Täysistunnon pöytäkirja 95/2006 vp

PTK 95/2006 vp

95. KESKIVIIKKONA 4. LOKAKUUTA 2006 kello 15 (15.05)

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi eläinten kuljetuksesta sekä laeiksi eläinsuojelulain ja rikoslain 17 luvun 14 ja 23 §:n muuttamisesta

 

Johanna  Sumuvuori  /vihr:

Arvoisa puhemies! Eläinkuljetuksia koskevan lainsäädännön uudistamiseen perustuva esitys on sisällöltään pääasiassa myönteinen, ja sillä pyritään eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen kaikissa eläinkuljetuksissa.

Lakiehdotuksen ongelmia ovat kuitenkin epämääräisyys ja tyytyminen nykytason ylläpitämiseen. Laissa olisi pitänyt asettaa tavoitteeksi eläinten hyvinvoinnin lisääminen ja parantaminen selkeiden vaatimusten asettamisella. Esimerkiksi siipikarjan ja turkiseläinten kuljetuksissa on ollut suuria puutteita eläinten hyvinvoinnin toteutumisen kannalta, eivätkä nämä puutteet korjaannu, ellei niihin saada selkeitä lainsäädännöllisiä muutoksia. Lain tarkoituksena on suojella eläviä eläimiä kuljetuksen yhteydessä vahingoittumiselta ja sairastumiselta sekä kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä. Lakiesityksen 1 §:ään tulisi kirjata myös selvästi vaatimus eläimen hyvinvoinnin takaamisesta kuljetuksen aikana.

Lakiehdotuksen 7 §:ssä määritellään, että kuljetusvälineessä on oltava kuljetettava eläinlaji huomioon ottaen riittävä ilmatila. Tällä hetkellä puutteita kuljetusten ilmatilan riittävyydessä on ollut esimerkiksi kalkkunoiden kohdalla, kun eläimet eivät ole käytännössä pystyneet seisomaan luonnollisessa asennossa. Lakiin tulisikin kirjata, että ilmatilaa eläimen ja kuljetusvälineen katon välille tulisi jäädä myös korkeussuunnassa.

Eläinkuljetuksissa on myös kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että jokainen kuljetusvälineessä oleva eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa tarvittaessa kuljetuksen aikana ja että kuljetusvälineen lattioilla on riittävästi kuivikkeita.

Eläinkuljettajalupia myönnettäessä laissa edellytetään, että lupaa hakeva tai hänen edustajansa ei ole syyllistynyt yhteisön tai kansallisen eläinsuojelulainsäädännön vakaviin rikkomuksiin hakemuspäivää edeltävinä kolmena vuotena. Kolme vuotta on kuitenkin varsin lyhyt aika luvan myöntämiselle eläinten ammattimaisessa käsittelyssä. Laissa olisikin määrättävä, että henkilön, joka on vakavasti rikkonut eläinsuojelulainsäädäntöä, ei tulisi saada eläinkuljettajalupaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Sumuvuori käytti hyvän puheenvuoron. Haluaisin omalta puoleltani viitata siihen median positiiviseen vaikutukseen, joka tässä muutama vuosi sitten oli, kun tuli esille video, joka osoitti EU:n sisällä tapahtuvien eläinkuljetusten täysin epähumaanisen toiminnan, kidutuksen, eläinrääkkäyksen ja sen, miten kierretään säädöksiä ja miten taloudellinen voitontavoittelu on ykkösasia ja eläinten hyvinvointi kulkee kilometrejä sen jäljessä.

Tällöin käynnistettiin EU:ssa prosessi eläinkuljetusten aikataulujen, lepoaikojen ja kuljetuksien enimmäispituuksien määrittämiseksi jne. Suomi oli aluksi positiivisella tavalla tässä mukana, mutta kuinkas ollakaan, Suomelle tuli oma eläin ojaan tässä asiassa, ja se oli lähinnä sitten se, että Pohjois-Suomessa on niin pitkät kuljetusmatkat, että pitää ajaa yhtä mittaa, eikä otettu enää huomioon sillä tavalla kuin aluksi ja miten EU:n esitys oli taukoja, pysähtymisaikoja, eläinten juottamista ja juuri näitä kuivikkeita ja muita. Olemme siis tässä olleet aika huonoja edelleenkin. Kannustaisin meille parempaa.

Lainsäädännössä törkeä eläinsuojelurikos ei ole päässyt lakialoitteesta huolimatta lainsäädäntöön mukaan, ja tämä tapa hoitaa suomalaisittain tätä asiaa on todella ollut nyt hidas. Eläinsuojelun alueella olisi paljon tehtävää lainsäädännön puolella, ja siinä ei ole oikein viime vuosina päästy todellakaan eteenpäin. Esityksiä ei hallitukselta todella ole tullut. Nyt tämä hallituksen esitys 160 on tietysti sellainen, joka on sinänsä hyvä asia, mutta todella toivon mukaan tässä pystytään mietinnössä asiaa kehittämään.

Ed. Anne Huotari merkitään läsnä olevaksi.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun.

Ensinnäkin, jotta historiallisesta puolesta ei jäisi nyt aivan väärää kuvaa, niin todettakoon, niin kuin ed. Tiusanen tässä jo totesi, että me olemme käyneet tässä asiassa pitkän tien Suomessa ja Euroopan unionissa. Erikoisesti silloin, kun tällä hetkellä puhetta johtava varapuhemies oli maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajana, jouduimme EU:n tiimoilta käymään näissä asioissa syvällistä rajankäyntiä ja vaikuttamaan siihen maa- ja metsätalousministerimme kautta, että EU-lainsäädäntöä parannettiin merkittävällä tavalla. Lähtökohtatilanne tähän koko prosessiin oli valitettavan heikko. Sitten seuraavana tultiin siihen, mihin ed. Tiusanen kiinnitti huomiota, että sitten tämä meidän ikioma maamme sattuu olemaan rakenteeltansa pitkä ja sattuu olemaan pohjoinen maa, jossa myöskin talviolosuhteet ovat varsin ankarat.

Kaikki nämä piti soveltaman sitten uuden perustuslain hengessä tarkkarajaisuuden ja täsmällisyyden vaatimuksen kautta eläväksi käytännöksi eläinsuojelullisessa mielessä, ja tämä ei olekaan enää kovin helppo tehtävä. Mutta kuvaavaa sille prosessille oli se, että ne firmat, jotka näitä eläimiä kuljettivat teurastamoihin, niitten edusmiehet ja edushenkilöt, ottivat meihin valiokunnan jäseniin yhteyttä käydäkseen keskusteluja siitä, millä tavalla voitaisiin kalustoa kehittää ja toimeliaisuutta parantaa sillä tavalla, että eläinsuojelulliset näkökohdat tulevat mahdollisimman hyvin huomioon otetuiksi. Elikkä siis toisin sanoen reutominen tässä asiassa ei ole ollut oikeaa filosofiaa, mutta määrätietoinen toiminta parempaan on ollut se tie, jota on edetty, ja nyt ollaan juuri sen laatuisten näkökohtien äärellä, jotka ed. Sumuvuori käyttämässään puheenvuorossa toi esille.

Toistan vielä, arvoisa puhemies, sen, että kun puhutaan täsmällisyydestä ja tarkkarajaisuudesta, niin tässähän on hyvin paljon sellaisia aineksia, jossa näin voidaan tehdä, siis voidaan sanoa hyvinkin tarkkaan, että näin on. Mutta sitten toisaalta ollaan myöskin eräillä alueilla tilanteessa, jossa Suomen maantieteelliset olosuhteet asettavat pienet väljyyden vaatimukset niin, että toimeliaisuudet sujuvat sillä tavalla, että ne ovat mahdollisimman lähellä hyvää, ja sitten, jos niitä kuitenkin verrataan keski- ja erikoisesti etelä- ja kaakkoiseurooppalaisiin olosuhteisiin ja käytäntöihin, niin me olemme kyllä eläimiämme kohtelemassa suhtkoht hyvin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoroon on hyvä jatkaa, että Suomi kumminkin kohtelee eläimiään kohtuullisesti moneen muuhun EU-maahan nähden. Toivottavasti nämä kauhukuvat ovat menneitten talvien lumia, mitä nähtiin telkkarista, kun pitkin Eurooppaa kuljetettiin maasta toiseen teuraseläimiä. Minun mielestäni pitäisi päästä siihen, että jokainen maa kasvattaa omat teuraseläimensä ja siellä teurastetaan eikä niitä ajella maasta toiseen ja sitten hyvin kyseenalaisten keinottelijoiden kynsissä nämä eläimet ovat. Mutta sanoisin näin, että Suomi nyt on kohtuullisesti hoitanut asiansa. Aina on parannettavaa. Eläimet ovat tässä luomakunnassa ryhmä, joka ei pysty itseään puolustamaan. Meidän kuuluu se taso määritellä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tietysti suomalaiset olosuhteet ja lainsäädäntö ovat periaatteessa hyvät, mutta nyt täytyy muistaa se, että meillä ilmastonmuutos on tuomassa aika rajuja muutoksia sen suhteen, että meillä kesät pitenevät ja kuumenevat, mikä tekee sen vaatimuksen, että kalusto pysyy kunnossa ja on kunnossa. Toisaalta tämä kontrollipuoli on minusta kyllä tänä päivänä vielä hyvinkin kyseenalaista.

Lopuksi toteaisin sen, että kukahan kontrolloi niitä eläimiä, jotka ovat tämän lain ulkopuolella, elikkä koiria ja kissojakin tuolla citymarkettien parkkipaikoilla. Siellä tapahtuu paljon suurempia eläinrikoksia.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Suuri valiokunta kun käsittelee näitä asioita, niin muistan todella sen kannanoton, joka silloin Suomelta tuli, kun alettiin puhua Suomen kannanotoissa nopeasti näistä pohjoisen Suomen pitkistä kuljetusetäisyyksistä ja esittää näkökulmaa, että ehkä pitäisi hyväksyä pitemmät yhtäjaksoiset kuljetusajat. Silloinhan kysymys on tietysti näistä arvioista, miten paljon ollaan valmiita taloudellisesti antamaan tilaa sille, että kuljetus pysäytetään ja ehkä katsotaan eläinten hyvinvointia. Oli myös vasta-argumentti, joka lähti siitä, että eläimen kannalta olisi hyvä mennä vaan sitä samaa rataa eikä pitää taukoja. Näistä asioista on perinteisesti myös keskusteltu aika tavalla siinä direktiivivaiheessa myös suuressa valiokunnassa vuosien ajan.

Mutta tapahtuuko edelleenkin rikkomuksia? Olen varma, että eläinsuojeluvalvoja Eerikäinen, jolla on nykyään hyvä tähystysmahdollisuus niin sanotusti tuolta pilvenlongalta — hän on tehnyt aikoinaan todella hyvän, suuren työn tässä yhteiskunnassa eläinten hyvinvoinnin puolesta — uskon, että hän näkee edelleen näitä tapauksia, joissa ei ole kuitenkaan eläinsuojeluvalvoja aina paikalla. Meillä on erinomaisen suuri ongelma se, että meillä on eläinsuojelussa liian vähän mukana eläinlääkäreitä nimenomaan läänin tasolla. Etenkin Lounais-Suomi on tällainen tärkeä alue tässä.

Keskustelu päättyy.

​​​​