1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on edistää taloudellisesti,
ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsän
hoitoa ja käyttöä. Tässä laissa
tarkoitettujen tukien tarkoituksena on:
1) lisätä metsien kasvua;
2) pitää yllä metsätalouden
tieverkkoa;
3) turvata metsien biologista monimuotoisuutta;
4) edistää metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen.
2 §
Soveltamisala ja rahoituksen kohdentamista koskevat rajoitukset
Tässä laissa tarkoitettua rahoitusta voidaan valtion
talousarviossa vuosittain osoitetun määrärahan
rajoissa kohdistaa vain niihin metsiin, jotka kuuluvat metsälain
(1093/1996) 2 §:ssä säädettyyn
soveltamisalaan taikka niihin valtioneuvoston periaatepäätökseen
perustuviin yksityisiin luonnonsuojelualueisiin, joiden rauhoitusmääräysten
mukaan rahoitettava toiminta on sallittu. Rahoitusta ei kuitenkaan
saa tällöin kohdistaa mainituilla luonnonsuojelualueilla
tehtäviin ympäristötukisopimuksiin. Rahoitus
myönnetään tukena.
Tässä laissa tarkoitettua rahoitusta ei saa käyttää luonnonsuojelulain
(1096/1996) 25 §:n nojalla alueen määräaikaisesta
rauhoittamisesta tehdyn sopimuksen perusteella maksettaviin korvauksiin
tai korvauksiin, joista mainitun lain 53 §:ssä tai
55 §:n 2 momentissa taikka muutoin erikseen säädetään,
eikä myöskään korvauksiin, jotka
perustuvat ennen mainittuja säännöksiä voimassa
olleisiin vastaaviin säännöksiin.
Tässä laissa tarkoitettua rahoitusta ei saa käyttää viranomaisen
tai julkista hallintotehtävää hoitavan
organisaation tekemään suunnittelu- ja selvitystyöhön.
Metsällä tarkoitetaan tässä laissa
metsämaata, kitumaata, joutomaata ja muuta metsätalousmaata.
3 §
Muiden säännösten soveltaminen ja
valtionapuviranomainen
Tässä laissa tarkoitettuun tukeen sovelletaan lisäksi
valtionavustuslakia (688/2001) lukuun ottamatta sen 13 §:n
3 ja 4 momenttia.
Suomen metsäkeskus, jäljempänä metsäkeskus,
toimii tässä laissa säädettyjen
tukien osalta valtionapuviranomaisena. Metsäkeskuksen myöntämän
tuen takaisinperintää ja ympäristötukisopimuksen
purkamista ja irtisanomista koskevien päätöksien
osalta valtionapuviranomaisena toimii Maaseutuvirasto.
Tässä laissa tarkoitetulla tuella rahoitettavaan
hankintaan sovelletaan julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siltä osin
kuin hankinta kuuluu julkisten hankintojen soveltamisalaan. Jos
hankintaan ei voida soveltaa julkisia hankintoja koskevia säännöksiä siitä syystä,
että hankinnan arvo alittaa kansallisen kynnysarvon, tuensaajan
tulee muutoin huolehtia siitä, että hankinta tehdään
mahdollisimman edullisesti.
4 §
Tuensaajat
Tuki myönnetään yksityiselle maanomistajalle.
Metsäluonnon hoitohankkeisiin voidaan myöntää tukea
myös yhteisölle tai ammatinharjoittajalle, jos
tuella edistetään yksityisten maanomistajien metsien
hoitoa ja käyttöä. Juurikäävän
torjuntaan voidaan myöntää tukea muullekin
maanomistajalle valtiota lukuun ottamatta.
Tässä laissa yksityisellä maanomistajalla tarkoitetaan:
1) luonnollista henkilöä;
2) maanvuokraoikeuden, testamenttiin perustuvan käyttöoikeuden,
lesken hallinta-oikeuden, eläkeoikeuden tai muun vastaavan
oikeuden haltijaa, jos haltija on luonnollinen henkilö;
3) yhteisöä, yhteenliittymää ja
kuolinpesää, jonka yhtiömiehenä,
jäsenenä tai osakkaana on vain luonnollisia henkilöitä ja
jossa yhteisön ja yhteenliittymän pääasiallisena
tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen;
4) säätiötä, jonka
toiminnasta pääosan muodostaa maatila- tai metsätalouden
harjoittaminen;
5) yhteismetsän osakaskuntaa ja yhteisaluelaissa
(758/1989) tarkoitetun yhteisen alueen osakaskuntaa, jonka
osuuksista vähintään puolet on luonnollisten
henkilöiden omistuksessa.
Edellä 2 momentissa säädetyn lisäksi
yksityiseksi maanomistajaksi katsotaan myös ne luonnolliset
henkilöt, jotka omistavat kiinteistön yhdessä yhtiön
kanssa, jos luonnollisten henkilöiden omistusosuus kiinteistöstä on
vähintään 50 prosenttia.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä siitä,
mikä katsotaan 2 momentissa tarkoitetuksi pääasialliseksi
maatila- tai metsätalouden harjoittamiseksi ja siitä, milloin
maatila- tai metsätalouden harjoittamisen voidaan katsoa muodostavan pääosan säätiön
toiminnasta.
5 §
Eräät tuensaajia koskevat vaatimukset
Tukea ei myönnetä sille, joka on Euroopan unionin
maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta
vuosina 2014—2020 antamissa Euroopan unionin suuntaviivoissa (2014/C
204/01) tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Tukea ei
myönnetä myöskään sille,
jolta Euroopan komission päätöksen nojalla
peritään takaisin sääntöjenvastaista
ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.
Tässä laissa tarkoitettua tukea ei saa käyttää sellaisten
kustannusten korvaamiseen, joiden varalta tuensaaja olisi voinut
ottaa vakuutuksen.
6 §
Tuen myöntämisen yleiset edellytykset
Tuettavien töiden on oltava taloudellisesti ja metsien
biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta
tarkoituksenmukaisia. Työt on keskitettävä,
siltä osin kuin se on mahdollista, siten että ne
voidaan toteuttaa taloudellisesti edullisimmalla tavalla. Työt
tulee tehdä metsäalan hyvän ammattikäytännön
mukaisesti.
Tukea ei saa käyttää työhön
tai toimenpiteeseen, joka laissa säädetään
maanomistajan velvollisuudeksi. Tukea saa käyttää ympäristötukeen,
jos sillä korvataan maanomistajalle metsälain
11 §:ssä tarkoitettua vähäistä suurempaa
taloudellista menetystä tai haittaa ylittävää osuutta.
Tuettavan työn tai toimenpiteen tulee olla sitä koskevan
lainsäädännön mukainen. Tukea
ei saa käyttää työhön
tai toimenpiteeseen, joka on aiheutunut lainvastaiseksi todetusta
toiminnasta. Töillä ei saa aiheuttaa kohtuudella
vältettävissä olevaa haittaa muulle ympäristölle.
7 §
Muu julkinen tuki
Tämän lain nojalla myönnettävän
tuen edellytyksenä on, ettei rahoitettavaan työhön
tai toimenpiteeseen ole myönnetty valtionavustuslain 4 §:n
2 kohdassa tarkoitettua julkista tukea tai verojärjestelmän
kautta myönnettävää tukea taikka
näitä tukia yhdessä.
Tämän lain nojalla myönnetty tuki
peritään takaisin, jos tuen maksamisen jälkeen
käy ilmi, että työhön tai toimenpiteeseen
on myönnetty 1 momentissa tarkoitettua muuta julkista
tukea.
8 §
Oma työ, työn teettäminen ja yhteishanke
Tässä laissa tarkoitetut työt voidaan
tehdä omana työnä tai ne voidaan teettää ulkopuolisella
toimijalla.
Jos maanomistaja on luonnollinen henkilö, omana työnä pidetään
maanomistajan omaa ja hänen puolisonsa tai samassa taloudessa
asuvan lapsensa tekemää työtä.
Jos maanomistaja on yhteisö, yhteenliittymä tai
kuolinpesä, omana työnä pidetään
yhteisön, yhteenliittymän ja kuolinpesän
yhtiömiehen, jäsenen ja osakkaan tekemää työtä.
Jos kyse on 4 §:n 3 momentissa tarkoitetusta yhteisomistuksesta,
omana työnä pidetään luonnollisen
henkilön tai yhtiön yhtiömiehen tekemää työtä.
Jos maanomistaja on yhteisö tai säätiö,
omana työnä pidetään yhteisön
ja säätiön palveluksessa olevan henkilön
tekemää työtä yhteismetsän
palveluksessa olevan henkilön tekemää työtä lukuun
ottamatta. Lisäksi omaksi työksi katsotaan aina
vastikkeetta tehty työ.
Yhteishankkeena pidetään hanketta, joka toteutetaan
vähintään kahden sellaisen eri kiinteistön
alueella, jotka eivät kuulu samoille maanomistajille, jos
kummankin kiinteistön maanomistajilla on oikeus tässä laissa
tarkoitettuun tukeen. Yhteishankkeena pidetään
myös yhden yhteismetsän toteuttamaa hanketta.
9 §
Toteuttamissuunnitelma ja toteutusilmoitus
Tässä laissa tarkoitettuun terveyslannoitukseen,
suometsän hoitoon, metsätien tekemiseen ja metsäluonnon
hoitohankkeisiin myönnettävän tuen myöntämisen
edellytyksenä on metsäkeskuksen hyväksymä toteuttamissuunnitelma. Näiden
hankkeiden loppuunsaattamisesta on tehtävä metsäkeskukselle
toteutusilmoitus. Lisäksi taimikon varhaishoitoa, nuoren
metsän hoitoa ja juurikäävän
torjuntaa koskevan toimenpiteen toteuttamisesta on tehtävä metsäkeskukselle
toteutusilmoitus.
Toteuttamissuunnitelman ja toteutusilmoituksen laatijalla tulee
olla tuettavan toimenpiteen laatuun ja laajuuteen nähden
riittävä asiantuntemus.
Toteuttamissuunnitelma ja toteutusilmoitus voidaan tehdä 8 §:ssä tarkoitettuna
omana työnä. Toteuttamissuunnitelman laatimiseen
voidaan myöntää tukea, jos asiakirja
laaditaan muuna kuin omana työnä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
toteuttamissuunnitelman ja toteutusilmoituksen sisältövaatimuksista.
10 §
Tukien määrä ja varojen suuntaaminen
Tukien määrä voidaan eriyttää alueittain
metsätaloudellisten olosuhteiden ja hallinnollisten rajojen
perusteella sekä sen mukaan, onko kyseessä yhden
tilan hanke vai yhteishanke. Tuki myönnetään
prosenttiosuutena hyväksyttävistä kustannuksista
tai laskennallisen perusteen mukaan. Jos kyse on 4 §:n
3 momentissa tarkoitetusta yhteisomistuksesta, tukea myönnetään luonnollisten
henkilöiden suhteellista omistusosuutta vastaava määrä.
Tukea voidaan myöntää yhteen hankkeeseen tuensaajaa
kohden enintään 200 000 euroa.
Metsäluonnon hoitohankkeen tuen enimmäismäärä on
kuitenkin 400 000 euroa. Tukea ei myönnetä, jos
4 §:n 3 momentissa tarkoitetussa yhteisomistuksessa
luonnollisten henkilöiden suhteellinen osuus rahoitettavan
hankkeen koosta ei täytä hankkeen vähimmäiskokoa
koskevaa vaatimusta. Metsäluonnon hoitoon ei myönnetä tukea,
jos myönnettävä määrä olisi
hanketta kohti pienempi kuin 1 000 euroa.
Ympäristötuella korvataan maanomistajalle aiheutuneet
puuntuotannon tulomenetykset, joista on vähennetty metsälain
11 §:ssä tarkoitetun vähäistä suuremman
taloudellisen menetyksen tai haitan osuus. Ympäristötukea
ei myönnetä, jos myönnettävä määrä olisi
sopimusta kohti pienempi kuin 500 euroa. Tämän
lain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetussa
yhteisomistuksessa luonnolliset henkilöt eivät
ole oikeutettuja tukeen, jos heidän suhteellinen osuutensa
myönnettävästä ympäristötuesta
olisi pienempi kuin 500 euroa.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
tukien määrästä, hyväksyttävistä kustannuksista,
ympäristötuen laskennan perusteista ja muista
tukien määrän määräytymisen
perusteista.
2 luku
Ekologiset ja metsän kasvua edistävät
tuet
11 §
Taimikon varhaishoito
Tukea voidaan myöntää taimikon perkaukseen
ja harvennukseen sekä verhopuuston poistoon ja harvennukseen.
Lisäksi tukea voidaan myöntää edellä mainittujen
töiden yhteydessä kaadetun pienpuun keräämiseen.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että kohde, joka voi olla jakautunut usealle alueelle, täyttää vähimmäispinta-alaa
koskevan vaatimuksen, taimikkoa koskevat vaatimukset ja käsittelyn
jälkeiset puuston tiheyttä, poistumaa ja keskipituutta
koskevat vaatimukset ja että kohteelle ei käsittelyn
jälkeen jää välitöntä hoidon tarvetta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
kohteen vähimmäispinta-alasta, taimikkoa koskevista
vaatimuksista sekä käsittelyn jälkeisistä puuston
tiheyttä, poistumaa ja keskipituutta koskevista vaatimuksista, tehdyn
taimikon varhaishoitotyön toteamisesta sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
12 §
Nuoren metsän hoito
Tukea voidaan myöntää varttuneen
taimikon perkaukseen ja harvennukseen sekä verhopuuston
poistoon ja harvennukseen. Tukea voidaan myöntää myös
nuoren metsän kunnostukseen, jos toimenpide ei ole kaupallisesti
kannattava. Lisäksi tukea voidaan myöntää edellä mainittujen
töiden yhteydessä kaadetun pienpuun keräämiseen.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että kohde, joka voi olla jakautunut usealle alueelle, täyttää vähimmäispinta-alaa
koskevan vaatimuksen ja käsittelyn jälkeiset puuston
tiheyttä, poistumaa, keskipituutta tai rinnankorkeusläpimittaa
koskevat vaatimukset ja että kohteelle ei käsittelyn
jälkeen jää välitöntä hoidon
tarvetta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
kohteen vähimmäispinta-alasta, käsittelyn
jälkeisistä puuston tiheyttä, poistumaa,
kerätyn pienpuun vähimmäismäärää,
keskipituutta ja rinnankorkeusläpimittaa koskevista vaatimuksista,
tehdyn nuoren metsän kunnostustyön toteamisesta
sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
13 §
Terveyslannoitus
Tukea voidaan myöntää metsien terveyslannoitukseen.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että kohde, joka voi olla jakautunut usealle alueelle, täyttää vähimmäispinta-alaa
koskevan vaatimuksen ja että työ tehdään
sellaisissa metsissä, joiden puuston kehitys metsänhoidollisista
toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maaperän ravinteiden
epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään
lannoittamalla. Lisäksi edellytetään,
että lannoitevalmiste soveltuu ravinne-epätasapainon
korjaamiseen.
Tukea ei myönnetä, ellei toimenpiteen suunnittelussa
ole kiinnitetty erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin
vesistö- ja ympäristövaikutuksiin sekä toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvien
haittojen vähentämiseen.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on
turvemaan lannoituksen osalta, että kohde täyttää vähimmäisravinteisuutta
koskevat vaatimukset. Turvemaalla tehtävässä terveyslannoituksessa alueen
tulee olla asianmukaisesti kuivatettu. Jos mainittu edellytys ei
täyty ennen lannoittamista, tuki voidaan kuitenkin myöntää,
jos lannoitus toteutetaan sellaisen suometsän hoitohankkeen yhteydessä,
jonka metsäkeskus on hyväksynyt rahoitettavaksi
tämän lain nojalla.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
kohteen vähimmäispinta-alasta, lannoituskohteesta,
lannoitevalmisteen valinnan perusteista, turvemaan vähimmäisravinteisuustasosta
sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
14 §
Juurikäävän torjunta
Tukea voidaan myöntää juurikäävän
torjuntaan.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että työ tehdään juurikäävän
leviämisen riskialueella kivennäismaalla suoritettavan
hakkuun yhteydessä toukokuun alun ja marraskuun lopun välisenä aikana.
Lisäksi tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että työn toteuttamisessa käytetään
hyväksyttävää torjuntamenetelmää.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
juurikäävän leviämisen riskialueista,
torjuntakohteista, torjuntamenetelmistä sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
15 §
Suometsän hoito
Tukea voidaan myöntää ennestään
ojitetun alueen ojaston kunnostukseen, vesiensuojelutoimenpiteisiin
ja sellaisten piennarteiden tekemiseen, jotka liittyvät
ojitetun alueen kunnostukseen.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että:
1) toteuttamissuunnitelmaan on liitetty erillinen selvitys
vesiensuojelun kannalta välttämättömistä toimenpiteistä;
2) kohde, joka voi olla jakautunut usealle alueelle,
täyttää vähimmäispinta-alaa,
tukivyöhykkeittäin määräytyvää ravinteisuustason
alarajaa ja joko puumäärää tai
taimikkoa koskevat sekä muut aluetta koskevat vaatimukset;
3) uudisojituksen jälkeen puuston kasvu on selvästi
elpynyt;
4) alueen puusto on metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa
tai puuston käsittely tehdään suometsän
hoidon toteutuksen yhteydessä.
Tukea ei myönnetä, ellei suunnittelussa ole kiinnitetty
erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin vesistö-
ja ympäristövaikutuksiin sekä toimenpiteistä mahdollisesti
aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Suunnittelussa
ja toteutuksessa tulee käyttää parhaimpia
käytettävissä olevia ja kustannuksiltaan
kohtuullisia vesiensuojelumenetelmiä ja -rakenteita.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
vesiensuojelutoimenpiteistä, hoitokohteen vähimmäispinta-alasta,
ravinteisuuden alarajasta tukivyöhykkeittäin ja
puumäärää ja taimikkoa koskevista
sekä muista aluetta koskevista vaatimuksista, hoitokohteen metsänhoidollista
kuntoa koskevista vaatimuksista ja muista suometsän hoitotoimenpiteistä sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman sisältövaatimuksista.
3 luku
Tieverkosto
16 §
Metsätien tekeminen
Tukea voidaan myöntää metsätalouden
kuljetusten edellyttämän yksityistien perusparannukseen
ja uuden metsätien tekemiseen. Yksityistien perusparannus
voi koskea koko tietä tai sen osaa, rakenteita ja rakennelmia
ja siihen voi sisältyä uuden metsätien
tekemistä. Yksityistien perusparannus tai uuden metsätien
tekeminen voi koskea myös metsätiehen liittyvän
erillisen varastoalueen rakentamista. Yksityistien perusparannus
voi koskea metsätiehen liittyvän erillisen varastoalueen
rakentamista tai sillan rakentamista taikka siltaa vastaavan rummun
asentamista, vaikka tietä ei muutoin perusparanneta. Metsätiellä tarkoitetaan
tässä laissa yksityisistä teistä annetun
lain (358/1962) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua
metsätietä.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että perusparannettava yksityistie tai uusi metsätie
soveltuu rakenteeltaan metsätalouden ympärivuotisiin
kuljetuksiin lukuun ottamatta kelirikkoaikoja ja että tien
perusparannusta tai uuden tien tekemistä voidaan pitää alemmanasteisen
tieverkon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Lisäksi
edellytetään, että pysyvä tieoikeus on
perustettu yksityisistä teistä annetun lain mukaisesti
ja että tietoimituksessa on määrätty
tietä koskevien asioiden hoitamiseksi tieosakkaiden muodostama
tiekunta. Yhteismetsän yksinään toteuttamaan
hankkeeseen ei kuitenkaan sovelleta pysyvän tieoikeuden
perustamista ja tiekuntaa koskevaa vaatimusta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
1 momentissa tarkoitetun varastoalueen rakentamisesta sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
17 §
Yksityistien perusparannusta koskevat tuen myöntämisen
lisäedellytykset
Yksityistien perusparannusta koskevan tuen myöntämisen
edellytyksenä on, että:
1) hanke täyttää tien vähimmäispituutta
ja -leveyttä ja arvioitua metsätalouden kuljetusten osuutta;
2) hanke täyttää uuden tien
vähimmäispituutta ja -leveyttä koskevat
vaatimukset, jos hankkeeseen sisältyy sellainen;
3) perusparannettavan tien kunnossapidosta on huolehdittu;
4) tiekunta on tehnyt päätöksen
tien perusparannuksesta.
Lisäksi tuen edellytyksenä on, ettei viimeisten
20 vuoden aikana ole rahoitettu yksityisistä teistä annetun
lain mukaisin varoin tien perusparannusta. Tästä edellytyksestä voidaan
kuitenkin poiketa, jos tien käyttö on olennaisesti
muuttunut metsätalouden kuljetusten laajenemisen vuoksi
tai muuttuu arvioidun laajenemisen vuoksi taikka jos tie ei enää rakenteeltaan
sovellu nykyisen puutavarankuljetuskaluston käyttöön.
Lisäksi poikkeamisen edellytyksenä on, että asianomaisen
tien perusparannuksen edellisestä rahoituksesta mainituin
julkisin varoin on kulunut vähintään
kymmenen vuotta. Määräaika lasketaan
rahoituksen loppuun maksamisesta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
tien vähimmäispituutta ja -leveyttä,
arvioitua metsätalouden kuljetusten osuutta ja uuden tien
vähimmäispituuden ja -leveyden osuutta koskevista
vaatimuksista ja tien kunnossapidosta huolehtimista koskevasta edellytyksestä sekä
muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
18 §
Uuden metsätien tekemistä koskevat tuen myöntämisen
lisäedellytykset
Uuden metsätien tekemistä koskevan tuen myöntämisen
edellytyksenä on, että metsätiehanke
toteutetaan yhteishankkeena ja että uusi metsätie
täyttää tien vähimmäispituutta
ja -leveyttä, enimmäistietiheyttä ja
arvioitua metsätalouden kuljetusten osuutta koskevat vaatimukset.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
uuden metsätien vähimmäispituutta ja
-leveyttä, enimmäistietiheyttä ja metsätalouden
kuljetusten osuutta koskevista vaatimuksista sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
4 luku
Metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen
ja metsäluonnon hoito
19 §
Ympäristötuki
Ympäristötukea voidaan myöntää,
jos metsien hoitoon tai käyttöön liittyvissä toimenpiteissä otetaan
huomioon metsän biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen,
luonnonhoito tai metsien muu kuin puuntuotannollinen käyttö laajemmin
kuin metsälaissa säädetään
maanomistajan velvollisuudeksi. Lisäksi tukea voidaan myöntää ympäristötukisopimuksen
valmisteluun.
Tuen myöntämisen edellytyksenä on,
että maanomistaja tekee metsäkeskuksen kanssa
sopimuksen, jossa hän sitoutuu säilyttämään
tietyllä alueella metsien biologista monimuotoisuutta sekä olemaan
tekemättä alueella metsätalouden toimenpiteitä ilman
metsäkeskuksen suostumusta.
Metsäkeskuksen ja maanomistajan sopimukseen voidaan
ottaa ehto, että maanomistaja sitoutuu noudattamaan sopimuksen
kohteena olevalla alueella sijaitsevan elinympäristön
ominaispiirteiden säilymistä edistävää hoito-
ja käyttösuunnitelmaa.
Sopimus on voimassa kymmenen vuotta. Sopimus on voimassa, vaikka
alue siirtyy kokonaan tai osittain uudelle omistajalle.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset
ympäristötuen kohdentamisesta ja siitä,
milloin 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet ovat laajempia kuin
mitä niistä metsälaissa säädetään,
sekä muista tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
20 §
Hoito- ja käyttösuunnitelma ja muu ympäristötukisopimuksen
valmistelu
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa tulee olla
tiedot sopimuksen kohteena olevalla alueella tehtävistä luonnonhoidollisista
toimenpiteistä ja niiden toteuttamisaikataulusta.
Hoito- ja käyttösuunnitelmaan sovelletaan, mitä 9 §:ssä säädetään
toteuttamissuunnitelmasta.
Ympäristötukisopimuksen valmistelulla tarkoitetaan
hoito- ja käyttösuunnitelman laatimista, ympäristötukikohteiden
kartoittamista, luontoarvojen arviointia ja luontokohteiden rajausta sekä sen
selvittämistä, mikä on sopimuskohteen ja
sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston
arvo, jolla sopimuskohde sijaitsee. Ympäristötukisopimuksen
valmisteluun voidaan myöntää tukea vain,
jos se tehdään muuna kuin maanomistajan omana
työnä.
21 §
Metsäluonnon hoitohankkeet
Tukea voidaan myöntää:
1) usean tilan alueelle ulottuviin, monimuotoisuuden
kannalta tärkeiden elinympäristöjen hoito-
ja kunnostustöihin sekä metsä-
ja suoelinympäristöjen ennallistamiseen;
2) metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen
estämiseen tai korjaamiseen, jos toimenpiteellä on
tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta
eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle;
3) metsien monimuotoisuutta edistävään
kulotukseen;
4) metsäluonnolle haitallisten vieraskasvilajien
hävittämiseen ja niiden leviämisen estämiseen
metsätalousmaalla;
5) muihin 1—4 kohdassa tarkoitettuja hankkeita
vastaaviin metsäluonnon hoitoa ja metsien monikäyttöä sekä maisema-,
kulttuuri- ja virkistysarvoja korostaviin, alueellisesti merkittäviin hankkeisiin.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännöt
metsäluonnon hoitohankkeiden tuen kohdentamisesta sekä muista
tässä pykälässä säädetyistä tuen
ehdoista ja määräytymisperusteista.
5 luku
Tuen myöntäminen ja maksaminen
22 §
Tuen hakeminen
Tukea haetaan kirjallisesti metsäkeskukselta. Hakemukseen,
toteuttamissuunnitelmaan, hoito- ja käyttösuunnitelmaan
ja toteutusilmoitukseen on merkittävä asiakirjan
laatijan nimi ja yhteystiedot.
Tukea on haettava ennen toimenpiteiden aloittamista. Toimenpiteet
voidaan aloittaa vasta sen jälkeen, kun metsäkeskus
on hyväksynyt hakemuksen ja toteuttamissuunnitelman. Taimikon
varhaishoitoa, nuoren metsän hoitoa ja juurikäävän
torjuntaa koskevan työn sekä suometsän
hoitoon liittyvän piennartien tekemisen voi kuitenkin aloittaa
sitä koskevan hakemuksen jättämisen jälkeen.
Hakemukseen on sisällytettävä hankkeen
kuvaus, sijainti, arvioitu alkamis- ja päättymisajankohta
ja hankkeen toteuttamiseksi tarvittavan tuen määrä.
Hakemukseen on liitettävä toteuttamissuunnitelma,
jos se on tuen myöntämisen edellytyksenä 9 §:n
mukaan.
Jos hakija on suuri yritys, sen on liitettävä hakemukseensa
selvitys siitä, mitä toimia hakija tekee tai jättää tekemättä kohteella,
jollei tukea myönnetä. Selvityksessä tulee
lisäksi mainita ne vaihtoehdot, jotka
se toteuttaa tai jättää toteuttamatta,
jos hankkeelle ei myönnetä tässä laissa
tarkoitettua tukea. Suurella yrityksellä tarkoitetaan muita kuin tiettyjen maa-
ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta
sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen
(EU) N:o 702/2014 liitteen 1 mikroyrityksiä koskevan
määritelmän sekä pieniä ja
keskisuuria yrityksiä koskevan määritelmän
mukaisia yrityksiä.
Sen estämättä, mitä 2 momentissa
säädetään toteuttamissuunnitelman
ja hankkeen toteuttamisen tuen samanaikaisesta hakemisesta, voidaan
tukea hakea erikseen toteuttamissuunnitelman laatimiseen, jos toimenpide
on tarkoitus rahoittaa yhteishankkeena.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan
tarkempia säännöksiä tuen hakemisesta
ja hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista.
23 §
Hankehaku
Metsäluonnon hoitohankkeen tuensaajat valitaan hankehaun
perusteella. Metsäkeskus asettaa tällöin
määräajan tuen hakemiseen. Hankehakuja
voi olla enintään kolme vuodessa.
Metsäkeskuksen on tarkoituksenmukaisessa laajuudessa
tiedotettava 1 momentissa tarkoitettujen tukien hakumahdollisuudesta,
hankkeiden valintaperusteista ja hakemisessa noudatettavasta muusta
menettelystä sekä tukien myöntämisen
pääasiallisista edellytyksistä ja ehdoista.
Valintaperusteista ja -menettelystä voidaan tarvittaessa
antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston
asetuksella.
24 §
Sopimuksia koskeva menettely
Ympäristötukea koskevan hakemuksen tultua vireille
metsäkeskuksen tulee neuvotella maanomistajan kanssa ympäristötukisopimuksen
sisällöstä. Neuvotteluissa tulee sopia
sopimuskohteen rajaamisesta sekä kohdetta koskevista käyttörajoituksista
ja mahdollisista ympäristönhoitotöistä.
Metsäkeskuksen tulee lisäksi tarkistaa ympäristötukisopimuksen
valmisteluun liittyvä 20 §:ssä tarkoitettu
puuston arvoa koskeva tieto.
Metsäkeskuksen tulee laatia neuvotteluista pöytäkirja,
johon merkitään tiedot sopimuskohteen rajaamisesta,
kohdetta koskevista käyttörajoituksista sekä mahdollisista
ympäristönhoitotöistä. Pöytäkirjaan
tulee lisäksi merkitä sopimuksen irtisanomista,
purkamista ja siirtämistä koskevat ehdot. Metsäkeskuksen
ja tuen hakijan on allekirjoitettava pöytäkirja.
Metsäkeskus tekee päätöksen
ympäristötuesta pöytäkirjan
tiedoin. Ympäristötukisopimus syntyy vasta, kun
metsäkeskus on tehnyt tukipäätöksen.
Metsäkeskuksen tukipäätös ja
pöytäkirja muodostavat sopimuksen.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
2 momentissa tarkoitettuun pöytäkirjaan merkittävistä tiedoista.
25 §
Metsäkeskuksen selvittämisvelvollisuus
Metsäkeskuksen tulee ennen asian ratkaisemista selvittää,
kohdistuuko aiottuun toimenpiteeseen luonnonsuojelulain 9,
24, 29—35, 47—49, 55 ja 56 §:stä sekä 10
luvusta johtuvia rajoitteita. Metsäkeskuksen tulee tarvittaessa pyytää hakemuksesta
lausunto siltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta,
jonka toimialueella toimenpide on tarkoitus toteuttaa. Metsäkeskus
saa kuitenkin ratkaista asian ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
lausuntoa sen jälkeen, kun kaksi kuukautta on kulunut lausuntopyynnön
lähettämisestä elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukseen.
26 §
Eräät hakemuksen ratkaisemista varten tarvittavat
hakijan selvitykset
Yhteishankkeen toteuttamisen tai metsäluonnon hoidon
tukea koskevaa päätöstä ei saa
tehdä ennen kuin metsäkeskukselle on toimitettu
selvitys, josta käy ilmi, että hankkeeseen osallistuvat maanomistajat
ovat sitoutuneet toteuttamaan hankkeen.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei sovelleta metsätiehankkeisiin. Jos kyse on muusta kuin yhteismetsän
yksinään toteuttamasta metsätiehankkeesta,
toteuttamisen tukea koskevaa päätöstä ei
saa tehdä ennen kuin metsäkeskukselle on toimitettu
kirjallisesti tiedoksi tiekunnan päätös
yksityistien perusparantamisesta tai uuden metsätien tekemisestä sekä ajantasainen
luettelo tieosakkaista ja heille määrätyistä tieyksiköistä. Jos
kyse on uuden metsätien tekemisestä, metsäkeskukselle tulee
lisäksi toimittaa pöytäkirjanote tiekunnan
perustamistoimituksesta.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen selvitysten
tulee olla asianmukaisesti allekirjoitettuja. Tällöin
riittää, että päätöksentekoa
varten on käytettävissä kopio alkuperäisestä allekirjoitetusta
asiakirjasta. Alkuperäiset allekirjoitetut asiakirjat voidaan
tuen maksamisen jälkeenkin tarvittaessa tarkastaa.
Jos tuettavasta toimenpiteestä on tehtävä ympäristövaikutusten
arviointimenettelystä annetun lain (468/1994)
mukaisesti arviointiselostus, tukipäätöstä ei
saa tehdä ennen kuin metsäkeskus on saanut sen
käyttöönsä.
27 §
Huomautus ja väliaikainen kielto
Metsäkeskus voi antaa huomautuksen asiamiehelle, joka
laatii tässä laissa tarkoitettuihin tukiin liittyviä hakemuksia,
toteuttamissuunnitelmia, toteutusilmoituksia, hoito- ja käyttösuunnitelmia
tai muita tässä laissa tarkoitettuihin hakemusasioihin
liittyviä asiakirjoja, jos hän on antanut mainituissa
asiakirjoissa metsäkeskukselle harhaanjohtavia tai virheellisiä tietoja.
Maaseutuvirasto voi metsäkeskuksen esityksestä kieltää asiamiestä laatimasta
1 momentissa tarkoitettuja asiakirjoja, jos harhaanjohtavien tai
virheellisten tietojen antaminen on metsäkeskuksen antamasta
huomautuksesta huolimatta ollut toistuvaa.
Kieltoa koskevasta päätöksestä tulee
käydä ilmi kiellon voimassaoloaika. Kielto voidaan asettaa
enintään vuodeksi ja se tulee rajata maantieteellisesti.
28 §
Yhteisomistuksessa olevia kiinteistöjä koskeva menettely
Yhteisomistuksessa olevan kiinteistön sellaisilla yhteisomistajilla,
jotka omistavat kiinteistöstä vähintään
neljänneksen ja joihin kuuluvat kiinteistöä hoitavat
yhteisomistajat, on yhteisesti oikeus koko kiinteistön
osalta ryhtyä tämän lain nojalla tuettavaan
toimenpiteeseen ja ottaa vastaan tukea, jos he luopuvat toimenpiteen
toteuttamiskustannusten vaatimisesta muilta kuin toimenpiteeseen
yhtyneiltä yhteisomistajilta. Myös yhdellä yhteisomistajalla,
joka omistaa neljänneksen kiinteistöstä ja
joka on kiinteistöä hoitava yhteisomistaja, on
sama oikeus.
Kiinteistöä hoitavana yhteisomistajana
pidetään sellaista yhteisomistajaa, joka on:
1) perintökaaren (40/1965) 24 luvun
1 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sovittu
kiinteistön hoitajaksi;
2) yhteisomistajien tekemällä sopimuksella määritelty
toimimaan tässä laissa tarkoitettuna kiinteistöä hoitavana
yhteisomistajana; tai
3) kiinteistöllä asuva yhteisomistaja,
jos 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua sopimusta ei ole tehty.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
sovelletaan sellaisiin jakamattoman kuolinpesän osakkaisiin,
joiden arvioitu osuus on neljännes kiinteistöstä tuen
myöntämisajankohtana.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään
kiinteistöstä, sovelletaan myös kiinteistön
määräosaan, jota hallitaan sovintojaolla.
Tässä pykälässä tarkoitetun
päätöksen katsotaan tulleen yhteisomistajien
tietoon, kun se on annettu tiedoksi yhdelle kiinteistöä hoitavista yhteisomistajista.
Kuolinpesälle annettavasta tiedoksiannosta säädetään
hallintolain (434/2003) 57 §:n 2 momentissa.
29 §
Toteuttamissuunnitelmaan perustuvaa tukea koskevat päätökset
Toteuttamissuunnitelman hyväksymisestä ja mainittuun
suunnitelmaan sisältyvien töiden toteuttamisaikataulusta
sekä toteuttamissuunnitelman laatimiseen myönnettävästä tuesta
voidaan päättää erikseen ennen
muuta tukea, jos toimenpiteet on tarkoitus rahoittaa yhteishankkeena.
Edellä 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä tulee
käydä ilmi, että tuki myönnetään
sillä ehdolla, että hanke toteutetaan metsäkeskuksen asettamassa
määräajassa. Lisäksi ehtona
on, että metsäkeskukselle toimitetaan sen asettamiin määräaikoihin
mennessä tässä laissa säädetyt vaatimukset
täyttävä toteuttamissuunnitelma ja hankkeen
toteuttamisen tukea koskeva hakemus tai selvitys hankkeen loppuunsaattamisesta
toteuttamissuunnitelman mukaisena muulla kuin tässä laissa
tarkoitetulla rahoituksella. Toteuttamissuunnitelman tuki peritään
takaisin, jos tuensaaja ei täytä tässä momentissa
tarkoitettuja vaatimuksia metsäkeskuksen asettamiin määräaikoihin
mennessä.
Toteuttamissuunnitelmaan perustuvassa toteuttamisen tukea koskevassa
päätöksessä on mainittava ajankohta,
johon mennessä mainittuun suunnitelmaan sisältyvät
työt on saatettava loppuun. Toteuttamisen tuen maksatus
keskeytetään ja jo maksettu tuki peritään
takaisin, jos tuen saaja ei saata hanketta loppuun metsäkeskuksen
asettamassa määräajassa.
30 §
Eräät tuen määrään
liittyvät päätökset
Siltä osin kuin toteuttamissuunnitelmaan perustuvan
toteuttamisen tuen määrä määräytyy
toteutuneiden kustannusten perusteella, metsäkeskuksen
tulee valtionavustuslain 11 §:ssä tarkoitetun
päätöksen lisäksi erikseen päättää tuen
lopullisesta määrästä sen jälkeen,
kun hanke on saatettu loppuun ja siitä on esitetty metsäkeskukselle
hyväksyttävä toteutusilmoitus. Sama koskee
ympäristönhoitotöiden tukea.
Metsäkeskuksen tulee asiasta tiedon saatuaan erikseen
päättää, voidaanko hakemuksessa
ilmoitettujen työ- ja tarvikemäärien
ja kustannusten ylitys hyväksyä. Vähäisistä ylityksistä päätös
tehdään kuitenkin vasta tuen lopullista määrää koskevan
päätöksen yhteydessä.
Metsäkeskuksen tulee taimikon varhaishoitoa, nuoren
metsän hoitoa ja juurikäävän
torjuntaa koskevan toteutusilmoituksen perusteella päättää tuen
lopullisesta määrästä. Erillistä päätöstä ei
tarvita, jos hoitotyö on tehty alkuperäisen hakemuksen
laajuisena.
31 §
Päätöksen allekirjoittaminen
Metsäkeskuksen päätös tuen
myöntämisestä, maksamisesta tai epäämisestä voidaan
allekirjoittaa koneellisesti.
32 §
Tuen maksaminen
Enintään 300 euron tuki maksetaan yhdessä erässä.
Siltä osin kuin toteuttamissuunnitelmaan perustuvan
tuen määrä määräytyy
toteutuneiden kustannusten perusteella, tuen ja sen erien maksamisen
edellytyksenä on, että metsäkeskukselle
toimitetaan kopiot tositteista.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, ympäristötuki
maksetaan yhdessä erässä sopimuskauden
alkaessa. Yli 10 000 euron ympäristötuki
voidaan kuitenkin maksaa useammassa kuin yhdessä erässä.
Ympäristönhoitotöistä maksettava
tuki maksetaan vasta sen jälkeen, kun metsäkeskus
on tehnyt tuen lopullista määrää koskevan
päätöksen.
Toteuttamissuunnitelman ja toteutusilmoituksen laatijaan tai
muuhun tuensaajan käyttämään asiamieheen
sovelletaan, mitä valtionavustuslain 12 §:n 4
momentissa säädetään tuen maksamista
varten annettavista tiedoista.
33 §
Kiinteistötietojärjestelmään
merkittävät tiedot
Metsäkeskuksen tulee huolehtia ympäristötukisopimuksen
tallentamisesta kiinteistötietojärjestelmään,
kun tuen myöntämispäätös
on tehty. Maaseutuviraston tulee huolehtia näiden sopimusten
muuttamista, irtisanomista ja purkamista koskevien tietojen tallentamisesta
kiinteistötietojärjestelmään.
6 luku
Tukeen liittyvät velvoitteet ja valvonta
34 §
Velvollisuus sallia tien virkistyskäyttö
Maanomistaja, jolle on myönnetty tukea metsätien
tekemiseen, on velvollinen sallimaan metsätien tai yksityistien
virkistyskäytön maksutta. Käyttöä voidaan
kuitenkin rajoittaa, jos se on tarpeen tien vaurioitumisen estämiseksi,
arkojen alueiden suojelemiseksi, tien turvallisen käytön
varmistamiseksi tai sen varmistamiseksi, että tietä voidaan
käyttää asianmukaisesti metsätalouden
kuljetuksiin.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu velvoite on voimassa
kymmenen vuotta siitä, kun toimenpiteeseen myönnetty
tuki on kokonaan maksettu.
35 §
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuus
Maanomistaja, jolle on myönnetty tukea nuoren metsän
hoitoon, terveyslannoitukseen, suometsän hoitoon tai metsätien
tekemiseen, on velvollinen huolehtimaan toimenpiteen kohteena olleen
alueen tai metsätien hoidosta ja kunnossapidosta kymmenen
vuotta toimenpiteelle myönnetyn tuen loppuun maksamisesta.
Maanomistaja, jolle on myönnetty tukea taimikon varhaishoitoon,
on velvollinen huolehtimaan toimenpiteen kohteena olevan alueen
hoidosta ja kunnossapidosta seitsemän vuotta toimenpiteelle
myönnetyn tuen loppuun maksamisesta. Kunnossapidon kohteena
olevaa aluetta ei saa alkaa käyttää siten,
että alueen käyttö metsätaloudelliseen
tarkoitukseen olennaiselta osin estyy.
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu:
1) taimikon varhaishoidon tuen osalta, että taimikon
jatkokehityksestä huolehditaan niin, ettei kohteelle ole
tarpeen myöntää nuoren metsän
hoitoon tukea ennen kuin seitsemän vuotta on kulunut taimikon
varhaishoitoon myönnetyn tuen loppuun maksamisesta;
2) suometsän hoidon tuen osalta, että suometsän
hoitoalueella kaivetut ja peratut uomat sekä tehdyt laitteet
ja rakenteet pidetään tarkoitustaan vastaavassa
kunnossa ja alueella suoritetaan tarpeelliset metsänhoitotyöt;
3) metsätien tekemisen tuen osalta, että metsätiellä,
muulla yksityistiellä ja erillisellä varastoalueella
huolehditaan tarpeellisesta sorastuksesta, rumpujen ja siltojen
korjauksesta sekä tukkeutuneiden ojien avaamisesta ja muista
tien kunnossapidon edellyttämistä töistä.
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuteen kuuluu, että maanomistaja,
jolle on myönnetty tukea taimikon varhaishoitoon, nuoren
metsän hoitoon tai terveyslannoitukseen, ei saa tehdä 1 momentissa
tarkoitettuna seitsemän tai kymmenen vuoden ajanjaksona
tuen loppuun maksamisesta toimenpiteen kohteena olevalla alueella uudishakkuita
eikä sellaisia hakkuita, jotka eivät ole metsänkasvatuksen
kannalta tarkoituksenmukaisia. Uudistushakkuun voi tehdä vain silloin,
kun kohteella on tapahtunut sellainen luonnontuho, joka edellyttää uudistushakkuita.
Hoito- ja kunnossapitovelvoitteen mukaisiin töihin
ei saa käyttää tässä laissa
tarkoitettua rahoitusta.
36 §
Hoito- ja kunnossapitovelvoitteen siirtyminen
Kiinteistön tai muun alueen omistusoikeuden siirtyessä uudelle
omistajalle tälle siirtyy myös sen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus.
Jos kiinteistö tai alue lunastetaan ja kiinteistön
tai alueen käyttö metsätaloudelliseen
tarkoitukseen tällöin olennaiselta osin estyy,
metsäkeskuksen tulee hakemuksesta lakkauttaa hoito- ja
kunnossapitovelvollisuus saatuaan asiasta tiedon. Tällöin
maanomistajalla ei ole tuen palautusvelvollisuutta.
37 §
Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden lakkauttaminen
Metsäkeskus voi lakkauttaa alueen tai metsätien
hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden, jos:
1) maanomistaja on olennaiselta osin menettänyt
valtion varoilla rahoitettuun työhön perustuvan
taloudellisen hyödyn;
2) hyödyn menetyksen syynä on luonnontuho tai
muu maanomistajasta riippumaton syy; ja
3) työn uusiminen ei ole tarkoituksenmukaista.
Metsäkeskus voi lakkauttaa alueen tai metsätien
hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden, jos rahoitettuun työhön
perustuva taloudellinen hyöty menetetään
sen vuoksi, että:
1) alue tai sen merkittävä osa kaavassa
osoitetaan muuhun käyttöön kuin metsätalousmaaksi;
2) alueesta tai sen merkittävästä osasta
tehdään ympäristötukisopimus
tai muu vastaava sopimus; tai
3) alueeseen kohdistetaan lain nojalla asetettuja käyttörajoituksia
tai toimenpidekieltoja.
Jos maanomistaja lopettaa alueen tai sen merkittävän
osan käytön metsätalousmaana, metsäkeskuksen
on lakkautettava alueen hoito- ja kunnossapitovelvoite.
Maanomistaja ei ole velvollinen palauttamaan saamaansa tukea,
jos hoito- ja kunnossapitovelvollisuus lakkautetaan 1 tai 2 momentin
perusteella. Jos hoito- ja kunnossapitovelvoite lakkautetaan 3 momentin
perusteella, maanomistaja on velvollinen palauttamaan saamansa tuen.
38 §
Tukeen liittyvä tiedonantovelvollisuus
Tuen saamisen edellytyksenä on, että hakemusasiakirjoissa
ilmoitettuja toteutuneita kustannuksia koskevat alkuperäiset
tositteet voidaan tuen maksamisen jälkeenkin tarvittaessa tarkastaa.
Alkuperäiset tositteet ja 26 §:ssä tarkoitetut
alkuperäiset allekirjoitetut selvitykset tulee säilyttää kymmenen
vuotta tuen loppuun maksamisesta.
Toteuttamissuunnitelman laatijaan tai muuhun tuensaajan käyttämään
asiamieheen sekä tuettavan hankkeen toteuttajaan sovelletaan, mitä valtionavustuslain
14 §:ssä säädetään
valtionavustuksen saajan tiedonantovelvollisuudesta.
Maanomistajan on ilmoitettava viipymättä metsäkeskukselle
sellaisen alueen luovutuksesta, josta on tehty ympäristötukisopimus.
Lisäksi maanomistajan on ilmoitettava metsäkeskukselle
luonnontuhosta tai muusta maanomistajasta riippumattomasta syystä aiheutuneesta
olosuhteiden muutoksesta ympäristötukisopimusalueella.
39 §
Metsäkeskuksen valvontatehtävä
Metsäkeskuksen tehtävänä on
valvoa tukien myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön
liittyviä edellytyksiä ja tukiin liittyvien velvoitteiden noudattamista
noudattaen, mitä valtionavustuslain 15—17 §:ssä säädetään.
Sen lisäksi metsäkeskuksella on tarvittaessa oikeus
tarkastaa, onko tuettavan hankkeen toteuttaja täyttänyt tukeen
liittyvät velvoitteet. Metsäkeskuksen tarkastusoikeuteen
ja tarkastusten suorittamiseen sovelletaan tällöin
edellä mainittuja valtionavustuslain säännöksiä.
Tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä säädetään
lisäksi hallintolain 39 §:ssä.
Tarkastusta ei saa suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen
käytettävissä tiloissa.
Metsäkeskuksen tulee antaa tuensaajalle mahdollisuus
maastotarkastuksessa todettujen puutteiden korjaamiseen, jos puutteet
ovat vähäisiä ja kohtuullisen helposti
korjattavissa. Jos metsätien virkistyskäytön
sallimisvelvollisuuden laiminlyönti on vähäinen,
metsäkeskuksen tulee neuvoa maanomistajaa mainitun velvollisuuden sisällöstä ja
antaa maanomistajalle mahdollisuus laiminlyönnin korjaamiseen.
Metsäkeskuksen tulee tällöin asettaa
määräaika puutteiden tai laiminlyönnin
korjaamiseen.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
metsäkeskuksen tehtäviin kuuluvien tarkastusten
määrästä ja kohdentamisesta
sekä muista valvonnan järjestämisen teknisistä yksityiskohdista.
7 luku
Tuen palauttaminen ja takaisinperintä sekä sopimuksen
purkaminen ja irtisanominen
40 §
Tuen palauttaminen ja takaisinperintä
Tuen palauttamisen ja takaisinperinnän perusteista
säädetään valtionavustuslaissa.
Tuki, joka tulee valtionavustuslain 20 §:n nojalla
palauttaa, tulee maksaa takaisin metsäkeskukselle. Jos
tuki on maksettu useassa erässä, valtionavustuslain
24 §:ssä tarkoitettua korkoa palautettavalle
tai takaisinperittävälle määrälle
on maksettava tuen loppuun maksamisesta lukien. Mainitun säännöksen
mukaista korkoa on maksettava tukea takaisin perittäessä siihen
päivään, kun metsäkeskus tekee
tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetun
esityksen Maaseutuvirastolle. Poiketen siitä, mitä valtionavustuslain
20 §:ssä säädetään,
tuki saadaan jättää palauttamatta, jos
se on alle 100 euroa.
Metsäkeskuksen tulee tehdä Maaseutuvirastolle
esitys tuen takaisinperimiseksi, jos sen tietoon tulee valtionavustuslain
21 tai 22 §:ssä säädetty
takaisinperinnän peruste. Sen jälkeen Maaseutuvirasto
päättää tuen takaisinperinnästä.
Jos kyse on hoito- ja kunnossapitovelvoitteen tai tien virkistyskäyttöä koskevan
velvoitteen rikkomisesta, valtionavustuslain 28 §:n
2 momentissa tarkoitettu määräaika lasketaan
velvoitteen voimassaoloajan päättymisestä.
Tuki peritään takaisin tuensaajalta, jollei
jäljempänä tässä pykälässä toisin
säädetä. Ympäristötuki
peritään takaisin siltä, joka ei omistusaikanaan
ole noudattanut ympäristötukisopimukseen liittyviä velvoitteita.
Taimikon varhaishoitoon, nuoren metsän hoitoon, terveyslannoitukseen,
suometsän hoitoon ja metsätien tekemiseen myönnetty
tuki peritään takaisin siltä, joka on
omistusaikanaan rikkonut hoito- ja kunnossapitovelvollisuutensa.
Samalla lakkaa alueen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus ja metsätien
tekemisen tuen osalta myös tien virkistyskäytön
sallimista koskeva velvoite. Metsätien tekemiseen myönnetty
tuki peritään takaisin myös siltä,
jonka omistusaikana tien virkistyskäytön sallimista
koskevaa velvollisuutta ei ole noudatettu. Samalla lakkaavat tien
virkistyskäytön sallimista koskeva velvoite ja
alueen hoito- ja kunnossapitovelvollisuus.
Jos tuen myöntämiseen on sovellettu yhteisomistuksessa
olevia kiinteistöjä koskevia menettelysäännöksiä,
tukea ei 3 momentista poiketen voida periä takaisin sellaiselta
yhteisomistajalta, joka ei ole ottanut vastaan tukea, ellei tällainen
yhteisomistaja tai uusi yhteisomistaja ole itse osallistunut tuen
takaisinperimisen perusteena olevaan toimintaan.
41 §
Sopimuksen purkaminen
Maaseutuvirasto voi metsäkeskuksen esityksestä päätöksellään
määrätä ympäristötukisopimuksen
purettavaksi ja jo maksetun tuen takaisinperittäväksi,
jos maanomistaja on omalla menettelyllään tietoisesti
heikentänyt ympäristötukikohteen biologista
monimuotoisuutta tai muutoin olennaisesti rikkonut sopimusehtoja.
Maanomistaja on tällöin velvollinen palauttamaan maksetun
tuen Maaseutuvirastolle.
Tuki voidaan periä takaisin myös sopimuksen
voimassaoloajan jälkeen, jos sopimusta on rikottu 1 momentissa
tarkoitetulla tavalla sopimuksen voimassaoloaikana.
42 §
Maaseutuviraston oikeus irtisanoa sopimus
Maaseutuvirasto on velvollinen metsäkeskuksen esityksestä tai
maanomistajan hakemuksesta päätöksellään
määräämään
ympäristötukisopimuksen irtisanottavaksi ja jo
maksetun tuen osittain takaisinperittäväksi, jos
sopimuksen kohteena olevasta alueesta tehdään
luonnonsuojelualue.
Maaseutuvirasto voi metsäkeskuksen esityksestä tai
maanomistajan hakemuksesta päätöksellään
määrätä ympäristötukisopimuksen
irtisanottavaksi ja jo maksetun tuen osittain takaisinperittäväksi,
jos kohteen biologista monimuotoisuutta koskevat olosuhteet tai
muut sopimusvelvoitteiden täyttämiseen vaikuttavat
olosuhteet ovat muuttuneet niin, ettei sopimuksen voimassaololle
enää ole perusteita tai sopimuksen voimassaolon
jatkaminen olisi kohtuutonta.
Maanomistaja on 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa
velvollinen palauttamaan sopimuskaudesta jäljellä olevia
kalenterikuukausia vastaavan osan maksetusta tuesta Maaseutuvirastolle.
Jos alueen omistusoikeus on vaihtunut, palautusvelvollinen on alueen
uusi omistaja. Maanomistaja ei ole 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa
tilanteissa velvollinen maksamaan valtionavustuslain 24 §:ssä säädettyä korkoa
palautettavalle määrälle.
43 §
Maanomistajan oikeus irtisanoa sopimus
Jos sopimuksen kohteena olevan alueen omistaja vaihtuu, uudella
omistajalla on oikeus irtisanoa sopimus ilmoittamalla irtisanomisesta
kirjallisesti metsäkeskukselle kuuden kuukauden kuluessa
omistusoikeuden siirtymisestä. Irtisanominen tulee voimaan,
kun uusi omistaja on maksanut metsäkeskukselle takaisin
sopimuskaudesta jäljellä olevia täysiä kalenterikuukausia
vastaavan osan maksetusta ympäristötuesta.
Maanomistajalla on halutessaan muutoinkin oikeus irtisanoa sopimus.
Irtisanominen tulee voimaan, kun maanomistaja on maksanut metsäkeskukselle
takaisin 1 momentissa tarkoitetun määrän
10 prosentilla korotettuna.
8 luku
Erinäiset säännökset
44 §
Maa- ja metsätalousministeriön valvontatehtävä
Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on valvoa
metsäkeskuksen ja Maaseutuviraston toimintaa niiden hoitaessa
tässä laissa säädettyjä tehtäviä.
Ministeriöllä on oikeus saada metsäkeskukselta
ja Maaseutuvirastolta valvontatehtäväänsä liittyviä yleisiä käyttö-
ja seurantatietoja ja tehdä tämän lain
noudattamisen valvonnassa tarpeellisia metsäkeskuksen ja
Maaseutuviraston toimintaan kohdistuvia tarkastuksia. Mainitut tarkastukset
voivat sisältää asiakirjatarkastuksia
ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia,
jos niillä on olennaista merkitystä tämän
lain noudattamisen varmistamiseksi tuen myöntämisessä,
maksamisessa ja käytön valvonnassa. Ministeriön
tarkastusoikeudesta ja tarkastusten suorittamisesta säädetään
valtionavustuslain 16 ja 17 §:ssä.
Maa- ja metsätalousministeriöllä on
salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada metsäkeskukselta ja Maaseutuvirastolta sellaisia
tehtävänsä hoitamiseksi välttämättömiä tietoja
tuen hakijaa ja saajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista
merkitystä tämän lain noudattamisen varmistamiseksi
tuen myöntämisessä, maksamisessa ja käytön
valvonnassa.
45 §
Maaseutuviraston valvontatehtävä
Maaseutuviraston tehtävänä on suorittaa
tämän lain noudattamisen valvonnassa tarpeellisia
metsäkeskuksen toimintaan kohdistuvia tarkastuksia sen
mukaan kuin maa- ja metsätalousministeriö tarkemmin
määrää. Maaseutuviraston valvontatehtävän
osalta noudatetaan tällöin, mitä 44 §:ssä säädetään
maa- ja metsätalousministeriön valvontatehtävästä.
Maaseutuvirastolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus
saada metsäkeskukselta sellaisia tehtävänsä hoitamiseksi
välttämättömiä tietoja
tuen hakijaa ja saajaa koskevista seikoista, joilla on olennaista
merkitystä tämän lain noudattamisen varmistamiseksi
tuen myöntämisessä, maksamisessa ja käytön
valvonnassa.
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään
Maaseutuviraston tehtäviin kuuluvien tarkastusten määrästä ja
kohdentamisesta sekä muista valvonnan järjestämisen
teknisistä yksityiskohdista.
46 §
Muutoksenhaku
Tämän lain nojalla tehtyä päätöstä koskevaan muutoksenhakuun
sovelletaan valtionavustuslain muutoksenhakua koskevia säännöksiä.
Takaisinperintää, sopimuksen purkamista ja irtisanomista
sekä asiamiehelle määrättyä väliaikaista
kieltoa koskevassa asiassa muutosta haetaan kuitenkin valittamalla
hallinto-oikeuteen ilman oikaisuvaatimus-menettelyä. Oikaisuvaatimus metsäkeskuksen
päätöksestä tehdään
metsäkeskukselle. Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun
metsäkeskuksen päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.
Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka hallinto-oikeuden
tuomiopiirissä pääosa kyseessä olevasta
metsätalousmaasta sijaitsee.
Muutoksenhakuviranomaisen on varattava metsäkeskukselle
tilaisuus tulla kuulluksi.
47 §
Maastomittaukset
Tähän lakiin liittyvissä maastossa
tehtävissä mittauksissa käytetään
metsätaloudessa yleisesti käytettäviä mittaus-
ja arviointimenetelmiä.
9 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
48 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
Tämän lain voimaantulosta säädetään
valtioneuvoston asetuksella. Tämä laki on voimassa 31
päivään joulukuuta 2020.
Tämän lain muita kuin tuen myöntämistä koskevia
säännöksiä sovelletaan kuitenkin
tämän lain nojalla myönnettyyn tukeen
lain voimassaoloajan päätyttyä. Tämän
lain nojalla myönnetty tuki tulee maksaa viimeistään
31 päivänä joulukuuta 2023.
Sen lisäksi, mitä 4 §:n
2 momentin 5 kohdassa säädetään,
yksityisellä maanomistajalla tarkoitetaan myös
sellaisen yhteismetsän tai yhteisen alueen osakaskuntaa,
joka on muodostettu ennen 1 maaliskuuta 2003.
Sen estämättä, mitä 6 §:n
2 momentissa säädetään, taimikon
varhaishoitoon voidaan myöntää 11 §:n
nojalla tukea, jos kymmenen vuotta on kulunut samalla kohteella
rahoitetun kestävän metsätalouden rahoituksesta
annetun lain (1094/1996) mukaisesta metsänuudistamisesta. Taimikon
varhaishoitoon ja nuoren metsän hoitoon ei voida tämän
lain 11 ja 12 §:n nojalla myöntää tukea,
ellei ole kulunut kymmentä vuotta samalla kohteella rahoitetun
kestävän metsätalouden rahoituksesta
annetun lain mukaisen nuoren metsän hoitotyöstä.
Terveyslannoitukseen ei voida 13 §:n nojalla myöntää tukea,
ellei ole kulunut 20:ta vuotta samalla kohteella rahoitetun kestävän
metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisen terveyslannoituksen
tuen loppuun maksamisesta.
Suometsän hoitoon ei voida 15 §:n
nojalla myöntää tukea, ellei kestävän
metsätalouden rahoituksesta annetun lain tai vastaavan
aiemman lain mukaisen kunnostusojituksen rahoituksen loppuun maksamisesta
ole kulunut vähintään 20:ta vuotta. Tuki
voidaan kuitenkin myöntää, jos edellisestä kunnostusojituksen
rahoituksen loppuun maksamisesta julkisin varoin on kulunut vähintään
kymmenen vuotta ja toimenpiteet ovat poikkeuksellisista luonnonolosuhteista
johtuen välttämättömiä.
Metsätien tekemiseen ei voida 16—18 §:n
nojalla myöntää tukea, ellei kestävän
metsätalouden rahoituksesta annetun lain tai vastaavan aiemman
lain mukaisesta tiehankkeen rahoituksen loppuun maksamisesta ole
kulunut vähintään 20:ta vuotta. Tästä edellytyksestä voidaan kuitenkin
poiketa, jos tien käyttö on olennaisesti muuttunut
metsätalouden kuljetusten laajenemisen tai muuttuu arvioidun
laajenemisen vuoksi taikka jos tie ei enää rakenteeltaan
sovellu nykyisen puutavarankuljetuskaluston käyttöön.
Lisäksi edellytyksenä on, että tien tekemisen
tai sen perusparannuksen edellisen rahoituksen loppuun maksamisesta
julkisin varoin on kulunut vähintään
kymmenen vuotta.
Terveyslannoituksen, suometsän hoidon, metsätien
tekemisen ja metsäluonnon hoitohankkeen toteuttamissuunnitelmana
voidaan hyväksyä kestävän metsätalouden
rahoituksesta annetun lain nojalla rahoitettu terveyslannoituksen, kunnostusojituksen,
metsätien tekemisen ja metsäluonnon hoitohankkeen
suunnitelma, jos suunnitelma sellaisenaan tai täydennettynä täyttää 9 §:n
vaatimukset ja jos työn toteuttamiseen suunnitelman perusteella
voidaan myöntää terveyslannoituksen,
suometsän hoidon, metsätien tekemisen ja metsäluonnon
hoitohankkeen tukea. Suunnitelman täydentämiseen
ei myönnetä tukea.