Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla yli vuoden jatkunut turbulenssi äityi muutama viikko sitten todellisen finanssikriisin mittoihin, ja jo vuosi sitten nähtiin, ettei epävarmuus poistu markkinoilta nopeasti, mutta tarvittavien toimenpiteiden määrä ja laajuus ovat ehkä kaikille kuitenkin olleet sitten loppujen lopuksi yllätys. Markkinoille eivät riittäneet USA:n niin sanottu roskapankkipäätös eivätkä EU:n valtiovarainministereiden kokouksen jälkeen tehdyt toimet talletussuojan korottamiseksi ja vakauden lisäämiseksi. Edes USA:n ja Euroopan keskuspankkien historiallinen yhteistuumin tehty koronlasku ja likviditeetin lisäys eivät tehonneet.

Mutta sitten Eurooppa-neuvoston kokouksessa 15.10.2008 vahvistettiin euromaiden päämiesten kokouksen 12.10.2008 julistuksessa sovituista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on rahoitusmarkkinoiden vakauden palauttaminen. Päätösten ydin on siinä, että kaikki maat ovat nyt samassa asemassa ja sitoutuvat yhteisiin päätöksiin. Toinen vähintään yhtä tärkeä signaali on, että julkinen valta on näissä talkoissa mukana ja valtiot huolehtivat oman maansa pankkijärjestelmästä. Toimenpiteitä ovat pankkien varainhankinnan tukeminen valtiontakausten avulla, toimintakykyisten ja vakavaraisten pankkien pääomapohjan vahvistaminen luotonantokyvyn ylläpitämiseksi ja kolmanneksi kriisipankkien hoito siten, että sijoittajien ja tallettajien saamiset turvataan. Näiden USA:n ja Euroopan poikkeuksellisten laajojen rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen tähtäävien toimien myötä markkinoilla on alkanut näkyä rauhoittumisen merkkejä, mikä on hyvä signaali. Tämä tuo poliittisille päättäjille lohduttavan viestin siitä, että talouden maailmassa politiikalla on edelleen väliä.

Suomen kannalta keskeistä on se, että suomalaispankkien kilpailuasetelma säilyy neutraalina. Vaikka pankkiemme likviditeettiasema on edelleen hyvä ja niiden vakavaraisuus vahva, ei kiristyneessä taloustilanteessa ole syytä asettautua ehdoin tahdoin naapureita huonompaan asemaan. Todellakin, suomalaiset pankit eivät ole joutuneet tekemään avauskirjauksia arvopapereista kuten monissa muissa Euroopan maissa, ja tämän vuoksi meillä ei tällä hetkellä ole välitöntä tarvetta käyttää näitä yhdessä päätettyjä järeitä keinoja, vaan meillä on ollut aikaa ja on myös edelleen aikaa valmistella nämä esitykset kunnolla.

Tänään meillä on siis käsittelyssä valtionta-kauksia koskeva hallituksen esitys. Kaksi muuta tähän pankkipakettiin liittyvää esitystä valmistellaan myös mahdollisimman pian toisiaan täydentävästi, eli muutaman viikon kuluessa nekin tuodaan tänne eduskuntaan koskien siis pankkien pääomittamista ja Valtion vakuusrahastosta annetun lain uudistamista.

Hallitus on siis tänään antanut eduskunnalle tämän esityksen suomalaisille pankeille myönnettävistä väliaikaisesta valtiontakauksista, ja takauksia voitaisiin myöntää hakemuksesta pankkien liikkeeseen laskemille sijoitustodistuksille ja joukkovelkakirjalainoille. Takaukset olisivat määrällisesti sidotut sijoitustodistusten määrään 17.10.2008 ja niiden erääntymiseen takauksen antoaikana sekä joukkovelkakirjalainojen erääntymiseen. Järjestely olisi voimassa vuoden 2009 loppuun asti, mutta se voitaisiin keskeyttää valtioneuvoston päätöksellä ensi vuoden huhtikuun lopussa.

Eduskunnalta on nyt siis pyydetty enintään 50 miljardin euron takausvaltuuksia, mutta tiedämme jo nyt pankeilta saamamme tiedon mukaan, että välitöntä tarvetta edes näiden takausten käyttämiseen millään pankilla ei ole, joten käytännössä takausten määrä tulee todellakin jäämään tätä pienemmäksi, mutta on kuitenkin etukäteen mahdotonta arvioida sitä, missä määrin pankit tulevat tätä varainhankinnassaan käyttämään.

Tällä hetkellä markkinoiden toiminnan ollessa vahvasti häiriintynyt nämä arvioidut takausmaksut, jotka tullaan myöhemmin asetuksella tarkemmin määrittelemään, ovat pankeille edullisia, mutta rahoitusmarkkinoiden normalisoituessa tilanne voi muuttua nopeastikin. Alustavasti on ajateltu siten, että alle 12 kuukauden mittaisessa takauksessa vuositason takausmaksu vaihtelee 0,4:n ja 0,6 prosentin välillä ja takausmaksu nousee, mitä suuremman osan pankkikohtaista takauslimiitistä pankki käyttää. Yli vuoden mutta alle 5 vuoden mittaisessa takauksessa puolestaan takausmaksuksi on suunniteltu 0,7—0,75:tä prosenttia eikä maksu ole riippuvainen takauksen kestosta. Koska tavallisesti riskittömän ja pankkiriskillisen velkakirjan hinnan ero kasvaa maturiteetin mukaan, tasainen maksu voisi antaa pankeille insentiivin käyttää joukkovelkakirjojen takauksessa mahdollisimman pitkää maturiteettia. Takauksen kestoon vaikuttaa kuitenkin tässäkin tapauksessa se, millainen riskittömän ja pankkiriskillisen velan erotuksen pankit arvioivat olevan tulevaisuudessa, sekä takauksen muut ehdot. Valtioneuvostolla olisi myös oikeus muuttaa tarvittaessa takauksen ehtoja. Jos valtio joutuisi maksamaan takauksensa perusteella, sillä olisi regressio-oikeus pankin tai sen omistusyhteisön koko omaisuuteen. Myös johdon palkkaus- ja palkitsemisjärjestelyihin tullaan asettamaan ehtoja.

Arvoisa puhemies! Tämä toinen käsittelyssä oleva esitys koskee Kaupthing-pankin Suomen sivukonttorin talletuksia, joiden ulosmaksamiseen on löytynyt markkinaehtoinen ratkaisu sillä ehdolla, että eduskunta hyväksyy valtiontakuun mahdollisia takaisinsaanti- tai muita niihin verrattavia vaateita vastaan. Eli todellakin tämä yksityisen sektorin markkinaehtoinen ratkaisu tarkoittaa sitä, että perustetaan erillisyhtiö, joka ottaa taloudellisen vastuun Kaupthingin Suomessa olevan talletuskannan maksamisesta tallettajille, ja tätä vastaan erillisyhtiöille luovutetaan panttina tai kaupalla Kaupthingin lainasaamisia ja muita varoja, ja tätä erillisyhtiötä rahoittavat kolme liikepankkia: Nordea Pankki Suomi, OP-Pohjola-ryhmä ja Sampo Pankki Oyj, jotta yhtiö pystyisi suoriutumaan talletusten takaisinmaksun järjestämisestä. Kysymyksessä on siten ratkaisu, jossa kaupallisen riskin ja luottoriskin kantavat nämä kolme edellä mainittua pankkia, mutta tämän ratkaisun edellytys käytännössä on se, että Suomen valtio myöntää tähän järjestelyyn osallistuville suomalaisille tahoille takuun oikeudellisia riskejä vastaan, eli ratkaisu ei muuta siten Suomen voimassa olevia talletussuojaperiaatteita. Tehtävä järjestely on Islannin viranomaisten hyväksymä, ja ne katsovat sen olevan täysin Islannin lainsäädännön mukainen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Villi kapitalismi on nyt tullut tiensä päähän, ja uuden alun pitää olla erilainen, eli säätelyn pitää ruveta toimimaan. Suomessakin näyttää siltä, että nyt pankkeja varaudutaan auttamaan. 1990-luvulla oli sama tilanne. Silloinen porvarihallitus, Ahon ja Viinasen hallitus, ei suostunut siihen, että kun pankeille annettiin rahaa, niin valtio ottaa sitten vastikkeeksi osakkeita haltuunsa, jotta pääsee todella määräämään, mitä tehdään. Minä toivon, että tämä porvarihallitus on nyt toisenlainen.

Eli meidän ehtomme näille pankkitukijärjestelmille on se, että kun valtio antaa rahaa, niin pankeilta osakkeita tai osuuksia valtiolle. Se on se meidän ehtomme.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä 50 miljardin euron tapauksessa etsitään luottamusta pankkien kesken. Tuntuu olevan aika suuri se epäluottamus, koska näin isoja summia tarvitaan. Silloin 1990-luvulla parhaimmillaan oltiin vain 100 miljardissa markassa kaikkine takauksineen.

Mutta tästä Kaupthingista, joka tässä on esillä, ottaisin nyt varmuuden vuoksi ministerin vastauksen siitä, että me pysymme nyt tässä erityistapauksessa. Siinäkin erityistapauksessa on sitten se, mikä on Suomen kansalaisten ja yritysten yhdenvertaisuus sen suhteen, mihin pankkiin he ovat sattuneet tallettamaan, koska nyt tässä pankissa korkoineen, ylikorkoineenkin, saadaan tämä valtiontakaus. Nyt on käynyt ilmi, että pankeille tästä ei sinänsä muodostu riskiä, mutta takaus kuitenkin annetaan. Miksi?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos arvoisalle ministerille hyvin perustellusta esityksestä. Nyt tietysti tämä Kaupthing-pankin tapaus asettaa sen suuren kysymyksen, miten jatkossa hoidetaan eurooppalaista ja kenties jopa maailmanlaajuista valvontaa näiden asioiden osalta. Eli näyttää siltä, että silloin, kun tulee tiukat ajat, tietyissä valtioissa toimivat pankit ja valtiotkin toimivat tietysti omilla ehdoillansa, joten olisin kysynyt ministeriltä tämän EU-tasoisen valvonnan tilanteesta ja miten se on menossa eteenpäin tämän kokemuksen seurauksena.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tästä yrittänyt varoittaa nyt reilumman puolitoista vuotta jo, että tämä on tulossa vastaan, ja kansalaisten rahoja ei saa tähän käyttää. Te olette nyt vaatimassa täällä valtioneuvostolle oikeuksia oman harkintansa mukaan 50 miljardin verran. Kun olen nyt nähnyt tässä teidän talousarvioitanne puolentoista vuoden ajalla ja ne ovat menneet pieleen koko ajan, niin en ole valmis kyllä myöntämään tällaisia valtuuksia teille.

Suomessa kupla on puhkeamassa hieman myöhemmin kuin muualla, jolloinka kiinteistövarallisuus, asuntovarallisuus on vielä taseessa yliarvostettuna, ja seuraukset niiden romahtamisesta tulevat olemaan myöskin meidän pankeillemme erittäin rankat. Te haette nyt valtuuksia erittäin suurelle rahamäärälle ja ette ole kuitenkaan kertomassa täällä, mitä vuoden päästä maailmantaloudessa on näköpiirissä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kiitollinen ed. Uusipaavalniemelle näistä suorista sanoista. Tässä sitä nyt ollaan puhtaan paidan kanssa. Taas ollaan pelastamassa pankkeja. Kuka pelastaisi ihmiset, kuka pelastaisi ne velalliset? Kun sen pystytte takaamaan ja kerrotte sen, ettei toistu se, mikä tapahtui 1990-luvulla, että ne ihmiset jätettiin jalkoihin.

Sitten tähän EU:hun, pakkohan se tässä on sanoa. EU:n perusperiaatteet: pääomien, tavaroiden, ihmisten ja työvoiman vapaa liikkuvuus. No, onko tämän EU:n autuus pääomien vapaine liikkuvuuksineen sitten enää voimassa, kun tätä pääoman liikettä ruvetaan säätelemään? Pääoman liikettä pitää säädellä. Sitä mieltä perussuomalaiset ovat olleet aina.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on vain lyhyt kysymys ikään kuin täydentämään sitä, mitä arvoisa ministeri esittelyssä äsken totesi. Kysymys kuuluu: Suomellahan on kassavarannossa ja muuten aika paljon likvidiä valuuttaa. Onko sille tullut nyt kysyntää tässä tilanteessa, jossa miljardit siirtyvät takauksina ja tukina jnp. pankeille ja valtiosta toiseen?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainväliset luottomarkkinat ovat herkässä tilanteessa, ja nyt ensimmäiset kommentit näyttävän osoittavan, että tällainenkin hallituksen epätodennäköiseksi toteama valtiontakausten käyttötilanne on jo vaikuttanut Suomen valtion reittauksiin, riskiluokituksiin, ja sen rahan hintaan, millä Suomi saa rahaa kansainvälisiltä markkinoilta. Siellä ehkä ei pystytä erottamaan valtionvelkaa ja valtionta- kausta riittävästi toisistaan, ja onhan sananlaskunkin mukaan takaaja sitten samassa asemassa kuin velallinen viime kädessä.

Tosiaan, tänään tuli ensimmäisiä tietoja, että Suomen lainansaanti olisi vaikeutumassa, valtion lainansaanti, ja ainakin sen hinta olisi kohoamassa. Pyydän hallitusta kommentoimaan tätä. Ja oliko tämä kuinka tarkkaan harkittu, näin iso summa, jos sen käyttötarve on kovinkin epätodennäköinen, niin kuin hallitus on väittänyt?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysehän tässä on tallettajien pelastamisesta, tavallisten suomalaisten pelastamisesta, että heille ei koidu mitään riskiä. Kuitenkin, jos me katsomme tämän ongelman perussyytä, niin se on se, että riskit on arvioitu markkinataloudessa väärin, ja nyt ne riskit toteutuvat, ja ne toteutuvat suurempina kuin kukaan on onnistunut arvioimaankaan. (Ed. Tennilä: Kuka maksaa?) Tässäkin tapauksessa täytyy sanoa, että on annettu sijoitusmahdollisuus poikkeuksellisen korkealla korolla, ja jokaisen olisi pitänyt ymmärtää, että siihen sijoitukseen sisältyy riski.

Nyt tietysti peruskysymys on se, halutaanko näin, että kaikessa taloustoiminnassa, sijoitustoiminnassa riskit poistetaan kokonaisuudessaan, mikä taatusti aiheuttaa moral hazard -ongelman, ja kantaako valtio jatkossakin nämä riskit vai halutaanko, että sijoittajalla on jatkossakin jonkinlainen riski.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä puhutaan juridisesta takuusta, ja sitä se tietysti varmaan käytännössä tulee olemaankin, eli kaupallinen riski ja luottoriski on näillä pankeilla. Mutta kysymys herää kuitenkin siitä, että jos valtio antaa tämän takuun, niin se takaa myös välillisesti sen, että nämä Kaupthing Bankiin rahojansa tallettaneet saavat rajattoman talletussuojan näille. Kohdellaanko jatkossa sitten, jos vastaavia tapauksia tulee, myös samalla tavalla siitä huolimatta, että nyt ollaan nostamassa 50 000:een talletussuojaa? Jos ei näin menetellä, niin on vähän kysymys siitä, kohdellaanko asiakkaita samanarvoisesti, jos taas näin menetellään, se pitäisi nyt kertoa auki, eli tämähän antaa valtion takuun jopa ylisuurilla koroilla otetuille riskeille.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeata, mutta jos verrataan 1990-luvun lamaan, jonka yrittäjänä itse kävin läpi, niin kyllä nyt ollaan aika tavalla erilaisessa tilanteessa. Minusta on erinomaista se, että hallitus on hyvissä ajoin tarttunut tähän tilanteeseen, ja minusta ratkaisut ja toimenpiteet ovat hyvin kannatettavia. Tässä on kysytty, kuka tämän maksaa. Tosiasiassahan me emme tiedä vielä tarkkaan, kuka sen maksaa, mutta lähtökohta on, että kansalaisten ei ainakaan tarvitse maksaa. Tässä on kuitenkin aika hyvät takuujärjestelmät olemassa, ja tähän me voimme varmasti luottaa. Kysyisin sitä, minkälainen arvio teillä on, missä tilanteessa Suomi olisi, jos emme olisi euromaa. Tässä tilanteessa, jos meillä olisi pienen maan heikohko valuutta, olisiko tilanne huonompi kuin tällä hetkellä. (Ed. Zyskowicz: Teidän puolueennehan vastusti EU:hun liittymistä!)

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä väliaikaisista valtiontakauksista ei ole mitään ehtoja sille, minkälaisia palkkoja tai optioita tai kannustinjärjestelmiä pankkien johdolle voidaan antaa. Kysynkin, miksi ei ole, mistä tällainen kainostelu. Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi osoittaa, että nimenomaan valvonnan puute ja nämä virheelliset kannustinjärjestelmät ovat johtaneet ei vain rahalaitoksen, vaan koko rahoitusjärjestelmän kriisiin. Näillä ratkaisuilla yritetään nyt rauhoitella rahoitusmarkkinoita. Missä viipyvät ne muutokset valtion talousarvioesitykseen, joissa otetaan vakavasti uhka siitä, että myös Suomessa voidaan ajautua taantumaan, peräti miinusmerkkiseen kasvuun, ja silloin se on iso uhka työllisyydelle. Missä ovat ne esitykset, joissa tämä työttömyyden uhka torjutaan vakavasti ja välittömästi, viivyttelemättä? Milloin tämä esitys on tulossa?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomi on toteuttamassa nyt ne finanssikriisin hallitsemiseksi tarvittavat toimet, joista Euroopan unionin puitteissa on sovittu. Näiden toimien teho aika paljon riippuukin siitä, että ne saadaan toteutettua kaikissa jäsenmaissa, niin että pankeilla on ne instrumentit käytössään, niistä tiedetään etukäteen. Sen tähden Suomikin luo lainsäädännöllisen valmiuden nyt jo etukäteen, vaikka pankkisektori ei ole itse näitä tällä hetkellä tarvitsemassa. Yleisperiaate on se, että jos varsinaista tukea joudutaan antamaan, se tulee olemaan aina vastikkeellista. Ei ehkä kannata puhua omistusosuudesta, koska meillä on olemassa pankkeja, joissa ei ole tässä mielessä osakkeita. Meillä on keskinäisiä yhtiöitä ja muita. Mutta periaate on se, että tämä tulee olemaan vastikkeellista, tämä ei ole ilmaista. Silloin, kun veronmaksaja menee sinne auttamaan, se on vastikkeellista. Tästä olemme samaa mieltä.

Ed. Skinnari totesi, että tässä Kaupthing-ratkaisussa pankeille ei muodostu riskiä. Kyllä muodostuu. Ne kantavat koko kaupallisen riskin, kun ne lainoittavat Kaupthingia siten, että Kaupthing voi maksaa tallettajille rahat, ja ne saavat vastineeksi Kaupthingin varat. Sen, että varat riittävät näihin talletuksiin annettuun velkaan, sen riskin pankit ottavat täysin harteilleen. Se ei kaadu tässä veronmaksajien päälle.

Sitten se suuri kysymys, jonka ed. Uusipaavalniemi sanoi, mitä vuoden päästä maailmantaloudessa on näkyvissä. Ei hallitus pysty tähän vastaamaan. Sitä ei kukaan tiedä. Mutta se tiedetään, että jos näitä toimenpiteitä ei Euroopassa tehtäisi, jos luotonannon annettaisiin hiipua ja hiipua, koko ajan pankkien välisen rahoituksen hinta vain epäluottamuksen takia kasvaisi, voidaan olla varmoja siitä, että siitä seuraisi paljon suurempi talouden lasku kuin näillä ennalta ehkäisevillä toimilla, joilla pyritään luotonanto pitämään voimassa. Tämä on tarkoitettu siksi, että yritykset ja kotitaloudet voisivat luottoja saada.

Palkkiojärjestelmiin puututaan, niin kuin ministeri Kiviniemi esittelypuheenvuorossaan totesi. Siihen tullaan puuttumaan. Se on esittelypuheenvuorossa kerrottu. (Puhemies: No niin, tämä on aika pitkä vastaus!) Se on tänään kerrottu myös julkisuudelle.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Näin todellakin on. Olemme hallituksessa päättäneet, että kaikkiin näihin instrumentteihin, koskee siis nimenomaan näitä takuita ja myöskin tätä pääomasijoitusinstrumenttia, tullaan liittämään johtajien palkitsemisjärjestelmiä koskevia ehtoja. Tämä on ihan yksiselitteinen hallituksen kanta. Mutta asetuksella määrätään myöskin tämän takuun tarkempia ehtoja. Nämäkin asiat on syytä siinä sitten tarkemmin määritellä.

Kyse todellakin on tästä yleisestä varautumisesta ja osallistumisesta euromaiden ja EU:n laajuiseen yhteiseen rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen, eikä tämä ole mitään vastikkeetonta rahaa, vaan tällä rahalla on todellakin hinta. Tästä näkökulmasta juuri veronmaksajien etu näissä instrumenteissa pyritään myös ottamaan mahdollisimman parhaalla tavalla huomioon.

Sitten Kaupthingiin. Tässä todellakin on niin, että pankeilla on tämä luotto- ja kaupallinen riski. Ja jos tästä järjestelystä jotain voittoa niille tulisi, niin se ei tule näille pankeille, vaan se siirtyy sitten tänne Kaupthingin emoyhtiölle. Siinä mielessä pankeilla sitä riskiä on, ja tämä valtiontakuu koskee juridista takuuta, johon sitten toisaalta olemme Islannin viranomaisilta saaneet takeet siitä, että riski näiden toteutumiseen on äärimmäisen pieni.

Täällä kysyttiin myös sitten valvonnan ...

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Kolme kohtaa: Ensinnäkin se, mitä me nyt esitämme ja mitä tulevina viikkoina tulemme esittämään, tämä on varautumista ja valmistautumista tilanteeseen, josta ei tiedetä, tarvitseeko sitä käyttää. Mutta jos me emme varautuisi ja valmistautuisi nyt, niin todennäköisesti eduskunta syyttäisi, että valtio ei ole varautunut, kun tässä jo muutama viikko on syytetty, että me emme ole touhunneet riittävästi. Nyt käymme touhuamaan, valmistelemme semmoisia instrumentteja, jotka mahdollisesti voidaan tarvita.

Toinen kysymys, ihan vaan selvyyden vuoksi, kun ed. Soini esimerkiksi syytti pankkien tukemisesta. Mitä nämä instrumentit tarkoittavat? Ne tarkoittavat sitä, että asuntovelallisten ihmisten velkoja ei sanota irti elikkä pankki ei pahimmassa tapauksessa, jossa ei nyt siis olla, lähetä kuponkia kotiin ja sano, että maksakaa asuntovelkanne saman tien takaisin, eikä talletuksia menetettäisi. Eli pankkien tukeminen tarkoittaa suoraan kotien, ihmisten, talouden ylläpitämistä. Ei pankkia tueta sen takia, että on kivaa tukea pankkeja, vaan sen takia, että talousjärjestelmä säilyisi ja ihmisten asuntolainat saisivat olla siellä pankissa myös jatkossa.

Kolmas kysymys tästä Kaupthingista: Tämä oli yksityissektorin ratkaisu. Meidän naapurimaamme ovat tehneet toisenlaisen ratkaisun, ovat lainoittaneet Islantia, eli veronmaksajien rahoja on pistetty Islantiin, jotta sieltä voidaan maksaa sitten tallettajille takaisin. Meillä oli yksityisen sektorin ratkaisu, joka oli veronmaksajille huomattavasti edullisempi ja toivon mukaan on sitä näitten juridisten riskienkin jälkeen.

Ihan viimeisenä sanon vaan sen, että Financial Timesissä oli ankka, uutisankka, joka on nyt onneksi korjattu. Tämä pankkitukipaketti ole vaikuttanut meidän luotonsaantimme ehtoihin. Maailmanlaajuisesti luotonsaannin ehdot kyllä varmasti tiukkenevat, mutta Suomen kohdalla tätä ongelmaa erityisesti ei ole.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä Kaupthingista. Kyllähän tämänpäiväisessä asiantuntijakuulemisessa kävi ilmi se, että siinä ei pankeilla kovin suurta riskiä ole, jos lainkaan. Mutta tässä on näitä takaisinsaantikanteita ja muita, jotka tuovat sen tilanteen, että tässä nyt vähän niin kuin varmuuden vuoksi otetaan tätä valtiontakausta. Mutta ongelmahan on siinä, että tätä ei käytetä sitten valmiina piikkinä siihen, jos joillakin muilla paljon isommissa asioissa tulee vastaavanlainen tilanne ja sanotaan, että kun siinäkin oli valtiontakaus, niin mekin vaadimme valtiontakauksen. Yrittäjät ja asiakkaat vaativat silloin, että meidänkin pitää saada korkoineen kaikki takaisin, mitä olemme sijoittaneet. Tämä on asia, jonka takia tämä on siirtynyt myös perustuslakivaliokunnan pikaisesti käsiteltäväksi, onko tässä yhdenvertaisuuden ongelma, ellei nyt, niin tulevaisuuden kannalta. Tämä on minusta nyt se iso asia, joka meidän pitäisi kyllä yhteisesti täällä pystyä päättämään.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nähdään nyt tulos siitä, kun on annettu markkinoiden vapaasti jyllätä eikä niitä ole millään lailla haluttu rajoittaa. Entistä suurempi ahneus johtaa siihen, että otetaan suuria riskejä, että saadaan entistä suurempia voittoja. Nyt meiltä kansanedustajilta tämmöisellä suurin piirtein pikkuisen reilulla A4:lla pyydetään 50 miljardin euron vekselin takauksen allekirjoittamista. 50 miljardia euroa, se on enemmän kuin vuoden budjetti. Vähintä, mitä voidaan vaatia, on se, että palkkiojärjestelmiin puututaan, ja se, että näille saadaan täysi vakuus, että saadaan osakkeet siinä tapauksessa. Mutta ei tässä paperissa ole mitään siitä. Meille kansanedustajille sanotaan, että meidän pitäisi hyväksyä 50 miljardia euroa, yli vuoden budjetti, tällä paperilla. Vähintä, mitä pitäisi olla, on se, että tässä pitäisi selvästi lukea se, että pankkien osakkeet tulevat silloin veronmaksajille, muuten tässä käy niin kuin 1990-luvulla: pienyrittäjät ja asuntolainalliset maksoivat, bisnesmiehet pääsivät helpolla. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Bisnes saa voitot, kansa maksaa laskut.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kansalaiset ovat huolissaan, ja sen takia olisi ollut perusteltua se, että tämän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä hallitus olisi kuvannut tämän laajemman talouspoliittisen kontekstin, yhteyden, johon tämä istutetaan, jotta sitten ymmärrys myös hallituspuolueitten, niin kuin ed. Uusipaavalniemen, puolesta olisi kasvanut tämän asian ymmärtämiselle.

SDP:n puheenjohtaja Urpilainen esitti joku aika sitten yhteistyötarjousta hallituksen ja opposition välillä, ja hallitus torjui sen. Minusta se oli erikoista, koska onko koskaan kriisitietoisuus liian syvää ainakaan opposition tasolla? Nyt me olemme halunneet kyllä kertoa, että me olemme huolestuneita tästä tilanteesta.

Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin ed. Soinin puheenvuoron takia. Hän on nyt kyllä harvinaisen väärässä tässä EU-kritiikissä, koska Euroopan unioni on nyt se, joka on ollut aktiivinen toimija. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Euroopan unioni on kapitalismin kesyttäjä, jota varmasti ed. Soinikin haluaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä Kaupthingin asiasta: On kohtuullista, että tällä tavoin Kaupthingin tallettajia autetaan, koska suurin osa heistä on aivan tavallisia piensäästäjiä. Mutta haluan nyt kuitenkin sanoa, että onhan se kummallista, että nyt kiirehditään oikein erityisesti heidän avukseen, niiden ihmisten, jotka ovat kuitenkin muutaman prosenttiyksikön kymmenyksen takia nostaneet rahansa tavallisista suomalaisista turvallisista pankeista ja sijoittaneet ne Kaupthingin tileille. Aivan noin, sanoisiko, pedagogisista syistä olisi kyllä nyt tärkeätä korostaa, että jos on parempi tuotto, niin on myös suurempi riski. Tämän olisivat tietysti ne Wall Streetin pörssiaivotkin voineet sisäistää, ettei tähän tilanteeseen oltaisi tultu. Kannatan näiden piensäästäjien auttamista mutta haluan korostaa, että he ovat itse tehneet väärän ratkaisun, kun ovat olleet hakemassa sitä viimeistä tuottoa. En ollenkaan hyväksy sitä kritiikkiä, mitä eräskin näistä tallettajista televisiossa suuntasi hallitukseen ja sanoi, että hallituksella ei ole riittävästi ryhtiä, kun itse on mennyt mokaamaan.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuherruskuukausi tai kuherrusvuosi on ohi, sillä on kiitettävää, että Suomen iltapäivälehdet, jopa se oikeistolaisempi, ovat todenneet valtiovarainministerin tavallaan pätemättömyyden tai kykenemättömyyden ainakin lausuntojen pohjalta hoitaa tätä asiaa tavallaan ollenkaan. On se hyvä, että ainakin toimittajat tuntuu muistavan edellisen laman ajan. Nimittäin jos ei näitä osuuksia, osakkeita, takauksia — me olemme huolissamme tietysti kaikki ihmisten säästöistä — vaadita pankeilta, niin näyttää siltä, että edellinen porvarihallitus opetti nykyiselle porvarihallitukselle tavan vetää oikein ison jättipotin taas isolle rahalle ja heidän rahoittajilleen ja taustavoimilleen. Sehän tapahtui viime kerralla. Jos tehdään tämmöinen vastuuton sopimus, aivan kuten ed. Arhinmäki ja ed. Uusipaavalniemikin täällä jo kertoivat ja monet, niin silloin me menemme aivan samaan ja te paljastatte, että kyse olikin vain tämmöisestä rahastuksesta, jonka tyhminkin yhteiskuntaoppia — niin kuin minä — opiskellut ihminen tajuaa. Teidän on tuotava meille kunnon paperi, niin kuin ed. Arhinmäki vaati.

Ja EU — tässä meillä on (Puhemies: Minuutti on kulunut!) näyttänyt esimerkkiä jopa, että siellä vaaditaan Saksassakin jotakin.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vanha viisaushan sanoo, että "ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen". Olemme äärettömän suuren riskin äärellä. Kun hallituksen esityksessä vilahtelee tällaisia sanoja, että saattaa jälkeenpäin tulla takaisinsaantikanteita — siellä on epävarmuutta — voidaan kuitenkin myöntää ilman turvaavaa vakuutta, voidaan myöntää takauksia, eli maksimoidaan veronmaksajien riski, niin miksi esimerkiksi ei vastavakuutta tässä Kaupthingin asiassa voida vaatia? Jos se nyt on niin varma asia, niin kyllä ne antavat riemumielin varmaan vastavakuudet. Täytyykö sen olla näin äärettömän vastikkeetonta? Tämä 50 miljardia on toinen asia. Kaupthingin kohdalla se on kirjattu vähän toisin.

Kysyisin näin kunnallisvaalien alla myöskin, onko joitain luurankoja kaapissa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kertokaa nyt kaikki, älkää salatko!

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä valtion monopolistinen liituraitasosialismi, jossa siis voitot yksityistetään mutta riskit sosialisoidaan, leviää nyt näköjään Suomeenkin. Kerrankin voi olla samaa mieltä edustajien Zyskowicz ja Sasi kanssa siitä, että ahneudesta pitäisi ainakin riski kantaa. Aikooko hallitus ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin, joilla nyt, kun annamme tämän takuun ja otamme tämän kaiken vastattavaksemme, edes tulevaisuudessa huolehdittaisiin siitä, ettei ahneus pääsisi tällä tavalla kukkimaan?

Arvoisa pääministeri, kyllä minä pikkuisen ihmettelen äskeisen talousvaliokunnan kuulemisenkin jälkeen, kun te sanotte, että tässä ei anneta näille kolmelle pankille Kaupthingin asiassa ikään kuin mitään. Minusta tämä lausuma, joka on tämän esityksen viimeisenä, päättyy, että Suomen valtio (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitoutuu korvaamaan täysimääräisesti näitten pankkien sivuliikkeen tallettajille aiheutetun kaiken vahingon, joka niille (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mahdollisesti aiheutuu, kun aikoo näitä tallettajia auttaa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä menee vuorotellen kaksi asiaa. Mutta tuohon haarukointiin, minkä suuruinen on järkevä, en oikein saanut vastausta.

Tuo varmaan pitää paikkansa, mihin ministeri Katainen viittasi, että tämä Financial Timesin uutinen on ankka ainakin siltä osin, kuin siinä näyttää yhdistetyn Espanja, Belgia ja Suomi samaan koriin ikään kuin näiden valtioiden todennäköisten riskien toteutuessa. Meillä varmaankin on parempi tilanne. Mutta juuri se, että heitetään näin iso miljardimäärä valtiontakauksen valtuuksiin, antaa ehkä ulkoisille tarkkailijoille sen kuvan, että meillä on piileviä, isojakin riskejä. Toisaalta sitten taas odotetaan, että näillä isoilla summilla saataisiin ikään kuin luottamus pankkijärjestelmän toimintaan palautettua. Mutta siellä toisella puolella on sitten se, että se herkästi nostaa juuri rahan hintaa ja toiselta kulmaltaan luo ongelmia taas valtion rahoituksen järjestämiseen kansainvälisiltä luottomarkkinoilta. Mikä tämä hallituksen matematiikka tässä taustalla on, että päädyttiin tällaiseen näin valtavaan summaan kuin 50 miljardia euroa?

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen perustelut ja toimenpiteet tässä tilanteessa ovat mielestäni aivan oikeita ja toimenpiteiden laajuus on myöskin mitoitettu oikein. Haluaisin muistuttaa siitä, että kysymys on kriisistä, joka on lähtenyt meidän rajojemme ulkopuolelta, ja siinä tarvitaan myöskin lääkkeitä, jotka ovat kansainvälisiä ja yhteismitallisia. Tässä mielessä toimintalinja on varmaan yhdenmukaista.

Mutta sitten on joitakin yksityiskohtia, joissa ei välttämättä toimita samalla tavoin. Näissä mahdollisissa pääomasijoituksissa, joita pankkeihin tehdään, ja niistä vaadittavissa vakuuksissa näyttää eurooppalainen linja olevan se, että kuitenkin jonkunlaisia osakeomistuksia tai omistusmuotoja haluttaisiin. Voitaisiinko tässä vielä harkita sitä, että esimerkiksi vastineeksi tulisi osakeoptioita tai vastaavia, jolloin päästäisiin mukaan myöskin siihen aikanaan tulevaan osakekurssien nousuun, joka pankeille myöskin joskus koittaa?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä hallituksella on syytä eduskunnan käsittelyn yhteydessä katsoa, löytyisikö vielä täsmennyksiä tähän esitykseen. Tämä 50 miljardia on iso summa, ja kuitenkin tämä on vain hallituksen suojanokitus isossa kansainvälisessä pelissä eikä ole mikään pysyvä ratkaisu.

Täällä viitattiin moral hazard -ongelmaan, moraalikatoon, siis siihen, että porsaanreikiä on rahoitusjärjestelmä tulvillaan kansainvälisessä kentässä ja niitä käytetään hyväksi. Isoin moraalikato on kuitenkin siinä, että uskotaan rahaa myymällä ja ostamalla kyettävän tekemään pitkän päälle, loputtomiin, parempaa tiliä kuin reaalitalouden toiminnalla, kunnon työllä, tuotannolla. Siinä on se iso kysymys ja siitä kysymys hallitukselle: Miksi Suomi ei ole ponnekkaammin tämän kansainvälisen järjestelmän kehittämiseen puuttunut? Pariisissa siitä puhuttiin mutta vain vielä ylimalkaisesti. Britannian pääministeri on ollut asialla huomattavasti pontevammin kuin muut, myöskin meidän hallituksemme mukaan lukien.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut mukana Euroopan unionin puitteissa ajamassa sitä, että näihin kansainvälisiin sääntöihin lähdetään hakemaan uutta järjestystä, ja unioni on USA:n kanssa jo asiasta keskustellut. USA on ilmoittanut, että he tulevat kutsumaan ensimmäisen kokouksen asiassa koolle.

Ed. Kaunisto puhui, että pitäisi mennä osakeomistuksiin. Meillä on pankkeja, joista osa on keskinäisiä yhtiöitä, joissa ei ole osakkeita. Meillä on pankkeja, jotka ovat osuuskuntapohjaisia, joissa ei ole myöskään osakeomistusta. Sen tähden tämä vastikkeellisuus tullaan tietysti räätälöimään, liikepankeilla ja keskinäisillä yhtiöillä on erilainen. Mutta hallituksen linja on selvä, tulee olemaan vastikkeellisuutta. Se voi olla sitä, että pääomasijoitus tietyillä ehdoilla muuttuu sitten omistukseksi, tai niin, että se otetaan sitten tulevista voitoista pois. Mutta se on selvä, että se tulee olemaan vastikkeellista, ja tämä on hallituksen yksiselitteinen linja.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! 50 miljardia on rahasumma, joka vastaa noin vuoden pankkien välistä lainamarkkinaa, ja siitä se suuruusluokka tulee. Tämä 50 miljardia, jos sitä kauppaa ei käydä pankkien välillä, myös kertoo sen summan, joka puuttuu markkinoilta, jota asuntovelalliset ja yritykset omiin ostoksiinsa tarvitsevat. Tämä on minun mielestäni hyvä suuruusluokka. Kun aina sanotaan, että valtio kompensoi kaikki markkinoilla olevat puutteet, niin ei pysty kompensoimaan, joten me pyrimme takaamaan tämän lainamarkkinan kulun ja toiminnan, jotta normaali asuntoluototus, yritysten luototus toimisi.

Kaupallinen riski versus juridinen riski. Kolme suurinta pankkia onneksi, Suomen onneksi, halusivat ottaa vastatakseen Kaupthingin tallettajien aseman ja saavat sieltä tätä vastaan varat. Se varojen arvostus on markkinaehtoisen riskin piirissä, ja sitä meistä kukaan ei tiedä, millaisen saa. Toivotaan tietysti, että he saavat ne varat siihen arvoon kuin ajatellaankin. Juridinen riski riippuu siitä, niin kuin ministeri Kiviniemi totesi, (Puhemies: Minuutti!) onko sitä esimerkiksi konkurssilainsäädännöllisten takaisinpyyntien kohdalla. Siinä on juridinen riski, valtio takaa tämän. Mutta jos tätä ei olisi tehty, meillä ei olisi ollut markkinaehtoista ratkaisua, jolloin a) joko kaikki olisivat menettäneet rahansa tai b) valtio olisi lainannut, niin kuin meidän naapurimaamme ovat tehneet, rahaa Islannille.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Kaupthingin tapaus on varmaan hyvä esimerkki luottamuksen puutteesta tai — niin kuin ed. Kalliomäki sanoo — moraalikadosta. Espoossahan kävi niin, että kaupunki sijoitti minun tietojeni mukaan kahdeksi viikoksi likvidejä kassavaroja Kaupthingiin. Kaupungin kautta on täysin selvää, että kaikin tavoin meille kerrottiin, että kaikki on kunnossa, vakavaraisuus kohdallaan, toimintakelpoisuus ihan okei, kahta päivää ennen kuin tämä kaksi viikkoa sitten laukesi, tapahtui tämä, mikä tapahtui. Jossain pimitetään joitain tietoja tai ei käytetä joitain mittareita. Joku voi olla epäpätevä, niin kun sanotaan täällä, mutta minä kyllä rohkenen väittää, että syyt ovat syvemmällä. Kehotan, että hallitus jossain vaiheessa voisi myöskin näitä tutkia ja miettiä, koska luottamusaukkoja on liian paljon tässä systeemissä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tietenkin pitää tässä Kaupthing-asiassa muistaa se, että kyse oli sivukonttorista ja se ei ole Suomen Ratan valvonnan alainen vaan Islannin rahoitustarkastuksen alainen. Siinä mielessä tässä nähdään myös nämä valvonnan heikkoudet, joita pitää ehdottomasti parantaa, ja hyvä, että EU:ssa tähän asiaan on voimakkaasti nyt paneuduttu. Me tarvitsemme myös maailmanlaajuisen valvonnan lisäämisestä. Ei niinkään voisi puhua ehkä enemmän valvontaa vaan parempaa valvontaa, niin että todella tiedetään myös se pankkien sivukonttorien tilanne. (Välihuutoja vasemmalta) Todellakin tämä ratkaisu Kaupthingin osalta ei olisi ollut mahdollista ilman näitä suomalaisia pankkeja.

Ed. Zyskowicz täällä sanoi, että pitää myös sanoa ääneen se, että riskejä on. Itse olen sen myös todennut, että riskejä silloin on, kun enemmän tuottoa talletuksistaan saa. Mutta koko tässä pankkitukiratkaisussa korostan sitä, että eihän nytkään tätä pankkitakuuta, jota koskeva esitys tuotiin eduskunnalle, mille tahansa pankille anneta vaan se annetaan vain vakavaraisille pankeille ja sillä on hinta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Sillä on hyvin lähellä sitä markkinaehtoista hintaa oleva hinta, eli kyllä tässä myös veronmaksaja on tämän likviditeetin lisäämisen kannalta sitten myös saamapuolella.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tuntuu siltä, että nyt tässä avataan todella pandoran lipasta. Olemme kuulleet, että Kaupthingin ongelmaa hoidetaan Suomessa markkinaehtoisesti. Kuitenkin nyt aletaan lähestyä itse asiaa, eli valtio ja veronmaksajat takaavat Nordean, OP-Pohjolan ja Sampo Pankin toimet, mikäli suomalaispankkien saamiin varallisuuseriin liittyy konkurssioikeudellisia riskejä. Äsken kuulimme asiantuntijoilta, jotka selvittivät, että Kaupthingin varallisuus riittää kyllä takaamaan nämä talletukset, jolloin olisin kysynyt, minkä ihmeen takia sitten valtion täytyy lähteä tähän niin vahvasti takaamaan ja kuinka varma ministeri on siitä, että nämä konkurssioikeudelliset riskit eivät sitten realisoidu. Olisin kysynyt ministeriltä, eikö tätä asiaa olisi voitu ratkaista myös Talletussuojarahaston toimintaa kehittämällä ja sitä kautta löydetty tämmöinen hyvä ratkaisu.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämmöinen villi kapitalismi on niin kuin aisojen välistä karannut hevonen, joka riehuu ja tekee vain tuhoja. Kyllä se pitää suitsiin laittaa. Tässä tarvitaan varmasti sitä maailmanlaajuista, globaalia, säätelyjärjestelmää, eikä, ministeri Kiviniemi, se säätely voi parata, jos ei sitä ole ollut ollenkaan. Te jo aloitte vastustaa tämmöistä laajaa säätelyä, ainakin sivulauseessa.

Mutta tässä tulee tämän EU-päätöksen myötä sitten jatkossa myöskin tämä suoran pankkituen mahdollisuus, ja kyllä vasemmistoliitto on ehdottomasti sitä mieltä, että silloin pitää tulla vastikkeeksi osakkeita tai osuuksia pankeista. 1990-luvulla tähän ette suostuneet silloisessa porvarihallituksessa. Nyt aika on tämä, ja toivon mukaan se on nyt yhteinen näkemys, että vastikkeetta ei enää rahaa jaeta.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupthingin pedagogiseen puoleen: Siis Espoon kaupungilla varmaan on ollut pieni hikka, mutta se on jo rauhoittunut täysin, sillä he saavat, jos tämä menee läpi, korkoineen kaikki rahansa elikkä he saavat parempaa korkoa kuin jos olisivat laittaneet toiseen pankkiin. Sen takia tähän pedagogiseen puoleen: Olisiko kohtuullista, että me päättäisimme, että se korko on ainakin saman suuruinen kuin normaalitalouksilla olisi ollut korko elikkä ei se Kaupthingin parempi korko vaan normaali korko elikkä edes pieni näpäytys siitä, että he ottivat riskin? (Ed. Zyskowicz: Ed. Andersson on oikeassa!) Se voisi olla ehkä semmoinen moraalinen asia, joka ei paljon vaadi, mutta voisi olla pieni näpäytys.

Muuten tästä opetuksesta: Minulla on semmoinen huoli, että jos Sammolla ja Nordealla on molemmilla ajatuksia siirtyä sivukonttoriksi Suomeen, niin heillä on huoli siitä, että sivukonttorille tulee huono maine, ja sen takia Kaupthingia pitää hoitaa niin hyvin, jotta heidän siirtymisensä sivukonttoriksi ei vaikeutuisi. Tämä on minun huolenaiheeni, että oikeastaan he tavallaan turvaavat nyt sitä, että he voivat rauhassa siirtyä sivukonttoreiksi. Tämä koko kehitys Suomen kohdalta pelottaa, koska jos me olemme sivukonttoreiden maa ... (Puhemies: Minuutti!)

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin uudistan kysymykseni: Pitääkö hallitus oikeana ja perusteltuna sitä, että esimerkiksi nyt Espoon kaupunki — voi sanoa, lainausmerkeissä ainakin — ahneuksissaan pani likvidit rahansa sinne Kaupthing-pankkiin sen tähden, että sieltä sai kaikkein parhaan koron, ja nyt sitten turvataan tällä tavalla ja annetaan takuu sille, että näin varmasti tulevat saamaan?

Sitten toinen kysymys: Kun tässä nyt on juridisesta takuusta kysymys, niin onko hallituksella selvä käsitys siitä, missä kulkee kaupallisen ja juridisen takuun raja, etteivät nyt sitten amerikkalaiset juristit lähde riitauttamaan suunnilleen kaiken ja sitä kautta sitten rahastamaan Suomen valtiota niin sanottujen juridisten takuitten kautta?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset on isänmaallinen puolue, ja olemme tästä huolissamme. On selvää, että tästä pitää käydä kunnon keskustelu: valtava rahamäärä, valtava huoli. Ei tämä voi olla eduskunnassa mikään läpihuutojuttu. Ja ahne ihminenhän on tyytyväinen vasta sitten, kun on multaa suu täynnä. Eihän se ennen tokene.

Ed. Jaakonsaarelle: EU on vapaan kapitalismin ja pääomien liikkeiden linnake. Kun sen pistää apuun, niin se olisi kuin lähettäisi pyromaanin palopaikalle. Voi semmoinenkin pyromaani löytyä, että siitä apua on. Jos EU todella haluaisi puuttua, niin puuttuisi veroparatiiseihin omalla alueellaan. (Ed. Zyskowicz: Niin se puuttuukin!)

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soinille: Lapsista multakin maistuu hyvältä.

Kaikki nämä ongelmat, mitkä on, liittyvät tähän kansainväliseen finanssikriisiin ja tähän, että meillä on nyt kaikki sekasotkut ulkomailla ja mekin joudumme näitä nyt sitten ratkomaan täällä. On hyvä, että Eurooppa on osoittanut ryhtinsä siinä, että on lähtenyt ratkomaan näitä kansainvälisiä ongelmia eurooppalaisella tasolla.

Mutta tässä on tämä sivukonttoriongelma. Suomihan on ajanut pitkällä tähtäimellä rajat ylittävän valvonnan tärkeyttä ja sitä, että sivukonttoreita pystyttäisiin valvomaan. Nyt kysyn ministereiltä: Miten tämä eurooppalaisella tasolla oleva lainsäädäntö nyt etenee? Onko siihen otollinen ilmapiiri, että me saamme sen vihdoinkin päätökseen ja aikaiseksi, koska nyt tällä on kiire? Meillä on jo löysät housussa.

Reijo  Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaupthingin osalta haluan todeta sen, että ymmärrän täysin, että pankkijärjestelmän uskottavuuden ylläpitämiseksi pankkiin sijoitetut pääomat maksetaan takaisin. Mutta sen sijaan sitten, jos lähdetään maksamaan takaisin myöskin ylisuuria korkoja varsinkin tietäen tämän pankin riskiherkkyys, se saattaa olla väärä signaali.

Tämä luottomarkkinoiden tilanne tällä hetkellä on niin vakava ja vaikea, että tässä todellakin tarvitaan hyvin massiivisia toimenpiteitä. Niitä on toki tehtykin. On nämä monien satojen miljoonien pelastuspaketit, on ollut keskuspankkien koordinoituja koronalennuksia, ja myöskin talletussuojaa on nostettu. Eli nämä ovat todellakin toimenpiteitä, joita tarvitaan. Johtopäätös tästä kriisistä on mielestäni kuitenkin se, että me tarvitsemme aktiivisempaa otetta spekulantteihin ja finanssipääomaan ja me tarvitsemme juuri kansainvälistä valvontaa, johon täällä on viitattu. Koska pääomat liikkuvat, niin myöskin näitten valvontajärjestelmien pitää olla kansainvälisiä.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusliberalistinen maailmankuva vihaa sääntelyä ja valtion puuttumista. Siksi tuntuukin pahalta, että nyt kun voitot ovat yksityisiä, riskit ovat sitten yhteisiä. Euroopassa on selkeästi valittu pankkien ongelmien ratkaisemisessa se linja, että mikään ei saa ajautua hallitsemattomaan konkurssiin, vaan tilanne vakautetaan julkisin varoin. Ehkä hyvä niin, mutta tällaisena isona kysymyksenä: Entäpä jos kokonaisvastuut ovatkin niin isot, että kupla puhkeaa silti?

Haluaisin myös kysyä sitä, eikö vastikkeellisuudessa voitaisi miettiä myös sen tyyppistä asiaa, että kun pankit kerran asiantuntijana myöntävät esimerkiksi asuntolainaa, niin niille koituisi tämä lainariski, elikkä jos lainanottaja joutuu luopumaan asunnostaan, niin voisi päästä veloistaan saman tien ja pankki kantaisi riskin siitä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Harvoin on sellaista elinkeinoalaa kuin on pankkitoiminta, jossa voidaan menetellä tällä tavoin, että kun on tullut ongelmia, niin sitten kutsutaan valtio apuun. Olisin kysynyt: Missä vaiheessa nyt on hallituksen tarkoitus katsoa tätä takausasiaa, että sitä ei tarvitse enää jatkaa, miten te olette miettineet tämän ajoituksen, koska se on ensi vuoden loppuun asti?

Sitten se, että nyt on ilmennyt, että Suomessa on 93 paikkaa, jonne voit tallettaa, ja 93 x 50 000 tässä taataan. Toisissa maissa on vain yksi. Mutta joka tapauksessa lopuksi vielä tämä tärkeä perustuslakivaliokunnan kannanotto: Onko yhdenvertaisuus taattu Suomessa, vai onko niin, että ahneudella on Suomessa perustuslain suoja?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nykyaikaisen yhteiskunnan yksi tärkeä osa-alue on, että luottamus rahajärjestelmään säilyy kaikissa olosuhteissa. Se on valtiovallan yksi tärkeimmistä tehtävistä. Tämän riskin merkitys on oikeastaan ennalta-arvaamattoman suuri.

Nyt puhutaan Kaupthingin osalta sellaisesta tilanteesta, jossa Kaupthingin ulos myönnettyjä lainoja on yli 200 miljoonaa euroa, jotka on annettu siis lainoina edelleen asiakkaalle, ja kun nämä lainat palautuvat aikanaan, niin 111—115 miljoonaa euroa saadaan kyllä katettua. Kysymys on itse asiassa likviditeettilainasta eikä mistään muusta. Tämän asian sotkeminen talletustakaukseen on helposti tietysti tehtävissä ja maallikolle varmasti käy aika helposti. Mutta loppujen lopuksi tässä Kaupthingin takauksessa ei ole talletussuojasta kysymys, sen sijaan 50 miljardin yleistakaus (Puhemies: Minuutti on mennyt!) antaa yleisen luottamuksen palautua nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen sananlaskuhan määrittelee sen, minkälainen loppu on ahneudella, mutta hallitus nyt omilla esityksillään tekee tämän johtopäätöksen, mikä on sananlaskussa, mahdottomaksi. Päinvastoin se nostaa ahneuden sillä tavalla suojatuksi, että sillä ei ole mitään rajaa. Mielestäni se tulee esiin tässä Kaupthing-pankin korkojen turvaamisessa. Se on ongelma.

Puhemies! Täällä on jo kysytty, millä tavalla tavalliset ihmiset hallitus on tottunut suojaamaan. Silloin kun kävimme tämän vuoden keväällä keskustelua Kemijärvestä tai Haminan Summasta, niin silloin hallituksella ei ollut minkään näköisiä keinoja näiden ihmisten elämän turvaamiseksi. Mutta nyt kun on kysymys niin sanottujen tavallisten ihmisten Kaupthing-pankkiin tekemien sijoitusten ja niiden voittojen turvaamisesta, niin (Puhemies: Minuutti!) nyt hallituksella löytyy tähän varat.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan puhua tästä Kaupthingin asiasta juuri siinä mielessä, että kun valtio on nyt valmis takaamaan nämä, maksamaan siis nämä ylisuuret korotkin näille sijoittajille, niin se päätös on väärä. Se on epäeettinen ja epätervettä kilpailua vahvistava. Siksi kannatan vahvasti ed. Anderssonin näkemystä siitä, että vain normaali korko maksettaisiin näille.

Sitten ministeri Kiviniemelle esittäisin kysymyksen: Mitkä ovat ne ehdot, joita pankkien johtajille tullaan esittämään, kun näitä pankkien takauksia pohditaan?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Kyllä papereista käy ilmi, mutta yritän mahdollisimman pelkistetysti kuvata tätä Kaupthing-järjestelyä.

Siinä kolme suomalaispankkia lainaa Kaupthingille rahat, joilla rahoilla Kaupthing maksaa tallettajilleen sopimusten mukaisesti talletukset takaisin, niihin liittyvät korot. Vastineeksi nämä kolme suomalaispankkia — ne eivät tee tätä hyväntekeväisyydestä — saavat Kaupthing-pankilta nämä Suomessa olevat velkakirjat, joiden arvoon ja arvon kehitykseen ne uskovat, että ne saavat tästä rahansa. Jos niiden arvo ei vastaa sitä lainaamaansa summaa, he kärsivät itse siitä koituvan riskin.

Se, onko tämä järjestely oikeudellisesti Islannin lain mukainen, niin tästä oikeudellisesta riskistä valtio antaa meidän puolelta takuun. Me olemme sen vastapainoksi saaneet Islannin rahoitusvalvojalta lausunnon siitä, että on Islannin lainsäädännön mukainen järjestely. Tämä on se juoksujärjestys, ja uskon, että tämä valiokuntakäsittelyssä tulee käytyä perusteellisesti läpi.

Toinen suuri kysymys, jota ed. Skinnari kysyi, mikä tämä aikataulu tällä pankkien välisen rahoituksen takauksella on. Se on vuoden 2009 loppuun mennessä. Se on tietysti arvio. Se on tämmöinen yleisempi eurooppalainen arvio, että tämä on väliaikainen järjestely, jonka aikana pankkien välisessä normaalirahoitustoiminnassa luottamus voisi palata. Tällä ja keskuspankkien mittavalla likviditeetin turvaamisoperaatiolla yhdessä pyritään palauttamaan tämä pankkijärjestelmän keskinäinen luottamus. Tässä toimitaan yhdessä nyt kaikkien muiden maiden kanssa. Eduskunta tietysti ratkaisee sen, olemmeko me tässä rintamassa mukana vai emme.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! On syytä korostaa tämän koko pankkiratkaisun osalta sitä, että kyse on yhteiseurooppalaisesta operaatiosta. Suomalaiset pankit eivät ole pyytäneet näitä takuita tai pääomasijoituksia, koska suomalaisten pankkien vakavaraisuustilanne on edelleen hyvä ja likviditeettiasemakin varsinkin olosuhteet huomioon ottaen hyvä, niin pitää aina palata vähän tänne alkulähteille, miksi me olemme tämän esityksen tekemässä.

Olette hyvin tietoisia siitä, että suomalaiset pankit eivät todellakaan ole näitä käyttöön vielä ottamassa, ja sen vuoksi, kun määriteltiin tätä summaa, on hyvä katsoa muiden maiden summia. Tämä on käytännössä pienempi kuin mitä esimerkiksi Ruotsi on asettamassa, 150 miljardia euroa. Todellakin tämä 50 miljardia euroa asetettiin, siinä oli pakko tehdä se arvioperuste, koska ei näitä vaatimuksia tämän käyttöön ole pank-kien taholta tullut. Eli siinä siis tämä summa on hieman enemmän kuin tällä hetkellä ulkona olevat pankkien sijoitustodistusten määrä ja ensi vuoden loppuun mennessä erääntyvät joukkovelkakirjalainat. (Puhemies: Minuutti!) Siitä matemaattisesta yhtälöstä nämä 50 miljardia euroa tulevat.

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotta pankit pysyvät pystyssä, ne tarvitsevat myös maksukykyisiä asiakkaita, ja tähän liittyen ed. Lapintie mielestäni kysyi hyvän kysymyksen, johon en havainnut vielä ministereiden vastaavan. Elikkä: Aikooko hallitus tuoda eduskunnalle lisätalousarvioesityksen, jolla estetään työttömyyden merkittävä kasvaminen? Tässä on nyt rakennusteollisuuteen viitattu, että 140 000 työntekijää tällä hetkellä ja 30 000 on jo uhkana loppuvuodesta, että heidät lomautetaan tai irtisanotaan. Elikkä aikooko hallitus tuoda elvyttävämmän budjetin?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun mielestäni on aika omituinen tilanne se, että täällä on jo viitattu siihen, että pankit kilpailevat ensiksi koroilla, ja sitten ne, jotka siirtävät rahojaan tällaiseen pankkiin, joka maksaa eniten — isoja puolen sivun ilmoituksia on Pohjanmaallakin ollut — niin sen jälkeen, kun pankki joutuu kriisiin, niin sen jälkeen nämä, jotka ovat tietoisesti sijoittaneet rahansa sinne, heidät ikään kuin nyt palkitaan, ja vaarana on, että veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi.

Eli onko tämä ikään kuin ennakkotapaus siihen tulevaisuudessa, koska monenlaisia omistuspohjaa varmasti pankeilla on, niin kun ne kilpailevat hengiltä toinen toisensa, niin sitten aina veronmaksajat tulevat pelastamaan ne asiakkaat, jotka ovat lähteneet näitten ilmoitusten perässä?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy olla Pohojanmaan kolleekan kans samaa mieltä tuosta asiasta. Mutta mä haluaasin palauttaa ajan erellisehen lamahan sen suhteen, jotta kyllä se ainakin meitä suomalaasia on opettanu. Nyt ollahan aivan toises tilantees. Mutta silloon, kun meillä oli Suomen markka, jolla keploteltiin, sitä devalvoitihin ja sillä saatiin sillä lailla myyntiä. Niin kuin ed. Soini sanoo, että siellä ongelma, missä EU. Se voi olla näin, mutta on se hienoa, jotta meil on euro, jotta sillei keplotella, eli me oltaas samas asemas tällä hetkellä ku Ruotti. Ruottin kruunua on klupuutettu, ja sen vienti vetää, mutta kansa kärsii.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! 1990-luvun alussa, jolloin oli tämä suurlama, niin, ed. Jaakonsaari, muistaakseni tämä silloinen porvarihallitus rukoilemalla rukoili, että olisi saatu nämä lait nopeasti läpi. Oppositio ei suostunut siihen. Puolella vuodella kaikki lait myöhästyivät niin, että sinä aikana talouselämä ennätti mennä kyllä konkurssiin. (Ed. Jaakonsaari: Hyvin keksitty!) Silloin oli myös tilaisuus, jossa Björn Wahlroos kertoi, että vuoden 1991 keväällä tulee suuri taantuma, koska pankkien järjestelemättömät luotot ovat niin suuret. Minä olisin kysynyt nyt ministeriltä: Mikä on tällä hetkellä pankkien järjestelemättömien luottojen osuus? Onko sitä kysytty edes?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt iso kuva on se, että kyllä tämä on Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin aloittaman yltiöliberalismin loppu, sen yltiöliberalismin, joka onneksi ei koskaan Suomeen saapunutkaan. (Välihuutoja)

Mutta, ed. Sasi, olisi mielenkiintoista keskustella tästä isommasta kuviosta, kun te sanotte, että tämä on ohimenevää, tarvitaan vaan pieniä korjausliikkeitä, mutta ylipäätään maailmalla asiantuntijat ovat sitä mieltä, että tässä on erittäin vakavasta, syvällisestä kapitalismin kriisistä kyse, jossa Euroopan unioni on nyt aktiivinen toimija.

Minusta on erittäin tärkeää se, että valiokunnissa nyt paneudutaan tähän asiaan kunnolla, ja mietitään myös tätä moraalipuolta, joka on täällä noussut kovasti esiin, mutta myös käydään poliittista keskustelua tästä itse järjestelmästä, minkälaista sääntelyä tarvitaan, ja mitkä ovat hallituksen ideat esimerkiksi Maailmanpankin ja lähestyvän Bretton Woods (Puhemies: Minuutti!) kakkosen kokouksen suhteen. Minkälaisia ideoita Suomen hallituksella on, millä tavalla kapitalismia kesytetään?

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi äsken, että pankit eivät ole pyytäneet tätä 50 miljardia. Onko tämä niitä asioita, jotka ovat tulleet yllättäin ja pyytämättä? (Eduskunnasta: Ja faksilla vielä!) Tämä 50 miljardia on enemmän kuin vuoden budjetti, ja se on enemmän kuin viimeksi pankkituki edellisen laman aikana, ja silloin puhuttiin markoista, miten pankit maksoivat sen pankkituen takaisin kansalle. Tällä hetkellä jos mummo menee pankkitiskille maksamaan laskua, siitä veloitetaan 8 euroa. Tärkeintä on, että ei sitä virhettä toisteta, että pankkeja ei oteta osaltaan yhteiskunnalle, jos ne ... Kun lukee tätä paperia, mitä täällä lukee, täällä todetaan: "Valtiokonttori voi vastavakuuksia vaatimatta antaa omavelkaisen valtiontakauksen suomalaisille pankeille enintään 50 miljardin euron edestä." Vaatimatta antaa takauksen. Vasemmistoliitto ei hyväksy sitä, että ilman mitään (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vastavakuuksia vaatimatta annetaan 50 miljardia. Se on se, mitä te hallitus tässä esitätte, vaikka toista puhutte siellä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aikaisemmin kyselin vähän näitten kassavarojen lainaamisesta näille muille EU-valtioille, mutta en ole saanut vastausta, mutta se ei siihen ... Mutta sen sijaan kiinnitän huomiota yhteen eräänlaiseen mielenkiintoiseen tietoeroon. Arvoisan ministerin äskeiset puheenvuorot, ja toisaalta, mitenkä asia on ilmaistu EK:n toimitusjohtaja Fagernäsin taholta, kun hän Kaleva-lehdessä suoraan vaati tässä likviditeettiperustein pääomasijoituksia yrityksiin. Kauppalehti julkaisee samanaikaisesti luettelon 40—50 kriisivaiheessa olevasta suomalaisesta hyvin merkittävästä yrityksestä, joilla kaikilla on likviditeettiongelmia. Elikkä missä kulkee se riskiraja tämän 50 miljardin kohdalla todellisuudessa? Teidän täytyy tietysti tietyllä tavalla puhua aina, koska se kuuluu teidän rooteliinne, mutta onko tätä analyysiä tehty?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talous on pitkälti psykologiaa. Se on sitä ylämäessä, mutta ennen kaikkea alamäessä. Siksi on tärkeää, että hallitus reagoi tilanteeseen ja huolehtii siitä, että Suomessa tilanne pysyisi rauhallisena myös tästä eteenpäin. Nythän ollaan todellakin meillä vältytty siltä paniikilta, joka muualla Euroopassa on ollut totta.

Mutta mikä tässä asiassa närästää, on kyllä se, mikä muitakin edustajia täällä on puhuttanut. Islantilaiset ovat markkinoilla hääränneet sekä sijoitusyhtiöiden että pankkien toimesta hyvinkin aggressiivisesti ja, sanoisinko, riskipitoisesti markkinoilla ja markkinoiden. On tehty muun muassa nurkan valtausyrityksiä ja näitä on islantilaispankkien toimesta rahoitettu ja nyt ollaan vaikeuksissa. Olisin kysynyt, millä toimenpiteillä ja millä aikataululla nyt sitten EU-tasolla aiotaan puuttua ja Suomen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) aktiivisella panoksella aiotaan puuttua, että tällaisiin tilanteisiin ei enää ajauduta?

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, niin tässä tulee mieleen se, että varmaan moni saa aivan vääränlaisen kuvan ylipäätään, mikä on suomalainen pankkijärjestelmä tänä päivänä; kuvan siitä, että suomalaiset pankit ovat ahneita, että suomalainen pankkijärjestelmä on romahtamassa tai kaikki asiat menevät huonosti. Eihän se pidä ollenkaan paikkaansa. Jos muistaa edellistä pankkikriisiä, se oli 90-prosenttisesti Säästöpankkikriisi. Monissa pankeissa on tehty virhearvioita, niin on tehty varmaan tälläkin hetkellä. Se, minkä takia tämä esitys on täällä, on sen takia, että pitää olla tiedossa se, että Suomessakin varaudutaan, jos menee huonosti.

Tällä hetkellä ei näytä siltä, että yksikään suomalainen pankki tai Suomessa toimiva pankki olisi hakemassa näitä väliaikaisia takauksia valtiolta, mutta mikä tie, kukaan meistä ei pysty ennustamaan tuleeko se tilanne joskus eteen. Sen takia on hyvä, että hallitus reagoi etuajassa, tekee tämän esityksen tänne. Eduskunta käsittelee sen nopeasti, ja sen jälkeen kaikki toimijat markkinoilla, suomalaiset yritykset, suomalaiset pankkiasiakkaat ja muut tietävät, mikä on tilanne. Tämä on erittäin hyvä esitys. Sinänsä tämä keskustelu on ihan hyvää ja virkistävää, mutta pikkuisen ehkä voisi olla vähän realismia. Ja joskus ed. Arhinmäki voisi käydä pankissa myös, koska siellä omassa pankissa ei ikinä tarvitse (Puhemies: Minuutti on mennyt!) maksaa 8 euroa pankkitiskillä laskun maksamisesta.

Esa  Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko tässä kapitalismin kriisi vai minkä kriisi? Minä väitän, että tässä on veronmaksajien kriisi. Tässähän käy nimittäin sillä tavalla, kun katsoo maailmanlaajuisesti, että veronmaksajat tässä tulevat velkaantumaan. Elikkä ne rahat, mitä kerätään sosiaaliturvaan, teiden infraan, kaikkiin yhteiskunnan yhteisiin palveluihin, niin tässähän tapahtuu sillä tavalla, jotta jatkossa veronmaksajien yhä isompi potti menee korkojen maksuun, koska valtio tässä tulee velkaantumaan.

No, keneltä ne rahat otetaan? Ne isot rikkaat, joilla on niitä rahoja jemmattuna, ne rahathan tullaan lainaamaan niiltä. Eihän niitä lainata toisilta valtioilta, vaan tässähän tapahtuu tämmöinen iso puhallus, samanlainen, joka tapahtui 1990-luvun alkupuolella täällä Suomessa. Siinä mielessä ihmettelen kyllä tätä takaussysteemiä, jota Kaupthing-pankin osalta on esitetty. Nyt vielä tuetaan tämmöistä ajatusta, niin kuin tänään on todettu, että isomman koron toivossa on sijoitettu tähän ja nyt lähdetään takaamaan tämmöinen asia ja maksamaan, niin se on kyllä väärin. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Minusta eduskunnan pitäisi muuttaa se juttu kyllä ihan kokonaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle on pakko kyllä sanoa se, että kyllä sitä yltiöliberalismia on aivan riittävästi ollut Suomessa ja muuallakin maailmassa. (Ed. Jaakonsaari: Ei pi-dä paikkaansa!) Islannin väkimäärä on puolitoistakertainen Lapin väkimäärään nähden, kansantalous on mittasuhteiltaan sitä mitä on, ja kuitenkin he ovat häiriköitten lailla heiluneet rahoitus-, pankki- ja yritysmaailmassa, ja hyvin aggressiivisesti.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili keväällä Reykjavikissa vierailemalla Kaupthing-pankissa. Siellä toimiva johto sanoi meille, että he tekevät bisnestä, jonka tuntevat hyvin, talous on terveellä pohjalla ja riskit hallinnassa. Nyt sitten nähdään, mikä on tilanne. Minusta on täysin moraalitonta, että kun yksityiset henkilöt ja myöskin julkisen sektorin organisaatiot juoksevat ylisuurten korkojen perässä, niin vastuunkantajaksi laitetaan Suomen valtio, eduskunta ja veronmaksajat. Kyllä, ministeri Kiviniemi, kaikkien tällaisten riskien kartoittaminen ja seuraaminen kuuluu myöskin teille, vaikka nämä suurimmat häiriköt ovat olleet Islannista.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle on syytä todeta se, että ei tässä ole mikään markkinatalouden kriisi, vaan on tehty virheitä. Nyt tehdään korjausliike, ja sen jälkeen markkinatalous porskuttaa eteenpäin entistä vahvempana. Sosialismissa sen sijaan tehtiin 70 vuotta virheitä, ja sitten koko järjestelmä romahti. Siellä on nyt siirrytty ryöstökapitalismiin, ja vähitellen se kehittyy markkinataloudeksi ja asiat rullaavat siellä oikein.

Kaksi virhettä, jotka tässä on tehty: Ensimmäinen on se, että meillä on liian alhaiset korot, ja siitä poliitikot ovat aika paljon vastuussa, mikä on johtanut siihen, että arvo-osuudet ovat nousseet liian korkealle. Nyt arvot putoavat kiinteistömarkkinoilla osakkeissa.

Toinen keskeinen seikka on sitten se, että on maksukyvyttömille ihmisille annettu lainoja. Joittenkin mielestä se on ollut hyvä asia aikanaan, mutta on osoittautunut, että kun niitä ei kyetä maksamaan, syntyy valtavan suuria riskejä. Markkinatalous perustuu aina oikeusvaltioon. Pitää olla selkeät säännöt. Ja se, että meillä on ollut esimerkiksi väärät johdon kannustinoptiot, on johtanut siihen, että on tehty älyttömiä liikkeitä. Se ei ole missään tapauksessa markkinataloutta, eikä se ole liberaalia markkinataloutta, vaan se on hölmöyttä.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, en millään pysty kaikkiin täällä esitettyihin kysymyksiin minuutin vastauspuheenvuorossa vastaamaan.

Täällä on tullut useita kysymyksiä liittyen tähän valvontaan tai sääntelyyn. On ilman muuta selvää, että tarvitsemme enemmän läpinäkyvyyttä rahoitusmarkkinoille ja sitä kautta ehdottomasti enemmän valvontaa. Nimenomaan Suomi on ajanut sitä linjaa, että pystyisimme myös tällaisissa maissa, joissa on paljon tytäryhtiöpankkeja — ehkä jatkossa myös enemmän sivukonttoreita — todellakin tietämään sen tilanteen, joka pankissa vallitsee. Tähän suuntaan valvontaa on ehdottomasti kehitettävä. Emme tarvitse niinkään enemmän sääntelyä, vaan parempaa sääntelyä, niin että se estää tällaiset tapahtumat, joita nyt olemme USA:ssa ja myöskin sitten jatkumona Euroopassa nähneet.

Edelleen on syytä korostaa sitä, että tämä on osa sitä eurooppalaista yhteistä pakettia. Olemme siinä mukana varautumassa, eli sinänsä on äärimmäisen vaikea arvioida sitä, käytetäänkö näitä takuita. Jos kävisi sitten se huonoin skenaario, että nämä jouduttaisiin ikään kuin valtion pussista maksamaan, niin sitten tietenkin on niin, että valtiolla on tietenkin regressio-oikeus pankkien omaisuuteen, eli siinäkään mielessä ei ole vastikkeetonta rahaa. Tällä rahalla on nimenomaan se hinta.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin ministeri Kiviniemeltä kysynyt, kun vertasitte Ruotsiin, että siellä on 150 miljardia laitettu takuita, niin ehkä voisitte valaista meitä myös hieman näistä muista. Tämä 50 miljardia Suomen osuutena tuntuu aika suurelta, kun ajatellaan vaikka näitä jenkkien lukuja, jos siellä puhutaan kymmenkertaisesta määrästä, niin eikö meillä hieman pienempi tuo bkt ja kaikki muukin ole? Mutta kertokaa mielellänne, mikä on euroalueen kokonaismäärä tässä.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veljille ja sisarille tuonne vasemmalle puolelle voisi kommentoida, kun he sanoivat, että ahneus on tehty suojatuksi ja ei ole enää mitään rajaa. Jos mietitään tätä Kaupthing-pankin keissiä, sillä on 10 500 tallettajaa, ihan yksittäisiä ihmisiä. Tällä turvataan, että he saavat talletuksensa takaisin. Eikö se ole hyväntekeväisyyttä, että hoidetaan asia kunnolla ja säilytetään luottamus pankkeihin? (Ed. Tuomioja: Eikö pankin pitäisi olla luottamuksen arvoinen?)

Arvoisa ministeri, nyt on tämä väliaikainen valtiontakaus tulossa, ja se toimii sekä suomalaisille pankeille että tytäryhtiöpankeille. Tiedän, että lainananto on paikallista yrityksille ja yksittäisille kuluttajille, mutta haluaisin vielä kysyä tästä eurooppalaisesta valvonnasta: Onko sellaista mahdollisuutta, että takaus tulee Suomen valtion piikkiin, mutta rahat itse asiassa lainataan jossain muualla? Pystyykö tämä valvonta pitämään siitä huolta, että se on myöskin maakohtaista?

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa hallitukselta kysyä seuraavanlainen kysymys: Jos nyt talouden kupla puhkeaa, niin kuin teidän puoluetoverinnekin täällä ennustavat, ja riskit laukeavat, niin onko hallituksella sitten varasuunnitelmaa valtiontalouden tasapainon säilyttämiseksi?

Te olette keskittyneet lähinnä edellisen hallituksen arvosteluun ja siihen, että pidimme valtiontalouden valtiovarainministeri Heinäluoman johdolla hyvinkin tiukalla. Olette puhuneet lisämenojen puolesta samaan aikaan, kun olette vähentäneet veroja, erityisesti suurituloisilta. Onko tämä se linja, vai valmistellaanko myös menojen leikkauksia jollakin salaisella listalla? Voitteko tähän vastata? Rahoitusmarkkinat vaativat vas-tauksen ja Suomen kansa, joka on tässä kohtaa maksajana.

Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri täällä vakuutti, että pankit kantavat vastuun. Minkä vastuun pankit kantavat, jos valtio antaa takuut kaikkiin tuleviin riskeihin 50 miljardiin saakka?

Jos sitten katsotaan kansainvälisen finanssikriisin tätä vaihetta. Imf:n arvion mukaan nyt on pyyhitty 1 600 miljardin dollarin velat. Ne on sosialisoitu ja ne on pantu vähitellen jakoon ja maksuun. Tästä laajemmasta yhteydestä tässäkin on nyt kysymys, ja aivan selvästi ne reaalitalouden vaikutukset ovat lähikuukausina vahvistumassa. Yt-neuvotteluja lomautuksista käydään jo sadoissa yrityksissä. Meidän pitäisi varautua nopeaan elvyttämiseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) suurituloisten verohelpotusten poistamiseen, investointeihin, rakentamiseen ja pienituloisten tukemiseen.

Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitä enemmän tätä keskustelua kuuntelee, sitä paremmin ymmärtää, että talous ei ole mikään tieteen laji vaan lähinnä teologian alalaji, joka sillä tavalla tulee näkyväksi myös, että tämän teologian papisto, hallitus mukaan lukien, odottaa tällä hetkellä uutta ihmettä, eräänlaista Jeesuksen uutta tulemista, nousukautta, jonka sattuma toisi. Haluaisinkin tietää ministeri Kiviniemeltä: Mitkä ovat ne tiedot, ja mistä tulevat ne tiedot, ne muka-tiedot, joiden perusteella nämä tämän päivän päätökset nyt tehdään?

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä globaalissa taloustilanteessa hallitus toimii juuri niin kuin pitää. Pitää lisätä luottamusta markkinoilla ja toivoisi myöskin, että kansanedustajat toimisivat sillä tavalla, että luottamus Suomessa lisääntyisi.

Tässä on keskustelussa Kaupthingin osalta ollut niin paljon virheitä, että en mitenkään kerkiä niitä kaikkia korjaamaan, mutta ehkä muutama päältä pois. Ensinnäkin kysymys oli siitä, että Rahoitustarkastus keskeytti Kaupthingin toiminnan, ei konkurssista tai jostain muusta. Ja niin kuin tässä on todettu, asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että Kaupthingin varat riittävät näihin rahoihin, niin kuin suomalaiset pankitkin ovat arvioineet. Eivät silloin sijoittajat voi menettää omaisuuttaan.

On puhuttu ylisuurista koroista. Ei ole kysymys ylisuurista koroista vaan markkinakoroista, jotka kilpailutetaan jokaisen kaupungin osalta kahden viikon välein, niiden kaupunkien osalta, joilla kassassa on rahaa. Hieman ihmettelin ed. Anderssonin moitetta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Espoon suuntaan, kun tiedän Turussa toimittaneen ihan samalla tavoin. Erityisen tärkeänä näen, että syntyy semmoinen luottamus, että ...

... jatkossakin voidaan pankkeihin sijoittaa rahaa.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin pääministeri lopetti, ja ed. Jaskarille: On varmaan todella tärkeätä, että nämä tallettajat saavat talletuksensa, mutta kysymys on jostain paljon ongelmallisemmasta, eli siitä, mihin valtio sitoutuu nyt tässä yhteydessä. Kysyn ministeri Kiviniemeltä: Jos Kaupthing menee konkurssiin, onko mahdollista, että tällöin todetaan, että konkurssipesään on puututtu ja Suomessa sitten on maksettu velkoja, jotka pitää palauttaa takaisin konkurssipesään, ja tällöin valtion takuu realisoituu, ja mikä on se lasku? Uskoisin, että tämä on se kysymys, mikä monia meitä kansanedustajia askarruttaa tässä.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En saanut vielä vastausta ministeriltä siihen kysymykseen, mitkä ovat pankkien järjestelemättömät luotot, vai onko niitä ollenkaan.

Toinen asia: Vasemmistolle sanoisin, että siellä oli silloin 1990-luvun alussa semmoinenkin pankki olemassa kuin STS, Suomen Työväen Säästöpankki. Se kuukahti nurin, ja veronmaksajien varoista maksettiin tallettajille kaikki talletukset takaisin. Kukaan ei menettänyt varojaan. Minä vaan nyt haluan huomauttaa, että näin siinä kävi. Ette olleet silloin eduskunnassa, niin kuin täällä muutamat olivat eduskunnassa. Ed. Jaakonsaari esimerkiksi voi antaa tukiopetusta, että näin kyllä tehtiin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz sanoi, että ne, jotka ovat laittaneet rahansa Kaupthingiin, mokasivat, ja hänen edustajakaverinsa Sasi taas puolusti liberaalia markkinataloutta ja sanoi, että se toimii ja tämä oli vaan pieni virhe. Mutta silloinhan ed. Sasin pitäisi olla sitä mieltä, että ei pidä virhettä korjata eikä auttaa näitä ihmisiä, vaan pitää olla kunnon opetus ja näpäytys. Elikkä minä tulkitsen niin, että ed. Sasi ei kannata sitä, että me tulemme nyt vastaan ja autamme heitä. Tulkitsenko oikein vai väärin ed. Sasia?

Mutta sitten tähän muuten. Voi olla, että minulla on nyt tämmöinen itsekäs suomalainen näkövinkkeli, että suomalaiset pankit ovat oikeasti oppineet jotain ja hoitaneet asiat paremmin kuin muut. Siksi minun tämä henkilökohtainen, egoistinen huoleni on, että meillä on paljon pankkeja, joilla on emopankki jossain muualla kuin Suomessa, ja että ne sitten tyhjentävät täältä varojaan, kun ne huomaavat, että niillä menee heikosti emomaassa.

Meillähän pysäytettiin Kaupthing niin, että he eivät voineet tyhjentää kaikkia varoja Islantiin, mutta miten meidän muut pankkimme, joilla on emopankki jossain muualla, ja etenkin, jos ne siirtyvät sivukonttoreiksi, niin taas ne siirtyvät pois (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) talletussuojasta. Tässä meidän riskimme piilevät.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensin ed. Jukka Mäkelälle totean, että kyllä, kun otin netistä näitä tietoja, niin kyllä täällä on aivan selvä asia se, että Kaupthing-pankki keväällä ja kesällä tarjosi kaikkein korkeinta korkoa eikä puhunut mitään riskeistä. Konsernin johtaja jopa kehui vielä heinäkuun viimeisenä päivänä firmaansa oikein koreasti. Tämä kannattaa kaikkien lukea, myös ministerin.

Tällä hetkellä kannattaa sitten viedä varoja virolaispankkiin, BIG:hen. Sieltä saa jo yli 7 prosentin koron, mutta ei ole minkäänlaista suojaa, ellei Suomen hallitus lupaa niillekin suojaa. Tämä kysymys onkin mielenkiintoinen, (Ed. Kuoppa: Ed. Jukka Mäkelä voi tallettaa sinne!) että todellakin, nyt tässä annetaan, niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossa sanoin, välillisesti valtion kautta takuu määräämättömälle talletussummalle. Meillä on talletussuoja tavallisille ihmisille ja muille tuo 50 000 (Puhemies: Minuutti täyttyy!) nyt korotuksen jälkeen, mutta tässä mennään rajattomaan. Onko se oikein, ministeri?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri kiinnitti omassa puheenvuorossaan huomiota siihen, että pitäisi katsoa alkulähteelle, miksi nämä hallituksen esitykset täällä ovat. Kun katson sinne, niin kyllä minua tulee vastaan nimenomaan ahneus, se ahneus, joka on lähtenyt liikkeelle jo sekä Yhdysvalloista että Euroopasta yleensä. Se liittyy tähän talousjärjestelmään, ja se kohdistuu sekä inhimillisiin voimavaroihin että etenkin luonnonvaroihin, ja se on tulossa tiensä päähän.

Tämä talo, tämä eduskunta on kyllä aina hiukan myöhässä. Se on sitä samalla tavalla ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä, kuten nyt myöskin tässä taloudellisen alamäen hillitsemisen yhteydessä ja varautumisessa siihen. Se on aivan näkyvissä myöskin hallituksen teoissa, ja lopuksi kysyn: Ketä varten on tämä hallituksen esityksen loppulausuma, jossa ei todellakaan puhuta mistään takauksista eikä mistään johdon etuisuuden leikkaamisesta?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllähän tämä pankkijärjestelmän kansainvälistyminen, se, että aika harva pankki on enää suomalaisomistuksessa, niin kyllä se asettaa kovia uusia haasteita ja siihen ilman muuta eduskunnan alainen pankkivaltuustokin joutuu sitten omalta osaltaan käyttämään aikaa ja miettimään, mitkä ovat lääkkeitä tähän asiaan.

Halusin vaan jatkaa ed. Sasin kanssa tätä aatteellis-poliittista opintokerhoa. Puhuin koko ajan siitä, että kapitalismi on syvässä kriisissä. Markkinataloudella menee edelleen hyvin, mutta se, että kapitalismi on synnyttänyt tämmöisiä veronkierto- ja veroparatiiseja, suunnatonta ahneutta ja sitä kautta on syntynyt erilaisia suuria ongelmia, niin en kyllä ole nähnyt yhtään kansainvälistä asiantuntijaa, joka olisi yhtä optimistinen kuin ed. Kimmo Sasi sanomalla, että tämä on vaan semmoinen ohimenevä pieni ongelma, joka pienellä korjausliikkeellä voidaan korjata. (Puhemies: Minuutti täyttyy!)

Minä haluaisin vielä vaatia vastauksen siihen, onko hallituksella innovatiivisia ideoita, mitä tulee maailmanpankkiin ja Bretton Woods -instituutioitten uudelleen organisoimiseen, että millä tavalla tätä sääntelyä voitaisiin oikeasti toteuttaa?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle haluan todeta, että tietääkseni kapitalismia on maailmassa vain Venäjällä. (Ed. Zyskowicz: On sitä Kiinassakin!) Oecd-maissa on markkinatalous, ja puolustamme markkinataloutta. Vaikka se olisi kuinkakin liberaalia, siinä on kuitenkin selkeät säännöt. (Ed. Zyskowicz: Kiinassakin on kapitalismia!)

Ed. Anderssonille haluan todeta, että olen sitä mieltä, että Kaupthingin asiakkaitten osalta on täysin selvää, että talletussuoja turvaa heidän asemaansa ja siitä pitää pitää huolta. Olen kyllä myöskin sitä mieltä, että kyllä pääoma pitää palauttaa, että meillä pitää olla semmoinen vakaus tässä yhteiskunnassa, että jos on pankkiin talletettu rahaa, niin pääomat pitää palauttaa. Mutta jos on saanut korkeampaa korkoa kuin muualta, niin pitääkö se korko kokonaisuudessaan kompensoida? Mielestäni se on hyvä kysymys, ja siihen sisältyy kyllä moraalinen riski, jos se koko korko kompensoidaan näille tallettajille.

Haluan myöskin todeta hänelle sen, että rakenteellisia muutoksia tarvitaan tämän kriisin seurauksena. Niitä on: Johdon kannustinjärjestelmiä ehdottomasti on säädeltävä paremmiksi. Toinen on sitten se, että pankkitoimintaa ei pitäisi voida harjoittaa konsernissa, jossa on riskillisiä osia, jotka voivat viedä siihen, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) että pankki menee konkurssiin. Myöskin lainan myöntämisen kriteerejä pitäisi miettiä. Pitäisi olla joku omarahoitusosuus, kun lainaa annetaan eri rahoitustarkoituksiin.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! On selvää, että nyt kun näiden massiivisten toimenpiteiden jälkeen näyttää siltä, että rahoitusmarkkinoilla on tapahtumassa rauhoittumista, ja kun Euroopan laajuisesti näitä instrumentteja otetaan nyt käyttöön, niin myöskin likviditeetti lisääntyy. Mutta se on selvää, että se uhka nyt sitten kuitenkin on siinä, että talouskasvu on hiipumassa. Siihen myöskin hallitus on tässä budjettiesityksessään varautunut. Se on vahvasti elvyttävä, niin kuin hyvin tiedätte. Siellä on useita toimenpiteitä, jotka nimenomaan toimivat toiseen suuntaan kuin tämä maailmalta ja osin Suomestakin tuleva paine talouskasvun hiipumiseen.

Edelleenkin tästä valvonnasta käytettiin useita puheenvuoroja ja kysyttiin muun muassa Suomen esityksiä ja innovatiivisuutta valvonnan ja sääntelyn kehittämiseen. Totta kai siinä tulemme katsomaan näitä asioita Suomen kaltaisen maan näkökulmasta, jossa on sekä sivukonttoreita että myöskin näitä tytäryhtiöitä näiden suomalaisten pankkien lisäksi. Meidän kannaltamme on äärimmäisen tärkeää, että markkinoilla on läpinäkyvyyttä, valvojien yhteistyö on hyvää ja valvontaa on myös enemmän ja sitten myöskin tässä sääntelyssä mennään nykytilannetta parempaan suuntaan, jossa ahneus ei valtaa saa.

Sitten Kaupthingin osalta tämä ratkaisuhan ei olisi ollut mahdollinen ilman pankkien mukaan tuloa. Tämä oli siinä mielessä myös näiltä ehdoiltaan markkinaehtoinen ratkaisu, koska pankit tämän taloudellisen ja kaupallisen riskin kantoivat. Se seuraava vaihtoehto olisi sitten vaatinut veronmaksajien rahoja. Kolmas vaihtoehto olisi ollut sitten se, että tässä vaiheessa kukaan tallettajista ei saa yhtään euroa. Tavallaan tämä talletussuojarahaston kehittäminen olisi tarkoittanut veronmaksajien eurojen käyttämistä. Nyt me olemme sellaisen ratkaisun pankkien myötä löytäneet, jossa veronmaksajien varoja ei tarvitse ollenkaan käyttää, ja todellakin myös meidän käyttämiemme ulkopuolisten juristiarvioiden mukaan tämä oikeudellinen riski, joka tässä nyt kannetaan, on äärimmäisen pieni.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Niin kuin nähtiin, tästä 50 miljardin valtiontakauksesta on löydettävissä monia eri puolia. Kuitenkin tämä luottamuspuoli on siinä suhteessa tärkeämpi, että saadaan yhteiskunnan asiat myöskin jatkossa ja koko maailmantalouden asiat jatkossa pelaamaan. Tärkeäähän on olla eurooppalaisittain johdonmukainen, ja tärkeää on, että kaikki EU:n jäsenmaat ovat lähteneet näihin samoihin talkoisiin mukaan ja kaikki ovat antaneet valtiontakauksen.

On todellakin merkittävää, että palautetaan luottamus pankkien välillä. On palautettava myöskin mahdollisuus saada rahoitusta järkeviin hankkeisiin. Nyt viime päivinä, viime viikkoina esimerkiksi yritysten lainahanat ovat olleet huomattavasti pienenemässä samoin kuin yksityisten ihmisten. On erittäin tärkeää, että suomalaiset saavat tasavertaisen kilpailuasetelman suhteessa muihin maihin, että täällä myöskin on mahdollisuus lainata rahaa, ja siinä suhteessa täytyy olla samassa rintamassa muiden Euroopan maiden kanssa.

Tärkeää on myöskin se, että tämä takaus on määräaikainen ja se rauhoittaa tätä tilannetta. Samanaikaisesti kuitenkin on pidettävä huolta siitä, että me pidämme omista asemistamme kiinni. Siksi tänä päivänä olevat keskustelut siitä, että me lisäämme selvästi eurooppalaista valvontaa pankkien ympärillä, on erittäin merkityksellinen asia. Tärkeää on myöskin se, että mikäli tällaisiin takauksiin joudutaan, niin se on vastikkeellista toimintaa.

Kolmantena pitää pitää huolta, että mikäli joudutaan voimakkaammin puuttumaan julkisen sektorin valtioiden toimesta näihin järjestelmiin, niin on mahdollisuutta katsoa esimerkiksi kohteiden palkkiojärjestelmiä ja vastaavia. Tärkeää on myös, että näille takuille annetaan erittäin tarkat ehdot. Tämä ei missään tapauksessa saa olla minkäänlainen avoin sekki, että valtio tulee lopulta sitten vastaan, mikäli jotain negatiivista annetaan.

Samalla käytän tässä, kun oli kaksi aihetta kyseessä myöskin ministerin esittelyssä, lyhyen kommenttipuheenvuoron Kaupthing-pankin kysymykseen.

Kuten jo vastauspuheenvuorossani sanoin, nythän pidetään yllä ihmisten luottamusta siihen, että pankkijärjestelmä toimii ja ihmiset saavat rahansa pankeista, niin että ihmiset tallettavat rahoja pankkiin myöskin tulevaisuudessa. Kaikista lainoista esimerkiksi Suomessa noin 60 prosenttia perustuu ihmisten talletuksiin. On erittäin hienoa, että päästiin tämän tyyliseen ratkaisuun. Kun vertaa moniin Euroopan muihin maihin, vaikka Ruotsiin, Norjaan, Hollantiin, Irlantiin, Isoon-Britanniaan, Belgiaan ja Luxemburgiin, kaikki ne maksavat suoraan valtion budjetista näiden tallettajien talletukset takaisin. Kun me olemme onnistuneet löytämään mallin, jossa on myöskin kolme yritystä mukana, jotka kantavat taloudellisen vastuun siitä, ja kun olemme saaneet ennakkotietoa, että todellakin Kaupthing-pankin varat Suomessa ovat itse asiassa huomattavasti suuremmat kuin ne tallettajille takaisin maksetut talletukset, niin siinä suhteessa meillä on myöskin syytä uskoa, että tästä ei tule valtiolle kustannuksia.

Jouko Skinnari /sd:

Niin, puhemies, kyllähän tässä ahneudella ja sillä, että nimenomaan Yhdysvalloissa ei ole ollut sellaisia säännöksiä ... Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa se, että yhtiökokouksessa ei ole esillä se, myönnetäänkö tili- ja vastuuvapautta, joka Suomessa sentään osakeyhtiölakiin, vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä oli, on saatu, että kerran vuodessa katsotaan, nauttiiko johto osakkeenomistajien luottamusta. Samaten on tämä uusi tilintarkastusjärjestelmä, joka sallii sen, että taseissa voi olla ilmaa. Tämä on myös sellainen asia, johon Suomessa eräät tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota, että tässä suhteessa Suomellakin sisäisesti yritysten osalta on kyllä korjaamisen varaa.

Mutta ymmärtää kyllä hallituksen huolen siitä, että kun tätä luottamuspulaa, epävarmuutta, maailmalla pankkeja kohtaan on, niin jotainhan siinä on pitänyt tehdä. Ainakin nyt virkamiesten kertoman mukaan he ovat 2000-luvulla Euroopan unionissa moneen kertaan esittäneet sitä, että pankkijärjestelmän valvonnan pitäisi olla tehokkaampaa. Meillä on se oma 1990-luvun valitettava kokemus näistä asioista, mutta on valitettavaa, että näissä kysymyksissä ei ole sillä tavoin edetty kuin olisi pitänyt.

Täytyisi olla Euroopan keskuspankkijärjestelmän tapainen rahoitustarkastuksen ja vakuutusvalvonnan yhteissysteemi, joka nyt tällä hetkellä on eduskunnassa, ja me talousvaliokunnassa olemme saaneet omalta osaltamme ainakin tässä vaiheessa asiantuntijat kuulluksi, ja tässäkin asiassa katseet kääntyvät arvoisan perustuslakivaliokunnan puoleen, että se saisi lausuntonsa valmiiksi ja Suomessa ainakin saataisiin pohja paremmalle pankki- ja vakuutusvalvonnalle. Se kuitenkin edellyttää sitä, että meillä on olemassa riittävästi pätevää henkilökuntaa, niin että he todella pystyvät valvomaan sitä, mistä on kysymys. Tämä koskee sekä vakuutuspuolta, jossa työeläkejärjestelmä on yksi tärkeimmistä, ja se koskee myös sitten pankkijärjestelmää, jotta tämän tyyppisiä tilanteita, joista nyt sitten yhtenä esimerkkinä on tämä Kaupthing, ei pääsisi tapahtumaan.

Tämä linja on pääperiaatteissaan ollut myös sosialidemokraattien hyväksymä, mutta on tässä nyt sellaisia asioita, jotka ehdottomasti haluamme ottaa esille. Ne liittyvät juuri tähän pankkien mahdolliseen omistamisasiaan, jos tukea annetaan. Se ei tässä nyt ole varsinaisesti tällä hetkellä esillä, mutta se on syytä nyt tuoda jo tämän pääomatuen valmisteluun, että tässä yhteydessä, vaikka se osuuspankkijärjestelmän puolella vaatii erityisjärjestelyjä, valtion omistaminen, määräysvalta, osinkojen saaminen ja se, että johto ei pääse nauttimaan perusteettomia etuuksia, tämän tyyppinen linja, on saatava vallitsevaksi. Pääomatukea ottava pankki ei myöskään saa irtisanoa luottoja eikä kasvattaa asuntoluottojen marginaaleja. Tämä keskusteluhan täällä meidän aloitteestamme kuukausi sitten otettiin esille.

Se, mikä tässä keskustelussa ei ole vielä tullut esille, on se, että kyllä tällä hetkelläkin jo, vaikka korostetaan koko ajan, että ei ole mitään ongelmia, kyllä sillä henkilöstöllä pankeissa, joka on ollut mukana jo 1990-luvulla, kyllä sillä silloin alkavat kellot soida, kun tulee esille se, että pitäisi saada 50 miljardia takauksia pankeille ja että nyt tällainen yksi Kaupthing-pankki ... Tai oikeastaan, kun tätä luetaan tarkemmin, niin tässähän ei anneta takauksia Kaupthing-pankille vaan näille kolmelle suomalaiselle pankille, jotka ovat sitten mahdollisesti näitten korvausten osalta vastuussa. Nythän hallituksen taholta on tullut tieto, että myös vastaavanlaisia takauksia annettaisiin näille tallettajille, mikä on erittäin hieno huomio tässä vaiheessa, että myös tallettajat tarvitsevat näitä vakuuksia eivätkä pelkästään nämä pankit.

Tässä itsekin olen moneen kertaan kysynyt sitä hallituksen linjaa, ja toivottavasti se on myös eduskunnan linja — sen takia muun muassa tämä asia nyt on perustuslakivaliokunnassa — että Kaupthing-pankin jälkiselvittely ei voi johtaa sellaiseen tilanteeseen, että tällä yhdellä esimerkillä, jossa pankeilla ei loppujen lopuksi ole riskejä, tällä esimerkillä avattaisiin perusta sille, että Suomessa tallettaja voi saada vaikka ylikorkoineen rahansa takaisin. Se on väärin niitä ihmisiä kohtaan, väärin niitä yrittäjiä kohtaan, jotka ovat tyytyneet vähempään, eivät ole lähteneet tähän ahneuden bisnekseen mukaan. (Ed. Zyskowicz: Niiden rahoillahan nyt Kaupthingin asiakkaat pelastetaan!) Nythän tässä kvartaalitalous ja ahneus joutuvat siihen, mihin ne kuuluvatkin.

Tähän liittyy myös sitten se, että kyllä pankin toimihenkilöt ovat jo pitkään kyselleet oman palkkansa perään, mikä se on suhteessa johdon palkkoihin. Tässä suhteessa meidän pitää kyllä näitä asioita tarkastella uudelleen.

Kun kysyin pääministeriltä sitä, koska tarkastellaan nyt sitten tätä 50 miljardin euron tukea, jos sellainen nyt sitten päätetään tällaisena myöntää, niin hän vain puhui siitä, että tämä aika on vuoden 2009 loppuun. En tarkoittanutkaan sitä, vaan koska keväällä tai muutoin katsotaan sitä, onko tällainen tuki enää tarpeellinen vai pitääkö todella paikkansa se, mitä sanotaan, että suomalaiset tai Suomessa toimivat pankit eivät tällaista tukea tarvitse.

Talousvaliokunnan käsittelyn aikana on ilmennyt, että Suomessa on 93 paikkaa, johon sinä voit sijoittaa tai säästää, tallettaa omat rahasi, ja tässä yhteydessä, kun tämä — vinkiksi kaikille niille, joilla rahaa sattuu olemaan — 50 000 euron ja kohta 100 000 euron takuu (Ed. Saarinen: Puhu vaan demareille!) on sitten olemassa, niin tässäkin tullaan yhdenvertaisuuden eteen, kun Euroopan unionin aluetta ja euromaita katsotaan. Kaikissa maissa ei ole tätä mahdollisuutta. Tämä on se yksi asia, joka pitää ottaa tässä huomioon, että jos täällä avataan tällainen takuu, niin voiko se johtaa siihen, että tänne tulee sitten tahoja, jotka tallettavat rahojaan juuri tämän vuoksi.

Arvoisa puhemies! Tännehän on tulossa myös lakeja, jotka liittyvät tähän kokonaisuuteen, kuten valtion vakuusrahastolaki. Suomessahan ei myöskään ole lakia vielä siitä, että jos pankilla alkaa mennä huonosti, niin viranomaiset voisivat puuttua tähän tilanteeseen eikä tarvitsisi odottaa sitä, että pankin johto ilmoittaa, että meillä menee nyt niin huonosti, että ottakaa meidät haltuunne. Jo siinä vaiheessa, kun nähdään, Rahoitustarkastus näkee ja viranomaiset näkevät, että nyt tällaista toimintaa ei voi jatkaa, niin jotta siitä ei tule veronmaksajille liian isoa laskua, tällainen toiminta on otettava haltuun ja siinä yhteydessä myös sitten huolehdittava siitä, että valtio ja veronmaksajat saavat sellaisen omistuksen, jota he tällä hetkellä tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Nyt on pidettävä huoli siitä, että sillä kokemuksella, mitä 1990-luvulta on, suomalaiset veronmaksajat eivät joudu nyt takuumieheksi pankkibisnekseen, joka on yksi elinkeinon sektori. Ei saa olla niin, että silloin kun menee hyvin, pankit keräävät voitot, ja sitten kun menee huonosti, niin sitten pyydetään yhteiskuntaa apuun. Tosin sosialidemokraattien Jyväskylän puoluekokouksessa vaadittiinkin sitä, että pankit tulisi saada yhteiskunnan haltuun.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä kun olemme nyt tovin jo keskustelleet ja kuunnelleet kolmen ministerin, pääministerin, valtiovarainministerin ja finanssiministerin, vastauksia, niin on selvää, että hallituksen esitykset 181 ja 182 eivät vastaa suinkaan niitä puheita, mihinkä pääministeri ja muut ministerit ovat viitanneet eli mistä on tiedotustilaisuudessa puhuttu, on esittelypuheenvuorossa viitattu tiettyihin asioihin, mutta ne eivät ole tekstissä, tässä hallituksen esityksessä.

Tällöin mietintövaliokunnalle kyllä jää melkoinen vastuutehtävä, että se mietintö on niin tiukka ja selkeä, että se pitää myös nämä reunaehdot, mihin täällä on viitattu, sisällään. Tässä hallituksen esityksessä 181 on kysymys 50 000 miljoonasta eurosta, jotka valtio vastavakuuksia vaatimatta voi antaa takuina nimenomaan suomalaisille pankeille tai niiden omistusyhteisöille. Tässä mielessä todellakin voi sanoa, että kun on kysymys puolentoista sivun tekstistä, niin tässä kyllä neliösenttimetrille tulee hintaa. Näin ollen mittakaavaltaan näin suuri asia menee nopeasti lävitse, ja näin ollen sekä perustuslakivaliokunnan lausunnon ja mietintövaliokunnan mietinnön merkitys kyllä tulee olemaan erittäin tärkeä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vanhasen hallituksessa on 20 ministeriä. Siellä on mielestäni aika kevyitäkin ministerinsalkkuja, mutta siellä ei ole erillisenä ministerinä rahamarkkinaministeriä, niin kuin on Ruotsissa. Kun elämme tässä tilanteessa, mikä tänä päivänäkin esillä on ja varmasti on tästä eteenpäin kuukausia ja varmaan hallituskauden loppuun — ja epäilenpä, että seuraava hallitus saa vielä tältä hallitukselta perintönä melkoisen rahamarkkinoiden sekasotkun — peräänkuuluttaisin, että pääministeri tekisi hallitukseen sellaisen remontin, että tulisi erityinen rahamarkkinaministeri, joka seuraisi, valvoisi ja kantaisi vastuuta tästä asiakokonaisuudesta, joka on äärimmäisen tärkeä ja vakava, paljon tärkeämpi kuin sinänsä kovin tärkeä viestintäministerin salkku tai moni muu tässä nykyisessä hallituksessa.

Mietin tuossa, että jos halutaan pätevää henkilöä rahamarkkinaministeriksi, niin kyllä voisi esimerkiksi ed. Eero Lehti olla sellainen, jolla on vankka kokemus asioista. Hän on talousvaliokunnassa aina välillä hallituksen linjauksiakin uskaltanut kritisoida ja tarjonnut hyviä lääkkeitä moniin ongelmiin. Varmaan muitakin hyviä löytyy, mutta ei nyt nosteta näin kunnallisvaalien alla kovin montaa nimeä esille.

Herra puhemies! Tämän 50 miljardin takuusumman tai takuupäätöksen käsittely on iso. Siihen on nyt aikaa meillä hieman paremmin, koska sillä ei ole ihan päivän päälle kiire, niin kuin on tällä Kaupthing-asialla. Tässä 50 miljardin euron asiassa on kysymys siitä, että veronmaksajille siirretään lopullinen vastuu siitä kriisistä, joka on päällä. Voi olla, että siitä osa, jopa huomattava osa, realisoituukin. Silloin jos näin käy, on kyllä vahvasti edellytettävä, että päätösten yhteydessä pankinjohtajien ja pankeissa vastuussa olevien etuuksiin myös puututaan. Tämä on kristillisdemokraattien ehdoton vaatimus. Optiot ja kohtuuttomat palkkiot on pantava kuriin, niitä on leikattava. Myös omistusta on otettava vastineeksi valtiolle. Sellaista sosialismin pelkoa meillä ei saa olla, etteikö otettaisi pankeilta omistusta.

Täällä todettiin, pääministeri totesi, että pankkien osakkeita on helppo ottaa, mutta kaikki pankit eivät ole osakeyhtiömuotoisia. Niillä on kuitenkin kaikilla kiinteistöjä ja muuta varallisuutta, reaalivarallisuutta, johon kyllä voidaan tarvittaessa tarttua, jos tällainen tilanne tulee, ja epäilenpä, että tähän tilanteeseen tässä ajaudutaan.

Täällä on korostettu, ettei tässä yhteydessä saisi puhua asioista välttämättä ihan niin avoimesti kuin pitäisi, koska se luo markkinoille epävarmuutta. Kyllä väittäisin, että kun hallitus on tuonut tämmöisen 50 miljardin asian tänne ja koko Eurooppa näitä pyörittelee, naapuri-Ruotsi 150 miljoonan euron summassa jne., kyllä nämä ovat sellaisia hallitusten suunnalta tulleita viestejä, että tilanne on äärimmäisen vakava koko Euroopassa. Äsken Kauppalehdestä luin, että Yhdysvalloissa jättipankki oli tehnyt kolmen edellisen kuukauden aikana yli 23 miljardin dollarin tappiot, eli kyllä linja on sellainen globaalisti, että ei tässä leikitellä nyt auta. Tilanne on todella huolestuttava.

Pankit kirjaavat nyt sitten veronmaksajien piikkiin alas näitä arvon alenemisia, mitä on syntynyt, ja tämä tie voi olla hyvin kallis veronmaksajille. Se ei ohita myöskään Suomea, vaikka Suomessa nyt jonkin verran on opittu 1990-luvun laman pohjalta, ei kuitenkaan riittävästi, sillä meilläkään valvonta ei ole kuitenkaan kunnossa. Siihen onkin vakavasti kiinnitettävä tässä yhteydessä huomiota, että finanssivalvonta täytyy saada nopeasti tehokkaaksi. Siellä ei saa olla resurssipulaa. Siellä pitää olla riittävät oikeudet tarkastuksiin, ja sitten pitää olla vielä sanktiot, riittävän vahvat, terävät, niin että siitä seuraa muutakin kuin kultainen kädenpuristus niille, jotka väärin tai kohtuuttomasti menettelevät ja riskejä ottavat ja aiheuttavat sitten näitä ongelmia, mitä meillä nyt on.

Herra puhemies! Näillä edellytyksillä lähdetään miettimään tämän isomman summan käsittelyä.

Mitä sitten Kaupthing-pankin tilanteeseen tulee, niin tässä keskustelussa ilmeni, että tämä on kaupallisen riskin ja luottoriskin osalta näiden kolmen pankin vastuulla, mutta oikeudellisten riskien osalta valtio antaa takuun. Mitä se sitten käytännössä merkitsee, se on mielenkiintoista, niin kuin totesin vastauspuheenvuorossani. Juristeja löytyy maailmalta, jotka riitauttavat vaikka minkä asian, ja tuleeko se sitten aina Suomen valtion piikkiin? Tämä sopimus, jonka nämä kolme pankkia ovat tehneet ja Talletussuojarahasto ilmeisesti hyväksynyt, täytyy saada meidän valiokunnassa nähtäväksi, miten nämä riskit todella on sinne kirjattu. Toivottavasti huomenna näemme.

Voi olla niin kuin täällä on sanottu, että kun valtio antaa takuun enintään 115 miljardin euron määräisistä, ei siitä summasta, vaan siitä johtuvista seuraamuksista ja Kaupthing-pankilta on Suomessa 203 miljoonan euron saatavat, niin voi olla, että tilanne on hallinnassa siltä osin, että näitä ongelmia ei välttämättä tule, että ne ongelmat ovat todellakin täällä oikeudellisella puolella, ja siksi sille puolelle pitää vahvasti kiinnittää huomiota.

Herra puhemies! Vielä jäi auki ja ministeriltä vastaamatta se, voidaanko tämä korko, joka nyt välillisesti valtion toimesta ja kolmen pankin osalta turvataan — meidän saamamme tiedon mukaan tämä ylikorkea korko täysimääräisesti — voidaanko se leikata niin sanotuksi kohtuulliseksi koroksi tai jättää korko takuun ulkopuolelle. Se on syytä selvittää. On väärin, että ahneet ovat panneet rahansa epävarmaan sijoituskohteeseen, talletukseen, ja sitten saavat palkkioksi sen täyden koron, minkä he tällä tavalla saavat.

Tästä on tulossa mielestäni hyvin helposti ennakkopäätös. Eli kun talletussuoja nyt tulee olemaan ilmeisesti 50 000 euroa ja tässä annetaan talletussuoja käytännössä kaikille Kaupthing-pankin asiakkaiden talletuksille, niin tilanne ei ole kyllä tulevaisuutta ajatellen aivan yksiselitteinen. Siksi valiokunnassa esitin, että tämä kierrätettäisiin myös perustuslakivaliokunnan kautta, ja näin puhemiesneuvosto näyttää esittävänkin. On syytä katsoa myös se, onko hallituksen esitys riittävän tarkkarajainen ja toisaalta sitten riittävän yksilöity niin, että se ei ole sellainen ennakkotapaus, jonka eteen joutuisimme jossakin toisessa vaiheessa.

Vielä palaan tähän, että jos näitä juridisia ongelmia tulee, niin herää kysymys siitä, käykö tämän päätöksen perusteella Suomen valtio oikeutta vai käykö tämä roskapankki, johon siirretään Kaupthingin Suomessa olevat talletukset ja saatavat, se ne oikeudenkäynnit. Tietysti sillä lopputuloksen kannalta ei ole kovin paljon merkitystä muuten, kuin että kulut ovat varmaan vielä suuremmat, jos oikeudenkäynnit käy roskapankki, mutta toisaalta on mielenkiintoista, jos valtio on niitä oikeudenkäyntejä käymässä.

Herra puhemies! Tässä siis eräällä tavalla perustetaan Kaupthing-roskapankki, johon siirretään Kaupthingin velat ja vastuut. Sieltä ne hoidetaan, ei ihan niin kuin pääministeri sanoi, että annettaisiin rahaa tai takuu näille pankeille, vaan ne perustavat erillisyhtiön, joka sitten ottaa sekä talletukset että velkakirjat ja hoitaa sen homman loppuun jossakin ajassa. Myös määräaikaa tälle koko järjestelylle olisi syytä harkita.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että ed. Kankaanniemen käsitys tästä Kaupthing-järjestelystä poikkeaa voimakkaasti omastani ja en tiedä mihin se perustuu. Mutta olisin kysynyt ed. Kankaanniemeltä: Mikä on oikea korko, mikä on hyväksyttävä korko teidän mielestänne markkinoilla, kun te tunnutte sen tietävän?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Se on tietysti päivittäin vaihteleva näin nykymaailmassa. Mutta kun otin tietoa netistä — täällä on esimerkiksi tällainen nettisivu kuin Penninvenyttäjän päiväkirja — niin siellä on vertailut, mitä kunakin päivänä eri pankit tarjoavat korkoa erilaisille talletuksille, varsinaisille ja määräaikaistalletuksille.

Täältä ilmenee aivan selvästi, että Kaupthing-pankki keväällä teki kesätarjouksen, kesän aikana teki erilaisia tarjouksia, jotka nimenomaan perustuivat siihen, että se maksoi selvästi yli kaikkien muiden pankkien korkotason ja vielä useassa tilanteessa totesivat, että eivät peri mitään toimituskuluja. Tähän kai perustui Espoon kaupungin talousjohtajankin halu sijoittaa, ei kai mikään erityinen rakkaus Kaupthing-pankkia koh-taan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vaan halu saada vähän enemmän tuottoa.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän on niille, jotka tämmöisen toiminnan tuntevat, jokapäiväistä, ja on erittäin toivottavaa, että kuntalaisten varallisuudesta pidetään hyvää huolta. Tässä Espoon tilanteessa korko oli noin 5 prosenttia, ihan samassa hahlossa meidän kaikkien muiden kahdeksan kumppanin kanssa, joille meidän kassavarat on hyvin hajautettu.

Mutta kysyisin vielä sitä, minkä näistä koroista me voimme nyt hyväksyä teidän mielestänne.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valiokunnassa tätä ed. Andersson kysyi, ja hänen ajatuksensa oli, että se voisi olla sellainen keskimääräinen korko, mitä eri pankit maksoivat tuona ajankohtana, mistä on kysymys. Ei siinä valtavan paljon eroa tietenkään ole, mutta kyllä 15 miljoonan euron summassa on jo aika iso ero siinä, mitä mahdollisesti on saatu nyt tätä kautta ylimääräistä hyötyä, joka tällä lailla nyt pannaan muiden pankkien kautta ikään kuin maksettavaksi. Eli tarkkaa rajaa en osaa sanoa, mutta varmaan se on tuntuva ero kuitenkin, koska sinne on rahoja viety tietäen, että islantilaisessa pankissa on huonompi suoja kuin muualla.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkennan vielä kysymystä, kun ed. Kankaanniemi ymmärsi sen väärin. En puhunut tästä kiinni olevasta sijoituksesta, vaan puhuin niistä, mitä jatkossa tullaan tekemään. Se on melko vaativa ajatus, että etukäteen pitäisi ohjeistaa kaikki nämä toimijat siten, että he tietäisivät, mikä korko on semmoinen, mikä teidän mielestänne pitäisi hyväksyä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuossa olin pyytämässä kanssa vastauspuheenvuoroa, mutta ed. Jukka Mäkelälle kyllä totean, että kyllä te nyt puolustatte sellaisia asioita kokoomuksen piikkiin, että jonakin päivänä, kuulkaa, tulee takaisin ja rajusti. Mutta siihen palataan sinä päivänä sitten. Toivottavasti ollaan silloin vielä pelissä mukana. Nimittäin joku tolkku kerjätessäkin pitää olla ja kasinopelissä.

Ajattelinkin, arvoisa puhemies, aloittaa kasinopelikaudesta tämän puheenvuoroni. 1980-luvun lopulla tuo sama puolue käytteli ensiviulua täällä Suomessa siinä, että pelattiin kasinopeliä. Liikepankit ottivat valtavia, 20 miljardin markan, bullettilainoja kasinopelimarkkinoille ulkomailta, ja sitten kaikki rysähti, kun tultiin vuoteen 1990. Itse aiheutettu lama saatiin aikaan, ja silloin ei politiikkana ollut se, mitä tällä hallituksella on politiikkana: kotien tukeminen.

Silloin kodeille kävi huonosti. Muutamien pankkilaitosten kautta tulleet omaisuudet menivät omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin, joka sitten realisoi noita omaisuuksia, mutta loppujen lopuksi valtion piikkiin jäi 5 miljardin euron lovi, joka sitten kirjattiin ylös Arsenalin tarkastusvaliokunnan kautta Vakuusrahaston valtuustoon ja sitä kautta valtiovarainministeriöön ja lisäbudjeteissa alaskirjauksina sitten valtion varojen kohdalla. Näin siinä silloin kävi.

Nyt on kysymys 50 miljardin euron operaatiosta ja sitä on arvioitava samanlaisessa katsannossa. Tällä kertaa nyt kuitenkin syyt ovat laajemmat. Mistä tässä tutkimusten mukaan on siis rakenteellisesti kysymys? On rahoitusmarkkinoiden vähäisestä säätelystä, on niin sanotusta löysästä rahasta sijoituskohteille ja on sitten tästä aivan käsittämättömästä hömpästä elikkä sijoituskeksinnöistä, huom. niistä käytetään ilmaisua "sijoituskeksintö". On siis olemassa jokin instituutio, joka keksii hömppää, vetää höplästä ihmisiä ja instituutioita ja sillä tavalla tuottaa juuri sen tuloksen, josta tämän päivän debatissa on kysymys. (Ed. Saarisen välihuuto) — Joo.

Käyn vähän näitä kohteita läpi tässä. Ensinnäkin tästä rahoitusmarkkinoiden vähäisestä säätelystä.

Muistan äärimmäisen elävästi 1990-luvun hetket, jolloinka meidänkin puolueemme puoleen käännyttiin. Silloin liikkeellä oli Erkki Tuomi-oja, joka kysyi supersalaisesti — sen voi jo nyt paljastaa tässä, koska sillä ei suurempaa merkitystä ole — mikä on puolueemme kanta fi-nanssitavarataloihin, ja nimenomaan piti arvioida sitä siltä kannalta, otetaanko finanssitavara- taloilla kohtuuttomia riskejä. Meidän kantam- me oli silloin, että ei näitä oteta. Silloin tämä mahdollisuus torpattiin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on prosessit menossa. Juuri samaan aikaan, kun tämä maailmanlaajuinen finanssiromahdus ja -kriisi on päällä, nyt ollaan menossa voimakkaasti finanssitavarataloihin elikkä keskittämään vain tämmöisiä kriisin aineksia yksiin paikkoihin. Elikkä siinä voi sitten mennä vakuutusrahat pankkien rahojen kanssa. Kannattaa kaksi kertaa miettiä.

Löysä raha sijoituskohteille: Mistä muusta onkaan kysymys kuin harmaan ja mustan talouden keräämistä, tavallaan julkisen kontrollin ulkopuolella toimivan järjestelmän tuotoista, joissa, kun asiaa ei ole saatu hallintaan, on tullut valtavia keskittymiä. Erittäin hyvä on se, jos nyt vihdoinkin tänä päivänä on herätty tähän asiaan. Nythän uutisten mukaan ovat olleet Pariisissa koolla 17:n EU-valtion ministerit keskustelemassa siitä, että nyt pitää veroparatiisit panna kuriin.

Mutta kuinka ollakaan, Luxemburgit ja muut vastaavat loistavat poissaolollaan, ne jotka ovat sitä mieltä, että ei missään nimessä veroparatiiseihin pidä puuttua. Siis toisin sanoen tässä EU ja Emu-järjestelmä on selvästi hajallaan. Tämä on mielenkiintoinen yksityiskohta. Se on tämän päivän, tämän iltapäivän asioita Euroopassa, ja siinä on todella vakavasta asiasta kysymys. Siis toisin sanoen jakaannutaankin jo nyt pankkisalaisuutta puolustaviin ja voimistaviin ja tehostaviin tahoihin ja muihin, jotka yrittävät sitten veronmaksajien rahoilla pelastaa muuten pankkijärjestelmän. Aika mielenkiintoinen tilanne kerta kaikkiaan.

Sitten nämä uudet sijoituskeksinnöt. Tämähän ei tule kuntoon millään muulla kuin eräänlaisella moraalisella varustautumisella, ei millään muulla. Elikkä kerta kaikkiaan pitää ruveta halveksimaan kaikkia tämän laatuisia instituutioita koko maapallolla. (Ed. Kankaanniemi: Ei saa innovaatioita halveksia!)

Markku  Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Meille on tuotu erittäin merkittäviä lakiehdotuksia eteemme. Täällä puheissa sieltä voidaan poimia nyt oikeastaan se peruslähtökohta hallituksen esityksille. Hallituksella ei ole tukenaan näille esityksille mitään muuta kuin että luottamus pitää ylläpitää.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa muistutan, että luottamusta ylläpidettiin 1980- ja 1990-luvun vaihteessa erittäin hyvin. Jälki oli tuhoisaa. Katteetonta luottamusta ei pidä siis ylläpitää. Valheellisen talouden perustalle ei voi rakentaa.

Poimin tästä muutaman kohdan, mitä olen varoittanut aikojen kuluessa. Viime joulukuussa olen sanonut esimerkiksi näin:

"En lähtenyt eduskuntaan politikoimaan. Lähdin tutkimaan Suomen ja maailman taloutta ja katsomaan, mihin päin Suomea viedään, ja pyrkimään vaikuttamaan siihen, että viemme Suomea oikeaan suuntaan Suomen kansalaisten kannalta.

Suomen taloutta ja maailmantaloutta tulkitaan mielestäni täysin väärin ja luottoekspansio, joka maailmassa on käynnissä, on jätetty huomiotta taloutta ja tulevaisuutta tarkasteltaessa. Osakkeiden hinnat kuten myös asuntovarallisuuden arvot tulevat romahtamaan erittäin rajusti lähiaikoina - -."

Näin siis joulukuussa, kun yritettiin pitää yllä Suomen valtionomistusta eräissä kriittisissä yhtiöissä.

Helmikuussa meillä on ollut keskustelua ta-loudesta Stora Enson tilanteiden vuoksi. Siinä yhteydessä olen kommentoinut asiaa muun muassa näin:

"Olemme muuttaneet lakeja viime aikoina runsain mitoin, ja Suomea on viety kohti yhdistyvää maailmantaloutta. Pääomien vapaa liikkuvuus on meille uutta siinä laajuudessa, mitä muutoksia olemme viime aikoina tehneet: sähkömarkkinoiden yhdistyminen EU-alueella, päästökauppa, uusiutuvien velvoitteet.

Nämä kaikki vaikuttavat ihan järkeenkäyviltä päätöksiltä, mikäli talousennusteet olisivat millään muotoa realistisia. Valitettavasti luottoekspansio, joka on ollut käynnissä pidemmän aikaa, ja sen puhkeaminen muuttavat kuitenkin kaikki lähtöarvot, joilla lakimuutoksia meille on perusteltu ja maan taloutta johdettu. Olemme eläneet hyvän kasvun aikaa, mutta tämä hyvä kasvu johtuu esimerkiksi euroalueella siitä, että viime aikoina 1 000 miljardia per vuosi on annettu tekohengitystä lisääntyneen luottomäärän avulla. On siis tehty bittirahaa, jolla on pidetty taloutta hyvässä kunnossa. Kasvun olisi pitänyt olla huomattavastikin suurempaa, jos tämä luototettu määrä olisi läheskään tullut todelliseen talouteen ja päätynyt myöskin esimerkiksi palkkoihin siinä laajuudessa, mitä sen olisi pitänyt.

En rupea toistamaan sitä, mitä olen viimeisen vuoden ajan yrittänyt puhua. Totean vain tästä Stora Enson tapauksesta sen verran, että nyt kipinää sammutetaan täydellä kalustolla, kun nurkan takana jo roihuaa. Maailmantalouden kupla on jo puhjennut. Pihinä kuuluu parhaillaan, mutta varsinainen romahdus on vasta tulossa. Voin vain toivoa, että valtion omistajapolitiikassa edes yritettäisiin katsoa tapahtumia taloudessa, mutta valitettavasti meillä ei ole ainakaan julkisuudessa keskusteluun tästä aiheesta pystytty.

Toivotan kaikille edustajille voimia tulevissa kriisitilanteissa, ja uskoa siihen, että saamme järkeviä päätöksiä täällä isossa salissa tehtyä."

Näin helmikuussa.

Nyt ne hetket alkavat olla käsillä, joilla näitä suuria päätöksiä tehdään. En voi muuta kuin yhtyä tähän aikaisemmin sanomaani. Toivotan voimia kaikille tässä kriisitilanteessa, joka meillä tulee olemaan lähiaikoina. Näillä suurilla luottamusta pelastavilla päätöksillä ostetaan ainoastaan lisäaikaa. Talousjärjestelmämme on romahtamassa niin euroalueella kuin muuallakin.

Otetaan vielä maaliskuulta pikkuinen pätkä:

"- - tässä on kyseessä klassinen pyramidihui-jaus; näillä luvuilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. - - Piilotus tässä kuplassa on jo käynnissä. Lisääntyneet velat ja velkojen ja varallisuuden siirto eri yrityksiin suurissa mittakaavoissa on jo käynnissä, aivan vastaavalla tavalla kuin 20 vuotta sitten, kun sama maailmantaloudessa on koettu - -.

Arvoisa puhemies! En tiedä, kumpi minua pelottaa enemmän: se, että hallitus ja hallituksen takana olevat henkilöt tietävät, mitä on tapahtumassa, vai se, että he eivät tiedä.

Kun rytinä toden teolla alkaa, niin meillä on suojautumiskeinoja. Me emme saa pelastaa pankkeja, varsinkin kun olemme ne ulkomaille antaneet. Meidän on suojattava Suomen kansalaisten etu. Suomen kansalaisen parhaaksi on ajateltava, vaati se sitten pankkien antamista ajautua vaikeuksiin ja kaatua sitä kautta tai vaati se sitten meiltä järeitä toimenpiteitä Suomen kansalaisen turvaksi asetettuina lakeina.

- - Sanon vaan, että tulopuoli on siellä väärin laskettu," — näin siis edelleen keskustelu on ollut valtiontalouden kehyksistä — "mutta se ei tätä suurta kokonaisuutta muuta. Toivon kuitenkin, että jollakin siellä hallituksessa on jotain suunnitelmia tulevan talouskriisin helpottamiseksi Suomen kansalaisen kannalta."

Näin siis maaliskuussa.

Mihin on tultu? On tultu juuri siihen pelkäämääni tilanteeseen, että runnotaan yön hiljaisina tunteina tai parin päivän kiireellä järkyttäviä lakeja läpi, joissa annetaan mielettömiä valtuuksia valtioneuvostolle tai jollekin muulle taholle, jota valtioneuvosto ylläpitää ja valvoo. Toivon edelleenkin, että näin mittavat rahat kuin tämä 50 miljardia on, tullaan eduskunnan kautta siinä vaiheessa kysymään, kun se mahdollisesti on joskus tarpeen.

Hallituksen suunnitelma siis tuntuu olevan tässä vaiheessa: luottamus pidetään loppuun asti, luottamus katkeraan loppuun asti. Näin juuri tehtiin 1980-luvun lopulla. Sillä pystytään kyllä ylläpitämään bkt:tä, kun kunnille ja valtiolle otetaan lisää velkaa: talouskasvuhan näennäisesti pysyy hetken aikaa jälleen päällä, mutta kriisi tulee väistämättä parin vuoden sisällä.

Arvoisa puhemies! Suomen kansan kurimus moninkertaistuu, mikäli realismia ei tunnusteta ja toimia ei tehdä sen mukaan. Jos pankkien vakavaraisuus ei riitä, niiden on annettava kaatua. Ruotsin valtio vastatkoon Nordeasta pääosin. Meillä on järjestelmät Talletussuojarahaston kautta, missä kotimaiset pankit, jotka Talletussuojarahaston kautta ovat mukana, taataan. Tosin, jos iso rytinä alkaa, niin aikamoinen lasku sieltäkin on tulossa ja uudestaan siinä vaiheessa mietittäköön tässä salissa, onko Suomen valtion sittenkään korvattava Talletussuojarahaston piiriin kuuluvia rahojakaan vai onko se sittenkin kotivaltion tehtävä.

Voimia kaikille kansanedustajille! Elämme tärkeitä aikoja, ja päätökset tulevat olemaan erittäin merkittäviä kauaksi eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Jo vastauspuheenvuorossani otin kantaa tähän Kaupthing-asiaa koskevaan lakiin ja ajattelin tässä varsinaisessa puheenvuorossani esittää ajatuksiani tämän kansainvälisen finanssikriisin perimmäisistä syistä. En yritä nyt itselleni laittaa päähän suurempaa hattua kuin mitä on mahdollisuus, mutta olen kovasti pohtinut niitä perimmäisiä syitä, jotka ovat johtaneet siihen tilanteeseen, missä nyt ollaan.

Tietysti voidaan sanoa, että perimmäisten syiden eräät lähtökohdat löytyvät sieltä, kun Yhdysvalloissa pankinjohtajat keksivät sellaisen lyömättömän liikeidean, että ruvetaan myöntämään luottoja maksukyvyttömille asiakkaille asuntojen, siellä usein omakotitalojen, ostamista varten. Näitä nyt subprime-luotoiksi kutsuttuja luottoja maksukyvyttömille asiakkaille myönnettiin ilmeisesti sadoilletuhansille, ehkä jopa miljoonille asuntojen ostajille. Tämän jälkeen ymmärtääkseni näitä, sanoisiko, riskiluottoja paketoitiin monimutkaisiksi sijoitusinstrumenteiksi, joihin samoihin paketteihin sitten riskin pienentämiseksi laitettiin myös turvallisempia luottoja ja turvallisempia arvopapereita. Näin syntyi tällaisia innovatiivisia rahoitustuotteita, sijoitustuotteita, joita sitten investointipankit Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja tavalliset pankit ja muut rahoituslaitokset ostivat sijoitussalkkuihinsa.

Nyt tietysti kysytään, mikä sai lahjakkaat, kyvykkäät ja älykkäät pankinjohtajat niin lyömättömän liikeidean kannalle, että maksukyvyttömille asiakkaille haluttiin myöntää suuria asuntoluottoja. Eivätkö nämä pankinjohtajat muka tienneet, että vaikka siinä tilanteessa asunnon arvo riitti lainan vakuudeksi, niin asuntojen hintakehitys ei voi loputtomasti olla vain ylöspäin, ja että tätä kautta loputtomiin nämä asunnot eivät muodostu riittäväksi vakuudeksi tämän lainan takaisin saamiseksi korkoineen? No, kun näitä sitten paketoitiin tämmöisiksi monimutkaisiksi instrumenteiksi ja siellä oli näitä epävarmoja saatavia ja varmoja saatavia, niin mikä sai investointipankeissa ja pankeissa ja rahoituslaitoksissa työskentelevät huippulahjakkaat Wall Streetin ja Lontoon Cityn toimihenkilöt sijoittamaan tallettajiensa varoja näihin paketteihin, ostamaan näitä rahoitustuotteita, jotka ajan myötä ymmärtääkseni olivat niin monimutkaisia, että myyjä ei aina tiennyt, mitä on myymässä, puhumattakaan siitä, että ostaja, siis nämä pankkialan ammattilaiset, olisivat tienneet, mitä ovat ostamassa? Vastaus on tietysti selvä. Näitä rahoitustuotteita ostettiin, niihin sijoitettiin, koska niissä oli parempi tuotto kuin vaikkapa joissain perinteisissä valtion papereissa tai joissain muissa turvallisemmissa sijoitusinstrumenteissa. Eivätkö nämä Wall Streetin huippulahjakkaat pankkiirit, huippukorkeakouluja käyneet finanssimaailman ammattilaiset muka tienneet, että jos tuotto on parempi, niin riski on myös suurempi?

Minun mielestäni on aivan selvää, että pankinjohtajat Amerikassa ja investointipankkien sijoitusjohtajat Amerikassa ja Euroopassa ja Aasiassa tiesivät, että asuntojen ja kiinteistöjen arvot eivät loputtomiin vain nouse, ja minusta on aivan selvää, että he tiesivät ja ymmärsivät, että jos tuotto on parempi, niin riski on suurempi. Tai niin kuin juristi sanoisi, ainakin heidän olisi pitänyt tietää, ainakin heidän olisi pitänyt ymmärtää, jolloin tullaan tärkeän kysymyksen ääreen: mikä sai nämä investointipankit, tavalliset pankit, rahoituslaitokset, jotka pelasivat pitkälle talletta-jien rahoilla, joka tapauksessa pelasivat muiden rahoilla, mikä sai heidät ottamaan suuria riskejä, ylisuuria riskejä? Tämä on se perimmäinen kysymys. Ja minun vastaukseni on aika selvä: Tähän riskinottoon kannusti ja tähän riskinottoon johti näiden finanssisektorin työntekijöiden ja johta-jien väärin viritetyt kannustinjärjestelmät. Väärin viritetyt bonukset ja optiot johtivat siihen, että suosittiin riskinottoa, suosittiin suurta riskinottoa, suosittiin ylisuurta riskinottoa.

Näillä bonuksilla ja optioilla on ollut valtava merkitys näiden asianomaisten sijoittajien, sijoitusjohtajien, pankkitoimihenkilöiden, investointipankkiirien, miksikä heitä kutsutaankaan, tulonmuodostuksessa. Kuten olemme voineet lehdistä lukea, peruspalkka usein näissä tilanteissa oli murto-osa siitä, mitä bonusten ja optioiden kautta sitten todellisuudessa voitiin tienata. Todellakin näin tapahtui, että nämä bonukset ja kannustimet, optiot, kannustivat siihen, että tee mahdollisimman suurta tuottoa vaikka suurella riskillä, niin oma palkkasi paranee. Tee mahdollisimman suurta tuottoa vaikka suurella riskillä, niin oman yritykseksi, missä olet töissä, arvo markkinoilla, pörsseissä nousee ja sitä kautta sinun optiojärjestelmiesi arvo myös nousee.

Nyt tietysti voidaan kysyä, että mitä se meille kuuluu, lainsäätäjille Amerikassa, Euroopassa, Suomessakin, minkälaiset kannustinjärjestelmät näillä henkilöillä olivat. Siinäpä se koko juju onkin. Jos he pelaisivat omilla rahoillaan ja vastaisivat viime kädessä itse kaikista tappioista ja menetyksistä, niin minun puolestani voisivat omilla rahoillaan käydä sellaista uhkapeliä kuin haluavat. Mutta ongelma on juuri tässä epäsymmetriassa, että pankkijärjestelmän pystyssä pysyminen on niin välttämätöntä tallettajien suojaamiseksi ja velallisten, tavallisten asuntovelallisten ja yrittäjien, suojaamiseksi, että meillä veronmaksajien edustajilla, lainsäätäjillä eri maissa, ei ole varaa eikä oikeutta päästää näitä pankkeja, suurimpia pankkeja, suurimpia rahoituslaitoksia nurin, koska siitä seuraisi ketjureaktio, joka uhkaisi viedä tallettajien rahat ja eräännyttää saman tien velallisten velat. Näin oli syntynyt sellainen epäsymmetrinen tilanne ja sellainen moraalikatotilanne, että kun otat valtavaa riskiä ja saat valtavia tuottoja ja pörssikurssit nousevat, niin sinulle sataa miljoonia palkkioina melkein kuin taivaasta, mutta jos kaikki nämä riskit realisoituvat, jos kaikki menee päin mäntyä, niin silloin maksumiehenä et olekaan sinä, vaan maksumiehinä ovat veronmaksajat. Tässä epäsymmetriassa ja tässä moraalikadossa tietyllä tavalla on eräs perussyy koko nähtyyn finanssikriisiin.

Miksi nyt puutun tähän? Puutun sen vuoksi, että jollei näihin palkitsemisjärjestelmiin ja kannustinjärjestelmiin puututa, meillä on koko ajan muhimassa jo seuraavien pankkikriisien ja finanssikriisien siemenet. Niin kauan kun kannustinjärjestelmät johtavat ottamaan ylisuuria riskejä, jotka kannustinjärjestelmät, jos riskit eivät realisoidu, palkitsevat nämä spekulantit tai investointipankit tai pankkiirit, ja kun sitten riskin realisoituessa taas tappiot joutuvat veronmaksajien piikkiin, niin kauan kun tämä on tilanne, niin kauan voimme olla varmoja siitä, että meillä on aina edessämme uusia, seuraavia finanssikriisejä.

Herra puhemies! Ihan lopuksi, kun aika loppuu, sanon, että ei kannata todeta, että ei ole mahdollista tehdä sellaisia kannustinjärjestelmiä, jossa nämä riskikomponentit olisi riittävästi otettu huomioon. Nämä konsultit ja investointipankkiirit ovat osoittaneet niin suurta innovatiivisuutta näiden palkitsemisjärjestelmien kehittämisessä, että en epäile hetkeäkään, etteivätkö he pystyisi kehittämään myös sellaisia palkitsemisjärjestelmiä, joissa asianmukaisesti myös nämä riskikomponentit otetaan huomioon.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Zyskowiczin perusanalyysiin voi suurimmalta osalta yhtyä, mutta eräs erikoisuus siihen sisältyy. On hyvä, että kokoomus nyt on tätä mieltä, että nämä palkkiojärjestelmät eivät ole olleetkaan toimivia. Pyydän anteeksi, että muistelen vanhoja, mutta silloin, kun Suomessa oli voimakkaimmillaan tämmöiset puheet, että otettiin käyttöön näitä erilaisia palkitsemisjärjestelmiä, niin kokoomus oli kyllä aivan eri mieltä. Päinvastoin te halusitte silloin erilaisia buustereita vielä, joilla vielä enemmän oltaisiin näitä palkkiojärjestelmiä viety siihen suuntaan, että riskinottoa vaan edistetään. Tämä on hienoa, että te olette nyt tulleet tälle linjalle ja toivon, että tällä linjalla pysyttekin. Kyllä yltiöpäisellä markkinataloudella pitää olla myöskin selvät pelisäännöt ja niin, että se pysyy renkinä eikä isäntänä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus ei kannata eikä ole koskaan kannattanut yltiöpäistä markkinatalousjärjestelmää tai yltiöpäistä kapitalismia. Sen sijaan kannatamme vastuullista markkinataloutta, jossa on olemassa sääntöjä ja säätelyä, jossa muun muassa sosiaaliset ja ekologiset rajoitteet otetaan huomioon, ja jossa lainsäätäjän tehtävänä on asettaa pelisääntöjä.

Mitä tulee näihin palkitsemisjärjestelmiin sitten erikseen, niin kokoomuksen piirissä varmasti on ollut erilaisia ajatuksia ja kokoomuslaisten keskuudessa, niin kuin keskustalaistenkin keskuudessa varmasti on erilaisia ajatuksia suhtautumisessa esimerkiksi optiojärjestelmiin. Mutta voin ed. Lepälle vakuuttaa, että esimerkiksi allekirjoittanut on kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ja jopa mahdottomissa tilanteissa, pyrkinyt toimimaan näitä löperöitä optiojärjestelmiä ja väärin viritettyjä kannustimia vastaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ed. Zyskowiczin puolesta todistaa, että silloin, kun optiot aikanaan tulivat, niin ensimmäinen kriitikko niitten suhteen oli ed. Zyskowicz. Ja, kun varsinkin alkuvaiheessa niitten ehdot olivat hyvin löysiä, varsin suuri osa yhtiöstä voitiin siirtää johdolle optioina, ja myöskin hyvin lyhyen ajan kuluttua vertailuindeksit eivät olleet kovin hyviä, niin täällä salissa kaikkein äänekkäimmin, kaikkein voimakkaimmin ed. Zyskowicz arvosteli näitä. (Eduskunnasta: No ei nyt sentään!)

Tässä suhteessa täytyy sanoa, että valtioneuvoston tekemiä ratkaisuja ed. Zyskowicz on myöskin voimakkaasti arvostellut täällä, ja voi sanoa, että hänen kritiikkinsä johdosta aika paljon on tehty muutoksia. Ja täytyy antaa ministeri Pekkariselle tunnustusta siitä, että tämän keskustelun johdosta valtion osalta on tehty selkeä päätös siitä, että valtio ei kannusta näihin optioihin, ja voin sanoa, että tässä suhteessa ed. Zyskowicz on tehnyt arvokasta työtä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Varmasti näin on niin kuin edustajat Sasi ja Zyskowicz tässä sanovat, mutta muistan oikein hyvin sen Lipposen hallituksen ajan, jolloinka keskustelua tästä käytiin, ja silloinen keskustan ryhmäpuheenjohtaja Pekkarinen nousi erittäin voimakkaasti näitä tehtyjä ratkaisuja vastaan, ja muistan kyllä, että eipä tullut kokoomuksenkaan taholta silloin hänelle tukea. Onneksi nyt on kuitenkin linja muuttunut, ja tästä me kaikki voimme olla tyytyväisiä ja rauhallisimmin mielin tätä talouspolitiikkaa, järkevää talouspolitiikkaa, hoitaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Leppä taisi itsekin arvioida, että hän ei varmasti muista, miten tämä asia oli, niin minäpä valistan. Eli näissä optioasioissa olemme ed. Pekkarisen, nykyisen ministeri Pekkarisen, kanssa vetäneet kyllä aina yhtä köyttä ja olleet samoilla linjoilla, ja tässä suhteessa ed. Leppä aiheetta on huolissaan siitä, etteikö optiojärjestelmien vastustus olisi ollut yhteistä sekä silloiselle ed. Pekkariselle että esimerkiksi allekirjoittaneelle.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelen veljien — en nyt käytä tässä sanaa toverien, käytän sanaa edustajien Zyskowicz, Sasi ja Leppä — keskustelua ja muistelua siitä, kuka on viattomin tai vastustuskykyisin optiota kohtaan. Sinänsä sillä ei ole merkitystä, mutta sillä saattaa olla jotain merkitystä, että kun kävelin kesken ed. Zyskowiczin puheen tänne sisälle ja kuuntelin sitä ehkä noin kolme minuuttia, niin ei se nyt ehkä välttämättä ollut ensimmäinen kerta edustajaurallani, mutta yksi niistä harvoista, jolloin olisin saattanut allekirjoittaa kaiken, mitä sanoitte. Optioitten ja vastaavien kannusteitten maksimoima individuaaliahneus on varmasti yksi keskeinen tekijä siinä, että markkinatalousjärjestelmä on nyt tässä tilassa, missä se on, että tarvitaan tällaisiakin toimia, jotka sinänsä ovat markkinatalouden perusasettamuksia jyrkästi vastaan.

Mutta minua hieman epäilyttää, riittääkö pelkkä kannustinjärjestelmien suitsiminen tässä ta-pauksessa, koska tämä tietynlainen ahneus on minun arvioni mukaan— enkä taida olla ihan yksin siinä— markkinatalousjärjestelmän tai ainakin kapitalistisen talousjärjestelmän yksi keskeisimmistä elementeistä. Silloin joutuu kyllä kysymään, löytyisiköhän tämän kriisin taustalta jotakin muutakin kuin pelkästään yksilötason kannustinjärjestelmä. Löytyykö sieltä itse järjestelmään liittyviä tekijöitä, sellaisia, jotka aiheuttavat sen, että vaikka nämä kannustinjärjestelmät saataisiin kohtuulliselle ja järjelliselle tasolle, niin siitä huolimatta tämä järjestelmä tuottaisi tällaista kehitystä? Minä olen nimittäin kokenut tässä viime aikoina tämän maailman menoa seuratessani voimakkaan déjà vu -ilmiön täältä 1990-luvun alkuvuosilta. Työskentelin silloin yrityksessä, jonka tehtävänä oli rakennuttaa asuntoja ja ylläpitää niitä. Kun ihmettelimme, kuinka esimerkiksi muutamien helsinkiläisten Aleksanterinkadulla sijaitsevien kiinteistöjen arvo kaksinkertaistui viikossa, niin joutui kysymään, missähän tässä mennään. Senkin takana oli pyrkimys maksimoida voittoja.

Ei siinä mitään, voiton maksimointi on talousjärjestelmän, itse asiassa, talousteorioittenkin perusasettamus. Mutta minulla on sellainen epäilys, että ellemme puutu syvällisemmin muuhunkin kuin pelkästään kannustinjärjestelmiin, niin tämä kehitys, joka nyt toistuu, ei ehkä ihan vielä niin vahvana kuin 15—20 vuotta sitten, ja toivottavasti ei toistukaan niin voimakkaana, mutta voi olla, että toistuu voimakkaampanakin. Siksi minusta pitäisi nyt sen ohella, että tämä pankkijärjestelmän luottamus pelastetaan — siis minä pidän, olen täällä esiintyneitten muutamien kokoomuslaisten kanssa ja muittenkin ehkä keskustalaistenkin kanssa samaa mieltä siitä, että tässä vaiheessa akuutisti ja lyhyellä tähtäimellä pankkijärjestelmän uskottavuus on pelastettava, koska meillä ei ole varaa päästää sitä romahtamaan — samanaikaisesti ryhtyä miettimään sitä, onko tehtävissä jotain muuta. Onko lainsäädännöllisesti löydettävissä sellaisia keinoja, joilla tätä suomalaisen markkinatalousjärjestelmän ahneuselementtiä suitsitaan niin, että se ei pääse paukahtamaan täyteen kukoistukseensa, minkä seuraukset eivät ole hyväksi kenellekään? Siksi kannustan hallitusta ja hallituspuolueita, myöskin kokoomuspuoluetta, etenkin jos siellä esiintyy voimallisena tämä näkemys, jota ed. Zyskowicz on täällä edustanut, etenemään myöskin tähän suuntaan. Minä en usko, että pelkästään yksilötason kannustinjärjestelmien suitsiminen on riittävää.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, lopuksi kysyn, että jos ja kun nyt olemme valmiita tekemään nämä toimet, joita olemme tekemässä tämän pankkien välisen ja pankkien ja ulkopuolisen maailman välisen luottamuksen pelastamiseksi, sitä kautta ehkä myös tallettajien pelastamiseksi, niin olemmeko me valmiita myöskin yhtä innokkaasti, yhtä nopeasti tarvittaessa sellaisiin toimiin, joilla pelastetaan ne ja useimmiten nyt jo kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, jotka joutuvat, kuten ovat tähänkin saakka joutuneet, kaikkein pahiten maksamaan tämän tyyppisten ahneuteenkin perustuvien kriisien kustannuksista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ehkä liioittelua minun puoleltani väittää, että nimenomaan nämä kannustinjärjestelmät ovat perimmäinen syy nähtyyn finanssikriisiin, enkä ehkä väitäkään, että ne nyt olisivat yksinomainen syy. Tarvitaan kannustinjärjestelmien säätelyn lisäksi varmasti paljon muutakin lisää pelisäännöstöä kansainvälisille finanssimarkkinoille. Mutta sanon suoraan, että en vain ole keksinyt parempaa selitystä sille, että nämä Wall Streetin ja Lontoon Cityn ihmiset ovat ottaneet näin mittaamattoman suuria riskejä ja tehneet näin mittaamattoman tyhmiä päätöksiä omassa sijoitustoiminnassaan.

Haluan vielä lopuksi sanoa, herra puhemies, että minun mielestäni yritysjohdon optiot eivät kuulu markkinatalousjärjestelmään, minun mielestäni, koska markkinatalousjärjestelmään minun mielestäni ei kuulu sellainen instrumentti, jossa tuottomahdollisuus on ääretön, siis (Puhemies: Minuutti on mennyt!) tuottomahdollisuus ääretön, mutta riski olematon, nollassa. Riski on nollassa, tuotto on ääretön. Mielestäni tämmöinen ei kuulu markkinatalouteen.

Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Zyskowiczille olisin vastannut hieman tuosta. Eivät Wall Streetin meklarit tyhmiä olleet. Hehän ovat työntäneet satoja miljardeja tappioita Euroopan puolelle. Siellä nimenomaan on järki ollut mukana. Tappiot ja voitot piilotetaan eri yhtiöihin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Maailmassa on rahaa paljon, semmoista rahaa, mikä ei kierrä kulutuksessa, vaan se on sijoitettavaa, siis hakee hyviä sijoituskohteita. Joskus, en muista prosentteja tarkkaan, oli semmoinen arvio, että joku semmoinen 70—80 prosenttia on semmoista rahaa, joka on tämmöistä, hakee hyvä sijoitusta, ja loppu pyörittää tätä kulutusta.

Kun miettii, jotta sitten on hyvistä sijoituskohteista puutetta, niin ymmärtää tämän tilanteen, miksi tämmöiseen on ajauduttu. Varmasti nämä optiojärjestelmät ovat yksi semmoinen syy, miksi noin on tehty, ja rahahan keskittyy. Sillä on semmoinen ominaisuus näköjään, jotta kenellä on paljon sitä, niin se vaan hamuaa lisää. On semmoinen mekanismi, järjestelmä, luotu tässä markkinataloudessa ja kapitalismissa, ja on vähän keinoja, millä voidaan hajauttaa sitä.

Siinä mielessä, niin kuin vastauspuheenvuorossa totesin, nythän on taas loistava esimerkki siitä, miten tämä raha noin maailmanlaajuisesti taas hakeutuu niille, keillä paljon on. Koska niistä hyvistä sijoituksista ja turvallisista sijoituskohteista on puutetta, niin yhteiskunnathan ovat turvallisia sijoituskohteita, siis valtiontaloudet. On varma juttu, jotta siellä on veronmaksajia, jotka epätoivon vimmalla joutuvat maksamaan veroja, että saavat palveluita, kun kaikkea ei voi yksityistää, ja tässähän tapahtuu iso puhallus. Tämä on yksi näkökulma. Tässä tapahtuu niin iso puhallus, että sitä ei arvatakaan.

Kun katsotte vaikka Ranskaa tai Saksaa, mitä siellä puhutaan euromääristä, mitä laitetaan näihin, tai Amerikan mantereella, viime kädessä amerikkalaiset ja ranskalaiset, saksalaiset, eurooppalaiset kaikki, suomalaisetkin veronmaksajat nämä tulevat maksamaan ja valtiot velkaantuvat. Joku sanoi, että tässä on sosialisoinnista kyse, mutta kyllä tässä on enemmän minusta kapitalisoinnista kyse. Tässä käytetään vaan semmoisia aika kovia juttuja välissä, muuten tämä ei olisi mahdollista. Katsokaapas, kun tämä kriisi on ohi, paljonko ovat valtionvelat sitten, kun tässä katsoo noita kaikkia valtioita.

Viime lama-aikaanhan kävi Suomessa silloin 1990-luvun alussa siten, jotta meillähän velkamäärä oli aika pieni mutta siinähän tapahtui isoa keskittämistä. Kun katsotte firmoja, miten vakavaraisuudet siellä kehittyivät ja jotkut rahastivat siinä ja mitä tapahtui siinä lamassa, niin siinähän todellisuudessa kävi silleen, jotta ei ole hirveän paljon kehumista sen laman ja sen kriisin hoidossa, koska siinähän tavalliset ihmiset menettivät, joilla sattui olemaan omakotitalo, menettivät sen talonsa sen takia, kun vakuudet romahtivat. Sen ihmisen taikka perheen olisi pitänyt hakea yksityisiltä jostakin takauksia tai etsiä muuta vakuutta, ja kun ei saanut, niin sinne tuli sitten pankkiherra ja sanoi, että tämä onkin meitin talo, ja myivät pilkkahintaan sitten sen talon sieltä. Piikki oli auki. Samaten tapahtui yrityksille.

Tässäkin tilanteessa, minä tätä kun lueskelin, molempia esityksiä mutta ennen kaikkea tätä, mikä nyt on tässä ensimmäisenä, 50 miljardia pankkitukeen, mikä takaa sen, jotta tässä ei kävisi samalla tavalla vielä? Ainakaan minä en täällä näe semmoista, jotta sanottaisiin, että kun vakuusarvot romahtavat, niin pankki ei lähtisi vaatimaan lisää vakuutta sitten näiltä lainanottajilta tai yrityksiltä, jotka ovat velkaa pankille.

Mikä takaa, että tämä jelppaa siinä tilanteessa, kun siellä on alkavia yrityksiä? Nimittäin meille on perusteltu monessa yhteydessä, että nyt pankit ovat vakavaraisia, nyt yritykset ovat varustautuneita sen 1990-luvun jälkeen hyvin. Mutta siellä on paljon semmoisia yrityksiä, mitkä ovat hiljattain alkaneita ja ovat isovelkaisia, vierasta pääomaa on paljon, ja kun tämä kysyntä sitten hiljenee markkinoilla, niin ne tarvitsevat käyttöpääomaa lisää ja sitä ei saa. Tämä paketti ei yhtään jelppaa niitä firmoja ja yrityksiä, vaan pelkään pahoin, että siinä tulee konkursseja. Se taas ruokkii yhä edelleen tätä, jotta mennään alaspäin.

Täällä aina on peräänkuulutettu sellaista ajattelua, että antaa markkinoiden hoitaa kaikki. Muistan ikäni, kun jossakin paneelissa olin silloin 1990-luvun laman aikaan Joensuussa ja siellä nämä kaikki vakuuttelivat, isot viisaat, että tähän yhteiskunta ei saa mennä mitään väliin hoitamaan vaan markkinat hoitavat kaikki. Nyt sen markkinat ovat hoitaneet ja ovat hoitaneet taitavasti nämä, siten taitavasti, jotta kaikki on mennyt nurin.

Sen takia minä peräänkuulutan tässä puheessani sitä, jotta nyt pitäisi kyllä jatkossa meidän katsoa tarkemmin, siis poliittisten päättäjien katsoa sitä, miten esimerkiksi suomalaista varallisuutta hoidetaan. Ovatko ne olleet viisaita ratkaisuja, jotka on tehty tai joita ollaan tekemässä jatkossa? Eikö kuitenkin demokraattisilla päätäntäelimillä ole määrätty vastuuvelvoite katsoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, miten turvataan yhteiset veronmaksajien eurot, varat siten, että ne menevät siihen kohteeseen, mitä on ajateltu. Tähän mennessä on annettu markkinoiden hoitaa liian paljon näitä asioita.

Sitten se vastikkeellisuus. Nimittäin on sanottu, että vastikkeettomia lounaita ei ole. Tässä on vähän isommasta vielä kyse. Tässä on tosi isosta jutusta kyse, ja sen takia odotan kyllä, että eduskuntakäsittelyssä tämä jalostuu siten, jotta tähän tulee se vastike kanssa. Ei pankeille voi antaa tällä tavalla, jotta hötkätään vaan rahaa, vaan sitten yhteiskunta ottaa niitä pankkeja haltuunsa. Se on sosialismia sitten taikka sosialisointia, sanotaan niinpäin, mutta sitä näköjään vierastetaan, että ei mentäisi siihen suuntaan. Minusta se on niin kuin markkinataloudessa pitää ottaa. Jos ostetaan ja myydään tai annetaan rahaa, niin siirtyy kanssa omistajuutta sen verran sille, joka on antanut rahaa. Siitä pitää pitää huolta, ja eduskunta kirjatkoon sitten, kun mietintöjä tehdään, jotta se näin selkeästi näkyy.

Samaten toinen asia, mikä on käyty läpi tässä, on tämä Kaupthing-pankin korkojuttu. Kun tänne on tultu — osin suomalaisista pankeista, meillä kohta ei suomalaisia pankkeja ole olemassakaan, no, Osuuspankki vielä varmaan taitaa olla — kilpailemaan koroilla, niin minusta ne pääomat pitää kyllä tietysti turvata, okei. Mutta sitten siihen, jotta lähdetään maksamaan myös ne korkeat korot, minusta pitää kyllä vetää viiva, jotta ei semmoisia korkoja. Se on kilpailua, jos lähtee maksamaan, niin siinä on oma riskinsä olemassa. Jopa olen sitä mieltä, että se voisi olla vähän pienempi, koska myös sillä sijoittajalla, joka on lähtenyt ahneuksissaan laittamaan rahaa siihen, se pieni riski pitää olla siinä, jotta se korko voi olla pienempi kuin suomalaisessa pankissa sillä hetkellä, kun se on talletettu sinne.

Siinä oikeastaan tärkeimmät. Nämä, mitä äsken totesin, otettaisiin huomioon käsittelyssä, ja yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta pitää kyseenalaistaa koko tämä summa, mikä tähän on laitettu, 50 miljardia. Se tuntuu aika hurjalt, ja näen, jotta joku aikaisempikin puhuja täällä — olin työhuoneessa, kuuntelin — totesi siinä, taisi olla ed. Uusipaavalniemi, joka totesi, että tämä pitäisi tuoda sitten, kun tämä alkaa realisoitua, uudelleen eduskuntaan, jotta katsellaan, mikä tämä tilanne on.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä oleva hallituksen esitys 50 miljardin euron takauksesta nykyisessä rahamarkkinatilanteessa lienee teko, jota moni varmaan jo odottikin. Mutta tarkastelen asiaa hieman realistisemmalta, kansanomaisemmalta pohjalta, jotta osaisin valottaa sitä tunnelmaa, mikä itselläni asiassa on.

Parhaillaan käsittelyssä oleva valtion budjetti on summaltaan 46 miljardia euroa, ja nyt tämä hallituksen esityksen takuusumma on 50 miljardia euroa. Toki takuu ja budjetin loppusumma ovat kaksi eri asiaa, mutta sitä mielestäni pitää myös tarkastella riskin näkökulmasta. Takuuhan vasta muuttuu menoksi sitten, kun se realisoituu se riski.

Yltiöpäinen markkinatalouden laajeneminen koko maailmassa ja myös euroalueella ja Euroopan unionin alueella on sitten seurausta siitä, mitä tämä markkinoiden yltiöpäinen kumartaminen todellisuudessa on. Euroopan unioni sinällään on ollut ihmeteltävän kyvytön tällaisiin asioihin asentelemaan sääntelyä, koska jos valtaa on valtavasti, kuten rahamarkkinoilla tällä hetkellä on, mutta ei mitään vastuuta, ollaan sitten tällaisessa tilanteessa.

Ihmettelenkin, miksi Euroopan unioni ei esimerkiksi Euroopan keskuspankin kanssa ole käynyt syvällisiä keskusteluja asiasta, niin että tällaiseen tilanteeseen ei olisi jouduttu. Jokaisella koululuokallakin kurittomilla pojilla ja tytöilläkin on omat sääntönsä, joiden mukaan on elettävä. Näillä pörssimarkkinoilla ja rahamarkkinoilla ei tunnu olevan mitään sääntöjä, mutta siinä on sitten vain se vakava seuraus, että tavalliset veronmaksajat sitten joutuvat kuvettaan kaivamaan.

Edellisessä lamassa ja pankkikriisissä menetimme noin 50—60 miljardia markkaa, 10 miljardia euroa. Nyt aletaan puhua jo 50 miljardista eurosta, tosin vielä takuina, mutta nyt onkin syytä selvittää, niin kuin aiemmin sanoin, mikä on riski.

Olen ihmetellyt myös sitä, että tämä pörssikeinottelu, mitä viime aikoina on tehty, on saavuttanut sellaisia mittasuhteita ja pahimmillaan on mennyt siihen, että esimerkiksi lainaa on tarjottu ja markkinoitu eri päivälehdissä, kaikissa maailman lehdissä, ilman takaajia ja ilman vakuuksia. Tämä osoittaa sen, mihin markkinat ovat olleet menossa, että rahaa on kylvetty aivan silmittömästi ilman minkäänlaista vastuuta tai tietoa siitä, mitä todella saattaisi tapahtua.

Kun kuulemiseen lähdetään tämän hallituksen esityksen käsittelyssä, niin omalta osaltani tulen huolellisesti selvittämään, mistä tässä todella on kysymys, että nämä mittakaavat rupeaisivat pikkuhiljaa selviämään. Tähänkään päivään asti, esimerkiksi tänä päivänä Kaupthing-tapauksessa talousvaliokunnassa kun keskusteltiin asiasta, vieläkin jäi avoimia kysymyksiä mieleeni. Toki asia sinänsä on selvä, mutta vieläkin jäi tiettyjä osioita auki, jotka haluan senkin asian osalta vielä ottaa selväksi.

Olennaista kuitenkin on, millä riskillä tämä nyt käsiteltävä takaus realisoituu. Mikä on sitten todellinen tilanne suomalaisissa rahalaitoksissa tänä päivänä? Tämä hallituksen esityshän koskee vain suomalaisia rahalaitoksia, mutta nämä kansainväliset pankit, nehän ovat lonkeronsa ulottaneet moneen moneen paikkaan ja aitoja suomalaisia pankkeja on tänä päivänä todella vähän. Se on meidän kaikkien tiedossa. Mikä on silloin todellinen tilanne, jos koko maailmaa ravistelee valtavan luottokriisin ankarimmat seu-raukset, ja mitä siinä tilanteessa tapahtuu?

Nämä saattavat joistakin edustajista tai kansalaisista kuulostaa kauhuskenaarioilta, mutta nämä tilanteet ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin nopeasti, että en niitä kauhu-skenaarioitakaan pidä mahdottomana. Puoli vuotta luin jostakin lehdestä sitten tästä Kaupthing-pankista ja Islannin taloudesta, siinä oli jopa kateellisia arvioitsijoita, jotka totesivat, että Islannin talous on erittäin vahva, saamme olla jopa kateellisia siitä maasta. Taitaa ne kateelliset olla tänä päivänä kauhuissaan, ei mitään muuta. Jos tätä rataa mennään, niin kauhulla ajattelen, mitkä ovat todella seuraukset.

Jos rahalaitos on vaikeuksissa, on vaarana, että ennen romahdusta omaisuuserät, joilla on arvoa, siirretään turvallisemmille vesille odottamaan parempia aikoja, jolloin niitä voidaan taas uudestaan ruveta käyttämään ja niillä voidaan ruveta keinottelemaan. Sen sijaan riskipitoiset lainat ja saatavat sijoitetaan yleensä semmoisiin omaisuuseriin, jotka voidaan sitten kaataa takaajien niskaan. Näinhän kävi edellisen pankkilamankin aikana, ja näistä riskeistä syntyi sitten jälkimainingeissa muun muassa tämä kuuluisa roskapankki, jota vieläkin tietääkseni alasajetaan. Esimerkiksi kotikuntani Ilomantsin osalta tämän samaisen roskapankin Arsenalin osalta on tullut muutamia tappioitakin sen takia, että muutaman kiinteistömassan myynnissä kyseinen rahalaitos Arsenal meitä hieman, pohjalaisittain voi sanoa, kurmootti. Mutta jäipähän pieniä rahoja saamatta, mutta kyllähän sen pieni kunta kestää, kun osaa varautua.

Joka tapauksessa omalta osaltani, arvoisa puhemies, tämän lakiesityksen osalta lopullisen päätöksenteon jätän kuulemisen jälkeiseen tilanteeseen, jolloin arvioin sen tilanteen, missä ollaan ja missä mennään ja mikä on äänestyskäyttäytymiseni sen jälkeen. Tässä tilanteessa en vielä katso omaavani niitä valmiuksia, että pystyisin sanomaan, miten tässä menettelen.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Suuri kysymys illan aikana on ollut siitä, nostaako tämä kuluttajien luottamusta Suomen talouteen. Sitähän me kaikki haluamme, ja kaikki myöskin haluavat sitä, että suomalaisten kuluttajien omaisuus on turvassa ja kansalaisten säästöt meidän pankeissamme säilyvät. Ainakin kaksi asiaa on heikentämässä tällä hetkellä mielestäni tätä luottamuksen lisäämistä. Toinen on se, että jos meillä tulee tällaisia Kaupthingin omaisia pankkeja, jotka selkeästi muita isommalla riskillä keräävät omaisuutta ja sen jälkeen me suomalaiset olemme takaamassa tämän riskin, se ei ole herättämässä luottamusta ihmisten piirissä.

Toinen on tämä kiire. Tällä hetkellä toimitaan jopa nopeammassa aikataulussa kuin silloin pakkotyölakia tehtäessä. Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihmishengistä, vaan joidenkin ihmisten sijoituksista ylisuurten korkojen toivossa. Miksi siis tämä kiire, joka ei herätä luottamusta? Olen saanut kyllä selvityksen siihen, että kun 21 päivää Ratan toimista Kaupthingin jäädyttämisessä on se ensi viikolla tuleva määräpäivä ja siihen tämä liittyy, mutta tämä kiire joka tapauksessa: se tulee tähän keskiviikkona ja perjantaina pitäisi olla valmiina.

Suuri ongelmahan tässä on tietenkin se, miksi tällaisia tilanteita voi tulla, ja kyse on myöskin Ratan mukaan valvonnan heikkoudesta. Meillä ei tällä hetkellä ole riittävästi keinoja ja mahdollisuuksia valvoa etenkään näitä sivukonttoreita. Siitä huolimatta meillä on tiedossa, että sekä Sampo että Nordea ovat myöskin suunnittelemassa tekevänsä sivukonttorit Suomeen. Kysymys on myöskin EU:n laajuisesta ongelmasta. Mutta mikä on aikataulu, milloin EU:ssa direktiiveillä päästään tähän, että kaikissa niin sivukonttori-, tytäryhtiö- kuin varsinaisten kotimaisessa omistuksessa olevien pankkien valvonta on samalla tasolla? Pelkäänpä pahoin, että se ottaa vuosia.

Kysymys Kaupthingin osalta tuli tänään varsin selväksi, että nämä kolme pankkia, jotka nyt ovat tekemässä tätä erillistä yhtiötä hoitaakseen tämän lainoituksen, eivät tule tekemään sitä ilman valtion tukea. Jos siinä ei kerran ole mitään riskiä, jos se riski on niin pieni, miksi he eivät tee sitä ilman valtion tukea? Kyseessä on — kirjoitettuna myöskin ne paperiin — oikeudellisesta riskistä pankkien osalta. Vedän siihen yhtenäisyysmerkin valtion puolelle: taloudellinen riski. Meille se on sitä, jotenka riskejä niissä täytyy olla, koska muuten ei valtiota pyydettäisi apuun.

Olen saanut tänään useamman kerran vakuutuksen siitä, että Islannin valtio tuskin päästää kyseistä pankkia konkurssiin, mutta kyllä mielestäni myöskin se asia on kirjoitettava ulos näihin meidän lausuntoihin ja mietintöihin, mitä jos semmoinen mahdollisuus joka tapauksessa voi realisoitua. Siinä tapauksessa ne rahat, jotka on maksettu, voidaan ehkä joutua palauttamaan takaisin. Tähän 50 miljardin takaussäädökseen on myöskin ollut aikamoinen kiire, kun nyt jo tämän keskustelun aikana, mitä täällä salissa on käyty, ministeriö tekee muutoksia.

Äsken tuli tekstiviesti, jolla ministeri Kiviniemi on lisäämässä tähän pykälän tai säädöksen, jolla jäädytetään pankin johdon palkkiot, erorahat ja bonukset. Miksi sitä ei ollut kirjoitettu suoraan tähän paperiin? (Ed. Pulliainen: Unohtui!) — Oho, niin taisi unohtua! — Yksi asia, joka meidän pitäisi kaikkien muistaa myös 1990-luvulta, on pankkien henkilöstö. Silloin pankkien henkilöstö sai verisesti kokea sen irtisanomisten kautta, että pankilla meni huonosti. Miksi meillä ei ole kirjoitettu tähän, että jos nämä pankit saavat valtion takausta, ne takaavat myöskin henkilöstön aseman? Mielestäni varsin reilu kirjaus, jos se saadaan sinne tehtyä.

Tämä hinta takaukseen pankeille on olemassa tässä paperissa. En osaa sitä arvioida, mikä on realistinen tai onko se riittävä, mutta mielestäni se pitää vielä käydä läpi. Kun meillä on kyseessä nämä suomalaiset pankit, jotka ovat siis osittain suomalaisia, mutta omistukset ovat ulkomailla, mikä ei mahdollista sitä, että Suomen valtio voisi olla niissä osakkaana — tai kuulemma se on niin hankalaa, minkä olisin halunnut nähdä — niin nyt suuri kysymys on seuraavaksi se, onko mahdollista, että näiden pankkien sisällä, jos ja kun ne saavat näitä takauksia, siirrellään rahoja emävaltion ja Suomen kesken koko konsernin sisällä. Millä voimme taata sen, että näin ei tule tapahtumaan?

Toivon, että tämä myöskin kirjataan johonkin, että se erityisesti tarkastetaan, että niitä valtion takaamia, Suomen valtion takaamia, varoja ei ole mahdollisuus siirrellä missään muissa maissa, kun tässä kuitenkin on kai pääasiana turvata suomalaisten omaisuus. Niinpä täällä on jo muutamaan kertaan todettu lausahdus, että voitot ollaan yksityistämässä ja riskit sosialisoimassa. Omasta mielestäni tässä on sekä Suomessa että Yhdysvalloissa menossa omaisuuden uusjako, jossa valitettavasti hyvin harvoin veronmaksajat ovat voittavana osapuolena.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että käsiteltävänä olevassa asiassa hallitus haluaa luoda vakautta finanssikriisikysymykseen, ja tämä on aivan ymmärrettävä asia. Mutta täällä tänään käydyssä lähetekeskustelussa on tullut esille monia näkemyksiä, joiden toivoisin saavan valiokuntakäsittelyssä asianmukaisen huomion osakseen.

Kyllä jokaisella asiakkaalla, joka tuntemattomiin pankkeihin rahansa tallettaa, pitäisi olla terve kritiikki myös siitä, mihinkä raha sijoitetaan. Kyllä meillä suomalaisilla pitäisi olla viime laman jälkeisten kokemusten opettamana luottamusta erityisesti omiin, perinteisesti tuttuihin, koeteltuihin rahalaitoksiin, kun pankkiasioita hoidamme. Täällä esitetyt näkökohdat, mitä täällä on tuotu suomalaisten veronmaksajien rahojen suojasta, toivon mukaan otetaan valiokuntakäsittelyssä huomioon. Samoin Ratan toiminnoissa valvotaan pankkitoimintaa niin, että siellä voisi olla sellainen politiikka, että tallettajat, piensäästäjät, voisivat luottaa todella siihen, että pankkitoiminta on Suomessa rehellistä ja luotettavaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Paatero puuttui oleellisiin kysymyksiin, ja ihmettelin itsekin tätä kiirettä, mikä tässä on olemassa, koska meillähän on vakuutettu koko ajan, että Suomessa ei ole mitään hätää. Meillä on vakavaraiset pankit, meillä vakuutusyhtiöissä on vakavaraisuutta vaikka miten paljon, ja me teemme näitä juttuja sen takia, kun tuolla unionissa on päätetty, että pitää jotain tämmöistä tehdä. Kaupthing-pankin osalta minä ymmärrän sen, että jos se olisi, mutta kun tässä samassa paketissa 50 miljardia noin vaan heitetään tänne, mikä tuli äsken tuossa ed. Paateron puheessa esille, niin sitten tuodaan vielä täydentäviä osia tässä ministerin jollakin tekstiviestillä, niin onhan tämä nyt aika merkillistä peliä.

Kyllä tässä nyt tehdään hätiköityjä päätöksiä, ja kyllä minusta eduskunnan pitää nyt ottaa tämä sillä tavalla perusteelliseen käsittelyyn ja kuunnella ihan riittävästi asiantuntijoita ja katsoa, mikä tässä on järkevää, ja ennen kaikkea ottaa huomioon se vastikkeettomuus, elikkä katsoa, miten turvataan sekin asia, jotta valtio saa omansa pois sieltä. Elikkä vaikka se kuinka on ulkolaisten omistuksessa, niin kyllä meidän pitää turvata veronmaksajien varat siinä ja katsoa, onko mahdollista, niin kuin edellisessä puheenvuorossa tuli esille tuolla, että nämä varat voisi jopa siirtyä, koska ilmeisesti nämä maarajat eivät nykypäivänä enää säätele näitä, niin sitten pitää keksiä joku muu keino, millä tavalla nämä rahat on turvattu sitten suomalaisten ihmisten hyväksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut siitä, että ed. Esa Lahtela harvinaisen tarkkaan tietää, miksi tämä niin sanottu kiire on. Vain sen takia, että kansainvälisen luottamuksen aikaan saamiseksi joudutaan tekemään näin kuin tehdään. Tämä kotimaan tilanne on sitten toinen juttu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa.

Ensiksi ed. Sirpa Paateron hyvään puheenvuoroon viitaten, kun hän viittasi tähän kännykköihimme tulleeseen STT:n uutiseen, minkä ministeri antoi siitä, että jos nämä tukitoimet toteutuvat, niin silloin pankinjohtajien palkkiot jäädytetään ja puututaan optiomenettelyyn ja muuhun tuon kaltaiseen. Mehän keskustelimme paljon siitä tässä pari tuntia sitten täällä, ja ministeri vastaili näihin kysymyksiin, mitä hänelle esitettiin, miksi se ei lue näillä hallituksen esityksen riveillä, niin pääministeri vastasi, että ministerin esittelypuheenvuorohan piti tämän sisällään. Näin ollen on kyllä aivan kyseenalaista, että jätetään oleelliset asiat ikään kuin asetustasolle tai joskus muulloin, myöhemmin todettavaksi, eikä niin, että ne ovat tässä paperissa. Tämä kiire, joka on olemassa, olisi kuitenkin nuokin lisäykset mahdollistanut tähän hallituksen esitykseen liittää.

Toinen asia, joka liittyy tähän Kaupthing-pankkiin, on se, joka kävi täällä ilmi jo puheenvuoroissa, että Islannin valtio takaisi, ettei tämä pankki menisi konkurssiin. 300 000 asukkaan Islannissa olevat pankit ja muut spekulaatiota harrastavat ovat niin paljon sisään lainanneet miljardeja, ettei Islannin kansantalous kyllä pysty kaikkea näitä pankkeja takaamaan ja tätä velkataakkaa kantamaan. Tässä, voi sanoa, että 300 000 asukkaan Islannista oli tulossa Euroopan omistaja, mutta ei onnistunut.