Täysistunnon pöytäkirja 96/2006 vp

PTK 96/2006 vp

96. TORSTAINA 5. LOKAKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys laiksi perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta

 

Valto  Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti. Niin kuin hallituksen esityksessä lukee, esityksessä ehdotetaan muutettavaksi perhehoitajalakia korottamalla perhehoitajalle maksettavan hoitopalkkion vähimmäismäärää 300 eurolla perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kalenterikuukaudessa ja luopumalla palkkion enimmäismäärän sääntelystä. Tämän lisäksi perhehoitajalle maksettavaa kulukorvausta ja käynnistämiskorvausta koskevat säännökset siirrettäisiin asetuksesta lain tasolle ja sen lisäksi vielä samalla korotettaisiin kulukorvauksen vähimmäismäärä 350 euroon perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kalenterikuukaudessa ja luovuttaisiin kulukorvauksen enimmäismäärän sääntelystä.

Valiokunta on omassa kannanotossaan todennut: "Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena." Näin ollen se puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Tähän sisältyy vastalause, ja äsken kun katselin tuonne saliin, niin pelkäsin, että ketään vastalauseen esittäjää ei ole paikalla. Nyt onneksi ed. Rauhala näyttää olevan paikalla. Jos näin ei olisi ollut, niin olisin tullut kysyneeksi, mitä varten vastalause yleensä on tehty.

Esityksen tavoitteena on parantaa perhehoidon asemaa sijaishuoltojärjestelmässä. Perhehoitajia ei ole ollut riittävästi saatavilla, mikä osaltaan on lisännyt ammatillisten perhekotien ja laitoshuollon tarvetta. Valiokunta katsoo, että hoitopalkkion ja kulukorvauksen vähimmäismäärien korottamisella ja enimmäismäärien sääntelystä luopumisella voidaan tukea perhehoitajaksi ryhtymistä ja perhehoitajana jatkamista sekä edistää kuntien mahdollisuuksia perhehoidon kehittämiseen.

Lakiehdotuksen mukaisten euromäärien lisäksi 1.1.2006 vahvistettuja palkkioita ja korvauksia tarkistetaan vuoden 2007 alusta lukien indeksien muutosta vastaavasti. — Tästä asiasta ei enempää.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tällä esityksellä halutaan tukea perhehoidon asemaa sijaishuollon muotona. Tällä hetkellä perhehoitajan työstä saatu korvaus on pieni. Perhehoitajia on nykypäivänä vaikea löytää, vaikka tämän tärkeän työn tekijöitä tarvittaisiin koko ajan lisää.

Hallitus esittää nyt hoitajien palkkion vähimmäismäärän nostamista 300 euroon ja luopumista palkkion enimmäismäärän säätelystä sekä kulukorvausten vähimmäismäärän nostamista 350 euroon, samoin luopumista sen enimmäismäärän sääntelystä. Hallitus on esityksellään oikealla asialla. Mutta kuten vastalauseessakin todetaan, lasten huostaanottojen määrä on kasvanut seitsemässä vuodessa neljänneksen.

Minusta tätä asiaa pitäisi tarkastella laajemmin. Yksi iso perheitä hajottava tekijä on työttömyys ja köyhyys. Minä näen selvän yhteyden huostaanottojen määrän kasvulla ja sillä, että tässä maassa on EU:n mittapuun mukaan 600 000 köyhää ihmistä, joista 120 000 on lapsia. Näitten perheitten tukeminen ja auttaminen ennalta, ennen kuin joudutaan turvautumaan huostaanottoon ja sijaisperheisiin, on erittäin tärkeää. Peräänkuulutan tässä ennakoivaa tukitoimintaa. Yhdenkään lapsiperheen ei pitäisi joutua hyvinvointivaltiossa kokemaan köyhyyttä. Pitää muistaa, että huostaanottojen määrä kasvoi rajusti, kun viinaveroa nostettiin. Onko niin, että viinan veroale maksatetaan nyt lapsilla?

Hallituksen esityksessä perhehoitolain muuttamisesta yleistä kustannustason nousua ei ole otettu huomioon. Valiokunnan mietintöön sisältyvässä vastalauseessa sanotaan, että todellisessa elämässä perhehoitajille on jo viime vuonna maksettu kulukorvauksia keskimäärin 400 euroa kuussa. Hallituksen tekemä korotusesitys on siis liian pieni. Kannatan vastalausetta. Sekä palkkion että kulukorvauksen vähimmäismäärä pitää nostaa 400 euroon.

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on todettu, tämä hallituksen esitys korottaa siis hoitopalkkioiden ja kulukorvauksien vähimmäismääriä ja poistaa enimmäissääntelyn. Sehän on totta, että perhehoitajista on koko maassa huutava pula ja samanaikaisesti lasten ja nuorten huostaanotot ovat rajusti lisääntyneet. Näiltä osin uskonkin, että tämä laki tulee houkuttelemaan nykyistä enemmän ihmisiä perhehoitajiksi. Perhehoitajien asemaa on kuitenkin jatkossakin parannettava, ja auttamatta vanhentunut perhehoitajalaki tulisikin viimeistään ensi kaudella korjata.

Hyvin tuettu ja laadukkaasti järjestetty perhehoito on inhimillinen hoitomuoto, ja se on toisaalta myös useimmiten hyvin paljon edullisempi hoitomuoto kuin laitoshoito, kuten tässä ed. Kangas peräänkuulutti.

Tämä istuu erittäin hyvin tulossa olevaan lastensuojelulain kokonaisuudistukseen. Näiltä osin kunnilla ja tietysti vaikeassa tilanteessa olevilla perheillä ja lapsilla on lainsäädännön osalta perusasiat kunnossa. Toivon, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa kuitenkin vakavasti mietittäisiin, millä tavoin termistöä voitaisiin muuttaa, koska useimmiten perhehoitajat sekoitetaan ammattimaisten perhekotien toimintamalliin, jossa on kuitenkin aivan toisenlaisesta mallista kyse.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys, samoin kuin nuo kaksi seuraavaakin, kuuluu tähän hallituksen laajaa julkisuutta ainakin vähän aikaa nauttineeseen viimeisimpään köyhyyspakettiin. Tekisi mieleni käyttää ilmausta niukkas- tai pitäisikö sanoa hiukkasköyhyyspaketti. Valiokunnan tekstikin osoittaa tässä tapauksessa, millä tavalla nämä attribuutit ovat kuvaavia. Valiokunta on toivonut, että kun vähimmäismäärää korotetaan ja enimmäismäärä poistetaan, niin tämä muutos heijastuisi myöskin korkeampiin palkkioihin eikä vain vähimmäismäärään. Kunnilla on ollut viime aikoina tapana kuitenkin aika tiukasti pitäytyä vähimmäismäärissä johtuen kuntien taloudellisesta tilanteesta, ja silloinhan tämä tarkoittaa sitä, että pakottavasti tämä vaikuttaa todellakin vain niihin hoitopalkkioihin ja kulukorvauksiin, jotka ovat alle vähimmäismäärän, ja muihin ei. No, toivotaan, että vaikuttaa. Mutta joka tapauksessa nämä palkkiot ovat olleet liian pieniä ja ovat keskimäärinkin liian pieniä. Siksi, kun itselläni ei ollut tilaisuutta olla valiokunnassa paikalla, kun tätä lopullisesti käsiteltiin, ilmoitan tässä yhteydessä kannattavani vastalauseessa esitettyä pykälämuutosta ja samoin tulen tekemään myöskin tuon omaishoitajia koskevan lakiesityksen yhteydessä.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen arvioidaan koskevan noin 1 100:a hoitajaa, ja kysymys ei ole suinkaan pienestä määrästä. Perhehoitohan on inhimillistä, se on usein sitä myös sen jälkeen, kun perhehoidossa ollut huostaanotettu lapsi ja nuori on aikuistunut. Usein tukiyhteys säilyy perheeseen täysi-ikäisyyden jälkeenkin. Avohuollon tuki on tärkeää, ja sillä pyritään moni lastensuojelutilanne ratkaisemaan, mutta toisaalta välillä on tilanteita, joissa avohuollon tukea käytetään hyväksi ja huostaanotto siirtyy liian kauaksi eteenpäin sen takia.

Perhehoitajia tarvitaan yhä lisää, ja esimerkiksi täällä Helsingissä meillä on ollut jatkuvasti ongelmana se, että me emme saa riittävästi perhehoitajia. Heille olisi paljon suurempi tarve, ja uskon nyt, että tämä palkkion korotus ja enimmäismäärän poisto mahdollistavat uudet toimintatavat myös täällä, mahdollistavat sen, että myös palkkioilla ja kulukorvauksen nostolla voimme vaikuttaa halukkuuteen ryhtyä perhehoitajiksi ja jatkaa perhehoitajina työskentelyä niiden osalta, jotka jo nyt ovat valinneet tämän arvokkaan tavan auttaa lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat pysyviä aikuissuhteita.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! On kysymys tärkeästä laista, perhehoitajalaista. Valiokunnassa tämän asian käsittely eteni hyvinkin sutjakkaasti, nopeasti. Ehkä on hyvä, että siellä menevät nopeasti jotkut asiat, jotka ovat aika selkeitä, mutta tässä hallituksen esityksessä on vain määrätty euromäärä ja kaksi pykälää eikä laajemmin käsitellä kokonaisuudessaan perhehoitajan työhön ja koko lastensuojelutyöhön liittyviä kysymyksiä.

Tässä on jo mainittu tämä vastalause, joka on liitetty näihin molempiin pykäliin, mitkä tässä on, sekä hoitopalkkion vähimmäismäärän korottamiseen että sitten kulukorvauksiin. Vastalauseessa korotukset ovat suurempia. Katson, että ne ovat aivan oikeutetusti suurempia, koska täällä on jo tullut esille ei pelkästään perhehoitajan työn arvokkuus yleisellä tasolla, vaan se, millä tavalla perhehoitajia on saatavissa. Siinä tapahtuu koko ajan muutoksia. Kuitenkin, niin kuin erään asiantuntijan lausunnosta on selvästi luettavissa, perhehoito on paitsi inhimillisin, myös kevein taloudellisesti ja tuloksellisin keino huolehtia näistä lapsista, nuorista ja kehitysvammaisista ja myös vanhuksista, joita perhesijoituksessa voi olla, mielenterveyskuntoutujista ja muista hoivan tarvitsijoista.

Usein perhehoidossa, joka tapahtuu perhehoitajan kotona, syntyy pitkiä, kiinteitä hoitosuhteita, voi sanoa, kiintymyssuhteita. Tämä nimenomaan on se hoitava ja kantava ja parantava seikka, jolla on merkitystä mielestäni tuloksellisuuteen. Tässä näen sen tuloksellisuuden ihan päivittäisessä hyvinvoinnissa. Sillä vuorovaikutussuhteella, mitä perhekodissa syntyy, voidaan saada aikaan hyvää oloa ja inhimillistä oloa lapsille ja hoidettaville. Monet perhehoitajat, jotka ovat pitkään tätä työtä tehneet, voivat kertoa, että he ovat pienestä vauvasta lähtien hoitaneet aikuisuuteen ja aikuisuudesta aina sinne vanhuuteen suhde on säilynyt ja ei ole siis pelkästään kysymys siinä kodissa olosta, vaan on tullut perheenjäsen, johon pidetään yhteyttä vielä perheestä lähtemisen jälkeen. Tietenkin jo lainkin mukaan jälkihuollon toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä, mutta myös senkin jälkeen, kun jälkihuollon toimenpiteet loppuvat.

Jos me nyt puhumme, että meillä ihmisten hoidossa viranomaiset tulevat mukaan silloin, kun eivät omaiset ja suku ja lähi-ihmiset voi auttaa vapaaehtoisesti eikä erilaisten hyväntekeväisyys- ym. järjestöjen kautta pystytä auttamaan, ei ole resursseja, niin meillä on tämmöinen muoto, joka on aivan laillinen ja siten sillä on turvattu rakenne. Mutta se on hyvin inhimillinen ja hyvä tapa hoitaa lapsia aikuisuuteen ja siitä eteenpäin. Monetkin perhehoitajat sanovat, että kaikki se, mikä lasten ja näitten hoidettavien kohdalla ilman tätä perhehoitomahdollisuutta tapahtuisi, jää pois, monet sosiaalitoimessa tai oikeusistuimissa olot, vankiloissa olot jne. Pystytään siis tekemään ennalta ehkäisevää työtä.

Syy, miksi erityisesti meidän tulee arvostaa tätä perhehoitajatyötä ja kaiken kaikkiaan lastensuojelutyötä, on se, että monetkaan hoidettavat eivät ole hyvin helppoja kaiken kaikkiaan. On moniongelmaisuutta ja monivammaisuutta, ja sitä kun sitten rakkaudella ja inhimillisyydellä hoidetaan, siitä tulee ansaita hyvä palkkio ja korvaukset, jotta sitä työtä jaksetaan tehdä.

Tilastoista on nähtävissä, että jos esimerkiksi vertaamme Suomea ja Ruotsia ja Norjaa, niin meillä perhehoitajien määrä koko ajan vähenee ja perhehoidossa olevien lasten määrä sitä myötä vähenee verrattuna Ruotsiin. Voi sanoa, ettei ole hyväksi suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, että perhehoitajaprosentit ovat paljon korkeammat Ruotsissa ja Norjassa. Toivoisin, että me pääsisimme samaan kuin näissä muissa Pohjoismaissa on päästy.

Tässä vastalauseessa siis 2 §:ään, hoitopalkkioon, ja 3 §:ään, kustannusten korvaamiseen, euromäärät esitämme suurempina, ja tulen sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään nämä pykälämuutosehdotukset, että laki käsiteltäisiin näitten pykälien mukaan, niin kuin ne on näissä pykälissä 2 ja 3 esitetty. Vielä haluan perusteeksi ottaa sen, että esimerkiksi Kuntaliiton valiokunnalle antamassa lausunnossa todetaan, että perhehoitajalle maksetut hoitopalkkiot ja kulukorvaukset ylittivät jo vuonna 2004 keskimäärin hallituksen esityksen mukaiset vähimmäismäärät. Perhehoitajaliiton selvityksen mukaan vuonna 2005 keskimääräinen kulukorvaus oli 4 000 euroa kuukaudessa. Tämäkään ei riitä kattamaan lapsen perheelle aiheuttamia kuluja. Palkkioita koskeva korotusehdotus on myös pohjoismaisessa vertailussa alhainen. Muissa Pohjoismaissa perhehoitoa on määrätietoisesti tuettu ja siten on pystytty lisäämään tämän tärkeän kasvatustyön tarjoajia, tätä avotyömuotoa, niin kuin täällä jo mainittiin.

Jos verrataan taloudellisia kustannuksia esimerkiksi laitoshoitoon ja ammatilliseen perhekotiin, niin jos vuorokausikustannus perhehoidossa on muutama kymmenen euroa eli vähän yli 40 euroa, niin se sitten esimerkiksi ammatillisen perhekodin kohdalla on 133 euroa eli kolminkertainen. Tietenkin laitoshoitoon verrattuna ero on vielä suurempi. Kyllä näkisin, että tässä olisi voitu ottaa pohjaksi se, mikä on nyt se arkitilanne tai konkreettinen tilanne kustannusten ja kulujen kohdalla perhehoitajien työssä, ja olisi lähdetty sitä korotusta rakentamaan siitä käsin.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Anteeksi, että olin vähän hidas. Kun olen rauhallinen luonteen laadultani, en aina kerkiä mukaan. Joku äsken kyllä sanoi, että aika nopeasti esittelet nämä valiokunnan kannanotot.

Kiinnitin ed. Rauhalan puheenvuorossa huomion siihen, että aika nopeasti ne asiat käsitellään valiokunnassakin. Minä nyt uskon, että ed. Rauhala ei tältä osin tarkoittanut, että tätä lakia ei olisi riittävästi pystytty käsittelemään. Tähänhän on merkitty kolme tahoa, jotka kiinteästi ovat tämän lain valmistelussa olleet mukana ja joita voi pitää hyvinä asiantuntijoina. Sen lisäksi pyytäisin opposition edustajaakin huomioimaan, että meillä on 52 lakiesitystä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsiteltävänä ja silloin tämän tyyppiset kysymykset, joista nyt tässä on kysymys, voidaan hoitaa tälläkin tavoin. Mutta uskon, ettei tästä ole ollut kysymys.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies ja arvoisa valiokunnan puheenjohtaja! Todella en tarkoittanut sitä, että liian vähän käsiteltiin, vaan sitä, että kun hallituksen linjaus tässä on tämä, niin on edetty, niin kuin sanotaan, lyhyemmän kaavan mukaan. Tietenkin koen, että meillä valiokunnassa, jos asiantuntijoita esittää lisää, kyllä siihen mahdollisuudet on ollut, että olisin voinut varmasti saada lisää siihen. Kyllä olen täysin hyväksynyt sen toimintatavan ja aikataulun, millä tavalla tätä on käsitelty. Mutta jotenkin vaan tuntuu siltä, että jatkossa ainakin, kun tätä lastensuojelukysymystä tarkastellaan, voitaisiin näitä enemmän ja laajasti käsitellä ja syvemmin sitten puuttua tähän.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on hyvää tarkoittava, mutta vastalause on vielä parempi. Siksi kannatankin sitä. Mutta ihan niin kuin täällä ed. Rauhala jo sanoi aikaisemmin, ihan varmasti nämä asiat pitää käsitellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa nopeasti, koska työn määrä on suuri, mutta siitä huolimatta jatkossa pitää kiinnittää huomiota myös asian tärkeyteen ja siihen syvyyteen, koska kyse on tulevista elämistä, jos nyt saa sanoa näin.

Perhehoitohan on paljon inhimillisempää ja yhteiskunnalle edullisempaa kuin laitoshoito. Siksi pidän tätä hallituksen linjaa oikeana. Tiedän, että perhehoitajat tekevät erittäin arvokasta työtä ja monta kertaa ne suhteet perheen ja näitten hoitolasten välillä ovat pitkäkestoisia ja jatkuvat senkin jälkeen, kun nämä lapset ovat aikuisia, hyvinkin lämpiminä ja läheisinä. Olen siitä saanut nähdä käytännön esimerkkejä.

Siitä huolimatta mielestäni perheiden hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota, jaksamista on tuettava työelämässä ja perheitä on tuettava enemmän. Tällä tarkoitan jaksamista ja henkistä osaamista ja koulutusta ja kasvatuksessa neuvomista. Meidän ei tarvitse kuin avata silmämme, kun lähdemme ulos asioimaan tai kaupungille ja kylille hoitamaan asioita, kun huomaamme, kuinka paljon perheissä on hätää, sairautta ja henkistä pahoinvointia. Juuri niin kuin täällä puhuttiin, työn menettämisen uhka tai työttömyys, lähinnä työn menettämisen uhka, on suuri stressitekijä, ja se heijastuu tietenkin perheissä.

Päämäärän tulee olla se, että ongelmiin puututaan ennen kuin perhehoitoa tarvitaan. Tietoa on lisättävä neuvoloissa, kouluissa, työpaikoilla ja kaikkialla, missä se vain suinkin on mahdollista. Kysymys on siitä, että meidän on puututtava ihmisten hätään mahdollisimman nopeasti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakimuutoshan nyt on taas osa sitä sosiaali- tai köyhyyspakettia, mistä jo ed. Virtanen puhui. Hallitushan tuo meille lukuisia tämmöisiä yhden kahden pykälän muutoksia eikä kuitenkaan esimerkiksi saa aikaan varhaiskasvatuslain kokonaisuudistusta, mitä me olemme kovasti jääneet odottamaan.

Esimerkiksi tässä laissa annetaan vain lisää rahaa näille perhehoitajille, ja tämä onkin yksi niitä hyviä asioita näissä hallituksen roiskimissa lakiuudistuksissa, koska perhepäivähoitohan on halvempaa kuin varsinainen laitoshoito. Sen takiahan kannatankin tätä ed. Rauhalan vastalausetta, jossa perhehoitajan asemaa ihan selkeästi parannetaan lisää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan tätä hallituksen roiskimispolitiikkaa, josta professoriedustaja äsken juuri puhui. Nimittäin tässä on hallituksen, olipa minkä värinen ja kokoinen tahansa, pakko tehdä juuri tällä tavalla. Ed. Asko-Seljavaara äsken kiinnitti huomiota näihin kustannuksiin vertaillen laitoshoitoa ja perhehoitoa, ja se laitoshoito on tosi kallis ratkaisu.

Ja kun, arvoisa puhemies, olen täällä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, missä se nyt paikallisten pelisääntöjen mukaan on vain ollut mahdollista, puhunut harmaan talouden kuriin saattamisesta ja julkisen talouden liikkumavaran lisäämisestä, kun eduskunta on mennyt kaikenlaisia verolakeja säätämään ja velvoittamaan verohallinnon keräämään nuo varallisuudet yhteiseen kassaan, niin tässä on nyt juuri tyypillinen tapaus siitä, että julkisella vallalla täytyy olla hynää riittävästi, jotta se pystyy järkevällä tavalla nämä asiat hoitamaan.

Se tarkoittaa juuri sitä, mitä hallitus on nyt esittänyt tässä roiskimisessaan, ed. Asko-Seljavaara, ja mitä sitten vielä opposition puolelta on vastalauseessa esitetty vähän niin kuin lisää. Ja silloin kun oppositio tällä tavalla tekee, se tietysti osoittaa sen, mistä ne varallisuudet kerätään tähän tarkoitukseen, ja oppositio on ainakin tuosta keskiviivasta tänne vasempaan osoittanut, mistä ne rahat kerätään. Minusta näin juuri pitää tehdä ja pitää olla mukana ajassa.

Kun täällä on ed. Moilanen-Savolainen paikalla, niin esimerkiksi hän tietää varsin hyvin valtuutettuna Oulun valtuustossa saman minkä minäkin, että vuodesta 2000 lähtien meillä huostaanotot ovat lisääntyneet suoraan sanottuna räjähdysmäisesti ja tarve tämän laatuisiin järjestelyihin on samassa suhteessa lisääntynyt, ja kun on niitä niin sanottuja vanhoja rästejä, niin vielä enemmän.

Tämän takia tälle julkiselle vallalle ja sen käyttäjille tulee hirmuisen suuri inhimillinen vastuu hoitaa näitä asioita, ja sen takia pitää myöskin keskittyä toisaalta hoitamaan nämä asiat, mitä tässä nyt hoidetaan, ja toisaalta se varojen kassaan kerääminen niin, että tämä inhimillinen toimeliaisuus on mahdollista.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen hieman ed. Asko-Seljavaaran näkemystä. Hän käytti sanamuotoa "annetaan vain lisää rahaa". Minä en näkisi tätä perhehoitajien lakiesitystä näin synkkänä enkä myöskään sosiaalipakettia kokonaisuudessaan tarpeettomana. Kyllä hallituksella lienee ihan vakava aikomus puuttua niiden ihmisten asemaan, jotka nyt elävät köyhyydessä ja heikommassa asemassa kuin ihmiset keskimäärin.

Täällä on hyvin mielenkiintoisella tavalla puhuttu minimitason riittävyydestä. En oikein sitä kaikilta osin ymmärrä, koska toisaalta me olemme hyvin huolestuneita kuntien taloudesta ja toisaalta olemme hyvin herkästi esittämässä erilaisia tasokorotuksia ilman sitä tietoa, kuinka ne tullaan myös valtionhallinnon puolelta rahoittamaan.

Tässä jokainen on yksimielinen siitä, että perhehoito on useimmissa tapauksissa kolme, neljä kertaa halvempaa kuin laitoshoito. Mutta se täytyy myöskin muistaa, että kaikissa tapauksissa, kaikissa lastensuojelutapauksissa, se ei ole mahdollista. Raskaimmat tapaukset on selvästikin siirrettävä laitoshoitoon, mutta mitä enemmän me saamme ihmisiä ylipäätään perhehoitajiksi, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on ohjata näitä huostaanotettuja lapsia perhehoitoon.

Siitä syystä minä näen, että tämän lain selkeä viesti on se, että kuntien kannattaa satsata perhehoitoon, ja se kannattaa tehdä siitä syystä, että vaikka se tänään maksaa, niin se tulee huomenna takaisin.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä laki on yksi niistä hyvistä sosiaalipakettiin kuuluvista laeista juuri sen vuoksi, että tämä kotihoito on halvempaa kuin laitoshoito. Mutta jos ajatellaan näitä monia muita lakeja, jotka nyt ovat meillä käsittelyssä, niin kuin eilen erityislastentarhanopettajia koskeva, niin kun kerran heitä ei ole saatavana ja he maksavat paljon enemmän kuin valtio heihin panostaa, niin miksi se laki otetaan voimaan, kun me odotamme tätä päivähoitolainsäädännön kokonaisuudistusta? Se olisi hyvin voitu ottaa samanaikaisesti sen kanssa.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen lopetti puheenvuoronsa siihen, mistä ajattelin aloittaa. Mutta olisin halunnut tähän vielä lisätä sen, että on erittäin tärkeää, että perhehoitajista pidetään huolta koko sen ajan, kun he toimivat perhehoitajina. Heille pitää olla riittävästi tukitoimia, heille pitää olla riittävä koulutus ja tuki siinä kasvatustyössä, mitä he tekevät. Vain siten he jaksavat toimia perhehoitajina. Pelkästään taloudellinen kannustin ei riitä.

Toisaalta olen samaa mieltä ed. Moilanen-Savolaisen kanssa siitä, että meillä eivät suinkaan kaikki huostaanotetut lapset sovellu perhehoitoon, vaan osa tarvitsee ehdottomasti huomattavasti raskaampia laitoshoitopaikkoja. Mutta toisaalta olen erittäin kiinnostunut siitä, miksi meillä kuitenkin kunnat hyvin erilaisilla prosenteilla sijoittavat lapsia erilaisiin hoitopaikkoihin. Meillä on kuntia, joissa valtaosa lapsista ja nuorista on sijoitettu perhehoitoon, ja meillä on vastaavasti kuntia, joissa valtaosa lapsista ja nuorista on sijoitettu laitoshoitoon, ja lasten ja nuorten taustoista ei ole erotettavissa semmoisia tekijöitä, jotka selittävät nämä prosenttierot. Meillä on selkeästi sosiaalitoimessa, lastensuojelussa erilaisia käytäntöjä, erilaisia arvostusmalleja jopa, toiminnan taustalla, ja mielestäni tähän olisi syytä myös puuttua. Siellä on mahdollisesti saatavissa myös kustannussäästöjä, vaikka näitä asioita ei välttämättä haluta tässä yhteydessä aina nostaa esille.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Jos tätä keskustelua laista perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta kuuntelee henkilö, joka tulee saliin eikä tiedä, mistä ollaan tulossa ja mihin ollaan menossa, niin kyllähän tämä taas kerran varsin mielenkiintoiselta kuulostaa. Hallitus tietoisesti kasasi 80 miljoonan euron sosiaalipaketin, (Ed. Kangas: 40 miljoonaa!) tietoisesti etsi hyvinkin tarkalla seulalla ja kammalla ja haravalla niitä toimenpiteitä, joilla pystyttäisiin vaikuttamaan siihen elämäntilanteeseen, joka on vähimmäisturvan varassa olevilla, niillä ihmisillä, joilla Suomessa ei mene niin hyvin kuin kenties jollakin toisella menee, etsi toimenpiteitä, joilla heidän asemaansa pystyttäisiin parannusta löytämään. Kuulostaa siltä — se on tietysti politiikan termi — että tämä on roiskimista. Haluaisin toisaalta kuulla, millaisia toimia ne sitten olisivat olleet, jotka eivät olisi menneet roiskimiseksi, täsmällisemmin.

Tiedän, että tähän löytyy pitkät listat asioita, joita pitäisi varmaan kohentaa, mutta itse katson, että tämä on yksi laki. Tänäänkin meillä on vielä ensimmäisessä käsittelyssä elatusturvalain muutos ja omaishoidon tuesta annetun lain muutos, jotka liittyvät samaan asiaan. Hallitus viestittää omalta osaltaan tahtonsa. Tässä ollaan perhehoitajien asemaa ja tilannetta muuttamassa ja ollaan muuttamassa myönteisesti kahdella tavalla: Hoitopalkkion vähimmäismäärää nostetaan ja kulukorvaukseen tehdään muutoksia, joilla perhehoitajan asemaa parannetaan.

Minä ymmärrän sen, että tämä saattaa kuulostaa ja tuntua siltä, että heitetään rahaa kuin haulikolla ampuen, mutta itse jonkun verran tunnistan sitä ja tiedän siitä valmistelusta, jolla esimerkiksi tämä laki on tänne eduskunnan käsittelyyn tullut ja valiokunnan käsittelystä läpi mennyt. Nämä ovat erittäin tarkkaan mietittyjä asioita. 80 miljoonan euron panostuksella tässä on yksi osa niistä toimenpiteistä, joilla esimerkiksi niitten lasten tilannetta, niitten perheitten tilannetta, joissa voidaan pahoin ja jotka eivät (Puhemies: 2 minuuttia!) meinaa yhteiskunnan rattaissa pysyä, pyritään auttamaan.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tämä laki on yksi niitä, jotka hyödyttävät todella erittäin paljon näitä lapsia ja perhehoitajia. Mutta kun ed. Rehula sanoi, että valtio jollakin tavalla korvaisi koko tämän sosiaalipaketin, se ei ollenkaan pidä paikkaansa, koska kuten itse kuulimme, valtiovarainministeriön virkamies esitti meille, että tämä paketti, mikä nyt on tulossa vain ensi vuodeksi, mistä me nyt sovimme, maksaa 33 miljoonaa euroa enemmän kunnille kuin valtio siitä korvaa. Siis kyllä tämä rasittaa kuntataloutta erittäin voimakkaasti.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tarkistan pöytäkirjasta, käytinkö sanoja "valtio korvaa". Tässä on hallituksen toimesta kasattu 80 miljoonan euron sosiaalipaketti, jonka osana tämä laki perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta on tehty. Tästäkin asiasta käsitykseni mukaan ja minulla olevan tiedon mukaan on sovittu kuntien kanssa yhteistyössä tavalla, jolla tämä toteuttaminen käytännön tasolle viedään. Milloin lainsäädäntö tulee voimaan; täällä lukee voimaantulosäännöksessä 1.1. Tämänkään lain osalta maailma ei valmistu tässä tasavallassa 1.1.2007, mutta tässä on kysymys selkeästä hallituksen viestistä ja tahtotilasta.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Rehula toteaa, että hallituksen köyhyyspaketti oli 80 miljoonaa euroa. Sehän oli 40 miljoonaa, mikä valtion osuus oli. Kunnathan joutuivat maksamaan lähes puolet siitä, ja Raha-automaattiyhdistys sitten 3 miljoonaa vielä hyvistä hankkeistaan joutuu antamaan. Tässä velkaiset, köyhät kunnat joutuvat nyt sitten nostelemaan taksoja ja veroäyriään ja muuta elikkä köyhät joutuvat itse kustantamaan itselleen köyhyyspaketin. Se on paljon vähemmän se 40 miljoonaa kuin varallisuusveron poisto, 120 miljoonaa, tämän maan rikkailta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minustakin tämä keskustelu tästä lakiesityksestä on kuulostanut vähän leveälahkeiselta vai pitäisikö sanoa leveähelmaiselta. Mutta minulla on kädessäni tämä täällä mainostettu valtiovarainministeriön paperi nimeltään "Valtion toimenpiteiden kuntavaikutukset", allekirjoitus valtiovarainministeriö, Raija Koskinen. Sen mukaan kun sosiaali- ja terveyssektorille osoitetaan 424 miljoonaa, tai itse asiassa kuntasektorille, niin sen nettovaikutukset kunnille ovat 19 miljoonaa, kun siitä otetaan indeksikorotukset, kustannustenjaon tarkistus ja tämä niin sanottu pakkolaina pois. Ja kuten täällä nyt todettiin, niin tämän Sosiaalialan kehittämishankkeen — jolla nimellä se nyt tässä valtiovarainministeriön paperissa tunnetaan ja joka kai nyt on sitten se virallinen nimi, sanotaan sitä nyt sitten köyhyyspaketiksi tai sosiaalipaketiksi — nettovaikutus kunnille on todellakin - 33 miljoonaa euroa.

Se, mikä minua siinä tietenkin huolestuttaa suhteessa esimerkiksi nyt tähän lainsäädäntöön, on se, kun me kaikki tiedämme, mikä se kuntien tilanne on, että kun siinä nostetaan alarajaa 300 euroon, niin kun tämä kokonaisvaikutus on negatiivinen, se lisää kuntien innostusta pysyttäytyä siinä minimimäärässä. Ja jotta voitaisiin tietysti kaikkien perhehoitajien asemaa parantaa, niin pitäisi todellakin parantaa niitä kaikkien keskimääräisiä edellytyksiä. Kun se keskimääräinen palkkio ja kulukorvaus on tällä hetkellä jo 400 euroa, niin vähin, mitä nyt olisi pitänyt tehdä, olisi ollut saattaa nämä korvaukset sille tasolle. Tähän tämä minun huoleni perustuu. Olen hyvin tyytyväinen siitä, että hallitus on antanut edes jotain.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Minunkin huoleni on se, mikä edellisessä puheenvuorossa tuli esiin, että on kysymys nyt tästä vähintään olevasta summasta, mikä määritetään. On hyvä tietysti, että ylärajaa ei määritetä.

Mutta kun täällä on nyt sitten menty tähän koko sosiaalipakettiin ja laajemmin keskustelemaan, niin tietysti sillä on varmasti oikeutuksensa, kun kuitenkin tässä rahasta puhutaan ja rahaa kohdennetaan näihin perhehoitajan palkkioihin ja korvauksiin. Minusta se on ongelma, että tässä mennään näin minimillä, että se korvaus on näin pieni, ja tiedetään jo, että nyt se, mikä minimissään maksetaan, ylittää jo sen kaiken, mitä pitäisi maksaa, että kulukorvaus jo tällä hetkellä on enemmän kuin se 400 euroa. Kaiken kaikkiaan se työ edellyttäisi nyt sitä, että me saisimme lisää perhehoitajia.

Minun kysymykseni on, mikä tämän lain vaikuttavuus sitten kuitenkaan on. Jos me sitä ajamme, mitä täällä puheenvuoroissa on ollut, että me saisimme perhehoitajia lisää eli tälle avohoitomuodolle, tälle hyvälle, inhimilliselle hoitomuodolle nyt painopistettä lisää, että me saisimme lapsille koteja enemmän, niin minä en ole ihan vakuuttunut, että me tällä ropsauksella, ripsauksella sen saavutamme. Sen vuoksi minä olen tässä huolissani ja toivoisin, että me voisimme tehdä nimenomaan vaikuttavuudesta selvityksiä enemmän. Kun me näitä rahamääriä ropsauttelemme, niin se voi olla, että se menee ihan hukkaan. Jos se ei ole riittävää, niin kuin monessa asiassa on ... En sitä sano, totta kai on hyvä, että lisää tulee. Mutta jos puhutaan kokonaisuudessaan vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta, niin mieluusti näkisin sellaisen selvityksen, mitä tällä on merkitystä tässä nyt, kun tämä laki saadaan voimaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tuo oli aika hyvä näkökulma, että pitää nähdä se vaikuttavuus, että tämä perhehoito on tuloksellista, se on hyvää, se on laadukasta. Juuri tällaisia näyttöjä pitäisi olla, että siihen voidaan sitten satsata. Uskon kyllä jo omasta kokemuksestani ja siksi, että tämä laki on näin pitkällä, että sitä näyttöä positiivisesta kehityksestä on ollut.

Itse olen siinä käsityksessä, että perhehoitajista on pikemminkin pulaa ja heitä tarvitaan lisää, niin että hatunnosto niille, jotka tähän työhön lähtevät. Mutta ihmettelen kyllä, että jos kunnille nyt laitetaan lisää velvoitteita ja sitten kuitenkaan ei valtion toimesta niitä korvata, niin silloin ollaan kyllä hakoteillä. Me kaikki tiedämme, mitä kunnissa ajatellaan: siellä toivotaan, ettei enää tule lisää lakisääteisiä velvollisuuksia tai oikeuksia. Jos niitä laitetaan, on löydyttävä myös valtiolta sitten tuki ja rahoitus. Muuten niitä ei saa laatia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On jännä kuunnella tätä keskustelua, kun köyhät pallotteloo köyhiä nurkasta nurkkaan. Minä äsken justiin tuolta pöntöstä pidin saarnan, jossa minä sanoin, että menkää ja kerätkää ne rahat sieltä, mitä eduskunta on päättänyt, niin ei tarvitse tällaista pallottelua täällä harrastaa. Tämä on minusta suoraan sanottuna hurskastelua.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, ed. Rehulalla varmaan ei ole tätä paperia käytettävissä, joka tuli valtiovarainministeriöstä. Tässä ihan selvästi sanotaan, että ne palvelut, joita me nyt olemme päättämässä ensi vuodeksi, perhehoitajat, tulkkipalvelut, omaishoito, vammaisten päivätoiminta, erityislastentarhanopettajat, maksavat 51 miljoonaa kokonaisuutena, ja se on hyvin alakanttiin oleva laskelma, ja siitä hyvitetään 18 miljoonaa, eli kuten ed. Virtanen sanoi, 33 miljoonaa jää kuntien maksettavaksi.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on todisteltu useaan kertaan, että lastensuojelutapaukset ovat lisääntyneet. Ed. Pulliainen muun muassa käytti esimerkkinä Oulun kaupunkia. Näin on.

Mutta jos ajatellaankin asiaa niin, että tätä hallituksen esitystä ei olisi annettu (Ed. Pulliainen: Eihän se olisi ollut mahdollista!) eikä perhehoitajille osoitettaisi mitään uudenlaisia porkkanoita, ei myöskään kunnille, niin kuinka kauan kuntatalous kestää sen? Mielestäni tämän lain perusidea on se, että viestitetään kuntien suuntaan, että hyvänen aika, järjestäkää perhehoitajien asemaa paremmaksi, jotta laitoskuluja saadaan vähennettyä. Kuntatalous myöskin tervehtyy sitä kautta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! On pakko todeta ensinnäkin ed. Pulliaiselle, että näinhän se juuri on. Jos harmaan talouden maksamatta jättämät verot saataisiin kerättyä, valtion ja kuntienkin rahoitustilanne varmaan paranisi todella runsaasti (Ed. Pulliainen: Ratkaisevasti!) ja näiltä keskusteluilta voitaisiin välttyä. Mutta kun niitä ei nyt saada, ei se silti aiheuta sitä, ettei esimerkiksi perhehoitajien vähän paremmasta ansiotasosta pitäisi pitää huolta. Tässä on se ongelman ydin, että me emme voi puhua vain konditionaalissa täällä vaan pitää tehdä sellaisia päätöksiä, jotka oikeasti vaikuttavat.

Minä sinänsä ymmärrän ed. Moilanen-Savolaisen logiikan, se on sinänsä oikeaa. Mutta kuinka moni kunta saadaan oikeasti uskomaan, että kun ne nyt saatuaan lisää 51 miljoonaa menoja ja 18 miljoonaa tuloja sitten tekevät ne päätökset, jotka niitä menoja lisäävät, siitä sitten joskus tulevat ne tulot, jotka tulevat sitä kautta, että laitossijoitukset vähenevät ja perhehoito lisääntyy, mikä on halvempaa? Se on normaalien kuntapäättäjien, etenkin kamreerien katsannossa kovin monen mutkan takana, ja tämä on se ongelma tässä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun edelleenkin on käsittelyssä perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muutos, tuon esiin ajatukseni siitä, miten minä koen ja miten tämä lakiesitys tulisi kokea. Aivan niin kuin ed. Moilanen-Savolainen totesi, perusideahan tässä lainmuutoksessa on se, että viestitetään kunnille, että perhehoito on keino etsiä ratkaisuja tilanteisiin, joissa ongelmia on.

Toisekseen ainakin itse toivoisin, että tästäkin keskustelusta voisi välittyä sellainen viesti, että kun palkkio nousee ja kulukorvaukseen on muutos, niin jokainen meistä näkee, että eihän ole kysymys suurensuurista summista, mutta joku perhehoitoa harkitseva voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen esimerkiksi tämän keskustelun perusteella, että harkitsisi entistä vakavammin ryhtymistä perhehoitajaksi ja niin, että se myös taloudellisesti olisi paremmin mahdollista kuin vielä tänä vuonna on, kun tämä laki ensi vuoden alusta muuttuu.

Arvoisa rouva puhemies! Nyt on käyty keskustelua kuntien valtionosuuksista, ja tämähän ei johda yhtään mihinkään. Me emme saa tällä keskustelulla yhtään euroa lisää, mutta hämmennänpä vielä hieman lisää tätä soppaa. Ed. Asko-Seljavaara, minulla on käytettävissäni valtiovarainministeriön Raija Koskisen laskelma, ei tässä juuri kädessäni, mutta tiedän nuo luvut. On ihan sellainen yksi perusasia, joka on päätetty tässä tasavallassa 90-luvun alussa, taitaa olla 93 tai jotain niillä main, että meillä on valtionosuusjärjestelmä, jossa ei ole korvamerkittyjä rahoja, ei tähän asiaan eikä mihinkään muuhunkaan. Se on sitten isomman kysymyksen paikka, pitäisikö sellaiseen järjestelmään siirtyä. Oma käsitykseni on — ja väitän kuntataloutta ja kunnallistalouttakin jonkun verran tuntevana — että on isomman remontin paikka, jos tälle tielle lähdetään.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että viivyttelen tätä keskustelua vielä ja pidennän sitä, mutta en voinut olla pyytämättä puheenvuoroa, kun täällä opposition edustajat sekä oikealta että vasemmalta laidalta salia surkuttelevat sitä, että kuntien kustannukset tämän lakiesityksen myötä tulevat lisääntymään, ja heidän oma vastauksensa on vastaesityksessä se, että lisätään vielä enemmän kustannuksia.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän täysin, kun ed. Rehula käytti tuon puheenvuoron. Tämän hallituksen esityksen tarkoitus on varmasti juuri tämä, minkä hän sanoi: saada uusia henkilöitä mukaan perhehoitotoimintaan ja viestittää kunnille, että tämä hoitomuoto on hyvä. Siitä huolimatta ei kaikkia tapauksia pystytä hoitamaan perheissä vaan tarvitaan muita toimenpiteitä.

Ed. Rehula edelleenkin aivan oikein toteaa, että näistä korvamerkityistä rahoista on pyritty eroon. Niitä on kuitenkin esitetty jälkeenpäin muun muassa lastenpsykiatriseen hoitoon valtion toimesta. Juuri tänään kuulin selkäpotilaitten ongelmista. He toivovat nimenomaan kuntoutukseen korvamerkittyä rahaa, ja se ei ole varmasti ainoa ryhmä.

Tosiasiahan on, että jos me jatkuvasti muutamme näitä valtionosuusjärjestelmiä ja kunta—valtio-rahoitussuhteita, me emme pääse koskaan sellaiseen tilaan, että voisimme nähdä, millä asioilla on vaikutusta ja miten ne vaikuttavat, emmekä myöskään saa kuntien taloutta valtion osalta kuntoon, joten kyllä siinä varmasti jonkinlainen maltti on kuitenkin valttia.

Täytyy vaan lopuksi todeta, että mielestäni hallitus on ainakin tämän hallituksen esityksen suhteen tehnyt erittäin hyvää vaalipropagandaa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltokorvelle vaan haluaisin todeta, kun hän arvosteli ilmeisesti minuakin ja ed. Asko-Seljavaaraa siitä, että haluaisimme tässä asiassa lisätä kuntien menoja: Minä olin ymmärtävinäni, että ed. Rehula ja etenkin ed. Moilanen-Savolainen halusivat myöskin lisätä kuntien menoja, jotta perhehoitajia saataisiin lisää. Me haluaisimme saada niitä vielä vähän enemmän lisää. Yrittäkää nyt päättää, kumpi tässä asiassa teidän mielestänne on muna ja kumpi kana.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan viimesijainen vastuu on valtiovallalla eli tässä salissa, budjettivastuu siitä, että kunnat pystyvät toteuttamaan sellaista käytäntöä, että on kylliksi perhehoitajia.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​