Täysistunnon pöytäkirja 95/2003 vp

PTK 95/2003 vp

95. TIISTAINA 18. MARRASKUUTA 2003 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttamisesta

 

Kauko  Juhantalo  /kesk:

Herra puhemies! Meillä Suomessa liikenteessä olevia ajoneuvoja verotetaan kovin monella eri tavalla. Nyt on kysymys autoverolain muuttamisesta. Autoverohan tarkoittaa maahan tuodulle autolle määrättävää veroa. Meillä on erikseen ajoneuvoverolaki, joka taas käsittelee sitä veroa, joka kannetaan rekisterissä olevista ajoneuvoista. Meillä on erilaisia polttoaineveroja, ja alv tietysti monin eri tavoin tuo varoja valtion talouteen. Liikenteen tuoma resurssi fiskaalisesti on tietenkin merkittävä, ja se on vakavasti otettava. Suomi on kuitenkin melko nopeaan tahtiin muuttunut kansantaloudeltaan, ja me ymmärrämme hyvin sen vaiheen, jolloin oli suuri valuuttapula ja siihen liittyvä kiusaus verottaa korkealla tavalla harvalla valuutalla saatuja ajoneuvoja.

Tämä autoverolain muutos, joka eräiden vaiheiden jälkeen ja myös kansainvälisten päätösten jälkeen on nyt Suomessa ollut käytössä, tämä autoverojärjestelmä ja sen jatkaminen vuoteen 2004, on niillä perusteilla, jotka hallitus esittää, luonnollisesti hyvin perusteltu. Tämä joka tapauksessa on ilmentänyt vielä sitä kehittymättömyyden vaihetta, joka Suomessa autoiluun ja autojen omistamiseen liittyy.

Kun käytettyjen autojen verotusta yksinkertaistettiin ja myös madallettiin, on kyllä ainakin asiantuntijat yllättänyt täydellisesti se autojen määrä, joka maahan tulee. Kun perusteluista ilmenee, että tänä vuonna on arvioitu noin 40 000 käytetyn auton maahamme tulevan, on se johtanut siihen, että meidän tullimme on aivan ruuhkautunut johtuen järjestelmässä edelleen olevasta kovasta epätarkkuudesta ja siitä, että ei ole voitu vielä mennä siihen tavoitteeseen, johon pitäisi mennä.

Kun nykyinen auton hinta määritellään vähittäishintana, tiedämme, että siihen keskimääräistä enemmän vaikuttaa meidän autokauppamme eikä niinkään normaali markkinatalous. Meidän on päästävä hyvinkin nopeassa tahdissa tässä autoveroasiassa siihen, että normaali kuitti antaa tiedon, mikä on auton hinta, ja lopullisena tavoitteena mahdollisimman pian tulee olla se, että käytetty auto on käytetty auto, jota autoveron osalta on verotettu jo aikaisemmin toisessa EU-maassa. Kukin maa hoitaa sitten omalla tavallaan ajoneuvoverolain, polttoaineverotuslain ja kaiken muun siihen liittyvän, mutta tämän täytyy olla pikainen tavoite. Tämä vähän kuin pyhään lehmään suhtautuminen, autoon suhtautuminen, joka meillä vielä on, aiheuttaa tällaisen kiusallisen välivaiheen.

Kun tämän esityksen perusteluissa esityksen vaikutuksista sanotaan, että tämä järjestely vähentää käsittelyaikojen pitkittymistä ja antaa työrauhaa autoverojärjestelmän hallinnoitavuuden kehittämiseksi, haluaisin tässä tuoda esiin erään kuitenkin kokonaisuudessaan pienen yksityiskohtien joukon autoasioissa, nimittäin muuttoautoproblematiikan, jota puolustusvaliokunnan jäsenet ovat joutuneet tietenkin paljon tapaamaan tavatessaan YK-joukkoja.

Kun meillä on hiljattain ollut käsittelyssä hallituksen esitys 111 näiltä valtiopäiviltä ajoneuvoverolaista, tässä ajoneuvoverolain perusteluissa selvitetään: "Ajoneuvoveroon liittyy myös kansainvälinen näkökulma. Euroopan yhteisöjen komissio on esittänyt 9. päivänä syyskuuta 2002 antamassaan tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Henkilöautojen verotuksesta Euroopan unionissa — vaihtoehdot toimille kansallisella ja yhteisön tasolla - - jäsenmaille suosituksen käyttää fiskaalisten tarpeidensa täyttämiseen hankinnan verotuksen sijasta mieluummin vuotuisia ajoneuvoveron tapaisia veroja." Tämä siis tarkoittaa sitä, että tämä meidän perinteinen autoveroon liittyvä järjestelmämme voitaisiin korvata. Tämä on kuitenkin ainoastaan suositus eikä tällaista lainsäädäntöä vielä ole tehty, ja näitä ehdotuksia ei ole vireillä lukuun ottamatta eräiden ajoneuvojen tilapäistä käyttöä ja muuttoautojen verotusta koskevien komission esitysten uusimishanketta, jota komissio on ilmoittanut valmistelevansa.

Juuri tämä muuttoautoasia on sellainen, joka kirpaisee meidän rauhanturvatyötämme. Me osallistumme entistä laajemmin useiden järjestöjen kautta rauhanturvatyöhön kautta maailman, se on Suomelle merkittävä asia, ja erittäin tärkeätä on silloin löytää Suomen miehiä ja naisia lähtemään tähän tärkeään tehtävään. On itsestään selvää, että kun meillä on korkea verotus ollut autoissa, sekä autovero- että ajoneuvovero, on auton hankinta tämän työn yhteydessä ollut yksi palkan lisä. Joka tapauksessa tämä hankintajärjestelmä etenkin nyt, kun järjestelmät ovat muuttuneet nopeampitempoisiksi ja ajoiltaan lyhyemmiksi, on tullut niin monimutkaisen vaikeaksi ja myös niin epäkäytännölliseksi, että siihen pitäisi nopeasti, viitaten tuohon Euroopan komission suositukseen, saada käytännön muutos.

Mehän olemme osallistuneet rauhanturvatoimintaan vuodesta 56 alkaen, ja 60-luvulta lähtien rauhanturvaajat ovat käyttäneet hyväkseen oikeutta tuoda ulkomailta oleskeluajan perusteella muuttoauto verovapaana Suomeen. Tällä oikeudella on ollut rauhanturvapalveluksen motivoinnin ja rekrytoinnin kannalta positiivinen vaikutus. Positiivisista tekijöistä huolimatta käytäntöön on liittynyt myös sekä yksityisen kansalaisen että rauhanturvajoukon kannalta negatiivisia piirteitä. Esimerkkinä mainittakoon jo vanha Namibian Untag-rauhanturvaoperaatiossa 89—90 muodostunut tilanne, jossa Afrikan maahan laivattiin satoja kalliita autoja suomalaisten rauhanturvaajien käyttöön. Kyseinen toimenpide ei edistänyt rauhanturvajoukon motiivien uskottavuutta. Lisäksi operaatio jouduttiin lopettamaan noin kahdeksan kuukauden jälkeen, jolloin autojen Suomeen palauttamisen osalta jouduttiin turvautumaan poikkeusjärjestelyihin.

1960—80-luvuilla rauhanturvaoperaatioita toteutettiin ainoastaan YK:n johdolla, ja ne olivat yleensä melko pitkäkestoisia. Tämä mahdollisti järjestelyjen vakioimisen ja myös muuttoautojen kuljetusten ja käytön toteuttamisen jotenkin tyydyttävällä tavalla. 1990-luvulla sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot muuttuivat entistä monimuotoisemmiksi. Tällä hetkellä Suomi osallistuu YK-operaatioiden lisäksi Naton ja EU:n johtamiin sekä koalitio-operaatioon Afganistanissa.

Kaikissa niissä olosuhteet, järjestelyt ja säännöt poikkeavat voimakkaasti toisistaan. Yhteisenä piirteenä on kuitenkin se, että uusissa operaatioissa toiminta on normitettu voimakkaan sotilaallisesti. Tällöin kaikenlainen rauhanomainen toiminta ja muun muassa liikkuminen palvelustehtävien ulkopuolella toiminta-alueella on erittäin rajoitettua. Tällä on vaikutuksia myös mahdollisuuteen käyttää oikeutta verovapaan muuttoauton tuomiseksi ja säilyttämiseksi toimialueella. Esimerkiksi Afganistanissa tällaista mahdollisuutta ei tilanteen vaarallisuuden ja mahdottomien kuljetusyhteyksien vuoksi ole. Nato-operaatioissa varsinaiselle toimialueelle, esimerkkinä juuri Kosovo tai Bosnia, ei ole ollut mahdollista tuoda eikä siellä säilyttää omia ajoneuvoja. Tällöin on turvauduttu säilytykseen toisen valtion alueella, joko Makedoniassa tai Unkarissa, kuten puolustusvaliokunta saattoi todeta.

Suomen tuorein rauhanturvaoperaatio Eritreassa käynnistyi kesäkuussa tänä vuonna. Tähän YK:n rauhanturvajoukkoon kuuluu 200 sotilasta. Heilläkään ei ole mahdollisuutta verovapaan ajoneuvon hankintaan. Syynä tietenkin kuljetusten hankaluus, jopa mahdottomuus sekä aivan mahdottomuus säilyttää ajoneuvoa tuolla toimialueella.

Nämä nykyisen järjestelmän ongelmat kulminoituvatkin juuri ajoneuvon säilyttämiseen ja käytettävyyteen. Suomalaisista rauhanturvajoukoista tätä menetelmää käyttää 60—70 prosenttia sotilaista, ja he joutuvat samalla työnsä ohella huolehtimaan merkittävän taloudellisen arvon omaavasta henkilökohtaisesta omaisuudestaan sotatoimialueella tai lähietäisyydellä. Tämä asettaa suomalaiset myös hyvin kiusalliseen asemaan. Muut maat ovat näet joko ratkaisseet autoverokysymyksen kokonaan eri tavalla kuin Suomi tai sallivat muuttoautojen säilyttämisen kotimaassa tai hankinnan vasta operaation jälkeen.

Nämä rauhanturvamiehet joutuvat siis ensinnäkin hankkimaan joko yksin tai koordinoidusti tämän ajoneuvon. He joutuvat itse säilyttämään ajoneuvon joko osuuskuntaperiaatteella tai itse hankkimalla. Rauhanturvaajat eivät voi itse vartioida ajoneuvojaan, vaan valvonta perustuu palveluksen ja tilanteen sallimissa puitteissa toteutettuihin käynteihin. Tämän jälkeen, kun tilanne päättyy, he joutuvat itse järjestämään kuljetuksen joko yhteiskuljetuksella tai ajamalla, ja tämä kaikki on täysin poikkeavaa siitä, mitä muiden maiden sotilaat joutuvat tekemään. Rauhanturvajoukon kannalta paras tilanne saavutetaan silloin, kun muuttoautoja ei hankita toimialueelle. Tällöin pystytään keskittymään rauhanturvatyöhön.

Tämän vuoksi minusta olisi välttämätöntä kiiruhtaa Suomessa tämän komission suosituksen mukaisesti sellaista järjestelmää, jossa rauhanturvaaja tämän edun saatuaan, täytettyään muutoin ehdot, voi hankkia verovapaasti ajoneuvon kotimaastaan Suomesta. Tällainen laivoilla rahtaaminen köyhään Afrikkaan satoja autoja ja sieltä edelleen takaisin antamalla niiden olla vaaralle ja pölylle, lialle ja vahingonteolle alttiina ei edistä sitä innostunutta työtä, jota suomalaiset nuoret rauhanturvaajat maailmalla tekevät. Ja kuten sanoin, vaikkakin autoverotuksen kokonaistaso Suomessa vähitellen laskee, niin kuin pitää, tämä on kuitenkin edelleen merkittävä etu rekrytoinnissa meille sopiviin rauhanturvatehtäviin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos minä ymmärsin oikein, niin ed. Juhantalo oli sitä mieltä, että pitäisi näissä autokaupoissa siirtyä kuittipohjaisuuteen. Minä esitän nyt mallin, jonka takia tätä asiaa voi vielä ehkä yhteen kertaan miettiä.

Ajatellaan, että Saksassa autokauppaan sisäänostohinta on 8 000 euroa, ja nyt sen suomalainen käy sieltä 10 000 eurolla ostamassa eli siinä on 2 000 euron myyntivoitto. Jos siirryttäisiin kuittikauppaan, niin epäilisin, että systeemi pelaisi sillä tavalla, että kuitti kirjoitettaisiin 8 500 euroa, siis sisäänostohinta oli se 8 000, että se olisi uskottava sikäläisessä kirjanpidossa, jolloinka se täyttäisi jonkinlaiset kaupanteon kriteerit. Siinä jää 1 500 euroa väliä, ja se pannaan puokkiin. Se on siis kummankin etu, sen suomalaisen ja sen saksalaisen, ostajan ja myyjän etu. Se tarkoittaa sitä, että täällä sitten vero määräytyisi sen 8 500 euron mukaan. Me siirtyisimme harmaasta taloudesta erittäin tuttuun kuittikauppajärjestelmään, jossa aina niin kuin pelattaisiin omaan pussiin. Minä epäilen, että tästä mainitusta syystä johtuen valtiovarainministeriössä saattaa olla lievää vastusta tälle hankkeelle.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lausuin tuossa, että tämä järjestelmä, joka nytkin on keinotekoinen, on sellainen, että se ei vastaa auton todellista arvoa vaan antaa meistä kuvan, että me edelleen verotamme siitä, jos on vähän eriskummallinen peili tai leveämpi rengas, että pitää verottaa kuin ennen vanhaan savupiipuista. Ei tämä ole sivistyneen, taloudellisesti vahvan maan arvon mukaista. Kuittiin meneminen on normaalia. Kuten sanoin, se on välivaihe. Meillä on mentävä siihen, että koko liikenteen verotus kerätään muutoin kuin käytetyn auton autoverolla. Käytetystä autosta on vero maksettu johonkin toiseen EU-maahan, ja kun tuo säädösten täyttämän käytetyn auton, siitä ei mene enää autoveroa. Siitä verotetaan ajoneuvoveroa, siitä verotetaan polttoaineveroja jne.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Ed. Juhantalo puuttui erinomaisen vaikeaan ongelmaan käsitellessään tätä muuttoautokysymystä. Mielestäni muuttoautokysymys kaiken kaikkiaan on täysin sekava järjestelmä olemassa niine esimerkkeineen, mitä ed. Juhantalo kuvaili. Autot on rahdattava, hoidettava, valvottava, huollettava ja sitten vielä rahdattava tänne takaisin.

Tässä tietysti ongelmana on rajanveto, kenelle tämä muuttoauto on suotavissa. Jos tätä ongelmaa yksinkertaistettaisiin, se voisi tapahtua ostolla jälkikäteen ostaen se maahantuojan varastoon tai ostaen se yleensäkin tänne kotimaahan ja ottaen sen jälkeen käyttöön. Mutta ed. Juhantalo mielestäni rajasi tämän asian erinomaisen hyvin sillä perusteella, että rauhanturvatehtävissä tätä asiaa ei tarvitsisi sinne rahdata ja hoitaa. Onhan niin, että tässä järjestelmässä, mikä nyt on olemassa, se auto ei edes kokonaisuudessaan ole verovapaa, vaan se on verohuojennuttu määrätyiltä osin määrättyyn ylärajaan saakka. Tämän asian puitteissa kyllä pitää löytyä kansantaloudellisesti sekä maailmantaloudellisesti myöskin suorempi ja selvempi järjestelmä ja tämmöinen edestakaisin kuljettelu saada loppumaan ja järjestykseen.

Herra puhemies! Tässä täytyy sanoa, että ed. Juhantalo ei ole kovin usein puhunut täällä, mutta näyttää, kun hän tänään avasi sanaisen suunsa, niin puhui asiaa koko ajan. Ed. Juhantalo tuntee nämä asiat perimmiltään, niin kuin puolustusvaliokunnan puheenjohtajan pitää tällaisessa asiassa tunteakin.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! On käyty hyvää keskustelua autoverotuksesta. Meillähän autovero uudistettiin sen jälkeen, kun EY-tuomioistuimen päätös linjasi suomalaisen autoveron osin yhteislainsäädännön vastaiseksi. Aivan liian myöhään lähdettiin uudistamaan, ja ongelma oli, että eduskuntaan tuli erittäin monimutkainen esitys, jota ei voitu toteuttaa, vaan eduskunta sitten omin voimin uudisti autoverolainsäädäntöä kovassa kiireessä mutta siinä mielessä myönteisellä tavalla, että tänä vuonnahan on tullut autoveroja ja arvonlisäveroja yli 400 miljoonaa euroa lisää ja nyt ensi vuoden talousarviotakin joudutaan vielä täydentämään kai 100 miljoonalla eurolla lisää verotuottoja. Kauppa käy ja varasto vaihtuu, ja autoalalle taitaa tulla melkein parituhatta uutta työpaikkaa. Verodynamiikka on hyvin toiminut. Voin yhtyä näihin ajatuksiin autoveron uudistamistarpeesta. Eduskuntahan laittoi näitä ponsia muun muassa tästä muuttoautoasiasta, mutta useita muitakin.

Pitkässä aikajuoksussa varmasti on niin, että tästä arvon perusteella tapahtuvasta autoverouudistuksesta täytyy kokonaan siirtyä ympäristöperusteiseen autoveroon ja vähän pitemmällä aikavälillä vielä kokonaan auton hankintaan liittyvästä verotuksesta pois ajoneuvoveron suuntaan, joka ei ole tietenkään ongelmaton, mutta on varmaan oikea suunta. Tällä hetkellä Euroopassa EU-alueella kolme neljäsosaa autoista ainakin myydään ilman hankinnan verotusta.

Puhemies! Nyt juuri tähän hallituksen esitykseen liittyen on eräs ongelma, joka pitäisi vielä korjata. Vuonna 2003 autoverolakia muutettiin siis siten, että auton verotusarvon määrittely siirrettiin hankintapohjaisesta järjestelmästä kuluttajahintapohjaiseen järjestelmään. Autoverolain siirtymäsäännöksessä olevan niin sanotun kuuden kuukauden säännön mukaan ajoneuvo katsotaan verotuksessa uudeksi, jos sitä on käytetty liikenteessä tai se on ollut rekisteröitynä enintään kuusi kuukautta. Valtiovarainvaliokunta ehdotti mietinnössään, että säännöksestä luovutaan lyhyen siirtymäajan jälkeen 1.1.2004 lukien. Siirtymäsäännöksen aikataulua harkittaessa oltiin optimistisia ja arvioitiin, että muutosprosessi saadaan kuluvan vuoden loppuun mennessä valmiiksi.

Arvon määrittely erityisesti ajoneuvon varustelun osalta on osoittautunut vielä alun perin arvioitua vaikeammaksi. Uuden ja päivän vanhan käytetyn auton verotuskohtelu eroavat merkittävästi toisistaan. Tämä johtaa selkeästi eriarvoiseen kohteluun ja saattaisi markkinat käyttäytymään siten, että hyvin varustellut uudet autot keinotekoisesti vanhennettaisiin rekisteröimällä ne ensin ulkomailla veroetujen saamiseksi. Paitsi että tästä aiheutuisi automarkkinoille sinänsä tarkoituksetonta spekulatiivista toimintaa, se vähentäisi myös merkittävästi autoverotuloja. Näistä syistä Euroopassa on yleisesti käytössä arvonlisäverotuksessa kuuden kuukauden määrittely uuden ja käytetyn tavaran osalta. Myös niissä maissa, joissa on arvoon pohjautuva autoverotus, on jouduttu tekemään edellä esitetyn mukaisia rajanvetoja uuden ja käytetyn auton välillä.

Suomessa olisi myös tarpeen selvittää käytetyn ajoneuvon määritelmän yhtenäistämistä eri verolaeissa. Sen takia mielestäni tätä kuuden kuukauden säännön soveltamista pitäisi nyt jatkaa verotettaviin autoihin vielä ensi vuonna. Tämä on tullut verojaostossa esille ja aiomme, arvoisa puhemies, tehdä tästä huomenissa lakialoitteen.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Varsinaisesti hallituksen esityshän käsittelee ajolupamenettelyn jatkamista ensi vuoden loppuun, mutta tässä yhteydessä on nostettu esiin niitä ongelmia ja puutteita, joita autoverolakiin sisältyy. Siksi yhdyn myöskin niihin, jotka odottavat, että tätä lakia tarkistettaisiin. Siitä on tullut monia monia hankaluuksia ja ongelmia, eriarvoisuutta, ja jotta se saataisiin oikeisiin uomiin, niin pikaisesti hallituksen pitäisi esityksiä tuoda.

Ed. Juhantalo nosti aivan ansaitusti täällä YK-miesten muuttoautoasian esiin. Viimeksi kun puolustusvaliokunta kävi Kosovossa, tämä jälleen kerran nousi siellä keskusteluissa esiin. Tuo autojen edestakainen siirtely pitäisi saada loppumaan. Se on kuitenkin merkittävä motivaatiokeino saada pystyviä rauhanturvaajia suomalaisiin joukkoihin ja sitä menettelyä tulee jatkaa, mutta tällainen, millä tavalla nyt se voidaan saada käyttöön, pitäisi saada loppumaan.

Tänään nousi eräässä puhelinkeskustelussa esiin muun muassa, että henkilöauton ja pakettiauton verotuksessa on eroja. Ulkomailta pakettiautona tuotua ja Suomessa pikkubussiksi rakennettua autoa verotetaan yli 10 prosenttia enemmän kuin lähes vastaavaa ulkomailta valmiina tuotua pikkubussia. Tämä on vakava ongelma, koska Suomessa valmistetaan paljon näitä niin sanottuja pikkubusseja. Tämä johtaa ilmastointilaitteilla ja muilla pelaamiseen, jotta auton arvo saataisiin alemmaksi, ja tämä on sellaista keinottelua, josta meidän pitäisi päästä irti ja saada tasavertaiseen asemaan kaikki autot, niin että kaiken kaikkiaan myöskin meidän autokantamme uusiutuisi nopeammin, vielä nopeammin kuin se tänään tapahtuu.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Markku Koski.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin tuossa jo puheenvuoron ja siinä vain vastasin ed. Juhantalolle tähän kuittimalliin. Sitten ed. Ala-Nissilä toi esille tämän ympäristöperusteisuuden, ja olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä tästä rakenteellisesta uudistuksesta, mikä tarvittaisiin, elikkä siirryttäisiin kokonaan ympäristöperusteiseen autoveron määräytymiseen. Sehän tarkoittaisi käytännössä sitä, jos käytettäisiin absoluuttisia ympäristöperusteita, että oikein iso auto ja paljon kuluttava ja paljon hiilidioksidia ilmoille pöllyttävä olisi tietysti arvokkaampi tässä suhteessa kuin Smart tai joku muu vastaava pieni kottero, joka pari litraa satasella kuluttaa ja jossa on kaikki mahdolliset hillihtimet sille, että pakokaasut ovat mahdollisimman puhtaita.

Tämä tarkoittaa sitä, että samanaikaisesti kuitenkin pitäisi mielestäni toteuttaa käyttömaksun remontti, perusteellinen remontti, elikkä käyttömaksu tulisi myöskin ympäristöperusteiseksi. Se vaan on tiukassa paikassa sen takia, että pitäisi kääntää päälaelleen nykyinen käyttömaksujärjestelmä. Kun tämmöinen ajatus vihjauksenomaisesti tuotiin esille täällä salissa silloin, kun käytiin viimeksi tätä autoverokeskustelua, niin voi sitä e-mail-tulvaa, mikä tuli. Se oli kuin paras spammauspäivä, kun oli tietysti luettu hyvin tarkkaan Internetistä, mitä täällä salissa oli itse kukin lausunut. "Minulla on vuoden 86 Simca. Se on niin hienosti pidetty. Se on niin siisti auto. Minä ajan sillä vain 400 kilometriä vuodessa. Te ette voi käyttömaksua lisätä yhtään." No, melkein itkuhan siinä pääsi. Se oli niin kerta kaikkiaan hellyttävä tarina. Kun asianlaita on näin, se tekee tietysti tämän muutoksen poliittisesti erittäin vaikeaksi.

Sitten, kun näin hienosti päästiin ekologisille rintamille, niin en voi olla kommentoimatta ed. Juhantalon rauhanturvaajien autonhankintahommaa, joka siis nyt on ekologisesti niin päin seiniä kuin olla vaan voi. Ei tässä järjestelmässä ole mitään järkeä. Minusta olisi tämä homma hoidettavissa niin yksinkertaisesti, että rauhanturvaajille, jotka tietyn minimiajan palvelevat, annettaisiin oikeus vapaasatamasta, vaikka Hangon vapaasatamasta, hankkia se auto. Se olisi lainsäädännöllisesti hoidettava asia. Tämä hillitön rahtaaminen ja vempulointi ja vämpylöinti ja varkauksille altistaminen jnp. olisi rakenteellisesti estetty, ja lopputulos olisi täsmälleen turvallisemmin se sama.

Kauko Juhantalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Juuri tätä äsken tarkoitinkin, kun päätin puheenvuoroni siihen, että kansainvälisten sopimusten mukaisesti sen ajan täytyttyä, jonka olemme säätäneet, veronalainen ajoneuvo voitaisiin verolla vähennettynä hankkia kotimaasta. Se olisi järkevää, on se vapaasatama tai on hän sitten saanut hankkia sen jo johonkin kotisäilytykseenkin, ettei tarvitse maksaa vapaasatamassa auton säilyttämistä.

Minusta ympäristöperusteiden huomioon ottaminen on tulevaisuutta. Sitä en toki usko, että pelkästään ympäristöperusteet tulevat olemaan ajoneuvoveron perusta. Kyllä siihen vaikuttaa moni muukin seikka, mutta kuten tiedämme jo autoteollisuudesta, ympäristövaikutteiden huomioon ottaminen on yksi tärkeimpiä autoteollisuuden kehityshankkeita tänä päivänä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin omalta osaltani toivon, että hallitus toisi mahdollisimman nopeasti tarkennukset uuteen, vielä tuoreeseen autoverolakiin. Niin paljon siitä on tullut palautetta, tosin pienistä mutta kuitenkin aika monesta puutteesta, jotka ovat selvästi jääneet siinä kiireessä, jonka tiesimme tässä talossa sentään lakia säädettäessä tulevan.

Toinen asia, mitä vähän ihmettelen: En tässä nyt ole saanut selville, miksi tätä väliaikaista ajolupamahdollisuutta jatketaan vuodella. Eikö siinä voisi olla joku pysyvä käytäntö? Voihan olla, että neljän vuoden päästäkin on huippu, jolloin tulli taas tarvitsisi parin kuukauden puskurin. Siinä voisi olla pysyvä käytäntö, ehkä kaksi kuukautta tai joku sellainen.

Keskustelu päättyy.

​​​​