Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti. En halua pitkittää tätä istuntoa yhtään sen enempää kuin on tarpeellista.

Minua nyppii tämä Kaupthing-pankkijuttu tosi pahasti, koska tällä ajatuksella, jota monet kokoomuslaiset kansanedustajat ovat täällä kovasti puolustelleet, ikään kuin romutetaan nykyinen pankkisijoituspolitiikka. Jos menee jonkun järjestön puolesta — itsellä paljon rahoja olekaan — tuonne pankin konttoriin sijoittaakseen järjestön rahoja, niin siellä asianomainen virkailija sanoo harvinaisen selvästi, että jos sijoitetaan näin, niin tuotto on alhainen, mutta riski on pieni, tässä taas tuotto on suuri, mutta myöskin riski on suuri. Nyt sitten pitäisi valtion, kun kasinopeli ei ole onnistunut, olla mukana korvaamassa näitä riskejä. Tätä minä en ymmärrä. Ed. Andersson aikaisemmin tänä päivänä esitti, että tässä täytyy joku operaatio tehdä, ja se voi olla hankalaa, mutta toivon, että talousvaliokunta sen keksii.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan samalla tavalla kuin ed. Pulliainen edellä minäkin kyllä hieman paheksun sitä, että tähän Kaupthing-pankkiin konkretisoitunut ahneus, vaikka se nyt ei olekaan ehkä maailman mitassa kaikkein suurinta, kuitenkin tulee tällä tavalla a) korvatuksi ja b) suojelluksi, ja toivon, että c) tämä ei muodostu ikään kuin kehotukseksi jatkaa vastaavanlaista riskin väheksymistä ahneuden maksimoimiseksi, kun me nyt annamme yhden pankin asiakkaille ikään kuin pelastuksen niistä "synneistä", joihin he ovat omaksi uhkaavaksi tappiokseen syyllistyneet.

Toinen huoli, mikä minulle tässä tulee, on tietenkin se, että me annamme myöskin viestin, että ei tämä Kaupthing-pankki ole välttämättä ainoa. Niitähän on pitkässä jonossa, ja siksi on hyvä, että tämä on lähetetty perustuslakivaliokuntaan, että perustuslakivaliokunta voi tutkia tämän yhdenvertaisuuden. Minusta tämän esityksen hyväksymisen ehtona ainakin itselleni on pitkälti se, että eduskunta selkeästi sanoo, että tämä on nyt vain tämä yksi tapaus eikä tämä anna valtuutusta ajatella, että me olemme valmiit turvaamaan kaikenlaisen riskinoton pankkisektorilla.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kun tätä nyt käsitellään näin kovalla vauhdilla, niin toistan sen, minkä olen täällä jo tänään sanonut aiemminkin: Jos ja kun tavalliset ja heikommassa asemassa olevat ihmiset, ne, joilla ei koskaan ole edes edellytyksiä pääomapeleillä yrittää hankkia itselleen tavallista suurempia voittoja, joutuvat ongelmiin syyttömästi, myöskin heidän osaltaan noudatetaan yhtä kovaa vilhakkuutta, kun pidetään huoli siitä, että he eivät joudu kohtuuttomiin tilanteisiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin edellisen puhujan kanssa vähän eri mieltä siitä asiasta, jotta tehtäisi semmoinen ratkaisu, jotta sanotaan, että tämä on nyt ainutkertainen ja nyt tehdään semmoinen. Minusta eduskunnan pitää tehdä semmoisia päätöksiä, jotka kestävät pitemmälle. Ne pitää katsoa sillä tavalla, jotta on kyse tietyllä tavalla ennakkotapauksesta. Siihen voidaan vedota sitten, jotta kun tässä tehtiin näin, niin miksi ei meitä kohdella samalla tavalla. Sen takia ei pidä tehdä virheitä. Kun nyt tiedetään, mistä on kyse, niin silloin tehdään semmoinen päätös, jotta ei kannusteta tällaiseen ajatteluun, ei kannusteta siihen, jotta korvataan se riski ikään kuin sitten valtion varoista, ja silloin se tarkoittaa myös sitä, jotta sen logiikan täytyy jatkossa pelata myös tulevissa tapauksissa. Ei tämä tule olemaan ainutkertainen. Tulee uusia vielä tulevaisuudessa vuosien varrella ihan varmasti, ja tulee nytkin varmaan semmoisia tapauksia, mistä ei tiedetäkään vielä. Meillä on pieniä tämmöisiä rahoituslaitoksia, joille voi käydä samalla tavalla, ja ne tulevat vaatimaan samaa kohtelua, ja sen takia pidän kiinni, jotta logiikan pitää olla linjakas, aito ja sitä voidaan jatkossakin noudattaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela ei ehkä ihan tarkkaan kuunnellut, mitä sanoin. Nimenomaan vaadin, että meidän tulee säätää sellainen laki, joka estää sen, että jatkossa emme enää joudu tekemään tällaisia päätöksiä. Mutta se ongelma tulee vaan siitä, että jos me nyt päätämme pelastaa Kaupthing-pankin asiakkaat, mitä nyt ehkä voidaan pitää kuitenkin kohtuullisena — ainakin nämä jotkut piensijoittajat, jotka ovat odottamassa olevat omakotirahansa sinne tallettaneet — niin silloin me joudumme tämän hyväksymään, ja kysymys on siitä, voimmeko me säätää sen niin, että asetamme sellaiset ehdot, että se mahdollisimman hyvin rajaa tämän tapauksen nyt tähän hetkeen, koska kyllä minäkin uskon siihen, että ei ahneus maailmasta tähän lopu.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Pulliainen sanoi, mielestäni kyllä useissa pankeissa ei paljoa laajalti mietitä tarjonnan suhteen asiakasta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja. Minä toivon, että nämä näkemykset tulevat asianmukaisesti huomioon eri valiokuntien, nimenomaan perustuslakivaliokunnan käsitellessä asiaa. Henkilökohtaisesti näen, että nimenomaan piensäästäjälle, tavalliselle ihmiselle, eläkeläiselle, jolla on pienet säästöt, nämä ovat usein kaikkein tärkeimmät. Juuri tällaisen ihmisen oikeusturva tulisi turvata. Joka on suurempia summia sijoittanut, niin hän on kenties tiennyt, että tuntemattomassa pankissa voi olla suurempia riskejä kuin jossakin muualla, mutta näen, että tavallisen kansalaisen kohdalla tämä suoja tässä tapauksessa on hyvinkin perusteltu.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nimenomaan Kaupthing-pankin takuut, siltä osin kuin ne pitävät sisällään koron ja sen tuoton, ovat kohtuuttomia. Tähän todella, niin kuin ed. Pulliainenkin viittasi, pitäisi valiokunnassa pystyä puuttumaan, ottamaan linja tähän ja kaventamaan tätä vastuuta tältä osin, vähintään tältä osin.

Toinen asia, puhemies, mikä on tänään ollut hyvin esillä, on tämä ahneus. Mielestäni tämä ahneus ei ole mikään subjektiivinen ominaisuus, vaan se liittyy tähän talousjärjestelmään, joka tällä hetkellä myös ylikuluttaa ja ryöstää luonnonvaroja. Se luo tällaisen epäuskottavan tulevaisuuden myös nuorillemme ja näin ollen selittää myös tätä monella tavalla esiin tulevaa epävarmuutta tässä maailmassa. Tämä pankkisysteemi on ikään kuin sellainen kruunu sen päässä, tämän ahneuden päässä, ja siellä ne timantit sitten säihkyvät. Yksi timantti on todella ollut tämä Kaupthing-pankki, pieni, mutta joka tapauksessa Suomessa tämä islantilainen pääoma on aika vahvasti ollut esillä. On kyllä kumma, että jotkut suomalaisetkin, useiden vakavasti ottamat yritysjohtajat ovat kehuneet, kuten esimerkiksi johtaja Wahlroos, sitä, että tämä islantilainen pääoma on hyvä omistaja ja toivottu, tervetullut sijoittaja. Kuitenkin tiedämme, että Islanti on ja islantilaiset sijoittajat, pankit, ovat nimenomaan miljardinsa lainanneet muualta, osin aika tavalla Venäjältä, ja sijoittaneet niitä sitten pitkin Eurooppaa, paljonkin Suomeen. Tämä on aika sairasta toimintaa, kun päämääränä on hyvin lyhytaikaisten voittojen tavoittelu.