Täysistunnon pöytäkirja 99/2009 vp

PTK 99/2009 vp

99. TIISTAINA 3. MARRASKUUTA 2009 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi

 

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsillä olevassa lakiesityksessä on kyse mittavimmasta, merkittävimmästä ja haasteellisimmasta aluehallinnon uudistuksesta vuosikymmeniin. Hallintovaliokunta on käytettävissä olevan verrattain lyhyen ajan kuluessa paneutunut asiaan mahdollisimman perusteellisesti. Valiokunnalle antoi lausuntonsa 8 muuta valiokuntaa, valiokunta kuuli 65:tä asiantuntijaa, ja noin 30 muuta tahoa antoi kirjallisen lausunnon. Esittelen tämän mietinnön pääperiaatteiltaan, ja saattaa olla, että ohjeellisen määräajan hieman ylitän, arvoisa puhemies, jos tämä on mahdollista. Tämä asia on varsin mittava. (Ed. Skinnari: On niin sekava esitys!)

Puhemies:

(koputtaa)

Otetaanpa sitä varten vähän hiljaisuuttakin, että kuunnellaan.

Puhuja:

Tämän esityksen mukaan valtion nykyinen aluehallinto, kuten lääninhallitukset, työ- ja elinkeinokeskukset, alueelliset ympäristökeskukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit ja työsuojelutoimistot, kootaan kahteen monialaiseen viranomaiseen, joita olisivat aluehallintovirastot eli avit ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli elyt.

Esityksen yleisenä tavoitteena on uudistaa laajasti aluehallintoa ja saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Esityksellä vahvistetaan ja lisätään maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistetään valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. (Ed. Skinnari: Uskotko itse?) Hallituksen esitys selkeyttää valtion aluehallintojärjestelmää ja auttaa siten kansalaisia entistä paremmin hahmottamaan, missä heidän asioitaan käsitellään.

Esityksellä luodaan lainsäädännöllinen perusta aluehallinnon viranomaisten toiminnalle. Tähän esitykseen sisältyvien säädösmuutosten lisäksi uudistus vaikuttaa aluehallinnon viranomaisten tehtäviä koskeviin noin 250 lakiin ja näissä laeissa noin 1 200 säännökseen. Näitä lakeja koskevat muutosehdotukset tulevat erikseen tätä esitystä täydentävänä esityksenä, tai niitä koskevat muutosehdotukset on sisällytetty tämän esityksen kanssa annettuihin rinnakkaisiin toimialakohtaisiin hallituksen esityksiin. Näistä merkittävin lakiesityskokonaisuus on edustajien pöydällä.

Valiokunta katsoo, että käsiteltävänä oleva laaja aluehallintouudistus muodostaa luonnollisen jatkumon viime vuosien aikana tapahtuneelle kehitykselle ja omaksutulle hallinnon kehittämislinjalle. Uudistus selkeyttää aluehallinnon viranomaisten tehtäviä, toimivaltuuksia ja työnjakoa myös aluehallinnon ja keskushallinnon välillä. Uudistus vähentää merkittävästi valtion aluetason viranomaisten määrää, ja sillä tavoitellaan merkittäviä synergisiä poikkihallinnollisia vaikuttavuushyötyjä esimerkiksi erityisasiantuntemuksen hyödyntämiseksi. Pyrkimyksenä on myös karsia lainsäädännön, hallinnon ja tietotekniikan kehittymisen myötä tarpeettomiksi käyneitä ja käyviä tehtäviä. Viranomaisten aluejaot pyritään muodostamaan siten, että niistä muodostuu viranomaisten, kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen kannalta selkeitä ja tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia.

Suomalainen aluehallinto rakentuu kahden pilarin järjestelmälle eli valtionhallintoon ja toisaalta kunnallishallintoon pohjautuvaan maakunnan liittojen hallintoon. Kahden pilarin ajatusmallia soveltaen valiokunta pitää perusteltuna aluehallinnon tehtävien jakamista hallituksen esityksen mukaisesti päälinjoina alueellisiin kehittämistehtäviin ja alueellisiin yhdenvertaisuustehtäviin. Eri tehtävätyyppien eroja voidaan luonnehtia esimerkiksi siten, että alueelliset kehittämistehtävät ovat niitä, joissa alhaalta ylöspäin tapahtuvan vaikuttamisen osuus on vahva. Sen sijaan yhdenvertaisuustehtävissä on kysymys enemmänkin ylhäältä alaspäin tapahtuvasta ohjauksesta tehtävien hoitamisessa.

Valtion aluehallinto vastaa tulevaisuudessakin nykyisistä valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtävistä, täytäntöönpanon ohjaustehtävistä alueilla sekä lainsäädännön toteutumisen valvonnasta ja eräiltä osin oikeusturvasta alueilla. Maakunnan liitto on vetovastuussa alueiden strategiaperusteisesta kehittämisestä sekä vastaa eräistä alueiden kehittämiseen liittyvistä lakisääteisistä tehtävistä ja kuntien maakunnalle antamista tehtävistä. Valiokunta tähdentää, että valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen tulee toimia rooliensa puitteissa tiiviissä verkostomaisessa yhteistyössä erityisesti aluekehittämiseen liittyvien tehtävien osalta.

Arvoisa puhemies! Aluehallintovirastojen pääasiallisena toiminta-ajatuksena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueilla. Aluehallintovirastojen tehtävät pohjautuvat nykyisten ympäristölupavirastojen ja työsuojelupiirien tehtäviin sekä osaksi lääninhallitusten ja alueellisten ympäristökeskusten tehtäviin. Aluehallintovirastoja esityksen mukaan tulee olemaan yhteensä kuusi ja virastoilla on viisi vastuualuetta: ensimmäiseksi peruspalvelut ja oikeusturva ja luvat, toiseksi työsuojelu, kolmanneksi ympäristöluvat, neljänneksi pelastustoimi ja varautuminen ja viidenneksi poliisitoimi. Virastojen vastuualueista, päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädetään erikseen asetuksella.

Valiokunta pitää tärkeinä hallituksen esitykseen sisältyviä erityissäännöksiä aluehallintovirastojen ympäristölupa-, kilpailu- ja työsuojeluasioiden käsittelyn puolueettomuuden ja riippumattomuuden turvaamiseksi näiden toimialojen oikeudellisesta erityisasemasta johtuen. Samalla valiokunta painottaa, että puolueettomuus, riippumattomuus, oikeusturva ja kaikki hyvän hallinnon takeet on luonnollisesti turvattava koko hallinnossamme.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toiminta-ajatuksena on edistää alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Keskusten tehtävänä on edistää muun muassa yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, koulutusta, osaamista ja kulttuuria, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotointa, liikennejärjestelmän toimivuutta ja liikenteen turvallisuutta, hyvää ympäristöä, luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotouttamista ja työllistymistä alueilla — varsin mittava kokonaisuus.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävät rakentuvat nykyisten te-keskusten ja tiepiirien tehtävien pohjalta sekä osittain alueellisten ympäristökeskusten ja lääninhallitusten tehtävistä. Keskukset toimivat yhteistyössä etenkin maakunnan liittojen mutta myös kuntien kanssa, ja keskusten alaisina toimivat työ- ja elinkeinotoimistot.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia esitetään olevan kaikkiaan 15, joista 9 keskuksessa on suunniteltu olevan kaikki kolme keskuksen vastuualuetta — elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri — toiseksi liikenne- ja infrastruktuuri sekä kolmanneksi ympäristö ja luonnonvarat. Näiden keskusten vastuualueista, päätoimipaikoista ja toimipaikoista säädetään erikseen asetuksella.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistamisen keskeisiin tavoitteisiin sisältyy maakunnan liittojen aseman vahvistaminen. Painopiste on maakunnan liittojen toimivallan lisäämisessä aluekehitystyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena. Uudistuksessa maakunnan liittojen tehtävien laajentamisesitykset koskevat sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, joilla on merkitystä alueellisen kehittämistyön ja tahdonmuodostuksen vaikuttavuudelle ja toteuttamiselle.

Valiokunta tähdentää, että uuden alueiden kehittämislain säännösten perusteella valtion viranomaisten tulee ottaa toiminnassaan huomioon maakuntaohjelmat ja niiden toteuttamissuunnitelmat, edistää niiden toteuttamista ja arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia aluekehitykseen sekä huolehtia, ettei toimenpiteillä vaikeuteta niiden toteuttamista.

Uudistuksessa tullaan laajentamaan maakunnan liittojen tehtäviä muun muassa niin, että ne vastaavat alueellisen pitkän ja keskipitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelusta osana koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa. Lisäksi maakunnan liittojen tehtäviin kuuluu vuoden 2010 alusta vastata alueellisen liikennejärjestelmäsuunnitelman yhteensovittamisesta Pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta sekä alueellisten laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimisen yhteensovittamisesta.

Kunnalliseen demokratiaan nojaten maakunnan liitot ovat alueensa yhteisen tahdon muodostajia ja työskentelevät maakuntansa henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tässä tarkoituksessa uudistamisen yhteydessä on tarkoituksenmukaista tiivistää yhteistyötä maakunnan liittojen, alueellisten taidetoimikuntien ja liikuntaneuvostojen kesken sekä antaa maakunnan liitoille päätösvaltaa näiden toimielinten kokoonpanojen muodostamisessa.

Muutos ei vaikuta alueellisten taidetoimikuntien organisatoriseen asemaan eikä tehtäviin — tämä on jonkun verran keskusteluttanut. Maakunnan liittojen tulee kuulla ennen jäsenten määräämistä alueellisia järjestöjä ja laitoksia sekä määrätä jäsenet näiden tahojen ehdottamista henkilöistä.

Uudistus tarkoittaa liikuntatoimen osalta sitä, että nykyisin lääninhallituksille kuuluvat alueelliset liikuntatoimen tehtävät siirretään maakunnan liitoille ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Maakunnan liitto asettaa alueellisen liikuntaneuvoston, joka toimii elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen asiantuntijaelimenä.

Uudistuksessa on ehdotettu siirrettäväksi maakunnan liitoille lääninhallituksille kuuluvat Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettujen hankkeiden hallinnointitehtävät, joihin kuuluvat kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan kehittämishankkeet sekä osaamisen ja koulutuksen kehittämisen hankkeet. Edellä mainitut siirrettävät tehtävät ja maakunnan liitoissa jo nyt hoidettavat tehtävät muodostavat yhdessä tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Kehittämishankkeiden kautta on mahdollista lisätä myös alueiden kilpailukykyä, jolloin näiden asioiden tulee olla entistä vahvemmin esillä alueellisissa strategioissa.

Aluehallintouudistuksessa siirtyy tehtäviä valtionhallinnosta kuntapohjaiselle aluehallinnolle. Valiokunta katsoo, että valtion tulee kompensoida tehtävien siirrosta aiheutuvat kustannukset asianomaisille maakunnan liitoille kustannusneutraliteettiperiaatetta noudattaen. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota maakunnan liittojen tehtäväkentän vahvistumisen ja laajenemisen edellyttämiin voimavaroihin sekä osaamisvaatimuksien kasvamiseen.

Arvoisa puhemies! Valtion aluehallinnon ohjausjärjestelmä muodostuu uudistuksessa kolmesta elementistä: yleishallinnollisesta ohjauksesta, strategisesta suunnittelusta ja ohjauksesta sekä toiminnallisesta ohjauksesta. Aluehallintovirastojen osalta päävastuullinen ministeriö on valtiovarainministeriö sekä elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskuksen osalta työ- ja elinkeinoministeriö. Suunnitteluvälineinä ovat strategia-asiakirjat, strategiset tulostavoitteet ja toiminnalliset tulossopimukset. Nämä äkkiä kuulostavat hyvin kankeakielisiltä tai, voiko sanoa, kapulakielisiltä, mutta selkeitä ne sinänsä ovat. Ensiksi mainittu eli strategia-asiakirja on yhteinen aveille ja samoin erikseen elyille. Strategiset tulostavoitteet ovat virasto- ja keskuskohtaisia. Toiminnallisesta ohjauksesta vastaavat asianomaiset sektoriministeriöt ja keskushallinnon virastot omilla toimialoillaan. Ne voivat laatia tarvittaessa virasto- ja keskuskohtaisia tulostavoiteasiakirjoja. Lisäksi maakunnan liitoilla on oma roolinsa virastojen ja keskusten strategisessa ohjauksessa. Valiokunta toteaa, että koko aluehallinnon ohjauksessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, että virastojen ja keskusten strategisessa ohjauksessa asetettavat tavoitteet yhteensovitetaan yleisiltä perusteiltaan samansuuntaisiksi ja siten eri aluehallinnon viranomaisten yleistoimintaa tukeviksi.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on luoda menettelytavat, joiden perusteella uusien monitoimialaisten virastojen ohjaukseen osallistuvien ministeriöiden ja keskushallinnon virastojen yhteistyö järjestetään. Samalla on kysymys siitä, miten alueiden tarpeet ja alueellinen tahdonmuodostus kytketään riittävän tehokkaasti ohjausjärjestelmään. Tämä edellyttää myös sen varmistamista, että maakunnan liitot tulevat saamaan aidon vetovastuun alueensa strategiaperusteisesta kehittämisestä. Valiokunta tähdentää vielä, ettei näiden säännösehdotusten tarkoituksena ole puuttua yksittäistä asiaa koskevaan ratkaisutoimintaan, vaan määritellä pitkän ja lyhyen aikavälin toimintalinjat ja niitä koskevat resurssit.

Valiokunta toteaa, että kokonaisuutena arvioiden uusi ohjausmalli lisää merkittävästi aluehallinnon poikkihallinnollista tavoitteenasettelua sekä pidentää suunnittelun ja ohjauksen aikajänteen nykyisestä vuodesta vastaisuudessa neljään vuoteen. Tämä merkitsee tosiasiallisesti myös ohjausprosessin kevenemistä ja selkiintymistä sekä hallinnollisen työn vähenemistä.

Arvoisa puhemies! Johtamisesta:

Aluehallintovirastoa johtaa valtiovarainministeriön esityksestä valtioneuvoston nimittämä viraston johtaja. Ahvenanmaan valtionvirastoa johtaa kuitenkin maaherra, jonka nimittämisestä säädetään Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Valiokunta katsoo aluehallintovirastojen tehtävien luonteen ja vastuualueiden moninaisuuden puoltavan erillisen johtajan nimittämistä.

Elyjä eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia johtaa valtioneuvoston määräämä keskuksen johtaja, jona toimii keskuksen yhden vastuualueen päällikkö oman toimensa ohella. Tämän johtamismallin taustalla on pyrkimys välttää uusien johtamistasojen syntymistä, varsinkin kun otetaan huomioon keskusten johtajien tehtävien sisältö. Malli mahdollistaa myös sen, että eri vastuualueiden asiantuntemusta omaavat henkilöt voivat toimia keskuksen johtajina. Keskuksen yhtenäisyyttä ja toimintakulttuurin uudistamista on tarkoitus edistää muun muassa johtoryhmätyöllä ja hyödyntämällä prosessijohtamisen toimintamallia. Esitetty johtamismalli korostaa osaltaan vastuualueiden roolia omissa tehtävissään ja toisaalta niiden yhdenvertaista vastuuta koko keskuksen toiminnasta ja yhteisten synergiaetujen saavuttamisesta. — Tämä johtaminen on jonkun verran myös julkisuudessa keskusteluttanut.

Viraston ja keskuksen kutakin vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö, jonka toiminnallisesta ohjauksesta päävastuussa oleva ministeriö tai keskushallinnon virasto nimittää. Päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta ohjaavalle ministeriölle tai keskushallinnon virastolle. Poliisin osalta tehtäviä hoitavan vastuualueen päällikön tehtävistä ja vastuista päättää kuitenkin poliisihallitus.

Työsuojeluasioista, arvoisa puhemies: Aluehallintoviraston työsuojelun tehtäviä hoitava vastuualue on riippumaton valvontatehtävää hoitaessaan. Sen toiminta on järjestettävä niin, että riippumattomuus ja puolueettomuus työsuojelun valvontatehtävässä on turvattu. Vastuualueelle ei saa antaa sellaisia muita tehtäviä, jotka voivat vaarantaa työsuojelun valvontatehtävien asianmukaisen hoitamisen ja riippumattomuuden. Riippumattomuus ja puolueettomuus edellyttävät myös asianmukaisia voimavaroja. Vastaavasti aluehallintoviraston ympäristölupa-asioita hoitava vastuualue on lupa- ja muita hakemusasioita hoitaessaan sekä viraston kilpailuasioita hoitava vastuualue kilpailuasioita hoitaessaan riippumaton.

Sivistystointa koskevien asioiden hoitaminen on ehdotetun lainsäädännön perusteella tarkoitus jakaa aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kesken. Sivistysvaliokunta on esittänyt lausunnossaan, että hallintovaliokunta muuttaa lakiehdotuksia niin, että kirjastotoimen, liikuntatoimen ja nuorisotoimen tehtävät sijoitetaan kokonaisuudessaan aluehallintovirastoon. Hallintovaliokunta toteaa kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävien olevan perusluonteeltaan osaksi alueellista yhdenvertaisuutta tukevia lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä aluetasolla. Esimerkkinä voidaan mainita peruspalvelujen arviointitehtävät. Osaksi kyseiset tehtävät ovat selkeästi alueiden tarpeista kumpuavia kehittämistehtäviä. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat kirjastojen perustamishankkeet, liikuntapaikkojen rakentaminen sekä nuorisotilojen rakentaminen, peruskorjaus ja varustaminen. Samoin kehittämispainotteisia tehtäviä ovat kirjastojen harkinnanvaraiset avustukset, liikuntatoimen harkinnanvaraiset avustukset ja nuorisotoiminnan vastaavat. Uudessa organisaatiorakenteessa myös mainittujen toimialojen asiantuntijatehtävät ja informaatio-ohjaus kuuluvat kehittämiskokonaisuuteen.

Valiokunta pitää aluehallintouudistuksen tavoitteita ajatellen perusteltuna, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät sijoittuvat esitetyllä tavalla elyihin. Tällöin myös niiden tehtävien nivoutuminen alueiden kehittämistoimintaan ja siitä vastaaviin maakunnan liittoihin on luontevimmin järjestettävissä. (Ed. Saarinen: Mitä mieltä oli sivistysvaliokunta?) Valiokunta pitää myös kansalaisten oikeusturvanäkökohdista perusteltuna hallituksen esitykseen sisältyvää lähtökohtaa, että yhdenvertaisuustehtävät ja kehittämistehtävät erotetaan nykyaikaisessa kehittyneessä hallinnossa organisatorisesti toisistaan.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa viranomaisten esteellisyyteen liittyen, että asianomaisia pykäliä täsmennetään olennaisesti muotoilemalla ne uudestaan ja luopumalla viraston esteellisyyden käsitteestä. Asiallisestihan kysymys on käsittelyn puolueettomuuden turvaamisesta.

Kielellisistä palveluista haluan todeta seuraavan: Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan, että kielelliset perusoikeudet on otettava huomioon jo aluejakoja ja niiden muutoksia valmisteltaessa. Hallintovaliokunta toteaa, ettei perustuslakivaliokunnan lausunto tältä osin anna aihetta tämän lainsäädännön tarkistamiseen, koska aluejaotuksesta päätetään asetuksella ja perustuslakivaliokunta on ottanut juuri asetukseen kantaa. Perustuslain 122 §:n 1 momentissa säädetään, että hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan. Valiokunta tähdentää kielellisten palveluiden asianmukaista turvaamista.

Palvelussuhteen ehdoista, arvoisa puhemies: Lakiehdotuksen mukaan siirtyvä henkilöstö säilyttää siirtymähetkellä palvelussuhteeseensa liittyvät oikeudet ja velvollisuudet sekä euromääräisen palkkansa. Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että aluehallinnon uudistamishankkeessa mukana olevilla viranomaisilla on kullakin toisistaan poikkeavat palkkausjärjestelmät ja niitä koskevat tarkentavat virkaehtosopimukset. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että virastoille ja keskuksille saadaan mahdollisimman pian uudistettu ja mahdollisimman yhtenäinen palkkausjärjestelmä, viimeistään vuoden 2011 alussa.

Aluehallinnon uudistamisen tavoitteena on parantaa aluehallinnon tuottavuutta ja tuloksellisuutta. Tuottavuus ja tuloksellisuus nähdään muun muassa aluehallinnon toiminnan tehostamisena ja asiakaspalvelun laadun parantumisena. Tuottavuuden kehittämisen keskeisenä tavoitteena on luoda aluehallinnon rakenteeseen soveltuvia toimintatapoja ja menetelmiä mukaan lukien sähköiset menetelmät ja sähköinen palvelutuotanto. Tavoitteena on kehittää myös aluehallintovirastojen asiantuntijuutta ja aluehallinnossa hoidettavien tehtävien keskinäistä synergiaa, joka johtaa parempaan tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

Uusille aluehallintoviranomaisille on kohdennettu tuottavuustavoite vuosille 2010—2013, joka kehyspäätöksen perusteella on runsaat 1 100 henkilötyövuotta. Tuottavuustavoitteiden jako aluehallintovirastoille ja elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksille on sisällytetty kehyspäätökseen aluehallinnon uudistushankkeen valmisteluryhmän ehdotusten pohjalta. Valiokunta edellyttää, että uudistuksessa turvataan sekä virastojen että keskusten osalta eri tehtävien hoitamisen vaatimat asianmukaiset taloudelliset voimavarat henkilöresurssit mukaan lukien siinäkin tapauksessa, että sanottu merkitsisi muun muassa luopumista kehyspäätöksen henkilötyövuositavoitteista.

Uudistuksessa nykyisten virastojen virka- ja työehtosopimussuhteinen henkilöstö sekä vastaavat virat ja tehtävät siirtyvät eräitä lakkautettavia virkoja lukuun ottamatta asianomaisiin virastoihin ja keskuksiin. Myös määräaikaisia tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyy asianomaiseen virastoon tai keskukseen määräaikaisen palvelussuhteensa keston mukaiseksi ajaksi. Virkamiehen ja tehtävien siirtyminen samalla työssäkäyntialueella ei edellytä virkamiehen tai työntekijän suostumusta; suostumus tarvitaan sen sijaan, jos siirrytään toiselle työssäkäyntialueelle. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että määräaikaisessa palvelussuhteessa olevaa henkilöstöä kohdellaan tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti vakinaisessa virka- ja työsuhteessa olevien kanssa muutoksen toteutuessa.

Maakunnan liittojen yhteistoiminnasta:

Maakunnan liittojen yhteistoiminnan järjestämiseksi maa on tarkoitus jakaa liittojen yhteistoiminta-alueisiin. Yhteistoiminta-alueista tulee muodostaa toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen kokonaisuus tehtävien hoitamiseksi.

Uudistuksessa yhteistoiminnan piiriin kuuluvat tehtävät, jotka ovat alueen pitkäjänteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, sisältyvät maakuntaohjelmiin ja niiden toteuttamissuunnitelmiin tai muihin alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttaviin suunnitelmiin sekä koskevat yhteistoiminta-aluetta yhteisesti. Tietyin laissa säädettävin edellytyksin yhteistoiminnan piiriin voidaan ottaa muitakin edellä mainitun kaltaisia tehtäviä. Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakunnan liittojen ja jäsenkuntien on sovittava yhteistoiminnan piiriin kuuluvien asioiden käsittelyn ja päätöksenteon järjestämisestä joko yhteisessä elimessä tai siten, että päätösvaltaa käyttävät maakunnan liitot yhtäpitävin päätöksin.

Valiokunta muistuttaa vielä, että maakunnan liitot voivat tehdä vapaaehtoisesti muitakin tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia yhteistyöjärjestelyjä. Tätä asiaa tarkemmin käsitellään vielä hallituksen esityksessä 146, joka tulee myöhemmin.

Tämän aluehallintouudistuksen valmistelusta, toimeenpanosta ja seurannasta:

Hankkeen valmistelu on ollut laaja-alaista, vaikka käytettävissä ollut aika on ollut erittäin tiukka. Esimerkiksi valtakunnallisia työryhmiä hankkeessa on ollut yhteensä 26. Alueellisten muutosryhmien keskikoko on ollut noin 20 jäsentä. Muutosryhmät ovat koostuneet niiden virastojen edustajista, joiden tehtäviä uuteen aluehallintoviranomaiseen on esitetty siirtyväksi. Hankkeen eri työryhmissä on kahden vuoden aikana ollut saadun selvityksen perusteella noin 1 000 jäsentä.

Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksellä luodaan asianmukaiset lainsäädännölliset puitteet uudistuksen onnistuneelle toimeenpanolle. Tavoitteiden toteutumisessa korostuu kuitenkin toimeenpanon merkitys. Muutoksen johtaminen, henkilöstön sitoutuminen ja resurssien riittävyys ovat tässä suhteessa erittäin tärkeitä. Erityisen haastava tulee palvelujen saatavuuden kannalta olemaan organisaatiorakenteen käynnistysvaihe ensi vuodenvaihteessa. Tämä edellyttää yhteistä vahvaa vastuuntuntoa.

Uudistuksen sisältö konkretisoituu yksityiskohdittain kunkin hallinnonalan erityislainsäädännössä useisiin hallituksen esityksiin sisältyvillä lakiehdotuksilla. Niistä laajin on nyt edustajien pöydillä oleva 1 100-sivuinen hallituksen esitys 161.

Tässä yhteydessä on syytä todeta vielä, että eräitä aluehallintoviranomaisia, keskushallinnon alueyksikköjä sekä välilliseen julkishallintoon kuuluvia viranomaistehtäviä alueella hoitavia organisaatioita jää tässä vaiheessa uudistuksen ulkopuolelle. Tarkoituksena on kuitenkin jatkaa uudistamista niin, että nämäkin myöhemmin tulevat mukaan.

Samanaikaisesti aluehallintouudistuksen kanssa jatkuu tärkeän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpano. Valiokunta pitää luonnollisena, että Paras-hankkeesta johtuvat mahdolliset kuntarajojen muutokset otetaan heijastusvaikutuksina huomioon valtion aluehallinnon aluejaotuksessa.

Erityisvaliokuntien lausunnoista lopuksi haluan todeta, että hallintovaliokunta on mahdollisuuksien mukaan ottanut huomioon eri valiokuntien lausunnoissa esitetyn. Monet näkökohdat ilmenevät mietinnöstä ilman eri viittausta yksittäisiin lausuntoihin. Osaksi on kysymys myös muun muassa aluehallinnon kokonaisuuteen liittyvistä yleisemmällä tasolla valiokunnan mietinnössä ilmaistuista kannanotoista. Hallintovaliokunta hyödyntää myös näitä lausuntoja käsitellessään uudistukseen liittyvää erityislainsäädäntöä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tätä aluehallintouudistusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä erikseen mainituin kannanotoin ja muutosehdotuksin.

Valiokunta esittää vahvaa lausumaehdotusta, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että eduskunnalle annetaan seikkaperäinen selonteko vuoden 2012 loppuun mennessä aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta ottaen huomioon muun ohella 1) uudistuksen eri tavoitteet, 2) virastojen ja keskusten toiminta-ajatus, toimiala ja tehtävät, 3) aluejakojen toimivuus, 4) asiakas- ja kansalaislähtöisyyden toteutuminen sekä palvelujen saatavuus kielelliset palvelut mukaan lukien, 5) ohjausjärjestelmä ja johtaminen, 6) taloudelliset resurssit ja henkilöstön asema, 7) tuottavuus ja vaikuttavuus, 8) asioiden käsittelyn riippumattomuus ja puolueettomuus sekä oikeusturva, 9) viranomaisyhteistyö eri hallinnon tasoilla ja niiden välillä ja 10) alueellisen tahdonmuodostuksen käytännön vaikuttavuus valtion toimenpiteissä sekä että tarvittaessa ryhdytään jo aikaisemmin uudistuksen seurannan edellyttämiin toimenpiteisiin."

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön sisältyy kaksi hylkäysvastalausetta. Saattaa tuntua erikoiselta, mutta haluan kiittää tässä yhteydessä kuitenkin oppositiota hylkäysvastalauseista huolimatta asian rakentavasta käsittelystä valiokunnassa.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Tässä on todellakin kyse itsenäisen Suomen historian oikeastaan mittavimmasta aluehallintouudistuksesta. Tätä on valmisteltu pitkään, koko tämän hallituksen toimikauden, ja mukana on ollut oikeastaan poikkeuksellisen paljon toimijoita. Koko tässä uudistuksessa henkilöstö on otettu vahvasti heti alusta lähtien mukaan. Noin tuhat henkeä kokonaisuudessaan on ollut uutta aluehallintoa rakentamassa.

Haluan kiittää hallintovaliokuntaa erittäin perusteellisesta paneutumisesta, asiantuntemuksesta ja laadukkaasta työstä tämän mietinnön muodossa, jossa on kiinnitetty huomiota erittäin moneenkin ja tähdelliseen kohtaan. Ehkä muutaman näistä haluan esiin nostaa.

Ensinnäkin valiokunta katsoo, että hallituksen esityksellä luodaan asianmukaiset lainsäädännölliset puitteet uudistuksen onnistuneelle toimeenpanolle mutta tavoitteiden toteutumisessa korostuu kuitenkin toimeenpanon merkitys. Totta on, että muutoksen johtaminen, henkilöstön sitoutuminen ja resurssien riittävyys ovat kaikki tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeitä seikkoja. Hallituksen ja ministeriöiden vaativa tehtävä on sen jälkeen, kun tämä lakiesitys on eduskunnassa hyväksytty, viedä tämä uudistus loppuun saakka ja todellakin pystyä organisoimaan tämä organisaatiorakenteen käynnistysvaihe siten, että heti vuodenvaihteen jälkeen työt saumattomasti sujuvat. On hyvä, että myös valiokunta on ikään kuin tämän kohdan täällä erikseen esiin nostanut, joka myös valtioneuvostolle ja ministeriöille oikealla tavalla paineita luo.

Koska kyseessä on näin laaja uudistus, on ilman muuta tarpeen myöskin se, että tätä seurataan. Eihän hallinto koskaan ole valmis, vaan se muotoutuu sitten sen mukaan, kun uudet rakenteet ovat toiminnassa. Valiokunta todellakin edellyttää tällaista seikkaperäistä selontekoa vuoden 2012 loppuun mennessä useammasta kohdasta. Erityisesti halutaan tietää aina aluejakojen toimivuudesta uudistuksen tavoitteiden toteutumiseen, tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen. Tällainen selonteko sitten aikanaan tullaan antamaan. Varmasti tuo aikajänne alkaa olla kohtuullisen riittävä siihen, että pystytään tekemään jo sitten jonkin verran johtopäätöksiä siitä, miten tämä uusi aluehallinto on toiminut.

Loppujen lopuksi, vaikka näitä yksityiskohtaisempiakin muutoksia valiokunnan työn myötä tehtiin, on ollut hyvä huomata, että peruslinja myös täällä eduskunnassa on ollut myönteinen tälle uudistukselle, samoin kuin se on ollut koko tämän uudistuksen valmistelun ajan kaikilla tasoilla. On selvästi nähty, että tarvetta tällaiseen laajempaan uudistukseen on, jotta me saisimme tästä omasta aluehallintorakenteestamme nykyistä toimivamman ja linjakkaamman eli saadaan siitä tehokas, tuloksekas ja myöskin kansalaiskeskeisesti toimiva nimenomaan 2010-luvun tarpeisiin. Kyllähän tämän uudistuksen juuret ovat todellakin syvällä myöskin suomalaisen hallinnon kehityksessä, niin luontevasti tässä ikään kuin nämä palaset ovat kohdalleen loksahtaneet. On todellakin pyritty hyvin loppuun saakka huomioimaan eri alueiden ominaistarpeet ja myöskin, niin kuin lausunnossa on huomiota kiinnitetty, huolehtimaan kaikkien suomalaisten perusoikeuksista ja myöskin kielellisten perusoikeuksien toteutumisesta.

Myönteistä on myös se, että kansanvaltaisuus tässä menee askeleen eteenpäin juuri siten, että maakunnan liittojen roolia aluekehitystyössä vahvistetaan. Mutta niin kuin olen aikaisemminkin todennut, tämä ei mikään iso askel siihen suuntaan ole. Kyllä meillä ehkä hallinnossa olisi varaa ottaa vähän isompiakin loikkia siihen suuntaan.

Kiitoksia vielä kerran valiokunnille hyvästä työstä!

Markus  Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistaminen on historiallisen mittava hanke. Se voi olla myös historiallisen mittava virhe ja nimenomaan tällä tavalla toteutettuna. Kaiken kaikkiaan 250 lain ja 1 200 säännöksen muuttaminen koskettaa käytännössä kaikkia suomalaisia, siksi uudistuksen läpivieminen näin kireällä aikataululla vaarantaa perimmäisen tavoitteen eli asiakaslähtöisen, tehokkaan ja tuloksellisesti toimivan aluehallinnon.

Aluehallintouudistus toteutetaan suomalaisen hallintokäytännön perinteitä kunnioittaen: huolimattomasti valmistellen, liian kireällä aikataululla ja ylhäältä alas runnoen. Yhtään hallinnon uudistusta ei Suomessa ole toteutettu niin, että valmistelu olisi käynnistetty alhaalta ylös, asiakasta kuunnellen. Pakko ja säästö ja pakkosäästöt ovat aina olleet ne avainsanat. Se, että ylhäältä alas sanelu toimii myös tulevaisuudessa, varmistetaan niin, että jatkossakaan maakuntavaltuustoja ei valita suoralla vaalilla. Se olisi tuonut aidon vastapainon ministeriön putki- ja tulosohjaukseen. Nyt luodaan malli, jossa toisella on valta kehittää ohjelmia mutta toisella on raha.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mielestä Lääkelaitoksen siirto Helsingistä Kuopioon hoidettiin liian kiireisesti. Valmistelusta vastannut ministeri saikin laillisuusvalvojalta pyyhkeitä siitä, että valmisteluun ei varattu riittävästi aikaa. (Ed. Rossin välihuuto) Kuinkahan on tämän lain valmistelun yhteydessä? Kyllä hallituspuolueet olisivat ehtineet jakaa keskenään kaikki tärkeimmät uudet johtajien pestit, vaikka valmistelussa olisi otettu vuodenkin lisäaika.

Arvoisa puhemies! Pienemmistä kunnista on karsittu valtionhallinnon lähipalvelut lähes kokonaan. Siitä valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva leikkauslista on pitänyt ja pitää huolen. Se on asettanut kansalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä nykyisin kauimmaisesta kunnasta voi olla maakuntakeskukseen, sinne palveluiden ääreen, matkaa maanteitse jopa 450 kilometriä.

Pakkosäästöjen tavoitteleminen hallitsee koko aluehallintouudistusta. Tuottavuusohjelman sokea noudattaminen saattaa monet organisaatiot kestämättömään tilanteeseen, jopa niin, että samaan aikaan samassa organisaatiossa sekä vähennetään että lisätään työvoimaa. Tuottavuusohjelmassa onkin kyse julkisen sektorin ideologisesta alasajosta. Aluehallintouudistuksessa tavoitellaan vielä lisäsäästöjä tuottavuusohjelman tavoitteitten päälle. Se ei onnistu ilman, että karsitaan palveluita. Valinta siitä, mitä palveluita tuotetaan ja mitä ei, on kuitenkin lainsäätäjän, ei viranomaisen, asia. Näin vaativan uudistuksen läpivieminen kovissa säästöpaineissa ei onnistu.

Arvoisa puhemies! Työsuojelutoiminnan tulee olla jo kansainvälisen työjärjestön Ilon sopimuksen mukaan riippumatonta ja itsenäistä. Työsuojelutoiminta on olennaisesti kentällä tehtävää työtä, se ei etätyönä onnistu. Jo nykyisellään työsuojelutoiminnassa liian pienellä henkilömäärällä yritetään saada aikaan liian paljon, ja tilanne vain pahenee, kun lama lisää harmaata taloutta ja pimeän työvoiman käyttöä.

Työsuojeluhallinnon kytkeminen osaksi aluehallintoviranomaista ei palvele kenenkään etua. Myös esitetty aluejako johtaa ongelmiin ja eriarvoisuuteen. Esimerkiksi Pohjois-Suomen alueella Kokkolasta Utsjoelle palveluita pitäisi kyetä tarjoamaan kolmella kielellä: suomen ja ruotsin kielellä yhdenvertaisesti ja saamen kielellä vähintään käännösteksteinä tai tulkin avulla. Toisaalta Etelä-Suomen vastuualueelle keskittyisi suuri määrä työsuojelun tarkastustehtävistä mutta myös voimavaroista. Osaamisen ylläpitäminen ja erikoistuminen vaarantuvat tällaisen aluejaon myötä. Näistä syistä työsuojelutoiminta tulee jättää uudistuksen ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! Suomen työllisyys- ja elinkeinopolitiikassa pitäisi paikallisille ja alueellisille ratkaisuille antaa enemmän elintilaa. Paikallisesti tunnetaan kunkin alueen uhat ja mahdollisuudet kaikkein parhaiten, siksi ylhäältä alas käskytetty ja keskusjohtoinen politiikka sopii huonosti nopeasti muuttuvaan maailmaan. Paikallisten olosuhteitten tunnistaminen ja siihen perustuvan muutoksen ennakointi tuo toimintaan myös tehokkuutta ja sitouttaa kaikki muutkin hallinnon sidosryhmät yhteisiin tavoitteisiin.

Työttömyyden alueellisten erojen hallitsematon kasvu on luonut tilanteen, jossa pysyvän massatyöttömyyden alueet kärsivät jo nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän samanaikaisesta työvoimapulasta. Asetelma on ruokkinut valikoivaa muuttoliikettä, jossa nuori ja osaava työvoima on muuttanut keskuksiin. Nämä aina 1990-luvun lamasta lähtien syntyneet rakenteelliset ongelmat realisoituvat vääjäämättä myös koulutuksen ennakoinnissa ja saatavuudessa. Näistä syistä paikallisille työvoima- ja elinkeinopolitiikan ratkaisuille pitäisi antaa nykyistä enemmän tilaa. Aluehallintouudistus ei mahdollista uudenlaista, alhaalta ylös nousevaa kehittämistyötä. Uhkana on, että tämänkaltainen uusi hallinnon väliporras tukahduttaa paikallisuuden samalla tavalla kuin ahdas ministeriöiden sektori- ja resurssiohjaus.

Arvoisa puhemies! Tällaisessa murroksessa henkilöstön tasa-arvoisuuteen tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota. Aluehallintouudistus koskee yli 6 000:ta työntekijää, joiden palkkausjärjestelmät ja -perusteet poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Oikeudenmukaisen palkkausjärjestelmän kehittäminen uudessa organisaatiossa on erityisen vaativa tehtävä, siksi henkilöstön täysi osallistuminen järjestelmän luomiseen tulee turvata. Oikein toteutettuna muutos mahdollistaa myös sukupuolten välisen segregaation purkamisen.

Arvoisa puhemies! Yhdessä asiassa hallitus kainostelee esitystä tehdessään. Se haluaa, että jopa 400—500 työntekijän ely-virastoa johdetaan oman toimen ohella. Perustelu, että näin vältetään yhden uuden organisaatiotason luominen, on kestämätön. Toimiipa johtaja päätoimisena tai oman toimensa ohella, hän on päätöstä tehdessään aina muiden yläpuolella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten johtajuus ei tule onnistumaan sivutoimisena. Heti tämän lain hyväksymisen jälkeen kiistaton ongelma realisoituu ja laki joudutaan tältä osin avaamaan.

Arvoisa puhemies! Seuraan erityisen tarkkaan, kuinka vihreät tähän esitykseen suhtautuvat. Luonnonsuojelujärjestöt ovat, ja aivan asiasta, moittineet vihreitä siitä, että he ovat unohtaneet oleellisimman. Tämän esityksen myötä kaksi superministeriötä ottaa ylivallan ympäristöhallinnosta, ja Luonnonsuojeluliitto onkin varoitellut jopa ympäristöministeriön lopettamisesta. On pakko kysyä, onko tämäkin vihreille vain kauppatavaraa. Keskustalta kysyin, mihin he ovat unohtaneet tässä esityksessä sen, että maakuntavaltuustot valittaisiin suoralla kansanvaalilla. Olen ainakin aiemmin ymmärtänyt niin, että keskustassa on paljon ollut tällaista henkeä. (Ed. Rossi: Ei sitä ole unohdettu!)

Jo näillä perusteilla, ja kun hallintovaliokunnan muutokset hallituksen esitykseen ovat vain kosmeettisia, on selvää, että parasta olisi vetää esitys takaisin ja aloittaa valmistelu uudelta pöydältä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien hylkäysvastalause-ehdotuksen esittelen varsinaisessa puheenvuorossani, mutta kysyn ministeri Kiviniemeltä: Kuinka te aiotte reagoida oikeuskanslerin päätökseen, joka saatiin muistaakseni viime perjantaina? On aika harvinaista, että tässä vaiheessa lainsäädäntöprosessia oikeuskansleri antaa näkemyksensä, ja siinä on mielestäni velvoittavasti todettu, että asetussäädöksissä tulee huomioida perustuslakivaliokunnan kannanotto.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eletään todellakin historiallisella hetkellä, koska kun taaksepäin katsotaan, niin meillä on Ruotsin vallan ajan järjestelmää, meillä on Venäjän vallan ajan järjestelmää, on omaa kotikutoista, sitten meillä on EU-jäsenyyden mukanaan tuomaa järjestelmää. Kuinka tämä saadaan ohjattua oikeasti niin, että meidän maakunnissamme ja eri alueillamme pystytään tekemään hyvää, tuloksellista työtä?

Siitä, viekö tämä lakiuudistus nyt sitten maaliin, ehkä on parempi todeta, että tämä on todellakin prosessi. Ministeri Kiviniemi lopetti tuon oman puheenvuoronsa juuri siihen, mikä on se seuraava askel, ja on aina uudistusta tehtäessä mietittävä todellakin, mikä on seuraava askel ja kuinka pitkälle sitten voidaan esimerkiksi maakunnallista itsehallintoa viedä. Mielestäni sitä pitäisi viedä niin pitkälle, että ministeriöissä päivitellään ja ministeriötä suorastaan hirvittää.

Maakunnissa tehdään ihan oikeaa työtä, ja ed. Mustajärvelle haluan todeta, että ei keskusta ole unohtanut tätä maakuntaitsehallintoa, ei myöskään sitä, että maakuntavaltuustot tulevaisuudessa voitaisiin valita suorilla vaaleilla.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen lakiesitys on moneltakin osin hyvä. Jos tavoitteena on se, että hallintoa tehostetaan ja toimintoihin haetaan tuottavuutta, tuottavuuden lisäämistä, niin se on tietysti tarkoituksenmukaista ja hyvä niin. Byrokratian purkaminen on tietysti yksi tärkeimmistä hallinnon kehittämiseen liittyvistä elementeistä, turhan byrokratian, ja sehän suorastaan sitten luo sitä tuottavuutta, kun sitä puretaan.

Mutta yksi asia, johon kiinnitän tässä huomiota, on maakuntien määrä, toisaalta maakuntien yhteistoiminta-alueet. Nythän tässä laissa sitten, kun maakuntien määrään ei juurikaan laissa haluttu puuttua tai sitä käsitellä, päädyttiin yhteistoiminta-alueiden perustamiseen, ja yhteistoiminta perustuu joko yhdessä valittavaan toimielimeen tai sitten yhtäpitäviin maakuntien päätöksiin. Miten ministeri näkee tämän, mimmoinen riski tähän liittyy siitä, että toimielin saattaa muodostaa uutta byrokratiaa? Toisaalta yhtäpitävät päätökset pitävät sisällään riskin, syntyykö niitä yhtäpitäviä päätöksiä. Toisaalta voisiko ajatella niin, kun ed. Rossi viittasi tähän tulevaisuuteen, että nyt aidosti voitaisiin miettiä, että nämä yhteistoiminta-alueet voisivat muodostaa omia maakuntiaan jatkossa?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen eri yhteyksissä kuullut varmaan kuuteen kertaan ministeri Pekkarisen esittelyn näistä asioista ja myös ministeri Kiviniemeä, mutta lopputulos kyllä on se, että tämän koko uudistuksen osalta olen erittäin epäileväinen. Himmeliä ja häkkyrää syntyy, mutta voi kysyä, mitä valtionhallinnosta on tämän uudistuksen jälkeen jäljellä alueilla. Pelkään pahoin, että tulee byrokratiaa ja tämä ei suinkaan selkiinnytä eikä lisää tuottavuutta vaan päinvastoin, ja alustavat kommentit alueilta viittaavat samaan suuntaan.

Toinen asia: Ympäristökritiikki on ollut tuntuvaa. Luonnonsuojeluliitto sanoo tänään kannanotossaan, että tämä on historiallinen virhe. Olen kova talousmies, mutta olen sillä kannalla, että kyllä ympäristöhallinto pitäisi pitää riippumattomana, jotta se voi puuttua myös ylisuorituksiin ja sillä on kyky ottaa riippumattomasti kantaa kaava- ja moniin muihinkin asioihin. Eli onko tässä hyvästit nyt sitten riippumattomalle ympäristöhallinnolle alueilla?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kyseessä erittäin merkittävä uudistus, joka toivon mukaan tulee sitten parantamaan merkittävästi kansalaisten asemaa tuolla maakunnissa. Tuntuu myös siltä, että kun täällä korostetaan monessa yhteydessä sitä, että tätä uudistusta on viety eteenpäin valtavalla kiireellä, niin lienee kuitenkin niin, että käytännössä tuolla kentällä ollaan merkittävästi valmiimpia tähän uudistuksen toimeenpanoon kuin täällä konsanaan.

Mutta sitten tähän aluehallinnon ohjausjärjestelmään. Tämä ohjausjärjestelmähän muodostuu kolmesta eri elementistä, ja toimiakseen nämä ohjausjärjestelmät tarvitsevat erittäin hyvää eri ministeriöitten välistä yhteistyötä. Kun täällä ovat paikalla keskeiset ministerit, niin kysyisinkin: Kuinka näette, mitkä ovat ne aivan keskeiset riskit tämän ohjausjärjestelmän toimivuuden osalta, mihin erityisesti ministeriöitten tulee tässä jatkossa panostaa?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyseessä on todellakin laaja ja mittava uudistus, ja sen käytännön toimeenpanossa ja jalkauttamisessa tulee varmasti olemaan melko suuria haasteita. Nyt esimerkiksi aluehallintovirastot toimivat useilla toimipaikoilla, ja on ainakin vaarana, tai itse ainakin näen sen vaarana, että tässä syntyy jonkinlaista henkilöitten keskittämistä toimipaikoista toiseen. Kysyisinkin ministeriltä: Rohkaistaanko näillä toimipaikoilla nyt tämmöiseen verkostomaiseen, nykyaikaiseen toimintamalliin, jota ainakin edistyneimmissä lääninhallituksissa jo aikanaan noudatettiin, ja sillä tavalla pystyttäisiin toimimaan nykyaikaisemmalla tavalla ja kenties tehokkaammin kuin keskittämällä?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ponnisteluistani huolimatta en voi olla palauttamatta mieleeni vanhaa Matkaravinnon mainoslausetta siitä, että "kiireessä kelpaa huonompikin ruoka". Nimittäin tässä on nyt käymässä niin. Minua huolestuttaa erityisesti se, tietävätkö nämä nyt yhdistyvät virastot, mitä niitten pitää tehdä yhdessä, ovatko ne valmistautuneita oikeasti siihen. Toki minua epäilyttää hieman sekin, mitä ne pystyvät tekemään erikseen, kun olemme kuulleet esimerkiksi tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa te-keskusten huolen te-toimistojen toimintamäärärahoista. Kun työttömyys kasvaa, tehtävät lisääntyvät ja lainsäädäntö entisestään byrokratisoituu, niin toimintamäärärahoja vähennetään. Se ei voi johtaa kuin katastrofiin. Toivottavasti se ei heijastu koko tähän uudistukseen.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Det är en stor reform vi har på bordet och jag tror att få av oss riktigt ser helheten och effekten av den. Men några frågor till regeringen, den här prognostiseringen av utbildningsbehoven kommer att överföras på landskapen i framtiden.

Hur har man tänkt sig att de här resurserna ska räcka till på landskapsnivå för den här prognostiseringen av utbildningsbehoven, som är en jätteviktig uppgift och som jag är orolig för att man inte kommer att kunna säkerställa?

Toinen kysymys liittyy tähän perustuslakivaliokunnan lausuntoon näistä kielellisistä vaikutuksista, joiden huomioonottamista perustuslakivaliokunta on vaatinut ennen kuin hallitus tekee päätökset tästä aluehallintojaosta. Myös oikeuskansleri on voimakkaasti ottanut kantaa tähän. Aika on loppumassa, (Puhemies: Niin on!) ja hallituksen selvitys on valmistumassa muutaman päivän sisällä. Miten hallitus on aikonut tosiasiallisesti varmistaa, että perustuslakivaliokunnan ja oikeusasiamiehen näkemykset näkyvät tässä selvityksessä?

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ed. Nylanderin huomioon: jatkossa siis todellakin toivon, että tämä perustuslakivaliokunnan huoli aluejakokysymyksestä tässä hallituksen selvityksessä nyt otetaan kunnolla huomioon ja riittävästi, jottei asiaan tarvitse sitten enää uudestaan palata.

Mutta, puhemies, haluaisin ennen kaikkea tuoda esille sen, että tämän mittakaavan uudistukseen liittyy aina uhkia ja mahdollisuuksia ja niitä on tässä pyritty analysoimaan, vahvistamaan mahdollisuuksia ja torjumaan uhkia. Ja jos ajatellaan ympäristöhallintoa, mikä on nyt ollut paljon esillä julkisuudessa, niin on erittäin tärkeää, että varmistetaan, että palomuurit toimivat niin, että riippumattomat viranomaistoiminnot toimivat, mutta sitten saadaan se hyöty, mikä tässä uudistuksessa voi myös ympäristöpuolelle tulla, että esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa saadaan se ympäristövalmistelu, ympäristönsuunnittelu, paremmin ohjaamaan koko maakunnan kehittämistä. Miten, ministeri, voidaan varmistaa, että se toteutuu niin, että saadaan myös ympäristöväki tämän uudistuksen taakse ja nähdään, että tästä voidaan saada hyvää kestävän kehityksen kannalta?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni tämä kielellinen näkökohta on noussut aivan liian voimakkaasti esiin. Pitää muistaa, mitä perustuslain 122 §:n 1 momentissa sanotaan, että molemmille pitää turvata palvelut omalla kielellään samanlaisten perusteitten mukaan. Minua vaan hämmästyttää se, kuinka on mahdollista, että ruotsinkielisillä alueilla voidaan tarjota suomenkielisiä palveluja mutta suomenkielisillä muka ei voitaisi tarjota ruotsinkielisiä palveluja. Tämä vaan ei mene minun ajatusmaailmaani.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka minua hieman huolestuttaa, on se, että kun oman toimen ohella tällaisessa uudessa, vaativassa tehtävässä vastuualueen päällikkö lähtee hoitamaan koko keskuksen päällikkyyttä, niin epäilen, miten se ainakaan tässä alkuvaiheessa onnistuu, ja tietysti on vaikeata myöhemmin muuttaa sitä. Jotenkin tämä käynnistysvaihe oman toimen ohella ainakin on minulle vieras ajatus.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä jo esittelypuheenvuorossa tuli esille, tämä uudistus on historiallisen suuri ja merkittävä. Ja lähtökohtahan on se, että tällä uudistuksella parannetaan palveluja tavallisille kansalaisille ja erityisesti valtionhallinnon ja kunnallishallinnon ja maakuntaliittojen yhteistyötä, niin että tämä yhteiskunta toimisi mahdollisimman hyvin. Tuo palvelujen säilyminen on keskeinen asia tässä, kun tätä organisaatiota uudistetaan.

Kysyn ministeri Pekkariselta: Millä tavalla nyt turvataan esimerkiksi näiden palvelupisteiden tai palvelujen säilyminen tuolla maakunnissa, vaikkapa nyt siellä ruotsinkielisellä alueella Vaasassa tai sitten Satakunnassa, Porissa, miten tämä voidaan sitten turvata jatkossa?

Toisaalta sitten tiedustelen tästä muutoksesta tiedottamisesta, kun mediahan on kiinnostunut kaikesta muusta kuin yhteiskunnallisesti suurista asioista: Millä tavalla te olette ajatelleet hoitaa sen, että tämä tavallinen kansalainen tietää, mitä tässä muutoksessa tapahtuu ja mitä se tarkoittaa hänen kohdallaan?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritys hyvä kymmenen, mutta kieltämättä lopputulos ei yllä hallituksen parhaitten esitysten eturiviin, monestakaan eri syystä. Tämä ei ole ministerin vika eikä hallituksen syy, (Ed. Gustafsson: Selkokielellä, selkokielellä!) vaan tästä on hankala löytää sellaista selkeää hallinnollista näkemystä, johon tämä uudistus nojautuu. Tämä tulee jäämään väliaikaiseksi ratkaisuksi. Kaikkein vähiten tätä uudistusta voi pitää historiallisena. Minä kysyn esimerkiksi, miksi ei ollut mahdollista asettaa rimaa sille korkeudelle, että nyt 9 maakunnan liiton, 6 avin ja 15 elyn sijasta olisi pyritty siihen, että maantieteelliset alueet olisivat olleet jotakuinkin yhtenäisiä, jolloin verkostuminen olisi käynyt luontevaksi ja järkeväksi. Mutta kun ei, niin ei.

Toinen kysymys on se, että yhteistoiminta-alueita ei saa ylhäältäpäin määrätä rajoiltaan sen kaltaisiksi, että niissä on pitäydyttävä, vaan maakunnan liitoille pitää antaa kehitysmahdollisuus, mahdollisuus verkostua ja löytää yhteistyökumppaneita oman strategisen näkemyksensä mukaan. Siinä ei voi antaa Helsingin ministeriöstä määräyksiä, minnepäin kunkin maakunnan on suuntauduttava.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy todeta, että ed. Kanerva on välillä väärässä valiokunnassa. Olisi ollut tärkeää, että olisitte ollut vaikuttamassa tähän hallituksen esitykseen. Tämä nimittäin myöskin meidän sosialidemokraattien kannalta koskettaa kahta meidän silmäteräasiaamme: se heikentää ympäristönsuojelua, ja se heikentää ratkaisevasti työsuojelua. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, kun kuuntelimme asiantuntijoita, hyvin laajalti nähtiin se, että työsuojelu ei kerta kaikkiaan sovellu aluetasolle. Yhdistämällä työsuojelutoiminnot uusiin aluehallintovirastoihin huononnetaan selkeästi työsuojeluvalvonnan toimivuutta. Pitää muistaa, että työsuojelupiirin asiakkaina ovat työpaikat, työnantajat ja työntekijät. Ja tämä hallituksen esittämä työsuojeluhallituksen aluejako yksiselitteisesti heikentää ratkaisevasti työsuojeluviranomaisten tehokasta yhteistoimintaa työnantajien ja työntekijöitten kanssa. Siksi työsuojeluhallinto pitää jättää kokonaan aluehallintouudistuksen ulkopuolelle.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on aivan totta, että meillä on vuosisatojen aikana historiallisesti ja monikerroksisesti kasautunut hallinto. Mutta en tiedä, paraneeko tilanne siitä, jos yhdistetään kuninkaanvallan, tsaarinvallan ja EU-vallan hallinnon pahimmat piirteet. Tässä on uhkana, että syntyy järjestelmä, jossa kansalainen on aina alamainen. Hallinto katsoo ylhäältä alas, ja ohjelmat elävät omaa elämäänsä todellisuudesta riippumatta.

Viittaan tällä siihen, että maakunnallisille liitoille annetaan kyllä oikeus kehittää ohjelmia mutta niiden yläpuolella strategisesta kehittämisestä, ohjauksesta, valvonnasta ja itse asiassa rahoista päättää kaksi superministeriötä. Kuinka ihmeessä, kun maakunnallisten liittojen asemaa ei vahvisteta itsellisenä toimijana, tämä järjestelmä toimii, ja kuinka sieltä alueellinen näkemys nousee esiin?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monissa puheenvuoroissa on moitittu, että tämä aluehallinnon uudistuspaketti on valmisteltu kiireellä. On kuitenkin syytä huomioida se, että tämä uudistus on kirjattu jo hallitusohjelmaan ja tämä valmistelu on tapahtunut varsin vuorovaikutteisesti. Maakunnissa on järjestetty useita tilaisuuksia, joissa asiasta on tiedotettu ja myöskin kommentteja kerätty.

Hallintovaliokunta edellyttää asianmukaisten taloudellisten voimavarojen turvaamista aluehallintouudistuksessa. Kysyisinkin ministereiltä: Aiotteko ottaa huomioon tätä näkökantaa, ja millaisia lisäresursseja maakunnille annettaisiin?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu perustuslakivaliokunnan lausuntoon, ja siitä ehkä voidaan todeta se, että valiokunta toteaa, että rajoista ja sijoittelupaikoista voidaan päättää näitten alueyksiköiden osalta asetuksella, mutta perustuslaki sitoo myöskin tuota asetuksen antamista. Asetuksen täytyy noudattaa perustuslakia. Tietysti tältä osin olennaista tämän asian käsittelyn yhteydessä on ollut se, että noudatetaan perustuslain 122 §:n 1 momenttia, jonka mukaan "tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään", ja tulee ottaa huomioon myöskin perustuslain 17 §:n 2 ja 3 momentit, jotka antavat oikeuden käyttää omaa kieltään.

Tietysti olennaista on se, että tehdään vertailua eri aluevaihtoehtojen välillä. Pitää muistaa se, että kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia ja siellä voi olla monia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tiettyyn suuntaan. Mutta jo aikaisemmin perustuslakivaliokunta on todennut ja myöskin tässä yhteydessä toteaa, että kielelliset oikeudet ovat siinä määrin merkittäviä, että ne menevät ylitse joittenkin muitten intressien, joten niillä on hyvin ratkaiseva merkitys tässä yhteydessä.

Tietysti, kun on jossakin vaiheessa ollut esillä se, että perustetaan aluehallintoyksikköön jonkinlainen pieni kieliyksikkö, jossa saa kielellisiä palveluita, on selvästi todettu, että se ei riitä vaan niitä palveluita pitää saada kaikkialta hallinnosta, todella niin, että tuo palvelutoiminta toimii. Mutta vertailu täytyy tehdä, ja kielellinen oikeus on perusoikeus. (Puhemies: No niin!)

Haluaisin tiedustella nyt ministeriltä, kun oikeuskansleri viime perjantaina kiinnitti tähän asiaan huomiota, mihinkä toimenpiteisiin hän nyt aikoo ryhtyä oikeuskanslerin kirjeen johdosta.

Puhemies:

Pyritäänpä taas siihen 1 minuuttiin!

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä aiemmin ed. Ville Niinistö kysyi ministereiltä, miten tästä laista voitaisiin saada sellainen, että myös ympäristöväki tämän hyväksyisi. Minusta tuntuu kyllä, että se voisi olla hyvin vaikeaa, sillä viimeksi tänäänhän ympäristöväki on sanonut, että eduskunnalta olisi historiallinen virhe tämä hyväksyä. Viikonloppuna käytiin hyvin laajaa keskustelua siitä, että ympäristöväen mielestä tämä hallitus on ajamassa itsensä historiaan ympäristökielteisimpänä hallituksena. Tämän hyväksyminen voi olla ympäristöväelle varmaan senkin vuoksi vaikeata, että tässä menee arvoiltaan liike-elämän edut ympäristön edelle.

Minä haluaisin puolestani kysyä ed. Ville Niinistöltä, miten ihmeessä — minä todella hämmästelen sitä aidosti — vihreät voivat olla tässä hallituksessa mukana hyväksymässä lakia, mistä ympäristöjärjestöt sanovat, että tässä ajetaan ympäristöhallinto alas. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Myös Metsähallitusta ollaan ajamassa alas. Erityisesti tämä kirvelee sosialidemokraatteja siksi, että aikanaan historiassa olimme hyvin vahvasti luomassa ympäristöhallintoa. Olemme tämän rakentaneet — älkää nyt, hyvänen aika, menkö sitä tuhoamaan!

Puhemies:

Vastauspuheenvuorot vielä ed. Ville Niinistölle ja ed. Pulliaiselle, sitten molemmatkin ministerit haluavat vastata.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Viitaselle voisin vastata, että ympäristöjärjestöjen suurimmat huolet ovat kohdistuneet sellaisiin hankkeisiin, jotka ovat valmistelussa, ja ennen kaikkea niihin pelkoihin, mitä niihin hankkeisiin liittyy. Mutta tämänkin hankkeen osalta se ratkaisu on koko ajan parantunut ympäristöhallinnon osalta, sitä palomuuria on selkeästi vahvistettu, ja niitä mahdollisuuksia, mitä aikaisemmassa puheenvuorossani toin esille, että ympäristö ohjaisi paremmin koko maakunnan kehittämistä, on lisätty.

Mutta on selvää, että kun me olemme tottuneet siihen, että on ollut erillisiä virastoja eri hallinnonaloilla, ja sitten kun ne laitetaan yhteen, niin eri aloilta tulee pelkoja siihen liittyen, ja se on ihan perusteltua. Me vihreät olemme sitä mieltä, että nämä pelot pitää ottaa vakavasti ja tehdä ratkaisuja varmistaen, että ne toteutuvat myös käytännössä, niin että pelot eivät toteudu. Tästä ehdottomasti pidetään kiinni.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen äärimmäisen pettynyt tähän hallintovaliokunnan mietintöön erityisesti eräältä osalta. Luin muun muassa ympäristövaliokunnan antaman perusteellisen lausunnon, jossa oli yksilöidysti tehty ehdotuksia, perusteltu ne, ja sellaisessa muodossa, että niihin olisi ollut pakko hallintovaliokunnan vastata ja pohtia, hyväksyykö vai eikö hyväksy, ja jos ei hyväksy, niin miksi ei. Vaietaan täydellisesti. Mitä merkitystä on sillä, että täällä pyydetään lausuntoja näiltä spesiaalivaliokunnilta, jos niitten perusteltuja lausuntoja ei oteta huomioon? Kyllä nyt on möhlitty!

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Saanko käyttää täältä puheenvuoron?

Puhemies:

Saatte käyttää sieltä. 5 minuuttia. Meillä on paljon vastauspuheenvuoroja vielä!

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Ylivoimainen valtaosa liittyi elyihin näistä kysymyksistä. Sen takia toivon, että ... — Montako minuuttia?

Puhemies:

5 minuuttia.

Puhuja:

5 minuuttia peräti, kiitoksia; kello lähti käyntiin.

Arvoisa puhemies! Täällä oli monta hyvää pohdintaa ja ihan aiheellisia kysymyksiä: ed. Mustajärven kysymys, aikataulu, monet muutkin.

Tätä on kaksi vuotta valmisteltu. Kovin monia uudistuksia ei ole, joita kovin paljon pitempään pystyy uudistamaan saman vaalikauden aikaan, ja yleensä uudistustyön täytyy finalisoitua saman vaalikauden aikaan. Perustuslakijuttu on eri juttu, muun, normaalin lainsäädännön yleensä täytyy toteutua aina sen meneillään olevan vaalikauden aikaan.

Mitä taas tulee ed. Mustajärven pohdiskeluun — joku muukin täällä pohdiskeli sitä, miksei nyt otettu askelta kohti maakuntaitsehallintoa — niin se on erittäin aiheellinen. Ed. Mustajärvi, te teitte sen vielä analyyttisesti ja mielestäni ihan hyvin, ilman muuta, mutta tähän nyt joutuu vastaamaan niin, että kun hallitusta muodostettiin, niissä keskusteluissa, joita silloin käytiin, ei löytynyt sitä tahtotilaa, niin kuin ei edellisenkään hallituksen muodostamisen yhteydessä, että olisi otettu aito askel kohti aitoa maakuntaitsehallintoa, joka, ed. Kanerva, olisi ollut se vastaus siihen, myöskin teidän toivomukseenne siitä, että nämä aluejaot olisivat voineet yhdistyä jnp. Siinä ne väkisin tulisi yhtenäistettyä kaikkien nyt tällä hetkellä valtion vastuulla olevien aluetoimintojen ja maakunnasta nousevien, kunnista nousevien tehtävien hoidon osalta. Ne pitäisi aidossa maakuntaitsehallinnossa hoidattaa, kaikki nämä tehtävät, samalla yhdellä maakuntajaotuksella, mutta sitä askelta ei poliittisesti ole ollut mahdollista ottaa. Ja näen, kun katson tässä saliin vähän sinne tänne mainitsematta yhtään poliittista ryhmää ääneen, vähän siellä täällä sellaisia poliittisia ryhmiä, joilla ei ollut tähän valmiutta eri vaiheissa tulla mukaan.

Mitä taas tulee siihen pelkoon, että nyt tämä uudistus muutoin jotenkin peittoaisi paikallisuuden, tai niin kuin ed. Heinäluoma jotenkin sen siihen tapaan määritteli, että mitä valtionhallinnosta nyt sitten oikein jää jäljelle: No, mitä valtionhallinnosta tässä nyt lähtee? Tässä lähtee valtionhallinnosta esimerkiksi elyjen osalta pois se, kun tällä hetkellä elyjä, siis niitä toimintoja, jotka nyt tulevat uuteen elyyn, ohjaa kuusi erillistä ministeriötä täältä keskushallinnosta käsin, ilman että niillä on yhtä yhteistä ohjauspöytää, josta käsin jollakin tavalla täällä keskushallinnon tasolla ensin koordinoitaisiin se ohjaussanoma, millä ollaan sitten sinne aluehallintoon yhteydessä. Ja siellä alueella on monta eri virastoa, monta eri toimijaa, joiden keskinäinen yhteistyö siellä on enemmän tai vähemmän sattumanvaraista, ja sen yhteistyön yhteensopiminen, sen alhaalta, sieltä kunnista, nousevan maakunnan tahdon kanssa yhteensopiminen, on hankalaa, kun partteja on monta, kun maakunnan liitolla on monta eri viranomaista, valtionhallinnon viranomaista, siellä alueella. Nyt tämä uudistus tarkoittaa sitä, että täällä valtion keskushallinnon tasolla ministeriöiden ohjaus yhtenäistyy, ja toisekseen, että siellä aluetasolla nämä monet erillisenä toimivat viranomaiset muodostavat yhden ely-virastokokonaisuuden, jonka puitteissa nämä eri aspektit, joita tälle virastolle tulee, tulevat yhteensovitetuiksi, paremmin huomioon otetuiksi.

Tässä mielessä valtionhallinnon toimesta ei mikään toiminto ole sieltä pois, eivät myöskään nämä ympäristötoiminnot, mitä moni on täällä nyt pelännyt. Minkä takia ne nyt tässä alistetaan yhtäkkiä elinkeinotoiminnalle? Ed. Ville Niinistö käytti erinomaisen puheenvuoron, toi esille täällä sen näkökulman, että nythän se tuo tämän ympäristönäkökulman entistä vahvemmin myös sille elinkeinopoliittisten ratkaisujen päätöksentekopaikalle, tämä järjestely, mikä tässä nyt toteutetaan — täytyy kehua ed. Niinistöäkin, minä kyllä kehun muitakin kohta tässä, mutta nyt lähdetään tästä liikkeelle.

Erityisesti ed. Heinäluomalle voin sanoa: Olen tänä aamuna ollut koolla 300 ihmisen kanssa, jotka ovat elyjen rakentamisen keskeisiä toimijoita, ministeriöitten, kuuden ministeriön, ja sitten kaikkien maakuntien liittojen ja virastojen johtopaikoilla. Ei siellä ole muutospelkoa. Siellä on optimismi tarttua härkää sarvista ja viedä tätä asiaa eteenpäin. Ed. Heinäluoma, teillä on koko ajan, tämän käsittelyn ajan, kun tätä lakia on eri vaiheissa käsitelty, ollut vähän tämmöinen traumaattinen muutospelko. (Ed. Hiltunen: Ei ole!)

Kun äsken puhuttiin siitä, miten valtionhallinto ja se alueen näkemys kohtaavat, niin — tämä, ed. Mustajärvi, teille — kyllä tässä pieni parannus voidaan ottaa myöskin sen alueen näkemyksen suhteen, ja se on siinä nimenomaan, että nyt strategiset tulossopimukset ovat ne, jotka jokaisen elyn ja valtionhallinnon kanssa tehdään yhteisesti, ja niitten strategisten tulossopimusten tekemiseen maakunnan liitto osallistuu tähänastista paljon vahvemmalla tavalla, jopa niin, että kun nämä neuvottelut käydään, maakunnan liiton edustaja istuu samassa pöydässä sen ely-päällikön ja valtion viranomaisten kesken ja nämä yhdessä päättävät siitä strategisesta tulossopimuksesta. Tämä parantaa maakunnan liiton ja maakuntien näkemystä tässä mielessä.

Arvoisa puhemies! Pidän minulle annetusta ajasta kiinni ja näihin moniin muihin asioihin toivon tässä voivani palata vähän myöhemmin.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Täällä epäiltiin sitä, että tämä valmisteluaikataulu on ollut tiukka, ja se on ollut kieltämättä haastava, mutta kuitenkin sillä hyvällä yhteistyöllä, joka tämän hankkeen edetessä on kuitenkin vallinnut, ja sillä, että tähän on myöskin sitoutettu erittäin iso osa henkilöstöä alusta pitäen, on pystytty näitä ongelmia voittamaan. Niin se vain on, että kun tässä kuitenkin on sellainen 2,5 vuoden valmisteluaika takanapäin, niin tuskin mitään olennaista uutta pari vuotta lisää tähän sitten olisi kuitenkaan tuonut.

Eikä tätä hanketta, toisin kuin ed. Mustajärvi väittää, voi sanoa miksikään ylhäältä alaspäin -hankkeeksi, juuri siitä syystä, jonka täällä ed. Hautala toi esille. Tässä on ollut poikkeuksellisen paljon aluekierroksia, poikkeuksellisen paljon kuulemisia. Vaikutusmahdollisuudet ovat olleet mitä erinomaisimmat. (Ed. Mustajärven välihuuto) Olennaista on myös se, että hallituksellahan ei aloittaessaan ollut valmista mallia. Me emme hallitusneuvotteluissa tehneet tätä mallia valmiiksi, vaan se hioutui ja muotoutui valmistelun aikana. Eli tämäkin tyrmää tämän ed. Mustajärven argumentin siitä, että ylhäältä alaspäin tätä on viety eteenpäin.

Sitten täällä ed. Hiltunen kysyi sitä, miten valtiovarainministeriössä suhtaudutaan näihin oikeuskanslerin esittämiin huomioihin. Oikeuskanslerihan toteaa, että valtiovarainministeriö, samoin kuin hallinto- ja kuntaministeri, on toiminut lainmukaisesti, mutta korostetaan kuitenkin sitä, että on välttämätöntä, että kun annamme tämän asetusta koskevan esityksen valtioneuvoston yleisistunnossa päätettäväksi, ministeriöllä on esittää asianmukaisesti perusteltu, uskottava arvio siitä, että kielelliset oikeudet toteutuvat perustuslakivaliokunnan esittämän linjauksen mukaisesti, ja minun mielestäni tämä on itsestäänselvyys. Totta kai pitää tällä tavalla toimia, että kielelliset perusoikeudet toteutuvat kaikissa niissä päätöksissä, joita me hallituksessa teemme, muutenhan ne eivät olisi lainmukaisia. Ilman muuta tullaan tämän mukaisesti toimimaan. Tässä hankkeessa on koko ajan tehty sitä kartoitusta ja pystytään tekemään se vahva vertailu myöskin erilaisten aluejaotusten osalta näissä hankkeen valmistelussa mukana olevissa ryhmissä, niin että siinä mielessä todellakin huolet ovat turhia.

Ed. Kanerva täällä pahoitteli sitä, että tästä ei tullut aivan niin kunnianhimoista uudistusta kuin ehkä moni olisi halunnut, ja se johtuu juuri siitä, minkä ministeri Pekkarinen tuossa totesi. Sellaista yhteisymmärrystä myöskään siihen suuntaan, että mentäisiin vahvasti sinne maakuntahallinnon puolelle — mitä itsekin kannattaisin — ei hallituksesta löytynyt. On toisaalta sitten niin, että kun aluejaot eivät ole täydellisen yhteensopivia, niin kyse on siitä, että sitten taas joissakin tehtävissä 15 on liian paljon ja sitten taas 6 liian vähän. Sen vuoksi päädyttiin nimenomaan tämäntyyppiseen järjestelmään, vaikka jossain vaiheessa kaavailtiinkin sitä, että kaikki voitaisiin ikään kuin yhteen keskittää.

Ed. Heinäluoma myös epäili sitä, että tässä valtion läsnäolo alueella tulisi vähenemään. Päinvastoin, näiden uudistusten myötä se valtionhallinnon läsnäolo vahvistuu alueilla. Siihen tulee vähän tömäkämpi ote, kun nämä eri organisaatiot yhdistyvät.

Ed. Ravi kiinnitti huomiota erittäin tärkeään asiaan, juuri tähän verkostomaiseen toimintamalliin, jota erityisen ansiokkaasti Itä-Suomen lääninhallituksen alueella on käytetty. On syytä edelleenkin vahvasti kannustaa tämän toimintamallin käyttämiseen, ja tulen tästä nyt erityisesti sitten itse, kun siihen täällä huomioni on kiinnitetty, huolta kantamaan, että ei näitä hyväksi havaittuja käytäntöjä valtionhallinnossa heitetä romukoppuun. En sitä kyllä ole epäilemässä, että näin oltaisiin tekemässä, mutta on hyvä, että tämäkin huoli esiin nousi.

Arvoisa puhemies! Joudun tässä vaiheessa ikävä kyllä jo poistumaan: olen jo tunnin kohta myöhässä toisesta tilaisuudesta. Mutta ministeri Pekkarinen jatkaa.

Näistä työsuojeluhuolista, joita täällä esitettiin: Kun katsoo myöskin niitä lausuntoja ja tämän koko valmisteluprosessin aikana ollutta keskustelua, niin panimme merkille sen, minkälaista keskustelua tämä työsuojelun asema tulee herättämään. Sitä kritiikkiä ei tullut kovinkaan runsaasti, vaan nähtiin todellakin, että työsuojelu pystytään hyvin yhteensovittamaan tähän organisaatioon nimenomaan niillä reunaehdoilla, jotka tähän lainsäädäntöön on kirjoitettu ja joita myös tuossa hallintovaliokunnan mietinnössä korostetaan.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En uskonut korviani, kun kuuntelin ministeri Kiviniemen vastausta Jaakko Jonkan hänelle ja valtiovarainministerille kirjoittamaan paperiin, koska täällä aivan selkeästi sanotaan, että aluehallinnon uudistuksessa valmistelun lähtökohta näkyy olevan ristiriidassa perustuslakivaliokunnan linjauksen kanssa ja että nämä kielelliset oikeudet nousevat erityisasemaan, ja ihan vielä sanotaan, että nämä muut tarkoituksenmukaiset, taloudelliset näkökohdat eivät voi saada perusoikeuksiin rinnastettavaa painoarvoa. Ministeri lainaa vain muistion alkukohtaa, että heillä on oikeus, ja loppukohtaa, että täytyy tehdä hyvin. Toivottavasti otatte huomioon myös tämän.

Tiedän, että teille on esitetty paljon kritiikkiä jo näiden työryhmien asettamismuodosta, kun teitte ne eri lailla: miten Keski-Pohjanmaata arvioidaan kohti pohjoista ja kohti etelää. Toivon, että nöyrrytte edes perustuslain edessä tämän asian kohdalla. Tämän vaikutus tulee olemaan alueellisesti nimenomaisesti suuri, koska myös sitten toinen asia, johon ei tullut eduskuntakäsittelyssä minkäänlaista selvyyttä, oli se, minkä takia Vaasasta siirretään Seinäjoelle toimivien tiepiirin ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten hallinnot, siis siirretään alueen sisällä. Sille ei löytynyt myöskään eduskuntakuulemisessa perustetta, kun pitäisi tuottavuusvaatimukset nykyisin huomioon ottaen pystyä selkeyttämään ja tehostamaan. Nyt siellä aletaan rakentaa uusia toimitiloja — ei täytä kumpaakaan kriteeriä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En epäile sitä, mitä ministeri Pekkarinen kertoi terveisinä näiltä 300 virkamieheltä. Minäkin soittelin aika monta virkamiestä läpi, ja aika moni heistä oli varmaan siellä samassa tilaisuudessa, missä ministeri Pekkarinenkin on ollut, ne terveiset vaan olivat toisenlaisia. Kyllä minä sen olen oppinut näkemään, että virkamiehet ovat aika lailla hallinnolle uskollisia, teki se hallinto mitä hyvänsä, ainakin julkisesti.

Oli ikävä asia, että ministeri Kiviniemi lähti kesken pois näin historiallisen tärkeän hallituksen esityksen esittelystä, mutta kyllä esimerkiksi työelämävaliokunnan käsittelyssä työsuojelutoimintaan liittyvät lausunnot tästä esityksestä olivat hyvin tyrmääviä, samaten kuin ne kirjalliset lausunnot ja ne puheet, joita asiantuntijat siellä esittivät.

Mutta minusta on vielä ikävä asia se, että keskusta antoi periksi siinä, että nyt perälauta vahvoilta maakunnallisilta liitoilta on poissa, koska tätä valtuuston valintatapaa ei saatu aikoinaan läpi.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä Alku-hanke ja tämä uudistus on todella tarpeellinen. Toki se on haastava, mutta on hirvittävän paljon korostettu juuri niitä haasteita, jotka ehkä tulevat meitä vastaan. Onneksi tähän lausumaan on lisätty ponsi, jonka mukaan meillä on mahdollisuus myöskin myöhemmin tarkkailla tilannetta ja myöskin reagoida niihin tarpeisiin, joita ehkä myöhemmin tulee. Se tietysti on aivan ehdoton edellytys näin laajamittaisen hankkeen onnistumiseksi.

Olisi hyvä korostaa esimerkiksi sitä ja muistaa se, että vihdoin viimein aletaan korostaa sitä, miten maakunnallinen demokratia ja tavallisten kuntalaisten ja maakuntahallinnossa olevien ihmisten vaikutusvalta nyt vihdoin myös kehittämispuolella tulee vahvistumaan. Nyt täytyy kyllä muistaa sekin, että tässä uudistuksessa on mukana noin 6 000 ihmistä. Kysyisinkin ministeriltä: Miten heidät nyt onnistutaan sitouttamaan ja pitämään mukana tässä? Se kuitenkin on yksi ehdoton edellytys sille, että tämä muutos onnistuu.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Jag vill också ta upp frågan om justitiekanslerns svar som berör de grundlagsrättsliga språkliga frågorna i hela det här paketet. I lagförslaget har man en tydlig koppling och hänvisning till grundlagen och 122 §. Så långt är allting bra, men förordningen behandlar vi inte här i riksdagen, utan det är statsrådet som fattar beslut om den. Det är alldeles uppenbart att det finns problem i det förordningsutkast som också har cirkulerat här i riksdagen.

Det är nog en stark hälsning som kommer från många här i riksdagen nu om det att statsrådet verkligen ska beakta justitiekanslerns utlåtande och framför allt grundlagsutskottets starka utlåtande i den här frågan. I det svar som justitiekanslern har gett i frågan hänvisar han uttryckligen till förordningen.

Oikeuskanslerin vastauksessa todetaan siis, että hän kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan linjaukset tulee ottaa huomioon myös annettaessa asetustasoisia säännöksiä. Kysyn myös: Aikooko valtioneuvosto seurata tätä oikeuskanslerin vastausta?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monissa puheenvuoroissa on arvioitu tämän uudistuksen jäävän puolitiehen. Ehkä on helppo yhtyä sillä tavalla tähän näkemykseen, että ei tämä varmaan myöskään aluehallinnon kehittämisessä ole kehityksen äärimmäinen lakipiste, vaan varmaan jollakin aikavälillä jatkoa tulee seuraamaan.

Mutta sitten haluaisin sanoa sen, että kun oppositiosta hyvin usein arvostellaan, että hallitus sokeasti toteuttaa erittäin tiukasti määriteltyä hallitusohjelmaansa, niin tämän asian osalta se ei ainakaan pidä paikkaansa, koska satun hyvin muistamaan, että hallitusohjelmaneuvotteluissa kirjattiin itse asiassa kaksi asiaa: nykymuotoisista lääninhallituksista luovutaan ja aluehallintoa kansanvaltaistetaan. Nämä molemmat tavoitteet ovat tässä uudistuksessa kyllä ainakin jossakin määrin toteutuneet.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan suuresti suosikkiministerini ministeri Pekkarisen asioihin paneutumista ja ahkeruutta. Paitsi että hänellä on kykyä ottaa myös tämä varapääministerin tehtävä, niin hän on ryhtynyt tänään myös psykoterapeutiksi.

Lohdutan kuitenkin, että ei oma kantani liity minkäänlaiseen muutosvastarintaan, niin kuin ei varmaan monen muunkaan tähän kriittisesti suhtautuvan, vaan siihen pelkoon, että tällä sotketaan toimiva valtion aluehallinto. Se tulee työsuojelupiirien huolessa, se tulee ympäristökeskusten huolessa, ja se tulee eduskunnan valiokuntien lausunnoissa vahvasti esille, jos ne lukee. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, ympäristövaliokunta, jopa sivistysvaliokunta on huolissaan siitä, kuinka monta himmeliä ja häkkyrää tänne synnytetään. Tälle olisi kohtuullista antaa tunnustus.

Kun ministeri Pekkarinen sanoi, että hän on puhunut 300:lle valtion virkamiehelle, joiden hallinto pannaan tässä himmeliin ja häkkyrään, eikä kukaan ole kritikoinut, niin minä ajattelen, että mitähän semmoiselle virkamiehelle tapahtuisi, joka nousisi pönttöön Finlandia-talolla ja sanoisi, että tämä uudistus on ihan terveisistä.

On parempi olla entisen ministerin Kanervan linjalla. Hän (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) käytti tänään parhaan puheenvuoron: "ei yllä hallituksen parhaitten esitysten eturiviin". Ymmärrän, miksi ministeri Kanerva on pärjännyt ulkoministerinä.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistamisesitys on saanut hyvin kriittisen vastaanoton. Asiantuntijoiden kannanotot osoittavat, ettei esitys ole hyvän hallinnon toimivuuden, kansalaisten oikeusturvan eikä palvelujen saatavuuden kannalta hyvä. Erittäin huolestuttavia ovat nämä korkeimman hallinto-oikeuden edustajan korostamat oikeudelliset ongelmat. Muun muassa eri viranomaisten yhdistäminen elyyn merkitsisi ongelmien siirtymistä kuormittamaan tuomioistuimia. Onkohan KHO:n edustaja väärässä?

Toinen kysymys: Maakuntaliitoissa on demokratiavaje. Tällä hetkellä maakuntavaltuusto valitaan useissa maakunnissa puolueiden, siis puolueiden, lähinnä piirisihteerien, ehdotuksen pohjalta kuntien edustajainkokouksessa. Koska kuntapohjaisten maakuntaliittojen tehtäviä ja toimivaltaa on jatkuvasti lisätty, maakuntavaltuustojen jäsenten valinta tulisi uudistaa ja se tulisi tehdä kuntavaalien yhteydessä. (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) Milloin valmistelu demokratian lisäämiseksi aluetasolla alkaa?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallinnon tehtävä on tukea paikallista toimintaa ja yleensä toimintaa. Kun lasten ja nuorten kohdalla tätä aluehallintolakia katsoo, niin en ole ihan varma, tukeeko se juuri tätä väestöryhmää siinä suhteessa kuin hallitus on itse strategioissaan todennut: lasten ja nuorten asiat pitäisi nähdä kokonaisuutena, moniammatillisena asiana. Nyt myös aluetasolla tämän pitäisi tapahtua, ja kysyisinkin ministeriltä, miten nämä lasten ja nuorten asiat on huomioitu, varsinkin kun ajatellaan, että kirjasto-, nuoriso- ja liikunta-asiat ovatkin nyt elyssä eivätkä avissa. Avissa ne olisivat olleet lähempänä sitä luonnollista osaa, mikä lasten ja nuorten elämään kuuluu, eli perusopetusta muun muassa. Kysyisinkin: Miten tässä on nyt menty ajattelemaan?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin tässä on pitkin päivää voitu huomata, tässä on hosumisen leima koskien ympäristöhallintoa, työsuojeluhallintoa, henkilöstön asemaa, palvelujen saatavuutta.

Sitten tästä kielikysymyksestä: Toivon, että hallitus ottaa huomioon, että Suomessa on myös alueita, missä vähemmistökielenä on suomi. Miten siellä turvataan suomenkielisten palvelujen saatavuus? Tässä salissa puhutaan äärettömän harvoin näistä asioista. Toisinpäin tuodaan loistavasti asioita ja epäkohtia esiin. Minä korostan sitä, että pitää tasapuolisesti turvata myös suomenkielisten palvelujen saatavuus silloin, kun suomen kieli on vähemmistökielenä.

Herra puhemies! Sitten vielä toinen asia: Sivistysvaliokunta on yksimielisessä lausunnossaan ollut sitä mieltä, että kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimi tulisi säilyttää täällä aluehallintoviraston puolella. Miksi näin merkittävän valiokunnan yksimielisestä esityksestä ei ole välitetty yhtään mitään tässä yhteydessä?

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että kun tätäkin palautekeskustelua kuuntelee, niin osa olisi halunnut mennä aluehallintouudistuksessa pidemmälle, osa olisi halunnut pakittaa, osa mennä ylös-, osa alaspäin. Eli siinä mielessä hallinnon uudistaminen herättää juuri tällaisia tuntemuksia kuin nyt olemme täällä kuulleet.

Tavoite siitä, että toimitaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti, on tämänkin uudistuksen tavoitteena kestävä ja hyvä ja kannatettava. Siinä mielessä varmasti aluehallintouudistus etenee oikeaan suuntaan.

Tietysti miinuksena voidaan todeta valiokuntakäsittelynkin johdosta kova kiire. Tämä on ollut iso paketti, jota on käsitelty, ja siinä mielessä iso työ myös tässä talossa.

Maakuntaliittojen roolien osalta itsekin olisin toivonut mentävän pidemmälle, mutta jääpähän seuraavalle hallitukselle ja eduskunnallekin tässä jotain tehtävää.

Sen sijaan ympäristöhallinnon osalta totean, että kun ympäristövaliokunta oli käymässä Keski-Suomessa, niin Keski-Suomen ympäristökeskuksen johtaja oli hyvin luottavainen, jopa innokas tämän aluehallintouudistuksen osalta. Eli siinä mielessä tuli todistus sieltä hallinnon sisältä myös, että ollaan tähän sitoutuneita.

Oto-johtajuuden osalta itse olen myös hieman kriittinen, ja olisinkin ministeri Pekkariselta kysynyt teidän näkemystänne: Tuleeko tämä toimimaan, ja miten tulee varautua siihen, jos sitten ongelmia tulee oto-johtajuuden osalta?

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Hjärtligt tack herr talman! För att den här lagen ska fungera krävs naturligtvis att vi får vettiga områdesindelningar som inte spjälker upp fungerande pendlingsområden. Det håller man på att göra nu när det gäller Jakobstad, Karleby, Mellersta Österbotten. Jag hoppas verkligen att regeringen i sin helhet tar i beaktande det som riksdagens grundlagsutskott har sagt i sitt utlåtande, och också det som justitiekanslern allvarligt har påtalat i sin skrivelse från senaste fredag.

Haluan tässä yhteydessä kysyä ministeri Pekkariselta: Kun nyt selvitetään tätä pohjoista vaihtoehtoa Keski-Pohjanmaan liiton osalta, niin miksi ei samalla selvitetä eteläistä vaihtoehtoa, Vaasaan suuntautumista, samassa työryhmässä? Onko tämä tasapuolista, ja onko järkevää tehdä tällä tavalla? Ovatko teidän mielestänne perustuslakivaliokunnan ja oikeuskanslerin kannanotot yhtä arvokkaita kuin Keski-Pohjanmaan maakuntahallituksen kannanotot?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasapuolisuudesta: Tässä on kysymys historiallisesta laista, sanotaan, ja todellakin ministeri Kiviniemi poistui 1 tunti 20 minuuttia tämän käsittelyn alkamisesta historiallisella tavalla, kun on muuta menoa, niin että siinä mielessä tilanne on todella ongelmallinen.

Edelleenkin, nykyaikaista hallintoa pitäisi tietysti katsoa niin, että siinä pitää olla toimiva ja pystyvä ympäristöhallinto, myös alueilla, ajatellen ilmastonmuutosta, luonnonvarojen ehtymistä ja luonnon monimuotoisuuden ehtymistä, ja nyt nimenomaan tätä heikennetään.

Arvoisa ministeri Pekkarinen — hienoa, että te olette paikalla — kuka istuu siellä elyssä sen pöydän päässä? Siellä istuu nimenomaan työ- ja elinkeinoministeriön edustaja. Tällöin kun käsitellään monia asioita elyssä, ei tietenkään päätöksiä ympäristöluvista vaan muista lausunnoista jne., kyllä se pomo istuu siellä pöydän päässä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska käytin vähintäänkin riittävän pitkän esittelypuheenvuoron alussa, niin ajattelin, etten heti kommentoi, mutta kahteen asiaan haluan kommentoida.

Ed. Saarinen totesi tästä sivistysvaliokunnan yksimielisestä lausunnosta, että sitä ei ole yhtään otettu huomioon. Ehkä kaikkein eniten yksittäisistä asioista valiokunta keskusteli tästä. Asia ei ole lainkaan mustavalkoinen, mutta silloin kun tehdään hallituksen esitykseen muutos, siihen täytyy olla myöskin varsin vahvat perusteet. Perusteet ovat tämänkin asian osalta kumpaankin suuntaan kohtuulliset sekä avin että elyn osalta, mutta tämän painoarvo nähtiin niin, että tämä on enemmän kehittämistehtävä. Tästä keskusteltiin hyvin tiiviisti ja varsin laajasti myöskin esittelevien ministeriöiden kanssa, ja tähän tulokseen tultiin. Yhtä hyvin voi olla sitä mieltä, että tämäkin asia sisältyy aviin. Mutta kun tehdään yksittäinen muutos, täytyy ottaa huomioon myös se, että se ei ole niin kuin palapelin yksittäinen pala, vaan se vaikuttaa kokonaisuuteen.

Sitten toinen asia, jota halusin kommentoida, oli ed. Pulliaisen esille ottama ympäristövaliokunnan lausunto. Kyllä hallintovaliokunta varsin perusteellisesti otti käsittelyyn myöskin ympäristövaliokunnan lausunnon, ja voidaan käydä vielä tarkemmin läpi ne yksittäiset kohdat, mihin pyysimme myöskin vastineita eri tahoilta. Eli kyllä asiaan on paneuduttu.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kiitos ed. Töllille hyvin ymmärtäväisestä ja sympaattisesta vastauksesta, mutta ei se tätä asiaa auta. Tästähän on keskusteltu pitkin syksyä täällä. Miten näin iso uudistus olisi voinut jotenkin romuttua, jos tällainen yksityiskohta, jota sivistysvaliokunta yksimielisesti esitti, olisi otettu huomioon? Eihän se olisi heiluttanut tätä kokonaisasiaa yhtään mihinkään. Tässä on nyt kysymys jostakin muusta — kunhan ei vaan joidenkin arvovallasta. Ja eduskunta olisi voinut tämän muuttaa, kun teillä oli yksimielinen valiokunta, mihin oppositiokin tuli mukaan. Kun tässä oli niin vahva konsensus ja tämä on näin pieni asia näin suuren asian yhteydessä, niin edelleen jää kaipaamaan vastausta, miksei tätä haluttu hoitaa. Tämä on halun ja tahdon asia. Pelkät kauniit puheet ja keskustelut eivät nyt tuoneet toivottua tulosta.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ilman muuta sekä oikeuskanslerin että perustuslakivaliokunnan näkemykset otetaan huomioon kielikysymyksessä.

Toinen kysymys maakunnalliseen hallintoon, maakuntaitsehallintoon, liittyen: Ed. Heinäluoma ja ed. Kanerva, nyt jollakin tavalla minulle jäi hivenen epäselväksi teidän kantanne, kannatatteko maakuntaitsehallintoa vai ette. Varmemmaksi vakuudeksi voin sanoa, että olen aivan varma, että keskusta on valmis vaikkapa seuraaviin vaaleihin valmistautuessaan nostamaan tämän kysymyksen vahvasti esille. Ja suoritetaan, tehdään maakuntaitsehallinto! Sehän ei ole vain maakuntavaltuuston suoraa valintaa; silloin sillä maakunnallisella hallinnolla täytyy olla myöskin, jotta se on aito itsehallinto, omien varojen hankintaan oikeus. Siihen meillä ilman muuta on valmius. Viisitoista vuotta sitten otettiin ensimmäinen askel maakunnallisen hallinnon kehittämisessä. Nyt viidentoista vuoden päästä otetaan hyvin, hyvin pieni askel tässä suhteessa oikeaan suuntaan. Ja minä lupaan omalta puoleltani seuraavan viidentoista vuoden päästä olla sitten silloisessa hallituksessa viimeistään tämän asian toteuttamassa, ellei sitä aikaisemmin tätä saada hoidettua.

Mitä tulee ed. Heinäluoman kommenttiin, että tässä sotketaan jotenkin tämä ympäristöhallinto. Päinvastoin väitän, että tässä sitä selkeytetään. Nythän aviin jäävät nimenomaan ympäristönsuojelu ja vesilainsäädäntöön kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat. Nämä asiat eriytetään niistä asioista, jotka liittyvät alueiden käyttöön, rakentamisen ohjaukseen, kulttuuriympäristön hoitoon, luonnon monimuotoisuuden suojeluun, kestävään käyttöön ja vesivarojen käyttöön. Nämä asiat tulevat elyyn, jossa on näiden asioiden oikea paikka, ja lupa-asioiden oikea paikka puolestaan on tämä viranomaisvirasto elikkä avi. Tässä mielessä tämä mielestäni selkiintyy.

Mitä tulee vielä tiettyjen sivistyspolitiikan asioiden elikkä liikunta-, urheilu- ja nuorisoasioiden, kirjastoasioiden siirtymiseen elyyn, niin kysymys kuuluu, mitä nämä tehtävät luonteeltaan ovat, ovatko ne viranomaistehtäviä vai liittyvätkö ne jonkun alueen kehittämiseen. Jos ne ovat viimeksi mainitulla puolella, silloin mielestäni ne ilman muuta kuuluvat elyyn, ja näin tässä myöskin valiokunta ymmärtääkseni on tämän asian ajatellut.

Mitä tulee tähän oto-johtajuuteen, niin myönnän, että tämä on yksi niistä asioista, jotka minun oli tässä alusta lähtien erittäin vaikea järjestää. Katsotaan, miten se käytännössä sitten toimii.

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Den totalreform av den statliga regionförvaltningen som vi nu står inför är en stor reform, som onekligen är svår att greppa som helhet. Behandlingen i många utskott är ett bevis på det här och behandlingen har i många hänseenden varit mycket krävande.

Jag kommer i det här anförandet att koncentrera mig på de två utskott där jag har haft glädjen att sitta med. Framför allt grundlagsutskottets behandling av de språkliga rättigheterna väckte stor uppmärksamhet.

Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan hallintovaliokunnalle: "- - kielelliset perusoikeudet on otettava huomioon jo aluejakoja ja niiden muutoksia valmisteltaessa. Koko valtion aluehallintoa koskevan uudistuksen yhteydessä on tärkeää tehdä perusteellinen arviointi siitä, miten erilaiset kyseeseen tulevat aluejaotukset turvaisivat perustuslain edellyttämät suomen- ja ruotsinkielisen väestön tosiasialliset mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään."

Perustuslakivaliokunta näki myös, että "asianmukaisinta olisi ollut, että kielivaikutukset olisi arvioitu jo ennen hallituksen esityksen antamista eduskunnalle tai ainakin eduskuntakäsittelyn aikana". "Valiokunnan mielestä on joka tapauksessa selvää, että myöhemmin annettavan valtioneuvoston asetuksen sisältämän aluejaotuksen on perustuttava riittävään arvioon ratkaisun kielivaikutuksista." Tästähän olemme käyneet keskustelua nyt debatin aikana, toteutuuko tämä perustuslakivaliokunnan vaatimus.

"Valiokunnan mielestä on välttämätöntä, että valtioneuvosto kiireellisesti asettaisi asiantuntijoista koostuvan työryhmän selvittämään tämän lainsäädännön aiheuttamien aluejaotusten muutosten seurausvaikutukset väestöryhmien tosiasiallisiin mahdollisuuksiin saada perustuslain edellyttämät palvelut samoin perustein." Valiokunta painottaa myös, että "valtioneuvoston päätöksenteko on tältä osin laillisuusharkintaa, joka perustuu perustuslain 122 §:n ja 17 §:n asettamiin vaatimuksiin". "Hallinnollisesti mahdollisista aluejaotuksista on tällöin valittava se, joka toteuttaa parhaiten kielelliset perusoikeudet", on valiokunnan loppupäätelmä asiassa.

Vi vet i dag att justitiekanslern ställt krav på förfarandet inom regeringen och situationen är onekligen olustig för samtliga regeringspartier. Att justitiekanslern ser sig tvungen att påtala laglighetsaspekter under själva processen inom regeringen är exceptionellt. Det här bör konstateras.

Klart är att grundlagsutskottets slutsats är bindande för regeringen då den inom sinom tid fattar beslut om regionindelningen via förordning. Blickarna riktas i denna fråga stadigt mot regeringen, och kraven på att grundlagsutskottets slutsats ska följas har nu befästs av justitiekanslern. Samtidigt prövas också statusen på grundlagsutskottets utlåtanden över lag.

En allmän reflektion som kan göras på basis av diskussionen om att själva regionindelningen sker på förordningsnivå är att riksdagen gett ifrån sig beslutsfattandemakt då man i samband med den förra grundlagsrevideringen godkände en delegering av dessa frågor till förordningsnivå.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on aivan oikein nostanut esille lausunnossaan, että kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävien erottamista aluehallintovirastojen tehtävistä, muun muassa yleissivistävän koulutuksen tehtävistä, on asiantuntijakuulemisessa pidetty huonona vaihtoehtona. "- - kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävien sijoittamista aluehallintovirastoon puoltaa se, että nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, kirjastojen kehittämiseen ja terveysliikuntaan liittyvät tehtävät sopivat paremmin yleissivistävän koulutuksen ja sosiaali- ja terveystoimen aluetehtävistä huolehtivaan aluehallintovirastoon." Tämän perusteella sivistysvaliokunta esittikin hallintovaliokunnalle — siis yksimielinen sivistysvaliokunta — että hallintovaliokunta muuttaisi lakiehdotusta niin, että kirjastotoimen, liikuntatoimen ja nuorisotoimen tehtävät sijoitetaan aluehallintovirastoihin.

Kulturutskottet uttryckte också sin oro för att undervisningsministeriets styrning av regionalförvaltningsverken verkar bli mycket komplicerad och delvis också ostrukturerad. Också därför hade det varit bra om förvaltningsutskottet i samförstånd med regeringen hade förändrat lagförslaget så att biblioteks-, ungdoms- och idrottsfrågorna hade placerats hos regionalförvaltningsmyndigheterna. Helheten och transparensen hade säkert varit betjänt av denna lilla, men viktiga förändring. En förändring som tyvärr inte blev av.

Mycket arbete återstår innan vi har en fungerande och klar statlig regionförvaltning och behovet av en långsiktig uppföljning är uppenbart. Mindre delar eller dellösningar som eventuellt visar sig vara mindre funktionella bör omprövas. Jag tror nämligen att få av oss har en ordentlig helhetsbild av alla de konsekvenser reformen kommer att få.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Edessä on vuosisadan myllerrys. Sen, että tähän hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy sosialidemokraattien hylkäysvastalause, perusteena on liian suuri kiire, jolla tätä kokonaisuutta viedään eteenpäin. Nyt kun eduskunta saa asian käsiteltyä, niin todennäköisesti asia etenee presidentin esittelyyn marraskuun viimeisellä viikolla ja vuodenvaihteessa valtionhallinnon 6 000:ta työntekijää odottavat suuret muutokset, jotka merkitsevät satojen ihmisten kohdalla työyhteisön muuttumista, työtehtävien rajojen ja ydintehtävien uutta arviointia, useille myös paikkakunnan vaihdoksia. Voi vaan kysyä, kuinka ihmiset ehtivät tähän muutokseen valmistautua. Ovatko esimerkiksi työvälineet, tietohallintojärjestelmät, kunnossa? Onko kenelläkään käsitystä, minkälaisia ohjelmistoja tarvitaan, kun tähän toteuttamiseen ryhdytään?

Eduskunta on tehnyt valiokunnissa erittäin hyvää työtä tämän lain ja mietinnön valmistelun yhteydessä, se on kyllä hyvä todeta. Kaikki lausunnonantajavaliokunnat, kuten myös hallintovaliokunta, perehtyivät asiaan hyvin, ja meidän mielestämme nyt pitäisikin tämän prosessin edetä niin, että ne kriittiset arviot, jotka valiokunnissa ja eduskuntakäsittelyssä ovat tulleet esiin nostetuiksi, olisivat jatkovalmistelun pohjana.

Kansanedustajien pöydällä on kaksi järkälettä: toinen on keltakantinen valtion ensi vuoden talousarvio, ja sitä korkeampi järkäle on valkoinen säädöskokoelma, jossa on 1 140 sivua ja 215 lakia. Ne kuuluvat tähän yhteyteen. Haluaisinpa nähdä sen kansanedustajan, joka pystyy käsittelyvaiheen jälkeen sanomaan, että olenpa tähän kokonaisuuteen ja yksityiskohtiin perehtynyt. Näin eduskunta ottaa vastuulleen myös sen lakikokoelman, joka liittyy tämän lain toimeenpanoon eli viranhaltijoiden työhön.

Sosialidemokraatit ovat olleet hyväksymässä aluehallintouudistuksen lähtökohdat eli valtion aluehallinnon kansanvaltaistamisen ja asiakaslähtöisyyden näkökohdan ottamisen etusijalle. Kun eduskuntakäsittelyn aikana on voinut tähän perehtyä, niin voi sanoa, että ei ole kysymys byrokratian vähentämistalkoista eikä se ole vielä tänäkään päivänä — ainakaan minulle, enkä usko, että monelle muullekaan — tullut päällimmäiseksi havainnoksi, kun tätä kokonaisuutta katsotaan. Sosialidemokraatit ehdottavat, että nyt tämä esitys hylätään, ja kuten totesin, valmistelua tulee mielestämme jatkaa eduskunnan esiin nostamien kriittisten arvioiden jälkeen ja niiden pohjalta.

Me haluamme lisäksi esittää, että työsuojelun itsenäisyys nostetaan uudelleen arvioon. Mielestämme työsuojelu ei kuulu tähän aluehallinnon uudistamiskokonaisuuteen. Täällä aikaisemmin on viitattu Kansainvälisen työjärjestön Ilon sopimukseen, ja olemme edelleen epävarmoja siitä, noudattaako tämä tuleva uudistus työsuojelun osalta tätä sitovaa sopimusta. Katsomme, että työsuojeluvalvonnan toimivuus kärsii vakavasti, kun tuottavuusohjelman joustamaton toteuttaminen kohdentaa työsuojelupiirien työvoimaan lähivuosina miltei 40 prosentin leikkauksen, samalla kun työsuojelutoimintoja alueellistetaan. Työsuojelupiirien aluejako on omiaan heikentämään työsuojelupiirien tehokasta yhteistoimintaa työnantaja- ja työntekijätahojen kanssa. Työhallinnon alueellistamiselle olisi tullut esittää vakavat, vakuuttavat laskennalliset perustelut, jotta ne hyödyt saavutettaisiin, joihinka hallituksen esityksessä on viitattu. Voin myös todeta, että työsuojelu on paikallista toimintaa, ei alueellista toimintaa.

Henkilöstön oikeudet ovat jääneet monilta osin kysymyksiksi. Vastauksia ei ole saatu siirtyvän henkilökunnan työsuhteiden osalta, palkkausjärjestelmien selkiinnyttämisen osalta, ja mielestämme Paras-hankkeen siirtymäsäännöstä olisi tullut ryhtyä toteuttamaan tässä aluehallintouudistuksessa. Kuten aikaisemmin totesin, tämä uudistus koskee yli 6 000:ta henkilöä. Heillä on varmasti hyvin ahdistunut ja kiireinen vuodenvaihde.

Tiepiirit ovat nousseet kriittisen tarkastelun kohteiksi, ja voi todeta, että onpa Tiehallinnolla erityisen isot muutokset edessä. Tiehallinnolla organisaatio lakkaa joka tapauksessa ensi vuoden alusta, ja sen hallinto yhdistetään Liikennevirastoon. Samalla tiepiirit siirtyvät vastuualueiksi perustettaviin ely-keskuksiin, ja elyjen hallinnollinen ohjaus kuuluu Temmille, kun taas toiminnallinen ohjaus muun muassa liikenteen ja väylänpidon osalta kuuluu liikenne- ja viestintäministeriölle. Näin ollen resurssien ja sisällön ohjaus eriytyvät toisistaan. Miten vastuullinen tiehallinto voidaan turvata? Meidän mielestämme Tiehallinto olisi tullut säilyttää Liikenneviraston alaisena. Tiehallinnon kohdalta kun asiaa miettii, niin missä on tämä hallinnon yksinkertaistaminen ja ohjauksen selkiinnyttäminen?

Ympäristöhallinnon riippumattomuus on noussut täällä esille vahvasti, ja me olemme todella huolissamme. Koemme, että tämän prosessin aikana ympäristöhallintoa ajetaan todella alas. Ihmettelen, että puhujalistalla ei ole näkynyt yhtään vihreiden eduskuntaryhmän puheenvuoroa — ed. Niinistö debatoi täällä tilaisuuden alkuvaiheessa. Mielestämme ympäristön- ja luonnonsuojelun riippumattomuus vaarantuu ja maakuntaliittojen organisaatiot saavat lisää valtaa ympäristösuunnitelmien laatimisessa. Esitys ei takaa ympäristöosaamisen siirtymistä maakuntaliiton tason suunnitelmien valmisteluun. Ympäristövaliokunta on antanut tästä erittäin hyvän lausunnon, jonka jokaiseen kohtaan sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy. On myös kyseenalaista siirtää maakuntaliitoille vetovastuuta ympäristö- ja luonnonvarasuunnittelusta.

Nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimi olisivat mielestämme kuuluneet aviin, ja näemme, että nämä tehtäväalueet ovat hyvin lähellä peruspalveluja. Näin ollen olisi sivistysvaliokunnan lausunnon mukaisesti ratkaisun tullut olla, kuten täällä ed. Saarinenkin ponnekkaasti totesi, avissa. Ministeri Pekkarinen vakuutteli, että oto-johtaminen uusissa keskuksissa tulee onnistumaan, vaikka hän itsekin oli ollut epävarma, miten siinä lopulta käy. Tällä johtamisjärjestelmällä tullaan sisällön tuntemus ja hallinnollinen johtaminen erottamaan toisistaan.

Olemme täällä salissa jo keskustelleet kielellisten oikeuksien turvaamisesta. Jo ennen oikeuskanslerin kannanottoa sosialidemokraatit olivat sitä mieltä ja joka tapauksessa tulee asetuksella turvata, että koko Keski-Pohjanmaan tulee säilyä Pohjanmaan maakunnan yhteistoiminta-alueessa.

Korkeinta hallinto-oikeutta ei ole tämän lain valmistelussa kuultu lainkaan. Se tuli esille sekä ympäristövaliokunnan että hallintovaliokunnan käsittelyssä. Korkeimman hallinto-oikeuden asema ja rooli on hyvin merkittävä muun muassa ympäristöhallintoon liittyvissä valitusasioissa. On myös ehkä vaarana, että muutosprosessit pitenevät ja kansalaisten oikeusturva vaarantuu.

Yhteenvetona voisin sanoa, kun ministeri Hyssälä tuli paikalle, että lääninhallitukset ovat olleet tietyllä tavalla sellainen kansalaisten turvatakuu. Ne ovat edustaneet sellaisen valtionhallinnon kasvua, jota byrokratiasta huolimatta kansalaisten on ollut helppo lähestyä suoraankin. Viimeksi tänä syksynä olemme saaneet hyvää näyttöä lääninhallitusten reagointikyvystä eli vanhustenhuollosta tuli selkeitä kannanottoja, viestejä yhteiskunnalle, samoin opettajien lomautuskysymyksestä. Nyt voi ajatella, että kun tämä myllerrys käynnistyy, miten pitkään menee sen sisällöllisen asiantuntemuksen ja sen oivalluksen siirtämisessä uusiin yhteisöihin ja uusille tahoille, kun uudistus toteutuu. Eli miten siirtyy se hiljainen tieto, siitä voi olla huolissaan.

Ihan lopuksi vielä haluan todeta, että minun ja sosialidemokraattien mielestä eduskunta ottaa nyt tietynlaisen riskin, kun hyväksyy tämän hyvin kyseenalaisen lakiuudistuksen tällaisenaan. Korostan vielä, että eduskunta on tehnyt hyvää työtä. Voin yhtyä valiokunnan puheenjohtajan Töllin näkemyksiin siitä, että eduskunnan työ on ollut hyvää ja rakentavaa ja perehtyneisyyttä osoittavaa, mutta nyt olisi vasta se varsinainen vaikuttavuusarvioinnin aika.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä näihin Keski-Pohjanmaan asukkaiden ongelmiin. Nyt kysyisin hallintovaliokunnan jäseniltä, minkä takia te ette voimakkaammin ottaneet kantaa mietinnössänne näihin asukkaiden kielellisiin oikeuksiin, kun perustuslakivaliokunta ihan selkeästi sanoo, että jopa eduskuntakäsittelyn aikana olisi pitänyt käsitellä heidän oikeuksiaan ja sitä, pitääkö tämä alue liittää kulturellisesti ja kielellisesti etelään vai pohjoiseen. Te ette tehneet sitä, vaan lausutte siellä, että sehän on asetustasolla, emme ota kantaa. Nythän sitten eduskunta ei pääse päättämään tästä asiasta eikä tee mitään tämän asian hyväksi, niin kuin olette huomanneet. Ja käyköhän tässä näille Keski-Pohjanmaan asukkaille samalla tavalla kuin kävi Lääkelaitoksen työntekijöille, että kustannukset nousevat, toiminta ontuu ja myöskään ne alueet, mihin heidät liitetään, eivät hyödy siitä?

Ensimmäinen varapuhemies:

Käydään ministeri Hyssälän puheenvuoron jälkeen sitten jonkunmittainen debatti.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta oli hyvin haasteellisen tehtävän edessä tarttuessaan tähän hallituksen esitykseen, ja kuten täällä on sanottu, tämä on poikkeuksellisen suuri ja merkittävä uudistus. Tähän saakka hallintoa on kehitetty osittaisuudistusten kautta, vaikka maailma ympärillämme on kovasti muuttunut. Tällä uudistuksella on hyviä tavoitteita: Sillä haetaan poikkihallinnollista yhteistyötä, uusia toimintatapoja sekä halutaan lisätä kansalais- ja asiakaslähtöisyyttä. Hajanaista hallintoa kootaan yhteen ja maakunnan liittojen ja valtion aluehallinnon yhteistyötä on tavoitteena parantaa. Nämä kaikki tavoitteet ovat hyvin kannatettavia ja perusteltuja. Nyt sitten toimeenpanon merkitys kyllä korostuu, jotta nämä kaikki tavoitteet voidaan jatkossa saavuttaa.

Lain valmistelu on tapahtunut melko tiukassa aikataulussa. Hallintovaliokuntakin on kuullut paljon ristiriitaisia lausuntoja, ja kritiikkiä on tullut juuri täälläkin keskustelussa olleista elyjen oto-johtamisesta sekä tästä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimen sijoittumispaikasta, -virastosta. Mutta kuitenkaan, aivan kuten puheenjohtaja Tölli täällä sanoi, mitään niin painavia perusteluja emme valiokunnassa saaneet, että muutoksia tähän hallituksen esitykseen olisi ollut aiheellista tehdä.

On varmasti selvää, että koska tämä tulee sisältämään paljon muutoksia näiden 6 000 työntekijän osalta, niin on hyvä muistaa, että muutos aina pelottaa ja aiheuttaa epävarmuutta ja sen takia tämä toteutusvaihe on äärettömän tärkeä. Kuitenkin opposition vaatimus siitä, että koko lakipaketti hylättäisiin, on minun mielestäni liioiteltu ja vastuuton, koska esimerkiksi maakunnan edustajat, maakuntajohtajat, pitivät erittäin tärkeänä, että uudistus etenee aikataulussa. On tärkeää, että tämä hanke saadaan nyt alulle, vaikkei se vielä olekaan täydellinen ja valmis.

Mielestäni erittäin merkityksellistä tässä esityksessä on maakunnan liittojen roolin vahvistaminen. Se tapahtuu muun muassa lisäämällä liittojen vastuuta maakunnan koulutustarpeen ennakoinnissa sekä muun muassa liikennejärjestelmäsuunnittelussa.

Aluehallintouudistus on käytännössä menossa kovaa vauhtia alueilla eteenpäin, ja tänään elyjen johtajat, kuten olemme kuulleet, ovat kokoontuneet keskustelemaan strategia-asiakirjastaan. Nyt tässä vaiheessa, kun lähdetään käytännössä asiaa toteuttamaan, tarvitaan äärettömän taitavaa ja hyvää johtamista. Työntekijät on saatava sitoutumaan tähän muutokseen, ja tämä on erityisen haasteellista elyissä, joissa johtaja oman toimintansa ohella johtaa suurta organisaatiota.

Yksi pieni mutta sinänsä merkittävä muutos sitä koskettavalle ryhmälle sisältyy tähän esitykseen. Alueellisten taidetoimikuntien osalta olisin itse halunnut pitää tilanteen nykyisellään. Jatkossa taidetoimikuntien jäsenten nimittäminen on maakunnan liittojen vastuulla, kun se vuodesta 2008 on ollut opetusministeriön tehtävänä. Mutta toisaalta haluan uskoa, että alueilla ei tässäkään asiassa tehdä huonompia päätöksiä kuin ministeriössä. Muutoshan ei vaikuta alueellisten taidetoimikuntien organisatoriseen asemaan eikä tehtäviin.

Uudistuksen tavoitteena on myös aluehallinnon tuottavuuden ja taloudellisuuden parantaminen. Nyt tässä aloitusvaiheessa on tärkeää kuitenkin, että toimintojen vaatimat asianmukaiset taloudelliset voimavarat, henkilöresurssit mukaan lukien, turvataan. Erityistä painetta on syntynyt elyjen resursoinnille: aiheuttaahan työttömyystilanteemme niille aikamoisia haasteita. Valiokuntakin painottaa omassa mietinnössään, että resurssit on turvattava, vaikka se merkitsisi muun muassa luopumista kehyspäätöksen henkilötavoitteista.

Maakunnan liitot — eli kuntapohjainen hallinto — saavat uudistuksessa uusia tehtäviä valtionhallinnosta, ja tämän uudistuksen myötä myös maakunnan liittojen osaamisvaatimukset kasvavat ja tehtäväkenttä kaiken kaikkiaan laajenee. Valiokunta pitää mietinnössään myös tärkeänä, että valtion tulee kompensoida näistä aiheutuvat kustannukset liitoille.

Lopuksi haluan vielä käsitellä asiaa, jota sivutaan tämän lain yhteydessä ja joka äskeisessä debatissakin nousi esille. Maakunnat velvoitetaan jatkossa muodostamaan yhteistoiminta-alueita, ja tämän yhteistoiminnan rajaaminen aluehallintouudistuksessa vain yhteen alueeseen saattaa muodostaa esteitä nykyisin hyvin toimivalle yhteistyölle muun muassa koulutuksessa. Erityisesti Itä-Suomessa tämä on tärkeä asia. Jo hyvin toimivaa yhteistyötä maakuntien kesken ja tämän yhteistyön eri muotoja ei pidä lailla vaarantaa eikä rajoittaa. Valiokunta lausuukin mietinnössään ja pitää tärkeänä sitä, että tämä asia ratkaistaan myöhemmin keskusteluun tulevassa aluekehityslaissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, on hyvä, että täällä on ainakin yksi valtioneuvoston jäsen paikalla. Mutta se on kyllä minun mielestäni puute, että tänään ei ole ollut paikalla ympäristöministeri, koska oman käsitykseni mukaan tämä hallinnonuudistus rampauttaa ympäristöhallintoa. Kuten olemme jo tänään todenneet, ympäristöjärjestöt ovat myöskin hyvin laajasti tähän arvioon yhtyneet, ovat puhuneet historiallisesta virheestä, joka nyt tehdään, jos eduskunta tämän hallituksen esityksen aluehallinnon uudistamisesta hyväksyy.

Täällä on viitattu ympäristövaliokunnan lausuntoon, jossa on laajasti ja analyyttisesti käsitelty tätä hallinnonuudistusesitystä, sekä aluehallintovirastoa että elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirasto-osiota, kumpaakin lakia. Mutta se ei vielä ole riittänyt, myös ympäristövaliokunnan lausuntoon on liitetty kaksi mielipidettä, joista ensimmäisessä on kiinnitetty huomiota pääosin yhteen asiaan eli tähän oman toimen ohella tapahtuvaan elyn johtamiseen, ja toisessa eriävässä mielipiteessä sitten laajemmin on perusteltu tätä kantaa, että hallituksen esitys pitäisi hylätä. Haluaisin jatkaa tätä puheenvuoroani nimenomaan tästä näkökulmasta, että tämä hallituksen esitys on hylättävä myös nimenomaan ympäristönäkökulmasta.

Nyt luodaan järjestelmä, jossa on kaksi voimaministeriötä, toisaalta valtiovarainministeriö, toisaalta työ- ja elinkeinoministeriö. Ne johtavat. Jos mennään pois palomuuriajattelusta, täältä aluehallintovirastosta, jossa siis päätetään ympäristöluvista, ja mennään sinne elyn tasolle, niin elyn alueella eli elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastossa, jossa käsitellään erittäin laajasti ympäristöön liittyviä kysymyksiä, annetaan lausuntoja, vedetään linjaa, ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa neuvottelu eri viraston osapuolten välillä tapahtuu niin, että puheenjohtajana on työ- ja elinkeinoministeriön virkamies eli tämän viraston johtaja. Tällöin aivan ilmeisesti huolimatta siitä, että ympäristöministeriöstä olisi tällainen niin sanottu substanssiohjaus toiminnassa ympäristöviranomaisten suuntaan, valta ja voima on siellä puheenjohtajalla pöydän päässä. Tämä on ongelmallista. Tiedämme, miten työyhteisössä syntyy ilmapiiri, kuka sitä johtaa. Tällainen ajattelu, että tuodaan ajoissa ympäristönäkökulma tähän keskusteluun, voi osin olla perusteltu, mutta lopputulos kuitenkin säädetään sieltä puheenjohtajan suunnasta eli tämän viraston johtajan toimesta. Tässä on todellakin ongelmallinen tilanne.

Ympäristöhallinnon heikentäminen on valitettavassa linjauksessa tämän hallituksen muiden ympäristöä ja luonnonsuojelua heikentävien toimien kanssa, kuten ympäristönsuojelulain muutosehdotus, joka on eduskunnassa käsittelyssä, osoittaa, samoin Metsähallituksen yhtiöittäminen — luontopalveluja ja Metsähallituksen yhteiskunnallisia ja kestävän metsätalouden vastuita heikentäen — edelleenkin metsästyksen laajentaminen Etelä-Suomen pieniin kansallispuistoihin, Pallaksen hotellin rakentaminen, ydinvoimapolitiikka, rantakaavan ja yleensä kaavoituksen muuttamistavoitteet. Nämä kaikki ovat sen suuntaisia, että ne on ympäristöjärjestöjen toimesta tuomittu, niitä on kritisoitu, ja ne ovat sen aikaisemmin noudatetun ympäristöpolitiikan vastaisia.

Arvoisa puhemies! Tämä siis tällä hetkellä vain vahvistaa hallituksen yleistä ympäristö- ja luonnonsuojeluvihamielistä linjausta. Ongelma on se, että tänään me tarvitsisimme nimenomaan vahvaa ympäristöministeriötä, vahvaa ympäristöaluehallintoa ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen ja luonnon monimuotoisuuden ehtyessä ja meiltä viedään mahdollisuuksia tämän tehtävän toteuttamisesta pois. Se tapahtuu myös sillä tavalla, että niin aluehallintovirastossa kuin elyssäkin rahat tulevat muualta kuin ympäristöministeriön pääluokasta. Elyyn ne tulevat työ- ja elinkeinoministeriöstä, jotenka näissä tilanteissa raha lopulta ratkaisee ja substanssiohjaus jää heikommalle.

Haluan myös aivan lyhyesti vielä palata ed. Ville Niinistön puheenvuoroon, kun hän puhui aluehallintoviraston palomuurista, kysymykseen siitä, miten ympäristöluvat käsitellään. Itse en usko, että aluehallintovirastossa pääsee viraston johto suoraan puuttumaan näiden lupien käsittelyyn. Se ilmapiiri ja epäsuora puuttuminen on sitten toinen asia. Mutta kun ed. Ville Niinistö totesi, että elyissä päästään yhdessä puhumaan ja tuodaan ympäristönäkökulmat ajoissa esille, hyvä on, näin voidaan tehdä, että niitä tuodaan esille, mutta valta ja voima istuu siellä pöydän päässä, niin kuin se yleensä istuu pöydän päässä, eli työ- ja elinkeinoministeriö kuitenkin johtaa tätä yksikköä. Ministeri Pekkarisessa — hän on hyvin sympaattinen — ei ole mitään pelättävää, mutta tässä TEMin elinkeinoelämää priorisoivassa politiikassa on.

Toisaalta ed. Seurujärvi aivan oikein muisteli viime kesän Keski-Suomen ympäristökeskuksessa käyntiä, että ympäristökeskuksen johtaja oli myönteinen tälle hankkeelle — näin uskon, että hän muistaa oikein — mutta samalla myöskin tämä johtaja muistutti siitä, että resursseja ei ole, vaan niitä on liian vähän, ja nyt 200 henkilötyövuotta ollaan viemässä pois ympäristöaluehallinnolta, mikä heikentää valtakunnallisesti tilannetta.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Omalle vastuulleni ministerinä kuuluu työsuojelu, ja tässä uudistuksessa nimenomaan tämä työsuojelu on kontollani. Ihmettelen näitä näkemyksiä, joita esimerkiksi ed. Rakel Hiltunen on täällä kertonut, suuresti hämmästelen.

Tässä aluehallintouudistuksessa nykyiset työsuojelupiirit lakkaavat ja niiden tehtävät ja henkilöstö siirtyvät perustettavaan aluehallintovirastoon 1.1.2010. Laki työsuojeluhallinnosta jää voimaan, ja työsuojelun alueellisen toimivallan järjestämiseksi valmistellaan uusi STM:n asetus, mikä on sitä teknistä toimeenpanoa. Työsuojeluviranomainen-termiä ei muuteta, vaan aluehallintoviranomaisen tehtäväksi säädetään ne valvontatehtävät, jotka laissa on osoitettu työsuojeluviranomaisille. Työsuojelun vastuualueena ovat työsuojelupiirin nykyiset tehtävät aivan selkeästi määriteltyinä.

Sitten nämä työsuojeluhallinnon valmistelutavoitteet tässä aluehallintouudistuksessa: Nämä tavoitteet on sovittu neuvotteluissa yhdessä kolmikantaisesti — aivan yhdessä kolmikantaisesti sovittu tavoitteet. Ja näissä kolmikantaisissa neuvotteluissa sovittiin siitä, että työsuojelun alueelliset viranomaistehtävät voidaan sijoittaa osaksi yleistä aluehallintoa, jos aluehallinnon työsuojeluviranomainen — siis työsuojelun vastuualue — on viranomaistehtävässään riippumaton. Tämä työsuojelualueen päällikkö neuvottelee tulostavoitteista sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja tekee sen kanssa työsuojelun valvonnasta tulossopimuksen. Tämä on niin sanottu toiminnallinen tulossopimus.

Valtion talousarviossa on työsuojeluvalvonnalle oma momenttinsa. Se on sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa, ja siitä sitten osoitetaan tarvittavat varat työsuojelun vastuualueelle. Tämä vastuualue saa aluehallintovirastolta toimitilat ja normaalit virastopalvelut, elikkä tässä on juuri sitä synergiaetua, jota on haettu. Ja pohjana kaikelle on Ilon sopimus 81. Näiden vaatimusten täyttämisestä on käyty meillä paljon neuvotteluja ja nekin kolmikantaisesti ja kaikki on sovittu ja todettu. Minä ihmettelen sitä puhetta, kun täällä sanotaan, että ei ole ja ei ole, kun on!

Arvoisa puhemies! Resursseista seuraavaksi:

Meillähän on kaksi vaihetta tässä tuottavuusohjelmassa. Meillä on ollut resurssityöryhmä, ja siinäkin kolmikantaisesti yhdessä katsottiin ne resurssit. Nyt sitten ensimmäisen tuottavuusohjelman piirissä on miinus 5 henkilötyövuotta, ja tämä on toteutettu. Sehän on 2011 siinä se takaraja, ja se on toteutettu. Sitten on tuottavuusohjelma kakkonen, joka on vuosille 2012—2015, ja vuoteen 2015 mennessä alueilta ehkä — näin on tähän mennessä sovittu — vähennetään 25 henkilötyövuotta.

Siitä on myöskin sovittu kolmikannassa, että ollaan mukana tuottavuusohjelmassa, työsuojelu on myös mukana tuottavuusohjelmassa niin kuin kaikki muutkin alueet. Ja tämä pystytään toteuttamaan ilman, että olemassa olevat toiminnot ohenisivat tai että ne heikkenisivät, vaan on paljon mahdollisuuksia kehittää sitä toimintaa ja sitä kulttuuria siellä sisällä, ja tätä työtä ollaan tekemässä. Ei tästä ole mitään erimielisyyttä meillä vallinnut. Silloin täytyy sanoa, että jos tämä toteutuu, niin työsuojeluhallinto on menestynyt vähintään tyydyttävästi niukkuutta jaettaessa. On lähdetty siitä, että henkilöstövoimavarathan eivät enää lisäänny valtionhallinnossa ja pienemmällä henkilöstöllä on kaiken kaikkiaan pärjättävä. Silloin pitää katsoa näitä resursseja varmasti.

Tässä on erittäin hyvässä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa tätä neuvoteltu, viety eteenpäin. Meillä on ollut kymmeniä tapaamisia, ja olemme tyytyväisiä tähän, mihin nyt on päästy.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Se lämmittää pientä edustajaa tähän aikaan keskustelua.

Tämä keskustelu on ollut erittäin hyvä, ja minun mielestäni tässä vaan on yksi vika. Ei ole tämänkään lain jälkeen selvää, miten me lopullisesti maakunnan hallinnon järjestämme vai järjestämmekö me ollenkaan maakuntien varaan vaan Paras-hankkeen isojen kuntien, vahvojen kuntien, varaan. Tämä tieto puuttuu tästä, kun tätä lakiesitystä nyt käsitellään. Elikkä olisin toivonut, että jonkinlaista tietoa Paras-hankkeen mahdollisuuksista olisi samanaikaisesti tuotu, koska kyllä minä tiedän, että keskustan tavoitteena on vahva maakuntahallitus, jolla on verotusoikeus ja joka valitsee valtuuston vaaleilla. Elikkä tavoitteena on Kainuun malli, mutta Kainuun malli ei ole niin hyvä kuin te täällä uskotte ja luulette ja kuvittelette. Kainuun mallissa on Kajaanista tullut maksaja ja pienistä kunnista (Puhemies: Minuutti on nyt mennyt!) ovat kadonneet lähipalvelut. Tämä on tosiasia.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, minusta te keskityitte tuossa puheenvuorossanne vähän liiankin kanssa toistelemaan sitä, että yhteistyö on ollut hyvää ja sitä on tehty laajasti ja vahvasti jne., ja varsinainen asia teiltä jäi nyt huomaamatta, ja se on se, mikä on täällä työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan lausunnossa. Siihen ehkä pitäisi ministerinkin tarkemmin tutustua, jollei ole vielä tutustunut, sillä täällähän sanotaan näin: "Valiokunta korostaa, että työsuojelupiirien valvontakenttä on erittäin laaja ja monipuolinen ja niille on viime vuosina annettu lukuisia uusia, entistä vaativampia valvontatehtäviä. Rajallisten resurssiensa vuoksi työsuojelupiirit joutuvat tekemään priorisointeja, mikä käytännössä merkitsee useiden lakisääteisten valvontavelvoitteiden jäämistä varsin vähälle huomiolle." Näin sanoo meidän valiokuntamme, joka on tehnyt ison työn. Toivoisin, että olisitte vastannut tähän asiaan, joka on tämä villakoiran ydin, ettekä siihen, oletteko te neuvotelleet vai ette.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara kysyi, miksi hallintovaliokunta ei ottanut kantaa aluejakoon, ja viittasi näihin kielellisiin oikeuksiin ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

Hallintovaliokunta kävi huolella läpi perustuslakivaliokunnan lausunnon, ja valiokunta totesi, "ettei perustuslakivaliokunnan lausunto tältä osin anna aihetta lainsäädännön tarkistamiseen, koska aluejaotuksesta päätetään asetuksella - -". Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa juuri asetukseen näitten osalta.

Sen sijaan valiokunta viittasi perustuslain 122 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään, että "hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan". Valiokunta tähdentää kielellisten palveluiden asianmukaista turvaamista. Valiokunta ei mennyt asetuksen sisälle ja pysyi ruodussaan. (Puhemies: Minuutti!)

Arvoisa puhemies! Lyhyesti toiseen asiaan: Täällä ed. Ukkola esitti, että olisi pitänyt käsitellä vielä maakunnan liittojen vaalitapaa. Minusta hallintovaliokunnan puheenjohtajana on syytä todeta se, että kyllä tämä paketti ihan riittävän iso on ollut käsitellä, että jos tätä vielä laajennetaan samalla kertaa, niin aika lailla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ...

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä prosessi, joka on ollut meneillään, on hallituksen puheen mukaan ollut avoin. Yhdyn tähän ja ymmärrän, että tässä puhutaan ihan asiaa siinä mielessä, että esimerkiksi ympäristön kohdalla tilanne on parantunut siitä, mikä se oli alun pitäen. Mutta sinne jäi kuitenkin nimenomaan ympäristönäkökulmasta ja ympäristöhallinnon kannalta niin suuri valuvika, että pelkäänpä, että tällä aluehallinnon uudistuksella tähdätään nimenomaan siihen, että maasta halutaan lopettaa ympäristöministeriö ja perustetaan jonkunlainen luonnonvarainvoimaministeriö, joka sitten pitää alaosastoa "ympäristö". Näin ollen, niin kuin ministeri Hyssäläkin totesi, on edistytty, mutta ei välttämättä hallituksen toimesta. Täällä eduskunnassa on tehty parempia esityksiä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan osittain huolen ympäristöhallinnon resurssien ja itsenäisyyden puolesta, ne pitää käytännön toteutuksessa ja työssä taata. Mutta kaikkea sentään ei menetetty. Elyihin saatiin 13 ympäristö ja luonnonvarat -vastuualuetta alun perin kaavaillun 9:n sijaan.

Täällä ed. Tiusanen kantoi huolta siitä, kuka käyttää valtaa pöydän päässä ympäristöasioissa. On totta, että ministeriötasolla työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö neuvottelevat yhdessä ohjauksesta, mutta viime kädessä ristiriitatilanteissa asian ratkaisee aina se ministeri, jonka omaan toimivaltaan asia kuuluu — ympäristöasioissa siis ympäristöministeri.

Tämä aluehallintouudistus on erittäin tarpeellinen, mutta suurin puute siinä on mielestäni se, että vieläkään ei puututa maakuntajakoon. Haluaisinkin kysyä ministeriltä: Miksi tämä iso osa-alue jätettiin tämän aluehallintouudistuksen ulkopuolelle, kun kaikki kuitenkin tietävät, (Puhemies: Minuutti!) että maakuntien lukumäärää tulee rajoittaa?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti tämä ehdotettu lainsäädäntö antaa pohjaa kehittää aluehallintoa, niin kuin sen tavoite on, kansalais- ja asiakaslähtöisesti, mutta kuitenkin, niin kuin tässä vastalauseessa on todettu, tämän asian kiirehtiminen on jättänyt tähän selviä sellaisia kohtia, joihin sisällöllisesti olisi tullut jo tässä hallintovaliokunnan ottaa kantaa, koska erityisvaliokunnat ... Itse olin sivistysvaliokunnassa, ja teimme aivan yksimielisen valiokuntalausunnon, jossa kiinnitimme huomiota erityisesti näihin sivistysasioihin, jotka liittyvät näihin taidetoimikuntiin ja lasten ja nuorten asioihin ja liikuntaneuvostoon, eli ne ovat semmoisia yksityiskohtia, joita olisi ollut hyvä tarkistella vielä, koska asiantuntijat olivat selvästi sitä mieltä, että esimerkiksi näitten pysyminen opetusministeriön hallinnon alla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) olisi ollut tarpeen.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksessa Suomi jaetaan viiteen työsuojeluvastuualueeseen, joista Etelä-Suomen vastuualueella on lähes puolet tarkastettavista työpaikoista. Tämä merkitsee väistämättä sitä, että Etelä-Suomen vastuualueelle tulee suuri osa tehtävistä ja henkilöstöstä, mikä vaikeuttaa sen johtamista. Etelä-Suomen vastuualueelle kertyy paljon erityisosaamista, kun taas muualla Suomessa osaamisen syventäminen on vaikeaa. Valvontaresurssien ja osaamisen epätasainen jakautuminen voivat johtaa siihen, että valvonta ei ole yhtä tehokasta ja asiantuntevaa kaikin osin. Eli kysyisin ministeriltä: Onko tämä ihan oikeutettu epäilys, minkä työ- ja tasa-arvovaliokunta esittää tässä omassa mietinnössään? Miten tätä asiaa pystytään miettimään niin, että tämä valvonta ja osaaminen jakautuisivat tasaisemmin koko Suomen alueella?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee tuohon ministerin puheenvuoroon, toisaalta ed. Huovisen puheenvuoroon — tosin hän on lähtenyt täältä nyt pois, meinasin hänelle kommentoida — ja yleisesti ottaen kuitenkin tähän työsuojelupiiriasiaan: Ed. Huovinen kovasti arvostelikin ministeriä ja ministerin perusteluita, mutta haluaisin itse korostaa nyt hallintovaliokunnan käsittelyä ja tukea ehkä ministerin näkemystä myöskin siinä, että hallintovaliokunta nimenomaan kiinnitti huomiota siihen, mitä Ilossa sopimuksessa 47 on sovittu ja mihinkä Suomi on sitoutunut. Hallintovaliokunta tosi vahvasti otti kantaa siihen, että työsuojelupiirien toiminta jatkossakin on riippumatonta.

Mutta juuri se, mitä ed. Huovinen täällä korosti, oli tämä resurssipuoli. Tämähän vastaa nimenomaan siihen muun muassa tukipalvelujen osalta ja monen muun tekemisen osalta, missä voidaan ajatella, että se riippumattomuus ei kärsi. Tässä tuodaan nimenomaan siihen resurssipuoleen vastausta. Siinä mielessä ed. Huovisen puheenvuoro oli, voisiko sanoa, väärin perustein hallituksen esitykseen kohdistuvaa arvostelua.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan puheenjohtaja ed. Tölli ei ymmärtänyt ed. Asko-Seljavaaran kritiikkiä kielivähemmistön aseman huomioonottamisesta. Ottaen nyt kuitenkin huomioon, että perustuslakivaliokunta on antanut hyvin selkeän viestin siitä, mitä tulee ottaa huomioon hallinnon uudistuksessa, ja että tämä asia on kuitenkin erittäin ajankohtainen ja hallintovaliokunta tietää ja tuntee Halke-ryhmän esityksen, olisin kyllä odottanut, että hallintovaliokunta olisi nostanut tämän asian selkeämmin esille. Eli siinä mielessä olen kyllä hyvin pitkälle ed. Asko-Seljavaaran kannalla.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivon, että ministeri Hyssälä nyt kuitenkin myös kuuntelee eikä anna valmiita vastauksia. Vastauksenne perustuivat lain valmisteluvaiheeseen, ja eduskuntakäsittelyn aikaan on joka tapauksessa työsuojelun riippumattomuudesta tullut perusteltua aihetta esittää huoli, ja tämä lienee jatkoevästyksenä. Mutta sosiaali- ja terveystoimihan ovat niitä, joiden osalta kansalaisten perusoikeuksien valvonta ja ohjaus on äärimmäisen tärkeää. Kuten puheenvuorossani totesin, Valvira seuraa lääninhallitusten tehtäviä tässä, mutta onko nyt varmaa, että riittävä resursointi ja tiedon siirtäminen tapahtuu tässä muutosvaiheessa?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En yhtään ihmettele tätä keskustelua, koska tässä esityksessä on toki paljon monimutkaisia, monitulkintaisia asioita, jotka varmasti vaativat vielä käytännössä selkeyttämistä, ja tähän jää joitain tulkinnanvaraisuuksia ja sekavuuksia väistämättä.

Mutta olisin oikeastaan halunnut vahvistusta sille toiveelle, että nyt kun maakuntahallitusten maakuntaohjelmien roolia tässä vahvistetaan, niin esimerkiksi maakuntien ja elyjen kanssa käytävät neuvottelut ja maakuntien osallisuus tulossopimuksiin eivät jäisi kovin teoreettisiksi, vaan aidosti myös maakunnille tuodaan se valta, jota tässä lakiuudistuksessa niille ollaan antamassa.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta tähdensi omassa kannanotossaan, lausunnossaan, että kielivähemmistöjä, kielellisiä oikeuksia täytyy kunnioittaa, mutta se ei suinkaan ottanut huomioon taikka sanonut, miten se vaikuttaisi esimerkiksi aluejakoon: pitääkö Keski-Pohjanmaa liittää pohjoiseen vai etelään. Kokkolahan on ainut, joka on vastustanut sitä, muutenhan koko Keski-Pohjanmaa haluaa liittyä Pohjois-Pohjanmaahan, pohjoiseen suuntaan. Kielivähemmistöjen tilanne Suomessa on erinomainen. Minä tiedän Lapissa yhden saamelaisen peruskoululaisen, jolle hankittiin 100 kilometrin päästä oma lastenhoitaja, oma päiväkotihoitaja, koska lähempää ei ollut saatavilla. Yhdelle ainoalle lapselle! Perustuslaki vaatii, ja perustuslakia toteutettiin. Niin tehdään tässäkin tapauksessa.

Sosiaali- ja terveysministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Tässä totean vain, että Valvira ja nämä muut asiat kuuluvat, siis tämä valvonta, entisten lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastot, ministeri Risikon vastuualueelle ja vastaan tästä työsuojelusta.

Minä sanon, että meillä on toimiva, hyvä työsuojelu tässä maassa. Meillä on äärettömän hyvä työsuojelu, ja meillä on toimivat piirit, meillä on vastuunalaiset johtajat ja henkilöstö meidän työsuojelupiireissämme, ja he tekevät hyvää työtä. Tällä uudistuksella me pystymme vielä parempaan, koska tässä on synergiaetua: me saamme tässä samassa kontekstissa myöskin palveluja sinne työsuojelupiireihin.

Mutta totta kai tarvitaan kehittämistä. Mainitsinkin tuossa puheessani, että toiminnallista kehittämistä tehdään juuri nyt. Me voimme myöskin valvontoja kehittää, saada enempi tuottavuutta, kun me kehitämme näitä. Näitä tehdään joka paikassa ja myöskin tietotekniikkaa enempi otetaan käyttöön. Mutta meidän täytyy pitää huolta meidän työsuojelustamme, ja siitä vastuuministerinä olen koko ajan neuvotellut, pitänyt huolta resursseista, ja olemme eri työryhmissä katsoneet näitä sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen kanssa. Kiitän siitä yhteistyöstä, jolla ne ovat rakentavasti suhtautuneet tähän uudistukseen.

Anna-Maja Henriksson /r:

Herr talman! Regionförvaltningsreformen är den här regeringens största enskilda förvaltningsreform. Målet för reformen är enligt propositionen att "i stor utsträckning revidera regionförvaltningen och skapa en medborgar- och kundvänlig regionförvaltning som fungerar effektivt och på ett resultatgivande sätt".

Alltid då man går in för att ändra system, ska förstås utgångspunkten vara den att det nya man skapar är minst lika bra som det man lämnar bakom sig, helst ska det vara bättre. Huruvida det här kommer att bli fallet med den här reformen återstår att se, många bitar har inte ännu fallit på plats.

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntöä aluehallinnon uudistamiseksi on käsitelty täällä eduskunnassa useita kuukausia. Vaikka aluejaosta määrätäänkin valtioneuvoston asetuksella, sillä on merkitystä myös nyt lakia käsiteltäessä, jotta saamme selkeän tiedon siitä, millainen tämä jako tulee olemaan.

Erityisen ongelmallinen on kysymys siitä, mihin alueeseen Kokkola ja Keski-Pohjanmaan liitto kuuluvat uudistuksen voimaantulon jälkeen, pohjoiseen Oulun kanssa vai luonnollisena vaihtoehtona etelään Vaasan ja Pietarsaaren seudun kanssa. Useat substanssivaliokunnat ovat kiinnittäneet huomiota tähän asiaan. Asia on kiinteästi yhteydessä kielellisten perusoikeuksien turvaamisen käytäntöön.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut: "- - jos hallinnollisesti toimiva aluejako on mahdollista määritellä useilla vaihtoehtoisilla tavoilla, perusoikeuksien turvaamisvelvollisuus edellyttää, että niistä valitaan vaihtoehto, joka parhaiten toteuttaa kielelliset perusoikeudet."

Herr talman! Folktinget och nämnden för språkärenden har vänt sig till justitiekanslern med anledning av minister Kiviniemis agerande i frågan om regionförvaltningen och alldeles speciellt vad gäller uppdraget för den av henne tillsatta expertarbetsgruppen. En grupp som hon för övrigt tillsatte efter det att grundlagsutskottet påtalade att en sådan språklig konsekvensutredning behöver göras.

Justitiekanslern kom i fredags med sitt beslut där han bland annatkonstaterar att grundlagsutskottets beslut att betona de språkliga rättigheternas betydelse har starka i grundlagen förankrade grunder, eftersom lagstiftaren i formuleringen av 122 § i grundlagen särskilt har betonat betydelsen av de språkliga rättigheterna i samband med regionindelningar.

Grundlagsutskottet ansåg också i sitt utlåtande att det är "klart att bestämmelser i grundlagen direkt kan begränsa innehållet i bestämmelser som utfärdats med stöd av bemyndigande bland annat om bestämmelserna om en myndighets verksamhetsområde har kopplingar till grundlagen". Därom konstaterar justitiekanslern att "det skulle vara rättsligt ohållbart om man i förordningen skulle stanna för en lösning som skulle stå i strid med grundlagsutskottets tolkningslinje."

Justitiekanslern konstaterar också att det därför är "nödvändigt att då förslaget till förordning framläggs vid statsrådets allmänna sammanträde för beslut föreligger en på behörigt sätt motiverad trovärdig beräkning hur de språkliga rättigheterna förverkligas i enlighet med den linjedragning som grundlagsutskottet har gjort".

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri otti kantaa viime perjantaina asian valmisteluun. Ministeri Kiviniemi oli aika tyytyväinen ollessaan tässä salissa noin tunti sitten. Hän painotti, että hän on tehnyt kaikki oikein. En tiedä, luemmeko me papereita erilaisella tavalla, mutta ainakin minun paperissani lukee oikeuskanslerin sanomana näin: "Aluehallinnon uudistuksessa valmistelun lähtökohta näkyy kuitenkin olevan ristiriidassa perustuslakivaliokunnan linjauksen kanssa. Tätä linjausta lienee oikeata tulkita siten, että kielellisten oikeuksien asema perusoikeutena ja perusoikeuksien turvaamisvelvoite asettavat kielelliset oikeudet erityisasemaan aluejakopäätökseen vaikuttavien tekijöiden joukossa." Oikeuskansleri myös toteaa: "Herää kysymys, onko olemassa vaara, että saadussa selvityksessä esitetty asian valmistelun lähtökohta voi johtaa lopputulokseen, joka olisi ristiriidassa perustuslakivaliokunnan linjauksen kanssa. Selvityksessä esitetyt perusteet eivät riittävästi näkyisi ottavan huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyä kritiikkiä ja painotuksia." Ja kansleri jatkaa: "Kiinnitän huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan linjaukset tulee ottaa huomioon myös annettaessa asetustasoista säännöstä." Ja vielä lopuksi: "Olisi oikeudellisesti kestämätöntä, jos asetuksessa päädyttäisiin perustuslakivaliokunnan tulkintalinjauksesta poikkeavaan ratkaisuun." Näin siis oikeuskansleri. Mielestäni tässä tuli kyllä laiskanläksyä ministeri Kiviniemelle.

Kokkolan ja Keski-Pohjanmaan tulee sisältyä tulevaisuudessa luonnolliseen yhteistoiminta-alueeseensa, joka vastaa aiempaa Vaasan lääniä yhdessä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien kanssa, kun on kyse elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Tätä haluavat Kokkolan kaupunki, Pohjanmaan maakunta, Pietarsaaren seutu, yritykset ja elinkeinoelämä sekä Pohjanmaan kauppakamari ja monet muut asiasta lausuntonsa antaneet, paitsi Keski-Pohjanmaan maakunta.

Arvoisa puhemies! Ministeri Mari Kiviniemi on koko prosessin ajan korostanut maakunnan kannan olevan hänen kannaltaan painavin seikka. Hänen ajatuksenkulkunsa ei kuitenkaan kestä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanoton tulee joka suhteessa olla painavampi kuin yksittäisen maakuntaliiton hallituksen kannan. Tämän vahvistaa myös oikeuskanslerin päätös. Ministeri Kiviniemi näyttää myös unohtaneen, että varhaisessa vaiheessa päätettiin sellaisten seikkojen kuin alueen liikenneyhteyksien, kieliolojen, väestön koon, yritysten määrän sekä tuotannollisten ja taloudellisten seikkojen huomioon ottamisesta uudistustyössä. Tämän vuoksi alusta saakka oli selvää, että myös näillä seikoilla oli merkitystä uudistuksen kannalta eikä vain maakunnan kannalla.

Tuntuu hiukan siltä, että työn aikana on unohdettu koko uudistuksen perusasia, mitä tulee Keski-Pohjanmaahan ja Kokkolaan: uusien elinten tulee palvella alueiden elinkeinoelämää ja tukea alueiden kehitystä. Hallinnon tulee sopeutua todellisuuteen eikä päinvastoin.

Herr talman! Nu gäller det att acceptera fakta och de verkliga förhållandena som råder. Att de som i första hand talar för en orientering norrut så totalt blundar för de rådande samarbetsformer som i dag finns mellan Karlebyregionen och Jakobstadsregionen och resten av landskapet Österbotten är verkligen alarmerande. I första hand är det centern som driver det här men det finns också stöd för den tanken i samlingspartiet och också på lokalnivå bland Kd och sannfinländare. Det handlar om allt från arbetskraftens pendlingsområde, polis- och räddningsområde, gemensamma utbildningsanordnare, lantmäteri- och nödcentralområde till näringslivssamarbete som Österbottens handelskammare.

Uppenbart är också att de som vill koppla loss Mellersta Österbotten från Österbotten, inte heller bryr sig ett dugg om vilka konsekvenser det skulle få för Karlebysvenskarna, om Uleåborg blir deras Ely- huvudort. Oundvikligen skulle det leda till att den svenskspråkiga befolkningens möjligheter att i praktiken få service på sitt modersmål äventyras. Den svenskspråkiga befolkningens andel skulle i norralternativet bli 1,6 procent, cirka 7 200 av 440 000. Tar man sedan med Lappland, som ska vara område för arbetarskyddet så talar vi om en procent, där handlar det om 7 200 av drygt 700 000. Då man i söderalternativet uppnår nästan 40 procent, 96 000 av 143 000. Tala om väsentliga skillnader!

Herr talman! Det ligger i det allmännas intresse att medborgarna har förtroende för riksdagens, regeringens och våra ministrars agerande. För att frågan om utredningen av de språkliga konsekvenserna gällande Mellersta Österbotten och Karleby ska kunna anses trovärdig, så att statsrådet kan ta ställning till sinsemellan jämförbara alternativ, är det nödvändigt att minister Kiviniemi låter utreda såväl det södra som det norra alternativet enligt enahanda grunder och av samma expertgrupp. Riksdagen kan inte nöja sig med att det erbjuds grisen i säcken, vi måste få klara besked före vi kan godta lagen.

Arvoisa puhemies! On sääli, että ministeri Kiviniemi lähti niin pian täältä istuntosalista. Olisin tässä ja nyt halunnut tietää hänen kantansa siihen, aikooko hän noudattaa perustuslakivaliokunnan kantaa ja oikeuskanslerin kantaa tässä asiassa vai ei, kun hän lähtee eteenpäin valmistelussaan. Tähän kysymykseen haluaisin vastauksen, ennen kuin tätä lakia tässä salissa käsitellään toista kertaa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Finland är ett tvåspråkigt land med två nationalspråk och två språkgrupper som ska behandlas lika enligt grundlagens bestämmelser. Det innebär ett stort ansvar för dem som styr landet. Grundlagens bestämmelser borde iakttas från början i beredningen utan att grundlagsutskottet behöver ingripa, men så är inte alltid fallet. Den finlandssvenska befolkningen är ingen minoritet och har därför inget internationellt minoritetsskydd.

Det har däremot Åland. Åland var föremål för en internationell konfliktlösning 1921. Nationernas förbund beslöt att Åland skulle tillhöra Finland med en vidsträckt självstyrelse och för alltid, jag upprepar, för alltid bevaras svenskt, och att alla kontakter mellan Åland och statsmyndigheterna skulle ske på svenska. Detta internationella åtagande går inte att leva upp till om inte det svenska språket respekteras och ständigt hålls levande i Finland. Det var därför mycket glädjande att statsminister Vanhanen tidigare i år påminde myndigheterna på olika nivåer om att självstyrelselagen ska respekteras, alla kontakter till åländska myndigheter ska vara på svenska.

Finland har två lagstiftande församlingar, riksdagen här i Helsingfors och lagtinget i Mariehamn. I går öppnades den ena under högtidliga former och i sitt öppningsanförande konstaterade talmannen: "Det svenska språket är grunden för Ålands självstyrelse. Paragraf 36 i självstyrelselagen slår fast att Åland är enspråkigt svenskt. Ämbetsspråket i stats-, landskaps- och kommunalförvaltningen är svenska. Enligt paragraf 38 i självstyrelselagen ska skrivelser och andra handlingar som utväxlas mellan landskapets myndigheter och statens myndigheter vara på svenska. Den språkliga utvecklingen i landet gör att det för varje år verkar bli svårare för statsmakten att leva upp till de åtaganden och löften som finns i självstyrelselagen vilket är synnerligen allvarligt för Åland. Lägger man därtill det faktum att de flesta åländska ungdomarna utbildar sig i Sverige så är det lätt att förstå att vi här har ett växande problem framför oss. Ett problem som behöver få en lösning innan det förorsakar alltför mycket friktion och frustration i kontakterna mellan Åland och Finland".

Den behandling det här ärendet fått i grundlagsutskottet, som i sin tur är grunden för det beslut justitiekanslern fattade i fredags är en seger för rättsstaten. Åland berörs i mycket liten utsträckning av den här reformen, till och med landshövdingen blir kvar på Åland. Men indirekt och symboliskt är den oerhört viktig.

Herr talman! Att grundlagens bestämmelser respekteras och att de språkliga rättigheterna respekteras är grunden för en rättsstat. Den behandling ärendet fått hittills av grundlagsutskottet och justitiekanslern är tillfredsställande, men visar samtidigt att de små språkgruppernas rättigheter alltid måste bevakas av riksdagen om Finland ska fortsätta vara ett gott internationellt exempel som kan framhållas vid konfliklösningar världen runt.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva uudistus on aluehallinnollisesti välttämätön. Uudistusta tukevat niin valtionhallinnon tuottavuusohjelma, kansalaisten yhdenvertaisuus kuin myös palveluiden saatavuus. Toisin kuin hallintovaliokunnan mietintöön kohdistetussa vastalauseessa todetaan, aluehallinnon uudistamista on viety eteenpäin rinta rinnan Paras-hankkeen kanssa, mikä onkin ollut kokonaisvaltaisen uudistuksen aikaansaamiseksi välttämätöntä.

Samaan aikaan, kun kunnilta on edellytetty palvelurakenteiden uudistamista, on valtionhallinto lähtenyt nopealla aikataululla uudistamaan myös koko keskushallinnon järjestelmää. Osaltaan kritiikkiä onkin saanut juuri tämä nopea aikataulu, jonka puitteissa on kuitenkin pystytty tekemään laaja-alaista valmistelutyötä ottaen huomioon historiallisesti erittäin merkittävä uudistus — kiitos siitä valmistelutyötä ohjanneelle ministeri Kiviniemelle, joka nyt ei ole paikalla! Ripeä aikataulu osaltaan kuvastaa myös sitä, että tulevasta organisaatiosta ollaan tekemässä joustavaa toimijaa, joka pystyy reagoimaan nopeastikin muuttuviin olosuhteisiin ja tarpeisiin. Meidän on päästävä irti niin valtion- kuin myös kunnallishallinnon puolella sektorimaisesta ajattelusta, jota leimaavat vahvat hallinnonalojen väliset muurit, jotka voivat olla jopa este poikkihallinnolliselle yhteistyölle.

Uudistuksen keskeisenä lähtökohtana on kansalaisten yhdenvertaisuudesta huolehtiminen, palveluiden parantaminen sekä alueiden vahvistaminen, tuottavuuden lisäämistä unohtamatta. Maakuntaliittojen roolin ja aseman vahvistaminen on osoitus siitä, että päätäntävaltaa siirretään lähemmäksi sinne, missä juuri alueiden asiantuntijuus sekä erityisosaaminen tosiasiassa ovat, eli maakuntiin.

Olemme olleet jo vuosia tilanteessa, jossa kohtaamme jatkuvasti haasteita työelämän tarpeiden ja koulutuksen kohtaannossa. Nyt uudistuksen myötä maakuntaliittojen rooli myös koulutustarpeiden ennakoinnissa ja alueellisten koulutustavoitteiden valmistelussa merkittävästi vahvistuu. Myös liitoille ohjautuva rakennerahastojen hallinnointi lisää maakuntien alueellista päätäntävaltaa, mutta myös korostaa alueiden strategista vastuuta siitä, mihin suuntaan alueen kehitys suuntautuu.

Uudistuksessa on panostettava siirtymä- ja muutosvaiheeseen. Valtionhallinnon ja maakuntaliittojen yhteistyön on oltava kutakuinkin saumatonta. Asiakaspalvelun osalta on panostettava palvelutason säilymiseen sekä käsittelyvaiheiden etenemisen turvaamiseen esimerkiksi lupakäsittelyiden osalta yhteyshenkilöiden vaihtuvuudesta huolimatta. Elyjen sekä maakuntaliittojen yhteistyötä on vahvistettava ja taattava uusien tehtävien edellyttämät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit. Valtion ensi vuoden talousarvioesitystä täydennetään esityksellä, jossa 500 000 euroa osoitetaan jaettavaksi liittojen uusien tehtävien hoitamiseen.

Sekä varsinaisessa muutosvaiheessa että myös palveluiden saavutettavuuden parantamisessa on myös huomioitava jatkuvasti kehittyvät tietohallintajärjestelmät sekä sähköisen asioinnin lisääntyminen. Ensi vuoden talousarvioon on varattu noin 5 miljoonaa euroa valtion ja kuntien tietojärjestelmien ja sähköisen asioinnin kehittämiseen, joka siis tältä osin myös tulee vastaamaan aluehallinnon uudistamisen tietohallinnon haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Kritiikkinä kuulee, että uudistuksella ollaan hajottamassa hallintoa ja tekemässä siitä sirpalemaista, vaikka tilanne on juuri päinvastoin. Tällä hetkellä valtion aluehallinto on hajanaista, mikä asiaintila on maamme kehityksen kannalta ja nimenomaan kansalaisten palveluiden saavutettavuuden näkökulmasta tullut tiensä päähän. Nyt uudistuksen myötähän olemme menossa niin sanotun kahden luukun malliin, jolloin palveluiden käyttäjän näkökulmasta asioiminen helpottuu. On myös kritisoitu, etenkin Pääkaupunkiseudulta käsin, sitä, että esitys monimutkaistaa aluehallintoa sekä lisää byrokratiaa eikä myöskään tue Pääkaupunkiseudun kehitystä. Ihmettelen tämänkaltaista ajattelua, jossa ainoana alueellisena keihäänkärkenä nähdään Pääkaupunkiseudun kehittämistarpeet. Päinvastoin uudistuksella kevennetään byrokratiaa ohjaamalla päätäntävaltaa toimielimelle, joka jo on olemassa merkittävänä alueellisena kehittäjänä ja vaikuttajana, eli maakunnan liitolle.

Vaikka uudistus on mittava, jää sen ulkopuolelle vielä joitakin aluehallintoviranomaisia sekä keskushallinnon alueyksikköjä. Kehittämistä ei ole kuitenkaan tarkoitus pysäyttää tähän, vaan työ jatkuu edelleen. Uudistuksen vaikutuksia tuleekin seurata ja arvioida myös systemaattisesti. Mikään ei ole kiveen hakattua tai aukotonta, ja palautteen ja arvioinnin avulla tarvittavia muutoksia järjestelmään tehdään. Siksi onkin tärkeää varata seurantaan ja arviointiin aikaa sekä resursseja.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva lakiesitys tähtää erittäin tärkeään päämäärään, nimittäin valtion aluehallinnon selkeyttämiseen ja siihen, että myös kansalaiset hahmottaisivat entistä paremmin, missä heidän asioitaan käsitellään. Käsissämme on varsin mittava paketti, sillä tähän esitykseen liittyviä lakeja, joita pitää muuttaa, on noin 250 ja säännöksiäkin noin 1 200. Koska uudistus on näin suuri, on selvää, että seurattavia asioitakin on lukuisia. Varmasti ihan kaikki ei tule kivuitta sujumaan, ja siksi uudistuksen toimeenpanon seurantaan tulee panostaa aivan erityisesti.

Arvoisa puhemies! Uudistukseen sisältyvän aluehallintovirastoja koskevan lakiehdotuksen mukaan virastojen vastuualueista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevien asioiden hoitaminen on suunniteltu sijoitettavaksi aluehallintovirastoihin peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualueelle, joka tulisi olemaan kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa näimme lausuntoa antaessamme jokusia kohtia, joihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Yksi on se, että esityksen mukainen aluehallintovirastojen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialuejako sekä toimipisteiden erikoistuminen tekevät aluehallinnon yksiköistä vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden, mikä olisi jotain aivan muuta kuin mihin uudistus kokonaisuudessa pyrkii.

Sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontatehtävät on tarkoitus sijoittaa aluehallintovirastoihin. Toimialuejaon ja erikoistumistehtävien toteuttamisessa käytäntöön onkin huolehdittava siitä, etteivät virastokokonaisuudet jää sosiaali- ja terveydenhuollon sisällön osaamisen kannalta liian pieniksi ja siten vaaranna puolestaan valvonnan ja ohjauksen toimivuutta. Jatkossa tulee arvioida sekä keskusviraston ja aluehallinnon välistä että aluehallinnon sisäistä työnjakoa samoin kuin valvonnan vaikuttavuutta ja keinojen riittävyyttä. Tässä yhteydessä on hyvä mainita myös se, että kansalaisten asiointia aluehallintoviranomaisten kanssa pitää helpottaa muun muassa kehittämällä sähköistä asiointia ja yhteispalvelupisteitä. On ehdottoman tärkeää, että sosiaali- ja terveyspolitiikan valtakunnallisen ohjauksen toimivuus turvataan aluehallintouudistuksen täytäntöönpanossa.

Kun virastojen strategisia asiakirjoja tehdään, tulee ottaa huomioon ministeriökohtaisen ohjauksen tarve. Käytännön toteuttamisessa tulee taas huolehtia siitä, että suunnittelusta ja ohjauksesta ei aiheudu tarpeetonta selvitystyötä ja raportointia, jotta virastojen perustehtävien hoitaminen ei häiriinny. Koko uudistuksen punaisena lankana tulee olla hallinnon joustavoittaminen ja selkeyttäminen, ei byrokratian lisääminen. Tämä pätee myös ohjaukseen ja raportointiin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on tehnyt mietinnössään aiheellisia huomautuksia alkuperäiseen hallituksen esitykseen. Yhtenä mainittakoon se, että kulttuuri on aivan oikein koulutuksen ja osaamisen ohella lisätty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialaan ja tehtäviin kuuluvaksi. Kulttuuri ja sen organisointi helposti tahtoo unohtua ja jäädä muun sivistyspolitiikan jalkoihin. Kulttuurin lisääminen elyjen toimialaan kuuluvaksi onkin alueellisen kulttuuritoiminnan toimivuuden kannalta varsin tärkeä seikka.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! Regionförvaltningsreformen är, som här har sagts flera gånger, en av de största reformer som den sittande regeringen genomför, och den är utmanande på många sätt, mångdimensionell och väldigt omfattande.

Riksdagens förvaltningsutskott har hela hösten arbetat med betänkandet om reformen, och vi har hört 65 sakkunniga och fått in ett 40-tal skriftliga utlåtanden. Dessutom naturligtvis utlåtanden från andra utskott. Trots det här är det ändå svårt, åtminstone för en enskild ledamot, att överblicka och förutse vilka alla följder den här reformen kan få.

I utskottets betänkande är vi positiva till regeringens förslag och stöder det med vissa mindre ändringsförslag. Helt övertygad kan man ändå inte vara, åtminstone inte som svenskspråkig, att den här reformen kommer att utfalla väl. Förhoppningarna ställs nu till regeringen att man där följer grundlagens anda och grundlagsutskottets utlåtande.

För hela reformens del tycker jag att det är väldigt viktigt att det kommer en uppföljning och en utvärdering av reformen, precis som vi också för fram i utskottets betänkande.

Arvoisa herra puhemies! Meneillään oleva maamme aluehallinnon kokonaisuudistus on poikkeuksellisen mittava, merkittävä ja haasteellinen hanke, kuten hallintovaliokunta mietinnössään toteaa. Tähän saakka, viime vuosikymmeninä, hallinnon uudistaminen ja kehittäminen on tapahtunut osittaisuudistusten kautta ja kehittämisen painopisteet ovat vaihdelleet.

Uudistuksen tavoite on selkeyttää aluehallinnon viranomaisten tehtäviä, toimivaltuuksia ja työnjakoja sekä luoda samalla myös selkeä tehtäväjako aluehallinnon ja keskushallinnon välillä. Valtion aluetason viranomaisten määrää on vähennettävä, ja sitä kautta pystymme luomaan synergisiä merkittäviä poikkihallinnollisia vaikuttavuushyötyjä esimerkiksi hyödyntämällä erityisasiantuntemusta. Lisäksi on muistettava, että asiakasnäkökulmasta on erittäin keskeistä järjestää ja tuottaa palvelut entistä tehokkaammin sekä taata kansalaisten palvelut molemmilla virallisilla kotimaisilla kielillä.

Herr talman! Områdesindelningen kommer att bestämmas via förordning av statsrådet. Grundlagsutskottet och nu också justitiekanslern har båda varit väldigt tydliga när det gäller hur de språkliga rättigheterna ska beaktas. Förutom formell jämställd behandling av språken förutsätts också att den faktiska jämlikheten mellan den finsk- och svenskspråkiga befolkningen tryggas bland annat vid ordnandet av samhällsservice.

Betydelsen av de språkliga förhållandena vid tillämpningen av 122 § i grundlagen är på så sätt primär att de språkliga förhållandena kan vara ett sådant särskilt skäl som berättigar till avsteg från i och för sig förenliga områdesindelningar. Till exempel professor Kaarlo Tuori har konstaterat att 122 § 2 mom. i grundlagen ska, till de delar som gäller språklig jämställdhet tolkas via 17 § 2 mom. i grundlagen vilket ger det till dessa delar en absolut rättslig bundenhet.

Grundlagsutskottet som, så som jag har uppfattat det, i motsats till förvaltningsutskottet, har behörighet att uttala sig också om förordningars grundlagsenlighet, har konstaterat att förordningen måste bygga på en adekvat bedömning av beslutets språkliga konsekvenser, vilket jag faktiskt inte är alldeles övertygad om att kommer att ske med nuvarande beslut av ministern. Men vad som är betydligt allvarligare är att också justitiekanslern frågar sig om det finns en risk att utgångspunkten för beredningen är sådan att det kan leda till ett slutresultat som står i strid med grundlagsutskottets linjedragningar, som alltså enligt justitiekanslern också ska följas då bestämmelser ges på förordningsnivå.

Grundlagsutskottet och justitiekanslern har varit så tydliga i sina uttalanden och linjedragningar att det är omöjligt att tänka sig att förordningen inte ges i en sådan form att områdesindelningen för Karlebys och Mellersta Österbottens förbunds del är sådan att man föreslår det alternativ som bäst tryggar de språkliga rättigheterna. Annars uppstår, med justitiekanslerns ord, en rättsligt ohållbar situation om man i förordningen skulle stanna för en lösning som står i strid med grundlagsutskottets tolkningslinje.

Om Karlebys och Mellersta Österbottens orientering föreslås bli norrut måste man alltså kunna visa att de svenskspråkigas rättigheter till språklig service tryggas på ett bättre sätt i Uleåborg än i Vasa, annars, vad jag kan förstå, uppstår då denna rättsligt ohållbara situation som justitiekanslern påtalade.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi haluan painottaa hallintovaliokunnan lausumaehdotuksessa esille tuomaa ehdotusta siitä, että eduskunnalle annetaan seikkaperäinen selonteko vuoden 2012 loppuun mennessä aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta. Koska tämä on erittäin laaja ja moniulotteinen uudistus, se sisältää myös asioita, muutosehdotuksia, jotka eivät ole itsestäänselviä tai mustavalkoisia. Esimerkinomaisesti haluan mainita kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät, jotka nyt on tarkoitus sijoittaa elyyn. Vaikka hallintovaliokunta pitää esitystä perusteltuna ja katsoo, että tehtävät osaksi selkeästi ovat kehittämistehtäviä, hallintovaliokunta toteaa toisaalta, että samat tehtävät ovat perusluonteeltaan osaksi alueellista yhdenvertaisuutta tukevia lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä aluetasolla. Juuri tämän takia on tärkeää arvioida muun muassa, onko tavoitteet saavutettu, onko aluejako toimiva, onko asiakas- ja kansalaislähtöisyys toteutunut toivotulla tavalla ja miten kielellisiä oikeuksia ja palveluita on pystytty hoitamaan. Se on tulevan selonteon tärkeä osuus.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistus on varmasti ollut tässä kohdin tarpeellinen, mutta kuten on huomattu jo tässä käsittelyssä, ennen finaalia on osoittautunut tarve katsoa seuraaviin vaiheisiin. Kyseessä on siis kirjaimellisesti alku muutosprosessille, ei sen loppu.

Ed. Mäkinen kiinnitti täällä debatissa aikaisemmin aiheellisesti huomiota maakuntien rakenteisiin liittyviin jatkotoimenpiteisiin. Yhteistoiminta-alueiden varaan rakentuva toiminta on toki hyvä askel toivottuun suuntaan maakuntien osalta, mutta jatkossa maakuntien määrää on syytä edelleen tarkastella kriittisesti.

Seikka, joka tässä uudistuksessa sivuutettiin ehkä tietoisesti, koska se on vaikea asia, on Pääkaupunkiseudun ja metropolialueen erityiskysymykset. Myös näiden asioiden osalta olisi syytä odottaa pikaista jatkoa. Ainakin, mikäli meneillään olevien selvitystöiden määrästä voi jotain päätellä, ovat paineet metropolialueen hallinnollisen mallin selkeytymiseen melkoisen kovat. Pidän itse tärkeänä, että tässä yhteydessä huomioidaan jatkossa, kun näitä tarkastellaan, myös maakunnan liitolle tuleva vahvempi rooli ja asema, joka nyt siis tämän lakiuudistuksen myötä tulee, sekä maakunnan mahdollisuudet toimia jatkossa tässä roolissa, etenkin kun pohditaan metropolialueella aiesopimusmenettelyn tarkoituksenmukaisuutta. Tärkeää on, että käyntiin lähtenyt juna ei pysähdy, vaan tätä jumppaa voidaan jatkaa suoraan tästä.

Alku-hankkeen osalta on paljon kritisoitu tätä aikataulua, etenkin kiirettä, mutta voisi myös kysyä, miksi Alku nyt, miksi vasta nyt, kun rakenteelliselle muutokselle tarve on ollut jo pitkään, tai miksi jo nyt, kun Paras-hanke on vielä pahasti kesken. No, yhtä kaikki tärkeää on, että nyt olemme lähteneet liikkeelle, mutta tärkeää on myös, että kun uudistustyötä jatketaan, nämä hankkeet, Alku ja Paras, synkronoidaan riittävän tiiviisti toisiinsa, jotteivät Paras ja Alku, kuten joku vääräleuka sanoi, yhdisty hankkeeksi, jonka nimeksi tulee Parku. Etenkin tilanteessa, jossa Paras-hankkeessa edetään kuntarajojen muutoksiin, on tärkeää, että nyt muodostuneet aluehallinnon rajat joustavat eivätkä ne tule tässä nyt tatuoitua liian tiukasti Suomen pintaan.

Jotta hankkeessa päästään tavoitteisiin — asiakaslähtöisyyteen, tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen — on äärimmäisen tärkeää, että Alku on myös aidosti alku muutoksille. Sähköinen asiointi pitää saada etenemään, pitää löytää uusia tapoja toimia ja asioida. On myös tärkeää, että hallinnon osalta onnistutaan siinä haasteessa, mikä syntyy aluehallinnosta eläköityvien henkilöiden myötä, ja aidosti voidaan siirtyä uudenlaisiin, vähemmän johtoresursseja kuormittaviin toimintatapoihin.

Myös maakuntien liitoille annettu uusi, vahvempi rooli pitää saada toteutumaan käytännössä, ja maakuntien liitot tulee ottaa vakavasti neuvotteluosapuolena ja tärkeänä kumppanina mukaan tujo-prosesseihin.

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistus on hyvä alku, ja tästä on hyvä jatkaa. Toisaalta, kun aluehallinnon viidakkoa tässä kohdin tarkastelee, voi melko helposti huomata, että työtä on vielä paljon jäljellä.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistus on tarpeellinen uudistus, ja sen lähtökohdat ja tavoitteet ovat oikeita ja hyvin perusteltuja. Aivan oikein tavoitellaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti tehokkaasti ja tuloksellisesti toimivaa aluehallintoa. Siirtyminen vain kahteen valtion viranomaiseen, aluehallintovirastoon ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa hallintoa. Tämä on ehdottomasti hyvä asia kansalaisten ja yritysten näkökulmasta ja helpottaa myös tuottavuustavoitteen saavuttamista.

On erittäin tärkeää, että uudistuksen tietynlainen painopiste on maakuntien liittojen toimivallan lisääminen aluekehitystyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena. Nykyistä suotuisamman aluekehityksen kannalta on tärkeää, että maakuntaliittojen vastuulla laadittavien maakuntaohjelman ja maakuntakaavan yhteys- ja ohjausvaikutus entisestään korostuu suhteessa valtion aluehallintoviranomaisiin. On selvää, että aluehallinnon eri viranomaisten roolien ja työnjaon selkeyttäminen, päällekkäisyyksien poistaminen ja aluekehitysresurssien kokoaminen on järkevää ja tarpeen, jotta myönteinen aluekehitys voisi vahvistua koko Suomessa eikä vain viidellä kuudella kaupunkiseudulla, mihin kiihtyvä keskittymiskehitys pahimmillaan voisi johtaa.

On uskottava, että tähän uudistuskokonaisuuteen liittyvä aluekehityslain muutos antaa hyvät mahdollisuudet edistää tasapuolisempaa aluekehitystä. Tietysti tämä edellyttää myös sitä, että maakunnat tekevät itse tulevaisuuttaan ja tarttuvat annettuihin mahdollisuuksiin. Toki henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että maakuntien liittojen toimivaltaa, kuten täällä monessa puheenvuorossa on jo todettu ja sanottu, olisi ollut hyvä lisätä merkittävästikin enemmän. Olisin kannattanut myös maakuntavaltuustojen valinnassa suoraa vaalia ja kuvittelisin sillä tavalla ja uskon niin, että muun muassa keskustalla olisi laajemminkin ollut siihen valmiutta.

Kun tehtävät muutokset ovat erittäin suuria, on välttämätöntä, että uudistuksen toimivuutta seurataan, kuten hallintovaliokunta edellyttääkin hyvin laajaa selontekomenettelyä vuoden 2012 loppuun mennessä. Tässä seurannassa on tärkeää seurata myös sitä, millaisia oikeudellisia jännitteitä aluehallinnon eri roolien välillä syntyy. Yksittäisenä seurantakysymyksenä voisi ottaa esille yhden tilanteen, jossa ympäristövastuualueen päällikkö elyssä joutuu tekemään korvauspäätöksiä muun muassa käyttöoikeus- ja lunastuskorvauksista, joissa maksuvelvollisena on hänet nimittänyt ympäristöministeriö, eli tulee siis tilanteita, joissa viraston rakenteellinen jääviys on hyvin lähellä.

Keskustelua on herättänyt myös kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen sijoittaminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin eikä aveihin. Itse näen, että nämä tehtävät ovat pääsääntöisen vahvasti alueitten tarpeista lähteviä kehittämistehtäviä. Sen vuoksi pidän järkevänä sitä, että nämä toiminnot sijoitetaan nimenomaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin, jolloin mahdollistetaan myös saumaton yhteistyö maakuntien liittojen kanssa. Arvioin myös tätä asiaa niin, että jos nämä toimet olisi sijoitettu aluehallintovirastoihin, olisi sama taho ollut sekä valvojana että kehittäjänä, mikä olisi myös ollut aika erikoinen tilanne.

Myös ympäristökeskusten sijoittaminen elyihin on herättänyt pelkoja ympäristökysymysten jäämisestä syrjään. On kuitenkin muistettava, että ympäristöhallinnon edustajat ovat olleet koko ajan uudistuksen valmistelussa mukana. Lähtökohta elyjen toiminnassa on tasaveroinen yhteistyö vastuualueitten kesken, joten ympäristönäkökulma esitetyllä mallilla voidaan ottaa alueiden kehittämistoiminnassa huomioon entistä varhaisemmassa vaiheessa, eli ympäristönäkökulma voidaan ottaa mukaan jo asioitten valmisteluvaiheessa, mitä kautta edistetään ehdottomasti ympäristötavoitteitten saavuttamista. Eli pidän tätä esitettyä ratkaisua erittäin hyvänä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallintouudistus on toteutettu kyllä hyvin perusteellisella tavalla. Kun täällä on arvosteltu sitä, että miksi näin kiireellä, niin on tosiaan otettava se huomioon, että eduskunta istuu neljä vuotta ja hallituksen esitykset täytyy sinä aikana tuoda, että eihän tämmöistä uudistusta voida toteuttaa, jos sitä yritetään venyttää yli hallitus- ja eduskuntakausien, koska silloin tämmöisten uudistusten toteuttaminen ei poliittisesti olisi mahdollista.

Tässä aluehallintouudistuksessa lähtökohtana on nimenomaan valtionhallinnon palvelujen järjestäminen niin, että koko Suomi ja erityisesti täällä eri alueilla olevat ihmiset ja heidän ideansa, innovatiivisuutensa ja yrittäjyys ja ympäristöasiat ja muut voitaisiin hoitaa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Valiokuntahan kuuli tässä valtavan määrän asiantuntijoita. Laskeskelin, että varmaan toistasataa asiantuntijalausuntoa on käsitelty ja etsitty erilaisia ratkaisuja. Totta kai tässä muutoksessa on sellaisia asioita, joita valiokunnassa pohdittiin ja joita itsekin olen joutunut miettimään. Esimerkiksi taidetoimikuntien nimeäminen, määrääminen, on sellainen asia, jota pohdittiin: onko viisasta, että se on maakuntaliitoilla, vai olisiko ollut hyvä, että se olisi ollut opetusministeriöllä, kuten se nyt on vuoden 2008 alusta ollut. Päädyttiin kuitenkin siihen, että tämä esitys on järkevää tehdä tällä tavalla, koska maakuntaliittojen tehtäviä tässä lisätään ja tämä taidetoimikuntien ja liikuntaneuvostojen alueellinen ja paikallinen vaikutus on tietysti hyvin merkittävä ja kulttuuri tärkeä osa siinä. En olisi kuitenkaan pannut pahaksi, vaikka se olisi tehty toisellakin tavalla.

Sitten keskustelua herätti tämä johtaminen, kun aluehallintovirastoihin tulee valtioneuvoston nimittämä yksi johtaja ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin tulee tämmöinen oto-johtajuus. No, tässäkin ollaan paljon viisaampia muutaman vuoden kuluttua, kun nähdään, miten tämä toimii. Tietysti yksi pysyvä johtaja pystyy paremmin johtamaan tai hänellä on selkeämpi johtaja-asema, ja tällainen oto-johtajuus voi olla hyvinkin haasteellista, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden katsoa, miten tämä toiminta onnistuu sillä tavalla, että on eri sektoreiden ammattijohtaja johtamassa myös kokonaisuutta. Ja onhan näitä varaa sitten muuttaa.

Se, mikä tässä itseäni mietityttää, on nimenomaan tämä palvelujen säilyminen tuolla maakunnissa ja niissä pisteissä, joissa näitä palveluja nyt on. Valtionhallinnossahan yksittäisesti ilman hallituksen tai eduskunnan päätöksiä eri viranomaiset ovat ottaneet maaseudun kunnista virkoja pois ja keskittäneet niitä jonnekin suurempiin keskuksiin, ja se kehitys ei ole positiivinen näiden ihmisten palvelujen kannalta ja toisaalta näiden kuntien osalta, joissa valtion verotuloja myös näiden virkojen osalta tulee. Esillehän nousi erityisesti kahden ely-alueen, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan, tilanne, jossa tuli toisaalta kielelliset vaatimukset, jotka täytyi turvata, ja sitten tämmöinen palvelun pysyvyys. Onneksi mietinnössä todetaan, että näissä paikoissa, Satakunnassa Porissa ja Etelä-Pohjanmaalla Vaasassa, tulee pysyvästi säilyttää ympäristö- ja luonnonvarapalvelut ja liikenne- ja infrastruktuuripalvelut.

Sitten voidaan kysyä maakuntaliittojen merkitystä. Kyllä maakuntaliitot ovat tärkeitä elimiä koko tässä kunnallisten ja valtionhallinnon toimintojen yhteensovittamisessa, ja tässä mielessä on hyvä, että maakuntaliitoille näitä mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin lisätään ja yhteistyötä parannetaan valtion viranomaisten suuntaan. Niin kuin täällä on tullut esille, keskustalla olisi ollut mahdollisuuksia pitkällekin meneviin uudistuksiin, vaikka suoriin vaaleihinkin maakunnallisesti ja sillä tavalla demokratian toteuttamiseen maakunnallisesti ja tehtävien lisäämiseenkin maakuntahallinnon tasolla, mutta tämän uudistuksen tavoite ei ollut tämä, ja tämän vuoksi se on kokonaan toinen kysymys.

Toisaalta olen sitä mieltä, että tietysti maakuntarajoja ja maakuntien määriä voidaan pohtia, mutta esimerkiksi maakunta, josta itse olen, on seitsemänneksi suurin kahdestakymmenestä maakunnasta, ja en näe mitenkään järkevänä, että Suomen vanhin maakunta, Satakunta, voitaisiin kuvitella lopetettavan. Ainakin semmoisissa yhteyksissä pitää turvata myös tämmöisten maakuntien palvelut ja maakuntahallinnon toimivuus, ja siellä on tietysti taas peikkona se keskittyminen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, että kun tämä hallintouudistus on niin suuri ja merkittävä, niin valiokunta lähti siitä, että edellytetään, että hallitus tuo tänne eduskuntaan seikkaperäisen selonteon vuoden 2012 loppuun mennessä tämän uudistuksen toimeenpanosta ja toteuttamisesta ja huomioi siinä kaikki semmoiset seikat, mitä valiokunta piti tärkeänä. Tässä mielessä en näe tätä mitenkään samalla tavalla kuin oppositio, että tässä lopullisesti jäädään johonkin kiinni. Tämä on iso hallinnonuudistus ja varmaan yhteiskunta ja eduskunta ja tulevat hallitukset ovat valmiita muuttamaan ja parantamaan ja sitä kehittämään edelleen. Näen hyvänä tämän hallinnonuudistuksen.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistamisen tavoitteeksi asetettiin aluehallinnon kansanvaltaistaminen ja viranomaisten tehtävänjaon täsmentäminen asiakaslähtöisyyden näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli hallinnon yhteen kokoaminen synergiaetujen saavuttamiseksi. Nyt käsillä olevassa hallituksen esityksessä aluehallinnon muutosten vaikuttavuutta ei ole kuitenkaan ehditty riittävästi selvittää. On paljon asioita, jotka ovat vielä auki ja ovat asetusasteella, ja on asioita, joita ei edes sovita asetuksella.

Vuosisadan laajin hallinnonuudistus olisi edellyttänyt monipuolisempaa valmistelua, jossa myös erilaiset vaikutusarviot olisi huomioitu. Valiokuntien lausunnoissa on ilmennyt niin paljon epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia siinä, kuinka laki käytännössä toteutuisi, että esitystä olisi syytä harkita ja palauttaa se jatkoaikavalmisteluun. Täällä on perusteltu esitystä sillä, että on kiire saada tämä tämän hallituksen aikana. Tässä olisi ihan hyvin vielä ensi vuosi aikaa tätä asiaa parannella ja sitten vuoden 2011 alusta laittaa voimaan.

Aluehallinnon uudistus koskettaa yli 6 000:ta valtion työntekijää, eikä näin massiivista muutosta voi toteuttaa näin nopealla aikataululla. Henkilöstö on jäänyt uudistuksissa pahasti yleisten tavoitteiden varjoon, ja henkilöstön kuuleminen sekä vaikutusmahdollisuudet omiin työoloihinsa pitkin aluehallinnon uudistamista ovat osoittautuneet varsin puutteellisiksi.

Hallituksen esityksessä olisi tullut selvittää muun muassa, miten valtioneuvoston omaa henkilöstöperiaatetta noudatetaan tilanteissa, joissa henkilön hoitama virka siirretään kolmen vuoden siirtymäkauden jälkeen toiselle työssäkäyntialueelle eikä henkilö itse suostu siirtymään pois omalta työssäkäyntialueeltaan.

Arvoisa puhemies! Hallitus kyseenalaistaa työsuojelun merkittävyyden. Työsuojeluvalvonnan toimivuus kärsii vakavasti, kun tuottavuusohjelman joustamaton toteuttaminen kohdistuu työsuojelupiirien työvoimaan lähivuosina miltei 40 prosentin leikkauksin. Samalla kun työsuojelutoimintoja alueellistetaan vastoin asetettuja tuottavuusohjelman tavoitteita, on pelkona, että valtion menot tulevat kasvamaan henkilöstövähennysten vuoksi.

Hallituksen esityksen valmistelussa ei ole riittävästi huomioitu uudistushankkeen vaikutuksia kansalaisten ja yritysten asioiden ratkaisemiseen ja oikeussuojajärjestelmän toimivuuteen. Esimerkiksi perusoikeuksien valvontatehtävien siirtyminen lääninhallituksilta eri viranomaistahoille, kuten Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle, on omiaan vähentämään resursseja kentällä tapahtuvasta alueellisesta valvontatyöstä.

Samoin kuin sivistysvaliokunnan yksimielisen lausunnon mukaan kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimien erottaminen aluehallintovirastojen muista yleissivistävistä tehtävistä on minunkin mielestäni huono vaihtoehto. Peruspalvelujen arviointi on hallituksen esityksen mukaan aluehallintoviraston tehtävä. Kuitenkin yllä mainitulla sektorilla asiantuntijat joutuisivat muissa viranomaisissa huolehtimaan myös peruspalvelujen toteutumisesta.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistus on kokonaisuutena pahasti keskeneräinen, ja näin ollen valmistelulle pitäisi saada lisäaikaa. Tällöin lakiesityksen lopputuloskin tulee olemaan vaikuttavuudeltaan parempi, koska valtionhallinnon uudistamista on kuitenkin tarpeellista viedä eteenpäin. Säädösvalmistelua pitää jatkaa parlamentaarisesti, kuten vastaavat laajat hallinnolliset uudistukset on toistaiseksi tehty.

Arvoisa puhemies! Sitten maakuntaliittojen tehtävistä. "Aluehallinnon uudistamisen keskeisiin tavoitteisiin sisältyy maakunnan liittojen aseman vahvistaminen. Painopiste on maakunnan liittojen toimivallan lisäämisessä aluekehitystyön kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena." Tämä on hyvä. "Uudistuksessa maakunnan liittojen tehtävien laajentamisesitykset koskevat sellaisia tehtäväkokonaisuuksia, joilla on merkitystä alueellisen kehittämistyön ja tahdonmuodostuksen vaikuttavuuden lisäämisessä ja toteuttamisen edistämisessä." Aluekehittämisvastuun tulee olla kunnilla, joilla on verotusoikeus, ja aluekehittämisen vetovastuu kuuluu maakuntaliitoille.

Arvoisa puhemies! Sitten ehkä tämmöinen kaikista eniten keskustelua herättänyt ajatus, ainakin tuolla meillä päin, tämä maakuntaliittojen yhteistoiminta. Siitähän hallintovaliokunta toteaa: "Yhteistoiminnan piiriin kuuluvat uudistuksessa tehtävät, jotka ovat alueen pitkäjännitteisen kehittämisen kannalta merkittäviä, sisältyvät maakuntaohjelmiin tai niiden toteuttamissuunnitelmiin tai muihin alueiden kehittämiseen merkittävästi vaikuttaviin suunnitelmiin sekä koskevat yhteistoiminta-aluetta yhteisesti. - - Yhteistoiminta-alueeseen kuuluvien maakunnan liittojen jäsenkuntien on sovittava yhteistoiminnan piiriin kuuluvien asioiden käsittelyn ja päätöksenteon järjestämisestä joko yhteisessä toimielimessä tai siten, että päätösvaltaa käyttävät maakunnan liitot yhtäpitävin päätöksin." Ja näin täällä todetaan, että on kuntien vastuulla sopia tästä yhteistoimintamenettelystä.

Arvoisa puhemies! Sitten yhteen ehkä merkittävämpään asiaan, mihinkä täälläkin on viitattu: tähän henkilöresurssien riittävyyteen ja siihen, mitenkä mahdollisesti henkilöstöä tullaan kohtelemaan. Tämä on arvio, ei perustu mihinkään totuuteen tällä hetkellä vielä, mutta jos ajatellaan omaa maakuntaani Kainuuta, niin todennäköisesti henkilöstöä siirtyy elyjen tietohallintoon, joka tulee sijoittumaan Mikkeliin Etelä-Savon elyn yhteyteen. Näitä työpaikkoja ei asetuksellakaan tulla määrittelemään, elikkä se on vaan ministeriön tai tietohallintojohtajan lupaus, että näin tullaan asioitten suhteen tekemään, joten siinä ollaan liikkeellä varmoilla puheilla, kuten ne entiset tyttö ja poika.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemis, ärade talman! Den här stora reformen är som jag ser det ett fuskverk vars konsekvenser ännu i många avseenden är oklara. Refomen är i så hög grad politiskt målstyrd att normala sakskäl har nonchalerats i beredningen. Jag tänker på de aktuella verkens verksamhetsområden och lokalisering, på arbetsfördelningen mellan verken och på skötseln av den språkliga servicen.

Reformens målsättning att stärka landskapens ställning och bidra till en jämlik utveckling i regionerna är bra. Men en mera genomtänkt, saklig och naturlig grund för näringslivs-, trafik- och miljöcentralernas och regionförvaltningsverkens verksamhet borde ha åstadkommits.

Sopii kysyä, onko tällainen toimintojen ja asioiden hajauttaminen sopusoinnussa hyvin toimivan hallinnon ja valtion tuottavuusvaatimusten kanssa. En ole vakuuttunut.

Vaasassa emme vieläkään ymmärrä, miksi kaupungissamme hyvin toimivat hallintoyksiköt hajautetaan ja niitä ehdotetaan johdettavaksi naapurikaupungista, tässä tapauksessa Seinäjoelta. Ei ole epäilystäkään siitä, millä paikkakunnalla edellytykset ovat suotuisampia. Vaasa on vanha kunnon hallintokaupunki, missä monipuolinen korkeakoulutus takaa osaavan henkilökunnan rekrytoinnin onnistumisen jatkossakin. Tämä koskee erityisesti kielitaitoista henkilöstöä.

Valmistelujen loppuvaiheessa hallitus ja keskustan vastuuhenkilöt pääministerin johdolla antoivat ymmärtää, ettei ole tarkoitus tehdä suuria muutoksia Vaasassa toimivissa viranomaisissa. Eduskuntakäsittely herätti kuitenkin epäilyjä, ja asetuksen sisältö tulee olemaan koetinkivi. Kuinka varmistetaan, että toiminnot jatkuvat Vaasassa? Asetuksessa on todettava, että toimipaikka on Vaasassa jatkossakin pitkällä tähtäimellä.

Toimintojen hajauttaminen näyttää koskevan myös kirjasto-, liikunta- ja nuorisotointa. Sivistysvaliokunta totesi yksimielisessä lausunnossaan, että nämä toimialat vertautuvat peruspalveluihin eikä niitä ole syytä erottaa yleissivistävästä koulutuksesta tai terveyden edistämisestä. Tästä syystä kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät kuuluvat aluehallintovirastoihin, jotka huolehtivat palveluiden tasavertaisesta saatavuudesta. Tähän näkemykseen minusta on helppo yhtyä. Ely-keskuksissa näistä tehtävistä tulee osa elinkeinotoiminnan edistämistä, mikä on sivistyksellisten perusoikeuksien ja terveyden edistämisen kannalta kummallista. Hajaannusta lisäksi korostaa se, että asetusluonnoksen mukaan kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtäviä joudutaan hoitamaan erikoistehtävänä kuudessa elyssä, mutta yhdeksässä ei hoideta. Aluehallintovirastossa tätäkään ongelmaa ei olisi olemassa.

Näillä huomautuksilla en tarkoita sitä, etteivät naapurimaakunta Etelä-Pohjanmaa ja Seinäjoki ansaitsisi hyviä palveluja samalla lailla kuin Pohjanmaa ja Vaasa, mutta se olisi voitu varmistaa ilman näin repiviä järjestelyjä. Nyt rannikkoalueen asukkaat ja monet viranhaltijat ja Vaasan kaupunki joutuvat maksamaan melkoisen hinnan viereisen talousalueen kehittämisestä. Myönteisenä on toki todettava, että koko alue ja sen asukkaat hyötyisivät hyvästä kehityksestä molemmissa maakunnissa ja kaupungeissa. Uskokaamme näin tapahtuvan.

Men det räcker inte med dessa ingrepp och denna splittring av förra Vasa län. Man brukar tala om att splittra och härska. Det är tydligen den taktiken som präglade majoritetsbeslutet i ministergruppen, när Karleby och Keski-Pohjanmaa föreslogs hänföras norrut till Pohjois-Pohjanmaa och Uleåborg. Förslaget är häpnadsväckande. Inte överraskande säger näringslivet i Karlebynejden nej till förslaget att de ska söka sig ut i Europa och världen efter en sväng via Uleåborg. Dragningskraften och inriktningen är söderut — och den kommer att växa.

Till det här ska läggas svenskarnas i Karleby lagliga rätt till lika betjäning på eget modersmål av myndigheterna i Uleåborg som de finskspråkiga i området. Grundlagsutskottet förutsätter att det här ska beaktas när Karlebys inriktning avgörs. Tror någon verkligen på fullt allvar att lika god service kan ges på finska och svenska i Uleåborg? I Vasa är det naturligt att betjäning sker både på finska och svenska, och det sköts bra. Men låt oss tro att regeringen kan enas om att ändra färdriktningen!

Uskokaamme, että hallitus sittenkin on valmis noudattamaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa kielellisistä palveluista ja täten kunnioittamaan samalla Kokkolan kaupungin tahtoa osallistua etelään suuntautuvaan alueelliseen yhteistyöhön.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan totesi, käsittelyssä oleva lakiesitys pitää sisällään laajan kokonaisuuden. Siihen liittyy myös muita lakeja, jotka täydentävät osaltaan kokonaisuutta.

Aluehallinnon kehittämishanke ja uudistushanke asetettiin 29.6.2007 hallinnon ja aluekehityksen ministeriryhmän puollettua asiaa. Hankkeen toimikaudeksi määrättiin 29.6.2007—31.3.2009. Tavoitteena sanottiin olevan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto — kaikki sinänsä hyviä tavoitteita lähtökohdiltaan. Kuitenkin haluan todeta, että aika laajassa valiokuntakuulemisessa, jota täydensivät eduskunnan valiokuntien kannanotot, nousi esille monia asioita, joiden tarkempi analysointi ja käsittely olisivat olleet tarpeellisia mutta eivät olleet mahdollisia. Kun samaan aikaan maassamme on menossa melko mittava kunta- ja palvelurakenneuudistus, voidaan todeta, että paljon on yhtä aikaa asioita pöydällä.

Käsittelyaika olikin näin laajan kokonaisuuden huomioon ottaen aivan liian lyhyt, mikä vaikutti osaltaan myös käsittelyn lopputulokseen, ainakin sosialidemokraattien näkökulmasta. Valiokunnan sosialidemokraattiset jäsenet esittävätkin lain hylkäämistä ja jatkovalmistelua valiokuntakäsittelyn pohjalta. Vastalauseessamme olemme perustelleet syitä, jotka olisivat mielestämme edellyttäneet tarkempaa analysointia ja pidempää harkintaa. En käy niitä enää toistamaan, koska ne ovat luettavissa valiokunnan mietintöön liittyvästä vastalauseesta. Näiden seikkojen lisäksi, joita tuomme esiin, lakiin jäi monia ongelmakohtia, ja nähtäväksi jää, miten aluehallintouudistus käytännössä toimii. Uskallan jo tässä vaiheessa todeta, että ongelmitta ei selvitä. Toivottavasti ongelmista, jotka eteen tulevat, kuitenkin selvitään suuremmitta vaurioitta.

En käsittele lakiesitystä laajemmin, koska käytettävissä oleva aika ei sitä mahdollista, mutta haluan nostaa yhden asian esille, jota ei täällä keskustelussa ole juurikaan sivuttu eikä valiokunnan kannanotossa mainittu.

Käsittelyssä ja mietinnössä ei ole siis käyty läpi tietohallintojärjestelmää. Lainaan asiakirjaa, joka liittyy aluehallinnon uudistamishankkeeseen Uuden aluehallinnon tietojärjestelmätyöryhmän raporttina. Sen sivulla 3 todetaan: "Uusien viranomaisten perustaminen on tietohallinnon osalta erittäin haastava tehtävä. Samanaikaisesti yhdistetään olemassa olevia organisaatioita, siirretään kokonaisuuksia organisaatioista toiseen sekä muodostetaan näistä kokonaan uusia toimintoja. Tietohallinnot on järjestetty hyvin eri tavoin nykyisessä organisaatiossa. Myös tekniset ratkaisut ovat erilaisia. Käytännössä on samoja tuotteita, mutta esimerkiksi asetusten tasolla ei yhtenäisyyttä ole. Leimallisia organisaatioille on niiden monialaisuuden vuoksi suuri ydintoiminnan tietojärjestelmien määrä. Näiden järjestelmien tekniset ratkaisut ja hallintomallit vaihtelevat."

Aluehallinnon uudistamishankkeessa ohjausryhmä asetti 22.5.2008 aluehallinnon tietojärjestelmäryhmän valmistelemaan ehdotukset uusien aluehallintoviranomaisten it-palvelujen toteuttamiseksi. Tavoitteena oli tehdä suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä ja esitys toteutushankkeen organisoinnista, resursseista ja rahoituksesta, jotta uusilla valtion aluehallintoviranomaisilla on vuoden 2010 alussa käytössään tarvittavat tietopalvelut.

Työryhmän toimikausi oli 22.5.2008—31.10.2008. Tämä sinänsä ansiokas kokonaisselvitys, joka oli yksimielinen, jätettiin aluehallinnon uudistamishankkeen ohjausryhmälle määräaikaan mennessä. Työryhmä totesi, että tietohallinnon kannalta Alku-hankkeen suunnittelun aikataulu on erittäin kireä.

Työryhmä päätyi kesken toimikautensa ehdottamaan neljän hankkeen käynnistämistä. Näiden hankkeiden tehtäväksi määriteltiin ne palvelut, joiden katsottiin olevan välttämättömiä toiminnan käynnistämiseksi. Näiksi katsottiin käyttäjänhallinta, tietoliikenne, työasemat sekä ulkoiset ja sisäiset julkaisujärjestelmät. Niiden sanottiin muodostavan perusedellytykset työskentelylle ja toisaalta luovan yhteistä identiteettiä. Hankkeet on käynnistetty lokakuussa 2008. Tästä laajasta ja erittäin vaativasta tietohallintojärjestelmän kehittämisestä ei ole kuitenkaan saatu juuri tietoa valiokuntakäsittelyn aikana, ja epäselväksi jää ainakin minulle, minkälaiset valmiudet sen käyttöönottoon ovat voimassa, kun lakia aletaan soveltaa vuoden 2010 alusta. Uskallan epäillä, että paljon on vielä tehtävää, että tietohallintojärjestelmä voisi ottaa ne haasteet vastaan, jotka sille aluehallinnon sujumisen kannalta on esitetty.

Allu- ja Ellu-virastot on tarkoitus siirtää perustietotekniikkapalveluissa vaiheittain valtion it-palvelukeskuksen asiakkaaksi. Valtiolle piti rakentaa valtion it-palvelukeskus, jonka toiminta piti aloittaa vuoden 2009 alusta. En tiedä, onko edes tämä osio tietohallintojärjestelmässä toteutunut. Työryhmä teki ehdotuksen myös tilaaja—tuottaja-mallin mukaisesta virastojen tietohallinnon ja tietohallintopalveluiden tuotannon toteuttamisesta organisoimalla toiminnot niiden omiin yksiköihin vuoden 2010 alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Jos arvoisalla ministerillä, jonka toivoin olevan paikalla, olisi ollut tarkempaa tietoa, missä vaiheessa tietohallintojärjestelmä on, olisi eduskunnan ollut hyvä tietää ja olisin ollut kovin iloinen, kun saisin tietää, miten tämän asian osan laita on. Toivottavasti kaikki on epäilyksistä huolimatta valmiina, koska järjestelmän käyttöönotto ja toimiminen ovat edellytyksenä aluehallinnon uudistuksen käynnistymiselle. Jos ei ole, meidän näkemyksemme asian jatkovalmisteluista käyvät yhä enemmän ajankohtaiseksi.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinnon uudistamista koskeva lakiesitys kirjattiin hallitusohjelmaan, ja kyseessä on erittäin merkittävä ja haasteellinen sekä Suomen historian kannalta mittavin aluehallintoa koskeva uudistus. Esitys pitää sisällään monia suuria muutoksia useampaan lakiin, ja lisäksi siinä esitetään myös useiden lakien kumoamista. Erikseen annetaan noin 250 lakiesitystä, ja noin 1 200:aa säädöstä täydennetään. Täydentävät esitykset tulevat hallituksen esityksessä 161/2009 vp. Kyseinen esitys on hallintovaliokunnan käsittelyssä mietintöä varten, ja siihen useat valiokunnat antavat lausuntonsa.

Useissa täällä pidetyissä puheenvuoroissa on arvosteltu hallituksen esitystä siitä, että sitä on viety kiireellä eteenpäin. Lakiesityksen laajapohjainen valmistelu kesti kaksi ja puoli vuotta. Se on riittävä aika uudistuksen valmisteluun, koska on tarkoituksenmukaista, että laki tulee voimaan jo nykyisen eduskunnan aikana ja saamme siitä näin ollen sitten kokemusta ja näemme myös sen, onko tarvetta täydentäville lakiesityksille.

Huomionarvoista on lisäksi se, että lakiesityksen valmistelun aikana maakunnissa on järjestetty useita keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia, joissa asianosaisilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa lakikokonaisuuden sisältöön. Eduskunnalla on ollut myös monipuolinen mahdollisuus vaikuttaa lakiesityksen sisältöön, koska kahdeksan valiokuntaa on antanut hallintovaliokunnalle siitä lausunnon.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen tavoitteet ovat hyviä. Asiakaslähtöisyys paranee, ja tehokkuus lisääntyy. Hallinto kevenee lääninhallitusten lakkautusten myötä, ja valtion ja maakuntien yhteistyö lisääntyy. Lisäksi myös maakuntien liittojen asema ja rooli vahvistuvat. Viranomaisten tehtävät ja työnjako selkiytyvät huomattavasti. Esitys antaa hyvät lähtökohdat sille, että meillä on parempi palvelutaso ja tehokkaampi hallinto. Aluehallintoviranomaisista tulee maahamme tiheämpi verkosto kuin nykyinen verkosto on.

Kokoamalla aluehallinnon kahteen viranomaiseen, aviin ja elyyn, saamme tavoitteet lähemmäksi toisiaan ja samalla samansuuntaisiksi. Aluehallintovirastot eli avit ovat perusoikeuksia ja oikeusturvan toteuttamista, ympäristönsuojelua sekä terveellistä elin- ja työympäristöä alueella yhdenvertaisin periaattein noudattavia organisaatioita. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli elyt hoitavat valtion toimeenpano- ja kehittämistehtäviä, edistävät yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, osaamista ja kulttuuria. Näiden virastojen ja keskusten tehtävienjaot ovat oikeansuuntaisia.

Kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävienjako alueviranomaisten ja elyjen kesken on perusteltua, sillä ovathan tehtävät luonteeltaan toisaalta alueellista yhdenvertaisuutta tukevia toimeenpano- ja ohjaustehtäviä sekä toisaalta kehittämistoimenpiteitä. Suomen- ja ruotsinkielisen väestön osalta on mielestäni huolehdittava siitä, että kansalaisilla on mahdollisuudet saada palveluja omalla äidinkielellään.

Maakunnallisen päätöksenteon vahvistaminen tulevaisuudessa edistyy esityksen myötä. Tällöin maakunnan omien voimavarojen suuntaaminen vahvistuu oikealla tavalla. Samalla siirretään toimivaltaa kansanvaltaiseen ohjaukseen. Maakuntien liitoille uusista tehtävistä aiheutuvat kustannukset on kuitenkin huomioitava jatkossa valtion budjeteissa tarkoituksenmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Hallinnon kehittäminen ei pääty tähän, vaan tehtäviä riittää jatkossakin. Aluehallinto-organisaatio aloittaa uudessa muodossaan ensi vuoden alussa. Hallintovaliokunta edellyttää, että aluehallintouudistuksesta annetaan eduskunnalle selonteko vuoden 2012 lopussa. Siihen mennessä olemme saaneet kokemusta aluehallinnon toimivuudesta ja mahdollisista täydennystarpeista.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran, kun tätä keskustelua kuuntelee, tuntuu siltä kuin puhuisimme todellakin vähintään kahdesta eri asiasta ja vähintäänkin kahdesta eri hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että valtion aluehallinto on kaivannut uudistamista, ja siksipä asian valmistelu käynnistettiinkin jo edellisellä vaalikaudella. Nykyinen hallitus on ryhtynyt kuitenkin runnomaan hanketta väkisin läpi ylikireällä aikataululla. Tuleekin mieleen, että uudistus halutaan saada voimaan hyvissä ajoin ennen tulevia eduskuntavaaleja, ovathan suurimmat mutinat siihen mennessä ehtineet jo laimentua ja toisaalta mieleiset virkamiehet ehditty nimittää uusiin elimiin.

Vanhasen kakkoshallitus teki heti alkutaipaleellaan päätöksen, että keskeneräisiä asioita ei tuoda julkisuuteen — näin, vaikka kansalaisyhteiskunnassa uusista asioista pitäisi käydä avointa keskustelua. Niinpä Alku-hankettakaan valmisteltaessa ei järjestetty kunnon kuulemiskierrosta. Eri puolilla Suomea on erilaiset ongelmat, ja näitä ei ole valmistelussa otettu riittävällä tavalla huomioon. Esimerkiksi korkeinta hallinto-oikeutta ei kuultu lainkaan, vaikka se on mukana muun muassa vesi- ja ympäristöasioita koskevassa päätöksenteossa. Vauhtihuumasta kertoo sekin, että vaikka lait ovat vielä säätämättä, muutostoimet kentällä on kuitenkin aloitettu eräiltä osin jo alkuvuodesta. Eduskunnassa lakipaketti on ollut valiokuntien käsittelyssä vasta joitakin viikkoja, ja asia on tarkoitus saada päätökseen pian. Tällä tavalla toimiminen asettaa eduskunnan kumileimasimen rooliin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on saanut voimakasta kritiikkiä muun muassa ympäristö- ja sivistysvaliokunnalta. Sivistysvaliokunnassa olemme kritisoineet sitä, että uudistuksen kokonaisvaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi, muun muassa henkilöstöresurssien tarpeen selvittäminen on jäänyt liian vähälle. Toimivallan jakaminen valtion, kuntien ja maakuntien välille tekee järjestelmästä nykyistä sekavamman. Työntekijöitä ei ole kuultu riittävästi eikä heidän oikeuksiaan ole huomioitu tarpeeksi.

Sivistysvaliokunnan yksimielisessä lausunnossa otimme kantaa myös siihen, että kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävät tulee sijoittaa samaan paikkaan kuin yleissivistävän koulutuksen asiat eli aluehallintovirastoihin. Hallitus kuitenkin esittää näiden tehtävien hajauttamista eri paikkoihin. Epäselvää on myös se, kuka tulee muutosvaiheessa huolehtimaan ja millä tavalla nykyisin lääninhallituksen suorittamasta valvonnasta esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa tai perusopetuksen oppilaitoksissa. Nämä molemmat valvontatehtävät ovat osoittautuneet, ikävä kyllä, tarpeellisiksi ympäri Suomea.

Hallituksen esitys aluehallintouudistukseksi uhkaa myös alueellisten taidetoimikuntien tulevaisuutta. Tällä hetkellä näiden toimikuntien jäsenet nimittää opetusministeriö kuultuaan alueellisia taiteen ja kulttuurin järjestöjä ja laitoksia. Nyt hallitus on esittänyt, että jatkossa alueelliset taidetoimikunnat nimittää maakuntaliitto. Eduskunnan sivistysvaliokunta otti, edelleen yksimielisessä lausunnossaan, kantaa tähänkin esityksen kohtaan siten, että alueellisten taidetoimikuntien jäsenet nimittäisi jatkossakin opetusministeriö. Tätäkään lausuntoa ei lain valmistelussa ole otettu mitenkään huomioon.

Puhemies! Ympäristövaliokunnassa suurta huolta meissä on herättänyt se, että hallitus esittää ely-keskuksen johtajan tehtäviä sivutoimisiksi, vaikka näin merkittävien tehtävien hoitaminen edellyttäisi ehdottomasti päätoimisuutta. Myös uudistuksen rahoitus on jätetty riittämättömäksi. Nyt olisikin korkea aika ottaa aikalisä ja pistää hanke uudelleen valmisteluun. Hosumisella hyvät tavoitteet hukkuvat eikä kunnollista jälkeä saada aikaan.

Tämä aluehallintouudistus on malliesimerkki huonosti valmistellusta lainsäädännöstä. Jos hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli on vielä paikalla, kysynkin häneltä sitä, mikä merkitys näillä muilla valiokunnilla ja muiden valiokuntien lausunnoilla on hallintovaliokunnalle yleensäkään. Olemmeko me tehneet turhaa työtä näissä muissa valiokunnissa, kun olemme tähän asiaan ottaneet kantaa ja perehtyneet? Mitään näistä ei ole otettu huomioon hallintovaliokunnassa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä aluehallinnon uudistamishanke osui hankalaan aikaan. Työ- ja elinkeinoministeriötä koskeva ministeriöuudistus ja sen alueellinen uudistus on vielä monilla alueilla — taitaa olla koko maassa — aika paljon kesken. Valtava työmäärä on tehty sen uudistuksen läpiviemiseksi, ja ongelmia on hyvin paljon. Tuon vastikään, tämän vaalikauden alussa, aloitetun uudistuksen päälle osui lama, joka on erityisesti työ- ja elinkeinokeskuksissa aiheuttanut tavattoman paljon ongelmia ja erityisesti tänä vuonna, kun hallitus kieltäytyi keväällä antamasta työllisyyslisäbudjettia ja määräsi mahtikäskyllä te-keskukset käyttämään Esr-rahoja työllisyyshankkeisiin. Tämä on ollut te-keskuksissa suuren ongelman aihe koko kevät-, kesä- ja syyskauden ajan. Siis TEM-uudistuksen ja laman ja siihen liittyvien ongelmien hoidon lisäksi te-keskuksissa on taisteltu tuottavuusohjelman toteuttamisen kanssa. Tämän kaiken päälle on hallitukselta tullut tämä Alku-hanke, aluehallinnon uudistamishanke, joka on tavattoman suuri, moniosainen hanke.

Tällaisesta toiminnasta, jota Vanhasen kakkoshallituksen toimesta nyt on tehty, pitäisi ottaa vakavasti opiksi. Ei pidä tehdä suuria uudistuksia päällekkäin, lomittain, vaan ne on vietävä aina kerta kerrallaan eteenpäin, ja hallituksella olisi pitänyt olla malttia ja, sanoisinko, järkeä siinä, että tätä uudistusta olisi valmisteltu rauhallisemmin ja sen toteutusta olisi siirretty hieman eteenpäin, niin että tämä taloudellinen ahdinkotila, mikä maassa on, ja toisaalta nuo aikaisemmin aloitetut uudistukset olisi saatettu asianmukaisesti loppuun.

Kun olin yhteydessä oman alueeni te-keskukseen, niin sain kuulla siitä, kuinka siellä on tehty kesälomat töitä ja siellä on painittu hankalien ongelmien kanssa — onnistuttu kohtalaisen hyvin, koska Keski-Suomi on loistava maakunta monessa mielessä ja siellä on erinomaisen osaava, pätevä, motivoitunut henkilöstö näissä asioissa. Heille on kyllä hallitus kaatanut aivan kohtuuttoman taakan tänä vuonna. Tästä ei voi kiitosta valitettavasti antaa.

Herra puhemies! Mitä sitten tähän uudistukseen tulee, niin totean, että näyttää siltä, että hallintovaliokunnalle, niin kuin kaikille muillekin valiokunnille, tämä kokonaisuus on ollut aika epäselvä, eikä varmaan kenelläkään ole kunnolla näkemystä siitä, mitä tässä tapahtuu. Ehkä tuo valiokunnan mietinnön lopussa oleva lausumaehdotus kertoo siitä epävarmuudesta. Kun sen tarkkaan lukee, niin voi päätyä siihen, että valiokunta on tavattoman monelta kohdin hallituksen esityksen ja oman työnsä tulosten kannalta epävarma, ja tällainen tilanne tällaisessa tuhansia ihmisiä, elinkeinoelämää, työllisyyttä, ympäristöasioita ja monia, monia muita, maataloutta ja muita, koskevissa asioissa ei kyllä ole asianmukainen. Täällä on kymmenen eri kohtaa, joissa tämä epävarmuus mielestäni selkeästi näkyy.

Herra puhemies! Tämä on siis varsin sekava uudistus hallinnollisesti, toiminnallisesti ja aluejakojen kannalta ja tehtävien eri paikkoihin sijoittamisen kannalta. Olisi ehkä syytä ollut paneutua näihin todellakin rauhallisemmin ja katsoa, mikä olisi se ihanteellinen tapa järjestää nämä toiminnot. Tässä ei voi sanoa onnistutun.

Herra puhemies! Kun talousvaliokunnassa olin käsittelemässä tätä uudistusta, niin siellä nousi ehkä kaikkein kirkkaimmin esille tämä elyjen johtajakysymys, josta valiokunta pani suoraa tekstiä, ja se olisi voitu hallintovaliokunnassa lukea niin, että talousvaliokunta edellyttää, että ely-virastoille määrätään päätoimiset johtajat. Ymmärrän sen, että valtiovarainministeriö on tyrmännyt tämän ehdottoman tarpeellisen ja järkevän uudistuksen, muutoksen. Nimittäin kun 5 maaherraa poistuu, niin tilalle olisi tullut 15 ely-johtajaa, ja olisi ollut valtiovarainministeriön näkökulmasta kauhistus perustaa 15 uutta johtajan virkaa näille alueille.

Mutta mihin sitten on päädytty? On päädytty siihen, että oman toimen ohella johdetaan näitä äärettömän tärkeitä virastoja alueilla. Näillä oto-johtajilla on yläpuolellaan ohjaajinaan kuusi ministeriötä eräiltä osin. Viraston johtaja ei voi puuttua substanssikysymyksiin, ei esimerkiksi henkilöstön nimityskysymyksiin. Siellä on myös, niin kuin asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi esille, syntymässä kollisio- ja jääviysongelmia. Tällaisia ei saisi lainsäädäntöön jättää tieten tahtoen. Tämä tuli hyvin selväksi, että tällainen ongelma tänne jää. 500 henkilön virasto oman toimen ohella johdettuna ei tule onnistumaan. Jos tämä tapahtuu, niin kuin sanottiin, että se oman toimen ohella -johtaja otetaan sitten sieltä osastolta johtamaan koko hommaa ja sinne sitten hänen tilalleen nostetaan joku sijainen hoitamaan hänen tehtäviään ja sijaiselle sijainen alempaa ja mennään aina alas asti, niin se ei ole kestävää, se ei ole järkevää henkilöstöpolitiikkaa. Toisaalta näin laaja virasto vaatii päätoimisen, vastuullisen johtajan, joka vastaa koko toiminnasta, eikä siinä ohessa voi vastata jonkun osaston käytännön toiminnasta. Eli tosiasiassa tämä johtaa varmaan siihen, että nämä oman toimen ohella -johtajat ovat tosiasiassa päätoimisia johtajia. Siinä ehkä säästetään sitten 1 000 euroa kuukaudessa, kun näin tämä järjestetään, mutta työllisyyden, elinkeinoelämän, maatalouden ja niiden muiden tärkeiden toimintojen osalta tämä johtaa huonoon kehitykseen.

Herra puhemies! Otan kantaa toisessa käsittelyssä siihen, pitäisikö tämä esitys hyväksyä vai hylätä. Tässä yhteydessä nostan esille vain nämä muutamat asiat.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan hiukan hämmästellä sitä, että näin merkittävän asian käsittelyssä ministeriaitio on ollut jo pitkälti toista tuntia tyhjänä. Olisin kuvitellut, että täällä olisimme saaneet vastauksia myös keskustelun myöhemmässä vaiheessa esille tuleviin tärkeisiin kysymyksiin.

Voisi todeta, että kyseessä on historiallinen uudistus, joka on tehty historiallisella kiireellä ja jonka jälkeen jää valitettavasti historiallisen paljon virheitä. Tämä on tärkeää todeta ihan senkin vuoksi eduskunnan pöytäkirjoihin, että olen aivan varma, että tähän uudistukseen tullaan palaamaan ja katsomaan, mitä tästä asiasta on sanottu, kun on käyty tätä palautekeskustelua tässä salissa. Valitettavasti oma pelkoni on kyllä se, että vuodenvaihteessa tässä maassa vallitsee melkoinen hässäkkä tuolla alueilla, sellainen sekamelska, jota voi olla vähän vaikea ensi alkuun selvitellä.

Täällä on lukuisissa sosialidemokraattisissa puheenvuoroissa jo todettu se, että me olemme olleet alusta lähtien kannattamassa sitä, että aluehallintoa uudistetaan, mutta emme ole ymmärtäneet, miksi tämä hanke on pitänyt viedä läpi käärmettä pyssyyn -meiningillä. Myös eduskunnan todellinen päätösvalta, kuten täällä esimerkiksi edellisissä puheenvuoroissa on todettu, on tässä uudistuksessa iso ja periaatteellinen asia, ja olen kyllä hiukan surullinen, jollei tämä talo itse ymmärrä omaa asemaansa tässä mielessä puolustaa.

Aivan liioittelematta voi ympäristöasioista todeta kyllä sen, että tällä hallituksen valitsemalla ympäristöpolitiikan linjalla — en puhu nyt vain tästä uudistuksesta — ympäristöasioiden hoitoa uhkaa vähittäisen näivettymisen tie. Ja tämä fakta on vakavassa ristiriidassa sen kanssa, että ympärillämme on lukuisia haasteita, joihin juuri ympäristöalan osaajien tulee tarttua ja tuottaa myös tietoa meille päätöksentekijöille — ilmastonmuutos, monimuotoisuuden säilyttäminen, vesiensuojelu, nyt vain muutamia mainitakseni. Näistä asioista me poliitikot tarvitsemme myöskin tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Lisäksi EU-tason määräyksistä mutta myös omasta kansallisesta lainsäädännöstämme johtuen ympäristöasioissa nimenomaan lainsäädäntö on koko ajan lisääntymässä, ja se tarkoittaa myös lisätyötä tuolla alueilla.

Täällä on jo monissa puheenvuoroissa — kiitoksia vain! — viitattu ympäristövaliokunnan lausuntoon, joka monien muiden lailla on varsin kriittinen. Täällä todetaan muun muassa, että "uudistuksen äärimmäisen kireä valmisteluaikataulu vaikeuttaa paitsi lakiteknisesti virheettömän lopputuloksen myös mahdollisimman selkeän lainsäädäntökokonaisuuden aikaansaamista". Toimivimpien menettelyjen pohdintaan aikaa on jäänyt vähän, ja valiokunta "katsoo, että ympäristö- ja vesiasioiden käsittelyä koskevan päätöksentekojärjestelmän erityispiirteiden tarkastelu on jäänyt ehdotuksessa puutteelliseksi". Tämä on nyt se asia, johon haluan kyllä eduskunnan kiinnittävän vakavaa huomiota. Juuri ympäristövaliokunnassahan kävi ilmi, että korkeinta hallinto-oikeutta ei ole koko tässä valmistelun kuluessa kuultu lainkaan. Sitten tämä tieto myöskin meni tuonne hallintovaliokuntaan. Juuri näiden vesiasioiden osalta tämä on iso kysymys, sillä nyt on aivan ilmeinen vaara asiantuntijoiden näkemyksen mukaan siinä, että näissä vesiasioissa päätökset alkavat valua alueellisilta ympäristöviranomaisilta — sieltä, missä sen päätöksenteon paikan pitää olla — valitusprosessien johdosta hallinto-oikeuksiin, jotka tunnetusti ovat jo muutenkin aikamoisessa ruuhkassa.

Tämä ei ole linjassa sen päätöksen kanssa, että hallitus on itse oma-aloitteisesti ilmoittanut haluavansa lyhentää lupaprosessien käsittelyaikoja. Mikä se semmoinen lyhennys on, joka menee hallinto-oikeuksien kautta mahdollisesti kuukausien, jopa vuosien mittaisiin prosesseihin? Ei se ainakaan mikään parannus ole, eikä se varmuudella ole kyllä mikään lyhennys. En usko, että tämä on elinkeinoelämänkään etujen mukaista, mikäli luvitusprosessit alkavat viipyä erilaisissa vaiheissaan. Tämä on siis korkeimman hallinto-oikeuden taholta tuotu aiheellinen huoli, ja ympäristövaliokunta, aivan oikein, nosti tämän asian esiin ja teki muutamia korjaus- ja täsmennysehdotuksia.

Kun huomasin, että valiokunnan puheenjohtaja Tölli on seuraavana puhujana, niin — aivan kuten ed. Viitamieskin — toivoisin kyllä ympäristövaliokunnan puheenjohtajana, että valiokunnan puheenjohtaja Tölli voisi kuvata vielä kertaalleen sitä, miksi esimerkiksi näitä ympäristövaliokunnan esittämiä täsmennyksiä, joihin näimme kyllä kovasti vaivaa — teimme ne hallituspuolueiden hyväksynnällä tuolla valiokunnassa — ei ole voitu tähän varsinaiseen lopulliseen tekstiin ottaa mukaan, koska pelkään pahoin, että kun nämä täsmennykset puuttuvat, niin juuri näissä vesiasioissa meillä on edessämme todellinen suma. Siihen ei riitä se, että eduskunta saa vuosien päästä selonteon; näiden asioiden tulisi olla valmiina selkeästi jo nyt. Pelkään pahoin, että nimenomaan näissä asioissa pienimuotoinen tai suurimuotoisempikin sotku on edessämme.

Olisin ollut itse henkilökohtaisesti erittäin voimakkaasti sivistysvaliokunnan kannalla myöskin tuossa liikunta- ja nuorisotoimen kysymysten sijoittamisasiassa. Sivistysvaliokunta oli vielä lausunnossaan tässäkin asiassa yksimielinen, ja senkin johdosta toivoisin, että voitaisiin kertoa vielä kertaalleen, minkä vuoksi nämä eduskunnan valiokuntien näkemykset eivät ole saaneet tässä lopullisessa paperissa sitä painoarvoa, joka niille ainakin omasta mielestäni kuuluisi. Olemme tehneet aika paljon töitä näissä asioissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Huovinen odottaa ed. Tölliä, mutta tämä on viisaasti siirtänyt puheenvuoroaan niin, että sitten käyttää sen loppupuheenvuoron, ja se varmaan tulee.

Edelleenkin näihin ongelmiin, mitä tämä hallituksen esitys sisältää, liittyy myös tämä asetuksenantovaltuus, jota ei ole täsmennetty. Ympäristövaliokunnassa oikeusministeriön edustaja viittasi nimenomaan tähän ongelmaan ja siihen, että tämä elyjen 8 § muun muassa on hyvin merkittävä. Se sisältää hyvin monenlaisia toimia, ja sitten todetaan, että valtioneuvosto voi sitten täsmentää tai ohjata toimintaa uusilla asetuksilla. Se on ongelmallisen vapaasti todettu, ja tuo oikeusministeriön asiantuntija Jari Salila olisi halunnut tähän, nimenomaan tähän kohtaan tehdä lisäyksen, täsmentää tätä asetuksenantoa siten, millä tavalla voidaan asetuksia antaa.

Toinen asia, puhemies, on se, että maakuntien liitoille siis tulee lisää tehtäviä ja, voisi sanoa, melkoinen määrä vastuuta. Tämän hallituksen esityksen 9. laissa, sen 7 §:ssä, näitä asioita myös luonnehditaan, ja tässä on muun muassa sellainen tärkeä asia kuin alueellisten laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimisen yhteensovittaminen, joka tulee maakuntien liittojen tehtäväksi. Silloin kysytään, mitä merkitsee käytännössä luonnon-, ympäristönsuojelulle, jos maakuntaliitot hyvin voimakkaasti, ikään kuin autonomisesti, pääsevät yhteensovittamaan ympäristön- ja luonnonsuojelua, siis erilaisia suunnitelmia. Itse pelkään, että eri puolilla Suomea, Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, löytyy maakuntaliittoja, jotka eivät oikein näe omaa turvesuotaan pitemmälle ja ovat valmiit ehkä — siis sanon kuitenkin ehkä — käynnistämään sellaisia prosesseja tai tukemaan sellaista kehitystä, että se ei ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kestävää tai muuten, luonnon monimuotoisuuden taikka luonnonvarojen käytön kannalta, kestävää. Nimenomaan ne uhkat ovat siinä, että köyhyydellä perustellaan kestämätöntä kehitystä ja halutaan ottaa niin sanotusti luonnonvaroja käyttöön, joiden käyttöönotto ei kuitenkaan ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tai luonnonvarojen järkevän käytön kannalta kestävällä pohjalla. Sen vuoksi myös maakuntaliittojen tiedonhankintaa pitäisi pystyä tukemaan, asiantuntevuutta lisätä ja vahvistaa. Tämän asiantuntevuuden vahvistaminen vaatii resursseja, ja niiden takaamiseen vain tällä ajatuksella, että on yksi henkilötyövuosi per maakuntaliitto, en itse voi valitettavasti uskoa, siihen, että se olisi riittävä voimavara; tarvitaan enemmän.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kaksi kommenttia.

Ensimmäinen liittyy ympäristöasioiden käsittelyyn. Siis aveihin nyt siirtyvät — vielä kertaalleen — ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön alaan kuuluvat lupa- ja muut hakemusasiat, ja muut asiat tulevat elyihin.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, onko tämä työnjako oikea vaiko väärä, pitäisikö näiden äsken sanottujen asioiden olla samassa virastossa. Minun mielestäni yksinkertaisesti ei pidä, vaan on perusteltua ja paikallaan, että ne ovat näin. Ihan tavallaan samalla tavalla kuin minä viime vaalikauden aikaan näin mahdottomaksi, että omistajaohjaus on elinkeinopolitiikan vastuuministerin käsissä, molemmat asiat ovat saman ministerin käsissä, niin tässä on vähän niin kuin sama juttu hivenen toisessa yhteydessä.

Toinen kysymys liittyy näihin nyt elyissä oleviin ympäristöasioihin. Esimerkiksi ed. Huoviselta kysyn, mitä hän pelkää esimerkiksi tie- ja liikenneasioissa. Olivatko liikenneasiat silloin, kun te olitte ministerinä, jotenkin sellaisia asioita, että ne niin kuin peittoaisivat ilman muuta ympäristöasiat tuolla käytännön kentällä? Minun mielestäni eivät. Mitä sitten pelätään? Niitä elinkeinopolitiikan asioita? Tarpeetonta niitäkin on pelätä. On hyvä, että samassa virastokokonaisuudessa mahdollisimman läheltä tunnistetaan nämä erilaiset intressit ja sovitetaan niitä niiltä osin. Kun esimerkiksi asioiden käsittely vaatii samassa asiassa usean viranomaisen käsittelyä, niin ne voidaan tässä samassa virastokokonaisuudessa hoitaa, koska minkään substanssin osalta ei ympäristöasioissa siirry vastuuta kellekään tästä vastuualueesta, joka on ympäristöasioiden vastuualue.

Toinen kommentti liittyy ennen kaikkea liikunta- ja nuoriso- ja kirjastoasioihin. Moneen kertaan olen täällä kysellyt, kumpaa on äsken sanottu tehtäväkokonaisuus, onko se jotain viranomaistoimintaa, johonka liittyy jotain lupa- tai valvontatehtävää, mikä on aveille luonteenomaista, vai onko se niin kuin sen alueen kehittämiseen liittyvä juttu. Kyllä kirjastotoimi tai liikuntatoimi ainakin minun kotikunnassani on enemmän sen meidän Jyväskylän seudun kehittämiseen liittyvä asia kuin lupaviranomaistyyppisen viranomaisen tehtävää. Tästä syystä minusta tämä jako on näitten asioitten osalta tavattoman oikea. Vaikka joku valiokunta on ollut jotain mieltä, enemmistö tässä talossa todennäköisesti on kumminkin tässä valiokunnan esittämällä kannalla.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitän siitä, että ministeri on täällä nyt paikalla vastaamassa ja käymässä tätä keskustelua kanssamme.

Haluan tähdentää, että se huoli, jonka esitin äskeisessä puheenvuorossani, koskee vesiasioiden ratkaisumenettelyjä ja koskee nimenomaan aluehallintoviranomaista. En ollutkaan esittämässä sitä, että näitä pitäisi ikään kuin pistää samaan puulaakiin. Minustakin tässä on varmasti vinha perä, että joitakin uudistuksia tällä tavoin vietyinä tarvitaan, mutta tämä esitys, johon puutuin, ja valiokunnan yksimielinen kanta, siis hallituspuolueet mukaan lukien, oli se, että se olisi kaivannut täsmennystä. Tämä täsmennysesitys, ratkaisu kokoonpanosta, tuli nimenomaan korkeimman hallinto-oikeuden aika arvostetulta asiantuntijalta. Sen vuoksi olisin toivonut, että muutenkin kuin perusteluissa tämä pieni täsmennys olisi voitu pykälään tehdä.

Sitten totean ministeri Pekkariselle esimerkiksi nyt tästä liikunta- ja nuorisoasiasta vain sen verran, että puheenvuorossani olin ihmeissäni siitä, että kun sivistysvaliokunta on tehnyt paljon työtä tämän asian selvittämiseksi tässä talossa ja tullut tietylle kannalle, yksimieliselle kannalle, miksi tuo yksimielinen kanta ei ole kiirinyt hallintovaliokuntaan saakka.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä elyjen toiminnasta: Sillähän on hyvin paljon tällaista yleisen edun valvontatehtävää, ja sen pitäisi myöskin ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja jne., siis tällaisia yleisiä tehtäviä, ja myös lausunnonantajana se on aika tärkeä elin. Tällöin oma dubioni on se, että kun se kuitenkin on elyn lausunto, mikä sieltä tulee, niin sen pitää olla ikään kuin yhteinen mielipide. Jos siellä konklaavin sisällä ollaan eri mieltä tällaisessa lausuntoasiassa, niin kyllä sen elyn puheenjohtajan tai sen johtajan, siis sen pöydän päässä istuvan henkilön, painoarvo on ratkaiseva silloin, kun ollaan kiistakysymyksissä.

Toinen varapuhemies:

Tähän vielä repliikki ed. Jukka Mäkelältä ja sen jälkeen mahdollinen ministerin vastaus.

Jukka Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin kohtuullisen perusteellisesti, nähtiin, että näiden toimintojen jakaminen aveihin ja elyihin ei kaikilta osin ole perusteltua. Itse näen sen sillä tavalla, kuten tutkimusprofessori Rimpiläinen usein toteaa, että lasten asioita ei saisi jakaa liian monen toimijan osalle. Se oli ehkä se painavin peruste, minkä takia sivistysvaliokunta katsoi, että niiden pitäisi olla yhdessä kokonaisuudessa.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Varmaan näinkin voidaan ajatella, tämä on yksi näkökulma, mutta pidän kyllä erittäin paljon perustellumpana nähdä erityisesti nuorisoasiat ja vielä ehkä aavistuksen verran enemmän liikunta-asiat osana sitä alueen yleistä kehittämistä. Siinä on myöskin jopa elinkeinopoliittinen funktio sillä, miten liikuntatoimi jossakin on hoidettu. Käytän nyt omaa paikkakuntaani Jyväskylää esimerkkinä. Kyllä sillä vaikutetaan jonkun verran sen paikkakunnan houkuttelevuuteen, myöskin elinkeinotoiminnan sijoittumisen kannalta, minkälaiset liikunta- ja urheilufasiliteetit siellä on tarjota.

Mitä tulee, ed. Tiusanen, siihen tilanteeseen — nyt pikkasen olen epävarma, olin jo aika varma, mutta täytyy nyt vielä varmistaa, ja lupaan ed. Tiusaselle varmistaa — minulla on sellainen käsitys, että silloin kun annetaan lausunto jostakin sellaisesta asiasta, mikä on lailla määrätty selvästi tämän ympäristövastuualueen rooteliin kuuluvaksi, niin sitä lausuntoa ei kirjoita tämä elyn oto-johtaja vaan sen kirjoittaa sen vastuualueen päällikkö. Mutta en ole aivan sataprosenttisen varma, joten pyydän saada jättää tähän semmoisen pienen varmistuksen. Kun tämän asian toinen käsittely on, niin pyrin silloin olemaan täällä ja käymään tämän silloin vielä läpi.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyysin vielä tähän keskusteluun toisen puheenvuoron, kun tuossa ensimmäisessä yhteydessä jäi jotain sanomatta. Ensinnäkin on tässäkin keskustelussa todettava, että on henkilökohtaisesti aika mielenkiintoinen tilanne, koska olen ympäristövaliokunnan mutta myös hallintovaliokunnan jäsen, mutta on toki todettava, että en ollut antamassa tuota ympäristövaliokunnan lausuntoa.

Ensinnäkin tästä ympäristöhallinnosta. Itse edustan sitä kantaa, ettei tämä uudistus missään tapauksessa ole näivettämässä ympäristöhallinnon toimintaedellytyksiä vaan että tämä uudistushan tuo esimerkiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa ympäristöhallinnon samaan kehittäjien pöytään, joten näen, että ympäristönäkökulma esitetyllä mallilla voidaan ottaa alueitten kehittämistoiminnassa huomioon entistä varhaisemmassa vaiheessa.

Sitten täällä salissa on käyty hyvin vahvaa keskustelua siitä, että maakuntaitsehallintoa olisi tullut vahvistaa vielä esitettyä enemmän, ja kannatan tätä ajatusta hyvin lämpimästi. Mutta tämänkin vuoksi on erittäin tärkeää, että hallintovaliokunta korostaa tuossa omassa mietinnössään sitä, että Kainuun hallintokokeilusta annettu laki on erillislaki, joka menee tämän aluehallinnon uudistamista koskevan lakiesityksen edelle. Näin Kainuussa voidaan jatkaa maan edistyksellisintä maakuntaitsehallinnon kehittämistä tavalla, joka muun muassa yksinkertaistaa alueitten kehittämisrahoitusta.

No, sitten myös tästä henkilöstön tilanteesta, henkilöstön jaksamisesta. Tässä muutosprosessissa mukana pysymisestä on täällä käytetty hyvin puheenvuoroja. Jotenkin minulla on sellainen kuva, että tuolla kentällä tähän tilanteeseen suhtaudutaan huomattavasti rauhallisemmin kuin tässä salissa monessa puheenvuorossa on annettu ymmärtää. Mutta merkillepantavaa on hallintovaliokunnan lausunnossa se, että hallintovaliokunta lausuu erittäin vahvasti, että tässä uudistuksessa tulee turvata eri tehtävien hoitamisen vaatimat asianmukaiset taloudelliset voimavarat henkilöresurssit mukaan lukien siinäkin tapauksessa, että tämä merkitsisi muun muassa luopumista kehyspäätöksen henkilötyövuositavoitteista. Tämä on hallintovaliokunnalta myös erittäin vahva viesti talousarviokysymyksiin.

Aluehallinnon ohjausjärjestelmä muodostuu kolmesta elementistä: yleishallinnollisesta ohjauksesta, strategisesta suunnittelusta ja ohjauksesta ja toiminnallisesta ohjauksesta. Tämä kokonaisuus edellyttää toimiakseen erittäin hyvää eri ministeriöitten yhteistyötä, ja haluan tässäkin korostaa sitä, että näitten yhteisten tavoitteitten saavuttaminen ja eri hallinnonalojen tehtävien tarkoituksenmukainen ja tasapainoinen hoitaminen edellyttävät ohjausta koordinoivilta ministeriöiltä kuuntelevaa ja tasapuolista suhtautumista sekä eri hallinnonalojen keskinäistä luottamusta. Tämä uudistus toimiakseen vaatii myös erittäin vahvaa keskinäistä luottamusta ja pientä kuuntelemista kaikilta eri ministeriöiltä.

Omalta osaltani haluan kyllä kiittää hallintovaliokunnan puheenjohtajaa Tapani Tölliä erittäin vahvasta ja hyvästä tämän asian käsittelyn eteenpäinviemisestä. Hallintovaliokunta on joutunut käsittelemään koko tätä laajaa kokonaisuutta, kaikkien eri valiokuntien toimialoja ja tämän koko kokonaisuuden yhteensovittamista hyvin vastuullisesti. Hallintovaliokunta ei ole voinut keskittyä vain yhteen toimialaan vaan on joutunut katsomaan tätä kokonaisuutta hyvin vastuullisesti, ja omasta puolestani kyllä voin lausua erittäin vahvan kiitoksen valiokunnan puheenjohtajalle tämän työn jämäkästä eteenpäinviemisestä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitoksia ed. Korhoselle lämpimistä sanoista.

Tämän illan keskustelu on ollut ihan mielenkiintoista seurata. Mitään suuria yllätyksiä keskustelu ei ole tuonut muassaan eikä oikeastaan suuria irtiottoja siitä, mitä etukäteen oli tiedossa. Muutamia asioita haluan kommentoida.

Yksi asia on se, mitä ed. Kankaanniemi tuossa äsken otti esille. Hän totesi, ettei ole sopiva aika uudistukselle. Voi kysyä, milloin on sopiva aika uudistukselle, varsinkin suurelle uudistukselle ja suurelle hallinnon uudistukselle. Oikeastaan se ei ole juuri milloinkaan. Se on melkein niin kuin entisellä katonkorjaajalla, että sateella ei oikein voi korjata kattoa ja poudalla ei tarvitse korjata. Sopivaa aikaa suurelle muutokselle ei ole juuri koskaan, mutta muutoksia, uudistuksia, tarvitaan.

Sitten kysymys, onko tätä valmisteltu. Täällä on moneen kertaan todettu, että aikataulu on ollut erittäin tiukka, varsinkin kun ottaa huomioon uudistuksen mittasuhteet. Se on totta, ja se on vaatinut asian valmistelulta paljon, ja se on vaatinut näiltä alueellisilta valmisteluryhmiltä erittäin paljon. Minun käsittääkseni esimerkiksi nämä alueelliset valmisteluryhmät ovat toimineet erittäin hyvin, ja valmius tämän uudistuksen täytäntöönpanoon on kohtuullisen hyvä.

Se muutos joka tapauksessa, mikä vuodenvaihteessa tapahtuu, on erittäin haasteellinen. Se edellyttää vastuuta kaikilta tähän uudistukseen liittyviltä tahoilta. Silloin se onnistuu.

On myös todettava, kun me arvioimme ja arvostelemme hallintomallia — siinä on varmasti korjattavaa — että hallintomalli sinänsä ei takaa onnistunutta tulosta, vaan myös se on tärkeää, miten siinä hallintomallissa toimitaan. Se näkyy vaikkapa kunnissa, joissa on samanlainen hallintomalli mutta erilainen johtamiskulttuuri ja toimintatapa: tulokset ovat aivan erilaiset. Eli sinänsä kaaviokuvat eivät takaa onnistunutta tulosta. Ne ovat tietyt puitteet, jotka mahdollistavat. Se on vähän sama kuin silloin, kun meille lukiopoikina aikanaan meidän lukiomme rehtori sanoi, että kyllä, pojat, minä tiedän, että teillä on järkeä, kun sen saisi vaan juoksemaan. Eli se toiminta tämän hallinnon sisällä on oleellinen kysymys.

Sitten muutamiin yksittäisiin asioihin.

Onko näiden kahdeksan lausuntovaliokunnan lausuntoja noteerattu mitenkään? Haluan selkein sanoin todeta, että kyllä on ja ne ovat olleet tärkeitä lausuntoja, eivät muodon vuoksi, niin että ne vaan kuitataan, vaan substanssivaliokunnan lausunnolla on suuri merkitys. Mutta hallintovaliokunnan tehtävä on koota ne kokonaisuudeksi, ja se ei olekaan helppo homma. Yksittäisen asian muuttaminen on monesti vaikeaa. Se on niin kuin silloin, kun kokoaa palapeliä ja ottaa yhden palan ja siirtää sen toiseen paikkaan, se ei välttämättä niin onnistu. Siinä seuraa mukana monta muuta, ja juuri siitä on kysymys näissä muutoksissa.

Näistä alueellisista taidetoimikunnista esimerkiksi keskusteltiin, eikä ihan vähän. Siitä on todettava se, mitä mietinnössä sanotaan, että tämä muutos ei vaikuta alueellisten taidetoimikuntien organisatoriseen asemaan eikä tehtäviin. Maakunnan liittojen tulee kuulla ennen jäsenten määräämistä alueellisia taiteen ja kulttuurin järjestöjä ja laitoksia sekä määrätä jäsenet näiden tahojen ehdottamista henkilöistä. On jokseenkin tarkkaan rajattu se liikkumavara, mikä näitä toimikuntia nimitettäessä on. Eli en suhtautuisi kovin pelolla tähän asiaan.

Sitten asia, joka on noussut tänä iltana useamman kerran esille, on kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimi. Eikö sivistysvaliokunnan lausuntoa noteerattu miksikään? Kyllä noteerattiin. Siitä keskusteltiin monien viikkojen aikana ja haettiin sitä, mikä ratkaisu on paras. Niin kuin olen tämän illan aikana todennut, nämä asiat eivät ole mustavalkoisia. Tässä on vahvat perusteet sille, mitä tänä iltana tässä useassa puheenvuorossa on esitetty, että tämä toimi olisi avissa, mutta tämän hallituksen esityksen mukaan se on elyssä, ja siihen on vahvat perusteet.

Nyt on paljon kyse siitä, mihin ministeri Pekkarinen viittasi, että mikä on se päänäkökulma, onko tässä kysymyksessä ensisijaisesti kehittämisnäkökulma vai yhdenvertaisuusnäkökulma, kummasta tässä on kysymys ensisijaisesti, ja on syytä olla toimivat kokonaisuudet. Sivistysvaliokunnan kannanotto ei sisältänyt sitä, että siihen olisi sisältynyt myöskin perustamishankkeet eli investointihankkeet, ja ne ovat oleellinen osa tätä kokonaisuutta. Me kuulimme myös asiantuntijoita, monta kertaa ja eri tahoilta. Kun punnitsimme niitä, niin totesimme, että ei ole esitetty riittäviä perusteita sille, että me muuttaisimme näiltä osin hallituksen esitystä. Kyllä hallintovaliokunta oli tätä käsiteltäessä hyvin avoin, ja varmasti valiokunnan jäsenet voivat sen todeta. Lopputuloksena oli tämä, ja tämä näkemys on valiokunnan mietinnössä perusteltu, ja tämän mietinnön takana omalta osaltani olen seisonut. Asiahan täytyy joka tapauksessa ratkaista. Vaihtoehtoja ei ole kovin monta.

Sitten sama koskee myöskin näitä ympäristövaliokunnan asioita. Kyllä ympäristövaliokunnan lausunto oli merkittävä ja tärkeä. Sen lausunnon perusteella pyysimme myöskin lisää asiantuntijoita. Emme kohauttaneet olkaa, vaan otimme lausunnon erittäin vakavasti. Voimme käydä läpi vielä tämän mietinnön yksityiskohtia ed. Huovisen kanssa, jotta voidaan osoittaa, missä näkyvät ympäristövaliokunnan puumerkit meidän mietinnössämme.

Otan vielä siihen liittyen tämän ratkaisukokoonpanon, johon ed. Huovinen viittasi ja joka on erittäin tärkeä asia. Voi tietysti keskustella siitä, onko hallintovaliokunnan ratkaisu riittävä, mutta lausunto on otettu huomioon. Luen sanatarkasti meidän mietintömme yksityiskohtaisista perusteluista koskien lakia ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelystä aluehallintovirastossa:

"Lakiehdotuksen 2 § koskee ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden käsittelyä aluehallintovirastossa. Asioita valmisteltaessa ja ratkaistaessa on oltava asian laadun edellyttämä oikeudellinen, tekninen ja luonnontieteellinen asiantuntemus. Asiat ratkaistaan pykälän mukaan esittelystä yhden ratkaisijan kokoonpanossa tai monijäsenisessä kokoonpanossa.

Ratkaisukokoonpanoista säädetään lakiehdotuksen 3 §:ssä. Yhden ratkaisijan kokoonpanossa asian ratkaisee vastuualueen päällikkö tai vastuualueen päällikön määräämä vastuualueen muu virkamies. Valiokunta tähdentää, että lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan asia on ratkaistava monijäsenisessä kokoonpanossa, jos asian tai hankkeen laatu tai laajuus tai merkittävät vaikutukset taikka muu erityinen syy sitä edellyttää. Asia on siirrettävä kolmijäsenisen tai tätä laajemman kokoonpanon ratkaistavaksi, jos kaksijäsenisen kokoonpanon jäsenet ovat asian ratkaisemisesta eri mieltä."

Tällä tavalla tämä on otettu huomioon. Olisiko se sitten pitänyt olla suoraan pykälässä, siitä voidaan keskustella.

No, sitten ovat nämä jännitteet, mitä voi oikeudellisissa asioissa tulla. Valiokunta keskusteli niistäkin ja totesi, että sen käytettävissä olevan aineiston perusteella, mikä valiokunnalla oli, ei ole edellytyksiä arvioida, missä määrin käytännössä syntyy uudistuksen myötä sellaisia jännitteisiä oikeudellisia rooleja, että ne kuormittavat hallintotuomioistuimia. Valiokunta tarkastelee nyt vielä mahdollisuuksien mukaisesti asiaa käsitellessään hallituksen esitystä 161/2009 vp, joka sisältää pääosan aluehallintouudistukseen liittyvästä erityislainsäädännöstä. Joka tapauksessa tämä mainittu asiakokonaisuus kuuluu uudistuksen toimeenpanoseurannan piiriin. Tämä 161 on se paksu esitys, jossa on näitä tehtäviä erikseen määritelty ja on tämä erityislainsäädännön osa.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus on todella merkittävä ja laaja-alainen, ja hallintovaliokunta edellytti tässä lausumaehdotuksessaan vahvaa seurantaa. Se ei tarkoita sitä, että valiokunta olisi epävarma, mihin ed. Kankaanniemi viittasi, mutta tarkoittaa sitä, että aina kun tekee näin ison uudistuksen, on hyvin suurella todennäköisyydellä semmoisia asioita, joita täytyy korjata, ja silloin seurannan mukaisesti täytyy olla valmis tekemään korjausliikkeitä. Sitten tämä selonteko tuo esille niitä asioita, mitä sitten on tarpeen, ja se sitten aiheuttaa niitä toimenpiteitä, mitä aiheuttaa. Uskon, että tästä aluehallintouudistuksesta tulee vähintäänkin kohtuullinen, ja tuetaan omalta osaltamme, että se onnistuu.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon uudistaminen on mittava ja laaja-alainen hanke, jota alettiin valmistella jo vuonna 2007. Aluehallintouudistuksen perustana on alueiden kehittämisedellytysten vahvistaminen siten, että aluehallinto toimisi tehokkaasti ja entistä asiakaslähtöisemmin.

Uudistuksen tavoitteena on selkiyttää nykyisenlaista hajanaista aluehallintoa luomalla selkeä tehtävänjako aluehallinnon ja keskushallinnon välille. Tämä vaatii toimivaa ohjausjärjestelmää ministeriöiden ja aluehallintoviranomaisten kesken. On kuitenkin tärkeää, että aluehallintoviranomaisilla on riittävästi toimintavapautta, jotta ne pystyvät tehokkaasti toimimaan muuttuvissa olosuhteissa.

Tämä mittava aluehallintouudistus voi kansalaisten silmin näyttää vaikeasti hahmotettavalta, mutta uudistuksen pääidea on selkeä. Nyt muodostettavat aluehallintovirastot tulevat huolehtimaan perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisesta ja peruspalvelujen saatavuudesta. Uusien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä taas on edistää yrittäjyyttä ja työmarkkinoiden toimintaa sekä käsitellä liikenneturvallisuutta ja ympäristön kestävää käyttöä koskevia asioita.

Virastoissa asioivien kansalaisten näkökulmasta on olennaista, että palvelu uusissa virastoissa toimii tehokkaasti ja joustavasti. Asiakkaan kannalta on helpointa, jos hän saa tarvitsemansa palvelut yhdestä paikasta. Tämä niin sanottu yhden luukun periaate on ollut tärkeässä osassa lakia uudistettaessa. Asiakaspalvelujen rakennetta ja toimintatapoja uudistamalla, kuten lisäämällä sähköistä asiointia ja tiivistämällä yhteistyötä eri viranomaisten kesken, pystytään kansalaisille tarjoamaan entistä parempia palveluja.

Arvoisa puhemies! Tällä aluehallintouudistuksella laajennetaan myös maakuntien liittojen tehtäviä. Maakunnan liittojen roolia vahvistetaan aluekehittämistyötä kokoavana ja yhteensovittavana viranomaisena. Maakuntien liitoille annettavat uudet tehtävät koskevat alueellista koulutustarpeiden ennakointia, alueellista liikennejärjestelmäsuunnitelman yhteensovittamista sekä laaja-alaista luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien yhteensovittamista. Maakuntien liitoille annetaan näin ollen enemmän vetovastuuta asioissa, jotka edellyttävät yhteensovittamista ja ovat olennaisia alueellisen kehittämisen kannalta. Myös maakuntaohjelmien vaikuttavuutta vahvistetaan siten, että valtion viranomaisten tulee huomioida toiminnassaan maakuntaohjelmat ja edistää niiden toteutumista ja huolehtia, etteivät ne omilla toimenpiteillään vaikeuta niiden toteutumista. Uudistuksella lisätään myös maakunnan liittojen keskinäistä yhteistoimintaa.

Kaikki nämä maakuntien liitoille annettavat tehtävät ovat tarkoituksenmukaisia ja lisäävät maakuntien liittojen asemaa alueellisena kehittäjänä, mutta näistä uusista tehtävistä aiheutuu luonnollisesti kustannuksia maakuntien liitoille, ja ne on kompensoitava. Hallintovaliokunta esittääkin mietinnössään, että vuoden 2010 talousarvioesitystä täydentävässä esityksessä osoitettaisiin maakuntien liitoille 500 000 euroa uusien tehtävien hoitamista varten.

Arvoisa puhemies! Valtion aluehallinnon uudistamisen lähtökohtana on ollut hallitusohjelmaan kirjattu linjaus, jonka mukaan hallintoa uudistetaan ja kansanvaltaistetaan. Jotta hallitusohjelman linjaus toteutuisi, maakuntahallinnosta tulisi tehdä demokraattinen. Maakuntahallinnon kansanvaltaistaminen edellyttää, että maakuntavaltuusto valitaan vaaleilla. Jäsenet maakuntavaltuustoon voitaisiin valita kunnallisvaalien yhteydessä, jolloin maakuntavaalien järjestämisestä ei aiheutuisi sanottavia lisäkustannuksia. Kansanvaltaistaminen luonnollisesti vahvistaisi maakuntahallinnon asemaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Kesäkuun ensimmäisellä viikolla, kun olimme ministeri Kiviniemen vieraina ja näimme tuon pumaskan ja kuulimme ensimmäisen esittelyn tästä aluehallinnon muutoksesta, niin pienoinen epäilys heräsi siitä, että näinköhän me pääsemme maaliin itse asiassa ennen vuodenvaihdetta. Mutta täytyy sanoa siinä suhteessa kyllä kiitokset valiokuntien ja erityisesti hallintovaliokunnan puheenjohtajalle ed. Töllille, koska kyllä tässä yllättävän ripeästi kuitenkin näin isoksi hankkeeksi on päästy maaliin.

Vaikka uudistuksessa on kyse myös siitä, että maakuntaliitoille tulee uusia tehtäviä, pari epäkohtaa haluaisin nostaa. Toinen on se, että hallituksen esitys ei mielestäni varmista riittävästi sitä, että liitoille siirtyy riittävät määrärahat ja osaamisen taso näiden tehtävien toteuttamiseksi. Toinen on se, mitä vastalauseessa 2:kin on mainittu, mitä sivistysvaliokunnan lausunnossa arvioidaan esityksen epäkohdaksi, että osa sivistystoimesta sijoitettaisiin kokonaisuuden kannalta epätarkoituksenmukaisesti eri viranomaisten hoidettavaksi. Erityisesti sivistysvaliokunta painotti lasten ja nuorten osalta toiminnan järjestämistä niin, että tehtävät voidaan hoitaa kokonaisuutena toimivasti ja lasten ja nuorten edun mukaisesti. Lausunnossa mainittiin, että opetustoimen henkilöstökoulutus jakautuu myös kahden viraston hoidettavaksi.

Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli selvästi esille se, että kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävien erottamista aluehallintoviranomaistehtävistä, muun muassa yleissivistävän koulutuksen tehtävistä, pidettiin selkeästi huonona vaihtoehtona. Kysymys näissä on peruspalvelujen tasavertaisen saatavuuden ja sivistyksellisten perusoikeuksien turvaamisesta.

Myöskin maakuntaliittojen ja -valtuustojen hallitusten puheenjohtajat ja maakuntajohtajat ottivat yhteisen kannan 8.10. ja toivoivat, että hallitus noudattaisi uudistuksen lähtökohdissa tekemäänsä linjausta, että kulttuuriin, taiteeseen, liikuntaan ja nuorisoon liittyvät tehtävät valtion osalta keskitetään ely-virastoihin, koska niillä on paremmat edellytykset yhdessä maakunnan liittojen kanssa vastata tehtäviensä tuloksellisuudesta kuin aveilla. Tämä on hyvä, että puheenjohtaja lupasi tuossa, että seurannan mukaisesti on mahdollisuuksia ja ehkä tarpeenkin tehdä muutoksia jatkossa, ja toivotaan, että näihin asioihin voidaan kiinnittää huomiota.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen ja puheenjohtaja Tölli ovat tässä tuoneet esille sivistysvaliokunnan esille ottamaa asiaa näiden toimintojen jakamisesta sekä aveihin että elyihin. Ehkä lyhyesti perustelisin sitä.

Sivistysvaliokunnassa todettiin, että nuorten syrjäytymisen ehkäisy edellyttää yhteistyön parantamista opetus-, sosiaali- ja terveyssektoreiden sekä työministeriön välillä. Näiden erittäin tärkeiden tavoitteiden toteuttaminen edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Mainitsin esimerkiksi professori Rimpelän nimen. Hänen mielestään eniten lasten syrjäytymisen hoitoa vaikeuttaa se, että lakeja on liikaa, on liian huonoja lakeja, on liian pieniä lakeja, mikä johtaa siihen, että ei ole johtamista, ei yhteistyötä eikä asiakasnäkökulmaa. Se johtaa myöskin siihen, että silloin rahaa kaadetaan ei-mihinkään. Sivistysvaliokunta piti omassa lausunnossaan erityisen tärkeänä, että lainsäädännössä huomioitaisiin paremmin nämä kokonaisuudet, ja sen takia on tämän oman näkemyksensä kirjannut. En kiistä, etteikö tässä asiassa olisi kahta erilaista puolta, ja myöskin sivistysvaliokunnan keskusteluissa nämä asiat tulivat hyvällä tavalla esille. Meidän agendallamme vaan tämä lasten syrjäytyminen on ollut erittäin voimakkaasti esillä.

Samalla ehkä toteaisin myöskin sen tämän lain käsittelystä, että kun tämmöinen tiiliskivi tuli pöydälle, niin alun alkaen mietti, onko tässä kyseessä kaikkien hallintohimmeleiden äiti. Mutta tämän uudistuksen tavoitteet ovat oikeansuuntaisia. Minusta on erinomaisen tärkeätä, että se järki saadaan juoksemaan ja ne tavoitteet saadaan myöskin käytäntöön, koska nyt on juuri oikea aika parantaa näiden keskusten toimintaa ja myöskin toiminnan tuloksellisuutta ja tuottavuutta.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan jäsenenä on varmaan syytä tässä yhteydessä kiittää ed. Tölliä eikä pelkästään haukkua. Hän on ollut mielestäni hyvä johtaja hallintovaliokunnassa sen aikaa, mitä minä olen siellä ollut. Se, että meillä on erilaisia näkemyksiä tietyistä asioista, kuuluu tähän politiikkaan. Meillähän, oppositiolla, oli huomattavasti enemmän tänne merkittävää, mutta lähdimme vaan niillä muutamalla, yhdeksällä, kohdalla liikkeelle. Niistä sitten äänestettiin, ja muuten olimme sitten tämän uudistuksen takana. Jotain on saatava aikaiseksi.

Se, miksi suhtaudun tähän hyvinkin kriittisesti, johtuu siitä, että olen ollut eräässä pienemmässä hallintokokeilumallissa mukana, rakentamassa sitä, ja se ei ollenkaan helppoa ollut. Siellä oli juuri samanlaista. Sitten kun sitä jäljestäpäin arvioitiin, Tampereen yliopisto arvioi, niin siellä tuli esiin, ettei henkilöstöä otettu huomioon. Sitten oli tämä tietojärjestelmäongelma, mikä on tullut täällä monessa eri kohdassa esille. Sitten oli myös tämä kansalaisvaikuttaminen, se koski siellä terveysasemia, ja sitten oli myös tämä kuntien vaikuttamismahdollisuus.

Sen takia omassa puheenvuorossani halusin korostaa sitä, että kun maakuntaliitolla on vetovastuu näissä tietyissä asioissa, niin kunnilla on kumminkin se aluekehittämisvastuu, koska niillä on ne eurot, niillä on verotusoikeus jnp. Tämä on mielestäni se perusasia, mikä tässä pitäisi huomioida, ja nyt kun on sen verran tästä pienemmästä kokeilusta viisastunut, niin sitten on vähän varovaisempi tietenkin aina näissä isommissa hankkeissa. Toivotaan tälle parasta menestystä, mutta muutostakin varmasti joudutaan tekemään.

Merja  Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä olla ed. Mäkelän kanssa aivan samaa mieltä, että tässä sivistysvaliokunnan lausunnossa on tosiaan hyvät perusteet, minkä takia kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimen tehtävät pitäisi sijoittaa aluehallintovirastoon. Tässä on otettu esiin nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja kirjastojen kehittäminen ja terveysliikunta.

Ihmettelin ministeri Pekkarisen kannanottoa siitä, että nämä toimet sopisivat paremmin elyyn. Hän puolsi sitä elinkeinoelämän näkökulmasta, mutta jos miettii esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla, minkä takia elinkeinoelämä tulee esimerkiksi jollekin paikkakunnalle, niin kyllä siinä tärkeimpiä syitä on, että työntekijöille pystytään osoittamaan asunnot, on hyvät liikenneyhteydet ja hyvät kunnalliset palvelut ja myös sitten riittävästi sitä tonttivarantoa. Harvoin siinä on urheilupaikka tai liikuntapaikat pääasiallisena asiana.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä aluehallinnon uudistus on todella kunnianhimoinen ja merkittävä hanke, ja hallintovaliokuntaa ja puheenjohtaja Tölliä voi onnitella siitä, että on viety tämä iso asia erittäin lyhyessä ja nopeassa aikataulussa lävitse. Se perimmäinen tavoite, mikä tässä aluehallinnon kehittämisessä on, on se, että kehittämisvastuu vahvistuu. Siellä maakuntahallinnon rooli saa tietyn lisäripauksen. Elinkeinokeskukset, elyt, saavat selkeämmän roolin tässä kehittämiskokonaisuudessa ja aluehallintovirastot sitten lupaviranomaisina.

Kun on kuunnellut tätä keskustelua, niin pieni yksityiskohta, joka liittyy tähän kirjasto-, nuoriso- ja kulttuuritoimen rooliin, on ehkä saanut vähän liiankin merkittävän roolin, mutta ehkä tässä on vähän eduskunnan sisäisestä työnjaosta ja valiokuntien arvovallastakin kysymys. Minä kuitenkin haluaisin omalta osaltani korostaa sitä, että nuorten vetäminen tietoisesti myös tämmöiseen aktiiviseen kehittämistoimintaan on sinällään jo arvokas peruste.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​