Täysistunnon pöytäkirja 99/2012 vp

PTK 99/2012 vp

99. TORSTAINA 18. LOKAKUUTA 2012 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

Suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuus

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ruoka on äärimmäisen tärkeä keskustelunaihe; vaihdetaan näkökulmaa: Suomalainen kuluttaja haluaa syödä suomalaista ruokaa, ruokaa, josta tiedämme, miten se on tuotettu, missä se on tuotettu, josta tiedämme sen varman alkuperän, ruokaa, jolla on kasvot. Suomalainen viljelijä, suomalainen ruuantuottaja, haluaa tuottaa tätä ruokaa. Tällä hetkellä viljelijät elävät äärimmäisen suuressa kannattavuusongelmassa, kannattavuuskriisissä, ja tämä on aiheuttanut sen, että meidän ruuan omavaraisuusasteemme on huolestuttavalla tavalla lähtenyt alenemaan. Tilanne on siis koko lailla dramaattinen. Kysymys: mitä hallitus aikoo tehdä, jotta tämä suomalaisten kuluttajien ja suomalaisten tuottajien toive toteutuu ja että meillä on suomalaista ruokaa, suomalaista työtä?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti edustaja Leppä on sataprosenttisen oikeassa siinä, että suomalaiset kuluttajat haluavat syödä suomalaista ruokaa, koska siitähän tämä kaikki lähtee liikkeelle. Mutta ei se nyt ole ihan koko totuus, koska esimerkiksi juustojen kulutuksesta 50 prosenttia on ulkomaisia juustoja.

Kyllä niillä kuluttajien valinnoilla on aika paljon merkitystä siellä kaupoissa, ja toivottavasti suomalaiset valitsevat niitä suomalaisia tuotteita, koska me kuitenkin tuomme muistaakseni noin 3,5 miljardilla eurolla elintarvikkeita Suomeen ja viemme vain vähän yli miljardilla eurolla elintarvikkeita maailmalle. Eli jos pystyisimme tätä kuilua vähän kaventamaan, niin se olisi koko kansantalouden etu ja toivottavasti sitten siinä koko ketjussa koituisi kaikkien ketjun osapuolten hyväksi, myös niitten alkutuottajien, jotka ovat tänä päivänä todella heikossa tilanteessa, johtuen jo pelkästään tästä tämän vuoden huonosta sadosta ja heikoista säistä.

Mutta toivon, että tulevaisuudessa suomalaista ruokaa arvostetaan entistä enemmän. Tietysti tällä lähiruoka- ja luomuruokaohjelmalla tähdätään osittain tähän suuntaan ja monilla muillakin toimenpiteillä, että suomalaiset tuottajat pystyisivät tulevaisuudessakin tuottamaan kotimaista ruokaa. Yhtenä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi broilerintuottajat, jotka ovat omilla kuvillaan ja nimillään monissa tuotteissa jo tänä päivänä: ne viestivät siitä, mistä suomalainen ruoka on peräisin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ei se nyt kyllä näinkään voi olla, että hallitus sysää tämän ongelman kokonaisuudessaan kuluttajien vastuulle. Kyllä hallituksella on myös vastuu tästä tilanteesta ja suomalaisen ruuantuotannon turvaamisesta. Suomalainen viljelijä on tällä hetkellä kolmen vajeen loukussa. Yhden vajeen ovat aiheuttaneet selkeästi hallituksen omat toimenpiteet: mittavat leikkaukset — jotka muuten pitävät sisällään sosiaaliturvan leikkauksia, joita ei hallituksen pitänyt tehdä — ja taksojen korotukset. Toinen vaje tulee siitä, että markkinoilta saatava hinta ei seuraa niitä jatkuvasti nousevia kustannuksia, joita viljelijöille tulee. Kolmas on jo ministerinkin mainitsema kesän säät, tulvat siinä huippuna, jotka ovat aiheuttaneet mittavia vahinkoja ja kustannusten nousuja. Teidän hallitusohjelmanne, jossa mainitaan kaikkea mahdollista hyvää suomalaiselle ruuantuotannolle, on erinomaisen hyvä, mutta käytännön toimenpiteet eivät ole. Keskusta ei tätä hyväksy. Oletteko valmiita perumaan näitä tehtyjä korotuksia ja leikkauksia, vai mikä on se tapa, jolla nyt hallitus aikoo tähän huutoonsa vastata? Näin ei voi jatkua. Vai oletteko valmiita muuttamaan hallitusohjelmaanne toisenlaiseksi, vastaamaan niitä todellisia tekoja, joita te suomalaisen ruuantuotannon eteen teette? (Jouni Backman: Paljonko varjobudjetissa oli näihin?)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Jos lähtisi vähän kauempaa vastaamaan tähän edustaja Lepän kysymykseen: on selvä, että tässä on kaikkien syytä miettiä vähän pidemmälle siinä, miten suomalainen maatalous tulevaisuudessa pärjää, ei pelkästään sen takia, mikä on tämän hetken satotilanne tai mikä muu on menossa, vaan siihen liittyy tietysti monia asioita, se, miten tulee käymään EU:n maatalousuudistuksessa, millä tavalla muuten voidaan vahvistaa suomalaisen maatalouden asemaa, siihen liittyy monia asioita.

Mitä tulee sitten näihin leikkauksiin tai, sanotaan, budjettisäästöihin, niin tietysti tässä tilanteessa, kun tänäkin vuonna valtio velkaantuu yli 9 miljardia euroa lisää, on selvää, että joka puolelta leikataan. Ei ole mukava esitellä niitä leikkauksia, mutta valitettavasti niitäkin pitää tehdä. Esimerkiksi tästä kansallisen tuen säästöstä, mikä on ensi vuoden budjetissa 33 miljoonaa euroa, noin 20 miljoonaa euroa johtuu tehdystä 141-ratkaisusta — se, paljonko meidän pitää alentaa Etelä-Suomessa maataloustukia aiemman sopimuksen perusteella ja miten se heijastuu myös pohjoiselle tukialueelle — ja sitten loppu, noin 13 miljoonaa euroa, on sitä ylimääräistä säästöä. Nämä sinänsä ovat ikäviä säästöjä, mutta ne eivät tätä kokonaiskuvaa ratkaise. Kuitenkin pitkässä juoksussa — no, nyt meni jo minuutti yli — uskon kuitenkin suomalaiseen maatalouteen.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten tiedämme, tänä vuonna runsaista sateista johtuvat satovahingot ja tulvavahingot tulevat vaikuttamaan merkittävästi maatalouden kannattavuuteen. On tullut paljon tuhoa maataloustuotannolle, maatalousrakennuksille ja tiestölle. Alustavien arvioiden mukaan nämä vahingot saattavat nousta 20:een, jopa 30 miljoonaan euroon. Kysynkin maa- ja metsätalousministeriltä: aikooko maa- ja metsätalousministeriö esittää vielä tämän vuoden lisäbudjetissa lisää määrärahaa maatalouden satovahinkojen ja tulvavahinkojen korvaukseen, niin että vahingoista kärsineet voisivat saada nämä korvaukset mahdollisimman nopeasti?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Hallituksella oli tänään tämän vuoden kolmas lisätalousarvio. Siinä siirrettiin vuodelta 2010 käyttämättä olevia satovahinkorahoja vähän yli miljoona euroa käyttöön, ja tulvavahinkorahoja taisi olla reippaat puoli miljoonaa. Näillä päätöksillä meillä on käytössä tällä hetkellä reilut 11 miljoonaa euroa satovahinkoihin ja reippaat 3 miljoonaa euroa tulvavahinkoihin. No, ne nyt eivät riitä alkuunkaan. Tällä hetkellä on tietysti laskenta päällä siitä, kuinka paljon niitä vahinkoja on. Lopullista määrää ei kukaan pysty tietämään, koska tulvavahinkoja voi tulla tänä vuonna vielä lisää ja osittain satokin on vielä korjaamatta. Mutta maanantaina kun hallitus keskusteli tästä tilanteesta lisätalousarvioneuvotteluissa, silloin yhdessä todettiin, että tähän aiheeseen palataan viimeistään joulukuun alussa, kun hallitus lähettää eduskunnalle täydennyskirjeen ensi vuoden talousarvioon. Jos siinä vaiheessa tiedetään tarkat luvut, niin sitten ne siihen esitetään; jos ei, niin sitten palataan heti tammikuussa siihen. Joka tapauksessa korvauksia päästään maksamaan vasta ensi vuoden puolella.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Pia Viitaselle: keskusta ei ole kannattanut ruuan arvonlisäveron nostoa, älkää jakako väärää tietoa.

Toisekseen, ministeri Koskinen, minäkin uskon siihen, että suomalaisella maataloudella on tulevaisuutta, mutta sitä ei ole ilman, että tehdään konkreettisia ratkaisuja. On hyvä, että olette kartoittamassa näitä satovahinkorahoituksia, mutta suomalainen viljelijä on tänä päivänä todella kustannuskriisissä, se on se kaikkein suurin ongelma. Elinkeinon kannattavuus on heikentynyt — sikatalous kertoo siitä selkeästi: meillä on pudonnut 4—5 prosenttia sianlihan tuotanto ja omavaraisuus selkeästi alle 100 prosentin. Kyllä se kaikkein suurin kysymys on nyt se, että samalla kun te hoidatte satovahinkoja, mikä on tärkeä asia, haette todella keinoja, millä elinkeinon kannattavuus korjataan. Minun kysymykseni kuuluukin: Aiotteko antaa tuottaja- ja toimialaorganisaatioita koskevaa lainsäädäntöä, jolla mahdollistetaan se, mitä te vastauksissanne, molemmat ministerit, sekä Ihalainen että Koskinen, olette korostaneet: saadaan ketju saman neuvottelupöydän ääreen jakamaan sitä arvonlisää, joka siinä ketjussa syntyy, yhdessä? Se ei tapahdu käskyttämällä, siihen tarvitaan lainsäädäntöä. Oletteko sen valmis tuomaan tänne?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Ensinnäkin sikatalous on ehkä se heikoin tuotannonala tällä hetkellä. Tietysti siihen ei mikään muu ratkaisu auta kuin se, että tuottajahinta nousee. Onneksi meillä yksi lihatalo syksyllä sentään ilmoitti, että vähän nostaa hintaa, mutta voi olla, että muut eivät pysty seuraamaan perässä. Valitettavaa on se, että Suomessa tuottajahinta on huomattavasti alhaisempi kuin muualla Euroopassa, ja se on kyllä tietysti aika käsittämätöntä. Voi sanoa, että aina tulee huonolle tuulelle, jos maanantaisin katsoo markkinakatsausta, mikä on hintatilanne.

Tuottaja- ja toimialaorganisaatiolakien valmistelu ei ole tällä hetkellä menossa sen takia, että EU:n maatalousuudistukseen sisältyy se, että tämmöiset tulisivat velvoittavaksi lainsäädännöksi kaikkiin EU-maihin. Me katsomme nyt sitten sen, kun se aikanaan päätetään. Jos se tulee 2014 alusta voimaan, niin kuin pitäisi tulla, niin sen jälkeen me saamme sitten suoraan niistä EU-säädöksistä sen mallin, millä tavalla niitä toteutetaan.

Tällä hetkellä Suomessa niitä on muutama hedelmä- ja vihannesalalla, ja myös maidossa tämän tyyppinen olisi ollut mahdollista toukokuusta lähtien, mutta yhtään hakemusta ei ole vielä tullut.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, meillä ei ole aikaa odottaa niin kauan, että se tulee sieltä EU:sta. Jos teillä on poliittista tahtoa, se voidaan saada aivan hyvin voimaan. Ranskassa se toimii jo, siellä niitä on kymmenittäin, eli kysymys on poliittisen tahdon puutteesta. Onko hallituksella sitä vai ei?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Niin kuin äsken totesin, näistä syistä meillä ei ole valmistelua päällä: katsomme, minkä tyyppinen lainsäädäntö tulee EU:sta, ja sitten otamme sen käyttöön Suomessa.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Hankintalain mukaan lähiruoka ei ole suoraan kilpailuttamisen vertailukriteeri. Tämä johtaa kuntatalouden vääristymiin esimerkiksi Turun seudulla, missä hankinnat tehdään keskitetysti hankintarenkaalla. Kuluttajat saavat ruokansa yhä kauempaa, ja välilliset kustannukset jatkavat nousuaan. Elintarvikkeita toimitetaan ulkomailta, vaikka niitä olisi lähellä saatavilla. Kysyn asianomaiselta ministeriltä: Mitä hallitus aikoo tehdä, että lähiruuan kokonaistaloudelliset vaikutukset huomioitaisiin tarjouskilpailun alhaisimman hinnan sijasta, ja miten laadukas ja ravintoarvoltaan hyvälaatuinen ruoka turvataan kasvaville nuorille päiväkodeissa ja kouluissa, vanhuksille hoitolaitoksissa? Miten hallitus varmistaa sen, että paikalliset tuottajat saavat kasvattamiaan elintarvikkeita helpommin kaupan hyllyille ja kunnallisiin ruokaloihin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Minä voin aloittaa vastaamisen, mutta hankintalaki varsinaisesti ei kuulu maa- ja metsätalousministeriön toimialaan.

Suomesta jo löytyy tällä hetkellä monia kuntia, jotka toimivat hyvinä esimerkkeinä siinä, miten he ovat omassa hankintatoiminnassaan huomioineet lähiruuan, vaikkapa Kiuruvesi, tai Etelä-Savostakin päin löytyy monia esimerkkejä. Kysymys tässä on vähän, voi sanoa, paikallisella tasolla siitä poliittisesta tahdosta, minkä tyyppisiä ohjeita annetaan hankintaorganisaatiolle, koska kilpailutuksessa voidaan ottaa huomioon laatuasioita, siinä voidaan ottaa terveysasioita, siinä voidaan ottaa tuoreusasioita ja monia muita seikkoja eikä pelkästään hintaa. Mutta voi olla, että kaikissa kunnissa ei välttämättä ole hankintaosaamista tai halutaan sitten hankkia suurempia määriä kerralla eikä käydä monia kilpailutusprosesseja yhtä aikaa läpi.

Mutta minä toivon nyt, kun on kohta kunnallisvaalit — tulee uusia, hyviä valtuutettuja, ja vanhat, kokeneet voivat jatkaa — että kunnissakin, jokaisessa, mietitään sitä, millä tavalla omassa kunnassa hankintoja tehdään, jotta huomioitaisiin lähiruoka mahdollisimman hyvin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä valtuutetut ovat jo valtuustoaloitteita tästä tehneet. Haluaisin lisätä siihen ministerin mainitsemaan listaan Pohjois-Pohjanmaalta kunnan nimeltä Vaala, joka hyvin onnistuneesti käytti hankintalakia hyväkseen.

Ministerit Ihalainen ja Urpilainen, tässä hiljattain te nakkasitte pallon kunnille tässä hankintalain käytössä. Mutta kyllä minä myös toivon hallitukselta tukea siihen, että kunnat ja ne uudet valtuutetut tätä osaavat käyttää.

Mutta, ministeri Koskinen, te mainitsitte näistä huonoista säistä. Säät ovat vaihdelleet suuresti, on ollut liian kuivaa ja liian sateista koko maailmassa. Tämä nostaa maailmanmarkkinahintoja, ja sekin vaikuttaa Suomen ruuan hintaan. Elintarvikeomavaraisuutemme on painumassa alle 100 prosentin. Minä haluaisin nyt kuulla hallituksen toimenpiteitä siihen, että tämä elintarvikeomavaraisuuden lasku saadaan pysähtymään ja omavaraisuus lisääntymään. Ja millä tavalla Suomi aikoo viedä tätä Euroopan unionissa yleisen maatalouspolitiikan uudistuksessa eteenpäin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! On kohtuullisen haastavaa yrittää vastata minuutissa noin laajaan kysymykseen. Mutta sanotaan, että Euroopan unionin pöydissä tietysti keskustellaan tästä tilanteesta monestakin vinkkelistä. Yksi on tietysti se, miten vaikuttavat nämä maailmanlaajuiset sääolosuhteet eurooppalaiseen ruuantuotantoon ylipäätään, liittyen vaikka sitten rehuihin tai vaikkapa siihen, missä sitten tuotetaan energiaa. Samalla tavalla myös mietitään sitä, että kun maailmassa väkiluku kasvaa, voidaanko ajatella niin, että kun tehdään maatalouspolitiikan uudistusta, se huomioi myös sen, että Euroopalla voisi olla vientimahdollisuuksia tulevaisuudessa yhä enemmän ja sitä kautta se tukisi eurooppalaista maataloustuotantoa joka puolella Eurooppaa, jopa Suomessakin. Ja on monia muitakin asioita, mitä siellä pöydissä on: mietitään, miten tämä eurooppalainen maatalous menee suhteessa tulevaisuuteen. Jos piirtää vähän pidemmän kaaren, niin voi ajatella sillä tavalla, että ennen, ehkä 20 vuotta sitten, puhuttiin siitä, miten pitäisi rajoittaa tuotantoa, kun on ylituotantoa. Tänä päivänä ei enää puhuta siitä vaan pikemminkin on huoli siitä, miten turvataan omavaraisuus ja huoltovarmuus niin Suomessa kuin koko Euroopassa.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Uutisista kuulimme, että Ruotsissa on myyty sikaa nautana, taisi olla vielä väriaineilla höystettynä. Mielestäni se korostaa kotimaisen tuotannon turvallisuutta ja tärkeyttä. Nyt kun tässäkin keskusteltiin siitä, että ruuan hinta on noussut, niin tuottajillahan tämä nousu ei ole näkynyt, ja monista puheenvuoroista kuulimme, että tilanne on hankala. Näitten julkisten hankintojen osalta on puhuttu siitä hintakriteeristä. Nostaisin tässä esille erityisesti nämä suomalaiset eläinsuojelukriteerit, jotka olisivat aika merkittävä osa tätä kilpailua. Kysyisinkin: miten hallitus aikoo toimia siinä asiassa, että suomalaisen hankinnan osana merkittävästi tulisivat nämä eläinsuojelukriteerit esille?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Edustaja Sankelon esiin ottama asia on hyvä asia, varmaan pitää sitä miettiä. En osaa suoralta kädeltä sanoa, kun en ole juristi, miten sitten upotetaan noihin hankintalakeihin nämä tämäntyyppiset kriteerit. (Tuija Brax: Kyllä juristit osaavat!) Mutta varmaan ne sinne pystytään jollakin tavalla laittamaan, jos kerran halua on.

Kuitenkin on hyvä, että eläinten hyvinvoinnista puhutaan ja siihen kiinnitetään huomiota. Mutta osittain se konkretisoituisi myös sitä kautta, että tuotteissa selvemmin näkyisivät tuottajien nimet, osoitteet ja kuvat. Silloin myös kuluttajalla olisi mahdollisuus käydä paikan päällä toteamassa, millä tavalla tuotantoa harjoitetaan ja millä tavalla eläimiä hoidetaan. Se varmaan vahvistaisi uskoa ja luottamusta tähän koko ketjuun.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Harvoin kuulee hallitukselta niin ponnettomia vastauksia kuin vastauksenne kysymykseen suomalaisen ruuan tulevaisuudesta. Kaupan osuus ruokakassin hinnasta on historiallisen korkea, viljelijän osuus ruuan hinnasta on historiallisen alhainen. Suomalaiset arvostavat reilua kauppaa. Reilussa kaupassa viljelijä saa oikeudenmukaisen osuuden ruuan hinnasta. Ministeri, te sanotte, että reilun kaupan lakia ei ole tulossa ennen kuin EU:ssa joku asia liikahtaa. Te sanotte, että ette peru viljelijöitten tukileikkauksia, ette peru myöskään sosiaaliturvan heikennyksiä. Suomalaista ruokaa ei muuten lautaselle ilmesty edes ministerien eteen tarjoilijan tuomana, ellei suomalainen viljely ole kannattavaa. Teettekö te ylipäänsä mitään, jotta suomalaista ruokaa olisi tulevaisuudessa saatavana? (Välihuutoja)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Nyt on aika vaikea asetella sanojaan niin, että pystyisi samanlaiseen retoriikkaan kuin edustaja Tiilikainen — hämäläinen kieli ei taida ihan taipua tuohon. Kyllä tässä päivittäin tehdään töitä suomalaisen ruuan eteen. Viimeisimmäksi, ennen tätä kyselytuntia, tapasin tuottajaliittojen puheenjohtajia, ja tapaamisessa käytiin läpi ajankohtaisia asioita liittyen niin tulvatilanteeseen, satovahinkoihin kuin lietelannan levityksiin, investointeihin ja myös siihen, millä tavalla pankit tällä hetkellä pystyvät rahoittamaan maataloutta. Joka päivä tässä koetetaan tehdä töitä niin paljon kuin ehditään ja osataan.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämä kysymys on tällä erää loppuun käsitelty.

​​​​