3 luku
Sosiaalipalvelut
11 §
Tuen tarpeet
Sosiaalipalveluja on järjestettävä:
1) tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen;
2) asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen;
3) taloudellisen tuen tarpeeseen;
4) sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi
ja osallisuuden edistämiseksi;
5) lähisuhde- ja perheväkivallasta
sekä muusta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta
aiheutuvaan tuen tarpeeseen;
6) äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvään
tuen tarpeeseen;
7) lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin
tukemiseksi;
8) päihteiden ongelmakäytöstä, mielenterveysongelmasta
sekä muusta sairaudesta, vammasta tai ikääntymisestä aiheutuvaan
tuen tarpeeseen;
9) muuhun fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen tai
kognitiiviseen toimintakykyyn liittyvään tuen
tarpeeseen;
10) tuen tarpeessa olevien henkilöiden omaisten
ja läheisten tukemiseksi.
12 §
Välttämättömän
huolenpidon ja toimeentulon turvaaminen
Jokaisella kunnassa oleskelevalla henkilöllä on
oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen
tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut siten, ettei hänen
oikeutensa välttämättömään
huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muussa kuin kiireellisessä tapauksessa
henkilöllä on oikeus saada riittävät
sosiaalihuollon palvelut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitetulta kotikunnaltaan
tai siltä kuntayhtymältä, johon kotikunta
kuuluu, ellei muualla laissa toisin säädetä.
Sosiaalihuollon järjestämisen henkilöllisestä soveltamisalasta
säädetään 57 §:ssä. Toimeentulotuen
myöntämisestä säädetään
erikseen toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997).
13 §
Lapsen terveyden ja kehityksen turvaaminen
Lapsella ja hänen perheellään on
oikeus saada viipymättä lapsen terveyden tai kehityksen kannalta
välttämättömät sosiaalipalvelut.
Palveluja on järjestettävä tarvittavassa
laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina niitä tarvitaan.
Palvelujen on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen
hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen
kasvatuksessa ja huolenpidossa.
14 §
Tuen tarpeisiin vastaavat sosiaalipalvelut
Kunnallisina sosiaalipalveluina on järjestettävä sen
sisältöisenä ja siinä laajuudessa
kuin tässä tai muussa laissa säädetään:
1) sosiaalityötä;
2) sosiaaliohjausta;
3) sosiaalista kuntoutusta;
4) perhetyötä;
5) kotipalvelua;
6) kotihoitoa;
7) asumispalveluja;
8) laitospalveluja;
9) liikkumista tukevia palveluja;
10) päihdetyötä;
11) mielenterveystyötä;
12) kasvatus- ja perheneuvontaa;
13) lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten
valvontaa;
14) muita 11 §:n mukaisiin tarpeisiin
vastaavia asiakkaan hyvinvoinnille välttämättömiä sosiaalipalveluja.
Kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava
myös kehitysvammaisten erityishuollosta, vammaisuuden perusteella
järjestettävistä palveluista ja tukitoimista,
toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle,
sosiaalisen luoton myöntämisestä kunnan
asukkaille, kuntouttavasta työtoiminnasta, päihdyttävien
aineiden väärinkäyttäjien huoltoon
kuuluvista palveluista, omaishoidon tuen, lasten ja nuorten huollon,
lastensuojelun, ottolapsineuvonnan, perheasioiden sovittelun, lapsen
huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen
vahvistamiseen ja ratkaisemiseen liittyvien tehtävien sekä päätösten
täytäntöönpanossa toimitettavaan
sovitteluun kuuluvien toimenpiteiden ja lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta
koskevan asian tuomioistuinsovitteluun kuuluvien asiantuntijapalveluiden,
isyyden selvittämiseen ja vahvistamiseen liittyvien tehtävien
sekä opiskeluhuollon järjestämisestä sen
mukaan kuin niistä lisäksi erikseen säädetään:
1) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista
ja tukitoimista annetussa laissa (380/1987);
2) kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa
(519/1977);
3) toimeentulotuesta annetussa laissa;
4) laissa sosiaalisesta luototuksesta (1133/2002);
5) laissa kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001);
6) päihdehuoltolaissa (41/1986);
7) mielenterveyslaissa (1116/1990);
8) omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005);
9) lastensuojelulaissa (417/2007);
10) adoptiolaissa (22/2012);
11) avioliittolaissa (234/1929);
12) laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
13) isyyslaissa (700/1975):
14) lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975)
15) lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen
täytäntöönpanosta annetussa
laissa (619/1996);
16) oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa (1287/2013).
15 §
Sosiaalityö
Sosiaalityöllä tarkoitetaan asiakas- ja asiantuntijatyötä,
jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön
tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan
se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan
ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on
luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena
on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen
kanssa lieventää elämäntilanteen
vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta
sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä.
16 §
Sosiaaliohjaus
Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan yksilöiden, perheiden
ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri
tukimuotojen
yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden
hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla
elämänhallintaa ja toimintakykyä.
17 §
Sosiaalinen kuntoutus
Sosiaalisella kuntoutuksella tarkoitetaan sosiaalityön
ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen
toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi
ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaaliseen kuntoutukseen
kuuluu:
1) sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen;
2) kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa
kuntoutuspalvelujen yhteensovittaminen;
3) valmennus arkipäivän toiminnoista
suoriutumiseen ja elämänhallintaan;
4) ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin;
5) muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät
toimenpiteet.
Nuorten sosiaalisella kuntoutuksella tuetaan nuorten sijoittumista
työ-, työkokeilu-, opiskelu-, työpaja-
tai kuntoutuspaikkaan sekä ehkäistään
näiden keskeyttämistä.
18 §
Perhetyö
Perhetyöllä tarkoitetaan hyvinvoinnin tukemista
sosiaaliohjauksella ja muulla tarvittavalla avulla tilanteissa,
joissa asiakas ja hänen perheensä tai asiakkaan
hoidosta vastaava henkilö, tarvitsevat tukea ja ohjausta
omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen
parantamiseksi.
Perhetyötä annetaan erityistä tukea
tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi.
19 §
Kotipalvelu
Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon,
toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen,
asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen
elämään kuuluvien tehtävien
ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun
vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen
perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille
henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen
1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.
Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan
ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista
kanssakäymistä edistäviä palveluja.
Lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän
turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu,
jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista 2 momentissa
mainittujen syiden vuoksi.
20 §
Kotihoito
Kotihoidolla tarkoitetaan kotipalvelun ja terveydenhuoltolain
25 §:ään sisältyvien
kotisairaanhoidon tehtävien muodostamaa kokonaisuutta.
21 §
Asumispalvelut
Asumispalveluja järjestetään henkilöille,
jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai
tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä.
Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia suhteessa palveluihin,
jotka edellyttävät muuttamista ja sisältävät
sekä asumisen että palvelut. Tilapäistä asumista
järjestetään henkilöille, jotka
tarvitsevat lyhytaikaista, kiireellistä apua.
Tuettua asumista järjestetään henkilöille,
jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai itsenäiseen
asumiseen siirtymisessä. Tuetulla asumisella tarkoitetaan
asumisen tukemista sosiaaliohjauksella ja muilla sosiaalipalveluilla.
Palveluasumista järjestetään henkilöille,
jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa.
Tehostettua palveluasumista järjestetään
henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista.
Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista
ja palveluja. Palveluihin sisältyvät asiakkaan
tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta,
ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista
kanssakäymistä edistävät palvelut.
Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään
asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti.
Asumispalveluja toteutettaessa on huolehdittava siitä,
että henkilön yksityisyyttä ja oikeutta osallistumiseen
kunnioitetaan ja hän saa tarpeenmukaiset kuntoutus- ja
terveydenhuollon palvelut.
22 §
Laitospalvelut
Sosiaalihuollon laitospalveluilla tarkoitetaan hoidon ja kuntouttavan
toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa
antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitospalveluja
voidaan järjestää lyhytaikaisesti tai
jatkuvasti, päivisin, öisin tai ympärivuorokautisesti.
Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoksessa
vain, jos se on henkilön terveyden tai turvallisuuden kannalta
perusteltua, taikka siihen on muu laissa erikseen säädetty
peruste.
Laitospalveluja toteutettaessa henkilölle on järjestettävä hänen
yksilöllisten tarpeidensa mukainen kuntoutus, hoito ja
huolenpito. Hänelle on lisäksi pyrittävä järjestämään
turvallinen, kodinomainen ja virikkeitä antava elinympäristö, joka
antaa mahdollisuuden yksityisyyteen ja edistää kuntoutumista,
omatoimisuutta ja toimintakykyä.
23 §
Liikkumista tukevat palvelut
Esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan
lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille
soveltuva liikkuminen.
Liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille,
jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään
julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai
muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia
ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen
elämään kuuluvan tarpeen vuoksi.
Liikkumisen tukea voidaan järjestää seuraavilla
toteuttamistavoilla tai niiden yhdistelmillä:
1) julkisten liikennevälineiden käytön
ohjauksella ja ohjatulla harjoittelulla;
2) saattajapalveluna;
3) ryhmäkuljetuksina;
4) korvaamalla taksilla, invataksilla tai muulla vastaavalla
ajoneuvolla tapahtuvasta kuljetuksesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset;
5) muulla soveltuvalla tavalla.
Yksilöllisiä kuljetuspalveluja ei järjestetä henkilölle,
joka on oikeutettu kuljetuksiin tai niiden kustannusten korvaamiseen
muun lain nojalla.
24 §
Päihdetyö
Päihdetyöllä vähennetään
ja poistetaan päihteisiin liittyviä hyvinvointia
ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä sekä tuetaan
päihteettömyyttä.
Tässä laissa tarkoitettuun sosiaalihuollon päihdetyöhön
kuuluu:
1) ohjaus ja neuvonta;
2) päihteiden ongelmakäyttäjille,
heidän omaisilleen ja muille läheisilleen suunnatut sosiaalihuollon
erityispalvelut;
3) muut 14 §:n mukaiset päihteettömyyttä tukevat
tai päihteiden ongelmakäytön vuoksi tarvittavat
sosiaalipalvelut.
Raskaana olevalla henkilöllä on oikeus saada välittömästi
riittävät päihteettömyyttä tukevat sosiaalipalvelut.
Sosiaalihuollossa tehtävä päihdetyö on
suunniteltava ja toteutettava siten, että se muodostaa toimivan
kokonaisuuden muun kunnassa tehtävän päihdetyön
ja mielenterveystyön kanssa.
25 §
Mielenterveystyö
Mielenterveystyöllä vahvistetaan yksilön
ja yhteisön mielenterveyttä suojaavia tekijöitä sekä poistetaan
ja vähennetään mielenterveyttä vaarantavia
tekijöitä.
Tässä laissa tarkoitettuun mielenterveystyöhön
kuuluu:
1) sosiaalipalveluihin sisältyvä mielenterveyttä suojaaviin
ja sitä vaarantaviin tekijöihin liittyvä ohjaus
ja neuvonta sekä tarpeenmukainen yksilön ja perheen
psykososiaalinen tuki;
2) yksilön ja yhteisön psykososiaalisen
tuen yhteensovittaminen äkillisissä järkyttävissä tilanteissa;
3) sosiaalihuollon mielenterveyspalvelut, joilla tarkoitetaan
14 §:n mukaisia yksilön mielenterveyttä tukevia
sosiaalipalveluja.
Sosiaalihuollossa tehtävä mielenterveystyö on
suunniteltava ja toteutettava siten, että se muodostaa
toimivan kokonaisuuden muun sosiaali- ja terveydenhuollon
kanssa.
26 §
Kasvatus- ja perheneuvonta
Kasvatus- ja perheneuvontaa annetaan lapsen hyvinvoinnin, yksilöllisen
kasvun ja myönteisen kehityksen edistämiseksi,
vanhemmuuden tukemiseksi sekä lapsiperheiden suoriutumisen ja
omien voimavarojen vahvistamiseksi.
Kasvatus- ja perheneuvontaan sisältyy lasten kasvuun
ja kehitykseen, perhe-elämään, ihmissuhteisiin
ja sosiaalisiin taitoihin liittyvää arviointia,
ohjausta, asiantuntijaneuvontaa ja muuta tukea.
Kasvatus- ja perheneuvontaa toteutetaan monialaisesti sosiaalityön,
psykologian ja lääketieteen sekä tarpeen
mukaan muiden asiantuntijoiden kanssa.
27 §
Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta
Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonnalla
huolehditaan siitä, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu tapaamisoikeus
toteutuu lapsen edun mukaisesti. Tapaamisten valvonta perustuu joko sosiaalilautakunnan
vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen,
jossa määritellään tarvittavien
toimenpiteiden sisältö.
Valvotuissa vaihdoissa valvoja huolehtii, että lapsi
siirtyy sopimuksen tai päätöksen mukaisesti
vanhemmalta toiselle. Tuetuissa tapaamisissa valvoja on käytettävissä tapaamisen
ajan. Valvotuissa tapaamisissa valvoja on tapaamisen ajan näkö-
ja kuuloyhteydessä lapseen ja vanhempaan.
Valvoja voi päättää, että tapaamista
ei aloiteta tai vaihtoa ei suoriteta, tai keskeyttää tapaamisen,
jos se on välttämätöntä lapsen
edun vuoksi. Valvojan on annettava toimivaltaiselle lastenvalvojalle
kirjallinen selvitys keskeyttämistään tai
muusta syystä toteutumatta jääneistä sovituista
tapaamisista. Valvojalla on oltava sosiaalihuollon ammatillisen
henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain
(272/2005) 11 §:n mukainen koulutus.
28 §
Muut sosiaalipalvelut
Lomanviettopalveluja ja tukea lomanvieton järjestämiseen
annetaan perhetilanteen, pitkäaikaisen sairauden, vamman
tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella. Erityistä tukea
tarvitsevalle lapselle tai hänen perheelleen voidaan järjestää vertaisryhmätoimintaa
sekä tukihenkilö- tai perhe lapsen terveyden tai
kehityksen turvaamiseksi. Kaikkien asiakkaiden hyvinvointia voidaan
edistää myös muilla kuin 3 luvussa mainituilla
sosiaalipalveluilla.
29 §
Sosiaalipäivystys
Sosiaalipäivystys on järjestettävä ympärivuorokautisesti
kiireellisen ja välttämättömän
avun turvaamiseksi. Päivystys on toteutettava siten, että palveluun
voi saada yhteyden ympäri vuorokauden ja kiireelliset sosiaalipalvelut
voidaan toteuttaa siten kuin tässä tai muussa
laissa säädetään.
Sosiaalipäivystystä toteutettaessa on toimittava
yhteistyössä terveydenhuollon päivystyksen, pelastustoimen,
poliisin, hätäkeskuksen ja tarpeen mukaan muiden
toimijoiden kanssa.
4 luku
Sosiaalihuollon toteuttaminen
30 §
Keskeiset periaatteet
Asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan
hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua
ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten,
että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään
kunnioitetaan eikä hänen ihmisarvoaan loukata.
Sosiaalihuoltoa koskevia päätöksiä ja
ratkaisuja tehtäessä ja sosiaalihuoltoa toteutettaessa on
ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan etu siten kuin 4 ja 5 §:ssä säädetään
Sosiaalihuoltoa on lähtökohtaisesti toteutettava
siten, että avio- ja avopuolisoilla sekä muilla perheenjäsenillä on
mahdollisuus asua yhdessä.
Asiakkaiden käytössä olevien sosiaalipalvelujen
toimitilojen on tuettava asiakkaiden sosiaalista
vuorovaikutusta. Toimitilojen suunnittelussa ja käytössä on
huomioitava asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja edellytykset,
esteettömyys ja yksityisyyden suoja.
31 §
Asiakkaan kuuleminen ja oikeus saada selvitys eri vaihtoehdoista
Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan
päätöksen tekemistä säädetään
hallintolaissa (434/2003). Asiakkaan oikeudesta saada selvitys
eri vaihtoehdoista säädetään
sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa
(812/2000).
32 §
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Sosiaalihuollon tarvetta arvioitaessa, lasta ja nuorta koskevaa
päätöstä tehtäessä sekä sosiaalihuoltoa
toteutettaessa lapsen ja nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin on
kiinnitettävä erityistä huomiota. Lapselle
on turvattava hänen ikäänsä ja
kehitystasoaan vastaavalla tavalla mahdollisuus saada tietoa häntä koskevassa
asiassa ja esittää siitä mielipiteensä ja
toivomuksensa. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten,
että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa
lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten
ihmisten välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisen
tapa ja pääasiallinen sisältö on
kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.
Mielipiteen selvittämisen yhteydessä lapselle ei
saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantaisivat hänen
kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin
tärkeää yksityistä etua.
33 §
Sosiaalihuollon saatavuus ja saavutettavuus
Sosiaalihuollon suunnittelusta ja toteuttamisesta on pidettävä huolta
sen mukaan kuin tässä laissa tai muutoin säädetään.
Sosiaalipalvelujen tulee olla sisällöltään
ja laadultaan sellaisia kuin lainsäädäntö edellyttää.
Yleiset kunnalliset sosiaalipalvelut on toteutettava siten,
että ne soveltuvat kaikille asiakkaille. Tarvittaessa avun
ja tuen tarpeessa oleva henkilö on ohjattava erityispalvelujen
piiriin. Palvelut on lähtökohtaisesti toteutettava
siten, että niihin on mahdollista hakeutua oma-aloitteisesti
riittävän aikaisessa vaiheessa.
Sosiaalipalveluja on pyrittävä järjestämään eri
hallinnonalojen peruspalvelujen yhteydessä, jos järjestely
edistää palvelujen yhteensovittamista ja laadultaan
hyvien palvelujen järjestämistä.
Tiedot siitä, minkälaisia sosiaalipalveluja
on mahdollista saada, miten niitä voi hakea ja mitkä ovat
palvelujen saamisen perusteet, on julkaistava helposti saavutettavalla
ja ymmärrettävällä tavalla.
34 §
Sosiaalihuollon asiakkuuden alkaminen ja päättyminen
Sosiaalihuoltoasia tulee vireille hakemuksesta tai kun kunnan
sosiaalihuollon työntekijä on muutoin tehtävissään
saanut tietää mahdollisesti sosiaalipalvelujen
tarpeessa olevasta henkilöstä.
Sosiaalihuollon asiakkuus alkaa hakemuksesta tai kun muulla
tavoin vireille tullutta asiaa ryhdytään käsittelemään
tai henkilölle annetaan sosiaalipalveluja. Asiakkuus päättyy,
kun sosiaalihuollon asiakasasiakirjaan merkitään
tiedoksi, että sosiaalihuollon järjestämiselle
ei ole perustetta.
35 §
Yhteydenotto sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi
Jos terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa
laissa (559/1994) tarkoitettu terveydenhuollon ammattihenkilö,
sosiaalikuraattori taikka sosiaalitoimen, opetustoimen, liikuntatoimen,
lasten päivähoidon, pelastuslaitoksen, Hätäkeskuslaitoksen,
Tullin, poliisin, Rikosseuraamuslaitoksen, työ- ja elinkeinoviranomaisen, Kansaneläkelaitoksen
tai ulosottoviranomaisen palveluksessa oleva on tehtävässään
saanut tietää henkilöstä, jonka
sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja
tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta
sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin.
Jos suostumusta ei voida saada ja henkilö on ilmeisen
kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan,
terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen
etu sitä välttämättä vaatii,
1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden on tehtävä ilmoitus
sosiaalihuollon tarpeesta salassapitosäännösten
estämättä viipymättä.
Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi
tehdä ilmoituksen häntä koskevien salassapitosäännösten
estämättä.
Lastensuojeluilmoituksen ja ennakollisen lastensuojeluilmoituksen
tekemisestä säädetään lastensuojelulain
25 ja 25 c §:ssä. Jos ilmoitusvelvollinen
henkilö on ottanut viipymättä yhteyttä sosiaalihuollosta
vastaavaan viranomaiseen siten kuin 1—3 momentissa säädetään
ja ilmoittanut yhteydenoton syyt, ei samojen tietojen perusteella
tarvitse tehdä lastensuojeluilmoitusta.
Iäkkään henkilön palvelutarpeesta
ilmoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä vanhuspalvelulain
25 §:ssä säädetään.
36 §
Palvelutarpeen arviointi
Kun kunnallisen sosiaalihuollon palveluksessa oleva on tehtävässään
saanut tietää sosiaalihuollon tarpeessa olevasta
henkilöstä, hänen on huolehdittava, että henkilön
kiireellisen avun tarve arvioidaan välittömästi.
Lisäksi henkilöllä on oikeus saada palvelutarpeen
arviointi, jollei arvioinnin tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta.
Palvelutarpeen arviointi on aloitettava viipymättä ja
saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Arvioinnin
tekeminen on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä,
kun asiakas, asiakkaan omainen tai läheinen tai hänen
laillinen edustajansa on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluista
vastaavaan kunnalliseen viranomaiseen palvelujen saamiseksi, jos:
1) henkilö on yli 75-vuotias;
2) henkilö saa vammaisetuuksista annetun lain
(570/2007) 9 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaista
ylintä hoitotukea.
Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi
on aloitettava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä asian
vireille tulosta ja arvioinnin on valmistuttava viimeistään
kolmen kuukauden kuluessa vireille tulosta.
Arviointi tehdään asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa
yhteistyössä asiakkaan ja tarvittaessa hänen
omaisensa ja läheisensä sekä muiden toimijoiden
kanssa. Arviointia tehtäessä asiakkaalle on selvitettävä hänen
yleis- ja erityislainsäädäntöön
perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset
vaihtoehdot palvelujen toteuttamisessa ja niiden vaikutukset samoin
kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan.
Selvitys on annettava siten, että asiakas riittävästi
ymmärtää sen sisällön
ja merkityksen. Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan
itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon
hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset
tarpeensa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten
ja nuorten sekä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden
itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen.
Ikääntyneen väestön palvelutarpeen
selvitystä tehtäessä on lisäksi
noudatettava, mitä vanhuspalvelulaissa säädetään. Lastensuojelutarpeen
selvittämisestä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä säädetään
lastensuojelulaissa.
Palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla henkilöllä on
oltava palvelutarpeen arvioimisen kannalta tarkoituksenmukainen
sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus, ellei muualla laissa toisin
säädetä. Erityistä tukea tarvitsevien
lasten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden
palvelutarpeen arvioinnin tekemisestä vastaavalla viranhaltijalla
on oltava mainitun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän
kelpoisuus.
37 §
Palvelutarpeen arvioinnin sisältö
Palvelutarpeen selvittämisen perusteella arvioidaan,
onko henkilöllä tuen tarvetta. Jos henkilö tarvitsee
tukea, arvioidaan, onko tuen tarve luonteeltaan tilapäistä,
toistuvaa tai pitkäaikaista. Palvelutarpeen arviointi sisältää:
1) yhteenvedon asiakkaan tilanteesta sekä sosiaalipalvelujen
ja erityisen tuen tarpeesta;
2) sosiaalihuollon ammattihenkilön johtopäätökset
asiakkuuden edellytyksistä;
3) asiakkaan mielipiteen ja näkemyksen palvelutarpeestaan,
ellei palvelutarpeen arvioimiseen yhteistyössä asiakkaan
kanssa ole ilmeistä estettä;
4) asiakkaan ja sosiaalihuollon ammattihenkilön
arvion 42 §:n mukaisen omatyöntekijän tarpeesta.
38 §
Palvelujen järjestäminen palvelutarpeen arvioinnin
mukaisesti
Kun tuen tarve on luonteeltaan tilapäistä,
on oikea-aikaisilla ja riittävillä tilapäisillä palveluilla
pyrittävä ehkäisemään
pidempiaikaisen tuen tarvetta.
Kun tuen tarve on jatkuvaa tai toistuvaa, palveluja on järjestettävä siten,
että tavoitteena on asiakkaan itsenäinen selviytyminen
ja tuen tarpeen päättyminen asiakkaan kanssa tavoitteeksi asetetun
määräajan jälkeen.
Henkilöille, joiden tuen tarve on pysyvä tai pitkäaikainen,
tuki on pyrittävä järjestämään
siten, että turvataan palvelujen jatkuvuus, ellei palvelujen
muuttaminen ole asiakkaan edun mukaista. Jos tuen tarve on vain
osittain pysyvä tai pitkäaikainen, on tuki järjestettävä muilta
osin siten kuin edellä 1 ja 2 momentissa säädetään.
39 §
Asiakassuunnitelma
Palvelutarpeen arviointia on täydennettävä asiakkaalle
laadittavalla asiakassuunnitelmalla tai muulla vastaavalla suunnitelmalla,
ellei suunnitelman laatiminen ole ilmeisen tarpeetonta. Suunnitelma
on laadittava, ellei siihen ole ilmeistä estettä,
yhdessä asiakkaan kanssa siten kuin 36 §:n 4 ja
5 momentissa säädetään.
Asiakassuunnitelma sisältää asiakkaan
palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa:
1) asiakkaan arvion ja ammatillisen arvion tuen tarpeesta;
2) asiakkaan arvion ja ammatillisen arvion tarvittavista
palveluista ja toimenpiteistä;
3) omatyöntekijän tai muun asiakkaan
palveluista vastaavan työntekijän arvio asiakkaan
terveyden tai kehityksen kannalta välttämättömistä sosiaalipalveluista
sekä niiden alkamisajankohdasta ja kestosta;
4) tiedot siitä kuinka usein asiakas ja omatyöntekijä tai
muu asiakkaan palveluista vastaava työntekijä tulevat
tapaamaan;
5) asiakkaan ja työntekijän arvion
asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista;
6) asiakkaan ja työntekijän yhdessä asettamat tavoitteet,
joihin sosiaalihuollon avulla pyritään;
7) arvion asiakkuuden kestosta;
8) tiedot eri alojen yhteistyötahoista, jotka osallistuvat
asiakkaan tarpeisiin vastaamiseen ja vastuiden jakautuminen niiden
kesken;
9) suunnitelman toteutumisen seurantaa, tavoitteiden
saavuttamista ja tarpeiden uudelleen arviointia koskevat tiedot.
Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa. Suunnitelman
sisältö on sovitettava yhteen henkilön
tarvitsemien muiden hallinnonalojen palvelujen ja tukitoimien kanssa.
Velvollisuudesta suunnitelman laatimiseen sekä suunnitelman
sisällöstä ja asiaan osallisista on lisäksi voimassa,
mitä niistä erikseen säädetään.
Sen estämättä, mitä muualla
laissa säädetään, voidaan asiakkaan
suostumuksella laatia sosiaalihuollon ja muiden hallinnonalojen
palveluja ja tukitoimia koskeva yhteinen suunnitelma, jossa on suunnitelman
laatimiseen ja käyttöön nähden tarpeellisia
tietoja. Yhteisen suunnitelman laatimisesta ilman asiakkaan suostumusta
säädetään erikseen.
Jos asiakkaan tukena toimii omaisia tai muita läheisiä henkilöitä,
laaditaan heidän tukemiseensa liittyvä suunnitelma
tarvittaessa erikseen.
40 §
Ilmoitus muulle viranomaiselle asiakkaan tuen tarpeesta
Jos asiakkaan tarpeisiin ei voida vastata vain sosiaalihuollon
toimin, asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista vastaavan sosiaalihuollon
ammattihenkilön, omatyöntekijän tai muun
asiakkaan palveluista vastaavan työntekijän on
asiakkaan suostumuksella otettava yhteyttä siihen viranomaiseen,
jonka vastuulle tarvittavien toimien järjestäminen
ensisijaisesti kuuluu.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottaneen
viranomaisen tulee asiakkaan suostumuksella ilmoittaa siihen yhteyttä ottaneelle
viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä, mihin toimiin
se on ilmoituksen johdosta ryhtynyt. Ilmoittamista ei kuitenkaan
tarvitse tehdä, jos se on ilmeisen tarpeetonta.
Tietojen luovuttamisesta ilman asiakkaan suostumusta säädetään
sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000).
Asiakkaan ohjaamisesta toimivaltaiseen viranomaiseen säädetään
hallintolaissa.
41 §
Monialainen yhteistyö
Palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten
tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi toimenpiteestä vastaavan
sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytettävissä on
henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi
asiantuntemusta ja osaamista. Jos henkilön tarpeiden arviointi
ja niihin vastaaminen edellyttävät sosiaalitoimen
tai muiden viranomaisten palveluja tai tukitoimia, on näiden
tahojen osallistuttava toimenpiteestä vastaavan työntekijän
pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin
tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen.
Sosiaalihuoltoa toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden
kanssa siten, että sosiaalihuollon ja tarvittaessa muiden
hallinnonalojen palvelut muodostavat asiakkaan edun mukaisen kokonaisuuden.
Työntekijän on oltava tarpeen mukaan yhteydessä eri
yhteistyötahoihin ja asiantuntijoihin sekä tarvittaessa
henkilön omaisiin ja muihin hänelle läheisiin
henkilöihin siten kuin tässä laissa tarkemmin
säädetään.
Tietojen antamisesta ilman asiakkaan suostumusta ja asiakastietojen
kirjaamisesta monialaisessa yhteistyössä sekä sosiaali-
ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa sekä sosiaalihuollon
viranomaisen oikeudesta saada laissa säädettyjen
tehtäviensä suorittamiseksi tarpeellista virka-apua
muilta viranomaisilta säädetään
sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa.
42 §
Omatyöntekijä
Sosiaalihuollon asiakkaalle on nimettävä asiakkuuden
ajaksi omatyöntekijä. Työntekijää ei
tarvitse nimetä, jos asiakkaalle on jo nimetty muu palveluista
vastaava työntekijä tai nimeäminen on
muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
Omatyöntekijällä on oltava asiakkaan
palvelukokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukainen sosiaalihuollon
ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetussa laissa tarkoitettu kelpoisuus. Erityistä tukea
tarvitsevan lapsen tai muun asiakkaan omatyöntekijällä tai
hänen kanssaan asiakastyötä tekevällä työntekijällä on
oltava mainitun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän
kelpoisuus.
Omatyöntekijänä toimivan henkilön
tehtävänä on asiakkaan tarpeiden ja edun
mukaisesti edistää 38 §:n 2
ja 3 momentin toteuttamista sekä toimia tarvittaessa muissa
tässä laissa säädetyissä tehtävissä.
Erityistä tukea tarvitsevaa lasta koskevaa sosiaalihuoltoa
toteutettaessa lapsen omatyöntekijän tai muun
lapsen sosiaalipalveluista vastaavan työntekijän
tulee tavata lapsi asiakassuunnitelmaan tarkemmin kirjattavalla
tavalla riittävän usein henkilökohtaisesti.
43 §
Läheisverkoston kartoittaminen
Läheisverkoston kartoittamisella tarkoitetaan sen
selvittämistä, miten omaiset tai muut asiakkaalle
läheiset henkilöt osallistuvat asiakkaan tukemiseen.
Läheisverkoston kartoittaminen toteutetaan palvelutarpeen
arvioinnin yhteydessä tai tarvittaessa muulloin asiakkuuden
aikana. Kartoittamisen voi tehdä ilman asiakkaan suostumusta
vain, jos:
1) asiakas on ilmeisen kykenemätön
vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään
ja turvallisuudestaan ja tieto on välttämätön
palvelutarpeen selvittämiseksi; tai
2) tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi.
Kartoittamisen yhteydessä selvitetään
tarvittaessa omaisten ja läheisten mahdollinen tuen tarve.
44 §
Asiakkaan hoidossa olevan henkilön tilanteen selvittäminen
Asiakkaan hoidossa olevan lapsen tai muun henkilön
hoidon ja tuen tarve on selvitettävä, kun asiakas:
1) saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja
tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana
tai ennen tarvittavien palvelujen saamista hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia
hoidosta tai kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen;
2) aloittaa tutkintavankeuden tai vankeusrangaistuksen
suorittamisen.
Riittävän hoidon ja tuen saaminen on tarvittaessa
varmistettava tapaamalla lasta tai muuta hoidettavaa henkilöä.
Velvollisuudesta ilmoittaa sosiaalihuollon tarpeesta kunnan sosiaalihuollosta
vastaavalle viranomaiselle säädetään 35 §:ssä.
45 §
Sosiaalihuoltoa koskeva päätöksenteko
ja toimeenpano
Asiakkaalla on oikeus saada kirjallinen päätös
sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Kiireellisiä toimenpiteitä koskeva
asia on käsiteltävä ja päätös
tehtävä käytettävissä olevien
tietojen perusteella viipymättä siten, ettei asiakkaan
oikeus välttämättömään
huolenpitoon ja toimeentuloon vaarannu. Muissa kuin kiireellisissä asioissa
päätös on tehtävä ilman
aiheetonta viivytystä sen jälkeen kun asia on
tullut vireille.
Päätös on toimeenpantava kiireellisissä tapauksissa
viipymättä ja muissa kuin kiireellisissä tapauksissa
ilman aiheetonta viivytystä. Päätös
on kuitenkin toimeenpantava viimeistään 3 kuukaudessa
asian vireilletulosta. Aika voi olla tätä pidempi,
jos asian selvittäminen erityisestä syystä vaatii
pidempää käsittelyaikaa tai toimeenpanon
viivästymiselle on muu asiakkaan tarpeeseen liittyvä erityinen
peruste.
Asian käsittelemisestä ja päätöksenteosta
säädetään lisäksi hallintolaissa.
46 §
Hoidon ja huolenpidon turvaavat päätökset
Omatyöntekijän kanssa asiakastyötä tekevän kunnallisen
viranhaltijan, jolla on sosiaalityöntekijän kelpoisuus,
on tehtävä päätös niistä sosiaalipalveluista,
joilla yhdessä turvataan 12 ja
13 §:n mukaisesti erityistä tukea tarvitsevan
lapsen tai erityistä tukea tarvitsevan muun asiakkaan välttämätön
huolenpito ja toimeentulo sekä terveys ja kehitys,
jos menettely on asiakkaan edun mukainen.
Päätökset koskevat asiakkaan taikka
hänen huolenpidostaan vastaavan henkilön tarvitsemia sosiaalipalveluja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu viranhaltija tekee
päätökset ottaen huomioon 39 §:ssä tarkoitetussa
asiakassuunnitelmassa esitetyn arvion palvelujen välttämättömyydestä sekä suunnitelmat
niistä terveydenhuollon, opetustoimen tai työ-
ja elinkeinohallinnon palveluista, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan
huolenpidon, toimeentulon, terveyden tai kehityksen kannalta. Sosiaalihuollon
ja muiden hallinnonalojen palveluja ja tukitoimia koskevasta yhteisestä suunnitelmasta
säädetään 39 §:n 3
momentissa. Kiireellisiä toimenpiteitä koskeva
päätös on tehtävä siten
kuin 45 §:n 1 momentissa säädetään. Sen
estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään,
toimeentulotukea koskevat päätökset voi tehdä toimeentulotuesta
vastaava viranhaltija ottaen huomioon asiakkaan tai hänen
perheenjäsenensä omatyöntekijän
tai muun asiakkaan palveluista vastaavan työntekijän
arvion tuen tarpeesta.
7 luku
Erinäiset säännökset
55 §
Suhde muihin lakeihin
Tämän lain perusteella järjestettyihin
sosiaalipalveluihin sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionavustuksesta annettua lakia (733/1992)
sekä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annettua lakia (1704 /2009), jollei lailla toisin säädetä.
56 §
Asiakasmaksut
Tämän lain mukaisista sosiaalipalveluista peritään
maksut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain
(734/1992) mukaisesti.
57 §
Sosiaalihuollon järjestämisen henkilöllinen
soveltamisala
Jos henkilö oleskelee säännönmukaisesti
tai pidempiaikaisesti työn, opiskelun tai vastaavien syiden
vuoksi kotikuntansa ulkopuolella, eikä hänen kotikuntansa
kotikuntalain 3 §:n 1 kohdan perusteella muutu,
hän voi hakea sosiaalipalveluja kunnasta, jossa hän
oleskelee. Henkilön kotikunnalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta järjestää sosiaalihuoltoa
ulkomailla oleskelevalle henkilölle, ellei muualla toisin
säädetä.
58 §
Kiireellisen laitoshuollon järjestäminen
Kiireellisissä tapauksissa tai olosuhteiden muutoin
niin vaatiessa kunnan on huolehdittava laitoshuollon ja muiden sosiaalipalveluiden
järjestämisestä muullekin kunnassa oleskelevalle henkilölle
kuin kunnan asukkaalle.
Milloin laitoshuollon tarpeen arvioidaan kestävän
yli 14 vuorokautta, sosiaalihuollosta vastaavan kunnallisen toimielimen
on viipymättä ilmoitettava laitoshuollon järjestämisestä sen kunnan
toimielimelle, jolle huollon järjestäminen olisi
kuulunut.
59 §
Henkilön siirtäminen omaan kuntaan
Milloin muulle kuin kunnan asukkaalle on annettu 58 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa laitoshuoltoa, jonka tarve arvioidaan pitkäaikaiseksi, voi
hallinto-oikeus oikeuttaa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
toimittamaan henkilön siihen kuntaan, jonka asukas hän
on.
Laitoshuoltoa saavan henkilön pyynnöstä on toimielimen
kuitenkin aina ryhdyttävä 1 momentissa
tarkoitettuihin toimenpiteisiin henkilön siirtämiseksi
siihen kuntaan, jonka asukas hän on.
Hakemus 1 momentissa tarkoitetusta siirrosta on tehtävä sille
hallinto-oikeudelle, jonka toimialueella laitoshuoltoa antanut kunta
on.
Siirtoa ei saa kuitenkaan määrätä tehtäväksi, milloin
se huollon tarkoituksenmukaisuuden kannalta tai muutoin olisi henkilölle
kohtuutonta.
60 §
Toisen kunnan sosiaalipalvelujen ja hoitopaikan hakeminen
Se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä,
vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti,
voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja
ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas. Kunnan
tulee välittömästi ilmoittaa hakemuksesta
ja sen käsiteltäväksi ottamisesta hakijan
kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus,
arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä tämän
kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös.
Hakemusta ei kuitenkaan käsitellä, jos hakija
on jo tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely
on vielä kesken.
Jos kunta päättää 1 momentissa
säädetyin tavoin palvelun myöntämisestä,
hakijan on kahden viikon kuluessa päätöksen
tiedoksi saamisesta ilmoitettava kunnalle palvelun vastaanottamisesta.
Hakijalla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksen
tiedoksi saamisesta muuttaa osoitettuun hoitopaikkaan. Jos hakija
laiminlyö edellä säädettyjen
määräaikojen noudattamisen, hänen
oikeutensa päätöksen mukaisiin palveluihin
raukeaa.
61 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta
2015 kuitenkin niin, että 19 §:ää sovelletaan jo
1.1.2015 alkaen ja 46, 48 ja 49 §:ää 1.1.2016 alkaen.
Tällä lailla kumotaan sosiaalihuoltolaki (710/1982).
Kumotun lain 2 luku, 25, 26, 26 a, 27 d, 27 e ja 40 § sekä 5
ja 8 luku jäävät kuitenkin voimaan.
Jos muualla lainsäädännössä viitataan
tämän lain voimaan tullessa voimassa olleeseen
sosiaalihuoltolakiin, sen asemesta sovelletaan tätä lakia,
jollei tässä laissa toisin säädetä.
62 §
Siirtymäsäännökset
Valitukseen ja alistukseen, joka tehdään ennen
tämän lain voimaantuloa annetusta päätöksestä,
sekä tällaisen asian käsittelyyn valituksen johdosta
ylemmässä valitusviranomaisessa sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.