Täysistunnon pöytäkirja 97/2005 vp

PTK 97/2005 vp

97. TORSTAINA 29. SYYSKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

4) Laki sairausvakuutuslain 1 luvun 4 §:n ja 3 luvun 3 §:n muuttamisesta

 

Satu Taiveaho /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on tekemäni aloite laillistettujen ravitsemusterapeuttien antaman hoidon saattamisesta sairausvakuutuskorvauksen piiriin silloin, kun se on lääkärin määräämää. Lakialoitteen on allekirjoittanut 84 kansanedustajaa, mikä kertoo siitä, että eduskunnassa on laajasti halua tämän asian eteenpäinviemiseksi.

Ravitsemusterapian mahdollisuudet sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa ovat Suomessa vielä suurelta osin hyödyntämättä, puhumattakaan ravitsemusterapian mahdollisuuksista ennalta ehkäisevässä työssä. Ruokavaliohoidolla on saatu tutkimusten mukaan hyviä tuloksia muun muassa diabeteksen, kohonneen verenpaineen, kohonneiden veren rasva-arvojen ja lihavuuden hoidossa. Suuria kansantauteja sairastavien lisäksi on muita potilaita, joilla syömiseen tai ravinnon hyväksikäyttöön liittyvien ongelmien takia ruokavalio ja ravinnon saanti on jäänyt puutteelliseksi. Näitä potilaita ovat muun muassa monet syöpäpotilaat sekä ruoka-allergioista ja ruoka-aineyliherkkyyksistä kärsivät henkilöt. Myös syömishäiriöistä kärsivät huonokuntoiset vanhukset sekä esimerkiksi suurten leikkausten jälkitilassa olevat potilaat ovat tällaisia väestöryhmiä. Heidän hyvinvointiinsa ja elämänlaatuunsa pystytään vaikuttamaan ravitsemuksen keinoin. Ruokavaliohoito yksilö- ja ryhmätasolla on kuitenkin vielä vähäistä, mikä johtuu osaltaan julkisessa terveydenhuollossa toimivien laillistettujen ravitsemusterapeuttien vähäisestä lukumäärästä.

Tehokas ravitsemusterapia tukee potilaan kokonaishoitoa ja voi merkittävästi estää liitännäissairauksien kehittämistä ja siten merkittävästi säästää kustannuksissa. Kun ruokavaliohoito suunnitellaan ja toteutetaan hyvin terveydenhuollon palvelujärjestelmissä, saadaan pitkällä aikavälillä aikaan kustannussäästöjä muun muassa lääkekorvausten pienenemisen ja lyhentyneiden sairaalahoitoaikojen myötä. Tämä tukee myös yleistä pyrkimystä vähentää lääkekustannusten jatkuvaa kasvua sekä vähentää lääkehoidon sivuvaikutuksia sekä lyhentää terveydenhuollon hoitojonoja. Ravitsemusterapia on sisällytetty kansallisiin käypä hoito -suosituksiin osana potilaiden optimaalista hoitoa, muun muassa keliakian ja syömishäiriöiden käypä hoito -suosituksiin.

Ravitsemusterapian käyttö merkitsisi säästöjä etenkin diabeteksen ja kohonneen verenpaineen hoitokustannuksissa ja vapauttaisi terveydenhuollon voimavaroja muiden sairauksien hoitoon. Jos esimerkiksi tyypin 2 diabeetikoiden lääkehoidon aloittamista saataisiin ravitsemushoidolla lykättyä vuoden, saavutettaisiin kymmenen vuoden kuluessa 14 miljoonan euron nettosäästö. Näin ollen ravitsemusterapian lisääminen sairausvakuutuslakiin korvauksien piiriin kuuluvaksi hoidoksi ei olisi vain kustannusneutraali vaan kustannussäästöjä synnyttävä toimenpide, puhumattakaan elämänlaadun ja inhimillisen hyvinvoinnin lisääntymisestä.

Laillistetun ravitsemusterapeutin palveluiden saattaminen Kelan korvausjärjestelmän piiriin takaisi yhä useammalle potilaalle asiantuntevaa ja yksilöllistä ravitsemushoitoa, joka tukee työ- ja toimintakykyä, lisää terveyden tasa-arvoa ja parantaa elämänlaatua. Ravitsemusterapiapalveluiden saatavuus on terveydenhuollossa riittämätöntä, ja alueellinen eriarvoisuus saatavuudessa on suuri. Tällä hetkellä Suomessa on yksi ravitsemusterapeutti 170 000:ta henkeä kohden, kun valtakunnallinen suositus on yksi ravitsemusterapeutti 30 000:ta henkeä kohden.

Yli kolme miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joissa ravitsemusterapiapalveluita ei ole perusterveydenhuollossa lainkaan saatavissa. Kuitenkin samaan aikaan esimerkiksi Kela edellyttää ennen tiettyjen sairauksien hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden korvaamista, esimerkiksi laihdutuslääkkeiden, verenpainelääkkeen, seerumin kolesterolipitoisuutta alentavien lääkkeiden osalta, että potilas pyrkii hoitamaan sairauttaan ruokavalio- ja elämäntapamuutoksella tietyn ajan, yleensä puoli vuotta. Tämän vaatimuksen tueksi potilaan tulisi saada asiantuntevaa opastusta ravitsemushoitonsa toteuttamiseen.

Yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden tukeminen yhteiskunnan varoin parantaisi palveluiden saatavuutta, lisäisi kansalaisten terveyden tasa-arvoa ja helpottaisi hoitoon hakeutumista. Se myös mahdollistaisi ravitsemusterapeuttien resursseja muun terveydenhuollon henkilöstön kouluttamiseen, mihin olisi kova tarve.

Lakiuudistus täydentäisi oleellisesti julkisen terveydenhuollon ravitsemusterapiapalveluita ja mahdollistaisi yksityisten ravitsemusterapiapalveluiden tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen ja laajentamisen. Tämä on tärkeää, mutta ensisijaisesti on välttämätöntä, että ravitsemusterapiapalvelujen saatavuutta kehitetään julkisessa terveydenhuollossa. Tällä hetkellä liian usein kuulee, että vain vaikeasti allergisten lasten perheet saattavat saada mahdollisuuden ravitsemusterapiaan, mutta silloinkin usein riittämättömänä. Lääkärit ovat arvioineet monissa selvityksissä, että muun muassa diabeetikoista, metabolista oireyhtymää sairastavista, ylipainoisista, verenpainepotilaista sekä niistä, joilla on korkeat rasva-arvot, tarvitsisi joka neljäs ravitsemusterapiaa ja hyötyisi siitä. Tällä hetkellä vain murto-osa potilaista saa sairautensa kannalta optimaalista hoitoa. Elämäntapaohjauksella on saavutettavissa hyviä tuloksia laajemminkin, minkä osoittavat ravitsemusterapian lisäksi muun muassa liikunnanohjaus ja yleistyneet liikuntareseptit.

Arvoisa puhemies! Painopistettä sosiaali- ja terveysalalla tulisi rohkeasti suunnata ennalta ehkäisevään ja toimintakykyä ylläpitävään toimintaan. Tämä on myös ainoa keino saada jatkuvasti nousevat sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset pidettyä kurissa. Ravitsemusterapian edistäminen on yksi pieni, mutta tärkeä askel tarvittavassa ennaltaehkäisyn toimintakokonaisuudessa. Lisäksi on huomioitava, että ravitsemusterapia on myös mitä suurimmassa määrin varsinaista hoitoa, sillä joissain sairauksissa se on ainut hoitomuoto. On vastuutonta, ellei näiden ihmisten riittävästä hoidosta huolehdita. Tämän vuoksi odotan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa aloitteen vakavasti ja lähtee selvittämään mahdollisuuksia lakialoitteen toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Enemmän kuin Esko Ahon ehdottamia kovia ja kylmiä sanktioita tarvitsemme mahdollisuuksien tasa-arvoa myös terveyden edistämiseen.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taiveahon puheenvuoro oli erittäin hyvä ja monialainen. Tästä syystä, kun hän oli tämän aloitteensa tehnyt, halusin omalta osaltani tulla myös tukemaan tätä hyvää ja ansiokasta lakialoitetta.

Liikuntaan ja ravitsemukseen liittyvää keskustelua eduskunnassa on käytykin kohtuullisen paljon viimeisten päivien aikana lähinnä jakosuhdelain ja terveyden edistämisen yhteydessä. Viime aikoina suuren keskustelun ovat saaneet aikaan myös suomalaisten liikalihavuus ja siitä aiheutuvat kansanterveyteen liittyvät kysymykset ja ongelmat. Ylipainon ja lihavuuden jatkuva lisääntyminen on vakava uhka suomalaisten terveydelle, ja lihavuudesta johtuvien sairauksien hoito kuormittaa terveydenhuoltoa. Noin 80 prosenttia maamme 160 000:sta tyypin 2 diabeetikosta on ylipainoisia. Tämä on huoli, jonka takia myös liikalihavuus on noussut vahvasti tämän päivän keskusteluun. Tästä syystä eri puolilta sanotaan, että lihavuuden ehkäisy on välttämätöntä, sillä lihavuuden hoito on kallista ja vaikeaa ja laihduttamisen pitkäaikaistulokset ovat toistaiseksi olleet varsin vaatimattomat. Lisäksi ylipainoisten ja lihavien suomalaisten määrä on niin suuri, ettei terveydenhuolto kykene ottamaan vastaan kuin murto-osan hoitoa ja ohjausta tarvitsevasta väestöstä. Tämä on ollut se syy, minkä takia tänä päivänä on paljon keskusteltu liikalihavuudesta, ei ainoastaan ulkomuodollisista syistä, vaan ennen kaikkea kansanterveyden näkökulmasta.

Ravitsemushoito on monien sairauksien ainoa tai oleellinen hoitomuoto. Ravitsemushoidon vaikuttavuudesta ja mahdollisuuksista on saatu jatkuvasti vahvistusta uusissa tutkimuksissa. Potilaiden ja asiakkaiden kiinnostus ravitsemushoitoa kohtaan on lisääntynyt. Tähän kysyntään vastaamalla tuemme ihmisten omaehtoista tahtoa ottaa vastuuta omasta terveydestään. Tämä lakiesitys vastaa omalta osaltaan tähän kysymykseen.

Ravitsemusohjaus- ja ravitsemushoitopalvelut ovat osa muuta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Palveluiden kehittämisen lähtökohtana on kuntalaisten ja ihmisten ravitsemushoitopalvelujen tarpeen tunnistaminen ja käytettävien resurssien, muun muassa henkilöstöresurssien, organisaation toimivuuden kartoitus ravitsemusohjauksen ja -hoidon osalta. Ravitsemusohjauksen ja -hoidon toteutukseen osallistuvat useat henkilöstöryhmät, joista keskeisin on terveydenhuollon henkilöstö.

Lääkärillä on kokonaisvastuu asiakkaan ja potilaan hoidosta, mutta myös ravitsemushoidosta. Lääkäri vastaa ravitsemustilan arvioinnista, hoidon suunnittelusta, seurannasta ja arvioinnista. Tämän lisäksi terveydenhoitajat toimivat neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa, terveysasemilla, omilla vastaanotoillaan, terveydenhuollossa ja kotisairaanhoidossa. He antavat ohjeistusta terveellisistä ruokavalioista, tunnistavat ravitsemuksen kannalta vaaratilanteessa olevia ja antavat ruokavalio-ohjausta. Hammaslääkärit ja suuhygienistit antavat suun ja hampaiden terveyden näkökulmasta ravitsemusohjausta etenkin lapsille, nuorille, erityisryhmille, iäkkäille ja vanhuksille.

Ravitsemusterapeutit ovat ainoa terveydenhuollon henkilöstöryhmä, jolla on laaja-alainen ravitsemusohjaukseen ja -hoitoon liittyvä koulutus. Ravitsemusterapeutti vastaa myös yksilöllisestä ja ryhmissä toteutetusta erityistason ravitsemusohjauksesta ja -hoidosta. Perustason ravitsemusohjauksesta vastaavat muut henkilökunnat, jotka tarvittaessa lähettävät asiakkaan ohjaukseen ravitsemusterapeutille. Ravitsemusterapeutteja toimii sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Ravitsemusterapeutti osallistuu ravitsemushoitoon usealla eri tasolla. Keskeinen ja tärkeä tehtäväalue on ylläpitää ja edistää muun henkilökunnan ammattiosaamista ravitsemuskysymyksissä konsultoimalla, kouluttamalla ja järjestämällä eri ravitsemusohjaukseen liittyvää koulutusta.

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ravitsemusterapeuttien asiantuntemuksen tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen merkittävänä esteenä on käytettävissä olevien palvelujen, lähinnä virkojen ja toimien, vähäisyys. Laillistettuja ravitsemusterapeutteja rekisterissä on reilut 250, joista vain pieni osa toimii sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Ravitsemusterapeuttien virkoja on kunnilla ja sairaanhoitopiireillä yhteensä noin 80. Määrä on täysin riittämätön koko väestön tarvitsemaan tulokselliseen ravinto-ohjaukseen ja neuvontaan sekä ehkäisevässä että hoidollisessa mielessä. Tästä syystä ed. Taiveahon tekemä aloite on mielestäni aiheellinen ja tärkeä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on omalta osaltaan tarkastellut myös tätä kysymystä, mutta vähän laajemmin. Se on keskustellut asiasta myös eri ammattikuntien osalta, kuten psykoterapeuttien, suuhygienistien, osteopaattien ja muiden osalta. Olemme käsitelleet asiaa kokonaisuutena ja tulleet siihen tulokseen, että ensi vuonna elikkä vuonna 2006 tulisi tehdä näitten kaikkien osalta kokonaisselvitys, minkä jälkeen arvioimme heidän tilannettaan kokonaisuutena.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ravitsemusterapeuttien antama ruokavaliohoito on tärkeää yhteiskunnassamme tällaisessa tilanteessa, kun meillä nämä sairaudet lisääntyvät, esimerkiksi liikalihavuus. Katsotaan, että se on jopa kansansairaus. Liikalihavuushan on monien muitten sairauksien riskitekijä. Esimerkiksi täällä ed. Taiveaho toikin näitä esille: diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet. Myös allergiat ovat lisääntyneet, ja siinähän monesti ainoa hoitomuoto on ruokavaliohoito.

Ravitsemusterapeuttien antamat palvelut on todettu monissa tapauksissa hyvin vaikuttaviksi, mutta ravitsemusterapeuttien palveluja voidaan kuitenkin jättää käyttämättä johtuen siitä, että niistä ei saa korvauksia sairausvakuutuksesta.

Viime kerralla, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta kävi keskustelua sairausvakuutuslaista, kun se oli niin sanotusti muutosvaiheessa — tähän viittasi ed. Anneli Kiljunen täällä äsken — kun me käsittelimme tätä asiaa, niin totesimme, että pitäisi arvioida ihan uudelleen, mitkä ovat ne ammattiryhmät, joiden palvelut ovat niin vaikuttavia, että ne tulisi ottaa tämän lain piiriin. Vaikka siinä menetettäisiin rahaa, ne niin sanotusti hintansa haukkuisivat. Silloin totesimme, että se pitäisi selvittää mahdollisimman nopeasti, ja ajatuksenahan on, että se vuonna 2006 tehtäisiin. Erityisesti kiinnitimme huomiota siihen, että vaikuttavia palveluja tulisi tukea.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä asia, lakialoite 83, jonka ed. Satu Taiveaho jätti, ansaitsee kyllä keskustelun. Se on erittäin hyvin perusteltu, ja mielestäni kansanedustaja Taiveaho on tehnyt hyvää työtä tässä asiassa. Hänen puheenvuoronsa oli myös erittäin hyvä.

Muutama kommentti, puhemies! Lasten ravitsemuksesta on viime aikoina puhuttu paljon ja karkkiautomaatit kouluissa ovat olleet kritiikin kohteina. Muualla maailmassa, esimerkiksi Isossa-Britanniassa, on kielletty nuo sokeroitua vettä välittävät automaatit. Samoin ne sisältävät suklaata, yksipuolista kaloripommia ja esimerkiksi rasvaisia perunalastuja, jotka ovat vielä erittäin suolaisia; siis täysin väärä ravitsemuslähtökohta. Lapsien kohdalla, jos lähdetään väärälle tielle, se tuottaa jatkossa ongelmia. Ongelmat voivat johtua tupakasta, nikotiinirasituksesta, rasva-aineenvaihdunnan vääristymästä, liikalihavuudesta, alkoholista, stressistä, kohonneesta verenpaineesta ja johtavat esimerkiksi myöhäisemmässä keski-iässä alaraaja-amputaatioihin, jotka alkavat varpaista. Jalkaterä-, sääri-, reisiamputaatio ja lopuksi kuolema näillä potilailla on edessä, tietysti meillä kaikilla, mutta näillä vielä nopeammin. Keliakia on sairaus, niin kuin täällä ed. Taiveaho totesi, johon ainoastaan ravitsemusneuvonta puree. Tähän sairauteen ei ole mitään lääkettä.

Kaiken kaikkiaan me olemme puhuneet, puhemies, myös nikotiinihoidosta viime aikoina, nikotiinipurukumien myynnistä tavallisissa ruokakaupoissa. Myöskin nikotiinipurukumien pureskelu heikentää ääreisverenkiertoa ja johtaa mainitsemiini amputaatiouhkiin. Näin ollen tässäkin on erittäin tärkeästä asiasta kyse. Totean, että olen omassa praktiikkatyössäni todella joutunut ravitsemusterapeutin palveluja hakemaan. Esimerkiksi keskussairaalassa Kotkassa ne ovat, mutta kaikkialla eivät.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä haluan tuoda esille sen, kun täällä mainittiin siitä, ettei kovin paljon ole näitä ravitsemusterapeutteja, että meillä ei todellakaan kunnissa oikein osata satsata niihin oikeisiin asioihin. Kun vertaa monia muita maita, on tällaisia ravitsemusohjaajia, ja kun miettii terveyden edistämistä, niin onhan meillä liikunnassakin paljon liikunnanohjaajia. Miksei voisi olla ravitsemusohjaajia?

Sitten täällä ed. Taiveaho mainitsi ansiokkaassa puheessaan tämän liikuntareseptikäsitteen. Liikuntareseptithän ovat tällainen muoti-ilmiö, ja on koettu, että ne kannustavat. Miksei meillä voisi olla myös ravitsemusresepti? Jos ei ruokavalio-ohjanta olekaan enää kovin kannustava, että sen pitääkin olla resepti, niin mikä ettei ravitsemusresepti?

Täällä ed. Tiusanen myöskin hyvin toi esille sen, että kyllä tätä tarvitaan. Yleensäkin terveyden edistäminen ja sairauksien hoito ja ehkäisy ovat monen ammattihenkilön yhteistyötä.

Keskustelu päättyy.