Täysistunnon pöytäkirja 96/2007 vp

PTK 96/2007 vp

96. KESKIVIIKKONA 12. JOULUKUUTA 2007 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi päästökauppalain muuttamisesta

 

Jouko Skinnari /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tällä esityksellä pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen komission päästökauppakauden 2008—2012 kansallista jakosuunnitelmaa koskeva päätös siltä osin kuin tämä vaikuttaa näihin lakiteksteihin. Komission päätöksen mukaan päästöoikeuksien kokonaismäärää on pienennettävä vähän yli 2 miljoonalla hiilidioksiditonnilla vuodessa eli päästöoikeuksien kokonaismäärä vuodessa on 37,5 miljoonaa tonnia.

Lyhyesti sanottuna tämän asian tärkeä keskustelu käytiin siitä, millä tavoin tässä lakitekstissä sen eri kohtien — A ja B, jotka koskevat vientiteollisuutta, ja sitten kohta C, joka koskee kaukolämpöä, joka on merkittävin lämmitysmuoto Suomessa, sitten D ja kirjaimet siitä eteenpäin — taakanjako Suomessa tapahtuu ja mikä vaikutus sillä on vientiteollisuuden osuuteen ja mikä vaikutus sillä on kotitalouksiin tai kunnallisten energiayhtiöitten asemaan ja sitä kautta kotitalouksiin tai julkisiin tiloihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin.

Hallitushan on pyrkinyt tässä siihen, että tämä ei muodostuisi suureksi rasitukseksi millekään ryhmälle. "Keskimääräistä pienemmästä leikkausvelvoitteesta huolimatta lisätaakka merkitsee uutta rasitetta Suomen kansantaloudelle", todetaan valiokunnan mietinnössä. "Mikäli koko määrä joudutaan kattamaan ostamalla lisää päästöoikeuksia, esityksessä on arvioitu, että vuositasolla lisäkustannukset ovat noin 40 miljoonaa euroa." Se perustuisi 20 euron hiilidioksiditonnin keskihintaan. Tässä suhteessa on nyt sitten tarkasteltu valiokunnan mietinnössäkin, millä tavoin ryhmä A eli teollisuusprosessit ja ryhmä B eli teollisuuden energiantuotanto nousevat. Tässä on todettu se, että ryhmä A eli teollisuusprosessit nousevat 9 prosenttia, ryhmä B eli teollisuuden energiatuotanto 14 prosenttia, ryhmä C eli kaukolämpö ja sen yhteydessä tuotettu sähkö 23 prosenttia, ryhmä D eli lauhdesähkö 69 prosenttia ja ryhmä E eli vara- ja huippuvoima 14 prosenttia.

Valiokunnassa keskusteltiin siitä, millä tavoin nyt sitten komissio oli suhtautunut tähän vientiteollisuuden vähän pienempään taakkaan suhteessa kotitalouksiin ja onko tällä myös jotain muuta merkitystä kuin pelkästään päästökaupallinen merkitys, että vientiteollisuus saa tämän taakan helpotuksen suhteessa kotitalouksiin. Mutta joka tapauksessa se on valiokunnassa nostanut esiin keskustelun kunnallisten energiayhtiöitten asemasta suomalaisessa energiantuotannossa. Tällä hetkellähän kuitenkin lähemmäksi kaksi miljoonaa suomalaista on kunnallisten energiayhtiöitten asiakkaita, ja näillä on edelleen suuri merkitys.

Valiokunnan pyynnöstä kauppa- ja teollisuusministeriö arvioi, että ehdotettu lisäleikkaus nostaa kaukolämmön hintaa noin 0,40 euroa megawattitunnilta, ja arvio perustui tässäkin tähän 25 euron keskimääräiseen tonnihintaan. Kaukolämmitetyssä kerrostalossa tästä aiheutuva vuosikustannus on noin 3 euroa ja pientalossa noin 6 euroa. Päästökaupan kokonaisvaikutus kaukolämmityksen vuosikustannuksiin on kerrostalohuoneistossa noin 18 euroa ja pientalossa 34 euroa. Sitten sähkölämmitteisessä pientalossa päästökauppajärjestelmästä aiheutuva kustannusnousu on lämmitysenergian osalta noin 277 euroa vuodessa.

Valiokunta on aiemmin mainitussa mietinnössään tuonut esille kaukolämpösektorin keskeisen roolin. Sen piiriin kuuluu noin 90 prosenttia asuinkerrostaloista, noin puolet rivitaloista ja valtaosa maamme julkisista ja liikerakennuksista. Noin 73 prosenttia kaukolämpötuotannosta perustuu sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jonka on sekä kansallisella että EU-tasolla todettu olevan tehokas ja ympäristöystävällinen tuotantotapa.

Toisin sanoen nyt tässä vaiheessa, kun ruvetaan tätä taakkaa jakamaan, on tullut esille tämä kotimainen taakanjako ja siinä yhteydessä myös monia kansanedustajia kiinnostava asia: mikä on kaukolämmön asema nyt ja tulevaisuudessa, mikä on kunnallisten energiayhtiöitten asema suhteessa siihen, mikä on Fortumin osuus tuotannosta, mikä on Vattenfallin osuus ja mikä on markkinoille pyrkivien muitten yhtiöitten osuus ja miten sitten Vapo ja monet muut tässä kokonaisuudessa pärjäävät.

Turve ja sen asema herätti myös valiokunnassa kovasti keskustelua. Tässä suhteessa on parempi, että totean tässä sen, mitä hallituspuolueet sitten yhdessä päätyivät toteamaan: "Kotimaisella turpeella on merkittävä asema sekä energiaomavaraisuutemme että chp-tuotannon kannalta. Turpeen osuus esimerkiksi yhdyskuntien chp-tuotannon polttoaineista on noin 20 prosenttia. Kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen turve luokitellaan tällä hetkellä omaan polttoainekategoriaan Kansainvälisen hallitustenvälisen ilmastopaneelin - - uusien luokitusten mukaisesti - -. Turpeenpolton päästöt, ja näin ollen myös päästökerroin, rinnastetaan kuitenkin päästökaupassa fossiilisiin polttoaineisiin." Tähän sitten liittyen talousvaliokunta teki tässä eduskunnan täysistunnolle ponsiehdotuksen: "Eduskunta kiirehtii hallituksen toimenpiteitä turpeen päästökertoimen tarkistamiseksi ottaen huomioon Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tieteelliset selvitykset."

Näissä valiokunnan mietintöön jätetyissä vastalauseissa lähdetään, esimerkiksi sosialidemokraattien vastalauseessa, siitä, että kaukolämmön asema pidettäisiin 0,80:nä ja se olisi sama kuin se on laissa tällä hetkellä, mikä tekisi sen kotitalouksille ja julkisille rakennuksille edullisemmaksi ja samalla nostaisi vientiteollisuuden osuutta tässä kokonaisuudessa. Kristillisdemokraattien esityksessä lähdetään siitä, että tämä vientiteollisuuden osuus ei olisi näin suuri. Sitten ed. Kankaan ehdotuksessa esitetään hallituksen esitystä hylättäväksi, mutta hyväksytään valiokunnan lausumaehdotus.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että ilmastonmuutosta torjutaan. Nyt päästökauppa ja uusiutuvan energian tuottaminen on koplattu yhteen tiukalla aikataululla. Ilmastonmuutoksen vastustuksen nimissä on kytketty yhteen päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käyttöönotto. Päätös tehtiin hätäisesti viime hetkellä, ja se oli huonosti valmisteltu. Tiesivätkö päättäjät edes, mitä olivat päättämässä? Valtion johtajat asettivat kunnianhimoiset tavoitteet ilman, että oli ajatusta, kuinka tavoitteet voidaan saavuttaa.

Tosiasia on se, että uusiutuvan energian tavoite tulee vahingoittamaan merkittävästi EU:n kilpailukykyä. Erityisesti Suomessa teollisuus kärsii. Paperiteollisuuden toiminta vaarantuu, kun Venäjä samalla kiristää kilpailua. Suomi ei voi alkaa polttaa puuta tai viedä puuta poltettavaksi, niin kuin sata vuotta sitten. Pulma on se, että Suomen torjuntataistelu on näköalatonta ja ponnetonta tässä asiassa.

Pääministeri Vanhanen piti ilmastopoliittisen puheen, jossa hän sanoi, että hinta on vasta kolmannella sijalla tärkeysjärjestyksessä, kun tehdään päätöksiä. Minusta tämä asenne on huolestuttava. Hallituksen tulee tarkastella eri energiapoliittisia vaihtoehtoja, jotta ilmastonmuutoksen torjunnassa valitaan ratkaisut, joiden kanssa kuluttajat voivat myös elää. Suomen talous tarvitsee kilpailukykyisen teollisuuden. Tästä me kaikki olemme samaa mieltä. Teollisuutemme on kuitenkin energiaintensiivistä. Tuotteet tuotetaan vähemmin päästöin kuin muissa maissa, ja suomalaisen teollisuuden osuus uusiutuvan energian tuottamisessa on merkittävä. Olisi siis globaalisti ajatellen järjetöntä häätää teollisuus pois Suomesta.

Energiavero nousee, energian hinta nousee, päästökauppa nostaa kuluttajahintoja. Esimerkiksi sähkölämmitteisessä pientalossa sähkölaskun hinta nousee vuodessa 370 euroa. Yksittäisinä päätöksinä nämä ovat pieniä puroja, mutta kun ne yhtyvät, summa onkin jo tuntuva pienituloisen ihmisen kukkarossa.

Hallitus ajaa tuulivoimaa itsepäisesti eteenpäin. Siitä on tehty selvitys. Investoinnit tulevat olemaan merkittävät, mutta en valitettavasti jaksa uskoa, että ratkaisu on kovin hyvä. Lisäksi selvityksessä ei ole huomioitu tuuliolosuhteiden vaihteluiden aiheuttamien tehonvaihteluiden edellyttämän varakapasiteetin ja säätövoiman kustannuksia. Epämiellyttävä totuus on se, että Suomessa ei niin kovasti tuule ja pakkasella ei tuule laisinkaan.

Jos me haluamme painaa päästöt alas, vaihtoehtoina ovat energiatehokkuuden kasvattaminen, energian käytön vähentäminen, vesivoiman ja ydinvoiman ottaminen käyttöön. Meidän on parannettava ja kehitettävä julkista liikennettä ja keskitettävä asuntorakennetta, jotta päästöt saadaan pienenemään. Ensin tulee painaa päästöt alas ja sitten paneutua tähän uusiutuvan energian kysymykseen. Molemmat ovat tärkeitä. Nyt yritetään tehdä kuitenkin molempia yhtä aikaa, jolloin uusiutuvien kehittäminen hidastaa päästöjen vähentämistä tiukassa aikataulussa.

Mikään maa ei tuota sellutonnia niin edullisesti kuin Suomi, mutta silti kansainvälistynyt metsäteollisuutemme investoi muualle kuin Suomeen. Tämä on selvä merkki epäluottamuksesta Suomen energiapolitiikkaa kohtaan. 1800-luvulla Suomi myi halkoja Pietariin, ja jos tässä kysymyksessä oikein töpeksitään, nuo ajat saattavat vielä palata. Puut poltetaan energiaksi eikä niitä jalosteta paperiksi ja puutuotteiksi. Elintaso laskee, kun energian hinta nousee ja jalostusaste laskee. Tätäkö hallitus ja EU haluavat?

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt esitetyssä lakiehdotuksessa päästöoikeuksien jakoperusteita koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että komission suorittama päästöoikeuksien kokonaismäärän leikkaus kohdennetaan tasaisesti eri alaryhmiin. Tavoitteena on, että eri alaryhmien välinen suhteellinen päästöoikeuksien niukkuus pysyy ennallaan.

Viime hallituskaudella päätetystä varsinaisesta peruslaista ja sen jakosuhteista voidaan olla monta mieltä. Nykyinen oppositio on nostanut päätään ja haukkunut varsinaisen lain jakosuhteet tänä syksynä moneen kertaan. Milloin ongelmana on ollut kaukolämpö, milloin kaupunkienergiat, milloin yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto, milloin kuluttajien sähkön hinta. Varsinaista peruslakia laadittaessa jakosuhteiden perusteena olivat, aivan oikein, energiavaltaisen perusteollisuuden kilpailukyky ja työllisyysvaikutukset. Sen tähden teollisuutta kohdeltiin hiukan kevyemmin, eli ei nyt sekoiteta asioita. Edellisen hallituksen, siis myös nykyisin oppositiossa olevien demareiden, olisi pitänyt reagoida varsinaiseen peruslakiin ja sen aiheuttamiin epäkohtiin silloin, kun he olivat hallituksessa lakia säätämässä. Nyt säädettävällä lailla ei voi puuttua eikä puututa varsinaiseen peruslakiin. Nyt vain jaetaan komission tekemät lisävaateet, jaetaan niukkuutta. (Ed. Kumpula-Natri: Miten?)

Nyt käsillä olevan lain säätämiseen jouduttiin, kun komissio teki päätökset kansallisesta jakosuunnitelmasta kaudelle 2008—2012. Neuvottelutulos, jonka Suomi saavutti, oli eurooppalaisella tasolla hyvä. Suomea kohdellaan selvästi helläkätisemmin kuin muita keskimäärin, ja lisäksi Suomi on ainoa jäsenvaltio, jonka osalta komissio on ottanut vuoden 2005 poikkeuksellisuuden huomioon. (Min. Pekkarinen: Juuri näin!)

Joillekin energia- ja lämmöntuotantomuodoille päästökaupalla on suuri merkitys. Nyt esitetyllä lailla, jolla kohdennetaan lisävaateet, nuo 2 miljoonaa hiilidioksiditonnia, ei ole sellaista vaikutusta hintoihin kuin tahallisesti halutaan esittää. Oppositio on myös tahallaan halunnut sotkea nyt esitetyn lain vaikutukset kuluttajahintoihin ja koko päästökaupan vaikutukset niihin. Koko päästökaupalla on iso osuus kuluttajahinnan määräytymisessä, mutta nyt esitetyllä lailla ei asiantuntijoiden mukaan juurikaan ole vaikutusta niihin.

Kauppa- ja teollisuusministeriön laskelmien mukaan tämän lain merkitys kaukolämmön vuosikustannushintaan on kerrostalohuoneistossa noin 3 euroa ja pientalossa 6 euroa. Kuluttaja voi hiukan vaikuttaa oman sähkölaskunsa suuruuteen sammuttamalla valoja, siirtymällä vähemmän energiaa kuluttaviin koneisiin ja järjestelmiin. Teollisuudella, jos se toimii teoreettisella minimillä, ei ole muuta mahdollisuutta säästää energiaa kuin vähentää tuotantoa. Tämä siis vaikuttaa negatiivisesti muun muassa työllisyyteen. Työpaikkojen menetyksiäkö oppositio haluaa?

Hallitukselta on tulossa ensi vuonna iso energiapaketti, energia- ja ilmastostrategia. Sen yhteydessä on järkevää arvioida tämän lain ja varsinaisen päästökauppalain merkitystä. Juuri tästä syystä talousvaliokunta halusi lakiin mukaan lausumaehdotuksen, jossa todetaan, että energia- ja ilmastostrategian yhteydessä arvioidaan eri energiamuotojen tuotantotapojen kilpailukyky ilmastopolitiikan kustannustehokkuuden, energiaomavaraisuuden ja kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta eli tarkastellaan koko kokonaisuutta samalla kertaa.

Talousvaliokunta haluaa kiirehtiä hallitusohjelman tavoitetta turpeen päästökertoimen muuttamiseksi kansainvälisessä luokittelussa. Turpeen päästökertoimeen saatava muutos lieventäisi osaltaan energiasektorin taakkaa. Tämä voisi edesauttaa Suomen mahdollisuuksia lisätä uusiutuvan energian osuutta puun ja turpeen yhteiskäytössä ja näin ollen helpottaa bioenergian kokonaistuottotavoitteeseen pääsyä.

Tässä vaiheessa on ennenaikaista ja hätiköityä luoda opposition vastalauseessaan vaatimia tukiratkaisuja. Nyt sekä eduskunnan että energiasektorin on syytä odottaa EU-neuvottelujen ratkaisuja bioenergiavaateista. Käydään tämä taistelu ensin ja pyritään vaikuttamaan komission päätöksiin. Vasta lopullisten vaateiden selvittyä tiedämme, mille bioenergian osuuden tasolle on pyrittävä, ja voimme tarkastella niitä potentiaaleja, jotka meillä on käytettävissä tason saavuttamiseksi, ja vasta kun kaikki faktat ovat tiedossa, on aika määrätä ohjauskeinot.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä aluksi joutuu toteamaan, että tämänkin asian osalta on vähän sama juonne kuin tuossa valtionyhtiölaissa, siis että 18.3.2007 muuttui tämänhetkisen pääoppositiopuolueen kanta. Nimittäin vielä tammikuussa 2007 silloinen hallitus ja talousvaliokunta muuten yksimielisesti lukuun ottamatta vihreitten Oras Tynkkystä (Ed. Skinnari: Kun ei Pekkarinen suostunut muuttamaan!) linjasivat tämän voimassa olevan päästökauppalain sisällön, siis yksimielisesti lukuun ottamatta vihreitten edustajaa.

Käsittely oli tammikuussa, talousvaliokunnan mietintö 28/2006. Siinä todetaan muun muassa, että talousvaliokunta pitää valittua päästökaupan taakanjaon peruslinjausta energia- ja ilmastostrategian mukaisena. Ja sitten sitaatti viime tammikuun mietinnöstä: "Kansantaloudellisia kokonaisvaikutuksia ajatellen päästökaupan taakkaa on kustannustehokkainta jyvittää eniten sinne, missä siitä koituvat lisäkustannukset voidaan tehokkaimmin siirtää lopputuotteen hintoihin." Mietinnössä todetaan myös: "Prosessiteollisuudessa tämä on vaikeinta, sillä sen osalta lopputuotteen hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla. Päästökaupasta aiheutuvien lisäkustannusten siirtäminen hintoihin merkitsisi hintakilpailukyvyn heikentymistä, sillä useilla kilpailijamailla vastaavaa rasitetta ei ole. Suurin osa taakasta jää näin energiasektorille. Päästökaupan seurauksena päästöttömät ja vähäpäästöiset tuotantomuodot saavat merkittävästi kilpailuetua." Valiokunnan mukaan: "Sähköntuotannon pitäisi reagoida markkinatilanteeseen lisäämällä näiden tuotantomuotojen tarjontaa. Tämä edellyttää uusia investointeja, joiden tarpeeseen ja mahdollisiin edistämistoimiin valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota energia- ja ilmastostrategiasta antamassaan mietinnössä. Valiokunta on edellyttänyt, että hallitus käyttää ohjauskeinoja ja selvittää ennakkoluulottomasti uusia tapoja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon vähentämiseksi ja tuotannon lisäämiseksi kotimaisilla uusiutuvilla energianlähteillä." Näin siis tammikuussa 2007, jolloin voimassa oleva päästökauppalaki hyväksyttiin.

Nyt kävi vain niin, että vaalit merkitsivät tätä linjamuutosta erityisesti SDP:n osalta mutta vähän vasemmistoliitonkin osalta, koska tammikuussa vielä vasemmistoliiton silloinen puheenjohtajakin oli valiokunnassa hyväksymässä tätä yksimielistä talousvaliokunnan mietintöä eli kaikki muut paitsi ed. Oras Tynkkynen, joka jätti muista syistä vastalauseen tähän mietintöön.

Nyt olemme siis, aivan kuten ed. Matikainen-Kallström totesi, käsittelemässä pientä siivua tästä päästökauppalain kokonaisuudesta. EU:n komission päätös leikata Suomelle ehdotettua kokonaispäästöoikeutta 5,2 prosenttia on huomattavasti maltillisempi kuin muilta jäsenmailta edellytetään. Keskimääräinen leikkausvelvoite jäsenmaissa on 9,5 prosenttia. Lisäksi Suomi on ainoa jäsenvaltio, jonka osalta komissio on ottanut huomioon vuoden 2005 päästötason poikkeuksen.

Eli erittäin myönteinen palaute ministeri Pekkariselle hyvistä neuvotteluista ja onnistuneesta neuvottelusta komission suuntaan. Siinä neuvottelussa onnistuttiin puolittamaan se lisävelvoite, joka keskimäärin asetettiin EU:n jäsenmaille: Suomessa siis 5,2 prosenttia ja EU:ssa keskimäärin 9,5 prosenttia. Tämä on juuri sitä ei passiivista edunvalvontaa komission tai EU:n suuntaan eli aktiivista, faktoihin perustuvaa toimintaa. Tässä päästökaupan kokonaisrasitteessa, mikä Suomelle tuli, ovat tietysti historialliset syyt vähän kauempana. Ehkä sovitaan, että tässä tätä historian kertausta ei nyt tehdä, mutta jokainen tiedostaa, milloin mentiin sitoutumaan ja minkä tasoisiin Suomen kannalta epäedullisiin ratkaisuihin. Nyt on sitten täytäntöönpanon aika.

KTM on arvioinut, että 5,2 prosentin päästöoikeuksien leikkaaminen tarkoittaa käytännössä, että kaukolämmön hinta nousee 0,4 euroa megawattitunnilta, ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, kaukolämmitetyssä kerrostalossa kustannus on 3 euroa ja pientalossa noin 6 euroa, tietysti tärkeitä jokainen euro, mutta suhteutettuna tähän kokonaisuuteen ei pidä kuitenkaan liioitella.

Valiokunnan enemmistö, niin kuin puheenjohtaja totesi, haluaa kuitenkin, että tässä energia- ja ilmastostrategian kokonaisuudessa tarkastellaan eri energiantuotantomuotoja ja -tapoja kilpailukyvyn ja ilmastopolitiikan näkökulmasta, kustannustehokkuuden, energian omavaraisuuden ja kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Äärettömän hyvin muotoiltu lausuma valiokunnalta. (Ed. Skinnari: Onko ollut vaalit taas?)

Vielä muutama sana turpeesta. Täällä on ollut erinomaisen hieno asia, että valiokunnassa on laajaa yksimielisyyttä, niin kuin toivon olevan koko eduskunnassa, että se vääryys, joka tällä hetkellä kohdistuu kansallisesti tärkeään turpeeseen, päästökertointen osalta saataisiin muutettua tulevien vuosien aikana ja turpeen kilpailukykyä sitä kautta parannettua. Tässä on hienoa, että meillä on hyvin laaja yhteisymmärrys, ja niin pitääkin olla. Tämä on juuri niitä kansallisen intressin kysymyksiä, joissa ei ole oppositiota tai hallitusta, vaan on Suomen kansa, joka on tämän tavoitteen takana. (Ed. Skinnari: Eivät edes vaalit pääse horjuttamaan!) Tässä on ollut myönteistä havaita, että puheenjohtaja Skinnarin edustama puoluekin on ollut varsin johdonmukainen, sanon, varsin johdonmukainen, jo useamman vuoden ajan ja tässä valiokunnassa täysin yhtenäinen hallituspuolueitten kanssa.

Nyt ovat tutkimusmenetelmät siellä käytössä ja me edellytämme lisää resursseja tutkimustoimintaan, jotta ne tieteelliset näytöt saadaan aikaan ja riittävät faktat tämän päätöksen pohjaksi. Tässäkin tiedän, että ministeri Pekkarinen tekee kaiken sen, mitä vahva ministeri voi tehdä, jotta tämä muutos saadaan aikaan. Siinäkin tarvitaan koko hallituksen tuki ja koko eduskunnan tuki.

Tämä on maakuntien Suomen kannalta erittäin tärkeä asia, ja uskon myöskin ed. Kankaanniemen tätä kannattavan maakuntien Suomen vahvana puolestapuhujana, vaikka nyt kritisoittekin tätä lakiesitystä ja vaikka teidän eduskuntaryhmänne silloinen puheenjohtaja oli hyväksymässä tätä päästökauppalakia tammikuussa, siis teidän puheenjohtajanne oli tammikuussa hyväksymässä ja nyt te olette vastaan, eli vaaleilla oli merkitystä valitettavasti teidän kannassanne tähän päästökauppalakiin.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo tullut esiin se, että tämä oli valmis, katettu pöytä, jota emme itse olleet mukana kattamassa, vaan nyt olemme mukana jatkosyömisessä.

Mielestäni erittäin tärkeä asia, joka nyt on tullut tässä esiin, on se, että nyt Suomea on kohdeltu varsin helläkätisesti. Etenkin vasemmistoliiton ed. Kangas on koko ajan tuonut esiin, että Suomi kantaa liian paljon vastuuta eikä pitäisi tehdä näin paljon ilmastonmuutostalkoissa, pitäisi antaa muiden kantaa enemmän vastuuta. Mielestäni nyt tässä näkee sen, että kun Suomi on kantanut vastuuta hyvin ja todella halunnut vaikuttaa ilmastonmuutokseen, niin meitä myös ymmärretään ja meitä kohdellaan myös reilusti. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Tämän jälkeen voisivat loppua ne puheet, että meitä koko ajan kohdellaan väärin ja me teemme liikaa. Me teemme niin hyvin kuin voimme ja olemme erittäin tärkeitä tekijöitä ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. (Ed. Kangas: Teollisuus tekee toisenlaisia johtopäätöksiä!) Siinä myös tämä, että me todella saimme 5,2 prosenttia eikä velvoitetta, mikä on keskimäärin 9,5 prosenttia, joka nyt on tässä tullut lisää eri valtioille.

Erittäin tärkeä asia on myös kaukolämpö ja viesti, mikä nyt menee kuluttajille kaukolämmöstä. Nythän tässä on ollut erittäin suuri huolenaihe siitä, miten paljon vielä lisää hintaa kaukolämpöön, mutta meille selvitettiin tarkkaan se, että tämänkin jälkeen kaukolämpö on erittäin viisas valinta, sillä paineita tulee sähköön paljon enemmän, eikä ainakaan suoraa sähkölämpöä kannata tämän jälkeen pohtia, vaan kaukolämpö on aina parempi vaihtoehto. (Ed. Tennilä: Miten siellä maaseudulla mennään siihen kaukolämpöön?) Ja suhteessa öljyyn, kaukolämpö—öljy-suhde pysyy muuttumattomana tämänkin jälkeen. Elikkä tämän jälkeenkin kaukolämpö on erittäin viisas valinta. Ja maaseudulla tietenkin maalämpö, pelletti ja muut vastaavat ovat erittäin viisaita valintoja. (Ed.: Tennilä: Millä se mummo ja pappa laittaa sen maalämmön? Tiedättekö, mitä se maksaa?) — Tiedän, meillä on itsellämmekin maalämpö, ja myös isäni äsken laittoi.

Sitten turpeesta. Turpeesta kävimme erittäin, erittäin vilkasta keskustelua. Täytyy sanoa, että aina välillä tunsin itseni aika yksinäiseksi, sillä olen koko ajan yrittänyt tuoda esiin sitä kantaa, joka näkyy myös siinä kompromississa jonkin verran, turpeen oikeasta päästökertoimesta. Se ei ole mielestäni poliitikkojen vaan tiedemaailman asia päättää. Minä en koe, että me voimme mennä määräämään, mitä tutkimuksissa pitää seurata, mitä ei. Ja tämä teksti, mikä tässä nyt on, on sellainen, että voin sen kanssa elää, koska siihen lisättiin myös tämä tiedemaailma, ja olen ihan varma, että se tutkitaan ihan tarkkaan ennen kuin lopputuloksiin tullaan. Mutta huomasin vaan hämmästyksekseni sen, että — olin luullut, että tämä on tiedemaailman asia eikä meidän — samaa kantaa ei ollut muissa ryhmittymissä ollenkaan. Aika lailla tunsin itseni välillä nurkkaan ahdistetuksi.

Mutta se, että meillä on nyt hallitusohjelman mukainen teksti, jossa Ipcc:n tärkeä tiederooli on esillä, tuntuu sitten semmoiselta, että siihen voi hyvin luottaa. (Ed. Skinnari: Ei se nurkka ollut vaan hallitus!) — Itse olin mukana työntämässä sitä nurkkaan. — Elikkä tämä lausuma on aivan samaa tekstiä kuin meillä on hallitusohjelmassa, ja luotan täysin siihen, että meidän ministerit tekivät tässä hyvää työtä ja kaiken, mitä he tekevät, he nojaavat tiedetutkimukseen ja varmistavat sen, että teemme sen, mikä pidemmän päälle ratkaisee ilmastomuutoksessa niin, että me emme turhaan tuota ilmastopäästöjä.

Jos tämä tilanne tuntuu hieman vaikealta välillä, niin se, mikä todella huolestuttaa, oikein todella huolestuttaa, on vasemmistoliiton kanta tässä asiassa, että halutaan esittää hylkyä koko asialle. Ainoastaan hehkutetaan turpeen ympäristöystävällisyyttä. Se tuntui kyllä kummalliselta. Toivon nyt todella, että tämä ei ole vasemmistoliiton yleinen kanta, vaan vain valiokunnan jäsenen kanta, sillä olin joskus luullut, että ilmastonmuutoksessa olisi ollut yhteistyö erittäin läheistä vaikkapa vasemmistoliiton tai sosialidemokraattien kanssa.

Mutta ed. Lipponen täällä taisi tuoda esiin sen, että ei uskota tuulivoimaan, ollaan sitä mieltä, että pääministeri on aivan jo liian ympäristöystävällinen, kun hän sanoo, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on tärkeämpi kuin energian hinta. Olen itse erittäin tyytyväinen siihen, että meillä on näin vahva ilmastovaikuttaja pääministerinä, että hän todella on sisäistänyt tämän, mitä se tarkoittaa, miten tärkeä asia on pysäyttää ilmastonmuutos. Se, että täällä salissa vasemmalla puolella häntä epäillään ja häntä pidetään huolestuttavana, kun hän otti tämän asian vakavasti, se on minusta huolestuttavaa. Elikkä se, mikä minua eniten huolestuttaa, on se, että olisin luullut, että olisi tullut enemmän ymmärrystä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen vasemmalta puolelta tässä salissa. (Ed. Tennilä: Todellisia toimia!) Mutta näin tässä edetään, ja päästökauppa ja tämä ilmastonmuutoksen pysäyttäminen jatkuvat. On hyvä, että ministeri Pekkarinen jaksaa olla meidän kanssamme yömyöhään, ja työ vaan jatkuu, ja valiokunnassa varmaan tullaan jatkamaan näitä samoja asioita.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen erittäin huolestunut siitä, mitä nämä nyt tehtävät päätökset vaikuttavat energian hintaan ja suomalaisen teollisuuden käyttämän energian hintaan ja kuluttajien maksamaan energian hintaan. Ilmastonmuutosta pitää torjua, mutta onhan tässä nyt löydettävä semmoinen ratkaisu, että se on kaikille mahdollisimman hyvä. Minä en voi ymmärtää semmoista, että lähdetään vaan investoimaan rahaa ilman, että on minkäänlaista ymmärrystä siitä, mitä on kokonaiskustannus, mikä on se energian tehokkuus, mitä sillä saadaan. Kyllä tässä täytyy myös kuulla näitä kuluttajia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Janina Andersson oli kovasti huolissaan vasemmistoliiton linjoista päästökaupassa. Sanoisin, että kyllä se taakka ja se, että Suomelle tuli näin kohtuuton taakka, kuuluu nimenomaan vihreille. Pekka Haavisto ja Satu Hassi ympäristöministereinä olivat sopimassa Kioton ykköskauden päästöistä, ja siellä kyllä ei ollut Suomen etu kyseessä, en tiedä, mitä globaaleja etuja te siellä käytitte. Mutta siellä tapahtui sellainen virhe, että ei ajettu Suomen etua ja Suomi sai liian kohtuuttoman taakan. Te olette tässä suurimpia syypäitä, että nyt suomalainen teollisuus ja kotitaloudet ja voimalaitokset joutuvat suuriin vaikeuksiin.

Samaten täällä ed. Rantakangas katselee mielellään peräpeiliin niin tässä valtionyhtiöitten asiassa kuin pankkiasiassakin ja tässä päästökauppahommassa, kuka on mitäkin tehnyt, ja yrittää näin puolustella tämän hallituksen huonoja päätöksiä. Se näkyy jonkun mieltä malkuttavan ja omaatuntoa malkuttavan, kun ei muuta keksi.

Vasemmistoliitossa on vähän eri mieltä oltu niin kuin monessa muussakin puolueessa näistä asioista. Joku henkilö on ehkä ollut muuta mieltä, mutta uskon, että vasemmistoliitto on tämän esityksen takana.

Hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan siihen, että se ottaa päästökaupassa huomioon globaalissa kilpailussa toimivien suomalaisten vientiyritysten toiminta- ja kilpailuedellytykset. Minusta tämä hallituksen esitys sotii mainittua periaatetta vastaan.

Suomen pitää olla mukana ilmastonmuutosta torjuvassa työssä. Se on selvä asia. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Suomi on ottamassa itselleen liian isoa taakkaa kannettavaksi. Me tulemme maksamaan päästörajoituksista paljon suuremman hinnan kuin muut maat. Jos päästökauppalakia muutetaan esityksen mukaisesti, vaarantuu Suomen kilpailukyky maailmalla. Esimerkiksi monet suomalaisten yritysten kilpailijat EU:n sisällä saavat päästöoikeutensa huomattavasti ilmaisemmin. Pahimmillaan tämä tarkoittaa tuotantokustannusten nousua ja sitä kautta teollisuuden siirtymistä EU:n ulkopuolisiin maihin. Päästöt eivät vähenny vaan siirtyvät maihin, joissa niitä ei lasketa. Tästä on saatu varoittavia esimerkkejä maassamme varsinkin metsäteollisuuden osalta. Samoin metalli- ja kemianteollisuus ovat vaaravyöhykkeessä, jos päästökauppa toteutetaan niin kuin nyt EU:ssa meinataan. Sähkön hinta tulee rajusti nousemaan, ja energian hinta nousee.

Pitää vielä kaivaa, kun menneitä muistellaan: Se oli virhe, että sitä energiaratkaisua, mikä 2000-luvun alussa tehtiin, ei tehty vuonna 1995. Nyt sillä laitoksella, mikä tuolla on valmistumassa, olisi tehty tiliä ja siinä olisi paljon enemmän liikkumavaraa Suomella. Ne kantavat vastuun, jotka silloin vastustivat sitä.

Arvoisa puhemies! EU-maiden osuus maapallon hiilidioksidipäästöistä on noin 14 prosenttia. Suomen osuus on parin kolmen promillen luokkaa, eli pitää muistaa, että nämä asiat eivät ole Suomen käsin ratkaistavissa valitettavasti. Suuret maat hallitsevat. USA:n, Kiinan ja Venäjän osuus kaikista päästöistä on yli 50 prosenttia.

Nyt ovat käynnissä tärkeät neuvottelut Balilla. Siellä on suuri joukko maita sopimassa Kioton ilmastosopimuksen jatkosta. USA ja Kiina ovat ilmoittaneet, että he eivät tule olemaan mukana näissä talkoissa, ei edes USA, jolla olisi taloudelliset mahdollisuudet olla mukana. Tahtoa ei löydy, vaikka taloudelliset mahdollisuudet olisi USA:lla olla mukana.

Kiina on enemmän kehitysmaa, ja siellä on suurempia taloudellisia vaikeuksia, niin kuin tänään iltapäivällä kuultiin suurlähettiläs Man vastaanotolla. He ovat tulossa mukaan mutta eivät vielä sitoudu. Kiinalla on tällä hetkellä maailman suurin valuuttavaranto, 1 300 miljardia USA:n dollaria, eli taloudellisia valmiuksia myös sieltä löytyy. Kiinassa mietitään, mihin tätä valtavaa rahamäärää käytetään — toivottavasti ympäristönsuojeluun.

Totean vielä, että meidän pitää kantaa oma vastuumme, mutta ilmastonmuutoksen torjumiseen pitää osallistua niin, että Suomen kansantalouden ja energiamuotojen kilpailukykyä vahingoitetaan mahdollisimman vähän. Siksi esitän tämän hallituksen esityksen hylkäämistä.

Valiokunta esittää mietinnössään, että hallitus kiirehtii toimenpiteitä turpeen päästökertoimen tarkastamiseksi. Tätä lausumaa kannatan. Jos turpeen päästökerrointa korjattaisiin, niin se kasvattaisi meillä jo nyt korkeaa uusiutuvan energian osuutta. Turve on tulevaisuuden raaka-aine, ja siitä saa nyt lähes 10 000 ihmistä leipänsä Suomessa. Turpeen vaihtoehto on kivihiili, joka viimeisten tietojen mukaan on ympäristötaseeltaan huonompi kuin turve.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ihan lämmin kiitos valiokunnalle, sen puheenjohtajalle ja muulle valiokunnalle, tämän aika vaikean ja haastavan lakiesityksen hyvästä ja perusteellisesta käsittelystä. Mietintö kertoo selvää kieltä siitä, että valiokunta on tehnyt työtä ja päätynyt sitten, vaikkakin vastalauseitten kautta, kuitenkin peruslinjaltaan, jos nyt vasemmistoliiton vastalauseen ottaa pois, niin muutoin suurin piirtein sen suuntaisiin ratkaisuihin, joita hallitus alun perin esitti.

Ehkä lähdenkin nyt vähän liikkeelle siitä, mitä ed. Kangas edellä sanoi. Hän sanoi, että vasemmistoliitto vastustaa tätä esitystä ja että tässä Suomen hallituksen esitys merkitsisi sitä, että hallitus ja Suomi tulee ottaneeksi liian ison taakan päästöjen kantamisesta. Sitten vähän myöhemmin ed. Kangas sanoo, kuinka tärkeätä on, että Suomi on mukana päästöjen vähentämisessä, ja puhuu toki muustakin maailmasta. Kun tämän kirjoittaa lehteen, ja jos vielä se lehti julkaiseekin tämän, voi hyvin tulla sellainen käsitys, että kyllä ed. Kangas muuten on oikealla asialla. Hän on sitä mieltä, että ei Suomen pidä lähteä liikaa taakkaa kantamaan, kun se kerran sälyttyy kuntalaisten ja kansalaisten ja suomalaisen elinkeinoelämän maksettavaksi. (Ed. Kankaan välihuutoja) Ed. Kangas, ei näin voi menetellä. Tai voi menetellä, mutta ei se kovin johdonmukaista ole.

Me olimme siinä hallituksessa, missä te olitte mukana, teidän puolueenne oli mukana, niin kuin te itse äsken sanoitte, kerroitte, kun syytitte ja osoititte Vihreän liiton edustajia. Silloinen hallitus oli tekemässä linjauksia siitä, millä tavalla ja minkä taakan Suomi on valmis kantamaan Luxemburgin taakanjaossa vuonna 98. Ei se ollut jonkun ministerin kanta, ed. Kangas. Ei hallituksessa tällaisissa asioissa yksi ministeri tee päätöstä, ei silloin, kun te olitte hallituksessa, eikä tee muuten nykyhallituksessakaan, vaan kyllä hallituksen EU-ministerivaliokunta käsittelee asian ja vielä nimenomaan suuri valiokunta myöskin tässä talossa käsittelee asian tämän tyyppisissä asioissa. Se on aivan yksiselitteisen selvää, että näin menee. (Ed. Kangas: Ne on tehneet vääriä päätöksiä!) — Okei, ne olivat vääriä päätöksiä, mutta ette te voi ihan sanoa noin, että niistä ei tarvitse nyt millään tavalla välittää.

Kaiken lisäksi, mitä tapahtui sitten, kun komissiolla on sille annettu oikeus puuttua siihen taakanjakoon, joka 98 Luxemburgissa päätettiin silloisten EU-maiden kesken ja josta jaosta myöhemmin liittyneet maat ovat joutuneet kantamaan osavastuun? Silloisesta päätöksestä viime kesänä todellakin komissio leikkasi yli 9 prosenttia keskimäärin kaikilta mailta, joiltakin reilusti yli 10 prosenttia, pitkästi yli 10 prosenttia. Suomen kohdalla, vaikka meidän perustevuosi 2005 oli tässä mielessä vaikea vuosi, me pääsimme 5,2 prosentin suuruisella leikkauksella. Ja siihen, niin kuin ed. Kangas ja kaikki muutkin, ennen kaikkea valiokunnan jäsenet, hyvin tietävätkin, tämä esitys pohjimmiltaan perustuu ja pohjautuu.

Eli minä toivoisin, että nyt vähitellen Suomessa käytävässä julkisessa keskustelussa — kun me kerromme kaikki, että me kannamme vastuun päästöjen vähentämisestä, olemme valmiita tekemään sen hyväksi jotain — pitäisi jotain kertoa siitä, mitä se jotain käytännössä on. (Ed. Janina Andersson: Juuri näin!) Ei ihan kaikkea voi vastustaa. Hyväksyn sen, että vastustaa, jos kertoo sitten, mikä se vaihtoehto on sille, mitä vastustaa.

Vielä, arvoisa puhemies, jos sallitaan, muutama kommentti näistä muista vastalauseista.

Minä ymmärrän, että SDP:n ryhmä tässä varmaan on hakenut ihan hyvää, mutta minä löydän sellaisen paradoksin, jota minä en voi itse itselleni oikein selittää. Ehkä tässä keskustelun aikaan kuulen vastauksen siihen. Täällä SDP:n valiokuntaryhmän puheenjohtaja kertoo, että tässä nyt menee tälle chp:lle eli kaukolämmölle menee liikaa rasitetta — joka minun silmin katsoen on aika mitätön rasite, mikä sinne tulee tässä lisää — ja että sitä pitäisi, sitä vähääkin, vielä keventää ja panna rasitetta lisää teollisuudelle.

Minä kuuntelin ed. Lipposen puheenvuoron, ja te, ed. Lipponen, olitte tasan tarkkaan eri mieltä kuin se teidän valiokuntaryhmänne asiasta jättämä vastalause. Täällä edustaja joutuu, vaikkei välttämättä aina asettuisi tuon tai tuon puolelle, aina silloin tällöin viimeistään äänestyksessä ottamaan kantaa, kenen puolesta nappia painaa. Tässä asiassa, jos pääsee sivusta painelemaan nappia sosialidemokraattien välisessä riidassa, olen, ed. Lipponen, teidän kannallanne, koska ei ole mitään järkeä siinä, että me erittäin vähän nyt rasitamme nimenomaan kaukolämpöä ja moninkertaisesti kotitaloussähkön kuluttajat maksavat, paljon enemmän, tämän ratkaisun seurauksena. Ei ole kyllä nyt erityistä syytä panna teollisuudelle lisää rasitteita. Niitä on näitä kemijärviä, niitä on nyt kasapäin eikä vain pelkästään Kemijärvellä eikä vain metsäteollisuuden piirissä, vaan metalliteollisuuden piirissä ja monella muulla suunnalla, eikä laiteta sinne nyt lisää. Tai sinnekin nyt menee vähän lisää, mutta ei enempää laiteta kuin tässä pohjaesityksessä kaiken kaikkinensa sinne menee.

Sitten vielä yksi mielenkiintoinen havainto, mitä tulee lauhdesähköön. Kun tässä puhutaan näistä kunnallisista laitoksista, jotka monta kertaa joutuvat ostamaan juuri tätä lauhdesähköä siihen omaan kauppaansa, mitä ne käyvät, niin mehän tässä vähän niin kun armahdamme tätä lauhdesähköä sillä tavalla, että sitä kerrointa muutetaan pikkasen niin, että sitä ei ihan niin paljon rasiteta ja kuriteta, kuin jos sillä vanhalla kaavalla olisi menty ja koettu, mitä siitä olisi käytännössä seurannut.

Ehkä vielä muutama kommentti sitten, yritän tästä löytää.

Vielä ed. Lipposen puheenvuoroa kuitenkin haluaisin vähän tässä katsella. Ed. Lipponen sanoi, että jatkoa silmällä pitäen neuvotellaan tästä res-direktiivistä, jonka 23.1.2008 komissio antaa, ja niistä eräistä muistakin asioista, joihin Euroopan johtajat ovat sitoutuneet. Nyt on se vaihe ihan kohta käsillä, jolloin Euroopan komissio kertoo, mitä se sitten ihan oikein tarkoittaa, kun herrat ovat päättäneet tällaisista isoista linjoista. Nyt alkaa se arki, jolloin me näemme sen. Siinä olen ed. Lipposen kanssa ihan samaa mieltä, että kyllä ne olivat tosi kovia päätöksiä, mitä Euroopan johtajat tekivät ja tekivät joidenkin asioitten osalta päätöksiä, joissa eivät ihan tarkkaan määritelleet sitä, mitä tarkoittivat, kuten esimerkiksi uusiutuvan energian osalta sitä, lasketaanko lisäysvelvollisuudet primäärienergiasta vai loppukulutuksesta. No, nyt me olemme saaneet komission uskomaan, että sitä ei pidä ottaa primäärienergiasta, vaan se pitää ottaa energian loppukäytöstä, millä on esimerkiksi Suomen tapaiselle maalle kyllä erittäin suuri merkitys. Se vähän auttaa sen lopullisen taakan määrittelyssä, mikä meille asiassa tulee.

Se varsinainen havainto, missä minä olen sitten taas hivenen eri mieltä ed. Lipposen kanssa: Ed. Lipponen sanoo, jos minä oikein ymmärsin sen sanoman, että tärkeintä olisi ja olisi Euroopalle pitänyt riittää, että olisi nyt pantu prioriteettiin asiat ja lähdetty siitä, että asetetaan tavoite päästöjen vähentämiseksi ja sitten ei niin tarkkaan säädeltäisi sitä, millä keinoin se tavoite saavutettaisiin. Minäkin, vaikka olen hillitön uusiutuvan energian käytön kannattaja, tässä kyllä niin kuin pohjimmiltaan vähän ajattelen samalla tavalla. Ehkä mentiin pikkasen liian pitkälle, kun lyötiin samalla kertaa tasaveroisesti kiinni kaksi prioriteettia, samalla tasolla kiinni sekä tämä päästöjen vähentämisprioriteetti että sitten uusiutuvan energian lisäämisprioriteetti. Ilman muuta pitää uusiutuvaa lisätä ja niin nopeasti kuin suinkin mahdollista, mutta tehdä se tavalla, joka sitten on hallittavissa oleva tapa.

Ja nyt siitä res-direktiivistä, jossa kerrotaan, miten päästöjä ja kuinka paljon kukin maa joutuu vähentämään, siitä direktiivistä, jossa kerrotaan, miten ja kuinka paljon eri maat joutuvat uusiutuvaa lisäämään: Nimenomaan tästä viimeksi mainitusta, uusiutuvan energian käytön lisäämisestä, tulee kova haaste myöskin Suomen kannalta. Täällä sitten joku, oliko ed. Lipponen vai joku muu, vähän jo kritisoi sitä, että voi voi, kun hallituksen piirissä nyt jo puhutaan sellaisestakin energiasta kun tuuli, sen lisäämisestä.

No, jos me kerran olemme sitoutuneet siihen, mitä Euroopan johtajat ovat päättäneet — ja muuten Suomen osalta siitä sitoutumisesta päätettiin silloin, kun ed. Lipponen, teidän puolueenne oli mukana hallituksessa; me yhteisesti määrittelimme sen, mihin Suomi on valmis, siinä huippukokouksessa, mihin osallistui Suomen pääministeri, taisi presidenttikin olla mukana; me silloin yhdessä tämän päätimme — ja kun me yhdessä päätimme ja kun oppositiokin on samalla kannalla, meidän pitäisi nyt tämä juttu vaan kantaa ja kantaa vastuu siitä, että me omalta osaltamme olemme tätä uusiutuvaa lisäämässä.

Ja silloin kun sitä lisätään, niin järkevää on tehdä niin, että lisätään erityisesti sitä, mikä on kaikista halvin, mikä ei tarvitse lisäkustannuksia valtion budjetin kautta tai niin, että pitäisi ottaa kustannuksia suoraan kuluttajilta, ja sellainen energiamuoto meillä on vesi. Tästä syystä minä toivon, että vettä lisättäisiin mahdollisimman paljon, niin paljon kuin suinkin, ilman että mennään kuitenkaan sellaisille suojelualueille, jotka ovat korvaamattomia jnp.

Toiseksi edullisin tapa on ottaa metsän ja pellon bioa ja lisätä niin paljon sitä kuin suinkin mahdollista, kuitenkin niin, että ei nyt sitäkään, sitä metsäbioa, lisätä niin paljon valtion investointien tukemana tai feed-in-järjestelmällä tai vihreällä sertifikaatilla, että tuella vedetään teollisesta käytöstä puuta polttoon. Ei siinä ole mitään järkeä. Kyllä tämä järjestelmä pitää Euroopan laajuisesti — se ei ole vain Suomen juttu, vaan Euroopan laajuisesti — rakentaa tavalla, joka tapa, missä mitassa otetaan uusiutuvaa metsästä, rajautuu siihen kohtaan, jolloin ei sentään ainespuuta aleta polttaa. Kun ainespuuta hyödynnetään, sille ei anneta minkäänlaista tukea. Se tuki on kielletty. Mutta jos otetaan energiakäyttöön tukea, niin olisi aika kornia, jos julkisella tuella rahoitetaan sellaista puuta, joka voitaisiin jalostaa paperiksi. Tämä raja pitäisi nyt tässä löytää. Tämä asettaa myöskin rajan siihen, minkä verran uusiutuvaa voidaan tuottaa käytännössä.

Sen takia, kun siinäkin on oma rajansa, se käytännössä johtaa siihen, että me joudumme rakentamaan tuulivoimaa erittäin paljon. Tällä hetkellä lasketaan, että vähintään 2 500 megawattia on se määrä, mikä vuoden 2020 tasossa joudutaan tuulta rakentamaan. Tällä hetkellä meillä on 100 megawattia. Se on 25-kertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna, minkä me arvioimme, että joudutaan tuulta rakentamaan. Nämä kaikki, ei edes tämä puu, tule markkinoille ilman tukea, mutta aivan erityisesti ei tule markkinoille tämä tuulivoima ilman jonkunlaista tukea. Nyt kun me olemme rahoittaneet (Puhemies koputtaa) tuulta tuolla Ajoksen edustalla, niin se on miljoona ja megawatti. Vaikka tuen määrä olisi paljon pienempi, niin tuulen rakentaminen on tavattoman kallista. Mutta me joudumme siihen, kun ne velvoitteet, mihin olemme sitoutuneet, meitä myöskin siihen sitovat.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nehän nyt eivät ole minun arvioitani yksinään. Tuolla valiokunnassa on puhuttu ja metsäteollisuus muun muassa lehtien sivuilla on kertonut toimitusjohtajankin suulla, että taakka on liian iso, ja varoittelevat. Toimitusjohtaja Pesonen ja toimitusjohtaja Karvinen kertovat, että tehtaitten lopettamiset eivät ole vielä loppuneet Suomessa, uhkakuvia on. Tokihan tässä on puupula, Venäjän puun tuonnin loppuminen, energiaratkaisut ja päästökaupan taakka, ne kaikki kuuluvat siihen samaan nippuun, mutta tässä näköjään sitten ajetaan teollisuutta alas. Samoin Rautaruukin henkilöstöryhmät ovat täällä käyneet ja pelänneet työpaikkojensa puolesta, miten käy.

Sähkön hinta: ministeri itse on kertonut, että kaksin—kolminkertaistuu tämän prosessin aikana todennäköisesti sähkön hinta, ja voimatalous sanoo, että taakka on liian iso ja se joutuu suuriin vaikeuksiin. Ainespuuta on jo viety teollisuudelta, muun muassa ed. Lauri Oinosen kotikunnassa Keuruulla lastulevyteollisuus lopetettiin, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitä poltetaan voimalaitoksissa, samoin kuitulevyteollisuus on loppu, voimalaitoksissa poltetaan. Nyt kerrotaan, että on poltettu jo sellupuutakin. Ja mitä korkeammaksi sähkön hinta nousee, sitä paremmin pystyy voimatalous ostamaan selluteollisuuden ainespuuta, ja tämä on suuri vaara.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi vain lyhyesti sanoa, että vastalause on aivan yhtä ympäristöystävällinen kuin varsinainen hallituksen esitys. Aivan samaan tämä meidän vastalauseemme sitä komission ääntä tai rajoitusta yrittää vääntää. Me koetamme yrittää yhdistää ilmastonsuojeluun ympäristön, talouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, ja se tuo mukaan energian hinnan, toisin kuin vihreillä on ihan toinen prioriteetti ja se jää siinä sivurooliin. Meille se on tärkeä aspekti. Se tekee asiasta paljon haastavamman, vaikeamman, mutta siihen me pyrimme Euroopan laajuisena demaripuolueenakin.

Ministeri Pekkarinen, kiitos teille äskeisestä uudistuvien osuuden puheenvuorosta, missä tuitte myös Lipposen näkemystä tässä. Minusta se on aika luotettava esitys ministeriltä, että meitä edustatte neuvotteluissa, joita käydään. Aivan vilpitön tuki sille.

Mutta sitten tästä esityksestä, kun on vaikea ymmärtää, että tässä nyt perustellaan sitten muutamia ilmiselviä alueellisia epäkohtia tai laitoskohtaisia epäkohtia massakäsittelyllä ja talousvaliokuntakaan ei mitään uskalla sanoa mihinkään, siitä tuli näitä muutamia vastalausejuttuja, jotka sieltä löytyvät pykäläesityksinä, esimerkiksi väliottolauhdelaitokset. Tekniikka vain määrää sen, että jos (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kaupunki saa kaukolämpöä, sen pitää tuottaa se määrä sähköä, muuten kaupunki jää kylmäksi. Näihin teillä ei sitten löytynyt mitään mitään vastaantuloa, ja se on erittäin huolestuttavaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on esikuvallisen tehokas poliitikko, ja tänä iltana olemme olleet Pekkarisen kanssa niin paljon samaa mieltä, että herää vain kysymys, kuinka identtisiä olemmekaan neljän vuoden kuluttua.

Minä nyt haluan tässä yhteydessä vielä valtuuttaa, ja toivon, että ministeri Pekkarinen ja hallitus aktivoituvat erityisesti näissä EU-kysymyksissä, jotta meidän asemamme ei siellä kovin paljon enää tästä pienene ja suurella intohimolla viedään eteenpäin Suomen etua EU:ssa. Siellä suuret tallovat pienet, ja senpä takia meidän pitää olla siellä erityisen aktiivisia tästä edespäin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä sosialidemokraattien vastalauseessa lähdetään siitä lähinnä Tampereen sähkölaitoksen tekemästä esityksestä. On neuvoteltu kunnallisten energialaitosten kanssa, että säilytetään tässä ed. Rantakankaan esittämässä tammikuun muodossa eli 0,80:nä tämä kaukolämmön taakka. Kysymyshän on siitä, että meillä kunnallisten energialaitosten asema heikkenee, esimerkiksi Lahti Energia joutuu maksamaan lisää päästökaupasta saman verran ja enemmänkin kuin Rautaruukki.

Kysymyshän on pitkällä tähtäyksellä siitä, onko meillä varaa pitää näitä kunnallisia energialaitoksia vai työnnetäänkö nämäkin Vattenfallin syliin. Tämä on minusta se asia, joka pitää nähdä. Monet paperitehtaat ja muut tuottavat myös itse energiaa. Ne käyttävät syynä kyllä energian hintaa, mutta kysymys on siitä, että se ei ole siinä se kaikista tärkein totuus, vaan se on kyllä ihan joku muu.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on viitattu moneen kertaan siihen, että sosialidemokraatit olivat viime tammikuussa tekemässä tätä esitystä, mukana tässä esityksessä yksimielisesti. Totta, mutta nythän on eri tilanne, koska nyt saatiin 2 miljoonan tonnin lisävelvoite. Siitähän syystä tämä laki on täällä uudelleen. (Ed. Skinnari: Lakia muutetaan, sen takia täällä ollaan!) Kyllä meille olisi kelvannut se, jos se olisi mennyt sellaisena esityksenä eteenpäin, niin kuin me silloin teimme sen.

Mutta toinen näkökulma näihin erityisiin hankaluuksiin, joita nyt olisi samalla voitu korjata. (Ed. Skinnari: Syksyllä huomaatte!) Näiden väliottolauhdelaitosten lisäksi on myöskin tämä uusien laitosten tuleminen tämän määritelmäkauden jälkeen, tai sitten se, että kun joku laitos irtaantuu kaukolämmön tuottamisesta, niin miten ne määritellään. Olisin toivonut, että ne olisi voitu huomioida nyt, kun tätä lakia kerran avattiin ja kirjataan uudelleen, myöskin nämä epäkohdat, jotka ovat tässä välillä tulleet huomioiduiksi.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä tapahtunut semmoinen hidas herääminen siihen tosiasiaan, että kun olin viimeksi talousvaliokunnan jäsen, siitä on jo monen monta vuotta, niin aina vasemmistoliiton edustaja oli minun kanssani täysin eri mieltä kaikista asioista, ja taas on sama tilanne. Elikkä tämä punavihreä vasemmistoliitto ei ole ainakaan saman vihreää kuin vihreän liiton vihreä. Tämä on ollut minulle semmoinen aikamoinen pettymys huomata. Minun on vaan sanottava se, että meidänkin mallimme tuo työpaikkoja elikkä hajautettu uusiutuvan energian tuottaminen todella tuo työpaikkoja Suomeen ja laajasti Suomeen ja uusia työpaikkoja. Mutta nämä työpaikat eivät kelpaa vasemmistoliitolle, jolle kelpaavat vain suuret laitokset, suuret energiayksiköt. Elikkä näköjään meillä on vaan ihan eri näkemys.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarille: Teillä on selvä kanta, enkä minä moiti sitä. Se on teidän kantanne, mutta teidän mallinne merkitsee sitä, että nimenomaan niiden kotitalouksien taakkaa, jotka ovat kaukolämmön piirissä, te haluatte vähentää, niiden, jotka tällä hetkellä tässä mallissa itse asiassa pääsevät vähemmällä kuin ketkään muut. Niiden taakkaa te haluatte edelleenkin keventää ja siirtää tätä taakkaa teollisuuden maksettavaksi. Teidän oman ryhmänne toinen jäsen elikkä Lipponen oli sitä mieltä, että on paha jo tämä hallituksen esitys, jos se merkitsee liikaa taakkaa teollisuudelle. Teidän esityksenne, ed. Skinnari, merkitsee lisätaakkaa teollisuudelle, (Ed. Paajanen: Juuri näin!) ja senhän te tässä äsken kyllä totesittekin.

Mitä tulee vielä siihen, että tämä on uusi esitys. Se on ihan totta. Tämä on tietysti uusi esitys, mutta periaatteet, ed. Skinnari, tässä ovat ihan samanlaiset. Tässä on aika pieni detaljinen muutos, (Ed. Skinnari: 40 miljoonaa euroa!) joka muutos tarkoittaa sitä — kun te olette huolissaan niistä kunnallisista laitoksista, ne useimmiten ovat nimenomaan tätä lauhdesähköä, sitä välittäviä, myyviä silloin, kun ovat energianmyynnissä — että tämä hallituksen esitys pikkuisen helpottaa tätä lauhdesähkön tilannetta, koska se kerroin vähän muuttuu tähän tammikuussa hyväksyttyyn lakiin nähden. Nyt moni muu asia jää käsittelemättä, mutta myöhemmin.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vihreiden kansanedustaja Andersson mainosti EU:ta reiluksi. Reilu EU siinä tuli monta kertaa, kun puhuttiin tästä päästökaupasta ja myös uusiutuvan energian osalta tehdyistä suunnitelmista. Mitä reilua oli siinä alkuperäisessä taakanjaossa Suomen kannalta? En nyt ymmärrä ollenkaan teitä. Sehän meni täydelleen vikaan silloin 90-luvun lopulla. Suomessa oli jo tehty tavattoman paljon teollisuudessa ja muutenkin päästöjen vähentämiseksi, ja tämä kaikki tavallaan hukkaantui siinä alkujaossa. On tavattoman vaikea ollut Suomessa painaa niitä päästöjä alas, kun oli se meidän prosessimme jo niin pitkällä. Muut eivät olleet lähimaillakaan eivätkä ole vieläkään sillä tasolla. Tämä koko homma meni alussa jo vialle tässä alkuperäisessä jaossa. Suomi oli päästösäädöksillä, edistyksellisellä teknologialla hyvin pitkällä näissä päästöjen vähentämisessä.

Minä tunnen erittäin hyvin esimerkiksi tuon Tornion jaloterästehtaan historian ja prosessin. Se on varmasti maailman edistyksellisin terästehdas maailmassa, ja sen on tavattoman vaikeaa nyt sopeutua tähän päästökauppajärjestelmään juuri sen vuoksi, että on niin vaikea painaa niitä päästöjä alas. Ja pahimmillaan käy niin — toivon mukaan ei käy — että uusimpia investointeja ei tehdäkään sinne vaan mennään sinne, missä ei ole näitä rajoituksia ollenkaan. Näinhän se maailmanlaajuisesti menee ihan vikaan koko homma, jolloin päästöt eivät vähenekään tällä planeetalla vaan itse asiassa tämän systeemin seurauksena saattaa pahentua se kokonaispäästöjen määrä. Nyt tilanne pahenee edelleen. Kyllä se kiristyy edelleen tämä alkuperäisestikin vikaan mennyt taakanjako meidänkin osaltamme. Vaikka näissä viimeisissä prosenttimuutoksissa on kyllä kai painetta ollut oikeaan suuntaan, on se kuitenkin kiristymässä edelleen.

Te puhutte reilusta EU:sta. Mitä reilua tässä uudistuvan osuuden jaossa nyt sitten oikein on? Minä olin kesällä englannin kielen kurssilla Lontoossa ja seurasin brittilehtien keskustelua tästä heidän näkemyksestään, miten tämä tulee menemään. Jos muistan oikein, Isossa-Britanniassa uusiutuvan energian osuus on jotakin 2—3 prosenttia koko energiatuotannosta, ja he pitivät maksimina, että 5 prosenttiin pääsisi Iso-Britannia. Se lähtee siitä se kansakunta tai ainakin maan johto, että ei sen enempää. Meillä ollaan 20 prosentin yläpuolella nyt jo, ja EU:ssa jotkut havittelevat, että meille tulisi yli 30 prosenttia sitä uusiutuvaa osuutta. Mitä reilua teidän mielestänne tämmöisessä on? Mitä reilua siinä on? Ehkä ette ymmärrä, mitä se tarkoittaa, että uusiutuvaa lähdetään meillä painamaan näin paljon ylöspäin EU-säädöksellä.

Sehän voi johtaa juuri pahimmillaan siihen, että metsäteollisuudelta menee pohja. Puuta ruvetaan polttamaan. Ei kai se voi olla vihreidenkään ajatus. Onhan sen puun käyttö sentään paljon pitemmälle jalostunutta hommaa silloin, kun tehdään paperia. Minä en ymmärrä teidän ajatteluanne nyt ollenkaan. Mitä edistyksellistä siinä on, että poltetaan puu sen sijaan, että se jalostetaan pitkälle ihan maailman huipputason tuotteiksi, joita meillä pystytään tekemään? Mutta jos puun hinta nousee, niin sitten tapahtuu dramaattisia seurauksia tuolla teollisuuden puolella. Siellä tehdään johtopäätöksiä. Mitä reilua siinä on? Se voi olla, että on pakko sopeutua, mutta mitä reilua siinä on teidän mielestänne? Te kehuitte sitä EU:n reiluutta. En ymmärrä teidän reiluuskäsitystänne.

Sitten minä näille ydinvoimaihmisille totean, että ei se pelastus tässä uusiutuvien kysymyksessä tule ydinvoimasta, vaikka jotkut sitä kuvittelevat, päinvastoin käy hankalammaksi saavuttaa sitä 30 prosentin tavoitetta. Ydinvoimaa ei lasketa uusiutuvaksi. Jos tehdään uusia ydinvoimaloita, niin vielä enemmän pitää tätä uusiutuvaa lisätä suhteessa, kun kuljetaan prosenttilaskennassa. Sehän on toivoton tie, jos tämä homma tälle suunnalle lähtee.

Eli päästökaupan seuraus ja näitten kiristyvien säädösten seuraus tulee olemaan, että sähkönhinta nousee. Tietenkin te voitte pitää sitä edistyksellisenä tai reiluna, että mökkiläinen maksaa siitä sähkölämmityksestä 300 euroa vuodessa lisää. Mitä reilua siinä kuitenkaan on, kun se sattuu sinne pienituloisimpaan kansaan kaikkein kipeimmin? Ei heillä ole varaa. Minä tunnen Lappia, varmaan te tunnette sen Turun seudun paremmin. Siellä saattaa olla toisenlaista väkeä. Miten ne vaihtavat sitä sähkölämmitystä mihinkään? Miten te kuvittelette, että se tapahtuu? Kymmenientuhansien eurojen investoinnit. Mistä löytyvät ne rahat? Kyllä se vaan maksetaan ja tietenkin se maksetaan, mutta en minä ymmärrä, mitä reilua siinä on silloin, kun lähdetään tämmöiseen menemään.

Teille tuntuu olevan hankala tämä turvekysymys, mutta kyllä minusta meni silloin jotenkin väärin tämä turpeen määrittely. Kyllä siinä varmaan pitää tiedemiesten olla mukana, mutta yhtä kaikki se olisi meille iso kysymys, että saataisiin kohtuulliset päästökertoimet. Meillä on kuitenkin suojeltavaa suota varmasti Suomessa paljon ja pitää olla ja parhaat paikat pitää säästää, mutta on siinä varaa lisätä sitä turpeen käyttöä ilman, että aiheutetaan luonnolle vakavia seurauksia.

Minä pidän päästökauppaa tämmöisenä erittäin kieroutuneena järjestelmänä. Anteeksi vaan, te pidätte sitä reiluna, minä pidän sitä kieroutuneena. Tästä seuraa vuorenvarmasti sähkönhinnan nousu ja näitten suurten sähköyhtiöitten voittojen kasvu. Se on vuorenvarma seuraus. Minä en ole ollenkaan varma, että päästöt noin Euroopankaan puitteissa vähenevät, mutta jonnekin kertyy rahaa taskuun, ja se tulee tästä tilanteesta, jossa kalleimmalla tuottava määrää sähkönhinnan pörssissä. Sehän tämä koko tilanne on sitten loppujen lopuksi. Eli siellä ydinvoima- ja vesivoimayhtiöt nettoavat rutosti, ja niihin kuuluvat muun muassa Fortum, Vattenfall jne. Norjan puolella on sitten vesivoimayhtiöitä, jotka tekevät isoa tiliä. Mitä reilua siinäkään on? Kyllä tässä se reiluus-käsite on aika erikoisessa käsittelyssä. Pikkuisen vieraantuneelta kuulosti teidän puheenne, kun noin kansan puolelta ajattelee, että te pidätte reiluna semmoista, mikä ei tuota tulosta mutta maksaa joillekin ihmisille paljon ja tuottaa joillekin isoa tiliä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä ei näköjään kuunnellut tarkkaan puheenvuoroani. Sanoin, että nyt saa loppua valitus taakanjaosta, sillä tällä kertaa meitä on kohdeltu hellävaraisesti eli tässä on reiluus nyt tullut. Sen minä sanoin ja sanon sen uudestaan.

Kun puhutaan päästökaupasta, niin me esitimme silloin windfall-veroa, joka olisi ottanut pois nämä turhat voitot. Olen edelleen sitä mieltä, että windfall-vero olisi ollut hyvä asia.

Jos halutaan tehdä puusta jotain, mikä maksaa oikein paljon, niin tehdään puutaloja, huonekaluja. Olemme aivan samaa mieltä, että näin pitää tehdä.

Suora sähkölämmitys: On valitettavaa, että edelleen puolet uusista taloista on suorasähkölämmitteisiä ja niitä on erittäin vaikea siirtää muuhun, kun niillä ei ole vesikiertoista lämmitysjärjestelmää. Tämä on suuri virhe, mikä Suomessa on tehty mutta mitä Ruotsissa ei ole niinkään tehty. Me olemme olleet erittäin hitaita tässä, ja sen takia moni ihminen joutuu nyt kärsimään, mikä on todella sääli. (Ed. Tennilä: Ei sitä kaukolämmitystä ole maaseudulla!) — Pelletti ja maalämpö on.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Päästökauppa kaiken kaikkiaan on varsin vaikea ja monimutkainen kokonaisuus. Varmaan kukaan meistä ei sitä niin täydellisesti hallitse, että voisi sanoa, miten pitää edetä ja nämä säädökset täytäntöön panna. Yhdyn kyllä siihen arvioon, että sinänsä ministeri Pekkarinen onnistui hyvin näissä lisäleikkausneuvotteluissa, mutta toisaalta ehkä nyt ei ihan hirvittävästi kannata kehua sitä, että Suomi pärjäsi loistavasti tässä, kun sai tämän 5,2 prosentin tason säilytettyä. Komissio leikkasi 6 prosenttia tai sitä vähemmän Saksan, Irlannin, Alankomaiden ja Espanjan päästöoikeuksien kokonaismäärästä Suomen lisäksi. Eli kyllä siellä ovat esimerkiksi Saksa ja Espanja mukana samalla tasolla, kun taas sitten Baltian maat ovat tuolla 50 prosentin vaiheilla.

Täytyy todella muistaa, miksi Suomi sai tämän 5,2 prosenttia. Vuonna 2005, lähtövuotena, silloin vesitilanne oli poikkeuksellinen, sähköä tuotiin Suomeen runsaasti, jolloin tietysti sen tuottamiseen ei tarvittu Suomessa päästöjä, ja lisäksi metsäteollisuuden työsulku piti tuotantolaitoksia pitkän aikaa käytöstä poissa ja sekin vaikutti. Nämä perustelut pitikin ottaa huomioon, kun Suomen taakkaa katsottiin, ja sen tähden sitten se on kohtuullinen verrattuna moniin muihin maihin. Mutta hyvin neuvoteltu ja hyvä, että nämä otettiin huomioon.

Herra puhemies! Nyt on kysymys siis tästä noin 2 miljoonan tonnin hiilidioksiditaakan jakamisesta täällä kotimaisella kentällä eri sektoreille. Se on vaikea toimenpide, ja vaikea on arvioida, mikä on oikein ja oikeudenmukaista. Voi olla, että hallituksen esitys on lähellä oikeaa, mutta kyllä se talousvaliokunnassa erittäin voimakkaan kritiikin sai monelta eri taholta. Totta kai kaikki halusivat pienemmäksi omaa taakkaansa ja siirtää sitä muitten vastuulle, niin kuin normaalia on, ja siitä sitten oikeiden johtopäätösten vetäminen oli vaikeaa.

Tämä hallituksen esityksen mukainen leikkaus merkitsee teollisuusprosesseille eli tuohon ryhmään A 9 prosentin leikkausta, ryhmään B eli teollisuuden energia ja chp 14:ää prosenttia, ryhmään C eli kaukolämpö chp 23:a prosenttia, ryhmään D eli sähkön erillistuotantoon 69 prosentin leikkausta ja ryhmään E eli huippu- ja varavoimaan 14:ää prosenttia. Tällaiset luvut meille antoi Helsingin Energia. Tässä tietysti sitten kiinnittää huomiota erityisesti tämä D eli sähkön erillistuotanto, lauhdesähkölaitokset, joiden osuus on siis noin 70 prosenttia. Erityisesti Kanteleen Voima Oy:n toimitusjohtaja Antti Vilkuna tähän vetosi ja hänen kanssaan pitkään keskustelua olen käynyt ja kuunnellut. Kun sitten kartastakin katsoo, millä alueella toimii Kanteleen Voima, joka on tämän lauhdesähkön suurin tuottaja ja myyjä, niin se on koko Itä-Suomi, koko kaakkoinen Suomi ja sitten suuret, merkittävät alueet Länsi-Suomessa. Näille laitoksille tämä jako on kyllä varsin rankka.

Yhdyn siihen, mitä ministeri Pekkarinen totesi tästä kaukolämmöstä, että kyllä tässä kaukolämpöä on kohdeltu varsin helläkätisesti. Ehkä on perusteltuakin, että näin on tehty, koska kannattaa tietysti suosia kaukolämpöä ja sitä tuottaa sitten vähäpäästöisesti suurissa yksiköissä. Mutta kun elämme tätä päivää siinä tilanteessa, missä ovat kotitaloudet ja pk-yritykset, jotka joutuvat ostamaan tätä erillistuotantona tuotettua sähköä sekä normaaliin kulutukseen että myös tuotantoon, maatilat ja pk-yritykset, niin kyllä niitten tilanne vaikeutuu huomattavasti. Esimerkiksi pk-yrityksissä on valtava määrä työpaikkoja Suomessa, kyllä minä olen niistäkin kovasti huolissani ja sitten toisaalta niistä kotitalouksista, jotka ovat, ikävä kyllä, rakentaneet talonsa suoralla sähkölämmityksellä lämpiäviksi sellaisilla alueilla, joilla ei kaukolämpömahdollisuutta ole, ja muuttaminen muuhun lämmitysmuotoon on äärettömän kallista, jopa joissain tapauksissa teknisesti mahdotonta. Niille tulee aika voimakas taakka.

Saimme kauppa- ja teollisuusministeriöltä laskelmat, niitä itse pyysin ja valiokunta ne sitten sai, tämän vaikutuksista erilaisten kotitalouksien laskuihin. Ministeriön paperissa todetaan sinänsä, että päästöoikeuksien jaolla ei ole vaikutusta sähkönhintaan, mutta marginaalihinnoittelun kautta päästökauppa vaikuttaa. Täällä on sitten laskelma, siis nyt puhutaan päästökaupan kokonaisvaikutuksista sähkölämmitteisessä pientalossa: Päästökaupan aiheuttama kustannusnousu on lämmitysenergian osalta 277,5 euroa per vuosi, kun vastaavan kaukolämmitteisen pientalon osalta kustannusnousu on 34 euroa per vuosi. Nämä luvut on laskettu hinnalla 25 euroa per tonni CO2:ta. Tämä kertoo siitä, että kaukolämmitys kallistuu 34 euroa ja suora sähkölämmitys 277,5. Vaikka nämä luvut eivät nyt ihan pitäisi sellaisinaan paikkaansa, niin suhde kertoo kyllä paljon. Siksi en voinut kyllä pitää oikeudenmukaisena sitä sosialidemokraattien mallia, että kaukolämmön osuutta vielä reippaasti helpotettaisiin eikä taas sitten toisaalta tälle D:lle eli suoran sähkön erillistuotannolle annettaisi mitään helpotusta.

Oma vastalauseeni lähtee siitä, että pääpaino helpotuksille annettaisiin tänne ryhmään D eli sähkön erillistuotantoon lauhdesähkölle, mihin juuri tämä Kanteleen Voimakin esimerkiksi voimakkaasti vetosi. Siinä ongelma on se, että kun jollekin annetaan helpotusta, niin jostain muualta pitää kiristää, ja tämä on se ongelma. Mutta aluepoliittisesti ja kohdentumisen kannalta katson, että kyllä näin pitäisi kuitenkin tehdä, että siellä helpotettaisiin, koska se kohdistuu maaseudulle, haja-asutusalueille, omakotiasujille ja niille, joilla ei ole vaihtoehtoa, ja sitten myös niitten työpaikkojen hyväksi, jotka ovat tämän muodon varassa.

Sitten kysymys herää, onko teollisuudella, suurteollisuudella, vientiteollisuudella, miksikä sitä nyt täällä sanotaankin, mahdollisuus ottaa kuitenkin vähän isompi taakka kuin nyt annetaan tässä hallituksen esityksessä. Kyllä aika hyviä osinkojakin monet firmat ovat maksaneet ja kohtuullisen hyvin on mennyt, vaikka siellä ongelmiakin on ja riskit ovat olemassa. Mutta yhdyin tältä osin sitten siihen, että minulla on näihin A- ja B-ryhmään eli teollisuuden puolelle samat prosenttiosuudet kuin sosialidemokraattien vastalauseessa, mutta se kevennys tulisi sitten antaa mielestäni oikeudenmukaisesti tähän D:hen eli erillissähkön tuotantoon äsken mainitsemillani perusteilla.

Tätä tarkoittaa minun vastalauseeni. Sitä voi tietysti kritisoida, ettei se ole oikein rakennettu, mutta tavoite on kyllä se, että ensinnäkään en pidä oikeana tuota vasemmistoliiton kantaa, että ei tehdä tätä muutosta. Pakko meidän on tätä taakkaa kantaa, ilmastokysymys on vakava kysymys, ja tässä on siitä kyse. Näin ollen tuo 2 miljoonaa pitää nyt tässä vaiheessa hoitaa, mutta oikeudenmukaisemmin kuin tässä tapahtuu.

Herra puhemies! Turpeen osalta vielä totean, että en kyllä yhdy ed. Janina Anderssonin siihen tulkintaan, että tiedemaailma tekisi nämä päätökset. Tiedemaailma tutkii ja antaa meille tietoa, ja poliittinen päätöksentekijä tekee näistä sitten päätökset.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi kiitteli ihan tyylikkäästi siitä, että viime kesänä komission suorittamassa päästöoikeuksien leikkauksessa Suomi onnistui aika hyvin, mutta ed. Kankaanniemi sitten kertoi, että tässä meitä olisi helpottanut se, että perustevuotena käytettiin vuotta 2005, jolloin Pohjolassa oli paljon vettä ja meillä työtaistelu. Ed. Kankaanniemi, tässä on nyt teillä ajatusharha, koska juuri se, että sinä perustevuonna käytettiin tätä, vaikeutti entisestään meidän tilannettamme, koska komissio katsoi, paljonkos teillä oli tuona perustevuotena nuo päästöjen määrät. Ja kun huomattiin, että ne olivat 65 miljoonaa CO2-tonnia, kun ne esimerkiksi seuraavana vuonna olivat jo 80 miljoonaa tonnia, niin oli vaara, että EU:n komissio käyttää sitä perustana, josta leikkaukset tehdään, ei noin 80:tä miljoonaa tonnia tai 75:tä miljoonaa tonnia vaan sitä 65:tä miljoonaa tonnia, joka sattui olemaan Suomessa päästöjen määrä vuonna 2005. Siitä huolimatta, että meillä oli näin huono perustevuosi, me sitten kuitenkin siinä pärjäsimme. Tämä oli ajatuskatko teillä, jonka varmaan ehkä huomasitte itsekin, mutta halusin sen pöytäkirjoihin tässä kirjoittaa, koska näin tämä asia on.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä me valiokunnassa ja jopa täällä mietinnössä sanomme tästä poikkeuksellisesta vesitilanteesta ja sen vaikutuksista, että tulkinta tuli kyllä valiokunnassa toisinpäin, mutta oikein hyvä, että ministeri, joka on viisaampi kuin hänen virkamiehensä, selittää asian, että se olikin näin. Se kirkastaa kruunua.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hyvää puoltayötä, lähes! On ehkä huolestuttavaa, että me perustamme nämä monet laskelmat arvioihin. Kun luimme tänään, että Suomen päästöt kasvoivat viime vuonna, peräti 66 prosenttia enemmän käytettiin hiiltä 2006 kuin edellisvuonna mutta myös uusiutuvan energian käytön osuus kasvoi 8 prosenttia, niin näin heitteleviä meidän energian käytön muodot ovat vuodesta toiseen, ja tämäkin ehkä vaikeuttaa hieman sitä energiapoliittista suunnittelua ja juuri tätä poliittista työtä, ja me nyt täällä sitten ehkä näpertelemme näitten lukujen kymmenyksissä, prosenteissa, miten me teemme tätä.

Mutta sosialidemokraateilla ilmaston suojelu ja energiapolitiikka yhdistyvät kestävästä kehityksestä, jossa on mukana sosiaalinen ympäristö ja taloudellinen kehitys, ja ne nivoutuvat toisiinsa. Yritämme parhaamme mukaan nyt sitten kansallisesti täällä oppositiossa pitää ministeriä vireänä näköjään yötä myöten. Sen takia tässä teimme tämän oman vaihtoehtoisen laskelmamme.

Sen verran haluaisin kyllä täsmentää äsken käytyä keskustelua, että jos tästä nyt sitten meille kaadetaan vastuuta siitä, että me emme enää teollisuuden kilpailukyvystä kantaisi huolta, niin miten ihmeessä, jos se aivan pieni lisä jo kevyesti kohdennetulle kaukolämmölle — ministeri käytti muistaakseni näitä sanoja — jaetaan näille muille osille, siitäkin tulee sitten kilpailun este tai kilpailukyvyn menetys. Me saimme pyydettäessä KTM:ltä laskelmat, mitä tämä tarkoittaisi kaukolämmölle. Summana tämän voimassa olevan lain, joka ei ole ollut siis päivääkään kyllä käytössä, ja tämän uuden esityksen ero kaukolämmölle luokassa C olisi 12,5 miljoonaa. Ei siis ole kovin suuri tämä meidän vastalauseemme ero hallituksen esitykseen, mutta jos tämä esitetään sieltä pois otettavaksi ja laitettavaksi teollisuudelle, niin ei se kyllä ole silloin suureksi kasvanut teollisuudellekaan missään nimessä. Mielenkiintoista toki olisi ajatella, voisiko teollisuuttakin purkaa tarkemmin alaryhmiin, tarvitseeko esimerkiksi metsäteollisuudelle ja terästeollisuudelle olla samalla lailla kohdennetusti nämä päästösuhteet.

Jos tätä 12,5:tä miljoonaa euroa, joka ei nyt edes kokonaan menisi yksin teollisuudelle, suhteuttaa esimerkiksi hallituksen energiaverokorotukseen, jonka se esitti teollisuudelle tehtäväksi, niin tuosta päätöksestä ei ole vielä muste kuivunut ja sen vaikutus muistaakseni oli pikkaisen suurempi, oliko 14 vai 17 miljoonaa euroa niissä arvioissa. En ota ollenkaan vastuuta tästä heitetystä pallosta, että teollisuus ei meidän lausumaamme kilpailukyvyllänsä hetkauta sinne eikä tänne.

On pakko tuoda nyt sitten alueellisia terveisiä tai sitä, mitä olen oppinut alueellisten terveisten kautta, jotka koskettavat muutamaa muutakin aluetta kotiseutuni Vaasan lisäksi. Toivon tämän puheenvuoron kautta terveisten etenevän nyt ministerille asti ja ministeriöön. Kävimme minusta jo hyvääkin keskustelua välillä, miten tämä kohdentuu sitten tietyille laitoksille. Nyt on sitten väliottolaitoksia, jotka teknisesti toteuttavat sitten kaukolämpöä ja tekevät tätä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, mutta se tekniikka on hieman erilainen kuin jossain perus-chp-tuotannossa. Sen tuotantotekniikan takia tuotantoa ei voida tehdä vain silloin, kun sähkömarkkinoiden hinta sitä vaatisi. Voitaisiin kyllä, mutta silloin se tarkoittaisi, että yhden kaupungin piirissä olevilta vedettäisiin kaukolämpö pois kokonaan. Tällaisia tilanteita onneksi ei ole, että kaukolämpö lopetettaisiin sen takia, että sähköä ei kannata tuottaa, vaan kaukolämpö tuotetaan ja silloinkin syntyy jotain sähköä. Tämmöisistä kysymyksistä pääsimme hyvin keskusteluun, mutta emme sitten saaneet valiokunnalta hallituspuolueiden kautta pienintäkään lupaa lausua asiasta yhtään mitään. Esitin valiokunnassa, että olisimme voineet lausua seuraavaa:

"Väliottolaitokset joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon teknisen toteutustavan vuoksi. Niiden on mahdoton kaikissa tilanteissa säännöstellä sähköntuotantoa markkinoiden mukaan, kun kaukolämpöä on tuotettava kaupunkien lämmön turvaamiseksi. Tämän takia ministeriön olisi muilla mahdollisilla toimilla helpotettava väliottolaitosten asemaa."

Tämä jo sen takia, että esimerkiksi Vaskiluodon Voima, joka tekee Vaasan Sähkölle hiilienergiaa, ei ole oikein löytänyt helpoilla muutostöillä korvaavia polttoaineita, mitä voitaisiin käyttää, ja kaupunki on lämmitettävä. Nyt sitten taakanjako tulee niin suureksi, että se on arvioitu noin 35 miljoonaksi euroksi seuraavien viiden vuoden aikana. Se on aika paljon rahaa laitettuna sitten vain päästöoikeuksina maksettavaksi päästöoikeusjärjestelmälle, kun ajattelee, että voisi sitten lähteä investoimaan uudenlaiseen ja lähteä sitten tulevan energiatarpeen toteuttamiseen ja tekemään sitten investointeja, joilla niin lämpöä kuin sähköä olisi alueelle tuotettavissa.

Samanlainen esimerkki — kollega väsyi tähän puolenyön tullessa — tuli Kotkasta, jossa laitos oli jo eriytynyt nyt olevasta laitoksesta mutta uudet päästöoikeusmäärät eivät sitten huomioi nykytilannetta vaan vanhan tilanteen. Perusteluina vaan oli, että no, nämä nyt ovat vähän eri näkemyksiä. Vaasasta tiedän, että sieltä on jo komissioon kanneltu, sekin käsittely on kesken, ja ilmeisesti myös sitten Kotkasta lähtevät valitukset eteenpäin. Toivoisin, että me olisimme voineet vaikka sitten yhteistyössä ministeriön kanssa saada pieniä viilauksia ja korjauksia, että vältettäisiin turhat oikeustapaukset ja kummallisuudet. Vaikka ymmärrän, että laitoksia oli, mitä niitä oli, 350 vai 450 laitosta, 350 laitosta ja 170 yritystä, niin kyllä lainsäädäntö voisi olla niin hyvä, että näitä pystyisi myös hieman katselemaan ehkä prosessin keskenkin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti vielä, ensinnäkin ed. Kumpula-Natrille. Sosialidemokraattien vastalause on ihan balanssissa oleva vastalause. Se ei pyrikään kieltämään sitä tosiasiaa, että komission mukaan pitää toimia. Se vaan nyt on niin, että te esitätte, että kaukolämmön piirissä oleville, joille rasitetta muutenkin tulee vähän, niin kuin ed. Kankaanniemi aivan oikein tässä sanoi, tehdään helpotus ja vastaavan suuruinen, tasan tarkkaan vastaavan suuruinen rasite siirretään teollisuuden kustannukseksi. Ei siitä mihinkään pääse. Näin se teidän esitys on, ja se on teidän kanta, enkä minä sitä sen enempää tässä moralisoi. Huomasin vaan sen, että teidän ed. Lipponen oli tässä asiassa täsmälleen toista mieltä. Oli sitä mieltä, että pitäisi teollisuuden taakkaa sitten päinvastoin keventää siitä, mikä oli hallituksen esitys. Ei tuon enempää tästä asiasta.

Pari muuta kommenttia. Ed. Kankaanniemelle minä nyt joudun vielä toistamiseen tulemaan sanomaan, että jos joku KTM:n virkamies on jotain toista esittänyt, niin täytyy pitää heille puhuttelu. Enpä usko, että ovat sellaista esittäneet, ja huomaan pään pyörivän kielteisellä tavalla tuolla ylhäällä. Elikkä vielä kertaalleen ihan lyhyesti. Minusta lähinnä pöytäkirjoihin tämä on hyvä nyt kuitenkin kirjata. Elikkä se, että vuotta 2005 käytettiin komissiossa perustevuotena, niin siinä idea oli se, että komissio katsoo, miten ihan oikein eri maissa päästöjen määrä on kehittynyt. Niissä maissa, joissa näytti, että se on nyt kerta kaikkiaan vähentynyt paljon, niin niissä katsottiin, että eihän ne tarvitse noin suurta määrää, että niiltä voidaan leikata ja että sen leikkauksen perusteena käytetään sitä päästöjen määrää, mikä sattui olemaan vuonna 2005. Jos Suomessa tätä vuotta olisi käytetty, kun meillä oli historiallisen — siis voidaan mennä hirveän kauas taaksepäin tuonne 1980-luvulle, ennen kuin päästöt olivat edellisen kerran niin alhaisella tasolla — alhaisella tasolla päästöjen määrä vuonna 2005, jos sitä olisi käytetty perustana, josta olisi edelleen leikattu vielä meidän päästöoikeuksiamme, niin me käsittelisimme nyt ihan erilaisia lukemia kuin 37,55:tä miljoonaa CO2-tonnia. Näin tämä meni, halusin vaan tässä todeta. Siinä oli varmaan joku ajatusharha, joka siinä oli taustalla.

Mitä muuten tulee kristillisdemokraattien vastalauseeseen, ehkä minun on pakko vielä seuraavakin siihen sanoa. Se on taas tämmöinen arvoarvostelema, jonka ed. Kankaanniemi on tehnyt, enkä sitä yritäkään korjata, koska siinä ei ole mitään korjattavaa. Mutta minä vaan kiinnitän huomiota siihen, että tämä hallituksen esitys merkitsee nyt sitä, että siinä tammikuussa esitettyyn malliin verrattuna, jossa kieltämättä, niin kuin täällä kävi ilmi, teidän eduskuntaryhmänne puheenjohtaja Kallis oli silloin yksimielisesti mukana, siihen esitykseen verrattuna tämä helpottaa tätä lauhteen taakkaa nimenomaan niin, että ellei tätä muutosta olisi tehty, niin nyt lauhteen päästöoikeus olisi 3,2 miljoonan tonnin sijasta vain 1,2 miljoonaa CO2-tonnia. Se olisi siis oikeus päästöihin, oikeus ilmaisiin päästöihin olisi 2 miljoonaa CO2-tonnia pienempi kuin mihinkä se nyt tällä päätyi, kun me tätä kerrointa vähän lauhdesähkön osalta muutettiin. Tätä merkitsee tämä esitys siihen tammikuiseen esitykseen verrattuna. Mutta niin kuin minä sanoin, niin tämähän on tämmöinen arvoarvostelma-asia enkä minä voi sitä korjata. Voi olla, että ed. Kankaanniemi löytää ihan perusteetkin tuolle omalle kannalleen, mutta halusin vaan kertoa, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Vielä viimeinen kommentti liittyy täällä moneen kertaan esillä olleeseen turpeeseen.

Taikka ehkä sitä ennen vielä voin sanoa, kun täällä ed. Lipponen, unohdin sitä kommentoida, toi esille, että pitää yrittää niin kuin EU:ssa vaikuttaa. Kyllä minä voin sanoa, että sekä päästöjen määrään että ennen kaikkea tähän uusiutuvan energian velvoitteeseen ja energiatehokkuuteen, säästöön, kaikkiin näihin ja vuoden 2012 jälkeiseen uuteen päästökauppajärjestelmään, kaikissa näissä tarvittaviin tuleviin linjauksiin on kyllä vaikutettu niin paljon, on yritetty tehdä määrällisesti niin paljon, että ei nyt kovin paljon enemmän voi tehdä. Voi olla, että laadullisesti on jotain jonkun mielestä parannettavaa, mutta mielestäni kyllä aika paljon on tehty.

Ed. Tennilä kun täällä kauhisteli äsken, että voi tulla velvollisuus, että Suomi velvoitetaan jopa 30 prosenttiin uusiutuvan energian käytössä. Nyt pitää pari numeroa tarkistaa. Ensinnäkin kun se mitataan loppukulutuksesta, Suomi on jo tällä hetkellä 28,5 prosentin tasossa. Flat rate elikkä jos keskimäärin kaikille maille annetaan saman suuruinen lisäysvelvoite, se tarkoittaa, että tuohon tasoon pitää tulla 11,5 prosenttiyksikön korotus. Eli jos flat raten mukaan mennään, niin se tarkoittaa sitä, että Suomi saa velvollisuudekseen 40 prosenttia. Uusiutuvan osuus pitäisi nostaa sen mukaan 40 prosenttiin. Sen lisäksi komissio uhkaa, että se tätä flat ratea muuttaa sillä tavalla, että sitä manipuloidaan bruttokansantuotteella. Maa, jossa bruttokansantuote on suurempi kuin keskimäärin EU:n alueella, saa vielä tätä vähän korkeamman tavoitteen, ja maa, jossa bruttokansantuote on pienempi kuin keskimäärin Euroopan unionin alueella, saa tällä pienennyksellä muutetun tuloksen, elikkä se vähenee jonkun verran siitä 11,5 prosenttiyksiköstä. Eli se, mistä nyt puhutaan, ne liikkuvat ne numerot vähän yli 40 prosentin ja jonkun verran alle 40 prosentin. Me yritämme toki vaikuttaa, että se on mahdollisimman paljon alle 40 prosenttia se velvoite, joka uusiutuvalle energialle Suomeen sitten seuraavia aikoja silmällä pitäen tulee.

Se viimeinen kommentti siis liittyy turpeeseen. Aivan lyhyesti: Hallitus tekee kyllä kaiken voitavansa juuri tähän suuntaan, mitä tässä valiokunta on esittänyt, ja myöskin huomasin siinä muun muassa, että ed. Kankaanniemi on ollut samaa mieltä. Minusta on erinomaisen hieno asia, että eduskunta on näin laajalla yksimielisyydellä tällä kannalla. Tässä on tapahtunut radikaali muutos 90-luvun lopun vuosiin, jolloin Suomi silloin ei kyennyt löytämään tästä asiasta sellaista käsitystä, jossa olisi yksiselitteisesti sanottu, että Suomi on sitä mieltä, että turve on hitaasti uusiutuva energialähde. Se oli erittäin kielteinen ratkaisu, jonka Suomen eduskunta teki, enkä nyt viitsi osoitella mistään vaalipiiristä taikka mistään puolueesta niitä kansanedustajia, jotka olivat tätä mieltä, tämän kannan ajoivat läpi, mutta se oli todella kielteinen ratkaisu. Me maksamme siitä todella kalliin hinnan, että niin kävi.

Siinä olen ed. Anderssonin kanssa samaa mieltä, että Suomi ei voi poliittisella julistuksella saada turvetta hitaasti uusiutuvaksi energialähteeksi, jonka päästökerrointa laskettaisiin. Ei, vaan sen pitää perustua tieteelliseen tutkimukseen. Meillä on neljä vuotta kestänyt tutkimussarja, joka on päättynyt äskettäin, professori Laineen johdolla toteutettu. Se on julkistettu, ja sen tutkimusasiakirjan kanssa me olemme liikkuneet Brysselissä ja yritämme nyt saada Brysselin komissiota ymmärtämään, että sen pitää tulla tueksi, Suomen, Ruotsin, Baltian ja Irlannin tueksi ja että me yhdessä yritämme ajaa Kioton tieteellisessä Ipcc-paneelissa muutoksen tähän turpeen päästökertoimeen. Laineen tutkimusten mukaan turpeen todellinen päästömäärä verrattuna sille nyt annettuun päästötaakkaan on joissakin paikoissa, missä turve tuottaa eniten päästöjä, vain 80 prosenttia siitä tasosta, mikä turpeelle nyt on määrätty, ja joissakin tapauksissa on vain 20 prosenttia siitä tasosta, mikä turpeelle on tällä hetkellä määrätty. Näillä perusteilla me yritämme nyt ajaa todellakin tämän muutoksen, mutta ei Suomi eikä EU sitä voi päättää. Ei EU sitä voi päättää. Sen takia me tarvitsemme EU:n mukaan, jotta me sitten Kioton Ipcc-paneelissa, joka on auktorisoitu sanomaan, mikä on päästö erilaisilla energialähteillä, yritämme tälle asialle hakea oikeutusta, ja toivotaan, että 2013, kun alkaa uusi päästökauppakausi, turpeen päästökerroin muuttuu. Jos se on esimerkiksi 40 prosenttia kevyempi kuin se tällä hetkellä on, sillä olisi dramaattinen merkitys suomalaiseen energianhuoltoon. Maakuntiin se toisi töitä, ja se olisi muun muassa liikenteen nestemäisten polttoaineiden valmistukselle Suomessa päänavaus, jonka merkitystä on vaikea arvioida. Sillä on siis todella suuri merkitys, jos vaikkapa 40 prosentin huojennus siihen saataisiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun työpäivän mitta on jo tässä vaiheessa 16,5 tuntia Eduskuntatalossa ja puolenyön aika on jo ohitettu, niin parhain tunnustus ministeri Pekkariselle, että hän on jaksanut innokkaasti ja tarmokkaasti selittää tätä asiaa. Kun kolme neljäsosaa paikalla olevista edustajista on Keski-Suomen vaalipiiristä, niin täytyy tuoda tähän saliin vielä tervehdys Multialla olleesta Metsänhoitoyhdistys Metson syyskokouksesta, jossa voimakkaasti tuotiin esille metsien puuenergiaa ja sen jalostamista hakkeeksi ja kotimaiseksi energiaksi ja toivottiin näihin verohelpotuksia, joilla voitaisiin edistää myöskin metsien hoitoa, raivauksia ja työtilaisuuksia suomalaisella maaseudulla. Toivon, että näihin metsäväen ajatuksiin voitaisiin jatkossa suhtautua hyvin myötämielisesti.

Yleiskeskustelu päättyi.