Täysistunnon pöytäkirja 95/2005 vp

PTK 95/2005 vp

95. TIISTAINA 27. SYYSKUUTA 2005 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys laiksi lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamisesta

 

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässähän on kyse siitä, miten erityisesti ulkomaisen työvoiman ehtoja voitaisiin paremmin valvoa, ja kahdesta erillisestä lakiesityksestä, jotka hallitus on antanut, mutta niiden tavoite molemmissa on sama. Meidän pitäisi saada kiinni ne tapaukset, joissa työehtoja poljetaan, ja myös saada riittävä tieto, jotta tiedämme, minkälaiset työehdot kenelläkin on. Molemmat tähtäävät oikeastaan tiedonsaannin varmistamiseen plus siihen, että näitä viranomaisten ja muiden tahojen puuttumisvälineitä olisi paremmin käytettävissä.

Tässä ensimmäisessä hallituksen esityksessä, joka koskee lähetettyjä työntekijöitä, oikeastaan keskeinen sisältö on se, että lähetettyjen työntekijöiden suomalaiset vähimmäistyöehdot toteutuisivat paremmin ja että valvontamahdollisuudet tehostuisivat. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että työntekijöillä ja työsuojeluviranomaisilla on käytössään asianmukaiset menettelyt ja tarvittavat tiedot valvontatoimia suorittaessansa ja että valvonta voi tapahtua enemmän kuin aikaisemmin sen varsinaisen työsuhteen kestäessä, koska usein on ollut niin, että näitä väärinkäytöksiä on lähdetty setvimään ikään kuin työsuhteen päätyttyä ja silloin vastuullisten toimijoiden löytäminen on ollut vieläkin vaikeampaa. Nämä molemmat ehdotukset ovat osa myös harmaan talouden torjuntaa. Toki sillä puolella täytyy tehdä paljon muutakin. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Nämä yksinänsä eivät ratkaise ulkomaisten työehtojen valvonnan ongelmia kokonaisuudessansa eivätkä harmaan talouden, mutta ovat tärkeä edistysaskel oikeaan suuntaan.

Tämä valmistelu ei ole ollut kovin yksinkertaista, koska EU:n perustamissopimuksessa lähdetään palvelujen vapaasta liikkuvuudesta ja siellä on määräyksiä, jotka rajoittavat ylipäätään sitä, minkälaisia valvontatoimia voi olla olemassa. Ulkomailta lähetettyjen työntekijäin vähimmäispalkkaa tai sitä koskevia säädöksiä muutettaisiin sillä tavalla, että jos työhön ei sovelleta yleissitovaa työehtosopimusta — tähän mennessä, jos työnantaja ja työntekijä ovat sopineet jotakin keskenänsä ja tuo sopimus on sinänsä pätevä, on ollut vaikea puuttua tilanteeseen, vaikka tuon sopimuksen taso olisi ollut kuinka alhainen — jatkossa lähdetään siitä, että työntekijälle pitää maksaa kohtuullinen palkka ja jos tuo ulkomaisen työnantajan ja työntekijän sopima vastike alittaa oleellisesti tämän, niin silloin sopimusta kohtuullistetaan. Tämä on tärkeä siinä mielessä, että elintasoerot ja palkkaerot usein eri maiden välillä ovat hyvin suuret ja sen takia tällaisella kohtuullistamisella päästään kiinni siihen, että kun kerran Suomessa työtä tehdään, niin se työ voisi olla jotenkin sidoksissa suomalaiseen palkkatasoon ja suomalaiseen kustannustasoon.

Jos työnantaja toimii ulkomailla ja lähettää Suomeen työntekijöitä, niin jatkossa tällaisella työnantajalla pitää olla myös Suomessa edustaja, joka voi toimia tuomioistuimessa edustajana, joka voi vastaanottaa viranomaiskirjoja, esimerkiksi työsuojelutarkastuksen pöytäkirjoja tai haasteita. Tähän asti ongelma on ollut se, että on ollut vaikea löytää tahoa, joka voisi edes vastaanottaa sen haastetilanteen. Edustajalla ei kuitenkaan ole työnantajavastuuta, vaan se on työnantajalla, joka aidosti on tämän lähetetyn työntekijän työnantaja. Tällainen edustaja, joka voisi vastaanottaa näitä viranomaiskirjoja ja muita ja toimia työtuomioistuimessa, olisi asetettava silloin, kun työntekijän työskentely alkaa, elikkä jo siitä päivästä, kun työnteko Suomessa alkaa, ja siitä päivästä, kun työnteko loppuu, tämän edustajan pitäisi olla olemassa kaksitoista kuukautta, jotta voidaan myös jälkikäteen puuttua tilanteisiin, joissa väärinkäytöksiä epäillään tai niitä on selvästi olemassa.

Edustajaa ei tarvitsisi asettaa silloin, jos työskentely kestää alle kaksi viikkoa eli on hyvin, hyvin lyhytkestoista. Syy, miksi tällaiseen on päädytty, lähtee siitä, että meillä on kuitenkin kansainvälisiä konserneja, joissa työntekijän varsinainen työpaikka on jossakin muualla ja sitten hän ikään kuin pistäytyy suomalaisessa sisarkokonaisuudessa tai emoyhtiössä töissä, ja silloin tätä edustajaa ei tarvittaisi.

Suomalaisella työnteettäjällä on velvollisuus huolehtia siitä, että tämä lähettävä yritys asettaa tällaisen edustajan. Tässä on tietyllä tavalla olemassa tällaista tilaajavastuu-ajattelua lähtökohtaisesti, eli sillä, joka Suomessa työstä hyödyn saa, on myös velvollisuus osallistua tähän valvontaan siinä mielessä, että alihankintasopimuksessa on esimerkiksi tällainen huolehtimisvelvoite tai sitten, jos velvoitetta ei ole täytetty, niin silloin siitä seuraisi rangaistus. Aikaisemmin meillä on ollut usein tilanteita, että sinänsä laki velvoittaa jotakin, mutta jos sitä ei ole noudattanut, niin siitä ei ole seurannut minkäänlaista rangaistusta. Sen takia näihin ongelmiin kiinni pääseminen on ollut vaikeata.

Laissa säädetään entistä tarkemmin lähetettyjen työntekijöiden työnantajaa ja työsuhteen ehtoja koskevista tiedoista ja siitä, että niiden pitää olla saatavilla heti silloin, kun työsuhde alkaa, täällä Suomessa olevalla edustajalla. Jos edustajaa ei aseteta, kuten esimerkiksi näissä konsernitapauksissa, niin silloin ne tiedot pitää olla työnantajalla, joka on siellä ulkomailla. Nämä tiedot koskisivat työnantajan ja työntekijän henkilötietoja ja työehtoja, esimerkiksi sitä, kuinka pitkään työsopimus kestää, mikä on työntekopaikka, mitkä ovat työtehtävät, mikä on sovellettava työehtosopimus, miten palkka määräytyy ja mikä työaika on, ja tähän kuuluisi myös selvitys siitä, minkälainen on lähetetyn työntekijän työnteko-oikeus Suomessa, elikkä onko hän EU-jäsenvaltiossa vai onko hänellä esimerkiksi työlupa tai miten tämä järjestelmä kulkee. Nämä tiedot pitäisi säilyttää kaksi vuotta, että myös jälkikäteen voidaan sitten puuttua ilmenneisiin väärinkäytöksiin.

Lisäksi työnantajan edustajalla tai työnantajalla tulisi olla hallussansa Suomessa työskentelyn ajalta sekä työaikakirjanpito että tieto maksetuista palkoista, jos työskentely Suomessa kestää yli kahdeksan päivää. Jos taas näitä säännöksiä ei noudateta, jos sitä työaikakirjanpitoa ei löydy tai ei ole tietoa maksetuista palkoista, niin seurauksena olisi rangaistus.

Työnantajan tai työnantajan edustajan olisi annettava jatkossa selvitys Suomeen lähetetyn työntekijän työehdoista myös luottamusmiehelle. Jos luottamushenkilö ei edusta tätä lähetettyä työntekijää, niin selvitykseen tarvittaisiin silloin työntekijän valtuutus. Siihen riittäisi selkeä osoitus lähetetyn työntekijän tahdosta, elikkä mitään etukäteen tehtyä ikään kuin virallista valtuutusta tai muuta ei tarvitsisi olla, jotta asioita voidaan ajaa, vaan ainoastaan selkeä osoitus siitä, että halutaan, että luottamushenkilöä voidaan käyttää.

Työministeriö asetti tämän niin sanotun Ulteva 2 -työryhmän, elikkä eduskuntahan on jo aiemmin saanut Ulteva 1:n esitykset, joilla on pyritty tähän samaan päämäärään, ja nyt sitten on Ulteva 2:n esitykset olemassa. Tässä on eduskunnan tahtoakin taustalla, että tähän lähetettyjen työntekijöiden tilanteeseen on haluttu puuttua, ja esimerkiksi tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa tätä asiaa käsiteltiin. Siellä ei sinänsä kirjattu mitään ratkaisuja siitä, minkälaisia välineitä pitäisi ottaa käyttöön. Sen vuoksi minusta henkilökohtaisesti on erittäin hyvä, että nämä ratkaisut syntyivät yksimielisesti, koska tässä kuitenkin käytännössä tarvitaan sitä, että sekä työntekijäpuoli että työnantajapuoli on sitoutunut näihin ratkaisuihin, koska ne voivat sitten käytännössä taas elävässä elämässä edistää asioiden eteenpäinmenemistä, jotta lainsäädäntö ei jää pelkäksi lakikirjaimeksi vaan toimii myös elävässä elämässä ja tulee siellä käytännössä toimeenpannuksi.

Sitten toinen esitys, joka koskee tällä hetkellä rakennustyömaita ja siellä olevia työntekijöiden tunnisteita, on oikeastaan kokonaan kohdennettu sinne, missä meillä ehkä kaikkein suurimmat ongelmat on harmaan työn ja työvoiman työehtojen väärinkäytösten kohdalla. Toki se ei ole ainut ala, jossa näitä ongelmia on, esimerkiksi vaikkapa siivousalalla löytyy samantyyppisiä ongelmia, ja siellä ulkomaisen työvoiman ... (Ed. Kuoppa: Ravintoloissa!) — Ravintoloissa. Näitä aloja on monia, mutta voisi sanoa, että rakennusalalla se on ehkä vielä rankempaa se väärinkäytösten muoto. (Ed. Pulliainen: 800 miljoonaa euroa!) — Sitä en lähde arvioimaan, mitä ne rahasummat ovat, koska se on aina hiukan vaikeaa sen vuoksi, että jos me tietäisimme tarkkaan ottaen, niin silloinhan niitä ei olisi olemassakaan, vaan nuo tahot saataisiin kiinni. Mutta ne ovat taloudellisesti merkittäviä, se on mielestäni selvä.

Silloin, kun tätä rakennusalan kulkulupajärjestelmää on valmisteltu, niin siinä yhteydessä on myös sovittu, että esimerkiksi metallialalla työnantaja- ja työntekijäosapuoli selvittävät keskenänsä tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä, onko siellä tarve tällaiseen samantyyppiseen kulkulupajärjestelmään, olisiko esimerkiksi telakoilla vastaavanlaisesta järjestelmästä hyötyä. Sen näemme sitten tulevaisuudessa, miten tässä käy.

Minun lähtökohtani siinä, miksi näitä esityksiä on tuotu sirpaleittain eduskunnan käsittelyyn, on se, että koska näitä välineitä tarvitaan kipeästi, niin tuodaan aina se palanen eteenpäin, joka on valmis ja joka voidaan täytäntöönpanna, jotta päästään edes askel askeleelta eteenpäin, koska niiden isojen välineiden, joista vallitsee sitten hyvin paljon erimielisyyttä myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä, niiden säätäminen vie pidemmän aikaa. Osa harmaasta taloudesta liittyy selvästi siihen, että rakennusalalla käytetään paljon aliurakoitsijoita. Esimerkiksi poliisi on arvioinut omien tutkimustensa mukaan, että näihin aliurakointeihin liittyy jopa tietyntyyppistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Sen vuoksi tämä rakennusala on yksi niistä keskeisimmistä, jossa valvontaa on pakko tehostaa. Siellä on selvästi ollut näkyvissä se, että ne nykyiset välineet eivät riitä.

Tällä ehdotuksella lähdetään siitä, että rakennuttajille luotaisiin paremmat mahdollisuudet valvoa työmaalla liikkuvia yrityksiä ja henkilöitä koko alihankintaketjussa sillä tavalla, että se ei olisi vain se seuraava alihankinta, jolta itse on ostanut palvelut, vaan myös sinne portaikossa alaspäin mennen. Samalla myös pyritään helpottamaan työsuojeluviranomaisten toimintaa, koska usein käy niin, että jos työsuojeluviranomainen löytää epämääräistä työvoimaa, niin se työvoima on jo hävinnyt ja henkilötietoja ei saada ylös enää siinä vaiheessa, kun esimerkiksi poliisi saapuu paikalle tai muuta. Tällä järjestelyllä pyritään siihen, että työnantaja ja henkilöt olisivat tiedossa, jotta tiedettäisiin, mistä sitten ehkä myöhemmin perätään asioihin selvitystä.

Yksi tavoite tietenkin on se, että kun tiedetään, keitä rakennustyömailla on, keitä siellä liikkuu, minkälaista alihankintaketjua, niin voitaisiin myös parantaa työturvallisuutta, koska erityisesti silloin, jos on kyse ulkomaisesta työvoimasta ja on kommunikointivaikeuksia, niin siinä joskus myös työturvallisuus kärsii, vaikka on kiistatonta se, että meidän rakennusalamme ei varmasti toimisi, ellei siellä olisi ulkomaista työvoimaa, koska tietyistä ammattiosaamisista suomalaisessa yhteiskunnassa on pula, ja sen vuoksi on arvokasta, että meillä on ulkomaista työvoimaa käytössämme.

Laki lähtee siitä, että työturvallisuuslakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan jokaisella yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevällä työntekijällä olisi silloin, kun hän siellä työpaikalla liikkuu, näkyvillä kuvallinen tunniste ja siitä tunnisteesta pitäisi käydä ilmi myös, kuka on tämän kyseisen henkilön työnantaja. Tälle tunnisteelle ei ehdoteta erityisiä muotovaatimuksia, se voi vaihdella, mutta lähtökohta on se, että sen pitää olla sillä tavalla rakennettu, että sitä on vaikea väärentää, että sen tietoja ei voi tästä vaan ikään kuin lyijykynällä muuttaa, vaan sen pitää olla luotettava muodoltaan. Taustalla on ollut ajatus siitä, että tämä yritettäisiin tehdä kuitenkin mahdollisimman edulliseksi, että niistä kuvallisista korteista ei tulisi merkittävää kustannusvaikutusta ja että ne sopisivat kaikenlaisiin rakennuskohteisiin eivätkä ne, jos meillä on tällaisia isoja rakennustyömaita, joissa on aidatut systeemit ja joissa sitten on esimerkiksi kehitteillä sähköiset kulkulupajärjestelmät, olisi myöskään este sellaisten käytölle.

Tämä tunnistejärjestelmän käyttö kattaisi talonrakentamisen, korjausrakentamisen, erikoisurakoinnin, kuten esimerkiksi lvi- ja sähkötyöt, sekä maa- ja vesirakentamisen. Se koskisi kaikkia sellaisia rakennustyömaita, joilla työskentelee usean työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä ja itsenäisiä työntekijöitä. Rakennustyömaata johtavalla tai valvovalla rakennuttajalla olisi velvollisuus huolehtia siitä, että tämä tunniste on käytössä. Rakennuttajina useimmiten toimivat ammattirakentajat ja ammatti-isännöitsijät, elikkä silloin myös tieto tästä velvollisuudesta on heille helpommin saatettavissa, että he tietävät, että tällainen velvollisuus heillä on. Sillä, että vastuu annetaan tällaisille ammattirakentajille, tietenkin pyritään siihen, että nämä tunnisteet tulisivat myös varmasti käyttöön. Tässä myös tulee mukaan rangaistusuhka, jos tätä huolehtimisvelvollisuutta laiminlyödään. Rakennuttajan on silloin, kun hän pääurakoitsijan kanssa tekee sopimusta, otettava huomioon se, että tätä tunnistetta pitää käyttää, ja hänen on myös huolehdittava siitä, että pääurakoitsijan sopimuskumppanit huomioivat sen käyttövelvollisuuden silloin, kun tämä aliurakointiketju menee eteenpäin.

Silloin jos työmaalle tulee tällaisia tahoja, jotka käyvät siellä hyvin tilapäisesti, esimerkiksi joku tuo tavaraa, tätä tunnistetta ei tarvitsisi käyttää eikä sitä myöskään vaadittaisi niiltä henkilöiltä, jotka tekevät työtä esimerkiksi jollakin omakotirakennustyömaalla, jolla yksityinen henkilö on se, joka rakennuttaa. Tässä on lähdetty tietysti siitä, että olisi hyvin vaikea saada tällainen tieto tai vastuu perille jokaiselle yksittäiselle rakennuttajalle, omakotitaloa rakennuttavalle, joka ostaa sinne jotakin ulkopuolista palvelua, ja silloin ihmiset rikkoisivat lakia, koska eivät tiedä sen olemassaoloa, ja sellaisen lain säätäminen on usein aika kyseenalaista, että ajatellaan, että laki on, mutta ei sitä sitten tarvitse noudattaa. Siitä on keskustelua tässä viime aikoina käyty.

Tässä työryhmässä, joka tätä valmisteli, oli mukana myös eri ministeriöitä ja työmarkkinajärjestöjä sekä Suomen Yrittäjät, ja tämä myös päätyi sitten lopulta yksimieliseksi. Jatkotyössä on tarkoitus käydä läpi tilaajavastuuta vähän laajemmin, elikkä tämä Ulteva-työryhmä jatkaa työskentelyään, ja sen lisäksi kanneoikeutta. Tälle selvitystyölle on yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa asetettu aikataulut, jotka lähtevät siitä, että tammikuussa meillä olisi joitakin esityksiä tältä puolelta. Sen lisäksi esimerkiksi tällä verotuspuolella valtiovarainministeriö on vastuussa siitä, minkälaista arvonlisäverojärjestelmää tai muuta voitaisiin käyttää, jotta tällaisia tilaajavastuuelementtejä voitaisiin meidän lainsäädäntöömme saada.

Toivon, että tuolta työryhmästä voitaisiin saada vielä lisäelementtejä, koska tämä on nyt askel eteenpäin, mutta selvästi nämä ongelmat ovat lisääntyneet, ja tällaisia hyvin voimakkaitakin puuttumisen välineitä tarvitaan, mutta myös sitä yhteistä vastuuta. Ei voida ikään kuin ulkoistaa vastuuta siitä, että työntekijän työehdot ovat jonkin alihankintaketjun portaassa jonkun toisen vastuulla ja ikään kuin sen, joka on se pääurakoitsija tai emoyhtiö, ei tarvitse tietää siitä, mitä siellä ketjun päässä tapahtuu. Sen vuoksi mielestäni tällaista ketjutusta tarvitaan lisää vähän muinkin toimenpitein, kuin nyt näissä esityksissä on.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niitä ongelmia on tullut varmaan hyvin paljon lisää sen takia, että säädettiin tämä siirtymäaikalaki, josta itse asiassa ministeri Filatov on puhunut julkisuudessa viime aikoinakin, ja nämä toimenpiteet ovat varmasti oikean suuntaisia. Voi kysyä, minkä takia työmarkkinaosapuolilla ja hallituksella ei ollut kykyä saada näitä toimenpiteitä voimaan silloin, kun oltiin menossa tähän siirtymäaikaan.

Mutta nyt kysyisinkin ministeri Filatovilta: Miten teidän näkemyksenne mukaan tullaan hoitamaan tämä siirtymäaikojen jatko, siis se, että vapusta 2006 päästäisiin siihen tilanteeseen, että näitä rajoituksia ei enää ole, jolloin tavallinen virolainen voi tulla tavalliselle suomalaiselle työnantajalle töihin ihan normaaliin työsuhteeseen?

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse jäin ihmettelemään, kun tässä lakiehdotuksessa on tämmöinen kahdeksan päivän aika, jonka jälkeen tarvitsee näyttää Suomessa työaikakirjanpito ja se, miten palkkaa on maksettu. Tämä poikkeaa tästä aikaisemmasta ajattelusta sillä tavalla, että meillähän on tästä todettu aikaisemmin — muistan hyvin, kun tuolla valiokunnassa käytiin keskustelua siitä, miten näitä komennusmiehiä aikaisemmin tänne oli tulossa ja mitä heidän pitää noudattaa — ja silloin eduskunta muutti sitä sillä tavalla, jotta siinä on nolla-aika elikkä joka hetki pitää noudattaa suomalaisia työehtoja. Minusta tämä jättää nyt sen raon aika pahasti auki tässä, kun tiedetään käytännön elämässä, mitä tapahtuu. Jossakin laitoksessa tehdään remontti, vuosikorjaus, sinne otetaan muutama sata äijää töihin ympäri Suomea ja milloin mistäkin, tuolta saadaan haalittua Euroopasta, ja se tehdään muutamassa päivässä, mahdollisesti viikossa, tai tehdään kahdessa viikossa ja tässä voi vaihtaa vielä porukkaa, tulee toinen porukka. (Puhemies koputtaa: Aika!) Tämä pitäisi saada ehdottomasti pois. Toivon mukaan eduskunnalla on tahto muuttaa tätä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Heidi Hautala sanoi, tai oikeastaan vieläkin voimakkaammin: Ei näitä lakiesityksiä varmaan tarvittaisi lainkaan, jos silloin olisi tehty toisenlainen ratkaisu, kun näistä siirtymäajoista päätettiin. Sen päätöksen seurauksena on syntynyt sellainen järjestelmä, johon tarvitaan tällaista lainsäädäntöä, eli siinä on menty kyllä täysin ojasta allikkoon ja on luotu sellaiset markkinat, jotka varmaan tulevat jatkumaan hyvin pitkään. Koska me tiedämme, että meillä on aikamoisia työvoimakapeikkoja monella alalla ja sitä ei pystytä oikeastaan mitenkään muuten ratkaisemaan kuin ulkomaalaisen työvoiman kautta, niin olisi vähintään kohtuullista, että nämä rajat olisi avattu uusien EU-maiden kohdalta välittömästi. Toivon, että ne nyt sitten avataan, kun tämä määräaika menee umpeen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Heidi Hautala, samaten kuin ed. Satonen, lähtee liikkeelle puolimatkasta siinä mielessä, että Suomessahan ei silloin, kun päätettiin työvoiman siirtymäajoista, edes vakavasti keskusteltu, että olisi myöskin palveluille laitettu siirtymäaika, niin kuin laitettiin joissain muissa maissa, ja silloin tämä lähtökohta jäi kokonaan muotopuoleksi. On ihan varma asia se, että mitään massiivista siirtymää nämä siirtymäajat eivät ole aiheuttaneet tänne vuokratyövoiman käyttöön, vaan vuokratyövoimaa käytetään sen takia niin paljon, koska sitä on äärimmäisen vaikea valvoa.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samoin ed. Heidi Hautalalle ja Satoselle, että kyllä te hieman väärässä tässä asiassa olette. Muun muassa SAK siitä viimeksi pari viikkoa sitten antoi julkilausuman, että paljon pitää siinä vielä sopia, että asia olisi hallinnassa. Varmaan on niin kuin ministeri täällä totesi, että määrätyillä aloilla on työvoimapulaa koulutetusta työvoimasta, mutta ei se näin poistu, että tuodaan ja keinotellaan näillä asioilla. Minä olen sitä mieltä, että tervetuloa ulkomainen työvoima, mutta sen pitää olla rehellinen peli.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tästä siirtymäaikalainsäädännöstä: Se on parhaillaan valmistelussa. Siitä hallituksen esityksestä, joka eduskunnalle silloin aikanaan annettiin, käy ilmi, että on sovittu, että tehdään tällainen selonteko, joka valmistellaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, ja sen selonteon pohjalta sitten annetaan esitys joko siirtymäajan jatkamisesta tai todetaan, että tarvetta siirtymäajan jatkolle ei ole. Tuota työtä tehdään nyt parhaillaan. Itse olen asettanut takarajaksi sen, että viimeistään silloin, kun eduskunta ensi vuonna aloittaa oman kevätistuntokautensa, tuon selonteon pitäisi olla, jos nyt ei ihan ensimmäisellä viikolla, niin melkein, eduskunnan käsittelyssä, jotta ehditään ajoissa tietää, minkälaiseen ratkaisuun päädytään.

Sitten tästä ed. Esa Lahtelan kysymyksestä: Ei tämä laki sulje pois sitä, etteikö siitä ensimmäisestä päivästä lähtien työehtojen pidä olla samat, mutta tällä on pyritty siihen, että ihan hirvittävää byrokratiaruuhkaa me emme saisi aikaiseksi aloilla, joilla työnteko kestää päivän tai kaksi, koska siellä ne ongelmat kuitenkin määrällisesti ovat pienempiä. Näkemykset siitä, minne tämä sopiva ajankohta pitäisi asettaa, nollaan vaiko mahdollisesti kahteen kuukauteen tai vielä enemmän, ovat vaihdelleet hyvin paljon tässä valmistelun välillä.

Sitten siitä, onko siirtymäaikalaki aiheuttanut sen, että meillä on paljon lähetettyjä työntekijöitä: Itse uskon, että sillä on omalta osaltaan ollut vaikutusta siihen, että osa suorista työsuhteista on ikään kuin muotoutunut lähetetyiksi työntekijöiksi ja ostetaan palveluja, kun suoraan ei voida työntekijää palkata. Mutta jos katsomme vaikkapa Ruotsia, jossa ei ole ollut siirtymäaikaa, niin myös siellä lähetettyjen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja myös siellä kansainvälinen vuokratyövoima on lisääntynyt. Tässä on hyvin monia asioita, jotka samanaikaisesti vaikuttavat, ja on hyvin vaikea sanoa, mikä suoraan riippuu jostakin asiasta.

Valto  Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä ja ajankohtaisena tätä lainsäädäntötyötä ja olen siitä iloinen, että ministeriö on näin monitahoisesti tämän asian selvittänyt. Mutta yksi asia tässä jäi auki ja huolestuttaa, kun en tiedä, mitä nämä rangaistussäännökset mahtavat sisällään pitää. Jos sanktiot ovat huomattavasti alhaisemmat kuin hyöty, niin silloin tietysti tulee mieleen, että mielellään otetaan nekin käyttöön ja tehdään tätä työtä. Minua kiinnostaisi kuulla, onko tältä osin jotain uutta.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! On totta, että täällä rangaistuspuolella tavallaan ... Minä en lähtisi, kun en ole juristi, sanomaan, mitä ne konkreettisesti ovat mistäkin rikkomuksesta, koska ne lähtevät tästä työelämälainsäädännön yleisestä logiikasta. Mutta tässä on pyritty tuomaan rangaistussäännöksiä sellaisiin kohtiin, joissa niitä ei aikaisemmin ole ollut, nimenomaan sen vuoksi, että tietyssä tilanteessa voidaan ajatella, että ei se haittaa, vaikka tulisi rangaistus, jos se on pienempi kuin hyöty, ja tietenkin rangaistukset pitäisi suhteuttaa myös siihen, mikä se hyöty on, ja niiden määräytyä sitä kautta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vihdoinkin ollaan puuttumassa todella kipeään ongelmaan: harmaan työvoiman käyttöön. Täällä edustajat Satonen ja Heidi Hautala viittasivat siirtymäsäännöksiin ja siihen, että se aiheuttaisi nämä ongelmat. Täytyy nyt muistuttaa edustajille, että nämä ongelmat ovat olleet paljon, paljon aikaisemmin jo. Suomessa on käytetty harmaata työvoimaa rakennusalalla, metallialalla, ravintoloissa, hotelleissa ja monissa muissa paikoissa paljon aikaisemmin. (Ed. Pulliainen: 2002 tehtiin välikysymys siitä!) Ainoa ongelma on se, että nämä, jotka sitä ovat käyttäneet, ovat pyrkineet saamaan mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn siitä. Mielestäni hallituksen esitykset, jotka nyt ovat täällä eduskunnassa, ovat askel parempaan suuntaan, aivan oikeaan suuntaan, elikkä pitää lähteä rajoittamaan niitä mahdollisuuksia, mitä tässä on ollut.

Ihmettelen porvareitten kantaa tässä asiassa, kun heillä on tämmöinen kanta, sillä sehän suosii niitä yrityksiä, jotka kiertävät lakeja tai sopimuksia tavalla taikka toisella, ja se rankaisee niitä yrityksiä, niitä rehellisiä yrittäjiä, jotka maksavat sopimusten ja lakien mukaan kaikki maksut ja palkat. Tämähän johtaa epäterveeseen kilpailuun. Ihmettelen sitä, että siellä oikeisto niin kiihkeästi puolustaa näitä oikeuksia, kun mielestäni pitäisi lähteä nimenomaan siitä, että kilpailu on tasapuolista ja oikeudenmukaista ja kaikki yritykset, jotka Suomessa toimivat, noudattavat myöskin Suomen lakeja ja määräyksiä.

Urakoiden jakaminen ja ketjuttaminen on johtanut rakennusalalla tilanteeseen usein, ettei kukaan todellisuudessa tiedä rakennustyömaalla, minkä yrityksen työntekijöitä työmaalla on, ja se on mahdollistanut silloin myöskin veronkierron, sosiaaliturvamaksujen laiminlyönnin, ja lisäksi se on mahdollistanut myöskin sen, että työntekijöille maksetaan alle työehtosopimuksen olevia palkkoja. Tämä on johtanut hyvin epäterveeseen kilpailuun. Lakeja ja sopimuksia noudattavat yritykset ovat todella jääneet heikompaan asemaan, ja niiden kilpailuasema on huomattavasti heikompi. Toivottavasti tämä laki osaltaan nyt parantaa näiden yritysten asemaa ja myöskin parantaa työntekijöitten oikeuksia.

Täällä tulee hallituksen esitys 143 työturvallisuuslain muuttamisesta. Tässä olisi ehkä tarvinnut vielä enemmänkin muuttaa. Lehtitietojen mukaan muutama päivä sitten ulkomaisen alihankintayrityksen työntekijät olivat tyhjentämässä tuhkasiiloa, kolme työntekijää, ja yksi näistä työntekijöistä hautautui siihen tuhkasiiloon. Palokuntakaan ei meinannut löytää tätä henkilöä sieltä tuhkasiilosta, tuhkaa oli niin paljon. Tämä vain osoittaa sen suuren tietämättömyyden ja puutteen ja piittaamattomuuden, mitä työturvallisuuslakeja ja -asetuksia kohtaan on. Jokainen normaalijärkinen tajuaa, että lähes täynnä olevaan tuhkasiiloon ei ole mitään menemistä, jotta ei aiheuta itselleen todella vakavaa vaaraa, mutta tämmöisiä todella pahoja laiminlyöntejä sattuu. Mielestäni tässä mielessä kyllä auttaisi myös se, että ihmisillä on ne tunnistinlaput rinnassaan, silloin tiedetään, minkä yrityksen työntekijöitä he ovat, keitä he ovat, ja edes jollain tavalla myöskin työsuojeluasiamiehet ja työsuojeluvaltuutetut voisivat puuttua näihin asioihin, jotta tämmöisiä tapaturmia ja työturvallisuuden laiminlyöntejä ei sattuisi. Nämä ovat todella vakavia asioita, sillä tämä ei ollut ainoa, vaan näitä on tämän tästä aina sattunut ja hyvin usein ulkomaisille vuokratyöntekijöille. Siinä mielessä myöskin tämä hallituksen esitys nyt on selvästi askel parempaan suuntaan.

Näistä sanktioista: Olen siitä samaa mieltä, että sanktioitten tason tietenkin tulisi olla sitä luokkaa, että lakien noudattaminen olisi edullisempaa kuin laittomuudet, tai sitten täytyisi tuomita saatu hyöty valtiolle, elikkä jos siitä saadaan paljon taloudellista hyötyä, niin se tulisi valtiolle. Silloinhan se varmasti pistäisi miettimään, kannattaako sitä tehdä.

Sitten yksi asia on tietenkin näitten vuokratyöntekijöitten asema. Se ei ole ulkomaisten vuokratyöntekijöitten kohdalla kunnossa, mutta se ei ole myöskään suomalaisten vuokratyöntekijöitten kohdalla kunnossa. Toivoisin, että työministeriö vielä, vaikka tässä ei nyt kauheasti aikaa ole, puuttuisi vakavasti myöskin suomalaisten vuokratyöntekijöitten oikeuksiin, sillä on aivan liikaa tapauksia, joissa työntekijät joutuvat suoranaisen mielivallan kohteiksi.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lähetetyistä työntekijöistä annetun lain muuttamisesta on tervetullut. Lähetetyistä vuokratyöntekijöistä ensimmäisenä tulee esimerkinomaisena mieleen Virosta tulevat työntekijät. Omasta mielestäni Viron valtion ja virolaisten viranomaisten tulisi seurata enemmän tilannetta ja puolustaa kansalaistensa oikeuksia ja saada kuriin sääntöjen rikkojat ja tämän pitäisi tapahtua yhdessä Suomen viranomaisten kanssa. Siellä usein ovat suomalaiset yrittäjät, jotka välittävät Suomeen vuokratyövoimaa ja sieltä suuntaavat toimintansa sitten tänne, ja usein ne ovat vielä sellaisia yrittäjiä, jotka Suomessa ovat menettäneet oikeutensa yrittää, mutta siellä sitten nämä hämärämiehet toimivat. Minun mielestäni välinpitämättömyys ei kanna pitkälle. Viro on EU-maa, ja sen pitää hoitaa asiansa sen mukaiseen järjestykseen.

Seuraavassa kohdassa on työturvallisuuslain muuttaminen. Tämä liittyy samaan asiaan. Harmaa talous tuottaa harmaita työpaikkoja. Yksittäinen vuokratyöntekijä on heikoilla. Virossa on yhtenä ongelmana heikko ammattiyhdistysliike. Myös meillä Suomessa on piirejä, jotka haluavat heikentää suomalaista ammattiyhdistysliikettä. Haluavatko nämä ihmiset, että meillä Suomessakin asiat menevät tähän jamaan?

Kiinnittäisin myös huomiota, että ne rehelliset yrittäjät, jotka hoitavat velvoitteensa ja toimivat lakien mukaan, eivät pärjää näitä hämärämiehiä ja hämäräyrityksiä vastaan, vaan häviävät urakkakilpailun. Tämä ei ole terve kehitys.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Aina kun täällä puhutaan harmaan talouden torjunnasta ja talousrikollisuudesta, käytän perusteeksi, minkä takia tämä työ on tärkeätä näiden kitkemiseksi, tätä kolmijako-oppia: a) niin kuin täällä perusteissakin lukee, se vie miljardeja euroja niitä varoja, joita tarvitaan tämän hyvinvointivaltion ylläpitämiseen — se on taloudellinen kysymys, b) se on kilpailukykykysymys, kilpailua vääristävä kysymys — ei voi mitenkään rehellinen yrittäjä ja rehellisen yrittäjän rehellinen työntekijä pärjätä, jos samassa korttelissa tai samalla työmaalla häärii yrittäjä, joka jättää velvoitteensa sekä työntekijöitään että yhteiskuntaa kohtaan hoitamatta, c) mikäli harmaan talouden ja talousrikollisuuden annetaan edelleen kasvaa ja vahvistua, niin se on omiaan murentamaan koko suomalaista moraalia ja työetiikkaa, ja se on sitten jo sellainen menetys, joka ei tule takaisin pitkässäkään aikajuoksussa.

Elikkä nämä kaksi lakiehdotusta, jotka nyt ovat käsittelyssä, ovat tervetulleita ja tarpeellisia. On ihan hyvä, niin kuin ministeri totesi, että näiden tarpeellisuudesta on myöskin laaja yhteisymmärrys, ja muutenkin harmaan talouden torjunnassa on onneksi monilla aloilla — rakennusala on hyvä esimerkki, mutta myöskin ravintola-ala — työmarkkinaosapuolten kesken hyvin paljon yhteisymmärrystä ja myöskin työnantajapuolella ymmärtämystä. Kun muistaa sitä alkuaikaa, kun harmaan talouden torjunnasta lähdettiin puhumaan, niin silloinhan jotkut työnantajia edustavat tahot aloittivat jopa propagandahyökkäyksen tätä toimintaa vastaan, ja se oli erittäin huono alku, mutta nyt tilanne on toinen ja myös rehelliset yrittäjät ja heitä edustavat järjestöt ymmärtävät, että tämä on erittäin tärkeää työtä.

Mutta tämä ei saa pysähtyä, vaan tarvitaan lisätoimenpiteitä. Ministeri viittasikin tuossa tilaajavastuuseen ja kanneoikeuteen, joiden pohtiminen ovat työryhmässä, ja sitten ovat myös nämä verokysymykset, tämä käännetty arvonlisäverovelvoite. Kun toiminta on niin ketjuuntunutta tuolla pitkissä alihankintaketjuissa, niin kyllä olisi välttämätöntä mennä siihen suuntaan, kuten esimerkiksi Hollannissa on menty, että luodaan järjestelmä verolainsäädännössä, jossa varmistetaan, että se, joka siellä ketjun yläpäässä häärii ja palkkaa itselleen alemman tason alihankkijaketjun osia, vastaa siitä, että koko ketju hoitaa velvoitteensa muun muassa arvonlisäveromaksujen osalta. Toivon, että tähän todella myöskin meillä mennään. Se ei ole työministeriön asia, vaan se on tietysti siellä valtiovarainministeriön vero-osastolla, mutta joka tapauksessa hallituksen pitää tähän suuntaan voimakkaasti mennä.

Mitä tulee sitten kulkulupakysymyksiin ja henkilökorttikysymyksiin niin, arvoisa puhemies, täytyy kyllä toki muistaa, että jos Hietalahden telakalla olisi 70-luvun loppupuolella tai 80-luvun alussa sanottu, että pistäkääs kundit valokuvallinen käyntikortti, kulkulupa, rintaan, niin kyllä varmaan olisivat olleet savut poikki pari päivää ainakin. Tarkoitan tällä sitä, että asenteet ovat muuttuneet myöskin työntekijöiden puolella. Ihan vakavasti, muistan, kun tuli esiin vaatimuksia siitä, että kypärään pitäisi laittaa nimitarra, niin kyllä sitä protestoitiin, se koettiin jotenkin yksityisyyteen menevänä urkkimisena ja kontrollina. Mutta nyt uskon ja olen varma siitä, että rakennustyömailla niin Rakennusliiton edustajat kuin muutkin ymmärtävät, että tällä haetaan monia kaikille yhteisiä etuja, ja se ymmärretään, että on ihan oikein, että tiedetään, kuka työskentelee ja kuka liikkuu ja millä asioilla.

Mitä sitten tulee tähän muuhun kokonaisuuteen, niin tietysti on kysymys työehdoista mutta on kysymys, niin kuin ed. Kuoppa viittasi, myöskin työturvallisuudesta ja ketjuuntunut toiminta ja niin sanotut monityöpaikkatyöpaikat ovat ongelmia. Kun täällä on käsittelyssä asianomaisessa valiokunnassa muun muassa työsuojelun valvontalain muuttaminen, niin siellä jäi vähän pieni kömmähdys, koska siellä ei tarpeeksi vakavasti otettu huomioon niitä työpaikkoja, joissa toimii todella monenlaista yrittäjää ja joissa esimerkiksi työsuojeluvaltuutettujen mahdollisuudet sitä kokonaisuutta katsoen valvonnan suorittamiseen eivät ole sellaiset kuin pitäisi.

Täytyy muistaa, että esimerkiksi metallialalla, jota itse edustan, saamieni tietojen mukaan, jotka liitosta olen saanut, metalliteollisuudessa kuolemaan johtaneet työtapaturmat viime aikoina ovat sataprosenttisesti tapahtuneet sellaisilla moni ... en muista, mikä se termi nyt oli, monityöpaikkatyöpaikoilla elikkä sellaisilla, joilla on hyvin monenlaista toimintaa samaan aikaan. Se asettaa kovan haasteen muun muassa työsuojelun valvonnalle. Toivon, että valiokunta pystyy tämän työsuojelulain valvonta-asian osalta tekemään korjauksen täällä eduskunnassa.

Sitten tämä rajaus, joka nyt koskee rakennustoimintaa ja joitakin muita sitä lähellä olevia toimintoja, kuten maa- ja vesirakennusta jne. Kun ed. Kuoppa välihuutona totesi, että telakoille kanssa, niin henkilökohtaisesti kyllä näen, että rakentamista ja arvokasta rakentamista se on laivanrakentaminenkin. Ja laivanrakennus tänä päivänä Suomessa muodostaa hyvin paljon samanlaisen kokonaisuuden kuin muodostavat suuret projektikohtaiset rakennustyömaat, eli se on enemmän laivojen kokoamistoimintaa ja siellä työskentelee todella paljon alihankkijoita ja myöskin lähetettyjä työntekijöitä ja ulkomaista työvoimaa jne., että en tiedä oikeastaan, mikä ... Voisin kysyäkin ministeriltä, mikä on johtanut siihen, että näitä kyseessä olevia kohtia nyt ei sitten sovelleta metalliteollisuuteen siltä osin, mikä koskee tämän tyyppistä toimintaa kuin laivanrakennus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Nämä hallituksen esitykset, kaksi kappaletta, ovat todella tervetulleita. Muutama näkökohta historiasta ja siitä, ovatko nämä nyt juuri tästä siirtymäsäännöksestä johtuvia ilmiöitä vai eivät.

Kesällä 2002 pidin yhden ainoan viikon niin sanottua kesätaukoa. Tulin heinäkuun 1. päivänä tänne taloon töihin takaisin juhannustauolta, ja aiheena oli harmaa talous. Tutustuin kaikkiin niihin hengentuotteisiin, jotka oli silloin tuotettu harmaan talouden torjuntaryhmän toimesta Markku Hirvosen johtamana työnä.

Tein silloin, olikohan se seitsemän kappaletta kirjallisia kysymyksiä, joilla kartoitin koko tämän olennaisen kentän. Yksi niistä kysymyksistä koski pakollista kulkulupajärjestelmää rakennustyömailla. Tähän saatu vastaus oli aivan erikoisen mielenkiintoinen, se on tänä päivänäkin aivan erikoisen mielenkiintoinen, kun luetaan hallituksen esitys sellaisena kuin se nyt juuri on meillä arvioitavana. Nimittäin ensinnäkin saamani tiedon mukaan silloisesta hankkeesta, jos näin voidaan sanoa, eli tämä asia oli ollut vireillä, oli pyydetty lausunto Teollisuus ja Työnantajat -järjestöltä ja Suomen Yrittäjät ry:ltä. Kumpikin suhtautui saamani tiedon mukaan hankkeeseen jyrkän kielteisesti, todella jyrkän kielteisesti. Näin minulle toistettiin sanomaa moneen kertaan.

Sitten kun tuli kirjalliseen kysymykseen vastaamisen hetki, niin silloin taas asianomainen ministeri, jonka oli pitänyt vastata tähän kysymykseen, oli ilmeisesti vuosilomallaan ja ministeri Perho vastasi tähän kysymykseen. En tiedä, oliko ministeri Perholla itsellään osuutta vastaukseen, mutta se oli mielenkiintoinen, koska tässä hallituksen esityksessä, joka nyt on siis näiltä osin periaatteessa ihan samanlainen, nyt vaan tunnistemenettelyllä, katsottiin tämä koko mahdollisuus uuden perustuslain vastaiseksi.

Tässä hallituksen esityksessä tähän asiaan ei ole kajottu hiventäkään, ei yhtään mitään, eikä tällä välillä uutta perustuslakiakaan saatu aikaiseksi. Toisin sanoen siis tällä tavalla on kaikenlaisilla keinotekoisilla perusteilla yritetty säilyttää harmaata taloutta ja tehdä se mahdolliseksi kaikissa mahdollisissa muodoissa ja olosuhteissa. Ed. Satonen, olitte kovasti väärässä tässä asiassa. Tämä prosessi vuonna 2002 johti siihen, että jätettiin marraskuussa välikysymys hallitukselle. Silloin käytiin tässä salissa perusteellinen keskustelu näistä asioista. Silloin tämä asia, rakennustyömaat, oli hyvin voimakkaasti esillä. Silloin arvioitiin, että nykyrahassa ilmaistuna noin 200 miljoonaa euroa vähintäänkin jää esimerkiksi pelkästään rakennusalalta valtiolta verotuloja saamatta. Nyt tällä hetkellä se arvioidaan 350 miljoonaksi euroksi ja noin 20 000 henkilötyövuotta tulee tehdyksi tällä pimeällä puolella, elikkä niin merkittävästä asiasta tässä on kysymys. Kokonaisuudessaan valtiolta jää harmaan talouden takia verotuloja saamatta 2,5 miljardia euroa vuodessa. Tässä on se volyymi, millä nyt liikutaan.

On erinomaisen hyvä asia, että hallitukselta on nyt tämä esitys tänne eduskuntaan tullut. Se ei ole ihan sellainen kuin on ollut tämä vapaaehtoinen kulkulupajärjestelmä, johonka tässä ei nyt ole viitattu ollenkaan, että eräillä suurilla rakennustyömailla on ollut vapaaehtoinen kulkulupajärjestelmä, ilman että sitä on millään lailla velvoitettu käyttöön otettavaksi. Elikkä siis toisin sanoen nyt olisi ollut malleja jo käytettävissä pitkän aikaa, mutta siihen ei ole haluttu mennä. Nyt on sitten tilanne, jossa on syytä pakosta mennä, ja tämä on erinomaisen hyvä asia.

Niin kuin aikaisemmista puheenvuoroista on käynyt ilmi, tähän pakettiin soisi tulevan jatkoa, siis nimenomaan sillä tavalla, että kun, aivan oikein, meille tulee ulkomailta työvoimaa, se on ihan hyvä asia, mutta heitä tulee myöskin kohdella ihan samalla tavalla työntekijöinä oikeuksien ja velvollisuuksien puolesta kuin suomalaisia työntekijöitä, ei siinä mitään, ja niin, että he tulevat verovelvollisiksi ensimmäisestä työpäivästä lukien, että työnantaja tulee ennakkoperintärekisteriin kirjatuksi heti, kun markkinoille ilmaantuu. Nythän tässä rekisteri syntyy joka tapauksessa. Tämähän johtaa automaattisesti rekisterin muodostumiseen, kun menetellään niin kuin hallitus nyt tässä tapauksessa esittää. Edelleen siirrytään käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään, aivan niin kuin täällä edellisissä puheenvuoroissa on todettu, joka tarkoittaa sitä, että pääurakoitsija vastaa arvonlisävero-operaatioista, niin että ne sumutusmahdollisuudet, joita tällä hetkellä on olemassa pilvin pimein, saadaan estettyä jne. jne. Joka tapauksessa saadaan tervehdytettyä toisaalta valtiontalouden kannalta, toisaalta yritystoiminnan itsensä kannalta näitä asioita. Ja erittäin tärkeä on siirtyä fair play -kilpailuyhteiskuntaan, jossa reilun pelin sääntöjen mukaan kilpaillaan urakoista, työtehtävistä, ja silloin tietysti reiluus voi syntyä vain siitä, että kaikki noudattavat samoja pelisääntöjä.

Ed. Martin Saarikangas merkitään läsnä olevaksi.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi pari kommenttia kuten yleensä on tapana, kun ed. Pulliainen sattui olemaan edelläni. Sellainen kommentti vain, että kun ed. Pulliainen sanoi taas kerran, että hänellä oli aikaa pitää yksi viikko kesälomaa vuonna 2002, niin ehkä se johtuu siitä, että parikymmenvuotisen parlamenttiuranne aikana olette kirjoittanut 47 kirjaa. Meillähän on työaikaa periaatteessa ympäri vuoden. No, se siitä. En suinkaan moiti teidän työtahtianne ja kunnioitan sitä, että jaksatte puurtaa harmaata taloutta vastaan. Se on erinomaisen hieno asia.

Nämä niin sanotut lähetetyt työntekijät. Minulle tulee lähetetyistä työntekijöistä mieleen ikään kuin he olisivat lähetystyöntekijöitä, jotka lähtevät suunnilleen ruokapalkalla Ambomaalle, ikään kuin Suomi tekee miljonäärejä muille maille. Tämä ongelmahan koskettaa tietenkin enimmäkseen Suomea, koska meillä on tuossa lähimpänä naapurina Viro. Ruotsi on vähän kauempana, ja sitä paitsi meidän siirtymäsäännöksemme varmasti aiheuttavat myöskin enemmän hämminkiä kuin mitä Ruotsin suuntaan on ollut olemassa.

Muistanpa muinoin niiltä ajoilta, kun johdin omaa orkesteriani 70—80-luvulla, ennen kaikkea 80-luvulla, silloin minulla oli puolalainen kitaristi useita vuosia. Hän on nykyään miljonääri, totta kai, koska oli sama palkka kuin suomalaisillakin ja hän lähetti sen aina dollaritilin kautta Puolaan. Veikkaan, että myöskin Suomen monet yhtiöt, jotka palkkaavat lahden eteläpuolelta ihmisiä, rakentavat hyvinvointia sinne myöskin, vaikka he saisivat pienempääkin palkkaa.

Mutta hallituksen esitys on erinomainen. Täällä on tietenkin semmoisia — minulle tulee entisenä ravintolatoimijana mieleen, kun täällä on kaiken näköisiä 14 päivän säännöksiä, että niihin saattaa tulla kiertoilmiöitä, niin kuin aikoinaan, kun esimerkiksi ravintolahenkilökuntaa kierrätettiin, oli eräs turkulainen yrittäjä, joka siitä on kyllä tuomionkin saanut. Eli kun tällaisia lakeja laaditaan, niitten valvonta täytyy kuitenkin saada semmoiseen kuntoon, ettei tapahdu kuten tosiaan ravintola-alalla vuokratyövoimasta puhuttaessa. Puhun nyt siis, että työsuhde jatkuu, sama työ jatkuu samassa työpaikassa, mutta työnantaja vaihtuu kahden viikon välein, jotain tämän tyyppistä voisi kuvitella, kun lukee tätä lakia. Ainahan koijarit ovat edellä, rosvot ovat edellä poliisia yleensä aina.

Rupesimme tänään käsittelemään lakivaliokunnassa ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi tuomioiden huomioon ottamisesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä uudessa rikosprosessissa, ja huomasinpa siellä tämmöisen Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomarin Jukka Jaakkolan asiantuntijalausunnon. Hän oli meillä tänään kuultavana, ja minulle tuli mieleen tästä hänen ensimmäisestä kappaleestaan, että tämä voisi aivan hyvin — hän siis puhuu tietenkin erilaisista rikosprosesseista eri Euroopan maissa sillä tavalla, että emme tiedä, onko joku Suomeen tullut ja jonkun rikoksen täällä tehnyt ihminen ammattirikollinen vai onko hän satunnainen kulkija — mutta kun tähän hänen lausuntoonsa muuttaa rikos ja tuomio -sanojen tilalle "työ", niin tämä istuu tähän hallituksen esitykseen aivan hyvin. Luenpa sen niin kuin sanoisin sen: "Työn huomioon ottaminen on periaatteessa tärkeä asia yhdenvertaisen kohtelun kannalta, koska liikkuminen ja siten työn tekeminenkin useassa valtiossa on helppoa. Työntekijän tulisi saada samanlainen kohtelu riippumatta siitä, tekeekö hän töitä yhdessä valtiossa vai useammassa." Yhtä sanaa muuttamalla tästä rikosoikeusprosessista tuli yhtäkkiä työhön liittyvä prosessi.

Tämä on toki äärettömän vaikeaa muuallakin kuin pelkästään Suomessa, mutta muistanpa lakivaliokunnan jäsenenä, kun olimme Luxemburgissa, jossa on EY-tuomioistuin, että siellä tuli havaittua tämmöinen suomalainen keissi, jota käsiteltiin. Sitä oli käsitelty jo kymmenen vuotta yhteensä, ensin vuodesta 94 Riihimäellä, sen jälkeen korkeimmassa oikeudessa. Korkein oikeuskaan ei osannut sitä keissiä päättää, joten oli kysytty neuvoa EY-tuomioistuimesta Luxemburgista. Sattumalta tämä keissi oli käsittelyssä juuri silloin, kun olimme vierailulla siellä. Herätti ihmetystä, että Suomen korkein oikeus ei osannut päättää kyseessä olevaa ulosottoasiaa. Suomen korkein oikeus ei ollut osannut päättää, kumpaa asiassa käytetään, Suomen ulosottolakia vai Euroopan unionin jäsenen vapaata liikkumisoikeutta. Kyseessä oli siis Suomessa velkaantunut herra, eläkeläinen, joka oli jäänyt vähän velkaa pankkiin Riihimäellä ja muuttanut tuonne etelän aurinkoon Espanjaan. Suomessa hän saa eläkkeensä sillä tavalla, että siitä menevät verot, niin kuin tiedämme, mutta kun asut ulkomailla, Suomen valtio lähettääkin eläkkeen sinne kokonaisuudessaan ja sinulla on itselläsi velvollisuus maksaa siitä verot. Kyseisen herran nimi oli Pusa, ja niinpä kirjoitin siitä kolumnin Pusan torni, jonka lopussa kerroin, että eipä taida Pusan poika tietää maatessaan Malagassa palmun alla, kuinka kalliiksi hän on Euroopan unionille tullut. Asiaa oli tosiaan käsitelty toistakymmentä vuotta. Päätös tuli viime huhtikuussa, ja hyvin epämääräinen se päätös oli kyllä sielläkin.

Mutta kun tämän tyyppiset porsaanreiät pystytään tässä laissa välttämään, niin en näe mitään syytä siihen, etteivät täällä ulkomaalaiset saisi olla töissä. Kohtahan me heitä tarvitsemme, koska työvoimapula tulee jossakin vaiheessa taatusti myöskin Suomeen. Tervetuloa kaikki vaan, mutta rehdillä pelillä, kuten myöskin ed. Pulliainen edellä sanoi.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun sain vastauspuheenvuorossa sanottua jo ydinkohdan tähän siirtymäsäännösasiaan liittyen, niin ajattelin, mahtaako tässä olla tarpeen käyttää puheenvuoroa ollenkaan, mutta toisaalta arvasin sen, että kun ed. Pulliainen ja ed. Kuoppa ovat puhuneet, niin sen jälkeen on kyllä tarvetta jotain sanoa.

Ensinnäkin ed. Pulliaiselle, vaikka ei olekaan paikalla, lienee kuitenkin paikallaan vastata hänen antamiinsa syytöksiin siitä, että olen tässä asiassa täysin väärässä. Ensinnäkin haluan todeta, että en ole yhtään sen enempää väärässä kuin ed. Pulliaisen oman puolueen presidenttiehdokas, joka täällä käytti saman puheenvuoron kuin minä. Toisekseen me kumpikaan emme ole tässä väärässä sen suhteen, ettei olisi käynyt niin, että tämä siirtymäsäännös on väistämättä lisännyt lähetettyjen työntekijöiden määrää. Se on lisännyt sitä järjestelmää, aivan kuten ministeri sanoi. Se ei tietysti ole ainoa asia, mutta se on kiistaton tosiasia, että se on sitä järjestelmää lisännyt.

Haluaisinkin kysyä toisinpäin niiltä, jotka tässä salissa silloin äänestivät toisella tavalla, mitä hyötyä teidän mielestänne on ollut siitä, että tämä kahden vuoden siirtymäaika on säädetty. Siihen haluaisin kuulla vastauksen, kun en ole tähän mennessä kuullut vielä keltään, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Se on toinen asia, mihin ed. Mustajärvi viittasi, että aikaisemmin olisi voitu tehdä jotain, mutta siinä tilanteessa, kun oli vaihtoehtona siirtymäsäännös tai ei, niin on kyllä äärimmäisen vaikea keksiä yhtään perustelua sen puolesta, että tätä siirtymäsäännöstä kannatettiin.

Mitä tulee ed. Kuopan täällä esittämään puheenvuoroon siitä, että oikeistossa ei ymmärrettäisi rehellistä yrittäjää, niin kauempana totuudesta ei voi olla. Ensinnäkään en ole kuullut vielä kenenkään tässä salissa vastustavan näitä esityksiä, joita tässä on esitetty. Lähinnä kiistaa on ollut vain siitä, minkä takia tähän tilanteeseen on jouduttu ja olisiko jo aikaisemmin voitu reagoida jotain. Toiseksi, kuten ministerikin totesi, Suomen Yrittäjät on tässä mukana, ja on itsestäänselvää, että kilpailulla pitää olla terveet piirteet.

Sinänsä on tietysti ollut hyvin mukavaa seurata, että vasemmistoliiton taholta on nyt niin voimakkaasti puolustettu rehellistä suomalaista yrittäjää, kun yleensähän sieltä on aina pyritty esittämään joitakin ylimääräisiä velvoitteita suomalaisille yrittäjille. Siihen nähden on ihan positiivista, että ainakin kotimainen yrittäjä nähdään paremmaksi kuin ulkomaalainen ja rehellinen paremmaksi kuin epärehellinen. Siihen meidän kaikkien varmaan kannattaa yhtyä.

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on mahdollisuus ehkä vähän enemmänkin tästä asiasta sanoa, niin olisi ehkä hyvä miettiä sitä, minkä takia ollaan tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, ja minkä takia on niin, että vaikka meillä edelleen on paljon työttömiä, niin me tosiasiassa olemme monilla aloilla hyvin pitkälti ulkomaisen työvoiman varassa, emme niin, että olisimme kokonaan ulkomaisen työvoiman varassa, emme tietenkään, mutta niin, että nopea kasvu tietyillä sektoreilla ei olisi ollut mahdollista ilman ulkomaisten työntekijöiden panosta. Jotakin tässä meidän järjestelmässämme on mennyt pieleen. Jotenkin tämä niin sanottu aktiivinen työvoimapolitiikka — vaikka en tarkoitakaan sitä, ettei ihmistä pidä aktivoida, päinvastoin, mutta kuitenkin — ei ole kyllä onnistunut siinä tavoitteessaan, mikä sillä on ollut, koska me olemme tosiaan siihen tilanteeseen ajautuneet, että väistämättä tarvitsemme tänne ulkomaista työvoimaa. Toki pitkässä juoksussa se osittain johtuu myöskin siitä, että meidän ikärakenteemme on sellainen, että jo senkin vuoksi, jotta me voimme säilyttää täällä olevia työpaikkoja, tarvitsemme työntekijöitä tänne. Paljon huonompi vaihtoehto olisi tietenkin se, että työt siirtyisivät kokonaan tämän maan ulkopuolelle.

Siinä mielessä me tarvitsemme maahanmuuttopolitiikkaa, ja kun täytyy tässä jotain kehuakin, niin haluan kehua Rauno Saaren työryhmän esityksiä siitä asiasta, miten tätä työperusteista maahanmuuttoa selkeästi ja loogisesti tullaan edistämään, ja toivotan ministerille hyvää menestystä niiden lakiesitysten aikoinaan tapahtuvassa läpiviennissä täällä eduskunnassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin, jos lähtisi tästä ed. Satosen kysymyksestä, ennen kuin menisi tähän aloitteeseen, mitä hyötyä tästä siirtymäsäännöksestä on ollut. Ed. Satonen ei tunne tätä ulkomaalaislakia ja siinä olevia säännöksiä siitä, miten siinä voidaan tehdä, kun työlupaa haetaan, elikkä nythän olisi pitänyt hakea työlupa Suomeen, elikkä silloin katsotaan, että jos jollakin alueella on oman maan työvoimaa riittävästi, niin työlupaa ei välttämättä sille alalle myönnetä.

Tähän voisi todeta yhden pohjoiskarjalaisen yrittäjän, jolla on tällä hetkellä yhdeksän suomalaista työntekijää töissä, kommentin, joka on ollut Pohjois-Karjalan yrittäjien lehdessä viime kevättalvella. Tämä yrittäjä kirjoitti siinä, että hän ei tule ottamaan yhtään suomalaista työntekijää enää, hän ei halua elättää suomalaisia, kun häntä kohdellaan täällä Suomessa niin huonosti ja pahasti ja työn sivukulut ovat niin isot, ja tämmöisiä väittämiä on siellä. Hän otti sitten virolaisia komennusmiehiä, tälläkin hetkellä ilmeisesti lähes kymmenen virolaista komennusmiestä, ja muut teettää alihankinnalla.

Tämä kuvastaa sitä asennetta. Minä en tiedä, mitä hän olisi tehnyt, olisiko hän suoraan ottanut omille palkkalistoilleen vai lähetettynä, koska hänellä on firma myös Virossa, josta hän ottaa lähetettyjä työntekijöitä itselleen. Todennäköisesti hän ei olisi palkannut kuitenkaan suoraan Suomeen palkkalistoilleen, koska kyse oli siitä — kysyin häneltä itseltään — että sitten firmaan pitää muka valita työsuojeluorganisaatiot ja kaikki ja luottamusmiehet ja tämmöiset, virallisesti antaa vapaatakin niille, jos menee yli kymmenen kuulemma. En ole tarkistanut, mikä on heidän sopimuksessaan, mutta näin hän väitti. Sillä tavalla tämä suomalainen moraali tässä käyttäytyy. Varmasti hyvä yrittäjä, mutta kun tietää taustat, ihminen tahtoo olla semmoinen, että menee sieltä, mistä on aita matalin. Tässä siirtymäsäännöskysymyksessähän lähdettiin siitä, jotta tällä pystytään kuitenkin hillitsemään ja hallitsemaan sitä tilannetta, että on semmoisia työnantajia, jotka eivät suomalaisista oikein tykkää, niin kuin tässä äskeisessä tapauksessa. Hän jopa lehdessä kirjoitti, että hän ei ota suomalaisia ollenkaan, vaikka on kuinka suomalainen ihminen. Löytyisi varmasti joillakin aloilla, mutta vaikka omaa työvoimaa on kuinka paljon tarjolla, niin ei haluta ottaa suomalaista työvoimaa vaan mieluummin tuodaan jostakin, vaikka Virosta. Olkoon se vastauksena.

Minusta tässä on hyvä esitys, yksi palanen, jota ministeri Filatov kuvasi tässä, ja siinä mielessä toivon mukaan nyt saadaan tämä asia hallintaan, koska työnantajan edustajan on oltava täällä ja vastaanottajafirman vastuu on olemassa siitä. Jos joku pettää, niin se on viime kädessä vastuussa. Toivon mukaan ne sanktiot, joita yritin myös itse tavata täältä, ovat sen oloiset, jotta ne eivät ole samanlaiset kuin tällä hetkellä joissakin ylityörikkomuksissa. Nehän ovat naurettavia. Siellä saatetaan teetättää satoja tunteja ylitöitä, ja firmalle se hyöty on todella iso. Sitten työsuojelupäällikköä sakotetaan, annetaan muutaman sadan euron sakko. Yhdessäkin tapauksessa — tunnen hyvästi — annettiin silloin markka-aikaan neljän tonnin sakko hänelle, mutta todellisuudessa niissä yrityksissä, monilla kymmenillä ihmisillä, kyseessä on valtava määrä tunteja. Se firma todennäköisesti maksoi sen sakon — en tiedä — todennäköisesti työsuojelupäällikkö ei omasta pussistaan maksanut, koska hänelle ei tullut hyötyäkään siitä. Mutta homma vaan hoitui. Toivon mukaan tässä nyt ei ajauduta siihen tilanteeseen, jotta nämä sanktiot, jotka määräytyvät, täällä puhutaan sakosta yleensä, eivät ole semmoisia muutaman kymmenen ja sadan euron sakkoja, joilla ei ole mitään merkitystä. Jos semmoinen ilmenee, niin sitten meidän pitää uudelleen saada tämä ja ottaa eduskuntaan käsittelyyn ja katsoa, että se homma hoituu, koska vastuun pitää olla sen suuruinen, että se tuntuu.

Yksi asia, jonka totesin paikaltani. Minusta kuitenkin tähän jää aukko, vaikka ministeri totesi, että ensimmäisestä päivästä asti pitää noudattaa työehtosopimusta, mutta kun siellä tulevat komennusmiehet, lähetetyt työntekijät johonkin keikkaan tänne purkamaan jonkun talon, mikä hyvänsä se onkin, korjaamaan jonkin korjausseisokin aikana, ovat viikon täällä töissä, häippäisevät pois, niin tällä hetkellä tiedetään se, jotta heidän työaikakirjanpitonsa ja palkkakirjanpitonsa saaminen tällä hetkellä — taas se Viro esimerkkinä — on mahdottomuus. Kun käytiin työelämävaliokuntana siellä katsomassa kaksikin kertaa kyseistä aihetta, niin teoriassa siellä systeemien pitäisi toimia, mutta niin kuin siellä kanssaveljet ja ministerikollega totesivat, se on vaan teoriaa, heillä ei välttämättä saada siltä työnantajalta niitä tietoja ulos. Se kulttuuri on vaan toisenlainen. Muuten se systeemihän on rakennettu suomalaisen työsuojelusysteemijärjestelmän mukaan. Suomalaiset ovat opettaneet sen homman, mutta se on hioutumaton vielä. Pitemmässä pelissä minä luulen, että tämä homma tulee hoitumaan, mutta se vie todella pitkään.

Sen takia toivon mukaan nyt eduskunnassa löytyisi se rohkeus, jotta tähän 5 §:ään — täällä mahtaapi olla se — saataisiin, jotta se aika on nolla-aika elikkä heti, kun ihminen tulee Suomeen töihin, niin myös pitää sen firman pystyä osoittamaan se, että tiedot ovat saatavissa, mitä palkkaa hänelle maksetaan, koska tämä johtaa siihen keinotteluun, niin kuin joku täällä puhui siitä, jotta aina löydetään porsaanreikä, aina löydetään konstit, miten homma hoidetaan. Tämä pykälähän ei takaa sitä vielä, ettei se lähetetty kaveri voi siirtyä toisen firman palvelukseen taikka toiseen kohteeseen töihin ja voi olla täällä vaikka miten pitkään eri firmojen töissä. Sen takia minusta tämä pitäisi saada tulpattua, jotta suomalainen viranomainen voi saada tiedon, mitä siellä työpaikalla tapahtuu ja mitä se lähetetty työntekijä saa oikeasti palkkaa.

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Filatovilta, kun en kuullut kaikkia hänen puheenvuorojaan, mikä on viimeinen valistunut veikkaus siitä, kuinka paljon Suomessa työskentelee ulkomaista työvoimaa, koska kokonaismäärän arvio vaihtelee sanojasta riippuen aika lailla. Kun Ruotsissa ei ole siirtymäaikoja, niin siellä ei ole sitten myöskään tarveharkintaa työvoiman tulon suhteen, mutta siellä on rekisteröimispakko, jolloinka Ruotsissa ainakin periaatteessa tiedetään aina, kuinka paljon siellä on ulkomaista työvoimaa töissä. Onko Suomessa harkittu vastaavaa käytäntöä?

Sitten siitä, mitä ed. Esa Lahtela sanoi tuosta kahdeksan päivän säännöstä: minä olen kyllä hänen kanssaan samaa mieltä, että on paljon olemassa sentyyppisiä töitä, esimerkiksi rakennustyöt, siivous- ja palveluala, tuotantoyksiköitten huoltoseisokit, joissa tuo kahdeksan päivääkin voi olla pitkä aika.

Vielä yksi asia. En kyllä ymmärrä, mitä iloa on siitä, jos siellä mainitaan, että pitää olla mainittuna työehtosopimus, mutta jos sitten lain perusteluissakin sanotaan, että tästä työehtosopimuksesta ja sen ehdoista voidaan jossain määrin poiketa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ja myöskin tuo seuraava laki ovat erinomaisia. Kuten ed. Pulliainen täällä totesi, niin tämän kulkukorttiasian osalta ja itse asiassa myöskin tämän tähän liittyvän toisen keskeisen asian osalta rakennusalalla urakoitsijat ja rakennuttajat menneisyydessä suhtautuivat tämäntyyppisiin esityksiin kovin nihkeästi. Tiedän sen siitä, että entisessä elämässäni taisin jossain vaiheessa johtaa Itä-Suomen suurinta rakennuttajaa ja kollegojen mielipiteet olivat aika jyrkkiä. Saattaa olla, että vieläkin tällaista asennetta esiintyy, mutta henkilökohtaisesti sekä suomalaisten yrittäjien ja yritysten toimintaedellytyksistä huolestuneena vasemmistoliittolaisena kansanedustajana että suomalaisesta rakentamisesta jonkinlaisen käsityksen omaavana olen sitä mieltä, että se, että vastuu on siirretty nimenomaan tänne ketjun yläpäähän, on tässä ratkaisevaa. Se on niin, että ainoastaan rakennuttaja ja pääurakoitsija voivat pitää aliurakoitsijat kurissa.

Tuossa 90-luvun puolivälissä ympäristöministeriö — tai kukahan niitä valtion rakennuksia silloin nyt hallinnoikaan — päätti, että ympäristöministeriölle remontoidaan tuosta Esplanadin lähistöltä talo, ja sitten sitä ryhdyttiin remontoimaan. Siellä työmaalla käydessäni oli kaksi pääurakoitsijan edustajaa, työpäällikkö ja vastaava mestari, ja 17 aliurakoitsijaa. Kun se työmaa valmistui, silloin juuri samaan aikaan ympäristöministeriö antoi tämän D2:n, jolla säädeltiin sisäilmaominaisuuksia. Neljä vuotta myöhemmin kun kävin yhdessä kokouksessa siinä talossa, niin siellä kellarissa, jossa se kokoushuone sijaitsi, pumput pumppasivat vettä edelleenkin. On edelleen epäilys, että jotkut työntekijät olisivat sairastuneet jopa erittäin vakavasti. Siis jo pelkästään näitten syitten takia on (Puhemies: 2 minuuttia!) syytä, että asia saadaan kuntoon.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Yritin kerätä näitä kysymyksenluonteisia — kaikki eivät olleet suoria kysymyksiä — ilmauksia ja lähteä liikkeelle siinä järjestyksessä kuin niitä minulle tähän tuli.

Kotimaisen vuokratyön kysymys oli yksi asia, joka nousi tässä keskustelun alussa esiin. Siitähän meidän työehtosopimuslakimme säätää sillä tavalla, että vuokratyöstä täytyy maksaa sama palkka ja samat työehdot kuin jos työ tehtäisiin suorassa suhteessa. Tämä kenttä on tietyllä tavalla kaksijakoistunut. Meillä on hyvämaineisia vuokratyönantajia, jotka palkkaavat työntekijänsä itsellensä työsuhteeseen ja huolehtivat hyvin työntekijöiden koulutuksesta ja muusta, mutta sitten — tämä kenttä on aika kirjava — siellä on myös sellaisia toimijoita, joilla kaikki osaaminen ei ole kohdallansa, ja niihin tietenkin pitäisi voida nykyistä paremmin puuttua. Meillä on työministeriössä selvityshenkilö, jonka tehtävä on nimenomaan tällaisten pätkätyöketjuttamisien, vuokratyön ja erilaisen osa-aikaisen työn käytön — tämä on ehkä seurausta meidän työmarkkinoidemme uudelleenrakentumisesta — niiden valvonnan — siis että meillä noudatettaisiin niitä lakeja, joita on säädetty, ja pelattaisiin niiden pelisääntöjen mukaan, jotka meidän laeissamme lukee — suhteen selvittää, mitkä voisivat olla niitä lisävälineitä, joilla tällaiseen todellisuuteen päästäisiin, koska se ei oikeastaan asiaa auta, että muutetaan lakia tiukemmaksi. Jos nykyistäkään lakia ei noudateta, niin silloin tavallaan lainsäädäntömuutokset tällä puolella eivät yksin auta. Hänen tehtävänänsä on etsiä ja miettiä niitä esityksiä, joilla voitaisiin päästä eteenpäin siinä, että todellakin lainsäätäjän tahto toteutuisi paremmin elävässä elämässä.

Sitten nousi esiin Viron viranomaisyhteistyö, joka kyllä viranomaisten tasolla on hyvällä tasolla, siinä ei ole mitään kitkaa eikä ongelmaa. Mutta ongelma on se, että viranomainenkaan ei aina saa niitä tietoja, joita tarvitsisi. Tässä on tämä koko problematiikka, ja siihen on yhdessä etsitty keinoja. Esimerkiksi Virossa on työvoiman palvelupiste, jonka ajatus on se, että jos työntekijä ajattelee tulevansa Suomeen työmarkkinoille, niin hän voi tuon palvelupisteen kautta saada tietoa siitä, minkälaiset pelisäännöt Suomessa vallitsevat. Työministeriö on aikanaan ollut rahoittamassa sen liikkeelle laittamista, ja nyt se toimii siellä ammattiyhdistysliikkeen voimin. Tästä on hyviä kokemuksia molemmin puolin, koska se on myös purkanut niitä epätodenmukaisia odotuksia, joita ehkä osalla virolaisista työntekijöistä on ollut suhteessa Suomen työmarkkinoihin, mutta se on myös tehnyt heistä vahvempia, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa silloin, jos heitä pyritään käyttämään väärin Suomen työmarkkinoilla.

Miksi sitten ei otettu metallipuolelle tätä kulkulupajärjestelmää, niin yksinkertaisesti siksi, että siitä ei vallinnut yksimielisyyttä, vaan tämä jätettiin ikään kuin työnantaja- ja työntekijäpuolen jatkoselvittämiseen, onko se muoto sama, mitä tässä rakennuspuolella nyt on säädetty, onko mahdollisesti joitakin erityispiirteitä, joita siellä pitäisi ottaa huomioon, ja miten niihin voitaisiin puuttua. Tuon työn pitäisi valmistua marraskuun aikana, jolloin tiedämme sitten, miten tällä puolella mennään mahdollisesti eteenpäin.

Sitten tämä kirjallinen kysymys, joka kulkuluvasta on aikanaan tehty. Nyt saatan puhua vastoin parempaa tietoani, mutta minulla on se käsitys, että silloin oikeusministeriön virkamiestahopuolelta oli tullut tällainen näkemys, että se on perustuslain vastainen. Mutta nyt kun tämä on mennyt eteenpäin ja tässä on tavallaan säädetty tarkemmin — silloin se oli ehkä vähän vielä yleishahmoisempi se esitys tästä kulkuluvasta — niin on käynyt ilmi, että se on täysin mahdollista niillä rajauksilla, mitä tässä on tehty. Mutta se tässä lain valmistelussa on ollut hyvin vaikeaa, että itse asiassa meillä on paljon sellaista EU-lainsäädäntöä, joka säätää siitä, jolla pyritään tietenkin tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääomien vapaaseen liikkumiseen. Ihan kaikkea ei saa rekisteröidä eikä kysyä eikä säätää. Tässä on tasapainoteltu tavallaan näiden inhimillisten tarpeiden ja sitten toisaalta vapaan kilpailun ja erilaisten liikkumisoikeuksien rajalla. Sen takia jotkut asiat on ehkä hieman monimutkaisesti ilmaistu verrattuna siihen, miten suomalaisittain asia herkästi ajateltaisiin. Syntyykö tällä esityksellä sitten rekisteri niistä yrityksistä, jotka Suomeen työvoimaa lähettävät, niin sehän ei ole viranomaisrekisteri, joka tässä syntyisi, elikkä tällaista rekisteröitymisvelvoitetta ei ole, mutta on velvoite siitä, että ne tiedot, jotka viranomaisella on oikeus saada, saadaan kivutta, ja siihen liittyy tämä edustajan asettaminen.

Kun hallitus kävi tästä keskustelua, puhuttiin siitä, miten tämä on synkronissa mahdollisesti tulevan palveludirektiivin kanssa ja siihen liittyvien palvelujen vapaan liikkuvuuden kanssa. Kukaanhan ei vielä voi tietää, millaiseksi tuo palveludirektiivi muotoutuu. Suomen intressissä on luonnollisesti se, että se syntyy ja että palvelut liikkuvat paremmin kuin tällä hetkellä, mutta myös se, että työehtoja pystytään valvomaan ja että esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden erityisluonne voidaan ottaa huomioon eikä synny siellä tavallaan tämmöistä väärää kilpailua, jos näin voisi sanoa.

Tästä 14 vuorokauden rajasta ja siitä, pitäisikö sen olla nolla vai 14 ja voidaanko ketjuttaa: Tässä laissa on ketjutuskielto — jos haluatte sen muodon tarkistaa, se on sivulla 15 — ja siinä puhutaan nimenomaan työssäolosta ja lähetettynä olosta 14 vuorokauden kohdalla, ei siitä, että tuo työsuhde kestäisi 14 vuorokautta. Jos siinä pyritään ketjuttamaan työsuhteita ja kiertämään tätä, silloin se 14 päivän Suomessa oleminen riittää, silloin on oltava sen edustajan olemassa, tai jos siellä on pieniä taukoja, mutta kokonaisuutena 14 vuorokautta säilyy, silloin tavallaan myös tuo edustajaehto täyttyy. Tässä on opittu tästä työsopimuslain pätkätöiden kiertämisajattelusta ja pyritty säätämään se tiukemmin siinä mielessä, että se tosiasiallisesti olisi 14 vuorokautta.

Sitten tästä kahdeksasta vuorokaudesta ja siitä, pitäisikö jo heti olla nämä tiedot: Ne tiedothan pitää saada. Sitä tämä laki ei poista, etteikö niitä tietoja siitä ensimmäisestä päivästä pitäisi noudattaa ja etteikö niitä siitä ensimmäisestä päivästä lähtien pitäisi voida myös valvoa, mutta tätä edustajavelvoitetta asetetaan vasta myöhempään vaiheeseen. Tämä on yhdessä rakennettu kompromissi hyvin erilaisten näkemysten suhteen. Osa oli sitä mieltä, että tämä 14 vuorokautta ja kahdeksankin on aivan liian nopeasti vastaan tuleva, mutta tässä on koetettu hakea tasapainoa liian byrokratian ja liikojen velvoitteiden ja toisaalta sitten valvonnan vaatimien tarpeiden mukaan.

Kun ed. Rajala sanoi, että pitää huolehtia siitä, että lakia voidaan valvoa, niin itse asiassa kun tämä laki pyrkii siihen, että valvonta tehostuu, niin tätä lakiahan ei tarvitsisi noudattaa, kunhan noudatettaisiin niitä ensin säädettyjä lakeja, joita varten tämä on tehty. Se on se ensisijainen tavoite. Mutta tämä liittyy myös tähän 14 vuorokauden sääntöön.

Sitten näistä aiemmin tehdyistä päätöksistä. Silloin kun Euroopan unionin laajentumisesta käytiin keskustelua ja noita päätöksiä tehtiin, itse olin silloin esittämässä sitä, että meidän täytyy käydä läpi meidän lainsäädäntömme sen suhteen, miten meillä ulkomaista työvoimaa kohdellaan, miten sen työehtoja voidaan valvoa ja onko meillä aukkoja lainsäädännössä, kun maailma kansainvälistyy. Se ei pelkästään liity EU:n laajenemiseen, vaan se liittyy ylipäätään siihen, että meidän työmarkkinamme kansainvälistyvät myös EU-maiden ulkopuolelta tulevan työvoiman suhteen. Silloin lähti liikkeelle Ulteva 1. Elikkä tämä on ollut tämmöistä pienten askelten politiikkaa, koska yhteisymmärrystä on pyritty etsimään työmarkkinajärjestöjen kanssa. Olen sitä mieltä ehdottomasti, että näitä sääntöjä tarvittaisiin joka tapauksessa, oli EU laajentunut tai ei, oli meillä siirtymäaikasäännöksiä tai ei, koska työmarkkinat kansainvälistyvät. Niitähän ei ole säädetty pelkästään EU-maista tulevia työntekijöitä varten, vaan myös niitä työntekijöitä varten, jotka tulevat muualta kuin EU-maiden sisäpuolelta.

Aktiivisen työvoimapolitiikan osuvuudesta suhteessa työvoimakapeikkoihin voisi sanoa sen, että usein ne suurimmat ongelmat liittyvät siihen, että työssä on joitakin ongelmia, minkä vuoksi työntekijät pyrkivät siirtymään sieltä pois. Jos me ajattelemme vaikka rakennusalaa, metallialaa ja erityyppisiä koneasentajia ja muita, niin meillä koulutetaan hyvin voimakkaasti ihmisiä niille aloille, joilla on pulaa, mutta kun Suomessa ei voi ihmistä pakottaa tietyn alan koulutukseen eikä se olisi järkevää, niin meillä on olemassa vähän semmoinen kehäilmiö: metallimies kyllästyy omiin hommiinsa ja päättää lähteä rakennusalan koulutukseen, rakennusalan ihminen kyllästyy siihen, että työpaikat ovat eri puolilla Suomea, ja päättää lähteä metallialan koulutukseen. Tästä syntyy kierto, jossa tavallaan pula-alalta ihmiset siirtyvät toiselle pula-alalle. Toki sinne tulee muutakin työvoimaa, niistä ihmisistä, jotka ovat työttöminä, mutta tämä on yksi syy, minkä takia aina se, että koulutusta suunnataan jonnekin, ei suoraan tuota sitä työvoimaa. Vaikkapa liikenneala täällä Pääkaupunkiseudulla on ollut tyyppiesimerkki siitä. Sinne on aivan mielettömästi koulutettu ihmisiä työvoimapoliittisen koulutuksen avulla, mutta kun ihmiset työttömyydestä ovat päässeet työhön, niin kun he saavat sen ensimmäisen työpaikan, he ryhtyvät hakemaan parempaa työpaikkaa. Sen vuoksi tietyillä aloilla pula jatkuu, ellei siellä puututa siihen, millaiset ovat työsuhteet, millaiset ovat palkat, millaiset ovat työajat ja muut työntekijän viihtyvyyteen ja houkuttelevuuteen liittyvät asiat.

Suoraan sanottuna en lähtisi arvioimaan sitä, kuinka paljon ulkomaista työvoimaa Suomessa on. Jos katsomme työlupajärjestelmän kautta, niin meillähän kehitys on ollut hyvin voimakasta. Silloin kun aloitin työministerinä, työlupia myönnettiin noin 5 000 vuodessa, viime vuonna niitä myönnettiin parisenkymmentätuhatta, ja nyt niiden määrä on taas laskenut. Se johtuu siitä, että meidän ulkomaalaislainsäädäntömme on muuttunut ja esimerkiksi maatalouteen, puutarhatyöhön, tämän tyyppiseen lyhyeen kausiluontoiseen työhön, ei enää tarvita työlupaa. Mutta tässä koko problematiikassa on kyse siitä, että ihmiset voivat oleskella maassa laittomasti, tehdä työtä laittomasti ja heille maksetaan laittomat työehdot tai sitten he voivat oleskella maassa laillisesti, he tekevät työtä laittomasti ja heille maksetaan laitonta palkkaa.

Puhemies:

10 minuuttia!

Puhuja:

Tai sitten he oleskelevat laillisesti, tekevät työtä laillisesti, mutta heidän palkkansa ei ole laillinen. Kaikesta tästä ketjusta muodostuu erilaisia vaikeuksia. Mitä enemmän laittomuutta on, sitä vaikeammassa tilanteessa ollaan. Mutta EU-maista tulevien ihmisten määrä meidän työmarkkinoillemme on pienentynyt; jos oikein muistan, työlupien määrä sillä puolella on tippunut noin yhteen kolmasosaan siitä, mitä se on ollut ennen laajentumista. Osa johtuu lähetetyistä työntekijöistä, mutta valtaosa johtuu siitä, että nämä kausiluonteiset on vapautettu työluvista ja ehkä ollaan siinä vähän päälle 20 000:n tosiasiallisesti, jotka työtä tekevät. Mutta miten iso osa on sitten pimeätä sen päälle, niin siinä olisin varovainen.

Sitten tästä rekisteröimispakosta: Siinä on vähän sellainen ongelma, että jos laissa on rekisteröitymispakko, niin rehelliset yritykset rekisteröityvät, mutta epärehelliset eivät, ja taas sitten rehellisiä varten ei sitä rekisteröimispakkoa tarvittaisi. Elikkä sen vuoksi itsekin olen ollut sitä mieltä tässä kokonaisuudessa, että jos pelkkä kulkulupa säädettäisiin, siitä ei välttämättä saataisi sitä hyötyä, mikä saadaan näiden kahden lain kokonaisuudesta, kun sillä emoyhtiöllä on velvollisuus vaatia myös sitä, että työehdot, palkkausehdot, työaikakirjanpito ja muu toimii sitten siellä toisella puolella, koska rehellisiä varten näitä lakeja ei tarvittaisi ja epärehelliset tuppaavat niitä kiertämään.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minä kun en ole sinisilmäinen vaan ruskeasilmäinen, niin ei kaikkea voi heti omaksua eikä uskoa.

Miten on tämä kahdeksan päivän sääntö sitten? Ministeri totesi äsken, jotta tiedot on annettava. Keneltä ne tiedot pyydetään? Kun oli se esimerkki virolaisesta firmasta, äsken todettiin, että sieltä ei saa tietoja. Mistä ihmeestä ne saadaan, vai onko tämä tilaajafirma vastuussa? Mistä se tilaajafirma saa sitten ne tiedot, kun ei välttämättä tiedä, mitä Virossa maksetaan? Sen takia tämä ongelma jää tähän killumaan, mikä on todettu. Minusta sen takia eduskunnan pitäisi puuttua siihen.

Siellä ei voi odottaa, että virolaiset uskaltaisivat lähteä vaatimaan. Se kulttuuri on vaan semmoinen, niin kuin he itse selittivät sen jutun, jotta siinä vaiheessa vasta lähdetään peräämään oikeuksia, jos oikein törkeästi on kohdeltu, koska jos lähtee peräämään oikeuksia, on turha luulla, että pääsee uudelleen tänne töihin. Kun sieltä lähetetään työntekijöitä, maksetaan ensinnäkin ulkomaan päiväraha, joka on tosi kova liksa Virossa. Verottomana saadaan ulkomaan päiväraha. Sitten maksetaan vähän liksaa siihen sivuun tai ei makseta ollenkaan. Se on heille sen verran kova juttu, että kannattaa ottaa se raha pois, ja jobbarit vielä omansa vetävät jossakin vaiheessa. Ainakin siinä vaiheessa kuulemma, kun laivalla mennään takaisin, niin pitää vielä vähän kuljettaa sitten riksaa siitä. Missä vaiheessa se tulee esille? Sen takia tämä vastuu jää Suomen puolella hoidettavaksi. Ei voida olettaa, että ne ihmiset, jotka ovat täällä komennuksella, uskaltavat paljon päätään aukoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Arvoisalle ministerille liittyen vuokratyövoimaan vielä yksi kommentti, joka tukee äskeistä ministerin väitettä siitä, että tämä on parempi kuin pakollinen kulkulupajärjestelmä. Se liittyy niihin tapauksiin, joissa vuokratyönantaja toimii esimerkiksi Tallinnassa ja sieltä lähettää tätä vuokratyövoimaa Suomen työmarkkinoille. Meidän kannaltamme ongelmallisista melkoinen osa onkin suomalaisia, ja heistä taitaa tällä hetkellä jopa 17 kaikkein ongelmallisinta olla Suomessa liiketoimintakiellossa. Jotta näihin päästäisiin käsiksi, silloin ministerin äskeinen väite siitä, että tämä kahden lain paketti on parempi kuin pakollinen kulkulupajärjestelmä, saattaa olla aivan oikea.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kun puhutaan vuokratyöntekijöistä ja työntekijöiden lähettämisestä EU:n sisällä rajojen yli, niin tällöin ollaan varmasti ihan keskeisessä EU-kysymyksessä, kun ajatellaan vaikkapa Euroopan unionin perustuslain kaltaisen sopimuksen kohtaloa Ranskassa, jossa käsitys puolalaisista putkimiehistä tuli keskeiseksi.

Silloin, kun sosiaalinen puoli heikkenee vastaanottajamaan kannalta taikka niitten työntekijöittenkin kannalta, joita lähetetään vastaanottajamaahan, ei tämä paljon puhuttu sosiaalinen Eurooppa toteudu. Sen vuoksi nimenomaan näiden asioitten implementoinnissa omaan lainsäädäntöön korostuu se, miten se tapahtuu, miten se tehdään. Samalla myöskin Euroopan unionin uskottavuus kaiken kaikkiaan on aika tavalla kiinni tämän tyyppisistä asioista.

Kimmo Sasi /kok:

Puhemies! Tämä ulkomaalaisen työvoiman pelko kyllä vaan aiheuttaa pelkästään ongelmia, jotka pahenevat koko ajan.

Mitä tulee tähän puolalaiseen putkimieheen, niin ranskalaisena olisin ainakin ihan tyytyväinen siihen, että olisi puolalainen putkimies, joka tekee hyvää työtä ja tulee silloin, kun on sovittu, työpaikalle. Tässä suhteessa hän kilpailee laadulla, ei välttämättä palkalla.

Mitä tulee tähän esitykseen, haluan kyllä korostaa sitä, että ei kannata tehdä työsuhteesta aivan liian vaikeata ja liian byrokraattista. Jos olen virolainen rakennusmies tai siivooja, riittää, että ilmoitan toiminimen Virossa, sen jälkeen tarjoan palveluitani Helsingin seudulle, sovin urakkasopimuksella, paljonko minulle maksetaan. Siinä ei kysytä mitään minimipalkkaa, ja järjestelmä voi toimia näin aivan ilman mitään ongelmia. Aina löydetään ratkaisut, jotka ovat joustavia ja tarkoituksenmukaisia, jos työsuhteesta tehdään liian byrokraattinen ja toimimaton.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti voisi sanoa, että Euroopan unionin tasollakin käydään keskustelua siitä, mitkä ovat vuokratyöntekijöiden ehdot ja miten ne pitää määritellä, ovatko ne ensimmäisestä päivästä lähtien olemassa vai ovatko ne mahdollisesti vasta vuoden päästä ja onko siellä ketjuttaminen mahdollista. Tässä on hyvin erilaisia näkemyksiä. Mutta pääasia on se, että ne säännöt, olivatpa ne mitkä tahansa, ovat kuitenkin reilut siinä tilanteessa, kun ihmiset liikkuvat maan rajojen yli.

Aina löytyy niitä välineitä, joilla tavallaan joku on valmis kiertämään sitä omaa palkkaustansa. Sen vuoksi täytyy miettiä sitä, millä saadaan aikaan tavallaan sellaista toimintaa, joka ei vahingoita toista. Jos joku itse siihen esimerkiksi oman yrittäjyyden kautta ryhtyy, silloin se on hänen vapaaehtoisempi valintansa. Mutta jos työnantaja jonkun siihen pakottaa, silloin ollaan toisenlaisessa tilanteessa, ja sen vuoksi pitää katsoa, miten myös tämä liikkuva työvoima Euroopan unionin työmarkkinoilla toimii. Siihen tähtää paitsi tämä lainsäädäntö myös moni muu, mikä Euroopan unionin sisällä on tällä hetkellä valmisteilla, niin vuokratyödirektiivi kuin työaikadirektiivi kuin sitten jatkossa tulevat muutkin valmistelutyöt.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuitaten sen, mitä ministeri edellä sanoi totean vaan ed. Sasille, että kuvaamanne menettely todellakin on joustava ja varmaan tehokaskin sen virolaisen työntekijän kannalta. Suomalaisen yrittäjän kannalta se saattaa olla jossain määrin vähemmän miellyttävä.

Keskustelu päättyy.

​​​​