Täysistunnon pöytäkirja 99/2002 vp

PTK 99/2002 vp

99. TORSTAINA 19. SYYSKUUTA 2002 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys valtion talousarvioksi vuodelle 2003

  jatkuu:

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kun tiedotusvälineidenkin mukaan tämä budjettikeskustelu on laimentunut, niin ehkä ennemminkin sanoisin, että yön tunteina se seestyi. Viittaan puolenyön aikaan ed. Akaan-Penttilän viimeisenä käyttämään puheenvuoroon, jossa hän pohdiskeli myöskin tämän esityksen lähettämistä perustuslakivaliokuntaan. Varsinaista esitystä hän ei mielestäni tehnyt.

Puhemies! Miten keskustaoppositiolla pitäisi olla tässä vaiheessa varjobudjetti, kun edes hallituspuolueiden kansanedustajat eilisen illan keskustelun mukaan eivät ole tämän hallituksen esityksen takana täysin rinnoin? (Hälinää — Puhemies koputtaa!) Ed. Valpas eilen peräänkuulutti keskustan varjobudjettiin erinäisiä lisäyksiä. Hän halusi olla rakentamassa sitä budjettia. Ehdotukset olivat mielenkiintoisia.

Puhemies! Työttömyys on kova kysymys. Me kaikki varmasti muistamme pääministerin lausuman, että tavoite on 5 prosenttia. Suunta on toinen: työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. (Hälinää)

Puhemies:

Anteeksi, ed. Ylä-Mononen. Nyt tässä salissa on niin monta keskusteluryhmää seisaallaan eri puolilla, että minä todella toivon, että käydään nyt ne keskustelut salin ulkopuolella ja rauhoitutaan tässä salissa, ja tarkoitan tätä todella. Koskee myös kokoomuksen ryhmää. (Naurua)

Puhuja:

Puhemies! Yöllä olisi ollutkin paljon rauhallisempaa puhua. Olisi kuullut omankin äänensä.

Puhemies! Raskas työttömyyden ydin säilyy. Se tarkoittaa sitä, että sellainen kuvitelma, että odottamalla pitkäaikaistyöttömyys tästä maasta häviää, on väärä olettamus. Se ei vähene odottamalla. Olemme joutuneet toteamaan, että työllistämistoimet eri muodoissaan vaikuttavat heikosti ja tällaisia yleisluontoisia kursseja on liikaa suhteessa siihen, että ne eivät johda mihinkään. Vaikka näitä vuosia pitkäaikaistyötön kävisi, ne eivät johda mihinkään ammattitaitoon eivätkä minkäänlaiseen tutkintoon.

Toisaalta on todettu, että yhteisesti työvoimaa tarvitsevan yrityksen kanssa räätälöidyt kurssit ovat tehokkaita. Merkittävä osa kursseille osallistuneista työllistyy. Työpajat toimivat, ja näitten hyödyntäminen jatkossa on ensiarvoisen tärkeää, ja painotan, että työpajoja koskeva lainsäädäntö on tärkeää saada vielä tähän eduskuntaan käsiteltäväksi.

Kotouttamisselonteosta käy ilmi, että maahanmuuttajien suurin ongelma on suomen kielen taidon puute. Kiitos siitä, että tässä budjetissa on pieni parannus tämän osion kohentamiseen myöskin taloudellisessa mielessä. Mutta missä ovat työvoiman kysyntää parantavat toimet?

Kelan rahoituksesta on syytä jotain mainita. Eilen Kelan valtuusto piti kokoustaan, ja siellä varsin selkeästi tuli esiin se, mitä tapahtuu sairausvakuutuspuolella. Kun julkinen terveydenhuolto ei toimi, sairauspäivärahat ja niiden tarve lisääntyy, yksityinen sairaanhoito lisääntyy. Se näyttää viime vuoteen verrattuna 10 prosentin kasvua tällä osuudella. Lähes kaikki muutkin osa-alueet kasvavat, mitä rahan käyttöön tulee. Negatiivinen, miinusmerkkinen, kulku on ainoastaan rintamaveteraanietuuksien osalla, jotka ovat vähenemässä viimevuotiseen vastaavaan aikaan verrattuna noin 7 prosentilla.

Lääkekorvausjärjestelmän uudistustyö on väärällä uralla. Tämän mukaan enemmän sairastavat maksavat lääkkeistään entistä enemmän. Keskustan näkemys on se, että satunnaiset lääkehoidot voivat jäädä ilman sairausvakuutuskorvausta. Nyt budjetissa esitettävä lääkehoitojen omavastuun nosto heikentää entisestään pitkäaikaissairaiden ennestäänkin vaikeaa asemaa.

Ed. Sarkomaa eilen piti hyvänä budjettiesitystä ja luetteli uudistuksia, joita toki budjetissa on koskien lapsiperheitä ja heidän etuuksiaan. Kuitenkin on niin, että vain palveluja parantamalla ei voida lapsiperheiden asemaa suuresti enää parantaa. Tästä on asiantuntijoiden lausunnot olemassa. Tarvitaan palveluja, mutta esimerkiksi lapsiperheiden taloudellinen ahdinko on yhtä tärkeä asia ratkaista.

Ed. Rakel Hiltunen eilen pohdiskeli iltatunteina Helsingin tilannetta ja totesi, että ahdinko johtuu yhteisöverojen vähentymisestä noin 170 miljoonalla eurolla, joka tarkoitti Helsingin verotuloissa 11:tä prosenttia kokonaisuudesta. Kuntatalouden vakauden puute on ongelma. Hallitus ei ole onnistunut tasapainottamaan sitä, ja tällainen poukkoileva politiikka johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin. Se, että eilen illalla ed. Rakel Hiltunen onnistui myös opposition syyllistämään Helsingin talousongelmista, oli jo puolittain koomista. Mihin Helsingin päättäjät ovat kaikki nämä hyvät vuodet rahansa laittaneet?

Perusterveydenhuollon tai vanhustenhuollon kehittäminen on vasta parina viime vuotena noussut tärkeäksi asiaksi Pääkaupunkiseudun päättäjille, koska kansalaiset ovat tätä peräänkysyneet.

Terveydenhuoltoprojektin julkistamisen jälkeen Lipposen hallitus teki periaatepäätöksen yksimielisesti, että terveydenhuollon rakenteita uudistetaan ja rahoitus turvataan, eurotkin listattiin. Kuten eilen ed. Forsius totesi, oleellinen osa rahoituksesta puuttuu. On vaikea edes yrittää ymmärtää, mitä yhteyttä on periaatepäätöksellä ja nyt esillä olevalla budjettiesityksellä.

Rakenteellisesta uudistuksesta ed. Wallin eilen illalla piti mainion puheenvuoron. Hän kysyi, miksi lääkäri määrää sairaalassa lääkkeen, sairaanhoitaja jakaa sen purkkiin, perushoitaja antaa sen potilaalle, potilas ottaa sen itse ja siivooja putsaa jäljet. Mistä se johtuu? Illalla olin varma, että kysymys ei ole välttämätön eikä edes oikea, mutta yön nukuttuani olen sitä mieltä, että ed. Wallin pohtii aivan oikeita asioita. (Ed. Jaakonsaari: Aivan oikein, mutta onko se Lipposen hallituksen syy?) — Se ei ole varmastikaan Lipposen hallituksen syy, mutta näitä pohdintoja, mitä eduskunnassa tehdään tässä keskustelussa, kyllä niitäkin pitää minusta arvostaa.

Arvoisa puhemies! Se, mitä kuntakentällä tapahtuu, on hyvin sattumanvaraista ja epätasapainoista. Myöskin illan tunteina keskusteltiin nimenomaan suurien kaupunkien julkilausumista, niiden kaupunginjohtajien näkemyksistä ja siitä, onko yhteisöveron leikkaus viemässä nyt pohjan pois jopa perustuslaillisilta oikeuksilta näiden kuntien osalta toteuttaa omaa rooliaan. Tähän asiaan varmasti tämän päivän keskustelu ottaa vielä kantaa. Näin ymmärsin yön tuntien puheenvuoroista.

Sari  Sarkomaa  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ylä-Mononen totesi, että hänen mukaansa ja asiantuntijoiden mukaan ja ilmeisesti oppositionkin mukaan perheiden tilannetta ei voi palveluita parantamalla korjata. Hieman ihmettelen tätä. Kun toisaalla keskusta tekee välikysymyksen siitä, että terveydenhuollossa on kaikki pielessä, puheenvuoroissa täällä todetaan, että palveluissa ei ole mitään parantamisen varaa.

Kyllä hallitus ja kansallinen kokoomus lähtevät siitä, että palveluihin pitää painopiste laittaa, terveydenhuolto täytyy laittaa kuntoon. Päivähoidossa täytyy olla enemmän vaihtoehtoja, ja kyllä ryhmäkokojakin koulussa ja päivähoidossa täytyy tarkastella. Olen täysin eri mieltä siinä, etteikö palveluiden parantamisella voitaisi perheiden tilannetta parantaa. Hieman ihmettelen täällä opposition ristiriitaisia väitteitä, kun välikysymyskeskustelukin on ensi viikolla.

Rakel  Hiltunen  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. Ylä-Mononen mainitsi viimeöisen puheenvuoroni ja totesi, että ikään kuin syyllistin keskustapuoluetta Helsingin ja Pääkaupunkiseudun talouden heikkenemisestä, niin kyllä täytyy sanoa, että — ed. Pekkarinen ei ole nyt paikalla — ed. Pekkarisenkin vuoksi olen minä puolestani valvonut monta yötä. (Naurua) Niin rajua ja rankkaa on ollut se keskustapuolueen ja erityisesti Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana pitkään toimineen ed. Pekkarisen vaatiminen: Aina kun kuntataloutta on sisäisesti uudelleenjärjestelty ja varojen ja verotulojen siirroista päätetty, kyllä keskustapuolue on ollut johtamassa sitä liikettä, että Pääkaupunkiseudulta on helppo siirtää verotuloja. Tämä on kyllä ihan vakavasti ottaen merkinnyt monen (Puhemies koputtaa) veroprosentin menetyksiä aina ennalta arvaamatta lyhyellä aikavälillä.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Täydennyksenä mainioon ed. Ylä-Monosen puheenvuoroon haluan työllisyyskohtaan vielä todeta sen, että mitä enemmän asiantuntijoita kuulee, viimeksi tänään kuuluisassa pankkivaltuustossa, sitä enemmän tuntee huolta siitä, miten työllisyys kehittyy. Todellinen vaara uhkaa. Täytyy sanoa ehkä 50-luvun vaalimainosta lainaten, että "vaara uhkaa, maalaisliitto pelastaa". Siinä tilanteessa kohta olemme, sillä jos työllisyyskehitys lähtee edelleen huononemaan, välttämättä tarvittaisiin nyt työllisyys- ja yrittäjyyspoliittista ohjelmaa.

Otan yhden esimerkin, joka oli aamukeskustelussakin. Kyllä olisi nyt malli, jolla voitaisiin matalapalkka-alojen työnantajakustannuksia alentaa jo ensi vuoden budjetissa. Sitä kehitellään, ja sellaiset mallit on olemassa. Ehdotan, että edes se tehtäisiin nyt ensi vuoden budjetissa, että lähdettäisiin liikkeelle matalapalkka-alojen työnantajamaksujen alentamisessa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta ed. Ylä-Mononen on siinä aivan oikeassa, että kun mietitään valtion budjettia, meidän täytyy katsoa, miten eri toimet kuntasektorilla vaikuttavat esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen menoihin. Todella, jos julkinen terveydenhuolto heikkenee, menot tulevat muualle. Näin ollen tarvitaan myös kokonaisvaltaista menojen tarkastelua.

Mitä tulee sääntelyyn, olen sitä mieltä, että valtionosuusjärjestelmää täytyy pystyä arvioimaan uudelleen. Kymmenen vuotta sitten tätä säätelyä heikennettiin, nyt täytyy miettiä, palautetaanko sitä takaisin vai siirretäänkö osa näistä menoista Kansaneläkelaitokselle tavallaan korvamerkityiksi rahoiksi. Eilen ehdotin budjettikeskustelussa, että vaikeavammaisten palvelut olisivat tällainen tyypillinen hanke.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin eilen illalla keskustelimme näistä kaikista asioista, nimenomaan terveydenhoitoasioista. Tähän nyt ed. Ylä-Monosen esiin ottamaan ajatukseen liittyen, että lääkäri määrää lääkkeen, sairaanhoitaja jakaa sen ensinnäkin lääkepurkeista lääkeastioihin ja sitten perushoitaja vie sen potilaalle jne., mielestäni kuitenkaan ongelman ydin ei ole ehkä niinkään tässä hierarkiassa, mikä on sairaaloissa. Varmasti ongelman ydin on enemmänkin löydettävissä siitä, että meillä on tietyt avainkohdat, tietyt poliklinikat ja leikkaussuunnat, kuten käsikirurgia, ortopedia, yleensä kirurgia, niin ylityöllistetty johtuen siitä, että on liian vähän käsiä tekemään. Mielestäni kyllä myös raha auttaa tässä asiassa.

Mauri  Salo  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Ylä-Mononen puheenvuorossaan puuttui työttömyyteen. Työttömyys on todella kova ongelma ja erityisesti tämä pitkäaikaistyöttömyys, työttömyyden kova ydin ja se, millä siihen päästään käsiksi. Erityisen hyvää työvoimahallinnon uudessa tilanteessa on se, että työantajien kanssa pyritään kouluttamaan tiettyyn työtehtävään työntekijöitä. Se on hyvin toiminut sillä tavalla, että siinä on hyvin suuri onnistumisen mahdollisuus. Mutta vastaavasti taas sitten määrättömästi ihmisten kurssittamisella ilman päämäärää ei ole minkään näköistä merkitystä. Se on rahojen aivan suotta hukkaan heittämistä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun Suomen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajat ilmoittavat lehdistötiedotteessaan, että peruspalveluiden turvaaminen nykyisellä tasolla kuntalaisille tulee mahdottomaksi, mikäli kuntien verotulopohjaa kavennetaan valtiovarainministeriön esityksen mukaisesti entisestään, niin luulisi, että tämä signaali herättää meidät kaikki.

Espoossa tämä merkitsee sitä, että kun valtio aluksi ottaa meiltä 4 veroprosenttia pois, se antaa 2 takaisin, mutta eräässä mielessä monien mielestä verottaja ryöstää 2 veroprosenttia muualle Suomeen. Miettikääpä jokainen omassa kunnassanne vastaavaa tilannetta, minkälaisia muutoksia se toimintaan aiheuttaa. Näitä toiminta-analyyseja, ikävä kyllä, ei ole tehty. Me olemme tehneet ne, mutta valtiovarainministeriö ei ole näihin perehtynyt.

Yksi ongelmahan tässä myöskin on ollut valtiosääntöoikeudellinen ongelma eli kuntien verotusoikeus ja siihen liittyvät kysymykset. Mutta tänä aamuna olen kuullut, että tämä kaikki lainsäädäntö on menossa myöskin perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen puheenvuorossaan aivan oikein totesi, että pelkästään palveluita parantamalla ei lapsiperheiden asemaa helpoteta. Ed. Sarkomaalla kuitenkin on hieman valikoiva kuulo, kun hän unohti tämän pelkästään-sanan ed. Ylä-Monosen puheesta. Minua muutenkin ihmetyttää se, että lapsiperheiden palvelut ja tulonsiirrot asetetaan vastakkain tällä tavalla. Se on aivan tarpeetonta, koska erilaisille perheille palveluilla ja tulonsiirroilla on erilaisille erilainen merkitys. Molempien kehittämistä ilman muuta tarvitaan, ja se on keskustan linja.

Kotona minimiäitiyspäivärahalla lasta hoitavalle perheelle lapsilisän määrä on paljon merkityksellisempi kuin se, minkälaiset palvelut juuri päivähoidossa sillä hetkellä on. Näitä ei pidä missään tapauksessa vastakkain asettaa. Yleensäkin voi kysyä hallituspuolueiden kansanedustajien populististen puheitten perään. Kun keskusta vuosi sitten teki välikysymyksen perhepolitiikasta, niin jokainen oli esittämässä korotuksia lapsilisiin, kotihoidon tukeen, äitiyspäivärahoihin. Mitä on jäänyt tästä populismista käteen, ensi vuoden budjettiin? (Puhemies koputtaa) Ei yhtään mitään.

Puhemies:

(koputtaa)

Minuutti on mennyt!

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on kuunnellut opposition räksytystä, tai sanotaan kauniisti keskustelua, siitä, miten paljon budjetista puuttuu, niin olo on kuin tönkkösuolatulla sillillä siinä mielessä, että kun ei ole tullut sitten mitään selkeitä esityksiä. Jäämme niitä nyt odottamaan. Jos näin on, että oppositio ei löydä tästä budjetista palvelujen parantamiseen esityksiä, niin huonosti on kirja luettu. (Keskustan ryhmästä: On tullut!)

Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin sosiaali- ja terveydenhuolto saa todella paljon rahaa. Ongelma on tietysti se, että myöskin palvelujen kysyntä on lisääntynyt. Jos puhutaan koulutuksesta, yksikköhinnat ovat nousseet sille tasolle, millä ne olivat silloin, kun lähdettiin laman tähden leikkaamaan. Minusta tämä arvostelu on epäoikeudenmukaista. (Puhemies koputtaa) Tietysti on myös näin, että kunnat joutuvat miettimään, millä uudella tavalla esimerkiksi (Puhemies koputtaa) terveys- ja sosiaalipalveluja järjestetään.

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Tulonen, minuutti on mennyt!

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen on priorisoinnista puhuttaessa todennut, että ei ole kysymys siitä, ketä hoidetaan, vaan mitä tehdään ja missä, eli tästä perusasiasta, oikeasta hoidon porrastuksesta. Jos perusterveydenhuolto on toimiva, silloin säästetään hyvin paljon erikoissairaanhoidon kustannuksista. Tällä tavalla asiat Suomessa olivat 90-luvun alkupuolella, kunnes nyt sitten pikkuhiljaa on taas tapahtunut vääristymä. Tosin Helsingissä ei ole koskaan päästy siihen tilanteeseen, joka oli aika suuressa osassa Suomea jo runsas kymmenen vuotta sitten. Uskoisin, että perusterveydenhuollon saattamisella kuntoon, pystytään samaan kaikille riittävässä määrin palveluja. Ei koskaan niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä.

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Sarkomaa siitä, että palvelut ovat ilman muuta se asia, millä nimenomaan lapsiperheiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa. Minusta on tietenkin erinomaisen hyvä, että myös kansallinen kokoomus täällä, niin eilen kuin tänäänkin, on paljon näiden palveluiden perään kuuluttanut, eli sillä tavalla ikään kuin ehkä siirtynyt tässä viime päivinä nimenomaan sosialidemokraattiselle linjalle.

Kyllä minun mielestäni on ollut, sanoisinko, hivenen ristiriitaista se, että varsinkin ennen budjettiriihtä nimenomaan kokoomuksen suunnalta ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin suunnalta esitettiin merkittäviäkin veronalennuksia nimenomaan kunnallisveron puolelle, mikä sitten osaltaan tarkoittaisi sitä, että kuntien ja julkisen sektorin mahdollisuudet tuottaa näitä elintärkeitä palveluita heikkenevät tätä kautta. Minä en vieläkään, arvoisa rouva puhemies, voi ymmärtää sitä keskustelua, mitä täällä on käyty, etteivätkö veronkevennykset millään lailla vaarantaisi hyvinvointiyhteiskunnan palveluita, koska ne kuitenkin tulopohjaa heikentävät. (Puhemies koputtaa)

Kun täällä ed. R. Hiltunen (Puhemies koputtaa) puhui nukkumattomista öistä ed. Pekkarisen puolesta, niin voin kertoa, että itse olen viime yönä nähnyt unta ...

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Viitanen, minuutti on kulunut!

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen aivan oikein kiinnitti huomiota kustannusjakoon toisaalta Pääkaupunkiseudun ja toisaalta muun Suomen välillä. Olisi aivan reilua tähän peliin ja ensi viikkoa ajatellenkin, että valmistaudutaan lausumaan, että veroprosentti olisi esimerkiksi 18 täällä Pääkaupunkiseudulla jokaisessa kunnassa, kun se Pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin on vähintään sillä tasolla, ja lisäksi otettaisiin huomioon valtion työpaikoista sijaintikuntaetuna Pääkaupunkiseudulle tuleva hyöty. Se on valtavan suuri.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ala-Nissilä puhui sosiaaliturvasta, ja tämän aamun televisiossakin asia oli esillä. Se on nimittäin niin, että aina kun alennetaan sosiaaliturvamaksuja, silloin leikataan tai vaarannetaan sosiaaliturvan rahoitus eli eläkkeitten maksaminen ja monet muut asiat. Kuitenkin vaaditaan koko ajan, että niitä pitäisi korottaa tai säilyttää ainakin nykyisellään. Tätä tehdään aina. Tänne tulee joku neropatti, joka esittää työllisyyden parantamiseksi, että tallennetaan sosiaaliturvamaksuja eli leikataan tulevaisuuden sosiaaliturvaa ihmisiltä. Ehkä siinä voitaisiin jotain tehdä, mutta aina täytyy muistaa, että kun ei makseta ollenkaan, niin kuin hallitus nyt esittää, se merkitsee käytännössä sitä, ettei ole mitään kontrollia, mitä palkkaa maksetaan, ja se työ, mitä nämä ihmiset tekevät, siitä heille ei kerry yhtään mitään sellaista etuutta, mitä kertyy muille. Ei tämä voi olla oikeata työllistämistä eikä myöskään oikeata sosiaaliturvan rahoittamista.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä valitteli suurten kuntien tilannetta. Puolueenne vaati lisää veronalennuksia budjettiriihessä. Lisäksi hallitusohjelmakaudella on toteutettu jo enemmänkin veronalennuksia. Nämä juuri ovat vaikuttaneet siihen, että kuntien verotulot ovat pienentyneet eikä kunnissa voida terveydenhuoltoa kunnolla järjestää. Ministeri Mönkäre aivan oikein perusteli, että jos perusterveydenhuolto ei ole kunnossa, silloin asiat menevät pieleen. Enkä yhtään ihmettele, jos Helsingissä asiat eivät ole kunnossa, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja koko ajan julkisuudessa ilmoittaa, että nämä rahat ovat turhia satsauksia terveydenhuoltoon. Toivoisin, että kokoomus päättäisi, kummalla linjalla tässä oikein olette.

Paula  Kokkonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksessa monet ovat hyvin toisenlaisella linjalla. Julkisesti on irtisanouduttu Bogomoloffin puheenvuoroista, kuten varmasti ed. Huotarikin hyvin tietää.

Ed. Pulliainen voisi myöskin perehtyä Pääkaupunkiseudun kustannusrakenteeseen ja elinkustannuksiin, ennen kuin hän suosittelee veroäyrin korotusta täällä samaan kuin se on muualla maassa.

Ed. Ylä-Monosen puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että puhemiesneuvostossa on tänään todellakin päätetty lähettää asia n:o 6 perustuslakivaliokuntaan ja silloin kuntien ja valtion suhteet tulevat arvioiduksi.

Ed. L. Hiltuselle haluaisin vielä todeta, että ette te ole turhaan öitänne valvonut, olette kuitenkin pystynyt uuvuttamaan ed. Pekkarisen, häntä ei ole tänään näkynyt täällä salissa! (Naurua)

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työttömistähän kaksi kolmasosaa työllistyy muutaman kuukauden aikaan. Se ei ole niin iso ongelma, mutta pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työttömät ovat se ydinongelma. Näitten ihmisten asioita ei ratkaista millään kurssilla eikä sillä, että annetaan verohelpotuksia työnantajille — työnantajat eivät ota heitä töihin — eikä millään työreformilla. Tässä vaaditaan ihan kokonaan muuta. Ehkä velvoitetyöllistetään nämä ihmiset tai sitten lasketaan heidät eläkkeelle. (Ed. Manninen: Mihin he menevät?) — No, kunnat velvoitetaan työllistämään. Täällä on useasti kerrottu, että kunnissa on paljon tekemätöntä työtä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin puuttua tähän Pääkaupunkiseudun verokohteluun. Tässähän tehtiin semmoinen toimenpide, että arvonlisäverojärjestely tehtiin kuntien hyväksi ja se laskutettiin sillä tavalla, että yhteisöveroa alennettiin. Tällä tavalla tehtiin noin miljardin markan siirto Pääkaupunkiseudun kunnista muualle, ja se tuntui tuona aikana hyvin kohtuulliselta, koska Pääkaupunkiseudun tilanne oli erittäin edullinen. Sen jälkeen yhteisöveron tuotto on voimakkaasti alentunut ja Pääkaupunkiseudun kunnat eivät olleetkaan niin varakkaita. Miten tähän reagoi valtiovarainministeriö? Se totesi, että nyt kunnat ovat saaneet liian hyvän hyvityksen ja yhteisöveroa pitää entistä enemmän siirtää valtion hyväksi, jolloin nämä kunnat, jotka olivatkin köyhiä, niitä köyhdytettiin lisää.

Mitä tulee tähän veroäyrikysymykseen, niin Helsingissä veroäyri on 16,5. Helsinki kerää noin 1,5 pennin edestä kiinteistöveroa; (Puhemies koputtaa) Helsingissä siis on erittäin korkea kiinteistövero. Jos nämä lasketaan yhteen, niistä tulee noin 18.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aika merkillistä, että tässä riidellään niin yksinkertaisesta asiasta kuin rahasta. Ymmärrän, jos olisi lääkäripula ja pulaa jostakin muusta, asia olisi paljon vaikeampi ratkaista, mutta kun on rahasta kysymys, on kyse vain siitä, miten me keräämme ne rahat. Jos esimerkiksi luovumme tuloveronalennuksesta, silloin kuntien talous vahvistuu 98 miljoonalla eurolla ja se summa on lähes niin paljon kuin Kuntaliitto vaatii. Kuntaliitto vaatii 50—100 miljoonaa lisää. Jos korvaamme tämän tuloveroalen esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alentamisella, silloin hyötyy kunta, sille jää enemmän rahaa ja kuluttajat, (Puhemies koputtaa) he saavat ruokakassin halvemmalla. Tämä ehdotus sisältyy (Puhemies koputtaa) meidän vaihtoehtobudjettiimme. Olkaa sen kannalla, niin kaikki on kunnossa.

Puhemies:

Minuutti on täynnä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Helsingin kaupungin saamat verotulot ja valtionavut yhteensä ovat noin 25 prosenttia korkeammat kuin maassa keskimäärin ja noin 30 prosenttia korkeammat kuin Lapissa. Helsingin ensisijainen ongelma ei ole rahojen vähyys. Täällä on ongelmana arvojärjestys, ja siihen vaikuttaa kaupungin johto ja sen arvot. Nyt olen yllättynyt, että vihreät ovat Helsingissä näköjään siinä rintamassa, joka lähtee siitä, että täällä ei voida tehdä mitään, täällä ei voida verottaa ihmisiä, täällä ei voida hoitaa asioita oikealla tavalla. Te olette näköjään menossa siihen kokoomuksen porukkaan.

Ed. Kärkkäinen merkitään läsnä olevaksi.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tohmajärvellä ja Kiihtelysvaarassa veroprosentti on 19. Siellä peritään myös kiinteistöveroa. Siellä on pitkät välimatkat ja joudutaan käyttämään omaa autoa. Siellä on kunnallispäättäjillä ollut rohkeutta hoitaa tämmöinen juttu kuitenkin kuntoon, että jollakin tavalla on palvelut saatu kuntoon eikä siellä niin kovaa narinaa ole kuin Pääkaupunkiseudulla. Sen takia minä ihmettelen, että jos täällä on veroäyri 16,5 prosenttia ja kuitenkin tulotaso on vähintään kaksinkertainen edellä mainittuihin kuntiin, niin kyllähän tämä on Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan ongelma sillä tavalla, jotta se vaatii vain paikallista rohkeutta. Turha on maan hallitusta siitä syyttää ja yrittää siirtää sieltä budjetista varoja tai esittää edes toiveita, vaan nostakaa veroäyriä ja laittakaa oma pesänne kuntoon.

Matti  Huutola  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta tässä työttömyyden uhan keskustelussa on hiukan ymmärretty asia väärin. Sekoitetaan täysin kaksi eri asiaa, mitkä ovat pitkän aikavälin toimia rakennetyöttömyyden ongelmien poistamiseksi. Tässä yhteydessä ei työnantajamaksujen alentaminen eivätkä veroratkaisut kykene vastaamaan kyllä siihen tarpeeseen, mitä on arvioitu alkuvuonna ensi vuonna tulevan.

Konkreettisia toimia tässä tarvitaan, ja ne sisältyvät kyllä ratkaisevasti työvoimapolitiikan puolelle. Ovatko ne joitain investointiperusteisia rahoja, rakennetaanko kouluja, tarvittaessa teitä, työllisyysnäkökulmasta, ja ennen kaikkea pystymmekö kouluttamaan ne 400 000 ihmistä, jotka ovat vailla toisen asteen koulutusta? Jos me todella haluamme konkreettisia, välttämättömiä, nopeasti tehoavia toimia, me puhumme suuresta filosofiasta silloin, kun puhumme työnantajamaksujen alentamisesta. Sehän tarkoittaa, että eläkkeen maksatusta siirretään.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ovat palvelut nyt kaikkien huulilla erityisesti oikealla ja vasemmalla. Mutta miten tämä teidän touhunne on edistänyt näitä palveluita? Kun verotusta on kevennetty tuntuvasti enemmän kuin edes vaalikauden alussa suunnittelitte ja se on tehty pitkälti myös kuntien kukkaroilla käyden, niin tuntuu vähän jälkiviisaudelta nyt oikein korostaa palvelua.

Uskomattomalta tuntuu väite, että keskusta on ollut johtamassa sitä liikettä, että Helsingistä otetaan pois. Hallitus on viime vuodet johtanut jokaista liikettä, mikä tässä tasavallassa on tehty, muun muassa yhteisöveron siirtoa. Hallituksen liikustahan se on tapahtunut eikä meidän, turha sitä on tänne laittaa.

Tarja Kautto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aika hedelmätöntä käydä tätä ottelua sillä tavalla, että Pääkaupunkiseutu tai Helsinki vastaan muut. Pitäisi kyllä katsoa faktoja. Pääkaupunkiseudulla ja erityisesti Helsingissä — täytyy naapuria sen verran puolustaa — on aina tietyn tyyppisiä kustannuksia, joita ei ole muilla kaupungeilla, esimerkiksi nyt paljon puhutulla terveydenhuoltosektorilla. On selvää, että vaikeita potilasryhmiä, kuten esimerkiksi narkomaaneja ja hiv-tautisia ja tämän tyyppisiä, kerääntyy aina Pääkaupunkiseudulle enemmän kuin muualle.

Mutta mitä tulee Helsingin ongelmiin, se on kyllä faktaa, minkä itse asiassa ministeri hyvin tiivisti. Helsingin suurin ongelma on se, että siellä ei toimi perusterveydenhuolto. Siitä on vuosia huomautettu Helsingille, ja siinä mielessä ed. Kokkosenkaan ei pitäisi nyt kovin riemastua siitä. Bogomoloff on sanonut suoraan sen, mitä siellä on ollut eräiden kokoomuskunnallispoliitikkojen (Puhemies koputtaa) idea, ja se idea on ollut, ja se on johdossa mennyt täysin läpi, että ei ole hoidettu perusterveydenhuoltoa, niin kuin olisi pitänyt.

Margareta  Pietikäinen  /r(vastauspuheenvuoro):

Fru talman! Det finns stora problem i fråga om huvudstadsregionens sjukvård och specialsjukvård.

Pääkaupunkiseudun sairaanhoito- ja erikoissairaanhoito-ongelmat ovat todella vakavia. Rahaa tarvitaan lisää, mutta mielestäni ongelmat eivät ole ainoastaan taloudesta kiinni. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on mielestäni epäonnistunut tehtävässään, ja on hyvä, että ministeri Biaudet on asettamassa selvitysmiesryhmän, ja toivon, että tästä ryhmästä tulee nopeita tuloksia.

Tämän lisäksi toivon, että eduskunnassa on myöskin valmiutta puuttua asiaan lakiteitse, tarkoitan, että tämä laki, jota olimme säätämässä 98 ja joka silloin myöskin herätti kyllä vastustusta, pitäisi mielestäni ottaa uudelleen käsittelyyn. Tämä lakihan tarkoittaa, että kaikkien Uudenmaan kuntien on pakko kuulua tähän liittoon, (Puhemies koputtaa) ja parempia ratkaisuja on kyllä olemassa.

Matti Vähänäkki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ylä-Mononen pahoitteli puheenvuoronsa alussa sitä, ettei päässyt puhumaan jo illalla, kun täällä olisi ollut vain muutama henkilö läsnä ja hiljaisempaa. Kuultuani nyt hänen puheenvuoronsa ja sitä seuranneet vastauspuheenvuorot yhdyn hänen näkemykseensä, että parempi olisi ollut, jos hän olisi puhunut illalla. Vastauspuheenvuoroissa ja erityisesti ed. Ylä-Monosen omassa puheenvuorossa eivät kyllä isänmaan asiat siltäkään osin, mitä käsiteltiin, eteenpäin menneet.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten ed. Skinnari sanoi, sosiaaliturvamaksut ovat tärkeitä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Senhän me kaikki tässä salissa tiedämme ja varmasti myös tämän salin ulkopuolellakin. Siitä huolimatta kokeilu, jossa työnantajan sosiaaliturvamaksu poistetaan, on tärkeä siksi, että työ on kokonaisvaltaisesti tärkeää ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Uusia työtilaisuuksia on löydyttävä ja mielestäni siinä on jokainen kivi käännettävä. On olemassa paljon töitä, joita voi normaali, terve ja tervejärkinen ihminen tehdä, kun vain se työ ja tilaisuus kohtaavat. Niin sanotuista kortistoista on saatava pois eläkkeelle ne työkyvyttömät henkilöt, jotka eivät kykene töihin. Näihin kokeiluihin on uskallettava lähteä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun kunnilla on itsehallinto, niin kunnat sillä perusteella hoitavat oman taloutensa. Ne kunnat, jotka hyvin hoitavat taloutensa, myös pärjäävät. En hyväksy sitä, että kasvukunnat joutuvat luovuttamaan muille kunnille omia varojaan sen takia, että muut kunnat ovat heikosti hoitaneet oman taloutensa. Mielestäni valtion tehtävä olisi auttaa heikompiosaisia kuntia suoraan eikä tasata tätä kuntien talousosuutta.

Toinen asia: Ihmettelin eilen ed. Kalliomäen puheenvuoroa siitä, että sivukulut eivät vaikuta millään tavalla yrittäjän pärjäämiseen. Olen sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi pk-sektorin palkan sivukulut pienentää puoleen kerralla ja sitä kautta saada uusia työpaikkoja. Ei riitä, että 0,1 prosenttia sivukuluja alennetaan, (Puhemies koputtaa) vaan pitäisi vähintään puolittaa. Sitten se tuntuisi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalle, joka ei kuunnellut puhetta, mutta ei kuule sitä tietenkään nytkään: sanoin, että vain palveluja parantamalla ei voida lapsiperheiden taloudellista ahdinkoa hoitaa. Sanoin "vain".

Ed. Tuloselle, joka mainitsi, että budjetissa on pitkästä aikaa nyt paljon, paljon enemmän rahaa terveydenhuollolle: totta kai, kun ensin on otettu lapiolla ja sitten ruokalusikalla laitetaan yksi tai kaksi lusikallista kuppiin takaisin, niin ei se ole täynnä. Totta kai tässä budjetissa on lisää rahaa, mutta se on ehdottomasti liian vähän. Siitä on kysymys.

Ministeri Mönkäre sanoi mielestäni aivan oleellisen asian Pääkaupunkiseudun osalta perusterveydenhuollon tilanteesta.

Ed. Vähänäkille en aio vastata.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tennilä ihmetteli, minkä takia vihreät eivät Helsingissä olisi kannattamassa kunnallisveron korotusta, niin varmasti ovat. Se tulee nousemaan ja tulee varmasti nousemaan paljon. Halusin vain tällä kiinteistöveroesimerkillä osoittaa, että me teimme aikanaan sen ratkaisun, että tuloverotuksen sijasta verotamme erittäin voimakkaasti kiinteistöjä, joka minusta oli työn tekemistä ja kaikkea muuta suosivaa. Ei voida ajatella, että se olisi semmoista, jota ei oteta huomioon lainkaan.

Yhdyn siihen kritiikkiin, että Helsingissä on perusterveydenhuolto hoidettu huonosti ja että siinä on tiettyjä ideologisia varauksia. Minusta kaupunginhallituksen puheenjohtaja ei ole kuka tahansa. Hän on kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Hän on ykkösmies, ja muut ovat kakkosmiehiä tai -naisia.

Palvelujen ensisijaisuudesta olen aivan samaa mieltä, että lapsiperheitten osalta näin olisi, mutta juuri nehän on tästä budjetista otettu pois, koska ne lapsiperheitten erityispalvelut siitä, mitä eduskunnalle keväällä luvattiin, on pudotettu yhteen kolmasosaan. (Puhemies koputtaa) Terveydenhuollon valtionosuuksilla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa, koska nehän ovat kuntien yleisiä valtionosuuksia, joita saa käyttää ihan mihin tahansa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan jo painotettu Helsingin terveydenhuollon ongelmien hoitamiseksi sitä, että perusterveydenhuolto pitää laittaa kuntoon. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se, mitä pitää tehdä Helsingissä, on määrätietoisesti panostaa perusterveydenhuoltoon. Muutoin erikoissairaanhoidon epätarkoituksenmukainen ylikäyttö tulevaisuudessa jatkuu. Toivon, että Helsingin päättäjät, kuuluvat he sitten omaan puolueeseeni tai muihin, tällä linjalla nyt etenevät.

Mitä tulee siihen syyhyn, mikä täällä on nostettu esille, eli veroratkaisut, jotka ovat Pääkaupunkiseutua kaltoin kohdelleet, ja täällä keskusta sanoutui täysin irti tästä ratkaisusta, niin täytyy muistaa, että Kuntaliitto oli siunaamassa tämän ratkaisun. (Eduskunnasta: Ei Kuntaliitto päätä!) Kuntaliiton johdossa toimii täällä salissakin istuva edustaja hallituksen puheenjohtajana. Eli kyllä tämä ratkaisu on mielestäni saanut aivan selkeästi keskustapuolueen siunauksen.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin on syytä todeta, että silloin, kun ratkaisut toteutettiin viimeisimmistä valtionosuusuudistuksista, arvonlisäveron osalta Kuntaliitolla oli edustaja, mutta näiden muiden osalta ei ollut edustajaa eikä häntä otettu siihen toimikuntaan. Valtio teki yksipuolisen esityksen. Kun se esitys tuli, Kuntaliiton toimesta se kyllä hyväksyttiin. En kyllä ollut silloin vielä Kuntaliiton puheenjohtaja, vaan kokoomuslainen Jorma Seppänen oli silloin Kuntaliiton puheenjohtajana. Hyväksyimme myöskin tämän asian. Mutta haluan sanoa yhden asian. Eihän se, jos terveydenhuoltoon pannaan vaikka miljardi ja otetaan 3 miljardia tai 2 miljardia muualta, eihän se lisää rahaa eikä mahdollisuuksia. Kokonaisuudesta on kysymys. On yksi kassa, josta rahat otetaan, ja siitä kassasta on otettu paljon enemmän kuin annettu, jolloin ei ole mahdollisuuksia (Puhemies koputtaa) hoitaa palveluja.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun nyt käsittelemme Lipposen kahden hallituskauden viimeistä budjettiesitystä, on syytä katsoa vähän laajemmin asioita ja tarkastella myöskin pitkäjänteisemmin budjettipolitiikkaa.

Olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että edellytykset hyvälle sosiaalipolitiikalle ja hyvinvointipalvelujen turvaamiselle luodaan kansantalouden kasvulla ja kasvavalla yritystoiminnalla, ja päinvastoin hyvät peruspalvelut ja kattava toimeentulojärjestelmä ovat investointi ihmiseen ja sitä kautta Suomen menestykseen.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan uusi, tärkeä kysymys on, miten vähennämme köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Jos tästä näkökulmasta katselee Lipposen hallitusten budjettipolitiikkaa, tulee kyllä aika murheelliseksi. Siis sanoin: miten vähennämme köyhyyttä ja eriarvoisuutta? Tämä on kova kysymys. Tästä näkökulmasta voin todeta, että suomalainen hyvinvointivaltio on perustunut ennen muuta universaalisuuden käsitteeseen. Se tarkoittaa sitä, että tulonsiirrot ja hyvinvointipalvelut kattavat koko väestön. Nyt näiden kahden hallituksen aikana tästä universaalisuudesta on pala palalta luovuttu. Tulonsiirroissa universalismi on heikentynyt ja tarveharkinta on lisääntynyt. (Ed. Zyskowicz: Se on oikein!) Universaalisuudesta on luovuttu kansaneläkkeissä, työttömyysturvassa ja sairausvakuutuksessa. Jos ajatellaan vähimmäisturvaa tai perusturvaa, joiden merkitys köyhille ihmisille, vähävaraisille ihmisille on olennainen, niin perusturvan taso on suhteellisesti alentunut. Tuen ulkopuolelle rajattuja on yhä enemmän. (Ed. Zyskowicz: Mutta ei köyhiä!) Entistä suurempi joukko on jatkuvan viimesijaisen sosiaaliturvan varassa, etenkin juuri pitkäaikaistyöttömyyden jatkuessa.

Valtio on aina ennen ollut heikomman puolella. Heikomman puolella. Nyt tuntuu siltä, että valtio on asettunut vahvojen puolelle. Sosiaali- ja terveyspalveluissa myöskin harkinta on lisääntynyt ja asiakasmaksujen osuus on erityisesti kasvanut ja myöskin tässä tulevassa budjetissa kasvaa, jos se niin hyväksytään. Yksittäistaloudet maksavat entistä enemmän terveydenhuollosta. Kotitalouksien maksama osuus on Suomessa Oecd-maiden huippua, yli viidennes. Suomi käyttää bruttokansantuotteestaan tällä hetkellä 6,6 prosenttia terveydenhuoltoon. Kaikki muut Pohjoismaat käyttävät runsaasti enemmän, yli 8 prosenttia. Ja me kuvittelemme, että me saamme tällä rahalla hyviä palveluja, yhtä hyviä ja korkeatasoisia kuin muissa Pohjoismaissa. Näin ei vain yksinkertaisesti ole asian laita.

Jos tarkastellaan pitempiaikaisesti, mikä tämän köyhyyden on synnyttänyt, niin oivallinen lähde on Stakesin raportti Leikkausten hinta. Kun itse tulin eduskuntaan 95 ja sen sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin se saldohan oli aika murheellinen siellä. Ensimmäiseksi leikattiin lapsilisiä, kotihoidon tukea ja opintotukea. Vuoden 96 alusta leikkaukset kohdennettiin pääasiassa vähimmäisturvaetuuksiin, sairausvakuutuksen päivärahaan, kansaneläkkeisiin ja työmarkkinatukeen. Aiempiin vuosiin verrattuna leikkaukset olivat radikaaleja, sillä niin tuen laskentaperusteita kuin tavoitteitakin muutettiin tavallista enemmän. Ensimmäistä kertaa joukko henkilöitä rajattiin tuen ulkopuolelle. Sairauspäivärahassa oikeuden etuuteen menettivät henkilöt, joiden vuositulot jäivät alle hyväksytyn rajan. Työmarkkinatuessa ilman tukea jäivät tietyin edellytyksin ilman ammatillista koulutusta olevat alle 20-vuotiaat, ja oikeus kansaneläkkeeseen vietiin niiltä, joiden työeläke ylitti tietyn tason. Lisäksi tuli omavastuuaika ja tuen odotusaika piteni. Saajajoukon rajauksen ohella etuuksien tasoa alennettiin. Eläkkeiden kokoonpanoa muutettiin poistamalla eläkkeen osia ja tulevien eläkkeiden kompensaatiotasoja. Sairauspäivärahan laskentasääntöä muutettiin ja työmarkkinatuen lapsikorotuksia alennettiin. Muista etuuksista leikattavina olivat asumistuki, kotihoidon tuki sekä toimeentulotuki.

Myöskin vuonna 97 nämä niin sanotut rakenteelliset uudistukset jatkuivat, ja silloin erikoisesti puututtiin vielä työttömyysturvaan: ansio- ja peruspäivärahan saajien joukkoa rajattiin pidentämällä työssäoloehtoa ja muuttamalla ansiosidonnaisen päivärahan laskentatapaa. Työmarkkinatuen piiriin siirtymistä vaikeutettiin, ja työmarkkinatukeen tuli omavastuuaika. Sairausturvassa jätettiin indeksikorotukset tekemättä. Perhepoliittisista tuista kotihoidon tukijärjestelmä uudistettiin täydellisesti. Uusi hoitotukijärjestelmä muuttui kotihoidon tukeen verrattuna niin tavoitteiltaan kuin tasoltaan.

Siis kaiken kaikkiaan voimakkaimmin leikkaukset kohdistuivat sairausvakuutukseen, työttömyysturvaan, toimeentulotukeen, asumistukeen sekä lapsilisiin, kotihoidon tukeen ja opintotukeen. Miksi kerron nämä? Kerron nämä sen takia, että pitäisi näkyä joku budjettilinja, jossa olisi yhteinen tahto toteuttaa köyhyyttä estävää, eriarvoistavaa kehitystä tässä maassa. Kuten totesin, en näe sitä tässä budjetissa, vaan voin todeta yhteenvetona, että markkinavoimat elävät nyt omaa elämäänsä.

Lyhyen tähtäimen talouskasvun maksimointi ei huomioi päätösten pitkän tähtäimen kustannuksia. Alueellinen näkökulma puuttuu. Sosiaalinen näkökulma on hatara. Jalkoihin ovat jääneet ne ihmisryhmät, joilla ei ole takanaan vahvoja etujärjestöjä. Leikkaukset ovat kohdistuneet hajanaisiin ja poliittisesti vaikutusvallattomiin ryhmiin. Pienituloisimpien asema ei parantunut nousukauden aikana, vaan se heikkeni absoluuttisesti tutkimusten mukaan.

Mutta yhteiskuntaan tarvittaisiin nyt myöskin sosiaalipolitiikan lohkolle uudistuksia, joita budjettikirjasta saa hakea. Järjestelmälähtöisestä ajattelusta pitäisi siirtyä ihmislähtöiseen elämänhalun politiikkaan. Ihmisten elämänvalintojen moninaistuminen pitäisi ottaa paremmin huomioon. Yhteisölliset verkostovoimat tulisi saada paremmin käyttöön. Tarvitaan sosiaalista pääomaa, kasvua kohti luottamusta ja vastavuoroisuutta. Haasteita asettavat tietoyhteiskunta, globalisaatio ja integraatiokehitys, mutta kansainvälistyminen ei pakota meitä luopumaan koko väestön kattavasta sosiaaliturvasta. Sen sijaan tarvitaan paljon ennakkoluulotonta yhteistyötä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta.

Arvoisa rouva puhemies! Teknologiajohtaja Risto Linturi Kunnallistieteen päivillä Jyväskylässä pitämässään luennossa sanoi seuraavaa, mikä mielestäni antaa ajattelemisen aihetta, ja esitän sen tässä puheeni lopussa. "Meillä on vaihtoehtoja tulevaisuutemme hyvinvoinnin rakentamisessa. Tekniikka ei sellaisenaan sanele, miten yhteiskunta kehittyy, vaikka siihen merkittävästi vaikuttaakin. Me voimme laitostaa lapsemme tai kasvattaa heistä vastuullisia. Voimme valmentaa yhteiskuntamme kohtaamaan tulevia muutoksia ja odottamaan niitä tai voimme hidastaa muutoksia ja ryhtyä jarrumiehiksi. Voimme sallia tai estää ja voimme lisätä tai vähentää keskinäisen salaisuuden ilmapiiriä. Voimme auttaa ihmisiä kokemaan itsensä hyödyllisiksi tai voimme pakottaa heidät paikoilleen. Valintoja on paljon, ja ne tehdään joko aktiivisen muutoksen kautta tai passiivisen pysähtymisen avulla."

Puhemies:

(koputtaa)

Arvoisat edustajat! Totean tässä seuraavan seikan. Nyt vastauspuheenvuoron voi pyytää myös sähköitse. Totean, että ed. Hyssälä ei ylittänyt suositusaikaa kymmenen minuuttia, mistä parhaat kiitokset, mutta me olemme puhemiehistössä päättäneet, että muistutamme, että meillä on suosituksena tämä kymmenen minuutin raja, kun seitsemän minuutin nopeatahtinen keskustelu eilen sujui vähän toisessa järjestyksessä. Totean näin, ettette ihmettele, miksi me kymmenessä minuutissa koputamme. Ed. Hyssälä oli juuri hienosti rajan alla.

Sosiaali- ja terveysministeri   Maija  Perho

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä hyvin kauniisti puhui muun muassa sosiaalisesta pääomasta, ja siinähän on kysymys luottamuksesta. Hallituksen pitkäjänteisellä politiikalla on haluttu rakentaa tätä luottamusta, ja se näkyy monella tavoin. Keskustaopposition tapa lähestyä tätä budjettia, monia muita kysymyksiä, ei minusta tätä sosiaalista pääomaa, luottamusta kasvata, koska annetaan se kuva, että tässä maassa kaikki on huonommin kuin suurin piirtein koskaan aikaisemmin. Ei ole kysymys siitä, etteikö hallitus tunnustaisi niitä kipukohtia, ongelmia, joita tässä yhteiskunnassa on, ja niihin ensi vuoden budjetissa on osaltaan haluttu puuttua. Mutta jos kaikki parannukset, joita on tehty tämän hallituskauden aikana — tämän hallituskauden aikana ei ole tehty leikkauksia — jos kaikki kuitataan näpertelyksi, riittämättömäksi, mitättömäksi, niin ei tämä tätä sosiaalista pääomaa kyllä yhtään kasvata.

Ed. Hyssälä luetteli ne leikkaukset, jotka edellinen sateenkaarihallitus joutui äärettömän vaikeassa tilanteessa tekemään. Mikä olisi silloin ollut keskustan vaihtoehto tehdä näitä päätöksiä, jotta Suomen talous saatiin raiteilleen ja tähän yhteiskuntaan vakautta? Pikkuhiljaa näitä päätöksiä, joita silloin tehtiin, on korjattu. On puututtu juuri niihin räikeimpiin, suurimpiin porsaanreikiin tai epäkohtiin. On nostettu työmarkkinatuen lapsikorotuksia, on muutettu tämä sairausvakuutuksen nollapäivärahaa niin, ettei sen ulkopuolelle enää jää, nostetaan äitiyspäivärahaa, muutaman esimerkin mainitakseni. Toivoisin jonkin kaltaista rehellisyyttä. On selvää, että meillä on erilaisia painotuksia ja mielipiteitä, mutta ei nyt aivan tolkuttomia pitäisi puhua.

Peruspalveluministeri Eva Biaudet

Arvoisa puhemies! Sosiaalista pääomaa kasvatettaessa ja kun sellaista on, yhteiskunnassa on myöskin varaa kritisoida järjestelmiä ja keskustella niitten pitävyydestä, mutta se on tärkeintä silloin, että voidaan käydä oikeata keskustelua eikä tällaista populistista ylilyöntiä. Mielestäni jotenkin suhteellisuus menee kyllä nurin päin, kun puhutaan siitä, että tilanne on nyt niin hirveän huono. Suomi on kansainvälisessä vertailussa viime aikoina saanut aika monta ranking-kärkisijaa ympäristönsuojelussa, lasten lukutaidossa jne., mikä kertoo kyllä vähän erilaisesta yhteiskunnasta kuin minkä kuvan oppositio antaa. Hallituksen tämän ja ensi vuoden budjettiehdotus satsaa huomattavasti sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseen ja kasvattamiseen, ja se on nimenomaan sekä aluepoliittisesti että jos katsoo ihmisten tulonjaon ja tasa-arvon kannalta paras tuki sille, että tätä sosiaalista pääomaa voidaan myös kasvattaa ja luottamusta siihen, että meidän hyvinvointivaltiollamme ja mallillamme on tulevaisuutta. Hallitus on halunnut sen viestittää.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hyssälä mainitsi toimeentulotuen ja asumistuen leikkauksen Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan, niin pitää olla sen verran rehellinen, että keskusta oli mukana näitä leikkauksia tekemässä, kun viimeinen äänestys täällä salissa tehtiin. Eli mielestäni puheenvuorot, jotka ovat sitten tällä hetkellä tämmöisiä vaalipuheita, ovat aika kohtuuttomia, jos sanat ja teot ovat ristiriidassa.

Muistan aikoinaan, että kun vuonna 94 lapsilisät tulivat toimeentulotuen laskettaviin tuloihin eli toimeentulotukiperheet alkoivat syödä lapsilisänsä, niin tämä oli se toimenpide, jonka keskusta toteutti hallitusvastuussa ollessaan. Pitää myös muistaa se, että yhtenä suurena lapsiperheiden köyhyyden tekijänä on se, että perheen vanhemmat ovat osa-aikatyössä, pätkätyössä jne.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä vertaili Suomea ja muita Pohjoismaita bruttokansantuotteen osalta. On tosiasia, että Ruotsi ja Norja erityisesti ovat terveydenhuollon alalla, sairaanhoidon alalla selkeästi avokätisempiä rahankäytössä. Meidän ongelmaksemme onkin koitumassa ja koitunut jo se, että me koulutamme arvostettuja lääkäreitä ja arvostettuja sairaanhoitajia, ja heti kun he saavat opintonsa valmiiksi tai jo vähän ennen, he siirtyvät muiden Pohjoismaiden terveydenhuollon palveluiden tuottajiksi. Tässä on meillä aika iso yhteiskunnallinen kustannus ja toisaalta iso yhteiskunnallinen ongelma siinä mielessä, että meille tulee koulutetusta väestä aikaa myöten huutava puute ja nimenomaan meidän matalan palkkatasomme vuoksi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä muistellessaan tuloaan eduskuntaan vuonna 1995 oli hivenen valikoiva. Täällähän oli hyvin voimakkaasti käsillä silloin edellisen hallituksen niin työllisyyden, pankkikriisin kuin syrjäytymisen hoitotavat, hyvin pitkälti nimenomaan se syventävä politiikka. Toisaalta valtiolla oli 70 miljardin markan nettovelan ottovauhti päällä. Tämä täytyy tietysti myöskin muistaa. Nyt täytyy sanoa, että tällä vaalikaudella vasta on päästy sosialidemokraattien vaatimiin työllisyyden ja hyvinvointivaltion perusteiden täsmäkorjaustoimiin. On totta, että koko ajan pitäisi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tarkastelulla katsoa nimenomaan myös talouspoliittisten talkoiden ja talouspoliittisen talvisodan rintamavastuun jakoa. Siellä on muun muassa eläkkeensaajiin ja hyvinvointivaltion terveydenhuoltopalveluihin liittyviä epäkohtia, joita nyt päästään korjaamaan.

Timo  Ihamäki /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Hyssälää täällä kuuntelee, kyllä surkeasti ovat Suomen asiat. Kuitenkin meillä on monta hyvää asiaa. Me olemme kilpailukykyisin maa, meillä ympäristöosaaminen on maailman parasta luokkaa, lasten lukutaito myöskin sitä samaa luokkaa, ja maa on vähiten korruptoitunein maa. Eräissä selvityksissä on näin todettu.

Mutta totta on se, että kun Who teki selvityksensä terveydenhuollon järjestämisestä, Suomi sijoittui tässä sijaluvulle 31, kun se kymmenkunta vuotta aikaisemmin oli terveydenhuollon mallimaa. Vaikka selvityksen menetelmiä on kritisoitu kovasti, Suomi reagoi, perustettiin Kansallinen terveysprojekti ja annettiin lisää rahaa terveydenhuoltoon. Ei terveydenhuollon kohentaminen päivässä eikä hetkessä käy; ei Roomaakaan päivässä rakennettu.

Anu Vehviläinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on oikein, että ed. Hyssälä toi puheenvuorossaan esille ne seitsemän vuoden takaiset leikkaukset. Kysymys on siitä, jos puhutaan vaikka perhetuista, että keskustan mielestä niitä olisi pitänyt pystyä korjaamaan nopeammalla tahdilla, mitä on tehty, kun tässä on eletty kuitenkin ripeän kasvun aikaa.

Haluan ottaa esimerkiksi minimiäitiyspäivärahan, johon nyt tulee vanhassa rahassa kympin korotus. Jos hieman kärjistän, tällä menolla, tällä hallituspohjalla, se saavuttaisi leikkausta edeltävän 80 markan tason vuonna 2011. Tämä on ollut teidän linjanne tässä, miten hitaasti näitä korjauksia on tapahtunut.

Kun Biaudet sanoi, että keskustan puheet ovat populismia, niin onko niin, että kun keskusta esittää vaatimuksia perheiden tilanteen parantamiseksi, se on vaalipuhetta ja populismia, mutta kun te itse sanotte haastattelussa, että "olen kuitenkin sitä mieltä, että tämän hallituksen viimeisessä budjetissa olisi pitänyt pystyä puuttumaan lapsiperheiden asemaan", mitä se on, onko se populismia?

Ministeri  Suvi-Anne  Siimes

Arvoisa puhemies! Jos tässä keskustelussa nyt mennään seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen ja katsotaan perheiden elämää siitä näkökulmasta, niin mielestäni täytyy muistaa pari muutakin asiaa kuin silloin aikanaan melko välttämättömät leikkaukset. Yksi niistä asioista on se huikea korkotaso, joka Ahon hallituksen aikana tässä maassa vallitsi. Olin silloin itse opinnoista valmistunut perheenäiti ja muistan vieläkin, miten ikävältä se koronnousu tuntui opintolainassa. Minulla ei silloin, luojan kiitos, ollut asuntolainaa, mutta kyllä monissa elämälle tärkeissä asioissa perheiden tilanne on parantunut Lipposen hallitusten valtaantulon jälkeen.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä on taitava poliitikko. Hän käyttää myös näitä argumentteja, kaikennäköisiä tutkimuksia ja tilastoja. Minusta tuntuu, jotta osa oli kyllä yhdistetty jonkin hevosmiesten tietotoimiston tutkimuslaitoksen tuloksista, koska ne eivät välttämättä olleet suoraan vedettävissä mistään tilastoista.

Itse asiassa hän puhui myös universaalisuuden purkamisesta ja siitä, että tarveharkinta on lisääntynyt. Mitä muuta mahdollisuutta oli siinä tilanteessa, jos katsoo seitsemän vuotta taaksepäin, kuin panna joitakin asioita tarveharkinnan piiriin? Jos kaikille, myös rikkaille, olisi jaettu etuisuuksia yhdenvertaisesti, sehän tarkoittaisi sitä, että köyhemmät olisivat menneet vielä pienemmälle, koska rahaa ei ollut enempää käytössä. Sen takia tarveharkinta on ollut ihan perusteltua.

Sitten kysyn vain keskustan edustajilta siitä, kun eilen illalla myöhään ed. Vilkuna, joka kuuluu keskustaan, esitti semmoista, että asumistuki pitää kokonaan poistaa, kyllä ne jossakin kuulemma asuu: Onko tämä keskustan linja laajemminkin, jotta keskusta edustaa tällaista näkemystä, asumistuki pois ja veneen alle ihmiset?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin, silloin kun ministerinä oli ministeri Huuhtanen, muistan hänen käyneen Kymenlaakson keskussairaalassa. Silloin keskustelimme siitä tilanteesta Kotkassa, miten valtiovallan toimenpiteet vaikeuttavat terveydenhuollon ja sairaanhoidon toteuttamista. Eli sinänsä nämä eivät ole vain yhden tai kahden vaalikauden kysymyksiä, vaan koko 90-luvun ajan tässä on ollut ongelmia. Oleellista ei olekaan se, mitä oli 91, 95 tai 96, vaan mitä on tällä hetkellä. Tässä mielessä, kun meillä on 450 kuntaa, väitän, että monet sosiaali- ja terveyslautakunnat, monet valtuustot ja kunnanhallitukset tekevät päätöksiä tuntematta tilannetta, mikä se on aidosti kentällä, sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

Mutta vielä traagisempaa olisi, jos eduskunta tekisi näin päätöksiä. Sen takia pitäisin erittäin tärkeänä, että kaikki kansanedustajat tutustuisivat sairaaloihin, terveyskeskuksiin, vanhusten hoivakoteihin ja katsoisivat todella itse omilla silmillään, miten siellä menee. Se auttaisi varmaan päätöksentekoa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olin kyllä pettynyt ed. Hyssälän puheeseen, koska hän oikeastaan suuren osan minuuteistaan käytti katsomalla taakse. Minä tunnen hänet tällaisena idearikkaana ihmisenä, mutta ideoita tulevaisuutta ajatellen ei sieltä tullut.

Me olemme suurten haasteiden edessä, mitä tulee sosiaalipolitiikkaan, ja monet asiat vaativat uudelleen arviointia. Sanotaanko, että esimerkiksi viimeaikaiset hajanaiset korvamerkinnät, mitä eduskunta on harjoittanut, ovat yksi oire siitä, että tämmöistä hapuilua tavallaan meillä vielä on. Itse olen ajatellut niin, että meidän täytyy nostaa kissa pöydälle myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien osalta ja lähteä siitä, että niiden tason pitää olla sama kuin esimerkiksi opetustoimen valtionosuuksien taso.

Tässä on ainesta miettiä, kun seuraavaa hallitusohjelmaa tehdään, mutta me olemme kuuden kuukauden päässä hallitusohjelmasta. Minusta pitäisi olla vähän rehellisempi senkin suhteen, mitä kuuden kuukauden ja asiallisesti ehkä muutaman kuukauden aikana tässä eduskunnassa enää ehditään tehdä.

Ulla  Anttila  /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että tässä keskustelussa päästäisiin vähän pitemmälle tulevaisuuteen, Suomen vahvuus on kuitenkin ollut perusturva-ajattelu ja tietty sivistystahto. Näillä ajatuksilla lamavuosinakin, on ollut sitten kyse Ahon hallituksesta tai Lipposen hallituksesta, on pystytty ylittämään kipeistä leikkauksista huolimatta tiettyjä ongelmia.

Meillä on uhkana ihmisten syrjäytyminen, sitä on nähtävissä, ja minusta pitää nyt miettiä niitä keinoja, joilla me estämme syrjäytymistä. Usein esimerkiksi oppimisvaikeudet aiheuttavat ongelmia työuran aikana, jo koulussa, ja tämä on kysymys, joka edellyttää satsausta palveluihin, koulutoimeen.

Toisaalta meidän täytyy miettiä niitä keinoja, joilla vaikutetaan siihen, että työnantajamaksuja saadaan alennetuksi sillä tavalla, että nekin ihmiset, joilla on vaikeuksia työllistyä, saisivat työpaikan. Minusta pitää nyt suuntautua tulevaisuuteen, ei pidä tonkia niinkään sitä, mikä hallitus ja mikä ministeri minäkin vuonna teki näitä asioita.

Toistan jo varmaan kolmannen kerran tässä keskustelussa: (Puhemies koputtaa) Vammaispalveluissa on Suomessa todellisia puutteita, ja sanoisin, että syy siihen on meissä kaikissa.

Tytti Isohookana-Asunmaa /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Perho korosti äskeisessä puheenvuorossaan sosiaalipolitiikan luottamuslähtöisyyttä. Minusta se on aivan erityisen tärkeä lähtökohta. Kuitenkaan en voi yhtyä siihen, että sen paremmin Lipposen ensimmäinen kuin toinenkaan hallitus olisi toiminut luottamusta kasvattaen. Äskeiset Biaudet’n ja Siimeksen puheenvuorot kyllä vahvistivat sen. Siinä mielessä ed. Hyssälän äskeinen puheenvuoro oli erityisen tärkeä, koska se toi esille juuri sen, että näiden molempien hallitusten aikana luottamuslähtöisyys on vähentynyt.

Tämähän näkyy muun muassa siinä, jos ajatellaan esimerkiksi perhepolitiikkaa, minkälaisia ongelmia meillä on äitiyspäivärahan kohdalla, kotihoidon tuen kohdalla, sen eläketurva on järjestämättä jne., Nämä asiat olisi erittäin helppo korjata, jos vain olisi poliittista tahtoa, mutta se on puuttunut. Se näkyy sitten siinä, että syntyvyys on meillä vähentymässä ja nuoret isät ja äidit ovat todella ahdistuneita, kun he eivät voi luottaa hallituksen päätöksiin, (Puhemies koputtaa) kun ne ovat muuttuneet sillä tavalla kuin ne ovat muuttuneet.

Peruspalveluministeri  Eva  Biaudet

Arvoisa puhemies! Ed. Vehviläiselle voin sanoa, että sanoinkin ensimmäisessä puheenvuorossani, että minun mielestäni voi ihan kriittisesti katsella kaikkia päätöksiä ja myöskin keskustella. Siitä on kysymys tällaisessa yhteiskunnassa, jossa on sosiaalista pääomaa. Voidaan katsoa, mutta mittasuhteiden pitäisi olla jotenkin kuitenkin mielestäni vähän oikeammin ja rehellisemmin.

Jos katsoo lapsiperheitä, niin varmasti on niin, että minun näkökulmastani ne olisivat olleet ehkä se kaikkein tärkein asia ja kaikki muut olisivat voineet olla vähemmän tärkeitä, mutta tietenkin kokonaisuus on aina muistettava. Lapsiperheiden kohdalla mielestäni tämä budjetti on historiallinen. Siellä on isille oma kuukausi. Se tulee muuttamaan lasten elämää aivan suunnattomasti, puhumattakaan miesten elämästä. Se on avain sille, että voidaan rakentaa sellainen yhteisö, jossa molemmat vanhemmat sitoutuvat lastensa hoitamiseen, kun puhutaan lasten elämästä. Tämä voi muuttaa myös koko työyhteisöä ja kaikkea. Tämä on pieni alku, voi olla, että tämä yksi kuukausi on vaatimaton, mutta se on suunnattomasti enemmän kuin koskaan ennen on ollut.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Hyssälä avasi oikein keskustelua tarkastelemalla, mitä on tapahtunut pidemmän aikavälin kuluessa. Välttämätöntä on tuntea se osataksemme sitten puuttua niihin kysymyksiin, jotka sitä luottamusta nakertavat, kuten ed. Isohookana-Asunmaa totesi, lapsiperheiltä ja ylipäätänsä perheiden suunnittelulta.

Olen samoin huolissani siitä, että ei ole voitu eikä voida luottaa ratkaisuihin, mitä hallituksen piiristä tulee. Harmillista on ollut se, että kun leikkauksia tehtiin ja kun ajat paranivat, niitähän on ollut monta vuotta, annettiin eniten niille, joilta mitään ei leikattu. Tämäkin on yksi kysymys, joka varmasti epäluottamusta edelleen pitää yllä.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu pahalta tämä älyllinen epärehellisyys tässä keskustelussa siinä mielessä, kun me kaikki tiedämme, mitä olemme viimeisen seitsemän vuoden aikana tehneet. Me olemme täyttäneet kuoppaa, joka syntyi laman seurauksena, ja paikanneet ad hoc niitä asioita, maksaneet sitä velkaa, joka alkoi vuotaa Ahon hallituksen aikana. Olemme pystyneet siinä tulemaan hieman takaisinpäin eli olemme palaamassa sille tasolle, mistä joskus lähdettiin romahtamaan. Kun jokainen tietää, että meillä on olemassa tietty markkamäärä, jonka me jaamme, ja sitä pyritään jakamaan mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti, niin sellainen heittely, mitä täällä tapahtuu, on minusta todella epäreilua.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hyssälä esitti mielestäni erinomaisesti ne periaatteet, jotka kuuluvat todelliseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Näitä ministeri Perho minusta aivan turhaan kritisoi. Olemme kuitenkin kuulleet asiantuntijoilta ja itsekin havainneet sen, että esimerkiksi juuri täällä mainittu perhepolitiikka on ollut ennustamatonta ja koordinoimatonta. Tämän lisäksi rahoituksen periaatteet ovat muuttuneet, niin kuin täällä on todettu. Nyt onkin sanottu, että annetaan erillisrahoitusta erityistarpeisiin. Tämä ei mielestäni ole lisäämässä sitä sosiaaliseen pääomaan kuuluvaa luottamusta ja vakautta, jota nimenomaan sosiaalisen pääoman periaatteet pitävät sisällänsä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että monilla lapsiperheillä on vaikeuksia, mutta 5 euron lapsilisän korotus kuukaudessa ei niitä korjaa. Paljon suurempi vaikutus on ollut esimerkiksi asuntolainojen korkojen alenemisella 15 prosentista 5 prosenttiin, allekin, työllisyyden paranemisella yli 300 000 uudella työpaikalla, isyyskuukaudella ja muilla tällaisilla asioilla. Syrjäytymisvaarassa ja vaikeuksissa olevien lasten perheitä autetaan parhaiten palveluilla. Sielläkään tämä 5 euron lapsilisä ei paljon helpota. Totta kai se auttaa, että on vähän enemmän rahaa, mutta palvelut ovat niitä, joita nämä perheet eniten tarvitsevat. Ikävä kyllä lapsiperheiden palveluista ei keskusta niinkään ole kiinnostunut.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Biaudet kehui, että tämä yksi pappakuukausi on suunnattomasti enemmän. Aivan oikein, koska ennen ei ole ollut mitään pakollista, niin sehän on enemmän. Mutta voin silti vakuuttaa, että on sitä silti ennenkin lapsia hoidettu, jopa me miehetkin kaikesta huolimatta. (Min. Biaudet’n välihuuto) — Siinä välissä, missä on ehditty. Siitä voi tietysti jokainen esittää oman arvionsa, ja asiassa on tietysti sellaistakin, mitä mies ei osaa.

Mutta olisin sittenkin vielä tärkeämpänä pitänyt reilumpaa korotusta pienimpiin äitiyspäivärahoihin, koska ne koskevat niitä äitejä, jotka eivät voi olla poissa töistä, koska he eivät ole töissä. Jotta nekin, jotka eivät ole töissä, voisivat hyvillä mielin hoitaa lapsiansa silloin, kun lapset ovat pieniä, minusta huomattavampi korotus äitiyspäivärahoihin olisi ollut vielä tätä tärkeämpi, vaikka hyvä tämäkin.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Niin, ketkä maksoivat kuoppaa? Kuoppaa maksettiin, mutta se maksatettiin sairailla ja köyhillä. Esimerkiksi kansanedustajan tulotasolla ei varmasti paljon kuoppaa maksettu eikä asema heikentynyt, mutta sen sijaan sairaat ja köyhät joutuivat maksumiehiksi. Puheeni pontimena oli hallituspuolueen kansanedustajan eilinen puhe. Ed. Marjatta Stenius-Kaukosen sosiaalinen omatunto oli samaa mieltä kuin allekirjoittaneen. Otin lähtökohtia puheeseeni nimenomaan hänen puheestaan. Köyhyys on suuri ongelma, hän totesi, sairailla edelleen maksatetaan. Ei tässä puheessani ole sen kummempaa ollut.

Sitten täällä luetellaan hallituspuolueitten saavutuksina, jos vanhoihin leikattuihin asioihin on hiukan saatu lisäystä. Mikä saavutus se on, kun ei ole saavutettu edes sitä tasoa, joka oli ennen leikkausta? Otettakoon huomioon, että oikeuskanslerihan puuttui sairausvakuutuspäivärahan poistamiseen. Sen pontimenahan (Puhemies koputtaa) se sitten täällä vietiin eteenpäin.

Ed. Huotari ...

Puhemies:

(koputtaa)

Ed. Hyssälä ...

Puhuja:

... väitti, että keskusta ei välitä palveluista.

Puhemies:

Tämä väite tuli torjutuksi. Nyt siirrymme puhujalistaan.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä poistuu salista, mutta aion siitä huolimatta kommentoida hänen näkemyksiään. Kyllä tämä keskustelu monin paikoin, arvoisa puhemies, masentaa. Eiliset opposition puheenvuorot ja tämä ed. Hyssälän puheenvuoro olivat eräällä lailla pohjakosketus, ja tavallaan se, että ei nähdä niitä seikkoja, joihin täällä ministeri Biaudet, ministerit Siimes ja Perho ovat asiallisesti kiinnittäneet huomiota. Ei ole leikkauksia, ei ole syytä myöskään enää hokea ja ladella, luetella listoja seitsemän vuoden takaa. Se aika on takana, nyt ollaan tässä päivässä. Se pitää myös meidän poliitikkojen ymmärtää. En pidä myöskään epä-älyllisestä ja epärehellisestä keskustelusta, en myöskään teennäisestä, enkä sellaisesta vihamentaliteettiasenteesta, joka täällä on opposition puolella. Ei ole ikään kuin moraalista kanttia sanoa, että jokin asia olisi hoidettu.

Mietin myös sitä, arvoisa puhemies, miltähän tämä keskustelu ja opposition puheenvuorot kuulostaisivat niiden asiantuntijoiden korvissa, jotka ovat arvioineet Suomen menestystä ja kirjanneet paneeleissa Suomen kilpailukyvyn ja kehityksen 90-luvulla ja puolen välin jälkeen. Ei kukaan voisi kuvitella, että täällä Suomen eduskunnassa on puolue, joka niin kuin laput silmillä ajaa, ja kaikki, mikä liikkuu, ammutaan. Vastuuta pitää kysyä. Tulee myös kysymys eteen, mistä tällainen puolue löytää kumppaninsa, kaverinsa. Menevätkö nämä edustajat kansalaisten eteen tällaisella, jopa vihan sekoittamalla asenteella, kansalaisten, jotka eivät tunne asioita sillä tavoin kuin tässä salissa niitä tarkastellaan? Tuo asenne on siis repivä, enkä voi sitä hyväksyä osaltani.

Perustelen, puhemies, tätä kantaani sillä, että kansantalous on vakautettu. Valtionvelka on supistunut, työpaikkoja on luotu noin 300 000 tähän maahan ja koulutukseen on panostettu. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan on panostettu, yliopistojen, korkeakoulujen toimintoja on kehitetty, terveydenhuoltoon on panostettu. Nämä ovat kiistatta osoitettavia asioita. Uskon, että kansalaiset ymmärtävät myös sen, että vaikka rahaa tarvitaan, raha ei todellakaan ratkaise aina. Tästä on esimerkkinä terveydenhoito. Sinne tarvitaan panoksia, mutta tiedämme myös, että siellä tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia.

Toisaalta, arvoisa puhemies, mieleeni tulee, että kyllä tämä hallintojärjestelmä, ohjausjärjestelmä myös on tutkittava ja kokeiltava uudelleen. Me olemme ehkä ajautuneet kovinkin ylibyrokraattiseen järjestelmään, meillä on kunnat, meillä on kuntayhtymiä, lähes jokaisen asian tiimoilta on kuntayhtymiä, valtuustoja, hallituksia. Kyllä suomalainen hallittu on, se yksittäinen kansalainen. Ei hänen liikkumatilansa kovin suuri ole. Tässä olisi mietittävä koko kansanvallan perusteiden toimivuutta ja sitten, mihinkä asiat asetetaan, esimerkiksi erikoissairaanhoito, millä tavalla valtio sen ottaa. Jos se ottaa, niin mikä on muoto, onko se Helsinki vai jokin muu, vanhustenhoito, vaikeavammaispalvelut esimerkiksi, ja tietenkin tämä kuntarakenne sinänsä.

Leea  Hiltunen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olinin puheenvuoroon haluan todeta, että on erittäin hyvä, että nyt nostettaisiin esille meidän hallintojärjestelmämme monimutkaisuus ja se, että siihen kipeästi tarvitaan nyt korjausta. Vaatii perusteellista selvitystä, millä tavalla siellä saadaan säästöjä ja ennen kaikkea sellaista toimintaa niin, että kansalaiset kohtaavat palvelut nopeammin, joustavammin ja paremmin. Rahaakin tietysti tarvitaan. Ovathan meillä asiantuntijaryhmät esittäneet, joita ihan hallituksen toimesta on asetettu, sen, että myöskin rahaa tässä tarvitaan. Rakenteiden muutos edellyttää aina vähän pidempää aikaa. Siinä mielessä nyt on arvokeskustelun paikka, millä täsmäsuunnitelmilla, rahan kohdennuksilla, voidaan pikaisesti tehdä jotain sellaista, mikä sitten säästää tulevilla vuosilla erityisesti juuri ennalta ehkäisevässä työssä ja terveydenhuollon palvelujen oikein kohdentamisessa. Tässä mielessä tarvitaan tietysti älyllistäkin keskustelua. Enkä ihan näin näe, että jos täällä erilaisia argumentteja esitetään, se olisi sitten niin (Puhemies koputtaa) kovin epärehellistä tai epä-älyllistä.

Timo E. Korva /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juoksin huoneesta ja hengästyin, kun halusin vastata ed. Olinin puheenvuoroon. Hän puhui, että täällä on käytetty nyt hyvin teennäisiä puheenvuoroja, kun on arvosteltu tätä nykyistä tilannetta ja hallituksen politiikkaa. Arvostan hänen puheenvuoronsa sävyä kyllä, mutta sanoisin, että siinä oli teennäisyyttä, siinä kuulsi selvästi sellainen kasvukeskuksessa Jyväskylän seudulla asuvan ihmisen hyvä tilanne. Mutta pitäisi muistaa, että meillä on alueita, joista väki vähenee valtavalla vauhdilla. On 30 prosenttia työttömyyttä, ja täällä ei saisi sanoa, että tällaiselle politiikalle pitää löytyä uusia näkökulmia ja uusia vaihtoehtoja, jos tässä maassa halutaan yhtenäisyys säilyttää.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Olin aivan oikein oivalsi sen asian, että Suomessa hallintoa on liikaa. Meillä on hallintoa 20 miljoonalle ihmiselle, vaikka meitä on 5 miljoonaa. Esimerkiksi kuntayhtymä, maakuntavaltuusto jne. ovat mielestäni päällekkäin toimivia organisaatioita. Sitten kun meillä 10 vuoden sisällä vähintään 700 000 ihmistä jää eläkkeelle ja 200 000 on työvoiman puute, kun 500 000 uutta ihmistä tulee tilalle, niin nyt olisi oikea aika perustaa suurkuntia sillä tavalla, että yrityselämän ei tarvitse kilpailla työvoimasta julkishallinnon kanssa.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tervehdin ilolla sitä osaa ed. Olinin puheessa, missä hän peräänkuulutti rakentavaa keskustelua. Rakentavaa keskustelua tästä budjetista tarvittaisiin eikä repivää. Mutta valitettavasti näyttää siltä, niin kuin, ed. Olin, hyvin tiedätte yliopistomiehenä, että pitää olla oppositio, joka opponoi hallituksen esitystä, mutta kun hallituspuolueet keskenään riitelevät, syyttelevät toinen toisiaan asioista, näin ollen tästä tulee yleinen kalabaliikki ja asiallinen keskustelu järkkyy. Kyllä pitää olla oppositio, joka opponoi ja arvioi hallituksen esityksiä ja linjauksia. Sen vuoksi erilaiset viittaukset lakeuden kutsuihin ja muihin eivät ole missään tapauksessa rakentavaa keskustelua tässä salissa. Nyt pitäisi keskustella budjetista, sen vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan ja käydä sitä asiallista mutta kriittistä keskustelua, jonka lopputulos olisi rakentava.

Riitta  Korhonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla oli taas tarkoitus kiittää ed. Olinia hyvästä puheenvuorosta, koska hän älykkönä näki sen, mistä täällä aivan oikeasti on kyse. Kun hän puuttui rakenteisiin, niin kyllähän se tarkoittaa, että meillä on kuntatasolla lautakuntarakenteita, joihin tulisi mennä puuttumaan, toisaalta meillä on keskushallinnossa rakenteita, meillä on jopa yliopistohallinnossa. Täytyisi ihan oikeasti miettiä meidän koko koulutussuuntaustamme: 70 prosenttia ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutusta. Jos me teemme vain pelkkiä suunnittelijoita ja puhetyöläisiä, niin kuka tekee ihan oikeasti tässä maassa työt, eli oikean perustyön arvostus täytyisi nostaa kunniaan ja miettiä joka tasolla, että hallinnointia vähemmän, mutta oikeaa työtä enemmän.

Kalevi  Olin  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se koira kalahtaa, johon kalikka kolahtaa, sehän tässä näkyy, tai se koira älähtää. Kyllä tässä, jos puhutaan kuntarakenteista, ei suurta viisautta tarvitse olla, kun 20—25 vuoden kuluttua on 100—150 kuntaa Suomessa, seutukunnat kasvavat. Tämä kysymys on keskustapuolueelle luonnollisesti kova kysymys, koska nämä kunnat ovat keskustan viimeisiä linnakkeita tässä maassa, monasti nämä pienet kunnat, ja niiden elinvoima on nyt uupumassa. Saattaapi käydä niin kuin Ruotsissa kävi, että siihen uupui myös keskustan voima.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tyydyn budjettiesityksen yleisten linjojen arvioinnissa lähtökohtaisesti siihen, mitä oman ryhmäni taholta on perustellusti lausuttu, muun muassa ed. Olinin suusta hetki sitten.

Kun on puhuttu lähinnä vain panostuksista, niin saavutukset ovat jääneet huomaamatta. Meidän terveydenhuoltomme tuottavuus on valtavasti kasvanut. Teemme terveydenhuoltoa puolta halvemmalla kuin USA:ssa ja prosentin halvemmalla kuin Ruotsissa.

Aion tässä nyt käsitellä kuitenkin muutamia budjettikirjan yksityiskohtia, joita en ole havainnut täällä aikaisemmissa puheenvuoroissa ensimmäistä lukuunottamatta käsiteltävän.

Opetusministeriön asettama parlamentaarinen aikuiskoulutusryhmä jätti helmikuussa yksimielisen mietintönsä, jossa työryhmä muun muassa esittää, että sille osalle aktiivista aikuisväestöä, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa, tarjottaisiin mahdollisuus sen hankkimiseen erillisen toimenpideohjelman keinoin. Tältä osin talousarvioesityksestä voidaan myönteisesti todeta, että mietinnön mukainen aikuisväestön osaamistason nostamiseen tähtäävä ohjelma tullaan käynnistämään.

Tämän Nosto-ohjelman nimen saaneen hankkeen käsittelyssä huolestuttavaa on kuitenkin se, että ensi vuoden alusta aikuiskoulutuskeskusten toiminta-avustuksia ollaan purkamassa kolmannekseen. Toiminta-avustuksen säilyttäminen sisältyi osana opetusministeriön alkuperäiseen budjettiesitykseen. Pienehköissä aikuiskoulutuskeskuksissa tämä budjetin toisenlainen linjaus merkitsee noin 300 000 euron leikkausta ja samalla väliaikaista kuoliniskua tuonnempana tarpeellisen ja sellaisena vakiintuvan aseman saaville aikuiskoulutuskeskuksille.

Toiminta-avustukset tulee säilyttää tämän ylimenokauden ajan. Se turvaa sen aikuiskoulutuksen monipuolisen alueellisen saatavuuden ja korkean laadun, jonka varaan tuo Nosto-ohjelma rakentuu.

Toinen vastaava koko budjettia ajatellen euromääräisesti mitättömän pieni, mutta merkitykseltään suuri asia on se, että yksi kriminaalipolitiikan viime vuosikymmenien merkittävimmistä uudistuksista ei ole saamassa vieläkään rahoitusta. Meillä on kohta parinkymmenen vuoden ajan ollut käytössä rikos- ja riita-asioiden sovittelujärjestelmä. Sovittelussa rikoksentekijälle ja uhrille järjestetään mahdollisuus kohdata ja neuvotella asiantuntevan, puolueettoman sovittelijan avustamana rikoksen sovittamisesta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemästä selvityksestä on luettavissa, että sovittelun osapuolet ovat yleensä tyytyväisiä siihen, että muotosidonnaisuuksista vapaa sovittelu antaa mahdollisuuden esittää näkemyksiä ja kysymyksiä ja etsiä vastauksia ja tarkastella ylipäätään koko konfliktia toinen toisensa näkökulmasta. Edelleen tästä samasta Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä on luettavissa, että näistä sovinnoista 80 prosenttia toteutuu, kun vastaavasti tuomituista rikosvahinkokorvauksista onnistutaan perimään vain noin parikymmentä prosenttia, jos sitäkään. Vapaaehtoista ilman lainsäädäntöä ja merkittävää yhteiskunnan tukea toteutettua sovittelua pidetään yhtenä viime vuosikymmenen merkittävimpänä kriminaalipoliittisena saavutuksena ja uudistuksena. Sinänsä hyvää järjestelmää on aiheellisesti arvosteltu siitä, että se ei tavoita kaikkia tasapuolisesti. Sovittelua ei ole järjestetty samalla tavalla eikä ylipäätään järjestetty koko maassa. Erityisesti tätä yhdenvertaisuusasiaa on arvostellut valtakunnansyyttäjä monella eri foorumilla. Tämänkin epäkohdan korjaamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lakiesityksen sovittelun organisoimiseksi. Tähän olisi tarvittu sosiaali- ja terveysministeriön puolelta 3 miljoonaa ja sisäasiainministeriön budjettiin 0,5 miljoonaa euroa, ja näitä rahoja ei nyt näytä olevan. Toteutuessaan maan kattava sovittelu säästää tuon rahan monin verroin prosessikuluina.

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa puolitoista vuotta sitten sosialisoitiin 130-vuotiaan Kriminaalihuoltoyhdistyksen henkilökunta ja osaaminen osaksi Rikosseuraamusvirastoa, valmisteluun sisältyi varaukseton ja kaikilla tahoilla samalla tavalla ymmärretty lupaus siitä, että järjestön palveluksesta virkamieheksi siirtyvä henkilöstö saa kollegoidensa tavoin virkapalkan. Mietinnön tehneen lakivaliokunnan annettiin ymmärtää, että se olisi toteutettu jo kuluvan vuoden budjetissa. Nyt näyttää, että valtiovarainministeriön punakynä on pyyhkinyt sen pois tästäkin budjetista. Rikosseuraamusviraston budjetti on siihen mittaan saakka alimittainen, että vankeja asutetaan viraston johdon mukaan jo saunan lauteillakin. Annetuista lupauksista ja sitoumuksista lipeäminen näissä olosuhteissa saattaa vaikuttaa työmotivaatioonkin kohtalokkaalla tavalla.

Vielä yksi kestoaiheeni budjettikeskusteluun nyt vähän uudessakin valossa: Pohjois-Karjalassa Enon Uimaharjussa on Euroopan toiseksi suurin sellutehdas, jonka raakapuu tulee Venäjältä. Tehdas on jo lähtökohtaisestikin suunniteltu käyttämään Venäjältä hankittua puuta. Raakapuun kuljetusyhteys on siten koko sellutuotannon, 300 ihmisen työpaikan ja käytännössä koko kunnan elinehto. Kuten alkusyksystä saatoimme ainakin me pohjoiskarjalaiset ja itäsuomalaiset pienellä pelolla ja jännityksellä seurata, niin kumipyörillä tapahtuvaan Venäjältä tulevaan raakapuuhuoltoon sisältyy arvaamattomia, ennustamattomia riskejä. Kumipyörien varaan sitä ei voida rakentaa, ei kapasiteettisyistäkään. Jo tämän vuoden budjettimietinnössä on perusteltu radan sähköistäminen Venäjän rajalta Niiralasta Säkäniemeen ja edelleen Joensuusta Uimaharjuun. Se on näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa välttämättömyys paitsi ympäristösyistä myös sen vuoksi, että dieselvetokalusto on kulumassa loppuun. Tätä yhtä maan tärkeimmistä rautateiden sähköistämisistä ei kuitenkaan ole rahoitettu tässä budjetissa, sillä sen rahoittamisella on lähivuosina merkittävä kansantaloudellinen merkitys.

Arvoisa puhemies! Kommentti eilen illalla käytettyyn puheenvuoroon puolustusmenojen kasvusta ja sen mahdollisesta kytkeytymisestä valmistautumiseen Natoon. Toivoa sopii, että puolustusbudjetin kasvaminen ei todellakaan olisi valmistautumista Natoon. Ehkä se ei sitä olekaan. Sille nimittäin löytyy paljon yksinkertaisempi selitys. Itsenäisen maan puolueettomat puolustusvoimat hallinnoi nyt omistamiaan kasarmeja ja huoltaa ne itse. Nyt on tarkoitus tehdä Puolustusvoimista rahastamisestaan tunnetun Senaatti-kiinteistöjen ja tulevaisuudessa kenties kenen tahansa hyyryläistä. Puolustusbudjettia on ollut kasvatettava, jotta vuokrat saadaan maksetuiksi. Toivoa sopii, että nyt käynnistyy keskustelu siitä, onko siinä muuta järkeä kuin kaiken markkinaehtoistamisen järki, ja kysyä, onko siinä taas mitään järkeä.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kanerva lopetti siihen, että onko tässä mitään järkeä. Olisin halunnut puuttua hänen aiempaan puheenvuoronsa kohtaan. Kun rikosten sovittelusta puhutaan, täytyy todeta, että vaikka hallituksella on ollut paljon järkeviä linjoja tässä budjetissa, niin se on yksi periaatteellinen järjetön linja, ettei nähdä yli ministeriöiden rajojen sitä, että panostamalla kenties pieniäkin summia toisen ministeriön toimintaan saavutetaan huomattavia taloudellisia ja ennen kaikkea inhimillisiä säästöjä toisen ministeriön alalla. Rikosten sovittelu on yksi tällainen asia, minkä olisi toivonut mahtuvan talousarvioon ja että oltaisiin nähty se inhimillisten voimavarojen voitto, mikä siinä on saavutettavissa.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että tässä keskustelussa otetaan räväkästi kantaa eikä huumoriakaan säästellä. Vaikka vakavista asioista on kyse, niin aina ei tarvitse otsa rypyssä puhua. Aion omassa puheessani tervehtiä niin oppositiota kuin hallituskumppaneitakin, vaikka ed. Takkula äsken vähän oli sitä mieltä, että hallituspuolueiden edustajien kritiikki pitäisi jollain tavalla rajata. Vuoden 2003 budjetin peruslinja on kohtalaisen hyvä, satsataan lisää euroja koulutukseen ja peruspalveluihin, puretaan ylipitkiä hoitojonoja ja saadaan hyvin käyntiin tärkeä Kansallisen terveysprojektin toteutus. Eläkkeensaajien ylimääräinen sairausvakuutusmaksukin poistuu vihdoin. Työllistämistoimiin saatiin myös sosialidemokraattien toimesta lisäpanostusta riihessä. On aivan selvää, että väestön ikääntyessä meidän on kyettävä huolehtimaan nyt työelämän ulkopuolella olevan työvoiman työkyvystä. Tulemme varmasti tarvitsemaan heidän työpanostaan, poistuuhan vuosien 2000—2015 aikana lähes miljoona suomalaista työmarkkinoilta.

Kokoomuksen ajama verojen jatkuvan alentamisen linja saatiin onneksi oikaistua vähän erilaiseksi kuin se oli valtiovarainministeriön alkuperäisessä esityksessä. Eilen täällä muutamat sosialidemokraattiset edustajat yrittivät saada vastausta valtiovarainministeriltä siihen, miten hän voi uskoa, että veroja alentamalla voidaan samanaikaisesti myös turvata palvelut. Ainakaan en itse vastausta tähän kysymykseen kuullut. Ministeri Niinistön alkuperäinen esityshän olisi rahoittanut mittavan veronalennuksen muun muassa kuntien kukkarolta, ja nämä samat kunnat samoilla rahoilla tuottavat juuri näitä peruspalveluita. Tässä asiassa kun en ministerin vastausta kuullut, niin voin tässä todeta, että tämä logiikka ei kyllä minulle ainakaan auennut.

Toinen asia, jota vuosi toisensa perään hallituskumppani kokoomuksen suunnalta ehdotetaan, on jonkinasteinen puuttuminen työttömyysturvaan. Ilmeisesti jollain tavalla uskotaan kokoomuksen piirissä, että ihmiset todellakin mieluummin kitkuttavat työttömyysturvalla kuin hakeutuvat työelämään. Ei se, että köyhästä tehdään vielä köyhempi, auta, jollei kerta kaikkiaan ole niitä työmarkkinoita, joille mennä. Tämä tilanne on todellisuutta paitsi monissa pienemmissä kunnissa niin varmasti myös isommissa kaupungeissa.

Puhemies! Puutun tässä erääseen budjetin kohtaan, joka mielestäni on erittäin ongelmallinen. Se on vasta säädetyn arpajaislain jako-osuuksia koskevan kohdan muuttaminen. En lainkaan ymmärrä hallituksen hinkua muuttaa eduskunnassa suurella työllä aikaansaatua arpajaislakia heti seuraavan vuoden budjetissa. Minusta tällainen menettely antaa erikoisen kuvan siitä, miten eduskunnan tahtoa noudatetaan. Tässä salissa on eilen puhuttu esimerkiksi väestön ikääntymisestä, mikä onkin todellinen haaste. Me selviämme tästä haasteesta sitä helpommalla, mitä paremmin onnistumme pitämään ihmiset virkeinä ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Tämä on myös kansantalouden kannalta tavoiteltavaa. Siksi olisikin nyt syytä nähdä yhteys arpajaislain tavoitteiden ja ikääntyvästä väestöstä huolehtimisen välillä. Esimerkiksi liikunnalla on kaikkien tutkimustenkin mukaan selkeä osoitettu yhteys ja myönteinen vaikutus ihmisten jaksamiseen ja työkykyyn. Liikunnalla on siis mahdollista pitää yllä niin työssäkäyvien työkykyä kuin toisaalta myös auttaa ikääntyviä ihmisiä pysymään virkeinä. Juuri näitä toimintoja tähän maahan tuottavat esimerkiksi liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöt, joiden toimintaedellytyksiä säädetyllä arpajaislailla on tarkoitus vahvistaa. Budjettiesitys toimii valitettavasti aivan päinvastaiseen suuntaan.

Toinen kysymys, johon toivon valtiovarainvaliokunnan kiinnittävän huomiota, on valtion kiinteistöratkaisut. Ed. Kokkonen käytti eilen täällä asiasta hyvän puheenvuoron, jossa hän mielestäni kiteytti asian aivan oikein. Esimerkiksi yliopistojen ja puolustushallinnon kiinteistöt eivät voi toimia sillä tavoin markkinaehtoisesti kuin ehkä julkisen sektorin ulkopuolella. Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoite on asetettu hyvin korkealle, ja se asettaa kyllä kohtuuttomia paineita julkisen palvelun laitoksille vuokrien kautta. Toivoisin, että valiokunta tähän asiaan ottaisi kantaa ja perehtyisi tarkasti.

Arvoisa rouva puhemies! Vuoden 2003 budjetin lähetekeskustelu on ollut värikäs ja hyvä niin. Mielestäni meidän poliitikkojen ja poliittisten liikkeiden vastuu on esittää näkemykset nyt, jotta ihmiset voivat rauhassa pohtia, kenelle he haluavat oman valtakirjansa maalisvaaleissa antaa. Toivon, että eilen alkanut ja tänään jatkuva budjettikeskustelu osaltaan tekee selväksi sen, että puolueiden välillä todellakin on eroja. Valitettavaa kansalaisten kannalta vain on se, että osa puolueista eli hallitusvastuussa olevat, joutuvat tekemään ihan oikean budjetin oikeilla euroilla. Toinen joukko eli oppositio sen sijaan voi leikkiä mielikuvituksella ja sen te, arvoisat kollegat, teettekin ihailtavasti. Keskustan ryhmäpuheenvuorossa ei varmaankaan jäänyt mikään väestönosa huomioimatta. Luettelo oli pitkä kuin nälkävuosi, ja se sisälsi niin lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, työssäkäyvät kuin koululaisetkin maanviljelijöitä unohtamatta. Kukaan ei vain koko eilisen päivän aikana kyennyt vastaamaan kysymykseen, miten keskusta kaiken tämän hyvän ja kauniin aikoo rahoittaa. Yhdyn niihin, jotka vaativat keskustalta todellisia ja tarkkoja esityksiä siitä, miten te hoitaisitte nämä lupaamanne asiat. Kuten ryhmänjohtajamme Kalliomäki eilen täällä totesi, varjobudjettia on odotettu nyt seitsemän vuotta — ei vain näy eikä kuulu. Oppositio heittelee ilmaan kyllä sellaisia sutkautuksia, että kyllä työttömyyskin maksaa ja sen paremmasta hoitamisesta saataisiin säästöjä. Miten te hoitaisitte paremmin työttömyyttä? Kerrotte kyllä, mitä te säästyneillä rahoilla tekisitte, mutta ette taida itsekään tietää, miten suunnitelmanne sinne asti etenee. Joustoja työmarkkinoille eilen tässä salissa vaativat niin keskustan kuin kokoomuksenkin edustajat, ja sellaisilla joustoilla, jotka heikentäisivät edelleen työntekijöiden asemaa. Kuvitellaan siis saatavan työttömyyden hoitoon jotakin uutta puhtia. On mielenkiintoista, että esimerkiksi keskusta kaivelee työreformin jämiä ja vaatii rakenteellisia muutoksia työelämään, mutta jarruttaa rakenteellisia muutoksia terveydenhuollossa. Tästä lisää ensi viikolla.

Arvoisa rouva puhemies! Eilisessä keskustelussa, niin salissa kuin tuolla kuppilassakin, moni opposition edustaja valitti, ettei heillä ole käytettävissään varjobudjetin tekoon ministeriöiden kaltaisia koneistoja laskemaan yksityiskohtia. En minä ainakaan kaipaa keltaisen kirjan kaltaista, ilmeisesti vihreää kirjaa, jossa olisi momentti momentilta kerrottu, mitä tekisitte eri tavoin. Jos nyt kuitenkin kertoisitte edes päälinjat, eli mistä miljardien lisäykset rahoitetaan? Se olisi ainakin hyvä alku. Kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa eilen todettiin, että laaja hallituspohja vähentää kansalaisten luottamusta politiikkaan, haluaisin kyllä tietää, miten luulette, että teidän oma linjanne "kaikkea hyvää kaikille" rakentaa demokratiaa. Onhan selvää, että jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää teidän lupauksenne pelkiksi haavekuviksi, joiden todellisuuspohja on ontto. Tällä tavoinko mielestänne demokratia vahvistuu, lupaamalla kansalaisille kaikkea hyvää? Tutkimusten mukaan juuri turhien lupausten antaminen vieraannuttaa ihmiset politiikasta.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huovinen toi jo erittäin tärkeän asian esille, arpajaislain. Eduskunta tässä salissa yksimielisesti hyväksyi veikkausvoittovarojen jakamisen lakiin merkitsemisen ja siitä ei ollut kahta kysymystä. Silloin tiedettiin, että erityislaeilla kenties pystytään muuttamaan seuraavien vuosien budjettia. Ei sitä vääntöä tehty turhaan hallintovaliokunnassa ja muissa valiokunnissa eikä sitä turhaan merkitty alkamaan vuodesta 2003. Keskusteltiin myös, alkaako toteutus jo vuonna 2002, mutta nähtiin, että se aikataulu tulee liian nopeasti. Toivon ihan aidosti, että valtiovarainvaliokunta ottaa huomioon, mitä tämä sali on aiemmin päättänyt, ja myös tämä sali itse tulee huomioimaan äänestäessään mahdollisesti asiasta, mitä on aiemmin asiasta päätetty.

Hannu  Takkula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilolla panin merkille, että ed. Huovinen puheessaan mainitsi minunkin nimeni ja oli sitä mieltä, että oppositiosta ei saisi arvioida eikä arvostella hallituksen budjettiesitystä ja varsinkaan sitä eivät saisi tehdä hallituspuolueitten edustajat. Hänen ryhmätoverinsa ed. Kalevi Olin aikaisemmassa puheenvuorossaan sanoi, että "se koira älähtää, johonka kalikka kalahtaa", ja näin ollen näyttää siltä, että myös demareiden kohdalla on vaikeuksia hyväksyä tätä hallituksen esitystä, tätä budjettikirjaa, missä he ovat itse keskeisellä tavalla pääministeripuolueena olleet mukana tätä valmistelemassa. Sen vuoksi toivoisin, että hallituspuolueitten edustajat ymmärtäisivät oman vastuunsa ja seisoisivat niitten linjauksien takana, joita te olette tehneet, ettekä luettelisi täällä yhtä pitkiä listoja kuin nälkävuosi.

Toisaalta mitä tulee (Puhemies koputtaa) varjobudjettiin, niin nythän on hallituksen budjettiesitys täällä käsittelyssä. Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan hyvin toteaa ...

Puhemies:

(koputtaa)

Nyt varjobudjetti ei ehtinyt minuutissa mennä!

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huovisen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että arpajaislaki, joka on hyväksytty niitten prosenttien mukaan, mikä menee kulttuurille ja liikunnalle, tullaan käsittelemään siis taloudelliselta osuudelta valtiovarain sivistys- ja tiedejaostossa ja kuunnellaan asiantuntijoita ja katsotaan, mitä siinä yhteydessä voidaan tehdä. Lähetekeskusteluhan on juuri sitä varten, että tämä asia menee erikoisvaliokuntiin, missä tehdään korjaukset ja missä eduskunta pystyy vaikuttamaan asioihin, niin että ollaan ihan oikeassa paikassa, ed. Takkula, keskustelemassa.

Mitä tulee Senaatti-kiinteistöjen kohdalla tuottoprosentteihin, niin tämä on ongelma, joka pitäisi saada mahdollisimman pian järjestykseen ja kuntoon sekä yliopistojen että Puolustusvoimien kohdalla, koska tästähän menee suoraan rahoituksia nyt sitten käyttöosuuksien kohdalta muualle.

Erkki  Kanerva  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustushallinnon kiinteistöjen siirtämisessä Senaatti-kiinteistöille on paitsi tämä taloudellinen aspekti myös muita näkökulmia. 40 vuotta sitten ajoin kuorma-autoa työmaalla, jossa louhittiin vuoren sisään ammuslataamo Puolustuslaitokselle. Annoin silloin lupauksen, että en puhu siitä koskaan mitään. Mutta jos se nyt luovutetaan Senaatti-kiinteistöille ja sitä huoltaa ja siivoaa herra ja rouva Kukatahansa, niin ehkä tämä lupaus sitten purkaantuu.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka olenkin vain ensimmäisen kauden kansanedustaja, niin juuri tällä tavoin olen ymmärtänyt tämän lähetekeskustelun kuin ed. Tykkyläinen, arvostamani kollega, tässä edellä kuvasi, ja senpä vuoksi koen, että myös minulla hallituspuolueen edustajana on mahdollisuus tässä keskustelun vaiheessa tuoda esiin niitä kipukohtia, joita mielestäni tämä Keltainen kirja sisältää. Näin olen nyt tehnyt ja tulen seuraamaan, miten nämä asiat valtiovarainvaliokunnassa etenevät ja myös muissa erikoisvaliokunnissa.

Mutta en ole valmis siihen linjaan, jota oppositio täällä esittää, että meidän tulisi lähteä teidän täysin päättömien esitystenne taakse ja tueksi. Ei se korjaisi yhtään mitään, koska teillä ei ole mitään vaihtoehtoista mallia esittää, miten te tämän kaiken hyvän rakennatte. Yhtään lukua ei ole esitetty, ja odotan todella kiihkeästi sitä ed. Pekkarisen lupaamaa lokakuun listausta, jos sellainen nyt koskaan tulee.

Puhemies:

Varsinainen puheenvuoro on ministeri Siimeksellä. Totean tässä, koska