödystä pysyy oikeusjärjestyksen ulottumattomissa, kuin että kymmenen kymmenestä selittämättömällä tavalla äkkirikastuneesta henkilöstä syytetyn lähipiirissä joutuu tekemään selkoa äkkirikastumisestaan." Niin hän päätyikin vastaamaan omaan kysymykseensä: "Oikeusturvaa voi kyllä olla liikaakin, oikeudenmukaista oikeusturvaa sen sijaan ei."

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukaista oikeusturvaa tosiaan kaivattaisiin. Tuoreessa tutkimuksessa kansalaisten enemmistö kokee huumerikollisuuden ja siihen liittyvän rikollisuuden suurimmaksi huolenaiheeksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Oikeusministeriössä on valmisteltu täsmätoimia, joilla puututtaisiin juuri siihen, mikä tätä laajaa taloudellista ja huumeisiin liittyvää rikollisuutta pyörittää. Sehän on viime kädessä yksityinen voitonpyynti, ja juuri siihen pitää pystyä lainsäädännön ja oikeuslaitoksen keinoin puuttumaan.

Hallituksen esityksessä oli haettu eurooppalaisittain tehokas keino, käännetty todistustaakka silloin, kun on selittämätöntä omaisuuden lisäystä ja siihen liittyvää rikollista toimintaa näytettynä jo aiemmin olleen. Eduskunnassa lakivaliokunta halusi huomattavasti tarkemmin syynätä tätä tilannetta, eli siellä asiantuntijat löysivät sellaisiakin ongelmia, joita meidän mielestämme tuohon esitykseen ei sisältynyt eikä sisälly. Mutta kaikkinensa esitys on nyt vuoden käsittelyn jälkeen sitten lakivaliokunnasta valmistunut ja hyvä sinänsä, että tässä muodossakin se saadaan eteenpäin.

Valiokunnan puheenjohtajan Laxin selostaman laajennetun rikoshyödyn konfiskaation ohella esityksessä oli lukuisa joukko muita asioita, eli kysymys on konfiskaatiota, menettämisseuraamusta, koskevasta kokonaisuudistuksesta, sen kirjoittamisesta ajan tasalle ja sijoittamisesta yhteen rikoslain lukuun.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin käännettyä todistustaakkaa eli tiettyjä vakavia rikoksia tehneen omaisuus olisi voitu tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle, jollei vastaaja olisi saattanut todennäköiseksi, että omaisuus on saatu laillisesti. Sille oli lisäksi ne reunaehdot, että on näytettyä rikollista toimintaa taustalla, josta voidaan olettaa tuon omaisuuden karttuneen.

Perustuslakivaliokunnan ja osan asiantuntijoista suhtauduttua varauksellisesti ehdotukseen lakivaliokunta yhdessä oikeusministeriön kanssa muotoili pykälää uudelleen niin, että käännetystä todistustaakasta luovuttaisiin ja päädyttäisiin laajennettuun rikoshyödyn menettämisseuraamukseen.

On syytä korostaa, että perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että hallituksen esittämässäkin muodossa esitys olisi ollut hyväksyttävissä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Menettelyn tehokkuuden takaamiseksi lakivaliokunta ei kuitenkaan ehdottanut syyttäjälle yhtä korkeaa näyttövelvollisuutta kuin rangaistukseen tai pidemmälle menevään rikostutkintaan vaaditaan, aivan kuten ed. Lax kertoi. Lakivaliokunnan muotoilun mukaan tiettyjä vakavia rikoksia tehneen omaisuus voidaan tuomita valtiolle kokonaan tai osaksi, jos on syytä olettaa omaisuuden olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä.

Laajennettu hyödyn menettäminen koskisi myös sivullista, jolle omaisuus on siirretty. Tässä on ehdotettu myös täsmennystä. Konfiskointi sivulliselta olisi mahdollinen, jos on syytä olettaa, että omaisuus on "menettämisseuraamuksen tai korvausvelvollisuuden välttämiseksi" siirretty.

Näiden muutosten jälkeenkin pykälää voidaan käyttää tehokkaasti erityisesti taloudellista rikollisuutta ja huumausainerikollisuutta vastaan. Alkuperäisessä muodossaan se olisi ollut tietysti vielä tehokkaampi keino. On ehkä pelättävissä, että syyttäjät liiaksikin arveksuvat tämän keinon käyttöä sen takia, että siellä nämä sanonnat muistuttavat jo syytekynnystä, mutta varmasti koulutuksessa ja asian informoimisessa pystytään korostamaan tätä, että siinä on kuitenkin selvästi nykyisestä laajennettu säännös kyseessä ja että se myös auttaa pureutumista näihin laajalla talous- ja huumerikollisuudella hankittuihin erikoishyötyihin ja omaisuusmassoihin.

Lakivaliokunnan mietinnön valmistumisen jälkeen on tullut juuri Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio heinäkuulta 2001. Se koski Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Tuomio vahvisti sen jo hallituksen esityksessä lähtökohdaksi otetun näkemyksen, että nyt Suomeen tulossa olevan kaltaiset tehostetut konfiskaatiosäännökset eivät loukkaa Ihmisoikeussopimusta; ei olisi loukannut se hallituksen esityksen muotoilussakaan, saati sitten tämä hiukan vesitetty lakivaliokunnan hyväksymä muotoilu. Tärkeätä on, että tosiaan tästä koulutetaan poliisia, syyttäjäkuntaa, tuomioistuinlaitosta, että nämä laajennetun menettämisseuraamuksen säännökset saadaan hyötykäyttöön ja että ne saadaan puremaan mahdollisimman pikaisesti.

Kokonaisuutena siis tämä luku on saanut ajan tasalle konfiskaatiosäännökset ja on merkittävä paikkaus rikoslain kokonaisuudistuksessa ja on yksi näistä viimeisistä osista. Vielä tämän vuoden mittaan saadaan erikoislain yleistä osaa koskeva hallituksen esitys, ja silloin voidaan sanoa, että koko erikoislain neljännesvuosisadan kestänyt uudistusprosessi alkaa lähestyä niitä viimeisiä kalkkiviivoja.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni lakivaliokunta on tehnyt perusteellista ja hyvää työtä. Itse aika kokeneenakin poliisimiehenä katson kuitenkin, että tämänkin lain kanssa voidaan elää. Tilanne muuttuu olennaisesti suomalaisessa yhteiskunnassa siinä mielessä, että vaikka nyt ei käännettyyn todistustaakkaan suoraan siirrytty, niin laajennettu rikoshyöty asettaa paineita näyttää toteen, että omaisuus tai omaisuusarvot on hankittu rehellisellä keinolla eikä rikollisella menettelyllä. Tämä pääkohta tässä kumminkin olennaisesti täyttyy.

Aivan yksittäisen pienen epäkohdan otan esille. En tiedä, onko se valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tullut esiin, mutta tämän päivän oikeuskäytäntöhän on se, että jos joku saa esimerkiksi rikoksella hankittua omaisuutta itselleen ja sitä ei saada otettua talteen — kuvitellaan, että on tehty omaisuusrikos tavarataloon ja sieltä on varastettu omaisuutta — laittomasti hankittua tavaraa ei tuomita kokonaisuudessaan, vaan sen arvosta vähennetään arvonlisäveron määrä pois. Ongelma on se, että jos hankit rahalla rehellisesti kaupasta tavaraa, niin arvonlisäveron maksat, mutta jos hankit rikollisesti sen ja joudut oikeudessa maksamaan siitä hyödyn, siitä vähennetään arvonlisävero. Se tarkoittaa, että konna käytännössä saa 22 prosenttia halvemmalla omaisuutensa haltuun, koska hän ei yleensä palauta sitä poliisille tai oikeudelle.

Onko tähän ongelmaan kiinnitetty laajemmin huomiota joko oikeusministeriössä tai lakivaliokunnan kuulemisessa?

Henrik Lax /r:

Arvoisa puhemies! Tämä asia ei kyllä valiokunnan käsittelyn aikana noussut esille, enkä nyt pidä sitä Suomen suurena kriminaalipoliittisena ongelmanakaan.

Yleiskeskustelu päättyy.