Täysistunnon pöytäkirja 96/2006 vp

PTK 96/2006 vp

96. TORSTAINA 5. LOKAKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi metsästyslain 23 §:n muuttamisesta

 

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys aikaan sopivasta lainsäädännöstä: odotetaan, että on tämmöisiä voimakkaasti leviäviä eläintauteja, ja niitten leviämistä pyritään tehokkaasti estämään ja antamaan nyt sitten lääninhallituksille valtuuksia tehdä rajoittavia päätöksiä. Tämä on ihan ok.

Mutta, arvoisa puhemies, tämmöisessä toimeliaisuudessa piilee myöskin omalla tavallansa vaaransakin elikkä se, että näitä valtuuksia käytetään myöskin muihin tarkoituksiin. Nämä näkökohdat herättivät aika tavalla paljon keskustelua valiokunnassa. Päädyttiin kuitenkin lyhyimmän kaavan mukaiseen johtopäätökseen ja ehdottamaan, että lakiehdotus hyväksytään muuttamattomana. Mutta kannatti minusta tuoda tämä näkökohta myöskin pöytäkirjaan esille virkamiehiä varten siinä vaiheessa, kun tätä lakia sovelletaan, jos sitä nyt koskaan sovelletaan käytäntöön, nimittäin se, että rajansa sitten kaikella.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä siis todetaan, että lääninhallitus voisi määräajaksi kieltää metsästyksen tai rajoittaa sitä helposti leviävien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi. Tämä saattaa olla todella, niin kuin ed. Pulliainen totesi, kuollut hallituksen esitys sen suhteen, että sitä ei ehkä koskaan toteuteta.

Mutta tähän metsästykseen haluaisin viitata siltä osin, että on aika tavalla intohimoa päästä metsästämään pieniin eteläisen Suomen kansallispuistoihin. Se on kyllä sellainen ongelma, joka on nähtävä sitä taustaa vasten, että kansallispuistot, nämä vanhat eteläisen Suomen pienet kansallispuistot, on perustettu nimenomaan aivan muuta varten kuin metsästystä varten. Niihin ei myöskään liity mitään ikiaikaisia oikeuksia niin kuin pohjoisen Suomen suuriin kansallispuistoihin, jotka ovat toisessa asemassa tämän suhteen.

Näin ollen, kun tiedämme, että näitä asioita on pitkään, jo viime vuoden aikana, edellisillä valtiopäivillä ja edelleenkin valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön toimesta, viittaan tässä siihen, että toivon mukaan järki voittaa ja pystytään nämä asiat hoitamaan. Nykyinen metsästyslaki ja laki kansallispuistosta mahdollistaa haittaeläinten, esimerkiksi minkin, poistamisen, siitä ei ole kysymys. Myöskin näen niin, että hirvenajo tietyissä olosuhteissa on mahdollista, mutta ei metsästys.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sillä asialla, minkä ed. Tiusanen otti nyt esille, ei ole tämän asian kanssa tietysti mitään tekemistä pienemmässäkään määrin.

Mutta en voi olla, arvoisa puhemies, toteamatta ed. Tiusaselle, että se keskeinen asia niissä tapauksissa, mistä te ymmärtääkseni nyt puhutte, on hirvenmetsästys. Tällä hetkellä me joudumme, oli intohimoja tai ei, hirvikantaa vähentämään sen takia, että liikenneonnettomuuksien vaara on noussut ihan merkittävästi. Meillä on aivan liikaa hirviä monella alueella. Tietysti, jos on olemassa suojeltu alue, viisas eläin menee sinne, ja sillä tavalla on kyse pyrkimyksestä säädellä sitä kantaa ihmisen kannalta kohtuullisella tavalla. Kysymyshän ei ole siitä, että hirvikanta olisi uhanalainen, vaan siitä, että sen kanta on säädelty oikealle tasolle. Siinä yhteydessä täytyy olla järki kaikkiin suuntiin käytössä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Samoin kuin ed. Pulliainen, olisin samalla kannalla, että kyllä kansallispuistoissa pitää sallia hirvenmetsästys. On liikenteen kannalta varsinkin Etelä-Suomessa erittäin vaarallista, jos hirvikanta on liian suuri. Samaten taimikon tuhot siellä, missä se hirvipopulaatio talvehtii, ovat melkoiset. Ei ole mitään järkeä syöttää taimikoita hirville ja sitten verorahoilla maksaa metsänomistajille. Pitää kasvattaa puut isoiksi ja jatkojalostaa ja viedä maailmalle.

Olisin valmis myös muunkinlaiseen pienimuotoiseen metsästykseen kansallispuistoissa. Siten ne olisivat monimuotoisessa käytössä. Jänikset siellä juoksevat ja koirat, niin ne ovat ikiaikoina juosseet. Silloin, kun ihmisiä on vähemmän ollut, niitä on metsästetty. Nimenomaan hirvenmetsästys pitää sallia.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka asia ei tietenkään koske nimenomaan tätä muutosta, metsästyslain 23 §:ää, se kuitenkin koskee metsästyslakia ja niitä pyrkimyksiä, mitä maa- ja metsätalousministeriön suunnalla on ollut. Toistan, minkä jo sanoin, ed. Kangas, on hyvä tässä kommentoida: Pohjoisen Suomen suurissa kansallispuistoissa on metsästys mahdollista. Me olemme vasta lait säätäneet, siellä on oma käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka osoittaa, miten ja missä. Mutta sitten eteläisen Suomen usein vanhoissa, pinta-alaltaan pienissä kansallispuistoissa hirvikanta eittämättä voi, jossakin Forssan seudulla Hämeessä, olla paikoin erityisen suuri, myös lähellä kansallispuistoja. Niitten koko on niin pieni, että siellä pystytään hirvenajoja ja varsinainen metsästys suorittamaan kansallispuiston ulkopuolella. Hirvenajoa vastaan, niin kuin omassa puheenvuorossani totesin, en ole. Näin ollen tämä tasapaino valtakunnallisesti löytynee järkevästi siitä, että on erilaisia kansallispuistoja.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun metsästyksestä kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla: minusta on ihan välttämätöntä, että hirvien karsinta voidaan tehdä. Itse olen myöskin sitä mieltä, että myöskin avoin keskustelu tulee käydä muun metsästyksen osalta, ettei vaivihkaa, salaa, näitä päätöksiä tehdä. Käydään avoin keskustelu ja tehdään päätökset. Olen kyllä valmis hyväksymään metsästyksen silloin, kun metsien monimuotoisuus tai biodiversiteetti ei vaadi tätä metsästyskieltoa. Olen suhteellisen vapaan käytännön kannalla.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle vielä hirven tavoista: se on "viisas eläin", oppii erinomaisen nopeasti, missä sitä ei jahdata, ja voi keskittyä kymmeniä, jopa 30, 40 hirveä muutaman hehtaarin alueelle. Siitä tässä on kysymys, mistä te puhutte täällä. Siis sen takia pitää tämän niin sanotun talonpoikaisjärjen olla mukana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! En itse ole mikään metsästäjä enkä hirvenajaja, mutta käsittääkseni hirvi pystytään ajamaan näiltä pieniltä kansallispuistoalueilta pois, ja tietääkseni tämä keskustelu kulkee nyt ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöiden välillä. Ympäristöministeriö johtaa tätä työryhmää, ja uskon itse, että sieltä löytyy järkevä lähtökohta. Tuo ed. Hännisen oliko se vapaamielinen lähestymistapa (Ed. Hänninen: Vapaampi!) — vapaampi lähestymistapa — tietysti on juuri kansallispuiston ja luonnon ongelma, kun tämä vapaus on ollut ihmisen vapautta ja hän on nämä lait ja vapauden rajat määritellyt ja näin ollen muu luonto on usein saanut olla sitten väistyvänä. Vanha perinne 1800-luvulta alkaen, ehkä jo sieltä ihan vuosisadan alkupuolelta, lähti siitä ehkä romanttisesta ajattelusta, että on olemassa alueita, joilla pyritään säilyttämään luontoa sellaisena kuin se on ilman tätä ihmisen määritelmää vapaudesta.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​