Kari Tolvanen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessani on suomeksi sanottuna kysymys siitä, että lapsen oikeuksia parannetaan ja viranomaisyhteistyötä helpotetaan lapsiin kohdistuvissa törkeissä pahoinpitelyissä ja pahoinpitelyissä ja laki muutetaan tältä osin samankaltaiseksi kuin lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.

Aloitteen pääasiallinen sisältö on:

Lastensuojelulain 5 luvun 25 §:n 1 momentissa säädetään eri viranomaisten velvollisuudesta tehdä lastensuojeluilmoitus kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle viipymättä salassapitosäännösten estämättä silloin, kun he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttävät lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Saman pykälän 3 momentissa säädetään lisäksi tilanteesta, jossa 1 momentissa mainituilla viranomaisilla on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain 20 luvussa säädettyä seksuaalirikosta. Lakialoitteessa esitetään lisättäväksi edellä mainitussa momentissa säädettyyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin myös rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuneet sellaiset rikokset, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Perustelen asiaa seuraavasti:

Nykymuodossaan lastensuojelulain 5 luvun 25 § velvoittaa eri viranomaisia tekemään poliisille ilmoituksen salassapitosäännösten estämättä, kun kyseessä on rikoslain 20 luvussa säädetty lapseen kohdistunut seksuaalirikos. Rikoslain 20 luvun tarkoittamia seksuaalirikoksia ovat muun muassa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalipalvelun ostaminen nuorelta. Kaikkiaan rikoslain 20 luku kattaa 11 seksuaalirikosta. Luku ei kuitenkaan kata lapsiin kohdistuneita väkivaltarikoksia, jotka ovat nyky-yhteiskunnassamme erityisesti perheen sisällä jatkuvasti lisääntyvä ongelma. Tästä syystä etenkin lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt ja törkeät pahoinpitelyt olisi säädettävä lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Lapseen kohdistuneet pahoinpitelyt ja törkeät pahoinpitelyt voivat olla yhtä traumatisoivia ja vahingollisia lapselle kuin lapseen kohdistuneet seksuaalirikoksetkin. Usein lapsiin kohdistuneet väkivaltarikokset perheen sisällä eivät ole kertaluontoisia vaan voivat jatkua monienkin vuosien ajan. Tällöin voidaan perustellusti olettaa, että tämänkaltaisen jatkumon ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi olisi syytä asettaa eri viranomaisille ilmoitusvelvollisuus poliisille myös muun muassa pahoinpitelytapauksissa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan, mikäli tämä pahoinpitely jatkuu, sillä on tapana raaistua ja pahimmillaan se päättyy lapsen kuolemaan.

Myös poliisin suorittaman esitutkinnan aloittamisen kannalta tieto lapseen kohdistuvasta väkivaltarikoksesta olisi saatava viipymättä poliisin tietoon. Asian tutkiminen mahdollisimman nopeasti on erityisen tärkeää lapsen suojelemiseksi ja edesauttaisi lapsen mahdollisien traumojen ehkäisemistä ja lisävahinkojen syntymistä. Edellä mainitun lisäksi esitutkinnan käynnistäminen mahdollisimman pian turvaa aineellisen totuuden selvittämistä tehokkaasti ja riittävästi. Aineellisen totuuden selvittäminen riittävällä tasolla turvaa myös esitutkinnan jälkeisessä oikeusprosessissa asian tehokkaan ja riittävän selvittämisen ja ratkaisemisen.

Lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, ja heidän oikeuksiaan ja etuaan tulee suojella kaikin tavoin. Suomen oikeusjärjestys takaa lapsille erityisesti perusoikeuksien kautta oikeuden hyvinvointiin ja yksilölliseen kasvuun sekä oi-keuden elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Säädösperustana on otettava huomioon myös YK:n Lapsen oikeuksien julistus, josta sittemmin muodostui valtioita oikeudellisesti velvoittava alle 18-vuotiaita lapsia koskeva Lapsen oikeuksien sopimus. Se takaa lapsille kuuluvat ihmisoikeudet ja asettaa valtioille ensisijaisen vastuun toteuttaa ne. Sen neljä yleistä periaatetta ovat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen. Lainsäädännölliset keinot ovat osaltaan ennalta ehkäisevässä roolissa mutta myös jälkikäteisessä valvonnassa tehokkaita. Lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten lisääminen lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuuden piiriin toteuttaisi tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti erityisesti perustuslain asettamia oikeuksia lapsille mutta toimisi samalla myös ennalta ehkäisevässä ja jälkikäteisessä roolissa lastensuojelun alueella.

Nyt ehdotetun sääntelyn tarkoituksena ei ole lisätä viranomaisten toimivaltaa puuttua perheen yksityiselämään vaan varmistaa riittävän tehokas ja tarkoituksenmukainen puuttuminen lapsiin kohdistuvien väkivaltatapausten ehkäisemiseksi ja mahdollisen pitkään jatkuneen väkivaltakierteen katkaisemiseksi. Edellä mainittu johtaa väistämättä perusoikeuksien kollisiotilanteeseen, jossa punnitaan kahta eri perusoikeutta vastakkain: on suojattava perheen yksityiselämää ja toisaalta lapsen turvallisuutta. Eduskunnan oikeusasiamies on eduskunnalle vuonna 2006 antamassaan erilliskertomuksessa todennut olevan perusteltua katsoa, että perusoikeuksien keskinäisessä punninnassa perustuslain 7 §:n mukainen lapsen turvallisuuden suojaaminen voi ohittaa 10 §:n mukaisen oikeuden perheen yksityiselämän suojaan.

Vielä sanoisin lopuksi, että tällä hetkellähän on tilanne se, että mikäli joku viranomainen, esimerkiksi lääkäri tai opettaja, havaitsee lapsen, jota on pahoinpidelty törkeästi, tai tavanomaisen pahoinpitelyn uhrin, hänen on velvollisuus tehdä siitä lastensuojeluilmoitus sosiaaliviranomaisille ja nykylainsäädännön mukaan sosiaaliviranomaisten on velvollisuus tehdä siitä rikosilmoitus poliisille. Tässä minun ehdotuksessani tehtäisiin siten, että ilmoitettaisiin suoraan poliisille nämä asiat, jotka nyt kiertävät sosiaaliviranomaisten kautta, mutta totta kai näiden kaikkien viranomaisten yhteistyö ja monien muiden yhteistyö on se ratkaiseva lapsen hyvinvoinnin kannalta.

Tällä perusteella ehdotan lastensuojelulain 25 §:n muuttamista näin: "Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapseen kohdistunutta rikoslain - - 20 luvussa rangaistavaksi säädettyä tekoa tai rikoslain - - 21 luvussa säädettyä sellaista tekoa, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta."

Tämän lakialoitteen on lisäkseni allekirjoittanut 40 edustajaa.

Markku  Mäntymaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Lasten kaltoinkohtelut ovat suomalaisen lastensuojelutyön arkea. Viime vuonna poliisin tietoon tuli yli tuhat alle 15-vuotiaaseen kohdistunutta väkivaltarikosta, joissa tekijä on samasta perheestä. Piilorikollisuuden määrä on tietenkin tuota lukua paljon suurempi. Salassapitosäännökset eivät saa estää lapsen henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen ilmoittamista.

Kannatan edustaja Tolvasen lakialoitetta, jossa viranomaisella, esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisella, joka havaitsee mahdollisia väkivallan merkkejä lapsissa, on velvollisuus tehdä ilmoitus suoraan poliisille. Nykyisellään tällainen ilmoitusvelvollisuus, kuten tuossa kuultiin, viranomaisilla on silloin, kun he epäilevät lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta tai kun he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

Arvoisa herra puhemies! Lastensuojeluun liittyvän tiedon on kuljettava esteettömästi sitä käsittelevien viranomaisten välillä, siten että kiireellisimmät tapaukset hoidetaan aina ensimmäisenä.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy ensin tunnustaa tietämättömyyteni siitä, että en ollut ymmärtänyt, ettei tällaista ilmoitusvelvollisuutta vielä ole Suomen lainsäädännössä. Pidän sitä kyllä erittäin erikoisena, että lapsia saisi kodin seinien sisäpuolella vapaasti ja törkeästi pahoinpidellä, ilman että kenelläkään viranomaisella olisi siihen ollut tarvetta ja mahdollisuutta puuttua. Siinä mielessä tämä laki on erittäin tarpeellinen, ja toivon, että sitä pystytään tässäkin talossa eteenpäin viemään, varsinkin kun tilastot kertovat, että näitä perheensisäisiä väkivaltatilanteita on yhä enenevässä määrin, ja tietysti aina taloudellisesti vaikeina aikoina perheen sisällä olevat ongelmat tahtovat kärjistyä, ja varmasti niin myöskin näinä tulevina aikoina tulee käymään.

Edustaja Tolvanen pohdiskeli perusoikeuksien valossa tätä ongelmaa, ja mielestäni tietenkin lapsen edun täytyy olla perheen yksityisyydensuojan edellä. Siinäkin mielessä tämä laki voimaan tullessaan olisi erittäin turvallinen, kun valvonta ja ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin aina viranomaisilla, viranomaisilla, jotka tekevät työtään perheiden kanssa ja lasten parissa, jolloinka tämä tuskin kovin villiksi perheen yksityisyydensuojan näkökulmastakaan kävisi. Kannatettavaa siis.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolvasen aloite lapsiin kohdistuneiden väkivaltarikosten lisäämisestä lastensuojelulain ilmoittamisvelvollisuuden piiriin on hyvin valmisteltu. Uskon, että edustaja Tolvasen ammatillisen taustan huomioon ottaen hänellä on ollut erityisen hyvät tiedot ja perusteet tämän laki-aloitteen tekemiselle. Olen tämän osaltani allekirjoittanut, ja kannatan tämän toteuttamista lainsäädännössä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä ei puututa ollenkaan liikaa perheitten sisäisiin asioihin. Yksikin lapseen kohdistuva pahoinpitely on liikaa. Nykytietämyksen valossa ei ole mitenkään perusteltua, että lastensuojelulain ilmoitusvelvollisuus ei koskisi muita asioita kuin seksuaalirikoksia. Mikä muuten voisi olla sellainen argumentti, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ja törkeät väkivallanteot pidettäisiin erilaisten sääntelyiden kohteena?

Kuten tässä aloitteessa todetaan, käsillä olevassa sääntelyssä on kyse perusoikeuksien punnitsemisesta. Perustuslain yksityiselämän suojaa koskevan 10 §:n 3 momentissa todetaan: "Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä." Tästä tässä todellakin on kysymys eli lasten perusoikeuksien turvaamisesta. Tähän meitä muuten jo YK:n Lapsen oikeuksien julistuskin velvoittaa.

Kiitän edustajaa tästä hyvästä ja ajankohtaisesta aloitteesta, joten kannatan tätä tehtyä laki-aloitetta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan tätä edustaja Tolvasen lakiesitystä, sillä yhteiskunnassa on suojeltava lapsia kaikin tavoin. Lastensuojelussa lapsiin kohdistunut väkivalta on koko ajan lisääntyvä ongelma, ja taustalla on usein valitettavasti päihteiden käyttö. Näissä päihteidenkäyttötilanteissa lapset ovat usein täysin heitteillä. Lisäksi lapset joutuvat usein näissä perheissä toistuvasti väkivallan kohteeksi, vaikka yksikin kerta on liikaa.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Yksi asia vielä, joka tuli mieleen: Käytännössä on herännyt keskustelua myöskin poliisin tekemän lastensuojeluilmoituksen toimen- piteistä. Mielestäni sosiaaliviranomaisten olisi syytä lähettää poliisille tieto siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin poliisin tekemä lastensuojeluilmoitus on johtanut, eli antaa ikään kuin palautetta. Tästä minusta olisi varmaan syytä keskustella, että tämmöinen palautejärjestelmä tulisi.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kollegoita tästä tuesta.

Todella ideana tässä lakialoitteessa on nimenomaan lapsen paras ja lapsen hyvinvointi. Olen vuosikymmenten ajan nähnyt kaltoinkohtelua ja olen huomannut, että tieto ei valitettavasti eri viranomaisten välillä kulje vielä niin kuin sen pitäisi kulkea näissä lapsiin kohdistuvissa asioissa. Se aiheuttaa monasti sen, että lapsi jää ilman oikeutta ja lapsi jää pahimmillaan hengenvaaraan.

Tämä on se tarkoitus, ja sehän on ihan selvää, että poliisi, syyttäjä tai oikeuslaitos ei lapsen pahoinvointia missään tapauksessa pystyisi ratkaisemaan, semmoisia harhoja minullakaan ei ole, mutta sen sanoisin, että suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen etua ajatellen on kolme tärkeää viranomaista silloin, kun asiat ovat lapsella huonosti — ne ovat sosiaaliviranomainen ja terveydenhuollon ammattilainen ja poliisi — ja näiden välillä tiedon täytyy kulkea. Vaikka tieto kulkee, niin se ei tarkoita sitä, etteivätkö roolit säilyisi näillä viranomaisilla ennallaan. Lääkäri hoitaa lapsen, sosiaaliviranomainen tukee perhettä, poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos ilmoittaa rikolliselle, että meillä lapsen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely ei ole sallittua. Se on tehokas keino nimenomaan siihen, että pahoinpitely ei jatku ja pahene ja pääty pahimmillaan lapsen kuolemaan, koska semmoisiakin tapauksia olen monta kertaa nähnyt, valitettavasti.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puheenjohtaja! Haluan myös omalta osaltani kiittää edustaja Tolvasta aloitteesta. Luin sen kyllä valitettavasti vasta äsken läpi, mutta koin tämän hyvin läheiseksi, koska minulla on ollut oman siviilityöni kautta mahdollisuus työskennellä poliisien kanssa juuri vastaavanlaisissa työtehtävissä, ja sen takia tämäntyyppinen lähestymiskulma myös tähän asian keskusteluun on oikein hyvä. Me emme voi missään tilanteessa hyväksyä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, emme seksuaalista väkivaltaa emmekä minkääntyyppistä väkivaltaa. Sen takia myös poliiseille kohdennettu koulutus tämän asian osalta on yhtä tärkeätä kuin myös muille viranomaisille.

Itse koin silloin tässä omassa työssäni sen, että kun meille syntyi hyvä osaaminen, pitkäjänteinen yhteistyöverkosto joidenkin poliisien kanssa, jotka osasivat kohdata näitä tilanteita oikealla tavalla — tiedostettiin myös sitten kotikäyntien yhteydessä, milloinka tarvitaan minkäkinlaista osaamista — niin tavallaan se toi sellaisen vahvan moniammatillisen tiimin, jossa myös tieto kulki hyvin, ja sitä kautta pystyttiin myös näihin asioihin puuttumaan. Siltä osin tuen lämpimästi edustaja Tolvasen tekemää aloitetta ja toivon, että tämä asia tältä osin myös etenee eteenpäin.