2 luku
Käyttökustannusten rahoitus
5 §
Rahoituksen laskentaperuste
Rahoitus käyttökustannuksiin määräytyy
laskennallisten perusteiden mukaisesti. Rahoitus määräytyy:
1) lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa
opiskelijamäärien sekä opiskelijaa kohden
määrättyjen yksikköhintojen
perusteella;
2) ammatillisessa lisäkoulutuksessa koulutuksen
järjestäjälle valtionrahoituksen laskemisen
perusteeksi vahvistetun opiskelijatyövuosien tai opetustuntien
määrän sekä opiskelijatyövuotta
tai opetustuntia kohden määrätyn yksikköhinnan
perusteella sekä ammatillisena lisäkoulutuksena
järjestettävässä oppisopimuskoulutuksessa
opiskelijamäärän ja opiskelijaa kohden
määrätyn yksikköhinnan perusteella;
3) perusopetuslaissa tarkoitetussa lisäopetuksessa,
maahanmuuttajille järjestettävässä perusopetukseen
valmistavassa opetuksessa, muille kuin oppivelvollisille järjestettävässä esiopetuksessa
ja perusopetuksessa sekä ulkomailla järjestettävässä opetuksessa,
vaikeasti vammaisten perusopetuksessa ja sisäoppilaitosmuotoisesti järjestetyssä perusopetuksessa
ja joustavassa perusopetuksessa oppilasmäärän
ja oppilasta kohden määrätyn yksikköhinnan
perusteella;
4) perusopetuslaissa tarkoitetussa aamu- ja iltapäivätoiminnassa
ohjaustuntien määrän ja ohjaustuntia
kohden määrätyn yksikköhinnan
perusteella;
5) opetustuntikohtaisesti rahoitettavassa taiteen perusopetuksessa
opetustuntimäärän ja opetustuntia kohden
määrätyn yksikköhinnan perusteella;
6) liikuntatoiminnassa ja nuorisotyössä kunnan
asukasmäärän ja asukasta kohden määrätyn yksikköhinnan
perusteella;
7) museossa, teatterissa ja orkesterissa laitokselle
vahvistetun laskennallisen henkilötyövuosien määrän
ja laskennallista henkilötyövuotta kohden määrätyn
yksikköhinnan perusteella.
6 §
Kunnan valtionosuus ja valtionosuuden peruste lukiokoulutuksessa,
ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa
Kunnalle myönnetään valtionosuutta
5 §:n 1 kohdassa mainittujen toimintojen
järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin
euromäärä, joka saadaan, kun 2 momentissa
säädetyllä tavalla lasketusta kunnan
valtionosuuden perusteesta vähennetään
8 §:n mukaan lasketut kunnan omarahoitusosuudet.
Kunnan valtionosuuden perustetta varten lasketaan
yhteen:
1) kunnan järjestämää lukiokoulutusta
saavien opiskelijoiden määrän ja kunnalle
lukiokoulutusta varten opiskelijaa kohden määrätyn
yksikköhinnan tulo;
2) kunnan järjestämää ammatillista
peruskoulutusta saavien opiskelijoiden määrien
sekä oppisopimuskoulutuksena ja muuna ammatillisena peruskoulutuksena
järjestettävää koulutusta varten
opiskelijaa kohden määrättyjen yksikköhintojen
tulot;
3) kunnan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden määrien
ja ammattikorkeakouluille opiskelijaa kohden määrättyjen
yksikköhintojen tulot.
7 §
Kuntayhtymän ja yksityisen järjestämän
lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulun
rahoitus
Kuntayhtymälle ja yksityiselle koulutuksen järjestäjälle
myönnetään 5 §:n 1
kohdassa tarkoitettuja toimintoja varten rahoitusta 6 §:n 2 momentissa
säädetyllä tavalla koulutuksen järjestäjän
opiskelijamäärien sekä yksikköhintojen mukaisesti
laskettu valtionosuuden perustetta vastaava euromäärä.
Yksityiselle koulutuksen järjestäjälle,
jolle on määrätty erityiseksi koulutustehtäväksi
järjestää lukiokoulutusta muulla kuin
suomen tai ruotsin kielellä, myönnetään
mainittua opetusta varten valtionosuutta 57 prosenttia opiskelijamäärän
ja yksikköhinnan tulosta niiden opiskelijoiden osalta,
joilla ei ole kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettua kotikuntaa
Suomessa.
8 §
Kunnan omarahoitusosuus lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen
ja ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin
Kunnan omarahoitusosuus lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen
ja ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin vuosina 2008—2011
on 58,11 prosenttia euromäärästä, joka
lasketaan siten, että 2 ja 3 momentissa säädetyllä tavalla
laskettu euromäärä jaetaan maan asukasmäärällä ja
näin saatu euromäärä kerrotaan
kunnan asukasmäärällä.
Kunnan omarahoitusosuutta laskettaessa 6 §:n
2 momentissa tarkoitetut kuntien valtionosuuden perusteet lasketaan
yhteen ja näin saatuun euromäärään
lisätään:
1) kuntayhtymille ja yksityisille koulutuksen järjestäjille
7 §:n 1 momentin mukaisesti lasketut valtionosuuden
perusteita vastaavat euromäärät;
2) valtion oppilaitoksille ja yliopistojen harjoittelukouluille
5 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja varten 23 §:n
nojalla vahvistettujen keskimääräisten
yksikköhintojen perusteella lasketut valtionosuuden perusteita
vastaavat euromäärät.
Kunnan omarahoitusosuutta laskettaessa ei oteta huomioon:
1) opiskelijoita, joilla ei ole kotikuntalaissa tarkoitettua
kotikuntaa Suomessa tai joilla on kotikunta Ahvenanmaalla;
2) opiskelijoita, joille lukiolain 3 §:n 1 momentin
nojalla järjestetään opetusta ulkomailla;
3) ammatillisessa opettajankoulutuksessa olevia opiskelijoita
eikä tästä koulutuksesta aiheutuvia kustannuksia.
9 §
Näyttötutkinnon rahoitus eräissä tapauksissa
Ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitettuun
näyttötutkintona suoritettavaan ammatilliseen
perustutkintoon valmistavan koulutuksen yhteydessä suoritettavan
tutkinnon rahoituksesta on voimassa, mitä ammatillisen
peruskoulutuksen rahoituksesta 25 §:ssä säädetään.
Jos ammatillinen perustutkinto suoritetaan ilman siihen valmistavaa
koulutusta, tutkinnon rahoituksesta on voimassa, mitä 49 §:n 3 momentissa
säädetään ilman valmistavaa
koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen rahoituksesta.
10 §
Valtionosuus ammatillisen lisäkoulutuksen käyttökustannuksiin
Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa ja ammatillisesta
aikuiskoulutuksesta annetussa laissa tarkoitetuille koulutuksen
järjestäjille myönnetään
muun kuin 2 ja 3 momentissa tarkoitetun ammatillisen lisäkoulutuksen
käyttökustannuksia varten valtionosuutta 85,60
prosenttia euromäärästä, joka
saadaan kertomalla koulutuksen järjestäjälle
valtionosuuden laskemisen perusteeksi vahvistettujen opiskelijatyövuosien
määrä opiskelijatyövuotta kohti
määrätyllä yksikköhinnalla.
Yrityksen tai muun yhteisön henkilöstön
kehittämiseksi järjestettävässä koulutuksessa
valtionosuus on kuitenkin 47,23 prosenttia mainitulla tavalla
laskettavasta euromäärästä.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään,
miten valtionosuuden perusteena oleva opiskelijatyövuosi
määräytyy.
Koulutuksen järjestäjälle myönnetään
valtionosuutta oppisopimuskoulutuksena järjestettävän
ammatillisen lisäkoulutuksen käyttökustannuksia
varten euromäärä, joka saadaan, kun mainittua
koulutusta saavien opiskelijoiden määrät kerrotaan
mainittua koulutusta varten opiskelijaa kohden määrätyillä yksikköhinnoilla.
Koulutuksen järjestäjälle myönnetään
valtionosuutta ammatillisen erikoisoppilaitoksen käyttökustannuksia
varten euromäärä, joka saadaan, kun koulutuksen
järjestäjälle rahoituksen laskemisen
perusteeksi vahvistettu opetustuntien määrä kerrotaan
opetustuntia kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
11 §
Rahoitus perusopetuslaissa tarkoitettuun lisäopetukseen
Perusopetuslain 5 §:ssä tarkoitettua lisäopetusta
järjestävälle kunnalle, kuntayhtymälle
tai perusopetuksen järjestämisluvan saaneelle
yksityiselle koulutuksen järjestäjälle
myönnetään lisäopetusta varten
rahoituksena euromäärä, joka saadaan,
kun sen kunnan, jossa opetuksen järjestäjän
perusopetus pääasiallisesti järjestetään, kunnan
peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 38 §:n
mukaisesti vahvistettu kotikuntakorvauksen perusosa kerrottuna luvulla 1,21
kerrotaan perusopetuksen lisäopetuksen opiskelijamäärällä.
12 §
Rahoitus maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavaan opetukseen
Kunnalle, kuntayhtymälle tai perusopetuksen järjestämisluvan
saaneelle yksityiselle koulutuksen järjestäjälle
myönnetään perusopetuslain 5 §:ssä tarkoitettua
maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavaa opetusta varten rahoituksena
euromäärä, joka saadaan, kun sen kunnan, jossa
opetuksen järjestäjän perusopetus pääasiallisesti
järjestetään, kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetun lain 38 §:n mukaisesti vahvistettu perusopetuksen
kotikuntakorvauksen perusosa kerrottuna luvulla 2,39 kerrotaan opiskelijamäärällä.
13 §
Rahoitus muille kuin oppivelvollisille järjestettävään
esi- ja perusopetukseen
Kunnalle, kuntayhtymälle ja yksityiselle koulutuksen
järjestäjälle myönnetään
muille kuin oppivelvollisille järjestettävää perusopetusta varten
euromäärä, joka saadaan, kun kunnan, jossa
opetus pääasiallisesti järjestetään,
kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 38 §:n
mukaisesti vahvistettu kotikuntakorvauksen perusosa kerrottuna luvulla
1,35 kerrotaan oppilasmäärällä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua kotikuntakorvauksen
perusosaa alennetaan, lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa
opiskelevia ja esiopetuksessa olevia oppilaita, 49 prosentilla perusopetuslain
46 §:n 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa.
Edellä 1 momentissa mainitulle perusopetuksen järjestäjälle
myönnetään perusopetuslain 46 §:n
2 momentin mukaisista perusopetuksen oppimäärään
kuuluvista suoritetuista oppiaineista euromäärä,
joka saadaan kertomalla valtion talousarvion rajoissa vahvistettu
yksikköhinta laskennallisella oppilasmäärällä.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
siitä, miten suoritetut oppiaineet muunnetaan laskennalliseksi
oppilasmääräksi.
14 §
Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluville perusopetuksen
oppilaille myönnettävä korotus
Sen lisäksi, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetussa laissa ja tämän lain 13 §:n
1 momentissa säädetään
perusopetuslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitettuun
11-vuotiseen oppivelvollisuuteen perustuvan opetuksen käyttökustannuksiin
myönnettävästä valtionosuudesta,
mainittua opetusta järjestävälle kunnalle, kuntayhtymälle
tai perusopetuksen järjestämisluvan saaneelle
yksityiselle koulutuksen järjestäjälle
myönnetään korotuksena euromäärä,
joka saadaan, kun kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun
lain 54 §:n mukainen perusopetuksen perushinta
2,41-kertaisena kerrotaan tässä pykälässä tarkoitetulla
oppilasmäärällä ja siihen lisätään
perusopetuksen perushinta 1,45-kertaisena kerrottuna vaikeimmin
kehitysvammaisten oppilaiden määrällä.
15 §
Perusopetuksen sisäoppilaitoslisä ja koulukotikorotus
Kunnalle, kuntayhtymälle tai yksityisen koulutuksen
järjestäjälle myönnetään
perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen sisäoppilaitokseen kuuluvan
majoituksen ja ruokailun saavien oppilaiden osalta euromäärä,
joka on 26 prosenttia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun
lain 23 §:n nojalla säädetystä ammatillisen peruskoulutuksen
keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle,
jonka perusopetuksen järjestämisluvan mukaisena erityisenä koulutustehtävänä on
koulukotiopetuksen järjestäminen, myönnetään
koulukotiopetusta saavista oppilaista lisärahoituksena
euromäärä, joka saadaan, kun kunnan peruspalvelujen
valtionosuudesta annetun lain 54 §:n mukainen
perusopetuksen perushinta kerrottuna luvulla 1,51 kerrotaan koulukotiopetusta
saavien oppilaiden määrällä.
16 §
Joustavan perusopetuksen lisä
Sen lisäksi, mitä kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetussa laissa säädetään perusopetuksen
valtionosuudesta, kunnalle, kuntayhtymälle ja yksityiselle
opetuksen järjestäjälle voidaan myöntää joustavan
perusopetuksen toiminnasta aiheutuviin lisäkustannuksiin
euromäärä, joka saadaan, kun joustavan
perusopetuksen toimintaan osallistuvien oppilaiden määrä kerrotaan
mainittua toimintaa varten oppilasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
17 §
Yksityisen perusopetuksen järjestäjän
toiminnan aloittaminen
Perusopetuslain mukaisen järjestämisluvan saaneelle
yksityisen perusopetuksen järjestäjälle
myönnetään toiminnan aloittamiseen toiminnan
aloittamiskuukauden alusta sen varainhoitovuoden loppuun, jolta
järjestäjälle ei makseta kunnan peruspalvelujen
valtionosuudesta annetun lain 37 §:n mukaista
kotikuntakorvausta, mainittua korvausta vastaava euromäärä laskettuna
sen kunnan mukaan, jossa perusopetus pääasiallisesti
järjestetään.
18 §
Rahoitus ulkomailla järjestettävään
perusopetuslain mukaiseen opetukseen
Ulkomailla järjestettävää opetusta
varten opetuksen järjestäjälle myönnetään
rahoituksena euromäärä, joka saadaan,
kun oppilasmäärällä kerrotaan
kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n
mukainen perusopetuksen perushinta tai mainittu perushinta korotettuna
tai alennettuna siten kuin valtioneuvoston ja opetusministeriön
asetuksella säädetään.
19 §
Valtionosuus aamu- ja iltapäivätoiminnan käyttökustannuksiin
Perusopetuslaissa tarkoitettua aamu- ja iltapäivätoimintaa
järjestävälle kunnalle myönnetään
valtionosuutta toiminnasta aiheutuviin käyttökustannuksiin
57 prosenttia euromäärästä,
joka saadaan, kun kunnalle valtionosuuden laskemisen perusteeksi
mainittua toimintaa varten vahvistettu tuntimäärä kerrotaan
tuntia kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
20 §
Valtionosuus opetustuntikohtaisesti rahoitetun taiteen perusopetuksen
käyttökustannuksiin
Kunnalle, kuntayhtymälle, yksityiselle yhteisölle
ja säätiölle, jolle on myönnetty
taiteen perusopetuksesta annetun lain 11 §:n 3 momentin nojalla
oikeus saada valtionosuutta opetustuntien määrän
mukaan, myönnetään valtionosuutta opetustuntikohtaisen
taiteen perusopetuksen käyttökustannuksiin 57
prosenttia euromäärästä, joka
saadaan, kun koulutuksen järjestäjälle valtionosuuden
laskemisen perusteeksi mainittua opetusta varten vahvistettu opetustuntimäärä kerrotaan
opetustuntia kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
21 §
Valtionosuus liikuntatoiminnan ja nuorisotyön käyttökustannuksiin
Kunnalle myönnetään valtionosuutta
liikuntatoiminnan käyttökustannuksiin 29,70 prosenttia euromäärästä,
joka saadaan, kun kunnan asukasmäärä kerrotaan
liikuntatoimintaa varten asukasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
Kunnalle myönnetään valtionosuutta
nuorisotyön käyttökustannuksiin 29,70
prosenttia euromäärästä, joka
saadaan, kun kunnan alle 29-vuotiaiden asukkaiden määrä kerrotaan
nuorisotyötä varten asukasta kohden määrätyllä yksikköhinnalla.
22 §
Valtionosuus museon, teatterin ja orkesterin käyttökustannuksiin
Museon, teatterin ja orkesterin ylläpitäjälle myönnetään
valtionosuutta mainituista toiminnoista aiheutuviin käyttökustannuksiin 37 prosenttia
euromäärästä, joka saadaan,
kun ylläpitäjälle museota, teatteria
ja orkesteria varten vahvistettu laskennallinen henkilötyövuosien
määrä kerrotaan henkilötyövuotta
kohden asianomaista toimintaa varten määrätyllä yksikköhinnalla.
3 luku
Opetustoimen yksikköhinnat
23 §
Keskimääräiset yksikköhinnat
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
vuosittain seuraavan varainhoitovuoden rahoituksen perusteina käytettävät
lukiokoulutuksen, ammatillisen peruskoulutuksen, ammattikorkeakoulujen
ja taiteen perusopetuksen keskimääräiset
yksikköhinnat siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetun lain 54 §:n 2 momentissa ja 57 §:ssä säädetään.
Yksikköhinnat määrää opetusministeriö.
Tämän lain 24—26 §:ssä tarkoitetut
yksikköhinnat määrätään
siten, että yksikköhintojen mukaisesti lasketut
rahoituksen perusteena käytettävät euromäärät
yhteenlaskettuina vastaavat keskimääräisten
yksikköhintojen perusteella laskettavia euromääriä.
24 §
Lukion yksikköhinnat
Lukion yksikköhinnat opiskelijaa kohden lasketaan joka
neljäs vuosi kaikille koulutuksen järjestäjille
lukiokoulutuksesta yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta
edeltäneenä vuonna aiheutuneiden valtakunnallisten
kokonaiskustannusten perusteella. Yksikköhintoja laskettaessa
ei kuitenkaan oteta huomioon ulkomailla järjestetystä opetuksesta
aiheutuneita menoja eikä mainittua opetusta saavia opiskelijoita.
Yksikköhintoja laskettaessa niiden opiskelijoiden määrästä,
jotka opintonsa aloittaessaan ovat täyttäneet
18 vuotta, otetaan huomioon 58 prosenttia.
Kunnille ja kuntayhtymille määrättäviä yksikköhintoja
porrastetaan vähäisen opiskelijamäärän
mukaisen tunnusluvun perusteella siten kuin valtioneuvoston asetuksella
säädetään. Yksityisen koulutuksen
järjestäjän yksikköhinta on sama
kuin sen kunnan yksikköhinta, jossa koulutus pääasiassa
järjestetään. Jos kunta ei järjestä lukiokoulutusta,
yksityisen lukiokoulutuksen järjestäjän
yksikköhinta lasketaan samalla tavalla kuin kunnan yksikköhinta.
Ulkomailla järjestettävän koulutuksen
yksikköhinta määrätään porrastamalla
23 §:n nojalla säädettyä lukiokoulutuksen
keskimääräistä yksikköhintaa
siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään
ja opetusministeriö asetuksen nojalla määrää.
Opetusministeriö voi lisäksi koulutuksen järjestäjälle
määrätyn erityisen koulutustehtävän
perusteella tai muusta erityisestä syystä korottaa
yksikköhintaa.
Jos lukiokoulutuksen järjestäjän
tehtäväksi on lukiolain 4 §:n
2 momentin nojalla määrätty järjestää lukiokoulutusta
sisäoppilaitoksessa, yksikköhintaa korotetaan
sisäoppilaitokseen kuuluvan majoituksen ja ruokailun saavien
opiskelijoiden osalta siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Yksikköhinnat määrätään
siten, että ne euromäärät, jotka
saadaan kertomalla koulutuksen järjestäjille lasketut
yksikköhinnat koulutuksen järjestäjien
opiskelijoiden määrillä, yhteenlaskettuina
vastaavat 1 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia kokonaiskustannuksia.
Muina kuin 1 momentissa mainittuina vuosina yksikköhinnat
lasketaan siten kuin tässä pykälässä säädetään,
kuitenkin 1 momentissa tarkoitetun vuoden yksikköhintoja
laskettaessa selvitettyjen kokonaiskustannusten perusteella.
Jos opiskelija on aloittanut opintonsa 18 vuotta täytettyään,
yksikköhinta on 58 prosenttia asianomaiselle koulutuksen
järjestäjälle opiskelijaa kohden määrätystä yksikköhinnasta
lukuun ottamatta sisäoppilaitoksessa lukiokoulutusta saavia
opiskelijoita. Opetusministeriö voi koulutuksen järjestäjälle
määrätyn erityisen koulutustehtävän
perusteella tai muusta erityisestä syystä korottaa
tässä momentissa tarkoitettua yksikköhintaa.
Yksikköhintojen laskemisesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
perusteista, joilla lukiolain 20 §:n 3 momentissa
tarkoitetun oppiaineen suorittaminen muunnetaan opiskelijamääräksi
ja otetaan huomioon tämän pykälän
1 ja 5 momentissa tarkoitettujen 18 vuotta täytettyään
opintonsa aloittaneiden määrässä.
25 §
Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat
Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat opiskelijaa
kohden lasketaan joka neljäs vuosi siten, että yksikköhintojen
määräämistä edeltänyttä vuotta
edeltäneenä vuonna ammatillisen koulutuksen järjestäjille
aiheutuneet ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun
koulutuksen sekä ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa
laissa tarkoitetun näyttötutkintona suoritettavan
ammatilliseen perustutkintoon valmistavan koulutuksen valtakunnalliset
kokonaiskustannukset jaetaan valtionosuuden myöntämisen
perusteena käytettävien edellä tarkoitetussa
koulutuksessa olevien opiskelijoiden yhteismäärällä mainittuna
vuonna. Muina vuosina yksikköhinnat lasketaan siten kuin
tässä pykälässä säädetään,
kuitenkin edellä tässä momentissa tarkoitetun
vuoden yksikköhintoja laskettaessa selvitettyjen kokonaiskustannusten
perusteella. Yksikköhintoja laskettaessa ei oteta huomioon
oppisopimuskoulutuksesta aiheutuneita kustannuksia eikä kyseistä koulutusta
saavia opiskelijoita.
Ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinnat opiskelijaa
kohden lasketaan koulutusaloittain siten, että kunkin koulutusalan
koulutuksesta kaikille ammatillisen koulutuksen järjestäjille aiheutuneet
valtakunnalliset kokonaiskustannukset jaetaan kunkin koulutusalan
koulutusta saaneiden opiskelijoiden yhteismäärällä mainittuna
vuonna. Kunkin koulutusalan valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin
luetaan mukaan ammatilliseen koulutukseen liittyvät ammatillisen
koulutuksen järjestäjien kirjanpidon mukaiset
poistot. Jos koulutusalan koulutuksesta aiheutuneita kustannuksia
ei ole mahdollista selvittää, yksikköhinta
määrätään koulutusalan
arvioitujen kustannusten perusteella. Yksikköhintoja porrastetaan
erityisopetuksen ja muiden olennaisesti koulutuksen kustannuksiin
vaikuttavien tekijöiden perusteella. Lisäksi yksikköhintoja
porrastetaan koulutuksen tuloksellisuuden perusteella. Tuloksellisuuteen
perustuva porrastus määräytyy opiskelijoiden
työllistymisen, jatko-opintoihin siirtymisen, koulutuksen keskeyttämisen
ja opintojen suoritusajan sekä henkilöstön
kelpoisuuden ja kehittämistoimenpiteiden perusteella. Tuloksellisuuden
perusteella määräytyvä osuus
on enintään kolme prosenttia 1 momentin mukaisista
valtakunnallisista kokonaiskustannuksista. Valtioneuvoston asetuksella
säädetään tarkemmin yksikköhintojen
laskemisesta tässä momentissa säädetyllä tavalla.
Ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa tarkoitetun ammatilliseen
peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, vammaisille
opiskelijoille järjestettävän valmentavan
ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen sekä maahanmuuttajille
järjestettävän ammatilliseen peruskoulutukseen
valmistavan koulutuksen yksikköhinnat määrätään
porrastamalla 23 §:n nojalla säädettyä ammatillisen
peruskoulutuksen keskimääräistä yksikköhintaa.
Yksikköhinnan laskemisesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädetään
erikseen edellä tarkoitetun koulutuksen yksikköhintojen
porrastamisesta koulutuksessa, jota järjestetään
ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 20 §:n
2 momentin ja 9 §:n nojalla ammatillisen koulutuksen
järjestäjälle annetun erityisen koulutustehtävän
perusteella.
Kun koulutuksen järjestäjä järjestää koulutusta
kahdella tai useammalla 2 momentissa tarkoitetulla koulutusalalla
tai 3 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa, koulutuksen järjestäjän
yksikköhinnaksi määrätään
eri koulutusaloilla ja edellä tarkoitetussa koulutuksessa
opiskelevien opiskelijoiden määrien ja 2 ja 3
momentissa tarkoitettujen yksikköhintojen perusteella laskettu opiskelijamäärillä
painotettu
keskiarvo. Yksikköhintaa korotetaan opiskelijoille annettavan majoitusedun
perusteella. Opetusministeriö voi lisäksi koulutuksen
järjestäjälle määrätyn
erityisen koulutustehtävän perusteella tai muusta
erityisestä syystä korottaa yksikköhintaa.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin yksikköhinnan laskemisesta tässä momentissa
säädetyllä tavalla.
Yksikköhinnat määrätään
siten, että ne euromäärät, jotka
saadaan kertomalla yksikköhinnat kunkin koulutusalan ja
3 momentissa tarkoitetun koulutuksen opiskelijamäärillä,
yhteenlaskettuina vastaavat 1 momentissa tarkoitettuja valtakunnallisia
kokonaiskustannuksia.
Oppisopimuskoulutuksena järjestettävän
ammatillisen peruskoulutuksen yksikköhinta on 63,13 prosenttia
23 §:n nojalla säädetystä ammatillisen
peruskoulutuksen keskimääräisestä yksikköhinnasta.
Tässä momentissa tarkoitettua yksikköhintaa
korotetaan erityisopetuksessa siten kuin valtioneuvoston asetuksella
säädetään.
26 §
Ammattikorkeakoulujen yksikköhinnat
Ammattikorkeakoulujen yksikköhinnat opiskelijaa kohden
lasketaan joka neljäs vuosi siten, että yksikköhintojen
määräämistä edeltänyttä vuotta
edeltäneenä vuonna kaikissa ammattikorkeakouluissa
aiheutuneet valtakunnalliset kokonaiskustannukset jaetaan valtionosuuden
myöntämisen perusteena käytettävien
ammattikorkeakoululain 8 §:n 2 momentissa
tarkoitetun sopimuksen mukaan määräytyvien
laskennallisten opiskelijoiden yhteismäärällä mainittuna
vuonna.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin valtakunnallisiin
kokonaiskustannuksiin luetaan mukaan ammattikorkeakoulun ylläpitäjän
ammattikorkeakoulutoimintaan liittyvät kirjanpidon mukaiset
poistot. Poistojen lukemisesta mukaan valtakunnallisiin kokonaiskustannuksiin
säädetään tarvittaessa tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella.
Yksikköhinnat määrätään
siten, että euromäärät, jotka
saadaan kertomalla yksikköhinnat 1 momentin mukaan
määräytyvällä laskennallisella
opiskelijamäärällä, yhteenlaskettuina
vastaavat 1 ja 2 momentin mukaan laskettuja valtakunnallisia kokonaiskustannuksia.
Ammattikorkeakoulun yksikköhinta muodostuu laskennallisen
opiskelijamäärän ja ammattikorkeakoulussa
suoritettujen tutkintojen määrän mukaan
määrättävistä osuuksista
siten, että opiskelijamäärän
osuus on 70 prosenttia ja tutkintojen määrän
osuus 30 prosenttia. Opetusministeriö voi erityisestä syystä korottaa
ammattikorkeakoulun yksikköhintaa. Yksikköhinnan laskemisesta
säädetään tarkemmin valtioneuvoston
asetuksella.
Muina kuin 1 momentissa tarkoitettuina vuosina yksikköhinnat
lasketaan siten kuin tässä pykälässä säädetään,
kuitenkin 1 momentissa tarkoitetun vuoden yksikköhintoja
laskettaessa käytettyjen kokonaiskustannusten perusteella.
27 §
Ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat
Tämän lain 10 §:n 1 momentissa
tarkoitetut oppilaitosmuotoisen ammatillisen lisäkoulutuksen
yksikköhinnat opiskelijatyövuotta kohden lasketaan
23 §:n 1 momentin nojalla säädetyn ammatillisen
peruskoulutuksen keskimääräisen yksikköhinnan
perusteella erikseen omaehtoiseen lisäkoulutukseen ja henkilöstökoulutukseen.
Yksikköhintoja porrastetaan eri hintaryhmiin kuuluvassa
koulutuksessa ja erityisopetuksessa siten kuin valtioneuvoston asetuksella
säädetään. Opetusministeriö voi
lisäksi erityisestä syystä korottaa yksikköhintaa.
Opetusministeriö määrää vuosittain
valtion talousarvion rajoissa oppisopimuskoulutuksena järjestettävän
ammatillisen lisäkoulutuksen yksikköhinnat erikseen
ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta sekä erikseen
muuta ammatillista lisäkoulutusta varten. Tässä momentissa
tarkoitettuja yksikköhintoja korotetaan erityisopetuksessa
siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja ammatillisen
lisäkoulutuksen yksikköhintoja porrastetaan tuloksellisuuden
perusteella. Tuloksellisuuden perusteella määräytyvä osuus
on enintään kolme prosenttia ammatillisen lisäkoulutuksen järjestäjien
yhteenlasketusta valtionosuuden perusteena olevasta laskennallisesta
perusteesta. Tuloksellisuuteen perustuva valtionosuuden määrä määräytyy
suoritettujen tutkintojen perusteella. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen
lisäkoulutuksen tulosrahoituksen laskennassa otetaan huomioon
lisäksi 1 momentissa tarkoitettu hintaryhmä ja
hintaryhmittäinen tutkinnon suorittamisaste. Tulosrahoituksen
määräytymisestä ja järjestäjäkohtaisten
tulosrahoitusosuuksien enimmäismääristä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Opetusministeriö määrää vuosittain
ammatillisten erikoisoppilaitosten opetustuntikohtaiseksi yksikköhinnaksi
edelliselle vuodelle määrätyn yksikköhinnan
tarkistettuna yksikköhintojen soveltamisvuoden arvioituun
kustannustasoon. Yksikköhintaa porrastetaan olennaisesti koulutuksen
kustannuksiin vaikuttavien tekijöiden perusteella siten
kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
28 §
Opetustuntikohtaisesti rahoitetun taiteen perusopetuksen yksikköhinta
Edellä 20 §:ssä tarkoitettu
taiteen perusopetuksen yksikköhinta lasketaan joka neljäs
vuosi jakamalla yksikköhinnan määräämistä edeltänyttä vuotta
edeltäneenä vuonna taiteen perusopetuksesta aiheutuneet
valtakunnalliset kokonaiskustannukset yksikköhintojen määräämistä edeltänyttä vuotta
edeltäneenä vuonna pidettyjen opetustuntien yhteismäärällä.
Muina vuosina yksikköhinta lasketaan edelliselle vuodelle määrättyjen
yksikköhintojen perusteella ottaen lisäksi huomioon,
mitä 23 §:ssä säädetään.
29 §
Perusopetuksen yksikköhinnat
Opetusministeriö vahvistaa vuosittain edellä 11—14
ja 18 §:ssä tarkoitetut yksikköhinnat
oppilasta kohden.
Opetusministeriö vahvistaa vuosittain 16 §:ssä tarkoitetun
joustavan perusopetuksen hinnan valtion talousarvion rajoissa.
30 §
Aamu- ja iltapäivätoiminnan yksikköhinta
Opetusministeriö vahvistaa perusopetuslaissa tarkoitetun
aamu- ja iltapäivätoiminnan yksikköhinnan
ohjaustuntia kohden vuosittain valtion talousarvion rajoissa.
31 §
Yksikköhintoja laskettaessa huomiotta jätettävät
kustannukset
Lukion, ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulun
ja opetustuntiperusteisesti rahoitettavan taiteen perusopetuksen
käyttökustannuksina ei pidetä:
1) tässä laissa tarkoitetusta perustamishankkeesta
eikä maa-alueen hankkimisesta tai vuokraamisesta aiheutuneita
kustannuksia;
2) opiskelijoiden koulumatkojen kuljetuksen järjestämisestä aiheutuneita
kustannuksia;
3) tavaran ja palvelun hankintahintaan sisältyvää arvonlisäveroa;
4) lainojen hoitokustannuksia eikä laskennallisia
korkoja ja poistoja;
5) kustannuksia, joihin myönnetään
erikseen lakiin perustuvaa valtion rahoitusta;
6) maksuja 1 §:ssä mainittujen
lakien ja vapaasta sivistystyöstä annetun lain
(632/1998) mukaisen toiminnan järjestäjille,
jos maksujen perusteena olevasta toiminnasta toiminnan järjestäjille
aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon yksikköhintoja
laskettaessa;
7) edellä 1 §:ssä mainitun
lain mukaisen toiminnan järjestäjän maksullisen
palvelutoiminnan kustannuksia; eikä
8) muita kuin välittömästi
1 §:ssä mainittujen lakien mukaisen toiminnan
järjestämisestä aiheutuneita hallintokustannuksia.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen koulutusmuotojen
käyttökustannukset, joihin myönnetään
rahoitusta Euroopan yhteisöjen talousarviosta, saadaan
lukea tämän lain nojalla rahoitettaviksi käyttökustannuksiksi
siltä osin kuin Euroopan yhteisöjen talousarviosta
myönnettävä ja sitä vastaava
valtion talousarvion mukainen erillinen kansallinen rahoitus ei
niitä kata.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen eri koulutusmuotojen
käyttökustannuksista vähennetään koulutuksen
järjestäjille 44 §:n 1 ja 2
momentin nojalla asianomaista toimintaa varten kustannusten laskemisvuonna
myönnettyjä valtionavustuksia vastaava euromäärä.
Ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksista vähennetään
ammattikorkeakoululain 33 §:n 1 momentin nojalla
myönnettyä rahoitusta vastaava euromäärä.
Sen estämättä, mitä 1 momentin
4 kohdassa säädetään ammatillisen
koulutuksen järjestäjän ja ammattikorkeakoulun
ylläpitäjän kirjanpidon mukaisista poistoista,
on voimassa, mitä 25 §:n 2 momentissa
ja 26 §:n 2 momentissa säädetään.
32 §
Arvonlisäveron huomioon ottaminen yksityisen koulutuksen
järjestäjän yksikköhinnoissa
Lukion, ammatillisen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen sekä taiteen
perusopetuksen yksikköhintoja korotetaan yksityisen koulutuksen järjestäjän
osalta siten, että korotus vastaa yksityisten koulutuksen
järjestäjien maksamien arvonlisäverojen
osuutta yksityiselle koulutuksen järjestäjälle
aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista mainitussa
koulutusmuodossa.
Yksityisen ammattikorkeakoulun ylläpitäjän ja
yksityisen ammatillisen koulutuksen järjestäjän
yksikköhintaa voidaan korottaa hakemuksesta kunnan tai
kuntayhtymän tämän lain mukaiseen toimintaan
yksityiselle yhteisölle tai säätiölle
luovuttaman kiinteistön ja käyttöomaisuuden
osalta siten, että korotus kerrottuna rahoituksen määräämisessä käytettävällä opiskelijamäärällä
vastaa
enintään edellä mainittuun tarkoitukseen
tapahtuvien luovutusten johdosta suoritettavien arvonlisäverojen
määrää.
Yksityisen perusopetuksen järjestäjän
11—18 §:ssä tarkoitettuja yksikköhintoja
ja hintoja korotetaan siten, että korotus vastaa yksityisten perusopetuksen
järjestäjien maksamien arvonlisäverojen
osuutta yksityisille perusopetuksen järjestäjille
aiheutuneista arvonlisäverottomista kustannuksista.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettua korotusta ei
oteta huomioon vahvistettaessa 23 §:n 1 momentin
mukaisia keskimääräisiä yksikköhintoja
eikä määrättäessä yksikköhintoja
mainitun pykälän 2 momentin mukaisesti. Edellä 2 momentissa
tarkoitettua korotusta ei myöskään oteta
huomioon kunnan omarahoitusosuutta määrättäessä eikä 1
momentissa tarkoitettujen arvonlisäverojen osuutta laskettaessa.
5 luku
Perustamishankkeen valtionavustus
36 §
Perustamishanke
Perustamishankkeella tarkoitetaan toiminnallisen kokonaisuuden
muodostavaa tilojen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai
niitä vastaavaa toimenpidettä ja mainittuihin
toimenpiteisiin liittyvää irtaimen omaisuuden
hankintaa, jos toimenpiteen arvioidut kokonaiskustannukset ovat
vähintään valtioneuvoston asetuksella säädetyn
euromäärän suuruiset.
Maa-alueen hankkimista ei pidetä perustamishankkeena.
Muun kuin 1 momentissa tarkoitetun irtaimen omaisuuden hankkimista
ei pidetä perustamishankkeena. Perustamishankkeena pidetään kuitenkin
kirjastoauton ja -veneen hankintaa.
Perustamishankkeena voidaan pitää myös
sellaista 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä, jonka
arvioidut kustannukset ovat valtioneuvoston asetuksella säädettyä euromäärää pienemmät,
jos hankkeen rahoitus muodostuisi kunnan tai kuntayhtymän
jäsenkuntien asukasmäärän ja taloudellisen
aseman vuoksi kunnalle tai kuntayhtymälle erityisen rasittavaksi.
Sama koskee soveltuvin osin yksityisen koulutuksen tai muun toiminnan
järjestäjän perustamishanketta ja siihen
myönnettävää valtionavustusta.
37 §
Hankesuunnitelma
Perustamishankkeesta tulee laatia hankesuunnitelma, joka toimitetaan
valtionapuviranomaiselle. Hankesuunnitelmaan tulee sisältyä pääpiirteittäinen
selostus hankkeesta, selvitys hankkeen toteuttamisen tarpeellisuudesta
ja toteuttamisajankohdasta sekä luonnossuunnitelmat ja kustannusarvio.
Suunnitelmassa on eriteltävä hankkeeseen sisältyvät
toimitilat (tilaohjelma).
Opetusministeriö voi antaa hankesuunnitelmaa ja muita
hakemusasiakirjoja koskevia määräyksiä hankkeen
toiminnallisuuden, teknisen laadun, turvallisuuden ja energiatehokkuuden arvioimiseksi.
38 §
Valtionavustuksen enimmäismäärän
määrääminen
Jos valtionapuviranomainen katsoo, että perustamishanke
on tarpeellinen ja että hankkeen rahoittamiseen on valtiontaloudelliset
edellytykset, valtionapuviranomainen voi ennen valtionavustuksen
myöntämistä määrätä 37 §:ssä tarkoitetun
hankesuunnitelman perusteella arvioidun tarpeellisen laajuuden ja
arvioitujen kohtuullisten kustannusten perusteella, minkä suuruisena
valtionavustus hankkeeseen enintään myönnetään.
39 §
Aloittamislupa
Valtionapuviranomainen voi erityisestä syystä hakemuksesta
päättää, että perustamishankkeen
toteuttamiseen saadaan ryhtyä ennen kuin valtionavustuksen
myöntämistä koskeva päätös on
tehty.
40 §
Valtionavustuksen hakeminen
Perustamishankkeen valtionavustusta koskevat, valtionapuviranomaiselle
osoitetut hakemukset tulee toimittaa asianomaiselle elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukselle sen vuoden loppuun
mennessä, joka edeltää sitä vuotta, jonka
talousarvion perusteella valtionavustusta haetaan, ellei opetusministeriö toisin
määrää. Hakemukseen tulee liittää arvio
hankkeen toteuttamisajankohdasta.
41 §
Hankeselvitys
Valtionavustuksen saajan on toimitettava valtionapuviranomaiselle
selvitys toteutetusta perustamishankkeesta kuuden kuukauden kuluessa
hankkeen valmistumisesta. Jos selvitystä ei tehdä määräajassa,
valtionapuviranomainen voi päättää,
että valtionavustuksesta maksamatta oleva loppuerä voidaan
jättää maksamatta osittain tai kokonaan.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä hankeselvityksen
sisällöstä.
42 §
Perustamishankkeiden rahoitussuunnitelma
Opetusministeriö laatii vuosittain seuraavaa neljää vuotta
varten opetus- ja kulttuuritoimen perustamishankkeiden valtakunnallisen
rahoitussuunnitelman. Rahoitussuunnitelma sisältää suunnittelukautena
toteutettaviksi tarkoitetut perustamishankkeet kalenterivuosittain
toteuttamisjärjestyksessä sekä arvion
hankkeiden valtionavustuksista.
Perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa varten elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus laatii koulutuksen
ja muiden 1 ja 2 §:ssä mainittujen lakien
mukaisen toiminnan järjestäjiltä saatujen
ehdotusten perusteella ja oppilaitoshankkeiden osalta maakunnan
liiton laatiman kiireellisyysjärjestyksen pohjalta luettelon
toiminta-alueellaan toteutettaviksi aiotuista perustamishankkeista.
Hankkeet merkitään luetteloon niiden arvioidussa
kiireellisyysjärjestyksessä. Ehdotukset luetteloa
varten on toimitettava asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
luettelon laatimista edeltävän vuoden loppuun
mennessä.
Rahoitussuunnitelma voidaan jättää laatimatta,
jos perustamishankkeiden valtionavustuksiin käytettävissä oleva
määräraha on vähäinen.
43 §
Yhteinen perustamishanke
Toteutettaessa useamman hallinnonalan yhteinen perustamishanke
tulee asianomaisten valtionapuviranomaisten ryhtyä tarpeellisiin
toimenpiteisiin, jotta hankkeen toteuttaminen voidaan
kokonaisuudessaan aloittaa samana vuonna.
6 luku
Erityiset valtionavustukset
44 §
Valtionavustukset
Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittujen
lakien mukaisen toiminnan kehittämistä, kokeilua
ja toiminnan käynnistämistä varten, toimintaan
liittyviä tarpeellisia erityistehtäviä varten
tai koulutuspoliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi voidaan myöntää valtionavustusta
valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan
rajoissa.
Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittujen
lakien mukaisen toiminnan järjestäjälle
voidaan myöntää ylimääräistä avustusta
valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetun määrärahan
rajoissa. Sen lisäksi, mitä kunnan peruspalvelujen
valtionosuudesta annetussa laissa säädetään
kotikuntakorvauksesta, yksityiselle perusopetuksen järjestäjälle
voidaan myöntää ylimääräistä avustusta
valtionosuusjärjestelmän muutosten vaikutuksen
tasoittamiseen.
Kunnalle myönnetään valtionavustusta
valtion talousarvioon myönnetyn määrärahan
rajoissa kirjastolaissa tarkoitetun keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävän
hoitamiseen määrä, joka vastaa likimäärin
mainitusta tehtävästä aiheutuvia lisäkustannuksia.
45 §
Saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen myönnettävä valtionavustus
sekä eräät muut valtionavustukset
Saamelaisten kotiseutualueen kunnille sekä muille mainitulla
alueella toimiville koulutuksen järjestäjille
myönnetään vuosittain valtionavustusta
saamenkielisestä ja saamen kielen opetuksesta perusopetuksessa,
lukiossa ja ammatillisesta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin
siten kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Valtionavustukset yhteenlaskettuina vastaavat mainittuun opetukseen
tarvittavan opetushenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia.
Perusopetuslain ja lukiolain mukaisen toiminnan järjestäjälle
myönnetään valtionavustusta esi- ja perusopetuksen
ja lukiokoulutuksen täydentävään
vieraskielisten oppilaiden äidinkielen, suomi tai ruotsi
toisena kielenä ja heidän muun opetuksensa tukemiseen
sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden äidinkielen opetuksen
järjestämiseen valtion talousarviossa tarkoitukseen
osoitetun määrärahan puitteissa.
Valtionavustusta myönnetään kunnalle
tai rekisteröidylle yhdistykselle Ruotsissa rajakuntien
yhteistoimintaan perustuvasta suomalaisoppilaiden koulunkäynnistä aiheutuviin
kustannuksiin.
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen valtionavustusten
määräytymisperusteista säädetään tarkemmin
opetusministeriön asetuksella.
46 §
Valtionavustus ilman valmistavaa koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen
järjestämiseen
Sellaiselle yhteisölle tai säätiölle,
joka on tehnyt tutkintotoimikunnan kanssa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta
annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun sopimuksen
näyttötutkintojen järjestämisestä,
mutta joka ei saa tutkintojen järjestämiseen valtionosuutta,
voidaan myöntää valtionavustusta lain
8 §:ssä tarkoitettujen ilman valmistavaa
koulutusta suoritettavien näyttötutkintojen järjestämiseen.
Valtionavustuksesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
47 §
Valtionavustuslain soveltaminen
Tämän lain nojalla myönnettäviin
valtionavustuksiin sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001),
jollei tässä laissa toisin säädetä.
7 luku
Erinäiset säännökset
48 §
Opiskelija-, oppilas-, ja tutkintomäärien
laskeminen
Lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa varainhoitovuoden rahoitus
lasketaan varainhoitovuotta edeltävän vuoden keskimääräisen
opiskelijamäärän mukaan. Ammatillisen
peruskoulutuksen varainhoitovuoden rahoitus lasketaan kuitenkin
enintään järjestämisluvan kokonaisopiskelijamäärän
mukaisesti. Lisäksi voidaan ottaa huomioon sellaiset arvioidut
opiskelijamäärien muutokset, jotka aiheutuvat
laista, asetuksesta, lakiin tai asetukseen perustuvasta valtion
viranomaisen määräyksestä tai
päätöksestä taikka valtion talousarviosta.
Yksikköhintoja laskettaessa sovelletaan kuitenkin varainhoitovuotta
edeltävän vuoden syksyn oppilas- ja opiskelijamääriä.
Toiminnan käynnistyessä rahoitus lasketaan arvioidun
oppilas- ja opiskelijamäärän mukaan lukuun
ottamatta 13 §:n 3 momentissa tarkoitettujen perusopetuksen
oppiaineiden oppilaita.
Ammattikorkeakoulujen varainhoitovuoden rahoitus ja yksikköhinnat
lasketaan ammattikorkeakoululain 8 §:n 2 momentissa
tarkoitetun sopimuksen mukaan määräytyvän
opiskelijamäärän ja ammattikorkeakoulussa
suoritettujen tutkintojen määrän sekä ammatillisesta
opettajankoulutuksesta valmistuneiden määrän
perusteella.
Tämän lain mukaan rahoitettavan perusopetuksen
rahoitus varainhoitovuodelle lasketaan varainhoitovuotta edeltävän
vuoden syyskuun 20 päivän oppilasmäärän
mukaan.
Opiskelija ja oppilas voidaan lukea samanaikaisesti rahoituksen
perusteena olevaksi oppilaaksi tai opiskelijaksi vain yhdessä tämän
lain soveltamisalaan kuuluvassa koulutuksessa.
Ne oppilaat ja opiskelijat, joita ei ole ilmoitettu valtionapuviranomaiselle
säädetyssä määräajassa,
voidaan jättää rahoituksen perusteena olevia
oppilaita ja opiskelijoita laskettaessa huomioon ottamatta.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin rahoituksen määräämisessä käytettävien
oppilas-, opiskelija- ja tutkintomäärien laskemisesta.
49 §
Rahoituksen laskemisessa käytettävien suoritteiden
määrän vahvistaminen
Opetusministeriö vahvistaa seuraavan varainhoitovuoden
rahoituksen perusteena käytettävien opiskelijatyövuosien,
oppisopimuksena järjestettävän lisäkoulutuksen
oppisopimusten, opetustuntien, ohjaustuntien ja henkilötyövuosien
määrän vuosittain valtion talousarvion
rajoissa. Opetusministeriö vahvistaa lisäkoulutuksen opiskelijatyövuosien
ja oppisopimusten määrät siten, että pohjana
ovat ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 5 §:n
2 momentin mukaisessa järjestämisluvassa määrätyt
opiskelijatyövuosien ja oppisopimusten määrät.
Opetusministeriö voi vahvistaessaan 10 §:n 1 momentissa
tarkoitettua ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen perusteena
käytettävää opiskelijatyövuosien
määrää antaa koulutuksen järjestäjälle
koulutuksen tarjontaa koskevia ohjeita. Ministeriön tulee
vahvistaessaan opiskelijatyövuodet koulutuksen järjestäjille
turvata ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksen jakautuminen
alueellisesti tasapuolisesti koulutustarpeen mukaan. Ennen kuin
ministeriö päättää, voidaanko
koulutuksen järjestäjälle myöntää opiskelijatyövuosiin
perustuvaa rahoitusta, tulee asiasta hankkia asianomaisen elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto.
Näyttötutkintoina ilman valmistavaa koulutusta
suoritettavat ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot otetaan,
sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään,
huomioon vahvistettaessa 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun ammatillisen
lisäkoulutuksen rahoituksen perusteena käytettävien
opiskelijatyövuosien määrää.
50 §
Rahoituksen myöntäminen ja tarkistaminen
Opetusministeriö myöntää 6,
10 ja 19—22 §:ssä tarkoitetun
valtionosuuden sekä 7, 11—18 §:ssä tarkoitetun
rahoituksen käyttökustannuksiin hakemuksetta kunnalle
tai muulle 1 ja 2 §:ssä mainitun lain
mukaisen toiminnan järjestäjälle.
Opetusministeriö tarkistaa, ammattikorkeakouluille
myönnettävää rahoitusta lukuun
ottamatta, 1 momentin mukaan myönnetyn rahoituksen varainhoitovuoden
keskimääräisten oppilas- ja opiskelijamäärien
mukaiseksi varainhoitovuoden loppuun mennessä. Ammatillisessa
peruskoulutuksessa rahoitus tarkistetaan kuitenkin enintään
ammatillisen koulutuksen järjestämisluvassa määrätyn
kokonaisopiskelijamäärän mukaiseksi.
Tässä laissa tarkoitetun perusopetuksen rahoitus
tarkistetaan, lukuun ottamatta 13 §:n 3 momentissa
tarkoitettujen perusopetuksen kurssien ja 16 §:ssä tarkoitetun
joustavan perusopetuksen oppilasmäärää,
varainhoitovuotta edeltävän vuoden syyskuun 20
päivän ja varainhoitovuoden syyskuun 20 päivän
keskimääräisen oppilasmäärän
mukaiseksi.
51 §
Rahoituksen maksaminen käyttökustannuksiin
Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus
maksaa 50 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun rahoituksen
käyttökustannuksiin kunnalle tai muulle 1 ja 2 §:ssä mainitun
lain mukaisen toiminnan järjestäjälle
siten kuin kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 49 §:ssä säädetään.
Valtionavustus maksetaan koulutuksen järjestäjälle
kalenterivuoden loppuun mennessä.
52 §
Valtionavustuksen myöntäminen ja maksaminen perustamishankkeeseen
Valtionapuviranomainen myöntää valtionavustuksen
perustamishankkeeseen, jollei erikseen toisin säädetä,
hakemuksesta 1 ja 2 §:ssä mainitun lain
mukaisen toiminnan järjestäjälle.
Perustamishankkeeseen myönnetty valtionavustus maksetaan,
jollei valtionapuviranomainen 2 momentin nojalla toisin päätä,
pääosin hankkeen toteutusaikana ja loppueränä.
Valtionavustuksen loppuerä maksetaan, kun valtionapuviranomainen
on tarkastanut 41 §:ssä tarkoitetun hankeselvityksen.
Perustamishankkeeseen myönnetty valtionavustus voidaan
maksaa myös hankkeen valmistumista seuraavan kalenterivuoden
alusta seitsemän vuoden aikana yhtä suurina vuotuisina
erinä. Kukin vuosierä maksetaan tällöin
ennen maaliskuun loppua ja siihen lisätään
maksamattoman valtionavustuksen osalle laskettu peruskorkoa vastaava
vuotuinen korko, joka lasketaan ensimmäisen vuosierän
maksupäivästä. Valtionavustuksen hakijan
on ilmoitettava, suostuuko se valtionavustuksen maksamiseen tässä momentissa
tarkoitetulla tavalla.
53 §
Perustamishankkeeseen suoritetun valtionavustuksen palautus
Perustamishankkeeseen saatua valtionavustusta vastaava suhteellinen
osa hankitun omaisuuden käyvästä arvosta
voidaan määrätä palautettavaksi
valtiolle, jos hankittu omaisuus luovutetaan toiselle taikka jos
toiminta lopetetaan tai omaisuuden käyttötarkoitusta
muutetaan pysyvästi eikä omaisuutta käytetä muuhun
valtionosuuteen oikeuttavaan toimintaan. Jos omaisuus luovutetaan
toiselle, joka käyttää omaisuutta valtionosuuteen
oikeuttavaan toimintaan, tästä luovutuksesta johtuva
palautus voidaan jättää määräämättä,
jos luovuttaja omaisuuden luovutuksen yhteydessä sitoutuu
vastaamaan palautusehdoista myös luovutuksen jälkeen
tai jos luovutuksen saaja sitoutuu vastaaviin omaisuuden luovuttajaa
koskeviin palautusehtoihin. Palautusta ei määrätä kuitenkaan
suoritettavaksi, jos tässä momentissa tarkoitetun
toimenpiteen tapahtuessa valtionavustuksen myöntämisestä on
kulunut yli 15 vuotta.
Jos omaisuus, johon on saatu valtionavustusta, tuhoutuu tai
vahingoittuu, voidaan valtionavustusta vastaava suhteellinen osa
vakuutus- tai muusta korvauksesta määrätä palautettavaksi valtiolle
tai vähentää uuden perustamishankkeen
valtionavustuksesta. Palautusta ei määrätä kuitenkaan
suoritettavaksi eikä vähennystä tehdä,
jos vahingon tapahtuessa valtionavustuksen myöntämisestä on
kulunut yli 15 vuotta.
Palautusvelvollisuudesta ja korvauksen vähentämisestä päättää 57 §:ssä tarkoitettu
valtionapuviranomainen. Valtionavustuksen saajan on ilmoitettava
valtionapuviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa 1 ja 2 momentissa
tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta. Jos myöhemmin
käy ilmi, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa,
on valtionavustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden käyvästä arvosta
palautettava valtiolle korkolain (633/1982) 4 §:n
3 momentin mukaisine korkoineen, jollei valtionapuviranomainen erityisestä syystä
toisin
päätä.
Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään
perustamishankkeeseen myönnetyn valtionavustuksen palauttamisajasta,
valtion korvauksetta luovuttamien ammatillisten oppilaitosten kiinteistöjen
ja irtaimiston valtionosuuksien palautusehdoista on voimassa, mitä asianomaisissa
luovutussopimuksissa on sovittu.
54 §
Maksatuksen keskeytys
Valtionapuviranomainen voi päätöksellään määrätä tässä laissa
tarkoitetun rahoituksen maksamisen keskeytettäväksi,
jos:
1) on ilmeistä, ettei rahoituksen saaja enää järjestä rahoituksen
perusteena olevaa toimintaa, tai rahoituksen saaja olennaisessa
määrin toimii vastoin asianomaista toimintaa koskevia lakeja
tai asetuksia taikka niiden nojalla annettuja määräyksiä;
2) ne perusteet, joiden mukaan rahoitus määrättyä tarkoitusta
varten on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet; tai
3) Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään
maksatuksen keskeyttämistä.
55 §
Erityisopetuksen tukitehtävistä perittävät
maksut
Opetusministeriö päättää perusopetuslain 39 §:ssä tarkoitetuista
erityisopetuksen tukitehtävistä perittävistä maksuista
sen mukaan kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) julkisoikeudellisista
suoritteista perittävistä maksuista säädetään.
56 §
Suorituksen maksamatta ja perimättä jättäminen
Alle 2 000 euron suuruista tämän lain nojalla annettuun
päätökseen perustuvaa suoritusta ei makseta
eikä peritä takaisin.
57 §
Valtionapuviranomainen
Valtionapuviranomainen tässä laissa tarkoitettuja
käyttökustannuksia koskevissa asioissa on opetusministeriö.
Valtionapuviranomainen perustamishankkeita koskevissa asioissa
on opetusministeriö tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Kun opetus järjestetään ulkomailla, toimivaltainen
viranomainen on Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
perustamishankkeita koskevissa asioissa.
Valtionapuviranomainen muita valtionavustuksia koskevissa asioissa
on opetusministeriö, opetushallitus tai elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella
säädetään.
58 §
Tietojen toimittaminen ja tarkastus
Kunnan, kuntayhtymän ja yksityisen toiminnan järjestäjän
on toimitettava valtionapuviranomaiselle tässä laissa
tarkoitetun rahoituksen määräämiseksi
tarvittavat talousarvioon, taloussuunnitelmaan, tilinpäätökseen
ja toimintakertomukseen perustuvat tiedot sekä muut rahoituksen
määräämiseksi tarpeelliset kustannuksia
ja toiminnan laajuutta koskevat tiedot. Tarkempia säännöksiä toimitettavista
tiedoista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
Valtionapuviranomainen päättää 1
momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuuden toteamiseksi suoritettavista
rahoituksen saajan talouteen ja toimintaan kohdistuvista tarkastuksista. Opetusministeriö
voi
antaa tarkastuksen opetushallituksen tehtäväksi.
Valtionapuviranomainen voi antaa tarkastuksen myös ulkopuolisen
tilintarkastajan tehtäväksi. Tilintarkastajan
tulee olla julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa
laissa (467/1999) tai tilintarkastuslaissa (459/2007)
tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.
Tilintarkastajalla tulee olla riittävä perehtyneisyys
opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmään.
Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta
päävastuullinen tilintarkastaja.
Rahoituksen saajan on korvauksetta annettava tarkastajalle kaikki
tarkastuksen kannalta välttämättömät
tiedot ja selvitykset, asiakirjat, tallenteet ja muu aineisto sekä muutoinkin
avustettava tarkastuksessa. Tarkastajalla on oikeus päästä tarkastuksen
edellyttämässä laajuudessa rahoituksen
saajan hallinnassa tai käytössä oleviin
rahoitettavassa toiminnassa käytettäviin tiloihin
ja muille alueille. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan
piiriin kuuluvissa tiloissa. Tarkastajalla on oikeus ottaa tarkastuksen
kohteena oleva aineisto haltuunsa, jos tarkastaminen sitä edellyttää.
Aineiston haltuunotosta on tarkastuksen yhteydessä laadittava pöytäkirja.
Siinä on mainittava haltuunoton tarkoitus ja haltuun otettu
aineisto. Aineisto on palautettava viipymättä,
kun sitä ei enää tarvita tarkastuksessa.
Valtionapuviranomaisella ja opetushallituksella on oikeus saada
tarkastusta varten poliisi- ja ulosottoviranomaisilta tarpeellista
virka-apua.
Ulkopuolinen asiantuntija voi valtionapuviranomaisen päätöksestä avustaa
tarkastuksessa.
Ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan
sovelletaan hallintolakia (434/2003), kielilakia (423/2003),
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999)
sekä valtion virkamieslain (750/1994) 14 ja 15 §:ää.
Ulkopuoliseen tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan
sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
59 §
Neuvottelumenettely
Ennen kuin opetusministeriö tekee ehdotuksen seuraavan
varainhoitovuoden talousarvioon käyttökustannusten
valtionosuutta varten otettavasta määrärahasta,
sen on neuvoteltava yksikköhinnoista Suomen Kuntaliitto
ry:n kanssa.
Ministeriön on myös neuvoteltava Suomen Kuntaliitto
ry:n kanssa siitä, mitä tietoja on pidettävä tarpeellisina
yksikköhintojen määräämistä ja
vahvistamista sekä valtionosuuden määräämistä varten,
samoin kuin siitä, miten nämä tiedot
toimitetaan valtionapuviranomaiselle.
60 §
Oikaisumenettely ja muutoksenhaku
Tässä laissa säädettyä valtionosuutta
tai rahoitusta saavalla kunnalla, kuntayhtymällä tai yksityisen
koulutuksen tai toiminnan järjestäjällä,
joka tyytymätön tämän lain nojalla
annettuun päätökseen saa vaatia oikaisua
kirjallisesti valtionapuviranomaiselta kolmen kuukauden kuluessa
päätöksestä tiedon saatuaan.
Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.
Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen
saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Päätökseen ei kuitenkaan saa vaatia
oikaisua eikä hakea muutosta siltä osin kuin se
koskee 48 §:n 1—3 momentissa tarkoitettuja
oppilas- ja opiskelijamääriä.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, muutoksenhausta tämän
lain nojalla tehtyyn valtionavustusta koskevaan päätökseen
on voimassa, mitä valtionavustuslaissa säädetään.
61 §
Saamatta jääneen etuuden suorittaminen
Jos oikaisuvaatimuksen tekemiselle 60 §:ssä säädetyn
määräajan kuluttua ilmenee tietoja, jotka
eivät ole olleet aikaisemmin asianomaisen kunnan, kuntayhtymän
tai yksityisen koulutuksen järjestäjän
tiedossa ja siltä on tämän vuoksi jäänyt
saamatta valtionosuutta, joka olisi lain mukaan kuulunut sille,
on saamatta jäänyt euromäärä suoritettava.
Suoritettavalle määrälle on maksettava
korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen vuotuinen
korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus olisi tullut maksaa.
Jos saamatta jääneen etuuden merkitys on vähäinen
ja sen maksamisesta aiheutuvat menot olisivat epäsuhteessa
verrattuna asian taloudelliseen merkitykseen, ei etuutta kuitenkaan
suoriteta.
Opetusministeriö voi päättää,
että saamatta jäänyt etuus maksetaan
myöhemmin seuraavan valtionosuuden yhteydessä.
62 §
Perusteettoman edun palauttaminen
Jos edellä 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu
opetuksen tai muun toiminnan järjestäjä on
saanut perusteettomasti tässä lain nojalla myönnettyä valtionosuutta
tai rahoitusta, opetusministeriön on määrättävä liikaa
saatu määrä palautettavaksi. Palautettavasta
määrästä peritään
korkolain 3 §:n 2 momentin mukainen vuotuinen
korko sen kuukauden alusta, jona valtionosuus maksettu.
Jos palautettava etuus on vähäinen taikka
jos palauttamista tai koron perimistä on pidettävä kohtuuttomana,
voidaan etuus jättää määräämättä palautettavaksi.
Opetusministeriö voi päättää,
että palautettava etuus vähennetään
myöhemmin seuraavan vuoden valtionosuuden yhteydessä.
63 §
Suoritusvelvollisuuden raukeaminen
Velvollisuus suorittaa saamatta jäänyt etuus tai
palauttaa perusteetta saatu etuus raukeaa viiden vuoden kuluessa
sen varainhoitovuoden päättymisestä,
jona etuus olisi tullut suorittaa tai on suoritettu.
64 §
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain
eräiden säännösten soveltaminen
Tässä laissa tarkoitettuun rahoitukseen
sovelletaan lisäksi seuraavia kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annetun lain säännöksiä:
1) 55 §:n 2 momentin säännöstä uusista
ja laajentuvista valtionosuustehtävistä;
2) 61 §:n 2 momentin säännöstä kunnan
asukasmäärän määräytymisestä;
3) 62 §:n 3 momentin säännöstä valtionosuuden
myöntämisestä kuntajakoa muutettaessa;
4) 63 §:n säännöstä valtionosuuksien
määräytymisestä kunnan alueen
jakamistapauksissa.
Mitä 1 momentissa säädetään
kunnasta, koskee soveltuvin osin kuntayhtymää ja
tässä laissa säädettyä rahoitusta
saavaa yksityistä 1 §:ssä ja 2 §:ssä mainitun
lain mukaisen toiminnan järjestäjää.
8 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
65 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2010.
Tällä lailla kumotaan opetus- ja kulttuuritoimen
rahoituksesta 21 päivänä elokuuta 1998
annettu laki (635/1998) siihen myöhemmin tehtyine
muutoksineen.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran myönnettäessä ja
maksettaessa rahoitusta vuodelle 2010. Tämän lain
voimaan tullessa voimassa olleita rahoitusta koskevia säännöksiä sovelletaan vuoden
2009 ja sitä edeltävien vuosien rahoitukseen.
Sen estämättä, mitä 3 momentissa
säädetään, ennen tämän
lain voimaantuloa voimassa olleen opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
annetun lain 16 §:n nojalla valtion
rahoituksen perusteena käytettävistä opetus-
ja kulttuuritoimen sekä vapaan sivistystyön keskimääräisistä yksikköhinnoista
vuonna 2010 annetulla valtioneuvoston asetuksella (724/2009)
säädettyjä lukiokoulutuksen, ammatillisen
koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, taiteen perusopetuksen ja kansalaisopistojen
keskimääräisiä yksikköhintoja
sovelletaan laskettaessa ja määrättäessä yksikköhintoja
vuodelle 2010.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.
66 §
Ammatillisen koulutuksen tuloksellisuusrahoitus
Sen estämättä, mitä 25 §:n
2 momentissa säädetään ammatillisen
koulutuksen tuloksellisuuteen perustuvasta rahoituksesta, vuonna
2010 tuloksellisuusrahoitukseen sovelletaan ennen lain voimaantuloa
voimassa olleita säännöksiä.
67 §
Ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavien jaksojen rahoitus
Sen estämättä, mitä 25 §:n
3 momentissa säädetään ammatilliseen
peruskoulutukseen ohjaavan ja valmistavan koulutuksen, vammaisille opiskelijoille
järjestettävän valmentavan ja kuntouttavan
opetuksen ja ohjauksen sekä maahanmuuttajille järjestettävän
ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan koulutuksen yksikköhintojen
laskemisesta, vuonna 2010 mainittujen koulutusten rahoitukseen sovelletaan
ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä.
68 §
Ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen poistojen
määrän vaikutus yksikköhintoihin
Sen estämättä, mitä 25 §:n
2 momentissa ja 26 §:n 2 momentissa säädetään,
jos ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien
kirjanpidon mukaisten ammatillisen koulutuksen poistojen määrä on
vuosina 2005 ja 2009 alempi kuin 831,32 euroa vuodessa opiskelijaa
kohden ja ammattikorkeakoulujen ylläpitäjien mainittuina vuosina
tehtävien kirjanpidon mukaisten ammattikorkeakoulujen poistojen
määrä on alempi kuin 487,31 euroa vuodessa
ammattikorkeakoulun valtionosuuden perusteena käytettävää laskennallista
opiskelijaa kohden, ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen
keskimääräistä yksikköhintaa
korotetaan, siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarvittaessa
säädetään, euromäärällä,
joka vastaa edellä mainittujen euromäärien
ja kirjanpidon mukaisten opiskelijaa kohden laskettujen poistojen
erotusta. Mainitut euromäärät on laskettu
vuoden 2005 kustannustasossa ja niitä tarkistetaan vuosittain kustannustason
arvioidun muutoksen mukaisesti.
69 §
Aiemmin myönnettyjen ja maksamatta olevien perustamishankkeiden
valtionosuudet
Ennen tämän lain voimaantuloa ammatillisen koulutuksen
ja ammattikorkeakoulujen perustamishankkeisiin myönnetyt
ja vuosittain maksettavat opiskelijaa kohti lasketut valtionosuudet vähennetään
keskimääräisiä yksikköhintoja
laskettaessa.
70 §
Valtionapuviranomainen perustamishankkeita koskevissa asioissa
Sen estämättä, mitä tämän
lain 57 §:n 1 momentissa säädetään
valtionapuviranomaisesta, opetusministeriö hoitaa valtionapuviranomaisen
tehtävät perustamishankkeissa, joihin se on myöntänyt
valtionosuuden ennen lain voimaantuloa.
71 §
Perustamishankkeen valtionosuuksien ja -avustusten palautus
Lain 53 §:n säännöksiä perustamishankkeen valtionavustuksen
palauttamisesta sovelletaan sellaiseen mainitussa 53 §:ssä tarkoitettuun
toimenpiteeseen, joka on suoritettu, tai vahinkoon, joka on tapahtunut
tämän lain voimaantulon jälkeen. Perustamishankkeeseen
ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn
valtionosuuteen on voimassa soveltuvin osin, mitä mainitussa 53 §:ssä valtionavustuksesta
säädetään.
72 §
Maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavan opetuksen oppilasmäärän
määräytyminen vuonna 2010
Sen estämättä, mitä 48 ja
49 §:ssä säädetään maahanmuuttajien
perusopetukseen valmistavan opetuksen vuoden 2010 rahoituksen perusteena
olevan oppilasmäärän laskemisesta ja
tarkistamisesta, oppilasmäärään
lisätään 20 päivänä syyskuuta
2009 kyseisessä koulutuksessa olevien oppilaiden määrä kerrottuna
luvulla 0,5.