Täysistunnon pöytäkirja 95/2013 vp

PTK 95/2013 vp

95. TIISTAINA 8. LOKAKUUTA 2013 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi satovahinkojen korvaamisesta annetun lain muuttamisesta, satovahinkojen korvaamisesta annetun lain kumoamisesta ja poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisen hallinnoinnista

 

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Saarijärven salomailla asui / tilallansa hallaisella Paavo, / perkas, hoiti ahkerasti maataan; / mutta Jumalalta kasvun toivoi. / Vaimoineen ja lapsineen hän siinä / niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan, / ojat kaivoi, kynti, touon kylvi. / Tuli kevät, hanki suli mailta, / myötänsä vei puolet orahista; / tuli kesä, raekuuro kulki, / kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; / tuli syksy, kaikki ryösti halla."

Runo jatkuu: "Pantiin leipään puolet petäjäistä, / kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo. / Lampaat myi ja siement’ osti, kylvi. / Tuli syksy, kaikki ryösti halla."

Runo jatkuu vielä: "Pantiin toinen verta petäjäistä, / kahta suuremmat loi ojat Paavo, / karjan myi ja siement’ osti, kylvi. / Tuli kevät, hanki suli mailta, / mutt’ ei orahia vesi vienyt; / tuli kesä, raekuuro kulki, / mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki; / tuli syksy, halla kultaviljan / koskematta korjaajalle säästi."

Kun luonnonolot tekevät tyhjäksi kaiken sen työn, mitä on peltojen eteen tehnyt, on viljelijällä nöyrä olo: kaikki ei ole itsestä kiinni. Suomessa on toiminut vuosikymmeniä satovahinkolaki, joka on korvannut osan vahingosta, mikäli tuho on tarpeeksi suuri. Nyt järjestelmä ollaan purkamassa.

En tullut tänne kuitenkaan kritisoimaan asiaa. Vastuullisena oppositiopuolueen edustajana pohdin, että jos kuluja on karsittava, tässä saattaa olla ihan hyvä kohde. Kun meillä on EU-tukijärjestelmä pohjalla, sadon arvo ei ole enää ollut sitä, mitä se oli ennen EU:hun liittymistä. Näin ollen järjestelmä itsessään ei kannusta aina sadon tuottamiseen. Kun vielä satovahinkojärjestelmä on korvannut tappion niillekin, jotka eivät Paavon tavoin ole tehneet viljelyolosuhteita paremmaksi, huolehtineet peruskunnostuksesta ja toukotöiden ajanmukaisuudesta, on hällä väliä -viljely saattanut pärjätä yhtä hyvin tavanomaisen kanssa.

Nyt tosin, aivan oikein, pitkällä viiveellä ollaan siirtymässä satovahinkojen vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Mielestäni viljelijä voi kantaa itse vastuuta lisää. Yrittämisessä on aina yrittämisen riski. Kun tekee töitä ja yrittää, jossain vaiheessa onnistuu.

Vakuutusjärjestelmällä on tarkoitus pienentää riskejä. On ministeriön tehtävä huolehtia, että kaikissa tilanteissa ja luonnonkatastrofeissa vakuutus on sitten tulevaisuudessa mahdollista saada. Kun voi itse valita... (Hälinää)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, pyydän pitämään pientä taukoa, jos sinä aikana salissa voitaisiin hiljentyä kuuntelemaan puhujan sanomaa. — Ja ennen kuin jatkatte, niin meillähän on ollut sellainen tapa, että jos on tarve pitää neuvonpitoa, niin pidettäisiin ne salin ulkopuolella silloin, kun on istuntopuhe käynnissä.

Puhuja:

Kiitos, arvoisa puhemies. — Kukin voi sitten itse valita tässä tulevassa järjestelmässä, mitä vakuuttaa.

Täytyy muistaa kuitenkin, että tässä viljelijälle itselleen tulee maksettavaksi järjestelmä, josta ennen valtio huolehti. Kun viljelijöillä muutenkin tulot ovat hallituksen tekojen seurauksena menneet alaspäin, voitaisiin säästyneitä varoja käyttää toisaalla maatalouden hyväksi.

Mutta puutun vielä ajankohtaiseen asiaan. Nyt järjestelmän ollessa tämä, että kun vakuutustuotteita ei ole, on vanhat tulvavahingot korvattava viipymättä, on häpeällistä, että esimerkiksi viime vuoden tulvavahinkojen korvaus on venynyt näinkin pitkään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en osaa runoilla, mutta meillä Kihniössä sanotaan, että niin kauan on toivoa kuin elämää. Me lähdemme siitä. Mutta asiaan:

Satovahinkojen korvausjärjestelmän muuttaminen vakuutuspohjaiseksi järjestelmäksi on maanviljelijän kannalta selkeä heikennys, ja siinä saattaa piillä iso riski. Vaikka satovahinkojen korvaaminen on vuosien ajan aiheuttanut polemiikkia, on se valtion omana korvausjärjestelmänä jotenkin toiminut. Miksi riski?

Vakuutustuotteiden kehittelyaika on lyhyt myös Finanssialan Keskusliiton mielestä. Vakuutukset maksavat, ja niitä kuluja ei pystytä siirtämään tuotteiden hintoihin kiristyneessä kilpailussa. Taas suomalaista maanviljelijää kuritetaan.

Vakuutusyhtiöiden tavoitteena on tuottaa voittoa, suurta voittoa, vakuuttajan kustannuksella. Vakuutuskorvauksia maksetaan pitkin hampain. Vakuutusehdot ovat yleensä sellaiset, että vakuutusyhtiö pystyy niistä luistamaan joko maksamalla nimellisiä korvauksia tai maksamatta lainkaan. Tätä ei suomalainen maatalous enää kauan kestä.

Vakuutusyhtiöiden päätöksistä on eri oikeusasteissa koko ajan suuri valitusrumba. Valituskierre on vuosien mittainen esimerkiksi potilasvahinkojen ja tapaturmien osalta. Tähänkö samaan valituskierteeseen hallitus on ajamassa myös maanviljelijät satokorvausten osalta?

Kuka valvoo järjestelmää, ja mistä maanviljelijä saa oikeutta? Jos nykyisiin järjestelmiin verrataan, niin oikeutta ei saa edes rahalla. Vakuutusyhtiöt osaavat tehdä oman liiketoimintansa turvalliseksi, maanviljelijä on ystävä vain vakuutusta ottaessa.

Pohdintaa myös aiheuttaa, mikä on vakuutusmaksujen verotuskohtelu. Onko tulossa eriasteisia vakuutuksia, joiden verotusvähennysoikeus on erilainen? Myös omavastuuosuudet tulevat olemaan ongelma. Pitää myös pohtia, tulevatko satovahinkovakuutukset olemaan pakollisia vakuutuksia. Onko siellä myös vapaaehtoisia, niin sanottuja lisäturvaa teoriassa lupaavia vakuutuksia?

On aina sanottu, että kauppa se on, joka kannattaa, ja maanviljelys on onnen kauppaa. Entä jos huono onni ilmojen herran osalta jatkuu vuosia ja satokorvausvakuutusten kautta tulevat korvaukset ovat minimaalisia — onko hallitus varautunut maatalousyritysten mahdolliseen konkurssiaaltoon? Maataloudessa katteet ja palkka ovat pieniä, jos yrittäjä joutuu katovuosien takia ahdinkoon. Mitä keinoja hallitus jättää itselleen puuttua asiaan?

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, vakuutusyhtiöiden valvonnassa on jo nykyisellään suuria puutteita. Vakuutusyhtiölääkärit tekevät omavaltaisesti potilasta näkemättä aiheettomia hylkypäätöksiä satamäärin vuosittain. Vakuutusyhtiö voittaa ja valtio siinä häviää, kun potilaiden kustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi. Tätä samaako satokorvauksien vakuutusjärjestelmällä haetaan — rahasampoa vakuutusyhtiölle, mutta yrittäjälle epävarmuutta ja vakuutuskierrettä, joka kysyy hermoja, rahaa ja aikaa? Eikä oikeutta yleensä tule.

Vaikka sanotaan, että satovahinkojen kor-vauskäytännöt periaatteiltaan tulisivat olemaan entistä vastaavat, niin yhteiskunnalle ja yrittäjille tämä järjestelmä on kallis. Entinen järjestelmä aiheutti kuuden henkilötyövuoden kulut hallinnossa ja muutaman miljoonan korvausmenot budjetista. Vakuutuspohjaisena järjestelmänä syntyy varmasti vakuutuksen ottamisesta ja hoitamisesta kymmenien ihmisten peruskulut. Siten kun lasketaan muutaman miljoonan tuotto-odotukset, järjestelmä tulee olemaan yhteiskunnalle kallis — jos ei yhteiskunnalle niin ainakin yrittäjälle. Onko varauduttu elintarvikkeiden vastaaviin hintakorotuspaineisiin, vai onko oikeasti niin, että ylimääräiset kustannukset maksaa suomalainen maatalousyrittäjä, kun sillä muutenkin menee niin hyvin täällä EU-Suomessa?

Eli ainakin minulla oli enempi kysymyksiä kuin suoria vastauksia.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipää toi selkeästi esille tähän korvausjärjestelmään liittyviä puutteita. Mutta toisaalta on hyvä, että hallitus on päättänyt jatkaa satovahinkojen korvaamista aina vuoteen 2017 saakka. Aikomuksenahan lienee ollut satovahinkojen siirtäminen viljelijöiden vastuulle ja vakuutuspohjalle jo vuoden 2014 alusta. Keväällä, kun käsittelimme asiaa maa- ja metsätalousvaliokunnassa, tuli asiantuntijalausunnoista selkeästi ilmi, että vakuutusyhtiöillä ei ole vakuutustuotteita maa- ja puutarhatilojen eikä kasvihuoneviljelyn vakuuttamiseksi. Vakuutusyhtiöiden edustajilla ei tuntunut olevan suurta halukkuutta edes tällaisten vakuutustuotteiden kehittämiseksi. Kuten kaikki asioita aktiivisesti seuraavat edustajakollegat tietävät, on maanviljely Suomessa vapaan maailmankaupan puristuksessa ja EU-päätösten vuoksi heikosti kannattavassa tilassa. Siksi me perussuomalaiset emme pidä kohtuullisena lisävastuiden siirtämistä viljelijöille edes vakuutusmaksujen muodossa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun meillä on lähetekeskustelussa tämä satovahinkojen korvaamisesta annetun lain muutos, niin olisi ollut tietenkin paikallaan, että asiasta vastaava ministeri Koskinen olisi ollut täällä paikalla, koska jo käytettyjen puheenvuorojen perusteella ilmassa on aika paljon kysymyksiä.

On hyvä, että tätä nykyistä satovahinkolakia jatketaan, koska vakuutusyhtiöillä ei ole vielä tuotteita viljelijöille. Mutta itse en näe sitä, et- tä siirrytään vakuutuspohjaiseen järjestelmään, ihan yhtä synkkänä kuin perussuomalaisten edustajat täällä edellä ovat nähneet. On syytä ottaa huomioon se, että satovahinkolaissa on jo tällä hetkellä viljelijöillä 20 prosentin omavastuu ja sen jälkeen muodostuvasta vahingosta rahojen riittävyyden perusteella korvataan tietty prosenttimäärä. Näin ollen useimmiten tämä vahinko tulee korvatuksi vain noin 50-prosenttisesti. Olennaista onkin se, tulevatko vakuutusyhtiöt näissä omissa tuotteissaan asettamaan joitakin omavastuuosuuksia. Mikäli ei, niin se on selkeä parannus. Toinen keskeinen kysymys on sitten se, millaisiksi nämä vakuutusmaksut muodostuvat. Mutta mikäli ei tällaista omavastuuosuutta ole, niin on jo hyvin nopeallakin laskutoimituksella pääteltävissä se, että vakuutusmaksut ovat kuitenkin omavastuuosuutta huomattavasti pienemmät ainakin siinä tapauksessa, mikäli viljelijät hyvin kattavasti tämän vakuutuksen ottavat.

Se, mikä tulvavahinko- ja satovahinkokorvausten osalta on tälläkin hetkellä huono tilanne, on se, että viljelijät joutuvat odottamaan näitä korvauksia tarpeettoman pitkään. Nyt esimerkiksi maataloustuotteille aiheutuvat korvaukset vuoden 2012 syksyn vahingoista ovat vielä maksamatta, ja olisikin paikallaan, että ne pikimmiten maksettaisiin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Samalla tavalla kuin edustaja Hautala totesi, olisin minäkin toivonut, että ministeri olisi ollut paikalla esittelemässä tätä asiaa, joka on kuitenkin suuri muutos maatalouden tuottajille. Kuten täällä on tullut esille, on paljon kysymyksiä mutta ei vielä vastauksia, toki niitä varmasti valiokuntakuulemisessa saamme. Niin kuin täällä on todettu esityksessä, omaisuusvahinkoihin varaudutaan yleensä vakuutuksin mutta tällaista tuotejärjestelmää, tuotepohjaa, ei ole ollut olemassa, ja mielenkiinnolla jäämme tietysti odottamaan, mistä tällainen maanviljelijää palveleva tuotteisto saadaan järjestettyä.

Mutta viime vuodet osoittavat kyllä sen aivan kipeästi, että satovahinkoihin on varauduttava. Mikään ei maailmassa indikoi sitä, että luonnonkatastrofeista, luonnonmullistuksista, aiheutuneet satovahingot olisivat vähenemässä. Jos ajatellaan vaikkapa viime vuosien tulvia ja sitä, että tulvavahingoilla on maanviljelijälle monesti monelle vuodelle kertautuva vaikutus, on se varmasti myös osaltaan haaste tälle vakuutusjärjestelmälle. Vaikka tämä nyt koskeekin vahinkojen korvaamista, niin toivon, että meillä myöskin paneudutaan osaltaan jo tämän lain käsittelyssä siihen, miten päästään näitten vahinkojen ehkäisemiseen.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalous on luonnon armoilla, ja sen takia jonkuntyyppiset korvausjärjestelmät ehdottomasti sitten tarvitaan. Tässä laissa, niin kuin nyt on jo esille tullut, on kysymys näköjään siirtymäkauden järjestelyistä, jotta päästäisiin sitten ikään kuin normaaliin vakuutuspohjaiseen korvausjärjestelmään parin vuoden päästä. Esitys näyttää nyt aika pitkälle noudattavan satovahinkoneuvottelukunnan esityksiä ja näkemyksiä, ja senkin vuoksi tuo esitys on pääosin ihan ok.

Mutta kaksi näkemystä tähän sisältöön ja tulevaisuuteen:

Täällä on jo muutamassa puheenvuorossa mietitty sitä, onko löydettävissä riittäviä vakuutuskorvaustuotteita nyt sitten parin vuoden päästä. Itse olen siitä samasta asiasta todella huolissani. Minä vähän epäilen, että valtiovallan on jollakin tavalla osallistuttava näitten tuotteitten rakentamiseen ja ehkä myös jollakin tavalla rahoittamiseen.

Toinen näkemys liittyy sitten tämän lain 5 §:ään. Tämän mukaan tätä 5 §:ää esitetään kumottavaksi ja siirryttäväksi budjettipohjaiseen korvausjärjestelmään. Itse vain mietin, kun tämä järjestelmä nyt on toiminut kohtuullisen hyvin, se on antanut kohtuullisen turvan viljelijöille näissä satovahinkotilanteissa, niin onko nyt sitten järkevää lähteä kahden vuoden siirtymäajan takia poistamaan tätä 5 §:ää ja siirtyä budjettipohjaiseen järjestelmään. Näkisin viisaammaksi, että tuo 5 § säilytetään entisellään.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puheenjohtaja! Itsekin liityn siihen joukkoon, joka toivoo, että nyt aletaan tuotteistamaan järjestelmää, joka mahdollistaa tämän vakuutuspohjaisen järjestelmän ja johon otettaisiin mukaan huomioon niitä hyviä käytäntöjä, joita nykyinen järjestelmä voimassa ollessaan on mahdollistanut — hyvä kasvitautitilanne, hyvä kotieläintautitilanne — ja toivottavasti myös niin, niin kuin eräät jäsenmaat eivät ole ottaneet käyttöön vakuutusmaksuveroa, joka on noin neljännes vakuutusmaksusta, että synnytettäisiin senkaltainen tuote, joka motivoi ja innostaa viljelijöitä vakuuttamaan tuotteensa, koska silloin kannattaa siihen panostaa ja pitää yllä sitä näkökulmaa, että tuotteet jatkossakin ovat erinomaisia ja laadukkaita sekä kotieläinten että kasvien osalta.

Toivon, että siirtymäkauden jälkeen syntyy järjestelmä, joka mahdollistaa sen, että millään alueella yksittäisille viljelijöille ei synny ka-tastrofia, vero on kohtuuhintainen. Esimerkiksi valiokunta voisi jo miettiä ja valmistella sitä, että sillä rahalla, joka keskimäärin tähän on käytetty, voitaisiin tätä järjestelmää tukevoittaa ja edistää, ettei tämä vakuutusmaksu sinällään muodostuisi kohtuuttomaksi.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Tälle istuvalle hallitukselle tällaiset esitykset ainakaan minun mielestäni eivät ole mitään yllätyksiä. Tätä on voinut jo odottaa. Tämä on taas eräs asia, jossa siirrytään aina vain tuonne amerikkalaisen markkinatalouden suuntaan eli yhteiskunnan vastuita siirretään vakuutusyhtiöille, ja jos joku kuvittelee, että tässäkin asiassa vakuutusyhtiöt tulevat harjoittamaan jotakin sosiaalista toimintaa, niin se on väärä arvio. Se tulee olemaan heille bisnestä, ja he pitävät huolen siitä, että tästäkin vakuutustoiminnasta syntyy riittävät tuotot vakuutusyhtiöille. Se on aivan selkeä asia.

Minä toivon, että valiokuntakäsittelyssä valiokunnassa perehdytään tähän asiaan perin pohjin, ja ilmoitan jo nyt, että periaatteesta minä en hyväksy, kun on kysymyksessä suomalainen peruselintarviketuotanto, sitä, että se annetaan tältäkin osin pelimiesten käsittelyyn. Tulen vastustamaan tämän lakiesityksen läpivientiä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymys on kuitenkin siitä, että olemassa oleva järjestelmä ei ole mahdollinen tulevaisuudessa, ja vastuullisina päätöksentekijöinä kansallisen elintarvikestrategian toteutumiseksi meidän pitää varautua myös siihen, että on olemassa joku järjestelmä, jos tulee kato tai jos tulee joku odottamaton luonnonolosuhde, (Pentti Kettunen: Minkä takia se ei ole mahdollista?) jolla yksittäistä viljelijää voidaan auttaa.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kysyn edustaja Kallilta: Miksi ei ole tulevaisuudessa mahdollinen nykyinen järjestelmä? Onko kysymyksessä EU-säädökset? (Timo Kallin välihuuto) — No niin, siinä se taas nähdään. — Kaksi suurta virhettä Suomi on tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana. Ensimmäinen virhe oli, että Suomi vietiin Euroopan unionin jäseneksi, ja toinen virhe se, että Suomi vietiin rahaliiton jäseneksi. Nyt me näemme, mihin tämä on johtamassa jokaisella sektorilla, myöskin maataloussektorilla.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelleen totean, että vastuullisina kansanedustajina meidän pitää toimia niitten säädösten mukaan, joihinka olemme sitoutuneet, ja yrittää löytää korvaavia järjestelmiä, joilla voidaan hoitaa käytännön ongelmia.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten puhujalistaan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys uudeksi laiksi satovahinkojen korvaamisesta ja tulvavahinkojen korvaamisesta.

Me elämme uudessa maailmassa. Me elämme edelleen riskipitoisessa maailmassa, ja on selvää, että niin maanviljelijöille kuin kaikille muillekin tulee voida olla korvattavissa kohtuuttomat vahingot, ennalta arvaamattomat vahingot. Esimerkiksi tulvavahinkojen tai vahinkojen, jotka ovat seuranneet hallan, raesateiden, kaatosateen, rajuilman tai muun viljelijästä riippumattoman syyn johdosta, aiheuttamien vahinkojen varalta on oltava olemassa järjestelmä. Nyt ollaan siirtymässä vakuutuspohjaiseen järjestelmään, ja on varmasti aivan kohtuullista odottaa myös viljelijöiltä omaa vastuunottoa oman elinkeinonsa suhteen. Sen on oltava kohtuullista, mutta omaa vastuunottoa kaivataan. Tässä on nyt siirtymäaika, jonka aikana maa- ja metsätaloustuottajat, MTK sekä vakuutusala kehittävät tuotteita vastaisen varalle. Annan itse paljon arvoa tälle kehitystyölle, ja tulemme varmasti seuraamaan kehitystä markkinoilla, vakuutusalalla, että meillä jatkossa on olemassa sellaisia vakuutustuotteita, jotka vastaavat tarvetta.

En ole lainkaan niin pessimistinen kuin edustaja Kettunen tuossa äskeisessä puheenvuorossa ja voin hänen toiveeseensa vastata, että maa- ja metsätalousvaliokunnassa tulemme aivan varmasti perehtymään tähän asian vaatimalla vakavuudella.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on erittäin voimakkaasti painotettu tukien ja koko järjestelmän tarkastelua nuorten päätoimisten viljelijöiden aseman näkökulmasta, muun muassa nuorten maidontuottajien aseman näkökulmasta. Tämän takia SDP on pitänyt erittäin tärkeänä, että voitaisiin kyseenalaistaa näennäisviljelyn palkitsemista, virkamiesviljelyn erityiskohtelua, tällaisten wahlroosien mittavia tukia.

Täytyy sanoa, että edustaja Kettunen oli kyllä vanhalla kunnon SMP-linjalla, että maatalous pitää sosialisoida eli kaikki pitää vain maksaa verorahoista. Euroopan unionin kauttahan tämä teidän unelmanne on nyt erityisen hyvin sillä tavalla toteutettu, että EU:n osittaistukipäätöksellä perustellaan sitä, että miljarditasolla, siis tänä kriisiaikana, 60 prosenttia maksetaan maatalouden tuista, suomalaisten vero- ja velkarahalla. Siis suomalaisten vero- ja velkarahalla miljardi maksetaan.

Nyt voisi kysyä: ovatko ne tosiaan wahlroosit ynnä muut, joille meidän pitää tätä velkaa ottaa, vai voisitteko te olla valmiita lopettamaan sen istumisen kahdella jakkaralla ja tunnustaa, että siellä on niitä näennäisviljelijöitä, jotka saavat tarpeettomasti hintatukia, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) ja tuettaisiin päätoimisia yleensäkin maataloudessa enemmän kuin tänä päivänä tehdään?

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyisin edustaja Rajamäeltä: voiko edustaja Rajamäki suurimmissa unelmissaankaan ajatella niin, että minä voisin asutustilallisen poikana asettua vastaan viljelijäväestöä, ennen kaikkea pienviljelijöitä? Se on täysin mahdottomuus. Aikoinaan jo 80-luvulla täällä eduskunnassa minä koko ajan puolustin pienviljelijöitä ja viljelijäväestöä hyökkäyksiä vastaan, joita tuli muun muassa sosialidemokraattien piiristä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vastauspuheenvuoro, edustaja Hautala. — Heikkilä, anteeksi.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki otti esiin vähän herkän kysymyksen, jos ajatellaan valtiontalouden kokonaisuutta puhumalla näistä, tukien sosialisoinnista tavallaan.

Kyllä tuommoinen pienempitilallinen ja keskisuuritilallinen ansaitsevat tänä päivänä tässä teidän maineikkaassa EU:ssa sen verran vähän, että on ihan kohtuullista, ettei pakoteta pelaamaan vielä niillä pienillä tuloilla sitten vakuutusten kanssa vaan valtio ottaa kohtuullisen kor-vausvastuun satovahingoista. Tosin nyt tämä voimassa oleva lakikin ehkä on semmoisten suurtilallisten ja EU-elopien suunnittelema siinä mielessä, että se jo kylvämättömän sadonkin vahinkoja korvaa. Se on varmaan keskustan ja kokoomuksen keksintöjä edelliseltä hallituskaudelta, vai liekö SDP:n? Ymmärtäisin jotenkin toisella tavalla kuin Rajamäki nämä korvaukset ja tuet. Nehän ovat pitkälle alentamassa elintarvikkeitten hintaa, (Puhemies koputtaa) että kuluttajat saavat edullisempia elintarvikkeita. Tosin kauppaketjut ovat ryöstäneet tämän edun.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Se on juuri näin, niin kuin edustaja Laurila sanoi, että jalostuksen ja kaupan voimakas keskittyminen on todella myrkkyä meidän maatalouden selviytymiselle, ja sen takia pitäisi laajentaa tätä kaupan keskittymän keskustelua nimenomaan siihen, miten lähiruokaa, lähijalostusta, markkinointia voidaan vahvistaa.

Haluaisin varmistaa, herra puhemies, että edustaja Kettunen ei ole erkaantunut vanhoista Suomen Maaseudun Puolueen periaatteista. Olen iloinen, jos hän tulee sosialidemokraattien rinnalle siinä, että nyt oikeasti näennäisviljelystä ja perusteettomista tuista kohdistetaan ne vähäiset tuet päätoimisille nuorille muun muassa edullisten lisämaiden hankinnalla ja tekemällä selviä arvovalintoja myös maatalouden tukien osalta.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tähän keskusteluun taisi vastauspuheenvuorolla osallistua edustaja Heikkilä. Puhemiehen ja edustaja Rajamäen yhteiset pahoittelut edustaja Heikkilälle. Eiköhän tämä nyt tullut selväksi. Tämän jälkeen puhujalistaan.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän mielenkiintoisen keskustelun jälkeen palaisin vielä tähän hallituksen esitykseen. Tosiaan näitä nykymuotoisia satovahinkokorvauksia voidaan maksaa hallituksen perustellun esityksen mukaan vielä vuosina 2014 ja 2015.

Olen samaa mieltä, että nyt on tärkeää se, että kun tällä hetkellä ei olemassa olevia vakuutustuotteita ole riittävästi, niin nyt pitää markkinoiden oikealla tavalla toimia. Meillä on tuossa jollain toisella sektorilla ollut valiokunnan tiedossa, että tämä markkinamekanismi ei ole aivan riittävän hyvin lähtenyt toimimaan. Nyt on tärkeää, että se viesti lähtee liikkeelle. Tässähän voi olla niin, että kun markkinat toimivat, niin malli voi olla viljelijöille hyvinkin edullinen riippuen siitä, minkälaisia vaihtoehtoja tulee tarjolle. Aikaa tähän prosessiin on ainakin riittävästi. Uskoisin, että tulosta syntyy.

Me maa- ja metsätalousvaliokunnassa varmasti nimenomaan tämän asian tiimoilta tulemme käymään kyllä perusteellista asiantuntijakeskustelua. Sitten kun se vuosi 2017 tulee, niin silloin viljelijät eivät kerta kaikkiaan voi olla tyhjän päällä, vaan tämän asian tulee olla ratkaistuna.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Rajamäki tuossa totesi, tuilla on toki merkitystä viljelylle, ja kaikella sillä rahalla, mitä valtiovalta maatalouteen satsaa, pitää panostaa siihen, että kannustetaan tuottamaan. Olen siitä täysin samaa mieltä, minkä vuoksi esimerkiksi tämä satovahinkolakikin on arvioitava myöskin siitä näkökulmasta, kannustaako se viljelyyn, johon panostetaan, jolla saadaan lisäarvoa.

Se, mitä nostin jo omassa puheenvuorossani ja mikä tässä on hyvin keskustelussa noussut, on se, että tuotteita tulee olla riittävästi siinä vaiheessa, kun lainsäädäntö astuu voimaan. Se asia täytyy varmistaa ja viime hädässä vaikka siirtää lainsäädännön menoa vielä eteenpäin, mikäli näitä tuotteita ei ole. Tyhjän päälle viljelijää ei saa jättää.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Oleellisen tärkeää tässä satovahinkojen esityksessä, jossa satovahinkoja halutaan korvata enemmän vakuutuspohjalla kuin nykyisellä järjestelmällä, on se, että meillä aidosti on niitä vakuutustuotteita saatavilla.

Nyt on käynyt selväksi, että toisessa laissa, joka hyväksyttiin taannoin, kasviterveyslaissa, myöskin siirrytään samaan tapaan vakuutuspohjaiseen korvausjärjestelmään. Siellä ei olekaan tuotteita olemassa. Lain pitäisi tulla voimaan, tai se laki tulee voimaan ensi vuoden alusta, mutta tuotteita vakuutuksille ei ole. Silloin tätä kasviterveyslakia käsitellessään valiokunta edellytti, että näitä tuotteita pitää olla. Nyt kun niitä ei ole, niin on aivan päivänselvää, että jotakin pitää tapahtua. Joko niitä tuotteita tulee markkinoille, tai sitten tälle laille on siirtymäsäädöksiä tarkasteltava uudelleen. Ei voi olla niin, että viljelijät ja alan toimijat putoavat tyhjän päälle tämän asian myötä, jos markkinat eivät toimi niin kuin niiden on oletettu toimivan. Tämä on oleellisen tärkeä asia myöskin tätä satovahinkolakia arvioitaessa ja sitä käsiteltäessä. On aivan varmaa, että valiokunta tulee tähän kiinnittämään huomiota, niin kuin moni edustaja on jo tässä aiemmin sanonut.

Meillä Suomessa oma ruoka merkitsee niin paljon, että meillä ei ole varaa muuhun kuin omavaraiseen ruuantuotantoon. Talouden, työllisyyden, hyvinvoinnin, terveyden ja vaihtotaseen ja kauppataseen näkökulmasta meillä ei ole varaa tuontiruokaan. Siksi meidän on kaikkemme tehtävä sen eteen, että tämäntyyppiset asiat, jotka vaikuttavat ruuantuotannon tulevaisuuteen ja pitkäjänteisyyteen, joita tämä ala aivan erityisesti vaatii, myöskin huomioidaan. Samaten meidän kasviterveys, eläinterveys: tilanne on niin hyvä, että sitä ei ole varaa meidän menettää. Siksi meidän pitää pitää huoli siitä, että näitä finanssialan tuotteita on myöskin aidosti saatavilla ja ne ovat myös tarpeeksi kattavia.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa on lakiesitys sato- ja tulvavahinkojen korvaamisesta. Mielenkiintoinen keskustelu on käyty ja monissa puheenvuoroissa on tuotu esille se, että näitä vakuutustuotteita ei vakuutusyhtiöillä vielä ole.

Muutamissa puheenvuoroissa on pohdiskeltu sitä, että tämä vakuutus saattaa tulla viljelijöille hyvinkin edulliseksi taikka edullisemmaksi kuin tämä nykyinen käytäntö. Tätä taustaa vasten on syytä varmastikin muistella sitä, että vakuutusyhtiöt, aivan kuten edustaja Kettunen totesi, eivät ole hyväntekeväisyystoimistoja vaan voittoja tavoittelevia yrityksiä.

Kokemuksesta voin kertoa, että jos vakuutusyhtiö joutuu korvaamaan viljelijälle satovahinkoja, niin jollakin tavalla vakuutusyhtiö kyllä niin sanotusti ottaa omansa pois elikkä joko korottaa vakuutuksen hintaa taikka muiden vakuutusten hintaa. En näkisi tätä nyt niin kovin auvoisena viljelijän kannalta, että vakuutus tulee ja korvaa kaiken.

Tosin tässäkin asiassa on kolikolla monta puolta. Hyvänä puolena minä näen tässä sen, että kun nykyisin vakuutukset saattavat roikkua hyvinkin pitkässä kantimessa, niin tässä vakuutuspohjaisessa mallissa viljelijä todennäköisesti saa korvauksen huomattavasti lyhyemmässä ajassa ja viljelijän rahat eivät ole kanissa niin pitkän aikaa kuin tällä hetkellä.

Arvoisa herra puhemies! Suhtaudun kyllä aika kriittisesti tähän uudistukseen ja vielä senkin takia, kun todetaan, että valiokunta seuraa, tai me seuraamme, tätä uudistuksen kehittymistä, kysyn vain, minkälainen mahdollisuus eduskunnalla tai edustajilla on puuttua yksityisten vakuutusyhtiöitten vakuutustarjontaan. Oletan, että he muotoilevat ne omat vakuutuksensa omien lähtökohtiensa pohjalta, ja se on taloudellinen etu.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan haluan jatkaa tuosta, että mehän emme voi pakottaa vakuutusyhtiöitä tekemään tällaisia tuotteita, mutta me voimme luoda pohjan ja edellytykset sille, että se olisi mahdollista, ja jotta niitä syntyy, pitää olla suuri määrä viljelijöitä, jotka kokevat, että heidän kannattaa lähteä tähän mukaan. Sen tähden itse tuossa puheenvuorossani korostin, että pesämunan valtio voisi pistää, esimerkiksi sen 3,5 miljoonaa euroa, joka budjetissa on ollut. Lisäbudjeteillahan, jos on tullut tulvavahinkoja tai satovahinkoja, näitä on aina sitten lisätty. Mutta erityisesti tämä vakuutusmaksuvero: on Euroopan unionin jäsenmaita, jotka eivät ole ottaneet käyttöön tätä veroa tämän vakuutusmaksun yhteydessä, ja sillä voidaan tätä houkuttelevuutta lisätä.

Edelleen haluan todeta, että meillä on paljon viljelijöitä, jotka ovat ottaneet valikoimaansa sellaisia tuotteita, joissa nämä suorat tuet eivät merkitse ollenkaan niin paljon, vaan sen yrittäjän käyttämät ravinteet, kasvinsuojeluaineet ja oma työ merkitsevät hyvin paljon. Sen tähden tätä riskiä viljelijän on pakko turvata tekemällä esimerkiksi vakuutus.

Eli ponnistelkaa nyt tässä talossa sillä tavalla, että meillä olisi tällaisia tuotteita, että vakuutusyhtiöt lähtisivät tähän mukaan.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan jatkaa ja kannattaa erityisesti tätä edustaja Kallin puheenvuoroa. Nimenomaan vakuutushan silloin kannattaa ottaa, jos viljelijä itse on siihen työhönsä panostanut.

Mutta oikeastaan syy siihen, minkä takia vielä pyysin puheenvuoron, on, että unohdin edellisessä puheenvuorossani korjata asiavirheen, joka täällä oli erään edustajan taholta, eli viljelijän omavastuu satovahingosta on 30 prosenttia, ei suinkaan 20 prosenttia, ja itse asiassa tätä omavastuuosuuttakin sitten varmaan erityyppisillä vakuutuksilla kukin voi pohtia.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sanoin tuossa aiemmassa omassa puheenvuorossani, että uusi vakuutustuotekorvausjärjestelmä varmasti tarvitsee myös valtiovallan näkemyksiä ja epäilemättä myös osanottoa, ja sitä taustaa vasten kyllä on syytä lämpimästi kannattaa edustaja Kallin näkemyksiä siitä, että niitä panostuksia, joita nyt on tähän mennessä käytetty näihin satovahinkokorvausjärjestelmiin, olisi syytä jollakin tavalla hakea pönkittämään tätä uutta korvausjärjestelmää, jotta nämä tuotteet olisivat sellaisia, että vakuutusyhtiöitten niitä kannattaa tehdä ja viljelijöitten kannattaa niitä sitten turvakseen ottaa. Tähän samaan liittyy tietysti tuon vakuutusmaksuveron poistamismahdollisuus. Sitä on syytä vakavasti harkita.

Muutoin vielä tähän muutokseen: Kuten täällä edustaja Kalli ja muutamat muut ovat jo todenneet, niin EU:n valtiontukisäädökset käytännössä tarkoittavat sitä, että nykyisen kaltaista satovahinkokorvausjärjestelmää ei pystytä jatkamaan kovinkaan pitkään, ja siinä mielessä on hyvä, että nyt haetaan tällaista kahden vuoden siirtymäaikaa, jonka aikana ehditään nämä vakuutusmallit kaiken kaikkiaan rakentamaan. On myös syytä kiinnittää huomiota siihen, että "ala itse" eli satovahinkoneuvottelukunta itse näkee järkevänä tällaisen satovahinkovakuutusjärjestelmän aikaansaamisen.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä kun tarkasti kuuntelee, niin Kallin ja Korhosen puheenvuorot vähän viittaavat siihen, että vakuutusyhtiötkin tarvitsevat porkkanarahoja siihen, että ne lähtevät perustamaan tämmöisiä vakuutuksia, että viljelijöitten mahdollisesti saamat korvaukset valtiolta menevätkin suoraan vakuutusyhtiöille tulevaisuudessa. Tietystihän voi- daan miettiä sitä, että mikä on suurtilallisen näkemys siitä, käytetäänkö vakuutuksia vakuutussuunnitteluun: pyritäänkin saamaan vakuutusyhtiöltä korvauksia sen sijaan, että saataisiin vain korvaus menetetystä sadosta.

Keskustelu päättyi.