4 luku
Luottolaitostoiminnan yleiset edellytykset
Sallittu liiketoiminta
30 §
Talletuspankille sallittu liiketoiminta
Talletuspankille sallittua liiketoimintaa on:
1) talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen
hankkiminen yleisöltä;
2) muu varainhankinta;
3) luotonanto ja rahoitustoiminta sekä muu rahoituksen
järjestäminen;
4) rahoitusleasing;
5) yleinen maksujenvälitys ja muu maksuliike;
6) sähköisen rahan liikkeeseenlasku,
siihen liittyvä tietojenkäsittely ja tietojen
tallentaminen sähköiselle tietovälineelle
muun yrityksen lukuun;
7) maksujen periminen;
8) valuutanvaihto;
9) notariaattitoiminta;
10) arvopaperikauppa ja muu arvopaperitoiminta;
11) takaustoiminta;
12) luottotietotoiminta;
13) asuntosäästötoimintaan
liittyvä asunto-osakkeiden ja -osuuksien sekä asuinkiinteistöjen
välitys;
14) muu 1—13 kohdassa tarkoitettuun toimintaan
verrattava tai niihin läheisesti liittyvä toiminta.
Talletuspankki saa lisäksi hoitaa postipalveluja postitoimiluvan
haltijan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti
sekä tarjota talletuspankin kanssa samaan konserniin tai
osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvalle yritykselle
sen hallintoon liittyviä palveluja.
Talletuspankin yhtiöjärjestyksessä tai
säännöissä on mainittava, tarjoaako
talletuspankki sijoituspalveluyrityksistä annetun lain
3 §:n mukaisia sijoituspalveluja sekä mainitun
lain 16 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua säilytys-
ja hoitopalvelua.
31 §
Luottoyhteisölle sallittu liiketoiminta
Luottoyhteisö saa harjoittaa 30 §:n 1 momentissa
tarkoitettua liiketoimintaa lukuun ottamatta talletusten hankkimista
yleisöltä. Luottoyhteisö saa vastaanottaa
yleisöltä muita vaadittaessa takaisinmaksettavia
varoja kuin talletuksia vain yleisen maksujenvälityksen
ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskun yhteydessä.
Luottoyhteisö voi harjoittaa kiinnitysluottopankkitoimintaa
niin kuin kiinnitysluottopankkilaissa säädetään.
Luottoyhteisön yhtiöjärjestyksessä tai
säännöissä on mainittava, tarjoaako
luottoyhteisö sijoituspalveluyrityksistä annetun
lain 3 §:n mukaisia sijoituspalveluja sekä mainitun
lain 16 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua säilytys-
ja hoitopalvelua.
Luottoyhteisön yleistä maksujenvälitystä varten
tilille vastaanottamiin vaadittaessa takaisinmaksettaviin varoihin
sovelletaan, mitä 135—138 §:ssä säädetään
talletuksesta.
32 §
Maksuliikeyhteisölle sallittu liiketoiminta
Maksuliikeyhteisö saa harjoittaa muuta 30 §:n
1 momentin 1, 2, 5, 6 ja 8 kohdassa tarkoitettua ja niihin verrattavaa
tai niihin läheisesti liittyvää liiketoimintaa
kuin talletusten hankkimista yleisöltä. Maksuliikeyhteisö ei
saa myöskään vastaanottaa yleisöltä muita
vaadittaessa takaisinmaksettavia varoja muuten kuin yleisen
maksujenvälityksen ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskun
yhteydessä. Maksuliikeyhteisö ei saa myöntää luottoa.
Maksuliikeyhteisö ei saa omistaa osakkeita eikä osuuksia
muussa yhteisössä kuin 14 §:ssä tarkoitetussa
palveluyrityksessä. Maksuliikeyhteisö ei saa tehdä muita
johdannaissopimuksia kuin sellaisia korko- tai valuuttasidonnaisia
vakioituja johdannaissopimuksia, jotka ovat päivittäisen
vakuusvaatimuksen piirissä ja joiden tarkoituksena on kattaa
maksuliikeyhteisön varoihin ja velkoihin liittyvät
riskit.
Maksuliikeyhteisön yleistä maksujenvälitystä varten
tilille vastaanottamiin vaadittaessa takaisinmaksettaviin varoihin
sovelletaan, mitä 135—138 §:ssä säädetään
talletuksesta.
33 §
Kiinteistöjen omistamista koskeva rajoitus
Luottolaitos saa sijoittaa kiinteistöihin sekä kiinteistöyhteisöjen
osakkeisiin ja osuuksiin enintään määrän,
joka vastaa 13 prosenttia luottolaitoksen taseen loppusummasta.
Luottolaitoksen omistamiin kiinteistöyhteisöjen
osakkeisiin ja osuuksiin rinnastetaan edellä tarkoitettua osuutta
laskettaessa luottolaitoksen kiinteistöyhteisölle
antamat luotot ja sen puolesta antamat takaukset samassa suhteessa
kuin luottolaitoksen omistamat kiinteistöyhteisön
osakkeet tai osuudet ovat kiinteistöyhteisön osake-
tai osuuspääomasta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua suhdelukua laskettaessa
ei oteta huomioon kiinteistöjä eikä kiinteistöyhteisön
osakkeita tai osuuksia, jotka:
1) ovat joutuneet luottolaitoksen haltuun maksamatta
jääneen saamisen vakuutena; tai
2) on vuokrattu rahoitustoiminnan yhteydessä ja
joiden arvon alenemisesta johtuva riski on olennaisilta osiltaan
siirretty sopimuksin vuokralleottajalle.
Rahoitustarkastus voi erityisestä syystä määräajaksi
myöntää luvan poiketa 1 momentissa säädetystä vaatimuksesta.
Luottolaitoksen on ilmoitettava Rahoitustarkastukselle tiedot,
jotka ovat tarpeen tässä pykälässä säädetyn
rajoituksen valvomiseksi. Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan
kannalta tarpeellisia määräyksiä ilmoitusvelvollisuuden
sisällöstä ja siitä, kuinka
usein ilmoitus on tehtävä.
Tässä pykälässä säädetyn
rajoituksen konsolidoidusta valvonnasta säädetään
81 §:ssä.
34 §
Rahalainan antamista koskevien osuuskuntalain säännösten
soveltaminen
Osuuskuntalain (1488/2001) 8 luvun 7 §:ää ei sovelleta
luottolaitokseen eikä sen konsolidointiryhmään
kuuluvaan rahoituslaitokseen.
35 §
Omien ja konserniyritysten osakkeiden, osuuksien,
pääomalainojen ja debentuurien hankinnan rahoittaminen
ja pantiksi ottaminen
Luottolaitos ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluva rahoituslaitos saa antaa lainaa omien ja emoyrityksensä osakkeiden
ja osuuksien hankkimiseen sekä ottaa niitä pantiksi
2—4 momentissa säädetyin rajoituksin.
Vakuuden asettaminen luottolaitoksen tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluvan rahoituslaitoksen varoista edellä tarkoitetun
lainan maksamisesta rinnastetaan lainan antamiseen.
Luottolaitos ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluva rahoituslaitos saa, jollei 3 momentista muuta johdu, osakeyhtiölain (624/2006)
13 luvun 10 §:n 1 momentin, osuuskuntalain 8
luvun 7 §:n 1 momentin sekä velkakirjalain (622/1947)
34 §:n 3 momentin säännösten
estämättä antaa lainaa omien tai emoyrityksen
osakkeiden ja osuuksien hankkimiseksi ja ottaa niitä pantiksi,
jos ne ovat arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:ssä tarkoitettuja
pörssi- tai markkina-arvopapereita, jos lainan antaminen tai
pantin ottaminen kuuluu luottolaitoksen tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluvan rahoituslaitoksen tavanomaiseen liiketoimintaan ja jos
laina on annettu taikka pantti otettu luotto- tai rahoituslaitoksen
toiminnassa noudatetuin tavanomaisin ehdoin.
Luottolaitos ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluva rahoituslaitos saa ottaa pantiksi omia ja emoyrityksen osakkeita
ja osuuksia niiden merkinnän rahoittamiseksi annetun lainan
vakuudeksi enintään määrän,
joka vastaa nimellisarvoltaan 10 prosenttia lainan antaneen yrityksen,
tai jos pantiksi on otettu lainan antaneen yrityksen emoyrityksen
osakkeita tai osuuksia, emoyrityksen sidotusta pääomasta.
Luottolaitos ja sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluva rahoituslaitos ei saa antaa luottoa samaan konsolidointiryhmään
kuulumattomalle konserniyritykselle konsolidointiryhmään
kuuluvan yrityksen osakkeiden tai osuuksien hankkimiseksi.
Mitä tässä pykälässä säädetään
osakkeista ja osuuksista, sovelletaan vastaavasti kantarahasto-osuuksiin,
sijoitusosuuksiin, pääomasijoituksiin, pääomalainoihin,
debentuureihin ja muihin sitoumuksiin, joilla on huonompi etuoikeus
kuin liikkeeseenlaskijan muilla veloilla.
Toiminnan yleinen valvottavuus
36 §
Toimipaikat ja asiamiehen käyttäminen
Luottolaitoksella on oltava Suomessa pääkonttori
ja vähintään yksi kiinteä toimipaikka. Luottolaitos
voi harjoittaa toimintaansa lisäksi sivuliikkeissä ja
muissa toimipaikoissa. Sivuliikkeen perustamisesta ulkomaille säädetään
10 luvussa.
Luottolaitos voi harjoittaa liiketoimintaa myös asiamiehen
välityksellä, jos asiamiehen käyttäminen
ei haittaa luottolaitoksen riskien hallintaa ja sisäistä valvontaa
eikä luottolaitoksen liiketoiminnan muuta hoitamista.
Luottolaitoksen on antaessaan liiketoimintaansa asiamiehen hoidettavaksi
huolehdittava siitä, että luottolaitos saa asiamieheltä jatkuvasti
viranomaisvalvontansa, riskien hallintansa ja sisäisen
valvontansa kannalta tarpeelliset tiedot sekä siitä,
että luottolaitos voi luovuttaa nämä tiedot
edelleen Rahoitustarkastukselle ja lisäksi säästöpankkitarkastukselle,
jos luottolaitos on säästöpankkitarkastuksen
valvonnassa tai osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisölle,
jos luottolaitos on keskusyhteisön valvonnassa.
Luottolaitoksen, joka aikoo harjoittaa liiketoimintaa muun kuin
luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään
tai osuuspankkien yhteenliittymään kuuluvan asiamiehen
välityksellä, on ilmoitettava siitä Rahoitustarkastukselle
ennen toiminnan antamista asiamiehen hoidettavaksi. Ilmoitusta ei
tarvita, jos liiketoimintaa harjoitetaan asiamiehen välityksellä vain
vähäisessä määrin.
Luottolaitoksen ja asiamiehen välisessä sopimussuhteessa
tapahtuvista merkittävistä muutoksista on ilmoitettava
Rahoitustarkastukselle. Rahoitustarkastus antaa tarkemmat määräykset
ilmoituksen sisällöstä sekä siitä, milloin
asiamiehen välityksellä harjoitettavaa liiketoimintaa
voidaan pitää vähäisenä.
37 §
Luottolaitoksen sidonnaisuus
Luottolaitos ei saa olla merkittävästi sidoksissa
sellaiseen luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön,
johon sovellettavat Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion
lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset
estävät luottolaitoksen tehokkaan valvonnan, eikä muuhunkaan tahoon,
jos merkittävä sidonnaisuus on muuten omiaan estämään
luottolaitoksen tehokasta valvontaa.
Merkittävällä sidonnaisuudella
tarkoitetaan 1 momenttia sovellettaessa sidossuhdetta, joka syntyy,
kun:
1) luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö suoraan
tai välillisesti omistaa vähintään 20 prosenttia
jonkin yhteisön osakkeista, jäsenosuuksista, takuuosuuksista
tai yhtiöosuuksista;
2) luonnollisella henkilöllä tai
oikeushenkilöllä on suoraan tai välillisesti
vähintään 20 prosenttia jonkin
yhteisön osakkeiden, jäsenosuuksien, takuuosuuksien
tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä ja
tämä äänimäärä perustuu
omistukseen, jäsenyyteen, yhtiöjärjestykseen,
yhtiösopimukseen, niihin verrattaviin sääntöihin
tai muuhun sopimukseen; taikka
3) luonnollisella henkilöllä tai
oikeushenkilöllä on suoraan tai välillisesti
oikeus nimittää tai erottaa vähintään
yksi viidesosa jonkin oikeushenkilön hallituksen tai siihen
verrattavan toimielimen jäsenistä taikka sellaisen
toimielimen jäsenistä, jolla on tämä oikeus,
ja nimittämis- tai erottamisoikeus perustuu samoihin seikkoihin
kuin 2 kohdassa tarkoitettu äänimäärä.
Jos luonnollisella henkilöllä on 2 momentissa tarkoitettu
omistus, äänimäärä taikka
nimittämis- tai erottamisoikeus yhdessä aviopuolisonsa tai
kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa elävän
henkilön kanssa, etenevässä tai takenevassa
polvessa olevan sukulaisensa taikka tällaisen henkilön
aviopuolison tai tällaisen henkilön kanssa avioliitonomaisissa
suhteissa elävän henkilön kanssa taikka
häneen muutoin merkittävässä taloudellisessa
riippuvuussuhteessa olevan henkilön kanssa, on myös
kyseessä olevan luonnollisen henkilön, hänen
kanssaan edellä tässä momentissa tarkoitetuissa
olosuhteissa elävän henkilön ja 2 momentissa
tarkoitetun yhteisön tai muun oikeushenkilön välillä merkittävä sidonnaisuus.
Merkittävä sidonnaisuus syntyy myös
kahden tai useamman sellaisen oikeushenkilön välille, jotka
ovat saman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön
määräysvallassa.
38 §
Määräysvallan hankkiminen ulkomaisessa yrityksessä
Luottolaitos tai sen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluva yritys ei saa hankkia kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettua
määräysvaltaa muussa ulkomaisessa yrityksessä kuin
ulkomaisessa luottolaitoksessa tai sijoituspalveluyritykseen, rahastoyhtiöön
tai vakuutusyhtiöön rinnastettavassa ulkomaisessa
yrityksessä eikä sellaisessa ulkomaisessa luottolaitoksessa
tai edellä tarkoitetussa muussa ulkomaisessa vakuutuslaitoksessa,
jonka kotipaikka on Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa, ellei
yritys ole ilmoittanut siitä etukäteen Rahoitustarkastukselle
taikka jos Rahoitustarkastus on ilmoituksen saatuaan kieltänyt
hankinnan 2 momentissa säädetyssä ajassa.
Rahoitustarkastus voi kolmen kuukauden kuluessa 1 momentissa
tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta kieltää 1
momentissa tarkoitetun hankinnan, jos hankinnan kohteena olevaan
yritykseen sovellettavat lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset
olennaisesti vaikeuttaisivat luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän
tehokasta valvontaa.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei tarvitse
tehdä, jos yritys kuuluu rahoitus- ja vakuutusryhmittymien
valvonnasta annetussa laissa tarkoitettuun ryhmittymään,
ja vastaava ilmoitus on tehty Vakuutusvalvontavirastolle.
39 §
Luottolaitoksen kuuluminen ulkomaiseen konsolidointiryhmään
Jos luottolaitos kuuluu sellaiseen konsolidointiryhmään,
johon ei sovelleta Suomen lakia, luottolaitoksen toimiluvan edellytyksenä on, että
ulkomaan
viranomaisella on riittävä toimivalta valvoa koko
konsolidointiryhmää vastaavalla tavalla kuin tässä laissa
säädetään taikka että luottolaitoksen
kuuluminen tällaiseen konsolidointiryhmään
ei muuten vaaranna luottolaitoksen toiminnan vakautta. Luottolaitoksen
toiminnan vakauden katsotaan vaarantuvan tässä pykälässä tarkoitetulla
tavalla, jollei voida osoittaa, että konsolidoitu vakavaraisuus,
konsolidoidut suuret asiakasriskit, konsolidointiryhmän
sisäinen valvonta ja riskienhallintamenetelmät
sekä omistusyhteisön omistajien ja johdon sopivuus
ja luotettavuus vastaavat tämän lain mukaisia
vaatimuksia. Mitä tässä pykälässä säädetään
konsolidointiryhmästä, sovelletaan vastaavasti
muuhun kuin rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun
lain 6 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun rahoitus- ja
vakuutusryhmittymään.
Omistajien ja johdon sopivuus ja luotettavuus
40 §
Luottolaitoksen ja omistusyhteisön johtaminen
Luottolaitoksen hallituksen ja toimitusjohtajan tulee johtaa
luottolaitosta ammattitaitoisesti sekä terveiden ja varovaisten
liikeperiaatteiden mukaisesti. Hallituksen jäsenten ja
varajäsenten sekä toimitusjohtajan ja toimitusjohtajan
sijaisen on oltava luotettavia henkilöitä, jotka
eivät ole konkurssissa ja joiden toimintakelpoisuutta ei
ole rajoitettu. Hallituksen jäsenellä ja varajäsenellä sekä toimitusjohtajalla
ja toimitusjohtajan sijaisella on lisäksi oltava sellainen
yleinen luottolaitostoiminnan tuntemus kuin luottolaitoksen toiminnan
luonteeseen ja laajuuteen katsoen on tarpeen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua henkilöä ei pidetä luotettavana,
jos hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla viiden viimeisimmän
vuoden aikana tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen viimeisimmän
vuoden aikana sakkorangaistukseen rikoksesta, jonka voidaan katsoa
osoittavan hänen olevan ilmeisen sopimaton luottolaitoksen
hallituksen jäseneksi tai varajäseneksi taikka
toimitusjohtajaksi tai toimitusjohtajan sijaiseksi.
Rahoitustarkastus voi määräajaksi,
enintään viideksi vuodeksi, kieltää henkilöä toimimasta luottolaitoksen
hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä taikka
toimitusjohtajana tai toimitusjohtajan sijaisena, jos:
1) tämä on osoittanut tehtävänsä hoidossa
ilmeistä taitamattomuutta tai varomattomuutta ja on ilmeistä,
että se voi vakavasti vahingoittaa luottolaitoksen vakaata
toimintaa, tallettajien tai sijoittajien asemaa taikka velkojien
etua; tai
2) hän ei täytä 1 momentissa
säädettyjä vaatimuksia.
Mitä 1—3 momentissa säädetään,
sovelletaan vastaavasti omistusyhteisöön. Omistusyhteisön on
ilmoitettava 1 momentissa tarkoitettujen hallintohenkilöidensä muutoksista
viipymättä Rahoitustarkastukselle.
41 §
Luottolaitoksen ja vakuutusyhtiön johdon erillisyys
Luottolaitoksen toimitusjohtaja ja tämän sijainen
eivät saa olla luottolaitoksen kanssa samaan konserniin
tai rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa
tarkoitettuun ryhmittymään kuuluvan vakuutusyhtiön toimitusjohtajana
tai tämän sijaisena.
Enemmistön luottolaitoksen hallituksen jäsenistä ja
varajäsenistä on oltava henkilöitä,
jotka eivät ole 1 momentissa tarkoitetun vakuutusyhtiön
hallituksen jäsenenä tai varajäsenenä taikka toimitusjohtajana
tai tämän sijaisena, jollei Rahoitustarkastus
myönnä tähän lupaa.
42 §
Osakkeiden ja osuuksien hankinnasta ilmoittaminen
Jos jonkun tarkoituksena on hankkia suoraan tai välillisesti
luottolaitoksesta tai omistusyhteisöstä osuus,
joka on vähintään 10 prosenttia
osake- tai osuuspääomasta tai joka tuottaa vähintään
10 prosenttia osakkeiden tai osuuksien äänivallasta,
hankinnasta on ilmoitettava etukäteen Rahoitustarkastukselle.
Jos 1 momentissa tarkoitettua osuutta lisätään
siten, että osuus kasvaa vähintään
20, 33 tai 50 prosenttiin osake- tai osuuspääomasta,
tuottaa vähintään samansuuruisen äänivallan
taikka siten, että luottolaitoksesta tai omistusyhteisöstä tulee
tytäryritys, hankinnasta on myös ilmoitettava
etukäteen Rahoitustarkastukselle.
Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettua omistusosuutta ja ääniosuutta
sovelletaan, mitä arvopaperimarkkinalain 1 luvun 5 §:ssä sekä 2 luvun
9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä myös
silloin, kun osuuden omistus laskee alle 1 ja 2 momentissa säädetyn
suuruisten osuuksien.
Luottolaitoksen ja omistusyhteisön on ilmoitettava
Rahoitustarkastukselle vähintään kerran vuodessa
1 ja 2 momentissa tarkoitettujen osuuksien omistajat ja omistusten
suuruudet sekä ilmoitettava välittömästi
tietoonsa tulleet osuuksien omistuksessa tapahtuneet muutokset.
Ilmoituksessa on annettava tarpeelliset tiedot osuuden suuruudesta
ja sen omistajasta sekä omistajan asiakasriskeistä.
Tässä pykälässä tarkoitettua
ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos omistus luottolaitoksesta
tai omistusyhteisöstä hankitaan välillisesti
rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetussa laissa tarkoitetun
ryhmittymän omistusyhteisön osakkeita hankkimalla
ja ilmoitus tällaisen omistusyhteisön hankinnasta
on tehty Vakuutusvalvontavirastolle.
43 §
Hankinnan vastustaminen
Rahoitustarkastus voi kolmen kuukauden kuluessa 42 §:ssä tarkoitetun
ilmoituksen vastaanottamisesta kieltää osuuden
hankinnan, jos omistajien luotettavuudesta ja sopivuudesta saadun
selvityksen perusteella tai muuten on todennäköistä,
että osuuden omistus vaarantaisi luottolaitoksen tai sen
konsolidointiryhmän varovaisten ja terveiden liikeperiaatteiden
mukaisen liiketoiminnan.
Jos osuuden hankinta jätetään ilmoittamatta tai
jos osuus on hankittu Rahoitustarkastuksen kiellosta huolimatta,
Rahoitustarkastus voi kieltää osakkeen- tai osuudenomistajan
hankkimia osakkeita tai osuuksia koskevan saannon merkitsemisen
osake- ja osakasluetteloon taikka jäsenluetteloon. Jos
Rahoitustarkastus osuuden hankinnan jälkeen havaitsee osuuden
omistuksen vakavasti vaarantavan luottolaitoksen tai sen konsolidointiryhmän
varovaisten ja terveiden liikeperiaatteiden mukaisen toiminnan,
Rahoitustarkastus voi vaatia osakkeiden tai osuuksien saantoa koskevan
osake- ja osakasluetteloon tai jäsenluetteloon tehdyn merkinnän
mitätöitäväksi kerrallaan enintään
vuoden määräajaksi.
Jos hankinnasta seuraa, että luottolaitoksesta tulee
toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen ulkomaisen luottolaitoksen
tai toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saaneen, sijoituspalveluyritykseen
tai vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuun vakuutusyhtiöön
rinnastettavan ulkomaisen yrityksen tytäryritys tai tällaisen
ulkomaisen luottolaitoksen tai muun edellä tarkoitetun ulkomaisen
yrityksen emoyrityksen tytäryritys, Rahoitustarkastuksen
on pyydettävä tuon valtion valvontaviranomaisen
lausunto hankinnasta. Samoin menetellään, jos
luottolaitoksen määräämisvalta
siirtyy samoille luonnollisille tai oikeushenkilöille kuin
edellä tarkoitetussa ulkomaisessa luottolaitoksessa tai
muussa ulkomaisessa yrityksessä.
5 luku
Luottolaitostoiminnan taloudelliset edellytykset
44 §
Vähimmäispääoma
Talletuspankin ja luottoyhteisön osakepääoman,
osuuspääoman tai peruspääoman
on oltava vähintään viisi miljoonaa euroa.
Maksuliikeyhteisön osake- tai osuuspääoman
on oltava vähintään miljoona euroa. Pääoman
on oltava kokonaan merkitty toimilupaa myönnettäessä.
Omat varat
45 §
Ensisijaiset omat varat
Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan ensisijaisina
omina varoina seuraavat erät:
1) osakepääoma, osuus- ja lisäosuuspääoma sekä peruspääoma;
2) sijoitusosuuspääoma ja kantarahasto;
3) osake-, sijoitusosuus- ja kantarahastoantitilillä olevat
varat;
4) pääomalainat, joiden ehdot Rahoitustarkastus
on hyväksynyt;
5) vararahasto ja ylikurssirahasto;
6) vapaan oman pääoman rahastot ja
käyttämättömät voittovarat,
lukuun ottamatta 46 §:n mukaisesti toissijaisiin
omiin varoihin luettavia eriä;
7) vapaaehtoinen varaus;
8) tilivuoden aikana kertynyt osavuosikatsauksen
osoittama voitto, jos se on tilintarkastajan antaman lausunnon mukaan
laskettu Rahoitustarkastuksen hyväksymällä tavalla
noudattaen samoja periaatteita kuin tilikauden tuloksen
laskemisessa;
9) muut Rahoitustarkastuksen hyväksymät, edellä mainittuihin
eriin rinnastettavat erät.
Edellä 1 momentissa tarkoitetut erät otetaan huomioon
vähennettyinä niihin mahdollisesti kohdistuvalla
luottolaitoksen yhteisöverokannan mukaisella verolla.
Edellä 1 momentin 1—5 kohdassa
tarkoitettuihin eriin ei saa lukea eriä, joiden pääomaa
ei ole maksettu luottolaitokselle. Mainitun momentin 1—4
kohdassa tarkoitettuihin eriin saa lukea ainoastaan eriä,
joille maksettavan osingon, koron tai muun hyvityksen taikka pääoman palautuksen
edellytyksenä on, että luottolaitoksella on jakokelpoisia
varoja. Mainittuihin eriin ei saa lukea:
1) määräaikaisia eriä;
2) eriä, jotka tuottavat kumulatiivisen oikeuden
osinkoon, korkoon tai muuhun hyvitykseen;
3) eriä, joiden pääoman
taikka osingon, koron tai muun hyvityksen maksamisesta on antanut
vakuuden:
a) luottolaitos itse tai sen kanssa samaan konserniin
kuuluva yhteisö;
b) yhteisö, joka lain tai sopimuksen perusteella on
vastuussa luottolaitoksen veloista, tai tällaisen yhteisön
kanssa samaan konserniin kuuluva yhteisö;
c) yhteisö, jonka äänivallasta a
ja b kohdassa tarkoitetut yhteisöt omistavat yhteensä yli
puolet, tai tällaisen yhteisön kanssa samaan konserniin
kuuluva yhteisö.
Edellä 1 momentin 6—9 kohdassa tarkoitettuina
erinä saadaan ottaa huomioon ainoastaan sellaiset erät,
jotka ovat luottolaitoksen käytettävissä välittömästi
ja rajoittamattomasti tappioiden kattamiseen heti niiden synnyttyä.
Mainitun momentin 6 ja 8 kohdassa tarkoitetuista eristä on ennen
niiden lukemista omiin varoihin eliminoitava niihin mahdollisesti
sisältyvät rahoitusvelkojen käyvän
arvon muutoksesta johtuvat tuotot ja kulut.
Luottolaitos, joka on arvopaperistanut saamisiaan
61 §:n mukaisesti, ei saa lukea 1 momentissa tarkoitettuihin
eriin:
1) oman pääoman eriä, jotka
perustuvat saamisten arvopaperistamisesta odotettaviin tuleviin
tuottoihin;
2) tuottoja, jotka perustuvat takaukseen, jonka luottolaitos
tai siihen 3 momentissa tarkoitetussa suhteessa oleva yhteisö on
antanut arvopaperistettujen saamisten pääoman
tai tuoton maksamisesta tai saamisiin liittyvän riskin
kattamiseksi muulla tavoin.
Tässä pykälässä tarkoitetut
erät otetaan huomioon määrään,
joka niistä on merkitty tilinpäätökseen.
46 §
Toissijaiset omat varat
Luottolaitoksen omiin varoihin luetaan toissijaisina
omina varoina seuraavat erät:
1) arvonkorotusrahasto ja uudelleenarvostusrahasto;
2) käyvän arvon rahasto ja siihen
rinnastettavat oman pääoman
erät, lukuun ottamatta 152 §:n
1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja eriä;
3) määräämättömäksi
ajaksi annetut velkasitoumukset sekä 45 §:n 1
momentin 1—4 kohdassa tarkoitetut erät, jotka
tuottavat kumulatiivisen oikeuden osinkoon, korkoon tai muuhun hyvitykseen,
3 momentissa säädetyin edellytyksin;
4) vähintään viiden vuoden
pituiset debentuurit ja niihin rinnastettavat sitoumukset 3 momentissa
säädetyin edellytyksin.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, käytettäessä 59 §:ssä tarkoitettua
sisäisten luottoluokitusten menetelmää toissijaisiin
omiin varoihin saadaan lukea kirjanpitoon merkittyjen arvonalennusten
ja odotettujen tappioiden erotuksena syntyvä ylijäämä,
kuitenkin enintään 0,6 prosenttia riskipainotettujen
erien yhteismäärästä. Laskettaessa
tässä momentissa tarkoitettua ylijäämää odotetut
tappiot oman pääoman ehtoisista sijoituksista
sisällytetään odotettuihin tappioihin,
mutta niistä kirjattuja arvonalennuksia ei oteta huomioon.
Sovellettaessa 69 ja 71 §:ää tässä momentissa
tarkoitettuja eriä ei sisällytetä omiin
varoihin. Arvopaperistamiseen perustuvia eriä, joihin 61 §:n
3 momentin mukaisesti sovelletaan 1 250 prosentin riskikerrointa,
ei oteta huomioon tätä momenttia sovellettaessa.
Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetut
velkasitoumukset saadaan lukea toissijaisiin omiin varoihin, jos
ne täyttävät seuraavat edellytykset:
1) niiden pääoma maksetaan takaisin
ainoastaan, jos Rahoitustarkastus liikkeeseenlaskijan hakemuksesta
antaa siihen luvan;
2) niille suoritettavan koron maksamista voidaan sopimusehtojen
mukaan lykätä luottolaitoksen taloudellisesta
asemasta johtuvista syistä;
3) niiden pääoma voidaan käyttää tappioiden kattamiseen
luottolaitoksen toiminnan aikana taikka ne voidaan muuten rinnastaa
omaan pääomaan arvioitaessa velvollisuutta asettaa
luottolaitos selvitystilaan;
4) niillä on huonompi etuoikeus kuin muilla luottolaitoksen
veloilla;
5) luottolaitos tai muu 45 §:n 3 momentin 3 kohdassa
tarkoitettu yhteisö ei ole antanut vakuutta pääoman
taikka koron tai muun hyvityksen maksamisesta;
6) niiden pääoma on maksettu luottolaitokselle.
Jos käyvän arvon rahaston tai siihen 1 momentin
2 kohdan mukaisesti rinnastettavan oman pääoman
erien määrä on negatiivinen, se otetaan
huomioon toissijaisten omien varojen määrän
vähennyksenä.
Ennen 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen erien lukemista
toissijaisiin omiin varoihin niistä on vähennettävä niihin
kohdistuva luottolaitoksen yhteisöverokannan mukainen laskennallinen
vero.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut velkasitoumukset
saadaan lukea toissijaisiin omiin varoihin, jos ne täyttävät
edellä 3 momentin 4—6 kohdassa säädetyt
edellytykset ja jos ne saadaan maksaa takaisin aikaisintaan viiden
vuoden kuluttua liikkeeseen laskemisesta, jollei Rahoitustarkastus
myönnä lupaa niiden ennenaikaiseen takaisinlunastukseen.
Tällaiset velkasitoumukset saadaan kuitenkin niiden eräpäivää edeltävänä viitenä viimeisenä
vuotena
ottaa huomioon enintään määrään,
joka saadaan vähentämällä edellisenä vuotena
huomioon otetusta määrästä yksi
viidesosa sitoumuksen alkuperäisestä määrästä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuista eristä saadaan
lukea omiin varoihin enintään 45 §:ssä tarkoitettujen
erien yhteenlaskettua määrää vastaava
määrä, josta on vähennetty 48 §:n
1 momentissa mainitut erät. Edellä 1 momentin
4 kohdassa tarkoitetuista eristä saadaan kuitenkin lukea omiin
varoihin enintään puolet tästä määrästä.
Tässä pykälässä tarkoitetut
erät otetaan huomioon määrään,
joka niistä on merkitty tilinpäätökseen,
lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettuja odotettuja tappioita.
47 §
Muut omat varat
Laskettaessa 63 ja 64 §:ssä tarkoitettua
omien varojen vähimmäismäärää koskevaa
vaatimusta sekä 67 §:n 4 momentissa tarkoitettua
suurten asiakasriskien enimmäismäärää omiin
varoihin saadaan lukea sen lisäksi, mitä 45 ja
46 §:ssä säädetään:
1) sellaiset 46 §:n 3 momentin 4—6
kohdan mukaiset edellytykset täyttävät
debentuurit ja niihin rinnastettavat sitoumukset, jotka saadaan maksaa
takaisin aikaisintaan kahden vuoden kuluttua liikkeeseen laskemisesta,
jollei Rahoitustarkastus myönnä lupaa ennenaikaiseen
takaisinlunastukseen, ja joiden pääoman takaisinmaksua
voidaan sopimusehtojen mukaan lykätä, jos takaisinmaksu
johtaisi 63 tai 64 §:n mukaisen omien varojen vähimmäismäärän
alittumiseen; sekä
2) 46 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut sitoumukset,
joita ei 46 §:n 7 momentin nojalla voida lukea toissijaisiin
omiin varoihin.
Tässä pykälässä tarkoitetut
erät otetaan huomioon määrään,
joka niistä on merkitty tilinpäätökseen.
48 §
Vähennyserät
Luottolaitoksen ensisijaisten omien varojen määrästä vähennetään:
1) luottolaitoksen omistamat omat osakkeet, osuudet
tai kantarahastotodistukset;
2) pitkävaikutteisten aineettomien hyödykkeiden
hankintamenojen poistamaton osa;
3) tilikauden tuloksen tai kertyneiden voittovarojen
sellaiset erät, jotka ovat syntyneet muussa kuin omassa
käytössä olevan kiinteistöomaisuuden
käypään arvoon arvostamisesta ja jotka ylittävät
tästä arvonnoususta aiheutuvan omien varojen lisävaatimuksen;
4) edellisten tilikausien ja tilikauden tappiot.
Luottolaitoksen ensi- ja toissijaisten omien varojen
määrästä vähennetään:
1) sellaisen luottolaitoksen ja ulkomaisen luottolaitoksen
sekä rahoituslaitoksen osakkeet, osuudet ja pääomalainat,
jonka kaikista osakkeista tai osuuksista luottolaitos omistaa yli
10 prosenttia;
2) muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut luottolaitoksen
ja ulkomaisen luottolaitoksen sekä rahoituslaitoksen osakkeet,
osuudet ja pääomalainat, siltä osin kuin
niiden yhteismäärä yhdessä 4 kohdassa
tarkoitettujen erien kanssa ylittää ennen ensisijaisten
ja toissijaisten omien varojen yhteismäärästä tehtäviä vähennyksiä 10
prosenttia luottolaitoksen omista varoista;
3) sellaisen suomalaisen ja siihen rinnastettavan ulkomaisen
vakuutuslaitoksen osakkeet, osuudet ja pääomalainat,
jonka kaikista osakkeista tai osuuksista luottolaitos omistaa yli
10 prosenttia;
4) lainasaamiset talletuspankkien vakuusrahastoilta
siltä osin kuin niiden määrä yhdessä 2 kohdassa
tarkoitettujen erien kanssa ylittää 2 kohdassa
tarkoitetun määrän;
5) määrä, jolla 71 §:ssä tarkoitetun
huomattavan omistusosuuden määrä ylittää mainitun
pykälän 1 momentissa säädetyn
rajan, sekä määrä, jolla tällaisten
omistusosuuksien yhteenlaskettu määrä ylittää mainitun
pykälän 2 momentissa säädetyn
rajan;
6) selvityssaamiset, jotka syntyvät viidennen pankkipäivän
jälkeen tehtyyn osasuoritukseen liittyvistä jo
luovutetuista arvopapereista tai kauppahinnan maksuista sekä niiden
jäljellä olevista eristä sopimuksen lakkaamiseen
saakka.
Käytettäessä 59 §:n 1 momentissa
tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää,
ensi- ja toissijaisista omista varoista on lisäksi vähennettävä tämän
menetelmän mukaisesti riskipainotettujen varojen yhteismäärästä kirjanpitoon
merkittyjen arvonalennusten ja odotettujen tappioiden erotus, jos
se on negatiivinen. Laskettaessa tässä momentissa
tarkoitettua alijäämää odotetut
tappiot oman pääoman ehtoisista sijoituksista
sisällytetään odotettuihin tappioihin,
mutta niistä kirjattuja arvonalennuksia ei oteta huomioon.
Sovellettaessa 69 ja 71 §:ää omista varoista
ei vähennetä tässä momentissa tarkoitettuja
eriä. Arvopaperistamiseen perustuvia eriä, joihin
61 §:n 3 momentin mukaisesti sovelletaan 1 250
prosentin riskikerrointa, ei oteta huomioon tätä momenttia
sovellettaessa.
Ensi- ja toissijaisista omista varoista on vähennettävä sen
lisäksi, mitä edellä säädetään, edellä 3
momentissa tarkoitetut arvopaperistamisjärjestelyihin perustuvat
erät, jos ne jätetään 61 §:n
3 momentin mukaisesti ottamatta huomioon omien varojen
vähimmäismäärää laskettaessa.
Puolet edellä 2—4 momentissa tarkoitetuista eristä vähennetään
ensisijaisista omista varoista ja puolet toissijaisten omien varojen
46 §:n 7 momentin mukaisesta enimmäismäärästä.
Mikäli toissijaisten omien varojen enimmäismäärä ei riitä vähennysten
tekemiseen, ylimenevä osuus vähennetään
ensisijaisista omista varoista.
Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vähennyksen
sijasta voidaan vähentää luottolaitoksen
omistusta vakuutuslaitoksessa vastaava osuus vakuutuslaitoksen vakuutusyhtiölain
tai sitä vastaavan ulkomaisen lain mukaisesti lasketusta
toimintapääoman vähimmäismäärästä.
Laskettaessa 2 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettuja
vähennyksiä osakkeisiin, osuuksiin ja pääomalainoihin
rinnastetaan yritykseltä olevat sellaiset saamiset, joilla
on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla veloilla. Edellä 2
momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa
luottolaitoksen omistamiksi katsotaan myös 71 §:n
3 momentin mukaisesti lasketut omistukset sellaisissa luottolaitoksissa
ja ulkomaisissa luottolaitoksissa sekä rahoituslaitoksissa,
joissa luottolaitoksella on 70 §:ssä tarkoitettu
huomattava omistusosuus. Laskettaessa 2 momentin 1 ja 3
kohdassa sekä 6 momentissa tarkoitettuja vähennyksiä luottolaitoksen
omistamiksi katsotaan myös sellaisen vakuutusomistusyhteisön
ja rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omistusyhteisön,
jotka ovat luottolaitoksen tytär- tai osakkuusyrityksiä,
omistamat edellä tässä pykälässä tarkoitetut
osakkeet, osuudet, pääomalainat ja niihin rinnastettavat
saamiset, samassa suhteessa kuin luottolaitos omistaa tällaisen
omistusyhteisön osakkeita tai osuuksia. Edellä tässä momentissa
tarkoitettuja vähennyksiä laskettaessa ei oteta
huomioon sijoituksia luottolaitoksen kanssa samaan konsolidointiryhmään
kuuluviin yrityksiin.
Rahoitustarkastuksen luvalla 2, 6 tai 7 momentin mukainen vähennys
voidaan jättää tekemättä,
kun mainituissa momenteissa tarkoitettu sijoitus on toisen luottolaitoksen
tai ulkomaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen taikka suomalaisen
tai siihen rinnastettavan ulkomaisen vakuutuslaitoksen liiketoiminnan
tervehdyttämisen yhteydessä välttämätöntä taikka
kun sijoitus on tehty rahoituslaitokseen, jonka tarkoituksena on
pääasiassa omistaa muiden kuin luottolaitosten
tai ulkomaisten luottolaitosten tai rahoituslaitosten osakkeita
tai osuuksia ja rahoituslaitos ei kuulu toisen luottolaitoksen tai
ulkomaisen luottolaitoksen taikka sijoituspalveluyrityksen tai siihen
rinnastettavan ulkomaisen yrityksen konsolidointiryhmään.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään
konsolidointiryhmään kuuluvista yhteisöistä,
sovelletaan osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista
annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun yhteenliittymän
keskusyhteisön jäsenluottolaitoksen vakavaraisuutta
laskettaessa mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin yhteisöihin,
jotka yhdistellään yhteenliittymään sen
konsolidoitua vakavaraisuutta laskettaessa.
Tässä pykälässä tarkoitetut
erät otetaan huomioon määrään,
joka niistä on merkitty tilinpäätökseen,
lukuun ottamatta 3 momentissa tarkoitettuja odotettuja tappioita.
Yleinen riskienhallinta
49 §
Yleissäännös riskienhallinnasta
Luottolaitos ei saa toiminnassaan ottaa niin suurta riskiä,
että siitä aiheutuu olennaista vaaraa luottolaitoksen
vakavaraisuudelle tai maksuvalmiudelle. Luottolaitoksella on oltava
tehokkaan riskienhallinnan mahdollistava luotettava hallinto sekä toimintaansa
nähden riittävä sisäinen valvonta
ja riittävät riskienhallintajärjestelmät.
Hallinnon, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan on täytettävä luottolaitosten
liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY,
jäljempänä luottolaitosdirektiivi, V liitteessä asetetut
vaatimukset.
Luottolaitoksen riskienhallintaan ja muuhun sisäiseen
valvontaan liittyvien tehtävien siirtämiseen sellaisen
yrityksen hoidettavaksi, joka ei kuulu luottolaitoksen kanssa samaan
konsolidointiryhmään tai osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista
luottolaitoksista annetussa laissa tarkoitettuun yhteenliittymään,
sovelletaan, mitä 36 §:n 2—4 momentissa
säädetään.
50 §
Riskikeskittymien seuranta
Luottolaitoksen on seurattava liiketoimiinsa sisältyviä maa-,
valuuttakurssi-, korko- ja toimialariskejä ja asetettava
niille rajat. Luottolaitoksen on ilmoitettava Rahoitustarkastukselle
tiedot, jotka ovat tarpeen näistä riskeistä aiheutuvien
keskittymien valvomiseksi.
Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan kannalta tarpeellisia
tarkempia määräyksiä tämän pykälän
mukaisen ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja
siitä, kuinka usein ilmoitukset on tehtävä.
51 §
Sisäiset liiketoimet
Luottolaitoksen on ilmoitettava Rahoitustarkastukselle
sellaisista liiketoimista, joissa yhtenä osapuolena on
luottolaitos ja toisena osapuolena on:
1) yritys, joka kuuluu luottolaitoksen kanssa samaan
konserniin tai on luottolaitoksen tai sen kanssa samaan konserniin
kuuluvan yrityksen kirjanpitolaissa tarkoitettu omistusyhteysyritys;
2) sellainen luottolaitoksen tai sen kanssa samaan
konserniin kuuluvan muun työnantajayrityksen perustama
eläkesäätiölaissa (1774/1995) tarkoitettu
eläkesäätiö, jonka toimintapiiriin kuuluvat
henkilöt ovat työnantajayrityksen palveluksessa;
3) vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitettu
eläkekassa, jonka toimintapiirissä voivat olla luottolaitoksen
tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan muun työnantajayrityksen
palveluksessa olevat henkilöt.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä vähintään
neljännesvuosittain sellaisista liiketoimista, joiden arvo
tai, jos keskenään samanlajisia liiketoimia on
tehty tässä momentissa tarkoitettuna ajanjaksona
useita, niiden yhteenlaskettu arvo ylittää miljoona
euroa tai viisi prosenttia liiketoimen osapuolena olevan luottolaitoksen
omista varoista, jollei Rahoitustarkastus hyväksy korkeampaa
ilmoitusrajaa.
Tässä pykälässä tarkoitettuja
liiketoimia ei saa tehdä ehdoin, jotka poikkeavat toisistaan riippumattomien
osapuolten välillä samanlaisissa liiketoimissa
yleisesti noudatetuista ehdoista. Mitä tässä momentissa
säädetään, ei sovelleta konserniyritysten
tarvitsemien hallinnollisten palvelujen hankkimiseen konserniin
kuuluvalta yritykseltä eikä emoyrityksen tytäryritykselle myöntämiin
pääoma- ja debentuurilainoihin, jotka ovat tarpeen
tytäryrityksen pääomarakenteen vahvistamiseksi,
eikä muuhunkaan tytäryrityksen rahoittamiseen
silloin, kun tytäryritys on samaan konsolidointiryhmään
kuuluva luottolaitos tai ulkomainen luottolaitos, rahoituslaitos
tai palveluyritys taikka samaan rahoitus- ja vakuutusryhmittymään
kuuluva rahoitus- tai vakuutusalan yritys ja emoyritys huolehtii
yleisesti konsolidointiryhmän tai ryhmittymän
varainhallinnasta.
Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan kannalta tarpeellisia
tarkempia määräyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen
liiketoimien ilmoittamisesta.
52 §
Yleinen maksuvalmiusvaatimus
Luottolaitoksen maksuvalmiuden on oltava luottolaitoksen toimintaan
nähden riittävällä tavalla turvattu.
53 §
Maksuliikeyhteisön maksuvalmius
Maksuliikeyhteisöllä on oltava
sijoitettuna seuraaviin sijoituskohteisiin vähintään
määrä, joka vastaa maksuliikeyhteisön
sähköisen rahan liikkeeseenlaskua vastaan ja yleistä maksujenvälitystä varten
vastaanottamiin varoihin perustuvien velkojen yhteenlaskettua määrää:
1) erät, joiden 58 §:ssä tarkoitettu
riskikerroin on 0 prosenttia;
2) sellaiset saamiset luottolaitoksilta ja ulkomaisilta
luottolaitoksilta, joiden 58 §:ssä tarkoitettu
riskikerroin on 20 prosenttia;
3) muut, Rahoitustarkastuksen hyväksymät velkasitoumukset.
Tätä momenttia sovellettaessa omaisuuserät arvostetaan
hankintamenon suuruisina tai, jos niiden raportointihetken todennäköinen
luovutushinta on sitä alhaisempi, tämän
määräisinä.
Maksuliikeyhteisö saa sijoittaa 1 momentissa tarkoitettuja
varoja 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin eriin
enintään määrän, joka
vastaa maksuliikeyhteisön omien varojen kaksikymmenkertaista
määrää.
Jos 1 momentissa tarkoitettujen omaisuuserien määrä laskee
alle mainitussa momentissa tarkoitetun määrän,
Rahoitustarkastuksen on asetettava määräaika,
jonka kuluessa maksuliikeyhteisön on ryhdyttävä toimenpiteisiin
omaisuuserien määrän saattamiseksi mainitussa
momentissa tarkoitetulle tasolle. Rahoitustarkastus voi tällöin
ja muulloinkin maksuliikeyhteisön hakemuksesta määräajaksi
sallia, että maksuliikeyhteisön 1 momentissa
tarkoitettujen velkojen katteena on muita kuin momentissa tarkoitettuja
omaisuuseriä. Tällaisia omaisuuseriä saa kuitenkin
olla enintään määrä,
joka ei ylitä viittä prosenttia mainittujen velkojen
tai maksuliikeyhteisön omien varojen määrästä,
sen mukaan kumpi näistä on pienempi.
Vakavaraisuus
54 §
Vakavaraisuuden hallinta
Luottolaitoksen omien varojen määrän
ja laadun on oltava jatkuvasti riittävä kattamaan
luottolaitokseen kohdistuvat riskit, niin kuin tässä luvussa
säädetään.
Luottolaitoksella on oltava vakavaraisuuteensa kohdistuvien
riskien tunnistamista, mittaamista ja raportointia, riskien ottamista
ja rajoittamista sekä muuta riskien hallintaa samoin kuin riskien
kattamista omilla varoilla koskevat, luottolaitoksen toiminnan luonteeseen
ja laajuuteen nähden riittävät kirjalliset
periaatteet ja menettelytavat, joita se noudattaa toiminnassaan.
Luottolaitoksen on asetettava tavoitteet 1 momentin
perusteella määriteltyjen riskien kattamiseksi
tarvittavalle omien varojen määrälle
ja laadulle liiketoiminnoittain tai muulla tarkoituksenmukaisella
tavalla kohdennettuina.
55 §
Omien varojen vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava sen vakavaraisuuden turvaamiseksi
omia varoja yhteensä vähintään
määrä, joka tarvitaan kattamaan luottolaitoksen:
1) luottoriski niin kuin 57—61 §:ssä säädetään;
2) toiminnallinen riski niin kuin 62 §:ssä säädetään;
3) valuutta- ja hyödykeriski niin kuin 63 §:ssä säädetään;
4) kaupankäyntivarastoon liittyvät
riskit niin kuin 64 ja 65 §:ssä säädetään.
Luottolaitoksen omien varojen on lisäksi
oltava riittävät suhteessa luottolaitoksen:
1) suuriin asiakasriskeihin niin kuin 67—69 §:ssä säädetään;
2) huomattaviin omistusosuuksiin muissa yhteisöissä kuin
luottolaitoksissa ja ulkomaisissa luottolaitoksissa, rahoituslaitoksissa
ja palveluyrityksissä niin kuin 70 ja 71 §:ssä säädetään.
Luottolaitoksen omien varojen määrän
tulee aina olla vähintään 44 §:ssä säädetyn
vähimmäispääoman suuruinen.
Maksuliikeyhteisöllä on oltava 1 momentista poiketen
omia varoja 66 §:ssä säädetty
määrä.
Laskettaessa 1 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä 2—4
momentissa tarkoitettua omien varojen vähimmäismäärää,
omiin varoihin luetaan, jollei 6 momentista muuta johdu, 45 §:ssä tarkoitetut ensisijaiset
omat varat ja 46 §:ssä tarkoitetut toissijaiset
omat varat, vähennettynä 48 §:n mukaisilla
vähennyserillä.
Laskettaessa 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua omien varojen
vähimmäismäärää sekä 67 §:n
4 momentissa tarkoitettua kaupankäyntivarastoon kohdistuvan
asiakasriskin kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää omiin
varoihin saadaan lisäksi lukea 47 §:ssä tarkoitetut
erät.
Osuuspankkien yhteenliittymän jäsenluottolaitosten
omien varojen vähimmäismäärästä säädetään
lisäksi osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista
luottolaitoksista annetussa laissa.
56 §
Omien varojen vähimmäismäärää koskevat poikkeukset
Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta
myöntää luvan siihen, että 55 §:n
1 momenttia, 2 momentin 1 kohtaa ja 4 momenttia sekä 84 §:n
1 momenttia ei sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen.
Lupa on myönnettävä, jos seuraavat edellytykset
täyttyvät:
1) varojen siirtämiselle emoluottolaitokselta tytärluottolaitokselle
oman ja vieraan pääoman ehdoin ei ole oikeudellista
estettä;
2) emoluottolaitos vastaa Rahoitustarkastuksen hyväksymällä tavalla
tytärluottolaitoksen sitoumuksista;
3) tytärluottolaitos on sisällytetty
emoluottolaitoksen konsolidoituun valvontaan.
Lupa voidaan myöntää, vaikka 1 momentin 2 kohdassa
säädetty edellytys ei täyty, jos Rahoitustarkastus
katsoo, että tytärluottolaitoksen toimintaan liittyvät
riskit ovat vähäisiä.
57 §
Luottoriskin kattamiseksi vaadittava omien varojen
vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava luottoriskin kattamiseksi omia varoja
vähintään määrä,
joka vastaa kahdeksaa prosenttia luottolaitoksen varojen ja taseen
ulkopuolisten sitoumusten riskipainotetusta määrästä.
Laskettaessa tässä pykälässä tarkoitettua
omien varojen vähimmäismäärää luottolaitoksen
varat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan niihin liittyvän
luottoriskin perusteella.
Tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärä on
laskettava:
1) painottamalla varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten
määrä valtiovarainministeriön asetuksella
tarkemmin säädettävillä riskikertoimilla
(luottoriskin vakiomenetelmä); tai
2) käyttämällä Rahoitustarkastuksen
hyväksymää sisäisiin luottoluokituksiin
perustuvaa menetelmää (sisäisten
luottoluokitusten menetelmä).
Johdannaissopimukset, arvopapereiden myynti- ja takaisinostositoumukset,
arvopaperilainaus sekä arvopaperikauppaan liittyvä maksuaikaluotto
otetaan huomioon tässä pykälässä tarkoitettua
omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa
luottolaitosdirektiivin III liitteen mukaisesti siinä säädetyin
edellytyksin käyttäen joko mainitun liitteen 3 osassa
tarkoitettua sopimusten käypään arvoon
perustuvaa menetelmää, mainitun liitteen 4 osassa
tarkoitettua sopimusten alkuperäiseen arvoon perustuvaa
menetelmää, mainitun liitteen 5 osassa tarkoitettua vakiomenetelmää tai
mainitun liitteen 6 osassa tarkoitettua sisäisten mallien
menetelmää.
Saamisten arvopaperistamiseen liittyvän luottoriskin
kattamiseksi vaadittavasta omien varojen vähimmäismäärästä säädetään
61 §:ssä.
Eriä, jotka 48 §:n nojalla vähennetään
omista varoista, ei oteta huomioon tässä pykälässä tarkoitettuina
varoina.
58 §
Luottoriskin vakiomenetelmä
Varat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset painotetaan:
1) saamisen tai taseen ulkopuolisen sitoumuksen vastapuolen
tai varojen luonteen perusteella suoraan määräytyvällä riskikertoimella;
tai
2) soveltaen luottolaitoksen valitseman yhden tai useamman
3 momentin perusteella hyväksytyn luottoluokituslaitoksen
luottoluokitukseen perustuvaa riskikerrointa.
Varat otetaan huomioon niiden kirjanpitoarvosta. Luottolaitoksen
antamat takaukset ja muut taseen ulkopuoliset sitoumukset otetaan huomioon
niiden luottovasta-arvon perusteella.
Rahoitustarkastus hyväksyy ne luottoluokituslaitokset,
joiden antaman luottoluokituksen perusteella 1 momentin 2 kohdassa
tarkoitettu riskikerroin määräytyy. Luottoluokituslaitos voidaan
hyväksyä, jos sen toiminta täyttää Rahoitustarkastuksen
tarkemmin määräämällä tavalla
riittävät puolueettomuuden, riippumattomuuden,
jatkuvuuden, julkisuuden ja luotettavuuden vaatimukset tai jos toisen
ETA-valtion viranomainen on hyväksynyt luottoluokituslaitoksen.
Rahoitustarkastuksen on julkistettava luettelo hyväksytyistä luottoluokituslaitoksista
sekä periaatteet,
joihin luottoluokituslaitosten hyväksyminen perustuu.
Varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten jakamisesta riskiluokkiin,
luokkiin sovellettavista riskikertoimista, taseen ulkopuolisten
sitoumusten luottovasta-arvon laskemisesta sekä ulkoiseen
luottoluokitukseen perustuvien riskikertoimien määräytymisestä säädetään
valtiovarainministeriön asetuksella.
59 §
Sisäisten menetelmien käyttö luottoriskin
kattamiseksi vaadittavan omien varojen vähimmäismäärän
laskemisessa
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan
siihen, että luottoriskin kattamiseksi vaadittava omien
varojen vähimmäismäärä lasketaan
käyttäen sisäisten luottoluokitusten
menetelmää. Lupa on myönnettävä,
jos luottoriskien luokitteluun ja hallintaan sovelletaan luotettavia
ja johdonmukaisia menetelmiä, jotka täyttävät
luottolaitosdirektiivin 84—89 artiklan ja VII
liitteen mukaiset vaatimukset.
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan
siihen, että johdannaissopimukset ja niihin 57 §:n
3 momentin mukaisesti rinnastettavat sitoumukset otetaan huomioon luottoriskin
kattamiseksi vaadittavaa omien varojen vähimmäismäärää laskettaessa
käyttäen luottolaitosdirektiivin III liitteen
6 osassa tarkoitettua sisäisten mallien menetelmää.
Lupa on myönnettävä, jos luottolaitos
käyttää luotettavia ja johdonmukaisia
menetelmiä, jotka täyttävät mainitun
liitteen mukaiset vaatimukset.
Jos Rahoitustarkastus on 77 §:n mukaisesti tehnyt päätöksen
hyväksyä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun menetelmän
käyttö yhtenäisesti koko konsolidointiryhmässä,
Rahoitustarkastuksen on ilman eri hakemusta annettava hyväksymispäätöksen
ehtojen mukainen 1 tai 2 momentissa tarkoitettu momentissa
tarkoitettu lupa konsolidointiryhmään kuuluvalle
suomalaiselle yritykselle.
Jos luottolaitos sisältyy toisessa ETA-valtiossa
toimiluvan saaneen ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan
ja hyväksymistä 1 tai 2 momentissa tarkoitetun
menetelmän käyttämiselle yhtenäisesti
koko konsolidointiryhmässä on haettu luottolaitoksen
konsolidoidusta valvonnasta vastaavalta toisen ETA-valtion viranomaiselta,
Rahoitustarkastuksen on viivytyksettä saatuaan tiedon tämän
viranomaisen päätöksestä annettava
1 tai 2 momentissa tarkoitettu lupa menetelmän
käyttöönottoon päätöksen mukaisin
ehdoin, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
1) ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoitu valvonta
vastaa luottolaitosdirektiivin mukaisia vähimmäisvaatimuksia;
2) konsolidoidusta valvonnasta vastaavan viranomaisen
tekemä päätös on tehty ehdoin,
jotka vastaavat mainitun direktiivin vaatimuksia.
60 §
Luottoriskin vähentämismenetelmien huomioonottaminen
Laskettaessa 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua omien
varojen vähimmäismäärää,
takaukset ja muut vakuudet sekä muut luottoriskin vähentämismenetelmät,
jotka täyttävät luottolaitosdirektiivin
90—93 artiklan ja VIII liitteen mukaiset vähimmäisvaatimukset,
saadaan ottaa huomioon omien varojen vähimmäismäärää vähentävinä.
61 §
Arvopapereiksi muunnettujen saamisten luottoriskin kattamiseksi
vaadittava omien varojen vähimmäismäärä
Tätä pykälää sovelletaan
luottolaitosdirektiivin 4 artiklan 36—44 kappaleessa tarkemmin määriteltyihin
järjestelyihin (arvopaperistaminen), joissa:
1) saamiseen tai muuhun omaisuuserään
liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin;
2) järjestelyyn perustuvat maksut riippuvat saamisen
tai saamisryhmän tuotosta; ja
3) etuoikeusluokkien järjestys määrää tappioiden
jakautumisen järjestelyn voimassaoloaikana.
Luottolaitoksella on oltava arvopaperistamiseen liittyvän
luottoriskin kattamiseksi omia varoja vähintään
luottolaitosdirektiivin 94—101 artiklan ja VI ja IX liitteen
mukaisesti laskettu määrä.
Erät, jotka saisivat 2 momentin nojalla 1 250 prosentin
riskikertoimen, saadaan jättää sisällyttämättä 2
momentin mukaisiin riskipainotettuihin eriin, jos ne vähennetään
omista varoista niin kuin 48 §:n 4 momentissa säädetään.
Odotettuja tappioita eristä, joihin sovelletaan tätä momenttia,
ei oteta huomioon laskettaessa 46 §:n 2 momentissa tarkoitettua
ylijäämää eikä 48 §:n
3 momentissa tarkoitettua alijäämää.
62 §
Toiminnallisten riskien kattamiseksi vaadittava omien varojen
vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava toiminnallisten riskiensä kattamiseksi
omia varoja määrä, joka vastaa vähintään
15 prosenttia luottolaitoksen tuotoista, jollei jäljempänä toisin
säädetä. Tässä momentissa
tarkoitettu omien varojen vähimmäismäärä lasketaan
noudattaen luottolaitosdirektiivin 103 artiklan mukaista menetelmää (perusmenetelmä).
Luottolaitos voi 1 momentista poiketen laskea tässä pykälässä tarkoitetun
omien varojen vähimmäismäärän
luottolaitosdirektiivin 104 artiklan mukaisesti (toiminnallisten
riskien vakiomenetelmä) tehtyään
tästä Rahoitustarkastukselle ilmoituksen.
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan
siihen, että tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärä lasketaan
1 ja 2 momentista poiketen noudattaen, mitä 2 momentissa
mainitun artiklan 3 kappaleessa säädetään
vaihtoehtoisesta laskentamenetelmästä (toiminnallisten
riskien vaihtoehtoinen vakiomenetelmä).
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan
siihen, että tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärää koskeva
vaatimus lasketaan 1—3 momentista poiketen noudattaen,
mitä luottolaitosdirektiivin 105 artiklassa säädetään
(kehittynyt menetelmä). Lupa on myönnettävä,
jos luottolaitos käyttää luotettavia
ja johdonmukaisia menetelmiä, jotka täyttävät
mainitun artiklan ja liitteen mukaiset vaatimukset. Luvan myöntämiseen
sovelletaan, mitä 59 §:n 3 ja 4 momentissa ja
77 §:ssä säädetään.
Tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärä voidaan
laskea käyttäen samanaikaisesti osittain 4 momentissa
tarkoitettua laskentatapaa ja osittain yhtä 1, 2 tai 3 momentissa tarkoitetuista
menetelmistä edellyttäen, että luottolaitoksen
toiminnallisista riskeistä merkittävä osa
tulee katetuksi 4 momentissa tarkoitetun kehittyneen menetelmän
avulla. Rahoitustarkastuksen on tällöin asetettava
luottolaitokselle määräaika, jonka kuluessa
luottolaitoksen on siirryttävä käyttämään
ainoastaan 4 momentissa tarkoitettua menetelmää.
63 §
Valuuttakurssi- ja hyödykeriskien kattamiseksi vaadittava
omien varojen vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava omia varoja määrä,
joka riittää sen koko toiminnasta aiheutuvan valuuttakurssiriskin,
hyödykeriskin ja niihin rinnastettavien riskien kattamiseen.
Tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärää koskeva
vaatimus lasketaan niin kuin sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien
varojen riittävyydestä annetussa Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivissä 2006/49/EY,
jäljempänä omien varojen direktiivi säädetään.
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan
siihen, että tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärää koskeva
vaatimus lasketaan noudattaen, mitä omien varojen direktiivin
V liitteessä säädetään. Lupa
on myönnettävä, jos luottolaitos käyttää luotettavia
ja johdonmukaisia menetelmiä, jotka täyttävät
mainitun liitteen mukaiset vaatimukset. Luvan myöntämiseen
sovelletaan, mitä 59 §:n 3 ja 4 momentissa ja
77 §:ssä säädetään.
64 §
Kaupankäyntivarastoon liittyvien riskien kattamiseksi
vaadittava omien varojen vähimmäismäärä
Luottolaitoksella on oltava omia varoja vähintään
määrä, joka riittää kaupankäyntivarastoon
liittyvien seuraavien riskien ja niihin rinnastettavien riskien
kattamiseen:
1) markkinoiden yleisestä kehityksestä aiheutuva
riski (yleisriski);
2) arvopaperin liikkeeseenlaskijasta tai johdannaissopimuksen
kohde-etuuden liikkeeseenlaskijasta aiheutuva riski (erityisriski);
3) merkintäsitoumuksista aiheutuva riski (muu
positioriski);
4) arvopapereiden selvittämättä jääneistä kaupoista
aiheutuva riski (selvitysriski);
5) vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuva
riski (vastapuoliriski).
Kaupankäyntivarastoon luetaan:
1) sellaiset arvopaperit, hyödykkeet ja johdannaissopimukset,
jotka luottolaitos on hankkinut voidakseen lyhyellä aikavälillä hyötyä niiden
tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä eroista
tai muista hinnan tai koron vaihteluista;
2) sellaiset velat ja johdannaissopimukset, jotka suojaavat
edellä 1 kohdassa tarkoitettuja eriä; sekä
3) muut 1 ja 2 kohdassa mainittuihin eriin rinnastettavat
erät.
Tässä pykälässä tarkoitettu
omien varojen vähimmäismäärä lasketaan
niin kuin omien varojen direktiivissä säädetään.
Rahoitustarkastus voi antaa luottolaitoksen hakemuksesta luvan siihen,
että 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitettu omien
varojen vähimmäismäärää koskeva vaatimus
lasketaan noudattaen, mitä mainitun direktiivin liitteessä V
säädetään. Lupa on myönnettävä,
jos luottolaitos käyttää luotettavia ja
johdonmukaisia menetelmiä, jotka täyttävät mainitun
liitteen mukaiset vaatimukset. Lupaan sovelletaan, mitä 59 §:n
3 ja 4 momentissa ja 77 §:ssä säädetään.
65 §
Kaupankäyntivarastoon sovellettavat poikkeukset
Kaupankäyntivarastoon sisältyviä eriä ei
lueta 57 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin varoihin eikä taseen
ulkopuolisiin sitoumuksiin laskettaessa mainitun momentin
mukaista omien varojen vähimmäismäärää.
Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, kaupankäyntivarastoon
sisältyvät erät saadaan lukea 57 §:n
1 momentissa tarkoitettuihin eriin, jos kaupankäyntivaraston
arvo ei pysyvästi ylitä viittä prosenttia
eikä koskaan kuutta prosenttia viimeksi vahvistetun taseen
loppusummasta ja taseen ulkopuolisten sitoumusten yhteismäärästä,
eikä pysyvästi 15 miljoonaa euroa eikä koskaan
20 miljoonaa euroa. Luottolaitokseen, johon sovelletaan tätä momenttia,
ei sovelleta, mitä 64 §:ssä säädetään.
66 §
Maksuliikeyhteisön omien varojen vähimmäismäärä
Maksuliikeyhteisöllä on oltava 57—65 §:ssä säädetystä poiketen
omia varoja vähintään määrä,
joka vastaa kahta prosenttia maksuliikeyhteisön sähköisen
rahan liikkeeseenlaskua vastaan ja yleistä maksujenvälitystä varten
vastaanottamien varojen yhteenlasketusta määrästä tai,
jos tällaisten velkojen yhteismäärän
viimeisen kuuden kuukauden kuukausittainen keskiarvo on tätä suurempi,
kahta prosenttia mainitusta keskiarvosta. Jos maksuliikeyhteisön
toiminnan aloittamisesta on kulunut vähemmän kuin
kuusi kuukautta, edellä mainitun keskiarvon sijasta sovelletaan
maksuliikeyhteisön toimintasuunnitelmassaan asettamaa,
Rahoitustarkastuksen hyväksymää tavoitearvoa.
Maksuliikeyhteisön on sovellettava niihin varoihin,
jotka on sijoitettava 53 §:n 2 momentin mukaisesti, sellaisia
rajoituksia, jotka ovat tarpeen maksuliikeyhteisön suojaamiseksi
varoihin liittyviltä markkinariskeiltä.
Suuret asiakasriskit
67 §
Asiakasriskit ja niitä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Asiakasriskillä tarkoitetaan tässä laissa
luottolaitoksen sellaisten varojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten
yhteismäärää, joiden vastapuoleen
liittyvä maksukyvyttömyysriski kohdistuu samaan
luonnolliseen tai oikeushenkilöön taikka tällaisen
henkilön kanssa samassa olennaisessa taloudellisessa etuyhteydessä olevaan luonnolliseen
tai oikeushenkilöön. Asiakasriskien
määrää laskettaessa varat otetaan
huomioon niin kuin 58 §:n 2 momentissa
säädetään. Taseen ulkopuoliset
sitoumukset otetaan huomioon niiden nimellisarvosta tai,
jos sitoumus koskee arvopaperin hankkimista, arvopaperin käyvästä arvosta
tai sopimuksen mukaisesta arvosta.
Asiakasriskin katsotaan kohdistuvan takaajaan, jos toinen luottolaitos
tai ulkomainen luottolaitos taikka sijoituspalveluyritys tai siihen rinnastettava
ulkomainen yritys on antanut omavelkaisen takauksen asiakkaan puolesta.
Takauksen on täytettävä 60 §:n
mukaiset ehdot.
Luottolaitoksen asiakasriskejä eivät
kuitenkaan ole:
1) 48 §:ssä tarkoitetut erät,
jotka on vähennetty luottolaitoksen omista varoista;
2) valuutan ostosta tai myynnistä syntyvät erät,
jotka ilmenevät tavanomaisessa selvityksessä 48
tunnin kuluessa maksusta;
3) arvopapereiden ostosta tai myynnistä syntyvät
erät, jotka ilmenevät tavanomaisessa selvityksessä viiden
pankkipäivän kuluessa maksusta tai arvopaperin
luovutuksesta sen mukaan, kumpi näistä toteutetaan
aikaisemmin.
Jos luottolaitoksella on 64 §:ssä tarkoitettu kaupankäyntivarasto,
siihen liittyvät asiakasriskit lasketaan omien varojen
direktiivin 32 artiklan mukaisesti.
Luottolaitoksen on ilmoitettava asiakasriskinsä Rahoitustarkastukselle
neljännesvuosittain. Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan
kannalta tarpeellisia määräyksiä ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä.
68 §
Asiakasriskien hallinta
Luottolaitoksen on seurattava jatkuvasti luotettavalla tavalla
asiakasriskiensä määrää ja luonnetta.
Luottolaitoksella on oltava asiakasriskiensä tunnistamista,
mittaamista ja raportointia, asiakasriskien ottamista ja niiden
kattamista omilla varoilla ja muuta asiakasriskien hallintaa koskevat,
luottolaitoksen toiminnan luonteeseen ja laajuuteen nähden
riittävät kirjalliset periaatteet ja menettelytavat,
joita se noudattaa toiminnassaan.
69 §
Asiakasriskejä koskevat rajoitukset
Asiakasriski ei saa nousta määrään,
joka ylittää 25 prosenttia luottolaitoksen omista
varoista tai, jos 67 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiakasyhteisö on
luottolaitoksen emo- tai tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys,
määrään, joka ylittää 20
prosenttia luottolaitoksen omista varoista.
Suurten asiakasriskien yhteenlaskettu määrä ei
saa ylittää 800 prosenttia luottolaitoksen omista
varoista. Suurella asiakasriskillä tarkoitetaan asiakasriskiä,
jonka määrä on vähintään 10
prosenttia luottolaitoksen omista varoista.
Tämän pykälän 1 ja 2 momentissa
säädettyjä rajoituksia laskettaessa ei
oteta huomioon asiakasriskejä, jotka kohdistuvat luottolaitoksen
tytäryritykseen, jos se on luottolaitos, ulkomainen luottolaitos,
rahoituslaitos tai palveluyritys, joka on sisällytetty
luottolaitoksen 73 §:ssä tarkoitettuun konsolidoituun
valvontaan. Rajoituksia laskettaessa ei oteta huomioon myöskään
asiakasriskejä, jotka kohdistuvat luottolaitoksen tytäryritykseen,
jos se on luottolaitos, ulkomainen luottolaitos, rahoituslaitos
tai palveluyritys taikka vakuutusyhtiölaissa tarkoitettu
vakuutusyhtiö tai siihen rinnastettava ulkomainen vakuutuslaitos,
joka kuuluu rahoitus- ja vakuutusryhmittymän valvonnasta
annetun laissa tarkoitettuun rahoitus- ja vakuutusryhmittymään.
Rahoitustarkastus voi luottolaitoksen hakemuksesta myöntää luvan
määräajaksi ylittää 1
ja 2 momentissa säädetyn asiakasriskin, jos asiakasriski
kohdistuu muuhun kuin 3 momentissa tarkoitettuun luottolaitoksen
tytäryhtiöön. Ylityslupaa ei saa myöntää sellaisille
asiakasriskeille, joiden tarkoituksena on parantaa konserniin kuuluvien
yritysten rahoitusasemaa, jos rahoitus on hankittu konserniin kuuluvalta
luottolaitokselta tai ulkomaiselta luottolaitokselta taikka sijoituspalveluyritykseltä
tai
siihen rinnastettavalta ulkomaiselta yritykseltä.
Muista kuin 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista asiakasriskeistä,
joita ei oteta huomioon sovellettaessa 1 ja 2 momenttia, säädetään
valtiovarainministeriön asetuksella.
Luottolaitos voi ylittää 1 tai 2 momentissa
tarkoitetun rajan kaupankäyntivarastoon liittyvän asiakasriskin
määrällä, jos luottolaitoksella
on siihen riittävästi omia varoja ja se täyttää omien varojen
direktiivin 31 artiklassa ja VI liitteessä asetetut vaatimukset.
Luottolaitoksen on neljännesvuosittain ilmoitettava ylityksen
määrä ja asiakkaan nimi.
Huomattavat omistusosuudet
70 §
Huomattava omistusosuus
Huomattavalla omistusosuudella tarkoitetaan sellaista omistusosuutta
toisessa yrityksessä (kohdeyritys), joka käsittää vähintään
kymmenen prosenttia kohdeyrityksen kaikista osakkeista tai osuuksista
taikka niin suuren määrän kohdeyrityksen
osakkeita tai osuuksia, että ne tuottavat vähintään
kymmenen prosenttia kohdeyrityksen kaikkien osakkeiden tai osuuksien
tuottamasta äänimäärästä.
Tässä pykälässä tarkoitettu ääniosuus
lasketaan noudattaen, mitä kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä säädetään.
71 §
Huomattavien omistusosuuksien suhde omiin varoihin
Luottolaitoksella on oltava omia varoja vähintään
määrä, joka vastaa 15 prosenttia luottolaitoksen
yhteenlasketuista sijoituksista kunkin sellaisen muun yrityksen
kuin luottolaitoksen, ulkomaisen luottolaitoksen, rahoituslaitoksen
tai palveluyrityksen osakkeisiin, osuuksiin tai pääomalainoihin,
jossa luottolaitoksella on huomattava omistusosuus.
Omien varojen on oltava lisäksi vähintään
60 prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen sijoitusten yhteenlasketusta
määrästä.
Laskettaessa 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen sijoitusten määrää luottolaitoksen
omistamiksi katsotaan myös sellaisen yrityksen osakkeet
ja osuudet, joka on luottolaitoksen kirjanpitolaissa tarkoitettu
omistusyhteysyritys, samassa suhteessa kuin luottolaitos omistaa
tällaisen omistusyhteysyrityksen osakkeita tai osuuksia.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja suhdelukuja
laskettaessa ei oteta huomioon osakkeita, jotka luottolaitos on
merkinnyt järjestämänsä osakeannin
yhteydessä antamansa sitoumuksen perusteella, eikä vakuutusyhtiön
tai siihen rinnastettavan ulkomaisen vakuutuslaitoksen osakkeita
ja osuuksia, eikä osakkeita ja osuuksia, joiden omistaminen
on luottolaitoksen asiakkaan liiketoiminnan tervehdyttämisen
yhteydessä välttämätöntä.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei sovelleta 72 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun luottolaitokseen
eikä sen tytärluottolaitokseen, jonka tässä pykälässä tarkoitetut
omistukset on sisällytetty 80 §:ssä tarkoitettuun
konsolidoituun valvontaan.
Konsolidoitua taloudellista asemaa koskevat vaatimukset
72 §
Konsolidoidun valvonnan soveltamisala
Tämän lain säännöksiä yleisestä riskien
hallinnasta, vakavaraisuudesta, asiakasriskeistä ja riskikeskittymien
seurannasta sekä huomattavia omistusosuuksia ja kiinteistönomistusta
koskevista rajoituksista sovelletaan, sen lisäksi, mitä edellä 33 §:ssä ja
tässä luvussa säädetään,
konsolidointiryhmän emoyrityksenä olevaan luottolaitokseen
sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella niin kuin jäljempänä tässä luvussa
säädetään.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan lisäksi luottolaitokseen:
1) jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön
kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin
tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista;
2) jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön
kotipaikka on toisessa ETA-valtiossa ja kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
a) emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään
kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta;
b) luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen
minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen
tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma,
jonka kotipaikka on ETA-valtiossa; tai
3) jos Rahoitustarkastus on sopinut 91 §:n
2 momentissa tarkoitetulla tavalla konsolidointiryhmään
kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten
ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus
toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana
valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan
sovelletaan Suomen lakia.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei sovelleta luottolaitokseen, joka on 1 tai 2 momentissa tarkoitetun
luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön
muu kuin 2 momentissa tarkoitettu tytäryritys.
Tätä pykälää sovelletaan kuitenkin
edellä sanotun estämättä luottolaitokseen,
jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan
omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on
vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos,
sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön
rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee
Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei myöskään sovelleta, jos
Rahoitustarkastus on sopinut 91 §:n
1 momentin mukaisesti muiden konsolidointiryhmään
kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa
siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen
viranomainen vastaa luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta.
73 §
Konsolidoidun valvonnan ulottuvuus
Luottolaitoksen konsolidoituun taloudelliseen asemaan sisällytetään
konsolidointiryhmän emoyrityksenä 72 §:n
1 momentissa tarkoitettu luottolaitos tai mainitun pykälän
2 momentissa tarkoitettu omistusyhteisö sekä konsolidointiryhmän
tytäryrityksinä emoyrityksen suomalaiset ja ulkomaiset
tytäryritykset, jotka ovat luottolaitoksia, ulkomaisia
luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai palveluyrityksiä.
Jäljempänä tässä luvussa
ja 6 luvussa konsolidointiryhmän emoyrityksellä tarkoitetaan
tässä momentissa tarkoitettua emoyritystä,
konsolidointiryhmän tytäryrityksellä tässä momentissa
tarkoitettua tytäryritystä ja konsolidointiryhmällä tässä momentissa
tarkoitettuja konsolidointiryhmän emoyritystä ja
sen tytäryrityksiä, jollei jäljempänä toisin
säädetä.
Jos 72 §:n 1 tai 2 §:ssä tarkoitettu
luottolaitos kuuluu rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta
annetussa laissa tarkoitettuun sellaiseen rahoitus- ja
vakuutusryhmittymään, jossa rahoitusalan
yritysten osuus on mainitun lain 4 §:n
2 momentin 1 kohdassa lasketulla tavalla suurempi kuin
vakuutusalan yritysten osuus tämän lain
35 §:n 4 momenttia sekä 80, 81 ja 99 §:ää sovellettaessa
1 momentissa tarkoitettuna konsolidointiryhmän
emoyrityksenä pidetään 1 momentista poiketen
ryhmittymän omistusyhteisöä, jollei Rahoitustarkastus
yksittäistapauksessa toisin päätä.
Omistusyhteisöön sovelletaan tällöin,
mitä tässä laissa säädetään
rahoituslaitoksesta. Mainittuja pykäliä sovellettaessa 1
momentissa tarkoitettuna konsolidointiryhmän tytäryrityksenä pidetään
myös sellaista sijoitusrahastolaissa tarkoitettua rahastoyhtiötä ja säilytysyhteisöä
ja
niihin rinnastettavaa ulkomaista yhteisöä, johon
1 momentissa tai tässä momentissa tarkoitetulla
emoyrityksellä on 16 §:ssä tarkoitettu
määräysvalta. Rahoitustarkastuksen on
ennen tässä momentissa tarkoitettua päätöstä pyydettävä asiasta
lausunto muilta rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun
lain 2 §:n 1 momentin 14 kohdassa tarkoitetuilta keskeisiltä valvontaviranomaisilta.
Konsolidointiryhmän emoyrityksen ja sen tytäryritysten
sekä niiden kirjanpitolaissa tarkoitettujen suomalaisten
yhteis- ja omistusyhteysyritysten ja niihin rinnastettavien ulkomaisten yritysten
varat, velat ja taseen ulkopuoliset sitoumukset sekä tuotot
ja kulut yhdistellään luottolaitoksen konsolidoituun
taloudelliseen asemaan noudattaen soveltuvin osin, mitä konsernitilinpäätöksen
laatimisesta on säädetty, niin kuin Rahoitustarkastus
tarkemmin määrää.
Konsolidointiryhmän tytäryritys saadaan jättää huomioon
ottamatta, jos sen taseen loppusumma on vähemmän
kuin yksi prosentti sen emoyrityksen viimeksi vahvistetun taseen
loppusummasta ja vähemmän kuin 10 miljoonaa euroa.
Jos tytäryritysten taseiden yhteenlaskettu loppusumma on
vähintään viisi prosenttia konsolidointiryhmän
emoyrityksen konsernitaseen loppusummasta, taikka jos yritys on
yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen,
tytäryritys on kuitenkin otettava huomioon. Mitä tässä momentissa
säädetään, sovelletaan vastaavasti
yhteis- ja omistusyhteysyritykseen emoyrityksen omistusosuutta tällaisessa
yrityksessä vastaavassa suhteessa.
Konsolidointiryhmän tytär-, yhteis- tai omistusyhteysyritys
voidaan jättää huomioon ottamatta Rahoitustarkastuksen
kussakin yksittäistapauksessa antaman päätöksen
mukaisesti, jos yrityksen huomioon ottaminen ei ole tarpeen luottolaitoksen
konsolidoidun valvonnan tavoitteiden saavuttamiseksi.
74 §
Konsolidointiryhmän riskienhallinta
Konsolidointiryhmän emoyritys ja konsolidointiryhmän
tytäryritykset eivät saa toiminnassaan ottaa niin
suurta riskiä, että siitä aiheutuu olennaista
vaaraa konsolidoidulle vakavaraisuudelle. Tässä pykälässä tarkoitetulla
yrityksellä on oltava tehokkaan riskienhallinnan mahdollistava
luotettava hallinto sekä toimintaansa nähden riittävä sisäinen
valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät.
Hallinnon, sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan on täytettävä luottolaitosdirektiivin
V liitteessä asetetut vaatimukset. Tässä momentissa
tarkoitettuun yritykseen sovelletaan, mitä 49 §:n
2 momentissa säädetään.
75 §
Konsolidoidut omat varat
Konsolidoituina ensisijaisina omina varoina otetaan huomioon
konsolidointiryhmän emoyrityksen konsernitaseen mukaiset
45 §:ssä tarkoitetut erät, konsernitaseen
mukainen konsernireservi ja konsernitaseen mukainen vähemmistön osuus
konsernin omasta pääomasta, joista on vähennetty
konsernitaseen mukainen liikearvo ja konsernitaseeseen sisältyvät
48 §:n 1 momentissa tarkoitetut erät.
Konsolidoituina toissijaisina omina varoina otetaan huomioon
konsolidointiryhmän emoyrityksen konsernitaseen mukaiset
46 §:ssä tarkoitetut erät.
Konsolidoituina muina omina varoina otetaan huomioon konsolidointiryhmän
emoyrityksen konsernitaseen mukaiset 47 §:ssä tarkoitetut erät.
Laskettaessa konsolidoitujen omien varojen yhteismäärää,
1—3 momentissa tarkoitettujen erien yhteismäärästä vähennetään
konsolidointiryhmän emoyrityksen konsernitaseen mukaiset 48 §:n
2—4 momentissa tarkoitetut erät.
76 §
Konsolidoitu vakavaraisuusvaatimus
Luottolaitoksella on oltava konsolidoituja omia varoja määrä,
joka tarvitaan kattamaan konsolidoidut 55 §:n 1 momentissa
tarkoitetut riskit. Maksuliikeyhteisöllä on oltava
konsolidoituja omia varoja määrä, joka
vastaa 66 §:ssä säädettyä osuutta
konsolidointiryhmään kuuluvien yritysten vastaanottamien,
mainitussa pykälässä tarkoitettujen varojen
yhteenlasketusta määrästä.
Laskettaessa 63 ja 64 §:ssä tarkoitettujen
riskien kattamiseksi vaadittavaa konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärää konsolidointiryhmään
kuuluvien yritysten välisiä riskiasemia ei vähennetä.
Tätä pykälää sovellettaessa
luottolaitoksen tytäryrityksenä pidetään
73 §:n 1 momentista poiketen myös muuta tytäryritystä kuin
luottolaitosta, ulkomaista luottolaitosta, rahoituslaitosta ja palveluyritystä.
Luottolaitoksen tytäryrityksenä ei kuitenkaan
pidetä rahoitus- ja vakuutusryhmittymien valvonnasta annetun
lain 2 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettua vakuutusalan
yritystä, joka kuuluu mainitun lain 3 §:ssä tarkoitettuun
rahoitus- ja vakuutusryhmittymään.
77 §
Kehittyneiden menetelmien soveltaminen konsolidointiryhmässä
Rahoitustarkastus voi hyväksyä konsolidointiryhmän
emoyrityksen sekä sen kaikkien tytärluottolaitosten
ja tytärsijoituspalveluyritysten yhteisestä hakemuksesta
59 ja 62—64 §:ssä tarkoitetun menetelmän
käyttämisen yhtenäisesti koko konsolidointiryhmässä,
edellyttäen, että menetelmä täyttää sille
tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja
määräyksissä asetetut vaatimukset.
Jos luottolaitoksella on tytäryrityksiä, jotka ovat
ulkomaisia luottolaitoksia tai suomalaisiin sijoituspalveluyrityksiin
rinnastettavia ulkomaisia yrityksiä, joiden kotipaikka
on toisessa ETA-valtiossa, 2 momentissa tarkoitetun hyväksymisen
edellytyksenä on lisäksi, että näiden
tytäryritysten valvonnasta vastaavat viranomaiset ovat antaneet
suostumuksensa hyväksymiseen. Rahoitustarkastus voi kuitenkin
kuultuaan edellä tarkoitettuja viranomaisia päättää hyväksymisestä ilman
kaikkien viranomaisten suostumusta, jos viranomaiset eivät
kuuden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ole saavuttaneet
asiassa yhteisymmärrystä.
Rahoitustarkastus voi päättää edellä tässä pykälässä tarkoitetun
menetelmän hyväksymisestä ehdoin, jotka
vastaavat sellaisen ETA-valtion lakia, jossa konsolidointiryhmään
kuuluvalla ulkomaisella luottolaitoksella tai sijoituspalveluyritykseen
rinnastettavalla ulkomaisella yrityksellä on kotipaikka.
Tämän momentin soveltamisen edellytyksenä on,
että siihen on luottolaitoksen tehokkaan valvonnan edellyttämä painava syy.
Mitä tässä pykälässä säädetään,
ei sovelleta, jos luottolaitoksen emoyritys on ulkomainen luottolaitos
tai ulkomaisen luottolaitoksen omistusyhteisö ja tällaisen
ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan sovelletaan
toisen ETA-valtion lakia.
78 §
Konsolidoidun vakavaraisuuden hallinta
Luottolaitoksen konsolidoitujen omien varojen määrän
ja laadun on oltava jatkuvasti riittävät kattamaan
luottolaitokseen konsolidoituun taloudelliseen asemaan kohdistuvat
riskit, niin kuin tässä luvussa säädetään.
Konsolidointiryhmän emoyrityksellä tai 72 §:n
2 momentissa tarkoitetulla luottolaitoksella on oltava luottolaitoksen
konsolidoituun vakavaraisuuteen liittyvien riskien tunnistamista,
mittaamista ja raportointia, riskien ottamista ja rajoittamista
sekä muuta riskien hallintaa samoin kuin riskien kattamista
omilla varoilla koskevat, konsolidointiryhmän rakenteeseen
sekä sen toiminnan luonteeseen ja laajuuteen nähden riittävät
kirjalliset periaatteet ja menettelytavat, joita se noudattaa konsolidointiryhmän
toiminnassa. Tässä momentissa tarkoitetun yrityksen on
asetettava sisäiset tavoitteet näiden riskien kattamiseksi
tarvittavalle konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärälle.
Tavoitteet on asetettava erikseen kunkin konsolidointiryhmään kuuluvan
yrityksen ja liiketoiminnon osalta.
Rahoitustarkastus voi 2 momentissa tarkoitetun yrityksen hakemuksesta
myöntää luvan siihen, että 54 §:ää ei
sovelleta konsolidointiryhmään kuuluvaan luottolaitokseen.
Lupa on myönnettävä, jos kullekin konsolidointiryhmään
kuuluvalle yritykselle on asetettu riittävä, 1
momentissa tarkoitettu omien varojen tavoite yrityksen liiketoiminnan
kullekin osa-alueelle, lukuun ottamatta konsolidoidun valvonnan
tavoitteiden kannalta vähäisiä yrityksiä ja
liiketoiminta-alueita. Luvan myöntämisen edellytyksenä on,
että luvan myöntäminen ei vaaranna luottolaitoksen
vakavaraisuuden valvontaa.
79 §
Konsolidoidut asiakariskit ja niiden hallinta sekä konsolidoitujen
riskikeskittymien ja sisäisten liiketoimien seuranta
Konsolidoitujen asiakasriskien suhteesta konsolidoituihin omiin
varoihin on voimassa, mitä 69 §:ssä säädetään.
Konsolidointiryhmän emoyrityksen tai 72 §:n 2
momentissa tarkoitetun luottolaitoksen on seurattava jatkuvasti
luotettavalla tavalla konsolidoitujen asiakasriskien määrää ja
luonnetta. Yrityksellä on oltava konsolidoitujen asiakasriskien
tunnistamista, mittaamista ja raportointia, asiakasriskien ottamista
ja niiden kattamista omilla varoilla sekä muuta konsolidoitujen
asiakasriskien hallintaa koskevat, konsolidointiryhmän
toiminnan luonteeseen ja laajuuteen nähden riittävät
kirjalliset periaatteet ja menettelytavat, joita se noudattaa toiminnassaan.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun yrityksen on seurattava
konsolidoituja 50 §:ssä tarkoitettuja riskejä ja
ilmoitettava ne Rahoitustarkastukselle niin kuin mainitussa pykälässä säädetään.
Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan kannalta tarpeellisia tarkempia
määräyksiä tämän
momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja
siitä, kuinka usein ilmoitukset on tehtävä.
Mitä 51 §:ssä säädetään
luottolaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa Rahoitustarkastukselle pykälässä tarkoitetut
sisäiset liiketoimet ja Rahoitustarkastuksen oikeudesta
antaa ilmoitusvelvollisuutta koskevia tarkempia määräyksiä,
sovelletaan vastaavasti 2 momentissa tarkoitettuun yritykseen ja
Rahoitustarkastuksen oikeuteen antaa tällaiselle yritykselle
ilmoittamisvelvollisuutta koskevia määräyksiä.
80 §
Konsolidoidut huomattavat omistusosuudet
Luottolaitoksella on oltava konsolidoituja omia varoja vähintään
määrä, joka on 15 prosenttia konsolidointiryhmään
kuuluvien yritysten yhteenlasketuista sijoituksista sellaisen konsolidointiryhmään
kuulumattoman muun yrityksen kuin luottolaitoksen, ulkomaisen luottolaitoksen,
rahoituslaitoksen tai palveluyrityksen osakkeisiin, osuuksiin tai
pääomalainoihin, jossa konsolidointiryhmään
kuuluvalla yrityksellä on huomattava omistusosuus.
Konsolidoitujen omien varojen vähimmäismäärän
on oltava lisäksi vähintään
60 prosenttia konsolidointiryhmään kuuluvien
yritysten 1 momentissa tarkoitettujen sijoitusten yhteenlasketusta
määrästä.
Konsolidointiryhmään kuuluvaan yritykseen sovelletaan,
mitä 71 §:n 3 ja 4 momentissa sanotaan luottolaitoksesta.
81 §
Konsolidoitu kiinteistönomistus
Konsolidointiryhmän emoyrityksen ja konsolidointiryhmän
tytäryritysten yhteenlaskettu 33 §:ssä tarkoitettu
kiinteistönomistus ei saa ylittää määrää,
joka on 13 prosenttia emoyrityksen konsolidoidun taseen loppusummasta.
Laskettaessa 1 momentissa tarkoitettua konsolidoitua suhdelukua
siihen ei sisällytetä luottolaitoksen konsolidointiryhmään
kuuluvalle kiinteistöyhteisölle annettuja luottoja
eikä tällaisen kiinteistöyhteisön
puolesta annettuja takauksia, jos kiinteistöyhteisö yhdistellään
konsolidoituun taseeseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu luottolaitoksen konsolidoitu
tase laaditaan konsolidointiryhmän emoyrityksen ja konsolidointiryhmän
tytäryritysten taseiden yhdistelmänä noudattaen, mitä kirjanpitolaissa
ja 155 §:ssä säädetään
konsernitilinpäätöksen laatimisesta.
Rahoitustarkastus voi erityisestä syystä määräajaksi
myöntää poikkeuksen 1 momentin vaatimuksista.
Konsolidointiryhmän emoyrityksen tai 72 §:n 2
momentissa tarkoitetun luottolaitoksen on ilmoitettava Rahoitustarkastukselle
tiedot, jotka ovat tarpeen tässä pykälässä säädetyn
rajoituksen valvomiseksi. Rahoitustarkastus voi antaa valvonnan
kannalta tarkempia määräyksiä tämän
pykälän mukaisen ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja
siitä, kuinka usein ilmoitukset on tehtävä.
Vakavaraisuustietojen julkistaminen
82 §
Vakavaraisuustietojen julkistamisvelvollisuus
Luottolaitoksen on vähintään vuosittain
julkistettava vakavaraisuuttansa koskevat, luottolaitosdirektiivin
XII liitteessä tarkoitetut tiedot. Tätä momenttia
ei sovelleta, jos luottolaitos tai sen sellainen emoyritys, jonka
kotipaikka on Suomessa tai toisessa ETA-valtiossa, on velvollinen
julkistamaan vastaavat konsolidoidut tiedot.
Konsolidointiryhmän emoyrityksen on julkistettava 1
momentissa tarkoitetut tiedot konsolidoidusta vakavaraisuudestaan.
Mitä tässä momentissa säädetään,
ei sovelleta, jos luottolaitoksen emoyritys on ulkomainen luottolaitos
tai ulkomaisen luottolaitoksen omistusyhteisö ja tällaisen
ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan sovelletaan
toisen ETA-valtion lakia.
Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
luottolaitoksen, joka on sellaisen luottolaitoksen tai omistusyhteisön
merkittävä tytäryritys, jonka kotipaikka
on toisessa Euroopan talousalueen valtiossa, on kuitenkin julkistettava omien
varojensa määrä ja omien varojensa vähimmäismäärä tai,
jos tällainen tytärluottolaitos on velvollinen
täyttämään konsolidoidun vakavaraisuusvaatimuksen,
konsolidoitujen omien varojensa määrä ja
konsolidoitujen omien varojensa vähimmäismäärä sekä omien
varojensa tai konsolidoitujen omien varojensa hallintaa koskevat
tiedot, niin kuin luottolaitosdirektiivin 72 artiklassa säädetään.
Tytärluottolaitosta pidetään merkittävänä,
jos sen taseen tai, jos tiedot ilmoitetaan konsolidoidun vakavaraisuuden
perustella, tytärluottolaitoksen konsernitaseen loppusumman
osuus emoyrityksen konsernitaseen loppusummasta on vähintään
kymmenen prosenttia.
Luottolaitoksella, johon sovelletaan 1 momenttia, sekä 2
momentissa tarkoitetulla konsolidointiryhmän emoyrityksellä tai
luottolaitoksella on oltava tämän pykälän
soveltamista koskevat kirjalliset periaatteet. Periaatteista on
käytävä ilmi, miten ja kuinka usein tässä pykälässä tarkoitetut
tiedot julkistetaan sekä miten tietojen oikeellisuus on
todennettu.
Jos tässä pykälässä tarkoitetut
tiedot eivät sisälly tilinpäätökseen,
toimintakertomukseen tai osavuosikatsaukseen, ne on julkistettava
yhtenä kokonaisuutena ja tilinpäätöksessä,
toimintakertomuksessa tai osavuosikatsauksessa on ilmoitettava,
miten ja kuinka usein tiedot julkistetaan.
Tietojen ilmoittamiseen toimintakertomuksessa tai tilinpäätöksessä sovelletaan
sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, mitä toimintakertomuksen
ja tilinpäätöksen laatimisesta muualla
säädetään.
83 §
Julkistamista koskevat poikkeukset
Mitä 82 §:ssä säädetään,
ei koske tietoja, jotka ovat merkitykseltään epäolennaisia
taikka jotka kuuluvat liikesalaisuuden piiriin tai ovat muuten salassapidettäviä.
Jos tietoja on jätetty julkistamatta liikesalaisuuden tai
salassapitovelvollisuuden nojalla, luottolaitoksen on kuitenkin
julkistettava, miltä osin tietoja ei ole julkistettu, perusteet
tietojen julkistamatta jättämiselle sekä yleisiä tietoja
seikoista, joita koskevat yksityiskohtaiset tiedot on jätetty
julkistamatta. Rahoitustarkastus voi vaatia, että tiedot,
jotka tässä momentissa mainitulla perusteella
on jätetty julkistamatta, on julkistettava, jos Rahoitustarkastus
katsoo, että momentissa tarkoitetut edellytykset tietojen
julkistamatta jättämiselle eivät täyty.
Rahoitustarkastus voi erityisestä syystä vaatia,
että 82 §:n nojalla julkistettavat tiedot on julkistettava
tilinpäätöksen liitetiedoissa, toimintakertomuksessa
tai osavuosikatsauksessa taikka muulla rahoitusmarkkinoilla yleisesti
käytössä olevalla tavalla tai että ne
on julkistettava useammin kuin vuosittain, kuitenkin enintään neljännesvuosittain.
Rahoitustarkastus voi myös erityisestä syystä vaatia,
että 82 §:ssä tarkoitettujen tietojen
oikeellisuus on todennettava tilintarkastuksella tai muulla Rahoitustarkastuksen määräämällä
tavalla.
Rahoitustarkastus voi 82 §:ssä tarkoitetun luottolaitoksen
tai sen emoyrityksen hakemuksesta myöntää luvan
siihen, että 82 §:n 2 momenttia ei sovelleta,
jos luottolaitos on tässä laissa tarkoitettuun
luottolaitokseen tai tällaisen luottolaitoksen omistusyhteisöön
rinnastettavan Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa
sijaitsevan yrityksen tytäryritys, ja luottolaitoksen emoyritys
julkistaa mainitussa momentissa tarkoitetut tiedot tätä lakia vastaavalla
tavalla.