sellaisina kuin ne ovat, 18 §:n 1—4 momentti
laissa 626/2012, 21 a §:n 1 momentti, 21 d §:n
1 momentti, 21 e §:n 3 momentti, 21 j § ja 24
g §:n 3 momentti laissa 542/2012, 24 §:n
1 momentti laissa 1026/2010, 24 a § laissa 1352/2007
ja 24 b §:n 3 momentti laissa 1301/2002, seuraavasti:
18 §
Työttömyysvakuutusmaksujen määrä
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu vuonna
2014 on 0,50 prosenttia palkasta. Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
on porrastettu työnantajan maksaman palkkasumman mukaan
siten, että vuonna 2014 se on 0,75 prosenttia palkasta
palkkasumman 1 990 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta
2,95 prosenttia palkasta.
Yrityksen osaomistajan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu
vuonna 2014 on 0,19 prosenttia palkasta ja yrityksen osaomistajasta
maksettava työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on
0,75 prosenttia palkasta.
Valtion liikelaitoksen työttömyysvakuutusmaksu
vuonna 2014 on 0,75 prosenttia liikelaitoksen liiketoiminnasta maksamien
palkkojen yhteismäärästä palkkasumman
1 990 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta
1,95 prosenttia palkasta.
Yliopistolain (558/2009) 1 §:ssä tarkoitetun yliopiston
työttömyysvakuutusmaksu vuonna 2014 on 0,75 prosenttia
palkasta palkkasumman 1 990 500 euroon asti ja sen ylittävältä osalta 2,35
prosenttia palkasta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
21 a §
Ennakon määrääminen ja muuttaminen
Työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus määrätä työttömyysvakuutusmaksun
ennakko työnantajaa kuulematta siten, että ennakko
perustuu työnantajan kuluvan ja edellisten vuosien työttömyysvakuutusmaksujen
perusteena oleviin palkkasummiin, 22 ja 22 a §:n
nojalla saatuihin palkkatietoihin, yleiseen palkkakehitykseen ja
työnantajan ilmoittamiin tietoihin. Ennakon on vastattava
mahdollisimman tarkoin maksuvelvollisen työnantajan ja
palkansaajan 18 §:ssä säädettyä maksuvelvollisuuden
lopullista määrää.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
21 d §
Työttömyysvakuutusmaksun määrääminen
arvioimalla
Työttömyysvakuutusrahasto voi määrätä 18 §:n
mukaisen työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun
arvioimalla, jos työnantaja ei ole ilmoittanut palkkasummaa 21 b §:n
mukaisesti tai jos työnantajan ilmoittama palkkasumma
on liian pieni käytettäessä perusteena
työttömyysvakuutusrahaston 22 tai 22 a §:n
perusteella saamia ja sen käytössä olevia
muita, työnantajan palkanmaksua ja muuta toimintaa koskevia
tietoja.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
21 e §
Tasausmaksun ja ennakonpalautuksen korko
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Korkoa ei peritä maksamattoman ennakon johdosta perittävästä viivästyskorosta.
21 j §
Maksujen ulosottokelpoisuus
Tässä laissa säädetty työttömyysvakuutusmaksu
ja 21 i §:n mukainen viivästyskorko ovat suoraan
ulosottokelpoisia. Niiden perimisestä säädetään
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007).
24 §
Maksuvelvollisuus
Työttömyysturvan omavastuumaksun
on velvollinen maksamaan 12 §:ssä tarkoitettu
työnantaja sekä valtion kirjanpitoyksikkö ja
liikelaitos, jonka irtisanomisvuotta edeltäneen vuoden
työttömyysvakuutusmaksun perusteena ollut palkkasumma
tai sitä vastaava valtion kirjanpitoyksikön tai
liikelaitoksen palkkasumma on vähintään
1 990 500 euroa, jos:
1) työsuhteen irtisanomisesta tai työntekijän lomauttamisesta
johtuva työttömyys jatkuu niin, että henkilölle
syntyy oikeus työttömyysturvalain 6 luvun 9 §:n
1 momentin mukaisiin lisäpäiviin; tai
2) henkilöllä työsuhteen
irtisanomisesta johtuva 60 vuoden iän täyttämisen
jälkeen alkanut oikeus työttömyyspäivärahaan
jatkuu hänen täytettyään 63
vuotta tai hän on alkanut saada vanhuuseläkettä 62
vuotta täytettyään ja työttömyyspäiväraha
on jatkunut vanhuuseläkkeelle siirtymiseen saakka.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
24 a §
Omavastuumaksun määrä
Omavastuumaksun perusteena 24 §:n 1 momentin
1 kohdan tarkoittamissa tilanteissa on se etuusmenoa vastaava määrä,
joka irtisanotulle tai lomautetulle työntekijälle
tulisi ansiopäivärahan suuruisena maksettavaksi
siitä lukien, kun hänen oikeutensa lisäpäiviin
alkaa, siihen saakka, kunnes hän täyttää 63
vuotta, kuitenkin vähintään yhden vuoden
etuusmenoa vastaava määrä.
Omavastuun perusteena 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitetuissa tilanteissa on se ansiopäivärahan
suuruista etuusmenoa vastaava määrä,
jolta ajalta irtisanotulle työntekijälle on maksettu
työttömyysetuutta työsuhteen päättymisestä siihen
saakka, kunnes hän täyttää 63
vuotta.
Täysimääräinen omavastuumaksu
on 90 prosenttia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta etuusmenosta.
Täysimääräinen omavastuumaksu
peritään, jos yrityksen 24 §:n 1 momentissa
tarkoitettu palkkasumma on vähintään
31 848 000 euroa. Jos palkkasumma on tätä pienempi,
omavastuumaksu alenee lineaarisesti siten, että omavastuumaksua
ei peritä, jos palkkasumma on enintään
1 990 500 euroa.
24 b §
Omavastuumaksun periminen ja palauttaminen
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työttömyysvakuutusrahasto voi jättää omavastuumaksun
perimättä, jos määrä on
vähäinen. Työttömyysvakuutusrahasto
voi myös jättää omavastuumaksun
osittain perimättä, jos työnantajan taloudellinen
tilanne on omavastuumaksun perusteena olevan irtisanomisen jälkeen merkittävästi
heikentynyt ja omavastuumaksujen täysimääräisen
periminen vaarantaisi työnantajan toiminnan jatkumisen.
24 g §
Muutoksenhakuoikeus
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Muutoksenhaussa työttömyysvakuutusrahaston
antamaan päätökseen noudatetaan soveltuvin
osin, mitä työttömyysturvalain 12 luvun 1 §:n
2 momentissa sekä 4 ja 5—7 §:ssä säädetään.
Lisäksi muutoksenhaussa työttömyysvakuutusrahaston
tämän lain 24 c §:n
perusteella antamaan päätökseen noudatetaan
mitä työttömyysturvalain 12 luvun 8 §:ssä säädetään.
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Omavastuumaksuun, joka maksetaan ennen vuotta 1957 syntyneen
työntekijän työsuhteen päättymisen
johdosta, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa
voimassa ollutta 24 a §:n 3 momenttia.