4) Laki sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n ja 3
luvun 3 §:n muuttamisesta
Satu Taiveaho /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on tekemäni
aloite laillistettujen ravitsemusterapeuttien antaman hoidon saattamisesta
sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin
määräämää.
Lakialoitteen on allekirjoittanut 84 kansanedustajaa,
mikä kertoo siitä, että eduskunnassa
on laajasti halua tämän asian eteenpäinviemiseksi.
Ravitsemusterapian mahdollisuudet sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa
ovat Suomessa vielä suurelta osin hyödyntämättä,
puhumattakaan ravitsemusterapian mahdollisuuksista ennalta ehkäisevässä työssä.
Ruokavaliohoidolla on saatu tutkimusten mukaan hyviä tuloksia muun
muassa diabeteksen, kohonneen verenpaineen, kohonneiden veren rasva-arvojen
ja lihavuuden hoidossa. Suuria kansantauteja sairastavien lisäksi
on muita potilaita, joilla syömiseen tai ravinnon hyväksikäyttöön
liittyvien ongelmien takia ruokavalio ja ravinnon saanti on jäänyt puutteelliseksi.
Näitä potilaita ovat muun muassa monet syöpäpotilaat
sekä ruoka-allergioista ja ruoka-aineyliherkkyyksistä kärsivät
henkilöt. Myös syömishäiriöistä kärsivät
huonokuntoiset vanhukset sekä esimerkiksi suurten leikkausten jälkitilassa
olevat potilaat ovat tällaisia väestöryhmiä.
Heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa
pystytään vaikuttamaan ravitsemuksen keinoin.
Ruokavaliohoito yksilö- ja ryhmätasolla on kuitenkin
vielä vähäistä, mikä johtuu
osaltaan julkisessa terveydenhuollossa toimivien laillistettujen
ravitsemusterapeuttien vähäisestä lukumäärästä.
Tehokas ravitsemusterapia tukee potilaan kokonaishoitoa ja voi
merkittävästi estää liitännäissairauksien
kehittämistä ja siten merkittävästi säästää kustannuksissa.
Kun ruokavaliohoito suunnitellaan ja toteutetaan hyvin terveydenhuollon
palvelujärjestelmissä, saadaan pitkällä aikavälillä aikaan
kustannussäästöjä muun muassa
lääkekorvausten pienenemisen ja lyhentyneiden
sairaalahoitoaikojen myötä. Tämä tukee myös
yleistä pyrkimystä vähentää lääkekustannusten
jatkuvaa kasvua sekä vähentää lääkehoidon
sivuvaikutuksia sekä lyhentää terveydenhuollon
hoitojonoja. Ravitsemusterapia on sisällytetty kansallisiin
käypä hoito -suosituksiin osana potilaiden optimaalista
hoitoa, muun muassa keliakian ja syömishäiriöiden
käypä hoito -suosituksiin.
Ravitsemusterapian käyttö merkitsisi säästöjä etenkin
diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoitokustannuksissa ja vapauttaisi
terveydenhuollon voimavaroja muiden sairauksien hoitoon. Jos esimerkiksi
tyypin 2 diabeetikoiden lääkehoidon aloittamista
saataisiin ravitsemushoidolla lykättyä vuoden,
saavutettaisiin kymmenen vuoden kuluessa 14 miljoonan euron nettosäästö.
Näin ollen ravitsemusterapian lisääminen
sairausvakuutuslakiin korvauksien piiriin kuuluvaksi hoidoksi ei
olisi vain kustannusneutraali vaan kustannussäästöjä synnyttävä toimenpide,
puhumattakaan elämänlaadun ja inhimillisen hyvinvoinnin
lisääntymisestä.
Laillistetun ravitsemusterapeutin palveluiden saattaminen Kelan
korvausjärjestelmän piiriin takaisi yhä useammalle
potilaalle asiantuntevaa ja yksilöllistä ravitsemushoitoa,
joka tukee työ- ja toimintakykyä, lisää terveyden
tasa-arvoa ja parantaa elämänlaatua. Ravitsemusterapiapalveluiden
saatavuus on terveydenhuollossa riittämätöntä,
ja alueellinen eriarvoisuus saatavuudessa on suuri. Tällä hetkellä Suomessa
on yksi ravitsemusterapeutti 170 000:ta henkeä kohden,
kun valtakunnallinen suositus on yksi ravitsemusterapeutti 30 000:ta
henkeä kohden.
Yli kolme miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa ravitsemusterapiapalveluita
ei ole perusterveydenhuollossa lainkaan saatavissa. Kuitenkin samaan
aikaan esimerkiksi Kela edellyttää ennen tiettyjen
sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden
korvaamista, esimerkiksi laihdutuslääkkeiden,
verenpainelääkkeen, seerumin kolesterolipitoisuutta
alentavien lääkkeiden osalta, että potilas
pyrkii hoitamaan sairauttaan ruokavalio- ja elämäntapamuutoksella
tietyn ajan, yleensä puoli vuotta. Tämän
vaatimuksen tueksi potilaan tulisi saada asiantuntevaa opastusta
ravitsemushoitonsa toteuttamiseen.
Yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden tukeminen yhteiskunnan
varoin parantaisi palveluiden saatavuutta, lisäisi kansalaisten
terveyden tasa-arvoa ja helpottaisi hoitoon hakeutumista. Se myös
mahdollistaisi ravitsemusterapeuttien resursseja muun terveydenhuollon
henkilöstön kouluttamiseen, mihin olisi kova tarve.
Lakiuudistus täydentäisi oleellisesti julkisen terveydenhuollon
ravitsemusterapiapalveluita ja mahdollistaisi yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden
tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ja laajentamisen.
Tämä on tärkeää, mutta
ensisijaisesti on välttämätöntä,
että ravitsemusterapiapalvelujen saatavuutta kehitetään
julkisessa terveydenhuollossa. Tällä hetkellä liian
usein kuulee, että vain vaikeasti allergisten lasten perheet saattavat
saada mahdollisuuden ravitsemusterapiaan, mutta silloinkin usein
riittämättömänä. Lääkärit
ovat arvioineet monissa selvityksissä, että muun
muassa diabeetikoista, metabolista oireyhtymää sairastavista,
ylipainoisista, verenpainepotilaista sekä niistä,
joilla on korkeat rasva-arvot, tarvitsisi joka neljäs ravitsemusterapiaa
ja hyötyisi siitä. Tällä hetkellä vain
murto-osa potilaista saa sairautensa kannalta optimaalista hoitoa.
Elämäntapaohjauksella on saavutettavissa hyviä tuloksia
laajemminkin, minkä osoittavat ravitsemusterapian lisäksi
muun muassa liikunnanohjaus ja yleistyneet liikuntareseptit.
Arvoisa puhemies! Painopistettä sosiaali- ja terveysalalla
tulisi rohkeasti suunnata ennalta ehkäisevään
ja toimintakykyä ylläpitävään
toimintaan. Tämä on myös ainoa keino
saada jatkuvasti nousevat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset
pidettyä kurissa. Ravitsemusterapian edistäminen
on yksi pieni, mutta tärkeä askel tarvittavassa
ennaltaehkäisyn toimintakokonaisuudessa. Lisäksi
on huomioitava, että ravitsemusterapia on myös
mitä suurimmassa määrin varsinaista hoitoa,
sillä joissain sairauksissa se on ainut hoitomuoto. On
vastuutonta, ellei näiden ihmisten riittävästä hoidosta
huolehdita. Tämän vuoksi odotan, että sosiaali-
ja terveysvaliokunta ottaa aloitteen vakavasti ja lähtee
selvittämään mahdollisuuksia lakialoitteen
toteuttamiseksi.
Arvoisa puhemies! Enemmän kuin Esko Ahon ehdottamia
kovia ja kylmiä sanktioita tarvitsemme mahdollisuuksien
tasa-arvoa myös terveyden edistämiseen.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Taiveahon puheenvuoro oli erittäin hyvä ja
monialainen. Tästä syystä, kun hän
oli tämän aloitteensa tehnyt, halusin omalta osaltani tulla
myös tukemaan tätä hyvää ja
ansiokasta lakialoitetta.
Liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää keskustelua
eduskunnassa on käytykin kohtuullisen paljon viimeisten
päivien aikana lähinnä jakosuhdelain
ja terveyden edistämisen yhteydessä. Viime aikoina
suuren keskustelun ovat saaneet aikaan myös suomalaisten
liikalihavuus ja siitä aiheutuvat kansanterveyteen liittyvät
kysymykset ja ongelmat. Ylipainon ja lihavuuden jatkuva lisääntyminen
on vakava uhka suomalaisten terveydelle, ja lihavuudesta johtuvien
sairauksien hoito kuormittaa terveydenhuoltoa. Noin 80 prosenttia maamme
160 000:sta tyypin 2 diabeetikosta on ylipainoisia. Tämä on
huoli, jonka takia myös liikalihavuus on noussut vahvasti
tämän päivän keskusteluun. Tästä syystä eri
puolilta sanotaan, että lihavuuden ehkäisy on
välttämätöntä, sillä lihavuuden
hoito on kallista ja vaikeaa ja laihduttamisen pitkäaikaistulokset
ovat toistaiseksi olleet varsin vaatimattomat. Lisäksi
ylipainoisten ja lihavien suomalaisten määrä on
niin suuri, ettei terveydenhuolto kykene ottamaan vastaan kuin murto-osan
hoitoa ja ohjausta tarvitsevasta väestöstä.
Tämä on ollut se syy, minkä takia tänä päivänä on
paljon keskusteltu liikalihavuudesta, ei ainoastaan ulkomuodollisista
syistä, vaan ennen kaikkea kansanterveyden näkökulmasta.
Ravitsemushoito on monien sairauksien ainoa tai oleellinen hoitomuoto.
Ravitsemushoidon vaikuttavuudesta ja mahdollisuuksista on saatu jatkuvasti
vahvistusta uusissa tutkimuksissa. Potilaiden ja asiakkaiden kiinnostus
ravitsemushoitoa kohtaan on lisääntynyt. Tähän
kysyntään vastaamalla tuemme ihmisten omaehtoista
tahtoa ottaa vastuuta omasta terveydestään. Tämä lakiesitys
vastaa omalta osaltaan tähän kysymykseen.
Ravitsemusohjaus- ja ravitsemushoitopalvelut ovat osa muuta
sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää.
Palveluiden kehittämisen lähtökohtana
on kuntalaisten ja ihmisten ravitsemushoitopalvelujen tarpeen tunnistaminen
ja käytettävien resurssien, muun muassa henkilöstöresurssien, organisaation
toimivuuden kartoitus ravitsemusohjauksen ja -hoidon osalta. Ravitsemusohjauksen
ja -hoidon toteutukseen osallistuvat useat henkilöstöryhmät,
joista keskeisin on terveydenhuollon henkilöstö.
Lääkärillä on kokonaisvastuu
asiakkaan ja potilaan hoidosta, mutta myös ravitsemushoidosta. Lääkäri
vastaa ravitsemustilan arvioinnista, hoidon suunnittelusta, seurannasta
ja arvioinnista. Tämän lisäksi terveydenhoitajat
toimivat neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, terveysasemilla,
omilla vastaanotoillaan, terveydenhuollossa ja kotisairaanhoidossa.
He antavat ohjeistusta terveellisistä ruokavalioista, tunnistavat
ravitsemuksen kannalta vaaratilanteessa olevia ja antavat ruokavalio-ohjausta.
Hammaslääkärit ja suuhygienistit antavat
suun ja hampaiden terveyden näkökulmasta ravitsemusohjausta
etenkin lapsille, nuorille, erityisryhmille, iäkkäille
ja vanhuksille.
Ravitsemusterapeutit ovat ainoa terveydenhuollon henkilöstöryhmä,
jolla on laaja-alainen ravitsemusohjaukseen ja -hoitoon liittyvä koulutus.
Ravitsemusterapeutti vastaa myös yksilöllisestä ja
ryhmissä toteutetusta erityistason ravitsemusohjauksesta
ja -hoidosta. Perustason ravitsemusohjauksesta vastaavat
muut henkilökunnat, jotka tarvittaessa lähettävät
asiakkaan ohjaukseen ravitsemusterapeutille. Ravitsemusterapeutteja
toimii sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.
Ravitsemusterapeutti osallistuu ravitsemushoitoon usealla eri tasolla.
Keskeinen ja tärkeä tehtäväalue
on ylläpitää ja edistää muun
henkilökunnan ammattiosaamista ravitsemuskysymyksissä konsultoimalla,
kouluttamalla ja järjestämällä eri
ravitsemusohjaukseen liittyvää koulutusta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ravitsemusterapeuttien
asiantuntemuksen tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen
merkittävänä esteenä on käytettävissä olevien
palvelujen, lähinnä virkojen ja toimien, vähäisyys.
Laillistettuja ravitsemusterapeutteja rekisterissä on reilut 250,
joista vain pieni osa toimii sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelujärjestelmässä. Ravitsemusterapeuttien
virkoja on kunnilla ja sairaanhoitopiireillä yhteensä noin
80. Määrä on täysin riittämätön
koko väestön tarvitsemaan tulokselliseen ravinto-ohjaukseen
ja neuvontaan sekä ehkäisevässä että hoidollisessa
mielessä. Tästä syystä ed. Taiveahon
tekemä aloite on mielestäni aiheellinen ja tärkeä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on omalta osaltaan tarkastellut
myös tätä kysymystä, mutta vähän
laajemmin. Se on keskustellut asiasta myös eri ammattikuntien
osalta, kuten psykoterapeuttien, suuhygienistien, osteopaattien
ja muiden osalta. Olemme käsitelleet asiaa kokonaisuutena ja
tulleet siihen tulokseen, että ensi vuonna elikkä vuonna
2006 tulisi tehdä näitten kaikkien osalta kokonaisselvitys,
minkä jälkeen arvioimme heidän tilannettaan
kokonaisuutena.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ravitsemusterapeuttien antama ruokavaliohoito
on tärkeää yhteiskunnassamme tällaisessa
tilanteessa, kun meillä nämä sairaudet
lisääntyvät, esimerkiksi liikalihavuus.
Katsotaan, että se on jopa kansansairaus. Liikalihavuushan
on monien muitten sairauksien riskitekijä. Esimerkiksi
täällä ed. Taiveaho toikin näitä esille:
diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinten
sairaudet. Myös allergiat ovat lisääntyneet,
ja siinähän monesti ainoa hoitomuoto on ruokavaliohoito.
Ravitsemusterapeuttien antamat palvelut on todettu monissa tapauksissa
hyvin vaikuttaviksi, mutta ravitsemusterapeuttien palveluja voidaan kuitenkin
jättää käyttämättä johtuen
siitä, että niistä ei saa korvauksia
sairausvakuutuksesta.
Viime kerralla, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta kävi
keskustelua sairausvakuutuslaista, kun se oli niin sanotusti muutosvaiheessa — tähän
viittasi ed. Anneli Kiljunen täällä äsken — kun
me käsittelimme tätä asiaa, niin totesimme, että pitäisi
arvioida ihan uudelleen, mitkä ovat ne ammattiryhmät,
joiden palvelut ovat niin vaikuttavia, että ne tulisi ottaa
tämän lain piiriin. Vaikka siinä menetettäisiin
rahaa, ne niin sanotusti hintansa haukkuisivat. Silloin totesimme,
että se pitäisi selvittää mahdollisimman
nopeasti, ja ajatuksenahan on, että se vuonna 2006 tehtäisiin. Erityisesti
kiinnitimme huomiota siihen, että vaikuttavia palveluja
tulisi tukea.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Tämä asia, lakialoite
83, jonka ed. Satu Taiveaho jätti, ansaitsee kyllä keskustelun.
Se on erittäin hyvin perusteltu, ja mielestäni
kansanedustaja Taiveaho on tehnyt hyvää työtä tässä asiassa.
Hänen puheenvuoronsa oli myös erittäin hyvä.
Muutama kommentti, puhemies! Lasten ravitsemuksesta on viime
aikoina puhuttu paljon ja karkkiautomaatit kouluissa ovat olleet
kritiikin kohteina. Muualla maailmassa, esimerkiksi Isossa-Britanniassa,
on kielletty nuo sokeroitua vettä välittävät
automaatit. Samoin ne sisältävät suklaata,
yksipuolista kaloripommia ja esimerkiksi rasvaisia perunalastuja,
jotka ovat vielä erittäin suolaisia; siis täysin
väärä ravitsemuslähtökohta. Lapsien
kohdalla, jos lähdetään väärälle
tielle, se tuottaa jatkossa ongelmia. Ongelmat voivat johtua tupakasta,
nikotiinirasituksesta, rasva-aineenvaihdunnan vääristymästä,
liikalihavuudesta, alkoholista, stressistä, kohonneesta
verenpaineesta ja johtavat esimerkiksi myöhäisemmässä keski-iässä alaraaja-amputaatioihin,
jotka alkavat varpaista. Jalkaterä-, sääri-,
reisiamputaatio ja lopuksi kuolema näillä potilailla
on edessä, tietysti meillä kaikilla, mutta näillä vielä nopeammin.
Keliakia on sairaus, niin kuin täällä ed.
Taiveaho totesi, johon ainoastaan ravitsemusneuvonta puree. Tähän
sairauteen ei ole mitään lääkettä.
Kaiken kaikkiaan me olemme puhuneet, puhemies, myös
nikotiinihoidosta viime aikoina, nikotiinipurukumien myynnistä tavallisissa
ruokakaupoissa. Myöskin nikotiinipurukumien pureskelu heikentää ääreisverenkiertoa
ja johtaa mainitsemiini amputaatiouhkiin. Näin ollen tässäkin on
erittäin tärkeästä asiasta kyse.
Totean, että olen omassa praktiikkatyössäni
todella joutunut ravitsemusterapeutin palveluja hakemaan. Esimerkiksi
keskussairaalassa Kotkassa ne ovat, mutta kaikkialla eivät.
Paula Risikko /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä haluan tuoda esille
sen, kun täällä mainittiin siitä,
ettei kovin paljon ole näitä ravitsemusterapeutteja,
että meillä ei todellakaan kunnissa oikein osata
satsata niihin oikeisiin asioihin. Kun vertaa monia muita maita,
on tällaisia ravitsemusohjaajia, ja kun miettii terveyden
edistämistä, niin onhan meillä liikunnassakin
paljon liikunnanohjaajia. Miksei voisi olla ravitsemusohjaajia?
Sitten täällä ed. Taiveaho mainitsi
ansiokkaassa puheessaan tämän liikuntareseptikäsitteen. Liikuntareseptithän
ovat tällainen muoti-ilmiö, ja on koettu, että ne
kannustavat. Miksei meillä voisi olla myös ravitsemusresepti?
Jos ei ruokavalio-ohjanta olekaan enää kovin kannustava, että sen
pitääkin olla resepti, niin mikä ettei
ravitsemusresepti?
Täällä ed. Tiusanen myöskin
hyvin toi esille sen, että kyllä tätä tarvitaan.
Yleensäkin terveyden edistäminen ja sairauksien
hoito ja ehkäisy ovat monen ammattihenkilön yhteistyötä.
Keskustelu päättyy.