Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olisi ehkä voinut olla kohtuullista, että valiokunnan puheenjohtaja olisi esitellyt lakiesityksen ensin ja minä olisin puhunut vastalauseen allekirjoittajana sitten, mutta käy se näinkinpäin hyvin, koska itse asiassa olen täsmälleen samaa mieltä kuin valiokunnan mietinnössä tekstuaalisesti sanotaan. Ainoa, mistä minä ja muutkin allekirjoittaneet olemme olleet eri mieltä, on se, että pelkästään lausuman kirjoittamisen sijasta olisi tässä vaiheessa jo pitänyt päästä pykälätasoisiin muutoksiin. Valiokuntahan on mietinnössään edellyttänyt, että näitä rajoitteita, jotka tätä lakiesitystä koskevat, tutkaillaan ja tehdään sitten tarvittavat lakimuutokset.

Tämä on sillä tavalla mielenkiintoinen lakiesitys, että se on yksi niistä lakiesityksistä, joista vallitsee eduskunnassa laaja yksimielisyys mutta joita syistä, jotka oikeastaan oikeasti eivät näytä olevan eduskunnan käsissä, ei kuitenkaan voida tämän yksimielisyyden mukaisinakaan hyväksyä tai saada läpi. Tässähän vakinaistetaan lääkkeitten annosjakelu, josta on ollut muutaman vuoden jatkunut kokeilu. Sen kokeilun tulokset on todettu erinomaisen hyviksi, niin kuin ne ovatkin. Siinä säästetään yhteiskunnan rahaa, säästetään lääkkeitten käyttäjien rahaa, nämä käyttäjät ovat tietysti näistä ehdoista johtuen olleet vanhuksia. Todennäköisesti saadaan aikaan sellaista lääkejakelua, joka ainakin yleisellä tasolla ja siitä heijastuen yksilötasolla parantaa vanhusten terveydentilaa ja sitä kautta yleistä hyvinvointia.

Siis tässä kokeilussahan on nyt ollut näitä rajoittavia tekijöitä. Tämä on rajattu yli 75-vuotiaisiin ja toisaalta sitten on edellytetty, että näitä annosteltavia eri lääkkeitä pitää olla vähintään kuusi. Ne on tempaistu, ilmeisesti sitä kokeilulakia säädettäessä, ikään kuin enemmän tai vähemmän hatusta. Lähtökohtana on ollut rahan säästäminen, mutta kokeilun tuloksenakin on voitu, ja asiantuntijoitten kuulemisessa tämä kävi myös ilmi, olla sitä mieltä, että rahaa säästyy joka tapauksessa tämän kokeilun ansiosta. Mutta vielä enemmän yhteistä rahaa säästyisi, jos nämä rajoitteet, jotka on säädetty lyhyen aikavälin eli yhden budjettivuoden menojen säästämiseksi, olisi poistettu, koska silloin nämä hyödyt, jotka siitä poistamisesta olisivat koituneet, olisivat olleet merkittävästi suuremmat kuin se raha, joka kuluu tässä tapauksessa siihen, että tästä nyt valtiollekin syntyy kustannuksia.

Siksi tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että nämä samat rajoitukset nyt, kun tämä vakinaistetaan, pitää jättää tähän lakiesitykseen edelleenkin. Edelleenkään alle 75-vuotiaat eivät voi käyttää tätä annosjakelua ja pitää olla vähintään kuusi lääkettä, että pääsisi annosjakelun piiriin, siis sellaista lääkettä, jotka voidaan annostella. Merkittävä osahan myöskin yli 75-vuotiaitten käyttämistä lääkkeistä on toki sellaisia, kuten esimerkiksi kaikki infuusiona annettavat lääkkeet ja samoin insuliinit ja muut nestemäiset lääkkeet, ettei niitä tietysti voikaan annosjaella. Siis yhteiskunta saavuttaisi huomattavia säästöjä, jos se suostuisi poistamaan tai lieventämään näitä rajoitteita.

Siksi tämä hallituksen ja ministerin tiukka kanta siitä, että ei tässä nyt voida edetä tämän pidemmälle nyt, jolla sitten myöskin valiokunta pakotettiin kirjoittamaan tämä lausuma tänne, tuntuu kyllä vähän joutavanpäiväiseltä etenkin, kun nämä kustannukset nyt oli arvioitu — muistaakseni siis syntyvät kustannukset ovat 130 000 euroa — mutta silloin kun tätä kokeilua perustettiin muutama vuosi sitten, siihen varattiin miljoona rahaa eli arvioitiin, että valtion kannattaa uhrata miljoona, jotta kuitenkin saavutetaan ne hyödyt, joita annosjakelulla saavutetaan. Tästä voi loogisesti kai päätellä, että niitten hyötyjen arvioitiin olevan enemmän kuin miljoona. Kun ne hyödyt eivät ole ainakaan pienentyneet siitä, niin nytkin ne hyödyt ovat miljoona, mutta kas kummaa, ei niitä kustannuksia syntynytkään kuin 130 000. Tässä on 870 000:n säästömahdollisuus, mutta sitä kieltäydytään käyttämästä hyväksi. Tämä on tyyperrystä.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotun perusteella esitän, että tämä lain 10 § saa sen muodon, joka on vastalauseessa.

Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sairausvakuutuslakiin ollaan lisäämässä säännös siitä, että lääkkeiden annosjakeluun liittyvät kustannukset korvataan. Kyse on vakinaisen lainsäädännön aikaansaamisesta tilanteessa, missä tätä on kokeiltu, ja tätä kokeilua on pidetty kannatettavana niin paljon, että on päädytty pysyvän lainsäädännön esittämiseen. Valiokunta pitää tämän lakiesityksen hyväksymistä perusteltuna ja kannatettavana.

Tässä on olemassa kaksi rajoitusta: 75 vuoden ikä, ja sitten pitää olla kuusi lääkettä tämän lainsäädännön sovellusalan piirissä. Valiokunta toteaa, että nämä rajat ovat epätarkoituksenmukaisia ja on selkeästi tilanteita — ne tulivat asiantuntijakuulemisen yhteydessäkin esiin — joissa esimerkiksi tulkitaan, että näiden kuuden lääkkeen pitää olla tablettimuotoisia ja tähän kuuteen lääkkeeseen ei riitä se, että on esimerkiksi insuliinipistos tai vastaavan kaltainen.

Tätä annosjakelutoiminnan sääntelyä ollaan parhaillaan valmistelemassa. Yhä tärkeämpi rooli tulee olemaan lääkkeillä suomalaisen terveydenhuollon kestävyyden perusteiden rakentamisessa ja osana uusien terveyskeskuspalvelujenkin kehittämistä. Valiokunnan enemmistö, tähän mietintöön on vastalausekin jätetty, on päätynyt etenemään lausuman kautta, eli valiokunta esittää, että tämä lakiesitys hyväksyttäisiin sellaisenaan, mutta jatkovalmisteluun liittyen valiokunnan lausumaehdotus on, että eduskunta edellyttää, että lääkkeiden annosjakelutoiminnan sääntelyyn liittyvän selvitystyön yhteydessä annosjakelun korvattavuuden rajoitusten, kuten kuuden korvattavan lääkkeen rajan, tarkoituksenmukaisuus ja kokonaistaloudellisuus arvioidaan ja tehdään tarvittavat esitykset lainsäädäntöön. Tämä kokonaistaloudellisuus on se iso kysymys, jonka otsikon alla tätä asiaa tulee selvittää ja tarvittavat lakiehdotukset jatkossa tehdä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että ed. Rehula todistaisi sen puolesta, että jotta pysyisin hallitusruodussa, niin tulenko minä onnelliseksi, jos minä yhdyn tähän hallituspuolueitten kannanottoon.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onnellisuuden käsitteen määritteleminen ei minun edellytyksilläni ole mahdollista. Mutta meille, jotka hallituksen esityksiä täällä pääsääntöisesti kannatamme ja viemme ne eteenpäin, tämä on yksi, tosin aika pieni, osa sitä kokonaisuutta, jota koskevia esityksiä me täällä eteenpäin viemme. Mutta jos tässä nyt onnellisuutta määrittelemään ruvetaan, niin kyllähän niitä suurempiakin onnen aiheita tässä talossa saattaa löytää kuin tämän esityksen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin löytää onneni kannattamalla nyt ed. Erkki Virtasen esitystä, koska näen, että tämä teki minut huomattavasti onnellisemmaksi kuin se, jotta valiokunta on ollut asiasta lähes yksimielinen, jotta tämä 75 ikävuotta ja kuusi lääkettä pitää olla, jotta tulee korvaus, pitää saada pois. Mutta sitten kuitenkaan rohkeutta valiokunnalla ei ole ollut tehdä semmoista päätöstä. Minusta jotenkin ihmetyttää se, miksi hallituspuolueiden edustajilta on otettu ikään kuin valta pois jotenkin tuommoisissa asioissa. Myönnän, että tässä matkan varrella — jo toistakymmentä vuotta pitkän matkaa täällä olen ollut — isompiakin muutoksia on valiokunnissa uskallettu tehdä. Kun on nähty, jotta hallituksen esitys on vajavainen tai jopa jossakin mielessä ei-hyvä, niin valiokuntahan on tehnyt korjauksia siihen. Olisin odottanut, jotta tähän olisi tehty tämmöinen korjaus, mikä tässä vastalauseessa on. Sen takia, kun valiokunta ei ole uskaltanut tehdä korjausta, odotan, jotta täältä löytyy onnellisia ihmisiä, niin kuin ed. Pulliainen, joka tulee onnellisemmaksi, kun äänestää tämän vastalauseen puolesta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Siinä tilanteessa, kun monella iäkkäämmällä ihmisellä on useita lääkepreparaatteja, joita hän päivittäin käyttää, siinä ei onnellisuus lisäänny, kun hän ei kuitenkaan saa kelakorvausta niistä. Monethan saavat tämän pussijakelun, mutta eivät sitten kelakorvausta. Se on aika paljon, se kelakorvaus. Se on muistaakseni useita kymmeniä euroja kuukaudessa, silloin kun tämä pussitus siis tapahtuu apteekissa, ja näin jää vielä näiden nyt esitettyjen normien alle tämä lääkkeiden määrä tai sitten tuo ikä. Kummatkin ovat keinotekoisia. Mielestäni valiokunta on käynyt varmasti hyvän käsittelyn ja saanut hyvät eväät asiantuntijoilta.

Yhdyn tähän, mitä todettiin, miksei valiokunta vedä johtopäätöstä ja muuta pykälää tältä osin. Nimittäin täällä perusteluissa todetaan aika hyvin, nimenomaan vastalauseessa, että esimerkiksi mielenterveys- ja narkomaanipotilailla lääketurvallisuus lisääntyy ja Altzheimer-muistihäiriöisten kohdalla lisääntyy erityisesti, kun on tämä pussijakelu ja näkee, mikä pussi on mennyt ja mikä ei ole vielä mennyt. Tämä on myöskin tämän, voi sanoa, kaksinkertaisen tai monenkertaisenkin lääkkeiden ylimääräisen käytön este ja vähentää sitä. Näin ollen olisi kyllä tässä odottanut niinkin tehokkaalta valiokunnalta kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnalta johtopäätöstä, joka olisi ollut ihan pykälässä, niin kuin täällä esitetään tässä vastalauseessa.

Ihan lyhyesti vielä reseptin määräämisestä. Meillä on ongelmia nimenomaan reseptien uusimisessa. Se on aika byrokraattista, ongelmallista, ja kun nämä terveyskeskuksen ongelmat on tutut ja toiminta ei ole tehokasta, niin potilaalla saattaa tosiaan olla vaikeuksia. Liikuntavammaisilla vielä enemmän, vanhuksilla jne. Puhelinmääräys ei aina onnistu, on paljon reseptejä, joita ei voi puhelimitse määrätä. Sitten toisaalta käytetään sitä tapaa, että laitetaan reseptiin suunnilleen vuoden lääkkeet etukäteen — sehän on mahdollista, kun käytetään tätä niin sanottua iterointia — tai sitten toisaalta niinpäin, että on lyhyitä, esimerkiksi kolmen viikon, kuukauden lääkemääräyksiä ja sitten niitä on vaikea uusia. Lääkkeiden määrääminen pitää tietysti aina kontrolloida. Iäkkäällä potilaalla on erityisen tärkeätä, ettei hän ole liikaa lääkitty, koska vanheneva elimistö ei pysty sillä tavalla lääkkeestä selviämään kuin nuorempi elimistö. Vanhukset yleensä ovatkin ylilääkittyjä. Kaiken kaikkiaan näihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota. Tämä pussijakelu edistää tällaista järjestelmällisempää lääkkeiden määräämistä.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, tilannehan on se, että kun terveyskeskukset eivät toimi, niin potilaat hakevat eri suunnilta sitten lääkkeitä, käyvät eri lääkäreillä, paljon yksityissektorilla, ja saavat sitten monesti erinimisiä mutta käytännössä samoja lääkkeitä eri lääkäreiltä. Syövät sitten liikaa lääkkeitä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! En ole aivan varma ed. Tiusasen onnellisuusprosessien täsmällisestä kulusta, mutta itse tulin onnelliseksi siitä, että hallitus antoi tämän esityksen, jolla tämä lakiesitys, kokeilulaki, vakinaistetaan pysyväksi. Mutta toisaalta tulin onnettomaksi siitä, että tätä ei kertalinttuulla saatu paremmaksi, paremmaksi siinä suhteessa, että se olisi parantanut sekä yhteiskunnan että yhteiskunnan jäsenten onnellisuustasoa ainakin keskimäärin, mutta todennäköisesti ihan yksilötasollakin.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, kehotan ed. Pulliaista tekemään itsensä nyt perjantaina hieman onnellisemmaksi tai kenties jo huomenna — en tiedä ihan varmasti, koska tästä äänestetään, mutta sitten kun äänestetään. Ed. Pulliainen vaan reippaasti äänestää tekemäni esityksen puolesta ja onnellistaa itseään hieman nykyistä enemmän.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Erkki Virtaselle tästä onnellisuusasiasta. Itse olen myös onnellinen, että hallitus yleensä on liikkunut tällä tavalla, on ollut se kokeilulaki ja nyt tämä vakinaistava laki. Mutta totesin ja toistan sen, että ne potilaat, jotka käyttävät vaikkapa viittä preparaattia ja joutuvat pussittamaan lääkkeensä, eivät tule onnelliseksi siitä, et-teivät saa kelakorvausta. Tämä on nimenomaan nyt tämän lain heikkous, että tämä rajaa tämän liian ahtaasti sekä iän suhteen että näiden lääkkeiden määrän suhteen. Tässä kyllä tapahtuu aika hassusti, jos eduskunta vain pysyy tiukasti tässä asiassa. Tätä ei mielestäni myöskään pysty talou-dellisilla syillä perustelemaan, etteikö Kelalla olisi varaa tähän laajaan pussituskäytännön korvaukseen.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on todettu, niin erityisesti 75 vuoden ikäraja ja kuuden annosjakeluun sopivan korvattavan lääkkeen raja jättävät joissakin tapauksissa epätarkoituksenmukaisesti potilaita ilman kor-vausta. Valiokunta kuitenkin edellyttää mietinnössään, että annosjakelun korvausten laajentamisesta mahdollisesti saatavat hyödyt ja aiheutuvat kustannukset arvioidaan huolellisesti ottaen huomioon myös muiden Pohjoismaiden kokemukset ja että arvioinnin perusteella lainsäädäntöä kehitetään. Tähän myös valiokunnan lausumaehdotus tähtää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan vielä. Tässä tämä kuuden reseptilääkkeen raja on siinä mielessä kohtuuton, kun tiedän tapauksia, joissa saattaa olla kolme lääkettä, neljä lääkettä. Tuntuu ihmeelliseltä, miksi tuota rajaa ei voitu alentaa, jos ei kokonaan muuttaa, niin ainakin muuttaa tässä, koska se olisi tuonut aika monta ihmistä tämän piiriin. Sinällään uskon, että sillä olisi ollut kuitenkin niitä säästövaikutuksia samalla tavalla. Mutta kun ei tiedä, kirjautuiko äsken minun puheenvuoroni ylös siinä mielessä, että kannatin tätä ed. Erkki Virtasen tekemää esitystä, jotta tämä vastalauseen 10 § muutettaisiin tähän muotoon, mikä vastalauseessa on, niin nyt kannatan sitä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos nyt käy sillä tavalla, että minut pistetään ruotuun ja joudun olemaan tämän hallitusrintaman takana, niin minä tulen menettelemään niin kuin ed. Esa Lahtela kaikissa vastaavissa tapauksissa. Minä tulen vetoamaan siihen, että minä sain läpi tämmöisen ponnen, taistelin, taistelin, mutta jouduin tähän tyytymään, ja toivon, että asianomaiset potilaat tukeutuvat myöskin ponteen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Jotta ei jäisi väärää käsitystä tästä, mitä ed. Pulliainen edellä puhui, minä olen äänestänyt ryhdikkäästi sen puolesta, jos olen ollut eri mieltä. En ole koskaan sanonut, että minut taivutettiin johonkin ruotuun. Tämä tulkoon nyt pöytäkirjaan lausutuksi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minä todistan ed. Lahtelan puolesta. Minä olen ollut täällä kohta kuusi vuotta, ja sinä aikana, oli ed. Lahtela ollut hallituksessa tai oppositiossa, hän on ollut aina ryhdikkäästi ihan omaa mieltään.