8) Hallituksen esitys laiksi elatusturvalain 7 §:n
muuttamisesta
Valto Koski /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässähän on elatusturvalakiin tuleva
muutos, jossa elatustuen määrä kalenterikuukaudessa
nousisi nykyisestä 118,15 eurosta 124 euroon. Kun tässäkin
salissa on niin paljon ihan aiheellisesti puhuttu yksinhuoltajien
asemasta, niin haluan nyt tässä yhteydessä samalla, kun
lyhyesti esittelen valiokunnan kannanotot, korostaa nimenomaan sitä,
että tämänkin lakiesityksen tarkoitus
on nimenomaan tähän suurta huolta aiheuttavaan
yksinhuoltajien asemaan puuttua.
Valiokunnan kannanotossa todetaan, että valiokunta
pitää hyvänä, että hallitus
esittää elatustukeen korotusta, jolla
kohdistetaan lisätukea yksinhuoltajakotitalouksille. Mutta
valiokunnan näkemyksen mukaan yksinhuoltajien
aseman parantamiseksi on tarpeen lisäksi selvittää tulonsiirtojen
ohella yksinhuoltajiin kohdistettavien muiden tukitoimien tarvetta.
Valiokunta näin ollen puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttumattomana,
ja valiokunnan kannanotto on yksimielinen.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Esitys on erittäin hyvä ja
tärkeä ja osaltaan on parantamassa yksinhuoltajaperheiden
taloudellista asemaa. Mutta kaikesta huolimatta tuon esille tässä keskustelussa
nyt uudelleen sen kannan, jonka aiemminkin olen tässä täysistuntosalissa
esittänyt, ja valiokuntakin siihen suuntaan viittaa, että olisi
syytä tehdä laajempi selvitys lapsiperheiden tilanteesta,
ei vain taloudellisesta selviytymisestä, taloudellisista
realiteeteista, vaan myös palvelut olisi kartoitettava
ja katsottava tämä koko kokonaisuus. Toivon todella,
että sosiaali- ja terveysministeriössä,
Stakesissa ja muilla asiaan liittyvillä tahoilla on jo
menossa selvitykset niin, että ensi keväänä hallitusohjelmaneuvotteluja
tehtäessä pystytään tarkasti
katsomaan ne kohdat, mihin on vielä satsattava lisää.
Tämä on hyvä alku, mutta työtä pitää vielä jatkaa.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
todettu, että tämä hallituksen esitys
edistää yksinhuoltajien toimeentuloa ja parantaa
heidän taloudellista asemaansa. Mutta eräs merkittävä ongelma
liittyy erityisesti yksinhuoltajien taloudelliseen tilanteeseen,
heidän syrjäytymisvaaraansa työelämästä,
ja näiltä osin olisi merkittävää saada
kuntien kotipalvelut niin toimiviksi, että yksinhuoltajien asema
myöskin työmarkkinoilla etenisi parempaan suuntaan.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Täällä on
varmasti monta isää ja äitiä paikalla, jotka
tietävät, miten vaikeaa lasten kasvatus ja perhe-elämän
ja työelämän yhteensovittaminen on. Siksi
on hyvä, että nyt yksinhuoltajia tuetaan, mutta
siitä huolimatta, ihan niin kuin valiokunta täällä toteaa,
ei riitä, että tulonsiirtoja vain parannetaan,
vaan on muita tukitoimia tutkittava. Mitä ne sitten ovat,
sitä tässä ei mainita. Ihan niin kuin
ed. Peltokorpi sanoi, on kyllä syytä juuri nyt,
kun vaalit ovat lähestymässä, nostaa
esille tämä epäkohta, että lapsiperheitten
pahoinvointi on huomattava ja lapsiperheiden hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota.
Ja kaikkia tukitoimiehdotuksia kannattaa nyt tuoda esiin ja miettiä niitä todella
tarkkaan. Kuulostaa vanhalta kliseeltä, että lapsissa
on meillä tulevaisuus. Mutta kuitenkin meidän
on pidettävä huoli näistä kasvavista
lapsista ja autettava niitä yksinhuoltajia. Kaikki eivät
ole omasta tahdostaan yksinhuoltajia. Elämä vain
vie siihen suuntaan, ja mielestäni siitä ei tule
näitä perheitä sitten rangaista. Täytyy sanoa,
että esimerkiksi Lahdessa tämä ongelma on
hyvin suuri. Siellä on paljon yksinhuoltajatalouksia. On
mielenkiintoista nähdä, mitenkä tämä hallituksen
esitys vaikuttaa heidänkin vointiinsa ja minkälaista
palautetta tullaan saamaan.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Nurmi
totesi, että on hyvä puhua vaalien alla asioista.
On myös hyvä pitää ne vaalilupaukset
sitten vaalien jälkeen. Lapsiperheethän ovat tuloloukussa
ehkä pahiten tässä yhteiskunnassa, siitä on
jo tutkittua tietoa. Siihen olisi pitänyt tällä hallituskaudella
jo puuttua, ei sillä lailla, että kaikki siirretään
seuraavalle hallitukselle, ja ennen kaikkea yksinhuoltajaperheet
ovat niitä, jotka ovat pahiten jääneet
tulokehyksen jalkoihin. Rahaa he tarvitsevat arjessa suoriutumiseen.
Nyt tuli, ja se on ihan hyvä, mutta ei tämä varmaan piisaa.
Jaana Ylä-Mononen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston
jäsenenä voin ilolla todeta tästä hallituksen
esityksestä ja sen valiokuntakäsittelystä, että saamme
ainakin yhden pienen erittäin tärkeän
palasen liikahtamaan myönteiseen suuntaan ja eteenpäin.
Sosiaali- ja työjaosto on usean vuoden ajan, ei vain siis
vaalien 2007 alla, vaan useiden vuosien ajan kiinnittänyt
erityistä huomiota yksinhuoltajaperheiden ahdinkoon, ja
voi sanoa, että hallitus on kuullut myöskin tältä osin
eduskunnan mielipidettä ja sanomaa ja ryhtynyt toimenpiteisiin.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni yhteiskunnassa täytyisi
käynnistää laajempikin keskustelu siitä, mistä johtuu,
että perheet hajoavat. Tänä päivänä julkistettiin
nuorisobarometri, jossa kysyttiin muun muassa nuorten suhtautumista
kirkkoon, ja tuossa julkistamistilaisuudessa käytiin aika
mielenkiintoista keskustelua siitä, mikä kirkon
rooli on yhteiskunnallisena toimijana. Näkisinkin, että niin
eduskunta, me lainsäätäjinä,
kunnat, järjestöt kuin myöskin kirkko
yhtenä keskeisenä toimijana voisivat edesauttaa
sitä, että perheneuvolat ja perheneuvonta ja kriisikeskuksien
toiminta saisivat sellaista tuulta purjeisiin, että voitaisiin vähentää tätä ikävää
ilmiötä,
joka näyttäytyy sitten avioeroina.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Jo muutama vuosi sitten on käynnistetty
hankkeita niin sanotun varhaisen puuttumisen edistämiseksi,
ja tällöinhän on kysymys siitä,
että jo siinä vaiheessa, kun perheeseen on tulossa
lapsi, neuvoloissa voitaisiin käydä läpi,
mitä se lapsen tulo merkitsee, mitä hyvä parisuhde
merkitsee lapselle. On sanottu, että lapsen koti on vanhempien hyvä parisuhde.
Tietysti myös muut palvelujärjestelmät
päivähoidosta peruskouluun, kouluterveydenhoito
myös, ovat osavastuussa siitä, että ongelmiin
voitaisiin puuttua mahdollisimman varhain, juuri semmoisessa elämänvaiheessa, jossa
eletään niin sanottuja ruuhkavuosia, jolloin pitää löytää sija
työelämässä, jolloin on ehkä paljon
asuntolainaa, opintolainaa tai sitten työttömyyttä,
jossa isät tai äidit tai jopa molemmat tekevät
pitkää päivää, eli
todellakin kysymys on siitä, miten päästään
näiden ongelmien juurille, miten niitä ennalta
ehkäistään. Se on todella tärkeää.
Tähän lapsiperheiden ja yksinhuoltajaperheiden
köyhyyteen liittyen pitäisi tarkastella myöskin
näitä kysymyksiä, millä tavalla
voidaan estää näiden tilanteiden syntymistä ja
toisaalta, millä voidaan tukea sitten yksinhuoltajaperheitä sillä tavoin,
että se köyhyys ei olisi myöskin henkistä köyhyyttä ja
yksinäisyyttä.
Terhi Peltokorpi /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Moilanen-Savolainen nosti erittäin
tärkeän asian tässä edellisessä puheenvuorossaan
esille, kun hän puhui parisuhteiden pysyvyydestä ja
yksinhuoltajuuden estämisestä, ennaltaehkäisystä, jos
näin kääntäisin.
On erittäin tärkeää, että nimenomaan
toimimme siten, että pystyisimme ehkäisemään
turhat avioerot. Ed. Moilanen-Savolainen viittasi kirkon toimintaan.
Meillä Helsingissä esimerkiksi, tiedän
sen seurakunnan luottamushenkilönä, seurakuntayhtymän
kirkolliseen perheneuvontaan on valtavan pitkät jonot ja
tarvetta on niin paljon, että pystytään
auttamaan vain kriisitilanteissa, niissä tilanteissa, kun
avioero on jo, pariskunnat näin kertovat, yleensä väistämätön.
Siellä todella olisi tarvetta siihen, että pystyttäisiin
panostamaan nykyistä enemmän siihen, että pariskunnat oppivat
puhumaan ongelmistaan etukäteen.
Toisaalta on kysymys myös siitä, minkälaisissa
tilanteissa perheet elävät. Ensi viikolla Ensi-
ja turvakotien liitto, Äidit irti synnytysmasennuksesta
ja Suomen Mielenterveysseura ovat käynnistämässä kampanjaa
synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseksi ja hoitokeinojen löytämiseksi
siihen. Kysymys on todellakin siitä, miten lähdetään
liikkeelle perheenä, miten varhainen vuorovaikutus toimii,
miten perhe jaksaa, miten se yhteisarki sujuu. Sieltä jo
lähdetään liikkeelle, kun mietitään
sitä, pysyykö parisuhde, onko se parisuhde lapsille
koti, jossa on hyvä elää, ja pystymmekö me
tukemaan perheitä yhtenäisinä ja koossa
pysyvinä yksikköinä.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä kaikki lapset ovat arvokkaita,
ja lasten hyvinvoinnin eteen on tehtävä kaikki,
mikä on tehtävissä. Haluan vielä tarkentaa
sen, että lasten ja perheiden asioita on hoidettava jatkuvasti,
alati, ja on koko ajan peräänkuulutettava, että ne
tulevat hoidetuiksi mahdollisimman hyvin.
Lamavuosina myös lapsiperheet joutuivat valitettavasti
talkoisiin, ja nyt, kun meillä menee hyvin, on aika korjata
tilannetta. Täytyy myös muistaa, että maailma
monimutkaistuu ja yhteiskunta oikeudellistuu, ja tämä myös
osaltaan hankaloittaa lapsiperheiden, perheiden asemaa yleensäkin.
Täytyy muistaa vielä lopuksi, että yksinhuoltajalla
on paljon suurempi vastuu yksin kannettavana kuin perheessä,
jossa on kaksi vanhempaa paikalla.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! En ajatellut ottaa puheenvuoroa, mutta nämä edellä olevat
puheenvuorot nostivat esille asioita, jotka eivät sinänsä olleet
itselläni mielessä. Puhutaan elatusturvalain 7 §:n
muuttamisesta eli elatustuen korotuksesta, sinänsä tärkeästä asiasta,
että yksinhuoltajia ja heidän selviytymistään
tuetaan todella, koska siellä ei ole kuin yksi elättäjä,
joka sinne kaiken kaikkiaan rahaa tuo. Kaikilla näillä on
hyvä saada sitä kokonaisuutta, taloudellista selviytymistä.
Näissä puheenvuoroissa, mitkä täällä edellä ovat
olleet hallituksen edustajien, on ollut tämä huoli
perheiden koossa pysymisestä ja siitä, että eroja
ei tulisi niin paljon ja yksinhuoltajia ei tulisi niin paljon ja
sitä kautta erilaisia ongelmia. Kun täällä viitattiin
sitten kirkkoon ja ulkopuolelle valtion, niin todella toivoisin,
että me myös eduskuntana ja hallitus voisimme — nyt
tietysti ollaan uutta hallitusta odottamassa — tehdä nimenomaan
tämmöiset vahvat arvopoliittiset valinnat perhepolitiikassa,
todella vahvat poliittiset arvovalinnat, kun perhepolitiikkaa rakennetaan, että silloin
emme toimi niin, että se on vain jotakin pientä pintakorjausta,
vaan lähdetään vahvasti rakentamaan siitä arvopohjasta,
miten me tuemme perheitä, isiä ja äitejä,
selviämään ja pysymään
yhdessä ja pitämään yllä lapsille
turvallista kotia.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Yksinhuoltajia tulee olemaan varmasti ja
sitä enemmän, mitä voimakkaammin yhteiskunta kuluttaa
ihmisiä, kuluttaa vanhempia. Sitten on tietysti oikeus
lapsen saantiin, vaikka ei ole avioliitossa tai pysyväisessä suhteessa.
Tämä hallituksen esitys tästäkin
näkökulmasta on tietysti hyvä.
Todellisuus sitten niiden välineiden suhteen, joilla
autettaisiin, tuettaisiin vanhemmuutta taikka lapsien terveyttä tai äitien
osaamista lapsensa hoidossa eli esimerkiksi neuvolajärjestelmää,
se todellisuus on sellainen, että tätä järjestelmää ja välinettä heikennetään.
Monessakin paikassa, valitettavasti, vähennetään
terveydenhoitajien työpanosta, sijaisuuksia vähennetään
ja neuvolaverkostoa kavennetaan ja harvennetaan. Se on ongelma.
Meillä on hyvä systeemi ollut tässä. Sitä on
heikennetty. Mutta tämä itse elatusturvalain 7 §:n
muuttaminen on toki hyvä asia.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Elatustukihan on vain yksi instrumentti siinä,
että yksinhuoltajien asema olisi edes jollakin tavalla kohtuullinen
ja siedettävä.
Mutta, arvoisa puhemies, ei saisi tulla provosoiduksi, kun provosoidaan,
mutta ed. Peltokorven äskeinen puheenvuoro meni tänne
perhepolitiikan syvimpään ytimeen tai sanotaanko
fundamentteihin suorastaan. Toteaisin vaan aika paljon, monessa
roolissa tätä yhteiskuntaa nähneenä aika
monen vuosikymmenen aikana ja maailmaa nähneenä myöskin
hyvin monella mantereella siviilitehtävän puitteissa,
että ei tämän kummallisempaa tämä elämä ole
missään maapallolla. Nämä perhepolitiikan
ytimen ongelmat ovat aivan saman tyyppisiä kaikkialla, missä tämä ihmislaji
koheltaa tällä hetkellä. Suomalainen
yhteiskunta vaan kuuluu niihin, jotka ovat aika onnistuneita kuitenkin
suhteessa moniin, moniin yhteiskuntiin hoitamaan nämä asiat, ja
kun se vielä pistää harmaan talouden
kuriin, niin vielä onnistuu paremmin.
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Minä en oikein tätä ed.
Pulliaisen sanomaa ymmärtänyt. Arvostan häntä suuresti
ja hänen osaamistaan eri elämänaloilla.
Mutta se, mistä ainakin minä olen omalta osaltani
huolissani, on se, että kyllähän suomalaiset avioliitot
päätyvät liian usein avioeroon, muistaakseni
joka toinen tai joka kolmas avioliitto, ja tämä kehitys
on mielestäni huolestuttava. Veikkaanpa, että jos
puhutaan perheestä käsitteenä, niin nämä tilastot
kertovat jossain muualla päin maailmaa tai Eurooppaa vähän
toisenlaista lukua kuin Suomessa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kaikki on suhteellista, ja tässä on
kysymys trendeistä, mihinkä päin ollaan
menossa. Kaikkialla siellä, missä elämme
sellaisessa markkinatalouden huumassa, missä me nyt elämme,
valitettavasti tämä ilmiö on yleinen.
Yleiskeskustelu päättyy.