Täysistunnon pöytäkirja 96/2006 vp

PTK 96/2006 vp

96. TORSTAINA 5. LOKAKUUTA 2006 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys laiksi omaishoidon tuesta annetun lain 4 ja 6 §:n muuttamisesta

 

Valto  Koski /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy, ennen kuin alkaa tätä asiaa valiokunnan näkökulmasta esitellä, todeta, että omaishoitokysymys on iso kokonaisuus, johon pitäisi pystyä hyvin nopeasti vastaamaan, siis niihin tarpeisiin, jotka omaishoito tulevaisuudessa tuo meidän eteemme. Muistelen, että kun Matti Vanhasen hallitusohjelmaan on kirjoitettu näitä tavoitteita, niin sitä asiaa edistettiin muun muassa Vanhustyön keskusliiton Elli Aaltosen selvityksellä, joka sisälsi 16 kohdan ohjelman, jolla yli 75-vuotiaista vanhuksista olisi päässyt näiden toimenpiteiden piiriin vain 6 prosenttia. Jos oikein muistan, ne kustannukset tältäkin osin olisivat tehneet 370 miljoonaa euroa vuodessa. Jokainen ymmärtää, miten laaja kokonaisuus on tässä taustalla, kun tarkastellaan kokonaistarvetta tätä asiaa laajemmin.

Nythän tällä hallituksen esityksellä itse asiassa ei muuta tehdä kuin lisätään omaishoitajan oikeutta lakisääteiseen vapaaseen kahdesta vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen kalenterikuukautta kohti, mikä sinänsä kylläkin on tarpeellista.

Valiokunta on kannanotossaan todennut, että se pitää hyvänä, että hallitus jatkaa näin omaishoitajia koskevan lainsäädännön kehittämistä. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lainsäädännöllisistä parannuksista huolimatta käytännössä omaishoitajien vapaiden pitäminen ei tarkoitetulla tavalla toteudu. Selvityksen mukaan lakisääteisten vapaiden käyttö on ollut vähäistä.

Kuluvalla hallituskaudella tehty uudistus, jonka mukaan lakisääteisen vapaan aikaisesta tilapäishoidosta peritään normaalia alempaa 9 euron päivämaksua, on vain vähäisesti lisännyt lakisääteisen vapaiden pitämistä. Valiokunnan mielestä tämä viittaa siihen, että muut kuin taloudelliset seikat ovat merkittävämpiä vapaan pitämisen esteitä. Merkittävimpänä vapaan pitämisen esteenä omaishoitajan kannalta on tilapäishoidon vaihtoehtojen puuttuminen ja niiden epätarkoituksenmukaisuus.

Valiokunta korostaa vielä, että omaishoito on osa kotihoidon palvelukokonaisuutta, johon liittyy myös tilapäisesti annettava sijaishoito. Sijaishoidon vaihtoehtoja tulee kehittää paremmin vastaamaan palvelujen käyttäjien tarpeita. Myös asianmukaisella palveluohjauksella ja tiedon jakamisella voidaan omaishoitajia kannustaa vapaiden pitämiseen ja samalla hälventää esimerkiksi asenteisiin tai tunnepohjaisiin seikkoihin liittyviä esteitä vapaiden pitämiselle.

Valiokunta toteaa myös, että sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes on tehnyt joka neljäs vuosi valtakunnallisen selvityksen omaishoidon tilanteesta. Seuraava selvitys tehdään tämän vuoden lopussa, jolloin selviää, minkälaisia vaikutuksia vuoden alussa voimaan tulleella omaishoidon uudistuksella on ollut kuntien toimintaan ja omaishoitajien asemaan eri puolilla maata. Tämä antaa hyvät lähtökohdat tarkastella erityisesti tätä omaishoidon tulevaisuuden palvelutarvetta. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia johtopäätöksiä tästä selvityksestä on vedettävissä.

Arvoisa puhemies! Tähän sisältyy vastalause, joka varmasti esitellään täällä erikseen. Omalta osaltani lopetan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus esittää omaishoitajan oikeutta lakisääteiseen vapaaseen lisättäväksi kahdesta vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen kalenterikuukautta kohti. Esityksen tarkoituksena on edistää omaishoitajien jaksamista raskaassa hoivatyössä. Totuus on kuitenkin, että vapaat jäävät usein omaishoitajilta pitämättä, eikä aina tarvitse olla kyse rahastakaan. Niin kuin valiokunta huomauttaa, omaishoitajan kannalta isoja esteitä on tilapäisavun puuttuminen.

Olen valiokunnan kannalla siinä, että kuntien pitäisi panostaa omaishoitajiin enemmän ja tukea heidän jaksamistaan. Totuus on kuitenkin se, että omaishoito kärsii, ihan samalla tavalla kuin muutkin kuntapalvelut, rahapulasta. Monilla paikkakunnilla on tällä hetkellä vaikeaa saada avustajaa, koska kunnilla ei ole varaa tällaisia palveluja antaa. Omaishoitajille ei yksinkertaisesti löydy tuuraajia vapaapäiväksi.

Olen samaa mieltä ed. Rauhalan kanssa siitä, mitä hän sanoo vastalauseessaan, että omaisiaan hoitavalla on suuri riski uupua itse. Työ on erittäin raskasta. Tätä puolta pitäisi tukea entistä voimakkaammin, ettei käy niin, että pian meillä on yhden hoidettavan sijasta kaksi hoidettavaa. Se tulee yhteiskunnallekin paljon kalliimmaksi kuin omaishoitajien työn kunnollinen tukeminen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Todella omaishoitojärjestelmä ja omaishoitajat ovat julkisen terveydenhoidon ehdoton tuki ja edellytys, että se yleensä toimii. Meillä on niin paljon avohoidossa olevia hyvinkin huonokuntoisia ihmisiä, joita läheiset hoitavat, että ilman tätä tietysti lähimmäisenrakkauteen ennen muuta pohjautuvaa hoitokäytäntöä meidän mahdollisuutemme huolehtia ihmisistä eivät toteutuisi.

Vanhemmat huolehtivat lapsistaan hyvin pitkään, vuosikymmeniä. Voi olla reumaattisesta sairaudesta kärsivä lapsi, joka aikuistuu, ja aikuisiässä edelleen vanhemmat hoitavat häntä. On monenlaisia esimerkkejä, kuten juuri tämä puolison hoitaminen. Naisten kohtalohan on tavallaan se, että he hoitavat ensiksi lapset ja sitten vielä miehensä, ja tämä on käytäntö hyvin pitkälti.

Mutta käytäntöön, puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja kiinnitti hyvin huomiota siihen, että tässä on isosta asiasta kysymys, mihin itsekin viittasin, ja nyt tässä vain yksityiskohtiin paneudutaan. Valiokunnan kannanotossa todetaan, että merkittävimpänä vapaan pitämisen esteenä on tilapäishoidon vaihtoehtojen puuttuminen tai niiden epätarkoituksenmukaisuus. Sanoisin, että näin varmaan on, mutta lisäisin tähän kyllä tapauksen, joka on monesti esimerkiksi Altzheimer tai jokin muu dementiasairaus, ja tällöin tällaisen ihmisen vieminen vuorokaudeksi tai kahdeksi pois tutusta ympäristöstä on usein mahdotonta. (Puhemies koputtaa) Näin ollen siinä ei sitten ole kysymys siitä, etteikö olisi paikkaa, vaan tästä taudin luonteesta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Omaishoitajalainsäädäntöhän on varsin uutta lainsäädäntöä. On hyvä, että se kehittyy. Kun tässä valiokunnan kannanotossa todetaan, että omaishoidon tilapäishoitoa puuttuu paljon, niin onkin varmasti näin, että palveluohjaus ja tiedon jakaminen on hyväksi, ja varmasti näin löytyy sitten myös näitä tilapäishoitopaikkoja. Kuitenkin palaute omaishoitajilta on usein ollut se, että heillä ei ole välttämättä paikkaa, kun taas sitten toisille tuntuu löytyvän se kovinkin helposti.

Kiinnitin huomiota siihen, että Kelan pääjohtaja kannattaa lämpimästi omaishoitajaa ja otti sen omassa tiedotteessaan, oliko se tänään vai viime päivinä, esille ja korosti omaishoidon tärkeyttä. Itse haluaisin nähdä, että omaishoitajat pääsisivät joko yksin taikka sitten hoidokkinsa kanssa yhdessä kuntoutukseen. Sillä voitaisiin ehkä pitää yllä kuitenkin hyvä suhde hoidettavan ja hoitajan välillä ja siten antaa mahdollisuuksia jaksaa jatkaa omaishoitajana toimimista.

Hoitopaikkoja tulee olla tarpeeksi. Tarve tulee varmasti lisääntymään sitä mukaa kuin väki vanhenee ja omaishoitajien määrä lisääntyy. Odotan kyllä mielenkiinnolla tätä selvitystä, koska kyseessä on tärkeä asia. Omaishoitajien työ on erittäin arvokasta. Taloudellisesti se on kuitenkin heikosti tuettua. Kun tätä tukea määrätään, niin kannattaisi miettiä tätä tuen määrää siltä pohjalta myös, kuinka paljon yhteiskunta säästää sillä, että omaishoitajat tekevät tätä työtään sen sijaan, että tämä hoidettava joutuisi laitokseen.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa hyvin moni meistäkin saattaa olla omaishoitaja. On hyvä, että edetään näissä vapaapäivien käytön mahdollisuuksissa ja oikeuksissa. Vieläkään ei päästä edes siihen, että kerran viikossa olisi tämä lakisääteinen vapaa.

Mutta tähän esitykseen todella liittyy juuri se mutta, joka käy valiokunnan mietinnöstäkin ilmi, että käytännössä tämä sijaishoito ei välttämättä toimi tai jos se toimii, niin ratkaisu on usein se, että kotona hoidettava joutuu osastolle, jossa on pelkästään hyvin pitkälle dementoituneita ihmisiä, joissa on pulaa henkilökunnasta, josta puuttuu virikkeitä. Valitettavasti viime viikonloppuna olen joutunut tämän toteamaan aivan henkilökohtaisesti.

Kysymys on ennen kaikkea siitä, että silloin, kun on kysymys intervallihoidosta, joka ei suoraan liity tähän lakiesitykseen, käy sillä tavoin, että sieltä intervallihoidosta tulee takaisin kotiin omainen, läheinen, rakas puoliso, jonka toimintakyky, jonka henkinen vireys ja tila ovat heikentyneet. Silloin kyllä täytyy kysyä sen perään, onko tämä oikein ja onko tämä asianmukaista.

Minulla oli viime maanantaina mahdollisuus ja suoranainen ilo tutustua oman kaupunginosani omaishoitokeskukseen, jota rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella ja osittain asiakkailta perittävillä ateriamaksuilla. Siellä oli mielestäni onnistuttu erinomaisella tavalla luomaan sellainen uusi välimuoto, että omaishoitaja voi saada jopa päivittäisiä hengähdystaukoja tai useamman hengähdystauon viikossa niin sanottuna työaikana.

Tässä keskuksessa oli kaiken kaikkiaan 70 asiakasta, joista jotkut kävivät tässä keskuksessa joka päivä, jotkut parina päivänä, ja siellä myös järjestettiin yhteisesti toimintaa sekä omaishoitajalle että hoidettavalle. Se oli hyvin virikkeellinen, siihen kuului liikuntaa, kulttuuriantia, yhteisiä pelejä ja päiväkotilasten käyntejä jne. Se oli myöskin sillä lailla kuntouttava työyhteisö siellä työskenteleville ja vapaaehtoisille, jotka monet olivat työkyvyttömyyseläkkeellä mutta joilla oli annettavaa esimerkiksi musiikin tai jonkin muuan taidon saralla.

Mielestäni tämä on yksi erinomainen tätä järjestelmää täydentävä toimintamuoto, johon toivon, että aikanaan pikkuhiljaa veteraanietuuksista vapautuvia varoja voitaisiin käyttää, niin että meillä olisi tällainen keskusten verkosto, koska jo sen kokemuksen perusteella, jota tämän keskuksen työntekijöillä oli, voidaan siirtää pysyvään laitoshoitoon tai tämmöiseen vaativaan palveluasumiseen siirtymistä olennaisesti. Osa näistä kävijöistä asui yksin, heidän läheisensä ja omaisensa asuivat kaukana, eli ei välttämättä ollut edes kysymys sellaisista asiakkaista, jotka olisivat tulleet kodissaan toimeen omaishoitajan turvin.

Omaishoito on joka tapauksessa alue, jota pitää kehittää monipuolisesti. Kunnissa pitäisi olla vastuuhenkilöitä, jotka pystyvät tukemaan esimerkiksi Alzheimerin tautia tai muita dementoivia sairauksia potevien omaishoitajia, jotta heillä on myöskin tietoa siitä, mikä heitä kohtaa tulevaisuudessa, ja tietoa tietenkin kaikista oikeuksistaan. Se, että nykyistä sijaishoitoa näiden omaishoitajien vapaapäivien ajaksi voitaisiin antaa inhimillisemmin, yksilöllisemmin, virikkeellisemmin, on yksi omaishoidon tärkeistä kehittämisalueista.

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä oleva laki lisää siis omaishoitajien oikeutta vapaapäiviin kahdesta vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen. Näkisinkin, että se omalta osaltaan edesauttaa omaishoitajien jaksamista raskaassa työssä.

Mutta olen ed. Perhon kanssa samaa mieltä siitä, että on myös pohdittava muita keinoja. Näkisin, että esimerkiksi kuntoutus ja säännölliset terveydentilaseurannat ja työnohjaus, järjestöjen rooli, vertaistuki jne. ovat hyvin keskeisiä elementtejä, kun puhutaan omaishoitajien jaksamisesta.

Olen myöskin vastaanottanut palautetta siitä, että omaishoitajien vapaan käyttämisen esteenä ovat useimmiten olleet ne kokemukset, että hoidettava palaa kotiin lomajakson jälkeen hyvin huonossa kunnossa, joten tämä varmasti omalta osaltaan nostaa sitä kynnystä, että itse omaishoitaja jatkossa käyttäisi näitä vapaapäiviä. Oli mielenkiintoista kuulla ed. Perhon kuvaus siitä, millä tavoin tämä voidaan miettiä myös uusilla keinoilla.

Selvitysmies Elli Aaltonen esitti raportissaan tällaista omaishoitajarinkiä yhtenä mallina, joka ehkä omalta osaltaan sitten auttaisi myöskin näissä ongelmissa, mitä tässä on kuvattu. Omaishoitajien laki ja kaikki nämä keinot, mitä tässäkin laissa nyt tuodaan, ovat jatkuva prosessi. Minun mielestäni hallitus on kyllä hyvin määrätietoisesti tätä uudistustyötä tehnyt. Toivonkin, että tätä voidaan jatkaa.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä on käsittelyssä siis omaishoidon tuesta annettu laki ja sen yksi kohta. Täällä mielestäni valiokunnan puheenjohtaja ansiokkaasti nosti esille valiokunnan käsittelyn lisäksi omaishoitoon liittyen tärkeitä asiakokonaisuuksia, sen, että on kysymys todella suuresta kokonaisuudesta ja nyt on käsittelyssä vain yksi kohta.

Samoin mielestäni valiokunta kannanotossaan kiinnitti ihan tärkeisiin kohtiin huomiota, nimenomaan siihen, mitä se sitten käytännössä tarkoittaa ja miten käytännössä se voidaan toteuttaa, jos nyt vapaapäiviä lisätään.

Niin kuin täällä on todettu, niin ongelmia on vapaapäivien toteuttamisessa jo nyt näiden kahden päivän, saatikka sitten kolmen päivän vapaan osalta, nimenomaan jos ei ole siihen rinnalle ihmisiä, sijaishoitajia, jotka mahdollisesti tulevat kotiin sellaisissa tilanteissa, joissa sitä omaista ei voida viedä intervallipaikalle jonnekin palvelutaloon tai muuhun laitospaikkaan tai vastaavaan. Nämä hankkeet ainakin monessa paikassa ovat myös kaatuneet siihen, että ei ole saatu näitä sijaishoitajia.

Sitten tietenkin olen aivan samaa mieltä siitä, mitä täällä ed. Perho toi esille, että ne paikat eivät välttämättä ole sellaisia, että voisi sanoa, että ne olisivat kuntouttavia tai hoidollisia. Päinvastoin saattaa olla, että se tilanne pahenee, kun siellä muutaman päivän on. Se on tietysti ikävää, että näin joudutaan toteamaan, että kun me olemme kuitenkin kaiken kaikkiaan meidän vanhusten palvelujärjestelmäämme myös, ei pelkästään omaishoitoa, vaan palvelujärjestelmää, pyrkineet kehittämään sillä tavalla, että olisi vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja erilaisia toimintamuotoja aina kuntoutukseen saakka, niin nyt juuri näyttää siltä, että ne paikat ovat aika tavalla kuitenkin perinteisiä. Ehkä se suurin ongelma sitten kuitenkin on, että näissä hoitopaikoissa on liian vähän hoitajia ja käsiä, että ei pystytä semmoista monipuolisuutta ja vaihtelevaa toimintaa luomaan, jota sitten erityisesti nämä intervallipaikalla olevat tarvitsisivat.

Arvoisa puhemies! Tässä vastalauseessa on kysymys siitä, että saataisiin neljäs vapaapäivä eli viikoittainen vapaapäivä. Kyllä näen, että kun he 24 tuntia vuorokaudessa tekevät työtä ja me muut saamme 7—8 tunnin päivätyöstä viikkovapaan tai kaksikin viikkovapaata, niin suhteutettuna siihen tämä on mielestäni aivan oikeutettua, että lisättäisiin siihen vielä hallituksen esityksen jälkeen se yksi vapaapäivä. Eli tämän 4 §:n muotoa tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että se otettaisiin tämän vastalauseen mukaan.

Itse myös odotan tältä Stakesin selvitykseltä paljon. Tietysti odotin myös Elli Aaltosen raportilta paljon, että se olisi mahdollistanut omaishoidon kehitystä siihen suuntaan, mitkä odotukset kentällä ovat. Nyt askeleet ovat aika lyhyitä ja voi sanoa, että nimenomaan niihin olennaisiin kohtiin, mitä omaishoitajat ovat toivoneet, ei ole tullut parannusta. Se on minusta tosi valitettavaa.

Kun meillä on omaishoitajayhdistyksiä ja niillä on monipuolista toimintaa ja usein niissä meitä päättäjiä, poliitikkoja, pyydetään käymään ja itsekin olen aika usein niissä vieraillut, niin voi sanoa, että se yleinen ilmapiiri on kyllä se, että he tekevät hyvin aktiivisesti työtä ja ovat varmasti sillä lailla myönteisesti elämään asennoituvia. Mutta sitten kun kysytään sitä, miten he näkevät sen, että on omaishoito pantu lain piiriin, mikä sen merkitys on, niin kyllä he sanovat, että tilanne huononi. Onko sitten kysymys yksittäisestä kunnasta? Voi olla niinkin, mutta ainakin niillä alueilla, missä itse olen käynyt, on tämmöinen toteaminen ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että omaishoidon tuen piiriin eivät pääse kaikki, jotka kuitenkin täyttävät ne kriteerit, ja hehän eivät ole myöskään näitten muitten asioitten piirissä eli eivät myöskään silloin vapaapäivät ja muut etuudet koske heitä ja he ovat todella, voi sanoa, yksin.

Tällaista, ehkä voi sanoa, piilotarvetta meillä on hyvin paljon, että meillä on omaisiaan, hyvinkin sairaita omaisiaan hoitavia omaishoitajia todella paljon, jotka tekevät sitä työtä ilman minkäänlaista tukea. Silloin odotan tältä selvitykseltä sitä erityisesti, puututaanko tähän, että jotenkin oikeudenmukaisuus toteutuisi. Jos kerta omaishoidon kriteerit täyttyvät, niin silloin näille kaikille pitäisi tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti myös kohdentaa näitä palveluja ja tukimuotoja.

Omaishoitajat itse ainakin minulle ovat esittäneet, että se, mitä he erityisesti toivovat, on tietysti ensisijaisesti omaishoidon tuki. Se olisi, niin kuin sanotaan, arvon osoitus heille, että heidät hyväksytään, että he tekevät arvokasta työtä. Toinen on ollut sitten tämä vapaapäivä, että niitä olisi riittävästi sen jaksamisen tueksi ja ettei nimenomaan uupumista tapahtuisi. Kolmanneksi olen kuullut, että erityisesti korostetaan, että tarvitaan nämä palvelut, sekä tukipalvelut kaiken kaikkiaan omaishoitajille että nimenomaan ne palvelut, intervallipaikat ja sijaishoitajat, joita tarvitaan näitten vapaapäivien aikana. Sitten neljäntenä on kaiken kaikkiaan monta monta pientä asiaa, mutta ennen kaikkea se, että vahvistettaisiin niitä terveyteen liittyviä kuntoutusmuotoja, ettei vain sanota, että on 20 euron seteli, vaan että siinä, mitä kaikkea he voivat oman terveytensä säilymiseksi saada kunnalta, olisi vaihtelua ja monipuolisuutta ja enemmän heidän itse kunkin yksilölliset tarpeet huomioon ottavaa palvelua kuntien taholta tarjottavissa.

Eli todella katson, että tämä laki, jota hallitus on esittämässä, on oikean suuntainen ja omalta osaltaan jo osoittaa sitä, että hallitus on kyllä tekemässä tämän omaishoidon eteen sitä, mitä odotetaankin. Mutta tässä taas sanon sen, että se, miten se koetaan, pitäisi ottaa myös vakavasti. Se viesti, mikä nimenomaan tulee omaishoitajilta itseltään, pitäisi myös ottaa vakavasti. Kyllä he ovat sen sanoneet aivan selvästi, että riittävien vapaapäivien määrän pitäisi alkaa sillä nelosella. Toivon, että tähän jatkossa päästään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ollaan siis nostamassa lakisääteistä oikeutta vapaaseen kahdesta kolmeen vuorokauteen kalenterikuukautta kohti, mikä on tietysti ihan erinomainen ja hyvä asia, ja se neljäskin vuorokausi voisi olla todella erinomaisen hyvä asia. Tämä tilanne on aika hankala. Näiden parin vuosikymmenen aikana, kun on tilaisuus ollut olla täällä näitä asioita seuraamassa, semmoinen hyvin selvä, tasainen soittovuo on noussut korkeammaksi ja tiheys korkeammaksi ja korkeammaksi, kun omaishoitajat ovat ottaneet päätösasioissa yhteyttä, uupumisasioissa yhteyttä, toivottomuusasioissa yhteyttä, vaikka millä tavalla sitä nyt voisikaan kutsua, mikä on ollut tämän yhteydenoton erityinen syy. Minusta tuntuu, että kun koko yhteiskunnassa tällä omaishoidolla on ihan perustavaa laatua oleva merkitys jo nyt väen ikääntyessä, tarpeen kasvaessa ja kaikkinaisen ympäristön koventuessa asenteellisesti, niin seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi saada tästä aivan erityinen osio, jossa varauduttaisiin, niin kuin hienosti sanotaan, kokonaisvaltaisesti tähän asiaan, joka ei missään nimessä tule vaatimustasoltaan vaatimattomammaksi vaan tulee nimenomaan erittäin ajankohtaiseksi, polttavaksi ongelmaksi kaikkialla, koko yhteiskunnassa.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Viisi minuuttia loppui kesken tämän tärkeän aiheen käsittelyssä. Haluan vielä muutamaan asiaan kiinnittää huomiota. Usein puhumme iäkkäistä, iäkästä puolisoa hoitavista omaishoitajista, mutta samanaikaisesti pitää muistaa myös ne omaishoitajat, jotka hoitavat vaikeavammaista lasta tai nuorta tai nuorta aikuista kotonaan ja ovat sidottuja 24 tuntia vuorokaudessa jo sinänsä ja vielä sitoutuneet jopa hyvinkin vaikeisiin ja aikaa vieviin hoitotoimenpiteisiin. Tämä ryhmä varmasti kaipaa vielä erityisiä tukitoimia, ja sijaishoito heidän kohdallaan on erityisen vaativaa. Se pitäisi pystyä myös asianmukaisesti järjestämään.

Toinen kysymys, mihin ed. Rauhala viittasi, on mielestäni tärkeä, eli tulisi luoda kriteerit sille, että eri hoitoisuusluokat määriteltäisiin tämän hoidon vaativuuden mukaan ja tämä tuki selkeästi määräytyisi näiden kriteerien perusteella. Meillä on menetelmiä tehdä tämä asiantuntevasti. Niitä on jo kehitetty vuosien varrella.

Lopuksi haluan vielä ilmaista kannatukseni ed. Rauhalan ehdotukselle, että kerran viikossa tämä vapaapäivä omaishoitajille suotaisiin.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituspuolueet ovat olleet lähinnä kiinnostuneita kohtuu- ja hyväpalkkaisista keskituloisista ja näiden eduista, kun katsoo tämän hallituskauden ratkaisuja. Mitä muuta voidaan tulkita, voi sanoa, kokoomuslaisesta veronkevennyslinjasta, jota punamultahallitus on jatkanut, linjasta, joka on rapauttanut niin kuntien talouden kuin myöskin niitten palvelutuotantoa. Tämänkeväinen luterilaisen kirkon yhteisvastuukeräys halusi muistuttaa meitä, että ihmisillä ei ole viimeistä käyttöpäivää niin kuin jollain koneella. Tasavallan presidentti Halonen painotti keräyksen avauspuheessaan, että on tärkeää, että myös tulevat sukupolvet kasvavat vanhuutta ja vanhuksia arvostavalle perustalle.

Tämän vuoden alusta voimaan tullut omaishoitolaki ei ole parantanut omaishoitajien tilannetta vaan päinvastoin jopa heikentänyt heidän asemaansa kuntien yksipuolisesti uusimien sopimusten vuoksi. Omaishoidon tuki toimii tällä hetkellä lähinnä laitoshoidon korvaajana, ja omaishoitajista yli puolet on eläkkeellä, lähes 20 prosenttia käy hoitotyön rinnalla koko- tai osa-aikatyössä. Omaishoito kestää monilla useita vuosia, ja omaishoitotukijärjestelmää tulee kehittää mielestäni palvelemaan palvelun tarvitsijaa nykyistä paremmin. Tähänhän, niin kuin useat edustajat ovat täällä maininneet, seuraavassa hallitusohjelmassa viimeistään on syytä kiinnittää huomiota.

Monet omaishoitajat sinnittelevät jaksamisensa äärirajoilla, ja omaishoitaja tarvitsee taloudellisen tuen lisäksi myös viikoittaisen vapaapäivän, johon ed. Rauhala on kiinnittänyt huomiota, ja sitä myöskin kannatan. Myöskin riittäviin kotipalveluihin on kiinnitettävä huomiota. Joissain kunnissa on käytössä toimiva omaishoitajien lomitusjärjestelmä, jossa tuttu ja omaisten hyväksymä l omittaja tekee omaishoitajalle laissa määritellyt vapaapäivät. Tällaisiin järjestelyihin myöskin tulee kannustaa ja niitä tulee kehittää.

Omaishoito on, niin kuin täällä on todettu, laitoshoitoa edullisempi ja usein myös vanhukselle itselleen parempi ja toivotumpi ratkaisu, jolla mahdollistetaan myös dementiaan sairastuneiden kotona tutussa ympäristössä asuminen pidempään. Omaishoidon kehittämiseksi on luotava erilaisia työelämän ja omaishoidon yhdistämisen paremmin huomioivia järjestelmiä, muun muassa mahdollisuuksia joustaviin työaikoihin, palkattomaan vapaaseen, osa-aikatyöhön ja omaishoitotehtävistä työhön palaavien työntekijöiden uudelleenkouluttamiseen. Kun vanhus ei kykene enää omaishoitajansa tai erilaisten tukipalveluiden avulla selviytymään kodinomaisissa oloissa, hänelle tulisi turvata mahdollisuus myös laitoshoitoon. Jos omaishoidon tukea saava potilas tarvitsee omaisen lisäksi kotipalveluja ja tukipalveluja, hän on samanlainen potilas tai asiakas kuin kotipalvelunkin asiakas.

Vuonna 2005 voimaan tullut eläkeuudistus on merkinnyt huomattavaa muutosta omaishoitajien eläkemaksuihin, ja monille omaishoitajille muutos on tullut nimenomaan ikävänä yllätyksenä, kun heidän usein varsin nimellisestä hoitopalkkiostaan on alettu periä eläkemaksua. Eläkkeellä oleva omaishoitaja ei saa hyväkseen korotettua eläkekertymää tehdessään työtä 63 ikävuoden jälkeen, ja ennen tätä eläkeuudistusta eläkkeellä olevilla omaishoitajilla ei ollut eläkemaksua. Uuden eläkelainsäädännön mukaan omaishoitajan eläkemaksun suuruus on 5,8 prosenttia palkkiosta silloin, kun omaishoitaja on iältään 53—68-vuotias. Tätä nuoremmilla eläkemaksu on 4,6 prosenttia. Maksu on siis täysin saman suuruinen kuin työsuhteisilla työntekijöillä, vaikka omaishoitaja ei ole työ- vaan toimisuhteessa kuntaan. Eläkkeellä olevat omaishoitajat säästävät yhteiskuntamme varoja huomattavasti enemmän kuin saavat työstään palkkiota. Tällaista arvokasta työtä ei pidä rangaista korotetuilla eläkemaksuilla, joita vastaan ei saa edes samaa eläkekertymää kuin muut.

Perhehoidon kehittäminen on myös yksi tapa vastata hoivapalveluiden lisääntyvään tarpeeseen. Perhehoito on yksityisen perhehoitajan omassa kodissaan järjestämää hoitoa, kasvatusta ja ohjausta sitä tarvitsevalle henkilölle. Yksityisiä perhekoteja ja pieniä perheenomaisia tukiasumisyksiköitä myös tarvitaan Suomeen lisää. Perhehoitoa tulee laajentaa myös vanhustenhoidossa ja perhehoitajien asemaa ja tukipalveluita tulee parantaa. Tässä on kuntien kehitettävä ostajaosaamista ja kyettävä varmistamaan ostopalveluna hankitun hoidon korkea taso.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa yhteiskunnassa iästä on tullut yhä tärkeämpi mitta ja se määrittää arvomme, osaamisemme ja paikkamme tässä yhteiskunnassa. Julkisissa puheissa ikäsyrjintää usein paheksutaan, mutta käytännön elämässä sitä näkyy edelleen monessa muodossa esimerkiksi työelämässä, ja voi sanoa, että jopa hoitotakuunkin toteutumisessa. Kuitenkin aika kuluu ja ikä juoksee meillä jokaisella, ja olisi virheellistä ajatella, että täydet oikeudet elämään olisi vain tietyn ikäisillä. Vanhuus ei ole ikävamma vaan arvokas kokemuskertymä.

Yleiskeskustelu päättyy.

​​​​