Täysistunnon pöytäkirja 95/2009 vp

PTK 95/2009 vp

95. TIISTAINA 20. LOKAKUUTA 2009 kello 14.03

Tarkistettu versio 2.0

16) Hallituksen esitys laiksi biopolttoaineiden edistämisestä liikenteessä annetun lain 5 §:n muuttamisesta

 

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä on kysymys enemmänkin teknisestä muutoksesta, jolla varmistetaan biopolttoaine-elementin osuus polttoaineiden joukossa myös ensi vuonna. Hallitus valmistelee tämän biopolttoainepolitiikan kokonaisuudistusta ensi vuoden alkupuolella, ja tässä otetaan huomioon myöskin nämä EU:n biopolttoaineelle asettamat kestävyyskriteerit, joita on siis matkan varrella täsmennetty ja tiukennettu.

On erittäin hyvä asia, että hallitus tämän tekee, voi sanoa, etupainotteisesti ja aikoo tätä polttoaineen bio-osuutta lisätä nopeammin kuin EU meitä siihen velvoittaisi. Tämä on yksi nopeimmista keinoista myöskin vaikuttaa liikenteen päästöihin ja sitä kautta kaikkiin kasvihuonepäästöihin.

Haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin hiukan puuttua siihen keskusteluun, mitä on käyty muun muassa etanolin valmistuksesta ja näiden biopolttoaineiden valmistuksesta. Aika usein sitä verrataan siihen, että sillä viedään ruoka nälkäisen suusta. Esimerkiksi Uudessakaupungissa valmistellaan tällä hetkellä erittäin vakavasti otettavaa etanolihanketta, viljaetanolihanketta, jossa viimeiset laskelmat osoittavat, että tämä kestävyys normaaliin moottoribensiiniin verrattuna on 48 prosenttia eli noin puolet käytännössä parempi eli täyttää hyvinkin nämä kestävyyskriteerit, jotka ovat tiukat kriteerit, joita EU on asettanut. Kannattaakin ajatella aika lailla terveen itsekkäästi näitä valmistusmenetelmiä, joita meidän pitäisi käyttää, ja myöskin valmistusmateriaaleja. Meillä esimerkiksi viljaa on omasta takaa hyvinkin kahden vuoden tarpeisiin tällä hetkellä varastossa. Vaikka ei yhtään hehtaaria viljaa kylvettäisi ensi vuonna, niin silti siitä riittäisi suomalaisten ruokkimiseen ja vielä suomalaisten autojenkin ruokkimiseen.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On erittäin tärkeä ja hyvä asia, että hallitus on lähtenyt liikkeelle juuri niin kuin ed. Kaunisto totesi, etupainotteisesti lisäämään biopohjaa liikennepolttoaineisiin. Tässä on kysymyksessä monien biopolttoaineiden osalta kaksi eri elinkaarta: siellä on sekä polttoaine-elinkaari ja energiaelinkaari että myöskin varsinkin viljan osalla ja myöskin valkuaiskasvien osalla elintarvike-elinkaari. Elikkä se ei ole myöskään poissa siitä ruokaketjusta vaan rehun kautta palautuu takaisin. Kun bioetanolin osalta vaikkapa tilanne on se, että meidän valkuaisomavaraisuutemme on 20 prosentin tietämillä, ja kun käytännössä kaikessa tuontivalkuaisessa on jo sinällään salmonellaa ja se joudutaan käsittelemään siltä varalta, niin tässä kotimaisuuden, omavaraisuuden, lisääminen on erittäin merkittävä asia myös kahta kautta, niin kuin tässä esityksessä tulee tapahtumaan.

Siksi toivon myöskin, että näitä bioetanolihankkeita — tiedän, että ministeri Pekkarinen on ollut tässä erittäin aktiivinen — pystytään edistämään nopealla tahdilla. Tämänhetkinen viljamarkkina on huonossa jamassa, se on huonossa jamassa Suomessa, se on huonossa jamassa koko Euroopassa, ja siltäkin osin se kaipaisi uusia virikkeitä, joita tästä saataisiin.

Toinen kysymys, herra puhemies, on verotus ja verotukseen liittyvät kysymykset. Kysynkin ministeri Pekkariselta: minkälaisia jatkohankkeita sitten biopolttoaineen osalta verotuksen kannalta on tulossa? On tietenkin niin, että verotuksen pitää kohdella huomattavasti lempeämmin näitä biopolttoainepohjia kuin fossiilisia, jotta me pääsemme tähän tavoitteeseen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kun olen talousvaliokunnassa ja näistä siellä keskusteltiin, niin asiantuntijat kertoivat, että on kaksi raaka-ainetta, mistä voidaan biopolttoainetta maailmassa tehdä merkittävästi: toinen on kivihiili ja toinen turve, ja kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän marginaalisia asioita. Sen takia olisikin tärkeätä, että kun Suomella nyt turvetta on — onko nyt 300 vuodeksi ainakin — niin siitä ruvettaisiin tekemään biopolttoaineita. Toki tietenkin pienimuotoisistakin energialajeista, mitä löytyy, otetaan kaikki talteen ja hyödynnetään ne, ehkä tällä toisen sukupolven biopolttoainemenetelmällä, mutta ei niin kuin nyt Fortum, että se tuo palmuöljyä ja sitten tuhoaa Aasian sademetsiä ja sieltä ne keuhkot pienenevät, taikka kuten Ruotsi tuo sokeriruokoa Etelä-Amerikasta ja siellä tuhotaan Amazonin metsiä. Ei tämä ole sitä kestävää kehitystä. Kun valtio omistaa Fortuminkin, niin siinä pitäisi nyt sitten oikaista vähän Fortumiakin. Vaikka hyvää tarkoitetaan täällä ja ollaan tällaisessa mukana, päästökaupoissa ym., niin sitten meidän yrityksemme elävät aivan toisella tavalla.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on viisimiljoonainen kansa, ja kun katsoo, mitkä meillä on energiavarat, niin onhan se järjetöntä, että tuodaan palmuöljyä jostakin ja sieltä riistetään sitten ihmisten elinmahdollisuuksia. Meillähän on, niin kuin ed. Kangas totesi, turvetta, mutta toinen merkittävä osio on puu, joka on nopeasti uusiutuva varanto, ja tämänhetkisen tekniikan mukaan ilmeisesti jo saadaan siitäkin tehtyä liikennepolttoainetta. Minusta pitäisi nyt siihen puoleen satsata paljon, jotta saadaan mahdollisimman nopeasti sieltä energiaa, koska puumassat ovat isot ja voitaneen hyödyntää jo osaa siitä, se ei vaikuta siihen lopputuotteeseen, kun tehdään sellua ja paperia, yksi osio käytetään jo energiaksi.

Peltoa on kuitenkin puoli miljoonaa hehtaaria ylimääräistä — sitä, mitä ei tarvita elintarviketuotantoon, ei ylimääräistä. Ja niin kuin tuossa ed. Leppä totesi, kun järkevästi hyödynnetään se, ilmeisesti semmoinen reilu 200 000 hehtaaria otetaan viljelykäyttöön, niin saadaan tuo valkuaisaineomavaraisuus sieltä ja soijatuontia vähennettyä, mikä olisi ihan järkevä asia. Ja ainakin ymmärsin, että se jopa voidaan tänä päivänä tehdä aika kilpailukykyisesti, jos verrataan vaikka sokeriruoosta tehtyyn polttoaineeseen.

Sitten iso asia, joka tulee eteen — ministeri Pekkarinen on paikalla — on tämä biokaasu ja siihen syöttötariffimitoitus. Kun valiokunnassa ei ilmeisesti porvaripuolelta löytynyt yksimielisyyttä tuohon ensi vuoden talousarviolausuntoon siitä, tuleeko pienille, maatilan kokoisille laitoksille tämä syöttötariffi, niin odottaisi kyllä, että ministeri Pekkarinen nyt voisi vakuuttaa koko eduskunnan läsnä ollessa tässä, jotta tämmöiset maatilan kokoluokan laitokset saavat syöttötariffin, jolla saadaan aikaan näitä haja-asutusalueiden investointeja.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Biopolttoaineiden kehitys on tärkeätä, ja hallituksen on panostettava siihen, että Suomessa kehitetään biopolttoaineita, mutta myöskin on huomioitava se, että näissä laitoksissa, joissa käytetään palmuöljyä biopolttoaineen tuotannossa, keskitytään ainoastaan sertifioituun palmuöljyyn, eli alkuperästä ei ole tällöin sitten huolta.

Toinen huoleni on se, millä tavalla kuluttajat sitten saavat käyttöönsä tämän biopolttoaineen. Nyt tarvitaan laki, että bensa-asemat velvoitetaan myymään tätä biopolttoainetta, koska kyllä kuluttajat ovat niin fiksuja, että eivät he semmoisia autoja ryhdy hankkimaan, joita ei ole sitten mahdollisuus missään asemalla tankata tällä kuuluisalla biopolttoaineella. Ilmeisesti ministeri on tässä asiassa ollutkin aktiivinen ja tämän tyyppisiä ratkaisuja etsitään.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oikeastaan koko tämän lain tänne tuleminen liittyy juuri tähän ed. Lipposen äsken viime sanoissaan esittämään asiaan. Alkuperäinen lakihan, joka on vielä voimassa, lähtee siitä, että tänä vuonna pitää olla 4,0 vähintään siinä jakelussa olevassa liikenteen polttoaineessa uusiutuvan polttoaineen komponentin ja ensi vuonna, 2010, sen pitäisi olla 5,75 edellyttäen, että EU kerkiää ja pystyy säätämään nämä omat normituksensa, jotka määräävät, minkälaista pitää sen polttoaineen olla, jotta se kelpaa sitten 4:ää prosenttia suuremmalla osuudella osaksi sekoitettavaksi siihen polttoaineeseen, mikä tulee jakeluun. Tätä komissio ei ole tehnyt tähän päivään mennessä, ja tämä on syy siihen, että nyt tämä lakiesitys ylipäänsä tänne on annettu. Tässä nyt esitetään, että ensi vuonna se ei ole 5,75 vaan vielä ensi vuonna se siis olisi 4 prosenttia. Tällä lailla tavallaan laitetaan ajan tasalle se aikaisemmin, kaksi kolme vuotta sitten, täällä hyväksytty laki.

Mutta samalla tämän lain perusteluissa viitataan siihen, mitä täällä monien edustajien puheenvuoroissa on jo esille tullut, että olen viime kesänä, juhannusviikolla itse asiassa, antanut ohjeen uuden valmistelun käynnistämisestä, joka uusi valmistelu tähtää siihen, että Suomi tavoittelee — tai ei vain tavoittele vaan ihan asettaa selväksi lakisääteiseksi velvoitteekseen — että vuoteen 2020 mennessä Suomessa jo 20 prosenttia kaikesta liikenteessä olevasta polttoaineesta olisi uusiutuvaa polttoainetta.

Mutta mitä kuluttajaan tulee, niin sehän ei ole tavallaan kuluttajan valittavissa oleva asia. Laki velvoittaa, että kaikessa jakelussa olevassa on se uusiutuva komponentti mukana, eli kuluttajan ei tarvitse hirveän paljon huolta kantaa siitä, ottaako tästä tai tuosta pistoolista, ottaako dieseliä tai bensiiniä. Lailla velvoitetaan nämä jakelijat siihen, että he huolehtivat siitä, että se mainittu prosentti täyttyy. Se on tänä vuonna siis 4 prosenttia, ja siinä uudessa, myöhemmin tänne ensi vuoden puolella esitettävässä laissa — koska komissio on luvannut nämä äsken sanotut täsmennykset meille lähikuukausien aikaan, ei meille, vaan koko EU:lle, ja kun me olemme ne saaneet, niin me toimitamme tänne lakiesityksen — asetetaan nämä uudet tavoitteet. Tällä hetkellä ajatus kulkee suurin piirtein siihen tapaan, että alkuvuosina 2010-luvun ensimmäisten vuosien aikaan vasta hitaasti lähtisi nousemaan tämä 4 prosenttia ja sitten siellä 2014, 2015 ja loppuvuosien aikaan se velvoite lisääntyisi aika reipasta vauhtia.

Me pidimme ja olemme pitäneet useampaan kertaan suomalaisen alan tiedeyhteisön ja myöskin teollisten toimijoiden kanssa yhteisiä palavereita, myöskin näitten jakeluyhtiöitten kanssa. Olemme tiukkaan käyneet läpi sen, kykenemmekö itse Suomessa tuottamaan sen polttoaineen, uusiutuvan, jolleka näin tällainen velvoite oltaisiin antamassa. Ainakin ed. Lahtela ja joku muukin, ed. Kangaskin ja ed. Leppäkin, taisi viitata siihen, että Suomessa tämän alan tutkimus-, kehittämistyö, innovaatiotyö, on ehdottomasti koko maailman ehdotonta kärkeä. Tästä syystäkin nämä suomalaiset teolliset toimijat ovat vahvasti sitoutuneet siihen, että he uskovat, että heidän kehittämistyönsä tuloksena läpimurrot myöskin teolliseen toimintaan ovat käsillä 2010-luvun puoleenväliin mennessä.

Ed. Rajamäki tuli paikalle. Rajamäki ei ole tässä Suomen keskus, mutta ed. Rajamäen kotipaikkakunta, Varkaus, on tässä yksi niistä keskuksista, joissa tätä kehittämistyötä (Ed. Erkki Virtanen: Voi olla Rajamäkikin!) — no, Rajamäkikin on varmasti keskeinen henkilö — tehdään, koska sinne on investoitu iso tällainen koelaitos, jossa nyt sitten näitä läpimurtoja pyritään saamaan. Suomalainen alan teollisuus uskoo vahvasti, että näitä läpimurtoja myös saadaan.

Mitä tulee bioetanoliin, niin itse asiassa olen näinä päivinä asettamassa selvityshenkilön arvioimaan sitä, mikä sauma bioetanolin tuotannolle Suomessa olisi. Se lähtökohta tälle arviointityölle on enemmänkin vilja- ja valkuaisrehupoliittinen. Tavallaan se tausta on siinä, että meillä viljaylijäämä on useammalla vuodella ollut totta. Kun katsotaan vuosikymmen taaksepäin, se on totta. Toisaalta toinen kova totuus, rinnakkainen edelliselle, on se, että samaan aikaan kun meillä on viljaylijäämä selvä, niin meillä on rehuvalkuaisen omavaraisuus laskenut lähes olemattomiin. Meillä on kova pula omasta kansallisesta rehuvalkuaisesta. Nyt kysymys kuuluu, että entäs jos tätä pellon ylijäämäviljaa jalostettaisiin täällä meillä etanoliksi ja saataisiin sivuvirtoina siitä tätä rehuvalkuaista, rankkia ja muuta, ja että voitaisiin tavallaan yhdellä kertaa useampaa kärpästä iskeä. Selvitysmiehen tehtävänä on arvioida, voisiko tästä löytyä kaupalliset edellytykset.

Me tiedämme sen, että Altia lähti suurin toivein liikkeelle muutama vuosi sitten ja pani ennen pitkää pillit pussiin, se ei johtanut tulokseen. Nyt nämä kaikki äsken sanotut intressit samanaikaisesti pöydällä — vielä kertaalleen: tämä viljaylijäämä, toisaalta raju rehuvalkuaisen alijäämä, tiedetään gmo-taistelut maailmalla ja kaikkea muuta, kaikkea sitä silmälläpitäen parempi omavaraisuus rehuvalkuaisessa — voisi olla, että sillä on oma merkityksenä. Katsotaan, voisiko etanolin tuotanto olla samalla kertaa ratkaisu näihin molempiin ongelmiin. Se ei ole itsestäänselvää, koska EU:n asettamat kestävyyskriteerit ovat aika kovat. Siellä edellytetään sitä, että 35 prosenttia ensi vaiheessa heti pitää olla viljasta valmistetun etanolin päästöt alle sen, mitä fossiilisen polttoaineen, ja ennen pitkää 60 prosenttia alle sen, mitkä ovat fossiilisen polttoaineen vastaavat päästöt. Sillä, päästäänkö viljasta valmistetun etanolin osalta näitten tavoitteitten alle, on varmaan tärkeä merkitys ajatellen tämän etanolin tuotannon kannattavuutta ja sitten markkinoille pääsyä.

Suomen suurin uusiutuvan nestemäisen polttoaineen mahdollisuus — palaan siihen vielä sen verran — on kuitenkin täällä puuperäisten raaka-aineitten hyödyntämisessä, ja siihen Varkaudessa ja monissa muissa kehittämisyksiköissä tällä hetkellä ollaan aivan erityisesti paneutumassa. Ja kun se on tätä toisen sukupolven teknologiaa, mitä siinä käytetään, niin siihen liittyy se mahdollisuus, että EU:n velvoitteessa, kun uusiutuvan velvoite pitää käyttää, silloin kun huippukokous ja parlamentti ja neuvosto päättivät, tämä toisen sukupolven puusta valmistettu biopolttoaine lasketaan kaksinkertaisena siihen kansallisen velvoitteen täyttämiseen. Tämä tekee mahdolliseksi myöskin turpeen ja puun samanaikaisesti raaka-aineena käyttämisen eräissä tapauksissa, sinä raaka-aineena, josta tätä biopolttoainetta valmistetaan. Nousevatko jalalleen nämä hankkeet, joissa lähinnä ovat Vapo ja sen eräät yhteistyökumppanit asialla, sen aika näyttää, minä en uskalla sitä mennä sanomaan, mutta mahdollisuuksia toki äsken kerrotuista syistä siihenkin on.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että kotimaisia biopolttoaineita kehitetään ja nimenomaan liikennepolttoaineita, koska on aivan varmaa, että tulevaisuudessa raakaöljyn hinta tulee maailmanmarkkinoilla nousemaan. Tämänhetkinen maailmanmarkkinahinta, alle 70 dollaria tynnyriltä, on tavallaan valheellinen sikäli, että on muistettava, että parhaimmillaanhan se oli 150 dollarin luokkaa silloin kovimpina nousuhuuman vuosina.

Mutta joka tapauksessa lähivuosina olemme sen totuuden edessä, että raakaöljyn hinta nousee ja kotimaista tuotantoa pitää kehittää. Tämä tavoite, että 2010 ollaan 5,75 prosentissa EU:n tavoitteiden mukaan, on hyvä ja kunnianhimoinen, mutta se olkoon vain ensiaskel siihen, että lähivuosina pystymme kehittämään omista raaka-aineista sekä bioetanolia että biodieseliä.

Ed. Matti Kankaalla oli erinomainen esitys siitä, että kotimaista puuta ja turvetta käytettäisiin paljon nykyistä enemmän ja tehokkaammin. Kun todellakin me voisimme olla biopolttoaineissa, liikennepolttoaineissa, omavaraisiakin — dieselissä siihen pääseminen ei ole edes temppukaan, se on täysin meidän omissa käsissämme — niin miksi me annamme tämän maan varallisuutta ulkomaille vapaaehtoisesti, kun voisimme sen tehdä kotimaassa ja ennen kaikkea puhtaasti? Täällähän suomalainen tekniikka on tunnetusti korkeatasoista ja tuleva biopolttoaine olisi teknisesti erittäin puhdasta ja erittäin tehokasta poltettavaa.

Toivon hartaasti, että eduskunta ottaa tämän mahdollisuuden vakavasti, ja meidän on tehtävä tästä päätöksiä. Vuosien ja vuosien puhuminen tässä asiassa ei kovin paljon auta, ellei tule päätöksiä. On pyrittävä siihen, että non food -tuotantoa ehdottomasti edistetään, koska maailmassa ruokapula tulee lähivuosina pahenemaan. Ei ole mitään järkeä pitkässä juoksussa, että me ruuan raaka-aineita käytämme polttoaineen tuotantoon. Totta kai ministeri Pekkarisen mainitsema oivallinen seikka on, että ylituotanto voidaan käyttää ja pitääkin käyttää, mutta ei missään nimessä niin, että sitten kun hätä on, silloin pitää pyrkiä non food -tuotantoa suosimaan, niin kuin EU:n tavoite lienee.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on turvemiehiä niin kuin minäkin, ja tiedämme äärettömän hyvin, että jos saisimme Ipcc:ltä paremman statuksen turpeelle — nythän se on hitaasti uusiutuva luonnonvara — niin Suomihan olisi tuota pikaa omavarainen liikennepolttoaineissa.

Meillä tällä hetkellä 10 miljoonasta suohehtaarista käytetään vain 0,6 prosenttia turvetuotantoon elikkä 60 000 hehtaaria. Jos se nostettaisiin 400 000 hehtaariin elikkä 4 prosenttiin, silloinkin vielä turvetta kehittyisi enemmän kuin sitä käytettäisiin. Jos tuon 400 000 hehtaarin turvetuotanto käytettäisiin kokonaan toisen polven liikennepolttoaineen valmistamiseen, tänne ei tarvitsisi tuoda yhtä ainoata litraa öljyä. Suomi olisi omavarainen noilla värkeillä seuraavat 50 vuotta.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka näissä uusiutuvissa ja uusissa energiantuotantomuodoissa on varmasti — ministeri Pekkarinenkin lienee jopa ollut avaamassa kyseisen GasEKin tehtaan tuolla Pohjois-Pohjanmaan Reisjärvellä — puukaasulla toimiva järjestelmä, jossa noin 100 000 euron hintainen kontti voisi puukaasulla tuottaa noin viiden maatilan kaiken energian ja lämmöntarpeen. Kävin sitä katsomassa pari viikkoa sitten. Se on erikoinen värkki, siinä poltetaan puuta, mutta savupiipusta ei tule mitään muuta kuin vesihöyryä. Se perustuu vanhaan häkäpönttöjärjestelmään mutta on äärettömän tulevaisuusnäköinen keino tuottaa energiaa ja lämpöä.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen mainitsi biopolttoaineen kehityksessä erityisesti Varkauden tehtaan, ja me kaikki täällä salissa varmaan jaamme sen suuren huolen suomalaisen metsäteollisuuden tulevaisuudesta. Mutta kun me samaan aikaan tiedämme, mitä EU:ssa tapahtuu, niin siellä on tämmöisiä mahdollisuuksia, eli jos tilanne on hyvin vakava jollakin alueella, niin on mahdollisuus valtion maksaa tukiaisia.

Minun mielestäni meidän pitäisi nyt Suomessa todellakin ottaa nämä mahdolliset poikkeukset ja EU:ssa olevat niin sanotut porsaanreiät käyttöön ja ryhtyä tukemaan meidän metsäteollisuutta juuri tällä tavalla, että me tuemme biopolttoaineiden valmistusta. Sitä kautta me pystymme pitämään metsäteollisuuden Suomessa, koska metsäteollisuus vain kasvaa maailmalla, mutta valitettavasti Suomessa tämä teollisuudenala näyttää vähenevän. Ilman perusteollisuutta meillä ei ole myöskään sitä tulevaisuuden puusta jalostettavaa modernimpaa tuotetta, jota meidän vientiteollisuus sitten voi käyttää hyväkseen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Biopolttonestettä tarvitaan varmasti tulevaisuudessa. Mutta kun ed. Hoskonen tiesi, että tulevaisuudessa autot kulkevat biopolttonesteellä, ja tiesi myös, että öljyn hinta nousee, niin en voinut olla pyytämättä tätä puheenvuoroa.

Noin kaksi viikkoa sitten oli nimittäin eräässä merkittävässä lehdessä kaksi ennustetta raakaöljyn hinnan kehityksestä. Toisessa ennusteessa ennustettiin, että hinta nousee 140 dollariin tynnyriltä ensi vuonna, ja toisessa ennustettiin sen laskevan 30 dollariin. Tuon jälkeen olen seurannut, miten öljyn hinta on kehittynyt. Eilen se oli 79 dollaria tynnyriltä, ja tämä ennustaja, joka esitti, että se laskee 30:een, perusteli sitä sillä, että ei ole vuoden 1983 jälkeen ollut niin suuria varastoja maailmassa kuin on tällä hetkellä ja tuotetaan paljon enemmän kuin kysytään, mutta se siitä.

Suomi pyrkii öljyttömäksi maaksi, oliko se vuoteen 2020 mennessä, ja joka tapauksessa uskallan väittää, että 10—15 vuoden kuluttua enemmistö autoista kulkee sähköllä ja sillä maalla, jolla on paras akku ja joka pystyy valmistamaan parhaat akut, on valtavat markkinat. Ja kun ed. Päivi Lipponen viittasi Varkauteen, niin siellä on akkutehdas, joka tarvitsisi varmasti tukea, jotta suomalaisesta akusta saataisiin maailman paras akku, ja se olisi uusi Nokia.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan ed. Kalliksen vahvoja mielipiteitä, mutta pari oikaisua lienee paikallaan.

Ensinnäkin se on aivan varmaa, että esimerkiksi tulevaisuudessa nämä mannertenväliset lentokoneet, jotka lentävät esimerkiksi Euroopasta Yhdysvaltoihin, tarvitsevat kerosiinia joka tapauksessa. Sähköllä toimivaa jettiä en ole vielä koskaan tavannut. (Ed. Kallis: Eikä rekka-autoja!) — Eikä rekkoja, ja nämä raskaat maansiirtokoneet tarvitsevat joka tapauksessa dieseliä. Ne eivät ilman sitä toimi.

Se akkuhomma, mitä ed. Kallis tässä oivallisesti markkinoi, varmaan henkilöautoliikenteessä on oivallinen ratkaisu, mutta ei missään nimessä raskaassa liikenteessä eikä lentoliikenteessä, joihin tarvitaan fossiilisia polttoaineita vielä pitkään, mutta niiden korvaamisesta kotimaisilla raaka-aineilla minä haluan puhua edelleen.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi pois alta tuo lentoliikenteen polttoaineasia. Vielä reilu vuosi sitten todettiin, että lentoliikenteessä ei tulla käyttämään biopolttoainetta. Riski siihen on suuri. Mutta eipä ollut kuin muutama kuukausi takaperin, niin tuli viesti, että ensimmäiset lentoyhtiöt aloittavat kokeilun vastaavalla tavalla kuin maantieliikenteessä, kokeillaan biopolttoaineen sekoittamista lentokerosiiniin. Eli kyllä lentoliikenne tulee myös tähän kehitykseen mukaan.

Mitä tulee biopolttoaineiden kehittämiseen noin yleensä, niin on hyvä todeta, että Suomi on todellakin biopolttoaineiden kehittämisessä, tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa, kyllä maailman kärkimaita, ja mikäli vaan suinkin näitä innovaatioita löytyy tämän työn kautta, niin on aivan selvää, että kaupallistaminen Suomen kautta näille mittaville maailmanmarkkinoille on mahdollista, ja siksi on tärkeää, että työ- ja elinkeinoministeriö on osaltaan lisännyt merkittävästi panostuksia tähän kehitystyöhön.

Suomi on raaka-aineiden osalta biopolttoaineissa varmasti myös maailman luvattu maa, ja erilaisia raaka-ainelähteitä meiltä tähän löytyy.

Ed. Rajala, turvemieheksi itseään tituleerannut, nosti turpeen esille, ja on hyvä, että se nousi esille. Valitettavasti tilanne turpeen osalta ei kyllä ole ihan noin positiivinen kuin tässä hänen puheenvuorossaan tuli esille. Ipcc ei suinkaan ole luokitellut turvetta hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi, vaan valitettavasti turpeen päästökerroin on kivihiiltäkin heikompi. Eli siitä syystä me emme ole päässeet eteenpäin turpeen käytön reguloinnissa, joka olisi tietysti Suomelle (Puhemies: 2 minuuttia!) erittäin tärkeä kansallinen kysymys.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On erittäin tärkeätä, että Suomen talouden ja hyvinvoinnin tulevan perustan näkökulmasta emme aja kansainvälisen suhdanteen synkimmän kvartaalin mukaan alas metsäteollisuutta, ja tämä tulee vaatimaan nyt eritahoisia toimia metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi Itä-Suomen ja koko maan talouden näkökulmasta. Kilpailukyky on varmistettava energiaverotuksen puolella sekä puun saatavuuden ja metsäpolitiikan tehostamisella, ja nyt vihdoin toivottavasti diplomaattisesti myöskin osataan viedä maaliin Venäjän koivukuidun tullivapaus lokakuun Moskovan kokouksessa. Nämä ratkaisut olisivat olleet saatavissa jo aikaisemmin, ja ne olisivat olleet tärkeitä myös metsäteollisuuden taustaa ajatellen.

Ilman tällaista monipuolista metsäteollisuuden osaamista ei olisi syntynyt ministeri Pekkarisen hyvin esille tuomaa biodieselkehitystyötä, ei myöskään aikoinaan nestepakkausten täydellistä kierrätystä, Corenso-teknologiaa, joka pitää uudelleen nyt käynnistää ja viedä eteenpäin. On hyvin tärkeätä, että tässä tilanteessa myöskin huomioidaan, että Saksassa ja Portugalissa on EU-rakennerahastotuilla ja aluetuilla, valtion tuilla, kehitetty vastaavanlaista metsäteollisuutta kuin meillä on nyt uhattuna.

Aivan kuten ed. Lipponen sanoi, meidän on myöskin otettava suuri vipuvarsi oman suurteollisuuden ja metsäteollisuuden tukemiseksi uudelleen EU:n uudella rakenneohjelmakaudella eli vuoden 2014 jälkeisenä aikana ja on tehtävä komissiolle jo sitä koskevat esitykset.

Minusta on myös hyvin tärkeätä, kuten täällä on tullut esille, että tällaista monipuolista energiaosaamista, kuten muun muassa akkuteollisuutta ja varkautelaista polttoteknologiaa ja uusiutuvan energian polttotekniikoiden kehittämistä, jatketaan laajemman energiaosaamisen osaamiskeskuksen puitteissa. Sillä erityisesti Itä-Suomen vipuvartta myöskin vahvistettaisiin.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan pari kolme lyhyttä kommenttia.

Ensinnäkin, mitä tulee metsäteollisuuteen ja sen valtion tukimahdollisuuksiin, jotka nousivat tässä kahdessa eri puheenvuorossa esille, silloin kun kysymys on kemiallisesta maailmanluokan suurteollisuudesta, me emme nyt sitten varsinaista toimintatukea kerta kaikkiaan näille yrityksille voi myöntää eivätkä voi muutkaan vastaavassa tilanteessa olevat maat maailmalla myöntää — tai ei voi sanoa maailmalla, vaan Euroopan unionin alueella. Suomen intressi on kaikin tavoin huolehtia siitä, että tämmöistä ei myöskään pääse Euroopassa lähtemään liikkeelle, koska kyllä me tässä kisassa sitten häviämme niille, joilla on rahoja ja varoja paljon enemmän kuin meillä. Oma lukunsa on Portugali esimerkiksi, joka oikein huonoilla, todella huonoimmilla alueilla, mitä meillä on alueita EU-tuen piirissä, on voinut käyttää rakennerahastoja aloittavan teollisuuden investointeihin, ja se on tietysti erittäin valitettavaa, mutta me emme nyt sitten määräänsä enempää niihin asioihin pääse käsiksi.

Nyt en enempää puutu tähän metsäteollisuuteen, ehkä totean enemmänkin alan kehittämisestä ja tutkimuksesta vielä kerran, että kyllähän me nyt olemme muutaman viime vuoden ajan panneet sinne rahaa tavattoman paljon verrattuna siihen, miten asiat ovat aikaisemmin olleet, sekä kemiallisen ja puutuoteteollisuuden tutkimuksen kehittämiseen että nyt myöskin viennin edistämiseen ja kansainvälistymiseen. Me lisäämme esimerkiksi viennin edistämisrahaa 6,3 miljoonalla vajaasta 20:stä. Nyt siis siihen tulee lisää 6,3 miljoonaa, ja hallituksen budjettiesityksessä sanotaan vain kaksi asiaa niinä perusteina, joilla tämä lisäys tapahtuu. Ensimmäinen on puutuotetoimiala, ja toinen on luovat alat. Näihin erityisesti halutaan nyt korostetusti tätä rahaa lisätä. Lisäksi erityisesti alan energiatutkimukseen ja uusien energiateknologioitten läpimurtoon täällä eduskunnan käsittelyssä olevassa lisäbudjetissa on 29 miljoonan euron resurssilisäys, mikä kertoo siitä, että ihan oikein aineellisesti ollaan tosissaan satsaamassa myöskin energiapolitiikan kautta näihin läpimurtoihin. Nämä kommentit riittänevät.

Ehkä vielä täällä aiemmassa keskustelussa esille nousseeseen biokaasuun en muistanut silloin vastata. Lyhyesti sanottuna syöttötariffilakiesitys valmistuu uskoakseni marraskuun aikaan. Se toimitetaan tänne, ja myöskin biokaasulle syöttötariffi tulee. Mikä on se kokoluokka? Onko se 300 kilovolttiampeeria, mitä työryhmä esittää, vai pienempi? Itse kyllä olen sitä mieltä, että voi olla merkittävästi pienempi se alin koko, mille tällainen tariffi voitaisiin rakentaa. Ei ole mitään erityisen ymmärrettävää perustetta, että sen pitäisi olla juuri 300 kilovolttiampeeria, mutta aika näyttää. Hallituksen sisällä tätä rajaa ei ole tarkkaan vielä kohdalleen määritelty.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että kansainvälistä teollisuutta ei voi tukea EU:n rakennerahastojen kautta, jos nyt oikein tavoitin sen. Saksa kuitenkin laittaa itäisissä osissaan autoteollisuutta kuntoon näillä tukimahdollisuuksilla. Olisin kysynyt ministeriltä: miten Saksan toiminta eroaa Suomen metsäteollisuuden tilanteesta? Autoteollisuuskin on kansainvälistä teollisuutta, ja Saksakaan nyt ei ole ihan köyhimmästä ja vaikeimmasta lähtöisin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen kertoi aivan oikein niistä varsin massiivisista pyrkimyksistä, millä valtiovallan toimin on yritetty nimenomaan tuotekehitykseen metsäteollisuuden suhteen panostaa. Ehkä on kuitenkin huomattavaa se, että lienee totta, että hieman siellä teollisuudessakin tässä takavuosina tuudittauduttiin sellaiseen tilanteeseen, että voidaan jatkaa tämän perinteisen konseptin puitteissa määrättömiin, ja sitä laskua ehkä joltakin osin maksetaan. Minäkin haluaisin, että ministeri hieman tarkemmin yksilöisi tätä ongelmaa, mikä nyt on julkisessa keskustelussa aika paljon ollut esillä, miten Euroopan unionissa eri maat voivat eri tavalla ikään kuin ylösrakentaa tätä teollisuutta. Se herättää Suomessa ihan aiheellisia kysymyksiä ja levottomuuttakin sen suhteen, miksi muualla toimitaan näin ja miksi meillä ei voida niin toimia.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys biopolttoaineiden edistämisestä liikenteessä on hyvä ja kannatettava, se on totta. Olen tässä viime kuukausina käynyt läpi tuollaista ympäristöystävällisten autojen koeajosarjaa: hybridiautoja, maakaasuautoja ja lukuisia muita sellaisia autoja, jotka ottavat selkeitä askelia siihen suuntaan, johon myös maamme hallitus on suomalaista liikennettä viemässä. Mutta yksi huoli, minkä haluaisin nostaa esille, on se, että nyt, kun suomalaisessa keskustelussa puhutaan hyvin paljon hiilidioksidipäästöistä, itse asiassa ongelmaksi voi nopeasti syntyä se, että esimerkiksi maakaasu ja biokaasu eivät pärjääkään pelkän hiilidioksidipäästövertailun kautta muille polttoaineille, vaan sieltä haasteeksi nousee se, että jos emme kiinnitä entistä suurempaa huomiota myös muihin liikenteen päästöihin tämän polttoaineverotuksen ja autoilun verotuksen uudistamisessa, niin tietyt tällaiset hyvät uudet polttoaineet tulevat kärsimään ja niiden suosio ei tule kasvamaan.

Kysyisinkin ministeri Pekkariselta: onko tarkoitus pohtia myös laajemmin sitä, että myös muut hiukkaspäästöt, liikenteen päästöt, otettaisiin huomioon tuon hiilidioksidin rinnalla?

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kyllä tämä metsäteollisuuden tukiasia ja meidän teollisuutemme kilpailukyky kannattaa nyt vähän paremmin ehkä vielä käsitellä, koska ensinnäkään metsäteollisuudesta ei voi puhua minään iltaruskon teollisuutena. Meillä on erittäin nykyaikainen, kansainvälisesti huippuluokkaan kehitetty niin paperiteollisuus, selluteollisuus kuin muu. Tältä osin meidän pitää vain kuten muidenkin maiden pitää huoli omasta metsäteollisuudestamme ja sen kilpailukyvystä. Jokainen maa tekee näin, jolla on merkittävää metsäteollisuutta.

Nyt esimerkiksi Saksassa selvästi itäisen Saksan aluetuilla, Portugalissa, ministerikin kertoi, on tuettu rakennerahastovaroilla selkeästi kilpailevaa metsäteollisuutta. Kyllä meillä Itä-Suomen näkökulmasta on selvästi osoittautumassa virheeksi se, että tämä suurin vipuvarsi, metsäteollisuus, luettiin ulkopuolelle rakennerahastojen soveltamisalan, rajoitettiin rakennerahasto- ja EU-tukien suuntaamista suurteollisuudelle, kun kyseessä olisi nimenomaan ollut se, että ruokittaisiin sitä aluskasvillisuutta, yritystoimintaa, metsäklusteria laajemminkin. Tältä osin meillä tietysti on omiakin ratkaisuja, jotka ovat heikentäneet, esimerkiksi tämä energiaveroratkaisu, jota pahennettiin nyt vielä valtiovarainministerin nopealla työnantajan kansaneläkemaksun poistohommalla, joka aikaansai keväällä 150 miljoonaa euroa metsäteollisuudelle nettokustannuksia energiaveropuolella.

Mutta kyllä minusta ehdottomasti pitäisi nyt uudenlaisen pohdinnan kautta päätyä myöskin näiden työkalupakkien laajentamiseen. Aivan niin kuin ed. Ravi puhui, muidenkin Euroopan maiden tulkinnassa on erilaisuutta. Meidän pitää varata itsellemme mahdollisuus siihen.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tämä keskustelu on rönsyillyt tästä varsinaisesta biopolttoainekysymyksestä, niin jatkan nyt samalla linjalla kuin edeltäneet puhujat.

Tämä talouskriisi on johtanut siihen, että näitä EU:n valtiontukisäännöksiä on joustavoitettu nimenomaisesti määräajaksi mutta tosiasiallisesti myös vähän laveammin, ja varsinkin kun nyt samaan aikaan päästötavoitteita kovasti kiristetään kansainvälisellä tasolla, niin tällainen erityinen malli, positiivinen malli, joka Suomessa on ollut yhdistetyssä voiman- ja lämmöntuotannossa plus sitten puuraaka-aineen käytössä teollisuuskombinaateissa, sehän olisi kaikella tapaa suositeltava malli koko Euroopankin mittakaavassa. Voisi hyvin ajatella, että tämmöisen teollisuuslaitoksen pelastuspaketin yhteydessä myös EU-säännöstöt joustaisivat, että ne sallisivat vaikkapa väliaikaisen, määräaikaisen verotuen tällaiselle energialle, jota tuotetaan luonnon kannalta säästeliäässä yhteistuotannon mallissa. Jatkaisin näitä kysymyksiä, joita edellä esitettiin, eikö kannattaisi tosiaan vakavissaan lähteä ikään kuin valtiovallan yhdessä näiden yritysten ja miksei myöskin työntekijöiden ja paikkakuntien kanssa hakemaan tällaisia hyvinkin epäortodoksisia, uudenlaisia keinoja, joilla pystyttäisiin pelastamaan suomalaista teollisuutta ja suomalaisia työpaikkoja.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Tässä on ihan hyvää harrastusta ja hyvää pyrkimystä löytää menettelytavat, joilla suomalaista metsäteollisuutta, sen kilpailukykyä ja menestystä voitaisiin parantaa.

Mutta vielä kertaalleen tämä eurooppalainen kuva, miten se piirtyy ainakin minun silmiini: Eivät suorat toimintatuet ole sallittuja. (Ed. Saarinen: Meille!) — Eikä missään muuallakaan Euroopan unionin alueella. — Suorat toimintatuet eivät ole sallittuja. Minun tiedossani ei ole, ei Portugalissa, ei Itä-Saksan puolella eikä missään muuallakaan, suorat toimintatuet ovat kiellettyjä.

Investointituet. Jos yritys investoi jotain, silloin sinne voi tulla tukea. Kun Stora Enso lähti Kemijärveltä meiltä ja sinne tuli toinen yritys, joka investoi puutuoteteollisuuteen, ja on lähes yhtä paljon kohta kaikkiaan tullut työpaikkoja kuin sieltä meni, ei nyt ihan Kemijärvellä yksin (Ed. Mustajärvi: Ei pidä paikkaansa!) — no, koko sille alueelle on tullut vähän enemmänkin itse asiassa — niin sinne on voitu tukea myöntää. Ainoa, minnekä ei myönnetty, oli pellettituotanto, kaikkiin muihin niihin toimintoihin, mitä sinne rakennettiin, investointitukea myönnettiin. Investointitukia me voimme myöntää. Mutta kuitenkin investointitukienkin kohdalla tilanne on se, että suuryrityksille täällä Suomen kannalta parhailla EU:n tukialueilla aivan erityistapauksissa voidaan investointitukea myöntää. Jos on kysymys energiainvestoinnista ja uudesta teknologiasta nimenomaan uusiutuvaan energiaan, niin vaikka on suuri yritys, sille voidaan energiatukea myöntää ja on muuten myönnettykin mutta varsinaiseen toimintatukeen ei ja investointeihin muualla kuin ihan täällä heikoimmalla alueella Suomea ei niin ikään. Se, että jossakin Portugalissa on voitu myöntää ja täällä vanhan Itä-Saksan alueella, perustuu siihen, että nämä alueet on koko EU:n kaikista heikoimpaan alueeseen rankeerattu ja niillä on siihen liittyen oikeus.

Sitten täällä tuli hyvin esille tämä autoteollisuus, että no, mites sitten autoteollisuudessa, mitä siellä on voitu myöntää. Nyt en ole ihan varma, joten voin tehdä pieniä virheitä, mutta ymmärtääkseni suurin piirtein se menee näin — olen nimittäin ollut joissakin niissä ministerikokouksissakin mukana — että ne ovat lähinnä näitä rahoitusjärjestelyjä, rahoituspaketteja, joihinka voidaan katsoa sisältyvän joku tämmöinen tukielementti siinä korossa tai niissä lainoitusehdoissa jnp., mutta niissäkään ei ole kysymys toimintatuesta eikä suorasta investointituesta pääsääntöisesti vaan näitten rahoituspakettien järjestämisestä, mitä näissä maissa, missä autoteollisuus on tärkeässä asemassa, on myönnetty.

Pitäisikö vastaavanlaisia rahoituspaketteja meillä sitten olla järjestämässä? Minä luulen, että sittenkin suomalaisen metsäteollisuuden kannalta tärkeimpiä ovat nämä asiat, joihinka ainakin ed. Rajamäki ja joku muukin äsken kiinnitti huomiota ihan oikein. Me voimme näihin kustannuskomponentteihin, eräihin niistä, vaikuttaa, ja yksi niistä on energia. Tästä syystä nyt tämä energiaveroleikkuri on tarkoitus ensi keväänä hallituksen sisällä käsitellä ja saada se voimaan viimeistään silloin 1.1.2011, jolloin tämä sähköveron erittäin merkittävä kiristyminen tapahtuisi. Aina voidaan kysyä, olisiko nyt jo pitänyt. Minä luulen, että teollisuuden kannalta tärkeää on tietää se kuitenkin, että 2011, jolloinka tämä kiristyminen uhkaa, joka tapauksessa nämä instrumentit ovat käytössä.

Arvoisa puhemies! Siis meillä kaiken lisäksi metsäteollisuus ei ole siinä tilanteessa, että se perinteinen suurteollisuus investoisi. Sehän ajaa tuotantoansa alas. Niihin uusiin tapoihin, erityisesti energiaan silloin, kun se sen tekee, ja siellähän sen harrastus on viime aikoina ollut, tai näihin tutkimus- ja kehittämishankkeisiin, rahaa on ollut käytössä ja sitä on lisätty todella merkittävästi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen viittaus siitä, mitä ovat Kemijärvelle syntyneet korvaavat työpaikat olleet, kun sellutehdas päätettiin lopettaa, rinnastus siihen, että ne korvaavat työpaikat olisivat suunnilleen yhtä suuret jo nyt kuin sieltä menetettiin, vaan valitettavasti ei pidä paikkaansa. Tehtaalla oli noin 220 työpaikkaa, ja vuosi ennen tehtaan lopettamispäätöstä Stora Enso itse arvioi omassa tutkimuksessaan, että kerrannaisvaikutukset koko sille talousalueelle olivat 1 500 työpaikan luokkaa, ja kuitenkin iso osa niistä, jotka nyt lasketaan työpaikoiksi, ovat tosiasiassa koulutuspaikkoja, joiden pysyvyyttä ei tiedä kukaan. Mielenkiintoista on, että pääministeri Vanhanen, kun hän puhui Varkauden tilanteesta, nimenomaan puhui kaikista työpaikoista, ei pelkästään niistä, jotka olivat tehtaan seinien sisäpuolella. Mutta ihan tähän teemaan liittyen joka tapauksessa meillä kuitenkin on se gäppi nyt kiinni kurottavana, mitä Kemijärvellä tuotettiin uusiutuvaa energiaa, ja tehdashan oli sen suhteen omavarainen.

Ensimmäinen varapuhemies:

Totean nyt, että kaikkihan tämä keskustelu liittyy biopolttoaineisiin, mutta totean kuitenkin, että tämän 5 §:n muutoshan tarkoittaa sitä, että jakelijan olisi edelleen toimitettava biopolttoainetta kulutukseen vuosittain vähintään 4 prosenttia. Toivon tulevan keskustelun lähenevän tätä tämän esityksen ydinsisältöä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä ovat nyt nimenomaan liikenteen biopolttoaineet. Tässä lakimuutoksessa ehdotetaan, että vuonna 2010 ja sen jälkeen vuosittain jäädään 4 prosenttiin eikä niin kuin aikaisemmin 5,75 prosenttiin. Tähän muutama kommentti.

Ensinnäkin EU:n nopea päätös tästä liikenteen biopolttoaineen määrän lisäämisestä oli vähintään siinä mielessä hätiköity, että sen lähtökohtia, mistä tämä biopolttoaine saadaan, ei ollut kylliksi mietitty ja selvitetty, eli tulemme jälleen tähän palmuöljykysymykseen ja myöskin biopolttoaineen kilpailuun ruuan tuotannon kanssa. Palmuöljykysymys on siinä mielessä keskeinen, että se liittyy myös ilmastonmuutoksen etenemiseen. Palmuöljyn käyttö joka tapauksessa suoraan tai epäsuorasti vaikuttaa hiilidioksidimäärien lisääntymiseen, koska jos sertifioidulta alueelta ostetaan palmuöljyä, niin paine kasvaa uusien alueiden avaamiseen, metsien hakkaamiseen, tuhoamiseen, ja suosademetsien tilalle pystytetyt palmuöljyplantaasit eivät koskaan ole kestäviä myöskään hiilitaseen näkökulmasta. Mitä enemmän ostetaan lisää biopolttoaineeksi palmuöljyä tai muuten, sitä enemmän syntyy paineita nimenomaan Kaakkois-Aasian saaristossa.

Toinen kysymys on tietysti se, että Suomi on myös aika syvällä tässä mukana, kun meillä on Neste Oil Oyj, joka on maailman johtavia liikenteen palmuöljynkäyttäjiä. Tämä on myös hyvin tärkeä asia, ja meillä on vastuu tässä myös kansallisesti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarisen puheen yhteen osioon olisin todennut sen, jotta totesitte, että 2011 alusta voisi jotain tapahtua energiaverotuksen osalta tuolla metsäteollisuudessa. Minusta siinä käänteet ovat liian hitaita noin ajatellen, koska nythän ei enää yhtään sellutehdasta olisi kyllä varaa ajaa alas, koska tämä uusiutuvan energian tavoite karkaa tässä käsistä kokonaan, koska sellutehtaat tuottavat yllättävän paljon. Ne ovat niin kuin energiantuotantolaitokset, tuottavat sähköä ja lämpöä, ja sen takia nyt pitäisi olla nopeita toimenpiteitä, jotta jos mitä on vielä vaarassa tässä, niin kuin todennäköisesti metsäteollisuus on ajamassa ainakin yhden jostakin alas, toivon mukaan ei aja, niin nyt pitäisi kyllä kaikki talentit iskeä siihen ja konstit tehdä sille, miten saataisiin estettyä sen tyyppinen kehitys, koska jos sieltä ajetaan alas, niin sen uudelleenrakentaminen Suomeen ei toteudu vaan se pysyvästi ajetaan alas.

Kyse on kahdesta asiasta. Kun sillä tuotetaan sellua suomalaisesta puusta, siitä tehdään myöskin paperia, tehdään tuotteita, niin se on yksi osio ja se antaa työtä, ja toinen on sitten tämä energiakysymys, siis uusiutuvalla tuotettu energia, ja molemmat ovat meille suomalaisten työpaikkojen osalta ja valuuttatulojen kannalta tärkeitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Silloin kun edellisen kerran tätä asiaa käsiteltiin isossa salissa, niin se tapahtui hype-olosuhteissa kerta kaikkiaan ja se koski Euroopan unionia mutta erikoisesti Brasiliaa ja Yhdysvaltoja. Brasiliassa ja Yhdysvalloissa mopo karkasi käsistä kerta kaikkiaan. Miksi se karkasi käsistä? Se karkasi sen takia käsistä, että tuli paniikki siitä johtuen, että Yhdysvallat ei pysty takaamaan maatalouden työkoneille polttoainetta kaikissa olosuhteissa. Sotatilassahan valtio silloin oli hyvin kriittisessä vaiheessa, ja siitä sitten alkoi semmoinen massiivinen maissinkäyttö liikennepolttoaineen tuotannossa, mikä on sittemmin tasaantunut ja järkiintynyt. Nyt ymmärtääkseni ollaan sellaisella etenemistiellä, että osataan kriittisesti suhtautua erilaisiin lähteisiin, muun muassa näihin palmuöljyasioihin jnp. Sillä tavalla tämä asia on tullut uudella tavalla harkintaan eikä ole sellaisissa hype-tunnelmissa kuin aikaisemmin.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Todellakaan me emme kyllä rakenna näitä suunnitelmia ollenkaan palmuöljyn varaan, vaikka Neste Oil, ei Fortum vaan Neste Oil, tällä hetkellä vielä sitä tänne tuo, sertifioitua kylläkin minun käsittääkseni. Se uusi tuotanto, mikä tänne rakentuu, on nimenomaan bio, ja siinä biossa erityisesti käytetään metsäbiopohjaista ja jonkun verran saatetaan jatkossa käyttää turvetta puukomponentin ohella raaka-aineena. Sitä näillä näkymillä se suomalainen uusiutuva tuotanto tulee olemaan.

Sinänsä, vaikka minkälainen hype tässä oikein oli, siis EU:n yhteinen ei tavoite vaan velvoite on kuitenkin kaikille maille, jokaiselle erikseen, vähintään se 10 prosenttia. Sehän on se, minkä me olemme niin kuin päättäneet EU:ssa, että tämän mukaan eletään, ja me aiomme nyt panna vähän paremmaksi ja tavoitella sitten 20:tä prosenttia myöhemmin tänne tuotavalla lailla, niin kuin aikaisemmin tässä sanoin.

Mitä tulee vielä, ed. Mustajärvi, tähän Kemijärven tilanteeseen, ed. Mustajärvi tietää minua paremmin sen, mikä ihan on se päivänkohtainen tilanne. Minä vaan katson tämän rakennemuutostyöryhmän tilastoa, ja heidän arvionsa mukaan Kemijärvelle, ei välttämättä niihin samoihin paikkoihin vaan sinne Kemijärvelle, on syntynyt enemmän työpaikkoja kuin siinä välittömästi menetettiin, mutta en ala tästä ed. Mustajärven kanssa enemmän väittää. Hän on tässä parempi asiantuntija kuin minä. Minä vaan katson meidän tilastojamme, miten ne ovat tilastoidut.

Mitä vielä — viimeisenä kommenttina — tulee metsäteollisuuden kustannuskuvioihin, niin ylipäänsä kyllähän koko maailmassa metsäteollisuustuotteitten kysyntä on tullut hurjasti alas. Siellä on ankara uloslyöntikisa, ja meidän pitää siinä pärjätä ja saada kustannuksia selvästi alennettua. Jos metsäteollisuudelta kokonaan vero poistettaisiin, niin sillä viime vuoden tuotantotasolla sen veron määrä muistini mukaan oli noin pikkuisen alle 70 miljoonaa euroa koko suomalaisen metsäteollisuuden kannalta. No, onhan se iso raha se 70 miljoonaa, mutta alalla, jonka koko liikevaihto on joku 10 miljardia euroa, ymmärretään, että yksin se ei ratkaise. Se on tärkeä osa, (Puhemies: 2 minuuttia!) että sitä voidaan poistaa, mutta se ei kaikkia ratkaise.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Pekkarisen puheenvuoroon se, että kuitenkaan vuosina 2009, 2010 ja lähivuodet eteenpäin emme toiveistamme huolimatta pysty heti ottamaan biopolttoainetta meidän metsistämme, vaikka toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineidea onkin perusteltu ja varmasti teknologisesti mahdollinen, mutta nyt ne ovat tulleet muualta nimenomaan globaalista maissista, sokeriruo’osta ja öljypalmusta. Tämä on tilanne, ja sen takia tämä on biodiversiteetin ja myös ilmastopäästöjen kannalta nyt akuutti tilanne. Toivon mukaan me pääsemme tässä eteenpäin mahdollisimman nopeasti siihen suuntaan kuin totesin.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Sen takiahan tämä lakiesitys täällä on. Tämän takiahan tämä lakiesitys on plus sen takia, että EU:n komissio ei ole pystynyt antamaan niitä tarkkoja normeja, minkälaista sen pitää olla, joka kelpaa autoihin, jos se nousee yli 6 prosenttiin, 7 prosenttiin ja 8 prosenttiin. Näitä me odotamme kaiken aikaa, ja nämä tiettävästi ovat nyt tulossa.

Siis ylipäänsä nämä edistämistoimet kuitenkin liikenteeseenkin sopeutuvan uusiutuvan energian edistämiseksi ovat tavattoman tärkeitä, ja kyllähän meillä Suomessakin esimerkkinä vaikkapa mainitaan nyt yksi yritys nimeltäkin, St1, sen investoinnit, joilla biojätettä hyödynnetään ja tehdään siitä etanolia. Onhan se aivan mahtava, erinomainen teknologia. Se ei ole suurimittaista. Se etenee kuitenkin kaiken aikaa ja on tavattoman positiivinen asia.

Keskustelu päättyi.