1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
maanpuolustusvelvollisuuteen perustuvasta siviilipalvelusvelvollisuudesta.
Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät
häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa ( / )
säädettyä palvelusta, vapautetaan sen
suorittamisesta ja määrätään
suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa
säädetään.
Tätä lakia sovelletaan myös naiseen,
joka hakeutuu siviilipalvelukseen naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain (194/1995) 4 §:n 1 momentissa
säädetyn määräajan
jälkeen.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) siviilipalvelusvelvollisella henkilöä,
joka on hyväksytty suorittamaan siviilipalvelusta;
2) siviilipalveluspaikalla viranomaista ja yhteisöä,
jonka siviilipalveluskeskus on hyväksynyt siviilipalveluspaikaksi;
3) peruskoulutusjaksolla siviilipalveluskeskuksessa
siviilipalveluksen alkaessa suoritettavaa palvelusjaksoa, jonka
tarkoituksena on tukea yleisiä kansalaisvalmiuksia, antaa
väestönsuojeluun ja pelastustoimintaan liittyviä yleisiä valmiuksia
sekä antaa valmiudet työpalvelun suorittamiselle;
4) työpalvelulla siviilipalveluspaikassa peruskoulutusjakson
jälkeen suoritettavaa siviilipalvelusta;
5) siviilivarannolla siviilipalveluksen suorittaneita
taikka asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaisen palveluksen jälkeen siviilipalvelukseen hyväksyttyjä henkilöitä
sen
vuoden loppuun, jona he täyttävät 50
vuotta;
6) lisävarannolla siviilipalvelusvelvollisia, jotka
eivät ole vielä aloittaneet siviilipalveluksen
suorittamista tai ovat sen keskeyttäneet, sekä siviilipalvelusvelvollisia,
jotka eivät enää kuulu siviilivarantoon,
sen vuoden loppuun, jona he täyttävät
60 vuotta;
7) täydennyspalveluksella asevelvollisuuslain
tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen
palveluksen jälkeen siviilipalvelukseen hyväksytyille
annettavaa täydennyskoulutusta.
3 §
Siviilipalveluksen sisältö
Siviilipalvelukseen kuuluu peruskoulutusjakso, yhteiskunnalle
hyödyllinen siviililuonteinen työpalvelu, täydennyspalvelus,
ylimääräinen palvelus ja liikekannallepanon
aikainen palvelus.
Työpalvelu suoritetaan lähinnä sosiaali-
ja terveydenhuollon, opetus- ja kulttuuritoimen, pelastustoimen,
väestönsuojelun tai ympäristönsuojelun
tehtävissä.
4 §
Siviilipalvelusaika
Siviilipalvelusaika on 362 päivää.
5 §
Siviilipalvelusvelvollisuus
Siviilipalvelusvelvollinen on palveluksessa taikka kuuluu siviilivarantoon
tai lisävarantoon.
Siviilipalvelukseen sisältyvä peruskoulutus- ja
työpalveluvelvollisuus päättyvät
sen vuoden lopussa, jona siviilipalvelusvelvollinen täyttää 30
vuotta.
2 luku
Siviilipalvelusviranomaiset
6 §
Työ- ja elinkeinoministeriö ja siviilipalvelusasiain
neuvottelukunta
Työ- ja elinkeinoministeriö johtaa, ohjaa
ja kehittää siviilipalvelusta.
Työ- ja elinkeinoministeriön apuna siviilipalveluksen
kehittämisessä ja suunnittelussa toimii valtioneuvoston
asettama siviilipalvelusasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnan
toimikaudesta, kokoonpanosta ja tarkemmista tehtävistä säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
7 §
Siviilipalveluskeskus
Siviilipalveluskeskuksena voi toimia valtion tai kunnan viranomainen.
Siviilipalveluskeskuksen tehtävät
ovat:
1) siviilipalvelusvelvollisten palvelukseen määrääminen;
2) siviilipalvelusvelvollisten kouluttaminen;
3) siviilipalvelusvelvollisten valvonta;
4) passilain (671/2006) 8 §:ssä tarkoitetun
siviilipalvelustodistuksen antaminen siviilipalvelusvelvollisille
ennen siviilipalveluksen alkamista;
5) siviilipalvelusvelvollisten majoituskustannusten korvaamisen
toimeenpano;
6) siviilipalveluksen muu käytännön
toimeenpano.
Siviilipalveluskeskuksena toimii Lapinjärven koulutuskeskus
viranomaisasemassa työ- ja elinkeinoministeriön
alaisuudessa.
Työ- ja elinkeinoministeriö korvaa siviilipalveluskeskukselle
sen toiminnasta aiheutuvat kustannukset sopimuksen mukaan.
8 §
Siviilipalveluspaikat
Siviilipalveluspaikan tehtävänä on
siviilipalvelusvelvollisen palvelustehtävien määrääminen,
palvelustehtäviin liittyvän perehdyttämisen
järjestäminen sekä siviilipalvelusvelvollisen
ylläpito, palvelukseen liittyvä valvonta ja rekisteritietojen
ylläpitäminen palveluksen aikana. Lisäksi
siviilipalveluspaikan on pyydettäessä annettava
palveluksessaan olevalle siviilipalvelusvelvolliselle passin hakemista
varten passilain 8 §:ssä tarkoitettu siviilipalvelustodistus.
Siviilipalveluspaikkana voi toimia siviilipalveluskeskus
tai sen hyväksymä:
1) valtion viranomainen tai liikelaitos, valtion itsenäinen
julkisoikeudellinen laitos tai julkisoikeudellinen yhdistys;
2) kunnan viranomainen;
3) uskonnonvapauslain (453/2003) 2 §:ssä tarkoitettu
uskonnollinen yhdyskunta tai sen seurakunta;
4) yleishyödyllistä toimintaa harjoittava
yksityisoikeudellinen yhteisö, yhdistys tai säätiö.
Siviilipalveluspaikkana ei voi kuitenkaan toimia:
1) puoluerekisteriin merkitty puolue;
2) työmarkkinajärjestö;
3) yhteisö, jonka pääasiallisena
tarkoituksena on voiton tai muun välittömän
taloudellisen ansion hankkiminen yhteisölle tai sen toimintaan osallisille.
Siviilipalvelusasioita käsittelevä siviilipalveluskeskuksen
ja siviilipalveluspaikan henkilöstö toimivat tämän
lain mukaisia tehtäviä hoitaessaan virkavastuulla.
9 §
Siviilipalveluspaikkahakemuksen käsittely ja siviilipalveluspaikkaoikeuden
peruuttaminen
Siviilipalveluskeskus päättää siviilipalveluspaikan
hyväksymisestä hakemuksesta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti
ja siihen tulee sisältyä tarpeelliset tiedot hakijan
edellytyksistä selviytyä siviilipalveluspaikalta
edellytettävistä taloudellisista ja hallinnollisista
velvoitteista. Hakemukseen ja sen hyväksymistä koskevaan
päätökseen on sisällytettävä myös
tieto 45 §:ssä tarkoitetusta siviilipalvelusvelvollisten
valvonnasta vastaavasta henkilöstä.
Siviilipalveluskeskuksen on pyydettävä siviilipalveluspaikkahakemuksesta
pääesikunnan lausunto ennen 8 §:n 2 momentin
3 kohdassa tarkoitetun uskonnollisen yhdyskunnan ja saman momentin
4 kohdassa tarkoitetun yhteisön hakemuksen ratkaisemista.
Jos siviilipalveluspaikka olennaisesti laiminlyö 8 §:n
1 momentissa tarkoitetut velvoitteensa, siviilipalveluskeskus voi
siviilipalveluspaikkaa kuultuaan peruuttaa siltä oikeuden
toimia siviilipalveluspaikkana. Peruuttamispäätös
on tehtävä kirjallisesti. Päätös
ei estä uuden siviilipalveluspaikkahakemuksen tekemistä.
10 §
Siviilipalvelusvelvollisten sijoitusvelvollisuus
Ilman siviilipalveluspaikkaa jäävien siviilipalvelusvelvollisten
määrän ylittäessä siviilipalveluskeskuksen
majoitus- ja työhönsijoitusresurssit valtioneuvoston
on määrättävä viipymättä työ-
ja elinkeinoministeriön esittelystä eri ministeriöiden
hallinnonaloille siviilipalvelukseen sijoitettavien siviilipalvelusvelvollisten
vähimmäislukumäärä.
11 §
Tarkemmat säännökset
Siviilipalveluspaikkahakemuksen käsittelystä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Siviilipalveluskeskuksen henkilökunnasta ja henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista säädetään valtioneuvoston
asetuksella.
3 luku
Siviilipalvelusvelvollisuuden alkaminen ja siviilipalveluspaikan
määräytyminen
12 §
Siviilipalvelukseen hakeminen
Asevelvollinen voi hakea siviilipalvelukseen ennen asevelvollisuuslain
mukaista palvelusta, sen aikana tai sen jälkeen. Hakemusta
ei saa tehdä ennen kutsuntoja.
Hakemus siviilipalvelukseen on toimitettava kutsunnassa kutsuntalautakunnalle,
asevelvollisen ollessa palveluksessa joukko-osaston komentajalle
ja muulloin siviilipalveluskeskukselle tai puolustusvoimien aluetoimistolle.
Hakemus on tehtävä työ- ja elinkeinoministeriön
vahvistamalle lomakkeelle, ja siinä on annettava vakuutus
1 §:ssä tarkoitetuista vakaumukseen perustuvista
syistä. Hakemus on allekirjoitettava.
Ulkomailla pysyvästi asuva asevelvollinen voi toimittaa
siviilipalvelushakemuksensa myös Suomen suurlähetystöön,
muuhun diplomaattiseen edustustoon tai konsulaattiin. Hakemuksesta
on sitä vastaanotettaessa tarkistettava 17 §:n 1 momentissa
tarkoitetut yhteystiedot, jonka jälkeen se on viipymättä toimitettava
puolustusvoimien aluetoimistolle.
13 §
Siviilipalvelushakemuksen käsittely
Siviilipalvelushakemus on käsiteltävä viipymättä.
Kutsuntalautakunnan tai puolustusvoimien aluetoimiston
on hyväksyttävä hakemus, jos se täyttää 12 §:ssä asetetut
vaatimukset. Joukko-osaston komentajan ja siviilipalveluskeskuksen
on toimitettava saapunut hakemus hyväksymistä varten
puolustusvoimien aluetoimistolle. Kutsuntalautakunnan ja puolustusvoimien
aluetoimiston on viipymättä ilmoitettava siviilipalveluskeskukselle
siviilipalvelushakemuksen hyväksymisestä.
Hakija on hakemuksen hyväksymisen jälkeen siviilipalvelusvelvollinen
ja vapautettu asevelvollisuuslaissa tai naisten vapaaehtoisesta
asepalveluksesta annetussa laissa tarkoitetun palveluksen suorittamisesta.
Asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaisen palveluksen suorittaneen siviilipalvelusvelvollisen
asemasta 64 §:ssä tarkoitetun ylimääräistä palvelusta
koskevan päätöksen ja 65 §:ssä tarkoitetun
liikekannallepanon aikana säädetään 18,
64 ja 65 §:ssä.
14 §
Siviilipalvelukseen määrääminen
Siviilipalveluskeskus määrää siviilipalvelusvelvollisen
aloittamaan palveluksensa siviilipalvelushakemuksen hyväksymisvuoden
tai kahden sitä seuraavan kalenterivuoden kuluessa, jollei
siviilipalvelusvelvolliselle myönnetä lykkäystä.
Palveluksen alkamista koskeva määräys
tulee antaa todisteellisesti tiedoksi siviilipalvelusvelvolliselle
viimeistään kaksi kuukautta ennen palveluksen
alkua. Määräys voidaan antaa tiedoksi myös
lyhyemmässä ajassa sen kalenterivuoden alusta,
jona siviilipalvelusvelvollinen täyttää 29 vuotta,
tai muulloinkin hänen suostumuksellaan.
Ulkomailla oleskelevalle palveluksen alkamista koskeva määräys
voidaan lähettää asianomaiseen Suomen
suurlähetystöön, muuhun
diplomaattiseen edustustoon tai konsulaattiin siviilipalvelusvelvolliselle
toimitettavaksi.
Siviilipalveluskeskuksen on tarvittaessa pyydettävä poliisilta
virka-apua siviilipalvelusvelvollisen etsimiseksi ja määräyksen
toimittamiseksi hänelle.
Laillisen esteen takia määräaikana
siviilipalvelukseen saapumatta jääneen on aloitettava
palveluksensa heti esteen lakattua, jollei siviilipalveluskeskus
ole määrännyt häntä palvelukseen muuna
ajankohtana.
15 §
Siviilipalveluspaikan määrääminen
Siviilipalveluskeskus määrää siviilipalveluspaikan,
jossa siviilipalvelusvelvollinen suorittaa työpalvelun.
Ennen työpalvelumääräyksen antamista
siviilipalvelusvelvollista ja siviilipalveluspaikkaa on kuultava.
Siviilipalvelusvelvollinen voidaan määrätä työpalveluun
8 §:n 2 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun siviilipalveluspaikkaan
ainoastaan hänen antamansa nimenomaisen suostumuksen perusteella.
Siviilipalvelusvelvollisen vakaumus ja äidinkieli on
otettava huomioon siviilipalveluspaikkaa määrättäessä.
Suomen- tai ruotsinkielisellä siviilipalvelusvelvollisella
on oikeus suorittaa siviilipalveluksensa äidinkielellään.
Siviilipalvelusvelvollinen ei saa palvelusaikana olla palveluspaikkaansa
työ- tai virkasuhteessa eikä tehdä siviilipalveluspaikalle
siviilipalvelukseen kuuluvien työtehtävien ulkopuolista,
vastikkeellista työtä. Siviilipalveluspaikka ei
saa palvelusaikana maksaa siviilipalvelusvelvolliselle siviilipalvelustehtävistä tai
työtehtävistä johtuvaa palkkaa, palkkiota
tai muuta vastiketta.
16 §
Siviilipalveluspaikan siirto palveluksen aikana
Siviilipalveluskeskus päättää siviilipalvelusvelvollisen
tai siviilipalveluspaikan hakemuksesta siviilipalvelusvelvollisen
siirrosta toiseen siviilipalveluspaikkaan palveluksen aikana. Siirtohakemus
on tehtävä kirjallisesti, ja siitä tulee ilmetä siirron
peruste ja uutta siviilipalveluspaikkaa koskevat toivomukset.
Siviilipalveluskeskus voi palveluksen asianmukaisen suorittamisen
turvaamiseksi tai merkittävän yleisen edun niin
vaatiessa päättää siviilipalveluspaikan
siirrosta myös omasta aloitteestaan.
Ennen siirtoa koskevaa päätöstä siviilipalveluskeskuksen
on kuultava siviilipalvelusvelvollista, hänen nykyistä siviilipalveluspaikkaansa ja
uutta siviilipalveluspaikkaa. Kuulemisvelvoitteesta voidaan kuitenkin
poiketa, jos siirtotarve on kiireellinen ja perustuu 2
momentissa tarkoitettuun merkittävään
yleiseen etuun.
17 §
Siviilipalvelusvelvollisen tiedonantovelvollisuus
Siviilipalvelusvelvollisen tulee huolehtia siitä, että hänen
asuinpaikkansa, osoitteensa ja muut yhteystietonsa sekä palveluskelpoisuuteensa
vaikuttavat seikat ovat siviilipalveluskeskuksen tiedossa.
Siviilipalvelusvelvollisen on annettava 1 momentissa tarkoitetut
tiedot siviilipalveluskeskukselle tämän niitä tiedustellessa
sekä vastattava siviilipalveluskeskuksen toimittamaan kirjalliseen
kyselyyn 14 päivän kuluessa päivästä, jona
hän on saanut kyselystä tiedon.
4 luku
Siviilipalvelushakemuksen käsittely erityisoloissa
18 §
Siviilipalvelukseen hakeminen erityisoloissa
Jos asevelvollinen jättää siviilipalvelushakemuksen
sen jälkeen, kun tasavallan presidentti on antanut asevelvollisuuslain
83 §:ssä tarkoitetun päätöksen
ylimääräisestä palveluksesta
taikka päätöksen puolustusvoimien osittaisesta
tai yleisestä liikekannallepanosta, hakemus toimitetaan
välittömästi tämän
lain 19 §:ssä tarkoitetun asevelvollisten vakaumuksentutkintalautakunnan
ratkaistavaksi.
Asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaisen palveluksen suorittanut asevelvollinen, joka
on hyväksytty siviilipalvelukseen, mutta joka ei ole ennen
1 momentissa tarkoitetun ylimääräistä palvelusta
taikka puolustusvoimien osittaista tai yleistä liikekannallepanon
alkamista koskevan päätöksen antamista
aloittanut täydennyspalvelusta taikka jonka hakemus siviilipalvelukseen on
ratkaisemattomana vireillä ennen 1 momentissa tarkoitetun
päätöksen antamista, on velvollinen vakaumuksentutkintalautakunnan
pyynnöstä antamaan selvityksen vakaumuksestaan.
Asevelvollisen vakaumuksentutkintalautakunnalle antama selvitys
vakaumuksesta käsitellään 2 momentissa
tarkoitetussa tilanteessa uutena siviilipalvelushakemuksena niiden
asevelvollisten osalta, jotka on jo hyväksytty siviilipalvelukseen. Vakaumuksentutkintalauta-kunnan
antama päätös poistaa samalla asevelvolliselle
aiemmin annetun siviilipalvelushakemusta koskevan päätöksen.
19 §
Asevelvollisten vakaumuksentutkintalautakunta
Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimii
asevelvollisuuslain 83 ja 86 §:ssä tarkoitetun
ylimääräistä palvelusta koskevan
päätöksen tai liikekannallepanon aikana
yksi tai useampi vakaumuksentutkintalautakunta.
Lautakunnan tehtävänä on suorittaa
vakaumuksen tutkinta sekä käsitellä ja
ratkaista 18 §:ssä tarkoitetut siviilipalvelushakemukset.
20 §
Lautakunnan asettaminen ja jäsenten kelpoisuusvaatimukset
Valtioneuvosto nimittää lautakunnan välittömästi
tasavallan presidentin annettua asevelvollisuuslain 83 §:ssä tarkoitetun
päätöksen ylimääräisestä palveluksesta
taikka päätöksen puolustusvoimien osittaisesta
tai yleisestä liikekannallepanosta. Nimityspäätös
tehdään toistaiseksi. Nimityspäätös
raukeaa ylimääräisestä palveluksesta
annetun päätöksen lakattua olemasta voimassa
tai liikekannallepanotilanteen päätyttyä.
Lautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtajana toimiva
lakimiesjäsen, vähintään majurin
arvoinen asevelvollisuusasioihin ja kokonaismaanpuolustukseen perehtynyt
sotilasjäsen, siviilipalvelusasioihin perehtynyt jäsen, psykiatrian
erikoiskoulutuksen saanut lääkärijäsen,
uskonnollisiin ja eettisiin vakaumuksiin perehtynyt ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittanut jäsen sekä esittelijänä toimiva
lakimiessihteeri. Puheenjohtajaa lukuun ottamatta jäsenille tulee
määrätä henkilökohtaiset
varajäsenet.
Lautakunnassa tulee olla puolustushallinnon, siviilipalvelusviranomaisen
ja oikeushallinnon edustus. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajana toimivan
lakimiesjäsenen tulee olla tuomarinvirkaan oikeuttavan
tutkinnon suorittaneita ja tuomarin tehtäviin perehtyneitä.
Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajana toimivan lakimiesjäsenen sekä lakimiessihteerin
tulee edustaa asevelvollisuus- ja siviilipalvelusviranomaisista
riippumatonta tahoa. Lautakunta on päätösvaltainen,
kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, lakimiessihteeri ja vähintään
puolet muista jäsenistä on paikalla. Läsnä olevien
jäsenten enemmistö ei saa olla siviilipalvelusviranomaisen
ja puolustushallinnon edustajia.
Lautakunnan jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. Lautakunnan
puheenjohtajalla, varapuheenjohtajalla ja jäsenillä on
näissä tehtävissään tuomariin
verrattava virassapysymisoikeus.
21 §
Siviilipalvelushakemuksen käsittely lautakunnassa
Siviilipalvelushakemus on käsiteltävä viivytyksettä.
Lautakunnan on hyväksyttävä siviilipalvelushakemus,
mikäli hakija osoittaa vakaumuksensa luonteeltaan pysyväksi
ja todelliseksi ja, että vakaumus estää suorittamasta
asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta.
Hakija voidaan hakemuksen käsittelyn ajaksi siirtää aseettomiin
tai siviilipalvelustehtäviin.
Hakemukset käsitellään lautakunnan
istunnossa esittelystä. Istunnon puheenjohtajana toimii
lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Esittelijänä toimii
lakimiessihteeri.
Lautakunnan päätökseksi tulee se
mielipide, jota enemmistö kannattaa. Äänten
mennessä tasan päätökseksi tulee
se mielipide, johon puheenjohtaja on yhtynyt.
Lautakunnan päätös annetaan välittömästi
todisteellisesti tiedoksi hakijalle ja tiedoksi puolustusvoimien
aluetoimistolle sekä siviilipalveluskeskukselle. Uuden
siviilipalvelushakemuksen jättäminen
ei estä päätöksen täytäntöönpanoa.
Muutoksenhausta lautakunnan antamaan päätökseen
säädetään 98 §:ssä.
22 §
Tarkemmat säännökset
Tarkempia säännöksiä vakaumuksentutkintalautakunnan
organisaatiosta, henkilöstöstä, asioiden
käsittelystä ja toiminnasta voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
5 luku
Palveluskelpoisuus, vapauttaminen ja lykkäys
siviilipalveluksen suorittamisesta
23 §
Palveluskelpoisuus
Siviilipalvelukseen voidaan määrätä vain
palveluskelpoinen siviilipalvelusvelvollinen. Päätöksen
palveluskelpoisuudesta ja sen muutoksesta tekee siviilipalveluskeskus.
Palveluskelpoisuudella tarkoitetaan, että siviilipalvelusvelvollinen
suoriutuu tai hänen voidaan olettaa suoriutuvan siviilipalveluksesta.
Lisäksi edellytetään, että siviilipalvelusvelvollinen
ei palvelusta suorittaessaan vaaranna omaa tai muiden palvelusturvallisuutta
tai työturvallisuutta.
Palveluskelpoisuus määritellään
niiden tietojen perusteella, jotka siviilipalvelusvelvollisesta,
hänen terveydentilastaan sekä hänen fyysisestä ja
henkisestä suorituskyvystään saadaan:
1) terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastuksessa;
2) siviilipalvelusvelvolliselta itseltään;
tai
3) 93 §:ssä tarkoitetuilta tahoilta.
Terveydentilan arvioinnissa ja palveluskelpoisuuden määrittelyssä on
pyrittävä yhdenmukaiseen käytäntöön
asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavien kanssa.
24 §
Terveystarkastus
Siviilipalveluskeskus tai siviilipalveluspaikka voi palveluksen
aikana määrätä siviilipalvelusvelvollisen
hänen terveydentilansa toteamiseksi osoittamansa lääkärin
tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastukseen
tai tutkimukseen, jos se on tarpeen palvelustehtävien hoitamisen
edellytysten selvittämiseksi tai palveluskelpoisuuden määrittämiseksi.
Siviilipalveluskeskus voi antaa siviilipalvelusvelvolliselle vastaavan
määräyksen jo ennen palvelukseen määräämistä tai
palveluksen aloittamista.
Siviilipalveluskeskuksen on tarkistettava siviilipalvelusvelvollisen
terveydentila ja palveluskelpoisuus kolmen viikon kuluessa palveluksen
alkamisesta. Siviilipalveluskeskuksen tai siviilipalveluspaikan
on lisäksi tarvittaessa tarkistettava siviilipalvelusvelvollisen
terveydentila palveluksen aikana ja sen päättyessä.
Täydennyspalveluksen, ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikaisen palveluksen aikana siviilipalveluskeskus
tarkistaa siviilipalvelusvelvollisen terveydentilan ainoastaan tarvittaessa.
25 §
Huumausaineen käyttöä selvittävä tutkimus
Edellä 24 §:ssä tarkoitetussa tutkimuksessa siviilipalvelusvelvolliselta
voidaan tämän suostumuksella selvittää myös
huumausainelain (1289/1993) 2 §:ssä tarkoitetun
huumausaineen käyttö.
Siviilipalveluskeskus tai siviilipalveluspaikka voi
velvoittaa siviilipalvelusvelvollisen palveluksensa aikana esittämään
yksityisyyden suojasta työelämässä annetun
lain (759/2004) 6 §:ssä tarkoitetun
huumausainetestiä koskevan todistuksen, jos on perusteltua
aihetta epäillä, että siviilipalvelusvelvollinen
on huumausaineiden vaikutuksen alaisena palveluksessa tai että hänellä on
riippuvuus huumausaineista. Edellytyksenä on lisäksi,
että testaaminen on välttämätöntä siviilipalvelusvelvollisen
palveluskelpoisuuden selvittämiseksi ja hän toimii
sellaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät
erityistä tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä
ja
jossa tehtävien suorittaminen huumausaineen vaikutuksen
alaisena tai huumausaineista riippuvaisena voi:
1) vaarantaa siviilipalvelusvelvollisen itsensä tai
toisen henkeä, terveyttä, palvelusturvallisuutta
tai työturvallisuutta;
2) vaarantaa maanpuolustusta tai valtion turvallisuutta;
3) vaarantaa liikenneturvallisuutta;
4) lisätä merkittävien ympäristövahinkojen riskiä;
5) vaarantaa palvelustehtävissä saatujen tietojen
suojaa, käytettävyyttä, eheyttä tai
laatua ja siten aiheuttaa haittaa tai vahinkoa salassapitosäännösten
suojaamille yleisille eduille tai vaarantaa rekisteröityjen
yksityisyyden suojaa tai oikeuksia; taikka
6) vaarantaa liike- tai ammattisalaisuutta taikka aiheuttaa
työnantajalle tai tämän asiakkaalle vähäistä suurempaa
taloudellista vahinkoa, jos liike- tai ammattisalaisuuden vaarantamista
taikka taloudellisen riskin syntymistä ei voida muiden
keinojen avulla estää.
Siviilipalvelusvelvollinen voidaan velvoittaa esittämään
2 momentissa tarkoitettu todistus myös, jos hän
hoitaa tehtäviä, joihin pysyväisluonteisesti
ja olennaisesti kuuluu ilman muiden henkilöiden läsnäoloa
tapahtuvaa alaikäisen kasvatusta, opetusta, hoitoa tai
muuta huolenpitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa
vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa.
Huumausainetestiin ja sitä koskevaan todistukseen sovelletaan
työterveyshuoltolain (1383/2001) 19 §:ää.
Siviilipalveluskeskus tai siviilipalveluspaikka vastaavat huumausaineen
käyttöä selvittävän tutkimuksen
teettämisestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista.
Jos siviilipalvelusvelvollinen kieltäytyy esittämästä 2
momentissa tarkoitettua todistusta huumausainetestistä ja
siviilipalveluspaikalla on perusteltu syy epäillä,
että siviilipalvelusvelvollisella on riippuvuus huumausaineista
tai että hän suorittaa palvelusta huumausaineiden
vaikutuksen alaisena, palveluskelpoisuus on välittömästi
arvioitava 24 §:ssä tarkoitetussa terveystarkastuksessa
saatavan muun selvityksen perusteella.
26 §
Vapauttaminen palveluskelpoisuuden puuttumisen perusteella
Siviilipalveluskeskus voi vapauttaa siviilipalveluksen suorittamisesta
rauhan aikana kokonaan tai määräajaksi
siviilipalvelusvelvollisen, joka ei ole palveluskelpoinen.
Palveluskelpoisuuden tilapäisen puuttumisen takia siviilipalvelusvelvollinen
vapautetaan palveluksesta määräajaksi.
Tällöin siviilipalveluskeskus määrää siviilipalvelusvelvollisen
myöhemmin toimitettavaan terveystarkastukseen. Vapautus
määräajaksi voidaan antaa yhden tai useamman
kerran enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Jos palvelusvelvollinen on 2 momentin perusteella määrätty
uudelleen tarkastettavaksi ja häntä ei ole terveystarkastuksissa
kertaakaan todettu palveluskelpoiseksi, hänet vapautetaan palveluksesta
rauhan aikana viimeistään sinä vuonna,
jona hän täyttää 25 vuotta.
Vapauttamisen edellytyksenä on lisäksi, että asianomainen on
osallistunut hänelle määrättyihin
lääkärintarkastuksiin.
27 §
Vapauttaminen toisessa valtiossa suoritetun palveluksen perusteella
Siviilipalveluskeskus voi siviilipalvelusvelvollisen kirjallisen
hakemuksen perusteella vapauttaa rauhan aikana kokonaan tai osittain
siviilipalveluksen suorittamisesta siviilipalvelusvelvollisen Suomen
kansalaisen, jolla on tai on ollut myös toisen valtion
kansalaisuus ja joka on suorittanut sanotussa valtiossa asevelvollisen rauhanaikaiseen
palvelusvelvollisuuteen kuuluvaa palvelusta vähintään
neljä kuukautta.
28 §
Vapauttaminen toisen valtion kansalaisuuden perusteella
Siviilipalveluskeskus voi siviilipalvelusvelvollisen kirjallisen
hakemuksen perusteella vapauttaa rauhan aikana siviilipalveluksen
suorittamisesta siviilipalvelusvelvollisen Suomen kansalaisen,
jolla on myös toisen valtion kansalaisuus. Vapauttamisen
edellytyksenä on, että asianomaisen asuinpaikka
ei ole Suomessa, ja hän osoittaa, että hänen
tosiasialliset siteensä perheen, opiskelun, toimeentulon
taikka muiden henkilökohtaisten asioiden osalta ovat muualle kuin
Suomeen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös
voidaan peruuttaa ja asianomainen voidaan määrätä siviilipalvelukseen,
jos vapauttamisen edellytyksissä on tapahtunut olennainen
muutos sen vuoksi, että siviilipalvelusvelvollinen on ennen sen
vuoden loppua, jona hän täyttää 30
vuotta, muuttanut asumaan Suomeen.
29 §
Ulkomailla asuvan toisen valtion kansalaisen palvelukseen määrääminen
Siviilipalveluskeskuksen tulee jättää palvelukseen
määräämättä siviilipalvelusvelvollinen, jolla
on myös toisen valtion kansalaisuus ja jonka asuinpaikka
on viimeiset seitsemän vuotta ollut muualla kuin Suomessa.
Siviilipalveluskeskus voi 1 momentin estämättä kuitenkin
määrätä palvelukseen siviilipalvelusvelvollisen,
joka muuttaa Suomeen ennen kuin hän täyttää 30
vuotta.
30 §
Toisen valtion kansalaisuuteen vetoaminen
Siviilipalvelusvelvollinen, joka vetoaa toisen valtion kansalaisuuteen
tai kansainväliseen sopimukseen, on velvollinen toimittamaan
siviilipalveluskeskukselle selvityksen kansalaisuuksistaan ja siviilipalvelusvelvollisuuden
suorittamisesta muussa valtiossa.
Siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamisesta määrätään
lisäksi Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa.
31 §
Lykkäyksen hakeminen
Siviilipalveluskeskus voi antaa siviilipalveluksen
suorittamisesta lykkäystä enintään
kolmeksi vuodeksi kerrallaan, jos lykkäys on katsottava
erittäin tarpeelliseksi:
1) ammattiin valmistumisen vuoksi;
2) opiskelun vuoksi;
3) taloudellisten asioiden järjestämisen vuoksi;
tai
4) muun erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi.
Lykkäyshakemus on tehtävä siviilipalveluskeskukselle
kirjallisesti. Hakemuksessa tulee esittää selvitys
lykkäyksen perusteesta sekä ilmoittaa aika, jolle
lykkäystä haetaan.
Kansanedustajana toimivalle, valtioneuvoston jäsenelle
ja Euroopan parlamentin jäsenelle on tämän
kirjallisen ilmoituksen perusteella annettava lykkäystä,
jos se on tarpeen kyseisen tehtävän hoitamista
varten. Siviilipalvelus on kuitenkin aloitettava viimeistään
sinä vuonna, jona siviilipalvelusvelvollinen täyttää 29
vuotta. Ilmoitus on toimitettava siviilipalveluskeskukselle ja siihen
on liitettävä selvitys tehtävästä.
Lykkäystä voi hakea myös siviilipalveluksen aikana.
32 §
Lykkäyspäätös
Lykkäyspäätöksessä on
mainittava lykkäyksen alkamis- ja päättymispäivä.
Lykkäystä ei saa antaa pidemmäksi
ajaksi kuin sen kalenterivuoden loppuun, jona siviilipalvelusvelvollinen
täyttää 28 vuotta. Lykkäyshakemus
on käsiteltävä kiireellisesti.
33 §
Lykkäyksen keskeyttäminen
Siviilipalvelusvelvollisen on haettava lykkäyksen
keskeyttämistä siviilipalveluskeskukselta kirjallisesti.
Siviilipalveluskeskus voi arvioida terveydellisen syyn takia
määräajaksi palveluksen suorittamisesta
vapautetun palveluskelpoisuuden jo ennen määräajan
päättymistä, jos siviilipalvelusvelvollinen
pyytää lykkäyksen keskeyttämistä ja
toimittaa siviilipalveluskeskukseen palveluskelpoisuuden arviointia
varten lääkärintodistuksen.
34 §
Palveluksen aloittamisvelvollisuus
Siviilipalveluksesta vapauttamista tai siviilipalveluksen lykkäystä koskevan
hakemuksen tekeminen tai niitä koskevasta päätöksestä valittaminen
ei ole laillinen este palvelukseen saapumiselle.
Siviilipalveluskeskuksen tulee määrätä siviilipalvelusvelvollinen
aloittamaan palveluksensa mahdollisimman pian lykkäyksen
päätyttyä. Määräajaksi
palveluksen suorittamisesta vapautettu on määrättävä aloittamaan
palvelus mahdollisimman pian palveluskelpoiseksi tulon jälkeen.
6 luku
Siviilipalveluksen suorittaminen ja siviilipalveluksen päättyminen
35 §
Siviilipalvelusvelvollisten oikeuksien rajoittaminen
Siviilipalvelusvelvollisen oikeuksia ei saa tämän
lain nojalla rajoittaa enempää kuin palvelusvelvollisuuden
suorittaminen sekä siviilipalvelusvelvollisten ja muiden
henkilöiden turvallisuus välttämättä vaativat.
36 §
Vakaumuksen suoja
Siviilipalvelus on järjestettävä siten,
etteivät palvelustehtävät ole ristiriidassa
siviilipalvelusvelvollisen vakaumuksen kanssa. Jos siviilipalvelusvelvollinen
ilmoittaa siviilipalveluspaikan tai palvelustehtävien olevan
vastoin hänen vakaumustaan, siviilipalveluskeskus voi määrätä hänet
toiseen siviilipalveluspaikkaan tai siviilipalveluspaikka voi määrätä hänet
toisiin tehtäviin.
37 §
Syrjintäkielto
Siviilipalvelusta täytäntöönpantaessa
ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa
eri asemaan iän, alkuperän, kielen, uskonnon,
vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolen,
seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön
liittyvän syyn perusteella.
38 §
Siviilipalvelusvelvollisen velvollisuudet
Siviilipalvelusvelvollisen tulee suorittaa tunnollisesti hänelle
tämän lain nojalla määrätyt palvelustehtävät
siviilipalveluspaikan osoittamassa työpisteessä sekä noudattaa
siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan lain mukaan antamia
työnjohdollisia määräyksiä.
39 §
Siviilipalvelusvelvollisen työ- ja vapaa-aika sekä työturvallisuus
Siviilipalvelusvelvollisen on noudatettava siviilipalveluspaikan
hänelle määräämää työaikaa.
Säännöllinen työaika on vähintään
36 viikkotuntia ja enintään 40 viikkotuntia.
Siviilipalvelusvelvollisen tekemään työhön sovelletaan
työturvallisuuslakia (738/2002). Siviilipalvelukseen
sovelletaan työterveyshuoltolakia, jos tässä laissa
ei toisin säädetä.
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus lepoa ja virkistystä varten
tarpeelliseen riittävään vapaa-aikaan.
40 §
Lomat
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus ilman erikseen esitettävää syytä myönnettävään
18 päivän henkilökohtaiseen lomaan ja
oman lapsen syntymän yhteydessä pidettävään
12 päivän isyysvapaaseen. Jos siviilipalvelusvelvollinen on
palvelusaikana erityisesti kunnostautunut, hänelle voidaan
myöntää kuntoisuuslomaa yhteensä enintään
20 päivää. Siviilipalvelusta suorittavan
naisen raskauden, synnytyksen ja äitiyden perusteella annettavat
lomat määräytyvät vastaavasti
kuin naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetussa laissa säädetään.
Siviilipalvelusvelvolliselle voidaan lisäksi antaa
painavista henkilökohtaisista syistä lomaa yhteensä enintään
180 päivää.
Siviilipalveluspaikka päättää loman
antamisesta ja loman ajankohdasta. Edellä 2 momentissa
tarkoitetun loman myöntää kuitenkin siviilipalveluspaikan
45 §:ssä tarkoitettu vastuuhenkilö.
41 §
Siviilipalveluksen suorittaminen ulkomailla
Siviilipalvelus suoritetaan Suomessa lukuun ottamatta mahdollisia
lyhyehköjä komennusmatkoja ulkomaille.
Siviilipalveluspaikka voi siviilipalvelusvelvollisen suostumuksen
perusteella määrätä hänet
korkeintaan 14 vuorokauden ulkomaan komennusmatkalle.
Siviilipalveluskeskus voi siviilipalveluspaikan hakemuksesta
ja palvelusvelvollisen suostumuksella määrätä hänet
korkeintaan 2 kuukauden ulkomaan komennusmatkalle, jos siihen on työ-
tai koulutustehtävään liittyvä erityinen
syy. Hakemus on tehtävä siviilipalveluskeskukselle kirjallisesti
ja siinä tulee esittää palvelusvelvollisen
kirjallinen suostumus sekä selvitys siviilipalvelusvelvollisen
työtehtävistä, palvelusolosuhteista ja
palvelusturvallisuudesta.
Ulkomailla suoritettavan palveluksen matkakustannuksista ja
ylläpidosta vastaa siviilipalveluspaikka.
42 §
Palvelustehtävistä vapauttaminen
Siviilipalveluspaikka voi myöntää siviilipalvelusvelvolliselle
vapautuksen palvelustehtävien suorittamisesta
ja oikeuden lyhytaikaisesti poistua siviilipalveluspaikasta seuraavilla
perusteilla:
1) sairaudesta tai vammasta toipuminen;
2) lähiomaisen kuolema tai äkillinen vakava sairaus;
taikka
3) muu henkilökohtainen pakottava syy.
43 §
Palvelusajan laskeminen
Siviilipalvelusvelvollisen palvelusaika lasketaan siitä päivästä,
jolloin siviilipalvelusvelvollinen saapuu palvelukseen. Palvelusaikaan
lasketaan palveluksen aloittamispäivä ja kotiuttamispäivä.
Palvelusaikaan ei lasketa päiviä,
jotka siviilipalvelusvelvollinen on:
1) luvattomasti poissa palveluksesta;
2) 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla henkilökohtaisista
syistä annetulla lomalla;
3) tahallisesti itse aiheuttamansa vamman tai sairauden vuoksi
palvelukseen kykenemätön;
4) rikoksesta epäiltynä pidätettynä tai
vangittuna.
44 §
Kotiuttaminen
Siviilipalveluspaikan on kotiutettava siviilipalvelusvelvollinen,
kun:
1) hän on kokonaan suorittanut tämän
lain mukaisen palveluksensa;
2) hän on täyttänyt 30 vuotta ja
hänen palvelusvelvollisuutensa on päättynyt
tämän lain 5 §:n 2 momentin
perusteella;
3) hänet on 26—28 §:n perusteella
vapautettu siviilipalveluksen suorittamisesta;
4) hän on menettänyt Suomen kansalaisuuden;
5) hänelle on palvelusaikana myönnetty lykkäystä;
6) häntä vastaan on tehty rikosilmoitus siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä tai siviilipalvelusrikoksesta;
tai
7) hänelle muusta kuin siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai
siviilipalvelusrikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpano alkaa.
Siviilipalveluskeskus voi harkintansa mukaan kotiuttaa
siviilipalvelusvelvollisen, jos:
1) hän on lääkärinlausunnon
mukaan pitkähkön ajan palvelukseen kykenemätön;
taikka
2) hän on tehnyt siviilipalveluspaikkaan, sen henkilökuntaan,
asiakkaaseen tai omaisuuteen kohdistuvan vakavan rikoksen tai käyttäytyy
tavalla, joka osoittaa, että hän vakavasti vaarantaa palvelusturvallisuutta
tai työturvallisuutta.
Ennen 2 momentissa tarkoitetun perusteen mukaista kotiuttamista
siviilipalveluskeskuksen on kuultava siviilipalvelusvelvollista
ja siviilipalveluspaikkaa.
Siviilipalveluspaikan tai siviilipalveluskeskuksen on annettava
siviilipalvelusvelvolliselle kotiuttamispäätös,
josta ilmenee suoritettu palvelusaika ja kotiuttamisperuste.
45 §
Siviilipalvelusvelvollisten valvonta ja palvelustehtävien
määrääminen
Siviilipalveluspaikalla on oltava siviilipalvelusvelvollisten
valvonnasta vastaava vastuuhenkilö. Siviilipalveluspaikka
on velvollinen välittömästi ilmoittamaan
siviilipalveluskeskukselle, jos vastuuhenkilö vaihtuu sekä uuden
vastuuhenkilön yhteystiedot.
Palvelustehtävien määrääminen
ja työpalveluun liittyvän perehdyttämisen
järjestäminen kuuluu 1 momentissa tarkoitetulle
vastuuhenkilölle tai hänen määräämälleen
siviilipalveluspaikan palveluksessa olevalle muulle henkilölle.
7 luku
Siviilipalvelusvelvollisen ylläpito ja etuudet
46 §
Siviilipalvelusvelvollisen ylläpito
Siviilipalvelusvelvollisella on palvelusaikana oikeus maksuttomaan
majoitukseen, ruokailuun, palvelustehtävien edellyttämään
erityisvaatetukseen ja -varusteisiin, terveydenhuoltoon samoin kuin
päivärahaan sekä maksuttomiin palvelusmatkoihin
ja lomamatkoihin.
Valtio vastaa siviilipalvelusvelvollisen maksuttomista
matkoista aiheutuvista kustannuksista. Siviilipalveluspaikka vastaa
muista peruskoulutuksessa tai työpalvelussa olevalle siviilipalvelusvelvolliselle
kuuluvista ylläpitokustannuksista ja etuuksista.
Täydennyspalveluksessa, ylimääräisessä palveluksessa
tai liikekannallepanon aikaisessa palveluksessa olevan siviilipalvelusvelvollisen
ylläpidosta
vastaa kaikilta osin valtio.
47 §
Majoituskustannukset
Siviilipalveluspaikka osoittaa kirjallisesti siviilipalvelusvelvolliselle
majoituksen työpalvelun alkaessa. Valtio korvaa siviilipalveluspaikalle
siviilipalvelusvelvollisen kuukausittaiset majoituskustannukset
osoitetun majoituksen sijaintipaikkakunnan mukaan seuraavasti:
I kuntaryhmä: Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa
enintään 250 euroa;
II kuntaryhmä: Muut kunnat enintään
150 euroa.
Majoituskustannukset korvataan enintään toteutuneiden
asumiskustannusten mukaisesti. Korvattavia majoituskustannuksia
ovat vuokra, muu vastike tai niihin rinnastettava muu sopimukseen
perustuva kiinteän suuruinen kuukausittainen asumismeno,
ei kuitenkaan rahoitusvastike tai asuntolainan pääomalyhennys.
Korvausta ei makseta siviilipalveluskeskukselle.
Jos siviilipalvelusvelvollinen osoitetaan majoittumaan siviilipalvelusvelvollisen
vanhempien omistamaan tai vuokraamaan asuntoon, on korvattavien
majoituskustannusten määrä enintään
100 euroa kuukaudessa.
Siviilipalveluspaikan on laskutettava maksetut majoituskustannukset
siviilipalveluskeskukselta takautuvasti viimeistään
sen kalenterivuoden päättyessä, johon
majoituskustannukset kohdistuvat. Siviilipalveluspaikan on esitettävä maksamistaan
majoituskustannuksista luotettava selvitys.
Majoituskustannusten korvaamiseen liittyvästä menettelystä voidaan
säätää tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella.
48 §
Päiväraha ja ruokaraha
Siviilipalveluspaikka maksaa siviilipalvelusvelvolliselle päivärahan,
joka on sama kuin asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavan päiväraha.
Jos siviilipalveluspaikka ei järjestä ruokailua,
sen on maksettava siviilipalvelusvelvolliselle ruokaraha, jonka
määrä on sama kuin asevelvollisuuslain
mukaista palvelusta suorittavalle komennusmatkan ajalta maksettava
ruokaraha.
Päivärahaa ja ruokarahaa ei makseta niiltä päiviltä,
joita ei lueta palvelusaikaan. Ruokarahaa ei makseta myöskään
palveluspäiviltä, jolloin siviilipalvelusvelvollinen
on lomalla tai viikkovapaalla siviilipalveluspaikan osoittaman majoituksen
ulkopuolella.
49 §
Terveydenhuolto
Siviilipalveluspaikka järjestää siviilipalvelusvelvolliselle
maksuttoman terveydenhuollon.
Siviilipalvelusvelvollisen terveystarkastuksesta ja palveluskelpoisuustarkastuksesta
säädetään 24 §:ssä.
Siviilipalvelusvelvollisella on lisäksi palveluksen aikana
oikeus päästä lääkärin tai
muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastukseen ja
saada lääkärin määräämää palveluksen
suorittamisen kannalta tarpeellista hoitoa.
50 §
Täydennyspalvelusta, ylimääräistä palvelusta
ja liikekannallepanon aikaista palvelusta suorittavan päiväraha
sekä palkka
Täydennyspalveluksessa, ylimääräisessä palveluksessa
ja liikekannallepanon aikaisessa palveluksessa olevalla on oikeus
48 §:ssä säädetyn päivärahan
lisäksi palkkaan, jonka määrä on sama
kuin reservin kertausharjoituksiin kutsutulle asevelvolliselle palvelusajalta
suoritettava miehistön reserviläispalkka.
Mitä 48 §:n 3 momentissa säädetään
päivärahan menettämisestä, koskee
vastaavasti myös tämän pykälän
1 momentissa tarkoitettua palkkaa.
51 §
Työmatkat
Siviilipalveluspaikka vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat
sen määräämistä komennusmatkoista,
sekä kustannuksista, jotka aiheutuvat siviilipalvelusvelvollisen
päivittäisistä työmatkoista
siviilipalveluspaikan osoittaman majoituspaikan ja siviilipalveluspaikan
välillä. Jos siviilipalveluspaikka ei ole järjestänyt
siviilipalvelusvelvollisen komennusmatkalle majoitusta, siviilipalvelusvelvolliselle
suoritetaan majoitusraha, jonka määrä on
sama kuin asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavalle
komennusmatkan ajalta maksettava majoitusraha.
Työmatkakustannusten korvaamisesta säädetään
tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.
52 §
Palvelusmatkojen korvaaminen
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus saada valtion kustantama
matka tai korvaus kustannuksista, jos ne aiheutuvat siirtymisestä siviilipalveluspaikasta
toiseen taikka koti- tai asuinpaikkakunnan ja palveluspaikkakunnan
välisestä matkasta, jonka perusteena on siviilipalvelukseen,
täydennyspalvelukseen, ylimääräiseen
palvelukseen tai liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen saapuminen
taikka palveluksesta kotiuttaminen. Matkakustannukset ulkomailta
ja ulkomaille korvataan vain, jos siviilipalvelusvelvollisen vakinainen
asuinpaikka ei ole Suomessa.
Siviilipalvelusvelvolliselle korvataan valtion varoista myös
yksi Suomessa tehty matka siviilipalvelusta koskevaan työhaastatteluun,
jos se tapahtuu hänen asuin- tai kotipaikkakuntansa ulkopuolella.
Edellytyksenä korvauksen maksamiselle on, että siviilipalvelusvelvollinen
esittää siviilipalveluspaikan antaman todistuksen
haastattelukäynnistä.
Matkakustannukset korvataan edullisimman julkisen kulkuneuvon
käyttämisestä aiheutuvien kustannusten
mukaisesti.
Matkakustannusten korvaamisesta ja siihen liittyvistä menettelyistä säädetään
tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.
53 §
Maksuttomat lomamatkat
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus palvelusaikanaan
vähintään kahteen edestakaiseen lomamatkaan
palveluskuukautta kohden tai korvaukseen matkakustannuksista
koti- tai asuinpaikkakunnalleen taikka erityisestä syystä myös muulle
sellaiselle paikkakunnalle Suomessa, jonne hänellä on
erityisiä henkilökohtaisia siteitä. Ulkomailla
vakinaisesti asuvalla on palvelusaikanaan oikeus vähintään
yhteen lomamatkaan koti- tai asuinpaikkakunnalleen ulkomailla.
Matkat on tehtävä olosuhteet huomioon ottaen
valtiolle edullisimmalla tavalla.
Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella säädetään
tarkemmin maksuttomien lomamatkojen määrästä ja
matkakustannusten korvaamisesta ottaen huomioon asevelvollisuuslain
mukaista palvelusta suorittavien lomamatkojen lukumäärät.
54 §
Sosiaaliturvaa koskeva neuvonta
Siviilipalvelusvelvollisella on oikeus tarvittaessa
saada siviilipalveluskeskukselta neuvontaa palvelukseensa liittyvissä sosiaaliturvaa
koskevissa asioissa.
55 §
Siviilipalvelusvelvollisen työ- ja virkasuhteen jatkuminen
Palvelukseen määrätyn siviilipalvelusvelvollisen
työ- ja virkasuhteen jatkumisesta säädetään
palvelukseen kutsutun asevelvollisen työ- tai virkasuhteen
jatkumisesta annetussa laissa (570/1961).
56 §
Siviilipalvelusvelvolliselle kuuluvat muut etuudet
Siviilipalvelusvelvolliseen sovelletaan, mitä asevelvollisen
taloudellisista ja sosiaalisista etuuksista muussa laissa tai asetuksessa
säädetään, jollei tässä laissa
toisin säädetä.
57 §
Siviilipalveluksen järjestämisestä aiheutuvat ennakoimattomat
kustannukset
Työ- ja elinkeinoministeriö voi kirjallisen
hakemuksen perusteella korvata siviilipalveluspaikalle siviilipalveluksen
järjestämisestä aiheutuneita poikkeuksellisia
ja ennakoimattomia kustannuksia, jos niitä voidaan pitää siviilipalveluspaikan
taloudellisiin edellytyksiin nähden kohtuuttomina.
8 luku
Täydennyspalvelus
58 §
Täydennyspalvelusvelvollisuus
Täydennyspalvelukseen on velvollinen osallistumaan
siviilipalvelusvelvollinen, joka on suorittanut asevelvollisuuslain
tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen
palveluksen ja jonka hakemus siviilipalvelukseen on hyväksytty
mainitun palveluksen suorittamisen jälkeen.
Täydennyspalvelusvelvollisuus päättyy
sen vuoden lopussa, jona siviilipalvelusvelvollinen täyttää 50
vuotta.
Täydennyspalvelusaika on enintään
40 päivää.
59 §
Täydennyspalvelukseen määrääminen
Siviilipalveluskeskus järjestää täydennyspalvelusta
koulutuksena ja käytännön harjoitteluna.
Siviilipalveluskeskus määrää täydennyspalveluksen
ajankohdasta, täydennyspalveluspaikasta ja palveluksen
kestosta.
Siviilipalvelusvelvolliselle on toimitettava määräys
täydennyspalvelukseen 12 kuukauden kuluessa siviilipalvelushakemuksen
hyväksymisestä. Määräys
voidaan täytäntöönpanon edellyttäessä toimittaa
myöhemmin, kuitenkin viimeistään ennen
täydennyspalvelusvelvollisuuden päättymistä.
Siviilipalveluskeskuksen on annettava täydennyspalvelusta
koskeva määräys siviilipalvelusvelvolliselle
todisteellisesti tiedoksi viimeistään kaksi kuukautta
ennen täydennyspalveluksen alkua.
60 §
Täydennyspalvelusta koskevan määräyksen peruuttaminen
Siviilipalveluskeskus voi peruuttaa täydennyspalvelukseen
antamansa määräyksen, jos siviilipalvelusvelvollinen
on ennen palveluksen alkamista vammautunut tai sairastunut niin,
ettei hän kykene suoriutumaan suunnitellusta täydennyspalveluksesta.
Määräys voidaan lisäksi peruuttaa,
jos täydennyspalvelukseen määrätty asuu
pysyvästi ulkomailla eikä siviilipalveluskeskuksella
ole ollut tästä tietoa määräystä annettaessa.
61 §
Täydennyspalveluksesta vapauttaminen
Siviilipalveluskeskus voi hakemuksesta myöntää vapautuksen
määrätystä täydennyspalveluksesta
siviilipalvelusvelvolliselle:
1) jolle vapautus on tämän perheolojen tai
taloudellisten olojen taikka ammatin tai elinkeinon vuoksi erittäin
tarpeellinen;
2) jonka opintojen aloittaminen tai eteneminen tuntuvasti vaikeutuisi
ilman vapauttamista;
3) jonka osallistuminen täydennyspalvelukseen erityisen
vakavasti haittaisi tai vahingoittaisi hänen työnantajansa
toimintaa; tai
4) muun erityisen henkilökohtaisen syyn vuoksi.
Siviilipalvelusvelvolliselle on annettava uusi täydennyspalvelusmääräys
välittömästi vapautusperusteen lakattua.
Vapautusta on haettava kirjallisesti siviilipalveluskeskukselta.
Hakemukseen on liitettävä selvitys vapauttamisen
perusteesta. Vapautus koskee vain vapauttamispäätöksessä yksilöityä täydennyspalvelusta
eikä se estä uuden täydennyspalvelusmääräyksen
antamista. Vapauttamishakemus ei ole pätevä syy
jäädä pois palveluksesta.
Kansanedustajan tehtävää, valtioneuvoston jäsenyyttä tai
Euroopan parlamentin jäsenyyttä hoitava siviilipalvelusvelvollinen
vapautetaan täydennyspalveluksesta hänen siviilipalveluskeskukselle
tekemänsä ilmoituksen perusteella, jos vapauttaminen
on tarpeen mainitun tehtävän hoitamista varten.
Ilmoitus on tehtävä siviilipalveluskeskukselle
kirjallisesti ja siihen on liitettävä selvitys
tehtävästä.
62 §
Lomat täydennyspalveluksen aikana
Siviilipalveluskeskus voi myöntää täydennyspalvelusta
suorittavalle vain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettua isyysvapaata
ja 2 momentissa tarkoitettua lomaa painavasta henkilökohtaisesta syystä.
Siviilipalvelusvelvollisella ei ole täydennyspalveluksen
aikana oikeutta tämän lain 40 §:n
1 momentissa tarkoitettuun kuntoisuuslomaan ja henkilökohtaiseen
lomaan.
63 §
Täydennyspalvelukseen sovellettavat muut säännökset
Jos 58—62 §:ssä ei toisin säädetä,
täydennyspalvelukseen sovelletaan siviilipalvelusvelvollista
ja palveluksen suorittamista koskevia säännöksiä.
Täydennyspalvelukseen ei kuitenkaan sovelleta 14 §:n
1 ja 2 momenttia, 31—33 §:ää,
39 §:n 1 momenttia eikä 41 §:ää.
9 luku
Ylimääräinen palvelus ja palvelus
liikekannallepanon aikana
64 §
Ylimääräinen palvelus
Ylimääräisen palveluksen tarkoituksena
on vallitseva häiriötilanne ja sen vaatimukset
huomioon ottaen harjoittaa ja täydentää siviilipalvelusvelvollisten
siviililuonteisiin tehtäviin liittyviä kriisivalmiuksia
siten, että siviilipalvelusvelvolliset ovat toimintakykyisiä ja
määrättävissä liikekannallepanon
aikaiseen palvelukseen.
Tasavallan presidentti voi päättää normaaliolojen
vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa
valtioneuvoston esityksestä, että siviilipalveluskeskus
voi määrätä siviilivarantoon kuuluvia
siviilipalvelusvelvollisia ylimääräiseen
palvelukseen.
Palvelus voidaan määrätä alkamaan
heti.
Ylimääräistä palvelusta
koskevan päätöksen kestoon ja peruuttamiseen
samoin kuin ylimääräisestä palveluksesta
vapauttamiseen ja kotiuttamiseen sovelletaan asevelvollisuuslain
83—85 §:ää. Vapauttamis-
ja kotiuttamispäätöksen tekee siviilipalveluskeskus.
65 §
Liikekannallepanon aikainen palvelus
Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston
esityksestä siviilipalvelusvelvollisten liikekannallepanosta.
Siviilipalvelusvelvolliset määrätään
liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen siviilipalveluskeskuksen
määräyksellä tai tarvittaessa
työ- ja elinkeinoministeriön kuulutuksella. Palvelukseen
voidaan määrätä astumaan heti.
Asevelvollisuuslain 86 §:ssä tarkoitetun puolustusvoimien osittaisen
liikekannallepanon aikana palvelukseen voidaan määrätä siviilivarantoon
kuuluva siviilipalvelusvelvollinen. Puolustusvoimien yleisen liikekannallepanon
aikana palvelukseen voidaan määrätä myös
lisävarantoon kuuluva siviilipalvelusvelvollinen, 50 vuotta
täyttäneet voidaan määrätä palvelukseen
kuitenkin ainoastaan eduskunnan suostumuksella.
Asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana terveydellisistä syistä vapautettu
siviilipalvelusvelvollinen voidaan yleisen liikekannallepanon aikana
määrätä 24 §:ssä tarkoitettuun
palveluskelpoisuustarkastukseen sekä määrätä palvelukseen,
jos hänet todetaan palveluskelpoiseksi.
Siviilipalvelusvelvollisen liikekannallepanon aikainen palvelus
tapahtuu siviilipalveluskeskuksen johtamana ja alaisuudessa taikka
pelastuslain (468/2003) 4 §:ssä tarkoitettujen
pelastusviranomaisten, mainitun lain 6 §:n 1 momentin 5—10
kohdassa tarkoitettujen pelastustoimintaan ja väestönsuojeluun
osallistuvien eri viranomaisten taikka opetusministeriön
ja sen alaisten virastojen johtamana ja alaisuudessa. Edellä tarkoitetut
viranomaiset toimivat liikekannallepanon aikana siviilipalveluspaikkoina.
Puolustusvoimilla on 4 momentin estämättä oikeus
määrätä liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen
siviilipalvelusvelvollinen tai siviilipalvelukseen hakeutunut, joka
on 18 §:n nojalla velvollinen toimittamaan selvityksen
vakaumuksestaan vakaumuksentutkintalautakunnalle ja, jonka tutkittu
vakaumus ei estä sijoittamista puolustusvoimien palvelukseen.
Siviilipalveluskeskus määrää liikekannallepanotilanteessa
4 momentissa tarkoitettujen viranomaisten käyttöön
niiden pyynnöstä tarpeelliseksi katsomansa määrän
siviilipalvelusvelvollisia, joita ei ole 67 §:n 1 ja 2
momentin mukaisesti vapautettu palveluksesta tai varattu terveydenhuollon
ammattihenkilöstöä poikkeusoloissa koskevan
varausjärjestelmän puitteissa terveydenhuollon
tehtäviin taikka määrätty valmiuslain
(1080/1991) mukaisesti suorittamaan yleistä työvelvollisuutta
tai terveydenhuollon työvelvollisuutta.
66 §
Ylimääräiseen palvelukseen ja liikekannallepanon
aikaiseen palvelukseen sovellettavat säännökset
Ylimääräiseen palvelukseen ja liikekannallepanon
aikaiseen palvelukseen sovelletaan 23—26 ja 35—38 §:n,
39 §:n 2 ja 3 momentin, 42 ja 43 §:n sekä 44 §:n
1 momentin 4 kohdan ja 2 momentin säännöksiä palveluksen
järjestämisestä.
67 §
Palvelukseen määräämättä jättäminen
hakemuksesta yleisen edun vuoksi
Siviilipalveluskeskus voi työnantajan hakemuksesta
jättää siviilipalvelusvelvollisen määräämättä ylimääräiseen
palvelukseen ja liikekannallepanon aikaiseen palvelukseen, jos siviilipalvelusvelvollisen
määrääminen palvelukseen saattaisi
vaarantaa yleistä taloutta tai muita yhteiskunnan kannalta
merkityksellisiä yleisiä etuja.
Ylimääräiseen palvelukseen ja liikekannallepanon
aikaiseen palvelukseen jätetään kutsumatta
myös siviilipalvelusvelvollinen, joka toimii 31 §:n
3 momentissa tarkoitetussa tehtävässä.
Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan
säätää tarkemmin 1 momentissa
tarkoitetusta hakemusmenettelystä.
10 luku
Palvelusrikkomukset ja kurinpito
68 §
Palvelusrikkomus
Siviilipalvelusvelvollinen, joka laiminlyö 38 §:ssä tarkoitetut
palvelustehtävien suorittamiseen liittyvät velvoitteensa
tai toimii muutoin vastoin palvelusvelvoitteitaan, voidaan määrätä kurinpitorangaistukseen
siten kuin tässä laissa säädetään.
Siviilipalveluspaikan 45 §:ssä tarkoitetun vastuuhenkilön
tulee tehdä palvelusrikkomuksesta tiedon saatuaan siviilipalveluskeskukselle
kirjallinen palvelusrikkomusilmoitus, jollei asiaa sen
vähäisen merkityksen vuoksi jätetä sillensä tai
suullisen huomautuksen varaan.
69 §
Palvelusrikkomuksen tutkinta
Siviilipalveluskeskuksen on palvelusrikkomusilmoituksen saatuaan
suoritettava tutkinta palvelusrikkomuksen selvittämiseksi.
Siviilipalveluskeskuksen on asiaa tutkiessaan hankittava asian ratkaisemiseksi
tarvittava aineisto rikkomuksesta, siitä epäillyn
siviilipalvelusvelvollisen syyllisyydestä ja muista asiaan
vaikuttavista seikoista.
Siviilipalveluskeskuksen on laadittava tutkinnasta pöytäkirja.
Tutkinnassa on suullisesti kuultava siviilipalvelusvelvollista.
Siviilipalveluskeskuksen on annettava siviilipalvelusvelvolliselle
todisteellisesti määräys kuulemistilaisuuteen.
Ennen kuulemista siviilipalvelusvelvolliselle on ilmoitettava, mistä asiasta
ja missä ominaisuudessa häntä kuullaan.
Kuuleminen suoritetaan siviilipalveluskeskuksen määräämänä aikana
joko siviilipalveluspaikassa tai siviilipalveluskeskuksessa. Kuulustelukertomus
on annettava siviilipalvelusvelvolliselle hänen luettavakseen
ja tarkistettavakseen ja siihen on merkittävä siviilipalvelusvelvollisen
tekemät huomautukset.
Siviilipalvelusvelvolliselle on ennen kurinpitoasian ratkaisemista
varattava tilaisuus tutustua tutkintapöytäkirjaan
ja muuhun tutkinnassa kertyneeseen aineistoon sekä antaa
niiden johdosta selityksensä.
70 §
Kurinpitorangaistukset
Siviilipalvelusvelvolliselle, joka on syyllistynyt
palvelusrikkomukseen, voidaan määrätä kurinpitorangaistuksena:
1) kirjallinen varoitus;
2) työtä yli säännönmukaisen
työajan;
3) päivärahan menetys; tai
4) henkilökohtaisten lomaoikeuksien menetys.
Samasta rikkomuksesta voidaan määrätä vain yhtä rangaistuslajia
oleva kurinpitorangaistus.
Päivärahan menetys voidaan palvelusaikana määrätä korkeintaan
kaksi kertaa ja enintään 30 päivältä kerrallaan.
Työtä yli säännönmukaisen työajan
voidaan määrätä enintään
neljä tuntia päivässä enintään
viiden päivän ajaksi rangaistuskertaa kohti. Henkilökohtaisten
lomaoikeuksien menetys voi olla enintään neljä päivää rangaistuskertaa
kohti.
71 §
Kurinpitorangaistuksen määrääminen
Siviilipalveluskeskus määrää kurinpitorangaistuksen
sen jälkeen, kun se on suorittanut loppuun palvelusrikkomusta
koskevan tutkinnan. Kurinpitorangaistus on määrättävä kuukauden
kuluessa suullisen kuulemisen suorittamisesta. Siviilipalveluskeskus
tekee kurinpitoasiassa kirjallisen päätöksen,
josta on käytävä ilmi rikkomus, rikkomuksen
tekoaika ja -paikka, kurinpitorangaistuksen laji ja määrä,
sovelletut lainkohdat ja päätöksen perustelut.
Kurinpitorangaistuksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa
palvelusrikkomukseen. Rangaistusta harkittaessa on otettava huomioon ne
olosuhteet, joissa rikkomus on tehty, siviilipalvelusvelvollisen
oma pyrkimys estää tai lieventää rikkomuksen
vaikutuksia sekä siviilipalvelusvelvollisen aikaisempi
palvelus ja käyttäytyminen.
Kurinpitorangaistus voidaan jättää määräämättä tai
asia jättää suullisen huomautuksen varaan,
jos palvelusrikkomus on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi
annettavasta huolimattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä taikka
jos rikkomusta on muuten pidettävä vähäisenä.
Kurinpitopäätös on päivättävä ja
allekirjoitettava. Siviilipalveluskeskuksen on annettava päätös
todisteellisesti tiedoksi siviilipalvelusvelvolliselle. Päätökseen
tai siihen liittyvään tiedoksiantotodistukseen
on merkittävä sen tiedoksiantoaika. Päätökseen
on liitettävä muutoksenhakuosoitus.
11 luku
Siviilipalvelusvelvollisuuden rikkominen
72 §
Tiedonantovelvollisuuden rikkominen
Siviilipalvelusvelvollinen, joka toistuvasti jättää vastaamatta
17 §:ssä tarkoitettuun siviilipalveluskeskuksen
todisteellisesti toimittamaan kirjalliseen tiedusteluun, on tuomittava,
jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.
73 §
Täydennyspalvelusvelvollisuuden rikkominen
Siviilipalvelusvelvollinen, joka saatuaan määräyksen
täydennyspalvelukseen jättää saapumatta
palvelukseen, lopettaa palveluksen tai kieltäytyy palveluksesta,
on tuomittava täydennyspalvelusvelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.
74 §
Siviilipalveluksesta kieltäytyminen
Siviilipalvelusvelvollinen, joka jättää saapumatta
tämän lain 3 §:ssä tarkoitettuun
peruskoulutukseen tai työpalveluun, lopettaa sen tai ilmoittaa
kirjallisesti kieltäytyvänsä siviilipalveluksesta,
on tuomittava siviilipalveluksesta kieltäytymisestä vankeuteen
ajaksi, joka vastaa puolta hänen jäljellä olevasta
palvelusajastaan.
Siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tuomittua
vankeusrangaistusta suorittava voidaan päästää ehdonalaiseen
vapauteen, jos hän sitoutuu suorittamaan jäljellä olevan
siviilipalveluksensa asianmukaisesti loppuun. Edellytyksenä on
lisäksi, että 5 §:n 2 momentissa säädetty
ikäraja ei estä palveluksen suorittamista.
Siviilipalveluksesta kieltäytymisestä saa
tuomita rangaistukseen vain kerran.
75 §
Siviilipalvelusrikos
Siviilipalvelusvelvollinen, joka hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta
huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö 38 §:n
mukaisen palvelusvelvollisuutensa, on tuomittava siviilipalvelusrikoksesta vankeuteen
ajaksi, joka vastaa enintään puolta hänen
jäljellä olevasta palvelusajastaan.
Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittava
voidaan päästää ehdonalaiseen
vapauteen, jos hän sitoutuu suorittamaan jäljellä olevan
palveluksensa asianmukaisesti loppuun. Edellytyksenä on
lisäksi, että 5 §:n 2 momentissa
säädetty ikäraja ei estä palveluksen
suorittamista.
Jos siviilipalvelusrikoksesta on tuomittu vankeutta vähemmän
kuin puolet jäljellä olevasta palvelusajasta,
määrää siviilipalveluskeskus tuomitun
jatkamaan siviilipalveluksen suorittamista vankeusrangaistuksen
jälkeen jäljellä olevan palvelusajan
mukaisesti. Vankeusrangaistuksen jälkeen jäljellä oleva
palvelusaika lasketaan siten, että yksi rangaistuslaitoksessa
suoritettu päivä vastaa kahta päivää siviilipalveluksessa.
Siviilipalveluskeskus määrää jäljellä olevan palveluksen
aloittamisesta siviilipalvelusrikoksesta annetun tuomion tultua
lainvoimaiseksi taikka vankeusrangaistuksen suorittamisen tai raukeamisen
jälkeen. Siviilipalvelusrikoksesta tuomitun palvelusvelvollisuus
jatkuu palvelusvelvollisuuden loppuunsaattamisen niin edellyttäessä myös
sen vuoden päätyttyä, jona siviilipalvelusvelvollinen
on täyttänyt 30 vuotta.
76 §
Siviilipalveluksesta kieltäytyminen ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikana
Siviilipalvelusvelvollinen, joka saatuaan määräyksen
ylimääräiseen palvelukseen tai liikekannallepanon
aikana jättää saapumatta palvelukseen,
lopettaa palveluksen tai kieltäytyy palveluksesta, on tuomittava siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikana vankeuteen enintään kahdeksi
vuodeksi.
77 §
Siviilipalvelusrikos ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikana
Siviilipalvelusvelvollinen, joka ylimääräisen palveluksen
tai liikekannallepanon aikana hänelle määrätystä kurinpitorangaistuksesta
huolimatta edelleen olennaisesti laiminlyö palvelukseen
kuuluvan velvollisuutensa, on tuomittava siviilipalvelusrikoksesta
ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepanon
aikana vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Siviilipalvelusrikoksesta ylimääräisen
palveluksen tai liikekannallepanon aikana tuomitaan myös
siviilipalvelusvelvollinen, joka tarkoituksenaan välttää siviilipalvelusvelvollisuuden
suorittamista:
1) vahingoittaa itseään tai terveyttään
taikka yrittää sitä; tai
2) esittää siviilipalvelusviranomaiselle väärän
tiedon.
78 §
Rikosilmoitus
Rikosilmoituksen 72—77 §:ssä tarkoitetuista rikoksista
tekee siviilipalveluskeskus siviilipalveluspaikan toimittaman palvelusrikkomusilmoituksen
perusteella. Rikosilmoitus on tehtävä siviilipalvelusvelvollisen
kotipaikan tai siviilipalveluskeskuksen sijaintipaikkakunnan poliisille.
Rikosilmoituksessa on mainittava siviilipalvelusvelvollisen suorittama
ja jäljellä oleva palvelusaika sekä asian
tutkimiseen vaikuttavat seikat.
Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 72—77 §:ssä tarkoitetusta
rikoksesta, ellei siviilipalveluskeskus ole tehnyt siitä rikosilmoitusta.
Siviilipalvelusvelvollinen, jota vastaan on tehty rikosilmoitus
74 tai 75 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta, on välittömästi
kotiutettava.
79 §
Uusi palvelusmääräys
Jos siviilipalvelusvelvollista, jota vastaan on tehty rikosilmoitus
siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai siviilipalvelusrikoksesta,
ei syytetä kyseisistä rikoksista tai häntä ei
tuomita niistä vankeusrangaistukseen, siviilipalveluskeskuksen
on määrättävä hänet
uudelleen palvelukseen. Aika, jonka siviilipalvelusvelvollinen on asian
tutkinnan vuoksi ollut vapautensa menettäneenä,
luetaan tällöin hänen palvelusajakseen
siten, että yksi päivä vapaudenmenetystä vastaa kahta
päivää siviilipalveluksessa.
80 §
Rikosoikeudellisten säännösten ja
rangaistusmääräysmenettelyn soveltaminen
Edellä 72—77 §:ssä tarkoitettujen
rikosten käsittelyyn sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa
sekä sakkorangaistuksesta, vankeusrangaistuksesta ja sen
täytäntöönpanosta säädetään,
jollei tässä laissa toisin säädetä.
Rangaistus 72 §:ssä tarkoitetusta tiedonantovelvollisuuden
rikkomisesta ja 73 §:ssä tarkoitetusta täydennyspalvelusvelvollisuuden
rikkomisesta voidaan määrätä myös
rangaistusmääräysmenettelystä annetun
lain (692/1993) mukaisessa rangaistusmääräysmenettelyssä.
81 §
Siviilipalveluksesta kieltäytymistä ja siviilipalvelusrikosta
koskevat erityissäännökset
Edellä 74 tai 75 §:n nojalla tuomittua vankeusrangaistusta
ei saa määrätä ehdolliseksi
eikä sen sijasta saa määrätä yhdyskuntapalvelua. Vankeusrangaistus
tuomitaan täysin päivin. Vankeutta voidaan tuomita
vähemmän kuin rikoslain (39/1889) 2 c
luvun 2 §:n 2 momentissa säädetty vähimmäisaika.
Edellä 74 tai 75 §:n mukaisesta rikoksesta
ja muusta rikoksesta ei saa määrätä yhteistä vankeusrangaistusta
eikä niistä tuomittua vankeusrangaistusta saa
yhdistää eikä laskea yhteen muusta rikoksesta
tuomitun rangaistuksen kanssa. Jos muusta rikoksesta tuomittu vankeusrangaistus
tai sakon muuntorangaistus tulee täytäntöönpantavaksi
samanaikaisesti siviilipalvelusrikoksesta tai siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä tuomitun rangaistuksen kanssa,
pannaan ensin täytäntöön muusta
rikoksesta tuomittu rangaistus.
Siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai
siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittavaa
henkilöä ei saa sijoittaa valvottuun koevapauteen.
Edellä 74—77 §:n nojalla tuomittua
vankeusrangaistusta ei merkitä rikosrekisteriin eikä sitä saa
ottaa huomioon myöhemmin rangaistuksen koventamisperusteena.
82 §
Ehdonalainen vapaus
Ehdonalaisessa vapaudessa 74 tai 75 §:n mukaisesta
rikoksesta annetun tuomion perusteella olevan siviilipalvelusvelvollisen
koeaika on jäljellä oleva palvelusaika. Jäljellä olevan
palvelusajan määrää siviilipalveluskeskus
saatuaan vankilaviranomaiselta tiedon suoritetusta rangaistuksesta.
Ellei erityisiä syitä ole, siviilipalvelusvelvollista
ei määrätä valvontaan.
Ehdonalaiseen vapauteen siirtyneen jäljellä oleva
palvelusaika lasketaan siten, että yksi rangaistuslaitoksessa
suoritettu päivä vastaa kahta päivää siviilipalveluksessa.
Ehdonalaisen vapauden 83 §:n perusteella menettänyttä ei
päästetä uudelleen ehdonalaiseen vapauteen.
83 §
Ehdonalaisen vapauden menettäminen
Jos 74 §:n mukaisesta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tuomittu
ehdonalaisessa vapaudessa ollessaan syyllistyy 74 tai 75 §:n
mukaiseen rikokseen, hänet tuomitaan niistä säädetyn rangaistuksen
asemasta menettämään ehdonalainen vapautensa.
Jos 75 §:n mukaisesta siviilipalvelusrikoksesta tuomittu
ehdonalaisessa vapaudessa ollessaan syyllistyy uudelleen siviilipalvelusrikokseen,
hänet
tuomitaan menettämään ehdonalainen vapautensa.
Lisäksi tuomioistuin voi määrätä hänelle
uuden rangaistuksen 75 §:n 1 momentin mukaisesti.
Tuomiossa on ilmoitettava, miten paljon vankeusrangaistusta
on vielä suoritettava ottaen huomioon aikaisemmin suoritettu
rangaistus ja siviilipalvelus. Laskennassa kaksi siviilipalveluspäivää vastaa
yhtä vankeuspäivää.
84 §
Vankeusrangaistuksen raukeaminen
Siviilipalveluksesta kieltäytymisestä tai
siviilipalvelusrikoksesta tuomittu vankeusrangaistus raukeaa, jollei
rangaistuksen täytäntöönpano
ole alkanut viiden vuoden kuluessa lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä tai,
jos täytäntöönpano on keskeytynyt,
keskeytymispäivästä.
Vankeusrangaistus raukeaa myös, jos ehdonalaiseen vapauteen
päästetty on ollut jäljellä olevan
palvelusajan siviilipalveluksessa tai hänet on vapautettu
palveluksesta terveydellisillä perusteilla.
85 §
Siviilipalvelusvelvollisuuden päättyminen
vankeusrangaistuksen johdosta
Siviilipalvelusvelvollisuus päättyy, kun siviilipalveluksesta
kieltäytymisestä tuomittu on kokonaan suorittanut
vankeusrangaistuksen tai kun vankeusrangaistus on rauennut.
Siviilipalvelusrikoksesta tuomitun palvelusvelvollisuus jatkuu
tarvittaessa myös vankeusrangaistuksen raukeamisen tai
suorittamisen jälkeen edellä 75 §:n 4
momentissa mainituin tavoin, jollei palvelusvelvollista ole vapautettu palveluksesta
terveydellisillä perusteilla.
Rangaistuslaitoksen on ilmoitettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetun
henkilön vapautumisesta siviilipalveluskeskukselle.
86 §
Oikeudenkäynti sekä tuomioistuimen ja virallisen
syyttäjän tiedonantovelvollisuus
Syyte 72—77 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta voidaan
tutkia siviilipalvelusvelvollisen kotipaikan tai siviilipalveluskeskuksen
sijaintipaikkakunnan yleisessä alioikeudessa.
Tuomioistuimen on ilmoitettava siviilipalveluskeskukselle 72—77 §:ssä koskevassa
asiassa tekemästään ratkaisusta tai asian
sillensä jättämisestä. Virallisen
syyttäjän on annettava vastaava ilmoitus, jos
hän tekee mainittuja rikoksia koskevassa asiassa päätöksen
jättää syyttämättä.
Jos tuomioistuimessa sen käsitellessä 72—77 §:ssä tarkoitettua
rikosta vastaajana olevalla ei ole oikeudenkäyntiavustajaa
tai -asiamiestä ja asian laadun vuoksi tai muusta syystä voidaan olettaa,
ettei hän pysty yksin valvomaan oikeuttaan, hänelle
on määrättävä oikeudenkäyntiavustaja.
Oikeudenkäyntiavustaja voidaan
määrätä myös esitutkinnan
aikana riippumatta siitä, tuleeko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Avustajan
määräämisestä ja avustajalle
suoritettavasta palkkiosta ja korvauksesta on voimassa, mitä niistä säädetään
oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun
lain (689/1997) 2 luvussa.
12 luku
Rekisterit ja tietosuoja
87 §
Siviilipalvelusrekisteri ja sen käyttötarkoitus
Siviilipalvelusrekisteri on siviilipalvelusvelvollisia koskeva
automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävä valtakunnallinen
henkilörekisteri. Siviilipalvelusrekisteriä pidetään
palvelukseen hakemista, määräämistä,
palveluksen suunnittelua ja järjestämistä,
palveluskelpoisuuden määrittämistä,
valvontaa sekä siviilipalvelusvelvollisten poikkeusolojen
aikaista sijoittamista varten.
Siviilipalvelusrekisteriin voi kuulua myös manuaalisesti
pidettäviä siviilipalvelusvelvollisuuden suorittamiseen
liittyviä asiakirjoja.
88 §
Rekisterinpitäjät
Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa siviilipalvelusrekisterin
yleisestä toimivuudesta, tietoturvallisuudesta, rekisteriin
talletettavien tietotyyppien määrittelystä sekä rekisteritoimintojen yhtenäisyydestä.
Työ- ja elinkeinoministeriö määrittelee
eri käyttäjäryhmille työtehtävien
edellyttämät käyttöoikeudet
siviilipalvelusrekisteriin. Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää käyttöoikeudet työ-
ja elinkeinoministeriön ja siviilipalveluskeskuksen henkilöstölle
sekä 45 §:ssä tarkoitetuille siviilipalveluspaikkojen
vastuuhenkilöille. Vastuuhenkilöt myöntävät
työ- ja elinkeinoministeriön antaman
luvan puitteissa siviilipalvelusrekisteriin rajatut käyttöoikeudet
siviilipalveluspaikan muille siviilipalvelusvelvollisten asioita
hoitaville henkilöille.
Siviilipalveluskeskus vastaa rekisterinpitäjälle
henkilötietolain (523/1999) mukaan säädetyistä muista
tehtävistä.
Siviilipalvelusrekisterin käyttäjänä ja
ylläpitäjänä toimivat työ-
ja elinkeinoministeriö ja siviilipalveluskeskus toimivaltaansa
kuuluvien tehtävien osalta. Siviilipalveluspaikat toimivat siviilipalvelusrekisterin
käyttäjänä ja ylläpitäjänä palveluksessaan
olevien siviilipalvelusvelvollisten jäljempänä 90 §:n
1 momentissa yksilöityjen tietojen osalta.
Siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan lääkärit
toimivat rekisterinpitäjänä siviilipalvelusvelvollisen
lääkärintarkastuskorttiin merkittävien
tietojen osalta.
89 §
Vastuu siviilipalvelusrekisteriin talletetuista tiedoista
Rekisterinpitäjä, joka tallettaa siviilipalvelusrekisteriin
tietoja, vastaa rekisteriin talletettujen tietojen virheettömyydestä sekä tallettamisen
ja käytön laillisuudesta omien tehtäviensä hoidossa.
90 §
Rekisterin tietosisältö
Siviilipalvelusrekisteriin merkitään
87 §:ssä tarkoitettujen tehtävien hoitamista
varten siviilipalvelusvelvollisesta seuraavat tiedot:
1) nimi ja nimihistoria siitä lukien, kun henkilö on
täyttänyt 15 vuotta;
2) henkilötunnus;
3) sukupuoli;
4) äidinkieli;
5) kansalaisuus;
6) siviilisääty;
7) koulutus;
8) ammatti;
9) ajokorttitiedot;
10) kotikunta, osoite- ja muut yhteystiedot;
11) vajaavaltaisuutta ja edunvalvojaa koskevat tiedot;
12) palveluskelpoisuustiedot;
13) palveluspaikkaan ja -aikaan liittyvät tiedot;
14) palvelustehtävien suorittamiseen liittyvät tiedot;
15) palveluksen keskeyttämis- ja kotiuttamistiedot;
16) matkaoikeuksien määrittämistä,
käyttämistä ja tarkistamista koskevat
tiedot;
17) lähiomaisen nimi ja osoite;
18) tiedot annetuista kurinpitorangaistuksista ja seuraamuksista.
Siviilipalvelusvelvollisesta pidetään lisäksi lääkärintarkastuskorttia,
johon siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan lääkäri
merkitsee palveluksen suorittamisen kannalta tarpeelliset terveydentilatiedot.
Siviilipalvelusrekisteriin voidaan lisäksi
tallettaa:
1) tieto vakaumuksesta ja uskonnollisesta yhdyskunnasta, jos
sillä on merkitystä palveluksen järjestämisen
tai siviilipalveluspaikan määräämisen
kannalta;
2) siviilipalveluksesta kieltäytymistä, siviilipalvelusrikosta,
tiedonantovelvollisuuden rikkomista ja täydennyspalvelusvelvollisuuden
rikkomista koskevat tiedot rikosilmoituksesta, rikoksen seuraamuksesta
ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta
sekä tieto muusta rikoksesta tuomitusta vankeusrangaistuksesta,
jos sillä on merkitystä siviilipalvelusvelvollisen
palveluksen tai sijoituksen kannalta;
3) siviilipalvelusvelvollisen tavoittamista ja palvelukseen
määräämistä varten
tieto siitä, onko siviilipalvelusvelvollinen säilytettävänä rangaistuslaitoksessa
tai hoidettavana sairaalassa tai muussa sosiaali- tai terveydenhuollon
laitoksessa;
4) diagnoositiedot, lääkärinlausunnot
ja muut terveydentilatiedot, joilla on merkitystä palveluskelpoisuuden
määrittämisen ja tarkistamisen sekä työpalveluun
sijoittamisen ja poikkeusolojen sijoitettavuuden arvioinnin kannalta;
5) siviilipalvelukseen määräämistä koskevat tiedot;
6) tässä laissa tarkoitettuun muutoksenhakuun
liittyvät tiedot.
91 §
Henkilökortin ja lääkärintarkastuskortin
säilyttäminen ja siirtäminen
Siviilipalveluspaikka toimittaa siviilipalvelusvelvollisen lääkärintarkastuskortin
siviilipalvelusvelvolliselle osoittamalleen terveydenhuolto-organisaatiolle.
Siviilipalvelusvelvollisen vaihtaessa siviilipalveluspaikkaa
siviilipalveluspaikan on siirrettävä manuaalinen
henkilökortti sekä lääkärintarkastuskortti
välittömästi uuteen siviilipalveluspaikkaan.
Siviilipalvelusvelvollisen kotiuduttua lääkärintarkastuskortti
ja henkilökortti on toimitettava välittömästi
siviilipalveluskeskukseen.
92 §
Tietojen poistaminen siviilipalvelusrekisteristä
Siviilipalvelusvelvollista koskevat 90 §:n 1 momentissa
määritellyt tiedot ja 90 §:n 2 momentissa
tarkoitetut lääkärintarkastuskorttiin merkittävät
tiedot poistetaan siviilipalvelusrekisteristä sen vuoden
lopussa, jona siviilipalvelusvelvollinen täyttää 60
vuotta. Tiedot siirretään tällöin
sota-arkistoon.
Edellä 90 §:n 3 momentissa tarkoitetut siviilipalvelusvelvollista
koskevat tiedot poistetaan siviilipalvelusrekisteristä viiden
vuoden kuluttua siitä, kun siviilipalvelusvelvollinen on
kotiutunut täysin palvelleena. Jos tieto on saatu ja merkitty
rekisteriin suoritetun palveluksen jälkeen siviilipalvelusvelvollisen
kuuluessa siviilivarantoon tai lisävarantoon, tieto poistetaan
viiden vuoden kuluttua tiedon merkitsemisestä, kuitenkin
viimeistään sen vuoden lopussa, jona siviilipalvelusvelvollinen
täyttää 60 vuotta.
Jos siviilipalveluskeskuksena toimiva viranomainen vaihtuu,
siviilipalveluskeskuksen on välittömästi
luovutettava siviilipalvelusrekisteri järjestettynä uudelle
siviilipalveluskeskukselle.
Arkistotoimen tehtävistä ja arkistoon siirrettävistä asiakirjoista
säädetään arkistolaissa (831/1994).
93 §
Ulkopuoliset tietolähteet
Siviilipalveluskeskuksella ja työ- ja elinkeinoministeriöllä on
oikeus saada salassapitosäännösten estämättä siviilipalvelusrekisteriä varten niille
laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi
seuraavia tietoja:
1) väestötietojärjestelmästä väestötietolain (507/1993)
4 §:n 1 momentin 1—4 kohdassa tarkoitetut tiedot
ja 3 momentissa tarkoitettu uskontokuntaan kuulumista koskeva tieto
siviilipalveluksen järjestämistä ja siviilipalvelusvelvollisten
valvontaa varten;
2) sotilasviranomaiselta palvelusaikaan vaikuttavat tiedot,
palveluskelpoisuustiedot sekä terveydentilatiedot, jos
niillä on merkitystä siviilipalvelusvelvollisen
palveluskelpoisuutta koskevaa asiaa käsiteltäessä;
3) siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta tutkineelta
terveyskeskukselta ja lääkäriltä terveydentilatiedot,
jos niillä on merkitystä palveluskelpoisuutta
tarkistettaessa;
4) terveyskeskukselta, mielenterveystoimistolta, sairaalalta
tai muulta mielenterveystyötä tekevältä taholta
tiedot mielenterveyslaissa (1116/1990) tarkoitettujen mielenterveyspalvelujen
antamisesta siviilipalvelusvelvolliselle, jos niillä on
merkitystä palveluskelpoisuuden tai palveluksen järjestämisen
kannalta;
5) Maahanmuuttovirastolta henkilön kansalaisuutta koskevat
tiedot sen selvittämiseksi, onko henkilö palvelusvelvollinen
Suomessa;
6) poliisi-, syyttäjä- ja vankeinhoitoviranomaiselta
siviilipalveluksesta kieltäytymistä, siviilipalvelusrikosta,
tiedonantovelvollisuuden rikkomista tai täydennyspalvelusvelvollisuuden rikkomista
koskevaa rikosilmoitusta, syyteharkintaa, rikoksen seuraamusta ja
vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa
koskevat tiedot siviilipalveluksen järjestämistä ja
siviilipalvelusvelvollisten valvontaa varten;
7) oikeushallinnon tietojärjestelmistä tiedot tuomioistuimessa
ratkaistuista rikosasioista, joissa on tuomittu vankeusrangaistus,
siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuuden ja sijoitettavuuden
arvioimiseksi; tietojen saamisesta rikosrekisteristä säädetään
kuitenkin rikosrekisterilaissa (770/1993);
8) vankeinhoitoviranomaisilta tiedot rangaistuslaitoksessa säilytettävästä siviilipalvelusvelvollisesta
ja tämän vapautumisajankohdasta siviilipalvelukseen
määräämistä ja siviilipalveluksen
järjestämistä varten;
9) sosiaali- tai terveydenhuollon laitokselta ja vastaavalta
laitokselta tieto siviilipalvelusvelvollisesta, joka ei pääse
laitoksesta vapaasti poistumaan, sekä tieto siviilipalvelukseen
määrätyn vapautumisajankohdasta siviilipalvelukseen
määräämistä ja siviilipalveluksen
järjestämistä varten;
10) Kansaneläkelaitokselta tieto siviilipalvelusvelvollisesta,
jolle on myönnetty kansaneläkelain (568/2007)
mukainen työkyvyttömyyseläke tai vammaistukilain
(124/1988) mukainen vammaistuki palveluskelpoisuuden ja
sijoitettavuuden selvittämiseksi;
11) työvelvollisuusrekisteriä poikkeusoloissa ylläpitävältä työ-
ja elinkeinoministeriöltä tieto siviilipalvelusvelvollisesta,
jolle on valmiuslain mukaisesti annettu työmääräys
työvelvollisena liikekannallepanon aikaista palvelukseenmääräämistä varten.
Siviilipalveluspaikalla on oikeus saada seuraavat
tiedot:
1) siviilipalveluskeskukselta ennen yksittäisen siviilipalvelusvelvollisen
valintaa välttämättömät
tiedot palvelukseen otettavan siviilipalvelusvelvollisen koulutuksesta
ja työkokemuksesta työhön soveltuvuuden
arviointia varten;
2) siviilipalvelusvelvollisen palveluskelpoisuutta tutkineelta
lääkäriltä salassapitosäännösten
estämättä tiedot palveluksessaan olevan
siviilipalvelusvelvollisen terveydentilasta, jos niillä on
merkitystä palveluskelpoisuuden kannalta.
Työ- ja elinkeinoministeriöllä ja
siviilipalveluskeskuksella on oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut
tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla siten kuin
siitä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa
sovitaan. Ennen tietojen luovuttamista rekisterinpitäjän
on esitettävä selvitys tietojen suojauksesta henkilötietolain
32 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
94 §
Tietojen luovuttaminen
Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään,
siviilipalvelusrekisteristä voidaan salassapitosäännösten
estämättä luovuttaa Maahanmuuttovirastolle
siviilipalveluksen suorittamista koskevia tietoja kansalaisuusasian
käsittelemistä varten.
Rekisterinpitäjä saa luovuttaa tässä pykälässä mainitut
tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa.
Ennen tietojen luovuttamista teknisen käyttöyhteyden
avulla tietoja pyytävän on esitettävä selvitys
tietojen suojauksesta henkilötietolain 32 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
13 luku
Muutoksenhaku
95 §
Muutoksenhaku kutsuntalautakunnan tai puolustusvoimien aluetoimiston
päätökseen
Muutoksen hakemiseen kutsuntalautakunnan tai puolustusvoimien
aluetoimiston 12 §:ssä tarkoitettua hakemusta
koskevaan päätökseen sovelletaan asevelvollisuuslain
12 luvun säännöksiä muutoksen
hakemisesta kutsuntalautakunnan tai aluetoimiston asevelvollisuusasiassa
tekemään päätökseen.
96 §
Muutoksenhaku siviilipalveluskeskuksen ja siviilipalveluspaikan
päätökseen
Siviilipalveluskeskuksen siviilipalveluspaikan määräämistä ja
siviilipalveluspaikan siirtoa koskevaan päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka
tuomiopiirissä siviilipalveluskeskus sijaitsee. Valituskirjelmä on
toimitettava siviilipalveluskeskukselle 14 päivän
kuluessa siitä, kun päätös on
annettu hakijalle tiedoksi. Siviilipalveluskeskuksen on toimitettava
valituskirjelmä ja siihen liittyvät asiakirjat
sekä lausuntonsa valitusviranomaiselle viipymättä.
Valitus on käsiteltävä kiireellisesti.
Valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa,
ellei valitusviranomainen toisin määrää.
Jollei tässä laissa toisin säädetä,
siviilipalveluskeskuksen antamaan muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun
päätökseen ja siviilipalveluspaikan antamaan
päätökseen saa hakea muutosta valittamalla
siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä päätöksen
tehnyt viranomainen sijaitsee. Siviilipalvelukseen määräämistä,
palveluksen keskeyttämistä, lykkäämistä,
palveluksesta vapauttamista tai kotiuttamista koskeva valitus ei
estä päätöksen täytäntöönpanoa,
jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
97 §
Muutoksenhaku kurinpitorangaistukseen
Siviilipalvelusvelvollinen, jolle on määrätty kurinpitorangaistus,
saa hakea muutosta rangaistuksen määräämistä koskevaan
päätökseen valittamalla siihen hallinto-oikeuteen,
jonka tuomiopiirissä siviilipalveluskeskus sijaitsee.
Valituskirjelmä on toimitettava siviilipalveluskeskukseen
14 päivän kuluessa siitä, kun päätös
on annettu siviilipalvelusvelvolliselle tiedoksi. Siviilipalveluskeskuksen
on viipymättä toimitettava valituskirjelmä ja
siihen liittyvät asiakirjat sekä lausuntonsa valitusviranomaiselle.
Valitus on käsiteltävä kiireellisesti.
Kurinpitorangaistusta ei saa panna täytäntöön
ennen kuin päätös on lainvoimainen. Jos päätöksestä on
valitettu hallinto-oikeuteen, rangaistuksen saa kuitenkin panna
täytäntöön sen jälkeen,
kun hallinto-oikeus on antanut valituksen johdosta päätöksensä.
Kurinpitorangaistus voidaan kuitenkin panna täytäntöön
välittömästi siviilipalveluskeskuksen
päätöksen antamisen jälkeen,
jollei kurinpitorangaistuksen täytäntöönpano
siviilipalvelusvelvollisen jäljellä olevan palvelusajan
kuluessa muutoin ole mahdollista.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
98 §
Muutoksenhaku asevelvollisten vakaumuksentutkintalautakunnan
päätökseen
Vakaumuksentutkintalautakunnan siviilipalvelukseen hyväksymistä koskevaan
päätökseen saa hakea muutosta valittamalla
Helsingin hallinto-oikeuteen 14 päivän kuluessa
siitä, kun päätös on annettu
hakijalle tiedoksi.
Päätökseen liittyvät asiakirjat
on toimitettava valitusajan kuluessa hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeuden
on käsiteltävä valitus kiireellisenä. Valitus
ei estä päätöksen täytäntöönpanoa,
ellei hallinto-oikeus toisin määrää.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
99 §
Hallintolainkäyttölain soveltaminen
Sen lisäksi, mitä 95—98 §:ssä säädetään, muutoksenhakuun
sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996).
14 luku
Erinäiset säännökset
100 §
Hakeutuminen asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta
asepalveluksesta annetun lain mukaiseen palvelukseen
Siviilipalvelusvelvollisen, joka haluaa siirtyä suorittamaan
asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaista palvelusta, on haettava tätä kirjallisesti
siviilipalveluskeskukselta. Hakemus on viipymättä hyväksyttävä,
jos siinä ilmoitetaan, ettei 1 §:ssä tarkoitettu
vakaumus enää estä mainittujen lakien
mukaisen palveluksen suorittamista ja jos siviilipalvelusvelvollista
ei ole aikaisemmin vastaavan hakemuksen perusteella hyväksytty siviilipalveluksesta
asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaiseen palvelukseen. Hakemusta ei saa tehdä enää siviilipalveluksen
aloittamisen jälkeen eikä sen vuoden päätyttyä,
jona siviilipalvelusvelvollinen on täyttänyt 28
vuotta.
Jos 1 momentissa tarkoitettu hakemus on jätetty siviilipalvelusvelvollisen
jo saatua määräyksen siviilipalvelukseen,
siviilipalvelusvelvollisen on kuitenkin noudatettava annettua määräystä siihen
asti, kunnes siviilipalveluskeskus ratkaisee hakemuksen ja peruuttaa
antamansa määräyksen.
Siviilipalveluskeskuksen on viipymättä ilmoitettava
hakemuksen hyväksymisestä puolustusvoimien aluetoimistolle.
101 §
Palvelusaika siirryttäessä asevelvollisuuslain tai
naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta
palveluksesta siviilipalvelukseen
Siviilipalveluskeskus määrää asevelvollisuuslain
tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisesta
palveluksesta siviilipalvelukseen siirtyvän jäljellä olevan
siviilipalvelusajan siten, että tämän
lain mukaisesta 362 vuorokauden palvelusajasta vähennetään ylöspäin
pyöristettynä luku, joka saadaan, kun jo suoritettujen
palveluspäivien määrä kerrotaan suhdeluvulla,
joka saadaan jakamalla 362 vuorokauden mittainen siviilipalvelusaika
asianomaiselle asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain perusteella määräytyneellä palvelusajalla.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei koske asevelvollisuuslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta
annetun lain mukaisen palveluksen jälkeen siviilipalvelukseen
hakeutunutta siviilipalvelusvelvollista.
102 §
Hallinnon yleislakien soveltaminen
Tämän lain mukaisen hallintoasian käsittelyssä sovelletaan
hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003),
henkilötietolakia ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annettua lakia, jollei tässä laissa toisin säädetä.
103 §
Poliisin virka-apu siviilipalvelusvelvollisen toimittamiseksi
palvelukseen
Jos siviilipalvelusvelvollinen jättää saapumatta
palvelukseen tai lopettaa sen, siviilipalveluspaikan on ilman aiheetonta
viivytystä pyydettävä siviilipalvelusvelvollisen
kotipaikkakunnan tai siviilipalveluspaikan sijaintipaikkakunnan
poliisilta virka-apua hänen etsimiseksi ja palvelukseen
toimittamiseksi. Poliisin on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin
tavoittamatta jääneen siviilipalvelusvelvollisen
etsintäkuuluttamiseksi.
Poliisin on viipymättä toimitettava siviilipalvelusvelvollinen
siviilipalveluspaikkaansa, jollei hän kirjallisesti
kieltäydy siviilipalveluksesta tai jollei hänellä ole
laillista estettä poissaololleen. Poliisin on toimitettava
siviilipalveluspaikkaan kieltäytymisilmoitus tai selvitys
laillisesta esteestä.
104 §
Viranomaisten tiedonantovelvollisuus
Työ- ja elinkeinoministeriön, siviilipalveluskeskuksen
ja puolustusvoimien on annettava kutsunnanalaisille riittävät
tiedot mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ja siviilipalveluksen
sisällöstä.
15 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
105 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
106 §
Kumottavat säännökset
Tällä lailla kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1991
annettu siviilipalveluslaki (1723/1991) siihen myöhemmin
tehtyine muutoksineen.
Jos muussa laissa tai asetuksessa viitataan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleeseen siviilipalveluslakiin,
sen sijasta sovelletaan tätä lakia.
107 §
Siirtymäsäännökset
Tämän lain säännöksiä sovelletaan
jäljempänä säädetyin
poikkeuksin myös siviilipalvelusvelvolliseen, joka on aloittanut
siviilipalveluksensa ennen tämän lain voimaantuloa.
Ennen tämän lain voimaantuloa palveluksensa
aloittaneeseen siviilipalvelusvelvolliseen ei sovelleta palvelusaikaa
koskevaa 4 §:ää eikä 40 §:n
1 momentin säännöksiä henkilökohtaisten
lomien määrästä.
Mitä 18 §:n 2 momentissa säädetään,
ei sovelleta, jos palveluksen suorittanut on hyväksytty siviilipalvelukseen
ennen tämän lain voimaantuloa.
Tämän lain 8 luvun täydennyspalvelusvelvollisuutta
koskevia säännöksiä ei sovelleta
siviilipalvelusvelvolliseen, joka on suorittanut asevelvollisuuslain
tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaisen
palveluksen ja hyväksytty siviilipalvelukseen ennen tämän
lain voimaantuloa.
Tämän lain voimaantulo ei vaikuta lain voimaan
tullessa voimassa olleen lain nojalla annettuihin palveluksen aloittamista
tai lykkäyksen myöntämistä koskeviin
päätöksiin.
Ennen tämän lain voimaantuloa tapahtuneet palvelusrikkomukset
ratkaistaan menettelyn ja seuraamusten osalta palvelusrikkomuksen
tekohetkellä voimassa olleiden säännösten
mukaisesti.
Tämän lain voimaan tullessa pääesikunta
luovuttaa siviilipalvelusrekisteriin asevelvollisuusrekisterissä olevat
siviilipalvelusvelvollisten perustiedot, palveluskelpoisuustiedot
ja palveluskelpoisuuden määräytymistä koskevat
terveydentilatiedot sekä siviilipalvelusvelvollisia koskevat
tiedot tämän lain 67 §:ssä tarkoitetuista hakemuksista
ja päätöksistä.
Tämän lain voimaan tullessa työ-
ja elinkeinoministeriössä vireillä olevat
palveluspaikkahakemukset sekä sotilaslääneissä vireillä olevat 67 §:ssä tarkoitetut
hakemukset tulee viran puolesta siirtää siviilipalveluskeskukseen
ratkaistaviksi.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
voimaantulon edellyttämiin toimenpiteisiin.