1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on:
1) edistää radiotaajuuksien tehokasta,
tarkoituksenmukaista ja riittävän häiriötöntä käyttöä;
2) turvata radiotaajuuksien tasapuolinen saatavuus;
3) luoda edellytykset radiolaitteiden mahdollisimman
vapaalle liikkuvuudelle;
4) edistää viestintämarkkinoiden
tehokkuutta yleisessä teletoiminnassa.
2 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
radiolaitteista, niiden markkinoille saattamisesta, kaupan pitämisestä, hallussapidosta
ja käytöstä sekä radiotaajuuksien
käytön suunnittelusta ja niiden osoittamisesta
eri käyttötarkoituksiin.
Tätä lakia sovelletaan suomalaisten alusten, ilma-alusten
ja avaruuteen lähetettyjen esineiden radiolaitteisiin myös
silloin, kun ne ovat Suomen alueen ulkopuolella.
3 §
Soveltamisalan rajoitukset
Tämän lain 7, 15, 20, 21, 28, 31 ja 32 § ja 34 §:n
3 momentti eivät koske puolustusvoimia eikä rajavartiolaitosta
niiden harjoittaessa sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvää radioviestintää eikä
niiden
yksinomaan sotilaallisessa maanpuolustustarkoituksessa hallussa
pitämiä radiolaitteita.
Tämän lain 17 §:n 1 momenttia, 28 §:n
3 momenttia, 31 §:ää ja 34 §:n
2 ja 3 momenttia ei sovelleta vieraan valtion sota-aluksen, sotilasilma-aluksen
tai muun yksinomaan valtion tarkoitukseen käytettävän
ilma-aluksen radiolaitteisiin.
Muun kuin 2 momentissa tarkoitetun ulkomaisen aluksen tai ilma-aluksen
radiolähettimiin ei sovelleta tämän lain
31 §:n 1 ja 2 momenttia eikä 34 §:n 2
momenttia. Myöskään 34 §:n
3 momenttia ei sovelleta mainittuihin radiolähettimiin,
jos radiolähettimen haltija tai käyttäjä pyynnöstä esittää luvan
tai todistuksen siten kuin 17 §:n 1 momentissa ja 31 §:n
3 momentissa säädetään.
4 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) radiotaajuudella vapaasti etenevän
sähkömagneettisen aallon taajuutta, joka on pienempi kuin
3 000 GHz;
2) radioviestinnällä tiedon
siirtoa, lähettämistä tai vastaanottoa
käyttäen hyväksi radiotaajuuksia;
3) radiolaitteella laitetta tai sen olennaista osaa,
joka on tarkoitettu radiotaajuisten sähkömagneettisten
aaltojen lähettämiseen (radiolähetin)
tai vastaanottamiseen (radiovastaanotin) radioviestintää varten;
4) turvallisuusradioviestinnällä radioviestintää,
jota harjoitetaan ihmishengen tai omaisuuden turvaamiseksi ja pelastamiseksi;
5) radioamatööriviestinnällä radioviestintää, jota
riittävän pätevyyden osoittaneet henkilöt
radioamatööriasemaa käyttäen
harjoittavat keskenään ilman taloudellisen edun
tavoittelua kouluttautumis-, yhteydenpito- tai radioteknisessä kokeilutarkoituksessa;
6) haitallisella häiriöllä turvallisuusradioviestinnälle
aiheutuvaa häiriötä sekä muuta
radioviestintää oleellisesti heikentävää,
estävää tai toistuvasti keskeyttävää häiriötä;
7) radiolähetyksen tunnistamistiedolla tietoa radioaseman
tunnisteesta, radiolähettimen lajista tai käyttäjästä sekä tietoa
radiolähetyksen alkamisajankohdasta, kestosta tai lähetyspaikasta;
8) yhdenmukaistetulla standardilla teknistä eritelmää,
jonka tunnustettu standardointilaitos on vahvistanut Euroopan yhteisöjen
komission toimeksiannosta ja jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan
yhteisöjen virallisessa lehdessä;
9) arviointilaitoksella laitosta, jonka Euroopan
talousalueeseen kuuluva valtio on nimennyt suorittamaan tässä laissa
tarkoitettuja radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä ja
jonka nimeämisestä valtio on ilmoittanut Euroopan
yhteisöjen komissiolle.
5 §
Radiolaitteen valmistajan sijasta vastuussa olevat
Mitä tämän lain 21—23 ja
28 §:ssä säädetään valmistajasta,
koskee soveltuvin osin tämän valtuutettua edustajaa,
jos valmistaja ei ole sijoittautunut Euroopan talousalueelle. Jos
valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja eivät
ole sijoittautuneet Euroopan talousalueelle, tämän
lain säännöksiä sovelletaan
myös siihen, joka saattaa laitteen markkinoille Euroopan
talousalueella.
2 luku
Radiotaajuushallinto
6 §
Radiotaajuuksien käyttö
Viestintävirasto määrää radiotaajuuksien
käytöstä eri käyttötarkoituksiin
ottaen huomioon radiotaajuuksien käyttöä koskevat
kansainväliset määräykset ja
suositukset. Määräyksissä on
oltava tiedot taajuusalueen käyttötarkoituksesta sekä tärkeimmistä radio-ominaisuuksista,
jotka taajuusaluetta käyttävän radiolaitteen
on täytettävä.
Valtioneuvosto vahvistaa televisio- ja radiotoimintaan sekä toimiluvanvaraiseen
teletoimintaan määrättyjen taajuusalueiden
käyttösuunnitelman. Muihin käyttötarkoituksiin
määrättyjen taajuusalueiden jakamisesta
käyttäjille päättää Viestintävirasto.
Viestintävirasto voi yksittäisessä tapauksessa teknisen
syyn vuoksi poiketa 2 momentissa tarkoitetusta vahvistetusta käyttösuunnitelmasta,
jos
se on radioviestinnän häiriöiden estämiseksi tai
poistamiseksi välttämätöntä.
7 §
Radiolupa
Radiotaajuuksien tehokkaan, tarkoituksenmukaisen ja riittävän
häiriöttömän käytön
takaamiseksi radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön
on hankittava lupa (radiolupa), jollei 2, 3 tai 5 momentista
muuta johdu.
Radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön
ei tarvita radiolupaa, jos radiolähetin toimii ainoastaan
Viestintäviraston sille määräämällä yhteistaajuudella.
Viestintävirasto voi antaa tällaisen radiolähettimen
käyttöä rajoittavia määräyksiä,
jotka ovat taajuuksien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön
sekä häiriöiden estämisen tai
poistamisen kannalta tarpeellisia.
Radiolähettimen hallussapitoon ei tarvita radiolupaa,
jos radiolähetin on pysyvästi tehty teknisesti
kykenemättömäksi radioviestintään
tai jos muuten on selvää, että hallussapidon
tarkoituksena ei ole laitteen käyttäminen radioviestintään.
Viestintävirasto antaa määräykset
muun maan toimivaltaisen viranomaisen antaman luvan, muun oikeutuksen
tai radiolähettimen käyttöoikeuden ilmaisevan
merkin hyväksymisestä 1 momentissa tarkoitetuksi
luvaksi.
Vieraan valtion poliisimies ei tarvitse radiolupaa tarkastusten
asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14
päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn
Schengenin sopimuksen soveltamisesta Schengenissä 19 päivänä kesäkuuta
1990 tehdyn yleissopimuksen (SopS 23/2001) 41 artiklassa
tarkoitetussa takaa-ajossa tai 40 artiklassa tarkoitetussa rajan
yli tapahtuvassa tarkkailussa käytettävän
radiolähettimen hallussapitoon ja käyttöön.
8 §
Lupaehdot
Viestintävirasto voi liittää radiolupaan
taajuuksien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen käytön,
viestintämarkkinoiden tehokkuuden ja radioviestinnän
häiriöiden estämisen tai poistamisen
kannalta tarpeellisia ehtoja. Viestintävirasto voi lisäksi
lupaehdoissa määrätä, että radiolupaa
on säilytettävä radiolähettimen
välittömässä läheisyydessä.
Suuren häiriöriskin aiheuttavan radiolähettimen
lupaehdoissa voidaan määrätä,
ettei lähetintä saa ottaa käyttöön
ennen kuin Viestintävirasto on tarkastuksen perusteella
hyväksynyt käyttöönoton. Viestintävirasto
antaa tarkemmat määräykset tarkastusmenettelystä sekä lähettimien
säätämisestä ja muista siihen
verrattavista käyttöönoton hyväksymisen
edellytyksistä.
Viestintävirasto voi radioluvan voimassa ollessa muuttaa
lupaehtoja, jos se on välttämätöntä radiotaajuuksien
suunnitelmien muuttumisen, taajuuksia koskevien määräysten
tai kansainvälisten sopimusvelvoitteiden vuoksi, tai jos
se on perusteltua radioviestinnän häiriöiden
estämisen tai poistamisen vuoksi.
9 §
Radiotaajuuksien varaus
Ennen radioluvan hakemista radiolähettimen käyttöön
tarvittaviin radiotaajuuksiin voidaan hakea varaus, jos se on perusteltua
radiojärjestelmän suunnittelun tai toteuttamisen
vuoksi taikka jos radiolähettimen hankkiminen edellyttää ennakkotietoa
käytettävissä olevista radiotaajuuksista.
10 §
Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntäminen
Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen myöntää Viestintävirasto.
Hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston
pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi
tarpeelliset tiedot.
Radiolupa myönnetään enintään
10 vuodeksi kerrallaan. Televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen
käytettävän radiolähettimen
tai matkaviestinverkon radiolähettimen radiolupa myönnetään
kuitenkin enintään 20 vuodeksi kerrallaan.
Taajuusvaraus myönnetään enintään
vuodeksi kerrallaan. Varaus raukeaa, kun 9 §:ssä tarkoitetun
radiolähettimen käyttöön myönnetään
radiolupa.
Jollei 5—7 momentista muuta johdu, radiolupa
tai 9 §:ssä säädetyt edellytykset
täyttävä taajuusvaraus on myönnettävä,
jos:
1) lupaa tai taajuusvarausta haetaan taajuusalueelle,
joka taajuuksien käytöstä annetuissa Viestintäviraston
määräyksissä on osoitettu hakemuksessa
tarkoitettuun käyttöön;
2) taajuusalueelta on osoitettavissa teknisesti tarkoituksenmukaisia
radiotaajuuksia hakijan käytettäviksi tai varattaviksi;
ja
3) Viestintävirastolla ei ole perusteltua
syytä epäillä hakijan rikkovan radioviestintää koskevia
säännöksiä, määräyksiä tai
radiolupaan liitettyjä ehtoja.
Jos hakijan aiemmasta radioluvasta tai taajuusvarauksesta, joka
koskee samaa laiteryhmää kuin haettava uusi lupa
tai varaus, on maksamatta muu kuin määrältään
vähäinen erääntynyt maksu, lupa
tai varaus voidaan jättää myöntämättä.
Jos hakijan tarkoituksena on harjoittaa radiolähettimellä telemarkkinalaissa
(396/1997) tai televisio- ja radiotoiminnasta annetussa
laissa (744/1998) tarkoitettua toimiluvanvaraista toimintaa,
radiolupaa tai radiotaajuuksien varausta ei voida myöntää,
jos hakijalla ei ole tarvittavaa toimilupaa.
Jos radiolupa tai radiotaajuuksien varaus voidaan radiotaajuuksien
niukkuuden vuoksi myöntää vain osalle
hakijoista, se on myönnettävä niille
hakijoille, joiden toiminta parhaiten edistää 1 §:ssä säädettyä lain
tarkoitusta.
11 §
Radioluvan haltijan vaihtuminen
Radiolupa voidaan siirtää osakeyhtiölaissa (734/1978)
tarkoitetussa konsernissa yhtiöltä toiselle. Siirrosta
on viipymättä ilmoitettava Viestintävirastolle.
Muuten kuin konsernin sisäisesti radiolupa voidaan siirtää toiselle
vain, jos lupaehdoissa niin määrätään.
Radioluvan siirtämiseksi ei katsota luvan luovuttamista
sen haltuun, jolle luvanhaltija antaa radiolähettimensä väliaikaisesti
käytettäväksi. Luvanhaltija vastaa tällöinkin
siitä, että radiolähetintä käytetään
lupaehtojen mukaisesti.
Jos luvanhaltija sulautuu osakeyhtiölaissa tarkoitetulla
tavalla toiseen osakeyhtiöön, radiolupa siirtyy
vastaanottavalle yhtiölle. Jos luvanhaltijan liiketoiminta,
johon radiolupa liittyy, kokonaisuudessaan luovutetaan, radiolupa
siirtyy vastaanottavalle oikeushenkilölle tai luonnolliselle
henkilölle. Jos radioluvan haltija asetetaan konkurssiin
ja konkurssipesän hallinto viipymättä ilmoittaa
Viestintävirastolle, että konkurssipesä jatkaa
luvanhaltijan elinkeinotoimintaa, radiolupa siirtyy konkurssipesälle.
12 §
Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen
Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain
peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen, jos:
1) luvanhaltija 36 §:n mukaisesti määrätyistä toimenpiteistä huolimatta
vakavasti ja toistuvasti rikkoo radioviestinnän häiriöttömyyden
kannalta olennaista lupaehtoa taikka olennaisesti rikkoo radiolupaan
tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuutta;
2) luvanhaltija tahallaan tai huolimattomuudesta lähettää radiolähettimellä rikoslain
(39/1889)
34 luvun 10 §:ssä tarkoitetun perättömän
vaarailmoituksen taikka muulla tavalla häiritsee tai haittaa
turvallisuusradioviestintää;
3) luvanhaltija ei käytä luvassa
osoitettuja radiotaajuuksia eikä ota niitä käyttöön
Viestintäviraston asettamassa kohtuullisessa määräajassa;
4) radiolähetin käyttää radiotaajuuksia
epätarkoituksenmukaisella tavalla teknisten ominaisuuksiensa
vuoksi;
5) televisio- ja radiotoimintaa varten myönnetty
toimilupa lakkaa olemasta voimassa televisio- ja radiotoiminnasta
annetun lain 13 §:n mukaisesti tai raukeaa mainitun lain
14 §:n mukaisesti;
6) telemarkkinalain 7 §:ssä tarkoitettu
toimilupa lakkaa olemasta voimassa; taikka
7) Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset
edellyttävät peruuttamista.
13 §
Päätös häiriösuojauksesta
Viestintävirasto voi radiotaajuuksien käyttäjän
hakemuksesta päättää toimenpiteistä kiinteän
radiovastaanottoaseman suojaamiseksi häiriöiltä,
jos päätös voidaan tehdä tuottamatta
muille radiotaajuuksien käyttäjille suojauksella
saavutettavaan etuun nähden kohtuutonta taloudellista tai
muuta vahinkoa.
Päätöksessä, joka on voimassa
enintään kymmenen vuotta kerrallaan, voidaan asettaa
suojattavan aseman rakennetta, sijaintia ja käyttöä koskevia
ehtoja. Päätös voidaan peruuttaa tai
sen ehtoja muuttaa, jos päätöstä tehtäessä vallinneet olosuhteet
muuttuvat olennaisesti.
14 §
Erityiset sähkölaitteet
Viestintävirasto määrää radiotaajuudet,
joilla radioaaltoja kehittämään tarkoitettua
tieteelliseen, teolliseen, lääkinnälliseen
tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen käytettyä muuta
sähkölaitetta kuin radiolaitetta saa käyttää,
ja ehdot, joiden mukaan laitetta on käytettävä.
15 §
Pätevyyden osoittaminen
Radiolähetintä meriradio- tai radioamatööriviestintään
käyttävällä on oltava Viestintäviraston
myöntämä pätevyystodistus tai
Viestintäviraston Suomessa voimassa olevaksi hyväksymä muun
maan toimivaltaisen viranomaisen myöntämä pätevyystodistus.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, radiolähetintä saa
pätevyystodistuksen haltijan välittömässä valvonnassa
käyttää muukin henkilö.
Pätevyystodistuksen saamiseksi on suoritettava pätevyystutkinto.
Tutkinnossa on osoitettava kyseiseen radioviestinnän lajiin
liittyvien sääntöjen, ohjeiden ja laitteiden
tuntemus sekä tarvittava kielitaito. Viestintävirasto
määrää tutkintovaatimukset sekä tutkinnon
vastaanottajat, joiden on oltava virka- tai työsuhteessa
Viestintävirastoon.
Viestintävirasto myöntää pätevyystodistuksen
tutkinnon suorittaneelle hakijalle, jos ei ole perusteltua syytä epäillä,
että hakija rikkoo radioviestintää koskevia
säännöksiä tai määräyksiä.
Tutkinnossa hylätty voi vaatia tutkintosuorituksensa
arvioinnin oikaisua Viestintävirastolta. Oikaisuvaatimuksesta
annettuun päätökseen saa hakea muutosta
niin kuin 40 §:ssä säädetään.
Ilmailuradioviestinnässä vaadittavasta pätevyydestä säädetään
ilmailulaissa (281/1995) ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja
määräyksissä.
16 §
Pätevyyden ylläpitäminen
Kansainvälisessä liikenteessä olevan
kauppa-aluksen turvallisuusradioviestintään tarkoitetun radiolähettimen
käyttäjän on osoitettava 15 §:ssä tarkoitetun
todistuksen mukaisen pätevyyden ylläpitäminen
ennen kuin todistuksen myöntämisestä on
kulunut viisi vuotta. Pätevyyden ylläpitäminen
voidaan osoittaa:
1) esittämällä todistus
pätevyyden ylläpitoon liittyvästä meripalvelusta
ja turvallisuusradiolaitteiden käytöstä;
2) suorittamalla tutkinto, johon sovelletaan 15 §:n
3—5 momentin säännöksiä;
taikka
3) suorittamalla tutkinnon korvaava Viestintäviraston
hyväksymä kurssi.
Viestintävirasto myöntää hakemuksesta
kelpoisuustodistuksen sille, joka 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
osoittaa pätevyytensä ylläpitämisen.
Viestintävirasto voi hyväksyä pätevyyden
ylläpitämisen osoitukseksi myös muun
maan toimivaltaisen viranomaisen antaman todistuksen pätevyyden
ylläpitämisestä.
17 §
Pätevyys- ja kelpoisuustodistuksen esittäminen sekä todistusten
voimassaoloaika
Radiolähetintä meriradio- tai radioamatööriviestintään
käyttävän on pyynnöstä esitettävä pätevyys-
tai kelpoisuustodistuksensa sitä koskevien säännösten
noudattamista valvovalle Viestintäviraston, poliisin, rajavartiolaitoksen tai
merenkulkulaitoksen edustajalle.
Pätevyystodistus on voimassa toistaiseksi ja kelpoisuustodistus
viisi vuotta myöntämispäivästä,
tutkinnon suorittamispäivästä tai kurssitodistuksen
myöntämispäivästä.
18 §
Pätevyys- ja kelpoisuustodistuksen peruuttaminen
Viestintävirasto voi peruuttaa pätevyys- tai kelpoisuustodistuksen,
jos todistuksen haltija lähettää radiolähettimellä rikoslain
34 luvun 10 §:ssä tarkoitetun perättömän
vaarailmoituksen, häiritsee radiolähettimellä radioviestintää rikoslain
38 luvun 6 §:n 2 kohdassa tai 7 §:ssä rangaistavaksi
säädetyllä tavalla taikka toistuvasti
rikkoo radioviestintää koskevia säännöksiä tai
toistuvasti huolimattomuuttaan aiheuttaa radioliikenteelle haitallisen
häiriön.
3 luku
Radiolaitteiden markkinoille saattaminen
19 §
Maahantuonti, myynti, kaupan pitäminen, esittely ja
käyttö
Suomeen saa tuoda myynti- tai luovutustarkoituksessa tai Suomessa
pitää kaupan, myydä tai luovuttaa toiselle
vain sellaisia radiolähettimiä, jotka täyttävät
tämän lain sekä sen nojalla säädetyt
ja määrätyt olennaiset vaatimukset ja joissa
on tarvittavat merkinnät, käyttötarkoitusilmoitus
ja vaatimustenmukaisuusvakuutus.
Suomeen saa tuoda myynti- tai luovutustarkoituksessa tai Suomessa
pitää kaupan vain sellaisia radiovastaanottimia,
jotka täyttävät tämän lain
sekä sen nojalla säädetyt ja määrätyt
olennaiset vaatimukset ja joissa on tarvittavat merkinnät,
käyttötarkoitusilmoitus ja vaatimustenmukaisuusvakuutus.
Suomessa markkinoille saatettavaksi tarkoitettu muukin kuin
1 tai 2 momentin mukainen radiolaite voidaan asettaa näytteille,
jos näkyvällä merkinnällä selvästi
ilmoitetaan, että laitetta ei voi saattaa markkinoille
eikä ottaa käyttöön, ennen kuin
sen on varmistettu täyttävän 20 §:ssä tarkoitetut
olennaiset vaatimukset.
Radiolähetintä ei saa käyttää radioviestintään,
jos sen ei ole varmistettu täyttävän
20 tai 24 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.
Radiolähetintä saa kuitenkin käyttää radioviestintään,
jos sen käyttöoikeus on hyväksytty 7 §:n
4 momentissa tarkoitetulla tavalla tai jos Viestintävirasto
on myöntänyt 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun
radioluvan sen hallussapitoon ja käyttöön
radiolaitteiden tutkimus- ja kehittämistoiminnassa.
20 §
Olennaiset vaatimukset
Radiolaitteen on täytettävä seuraavat
sitä koskevat olennaiset vaatimukset:
1) ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyvät
vaatimukset, mukaan lukien sähköturvallisuusvaatimukset
siten kuin niistä erikseen säädetään,
jännitealuerajoja soveltamatta;
2) sähkömagneettista yhteensopivuutta
koskevat suojavaatimukset siten kuin Viestintävirasto määrää;
3) vaatimus radiotaajuuksien ja kiertorataresurssien
tehokkaasta käytöstä haitallisten häiriöiden
välttämiseksi.
Viestintävirasto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset
sellaisista radiolaitetta koskevista olennaisista erityisvaatimuksista,
joista Euroopan yhteisöjen komissio on antanut täytäntöönpanoa
edellyttävän päätöksen.
21 §
Vaatimustenmukaisuuden varmistaminen
Radiolaitteen vaatimustenmukaisuus on osoitettava:
1) sisäisellä tuotevalvonnalla;
2) erityiset radiolaitetestit sisältävällä sisäisellä tuotevalvonnalla;
3) erityiset radiolaitetestit ja 41 §:ssä tarkoitetun
arviointilaitoksen lausunnon sisältävällä sisäisellä tuotevalvonnalla;
tai
4) täydellisellä laadunvarmistuksella.
Radiolähettimen, jonka valmistaja on soveltanut 4 §:n
8 kohdassa tarkoitettuja yhdenmukaistettuja standardeja, vaatimustenmukaisuus
on osoitettava 1 momentin 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla arviointimenettelyllä.
Radiolähettimen, jonka valmistaja ei ole soveltanut
4 §:n 8 kohdassa tarkoitettuja yhdenmukaistettuja standardeja
tai on soveltanut niitä vain osittain, vaatimustenmukaisuus
on osoitettava 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla arviointimenettelyllä.
Radiovastaanottimen ja radiolaitteen vastaanotinosien vaatimustenmukaisuus
on osoitettava 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla arviointimenettelyllä.
Jokaisessa 1 momentissa tarkoitetussa menettelyssä radiolaitteen
valmistajan on varmistettava, että radiolaite täyttää 20 §:ssä tarkoitetut olennaiset
vaatimukset sekä laadittava asiakirja, jossa radiolaitteen
vakuutetaan täyttävän nämä vaatimukset
(vaatimustenmukaisuusvakuutus). Edellä 1 momentin
2 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä on radiolaitteelle
lisäksi tehtävä erityiset radiolaitetestit.
Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä on
lisäksi esitettävä erityisiin radiolaitetestien
tuloksiin ja radiolaitteesta laadittuun tekniseen asiakirjaan perustuva
rakennetiedosto 41 §:ssä tarkoitetulle arviointilaitokselle.
Arviointilaitoksen 5 momentissa tarkoitetusta radiolaitteen
rakennetiedostosta antama kielteinen lausunto ei estä valmistajaa
saattamasta radiolaitetta markkinoille, jos radiolaite täyttää 20 §:ssä tarkoitetut
olennaiset vaatimukset.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä valmistajan
on käytettävä tuotteiden suunnittelussa,
valmistuksessa ja tarkastuksessa arviointilaitoksen hyväksymää laatujärjestelmää.
Valvontaa varten valmistajan on annettava arviointilaitokselle tarvittavat
tiedot sekä sallittava tuotanto-, tarkastus-, testaus-
ja varastotilojensa tarkastaminen. Jos laatujärjestelmä ei enää täytä sille
tämän lain nojalla asetettuja vaatimuksia, arviointilaitos
voi peruuttaa hyväksyntänsä.
Vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyihin liittyvät
asiakirjat on laadittava suomen tai ruotsin kielellä taikka
arviointilaitoksen tai Viestintäviraston hyväksymällä kielellä.
Valmistajan on säilytettävä mainitut
asiakirjat Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansallisten
viranomaisten saatavilla vähintään kymmenen
vuotta sen jälkeen, kun viimeinen radiolaite on valmistettu.
Viestintävirasto antaa tarkemmat määräykset radiolaitteen
vaatimustenmukaisuuden varmistamisessa noudatettavasta menettelystä ja
sen yhteydessä laadittavista asiakirjoista.
22 §
Merkitseminen ja annettavat tiedot
Radiolaitteen valmistajan on varustettava 21 §:n
mukaisesti varmistettu radiolaite merkinnällä siten
kuin Viestintävirasto määrää.
Vaatimustenmukaisuusvakuutuksen lisäksi radiolaitteen
mukana on oltava suomen ja ruotsin kielellä tiedot laitteen
käyttötarkoituksesta (käyttötarkoitusilmoitus).
Tietojen on oltava selkeästi nähtävissä laitteen
myyntipäällyksessä ja käyttöohjeessa
ja niistä on käytävä ilmi ne
Euroopan unionin jäsenvaltiot tai maantieteelliset alueet,
joissa laite on tarkoitettu käytettäväksi.
23 §
Ilmoitus markkinoille saattamisesta
Jos 21 §:n mukaisesti varmistettu radiolähetin
toimii taajuuksilla, jotka Viestintäviraston määräyksissä osoitetaan
muuhun käyttötarkoitukseen, valmistajan on ilmoitettava
Viestintävirastolle aikomuksesta saattaa radiolähetin
markkinoille.
Viestintävirasto antaa tarkemmat määräykset ilmoitusmenettelystä ja
ilmoitukseen sisällytettävistä tiedoista.
24 §
Erityisten radiolaitteiden vaatimukset
Mitä 20—22 §:ssä säädetään,
ei koske:
1) yksinomaan radioamatööriviestintään
tarkoitettuja muuten kuin kaupallisesti saatavilla olevia radiolaitteita;
2) radiolaitteita, joiden vaatimustenmukaisuus varmistetaan
laivanvarusteina;
3) televisio- tai radio-ohjelmistoja vastaanottamaan
tarkoitettuja radiovastaanottimia;
4) ilmailuradioviestinnässä käytettäviä radiolaitteita;
5) yksinomaan yleisen turvallisuuden varmistamiseen,
valtion turvallisuuteen taikka rikosten paljastamiseen, selvittämiseen
tai esitutkintaan käytettäviä radiolaitteita.
Viestintävirasto voi tarvittaessa antaa määräyksiä 1
momentissa tarkoitettujen radiolaitteiden ominaisuuksista ja teknisestä rakenteesta
sekä näiden
radiolaitteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelystä ja
merkinnöistä.
4 luku
Ohjaus ja valvonta
25 §
Ohjaus ja kehittäminen
Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus
ja kehittäminen kuuluu liikenne- ja viestintäministeriölle.
26 §
Viestintäviraston tehtävät
Viestintävirasto hoitaa radiotaajuuksia
koskevaa hallintoa. Sen lisäksi, mitä muualla
tässä laissa säädetään,
Viestintäviraston tehtävänä on:
1) valvoa tämän lain sekä sen
nojalla annettujen säännösten ja määräysten
noudattamista, lukuun ottamatta 20 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja
ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojeluun liittyviä vaatimuksia
siltä osin kuin ne on säädetty muun viranomaisen
valvottaviksi;
2) varmistaa 24 §:n 1 momentin 1, 4 ja 5 kohdassa
tarkoitettujen radiolaitteiden vaatimustenmukaisuus;
3) selvittää radioviestinnän
häiriön, radiolaitteiden välisen häiriön
sekä radiolaitteen televerkolle, telepäätelaitteelle
tai sähkölaitteistolle aiheuttaman häiriön
syitä;
4) myöntää radiolähetyksen
tunnistamiseksi tarvittavan radioaseman tunniste ja antaa tarvittaessa
määräykset sen käytöstä;
5) antaa radioamatööriaseman rakennetta
ja käyttöä koskevat sekä radioamatööriviestinnässä muuten
noudatettavat määräykset käytettävistä taajuuksista,
lähetystehoista ja harhalähetteistä,
lähetysten osoittamisesta ja yksisuuntaisesta lähettämisestä.
27 §
Eräiden muiden viranomaisten tehtävät
Poliisi ja rajavartiolaitos valvovat Viestintäviraston
ohella 7 §:n 1 momentin ja 15 §:n 1 momentin noudattamista.
Merenkulkulaitos valvoo Viestintäviraston ohella 15 §:n
1 momentin sekä 16 §:n 1 momentin noudattamista.
Tulliviranomainen valvoo Viestintäviraston ohella radiolaitteiden
maahantuontia koskevien säännösten ja
määräysten noudattamista.
28 §
Viestintävirastolle annettavat tiedot
Viestintävirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada radiolaitteen valmistajalta, laitteen markkinoille saattamisesta
vastaavalta, maahantuojalta, myyjältä sekä arviointilaitokselta
tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvontaa
varten tarpeelliset tiedot.
Radiolaitteita kaupan pitävän on pyynnöstä annettava
Viestintäviraston tarkastajalle tietoja radiolaitteiden
teknisestä rakenteesta, vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta
ja luovutuksista.
Radiolaitteen haltija ja omistaja ovat velvollisia antamaan
Viestintävirastolle tietoja radiolaitteen rakenteesta,
käytöstä ja sijainnista sekä tietoja,
joita tarvitaan maksujen perinnässä.
29 §
Tiedonsaanti tulliviranomaiselta
Viestintävirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada tulliviranomaiselta radiolaitteen maahantuojan nimi sekä maahan
tuotujen laitteiden määrää ja
tuontiajankohtaa koskevia tietoja.
30 §
Häiriön aiheuttajan tunnistaminen ja paikantaminen
Viestintävirastolla on oikeus tarkkailla radioviestintää ja
sen teknistä toteutusta radiotaajuuksien riittävän
häiriöttömyyden ja tehokkaan käytön
turvaamiseksi. Luottamuksellisen radiolähetyksen tunnistamistietoja
saa tarkkailla ja käyttää vain siinä määrin
kuin se on tarpeellista radioviestinnän häiriön
aiheuttajan tunnistamiseksi ja paikantamiseksi, häiriön
poistamiseksi tai rajoittamiseksi sekä häiriön
aiheuttajan syytteeseen saattamiseksi. Luottamuksellisen radiolähetyksen
sisältöä saa tarkkailla ja lähetyksen
sisällöstä saatuja tietoja saa käyttää kuitenkin vain,
jos se on välttämätöntä turvallisuusradioviestinnän
häiriön tunnistamiseksi, paikantamiseksi, poistamiseksi
tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan
syytteeseen saattamiseksi.
Viestintäviraston on hävitettävä luottamuksellista
radioviestintää koskevat tiedot sen jälkeen,
kun ne eivät ole tarpeen radioviestinnän riittävän
häiriöttömyyden varmistamiseksi taikka
häiriötä koskevan hallinto- tai rikosasian
käsittelemiseksi. Tiedot on hävitettävä viimeistään
kahden tai, jos kyse on turvallisuusradioviestinnän häiriöttömyyden
varmistamiseksi tarpeellisista tiedoista, viimeistään
kymmenen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä,
jonka aikana tieto saatiin tai päätös
radiohäiriöön liittyvässä hallinto-
tai rikosasiassa sai lainvoiman.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
koskee myös niitä tietoja, jotka Viestintävirastolle
annetaan 37 §:n 3 momentin nojalla.
31 §
Tarkastus
Viestintäviraston tarkastajalla on oikeus
tämän lain sekä sen nojalla annettujen
säännösten ja määräysten
noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus paikassa, jossa on:
1) radiolähetin, jonka hallussapitoon vaaditaan
tässä laissa tarkoitettu radiolupa tai jonka käyttöön
vaaditaan tässä laissa tarkoitettu pätevyys-
tai kelpoisuustodistus;
2) radiolaite, jonka on todettu tai jonka todennäköisin
syin epäillään toimineen tai toimivan säännösten
tai määräysten vastaisesti tai aiheuttavan
häiriön;
3) 14 §:ssä tarkoitettu sähkölaite,
jonka on todettu tai jonka todennäköisin syin
epäillään toimineen tai toimivan säännösten
tai määräysten vastaisesti tai aiheuttavan
häiriön; taikka
4) radiolaite, jota pidetään kaupan
tai joka on tarkoitettu markkinoille saatettavaksi.
Tarkastajalla on myös oikeus päästä paikkaan,
jossa 1 momentissa tarkoitetun laitteen todennäköisin
syin epäillään olevan. Tarkastusta ei
kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa,
ellei ole erityistä syytä epäillä,
että 39 §:n 1 momentin 1, 2 tai 3 kohdan säännöksiä tai
rikoslain 38 luvun 5—7 §:ää on rikottu.
Radiolaitteen haltijan, käyttäjän
ja omistajan on tarkastajan pyynnöstä esitettävä tälle
hallussaan oleva radiolupa.
32 §
Radiolaitteen tutkittavaksi ottaminen
Jos todennäköisin syin epäillään,
että 19 §:ää, 22 §:n
2 momenttia tai 23 §:ää on rikottu, tarkastajalla
on oikeus ottaa laite ja sen asiakirjat tutkittaviksi sekä kieltää laitteen
käyttö, kaupan pitäminen, luovutus, hukkaaminen
ja hävittäminen viivytyksettä suoritettavan
tutkimuksen ajaksi. Sille, jolta laite on otettu tutkittavaksi,
on annettava todistus, josta ilmenevät tutkittavaksi otettu
omaisuus ja tutkittavaksi ottamisen syy.
Jos tutkittavaksi otettu radiolaite täyttää tämän
lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja
määräysten vaatimukset ja sen arvo on
alentunut tutkimuksen vuoksi, omistajalle on vaatimuksesta maksettava
radiolaitteesta käypää hintaa vastaava
korvaus.
Jos radiolaite on olennaisella tavalla tämän lain
taikka sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten vastainen, Viestintävirasto
voi velvoittaa radiolaitteen valmistajan tai maahantuojan korvaamaan
tutkimuksesta aiheutuneet kustannukset ja poistamaan radiolaitteet
markkinoilta.
33 §
Häiriöiden poistaminen
Jos radiolaitteen toiminta häiritsee turvallisuusradioviestintää,
radiolaitteen käyttö on heti keskeytettävä.
Jos radiolähetin aiheuttaa radioviestinnälle
tai muille radiolaitteille häiriötä,
radiolähettimen haltijan ja omistajan on poistettava häiriö tai
rajoitettava sitä. Jos häiriö johtuu
radiovastaanottimen teknisistä ominaisuuksista, häiriön
poistaminen on radiovastaanottimen haltijan ja omistajan vastuulla.
Viestintävirasto voi määrätä,
mihin muihin radiolaitteen teknisiä ominaisuuksia tai käyttöä koskeviin
toimiin radiolaitteen haltijan ja omistajan on ryhdyttävä häiriön
ja sen vaikutusten ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi.
Jos sekä häiriön aiheuttava että häiritty
radiolaite ovat tämän lain sekä sen nojalla
annettujen säännösten ja määräysten
mukaiset ja jollei häiriö ole vähäinen,
Viestintävirasto tekee osapuolille ehdotuksen toimenpiteiksi,
joilla häiriö voidaan poistaa tai sen vaikutuksia
rajoittaa.
Jos osapuolet eivät voi sopia häiriön
poistamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä taikka niistä aiheutuvien
kustannusten määrästä tai jakamisesta,
Viestintävirasto ratkaisee asian.
Edellä 2—4 momentissa tarkoitettua menettelyä sovelletaan
myös silloin, kun radiolaite aiheuttaa häiriötä televerkolle,
telepäätelaitteelle tai sähkölaitteistolle,
jonka häiriönsieto-ominaisuudet ovat tämän
lain sekä sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten mukaiset.
34 §
Häiriöiden estäminen
Viestintävirastolla on oikeus kieltää radiolaitteen
maahantuonti, kaupan pitäminen, myynti, luovutus ja käyttö,
jos radiolaite on aiheuttanut haitallisen häiriön
tai sen voidaan todennäköisin syin olettaa aiheuttavan
haitallisen häiriön.
Viestintävirastolla on oikeus kieltää radiolaitteen
maahantuonti, kaupan pitäminen, myynti, luovutus ja käyttö myös,
jos radiolaitteen voidaan todennäköisin syin olettaa
aiheuttavan häiriötä 6 §:ssä tarkoitetulle
radiotaajuuksien suunnitellulle käytölle.
Viestintävirastolla on oikeus tarkastaa radiolaite,
jos sen todennäköisin syin epäillään
olevan tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten vastainen. Jos radiolaitteen
tai sen käytön todetaan olevan olennaisella tavalla
tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten vastainen tai voivan aiheuttaa
haitallisen häiriön, Viestintävirasto
voi tehdä radiolaitteen tilapäisesti toimintakyvyttömäksi,
jos siitä ei aiheudu radiolaitteen haltijalle olosuhteisiin
nähden kohtuutonta haittaa tai vahinkoa.
35 §
Virka-apu
Viestintävirastolla on oikeus saada virka-apua poliisilta,
tulliviranomaisilta, rajavartiolaitokselta ja merenkulkulaitokselta
tämän lain sekä sen nojalla annettujen
säännösten ja määräysten
noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi.
Jos on painavia perusteita epäillä, että tietyssä kotirauhan
piiriin kuuluvassa paikassa on tehty rikoslain 38 luvun 7 §:ssä taikka
tämän lain 39 §:n 1 momentin
2 tai 3 kohdassa tarkoitettu rikos, lainvastaisen radiolaitteen
löytämiseksi tai rikoksen selvittämiseksi
saadaan toimittaa kotietsintä ja henkilöntarkastus
sen estämättä, mitä pakkokeinolain
(450/1987) 5 luvun 1 §:n 1 momentissa ja 10 §:n
1 momentissa säädetään.
36 §
Pakkokeinot
Viestintävirasto voi antaa huomautuksen sille, joka
rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja
säännöksiä tai määräyksiä tai
lupaehtoja, ja velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai
laiminlyöntinsä.
Viestintävirasto voi asettaa 1 momentissa tarkoitetun
velvoitteen tehosteeksi uhkasakon tai uhan, että toiminta
keskeytetään, jos uhkasakon tai keskeyttämisuhan
asettaminen on välttämätöntä virheen
tai laiminlyönnin vahingollisuuden vuoksi.
5 luku
Erinäiset säännökset
37 §
Radioviestinnän luottamuksellisuus
Radioviestintä on luottamuksellista, jollei sitä ole
tarkoitettu yleisesti vastaanotettavaksi.
Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon luottamuksellisesta
radiolähetyksestä, jota ei ole hänelle
tarkoitettu, ei saa oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää hyväksi
tietoa lähetyksen sisällöstä tai
olemassaolosta.
Mitä 2 momentissa säädetään,
ei estä tiedon antamista Viestintävirastolle luottamuksellisen radiolähetyksen
olemassaolosta ja tunnistamistiedoista, jos se on tarpeen radioviestinnän
häiriön tunnistamiseksi ja paikantamiseksi, häiriön poistamiseksi
tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan
syytteeseen saattamiseksi. Tietoja luottamuksellisen radiolähetyksen
sisällöstä saa antaa vain, jos se on
välttämätöntä turvallisuusradioviestinnän
häiriön tunnistamiseksi, paikantamiseksi, poistamiseksi
tai rajoittamiseksi taikka häiriön aiheuttajan
syytteeseen saattamiseksi.
Rangaistus 2 momentissa säädetyn vaitiolovelvollisuuden
rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin
mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n
mukaan tai jollei siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun
1 §:ssä säädetä ankarampaa
rangaistusta.
38 §
Vaitiolovelvollisuus
Viestintäviraston 30 §:n 1 momentin ja 37 §:n 3
momentin nojalla saamat tiedot luottamuksellisesta radiolähetyksestä on
pidettävä salassa.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei estä tunnistamistietojen antamista toiselle viranomaiselle, jos
se on tarpeen häiriön aiheuttamista koskevan rikoksen
selvittämistä tai syytteeseen panoa varten taikka
radioviestinnän häiriön poistamiseksi tai
rajoittamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tietojen hyväksikäyttökiellosta
sekä vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon
rikkomisesta tuomittavasta rangaistuksesta on voimassa, mitä viranomaisen
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään.
39 §
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan
1) pitää hallussaan tai käyttää radiolähetintä ilman
vaadittua radiolupaa taikka käyttää radiolähetintä ilman
vaadittua pätevyyttä tai kelpoisuutta;
2) rikkoo häiriön estämiseksi
tai rajoittamiseksi annettua määräystä tai
kieltoa;
3) rikkoo radiolaitteen maahantuontia, myyntiä,
kaupan pitämistä, toiselle luovutusta tai näytteille
asettamista koskevaa säännöstä taikka radiolaitteen
tutkittavaksi ottamisen yhteydessä annettua kieltoa; taikka
4) rikkoo radiolaitteen vaatimustenmukaisuuden varmistamista
tai siihen liittyvää asiakirjojen säilyttämistä koskevaa
säännöstä taikka radiolaitteen
markkinoille saattamista, merkitsemistä tai käyttötarkoitusilmoitusta
koskevaa säännöstä,
on tuomittava, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, radiolain rikkomisesta sakkoon.
Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla
määrättyä uhkasakolla tai toiminnan
keskeyttämisen uhalla tehostettua kieltoa tai velvoitetta,
ei voida tuomita 1 momentin nojalla rangaistukseen samasta teosta.
40 §
Muutoksenhaku
Viestintäviraston päätökseen
saa hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään. Viestintävirasto
voi päätöksessään määrätä,
että päätöstä on noudatettava
muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
41 §
Arviointilaitos
Liikenne- ja viestintäministeriö nimeää hakemuksesta
arviointilaitoksen, jonka tehtävänä on antaa
lausuntoja radiolaitteiden vaatimustenmukaisuudesta, määritellä erityisiä radiotestisarjoja
sekä hyväksyä ja valvoa radiolaitteiden
laadunvarmistusjärjestelmiä. Arviointilaitos voidaan
nimetä määräajaksi. Hakemuksessa
on esitettävä ministeriön pyytämät
hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.
Arviointilaitoksen tulee olla toiminnallisesti ja taloudellisesti
radiolaitteiden valmistajista riippumaton. Sillä tulee
olla toiminnan laajuuden kannalta riittävä vastuuvakuutus
tai muu vastaava järjestely ja käytössään
riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä toiminnan
edellyttämät järjestelmät, laitteet
ja välineet.
Liikenne- ja viestintäministeriö valvoo arviointilaitosten
toimintaa. Arviointilaitoksen on ilmoitettava toimintansa muutoksista,
joilla voi olla vaikutusta arviointilaitoksena toimimisen edellytyksiin.
Jos arviointilaitos ei enää täytä säädettyjä vaatimuksia
tai toimii säännösten vastaisesti, liikenne-
ja viestintäministeriö voi peruuttaa nimeämisen.
Tarkemmat säännökset arviointilaitoksille asetettavista
vaatimuksista ja hakemukseen liitettävistä vaatimusten
täyttymistä osoittavista asiakirjoista annetaan
liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
42 §
Hyvä hallinto ja oikeusturva arviointimenettelyssä
Arviointilaitoksen on suorittaessaan 41 §:n 1 momentissa
tarkoitettuja tehtäviään noudatettava,
mitä hallintomenettelylaissa (598/1982), viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa, tiedoksiannosta hallintoasioissa
annetussa laissa (232/1966), asiakirjain lähettämisestä annetussa
laissa (74/1954) ja kielilaissa (148/1922) säädetään.
Arviointilaitoksen radiolaitteen laadunvarmistusjärjestelmää koskevaan
päätökseen voi hakea oikaisua Viestintävirastolta.
Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen
saa hakea muutosta siten kuin 40 §:ssä säädetään.
43 §
Koneellinen allekirjoittaminen
Radiolupa, taajuusvarausta koskeva päätös, pätevyystodistus,
kelpoisuustodistus ja radioaseman tunnistetta koskeva päätös,
joka annetaan automaattisessa tietojenkäsittelyssä aikaansaatuna
asiakirjana, voidaan allekirjoittaa koneellisesti.