Jan Vapaavuori /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! (Hälinää)
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
Jos, edustaja Vapaavuori, odotetaan hetki, että sali rauhoittuu
kuuntelemaan teitä, ja siirretään tarpeelliset
neuvottelut salin ulkopuolelle. — Arvoisat edustajat, pyydän
siirtämään tapaamiset salin ulkopuolelle! — Edustaja
Vapaavuori, olkaa hyvä!
Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmiä koskeva sääntely
on nykyisellään erittäin niukkaa. Eduskuntaryhmät
on toki mainittu laista korkeimmassa eli perustuslaissa kahdessa
eri yhteydessä: siinä yhteydessä, kun
puhutaan valtioneuvoston muodostamisesta, ja sitten toisaalta siellä,
missä on säännökset ennenaikaisten
eduskuntavaalien määräämisestä.
Jo periaatteellisista syistä olisi tarpeen saattaa voimaan
eduskuntaryhmiä koskeva perussääntely.
Toki tähän liittyy myös käytännön
syitä, koska nykyisellään eduskuntaryhmien
oikeudellinen luonne on epäselvä.
Tässä lakiesityksessä ehdotetaan
tämä perussäännöstö toteutettavaksi,
kuitenkin siten, että lakiin otettaisiin vain ryhmien aseman
järjestämisen kannalta välttämättömät
vähimmäissäännökset.
Tarkoitus onkin jättää mahdollisimman
paljon ryhmän toiminnan järjestämisestä ryhmän oman
autonomian varaan.
Kyse on siis aloitteesta, jonka päätarkoituksena
on selkeyttää eduskuntaryhmien oikeudellista asemaa.
Tähän liittyy muun muassa kysymys ryhmien rekisteröinnistä,
jota kautta eduskuntaryhmistä tulisi oikeushenkilö.
Laissa säädettäisiin myös, että jokainen
kansanedustaja kuuluu johonkin ryhmään ja että jokaisella
ryhmällä on laissa määritellyt
seikat sisältävät säännöt.
Lisäksi laissa säädettäisiin
eduskuntaryhmän eduskunnalta saamasta tuesta, sen käytöstä ja
valvonnasta.
Arvoisa herra puhemies! Tämä ajatus ei ole kokonaan
uusi. Edellisellä vaalikaudella tätä aloitetta
valmisteli silloisen varapuhemies Kääriäisen
johtama työryhmä, jossa oli kaikkien silloisten
eduskuntaryhmien edustus. Aloite jätettiinkin ja vietiin
perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi,
mutta käsittely keskeytyi siellä vaalien johdosta
ja raukesi. Tilanne ei ole kuitenkaan muuttunut, ja tämän
aloitteen allekirjoittajina ovat kaikkien eduskunnassa edustettuina
olevien eduskuntaryhmien puheenjohtajat vasenryhmää lukuun
ottamatta. (Hälinää yleisölehterillä)
Puhemies Eero Heinäluoma:
Huomautan, että parvekkeella keskustelu ei ole sallittu.
Tämä eduskuntasali on vähän
niin kuin kirjasto.
Markus Mustajärvi /vr:
Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi pahoittelen sitä,
että en ole ehtinyt ryhmän edustajana läheskään
kaikkiin palavereihin mukaan, missä tätä lakiesitystä on
käsitelty, mutta jo keväällä ilmoitin,
että emme voi allekirjoittaa sitä. Syynä oli
tämä 6 §:n 2 momentti elikkä pakkojäsenyys,
ja sen rinnalle on noussut sitten eduskuntaryhmien tilien käyttö, eduskuntaryhmän
rahojen käyttö ja niiden salaaminen.
Ensinnäkin tästä pakkojäsenyydestä.
Hallituksen esityksessähän todetaan, että "jokainen
kansanedustaja kuuluu johonkin eduskuntaryhmään".
Perustuslaistahan lähtee näkemys pakkojäsenyydestä.
Elikkä kun puhutaan yhdistymisvapaudesta, se toisinpäin
luettuna tarkoittaa, että ei voi olla myöskään
yhdistymispakkoa. Tätä näkökulmaa
on käsitelty monessa yhteydessä, esimerkiksi aselain
käsittelyn yhteydessä, jossa tällainen
pakkojäsenyys todettiin perustuslain vastaiseksi, ja se
otettiin pois aselakiesityksestä.
Kysymys kuuluu, mitä eduskunta voittaa tällä pakkojäsenyydellä,
mitä uutta se saa. Minun mielestäni kansanedustajalla
pitää olla, kun kyse on kuitenkin vaaleissa saadusta
mandaatista, myös oikeus olla liittymättä eduskuntaryhmään. Jonkunlaisena
perusteena, ei edes painavimpana, on se, että siinähän
yhteiskunta ja veronmaksajat säästävät
rahaa, koska hän ei ole oikeutettu ryhmärahoihin
silloin, jos hän ei organisoidu.
Tästä pakkojäsenyydestä voi
käydä monenlaista pohdintaa, eettistä,
moraalista, poliittista ja filosofista harkintaa. Otan ihan tämmöisen
teoreettisen esimerkin: Kun vaalien jälkeen eduskuntaryhmät
muodostetaan ja käynnistetään hallitusneuvottelut,
voi löytyä edustajia, jotka yllättäen
haluavatkin pitää omista ja puolueensa keskeisistä vaalilupauksista
kiinni. Kun he noudattavat tätä linjaansa, he
tulevat välittömästi erotetuksi eduskuntaryhmästään
määräämättömäksi ajaksi,
mikä on kovin mahdollinen rangaistus, minkä eduskuntaryhmä voi
langettaa. Tämän jälkeen, jos näitä edustajia
on vaikkapa kaksi, heillä on kolme vaihtoehtoa: he eivät
perusta mitään ryhmää, perustavat
kaksi erillistä ryhmää tai perustavat
yhteisen ryhmän. Tässä tämä ensimmäinen
ja viimeinen vaihtoehto ovat loogisia. Se, että he perustaisivat
kaksi erillistä ryhmää, ei ole looginen,
koska erottamissyy on ollut aivan samanlainen kummankin kohdalla.
Sitten puolue ja eduskuntaryhmä, mistä heidät
on erotettu, voivat ottaa uutena poliittisena painostuskeinona käyttöön
sen, että tämä uusi kahden henkilön
ryhmä, kun se perustetaan ihan käytännön
työn organisoimiseksi, sitten tämän puolueen
ja sen eduskuntaryhmän toimesta, josta erottaminen on tapahtunut,
leimataan eriseuraiseksi, lahkolaiseksi ja tällä tapaa
annetaan kuva, että he ovat erkaantuneet myöskin
puolueesta. Tämä on työkalu, joka on
ihan konkreettinen, ja se voi johtaa uuteen poliittiseen painostukseen ja
liittyy myöskin tähän imperatiivisen
mandaatin kieltoon.
Arvoisa puhemies! Toisena asiana, mikä on aivan yhtä tärkeä,
on se, että tämän esityksen johdanto-osassa
sanotaan, että "muutoksen mukaan eduskunnan kanslialle
annetut eduskuntaryhmän tilinpäätöksen
tuloslaskelma- ja tase-erittelyt olisivat salassa pidettäviä asiakirjoja".
No, tämä on jollakin lailla epäselvästi
muotoiltu laissa, kun tässä sanotaan, että "muutoksen
mukaan", mutta tässä suhteessahan ei tapahdu mitään
muutosta, ja todetaan tilanne, että tällä hetkelläkään
eduskuntaryhmien rahojen käyttö ei ole julkista
tositetasolla. Sen pitäisi ehdottomasti olla sitä.
Esitänkin kyllä kysymyksen kaikille kansanedustajille
siitä, mitä salattavaa eduskuntaryhmien rahojen
käytössä on, kun kaiken muun rahan käyttö tässä talossa
on julkista. Ja jos ei mitään salattavaa ole,
niin eikö kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi
olisi ihan reilua, että myöskin eduskuntaryhmien
tilit voitaisiin käydä läpi samalla tapaa
esimerkiksi tiedostusvälineitten toimesta kuin voidaan
käydä muutkin rahat, mitä tässä talossa
käytetään?
Tähänhän liittyy vielä sitten
esitys siitä, että julkisuuslakia muutettaisiin
niin, että 24 §:ään
lisättäisiin kohtaan 15 a) erikseen vielä tämä,
että todetaan, mitkä ovat salassa pidettäviä viranomaisen
asiakirjoja, ja sinne tulisivat nimenomaan nämä tilinpäätöksen
tuloslaskelma- ja tase-erittelyt. Eli tuloslaskelma ja taselaskelma olisivat
julkiset, mutta yhtään sen tarkempaa tietoa ei
tulisi julkiseksi. Tämä on minusta kestämätön
peruste, ja kyllä minä uskon, että ajan
oloon julkisuuden paine tulee niin kovaksi, että myöskin
eduskuntaryhmien rahankäytön täytyy tulla julkiseksi.
Minun mielestäni se on täysin perusteltu vaatimus.
Keskustelu päättyi.