3 a luku
Eräiden ulkomailla tapahtuneiden liikennevahinkojen
korvaaminen
14 a §
Jos suomalainen vakuutusyhtiö tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa
laissa (398/1995) tarkoitettu kolmannen maan vakuutusyhtiö aikoo
harjoittaa tämän lain mukaista vakuutusta Suomessa
tai suomalainen vakuutusyhtiö aikoo harjoittaa muuta vahinkovakuutusluokkaan
10 kuuluvaa vakuutusta kuin rahdinkuljettajan vastuuvakuutusta muussa
ETA-valtiossa, yhtiön on nimettävä korvausedustaja
jokaiseen muuhun ETA-valtioon.
Korvausedustajan tehtävänä on
liikennevahingoista johtuvien korvausvaatimusten käsittely
ja selvittely, kun
1) liikennevahinko on sattunut muussa Euroopan talousalueeseen
kuuluvassa valtiossa, jäljempänä ETA-valtio,
kuin siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on
asuinpaikka, tai sellaisessa kolmannessa maassa, jonka moottoriajoneuvojen
käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa
vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan
jäsenvaltioiden lainsäädännön
lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin
72/166/ETY 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kansallinen
toimisto on liittynyt vihreän kortin järjestelmään
ja vahingonkärsineellä on asuinpaikka ETA-valtiossa;
tai
2) liikennevahinko on aiheutunut sellaisen ajoneuvon
käytöstä, jota varten on vakuutus muussa
ETA-valtiossa ja jonka pysyvä kotipaikka on muussa ETA-valtiossa
kuin siinä ETA-valtiossa, jossa vahingonkärsineellä on
asuinpaikka.
Jäljempänä olevia 14 f—14
h ja 14 m §:n säännöksiä sovelletaan
myös, kun 2 momentissa tarkoitettu liikennevahinko on aiheutunut
sellaisen ajoneuvon käytöstä, jota varten
on vakuutus tai jonka pysyvä kotipaikka on siinä ETA-valtiossa,
jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka.
Jäljempänä olevia 14 m §:n
säännöksiä sovelletaan myös,
kun liikennevahinko on sattunut muussa ETA-valtiossa kuin siinä ETA-valtiossa,
jossa vahingonkärsineellä on asuinpaikka, ja kun
liikennevahingon on aiheuttanut ajoneuvo, jonka pysyvä kotipaikka
on 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tai muussa kolmannessa maassa.
14 b §
Korvausedustajan on asuttava tai oltava sijoittautunut siihen
ETA-valtioon, johon hänet on nimetty. Korvausedustaja voi
toimia yhden tai useamman vakuutusyhtiön lukuun.
14 c §
Edellä 14 a §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön on
viipymättä toimitettava moottoriajoneuvojen käyttöön
liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien
jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen
lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY
ja 88/357/ETY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY, jäljempänä neljäs
liikennevakuutusdirektiivi, 5 artiklassa tarkoitetuille, kaikkien
ETA-valtioiden tietokeskuksille 14 a §:n perusteella nimeämiensä korvausedustajien
nimet ja osoitteet sekä niiden muutokset.
14 d §
Korvausedustajalla on oltava 14 a §:n 2 momentissa
tarkoitettujen korvausvaatimusten käsittelyä ja
selvittelyä varten oikeus edustaa liikennevahingosta korvausvastuussa
olevaa vakuutusyhtiötä ja suorittaa vahingosta
johtuvat korvaukset.
Korvausedustajan on kyettävä suorittamaan
1 momentin mukaiset tehtävät sen ETA-valtion virallisella
kielellä tai virallisilla kielillä, jossa vahingonkärsineellä on
asuinpaikka.
14 e §
Edellä 14 a §:ssä tarkoitetun vakuutusyhtiön tai
sen korvausedustajan on kolmen kuukauden kuluessa päivästä,
jona vahingonkärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksensa,
korvattava 14 a §:n 2 momentissa tarkoitettu
liikennevahinko tai tehtävä perusteltu korvaustarjous,
jos korvausvastuuta ei kiistetä ja jos vahinkojen suuruus
on määritelty.
Jos korvausvastuu kiistetään osittain tai
kokonaan tai se on epäselvä taikka jos vahinkojen suuruutta
ei ole kokonaan määritelty, on vakuutusyhtiön
tai sen korvausedustajan 1 momentissa mainitun ajan kuluessa annettava
perusteltu vastaus korvausvaatimukseen.
Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa
säädetty viivästyskorko.
Jos vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja ei noudata
1—3 momentissa tarkoitettuja säännöksiä,
Vakuutusvalvontavirasto voi ryhtyä vakuutusyhtiölain
(1062/1979) 14 luvussa tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun
lain 7 luvussa säädettyihin valvontatoimenpiteisiin
vakuutusyhtiöitä kohtaan.
14 f §
Liikennevakuutuskeskus toimii Suomessa neljännen liikennevakuutusdirektiivin
5 artiklassa tarkoitettuna tietokeskuksena.
14 g §
Vahingonkärsineiden etujen turvaamiseksi ja tietojen
nopean saatavuuden varmistamiseksi 14 a §:ssä tarkoitetuissa
liikennevahinkotapauksissa Liikennevakuutuskeskus kerää ja
jakaa tietoja, joilla on vaikutusta liikennevakuutuskorvauksen saamiseen,
sekä avustaa näiden tietojen saamisessa siihen
oikeutettuja.
Liikennevakuutuskeskuksen on 1 momentissa tarkoitetun
tehtävän hoitamiseksi erityisesti järjestettävä seuraavien
tietojen keruu ja jakelu:
1) Suomessa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen
rekisterinumerot;
2) liikennevakuutussopimusten numerot;
3) vakuutuksen päättymispäivämäärä,
jos vakuutus on päättynyt;
4) vihreän kortin tai rajavakuutussopimuksen numero,
jos sellainen on myönnetty;
5) edellä 14 a §:ssä mainitut
vakuutusyhtiöt ja niiden nimeämät korvausedustajat;
ja
6) ajoneuvot, joita varten 15 §:n 1 momentin mukaan
ei ole oltava liikennevakuutusta.
Liikennevakuutuskeskuksella on oikeus saada 2 momentissa tarkoitettujen
tietojen hankinnasta tai ylläpitämisestä vastaavilta
viranomaisilta tai vakuutusyhtiöiltä nämä tiedot
siihen saakka, kunnes seitsemän vuotta on kulunut ajoneuvon
poistamisesta rekisteristä tai vakuutussopimuksen päättymisestä.
14 h §
Liikennevakuutuskeskus pitää rekisteriä ETA-valtioissa
toimivista vakuutusyhtiöiden korvausedustajista.
Vahingonkärsineellä on liikennevahingon
jälkeen seitsemän vuoden ajan oikeus saada Liikennevakuutuskeskukselta
viipymättä tiedot vakuutusyrityksestä,
vakuutussopimuksen numerosta ja vakuutusyrityksen korvausedustajasta, jos
1) vahingonkärsineen asuinpaikka on Suomessa;
2) vahingon aiheuttanut ajoneuvo on rekisteröity
Suomessa; tai
3) liikennevahinko on tapahtunut Suomessa.
Liikennevakuutuskeskuksen on toimitettava vahingonkärsineelle
vahingon aiheuttaneen ajoneuvon omistajan tai rekisteröidyn
haltijan nimi ja osoite, jos vahingon kärsineellä on
perusteltu syy näiden tietojen saamiseksi.
Liikennevakuutuskeskuksen on toimittava yhteistyössä toisen
ETA-valtion tietokeskuksen kanssa 2 momentissa mainittujen tietojen
luovuttamiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselle tai vastaavien
tietojen hankkimiseksi toisen ETA-valtion tietokeskukselta vahingonkärsineelle.
Jos vahingon aiheuttanut ajoneuvo on vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta,
Liikennevakuutuskeskuksen on vahingonkärsineen pyynnöstä toimitettava
hänelle tieto siitä viranomaisesta, joka vastaa
ajoneuvon aiheuttaman liikennevahingon korvaamisesta.
14 i §
Liikennevakuutuskeskus toimii Suomessa neljännessä liikennevakuutusdirektiivissä tarkoitettuna
korvauselimenä.
14 j §
Vahingonkärsinyt, jolla on Suomessa asuinpaikka,
voi 14 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa vahingoissa esittää korvausvaatimuksensa
Liikennevakuutuskeskukselle,
1) jos sen ajoneuvon, jonka käytöstä vahinko aiheutui,
vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja ei ole antanut perusteltua
vastausta korvausvaatimuksen johdosta kolmen kuukauden kuluessa siitä,
kun vahingon kärsinyt esitti korvausvaatimuksensa vakuutusyhtiölle
tai sen korvausedustajalle; tai
2) jos vakuutusyhtiö on laiminlyönyt
nimetä korvausedustajan Suomeen neljännen liikennevakuutusdirektiivin
4 artiklan 1 kohdan mukaisesti; korvausvaatimusta ei kuitenkaan
voi esittää korvauselimelle, jos vahingonkärsinyt
on esittänyt korvausvaatimuksen suoraan vahingon aiheuttaneen
ajoneuvon vakuutusyhtiölle ja saanut perustellun vastauksen
kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä.
Liikennevakuutuskeskus ei voi käsitellä korvausvaatimusta,
jos vahingonkärsinyt on saattanut korvausasian vakuutusyhtiötä vastaan
vireille yleisessä tuomioistuimessa.
14 k §
Liikennevakuutuskeskuksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin
korvausasian käsittelemiseksi kahden kuukauden kuluessa
siitä, kun vahingonkärsinyt on esittänyt
sille 14 j §:ssä tarkoitetun korvausvaatimuksensa.
Keskus ei saa jatkaa korvausasian käsittelyä,
jos vakuutusyhtiö tai sen korvausedustaja antaa korvauskäsittelyn
aikana korvausvaatimukseen perustellun vastauksen.
Liikennevakuutuskeskuksen on välittömästi ilmoitettava
korvausvaatimuksesta ja aikomuksestaan vastata siihen kahden kuukauden
kuluessa:
1) vahingon aiheuttaneen ajoneuvon vakuutusyhtiölle
tai sen korvausedustajalle;
2) sen ETA-valtion korvauselimelle, jossa liikennevakuutuksen
myöntäneen vakuutusyrityksen toimipaikka sijaitsee;
ja
3) vahingon aiheuttajalle, jos tämä on
Liikennevakuutuskeskuksen tiedossa.
14 l §
Liikennevakuutuskeskuksella on oikeus vaatia takaisin maksamansa
korvaus sen ETA-valtion korvauselimeltä, jossa vakuutussopimuksen
tehneen vakuutusyhtiön toimipaikka on.
Jos vakuutussopimuksen tehneen korvaukseen velvollisen vakuutusyhtiön
toimipaikka on Suomessa ja sen ETA-valtion, jossa vahingonkärsinyt
asuu, korvauselin on maksanut korvauksen, Liikennevakuutuskeskuksella
on velvollisuus suorittaa hyvitys mainitun jäsenvaltion korvauselimelle.
Tällöin vahingonkärsineen oikeus saada
korvausta vahingon aiheuttajalta tai tämän vakuutusyhtiöltä siirtyy
Liikennevakuutuskeskukselle siltä osin kuin mainitun ETA-valtion
korvauselin on suorittanut korvausta kärsitystä vahingosta.
14 m §
Jos 14 a §:ssä tarkoitetun liikennevahingon aiheuttanut
ajoneuvo jää tunnistamatta tai jos korvausvelvollista
vakuutusyhtiötä ei voida määrittää kahden
kuukauden kuluessa vahingon tapahtumisesta, vahingonkärsineellä,
jolla on asuinpaikka Suomessa, on oikeus hakea korvausta Liikennevakuutuskeskukselta.
Keskuksella on tällöin oikeus saada maksamansa
korvaus takaisin 14 l §:ssä säädetyin
edellytyksin seuraavasti:
1) jos vakuutusyritystä ei saada selville,
sen ETA-valtion 17 §:n 1 momentissa tarkoitetulta kansalliselta
takuurahastolta, jossa vahingon aiheuttaneella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka;
2) jos ajoneuvo jää tunnistamatta,
sen ETA-valtion kansalliselta takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui;
tai
3) jos kyse on kolmannen maan ajoneuvosta, sen ETA-valtion
kansalliselta takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui.
Tämä laki tulee voimaan päivänä
kuuta 20 .
Tämän lain 14 i—14 m §:n
voimaantulosta säädetään valtioneuvoston
asetuksella.
Ajankohdasta, johon mennessä 14 a §:n 1 momentissa
tarkoitetut korvausedustajat on nimettävä ja 14
c §:ssä tarkoitetut tiedot toimitettava, säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
