7) Laki lastensuojelulain 25 §:n muuttamisesta
Kari Tolvanen /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessani on
suomeksi sanottuna kysymys siitä, että lapsen oikeuksia
parannetaan ja viranomaisyhteistyötä helpotetaan
lapsiin kohdistuvissa törkeissä pahoinpitelyissä ja
pahoinpitelyissä ja laki muutetaan tältä osin
samankaltaiseksi kuin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.
Aloitteen pääasiallinen sisältö on:
Lastensuojelulain 5 luvun 25 §:n 1 momentissa
säädetään eri viranomaisten
velvollisuudesta tehdä lastensuojeluilmoitus kunnan sosiaalihuollosta
vastaavalle toimielimelle viipymättä salassapitosäännösten
estämättä silloin, kun he ovat tehtävässään
saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon
tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen
edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Saman pykälän 3 momentissa säädetään
lisäksi tilanteesta, jossa 1 momentissa mainituilla viranomaisilla
on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten
estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on
tehtävässään tietoon tulleiden
seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen
kohdistunutta rikoslain 20 luvussa säädettyä seksuaalirikosta.
Lakialoitteessa esitetään lisättäväksi
edellä mainitussa momentissa säädettyyn
ilmoitusvelvollisuuden piiriin myös rikoslain 21 luvun
henkeen ja terveyteen kohdistuneet sellaiset rikokset, joista säädetty enimmäisrangaistus
on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
Perustelen asiaa seuraavasti:
Nykymuodossaan lastensuojelulain 5 luvun 25 § velvoittaa
eri viranomaisia tekemään poliisille ilmoituksen
salassapitosäännösten estämättä,
kun kyseessä on rikoslain 20 luvussa säädetty lapseen
kohdistunut seksuaalirikos. Rikoslain 20 luvun tarkoittamia seksuaalirikoksia
ovat muun muassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalipalvelun
ostaminen nuorelta. Kaikkiaan rikoslain 20 luku kattaa 11 seksuaalirikosta. Luku
ei kuitenkaan kata lapsiin kohdistuneita väkivaltarikoksia,
jotka ovat nyky-yhteiskunnassamme erityisesti perheen sisällä jatkuvasti
lisääntyvä ongelma. Tästä syystä etenkin
lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt ja törkeät
pahoinpitelyt olisi säädettävä lastensuojelulain
ilmoitusvelvollisuuden piiriin.
Lapseen kohdistuneet pahoinpitelyt ja törkeät pahoinpitelyt
voivat olla yhtä traumatisoivia ja vahingollisia lapselle
kuin lapseen kohdistuneet seksuaalirikoksetkin. Usein lapsiin kohdistuneet väkivaltarikokset
perheen sisällä eivät ole kertaluontoisia
vaan voivat jatkua monienkin vuosien ajan. Tällöin
voidaan perustellusti olettaa, että tämänkaltaisen
jatkumon ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi olisi syytä asettaa
eri viranomaisille ilmoitusvelvollisuus poliisille myös
muun muassa pahoinpitelytapauksissa. Kansainvälisten tutkimusten
mukaan, mikäli tämä pahoinpitely jatkuu,
sillä on tapana raaistua ja pahimmillaan se päättyy
lapsen kuolemaan.
Myös poliisin suorittaman esitutkinnan aloittamisen
kannalta tieto lapseen kohdistuvasta väkivaltarikoksesta
olisi saatava viipymättä poliisin tietoon. Asian
tutkiminen mahdollisimman nopeasti on erityisen tärkeää lapsen
suojelemiseksi ja edesauttaisi lapsen mahdollisien traumojen ehkäisemistä ja
lisävahinkojen syntymistä. Edellä mainitun
lisäksi esitutkinnan käynnistäminen mahdollisimman
pian turvaa aineellisen totuuden selvittämistä tehokkaasti
ja riittävästi. Aineellisen totuuden selvittäminen
riittävällä tasolla turvaa myös
esitutkinnan jälkeisessä oikeusprosessissa asian
tehokkaan ja riittävän selvittämisen
ja ratkaisemisen.
Lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja heidän
oikeuksiaan ja etuaan tulee suojella kaikin tavoin. Suomen oikeusjärjestys
takaa lapsille erityisesti perusoikeuksien kautta oikeuden hyvinvointiin
ja yksilölliseen kasvuun sekä oi-keuden elämään,
henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Säädösperustana on otettava huomioon
myös YK:n Lapsen oikeuksien julistus, josta sittemmin muodostui
valtioita oikeudellisesti velvoittava alle 18-vuotiaita lapsia koskeva
Lapsen oikeuksien sopimus. Se takaa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet
ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sen neljä yleistä periaatetta
ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen,
oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen
näkemysten kunnioittaminen. Lainsäädännölliset
keinot ovat osaltaan ennalta ehkäisevässä roolissa
mutta myös jälkikäteisessä valvonnassa
tehokkaita. Lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten lisääminen
lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden piiriin toteuttaisi tehokkaasti
ja tarkoituksenmukaisesti erityisesti perustuslain asettamia oikeuksia
lapsille mutta toimisi samalla myös ennalta ehkäisevässä ja
jälkikäteisessä roolissa lastensuojelun
alueella.
Nyt ehdotetun sääntelyn tarkoituksena ei ole lisätä viranomaisten
toimivaltaa puuttua perheen yksityiselämään
vaan varmistaa riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen
puuttuminen lapsiin kohdistuvien väkivaltatapausten ehkäisemiseksi
ja mahdollisen pitkään jatkuneen väkivaltakierteen
katkaisemiseksi. Edellä mainittu johtaa väistämättä perusoikeuksien
kollisiotilanteeseen, jossa punnitaan kahta eri perusoikeutta vastakkain:
on suojattava perheen yksityiselämää ja toisaalta
lapsen turvallisuutta. Eduskunnan oikeusasiamies on eduskunnalle
vuonna 2006 antamassaan erilliskertomuksessa todennut olevan perusteltua
katsoa, että perusoikeuksien keskinäisessä punninnassa
perustuslain 7 §:n mukainen lapsen turvallisuuden
suojaaminen voi ohittaa 10 §:n mukaisen oikeuden
perheen yksityiselämän suojaan.
Vielä sanoisin lopuksi, että tällä hetkellähän on
tilanne se, että mikäli joku viranomainen, esimerkiksi
lääkäri tai opettaja, havaitsee lapsen, jota
on pahoinpidelty törkeästi, tai tavanomaisen pahoinpitelyn
uhrin, hänen on velvollisuus tehdä siitä lastensuojeluilmoitus
sosiaaliviranomaisille ja nykylainsäädännön
mukaan sosiaaliviranomaisten on velvollisuus tehdä siitä rikosilmoitus
poliisille. Tässä minun ehdotuksessani tehtäisiin
siten, että ilmoitettaisiin suoraan poliisille nämä asiat,
jotka nyt kiertävät sosiaaliviranomaisten kautta,
mutta totta kai näiden kaikkien viranomaisten yhteistyö ja
monien muiden yhteistyö on se ratkaiseva lapsen hyvinvoinnin
kannalta.
Tällä perusteella ehdotan lastensuojelulain 25 §:n
muuttamista näin: "Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla
henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten
estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on
tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen
perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta
rikoslain - - 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa
tai rikoslain - - 21 luvussa säädettyä sellaista
tekoa, joista säädetty enimmäisrangaistus
on vähintään kaksi vuotta vankeutta."
Tämän lakialoitteen on lisäkseni
allekirjoittanut 40 edustajaa.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa puhemies! Lasten kaltoinkohtelut ovat suomalaisen lastensuojelutyön
arkea. Viime vuonna poliisin tietoon tuli yli tuhat alle 15-vuotiaaseen
kohdistunutta väkivaltarikosta, joissa tekijä on
samasta perheestä. Piilorikollisuuden määrä on
tietenkin tuota lukua paljon suurempi. Salassapitosäännökset
eivät saa estää lapsen henkeen ja terveyteen
kohdistuvan rikoksen ilmoittamista.
Kannatan edustaja Tolvasen lakialoitetta, jossa viranomaisella,
esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisella, joka havaitsee mahdollisia
väkivallan merkkejä lapsissa, on velvollisuus
tehdä ilmoitus suoraan poliisille. Nykyisellään
tällainen ilmoitusvelvollisuus, kuten tuossa kuultiin, viranomaisilla
on silloin, kun he epäilevät lapseen kohdistunutta
seksuaalirikosta tai kun he ovat tehtävässään
saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon
tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen
edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.
Arvoisa herra puhemies! Lastensuojeluun liittyvän tiedon
on kuljettava esteettömästi sitä käsittelevien
viranomaisten välillä, siten että kiireellisimmät
tapaukset hoidetaan aina ensimmäisenä.
Pauliina Viitamies /sd:
Arvoisa puhemies! Minun täytyy ensin tunnustaa tietämättömyyteni siitä,
että en ollut ymmärtänyt, ettei tällaista
ilmoitusvelvollisuutta vielä ole Suomen lainsäädännössä.
Pidän sitä kyllä erittäin erikoisena,
että lapsia saisi kodin seinien sisäpuolella vapaasti
ja törkeästi pahoinpidellä, ilman että kenelläkään viranomaisella
olisi siihen ollut tarvetta ja mahdollisuutta puuttua. Siinä mielessä tämä laki
on erittäin tarpeellinen, ja toivon, että sitä pystytään tässäkin
talossa eteenpäin viemään, varsinkin kun
tilastot kertovat, että näitä perheensisäisiä väkivaltatilanteita
on yhä enenevässä määrin,
ja tietysti aina taloudellisesti vaikeina aikoina perheen sisällä olevat
ongelmat tahtovat kärjistyä, ja varmasti niin
myöskin näinä tulevina aikoina tulee
käymään.
Edustaja Tolvanen pohdiskeli perusoikeuksien valossa tätä ongelmaa,
ja mielestäni tietenkin lapsen edun täytyy olla
perheen yksityisyydensuojan edellä. Siinäkin mielessä tämä laki
voimaan tullessaan olisi erittäin turvallinen, kun valvonta
ja ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin aina viranomaisilla, viranomaisilla,
jotka tekevät työtään perheiden
kanssa ja lasten parissa, jolloinka tämä tuskin
kovin villiksi perheen yksityisyydensuojan näkökulmastakaan
kävisi. Kannatettavaa siis.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen aloite lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten
lisäämisestä lastensuojelulain ilmoittamisvelvollisuuden
piiriin on hyvin valmisteltu. Uskon, että edustaja Tolvasen
ammatillisen taustan huomioon ottaen hänellä on
ollut erityisen hyvät tiedot ja perusteet tämän
laki-aloitteen tekemiselle. Olen tämän osaltani
allekirjoittanut, ja kannatan tämän toteuttamista
lainsäädännössä.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä ei
puututa ollenkaan liikaa perheitten sisäisiin asioihin.
Yksikin lapseen kohdistuva pahoinpitely on liikaa. Nykytietämyksen
valossa ei ole mitenkään perusteltua, että lastensuojelulain
ilmoitusvelvollisuus ei koskisi muita asioita kuin seksuaalirikoksia. Mikä muuten
voisi olla sellainen argumentti, että lapsiin kohdistuvat
seksuaalirikokset ja törkeät väkivallanteot
pidettäisiin erilaisten sääntelyiden
kohteena?
Kuten tässä aloitteessa todetaan, käsillä olevassa
sääntelyssä on kyse perusoikeuksien punnitsemisesta.
Perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan 10 §:n
3 momentissa todetaan: "Lailla voidaan säätää perusoikeuksien
turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan
piiriin ulottuvista toimenpiteistä." Tästä tässä todellakin
on kysymys eli lasten perusoikeuksien turvaamisesta. Tähän
meitä muuten jo YK:n Lapsen oikeuksien julistuskin velvoittaa.
Kiitän edustajaa tästä hyvästä ja
ajankohtaisesta aloitteesta, joten kannatan tätä tehtyä laki-aloitetta.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan tätä edustaja
Tolvasen lakiesitystä, sillä yhteiskunnassa on
suojeltava lapsia kaikin tavoin. Lastensuojelussa lapsiin kohdistunut
väkivalta on koko ajan lisääntyvä ongelma,
ja taustalla on usein valitettavasti päihteiden käyttö.
Näissä päihteidenkäyttötilanteissa lapset
ovat usein täysin heitteillä. Lisäksi
lapset joutuvat usein näissä perheissä toistuvasti
väkivallan kohteeksi, vaikka yksikin kerta on liikaa.
Markku Mäntymaa /kok:
Arvoisa herra puhemies! Yksi asia vielä, joka tuli
mieleen: Käytännössä on herännyt
keskustelua myöskin poliisin tekemän lastensuojeluilmoituksen
toimen- piteistä. Mielestäni sosiaaliviranomaisten
olisi syytä lähettää poliisille
tieto siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin poliisin
tekemä lastensuojeluilmoitus on johtanut, eli antaa ikään
kuin palautetta. Tästä minusta olisi varmaan syytä keskustella,
että tämmöinen palautejärjestelmä tulisi.
Kari Tolvanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa
kiittää kollegoita tästä tuesta.
Todella ideana tässä lakialoitteessa on nimenomaan
lapsen paras ja lapsen hyvinvointi. Olen vuosikymmenten ajan nähnyt
kaltoinkohtelua ja olen huomannut, että tieto ei valitettavasti
eri viranomaisten välillä kulje vielä niin
kuin sen pitäisi kulkea näissä lapsiin
kohdistuvissa asioissa. Se aiheuttaa monasti sen, että lapsi
jää ilman oikeutta ja lapsi jää pahimmillaan
hengenvaaraan.
Tämä on se tarkoitus, ja sehän on
ihan selvää, että poliisi, syyttäjä tai
oikeuslaitos ei lapsen pahoinvointia missään tapauksessa
pystyisi ratkaisemaan, semmoisia harhoja minullakaan ei ole, mutta
sen sanoisin, että suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen
etua ajatellen on kolme tärkeää viranomaista
silloin, kun asiat ovat lapsella huonosti — ne ovat sosiaaliviranomainen
ja terveydenhuollon ammattilainen ja poliisi — ja näiden välillä tiedon
täytyy kulkea. Vaikka tieto kulkee, niin se ei tarkoita
sitä, etteivätkö roolit säilyisi näillä viranomaisilla
ennallaan. Lääkäri hoitaa lapsen, sosiaaliviranomainen
tukee perhettä, poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos
ilmoittaa rikolliselle, että meillä lapsen pahoinpitely
tai törkeä pahoinpitely ei ole sallittua. Se on
tehokas keino nimenomaan siihen, että pahoinpitely ei jatku
ja pahene ja pääty pahimmillaan lapsen kuolemaan,
koska semmoisiakin tapauksia olen monta kertaa nähnyt,
valitettavasti.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puheenjohtaja! Haluan myös omalta osaltani
kiittää edustaja Tolvasta aloitteesta. Luin sen
kyllä valitettavasti vasta äsken läpi,
mutta koin tämän hyvin läheiseksi, koska
minulla on ollut oman siviilityöni kautta mahdollisuus
työskennellä poliisien kanssa juuri vastaavanlaisissa
työtehtävissä, ja sen takia tämäntyyppinen
lähestymiskulma myös tähän asian
keskusteluun on oikein hyvä. Me emme voi missään
tilanteessa hyväksyä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa,
emme seksuaalista väkivaltaa emmekä minkääntyyppistä väkivaltaa. Sen
takia myös poliiseille kohdennettu koulutus tämän
asian osalta on yhtä tärkeätä kuin
myös muille viranomaisille.
Itse koin silloin tässä omassa työssäni
sen, että kun meille syntyi hyvä osaaminen, pitkäjänteinen
yhteistyöverkosto joidenkin poliisien kanssa, jotka osasivat
kohdata näitä tilanteita oikealla tavalla — tiedostettiin
myös sitten kotikäyntien yhteydessä,
milloinka tarvitaan minkäkinlaista osaamista — niin
tavallaan se toi sellaisen vahvan moniammatillisen tiimin, jossa
myös tieto kulki hyvin, ja sitä kautta pystyttiin
myös näihin asioihin puuttumaan. Siltä osin
tuen lämpimästi edustaja Tolvasen tekemää aloitetta
ja toivon, että tämä asia tältä osin
myös etenee eteenpäin.
Keskustelu päättyi.