5) Hallituksen esitys laiksi metsästyslain 23 §:n
muuttamisesta
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys
aikaan sopivasta lainsäädännöstä:
odotetaan, että on tämmöisiä voimakkaasti
leviäviä eläintauteja, ja niitten leviämistä pyritään
tehokkaasti estämään ja antamaan nyt sitten
lääninhallituksille valtuuksia tehdä rajoittavia
päätöksiä. Tämä on
ihan ok.
Mutta, arvoisa puhemies, tämmöisessä toimeliaisuudessa
piilee myöskin omalla tavallansa vaaransakin elikkä se,
että näitä valtuuksia käytetään
myöskin muihin tarkoituksiin. Nämä näkökohdat
herättivät aika tavalla paljon keskustelua valiokunnassa.
Päädyttiin kuitenkin lyhyimmän kaavan
mukaiseen johtopäätökseen ja ehdottamaan,
että lakiehdotus hyväksytään
muuttamattomana. Mutta kannatti minusta tuoda tämä näkökohta
myöskin pöytäkirjaan esille virkamiehiä varten
siinä vaiheessa, kun tätä lakia sovelletaan,
jos sitä nyt koskaan sovelletaan käytäntöön,
nimittäin se, että rajansa sitten kaikella.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä siis todetaan,
että lääninhallitus voisi määräajaksi
kieltää metsästyksen tai rajoittaa sitä helposti
leviävien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi.
Tämä saattaa olla todella, niin kuin ed. Pulliainen
totesi, kuollut hallituksen esitys sen suhteen, että sitä ei
ehkä koskaan toteuteta.
Mutta tähän metsästykseen haluaisin
viitata siltä osin, että on aika tavalla intohimoa
päästä metsästämään
pieniin eteläisen Suomen kansallispuistoihin. Se on kyllä sellainen
ongelma, joka on nähtävä sitä taustaa
vasten, että kansallispuistot, nämä vanhat
eteläisen Suomen pienet kansallispuistot, on perustettu
nimenomaan aivan muuta varten kuin metsästystä varten.
Niihin ei myöskään liity mitään
ikiaikaisia oikeuksia niin kuin pohjoisen Suomen suuriin kansallispuistoihin,
jotka ovat toisessa asemassa tämän suhteen.
Näin ollen, kun tiedämme, että näitä asioita
on pitkään, jo viime vuoden aikana, edellisillä valtiopäivillä ja
edelleenkin valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön
ja ympäristöministeriön toimesta, viittaan
tässä siihen, että toivon mukaan järki
voittaa ja pystytään nämä asiat
hoitamaan. Nykyinen metsästyslaki ja laki kansallispuistosta
mahdollistaa haittaeläinten, esimerkiksi minkin, poistamisen,
siitä ei ole kysymys. Myöskin näen niin,
että hirvenajo tietyissä olosuhteissa on mahdollista,
mutta ei metsästys.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Sillä asialla, minkä ed.
Tiusanen otti nyt esille, ei ole tämän asian kanssa
tietysti mitään tekemistä pienemmässäkään
määrin.
Mutta en voi olla, arvoisa puhemies, toteamatta ed. Tiusaselle,
että se keskeinen asia niissä tapauksissa, mistä te
ymmärtääkseni nyt puhutte, on hirvenmetsästys.
Tällä hetkellä me joudumme, oli intohimoja
tai ei, hirvikantaa vähentämään
sen takia, että liikenneonnettomuuksien vaara on noussut
ihan merkittävästi. Meillä on aivan liikaa
hirviä monella alueella. Tietysti, jos on olemassa suojeltu
alue, viisas eläin menee sinne, ja sillä tavalla
on kyse pyrkimyksestä säädellä sitä kantaa
ihmisen kannalta kohtuullisella tavalla. Kysymyshän ei
ole siitä, että hirvikanta olisi uhanalainen,
vaan siitä, että sen kanta on säädelty
oikealle tasolle. Siinä yhteydessä täytyy
olla järki kaikkiin suuntiin käytössä.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Samoin kuin ed. Pulliainen, olisin samalla
kannalla, että kyllä kansallispuistoissa pitää sallia
hirvenmetsästys. On liikenteen kannalta varsinkin Etelä-Suomessa
erittäin vaarallista, jos hirvikanta on liian suuri. Samaten
taimikon tuhot siellä, missä se hirvipopulaatio
talvehtii, ovat melkoiset. Ei ole mitään järkeä syöttää taimikoita
hirville ja sitten verorahoilla maksaa metsänomistajille.
Pitää kasvattaa puut isoiksi ja jatkojalostaa
ja viedä maailmalle.
Olisin valmis myös muunkinlaiseen pienimuotoiseen metsästykseen
kansallispuistoissa. Siten ne olisivat monimuotoisessa käytössä.
Jänikset siellä juoksevat ja koirat, niin ne ovat
ikiaikoina juosseet. Silloin, kun ihmisiä on vähemmän
ollut, niitä on metsästetty. Nimenomaan hirvenmetsästys
pitää sallia.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Vaikka asia ei tietenkään
koske nimenomaan tätä muutosta, metsästyslain
23 §:ää, se kuitenkin koskee metsästyslakia
ja niitä pyrkimyksiä, mitä maa- ja metsätalousministeriön
suunnalla on ollut. Toistan, minkä jo sanoin, ed. Kangas,
on hyvä tässä kommentoida: Pohjoisen
Suomen suurissa kansallispuistoissa on metsästys mahdollista.
Me olemme vasta lait säätäneet, siellä on oma
käyttö- ja hoitosuunnitelma, joka osoittaa, miten
ja missä. Mutta sitten eteläisen Suomen usein
vanhoissa, pinta-alaltaan pienissä kansallispuistoissa
hirvikanta eittämättä voi, jossakin Forssan
seudulla Hämeessä, olla paikoin erityisen suuri,
myös lähellä kansallispuistoja. Niitten koko
on niin pieni, että siellä pystytään
hirvenajoja ja varsinainen metsästys suorittamaan kansallispuiston
ulkopuolella. Hirvenajoa vastaan, niin kuin omassa puheenvuorossani
totesin, en ole. Näin ollen tämä tasapaino
valtakunnallisesti löytynee järkevästi
siitä, että on erilaisia kansallispuistoja.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun metsästyksestä kansallispuistoissa
ja muilla suojelualueilla: minusta on ihan välttämätöntä,
että hirvien karsinta voidaan tehdä. Itse olen
myöskin sitä mieltä, että myöskin
avoin keskustelu tulee käydä muun metsästyksen
osalta, ettei vaivihkaa, salaa, näitä päätöksiä tehdä.
Käydään avoin keskustelu ja tehdään päätökset.
Olen kyllä valmis hyväksymään
metsästyksen silloin, kun metsien monimuotoisuus tai biodiversiteetti
ei vaadi tätä metsästyskieltoa. Olen
suhteellisen vapaan käytännön kannalla.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle vielä hirven tavoista:
se on "viisas eläin", oppii erinomaisen nopeasti, missä sitä ei jahdata,
ja voi keskittyä kymmeniä, jopa 30, 40 hirveä muutaman
hehtaarin alueelle. Siitä tässä on kysymys,
mistä te puhutte täällä. Siis
sen takia pitää tämän niin sanotun
talonpoikaisjärjen olla mukana.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! En itse ole mikään metsästäjä enkä hirvenajaja,
mutta käsittääkseni hirvi pystytään
ajamaan näiltä pieniltä kansallispuistoalueilta
pois, ja tietääkseni tämä keskustelu
kulkee nyt ympäristö- ja maa- ja metsätalousministeriöiden
välillä. Ympäristöministeriö johtaa
tätä työryhmää, ja
uskon itse, että sieltä löytyy järkevä lähtökohta.
Tuo ed. Hännisen oliko se vapaamielinen lähestymistapa (Ed.
Hänninen: Vapaampi!) — vapaampi lähestymistapa — tietysti
on juuri kansallispuiston ja luonnon ongelma, kun tämä vapaus
on ollut ihmisen vapautta ja hän on nämä lait
ja vapauden rajat määritellyt ja näin
ollen muu luonto on usein saanut olla sitten väistyvänä.
Vanha perinne 1800-luvulta alkaen, ehkä jo sieltä ihan
vuosisadan alkupuolelta, lähti siitä ehkä romanttisesta ajattelusta,
että on olemassa alueita, joilla pyritään
säilyttämään luontoa sellaisena
kuin se on ilman tätä ihmisen määritelmää vapaudesta.
Yleiskeskustelu päättyy.