Täysistunnon pöytäkirja 97/2006 vp

PTK 97/2006 vp

97. PERJANTAINA 6. LOKAKUUTA 2006 kello 13

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys laiksi sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta

 

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on vastalause, jossa on paitsi lausuma myös pykälämuutos. Vastalauseessa todella on kysymys sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta, ja lausuman sisältö on se, että näitä prosenttiosuuksia, joita sotilasvammalaissa vielä on kuntoutushoitoihin pääsyihin vaikuttamassa, poistettaisiin, ja pykälässä on muutosesitys myös sen suhteen, millä tavalla kuntoutukseen päästään. (Hälinää)

Puhemies:

Pyydän edustajia keskittymään istuntoon, niin kauan kuin sitä vielä kestää.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys, josta nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut mietintönsä, on sen laatuinen, että se nyt on viime vuosina aina ollut budjettiin liittyvänä lakiesityksenä, jossa on työkyvyttömyysastetta keski-iältään 85-vuotiaille henkilöille laskettu. Tässä esityksessä sitä on laskettu 5 prosenttia eli nyt tähän sotainvalidien (Puhemies koputtaa) laitoshoitoon ... (Hälinää)

Puhemies:

Arvoisat edustajat! Salissa on nyt tavaton hälinä. Pyydän keskittymään istuntoon ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle.

Puhuja:

Kiitos, arvoisa puhemies! — Eli tämä joskus tuntuu vähän oudolta. En tiedä, onko se lakiteknisesti sitten mahdotonta toteuttaa sellaista lainsäädäntöä tältä osin, että tällainen sana kuin työkyvyttömyysaste poistettaisiin. Tuntuu vaan jotenkin ilkikuriselta, tai mitä sanaa käyttäisi, että silloin kun henkilöt ovat keski-iältään 85 vuotta, niin kuntoutuksessa käytetään työkyvyttömyysaste-sanaa. Minun mielestäni silloin, kun puhutaan tällaisista henkilöistä, työkyvyttömyysaste-sana on jollakin tavalla irvailua. Valitettavasti tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni. Saattaa olla, että hallituspuolueissa katsotaan, että työkyvyttömyysasteen kautta mitataan niitten sotaveteraanien työkunto periaatteessa, jotka pääsevät tähän laajennettuun hoitoon, laitoshuoltoon.

Itse näkisin samaan tyyliin kuin täällä vastalauseessa on lausumaehdotuksessa todettu, että lainsäädäntö pitäisi muuttaa, niin kauan kuin meillä on veteraaneja keskuudessamme, että kaikki sotiemme veteraanit pääsisivät kuntoutukseen, joko avo- tai laitoskuntoutukseen riippuen heidän omasta kunnostaan. Suomalaisella yhteiskunnalla on kyllä varmasti varaa hoitaa tämä joukko niin kauan kuin he ovat meidän keskuudessamme. Täällä nyt joka asiassa puhutaan, niin ruuan arvonlisäveron osalta kuin muissakin, että "seuraavaan hallitusohjelmaan ja niin ja niin". Nyt tietysti, kun tämä esitys on tällaisenaan täällä ja liittyy ensi vuoden budjettiin, se tietysti tältä osin pitää hyväksyä, mutta kyllä seuraavaan hallitusohjelmaan on saatava sellaiset klausuulit nimenomaan, että kaikki sotiemme veteraanit ja kotirintamanaiset saisivat avo- tai laitoskuntoutuksen. Siihen meillä kyllä on varaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Minunkin mielestäni, niin kuin ed. Vistbackakin täällä totesi, tällainen, että vedotaan työkykyyn ja siihen prosenttiin ja sen prosentin mukaan lasketaan sitten kuntoutukseen veteraanit, joitten keski-ikä on jo 85 vuotta, on keinotekoista. Minun mielestäni veteraaneja on niin vähän enää joukossamme, että tällaiset prosentit pitäisi hylätä ja laskea kaikki veteraanit, jotka sodissa ovat olleet, kuntoutukseen. Se olisi se kunniavelka meille vielä, mitä voidaan vielä veteraaneja kohtaan osoittaa.

Kannatan tätä lakiesitystä ja aloitetta. Tämä on oikein tehty aloite.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Se on totta, että veteraanit käyvät ikään kuin edelleen talvi- ja jatkosotaa. Pyritään muuttamaan invaliditeettiastetta, eli niin kuin virallinen kieli sanoo, työkyvyttömyysastetta, nostamaan sitä vastaamaan veteraanin terveydentilaa. Haitta aiheuttaa vanhemmiten yhä suuremman ongelman. Tämä haavoittuminen tai muu vammautuminen tulee tietysti sitä voimakkaammaksi, mitä heikompi veteraanin yleinen terveydentila on. Mutta vastassa on kova vastustaja, se on Valtiokonttori, ja Valtiokonttori jyrää kyllä näitä oikaisuvaatimuksia erittäin aktiivisesti. 10 ja 15 prosentin sotainvalidit eivät pääse laitoskuntoutukseen eivätkä saa myöskään avokuntoutusta.

Tämän mahdollistamiseksi on tehty myös talousarvio- ja lakialoite, joka on eduskunnan käsittelyssä. Viittaan siihen ja pyydän aktiivisuutta. Sen on allekirjoittanut useampi kymmen kansanedustajaa. Edelleenkin viittaan siihen, että nämä prosentit pitäisi todella poistaa kokonaan. On aivan turhaa, sanoisinko irvokasta, että vielä vuonna 2006 katsotaan, onko 10, 15 vai 20 prosenttia tämä haitta, minkä 30- ja 40-luvun vaihteessa tai 40-luvun alussa sodassa ihminen on saanut vammana.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä asia on aika hoitaa, ennen kuin aika hoitaa tämän asian, ja se aika ei ole enää kovin kaukana. Sen takia itse asiassa nyt olisi ollut jo syytä tehdä se päätös, mikä vastalauseen lausumassa on esitetty. Tästä syystä kannatin lausumaa, jonka mukaan kaikkien sodassa olleitten veteraanien pitäisi päästä kuntoutukseen. Avokuntoutukseen pitäisi päästä myöskin heidän puolisojensa, koska puolisot kuntoutuksen avulla paremmassa kunnossa ollessaan pystyvät hoitamaan miehiään ja yhteiskunnan kustannuksetkin vähenevät tällä tavoin. Se, että tässä käytetään ikään kuin vertailutasona työkyvyttömyyttä, kuulostaa tässä yhteydessä kyllä irvokkaalta. Sopii kysyä, mitä työtä ne yleensä yli 85-vuotiaat veteraanit sitten tekisivät, jonka tekemisen kykyä tässä arvioidaan.

En yhtynyt vastalauseessa tähän pykälämuutokseen, koska siinä esitetään vain 5 prosentin alennusta, mutta tietenkin on hyvä, että edes päästään eteenpäin. Yhtymättömyydestäni huolimatta tulen kyllä äänestämään sen puolesta varsinaisessa äänestyksessä sitten.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen myös täällä jo esiin tuodun mielipiteen kannalla, että tämän ikäisten henkilöiden kuin tällä hetkellä sotainvalidimmekin kohdalta tulisi ehdottomasti poistaa lakitekstistä sana "työkyvyttömyysaste". Voi olla, että se vaikuttaa meistä hyvin pieneltä asialta, mutta se on kuitenkin kielenkäyttöä lakitekstissä ja antaa signaalin yhteiskunnalle, miten suhtaudumme sotiemme veteraaneihin ja sotainvalideihin, kotirintamanaisiin ja heidän kaikkien puolisoihin. Mielestäni tämä tekstimuutos tulee tehdä katsomatta siihen, kuinka paljon ihmisiä on enää taistelemassa tämän lain piiriin kuuluen. Monet sotiemme veteraaneista myös toimivat omaishoitajina, ja mielestäni kaikille — sotainvalideille, heidän puolisoilleen, sotaveteraaneille ja heidän puolisoilleen, kotirintamanaisille — kuuluu kuntoutus. Mielestäni myös tämän haitta-asteen saisi kokonaan poistaa ja antaa tälle yhä vähenevälle joukolle kuntoutusta tasapuolisesti.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä sotilasvammalain 6 §:n muuttamisesta käytän hivenen pitemmän puheenvuoron sen takia, että meidän valiokuntaryhmämme on tehnyt tästä sekä pykälämuutoksen että myöskin lausumaehdotuksen, jota täällä on jo osin siteerattukin. Kaiken tämän tarkoitushan olisi yksinkertaisesti se, että tämän kohderyhmän asiat laitettaisiin yhdellä kerralla nyt kuntoon. Tässähän ei ole edes kysymys kaikista sotiin osallistuneista ihmisistä. Tässä on kysymys sotainvalideista. Se on sellainen kohderyhmä, että hallituksen budjettiesityksen mukaan heitä on vuonna 2006 12 600, ja heidän määränsä vähenee niin, että vuotta myöhemmin, vuonna 2007, heitä on 10 900. Tämä olisi syytä hahmottaa, että tämä ei ole mikään erityisen suuri ryhmä. Keski-ikä on myöskin 85 vuotta — asioita, jotka tiedetään tässä salissa varsin hyvin.

On tietenkin perin juurin outoa, kun lähes kaikki me olemme jossain pitäneet juhlapuheita, kutsuneet nimenomaan tätä miesryhmittymää kunniakansalaisiksi, jos jotain porukkaa, niin nimenomaan näitä, että nyt, kun olisi mahdollisuus päästä eroon näistä prosenttiasioista, niin ei edes se onnistu. Ilkeillään työkyvyttömyysprosentti-termillä, joka ei ole tästä maailmasta näiden ihmisten osalta. Se on vakuutuslääketieteellisesti aivan merkillistä, että tätä termiä käytetään. Luulisi, että edes jonkinlainen hygienia toimisi tässä asiassa ja keksittäisiin muu termi, joka vastaisi tätä kaikkea, mutta ei!

Näiden prosenttien vähentäminenhän perustuu muutama vuosi sitten tehtyyn hallituksen kokonaispäätökseen, jossa mennään eteenpäin mutta ei suostuta menemään kerralla. En mitään mahda, arvoisa puhemies, sille, että kyllä tämä Suomi on kylmä ja kalsea maa kaikille pienille ryhmille. Meillä oli vammaispoliittinen keskustelu viime viikolla. Siinä oli kysymys noin 4 000 ihmisen asiasta. Vaikka siinä oli perustuslaillinen ongelma, niin hallitus siitä viis veisaa. Tässä on nyt kolme kertaa isommasta tai kaksi ja puoli kertaa isommasta ihmisryhmittymästä kysymys. Suhtautuminen on aivan samanlaista. Virkamiesesittelyssä valiokunnassa se tuli minusta hyvin selkeästi ilmi, miten tässä lasketaan vain prosentteja ja pennejä, ei ole minkäänlaista inhimillisyyttä.

Minä pyysin selvittämään Valtiokonttorin kautta sitä, että jos kerralla olisi nimenomaan sotainvalidien kohdalla tehty niin, että näistä prosenteista olisi päästy eroon, mikä se budjettipaine olisi ollut ensi viikolle. Huom., tätä ei ollut selvitetty Valtiokonttorissa eikä ministeriössä etukäteen, vaikka tähän oli painetta jo vuosi sitten. Se kuvastaa jotain, minun mielestäni hyvin suurta välinpitämättömyyttä tälle asialle. Kun nämä miehet käyvät täällä kertomassa asioitaan, heille puhutaan ihan toista kieltä kuin silloin, kun asioista päätetään. Mahtaakohan kukaan hallituspuolueen jäsenistä tietää, kuinka paljon maksaisi, jos nämä prosentit otettaisiin pois tältä porukalta, jonka suuruuden olen äsken kertonut? Sen vaikutus on kaikkinensa 88,9 miljoonaa euroa, ja osaan oikeastaan verrata siihen, että se on saman verran kuin suurin piirtein rauhanturvaajien menot vuodessa tässä maassa. Onhan se tietysti aika jännää, että jos saman sektorin sisällä pysytään, niin meillä muka ei ole rahaa näiden sotainvalidien asian kerta kaikkiaan kuntoon laittamiseen mutta meillä on kyllä rahaa rauhanturvaamiseen muualla maailmalla. Nämähän eivät tietenkään ole vastakkaisia asioita, mutta nämä summat ovat samaa tasoa. Sen takia halusin sanoa tämän. Kuitenkin tätä kautta helpotettaisiin muun muassa omaishoitajien asiaa, todennäköisesti myös kuntien kuluja ja monenlaista semmoista kulutuspainetta kaiken tämän inhimillisyyden lisäksi. Hyvin merkillinen, ihmeellinen asia.

Eilen tuli postilaatikkooni Rintamaveteraaniliiton lehti Veteraani n:o 4. En kerkiä sitä kokonaan tässä siteerata, mutta siellä on pääkirjoitus, joka on Rintamaveteraaniliiton puheenjohtajan Onni Toljamon kirjoittama. Pyydän, että ne teistä, joita nämä veteraaniasiat kiinnostavat myöskin muualla kuin vain vaalitilaisuuksissa, lukisitte sen lävitse. Nimittäin se antaa erittäin surullisen kuvan tästä kokonaistilanteesta, mikä tämän kuntoutuksen sisällä vallitsee, kentässä, jossa minusta tämän ryhmän asioiden pitäisi olla 100-prosenttisesti kunnossa. Se on jotenkin kestämätöntä. Minä voisin nimetä kuntia, joissa on yksittäisiä sotainvalideja, joiden asiat ovat edelleen järjestämättä. Miten me voimme pullistella näillä asioilla täälläpäin?

Pääkirjoituksen otsikko on "Veteraanikuntoutus kangertelee". Alkuun on lainattu ihan tarkka teksti siitä, mikä on ollut valtioneuvoston päätös veteraanipolitiikaksi nyt näille kolmelle neljälle vuodelle. Se siteerataan aivan oikein läpi ja sen jälkeen todetaan, että kun tämä kaikki luettiin, niin sen pohjalta invalidi kuin invalidi, sotainvalidi, ymmärtää, että nythän asiat järjestyvät kuntoon, että se on eräänlainen ykköstavoite tässä maassa, jopa sanotaan näin. Mutta sen jälkeen kerrotaan hyvin tarkkaan budjettipäätöksiä, eri puolilla maata olevien kuntoutusmäärärahojen käyttöä, miten kaikessa tässä on käynyt. Rahat eivät ole riittäneet oikein missään päin Suomea edes nykyisellään. On vähennetty siitä aika paljon, mikä oli kaksi vuotta sitten eteenpäin. Miten tämä kaikki voi olla mahdollista? En syytä ketään tässä salissa, en syytä ketään yhtä ihmistä, mutta kyllä meidän valtiokoneistomme organisaatiota syytän, sillä se esittelytapa, miten tämä valiokunnassa tuli esille, oli kyllä hyvin kylmä, kyyninen, pelkästään tilastoihin perustuva.

Toivon, että tämä puheeni teitä sen verran herättäisi, jotka näissä neuvotteluissa olette jatkossa, että näitä asioita osattaisiin vähän noukkia erikseen ja järjestää kertaheitolla kuntoon. Tämä koko asia on siinäkin mielessä hyvin ihmeellinen, että jos ajatellaan yksittäisen sotainvalidin tai samalla lailla sotaveteraanin kuntoutusta, niin ei toimi Suomessa kuulkaa se, että tämmöinen veteraani osaa mennä terveyskeskukseen ja kysyä siellä, mikä on, lääkäri, minun kuntoutussuunnitelmani ja miten se toteutetaan. Meidän kunnissamme ei ole mekanismia tai sitä ei osata tai siitä ei välitetä, jolloin kunta vastaisi siihen huutoon, minkä me olemme lainsäädännön kautta niille antaneet. Ne eivät käytä sitä rahaa, mikä niillä on, viimeistä penniä myöten. Sitä jää tietyissä kunnissa käyttämättä. Täällä kerrotaan, että keskimäärin veteraaneista pääsi vuonna 2005 esimerkiksi kuntoutukseen 86 prosenttia. (Ed. Nepponen: Hakeutuneista?) — Koko siitä määrästä, se voi olla vielä suurempi.

Kuten sanottu — minulla aika loppuu, en voi lukea kokonaan — lukekaa tämä Toljamon teksti, veljet ja sisaret, tarkkaan läpi, jos te haluatte ratkaista tätä omilla paikkakunnillanne. Tässä on myöskin yhteistyökysymyksiä. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen ongelma, tämä on aika lailla organisatorinen ongelma. Toljamo aivan oikein loppupuolella tätä puhettaan sanoo: "Kun ensi vuosi on itsenäisen Suomen 90-vuotisjuhlavuosi, veteraaneilla on oikeus odottaa, että rintamaveteraanien ansiot itsenäisen isänmaan pelastamiseksi tunnustetaan täysimääräisesti ja keskimäärin 85-vuotiaiden rintamaveteraanien elämää todella helpotettaisiin matkalla kohti viimeistä iltahuutoa."

Johan on kumma, jos ei seuraavissa hallitusneuvotteluissa tätä semmoisena sivuasiana kerta kaikkiaan laiteta kuntoon riippumatta siitä, ketkä meistä siellä hallituksessa ovat. Muuten te ette voi pitää näitä juhlapuheita tämän jälkeen enää, kun Veteraaniliiton puheenjohtaja tämän näin selvästi tässä julkaisussa sanoi.

Arvoisa puhemies! Minä tämän vähän tunteellisen puheenvuoroni lopetan tähän, koska kaikki muu on täällä sanottu, mutta me tulemme äänestämään tästä 6 §:stä sillä tarkoituksella, että tämä saataisiin kertaheitolla järjestykseen, ja pyydämme sitten vielä erillisessä lausumassa hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, niin että kaikki nämä meidän sotavammalaissa määritellyt sotainvalidimme mahtuisivat avo- ja laitoshoidon palveluiden piiriin.

Puhemies:

Asian käsittely keskeytetään ja sitä jatketaan ensi tiistain istunnossa.