3) Hallituksen esitys suomalaisille pankeil-le myönnettävistä väliaikaisista
valtionta- kauksista
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla
yli vuoden jatkunut turbulenssi äityi muutama viikko sitten
todellisen finanssikriisin mittoihin, ja jo vuosi sitten nähtiin,
ettei epävarmuus poistu markkinoilta nopeasti, mutta tarvittavien
toimenpiteiden määrä ja laajuus ovat
ehkä kaikille kuitenkin olleet sitten loppujen lopuksi
yllätys. Markkinoille eivät riittäneet
USA:n niin sanottu roskapankkipäätös
eivätkä EU:n valtiovarainministereiden kokouksen
jälkeen tehdyt toimet talletussuojan korottamiseksi ja
vakauden lisäämiseksi. Edes USA:n ja Euroopan
keskuspankkien historiallinen yhteistuumin tehty koronlasku ja likviditeetin
lisäys eivät tehonneet.
Mutta sitten Eurooppa-neuvoston kokouksessa 15.10.2008 vahvistettiin
euromaiden päämiesten kokouksen 12.10.2008 julistuksessa
sovituista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on rahoitusmarkkinoiden
vakauden palauttaminen. Päätösten ydin
on siinä, että kaikki maat ovat nyt samassa asemassa
ja sitoutuvat yhteisiin päätöksiin. Toinen
vähintään yhtä tärkeä signaali
on, että julkinen valta on näissä talkoissa
mukana ja valtiot huolehtivat oman maansa pankkijärjestelmästä.
Toimenpiteitä ovat pankkien varainhankinnan tukeminen valtiontakausten
avulla, toimintakykyisten ja vakavaraisten pankkien pääomapohjan
vahvistaminen luotonantokyvyn ylläpitämiseksi
ja kolmanneksi kriisipankkien hoito siten, että sijoittajien
ja tallettajien saamiset turvataan. Näiden USA:n ja Euroopan
poikkeuksellisten laajojen rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseen tähtäävien
toimien myötä markkinoilla on alkanut näkyä rauhoittumisen
merkkejä, mikä on hyvä signaali. Tämä tuo
poliittisille päättäjille lohduttavan
viestin siitä, että talouden maailmassa politiikalla
on edelleen väliä.
Suomen kannalta keskeistä on se, että suomalaispankkien
kilpailuasetelma säilyy neutraalina. Vaikka pankkiemme
likviditeettiasema on edelleen hyvä ja niiden vakavaraisuus
vahva, ei kiristyneessä taloustilanteessa ole syytä asettautua
ehdoin tahdoin naapureita huonompaan asemaan. Todellakin, suomalaiset
pankit eivät ole joutuneet tekemään avauskirjauksia
arvopapereista kuten monissa muissa Euroopan maissa, ja tämän
vuoksi meillä ei tällä hetkellä ole
välitöntä tarvetta käyttää näitä yhdessä päätettyjä järeitä keinoja,
vaan meillä on ollut aikaa ja on myös edelleen
aikaa valmistella nämä esitykset kunnolla.
Tänään meillä on siis käsittelyssä valtionta-kauksia
koskeva hallituksen esitys. Kaksi muuta tähän
pankkipakettiin liittyvää esitystä valmistellaan
myös mahdollisimman pian toisiaan täydentävästi,
eli muutaman viikon kuluessa nekin tuodaan tänne eduskuntaan
koskien siis pankkien pääomittamista ja Valtion
vakuusrahastosta annetun lain uudistamista.
Hallitus on siis tänään antanut eduskunnalle tämän
esityksen suomalaisille pankeille myönnettävistä väliaikaisesta
valtiontakauksista, ja takauksia voitaisiin myöntää hakemuksesta
pankkien liikkeeseen laskemille sijoitustodistuksille ja joukkovelkakirjalainoille.
Takaukset olisivat määrällisesti sidotut
sijoitustodistusten määrään 17.10.2008
ja niiden erääntymiseen takauksen antoaikana sekä joukkovelkakirjalainojen
erääntymiseen. Järjestely olisi voimassa
vuoden 2009 loppuun asti, mutta se voitaisiin keskeyttää valtioneuvoston
päätöksellä ensi vuoden huhtikuun lopussa.
Eduskunnalta on nyt siis pyydetty enintään
50 miljardin euron takausvaltuuksia, mutta tiedämme jo
nyt pankeilta saamamme tiedon mukaan, että välitöntä tarvetta
edes näiden takausten käyttämiseen millään
pankilla ei ole, joten käytännössä takausten
määrä tulee todellakin jäämään tätä pienemmäksi,
mutta on kuitenkin etukäteen mahdotonta arvioida sitä,
missä määrin pankit tulevat tätä varainhankinnassaan
käyttämään.
Tällä hetkellä markkinoiden toiminnan
ollessa vahvasti häiriintynyt nämä arvioidut
takausmaksut, jotka tullaan myöhemmin asetuksella tarkemmin
määrittelemään, ovat pankeille
edullisia, mutta rahoitusmarkkinoiden normalisoituessa tilanne voi
muuttua nopeastikin. Alustavasti on ajateltu siten, että alle
12 kuukauden mittaisessa takauksessa vuositason takausmaksu vaihtelee
0,4:n ja 0,6 prosentin välillä ja takausmaksu
nousee, mitä suuremman osan pankkikohtaista takauslimiitistä pankki
käyttää. Yli vuoden mutta alle 5 vuoden
mittaisessa takauksessa puolestaan takausmaksuksi on suunniteltu
0,7—0,75:tä prosenttia eikä maksu ole
riippuvainen takauksen kestosta. Koska tavallisesti riskittömän ja
pankkiriskillisen velkakirjan hinnan ero kasvaa maturiteetin mukaan,
tasainen maksu voisi antaa pankeille insentiivin käyttää joukkovelkakirjojen
takauksessa mahdollisimman pitkää maturiteettia.
Takauksen kestoon vaikuttaa kuitenkin tässäkin
tapauksessa se, millainen riskittömän ja pankkiriskillisen
velan erotuksen pankit arvioivat olevan tulevaisuudessa, sekä takauksen
muut ehdot. Valtioneuvostolla olisi myös oikeus muuttaa
tarvittaessa takauksen ehtoja. Jos valtio joutuisi maksamaan takauksensa
perusteella, sillä olisi regressio-oikeus pankin tai sen omistusyhteisön
koko omaisuuteen. Myös johdon palkkaus- ja palkitsemisjärjestelyihin
tullaan asettamaan ehtoja.
Arvoisa puhemies! Tämä toinen käsittelyssä oleva
esitys koskee Kaupthing-pankin Suomen sivukonttorin talletuksia,
joiden ulosmaksamiseen on löytynyt markkinaehtoinen ratkaisu
sillä ehdolla, että eduskunta hyväksyy
valtiontakuun mahdollisia takaisinsaanti- tai muita niihin verrattavia
vaateita vastaan. Eli todellakin tämä yksityisen
sektorin markkinaehtoinen ratkaisu tarkoittaa sitä, että perustetaan
erillisyhtiö, joka ottaa taloudellisen vastuun Kaupthingin
Suomessa olevan talletuskannan maksamisesta tallettajille, ja tätä vastaan
erillisyhtiöille luovutetaan panttina tai kaupalla Kaupthingin
lainasaamisia ja muita varoja, ja tätä erillisyhtiötä rahoittavat
kolme liikepankkia: Nordea Pankki Suomi, OP-Pohjola-ryhmä ja
Sampo Pankki Oyj, jotta yhtiö pystyisi suoriutumaan talletusten
takaisinmaksun järjestämisestä. Kysymyksessä on
siten ratkaisu, jossa kaupallisen riskin ja luottoriskin kantavat
nämä kolme edellä mainittua pankkia,
mutta tämän ratkaisun edellytys käytännössä on
se, että Suomen valtio myöntää tähän
järjestelyyn osallistuville suomalaisille tahoille takuun
oikeudellisia riskejä vastaan, eli ratkaisu ei muuta siten
Suomen voimassa olevia talletussuojaperiaatteita. Tehtävä järjestely
on Islannin viranomaisten hyväksymä, ja ne katsovat
sen olevan täysin Islannin lainsäädännön
mukainen.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Villi kapitalismi on nyt tullut tiensä päähän,
ja uuden alun pitää olla erilainen, eli säätelyn
pitää ruveta toimimaan. Suomessakin näyttää siltä,
että nyt pankkeja varaudutaan auttamaan. 1990-luvulla oli
sama tilanne. Silloinen porvarihallitus, Ahon ja Viinasen hallitus,
ei suostunut siihen, että kun pankeille annettiin rahaa,
niin valtio ottaa sitten vastikkeeksi osakkeita haltuunsa, jotta
pääsee todella määräämään,
mitä tehdään. Minä toivon, että tämä porvarihallitus
on nyt toisenlainen.
Eli meidän ehtomme näille pankkitukijärjestelmille
on se, että kun valtio antaa rahaa, niin pankeilta osakkeita
tai osuuksia valtiolle. Se on se meidän ehtomme.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä 50 miljardin euron
tapauksessa etsitään luottamusta pankkien kesken. Tuntuu
olevan aika suuri se epäluottamus, koska näin
isoja summia tarvitaan. Silloin 1990-luvulla parhaimmillaan oltiin
vain 100 miljardissa markassa kaikkine takauksineen.
Mutta tästä Kaupthingista, joka tässä on
esillä, ottaisin nyt varmuuden vuoksi ministerin vastauksen
siitä, että me pysymme nyt tässä erityistapauksessa.
Siinäkin erityistapauksessa on sitten se, mikä on
Suomen kansalaisten ja yritysten yhdenvertaisuus sen suhteen, mihin
pankkiin he ovat sattuneet tallettamaan, koska nyt tässä pankissa
korkoineen, ylikorkoineenkin, saadaan tämä valtiontakaus.
Nyt on käynyt ilmi, että pankeille tästä ei
sinänsä muodostu riskiä, mutta takaus
kuitenkin annetaan. Miksi?
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitos arvoisalle ministerille hyvin perustellusta
esityksestä. Nyt tietysti tämä Kaupthing-pankin
tapaus asettaa sen suuren kysymyksen, miten jatkossa hoidetaan eurooppalaista
ja kenties jopa maailmanlaajuista valvontaa näiden asioiden
osalta. Eli näyttää siltä, että silloin,
kun tulee tiukat ajat, tietyissä valtioissa toimivat pankit
ja valtiotkin toimivat tietysti omilla ehdoillansa, joten olisin
kysynyt ministeriltä tämän EU-tasoisen
valvonnan tilanteesta ja miten se on menossa eteenpäin
tämän kokemuksen seurauksena.
Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen tästä yrittänyt
varoittaa nyt reilumman puolitoista vuotta jo, että tämä on
tulossa vastaan, ja kansalaisten rahoja ei saa tähän
käyttää. Te olette nyt vaatimassa täällä valtioneuvostolle
oikeuksia oman harkintansa mukaan 50 miljardin verran. Kun olen nyt
nähnyt tässä teidän talousarvioitanne
puolentoista vuoden ajalla ja ne ovat menneet pieleen koko ajan,
niin en ole valmis kyllä myöntämään tällaisia
valtuuksia teille.
Suomessa kupla on puhkeamassa hieman myöhemmin kuin
muualla, jolloinka kiinteistövarallisuus, asuntovarallisuus
on vielä taseessa yliarvostettuna, ja seuraukset niiden
romahtamisesta tulevat olemaan myöskin meidän
pankeillemme erittäin rankat. Te haette nyt valtuuksia erittäin
suurelle rahamäärälle ja ette ole kuitenkaan
kertomassa täällä, mitä vuoden
päästä maailmantaloudessa on näköpiirissä.
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen kiitollinen ed. Uusipaavalniemelle
näistä suorista sanoista. Tässä sitä nyt
ollaan puhtaan paidan kanssa. Taas ollaan pelastamassa pankkeja.
Kuka pelastaisi ihmiset, kuka pelastaisi ne velalliset? Kun sen
pystytte takaamaan ja kerrotte sen, ettei toistu se, mikä tapahtui
1990-luvulla, että ne ihmiset jätettiin jalkoihin.
Sitten tähän EU:hun, pakkohan se tässä on
sanoa. EU:n perusperiaatteet: pääomien, tavaroiden,
ihmisten ja työvoiman vapaa liikkuvuus. No, onko tämän
EU:n autuus pääomien vapaine liikkuvuuksineen
sitten enää voimassa, kun tätä pääoman
liikettä ruvetaan säätelemään?
Pääoman liikettä pitää säädellä.
Sitä mieltä perussuomalaiset ovat olleet aina.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on vain lyhyt kysymys ikään
kuin täydentämään sitä,
mitä arvoisa ministeri esittelyssä äsken
totesi. Kysymys kuuluu: Suomellahan on kassavarannossa ja muuten
aika paljon likvidiä valuuttaa. Onko sille tullut nyt kysyntää tässä tilanteessa,
jossa miljardit siirtyvät takauksina ja tukina jnp. pankeille
ja valtiosta toiseen?
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kansainväliset luottomarkkinat ovat
herkässä tilanteessa, ja nyt ensimmäiset
kommentit näyttävän osoittavan, että tällainenkin
hallituksen epätodennäköiseksi toteama
valtiontakausten käyttötilanne on jo vaikuttanut
Suomen valtion reittauksiin, riskiluokituksiin, ja sen rahan hintaan,
millä Suomi saa rahaa kansainvälisiltä markkinoilta.
Siellä ehkä ei pystytä erottamaan valtionvelkaa
ja valtionta- kausta riittävästi toisistaan, ja
onhan sananlaskunkin mukaan takaaja sitten samassa asemassa kuin
velallinen viime kädessä.
Tosiaan, tänään tuli ensimmäisiä tietoja,
että Suomen lainansaanti olisi vaikeutumassa, valtion lainansaanti,
ja ainakin sen hinta olisi kohoamassa. Pyydän hallitusta
kommentoimaan tätä. Ja oliko tämä kuinka
tarkkaan harkittu, näin iso summa, jos sen käyttötarve
on kovinkin epätodennäköinen, niin kuin
hallitus on väittänyt?
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kysehän tässä on
tallettajien pelastamisesta, tavallisten suomalaisten pelastamisesta,
että heille ei koidu mitään riskiä.
Kuitenkin, jos me katsomme tämän ongelman perussyytä,
niin se on se, että riskit on arvioitu markkinataloudessa
väärin, ja nyt ne riskit toteutuvat, ja ne toteutuvat
suurempina kuin kukaan on onnistunut arvioimaankaan. (Ed. Tennilä:
Kuka maksaa?) Tässäkin tapauksessa täytyy
sanoa, että on annettu sijoitusmahdollisuus poikkeuksellisen korkealla
korolla, ja jokaisen olisi pitänyt ymmärtää,
että siihen sijoitukseen sisältyy riski.
Nyt tietysti peruskysymys on se, halutaanko näin, että kaikessa
taloustoiminnassa, sijoitustoiminnassa riskit poistetaan kokonaisuudessaan, mikä taatusti
aiheuttaa moral hazard -ongelman, ja kantaako valtio jatkossakin
nämä riskit vai halutaanko, että sijoittajalla
on jatkossakin jonkinlainen riski.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä puhutaan juridisesta
takuusta, ja sitä se tietysti varmaan käytännössä tulee
olemaankin, eli kaupallinen riski ja luottoriski on näillä pankeilla.
Mutta kysymys herää kuitenkin siitä,
että jos valtio antaa tämän takuun, niin
se takaa myös välillisesti sen, että nämä Kaupthing
Bankiin rahojansa tallettaneet saavat rajattoman talletussuojan
näille. Kohdellaanko jatkossa sitten, jos vastaavia tapauksia
tulee, myös samalla tavalla siitä huolimatta,
että nyt ollaan nostamassa 50 000:een talletussuojaa?
Jos ei näin menetellä, niin on vähän
kysymys siitä, kohdellaanko asiakkaita samanarvoisesti,
jos taas näin menetellään, se pitäisi
nyt kertoa auki, eli tämähän antaa valtion
takuun jopa ylisuurilla koroilla otetuille riskeille.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeata,
mutta jos verrataan 1990-luvun lamaan, jonka yrittäjänä itse
kävin läpi, niin kyllä nyt ollaan aika
tavalla erilaisessa tilanteessa. Minusta on erinomaista se, että hallitus
on hyvissä ajoin tarttunut tähän tilanteeseen, ja
minusta ratkaisut ja toimenpiteet ovat hyvin kannatettavia. Tässä on
kysytty, kuka tämän maksaa. Tosiasiassahan me
emme tiedä vielä tarkkaan, kuka sen maksaa, mutta
lähtökohta on, että kansalaisten ei ainakaan
tarvitse maksaa. Tässä on kuitenkin aika hyvät
takuujärjestelmät olemassa, ja tähän
me voimme varmasti luottaa. Kysyisin sitä, minkälainen
arvio teillä on, missä tilanteessa Suomi olisi,
jos emme olisi euromaa. Tässä tilanteessa, jos
meillä olisi pienen maan heikohko valuutta, olisiko tilanne
huonompi kuin tällä hetkellä. (Ed. Zyskowicz:
Teidän puolueennehan vastusti EU:hun liittymistä!)
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tässä hallituksen esityksessä väliaikaisista
valtiontakauksista ei ole mitään ehtoja sille,
minkälaisia palkkoja tai optioita tai kannustinjärjestelmiä pankkien
johdolle voidaan antaa. Kysynkin, miksi ei ole, mistä tällainen
kainostelu. Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi osoittaa, että nimenomaan
valvonnan puute ja nämä virheelliset kannustinjärjestelmät
ovat johtaneet ei vain rahalaitoksen, vaan koko rahoitusjärjestelmän
kriisiin. Näillä ratkaisuilla yritetään nyt
rauhoitella rahoitusmarkkinoita. Missä viipyvät
ne muutokset valtion talousarvioesitykseen, joissa otetaan vakavasti
uhka siitä, että myös Suomessa voidaan
ajautua taantumaan, peräti miinusmerkkiseen kasvuun, ja
silloin se on iso uhka työllisyydelle. Missä ovat
ne esitykset, joissa tämä työttömyyden
uhka torjutaan vakavasti ja välittömästi,
viivyttelemättä? Milloin tämä esitys
on tulossa?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Suomi on toteuttamassa nyt ne finanssikriisin
hallitsemiseksi tarvittavat toimet, joista Euroopan unionin puitteissa
on sovittu. Näiden toimien teho aika paljon riippuukin
siitä, että ne saadaan toteutettua kaikissa jäsenmaissa,
niin että pankeilla on ne instrumentit käytössään,
niistä tiedetään etukäteen.
Sen tähden Suomikin luo lainsäädännöllisen
valmiuden nyt jo etukäteen, vaikka pankkisektori ei ole itse
näitä tällä hetkellä tarvitsemassa.
Yleisperiaate on se, että jos varsinaista tukea joudutaan
antamaan, se tulee olemaan aina vastikkeellista. Ei ehkä kannata
puhua omistusosuudesta, koska meillä on olemassa pankkeja,
joissa ei ole tässä mielessä osakkeita.
Meillä on keskinäisiä yhtiöitä ja
muita. Mutta periaate on se, että tämä tulee olemaan
vastikkeellista, tämä ei ole ilmaista. Silloin,
kun veronmaksaja menee sinne auttamaan, se on vastikkeellista. Tästä olemme
samaa mieltä.
Ed. Skinnari totesi, että tässä Kaupthing-ratkaisussa
pankeille ei muodostu riskiä. Kyllä muodostuu.
Ne kantavat koko kaupallisen riskin, kun ne lainoittavat Kaupthingia
siten, että Kaupthing voi maksaa tallettajille rahat, ja
ne saavat vastineeksi Kaupthingin varat. Sen, että varat
riittävät näihin talletuksiin annettuun
velkaan, sen riskin pankit ottavat täysin harteilleen. Se
ei kaadu tässä veronmaksajien päälle.
Sitten se suuri kysymys, jonka ed. Uusipaavalniemi sanoi, mitä vuoden
päästä maailmantaloudessa on näkyvissä.
Ei hallitus pysty tähän vastaamaan. Sitä ei
kukaan tiedä. Mutta se tiedetään, että jos
näitä toimenpiteitä ei Euroopassa tehtäisi,
jos luotonannon annettaisiin hiipua ja hiipua, koko ajan pankkien
välisen rahoituksen hinta vain epäluottamuksen
takia kasvaisi, voidaan olla varmoja siitä, että siitä seuraisi
paljon suurempi talouden lasku kuin näillä ennalta
ehkäisevillä toimilla, joilla pyritään
luotonanto pitämään voimassa. Tämä on
tarkoitettu siksi, että yritykset ja kotitaloudet voisivat
luottoja saada.
Palkkiojärjestelmiin puututaan, niin kuin ministeri
Kiviniemi esittelypuheenvuorossaan totesi. Siihen tullaan puuttumaan.
Se on esittelypuheenvuorossa kerrottu. (Puhemies: No niin, tämä on
aika pitkä vastaus!) Se on tänään
kerrottu myös julkisuudelle.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Näin todellakin on. Olemme hallituksessa
päättäneet, että kaikkiin näihin
instrumentteihin, koskee siis nimenomaan näitä takuita
ja myöskin tätä pääomasijoitusinstrumenttia,
tullaan liittämään johtajien palkitsemisjärjestelmiä koskevia
ehtoja. Tämä on ihan yksiselitteinen hallituksen
kanta. Mutta asetuksella määrätään
myöskin tämän takuun tarkempia ehtoja.
Nämäkin asiat on syytä siinä sitten
tarkemmin määritellä.
Kyse todellakin on tästä yleisestä varautumisesta
ja osallistumisesta euromaiden ja EU:n laajuiseen yhteiseen rahoitusmarkkinoiden
vakauttamiseen, eikä tämä ole mitään
vastikkeetonta rahaa, vaan tällä rahalla on todellakin
hinta. Tästä näkökulmasta juuri
veronmaksajien etu näissä instrumenteissa pyritään
myös ottamaan mahdollisimman parhaalla tavalla huomioon.
Sitten Kaupthingiin. Tässä todellakin on niin, että pankeilla
on tämä luotto- ja kaupallinen riski. Ja jos tästä järjestelystä jotain
voittoa niille tulisi, niin se ei tule näille pankeille,
vaan se siirtyy sitten tänne Kaupthingin emoyhtiölle.
Siinä mielessä pankeilla sitä riskiä on,
ja tämä valtiontakuu koskee juridista takuuta,
johon sitten toisaalta olemme Islannin viranomaisilta saaneet takeet siitä,
että riski näiden toteutumiseen on äärimmäisen
pieni.
Täällä kysyttiin myös sitten
valvonnan ...
Puhemies:
Tämä on aika pitkä vastaus jälleen. Voidaan
käydä nopeampaakin keskustelua, jol-loinka
vastauspuheenvuoroja voi pyytää useampia.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Arvoisa puhemies! Kolme kohtaa: Ensinnäkin se, mitä me
nyt esitämme ja mitä tulevina viikkoina tulemme
esittämään, tämä on
varautumista ja valmistautumista tilanteeseen, josta ei tiedetä,
tarvitseeko sitä käyttää. Mutta
jos me emme varautuisi ja valmistautuisi nyt, niin todennäköisesti
eduskunta syyttäisi, että valtio ei ole varautunut,
kun tässä jo muutama viikko on syytetty, että me
emme ole touhunneet riittävästi. Nyt käymme
touhuamaan, valmistelemme semmoisia instrumentteja, jotka mahdollisesti
voidaan tarvita.
Toinen kysymys, ihan vaan selvyyden vuoksi, kun ed. Soini esimerkiksi
syytti pankkien tukemisesta. Mitä nämä instrumentit
tarkoittavat? Ne tarkoittavat sitä, että asuntovelallisten
ihmisten velkoja ei sanota irti elikkä pankki ei pahimmassa
tapauksessa, jossa ei nyt siis olla, lähetä kuponkia
kotiin ja sano, että maksakaa asuntovelkanne saman tien
takaisin, eikä talletuksia menetettäisi. Eli pankkien
tukeminen tarkoittaa suoraan kotien, ihmisten, talouden ylläpitämistä.
Ei pankkia tueta sen takia, että on kivaa tukea pankkeja,
vaan sen takia, että talousjärjestelmä säilyisi
ja ihmisten asuntolainat saisivat olla siellä pankissa
myös jatkossa.
Kolmas kysymys tästä Kaupthingista: Tämä oli
yksityissektorin ratkaisu. Meidän naapurimaamme ovat tehneet
toisenlaisen ratkaisun, ovat lainoittaneet Islantia, eli veronmaksajien
rahoja on pistetty Islantiin, jotta sieltä voidaan maksaa
sitten tallettajille takaisin. Meillä oli yksityisen sektorin
ratkaisu, joka oli veronmaksajille huomattavasti edullisempi ja
toivon mukaan on sitä näitten juridisten riskienkin
jälkeen.
Ihan viimeisenä sanon vaan sen, että Financial
Timesissä oli ankka, uutisankka, joka on nyt onneksi korjattu.
Tämä pankkitukipaketti ole vaikuttanut meidän
luotonsaantimme ehtoihin. Maailmanlaajuisesti luotonsaannin ehdot
kyllä varmasti tiukkenevat, mutta Suomen kohdalla tätä ongelmaa
erityisesti ei ole.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä Kaupthingista. Kyllähän
tämänpäiväisessä asiantuntijakuulemisessa kävi
ilmi se, että siinä ei pankeilla kovin suurta riskiä ole,
jos lainkaan. Mutta tässä on näitä takaisinsaantikanteita
ja muita, jotka tuovat sen tilanteen, että tässä nyt
vähän niin kuin varmuuden vuoksi otetaan tätä valtiontakausta.
Mutta ongelmahan on siinä, että tätä ei
käytetä sitten valmiina piikkinä siihen,
jos joillakin muilla paljon isommissa asioissa tulee vastaavanlainen
tilanne ja sanotaan, että kun siinäkin oli valtiontakaus,
niin mekin vaadimme valtiontakauksen. Yrittäjät
ja asiakkaat vaativat silloin, että meidänkin
pitää saada korkoineen kaikki takaisin, mitä olemme
sijoittaneet. Tämä on asia, jonka takia tämä on
siirtynyt myös perustuslakivaliokunnan pikaisesti käsiteltäväksi,
onko tässä yhdenvertaisuuden ongelma, ellei nyt,
niin tulevaisuuden kannalta. Tämä on minusta nyt
se iso asia, joka meidän pitäisi kyllä yhteisesti
täällä pystyä päättämään.
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nähdään
nyt tulos siitä, kun on annettu markkinoiden vapaasti jyllätä eikä niitä ole
millään lailla haluttu rajoittaa. Entistä suurempi
ahneus johtaa siihen, että otetaan suuria riskejä,
että saadaan entistä suurempia voittoja. Nyt meiltä kansanedustajilta
tämmöisellä suurin piirtein pikkuisen
reilulla A4:lla pyydetään 50 miljardin euron vekselin
takauksen allekirjoittamista. 50 miljardia euroa, se on enemmän
kuin vuoden budjetti. Vähintä, mitä voidaan
vaatia, on se, että palkkiojärjestelmiin puututaan,
ja se, että näille saadaan täysi vakuus, että saadaan
osakkeet siinä tapauksessa. Mutta ei tässä paperissa
ole mitään siitä. Meille kansanedustajille
sanotaan, että meidän pitäisi hyväksyä 50
miljardia euroa, yli vuoden budjetti, tällä paperilla.
Vähintä, mitä pitäisi olla,
on se, että tässä pitäisi selvästi
lukea se, että pankkien osakkeet tulevat silloin veronmaksajille,
muuten tässä käy niin kuin 1990-luvulla:
pienyrittäjät ja asuntolainalliset maksoivat,
bisnesmiehet pääsivät helpolla. (Puhemies:
Minuutti on kulunut!) Bisnes saa voitot, kansa maksaa laskut.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä kansalaiset ovat huolissaan,
ja sen takia olisi ollut perusteltua se, että tämän
lakiesityksen käsittelyn yhteydessä hallitus olisi
kuvannut tämän laajemman talouspoliittisen kontekstin,
yhteyden, johon tämä istutetaan, jotta sitten
ymmärrys myös hallituspuolueitten, niin kuin ed.
Uusipaavalniemen, puolesta olisi kasvanut tämän
asian ymmärtämiselle.
SDP:n puheenjohtaja Urpilainen esitti joku aika sitten yhteistyötarjousta
hallituksen ja opposition välillä, ja hallitus
torjui sen. Minusta se oli erikoista, koska onko koskaan kriisitietoisuus
liian syvää ainakaan opposition tasolla? Nyt me olemme
halunneet kyllä kertoa, että me olemme huolestuneita
tästä tilanteesta.
Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin ed. Soinin
puheenvuoron takia. Hän on nyt kyllä harvinaisen
väärässä tässä EU-kritiikissä,
koska Euroopan unioni on nyt se, joka on ollut aktiivinen toimija.
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) Euroopan unioni on kapitalismin
kesyttäjä, jota varmasti ed. Soinikin haluaa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tästä Kaupthingin
asiasta: On kohtuullista, että tällä tavoin
Kaupthingin tallettajia autetaan, koska suurin osa heistä on aivan
tavallisia piensäästäjiä. Mutta
haluan nyt kuitenkin sanoa, että onhan se kummallista,
että nyt kiirehditään oikein erityisesti
heidän avukseen, niiden ihmisten, jotka ovat kuitenkin
muutaman prosenttiyksikön kymmenyksen takia nostaneet rahansa
tavallisista suomalaisista turvallisista pankeista ja sijoittaneet
ne Kaupthingin tileille. Aivan noin, sanoisiko, pedagogisista syistä olisi
kyllä nyt tärkeätä korostaa,
että jos on parempi tuotto, niin on myös suurempi
riski. Tämän olisivat tietysti ne Wall Streetin
pörssiaivotkin voineet sisäistää,
ettei tähän tilanteeseen oltaisi tultu. Kannatan
näiden piensäästäjien auttamista
mutta haluan korostaa, että he ovat itse tehneet väärän
ratkaisun, kun ovat olleet hakemassa sitä viimeistä tuottoa.
En ollenkaan hyväksy sitä kritiikkiä,
mitä eräskin näistä tallettajista televisiossa
suuntasi hallitukseen ja sanoi, että hallituksella ei ole
riittävästi ryhtiä, kun itse on mennyt
mokaamaan.
Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuherruskuukausi tai kuherrusvuosi on ohi,
sillä on kiitettävää, että Suomen iltapäivälehdet,
jopa se oikeistolaisempi, ovat todenneet valtiovarainministerin
tavallaan pätemättömyyden tai kykenemättömyyden
ainakin lausuntojen pohjalta hoitaa tätä asiaa
tavallaan ollenkaan. On se hyvä, että ainakin
toimittajat tuntuu muistavan edellisen laman ajan. Nimittäin
jos ei näitä osuuksia, osakkeita, takauksia — me
olemme huolissamme tietysti kaikki ihmisten säästöistä — vaadita
pankeilta, niin näyttää siltä,
että edellinen porvarihallitus opetti nykyiselle porvarihallitukselle
tavan vetää oikein ison jättipotin taas
isolle rahalle ja heidän rahoittajilleen ja taustavoimilleen.
Sehän tapahtui viime kerralla. Jos tehdään
tämmöinen vastuuton sopimus, aivan kuten ed. Arhinmäki
ja ed. Uusipaavalniemikin täällä jo kertoivat
ja monet, niin silloin me menemme aivan samaan ja te paljastatte, että kyse
olikin vain tämmöisestä rahastuksesta, jonka
tyhminkin yhteiskuntaoppia — niin kuin minä — opiskellut
ihminen tajuaa. Teidän on tuotava meille kunnon paperi,
niin kuin ed. Arhinmäki vaati.
Ja EU — tässä meillä on
(Puhemies: Minuutti on kulunut!) näyttänyt esimerkkiä jopa,
että siellä vaaditaan Saksassakin jotakin.
Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Vanha viisaushan sanoo, että "ottaa
taatakseen, ottaa maksaakseen". Olemme äärettömän
suuren riskin äärellä. Kun hallituksen
esityksessä vilahtelee tällaisia sanoja, että saattaa
jälkeenpäin tulla takaisinsaantikanteita — siellä on
epävarmuutta — voidaan kuitenkin myöntää ilman
turvaavaa vakuutta, voidaan myöntää takauksia,
eli maksimoidaan veronmaksajien riski, niin miksi esimerkiksi ei
vastavakuutta tässä Kaupthingin asiassa voida
vaatia? Jos se nyt on niin varma asia, niin kyllä ne antavat
riemumielin varmaan vastavakuudet. Täytyykö sen
olla näin äärettömän
vastikkeetonta? Tämä 50 miljardia on toinen asia.
Kaupthingin kohdalla se on kirjattu vähän toisin.
Kysyisin näin kunnallisvaalien alla myöskin, onko
joitain luurankoja kaapissa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kertokaa
nyt kaikki, älkää salatko!
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tämä valtion monopolistinen liituraitasosialismi,
jossa siis voitot yksityistetään mutta riskit
sosialisoidaan, leviää nyt näköjään
Suomeenkin. Kerrankin voi olla samaa mieltä edustajien
Zyskowicz ja Sasi kanssa siitä, että ahneudesta
pitäisi ainakin riski kantaa. Aikooko hallitus ryhtyä joihinkin
toimenpiteisiin, joilla nyt, kun annamme tämän
takuun ja otamme tämän kaiken vastattavaksemme,
edes tulevaisuudessa huolehdittaisiin siitä, ettei ahneus pääsisi
tällä tavalla kukkimaan?
Arvoisa pääministeri, kyllä minä pikkuisen
ihmettelen äskeisen talousvaliokunnan kuulemisenkin jälkeen,
kun te sanotte, että tässä ei anneta
näille kolmelle pankille Kaupthingin asiassa ikään
kuin mitään. Minusta tämä lausuma,
joka on tämän esityksen viimeisenä, päättyy,
että Suomen valtio (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitoutuu
korvaamaan täysimääräisesti
näitten pankkien sivuliikkeen tallettajille aiheutetun
kaiken vahingon, joka niille (Puhemies: Minuutti on mennyt!) mahdollisesti
aiheutuu, kun aikoo näitä tallettajia auttaa.
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä menee vuorotellen kaksi
asiaa. Mutta tuohon haarukointiin, minkä suuruinen on järkevä,
en oikein saanut vastausta.
Tuo varmaan pitää paikkansa, mihin ministeri Katainen
viittasi, että tämä Financial Timesin
uutinen on ankka ainakin siltä osin, kuin siinä näyttää yhdistetyn
Espanja, Belgia ja Suomi samaan koriin ikään kuin
näiden valtioiden todennäköisten riskien
toteutuessa. Meillä varmaankin on parempi tilanne. Mutta
juuri se, että heitetään näin iso
miljardimäärä valtiontakauksen valtuuksiin, antaa
ehkä ulkoisille tarkkailijoille sen kuvan, että meillä on
piileviä, isojakin riskejä. Toisaalta sitten taas
odotetaan, että näillä isoilla summilla saataisiin
ikään kuin luottamus pankkijärjestelmän
toimintaan palautettua. Mutta siellä toisella puolella
on sitten se, että se herkästi nostaa juuri rahan
hintaa ja toiselta kulmaltaan luo ongelmia taas valtion rahoituksen
järjestämiseen kansainvälisiltä luottomarkkinoilta.
Mikä tämä hallituksen matematiikka tässä taustalla
on, että päädyttiin tällaiseen
näin valtavaan summaan kuin 50 miljardia euroa?
Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen perustelut ja toimenpiteet tässä tilanteessa
ovat mielestäni aivan oikeita ja toimenpiteiden laajuus
on myöskin mitoitettu oikein. Haluaisin muistuttaa siitä,
että kysymys on kriisistä, joka on lähtenyt
meidän rajojemme ulkopuolelta, ja siinä tarvitaan
myöskin lääkkeitä, jotka ovat
kansainvälisiä ja yhteismitallisia. Tässä mielessä toimintalinja
on varmaan yhdenmukaista.
Mutta sitten on joitakin yksityiskohtia, joissa ei välttämättä toimita
samalla tavoin. Näissä mahdollisissa pääomasijoituksissa,
joita pankkeihin tehdään, ja niistä vaadittavissa
vakuuksissa näyttää eurooppalainen linja
olevan se, että kuitenkin jonkunlaisia osakeomistuksia
tai omistusmuotoja haluttaisiin. Voitaisiinko tässä vielä harkita
sitä, että esimerkiksi vastineeksi tulisi osakeoptioita
tai vastaavia, jolloin päästäisiin mukaan
myöskin siihen aikanaan tulevaan osakekurssien nousuun,
joka pankeille myöskin joskus koittaa?
Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kyllä hallituksella on syytä eduskunnan
käsittelyn yhteydessä katsoa, löytyisikö vielä täsmennyksiä tähän
esitykseen. Tämä 50 miljardia on iso summa, ja
kuitenkin tämä on vain hallituksen suojanokitus
isossa kansainvälisessä pelissä eikä ole
mikään pysyvä ratkaisu.
Täällä viitattiin moral hazard -ongelmaan, moraalikatoon,
siis siihen, että porsaanreikiä on rahoitusjärjestelmä tulvillaan
kansainvälisessä kentässä ja
niitä käytetään hyväksi.
Isoin moraalikato on kuitenkin siinä, että uskotaan
rahaa myymällä ja ostamalla kyettävän
tekemään pitkän päälle,
loputtomiin, parempaa tiliä kuin reaalitalouden toiminnalla,
kunnon työllä, tuotannolla. Siinä on
se iso kysymys ja siitä kysymys hallitukselle: Miksi Suomi
ei ole ponnekkaammin tämän kansainvälisen
järjestelmän kehittämiseen puuttunut?
Pariisissa siitä puhuttiin mutta vain vielä ylimalkaisesti.
Britannian pääministeri on ollut asialla huomattavasti
pontevammin kuin muut, myöskin meidän hallituksemme
mukaan lukien.
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Suomi on ollut mukana Euroopan unionin puitteissa
ajamassa sitä, että näihin kansainvälisiin
sääntöihin lähdetään
hakemaan uutta järjestystä, ja unioni on USA:n
kanssa jo asiasta keskustellut. USA on ilmoittanut, että he
tulevat kutsumaan ensimmäisen kokouksen asiassa koolle.
Ed. Kaunisto puhui, että pitäisi mennä osakeomistuksiin.
Meillä on pankkeja, joista osa on keskinäisiä yhtiöitä,
joissa ei ole osakkeita. Meillä on pankkeja, jotka ovat
osuuskuntapohjaisia, joissa ei ole myöskään
osakeomistusta. Sen tähden tämä vastikkeellisuus
tullaan tietysti räätälöimään,
liikepankeilla ja keskinäisillä yhtiöillä on
erilainen. Mutta hallituksen linja on selvä, tulee olemaan
vastikkeellisuutta. Se voi olla sitä, että pääomasijoitus
tietyillä ehdoilla muuttuu sitten omistukseksi, tai niin,
että se otetaan sitten tulevista voitoista pois. Mutta
se on selvä, että se tulee olemaan vastikkeellista,
ja tämä on hallituksen yksiselitteinen linja.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Puhemies! 50 miljardia on rahasumma, joka vastaa noin vuoden
pankkien välistä lainamarkkinaa, ja siitä se
suuruusluokka tulee. Tämä 50 miljardia, jos sitä kauppaa
ei käydä pankkien välillä, myös
kertoo sen summan, joka puuttuu markkinoilta, jota asuntovelalliset
ja yritykset omiin ostoksiinsa tarvitsevat. Tämä on
minun mielestäni hyvä suuruusluokka. Kun aina
sanotaan, että valtio kompensoi kaikki markkinoilla olevat
puutteet, niin ei pysty kompensoimaan, joten me pyrimme takaamaan
tämän lainamarkkinan kulun ja toiminnan, jotta
normaali asuntoluototus, yritysten luototus toimisi.
Kaupallinen riski versus juridinen riski. Kolme suurinta pankkia
onneksi, Suomen onneksi, halusivat ottaa vastatakseen Kaupthingin
tallettajien aseman ja saavat sieltä tätä vastaan
varat. Se varojen arvostus on markkinaehtoisen riskin piirissä,
ja sitä meistä kukaan ei tiedä, millaisen
saa. Toivotaan tietysti, että he saavat ne varat siihen arvoon
kuin ajatellaankin. Juridinen riski riippuu siitä, niin
kuin ministeri Kiviniemi totesi, (Puhemies: Minuutti!) onko sitä esimerkiksi
konkurssilainsäädännöllisten
takaisinpyyntien kohdalla. Siinä on juridinen riski, valtio
takaa tämän. Mutta jos tätä ei
olisi tehty, meillä ei olisi ollut markkinaehtoista ratkaisua,
jolloin a) joko kaikki olisivat menettäneet rahansa tai
b) valtio olisi lainannut, niin kuin meidän naapurimaamme
ovat tehneet, rahaa Islannille.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä Kaupthingin tapaus
on varmaan hyvä esimerkki luottamuksen puutteesta tai — niin
kuin ed. Kalliomäki sanoo — moraalikadosta. Espoossahan
kävi niin, että kaupunki sijoitti minun tietojeni
mukaan kahdeksi viikoksi likvidejä kassavaroja Kaupthingiin. Kaupungin
kautta on täysin selvää, että kaikin
tavoin meille kerrottiin, että kaikki on kunnossa, vakavaraisuus
kohdallaan, toimintakelpoisuus ihan okei, kahta päivää ennen
kuin tämä kaksi viikkoa sitten laukesi, tapahtui
tämä, mikä tapahtui. Jossain pimitetään
joitain tietoja tai ei käytetä joitain mittareita.
Joku voi olla epäpätevä, niin kun sanotaan
täällä, mutta minä kyllä rohkenen väittää,
että syyt ovat syvemmällä. Kehotan, että hallitus
jossain vaiheessa voisi myöskin näitä tutkia
ja miettiä, koska luottamusaukkoja on liian paljon tässä systeemissä.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Tietenkin pitää tässä Kaupthing-asiassa
muistaa se, että kyse oli sivukonttorista ja se ei ole
Suomen Ratan valvonnan alainen vaan Islannin rahoitustarkastuksen
alainen. Siinä mielessä tässä nähdään
myös nämä valvonnan heikkoudet, joita
pitää ehdottomasti parantaa, ja hyvä,
että EU:ssa tähän asiaan on voimakkaasti
nyt paneuduttu. Me tarvitsemme myös maailmanlaajuisen valvonnan
lisäämisestä. Ei niinkään
voisi puhua ehkä enemmän valvontaa vaan parempaa
valvontaa, niin että todella tiedetään
myös se pankkien sivukonttorien tilanne. (Välihuutoja
vasemmalta) Todellakin tämä ratkaisu Kaupthingin
osalta ei olisi ollut mahdollista ilman näitä suomalaisia pankkeja.
Ed. Zyskowicz täällä sanoi, että pitää myös
sanoa ääneen se, että riskejä on.
Itse olen sen myös todennut, että riskejä silloin
on, kun enemmän tuottoa talletuksistaan saa. Mutta koko
tässä pankkitukiratkaisussa korostan sitä,
että eihän nytkään tätä pankkitakuuta,
jota koskeva esitys tuotiin eduskunnalle, mille tahansa pankille
anneta vaan se annetaan vain vakavaraisille pankeille ja sillä on
hinta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Sillä on hyvin lähellä sitä markkinaehtoista
hintaa oleva hinta, eli kyllä tässä myös
veronmaksaja on tämän likviditeetin lisäämisen kannalta
sitten myös saamapuolella.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tuntuu siltä, että nyt tässä avataan
todella pandoran lipasta. Olemme kuulleet, että Kaupthingin
ongelmaa hoidetaan Suomessa markkinaehtoisesti. Kuitenkin nyt aletaan
lähestyä itse asiaa, eli valtio ja veronmaksajat
takaavat Nordean, OP-Pohjolan ja Sampo Pankin toimet, mikäli
suomalaispankkien saamiin varallisuuseriin liittyy konkurssioikeudellisia
riskejä. Äsken kuulimme asiantuntijoilta, jotka
selvittivät, että Kaupthingin varallisuus riittää kyllä takaamaan
nämä talletukset, jolloin olisin kysynyt, minkä ihmeen
takia sitten valtion täytyy lähteä tähän
niin vahvasti takaamaan ja kuinka varma ministeri on siitä,
että nämä konkurssioikeudelliset riskit
eivät sitten realisoidu. Olisin kysynyt ministeriltä,
eikö tätä asiaa olisi voitu ratkaista
myös Talletussuojarahaston toimintaa kehittämällä ja
sitä kautta löydetty tämmöinen hyvä ratkaisu.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämmöinen villi kapitalismi
on niin kuin aisojen välistä karannut hevonen,
joka riehuu ja tekee vain tuhoja. Kyllä se pitää suitsiin
laittaa. Tässä tarvitaan varmasti sitä maailmanlaajuista,
globaalia, säätelyjärjestelmää,
eikä, ministeri Kiviniemi, se säätely
voi parata, jos ei sitä ole ollut ollenkaan. Te jo aloitte vastustaa
tämmöistä laajaa säätelyä,
ainakin sivulauseessa.
Mutta tässä tulee tämän
EU-päätöksen myötä sitten
jatkossa myöskin tämä suoran pankkituen mahdollisuus,
ja kyllä vasemmistoliitto on ehdottomasti sitä mieltä,
että silloin pitää tulla vastikkeeksi
osakkeita tai osuuksia pankeista. 1990-luvulla tähän
ette suostuneet silloisessa porvarihallituksessa. Nyt aika on tämä,
ja toivon mukaan se on nyt yhteinen näkemys, että vastikkeetta
ei enää rahaa jaeta.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaupthingin pedagogiseen puoleen: Siis Espoon
kaupungilla varmaan on ollut pieni hikka, mutta se on jo rauhoittunut täysin,
sillä he saavat, jos tämä menee läpi,
korkoineen kaikki rahansa elikkä he saavat parempaa korkoa
kuin jos olisivat laittaneet toiseen pankkiin. Sen takia tähän
pedagogiseen puoleen: Olisiko kohtuullista, että me päättäisimme,
että se korko on ainakin saman suuruinen kuin normaalitalouksilla
olisi ollut korko elikkä ei se Kaupthingin parempi korko
vaan normaali korko elikkä edes pieni näpäytys
siitä, että he ottivat riskin? (Ed. Zyskowicz:
Ed. Andersson on oikeassa!) Se voisi olla ehkä semmoinen
moraalinen asia, joka ei paljon vaadi, mutta voisi olla pieni näpäytys.
Muuten tästä opetuksesta: Minulla on semmoinen
huoli, että jos Sammolla ja Nordealla on molemmilla ajatuksia
siirtyä sivukonttoriksi Suomeen, niin heillä on
huoli siitä, että sivukonttorille tulee huono
maine, ja sen takia Kaupthingia pitää hoitaa niin
hyvin, jotta heidän siirtymisensä sivukonttoriksi
ei vaikeutuisi. Tämä on minun huolenaiheeni, että oikeastaan
he tavallaan turvaavat nyt sitä, että he voivat
rauhassa siirtyä sivukonttoreiksi. Tämä koko
kehitys Suomen kohdalta pelottaa, koska jos me olemme sivukonttoreiden
maa ... (Puhemies: Minuutti!)
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minäkin uudistan kysymykseni: Pitääkö hallitus
oikeana ja perusteltuna sitä, että esimerkiksi
nyt Espoon kaupunki — voi sanoa, lainausmerkeissä ainakin — ahneuksissaan
pani likvidit rahansa sinne Kaupthing-pankkiin sen tähden,
että sieltä sai kaikkein parhaan koron, ja nyt
sitten turvataan tällä tavalla ja annetaan takuu
sille, että näin varmasti tulevat saamaan?
Sitten toinen kysymys: Kun tässä nyt on juridisesta
takuusta kysymys, niin onko hallituksella selvä käsitys
siitä, missä kulkee kaupallisen ja juridisen takuun
raja, etteivät nyt sitten amerikkalaiset juristit lähde
riitauttamaan suunnilleen kaiken ja sitä kautta sitten
rahastamaan Suomen valtiota niin sanottujen juridisten takuitten
kautta?
Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset on isänmaallinen
puolue, ja olemme tästä huolissamme. On selvää,
että tästä pitää käydä kunnon
keskustelu: valtava rahamäärä, valtava
huoli. Ei tämä voi olla eduskunnassa mikään
läpihuutojuttu. Ja ahne ihminenhän on tyytyväinen
vasta sitten, kun on multaa suu täynnä. Eihän
se ennen tokene.
Ed. Jaakonsaarelle: EU on vapaan kapitalismin ja pääomien
liikkeiden linnake. Kun sen pistää apuun, niin
se olisi kuin lähettäisi pyromaanin palopaikalle.
Voi semmoinenkin pyromaani löytyä, että siitä apua
on. Jos EU todella haluaisi puuttua, niin puuttuisi veroparatiiseihin
omalla alueellaan. (Ed. Zyskowicz: Niin se puuttuukin!)
Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Soinille: Lapsista multakin maistuu hyvältä.
Kaikki nämä ongelmat, mitkä on, liittyvät
tähän kansainväliseen finanssikriisiin
ja tähän, että meillä on nyt
kaikki sekasotkut ulkomailla ja mekin joudumme näitä nyt
sitten ratkomaan täällä. On hyvä,
että Eurooppa on osoittanut ryhtinsä siinä,
että on lähtenyt ratkomaan näitä kansainvälisiä ongelmia
eurooppalaisella tasolla.
Mutta tässä on tämä sivukonttoriongelma. Suomihan
on ajanut pitkällä tähtäimellä rajat ylittävän
valvonnan tärkeyttä ja sitä, että sivukonttoreita
pystyttäisiin valvomaan. Nyt kysyn ministereiltä:
Miten tämä eurooppalaisella tasolla oleva lainsäädäntö nyt
etenee? Onko siihen otollinen ilmapiiri, että me saamme
sen vihdoinkin päätökseen ja aikaiseksi,
koska nyt tällä on kiire? Meillä on jo
löysät housussa.
Reijo Kallio /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kaupthingin osalta haluan todeta sen, että ymmärrän
täysin, että pankkijärjestelmän
uskottavuuden ylläpitämiseksi pankkiin sijoitetut
pääomat maksetaan takaisin. Mutta sen sijaan sitten,
jos lähdetään maksamaan takaisin myöskin
ylisuuria korkoja varsinkin tietäen tämän
pankin riskiherkkyys, se saattaa olla väärä signaali.
Tämä luottomarkkinoiden tilanne tällä hetkellä on
niin vakava ja vaikea, että tässä todellakin tarvitaan
hyvin massiivisia toimenpiteitä. Niitä on toki
tehtykin. On nämä monien satojen miljoonien pelastuspaketit,
on ollut keskuspankkien koordinoituja koronalennuksia, ja myöskin
talletussuojaa on nostettu. Eli nämä ovat todellakin toimenpiteitä,
joita tarvitaan. Johtopäätös tästä kriisistä on
mielestäni kuitenkin se, että me tarvitsemme aktiivisempaa
otetta spekulantteihin ja finanssipääomaan ja
me tarvitsemme juuri kansainvälistä valvontaa,
johon täällä on viitattu. Koska pääomat
liikkuvat, niin myöskin näitten valvontajärjestelmien
pitää olla kansainvälisiä.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Uusliberalistinen maailmankuva vihaa sääntelyä ja
valtion puuttumista. Siksi tuntuukin pahalta, että nyt
kun voitot ovat yksityisiä, riskit ovat sitten yhteisiä.
Euroopassa on selkeästi valittu pankkien ongelmien ratkaisemisessa
se linja, että mikään ei saa ajautua
hallitsemattomaan konkurssiin, vaan tilanne vakautetaan julkisin
varoin. Ehkä hyvä niin, mutta tällaisena
isona kysymyksenä: Entäpä jos kokonaisvastuut
ovatkin niin isot, että kupla puhkeaa silti?
Haluaisin myös kysyä sitä, eikö vastikkeellisuudessa
voitaisi miettiä myös sen tyyppistä asiaa,
että kun pankit kerran asiantuntijana myöntävät
esimerkiksi asuntolainaa, niin niille koituisi tämä lainariski,
elikkä jos lainanottaja joutuu luopumaan asunnostaan, niin
voisi päästä veloistaan saman tien ja
pankki kantaisi riskin siitä.
Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Harvoin on sellaista elinkeinoalaa kuin on
pankkitoiminta, jossa voidaan menetellä tällä tavoin,
että kun on tullut ongelmia, niin sitten kutsutaan valtio
apuun. Olisin kysynyt: Missä vaiheessa nyt on hallituksen
tarkoitus katsoa tätä takausasiaa, että sitä ei
tarvitse enää jatkaa, miten te olette miettineet
tämän ajoituksen, koska se on ensi vuoden loppuun
asti?
Sitten se, että nyt on ilmennyt, että Suomessa on
93 paikkaa, jonne voit tallettaa, ja 93 x 50 000 tässä taataan.
Toisissa maissa on vain yksi. Mutta joka tapauksessa lopuksi vielä tämä tärkeä perustuslakivaliokunnan
kannanotto: Onko yhdenvertaisuus taattu Suomessa, vai onko niin,
että ahneudella on Suomessa perustuslain suoja?
Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Nykyaikaisen yhteiskunnan yksi tärkeä osa-alue
on, että luottamus rahajärjestelmään
säilyy kaikissa olosuhteissa. Se on valtiovallan yksi tärkeimmistä tehtävistä.
Tämän riskin merkitys on oikeastaan ennalta-arvaamattoman
suuri.
Nyt puhutaan Kaupthingin osalta sellaisesta tilanteesta, jossa
Kaupthingin ulos myönnettyjä lainoja on yli 200
miljoonaa euroa, jotka on annettu siis lainoina edelleen asiakkaalle,
ja kun nämä lainat palautuvat aikanaan, niin 111—115 miljoonaa
euroa saadaan kyllä katettua. Kysymys on itse asiassa likviditeettilainasta
eikä mistään muusta. Tämän
asian sotkeminen talletustakaukseen on helposti tietysti tehtävissä ja
maallikolle varmasti käy aika helposti. Mutta loppujen lopuksi
tässä Kaupthingin takauksessa ei ole talletussuojasta
kysymys, sen sijaan 50 miljardin yleistakaus (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) antaa yleisen luottamuksen palautua nopeasti suomalaiseen
yhteiskuntaan.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Suomalainen sananlaskuhan määrittelee
sen, minkälainen loppu on ahneudella, mutta hallitus nyt
omilla esityksillään tekee tämän
johtopäätöksen, mikä on sananlaskussa,
mahdottomaksi. Päinvastoin se nostaa ahneuden sillä tavalla
suojatuksi, että sillä ei ole mitään
rajaa. Mielestäni se tulee esiin tässä Kaupthing-pankin
korkojen turvaamisessa. Se on ongelma.
Puhemies! Täällä on jo kysytty, millä tavalla tavalliset
ihmiset hallitus on tottunut suojaamaan. Silloin kun kävimme
tämän vuoden keväällä keskustelua
Kemijärvestä tai Haminan Summasta, niin silloin
hallituksella ei ollut minkään näköisiä keinoja
näiden ihmisten elämän turvaamiseksi.
Mutta nyt kun on kysymys niin sanottujen tavallisten ihmisten Kaupthing-pankkiin
tekemien sijoitusten ja niiden voittojen turvaamisesta, niin (Puhemies:
Minuutti!) nyt hallituksella löytyy tähän
varat.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin haluan puhua tästä Kaupthingin
asiasta juuri siinä mielessä, että kun valtio
on nyt valmis takaamaan nämä, maksamaan siis nämä ylisuuret
korotkin näille sijoittajille, niin se päätös
on väärä. Se on epäeettinen
ja epätervettä kilpailua vahvistava. Siksi kannatan vahvasti
ed. Anderssonin näkemystä siitä, että vain
normaali korko maksettaisiin näille.
Sitten ministeri Kiviniemelle esittäisin kysymyksen:
Mitkä ovat ne ehdot, joita pankkien johtajille tullaan
esittämään, kun näitä pankkien
takauksia pohditaan?
Pääministeri Matti Vanhanen
Arvoisa puhemies! Kyllä papereista käy ilmi,
mutta yritän mahdollisimman pelkistetysti kuvata tätä Kaupthing-järjestelyä.
Siinä kolme suomalaispankkia lainaa Kaupthingille rahat,
joilla rahoilla Kaupthing maksaa tallettajilleen sopimusten mukaisesti
talletukset takaisin, niihin liittyvät korot. Vastineeksi
nämä kolme suomalaispankkia — ne eivät
tee tätä hyväntekeväisyydestä — saavat
Kaupthing-pankilta nämä Suomessa olevat velkakirjat,
joiden arvoon ja arvon kehitykseen ne uskovat, että ne saavat
tästä rahansa. Jos niiden arvo ei vastaa sitä lainaamaansa
summaa, he kärsivät itse siitä koituvan
riskin.
Se, onko tämä järjestely oikeudellisesti
Islannin lain mukainen, niin tästä oikeudellisesta
riskistä valtio antaa meidän puolelta takuun.
Me olemme sen vastapainoksi saaneet Islannin rahoitusvalvojalta
lausunnon siitä, että on Islannin lainsäädännön
mukainen järjestely. Tämä on se juoksujärjestys,
ja uskon, että tämä valiokuntakäsittelyssä tulee
käytyä perusteellisesti läpi.
Toinen suuri kysymys, jota ed. Skinnari kysyi, mikä tämä aikataulu
tällä pankkien välisen rahoituksen takauksella
on. Se on vuoden 2009 loppuun mennessä. Se on tietysti
arvio. Se on tämmöinen yleisempi eurooppalainen
arvio, että tämä on väliaikainen
järjestely, jonka aikana pankkien välisessä normaalirahoitustoiminnassa luottamus
voisi palata. Tällä ja keskuspankkien mittavalla
likviditeetin turvaamisoperaatiolla yhdessä pyritään
palauttamaan tämä pankkijärjestelmän
keskinäinen luottamus. Tässä toimitaan yhdessä nyt
kaikkien muiden maiden kanssa. Eduskunta tietysti ratkaisee sen,
olemmeko me tässä rintamassa mukana vai emme.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! On syytä korostaa tämän
koko pankkiratkaisun osalta sitä, että kyse on
yhteiseurooppalaisesta operaatiosta. Suomalaiset pankit eivät
ole pyytäneet näitä takuita tai pääomasijoituksia,
koska suomalaisten pankkien vakavaraisuustilanne on edelleen hyvä ja
likviditeettiasemakin varsinkin olosuhteet huomioon ottaen hyvä,
niin pitää aina palata vähän
tänne alkulähteille, miksi me olemme tämän
esityksen tekemässä.
Olette hyvin tietoisia siitä, että suomalaiset pankit
eivät todellakaan ole näitä käyttöön
vielä ottamassa, ja sen vuoksi, kun määriteltiin
tätä summaa, on hyvä katsoa muiden maiden
summia. Tämä on käytännössä pienempi
kuin mitä esimerkiksi Ruotsi on asettamassa, 150 miljardia euroa.
Todellakin tämä 50 miljardia euroa asetettiin,
siinä oli pakko tehdä se arvioperuste, koska ei
näitä vaatimuksia tämän käyttöön
ole pank-kien taholta tullut. Eli siinä siis tämä summa
on hieman enemmän kuin tällä hetkellä ulkona
olevat pankkien sijoitustodistusten määrä ja
ensi vuoden loppuun mennessä erääntyvät
joukkovelkakirjalainat. (Puhemies: Minuutti!) Siitä matemaattisesta
yhtälöstä nämä 50 miljardia
euroa tulevat.
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jotta pankit pysyvät pystyssä,
ne tarvitsevat myös maksukykyisiä asiakkaita,
ja tähän liittyen ed. Lapintie mielestäni
kysyi hyvän kysymyksen, johon en havainnut vielä ministereiden
vastaavan. Elikkä: Aikooko hallitus tuoda eduskunnalle
lisätalousarvioesityksen, jolla estetään
työttömyyden merkittävä kasvaminen?
Tässä on nyt rakennusteollisuuteen viitattu, että 140 000
työntekijää tällä hetkellä ja
30 000 on jo uhkana loppuvuodesta, että heidät
lomautetaan tai irtisanotaan. Elikkä aikooko hallitus tuoda
elvyttävämmän budjetin?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Minun mielestäni on aika omituinen
tilanne se, että täällä on jo
viitattu siihen, että pankit kilpailevat ensiksi koroilla,
ja sitten ne, jotka siirtävät rahojaan tällaiseen
pankkiin, joka maksaa eniten — isoja puolen sivun ilmoituksia
on Pohjanmaallakin ollut — niin sen jälkeen, kun
pankki joutuu kriisiin, niin sen jälkeen nämä,
jotka ovat tietoisesti sijoittaneet rahansa sinne, heidät
ikään kuin nyt palkitaan, ja vaarana on, että veronmaksajat
joutuvat maksumiehiksi.
Eli onko tämä ikään kuin
ennakkotapaus siihen tulevaisuudessa, koska monenlaisia omistuspohjaa
varmasti pankeilla on, niin kun ne kilpailevat hengiltä toinen
toisensa, niin sitten aina veronmaksajat tulevat pelastamaan ne
asiakkaat, jotka ovat lähteneet näitten ilmoitusten
perässä?
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy olla Pohojanmaan kolleekan
kans samaa mieltä tuosta asiasta. Mutta mä haluaasin
palauttaa ajan erellisehen lamahan sen suhteen, jotta kyllä se
ainakin meitä suomalaasia on opettanu. Nyt ollahan aivan
toises tilantees. Mutta silloon, kun meillä oli Suomen markka,
jolla keploteltiin, sitä devalvoitihin ja sillä saatiin
sillä lailla myyntiä. Niin kuin ed. Soini sanoo,
että siellä ongelma, missä EU. Se voi olla
näin, mutta on se hienoa, jotta meil on euro, jotta sillei
keplotella, eli me oltaas samas asemas tällä hetkellä ku
Ruotti. Ruottin kruunua on klupuutettu, ja sen vienti vetää,
mutta kansa kärsii.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! 1990-luvun alussa, jolloin oli tämä suurlama,
niin, ed. Jaakonsaari, muistaakseni tämä silloinen
porvarihallitus rukoilemalla rukoili, että olisi saatu
nämä lait nopeasti läpi. Oppositio ei
suostunut siihen. Puolella vuodella kaikki lait myöhästyivät
niin, että sinä aikana talouselämä ennätti
mennä kyllä konkurssiin. (Ed. Jaakonsaari: Hyvin
keksitty!) Silloin oli myös tilaisuus, jossa Björn
Wahlroos kertoi, että vuoden 1991 keväällä tulee
suuri taantuma, koska pankkien järjestelemättömät
luotot ovat niin suuret. Minä olisin kysynyt nyt ministeriltä:
Mikä on tällä hetkellä pankkien
järjestelemättömien luottojen osuus?
Onko sitä kysytty edes?
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä nyt iso kuva on se, että kyllä tämä on
Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin aloittaman yltiöliberalismin
loppu, sen yltiöliberalismin, joka onneksi ei koskaan Suomeen
saapunutkaan. (Välihuutoja)
Mutta, ed. Sasi, olisi mielenkiintoista keskustella tästä isommasta
kuviosta, kun te sanotte, että tämä on
ohimenevää, tarvitaan vaan pieniä korjausliikkeitä,
mutta ylipäätään maailmalla asiantuntijat
ovat sitä mieltä, että tässä on
erittäin vakavasta, syvällisestä kapitalismin
kriisistä kyse, jossa Euroopan unioni on nyt aktiivinen toimija.
Minusta on erittäin tärkeää se,
että valiokunnissa nyt paneudutaan tähän
asiaan kunnolla, ja mietitään myös tätä moraalipuolta,
joka on täällä noussut kovasti esiin,
mutta myös käydään poliittista
keskustelua tästä itse järjestelmästä,
minkälaista sääntelyä tarvitaan,
ja mitkä ovat hallituksen ideat esimerkiksi Maailmanpankin
ja lähestyvän Bretton Woods (Puhemies: Minuutti!)
kakkosen kokouksen suhteen. Minkälaisia ideoita Suomen
hallituksella on, millä tavalla kapitalismia kesytetään?
Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri sanoi äsken, että pankit
eivät ole pyytäneet tätä 50
miljardia. Onko tämä niitä asioita, jotka
ovat tulleet yllättäin ja pyytämättä?
(Eduskunnasta: Ja faksilla vielä!) Tämä 50
miljardia on enemmän kuin vuoden budjetti, ja se on enemmän
kuin viimeksi pankkituki edellisen laman aikana, ja silloin puhuttiin
markoista, miten pankit maksoivat sen pankkituen takaisin kansalle.
Tällä hetkellä jos mummo menee pankkitiskille
maksamaan laskua, siitä veloitetaan 8 euroa. Tärkeintä on,
että ei sitä virhettä toisteta, että pankkeja
ei oteta osaltaan yhteiskunnalle, jos ne ... Kun lukee tätä paperia,
mitä täällä lukee, täällä todetaan:
"Valtiokonttori voi vastavakuuksia vaatimatta antaa omavelkaisen
valtiontakauksen suomalaisille pankeille enintään
50 miljardin euron edestä." Vaatimatta antaa takauksen.
Vasemmistoliitto ei hyväksy sitä, että ilman
mitään (Puhemies: Minuutti on mennyt!) vastavakuuksia
vaatimatta annetaan 50 miljardia. Se on se, mitä te hallitus tässä esitätte,
vaikka toista puhutte siellä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä aikaisemmin kyselin
vähän näitten kassavarojen lainaamisesta näille
muille EU-valtioille, mutta en ole saanut vastausta, mutta se ei
siihen ... Mutta sen sijaan kiinnitän huomiota yhteen eräänlaiseen
mielenkiintoiseen tietoeroon. Arvoisan ministerin äskeiset
puheenvuorot, ja toisaalta, mitenkä asia on ilmaistu EK:n
toimitusjohtaja Fagernäsin taholta, kun hän Kaleva-lehdessä suoraan
vaati tässä likviditeettiperustein pääomasijoituksia
yrityksiin. Kauppalehti julkaisee samanaikaisesti luettelon 40—50
kriisivaiheessa olevasta suomalaisesta hyvin merkittävästä yrityksestä,
joilla kaikilla on likviditeettiongelmia. Elikkä missä kulkee
se riskiraja tämän 50 miljardin kohdalla todellisuudessa?
Teidän täytyy tietysti tietyllä tavalla
puhua aina, koska se kuuluu teidän rooteliinne, mutta onko
tätä analyysiä tehty?
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Talous on pitkälti psykologiaa. Se
on sitä ylämäessä, mutta ennen
kaikkea alamäessä. Siksi on tärkeää,
että hallitus reagoi tilanteeseen ja huolehtii siitä,
että Suomessa tilanne pysyisi rauhallisena myös
tästä eteenpäin. Nythän ollaan
todellakin meillä vältytty siltä paniikilta,
joka muualla Euroopassa on ollut totta.
Mutta mikä tässä asiassa närästää,
on kyllä se, mikä muitakin edustajia täällä on
puhuttanut. Islantilaiset ovat markkinoilla hääränneet
sekä sijoitusyhtiöiden että pankkien
toimesta hyvinkin aggressiivisesti ja, sanoisinko, riskipitoisesti markkinoilla
ja markkinoiden. On tehty muun muassa nurkan valtausyrityksiä ja
näitä on islantilaispankkien toimesta rahoitettu
ja nyt ollaan vaikeuksissa. Olisin kysynyt, millä toimenpiteillä ja
millä aikataululla nyt sitten EU-tasolla aiotaan puuttua
ja Suomen (Puhemies: Minuutti on mennyt!) aktiivisella panoksella
aiotaan puuttua, että tällaisiin tilanteisiin
ei enää ajauduta?
Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua,
niin tässä tulee mieleen se, että varmaan moni
saa aivan vääränlaisen kuvan ylipäätään, mikä on
suomalainen pankkijärjestelmä tänä päivänä;
kuvan siitä, että suomalaiset pankit ovat ahneita,
että suomalainen pankkijärjestelmä on romahtamassa
tai kaikki asiat menevät huonosti. Eihän se pidä ollenkaan
paikkaansa. Jos muistaa edellistä pankkikriisiä,
se oli 90-prosenttisesti Säästöpankkikriisi.
Monissa pankeissa on tehty virhearvioita, niin on tehty varmaan
tälläkin hetkellä. Se, minkä takia
tämä esitys on täällä,
on sen takia, että pitää olla tiedossa
se, että Suomessakin varaudutaan, jos menee huonosti.
Tällä hetkellä ei näytä siltä,
että yksikään suomalainen pankki tai
Suomessa toimiva pankki olisi hakemassa näitä väliaikaisia
takauksia valtiolta, mutta mikä tie, kukaan meistä ei
pysty ennustamaan tuleeko se tilanne joskus eteen. Sen takia on
hyvä, että hallitus reagoi etuajassa, tekee tämän
esityksen tänne. Eduskunta käsittelee sen nopeasti,
ja sen jälkeen kaikki toimijat markkinoilla, suomalaiset
yritykset, suomalaiset pankkiasiakkaat ja muut tietävät,
mikä on tilanne. Tämä on erittäin
hyvä esitys. Sinänsä tämä keskustelu
on ihan hyvää ja virkistävää,
mutta pikkuisen ehkä voisi olla vähän
realismia. Ja joskus ed. Arhinmäki voisi käydä pankissa
myös, koska siellä omassa pankissa ei ikinä tarvitse (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) maksaa 8 euroa pankkitiskillä laskun
maksamisesta.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Onko tässä kapitalismin
kriisi vai minkä kriisi? Minä väitän,
että tässä on veronmaksajien kriisi.
Tässähän käy nimittäin
sillä tavalla, kun katsoo maailmanlaajuisesti, että veronmaksajat
tässä tulevat velkaantumaan. Elikkä ne
rahat, mitä kerätään sosiaaliturvaan,
teiden infraan, kaikkiin yhteiskunnan yhteisiin palveluihin, niin
tässähän tapahtuu sillä tavalla,
jotta jatkossa veronmaksajien yhä isompi potti menee korkojen
maksuun, koska valtio tässä tulee velkaantumaan.
No, keneltä ne rahat otetaan? Ne isot rikkaat, joilla
on niitä rahoja jemmattuna, ne rahathan tullaan lainaamaan
niiltä. Eihän niitä lainata toisilta valtioilta,
vaan tässähän tapahtuu tämmöinen
iso puhallus, samanlainen, joka tapahtui 1990-luvun alkupuolella
täällä Suomessa. Siinä mielessä ihmettelen
kyllä tätä takaussysteemiä,
jota Kaupthing-pankin osalta on esitetty. Nyt vielä tuetaan tämmöistä ajatusta,
niin kuin tänään on todettu, että isomman
koron toivossa on sijoitettu tähän ja nyt lähdetään
takaamaan tämmöinen asia ja maksamaan, niin se
on kyllä väärin. (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) Minusta eduskunnan pitäisi muuttaa se juttu
kyllä ihan kokonaan.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle on pakko kyllä sanoa se,
että kyllä sitä yltiöliberalismia
on aivan riittävästi ollut Suomessa ja muuallakin
maailmassa. (Ed. Jaakonsaari: Ei pi-dä paikkaansa!) Islannin
väkimäärä on puolitoistakertainen
Lapin väkimäärään nähden,
kansantalous on mittasuhteiltaan sitä mitä on,
ja kuitenkin he ovat häiriköitten lailla heiluneet
rahoitus-, pankki- ja yritysmaailmassa, ja hyvin aggressiivisesti.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
vieraili keväällä Reykjavikissa vierailemalla
Kaupthing-pankissa. Siellä toimiva johto sanoi meille,
että he tekevät bisnestä, jonka tuntevat
hyvin, talous on terveellä pohjalla ja riskit hallinnassa.
Nyt sitten nähdään, mikä on
tilanne. Minusta on täysin moraalitonta, että kun
yksityiset henkilöt ja myöskin julkisen sektorin
organisaatiot juoksevat ylisuurten korkojen perässä,
niin vastuunkantajaksi laitetaan Suomen valtio, eduskunta ja veronmaksajat.
Kyllä, ministeri Kiviniemi, kaikkien tällaisten
riskien kartoittaminen ja seuraaminen kuuluu myöskin teille,
vaikka nämä suurimmat häiriköt
ovat olleet Islannista.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle on syytä todeta
se, että ei tässä ole mikään
markkinatalouden kriisi, vaan on tehty virheitä. Nyt tehdään korjausliike,
ja sen jälkeen markkinatalous porskuttaa eteenpäin
entistä vahvempana. Sosialismissa sen sijaan tehtiin 70
vuotta virheitä, ja sitten koko järjestelmä romahti.
Siellä on nyt siirrytty ryöstökapitalismiin,
ja vähitellen se kehittyy markkinataloudeksi ja asiat rullaavat
siellä oikein.
Kaksi virhettä, jotka tässä on tehty:
Ensimmäinen on se, että meillä on liian
alhaiset korot, ja siitä poliitikot ovat aika paljon vastuussa,
mikä on johtanut siihen, että arvo-osuudet ovat
nousseet liian korkealle. Nyt arvot putoavat kiinteistömarkkinoilla
osakkeissa.
Toinen keskeinen seikka on sitten se, että on maksukyvyttömille
ihmisille annettu lainoja. Joittenkin mielestä se on ollut
hyvä asia aikanaan, mutta on osoittautunut, että kun
niitä ei kyetä maksamaan, syntyy valtavan suuria
riskejä. Markkinatalous perustuu aina oikeusvaltioon. Pitää olla
selkeät säännöt. Ja se, että meillä on
ollut esimerkiksi väärät johdon kannustinoptiot,
on johtanut siihen, että on tehty älyttömiä liikkeitä. Se
ei ole missään tapauksessa markkinataloutta, eikä se
ole liberaalia markkinataloutta, vaan se on hölmöyttä.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! Olen pahoillani, en millään
pysty kaikkiin täällä esitettyihin kysymyksiin
minuutin vastauspuheenvuorossa vastaamaan.
Täällä on tullut useita kysymyksiä liittyen
tähän valvontaan tai sääntelyyn.
On ilman muuta selvää, että tarvitsemme
enemmän läpinäkyvyyttä rahoitusmarkkinoille
ja sitä kautta ehdottomasti enemmän valvontaa.
Nimenomaan Suomi on ajanut sitä linjaa, että pystyisimme
myös tällaisissa maissa, joissa on paljon tytäryhtiöpankkeja — ehkä jatkossa
myös enemmän sivukonttoreita — todellakin
tietämään sen tilanteen, joka pankissa
vallitsee. Tähän suuntaan valvontaa on ehdottomasti
kehitettävä. Emme tarvitse niinkään
enemmän sääntelyä, vaan parempaa
sääntelyä, niin että se estää tällaiset
tapahtumat, joita nyt olemme USA:ssa ja myöskin sitten
jatkumona Euroopassa nähneet.
Edelleen on syytä korostaa sitä, että tämä on osa
sitä eurooppalaista yhteistä pakettia. Olemme
siinä mukana varautumassa, eli sinänsä on äärimmäisen
vaikea arvioida sitä, käytetäänkö näitä takuita.
Jos kävisi sitten se huonoin skenaario, että nämä jouduttaisiin
ikään kuin valtion pussista maksamaan, niin sitten
tietenkin on niin, että valtiolla on tietenkin regressio-oikeus
pankkien omaisuuteen, eli siinäkään mielessä ei
ole vastikkeetonta rahaa. Tällä rahalla on nimenomaan
se hinta.
Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olisin ministeri Kiviniemeltä kysynyt,
kun vertasitte Ruotsiin, että siellä on 150 miljardia
laitettu takuita, niin ehkä voisitte valaista meitä myös
hieman näistä muista. Tämä 50
miljardia Suomen osuutena tuntuu aika suurelta, kun ajatellaan vaikka
näitä jenkkien lukuja, jos siellä puhutaan
kymmenkertaisesta määrästä,
niin eikö meillä hieman pienempi tuo bkt ja kaikki
muukin ole? Mutta kertokaa mielellänne, mikä on
euroalueen kokonaismäärä tässä.
Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Veljille ja sisarille tuonne vasemmalle puolelle
voisi kommentoida, kun he sanoivat, että ahneus on tehty
suojatuksi ja ei ole enää mitään
rajaa. Jos mietitään tätä Kaupthing-pankin
keissiä, sillä on 10 500 tallettajaa,
ihan yksittäisiä ihmisiä. Tällä turvataan,
että he saavat talletuksensa takaisin. Eikö se
ole hyväntekeväisyyttä, että hoidetaan
asia kunnolla ja säilytetään luottamus
pankkeihin? (Ed. Tuomioja: Eikö pankin pitäisi
olla luottamuksen arvoinen?)
Arvoisa ministeri, nyt on tämä väliaikainen valtiontakaus
tulossa, ja se toimii sekä suomalaisille pankeille että tytäryhtiöpankeille.
Tiedän, että lainananto on paikallista yrityksille
ja yksittäisille kuluttajille, mutta haluaisin vielä kysyä tästä eurooppalaisesta
valvonnasta: Onko sellaista mahdollisuutta, että takaus
tulee Suomen valtion piikkiin, mutta rahat itse asiassa lainataan
jossain muualla? Pystyykö tämä valvonta
pitämään siitä huolta, että se
on myöskin maakohtaista?
Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minua kiinnostaa hallitukselta kysyä seuraavanlainen
kysymys: Jos nyt talouden kupla puhkeaa, niin kuin teidän
puoluetoverinnekin täällä ennustavat,
ja riskit laukeavat, niin onko hallituksella sitten varasuunnitelmaa valtiontalouden
tasapainon säilyttämiseksi?
Te olette keskittyneet lähinnä edellisen hallituksen
arvosteluun ja siihen, että pidimme valtiontalouden valtiovarainministeri
Heinäluoman johdolla hyvinkin tiukalla. Olette puhuneet
lisämenojen puolesta samaan aikaan, kun olette vähentäneet
veroja, erityisesti suurituloisilta. Onko tämä se
linja, vai valmistellaanko myös menojen leikkauksia jollakin
salaisella listalla? Voitteko tähän vastata? Rahoitusmarkkinat
vaativat vas-tauksen ja Suomen kansa, joka on tässä kohtaa maksajana.
Jyrki Yrttiaho /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Pääministeri täällä vakuutti,
että pankit kantavat vastuun. Minkä vastuun pankit
kantavat, jos valtio antaa takuut kaikkiin tuleviin riskeihin 50
miljardiin saakka?
Jos sitten katsotaan kansainvälisen finanssikriisin
tätä vaihetta. Imf:n arvion mukaan nyt on pyyhitty
1 600 miljardin dollarin velat. Ne on sosialisoitu ja ne
on pantu vähitellen jakoon ja maksuun. Tästä laajemmasta
yhteydestä tässäkin on nyt kysymys, ja
aivan selvästi ne reaalitalouden vaikutukset ovat lähikuukausina
vahvistumassa. Yt-neuvotteluja lomautuksista käydään jo
sadoissa yrityksissä. Meidän pitäisi
varautua nopeaan elvyttämiseen, (Puhemies: Minuutti on mennyt!)
suurituloisten verohelpotusten poistamiseen, investointeihin, rakentamiseen
ja pienituloisten tukemiseen.
Tommy Tabermann /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mitä enemmän tätä keskustelua
kuuntelee, sitä paremmin ymmärtää, että talous
ei ole mikään tieteen laji vaan lähinnä teologian
alalaji, joka sillä tavalla tulee näkyväksi
myös, että tämän teologian papisto,
hallitus mukaan lukien, odottaa tällä hetkellä uutta
ihmettä, eräänlaista Jeesuksen uutta
tulemista, nousukautta, jonka sattuma toisi. Haluaisinkin tietää ministeri
Kiviniemeltä: Mitkä ovat ne tiedot, ja mistä tulevat
ne tiedot, ne muka-tiedot, joiden perusteella nämä tämän
päivän päätökset nyt
tehdään?
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä globaalissa taloustilanteessa
hallitus toimii juuri niin kuin pitää. Pitää lisätä luottamusta
markkinoilla ja toivoisi myöskin, että kansanedustajat
toimisivat sillä tavalla, että luottamus Suomessa
lisääntyisi.
Tässä on keskustelussa Kaupthingin osalta
ollut niin paljon virheitä, että en mitenkään
kerkiä niitä kaikkia korjaamaan, mutta ehkä muutama päältä pois.
Ensinnäkin kysymys oli siitä, että Rahoitustarkastus
keskeytti Kaupthingin toiminnan, ei konkurssista tai jostain muusta.
Ja niin kuin tässä on todettu, asiantuntijat ovat
olleet sitä mieltä, että Kaupthingin
varat riittävät näihin rahoihin, niin
kuin suomalaiset pankitkin ovat arvioineet. Eivät silloin
sijoittajat voi menettää omaisuuttaan.
On puhuttu ylisuurista koroista. Ei ole kysymys ylisuurista
koroista vaan markkinakoroista, jotka kilpailutetaan jokaisen kaupungin
osalta kahden viikon välein, niiden kaupunkien osalta, joilla
kassassa on rahaa. Hieman ihmettelin ed. Anderssonin moitetta (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) Espoon suuntaan, kun tiedän Turussa toimittaneen
ihan samalla tavoin. Erityisen tärkeänä näen,
että syntyy semmoinen luottamus, että ...
Ensimmäinen varapuhemies:
Ed. Mäkelä, minuutti on mennyt.
... jatkossakin voidaan pankkeihin sijoittaa rahaa.
Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkan siitä, mihin pääministeri
lopetti, ja ed. Jaskarille: On varmaan todella tärkeätä,
että nämä tallettajat saavat talletuksensa,
mutta kysymys on jostain paljon ongelmallisemmasta, eli siitä,
mihin valtio sitoutuu nyt tässä yhteydessä.
Kysyn ministeri Kiviniemeltä: Jos Kaupthing menee konkurssiin,
onko mahdollista, että tällöin todetaan,
että konkurssipesään on puututtu ja Suomessa
sitten on maksettu velkoja, jotka pitää palauttaa
takaisin konkurssipesään, ja tällöin
valtion takuu realisoituu, ja mikä on se lasku? Uskoisin,
että tämä on se kysymys, mikä monia
meitä kansanedustajia askarruttaa tässä.
Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En saanut vielä vastausta ministeriltä siihen
kysymykseen, mitkä ovat pankkien järjestelemättömät
luotot, vai onko niitä ollenkaan.
Toinen asia: Vasemmistolle sanoisin, että siellä oli
silloin 1990-luvun alussa semmoinenkin pankki olemassa kuin STS,
Suomen Työväen Säästöpankki.
Se kuukahti nurin, ja veronmaksajien varoista maksettiin tallettajille
kaikki talletukset takaisin. Kukaan ei menettänyt varojaan. Minä vaan
nyt haluan huomauttaa, että näin siinä kävi.
Ette olleet silloin eduskunnassa, niin kuin täällä muutamat
olivat eduskunnassa. Ed. Jaakonsaari esimerkiksi voi antaa tukiopetusta,
että näin kyllä tehtiin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Olen merkinnyt tähän yhteyteen seuraavat vastauspuheenvuorot: edustajat
Andersson, Kankaanniemi, Tiusanen ja Jaakonsaari, jonka jälkeen
ministeri voi käyttää oman, vähän
pitemmänkin vastauspuheenvuoronsa.
Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz sanoi, että ne, jotka
ovat laittaneet rahansa Kaupthingiin, mokasivat, ja hänen
edustajakaverinsa Sasi taas puolusti liberaalia markkinataloutta
ja sanoi, että se toimii ja tämä oli
vaan pieni virhe. Mutta silloinhan ed. Sasin pitäisi olla
sitä mieltä, että ei pidä virhettä korjata
eikä auttaa näitä ihmisiä, vaan
pitää olla kunnon opetus ja näpäytys. Elikkä minä tulkitsen
niin, että ed. Sasi ei kannata sitä, että me
tulemme nyt vastaan ja autamme heitä. Tulkitsenko oikein
vai väärin ed. Sasia?
Mutta sitten tähän muuten. Voi olla, että minulla
on nyt tämmöinen itsekäs suomalainen
näkövinkkeli, että suomalaiset pankit
ovat oikeasti oppineet jotain ja hoitaneet asiat paremmin kuin muut.
Siksi minun tämä henkilökohtainen, egoistinen
huoleni on, että meillä on paljon pankkeja, joilla
on emopankki jossain muualla kuin Suomessa, ja että ne
sitten tyhjentävät täältä varojaan,
kun ne huomaavat, että niillä menee heikosti emomaassa.
Meillähän pysäytettiin Kaupthing
niin, että he eivät voineet tyhjentää kaikkia
varoja Islantiin, mutta miten meidän muut pankkimme, joilla
on emopankki jossain muualla, ja etenkin, jos ne siirtyvät
sivukonttoreiksi, niin taas ne siirtyvät pois (Puhemies:
Minuutti on täyttynyt!) talletussuojasta. Tässä meidän
riskimme piilevät.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ensin ed. Jukka Mäkelälle totean,
että kyllä, kun otin netistä näitä tietoja,
niin kyllä täällä on aivan selvä asia
se, että Kaupthing-pankki keväällä ja
kesällä tarjosi kaikkein korkeinta korkoa eikä puhunut
mitään riskeistä. Konsernin johtaja jopa
kehui vielä heinäkuun viimeisenä päivänä firmaansa
oikein koreasti. Tämä kannattaa kaikkien lukea,
myös ministerin.
Tällä hetkellä kannattaa sitten viedä varoja
virolaispankkiin, BIG:hen. Sieltä saa jo yli 7 prosentin
koron, mutta ei ole minkäänlaista suojaa, ellei
Suomen hallitus lupaa niillekin suojaa. Tämä kysymys
onkin mielenkiintoinen, (Ed. Kuoppa: Ed. Jukka Mäkelä voi
tallettaa sinne!) että todellakin, nyt tässä annetaan,
niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossa sanoin,
välillisesti valtion kautta takuu määräämättömälle
talletussummalle. Meillä on talletussuoja tavallisille
ihmisille ja muille tuo 50 000 (Puhemies: Minuutti täyttyy!)
nyt korotuksen jälkeen, mutta tässä mennään
rajattomaan. Onko se oikein, ministeri?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri kiinnitti omassa puheenvuorossaan
huomiota siihen, että pitäisi katsoa alkulähteelle,
miksi nämä hallituksen esitykset täällä ovat.
Kun katson sinne, niin kyllä minua tulee vastaan nimenomaan
ahneus, se ahneus, joka on lähtenyt liikkeelle jo sekä Yhdysvalloista
että Euroopasta yleensä. Se liittyy tähän
talousjärjestelmään, ja se kohdistuu
sekä inhimillisiin voimavaroihin että etenkin
luonnonvaroihin, ja se on tulossa tiensä päähän.
Tämä talo, tämä eduskunta
on kyllä aina hiukan myöhässä.
Se on sitä samalla tavalla ilmastonmuutoksen hillitsemisen
yhteydessä, kuten nyt myöskin tässä taloudellisen
alamäen hillitsemisen yhteydessä ja varautumisessa
siihen. Se on aivan näkyvissä myöskin
hallituksen teoissa, ja lopuksi kysyn: Ketä varten on tämä hallituksen esityksen
loppulausuma, jossa ei todellakaan puhuta mistään
takauksista eikä mistään johdon etuisuuden
leikkaamisesta?
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Kyllähän tämä pankkijärjestelmän
kansainvälistyminen, se, että aika harva pankki
on enää suomalaisomistuksessa, niin kyllä se
asettaa kovia uusia haasteita ja siihen ilman muuta eduskunnan alainen
pankkivaltuustokin joutuu sitten omalta osaltaan käyttämään
aikaa ja miettimään, mitkä ovat lääkkeitä tähän
asiaan.
Halusin vaan jatkaa ed. Sasin kanssa tätä aatteellis-poliittista
opintokerhoa. Puhuin koko ajan siitä, että kapitalismi
on syvässä kriisissä. Markkinataloudella
menee edelleen hyvin, mutta se, että kapitalismi on synnyttänyt
tämmöisiä veronkierto- ja veroparatiiseja,
suunnatonta ahneutta ja sitä kautta on syntynyt erilaisia
suuria ongelmia, niin en kyllä ole nähnyt yhtään
kansainvälistä asiantuntijaa, joka olisi yhtä optimistinen
kuin ed. Kimmo Sasi sanomalla, että tämä on
vaan semmoinen ohimenevä pieni ongelma, joka pienellä korjausliikkeellä voidaan
korjata. (Puhemies: Minuutti täyttyy!)
Minä haluaisin vielä vaatia vastauksen siihen, onko
hallituksella innovatiivisia ideoita, mitä tulee maailmanpankkiin
ja Bretton Woods -instituutioitten uudelleen organisoimiseen, että millä tavalla
tätä sääntelyä voitaisiin
oikeasti toteuttaa?
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle haluan todeta, että tietääkseni
kapitalismia on maailmassa vain Venäjällä.
(Ed. Zyskowicz: On sitä Kiinassakin!) Oecd-maissa on markkinatalous,
ja puolustamme markkinataloutta. Vaikka se olisi kuinkakin liberaalia,
siinä on kuitenkin selkeät säännöt.
(Ed. Zyskowicz: Kiinassakin on kapitalismia!)
Ed. Anderssonille haluan todeta, että olen sitä mieltä,
että Kaupthingin asiakkaitten osalta on täysin
selvää, että talletussuoja turvaa heidän asemaansa
ja siitä pitää pitää huolta.
Olen kyllä myöskin sitä mieltä,
että kyllä pääoma pitää palauttaa,
että meillä pitää olla semmoinen
vakaus tässä yhteiskunnassa, että jos
on pankkiin talletettu rahaa, niin pääomat pitää palauttaa.
Mutta jos on saanut korkeampaa korkoa kuin muualta, niin pitääkö se
korko kokonaisuudessaan kompensoida? Mielestäni se on hyvä kysymys,
ja siihen sisältyy kyllä moraalinen riski, jos
se koko korko kompensoidaan näille tallettajille.
Haluan myöskin todeta hänelle sen, että rakenteellisia
muutoksia tarvitaan tämän kriisin seurauksena.
Niitä on: Johdon kannustinjärjestelmiä ehdottomasti
on säädeltävä paremmiksi. Toinen
on sitten se, että pankkitoimintaa ei pitäisi
voida harjoittaa konsernissa, jossa on riskillisiä osia,
jotka voivat viedä siihen, (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!)
että pankki menee konkurssiin. Myöskin lainan
myöntämisen kriteerejä pitäisi
miettiä. Pitäisi olla joku omarahoitusosuus, kun
lainaa annetaan eri rahoitustarkoituksiin.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Kiviniemi, puhujakorokkeelta muutama minuutti.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi
Arvoisa puhemies! On selvää, että nyt
kun näiden massiivisten toimenpiteiden jälkeen
näyttää siltä, että rahoitusmarkkinoilla
on tapahtumassa rauhoittumista, ja kun Euroopan laajuisesti näitä instrumentteja
otetaan nyt käyttöön, niin myöskin
likviditeetti lisääntyy. Mutta se on selvää,
että se uhka nyt sitten kuitenkin on siinä, että talouskasvu
on hiipumassa. Siihen myöskin hallitus on tässä budjettiesityksessään
varautunut. Se on vahvasti elvyttävä, niin kuin
hyvin tiedätte. Siellä on useita toimenpiteitä,
jotka nimenomaan toimivat toiseen suuntaan kuin tämä maailmalta
ja osin Suomestakin tuleva paine talouskasvun hiipumiseen.
Edelleenkin tästä valvonnasta käytettiin
useita puheenvuoroja ja kysyttiin muun muassa Suomen esityksiä ja
innovatiivisuutta valvonnan ja sääntelyn kehittämiseen.
Totta kai siinä tulemme katsomaan näitä asioita
Suomen kaltaisen maan näkökulmasta, jossa on sekä sivukonttoreita
että myöskin näitä tytäryhtiöitä näiden
suomalaisten pankkien lisäksi. Meidän kannaltamme
on äärimmäisen tärkeää,
että markkinoilla on läpinäkyvyyttä,
valvojien yhteistyö on hyvää ja valvontaa
on myös enemmän ja sitten myöskin tässä sääntelyssä mennään
nykytilannetta parempaan suuntaan, jossa ahneus ei valtaa saa.
Sitten Kaupthingin osalta tämä ratkaisuhan
ei olisi ollut mahdollinen ilman pankkien mukaan tuloa. Tämä oli
siinä mielessä myös näiltä ehdoiltaan
markkinaehtoinen ratkaisu, koska pankit tämän
taloudellisen ja kaupallisen riskin kantoivat. Se seuraava vaihtoehto
olisi sitten vaatinut veronmaksajien rahoja. Kolmas vaihtoehto olisi
ollut sitten se, että tässä vaiheessa
kukaan tallettajista ei saa yhtään euroa. Tavallaan
tämä talletussuojarahaston kehittäminen
olisi tarkoittanut veronmaksajien eurojen käyttämistä.
Nyt me olemme sellaisen ratkaisun pankkien myötä löytäneet,
jossa veronmaksajien varoja ei tarvitse ollenkaan käyttää,
ja todellakin myös meidän käyttämiemme
ulkopuolisten juristiarvioiden mukaan tämä oikeudellinen
riski, joka tässä nyt kannetaan, on äärimmäisen
pieni.
Ensimmäinen varapuhemies:
Nyt palataan puhujalistaan ja sitten tarvittaessa aina debatoidaan.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Niin kuin nähtiin,
tästä 50 miljardin valtiontakauksesta on löydettävissä monia
eri puolia. Kuitenkin tämä luottamuspuoli on siinä suhteessa
tärkeämpi, että saadaan yhteiskunnan asiat
myöskin jatkossa ja koko maailmantalouden asiat jatkossa
pelaamaan. Tärkeäähän on olla eurooppalaisittain
johdonmukainen, ja tärkeää on, että kaikki
EU:n jäsenmaat ovat lähteneet näihin
samoihin talkoisiin mukaan ja kaikki ovat antaneet valtiontakauksen.
On todellakin merkittävää, että palautetaan luottamus
pankkien välillä. On palautettava myöskin
mahdollisuus saada rahoitusta järkeviin hankkeisiin. Nyt
viime päivinä, viime viikkoina esimerkiksi yritysten
lainahanat ovat olleet huomattavasti pienenemässä samoin
kuin yksityisten ihmisten. On erittäin tärkeää,
että suomalaiset saavat tasavertaisen kilpailuasetelman
suhteessa muihin maihin, että täällä myöskin
on mahdollisuus lainata rahaa, ja siinä suhteessa täytyy
olla samassa rintamassa muiden Euroopan maiden kanssa.
Tärkeää on myöskin se, että tämä takaus
on määräaikainen ja se rauhoittaa tätä tilannetta.
Samanaikaisesti kuitenkin on pidettävä huolta
siitä, että me pidämme omista asemistamme
kiinni. Siksi tänä päivänä olevat
keskustelut siitä, että me lisäämme
selvästi eurooppalaista valvontaa pankkien ympärillä,
on erittäin merkityksellinen asia. Tärkeää on
myöskin se, että mikäli tällaisiin
takauksiin joudutaan, niin se on vastikkeellista toimintaa.
Kolmantena pitää pitää huolta,
että mikäli joudutaan voimakkaammin puuttumaan
julkisen sektorin valtioiden toimesta näihin järjestelmiin, niin
on mahdollisuutta katsoa esimerkiksi kohteiden palkkiojärjestelmiä ja
vastaavia. Tärkeää on myös,
että näille takuille annetaan erittäin
tarkat ehdot. Tämä ei missään
tapauksessa saa olla minkäänlainen avoin sekki,
että valtio tulee lopulta sitten vastaan, mikäli
jotain negatiivista annetaan.
Samalla käytän tässä, kun
oli kaksi aihetta kyseessä myöskin ministerin
esittelyssä, lyhyen kommenttipuheenvuoron Kaupthing-pankin
kysymykseen.
Kuten jo vastauspuheenvuorossani sanoin, nythän pidetään
yllä ihmisten luottamusta siihen, että pankkijärjestelmä toimii
ja ihmiset saavat rahansa pankeista, niin että ihmiset
tallettavat rahoja pankkiin myöskin tulevaisuudessa. Kaikista
lainoista esimerkiksi Suomessa noin 60 prosenttia perustuu ihmisten
talletuksiin. On erittäin hienoa, että päästiin
tämän tyyliseen ratkaisuun. Kun vertaa moniin
Euroopan muihin maihin, vaikka Ruotsiin, Norjaan, Hollantiin, Irlantiin,
Isoon-Britanniaan, Belgiaan ja Luxemburgiin, kaikki ne maksavat
suoraan valtion budjetista näiden tallettajien talletukset
takaisin. Kun me olemme onnistuneet löytämään
mallin, jossa on myöskin kolme yritystä mukana,
jotka kantavat taloudellisen vastuun siitä, ja kun olemme saaneet
ennakkotietoa, että todellakin Kaupthing-pankin varat Suomessa
ovat itse asiassa huomattavasti suuremmat kuin ne tallettajille
takaisin maksetut talletukset, niin siinä suhteessa meillä on
myöskin syytä uskoa, että tästä ei
tule valtiolle kustannuksia.
Jouko Skinnari /sd:
Niin, puhemies, kyllähän tässä ahneudella
ja sillä, että nimenomaan Yhdysvalloissa ei ole
ollut sellaisia säännöksiä ... Otetaan
nyt esimerkkinä vaikkapa se, että yhtiökokouksessa
ei ole esillä se, myönnetäänkö tili- ja
vastuuvapautta, joka Suomessa sentään osakeyhtiölakiin,
vaikka toisenlaisiakin näkemyksiä oli, on saatu,
että kerran vuodessa katsotaan, nauttiiko johto osakkeenomistajien
luottamusta. Samaten on tämä uusi tilintarkastusjärjestelmä, joka
sallii sen, että taseissa voi olla ilmaa. Tämä on
myös sellainen asia, johon Suomessa eräät
tilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota, että tässä suhteessa
Suomellakin sisäisesti yritysten osalta on kyllä korjaamisen
varaa.
Mutta ymmärtää kyllä hallituksen
huolen siitä, että kun tätä luottamuspulaa,
epävarmuutta, maailmalla pankkeja kohtaan on, niin jotainhan siinä on
pitänyt tehdä. Ainakin nyt virkamiesten kertoman
mukaan he ovat 2000-luvulla Euroopan unionissa moneen kertaan esittäneet
sitä, että pankkijärjestelmän
valvonnan pitäisi olla tehokkaampaa. Meillä on
se oma 1990-luvun valitettava kokemus näistä asioista,
mutta on valitettavaa, että näissä kysymyksissä ei
ole sillä tavoin edetty kuin olisi pitänyt.
Täytyisi olla Euroopan keskuspankkijärjestelmän
tapainen rahoitustarkastuksen ja vakuutusvalvonnan yhteissysteemi,
joka nyt tällä hetkellä on eduskunnassa,
ja me talousvaliokunnassa olemme saaneet omalta osaltamme ainakin
tässä vaiheessa asiantuntijat kuulluksi, ja tässäkin
asiassa katseet kääntyvät arvoisan perustuslakivaliokunnan
puoleen, että se saisi lausuntonsa valmiiksi ja Suomessa
ainakin saataisiin pohja paremmalle pankki- ja vakuutusvalvonnalle.
Se kuitenkin edellyttää sitä, että meillä on
olemassa riittävästi pätevää henkilökuntaa,
niin että he todella pystyvät valvomaan sitä,
mistä on kysymys. Tämä koskee sekä vakuutuspuolta,
jossa työeläkejärjestelmä on
yksi tärkeimmistä, ja se koskee myös
sitten pankkijärjestelmää, jotta tämän
tyyppisiä tilanteita, joista nyt sitten yhtenä esimerkkinä on
tämä Kaupthing, ei pääsisi tapahtumaan.
Tämä linja on pääperiaatteissaan
ollut myös sosialidemokraattien hyväksymä,
mutta on tässä nyt sellaisia asioita, jotka ehdottomasti
haluamme ottaa esille. Ne liittyvät juuri tähän
pankkien mahdolliseen omistamisasiaan, jos tukea annetaan. Se ei
tässä nyt ole varsinaisesti tällä hetkellä esillä,
mutta se on syytä nyt tuoda jo tämän pääomatuen
valmisteluun, että tässä yhteydessä, vaikka
se osuuspankkijärjestelmän puolella vaatii erityisjärjestelyjä,
valtion omistaminen, määräysvalta, osinkojen
saaminen ja se, että johto ei pääse nauttimaan
perusteettomia etuuksia, tämän tyyppinen linja,
on saatava vallitsevaksi. Pääomatukea ottava pankki
ei myöskään saa irtisanoa luottoja eikä kasvattaa
asuntoluottojen marginaaleja. Tämä keskusteluhan
täällä meidän aloitteestamme
kuukausi sitten otettiin esille.
Se, mikä tässä keskustelussa ei ole
vielä tullut esille, on se, että kyllä tällä hetkelläkin
jo, vaikka korostetaan koko ajan, että ei ole mitään
ongelmia, kyllä sillä henkilöstöllä pankeissa,
joka on ollut mukana jo 1990-luvulla, kyllä sillä silloin alkavat
kellot soida, kun tulee esille se, että pitäisi
saada 50 miljardia takauksia pankeille ja että nyt tällainen
yksi Kaupthing-pankki ... Tai oikeastaan, kun tätä luetaan
tarkemmin, niin tässähän ei anneta takauksia
Kaupthing-pankille vaan näille kolmelle suomalaiselle pankille,
jotka ovat sitten mahdollisesti näitten korvausten osalta vastuussa.
Nythän hallituksen taholta on tullut tieto, että myös
vastaavanlaisia takauksia annettaisiin näille tallettajille,
mikä on erittäin hieno huomio tässä vaiheessa,
että myös tallettajat tarvitsevat näitä vakuuksia
eivätkä pelkästään
nämä pankit.
Tässä itsekin olen moneen kertaan kysynyt sitä hallituksen
linjaa, ja toivottavasti se on myös eduskunnan linja — sen
takia muun muassa tämä asia nyt on perustuslakivaliokunnassa — että Kaupthing-pankin
jälkiselvittely ei voi johtaa sellaiseen tilanteeseen,
että tällä yhdellä esimerkillä,
jossa pankeilla ei loppujen lopuksi ole riskejä, tällä esimerkillä avattaisiin
perusta sille, että Suomessa tallettaja voi saada vaikka
ylikorkoineen rahansa takaisin. Se on väärin niitä ihmisiä kohtaan,
väärin niitä yrittäjiä kohtaan,
jotka ovat tyytyneet vähempään, eivät
ole lähteneet tähän ahneuden bisnekseen
mukaan. (Ed. Zyskowicz: Niiden rahoillahan nyt Kaupthingin asiakkaat
pelastetaan!) Nythän tässä kvartaalitalous
ja ahneus joutuvat siihen, mihin ne kuuluvatkin.
Tähän liittyy myös sitten se, että kyllä pankin toimihenkilöt
ovat jo pitkään kyselleet oman palkkansa perään,
mikä se on suhteessa johdon palkkoihin. Tässä suhteessa
meidän pitää kyllä näitä asioita
tarkastella uudelleen.
Kun kysyin pääministeriltä sitä,
koska tarkastellaan nyt sitten tätä 50 miljardin
euron tukea, jos sellainen nyt sitten päätetään
tällaisena myöntää, niin hän
vain puhui siitä, että tämä aika on
vuoden 2009 loppuun. En tarkoittanutkaan sitä, vaan koska
keväällä tai muutoin katsotaan sitä,
onko tällainen tuki enää tarpeellinen
vai pitääkö todella paikkansa se, mitä sanotaan,
että suomalaiset tai Suomessa toimivat pankit eivät
tällaista tukea tarvitse.
Talousvaliokunnan käsittelyn aikana on ilmennyt, että Suomessa
on 93 paikkaa, johon sinä voit sijoittaa tai säästää,
tallettaa omat rahasi, ja tässä yhteydessä,
kun tämä — vinkiksi kaikille niille,
joilla rahaa sattuu olemaan — 50 000 euron ja
kohta 100 000 euron takuu (Ed. Saarinen: Puhu vaan demareille!)
on sitten olemassa, niin tässäkin tullaan yhdenvertaisuuden
eteen, kun Euroopan unionin aluetta ja euromaita katsotaan. Kaikissa
maissa ei ole tätä mahdollisuutta. Tämä on
se yksi asia, joka pitää ottaa tässä huomioon,
että jos täällä avataan tällainen
takuu, niin voiko se johtaa siihen, että tänne
tulee sitten tahoja, jotka tallettavat rahojaan juuri tämän
vuoksi.
Arvoisa puhemies! Tännehän on tulossa myös lakeja,
jotka liittyvät tähän kokonaisuuteen,
kuten valtion vakuusrahastolaki. Suomessahan ei myöskään
ole lakia vielä siitä, että jos pankilla alkaa
mennä huonosti, niin viranomaiset voisivat puuttua tähän
tilanteeseen eikä tarvitsisi odottaa sitä, että pankin
johto ilmoittaa, että meillä menee nyt niin huonosti,
että ottakaa meidät haltuunne. Jo siinä vaiheessa,
kun nähdään, Rahoitustarkastus näkee
ja viranomaiset näkevät, että nyt tällaista
toimintaa ei voi jatkaa, niin jotta siitä ei tule veronmaksajille
liian isoa laskua, tällainen toiminta on otettava haltuun
ja siinä yhteydessä myös sitten huolehdittava
siitä, että valtio ja veronmaksajat saavat sellaisen omistuksen,
jota he tällä hetkellä tarvitsevat.
Arvoisa puhemies! Nyt on pidettävä huoli siitä,
että sillä kokemuksella, mitä 1990-luvulta
on, suomalaiset veronmaksajat eivät joudu nyt takuumieheksi
pankkibisnekseen, joka on yksi elinkeinon sektori. Ei saa olla niin,
että silloin kun menee hyvin, pankit keräävät
voitot, ja sitten kun menee huonosti, niin sitten pyydetään yhteiskuntaa
apuun. Tosin sosialidemokraattien Jyväskylän puoluekokouksessa
vaadittiinkin sitä, että pankit tulisi saada yhteiskunnan
haltuun.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tässä kun olemme nyt tovin
jo keskustelleet ja kuunnelleet kolmen ministerin, pääministerin, valtiovarainministerin
ja finanssiministerin, vastauksia, niin on selvää,
että hallituksen esitykset 181 ja 182 eivät vastaa
suinkaan niitä puheita, mihinkä pääministeri
ja muut ministerit ovat viitanneet eli mistä on tiedotustilaisuudessa
puhuttu, on esittelypuheenvuorossa viitattu tiettyihin asioihin,
mutta ne eivät ole tekstissä, tässä hallituksen
esityksessä.
Tällöin mietintövaliokunnalle kyllä jää melkoinen
vastuutehtävä, että se mietintö on
niin tiukka ja selkeä, että se pitää myös
nämä reunaehdot, mihin täällä on
viitattu, sisällään. Tässä hallituksen
esityksessä 181 on kysymys 50 000 miljoonasta
eurosta, jotka valtio vastavakuuksia vaatimatta voi antaa takuina
nimenomaan suomalaisille pankeille tai niiden omistusyhteisöille.
Tässä mielessä todellakin voi sanoa,
että kun on kysymys puolentoista sivun tekstistä,
niin tässä kyllä neliösenttimetrille
tulee hintaa. Näin ollen mittakaavaltaan näin
suuri asia menee nopeasti lävitse, ja näin ollen
sekä perustuslakivaliokunnan lausunnon ja mietintövaliokunnan
mietinnön merkitys kyllä tulee olemaan erittäin
tärkeä.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Vanhasen hallituksessa on 20 ministeriä.
Siellä on mielestäni aika kevyitäkin
ministerinsalkkuja, mutta siellä ei ole erillisenä ministerinä rahamarkkinaministeriä,
niin kuin on Ruotsissa. Kun elämme tässä tilanteessa,
mikä tänä päivänäkin esillä on
ja varmasti on tästä eteenpäin kuukausia
ja varmaan hallituskauden loppuun — ja epäilenpä,
että seuraava hallitus saa vielä tältä hallitukselta
perintönä melkoisen rahamarkkinoiden sekasotkun — peräänkuuluttaisin,
että pääministeri tekisi hallitukseen
sellaisen remontin, että tulisi erityinen rahamarkkinaministeri,
joka seuraisi, valvoisi ja kantaisi vastuuta tästä asiakokonaisuudesta,
joka on äärimmäisen tärkeä ja
vakava, paljon tärkeämpi kuin sinänsä kovin
tärkeä viestintäministerin salkku tai
moni muu tässä nykyisessä hallituksessa.
Mietin tuossa, että jos halutaan pätevää henkilöä rahamarkkinaministeriksi,
niin kyllä voisi esimerkiksi ed. Eero Lehti olla sellainen,
jolla on vankka kokemus asioista. Hän on talousvaliokunnassa
aina välillä hallituksen linjauksiakin uskaltanut
kritisoida ja tarjonnut hyviä lääkkeitä moniin
ongelmiin. Varmaan muitakin hyviä löytyy, mutta
ei nyt nosteta näin kunnallisvaalien alla kovin montaa
nimeä esille.
Herra puhemies! Tämän 50 miljardin takuusumman
tai takuupäätöksen käsittely
on iso. Siihen on nyt aikaa meillä hieman paremmin, koska sillä ei
ole ihan päivän päälle kiire,
niin kuin on tällä Kaupthing-asialla. Tässä 50
miljardin euron asiassa on kysymys siitä, että veronmaksajille siirretään
lopullinen vastuu siitä kriisistä, joka on päällä.
Voi olla, että siitä osa, jopa huomattava osa,
realisoituukin. Silloin jos näin käy, on kyllä vahvasti
edellytettävä, että päätösten
yhteydessä pankinjohtajien ja pankeissa vastuussa olevien etuuksiin
myös puututaan. Tämä on kristillisdemokraattien
ehdoton vaatimus. Optiot ja kohtuuttomat palkkiot on pantava kuriin,
niitä on leikattava. Myös omistusta on otettava
vastineeksi valtiolle. Sellaista sosialismin pelkoa meillä ei saa
olla, etteikö otettaisi pankeilta omistusta.
Täällä todettiin, pääministeri
totesi, että pankkien osakkeita on helppo ottaa, mutta
kaikki pankit eivät ole osakeyhtiömuotoisia. Niillä on
kuitenkin kaikilla kiinteistöjä ja muuta varallisuutta,
reaalivarallisuutta, johon kyllä voidaan tarvittaessa tarttua,
jos tällainen tilanne tulee, ja epäilenpä,
että tähän tilanteeseen tässä ajaudutaan.
Täällä on korostettu, ettei tässä yhteydessä saisi
puhua asioista välttämättä ihan
niin avoimesti kuin pitäisi, koska se luo markkinoille
epävarmuutta. Kyllä väittäisin,
että kun hallitus on tuonut tämmöisen
50 miljardin asian tänne ja koko Eurooppa näitä pyörittelee,
naapuri-Ruotsi 150 miljoonan euron summassa jne., kyllä nämä ovat
sellaisia hallitusten suunnalta tulleita viestejä, että tilanne
on äärimmäisen vakava koko Euroopassa. Äsken
Kauppalehdestä luin, että Yhdysvalloissa jättipankki
oli tehnyt kolmen edellisen kuukauden aikana yli 23 miljardin dollarin tappiot,
eli kyllä linja on sellainen globaalisti, että ei
tässä leikitellä nyt auta. Tilanne on
todella huolestuttava.
Pankit kirjaavat nyt sitten veronmaksajien piikkiin alas näitä arvon
alenemisia, mitä on syntynyt, ja tämä tie
voi olla hyvin kallis veronmaksajille. Se ei ohita myöskään
Suomea, vaikka Suomessa nyt jonkin verran on opittu 1990-luvun laman
pohjalta, ei kuitenkaan riittävästi, sillä meilläkään
valvonta ei ole kuitenkaan kunnossa. Siihen onkin vakavasti kiinnitettävä tässä yhteydessä
huomiota,
että finanssivalvonta täytyy saada nopeasti tehokkaaksi.
Siellä ei saa olla resurssipulaa. Siellä pitää olla
riittävät oikeudet tarkastuksiin, ja sitten pitää olla
vielä sanktiot, riittävän vahvat, terävät,
niin että siitä seuraa muutakin kuin kultainen
kädenpuristus niille, jotka väärin tai
kohtuuttomasti menettelevät ja riskejä ottavat
ja aiheuttavat sitten näitä ongelmia, mitä meillä nyt
on.
Herra puhemies! Näillä edellytyksillä lähdetään
miettimään tämän isomman summan
käsittelyä.
Mitä sitten Kaupthing-pankin tilanteeseen tulee, niin
tässä keskustelussa ilmeni, että tämä on kaupallisen
riskin ja luottoriskin osalta näiden kolmen pankin vastuulla,
mutta oikeudellisten riskien osalta valtio antaa takuun. Mitä se
sitten käytännössä merkitsee,
se on mielenkiintoista, niin kuin totesin vastauspuheenvuorossani.
Juristeja löytyy maailmalta, jotka riitauttavat vaikka minkä asian,
ja tuleeko se sitten aina Suomen valtion piikkiin? Tämä sopimus,
jonka nämä kolme pankkia ovat tehneet ja Talletussuojarahasto ilmeisesti
hyväksynyt, täytyy saada meidän valiokunnassa
nähtäväksi, miten nämä riskit
todella on sinne kirjattu. Toivottavasti huomenna näemme.
Voi olla niin kuin täällä on sanottu,
että kun valtio antaa takuun enintään
115 miljardin euron määräisistä,
ei siitä summasta, vaan siitä johtuvista seuraamuksista
ja Kaupthing-pankilta on Suomessa 203 miljoonan euron saatavat,
niin voi olla, että tilanne on hallinnassa siltä osin,
että näitä ongelmia ei välttämättä tule,
että ne ongelmat ovat todellakin täällä oikeudellisella
puolella, ja siksi sille puolelle pitää vahvasti
kiinnittää huomiota.
Herra puhemies! Vielä jäi auki ja ministeriltä vastaamatta
se, voidaanko tämä korko, joka nyt välillisesti
valtion toimesta ja kolmen pankin osalta turvataan — meidän
saamamme tiedon mukaan tämä ylikorkea korko täysimääräisesti — voidaanko
se leikata niin sanotuksi kohtuulliseksi koroksi tai jättää korko
takuun ulkopuolelle. Se on syytä selvittää.
On väärin, että ahneet ovat panneet rahansa
epävarmaan sijoituskohteeseen, talletukseen, ja sitten
saavat palkkioksi sen täyden koron, minkä he tällä tavalla
saavat.
Tästä on tulossa mielestäni hyvin
helposti ennakkopäätös. Eli kun talletussuoja
nyt tulee olemaan ilmeisesti 50 000 euroa ja tässä annetaan talletussuoja
käytännössä kaikille Kaupthing-pankin
asiakkaiden talletuksille, niin tilanne ei ole kyllä tulevaisuutta
ajatellen aivan yksiselitteinen. Siksi valiokunnassa esitin, että tämä kierrätettäisiin
myös perustuslakivaliokunnan kautta, ja näin puhemiesneuvosto
näyttää esittävänkin.
On syytä katsoa myös se, onko hallituksen esitys
riittävän tarkkarajainen ja toisaalta sitten riittävän
yksilöity niin, että se ei ole sellainen ennakkotapaus,
jonka eteen joutuisimme jossakin toisessa vaiheessa.
Vielä palaan tähän, että jos
näitä juridisia ongelmia tulee, niin herää kysymys
siitä, käykö tämän
päätöksen perusteella Suomen valtio oikeutta
vai käykö tämä roskapankki,
johon siirretään Kaupthingin Suomessa olevat talletukset
ja saatavat, se ne oikeudenkäynnit. Tietysti sillä lopputuloksen
kannalta ei ole kovin paljon merkitystä muuten, kuin että kulut
ovat varmaan vielä suuremmat, jos oikeudenkäynnit
käy roskapankki, mutta toisaalta on mielenkiintoista, jos
valtio on niitä oikeudenkäyntejä käymässä.
Herra puhemies! Tässä siis eräällä tavalla
perustetaan Kaupthing-roskapankki, johon siirretään
Kaupthingin velat ja vastuut. Sieltä ne hoidetaan, ei ihan
niin kuin pääministeri sanoi, että annettaisiin
rahaa tai takuu näille pankeille, vaan ne perustavat erillisyhtiön,
joka sitten ottaa sekä talletukset että velkakirjat
ja hoitaa sen homman loppuun jossakin ajassa. Myös määräaikaa
tälle koko järjestelylle olisi syytä harkita.
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että ed. Kankaanniemen
käsitys tästä Kaupthing-järjestelystä poikkeaa
voimakkaasti omastani ja en tiedä mihin se perustuu. Mutta
olisin kysynyt ed. Kankaanniemeltä: Mikä on oikea
korko, mikä on hyväksyttävä korko
teidän mielestänne markkinoilla, kun te tunnutte
sen tietävän?
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Se on tietysti päivittäin vaihteleva
näin nykymaailmassa. Mutta kun otin tietoa netistä — täällä on
esimerkiksi tällainen nettisivu kuin Penninvenyttäjän
päiväkirja — niin siellä on
vertailut, mitä kunakin päivänä eri pankit
tarjoavat korkoa erilaisille talletuksille, varsinaisille ja määräaikaistalletuksille.
Täältä ilmenee aivan selvästi,
että Kaupthing-pankki keväällä teki
kesätarjouksen, kesän aikana teki erilaisia tarjouksia,
jotka nimenomaan perustuivat siihen, että se maksoi selvästi
yli kaikkien muiden pankkien korkotason ja vielä useassa
tilanteessa totesivat, että eivät peri mitään
toimituskuluja. Tähän kai perustui Espoon kaupungin
talousjohtajankin halu sijoittaa, ei kai mikään
erityinen rakkaus Kaupthing-pankkia koh-taan, (Puhemies: Minuutti
on mennyt!) vaan halu saada vähän enemmän
tuottoa.
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämähän on niille,
jotka tämmöisen toiminnan tuntevat, jokapäiväistä,
ja on erittäin toivottavaa, että kuntalaisten
varallisuudesta pidetään hyvää huolta.
Tässä Espoon tilanteessa korko oli noin 5 prosenttia,
ihan samassa hahlossa meidän kaikkien muiden kahdeksan kumppanin
kanssa, joille meidän kassavarat on hyvin hajautettu.
Mutta kysyisin vielä sitä, minkä näistä koroista
me voimme nyt hyväksyä teidän mielestänne.
Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Valiokunnassa tätä ed. Andersson
kysyi, ja hänen ajatuksensa oli, että se voisi
olla sellainen keskimääräinen korko,
mitä eri pankit maksoivat tuona ajankohtana, mistä on kysymys.
Ei siinä valtavan paljon eroa tietenkään
ole, mutta kyllä 15 miljoonan euron summassa on jo aika
iso ero siinä, mitä mahdollisesti on saatu nyt
tätä kautta ylimääräistä hyötyä,
joka tällä lailla nyt pannaan muiden pankkien
kautta ikään kuin maksettavaksi. Eli tarkkaa rajaa
en osaa sanoa, mutta varmaan se on tuntuva ero kuitenkin, koska
sinne on rahoja viety tietäen, että islantilaisessa
pankissa on huonompi suoja kuin muualla.
Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tarkennan vielä kysymystä, kun
ed. Kankaanniemi ymmärsi sen väärin.
En puhunut tästä kiinni olevasta sijoituksesta,
vaan puhuin niistä, mitä jatkossa tullaan tekemään.
Se on melko vaativa ajatus, että etukäteen pitäisi
ohjeistaa kaikki nämä toimijat siten, että he
tietäisivät, mikä korko on semmoinen,
mikä teidän mielestänne pitäisi
hyväksyä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tuossa olin pyytämässä kanssa
vastauspuheenvuoroa, mutta ed. Jukka Mäkelälle
kyllä totean, että kyllä te nyt puolustatte
sellaisia asioita kokoomuksen piikkiin, että jonakin päivänä,
kuulkaa, tulee takaisin ja rajusti. Mutta siihen palataan sinä päivänä sitten.
Toivottavasti ollaan silloin vielä pelissä mukana.
Nimittäin joku tolkku kerjätessäkin pitää olla
ja kasinopelissä.
Ajattelinkin, arvoisa puhemies, aloittaa kasinopelikaudesta
tämän puheenvuoroni. 1980-luvun lopulla tuo sama
puolue käytteli ensiviulua täällä Suomessa
siinä, että pelattiin kasinopeliä. Liikepankit
ottivat valtavia, 20 miljardin markan, bullettilainoja kasinopelimarkkinoille
ulkomailta, ja sitten kaikki rysähti, kun tultiin vuoteen
1990. Itse aiheutettu lama saatiin aikaan, ja silloin ei politiikkana
ollut se, mitä tällä hallituksella on
politiikkana: kotien tukeminen.
Silloin kodeille kävi huonosti. Muutamien pankkilaitosten
kautta tulleet omaisuudet menivät omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin,
joka sitten realisoi noita omaisuuksia, mutta loppujen lopuksi valtion
piikkiin jäi 5 miljardin euron lovi, joka sitten kirjattiin
ylös Arsenalin tarkastusvaliokunnan kautta Vakuusrahaston
valtuustoon ja sitä kautta valtiovarainministeriöön
ja lisäbudjeteissa alaskirjauksina sitten valtion varojen
kohdalla. Näin siinä silloin kävi.
Nyt on kysymys 50 miljardin euron operaatiosta ja sitä on
arvioitava samanlaisessa katsannossa. Tällä kertaa
nyt kuitenkin syyt ovat laajemmat. Mistä tässä tutkimusten
mukaan on siis rakenteellisesti kysymys? On rahoitusmarkkinoiden
vähäisestä säätelystä,
on niin sanotusta löysästä rahasta sijoituskohteille
ja on sitten tästä aivan käsittämättömästä hömpästä elikkä sijoituskeksinnöistä,
huom. niistä käytetään ilmaisua "sijoituskeksintö".
On siis olemassa jokin instituutio, joka keksii hömppää,
vetää höplästä ihmisiä ja
instituutioita ja sillä tavalla tuottaa juuri sen tuloksen,
josta tämän päivän debatissa
on kysymys. (Ed. Saarisen välihuuto) — Joo.
Käyn vähän näitä kohteita
läpi tässä. Ensinnäkin tästä rahoitusmarkkinoiden
vähäisestä säätelystä.
Muistan äärimmäisen elävästi
1990-luvun hetket, jolloinka meidänkin puolueemme puoleen käännyttiin.
Silloin liikkeellä oli Erkki Tuomi-oja, joka kysyi supersalaisesti — sen
voi jo nyt paljastaa tässä, koska sillä ei
suurempaa merkitystä ole — mikä on
puolueemme kanta fi-nanssitavarataloihin, ja nimenomaan piti arvioida
sitä siltä kannalta, otetaanko finanssitavara- taloilla
kohtuuttomia riskejä. Meidän kantam- me oli silloin,
että ei näitä oteta. Silloin tämä mahdollisuus
torpattiin. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on prosessit menossa.
Juuri samaan aikaan, kun tämä maailmanlaajuinen
finanssiromahdus ja -kriisi on päällä,
nyt ollaan menossa voimakkaasti finanssitavarataloihin elikkä keskittämään vain
tämmöisiä kriisin aineksia yksiin paikkoihin.
Elikkä siinä voi sitten mennä vakuutusrahat pankkien
rahojen kanssa. Kannattaa kaksi kertaa miettiä.
Löysä raha sijoituskohteille: Mistä muusta
onkaan kysymys kuin harmaan ja mustan talouden keräämistä,
tavallaan julkisen kontrollin ulkopuolella toimivan järjestelmän
tuotoista, joissa, kun asiaa ei ole saatu hallintaan, on tullut
valtavia keskittymiä. Erittäin hyvä on
se, jos nyt vihdoinkin tänä päivänä on
herätty tähän asiaan. Nythän
uutisten mukaan ovat olleet Pariisissa koolla 17:n EU-valtion ministerit
keskustelemassa siitä, että nyt pitää veroparatiisit
panna kuriin.
Mutta kuinka ollakaan, Luxemburgit ja muut vastaavat loistavat
poissaolollaan, ne jotka ovat sitä mieltä, että ei
missään nimessä veroparatiiseihin pidä puuttua.
Siis toisin sanoen tässä EU ja Emu-järjestelmä on
selvästi hajallaan. Tämä on mielenkiintoinen
yksityiskohta. Se on tämän päivän,
tämän iltapäivän asioita Euroopassa,
ja siinä on todella vakavasta asiasta kysymys. Siis toisin
sanoen jakaannutaankin jo nyt pankkisalaisuutta puolustaviin ja
voimistaviin ja tehostaviin tahoihin ja muihin, jotka yrittävät
sitten veronmaksajien rahoilla pelastaa muuten pankkijärjestelmän.
Aika mielenkiintoinen tilanne kerta kaikkiaan.
Sitten nämä uudet sijoituskeksinnöt.
Tämähän ei tule kuntoon millään
muulla kuin eräänlaisella moraalisella varustautumisella,
ei millään muulla. Elikkä kerta kaikkiaan
pitää ruveta halveksimaan kaikkia tämän
laatuisia instituutioita koko maapallolla. (Ed. Kankaanniemi: Ei
saa innovaatioita halveksia!)
Markku Uusipaavalniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Meille on tuotu erittäin merkittäviä lakiehdotuksia
eteemme. Täällä puheissa sieltä voidaan
poimia nyt oikeastaan se peruslähtökohta hallituksen
esityksille. Hallituksella ei ole tukenaan näille esityksille
mitään muuta kuin että luottamus pitää ylläpitää.
Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa muistutan,
että luottamusta ylläpidettiin 1980- ja 1990-luvun
vaihteessa erittäin hyvin. Jälki oli tuhoisaa.
Katteetonta luottamusta ei pidä siis ylläpitää.
Valheellisen talouden perustalle ei voi rakentaa.
Poimin tästä muutaman kohdan, mitä olen
varoittanut aikojen kuluessa. Viime joulukuussa olen sanonut esimerkiksi
näin:
"En lähtenyt eduskuntaan politikoimaan. Lähdin
tutkimaan Suomen ja maailman taloutta ja katsomaan, mihin päin
Suomea viedään, ja pyrkimään
vaikuttamaan siihen, että viemme Suomea oikeaan suuntaan
Suomen kansalaisten kannalta.
Suomen taloutta ja maailmantaloutta tulkitaan mielestäni
täysin väärin ja luottoekspansio, joka
maailmassa on käynnissä, on jätetty huomiotta
taloutta ja tulevaisuutta tarkasteltaessa. Osakkeiden hinnat kuten
myös asuntovarallisuuden arvot tulevat romahtamaan erittäin
rajusti lähiaikoina - -."
Näin siis joulukuussa, kun yritettiin pitää yllä Suomen
valtionomistusta eräissä kriittisissä yhtiöissä.
Helmikuussa meillä on ollut keskustelua ta-loudesta
Stora Enson tilanteiden vuoksi. Siinä yhteydessä olen
kommentoinut asiaa muun muassa näin:
"Olemme muuttaneet lakeja viime aikoina runsain mitoin, ja Suomea
on viety kohti yhdistyvää maailmantaloutta. Pääomien
vapaa liikkuvuus on meille uutta siinä laajuudessa, mitä muutoksia
olemme viime aikoina tehneet: sähkömarkkinoiden
yhdistyminen EU-alueella, päästökauppa,
uusiutuvien velvoitteet.
Nämä kaikki vaikuttavat ihan järkeenkäyviltä päätöksiltä,
mikäli talousennusteet olisivat millään
muotoa realistisia. Valitettavasti luottoekspansio, joka on ollut
käynnissä pidemmän aikaa, ja sen puhkeaminen
muuttavat kuitenkin kaikki lähtöarvot, joilla
lakimuutoksia meille on perusteltu ja maan taloutta johdettu. Olemme
eläneet hyvän kasvun aikaa, mutta tämä hyvä kasvu
johtuu esimerkiksi euroalueella siitä, että viime
aikoina 1 000 miljardia per vuosi on annettu tekohengitystä lisääntyneen
luottomäärän avulla. On siis tehty bittirahaa,
jolla on pidetty taloutta hyvässä kunnossa. Kasvun
olisi pitänyt olla huomattavastikin suurempaa, jos tämä luototettu määrä olisi
läheskään tullut todelliseen talouteen ja
päätynyt myöskin esimerkiksi palkkoihin
siinä laajuudessa, mitä sen olisi pitänyt.
En rupea toistamaan sitä, mitä olen viimeisen vuoden
ajan yrittänyt puhua. Totean vain tästä Stora
Enson tapauksesta sen verran, että nyt kipinää sammutetaan
täydellä kalustolla, kun nurkan takana jo roihuaa.
Maailmantalouden kupla on jo puhjennut. Pihinä kuuluu parhaillaan,
mutta varsinainen romahdus on vasta tulossa. Voin vain toivoa, että valtion
omistajapolitiikassa edes yritettäisiin katsoa tapahtumia
taloudessa, mutta valitettavasti meillä ei ole ainakaan
julkisuudessa keskusteluun tästä aiheesta pystytty.
Toivotan kaikille edustajille voimia tulevissa kriisitilanteissa,
ja uskoa siihen, että saamme järkeviä päätöksiä täällä isossa
salissa tehtyä."
Näin helmikuussa.
Nyt ne hetket alkavat olla käsillä, joilla
näitä suuria päätöksiä tehdään.
En voi muuta kuin yhtyä tähän aikaisemmin
sanomaani. Toivotan voimia kaikille tässä kriisitilanteessa,
joka meillä tulee olemaan lähiaikoina. Näillä suurilla
luottamusta pelastavilla päätöksillä ostetaan
ainoastaan lisäaikaa. Talousjärjestelmämme
on romahtamassa niin euroalueella kuin muuallakin.
Otetaan vielä maaliskuulta pikkuinen pätkä:
"- - tässä on kyseessä klassinen
pyramidihui-jaus; näillä luvuilla ei ole mitään
todellisuuspohjaa. - - Piilotus tässä kuplassa
on jo käynnissä. Lisääntyneet
velat ja velkojen ja varallisuuden siirto eri yrityksiin suurissa
mittakaavoissa on jo käynnissä, aivan vastaavalla
tavalla kuin 20 vuotta sitten, kun sama maailmantaloudessa on koettu
- -.
Arvoisa puhemies! En tiedä, kumpi minua pelottaa enemmän:
se, että hallitus ja hallituksen takana olevat henkilöt
tietävät, mitä on tapahtumassa, vai se,
että he eivät tiedä.
Kun rytinä toden teolla alkaa, niin meillä on suojautumiskeinoja.
Me emme saa pelastaa pankkeja, varsinkin kun olemme ne ulkomaille antaneet.
Meidän on suojattava Suomen kansalaisten etu. Suomen kansalaisen
parhaaksi on ajateltava, vaati se sitten pankkien antamista ajautua
vaikeuksiin ja kaatua sitä kautta tai vaati se sitten meiltä järeitä toimenpiteitä
Suomen
kansalaisen turvaksi asetettuina lakeina.
- - Sanon vaan, että tulopuoli on siellä väärin laskettu," — näin
siis edelleen keskustelu on ollut valtiontalouden kehyksistä — "mutta
se ei tätä suurta kokonaisuutta muuta. Toivon
kuitenkin, että jollakin siellä hallituksessa
on jotain suunnitelmia tulevan talouskriisin helpottamiseksi Suomen
kansalaisen kannalta."
Näin siis maaliskuussa.
Mihin on tultu? On tultu juuri siihen pelkäämääni
tilanteeseen, että runnotaan yön hiljaisina tunteina
tai parin päivän kiireellä järkyttäviä lakeja
läpi, joissa annetaan mielettömiä valtuuksia valtioneuvostolle
tai jollekin muulle taholle, jota valtioneuvosto ylläpitää ja
valvoo. Toivon edelleenkin, että näin mittavat
rahat kuin tämä 50 miljardia on, tullaan eduskunnan
kautta siinä vaiheessa kysymään, kun
se mahdollisesti on joskus tarpeen.
Hallituksen suunnitelma siis tuntuu olevan tässä vaiheessa:
luottamus pidetään loppuun asti, luottamus katkeraan
loppuun asti. Näin juuri tehtiin 1980-luvun lopulla. Sillä pystytään
kyllä ylläpitämään
bkt:tä, kun kunnille ja valtiolle otetaan lisää velkaa:
talouskasvuhan näennäisesti pysyy hetken aikaa
jälleen päällä, mutta kriisi
tulee väistämättä parin vuoden
sisällä.
Arvoisa puhemies! Suomen kansan kurimus moninkertaistuu, mikäli
realismia ei tunnusteta ja toimia ei tehdä sen mukaan.
Jos pankkien vakavaraisuus ei riitä, niiden on annettava
kaatua. Ruotsin valtio vastatkoon Nordeasta pääosin. Meillä on
järjestelmät Talletussuojarahaston kautta, missä kotimaiset
pankit, jotka Talletussuojarahaston kautta ovat mukana, taataan.
Tosin, jos iso rytinä alkaa, niin aikamoinen lasku sieltäkin
on tulossa ja uudestaan siinä vaiheessa mietittäköön
tässä salissa, onko Suomen valtion sittenkään
korvattava Talletussuojarahaston piiriin kuuluvia rahojakaan vai
onko se sittenkin kotivaltion tehtävä.
Voimia kaikille kansanedustajille! Elämme tärkeitä aikoja,
ja päätökset tulevat olemaan erittäin
merkittäviä kauaksi eteenpäin.
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat!
Jo vastauspuheenvuorossani otin kantaa tähän Kaupthing-asiaa
koskevaan lakiin ja ajattelin tässä varsinaisessa
puheenvuorossani esittää ajatuksiani tämän
kansainvälisen finanssikriisin perimmäisistä syistä.
En yritä nyt itselleni laittaa päähän
suurempaa hattua kuin mitä on mahdollisuus, mutta olen
kovasti pohtinut niitä perimmäisiä syitä,
jotka ovat johtaneet siihen tilanteeseen, missä nyt ollaan.
Tietysti voidaan sanoa, että perimmäisten
syiden eräät lähtökohdat löytyvät
sieltä, kun Yhdysvalloissa pankinjohtajat keksivät
sellaisen lyömättömän liikeidean,
että ruvetaan myöntämään luottoja
maksukyvyttömille asiakkaille asuntojen, siellä usein
omakotitalojen, ostamista varten. Näitä nyt subprime-luotoiksi
kutsuttuja luottoja maksukyvyttömille asiakkaille myönnettiin ilmeisesti
sadoilletuhansille, ehkä jopa miljoonille asuntojen ostajille.
Tämän jälkeen ymmärtääkseni
näitä, sanoisiko, riskiluottoja paketoitiin monimutkaisiksi
sijoitusinstrumenteiksi, joihin samoihin paketteihin sitten riskin
pienentämiseksi laitettiin myös turvallisempia
luottoja ja turvallisempia arvopapereita. Näin syntyi tällaisia
innovatiivisia rahoitustuotteita, sijoitustuotteita, joita sitten
investointipankit Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja tavalliset pankit
ja muut rahoituslaitokset ostivat sijoitussalkkuihinsa.
Nyt tietysti kysytään, mikä sai lahjakkaat,
kyvykkäät ja älykkäät
pankinjohtajat niin lyömättömän
liikeidean kannalle, että maksukyvyttömille asiakkaille
haluttiin myöntää suuria asuntoluottoja.
Eivätkö nämä pankinjohtajat
muka tienneet, että vaikka siinä tilanteessa asunnon
arvo riitti lainan vakuudeksi, niin asuntojen hintakehitys ei voi
loputtomasti olla vain ylöspäin, ja että tätä kautta
loputtomiin nämä asunnot eivät muodostu
riittäväksi vakuudeksi tämän
lainan takaisin saamiseksi korkoineen? No, kun näitä sitten paketoitiin
tämmöisiksi monimutkaisiksi instrumenteiksi ja
siellä oli näitä epävarmoja
saatavia ja varmoja saatavia, niin mikä sai investointipankeissa
ja pankeissa ja rahoituslaitoksissa työskentelevät
huippulahjakkaat Wall Streetin ja Lontoon Cityn toimihenkilöt
sijoittamaan tallettajiensa varoja näihin paketteihin,
ostamaan näitä rahoitustuotteita, jotka ajan myötä ymmärtääkseni
olivat niin monimutkaisia, että myyjä ei aina tiennyt,
mitä on myymässä, puhumattakaan siitä, että ostaja,
siis nämä pankkialan ammattilaiset, olisivat tienneet,
mitä ovat ostamassa? Vastaus on tietysti selvä.
Näitä rahoitustuotteita ostettiin, niihin sijoitettiin,
koska niissä oli parempi tuotto kuin vaikkapa joissain
perinteisissä valtion papereissa tai joissain muissa turvallisemmissa
sijoitusinstrumenteissa. Eivätkö nämä Wall
Streetin huippulahjakkaat pankkiirit, huippukorkeakouluja käyneet
finanssimaailman ammattilaiset muka tienneet, että jos
tuotto on parempi, niin riski on myös suurempi?
Minun mielestäni on aivan selvää,
että pankinjohtajat Amerikassa ja investointipankkien sijoitusjohtajat
Amerikassa ja Euroopassa ja Aasiassa tiesivät, että asuntojen
ja kiinteistöjen arvot eivät loputtomiin vain
nouse, ja minusta on aivan selvää, että he
tiesivät ja ymmärsivät, että jos tuotto
on parempi, niin riski on suurempi. Tai niin kuin juristi sanoisi,
ainakin heidän olisi pitänyt tietää,
ainakin heidän olisi pitänyt ymmärtää, jolloin
tullaan tärkeän kysymyksen ääreen:
mikä sai nämä investointipankit, tavalliset
pankit, rahoituslaitokset, jotka pelasivat pitkälle talletta-jien
rahoilla, joka tapauksessa pelasivat muiden rahoilla, mikä sai
heidät ottamaan suuria riskejä, ylisuuria riskejä?
Tämä on se perimmäinen kysymys. Ja minun
vastaukseni on aika selvä: Tähän riskinottoon
kannusti ja tähän riskinottoon johti näiden
finanssisektorin työntekijöiden ja johta-jien
väärin viritetyt kannustinjärjestelmät.
Väärin viritetyt bonukset ja optiot johtivat siihen,
että suosittiin riskinottoa, suosittiin suurta riskinottoa,
suosittiin ylisuurta riskinottoa.
Näillä bonuksilla ja optioilla on ollut valtava merkitys
näiden asianomaisten sijoittajien, sijoitusjohtajien, pankkitoimihenkilöiden,
investointipankkiirien, miksikä heitä kutsutaankaan,
tulonmuodostuksessa. Kuten olemme voineet lehdistä lukea,
peruspalkka usein näissä tilanteissa oli murto-osa
siitä, mitä bonusten ja optioiden kautta sitten
todellisuudessa voitiin tienata. Todellakin näin tapahtui,
että nämä bonukset ja kannustimet, optiot,
kannustivat siihen, että tee mahdollisimman suurta tuottoa
vaikka suurella riskillä, niin oma palkkasi paranee. Tee
mahdollisimman suurta tuottoa vaikka suurella riskillä, niin
oman yritykseksi, missä olet töissä,
arvo markkinoilla, pörsseissä nousee ja sitä kautta
sinun optiojärjestelmiesi arvo myös nousee.
Nyt tietysti voidaan kysyä, että mitä se
meille kuuluu, lainsäätäjille Amerikassa,
Euroopassa, Suomessakin, minkälaiset kannustinjärjestelmät näillä henkilöillä olivat.
Siinäpä se koko juju onkin. Jos he pelaisivat
omilla rahoillaan ja vastaisivat viime kädessä itse
kaikista tappioista ja menetyksistä, niin minun puolestani
voisivat omilla rahoillaan käydä sellaista uhkapeliä kuin
haluavat. Mutta ongelma on juuri tässä epäsymmetriassa,
että pankkijärjestelmän pystyssä pysyminen
on niin välttämätöntä tallettajien
suojaamiseksi ja velallisten, tavallisten asuntovelallisten ja yrittäjien,
suojaamiseksi, että meillä veronmaksajien edustajilla,
lainsäätäjillä eri maissa, ei ole
varaa eikä oikeutta päästää näitä pankkeja, suurimpia
pankkeja, suurimpia rahoituslaitoksia nurin, koska siitä seuraisi
ketjureaktio, joka uhkaisi viedä tallettajien rahat ja
eräännyttää saman tien velallisten
velat. Näin oli syntynyt sellainen epäsymmetrinen
tilanne ja sellainen moraalikatotilanne, että kun otat
valtavaa riskiä ja saat valtavia tuottoja ja pörssikurssit
nousevat, niin sinulle sataa miljoonia palkkioina melkein kuin taivaasta,
mutta jos kaikki nämä riskit realisoituvat, jos
kaikki menee päin mäntyä, niin silloin
maksumiehenä et olekaan sinä, vaan maksumiehinä ovat
veronmaksajat. Tässä epäsymmetriassa
ja tässä moraalikadossa tietyllä tavalla
on eräs perussyy koko nähtyyn finanssikriisiin.
Miksi nyt puutun tähän? Puutun sen vuoksi, että jollei
näihin palkitsemisjärjestelmiin ja kannustinjärjestelmiin
puututa, meillä on koko ajan muhimassa jo seuraavien pankkikriisien
ja finanssikriisien siemenet. Niin kauan kun kannustinjärjestelmät
johtavat ottamaan ylisuuria riskejä, jotka kannustinjärjestelmät,
jos riskit eivät realisoidu, palkitsevat nämä spekulantit
tai investointipankit tai pankkiirit, ja kun sitten riskin realisoituessa
taas tappiot joutuvat veronmaksajien piikkiin, niin kauan kun tämä on
tilanne, niin kauan voimme olla varmoja siitä, että meillä on aina
edessämme uusia, seuraavia finanssikriisejä.
Herra puhemies! Ihan lopuksi, kun aika loppuu, sanon, että ei
kannata todeta, että ei ole mahdollista tehdä sellaisia
kannustinjärjestelmiä, jossa nämä riskikomponentit
olisi riittävästi otettu huomioon. Nämä konsultit
ja investointipankkiirit ovat osoittaneet niin suurta innovatiivisuutta näiden
palkitsemisjärjestelmien kehittämisessä, että en
epäile hetkeäkään, etteivätkö he
pystyisi kehittämään myös sellaisia
palkitsemisjärjestelmiä, joissa asianmukaisesti
myös nämä riskikomponentit otetaan huomioon.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Zyskowiczin perusanalyysiin voi
suurimmalta osalta yhtyä, mutta eräs erikoisuus
siihen sisältyy. On hyvä, että kokoomus
nyt on tätä mieltä, että nämä palkkiojärjestelmät
eivät ole olleetkaan toimivia. Pyydän anteeksi,
että muistelen vanhoja, mutta silloin, kun Suomessa oli
voimakkaimmillaan tämmöiset puheet, että otettiin
käyttöön näitä erilaisia palkitsemisjärjestelmiä,
niin kokoomus oli kyllä aivan eri mieltä. Päinvastoin
te halusitte silloin erilaisia buustereita vielä, joilla
vielä enemmän oltaisiin näitä palkkiojärjestelmiä viety
siihen suuntaan, että riskinottoa vaan edistetään.
Tämä on hienoa, että te olette nyt tulleet
tälle linjalle ja toivon, että tällä linjalla
pysyttekin. Kyllä yltiöpäisellä markkinataloudella
pitää olla myöskin selvät pelisäännöt
ja niin, että se pysyy renkinä eikä isäntänä.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomus ei kannata eikä ole
koskaan kannattanut yltiöpäistä markkinatalousjärjestelmää tai
yltiöpäistä kapitalismia. Sen sijaan
kannatamme vastuullista markkinataloutta, jossa on olemassa sääntöjä ja
säätelyä, jossa muun muassa sosiaaliset
ja ekologiset rajoitteet otetaan huomioon, ja jossa lainsäätäjän tehtävänä on
asettaa pelisääntöjä.
Mitä tulee näihin palkitsemisjärjestelmiin
sitten erikseen, niin kokoomuksen piirissä varmasti on
ollut erilaisia ajatuksia ja kokoomuslaisten keskuudessa, niin kuin
keskustalaistenkin keskuudessa varmasti on erilaisia ajatuksia suhtautumisessa
esimerkiksi optiojärjestelmiin. Mutta voin ed. Lepälle
vakuuttaa, että esimerkiksi allekirjoittanut on kaikissa
mahdollisissa tilanteissa, ja jopa mahdottomissa tilanteissa, pyrkinyt
toimimaan näitä löperöitä optiojärjestelmiä ja
väärin viritettyjä kannustimia vastaan.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan ed. Zyskowiczin puolesta todistaa,
että silloin, kun optiot aikanaan tulivat, niin ensimmäinen
kriitikko niitten suhteen oli ed. Zyskowicz. Ja, kun varsinkin alkuvaiheessa
niitten ehdot olivat hyvin löysiä, varsin suuri osa
yhtiöstä voitiin siirtää johdolle
optioina, ja myöskin hyvin lyhyen ajan kuluttua vertailuindeksit
eivät olleet kovin hyviä, niin täällä salissa kaikkein äänekkäimmin,
kaikkein voimakkaimmin ed. Zyskowicz arvosteli näitä.
(Eduskunnasta: No ei nyt sentään!)
Tässä suhteessa täytyy sanoa, että valtioneuvoston
tekemiä ratkaisuja ed. Zyskowicz on myöskin voimakkaasti
arvostellut täällä, ja voi sanoa, että hänen
kritiikkinsä johdosta aika paljon on tehty muutoksia. Ja
täytyy antaa ministeri Pekkariselle tunnustusta siitä,
että tämän keskustelun johdosta valtion
osalta on tehty selkeä päätös
siitä, että valtio ei kannusta näihin
optioihin, ja voin sanoa, että tässä suhteessa
ed. Zyskowicz on tehnyt arvokasta työtä.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Varmasti näin on niin kuin edustajat Sasi ja
Zyskowicz tässä sanovat, mutta muistan oikein
hyvin sen Lipposen hallituksen ajan, jolloinka keskustelua tästä käytiin,
ja silloinen keskustan ryhmäpuheenjohtaja Pekkarinen nousi
erittäin voimakkaasti näitä tehtyjä ratkaisuja
vastaan, ja muistan kyllä, että eipä tullut
kokoomuksenkaan taholta silloin hänelle tukea. Onneksi nyt
on kuitenkin linja muuttunut, ja tästä me kaikki
voimme olla tyytyväisiä ja rauhallisimmin mielin
tätä talouspolitiikkaa, järkevää talouspolitiikkaa,
hoitaa.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Leppä taisi itsekin arvioida,
että hän ei varmasti muista, miten tämä asia
oli, niin minäpä valistan. Eli näissä optioasioissa
olemme ed. Pekkarisen, nykyisen ministeri Pekkarisen, kanssa vetäneet
kyllä aina yhtä köyttä ja olleet
samoilla linjoilla, ja tässä suhteessa ed. Leppä aiheetta
on huolissaan siitä, etteikö optiojärjestelmien
vastustus olisi ollut yhteistä sekä silloiselle
ed. Pekkariselle että esimerkiksi allekirjoittaneelle.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelen veljien — en
nyt käytä tässä sanaa toverien,
käytän sanaa edustajien Zyskowicz, Sasi ja Leppä — keskustelua
ja muistelua siitä, kuka on viattomin tai vastustuskykyisin
optiota kohtaan. Sinänsä sillä ei ole merkitystä,
mutta sillä saattaa olla jotain merkitystä, että kun
kävelin kesken ed. Zyskowiczin puheen tänne sisälle
ja kuuntelin sitä ehkä noin kolme minuuttia, niin
ei se nyt ehkä välttämättä ollut
ensimmäinen kerta edustajaurallani, mutta yksi niistä harvoista,
jolloin olisin saattanut allekirjoittaa kaiken, mitä sanoitte.
Optioitten ja vastaavien kannusteitten maksimoima individuaaliahneus
on varmasti yksi keskeinen tekijä siinä, että markkinatalousjärjestelmä on
nyt tässä tilassa, missä se on, että tarvitaan
tällaisiakin toimia, jotka sinänsä ovat
markkinatalouden perusasettamuksia jyrkästi vastaan.
Mutta minua hieman epäilyttää, riittääkö pelkkä kannustinjärjestelmien
suitsiminen tässä ta-pauksessa, koska tämä tietynlainen
ahneus on minun arvioni mukaan— enkä taida olla
ihan yksin siinä— markkinatalousjärjestelmän
tai ainakin kapitalistisen talousjärjestelmän
yksi keskeisimmistä elementeistä. Silloin joutuu
kyllä kysymään, löytyisiköhän
tämän kriisin taustalta jotakin muutakin kuin
pelkästään yksilötason kannustinjärjestelmä.
Löytyykö sieltä itse järjestelmään
liittyviä tekijöitä, sellaisia, jotka
aiheuttavat sen, että vaikka nämä kannustinjärjestelmät saataisiin
kohtuulliselle ja järjelliselle tasolle, niin siitä huolimatta
tämä järjestelmä tuottaisi tällaista
kehitystä? Minä olen nimittäin kokenut tässä viime
aikoina tämän maailman menoa seuratessani voimakkaan
déjà vu -ilmiön täältä 1990-luvun
alkuvuosilta. Työskentelin silloin yrityksessä,
jonka tehtävänä oli rakennuttaa asuntoja
ja ylläpitää niitä. Kun ihmettelimme, kuinka
esimerkiksi muutamien helsinkiläisten Aleksanterinkadulla
sijaitsevien kiinteistöjen arvo kaksinkertaistui viikossa,
niin joutui kysymään, missähän
tässä mennään. Senkin takana oli
pyrkimys maksimoida voittoja.
Ei siinä mitään, voiton maksimointi
on talousjärjestelmän, itse asiassa, talousteorioittenkin
perusasettamus. Mutta minulla on sellainen epäilys, että ellemme
puutu syvällisemmin muuhunkin kuin pelkästään
kannustinjärjestelmiin, niin tämä kehitys,
joka nyt toistuu, ei ehkä ihan vielä niin vahvana
kuin 15—20 vuotta sitten, ja toivottavasti ei toistukaan
niin voimakkaana, mutta voi olla, että toistuu voimakkaampanakin.
Siksi minusta pitäisi nyt sen ohella, että tämä pankkijärjestelmän
luottamus pelastetaan — siis minä pidän,
olen täällä esiintyneitten muutamien
kokoomuslaisten kanssa ja muittenkin ehkä keskustalaistenkin
kanssa samaa mieltä siitä, että tässä vaiheessa
akuutisti ja lyhyellä tähtäimellä pankkijärjestelmän
uskottavuus on pelastettava, koska meillä ei ole varaa
päästää sitä romahtamaan — samanaikaisesti
ryhtyä miettimään sitä, onko tehtävissä jotain
muuta. Onko lainsäädännöllisesti
löydettävissä sellaisia keinoja, joilla
tätä suomalaisen markkinatalousjärjestelmän
ahneuselementtiä suitsitaan niin, että se ei pääse paukahtamaan
täyteen kukoistukseensa, minkä seuraukset eivät
ole hyväksi kenellekään? Siksi kannustan
hallitusta ja hallituspuolueita, myöskin kokoomuspuoluetta,
etenkin jos siellä esiintyy voimallisena tämä näkemys,
jota ed. Zyskowicz on täällä edustanut,
etenemään myöskin tähän
suuntaan. Minä en usko, että pelkästään
yksilötason kannustinjärjestelmien suitsiminen
on riittävää.
Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, lopuksi kysyn, että jos
ja kun nyt olemme valmiita tekemään nämä toimet,
joita olemme tekemässä tämän
pankkien välisen ja pankkien ja ulkopuolisen maailman välisen
luottamuksen pelastamiseksi, sitä kautta ehkä myös
tallettajien pelastamiseksi, niin olemmeko me valmiita myöskin yhtä innokkaasti,
yhtä nopeasti tarvittaessa sellaisiin toimiin, joilla pelastetaan
ne ja useimmiten nyt jo kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, jotka
joutuvat, kuten ovat tähänkin saakka joutuneet,
kaikkein pahiten maksamaan tämän tyyppisten ahneuteenkin
perustuvien kriisien kustannuksista.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On ehkä liioittelua minun puoleltani
väittää, että nimenomaan nämä kannustinjärjestelmät
ovat perimmäinen syy nähtyyn finanssikriisiin,
enkä ehkä väitäkään, että ne
nyt olisivat yksinomainen syy. Tarvitaan kannustinjärjestelmien
säätelyn lisäksi varmasti paljon muutakin
lisää pelisäännöstöä kansainvälisille
finanssimarkkinoille. Mutta sanon suoraan, että en vain
ole keksinyt parempaa selitystä sille, että nämä Wall
Streetin ja Lontoon Cityn ihmiset ovat ottaneet näin mittaamattoman
suuria riskejä ja tehneet näin mittaamattoman
tyhmiä päätöksiä omassa
sijoitustoiminnassaan.
Haluan vielä lopuksi sanoa, herra puhemies, että minun
mielestäni yritysjohdon optiot eivät kuulu markkinatalousjärjestelmään,
minun mielestäni, koska markkinatalousjärjestelmään
minun mielestäni ei kuulu sellainen instrumentti, jossa
tuottomahdollisuus on ääretön, siis (Puhemies:
Minuutti on mennyt!) tuottomahdollisuus ääretön,
mutta riski olematon, nollassa. Riski on nollassa, tuotto on ääretön.
Mielestäni tämmöinen ei kuulu markkinatalouteen.
Markku Uusipaavalniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Zyskowiczille olisin vastannut hieman tuosta.
Eivät Wall Streetin meklarit tyhmiä olleet. Hehän
ovat työntäneet satoja miljardeja tappioita Euroopan
puolelle. Siellä nimenomaan on järki ollut mukana.
Tappiot ja voitot piilotetaan eri yhtiöihin.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Maailmassa on rahaa paljon, semmoista rahaa,
mikä ei kierrä kulutuksessa, vaan se on sijoitettavaa,
siis hakee hyviä sijoituskohteita. Joskus, en muista prosentteja
tarkkaan, oli semmoinen arvio, että joku semmoinen 70—80
prosenttia on semmoista rahaa, joka on tämmöistä,
hakee hyvä sijoitusta, ja loppu pyörittää tätä kulutusta.
Kun miettii, jotta sitten on hyvistä sijoituskohteista
puutetta, niin ymmärtää tämän
tilanteen, miksi tämmöiseen on ajauduttu. Varmasti
nämä optiojärjestelmät ovat
yksi semmoinen syy, miksi noin on tehty, ja rahahan keskittyy. Sillä on semmoinen
ominaisuus näköjään, jotta kenellä on
paljon sitä, niin se vaan hamuaa lisää.
On semmoinen mekanismi, järjestelmä, luotu tässä markkinataloudessa
ja kapitalismissa, ja on vähän keinoja, millä voidaan
hajauttaa sitä.
Siinä mielessä, niin kuin vastauspuheenvuorossa
totesin, nythän on taas loistava esimerkki siitä,
miten tämä raha noin maailmanlaajuisesti taas
hakeutuu niille, keillä paljon on. Koska niistä hyvistä sijoituksista
ja turvallisista sijoituskohteista on puutetta, niin yhteiskunnathan
ovat turvallisia sijoituskohteita, siis valtiontaloudet. On varma
juttu, jotta siellä on veronmaksajia, jotka epätoivon
vimmalla joutuvat maksamaan veroja, että saavat palveluita,
kun kaikkea ei voi yksityistää, ja tässähän
tapahtuu iso puhallus. Tämä on yksi näkökulma.
Tässä tapahtuu niin iso puhallus, että sitä ei
arvatakaan.
Kun katsotte vaikka Ranskaa tai Saksaa, mitä siellä puhutaan
euromääristä, mitä laitetaan
näihin, tai Amerikan mantereella, viime kädessä amerikkalaiset
ja ranskalaiset, saksalaiset, eurooppalaiset kaikki, suomalaisetkin
veronmaksajat nämä tulevat maksamaan ja valtiot
velkaantuvat. Joku sanoi, että tässä on
sosialisoinnista kyse, mutta kyllä tässä on
enemmän minusta kapitalisoinnista kyse. Tässä käytetään
vaan semmoisia aika kovia juttuja välissä, muuten
tämä ei olisi mahdollista. Katsokaapas, kun tämä kriisi
on ohi, paljonko ovat valtionvelat sitten, kun tässä katsoo
noita kaikkia valtioita.
Viime lama-aikaanhan kävi Suomessa silloin 1990-luvun
alussa siten, jotta meillähän velkamäärä oli
aika pieni mutta siinähän tapahtui isoa keskittämistä.
Kun katsotte firmoja, miten vakavaraisuudet siellä kehittyivät
ja jotkut rahastivat siinä ja mitä tapahtui siinä lamassa,
niin siinähän todellisuudessa kävi silleen,
jotta ei ole hirveän paljon kehumista sen laman ja sen
kriisin hoidossa, koska siinähän tavalliset ihmiset
menettivät, joilla sattui olemaan omakotitalo, menettivät
sen talonsa sen takia, kun vakuudet romahtivat. Sen ihmisen taikka
perheen olisi pitänyt hakea yksityisiltä jostakin
takauksia tai etsiä muuta vakuutta, ja kun ei saanut, niin
sinne tuli sitten pankkiherra ja sanoi, että tämä onkin
meitin talo, ja myivät pilkkahintaan sitten sen talon sieltä.
Piikki oli auki. Samaten tapahtui yrityksille.
Tässäkin tilanteessa, minä tätä kun
lueskelin, molempia esityksiä mutta ennen kaikkea tätä, mikä nyt
on tässä ensimmäisenä, 50 miljardia pankkitukeen,
mikä takaa sen, jotta tässä ei kävisi
samalla tavalla vielä? Ainakaan minä en täällä näe
semmoista, jotta sanottaisiin, että kun vakuusarvot romahtavat,
niin pankki ei lähtisi vaatimaan lisää vakuutta
sitten näiltä lainanottajilta tai yrityksiltä,
jotka ovat velkaa pankille.
Mikä takaa, että tämä jelppaa
siinä tilanteessa, kun siellä on alkavia yrityksiä?
Nimittäin meille on perusteltu monessa yhteydessä,
että nyt pankit ovat vakavaraisia, nyt yritykset ovat varustautuneita
sen 1990-luvun jälkeen hyvin. Mutta siellä on
paljon semmoisia yrityksiä, mitkä ovat hiljattain
alkaneita ja ovat isovelkaisia, vierasta pääomaa
on paljon, ja kun tämä kysyntä sitten
hiljenee markkinoilla, niin ne tarvitsevat käyttöpääomaa
lisää ja sitä ei saa. Tämä paketti ei
yhtään jelppaa niitä firmoja ja yrityksiä,
vaan pelkään pahoin, että siinä tulee
konkursseja. Se taas ruokkii yhä edelleen tätä,
jotta mennään alaspäin.
Täällä aina on peräänkuulutettu
sellaista ajattelua, että antaa markkinoiden hoitaa kaikki. Muistan
ikäni, kun jossakin paneelissa olin silloin 1990-luvun
laman aikaan Joensuussa ja siellä nämä kaikki
vakuuttelivat, isot viisaat, että tähän
yhteiskunta ei saa mennä mitään väliin
hoitamaan vaan markkinat hoitavat kaikki. Nyt sen markkinat ovat
hoitaneet ja ovat hoitaneet taitavasti nämä, siten
taitavasti, jotta kaikki on mennyt nurin.
Sen takia minä peräänkuulutan tässä puheessani
sitä, jotta nyt pitäisi kyllä jatkossa
meidän katsoa tarkemmin, siis poliittisten päättäjien
katsoa sitä, miten esimerkiksi suomalaista varallisuutta
hoidetaan. Ovatko ne olleet viisaita ratkaisuja, jotka on tehty
tai joita ollaan tekemässä jatkossa? Eikö kuitenkin
demokraattisilla päätäntäelimillä ole
määrätty vastuuvelvoite katsoa, mitä yhteiskunnassa
tapahtuu, miten turvataan yhteiset veronmaksajien eurot, varat siten,
että ne menevät siihen kohteeseen, mitä on
ajateltu. Tähän mennessä on annettu markkinoiden
hoitaa liian paljon näitä asioita.
Sitten se vastikkeellisuus. Nimittäin on sanottu, että vastikkeettomia
lounaita ei ole. Tässä on vähän
isommasta vielä kyse. Tässä on tosi isosta jutusta
kyse, ja sen takia odotan kyllä, että eduskuntakäsittelyssä tämä jalostuu
siten, jotta tähän tulee se vastike kanssa. Ei
pankeille voi antaa tällä tavalla, jotta hötkätään
vaan rahaa, vaan sitten yhteiskunta ottaa niitä pankkeja
haltuunsa. Se on sosialismia sitten taikka sosialisointia, sanotaan niinpäin,
mutta sitä näköjään
vierastetaan, että ei mentäisi siihen suuntaan.
Minusta se on niin kuin markkinataloudessa pitää ottaa.
Jos ostetaan ja myydään tai annetaan rahaa, niin
siirtyy kanssa omistajuutta sen verran sille, joka on antanut rahaa.
Siitä pitää pitää huolta,
ja eduskunta kirjatkoon sitten, kun mietintöjä tehdään,
jotta se näin selkeästi näkyy.
Samaten toinen asia, mikä on käyty läpi
tässä, on tämä Kaupthing-pankin
korkojuttu. Kun tänne on tultu — osin suomalaisista
pankeista, meillä kohta ei suomalaisia pankkeja ole olemassakaan,
no, Osuuspankki vielä varmaan taitaa olla — kilpailemaan
koroilla, niin minusta ne pääomat pitää kyllä tietysti
turvata, okei. Mutta sitten siihen, jotta lähdetään
maksamaan myös ne korkeat korot, minusta pitää kyllä vetää viiva, jotta
ei semmoisia korkoja. Se on kilpailua, jos lähtee maksamaan,
niin siinä on oma riskinsä olemassa. Jopa olen
sitä mieltä, että se voisi olla vähän
pienempi, koska myös sillä sijoittajalla, joka
on lähtenyt ahneuksissaan laittamaan rahaa siihen, se pieni
riski pitää olla siinä, jotta se korko
voi olla pienempi kuin suomalaisessa pankissa sillä hetkellä,
kun se on talletettu sinne.
Siinä oikeastaan tärkeimmät. Nämä,
mitä äsken totesin, otettaisiin huomioon käsittelyssä,
ja yhä edelleen olen sitä mieltä, jotta
pitää kyseenalaistaa koko tämä summa,
mikä tähän on laitettu, 50 miljardia.
Se tuntuu aika hurjalt, ja näen, jotta joku aikaisempikin
puhuja täällä — olin työhuoneessa,
kuuntelin — totesi siinä, taisi olla ed. Uusipaavalniemi,
joka totesi, että tämä pitäisi
tuoda sitten, kun tämä alkaa realisoitua, uudelleen
eduskuntaan, jotta katsellaan, mikä tämä tilanne
on.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nyt esillä oleva hallituksen
esitys 50 miljardin euron takauksesta nykyisessä rahamarkkinatilanteessa
lienee teko, jota moni varmaan jo odottikin. Mutta tarkastelen asiaa
hieman realistisemmalta, kansanomaisemmalta pohjalta, jotta osaisin
valottaa sitä tunnelmaa, mikä itselläni
asiassa on.
Parhaillaan käsittelyssä oleva valtion budjetti on
summaltaan 46 miljardia euroa, ja nyt tämä hallituksen
esityksen takuusumma on 50 miljardia euroa. Toki takuu ja budjetin
loppusumma ovat kaksi eri asiaa, mutta sitä mielestäni
pitää myös tarkastella riskin näkökulmasta.
Takuuhan vasta muuttuu menoksi sitten, kun se realisoituu se riski.
Yltiöpäinen markkinatalouden laajeneminen koko
maailmassa ja myös euroalueella ja Euroopan unionin alueella
on sitten seurausta siitä, mitä tämä markkinoiden
yltiöpäinen kumartaminen todellisuudessa on. Euroopan
unioni sinällään on ollut ihmeteltävän
kyvytön tällaisiin asioihin asentelemaan sääntelyä,
koska jos valtaa on valtavasti, kuten rahamarkkinoilla tällä hetkellä on,
mutta ei mitään vastuuta, ollaan sitten tällaisessa
tilanteessa.
Ihmettelenkin, miksi Euroopan unioni ei esimerkiksi Euroopan
keskuspankin kanssa ole käynyt syvällisiä keskusteluja
asiasta, niin että tällaiseen tilanteeseen ei
olisi jouduttu. Jokaisella koululuokallakin kurittomilla pojilla
ja tytöilläkin on omat sääntönsä,
joiden mukaan on elettävä. Näillä pörssimarkkinoilla
ja rahamarkkinoilla ei tunnu olevan mitään sääntöjä,
mutta siinä on sitten vain se vakava seuraus, että tavalliset
veronmaksajat sitten joutuvat kuvettaan kaivamaan.
Edellisessä lamassa ja pankkikriisissä menetimme
noin 50—60 miljardia markkaa, 10 miljardia euroa. Nyt aletaan
puhua jo 50 miljardista eurosta, tosin vielä takuina, mutta
nyt onkin syytä selvittää, niin kuin
aiemmin sanoin, mikä on riski.
Olen ihmetellyt myös sitä, että tämä pörssikeinottelu,
mitä viime aikoina on tehty, on saavuttanut sellaisia mittasuhteita
ja pahimmillaan on mennyt siihen, että esimerkiksi lainaa
on tarjottu ja markkinoitu eri päivälehdissä,
kaikissa maailman lehdissä, ilman takaajia ja ilman vakuuksia. Tämä osoittaa
sen, mihin markkinat ovat olleet menossa, että rahaa on
kylvetty aivan silmittömästi ilman minkäänlaista
vastuuta tai tietoa siitä, mitä todella saattaisi
tapahtua.
Kun kuulemiseen lähdetään tämän
hallituksen esityksen käsittelyssä, niin omalta
osaltani tulen huolellisesti selvittämään,
mistä tässä todella on kysymys, että nämä mittakaavat
rupeaisivat pikkuhiljaa selviämään. Tähänkään
päivään asti, esimerkiksi tänä päivänä Kaupthing-tapauksessa
talousvaliokunnassa kun keskusteltiin asiasta, vieläkin
jäi avoimia kysymyksiä mieleeni. Toki asia sinänsä on
selvä, mutta vieläkin jäi tiettyjä osioita
auki, jotka haluan senkin asian osalta vielä ottaa selväksi.
Olennaista kuitenkin on, millä riskillä tämä nyt
käsiteltävä takaus realisoituu. Mikä on
sitten todellinen tilanne suomalaisissa rahalaitoksissa tänä päivänä?
Tämä hallituksen esityshän koskee vain
suomalaisia rahalaitoksia, mutta nämä kansainväliset
pankit, nehän ovat lonkeronsa ulottaneet moneen moneen
paikkaan ja aitoja suomalaisia pankkeja on tänä päivänä todella
vähän. Se on meidän kaikkien tiedossa.
Mikä on silloin todellinen tilanne, jos koko maailmaa ravistelee
valtavan luottokriisin ankarimmat seu-raukset, ja mitä siinä tilanteessa
tapahtuu?
Nämä saattavat joistakin edustajista tai kansalaisista
kuulostaa kauhuskenaarioilta, mutta nämä tilanteet
ovat muuttuneet viimeisen puolen vuoden aikana niin nopeasti, että en
niitä kauhu-skenaarioitakaan pidä mahdottomana.
Puoli vuotta luin jostakin lehdestä sitten tästä Kaupthing-pankista
ja Islannin taloudesta, siinä oli jopa kateellisia arvioitsijoita,
jotka totesivat, että Islannin talous on erittäin
vahva, saamme olla jopa kateellisia siitä maasta. Taitaa
ne kateelliset olla tänä päivänä kauhuissaan,
ei mitään muuta. Jos tätä rataa
mennään, niin kauhulla ajattelen, mitkä ovat
todella seuraukset.
Jos rahalaitos on vaikeuksissa, on vaarana, että ennen
romahdusta omaisuuserät, joilla on arvoa, siirretään
turvallisemmille vesille odottamaan parempia aikoja, jolloin niitä voidaan
taas uudestaan ruveta käyttämään
ja niillä voidaan ruveta keinottelemaan. Sen sijaan riskipitoiset
lainat ja saatavat sijoitetaan yleensä semmoisiin omaisuuseriin,
jotka voidaan sitten kaataa takaajien niskaan. Näinhän
kävi edellisen pankkilamankin aikana, ja näistä riskeistä syntyi
sitten jälkimainingeissa muun muassa tämä kuuluisa roskapankki,
jota vieläkin tietääkseni alasajetaan.
Esimerkiksi kotikuntani Ilomantsin osalta tämän
samaisen roskapankin Arsenalin osalta on tullut muutamia tappioitakin
sen takia, että muutaman kiinteistömassan myynnissä kyseinen
rahalaitos Arsenal meitä hieman, pohjalaisittain voi sanoa,
kurmootti. Mutta jäipähän pieniä rahoja
saamatta, mutta kyllähän sen pieni kunta kestää,
kun osaa varautua.
Joka tapauksessa omalta osaltani, arvoisa puhemies, tämän
lakiesityksen osalta lopullisen päätöksenteon
jätän kuulemisen jälkeiseen tilanteeseen,
jolloin arvioin sen tilanteen, missä ollaan ja missä mennään
ja mikä on äänestyskäyttäytymiseni
sen jälkeen. Tässä tilanteessa en vielä katso
omaavani niitä valmiuksia, että pystyisin sanomaan,
miten tässä menettelen.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Suuri kysymys illan aikana on ollut siitä,
nostaako tämä kuluttajien luottamusta Suomen talouteen. Sitähän
me kaikki haluamme, ja kaikki myöskin haluavat sitä,
että suomalaisten kuluttajien omaisuus on turvassa ja kansalaisten
säästöt meidän pankeissamme
säilyvät. Ainakin kaksi asiaa on heikentämässä tällä hetkellä mielestäni
tätä luottamuksen lisäämistä.
Toinen on se, että jos meillä tulee tällaisia
Kaupthingin omaisia pankkeja, jotka selkeästi muita isommalla
riskillä keräävät omaisuutta
ja sen jälkeen me suomalaiset olemme takaamassa tämän
riskin, se ei ole herättämässä luottamusta
ihmisten piirissä.
Toinen on tämä kiire. Tällä hetkellä toimitaan jopa
nopeammassa aikataulussa kuin silloin pakkotyölakia tehtäessä.
Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihmishengistä, vaan joidenkin
ihmisten sijoituksista ylisuurten korkojen toivossa. Miksi siis tämä kiire,
joka ei herätä luottamusta? Olen saanut kyllä selvityksen
siihen, että kun 21 päivää Ratan
toimista Kaupthingin jäädyttämisessä on se
ensi viikolla tuleva määräpäivä ja
siihen tämä liittyy, mutta tämä kiire
joka tapauksessa: se tulee tähän keskiviikkona
ja perjantaina pitäisi olla valmiina.
Suuri ongelmahan tässä on tietenkin se, miksi tällaisia
tilanteita voi tulla, ja kyse on myöskin Ratan mukaan valvonnan
heikkoudesta. Meillä ei tällä hetkellä ole
riittävästi keinoja ja mahdollisuuksia valvoa
etenkään näitä sivukonttoreita. Siitä huolimatta
meillä on tiedossa, että sekä Sampo että Nordea
ovat myöskin suunnittelemassa tekevänsä sivukonttorit
Suomeen. Kysymys on myöskin EU:n laajuisesta ongelmasta. Mutta
mikä on aikataulu, milloin EU:ssa direktiiveillä päästään
tähän, että kaikissa niin sivukonttori-,
tytäryhtiö- kuin varsinaisten kotimaisessa omistuksessa
olevien pankkien valvonta on samalla tasolla? Pelkäänpä pahoin,
että se ottaa vuosia.
Kysymys Kaupthingin osalta tuli tänään
varsin selväksi, että nämä kolme
pankkia, jotka nyt ovat tekemässä tätä erillistä yhtiötä hoitaakseen tämän
lainoituksen, eivät tule tekemään sitä ilman
valtion tukea. Jos siinä ei kerran ole mitään riskiä,
jos se riski on niin pieni, miksi he eivät tee sitä ilman
valtion tukea? Kyseessä on — kirjoitettuna myöskin
ne paperiin — oikeudellisesta riskistä pankkien
osalta. Vedän siihen yhtenäisyysmerkin valtion
puolelle: taloudellinen riski. Meille se on sitä, jotenka
riskejä niissä täytyy olla, koska muuten
ei valtiota pyydettäisi apuun.
Olen saanut tänään useamman kerran
vakuutuksen siitä, että Islannin valtio tuskin
päästää kyseistä pankkia
konkurssiin, mutta kyllä mielestäni myöskin
se asia on kirjoitettava ulos näihin meidän lausuntoihin
ja mietintöihin, mitä jos semmoinen mahdollisuus
joka tapauksessa voi realisoitua. Siinä tapauksessa ne
rahat, jotka on maksettu, voidaan ehkä joutua palauttamaan
takaisin. Tähän 50 miljardin takaussäädökseen
on myöskin ollut aikamoinen kiire, kun nyt jo tämän
keskustelun aikana, mitä täällä salissa
on käyty, ministeriö tekee muutoksia.
Äsken tuli tekstiviesti, jolla ministeri Kiviniemi
on lisäämässä tähän
pykälän tai säädöksen, jolla
jäädytetään pankin johdon palkkiot,
erorahat ja bonukset. Miksi sitä ei ollut kirjoitettu suoraan
tähän paperiin? (Ed. Pulliainen: Unohtui!) — Oho,
niin taisi unohtua! — Yksi asia, joka meidän pitäisi
kaikkien muistaa myös 1990-luvulta, on pankkien henkilöstö.
Silloin pankkien henkilöstö sai verisesti kokea
sen irtisanomisten kautta, että pankilla meni huonosti.
Miksi meillä ei ole kirjoitettu tähän,
että jos nämä pankit saavat valtion takausta,
ne takaavat myöskin henkilöstön aseman?
Mielestäni varsin reilu kirjaus, jos se saadaan sinne tehtyä.
Tämä hinta takaukseen pankeille on olemassa tässä paperissa.
En osaa sitä arvioida, mikä on realistinen tai
onko se riittävä, mutta mielestäni se
pitää vielä käydä läpi.
Kun meillä on kyseessä nämä suomalaiset
pankit, jotka ovat siis osittain suomalaisia, mutta omistukset ovat
ulkomailla, mikä ei mahdollista sitä, että Suomen
valtio voisi olla niissä osakkaana — tai kuulemma
se on niin hankalaa, minkä olisin halunnut nähdä — niin
nyt suuri kysymys on seuraavaksi se, onko mahdollista, että näiden
pankkien sisällä, jos ja kun ne saavat näitä takauksia,
siirrellään rahoja emävaltion ja Suomen
kesken koko konsernin sisällä. Millä voimme
taata sen, että näin ei tule tapahtumaan?
Toivon, että tämä myöskin
kirjataan johonkin, että se erityisesti tarkastetaan, että niitä valtion
takaamia, Suomen valtion takaamia, varoja ei ole mahdollisuus siirrellä missään
muissa maissa, kun tässä kuitenkin on kai pääasiana
turvata suomalaisten omaisuus. Niinpä täällä on
jo muutamaan kertaan todettu lausahdus, että voitot ollaan
yksityistämässä ja riskit sosialisoimassa.
Omasta mielestäni tässä on sekä Suomessa että Yhdysvalloissa
menossa omaisuuden uusjako, jossa valitettavasti hyvin harvoin veronmaksajat
ovat voittavana osapuolena.
__________
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Johannes Koskinen.
__________
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että käsiteltävänä olevassa
asiassa hallitus haluaa luoda vakautta finanssikriisikysymykseen,
ja tämä on aivan ymmärrettävä asia. Mutta
täällä tänään
käydyssä lähetekeskustelussa on tullut
esille monia näkemyksiä, joiden toivoisin saavan
valiokuntakäsittelyssä asianmukaisen huomion osakseen.
Kyllä jokaisella asiakkaalla, joka tuntemattomiin pankkeihin
rahansa tallettaa, pitäisi olla terve kritiikki myös
siitä, mihinkä raha sijoitetaan. Kyllä meillä suomalaisilla
pitäisi olla viime laman jälkeisten kokemusten
opettamana luottamusta erityisesti omiin, perinteisesti tuttuihin, koeteltuihin
rahalaitoksiin, kun pankkiasioita hoidamme. Täällä esitetyt
näkökohdat, mitä täällä on
tuotu suomalaisten veronmaksajien rahojen suojasta, toivon mukaan
otetaan valiokuntakäsittelyssä huomioon. Samoin
Ratan toiminnoissa valvotaan pankkitoimintaa niin, että siellä voisi
olla sellainen politiikka, että tallettajat, piensäästäjät,
voisivat luottaa todella siihen, että pankkitoiminta on
Suomessa rehellistä ja luotettavaa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Paatero puuttui oleellisiin kysymyksiin,
ja ihmettelin itsekin tätä kiirettä,
mikä tässä on olemassa, koska meillähän
on vakuutettu koko ajan, että Suomessa ei ole mitään
hätää. Meillä on vakavaraiset
pankit, meillä vakuutusyhtiöissä on vakavaraisuutta
vaikka miten paljon, ja me teemme näitä juttuja
sen takia, kun tuolla unionissa on päätetty, että pitää jotain
tämmöistä tehdä. Kaupthing-pankin
osalta minä ymmärrän sen, että jos
se olisi, mutta kun tässä samassa paketissa 50
miljardia noin vaan heitetään tänne,
mikä tuli äsken tuossa ed. Paateron puheessa esille, niin
sitten tuodaan vielä täydentäviä osia
tässä ministerin jollakin tekstiviestillä,
niin onhan tämä nyt aika merkillistä peliä.
Kyllä tässä nyt tehdään
hätiköityjä päätöksiä, ja
kyllä minusta eduskunnan pitää nyt ottaa
tämä sillä tavalla perusteelliseen käsittelyyn
ja kuunnella ihan riittävästi asiantuntijoita
ja katsoa, mikä tässä on järkevää,
ja ennen kaikkea ottaa huomioon se vastikkeettomuus, elikkä katsoa, miten
turvataan sekin asia, jotta valtio saa omansa pois sieltä.
Elikkä vaikka se kuinka on ulkolaisten omistuksessa, niin
kyllä meidän pitää turvata veronmaksajien
varat siinä ja katsoa, onko mahdollista, niin kuin edellisessä puheenvuorossa
tuli esille tuolla, että nämä varat voisi
jopa siirtyä, koska ilmeisesti nämä maarajat
eivät nykypäivänä enää säätele
näitä, niin sitten pitää keksiä joku
muu keino, millä tavalla nämä rahat on turvattu
sitten suomalaisten ihmisten hyväksi.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut siitä, että ed.
Esa Lahtela harvinaisen tarkkaan tietää, miksi
tämä niin sanottu kiire on. Vain sen takia, että kansainvälisen
luottamuksen aikaan saamiseksi joudutaan tekemään
näin kuin tehdään. Tämä kotimaan
tilanne on sitten toinen juttu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa.
Ensiksi ed. Sirpa Paateron hyvään puheenvuoroon
viitaten, kun hän viittasi tähän kännykköihimme
tulleeseen STT:n uutiseen, minkä ministeri antoi siitä,
että jos nämä tukitoimet toteutuvat, niin
silloin pankinjohtajien palkkiot jäädytetään
ja puututaan optiomenettelyyn ja muuhun tuon kaltaiseen. Mehän
keskustelimme paljon siitä tässä pari
tuntia sitten täällä, ja ministeri vastaili
näihin kysymyksiin, mitä hänelle esitettiin,
miksi se ei lue näillä hallituksen esityksen riveillä,
niin pääministeri vastasi, että ministerin
esittelypuheenvuorohan piti tämän sisällään.
Näin ollen on kyllä aivan kyseenalaista, että jätetään
oleelliset asiat ikään kuin asetustasolle tai
joskus muulloin, myöhemmin todettavaksi, eikä niin,
että ne ovat tässä paperissa. Tämä kiire,
joka on olemassa, olisi kuitenkin nuokin lisäykset mahdollistanut
tähän hallituksen esitykseen liittää.
Toinen asia, joka liittyy tähän Kaupthing-pankkiin,
on se, joka kävi täällä ilmi
jo puheenvuoroissa, että Islannin valtio takaisi, ettei
tämä pankki menisi konkurssiin. 300 000
asukkaan Islannissa olevat pankit ja muut spekulaatiota harrastavat
ovat niin paljon sisään lainanneet miljardeja,
ettei Islannin kansantalous kyllä pysty kaikkea näitä pankkeja
takaamaan ja tätä velkataakkaa kantamaan. Tässä,
voi sanoa, että 300 000 asukkaan Islannista oli
tulossa Euroopan omistaja, mutta ei onnistunut.
Keskustelu päättyi.