1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Kansalliskielet
Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.
2 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on turvata perustuslaissa
säädetty jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa
ja muussa viranomaisessa omaa kieltään, joko suomea
tai ruotsia.
Tavoitteena on, että jokaisen oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin ja hyvään hallintoon
taataan kielestä riippumatta sekä että yksilön
kielelliset oikeudet toteutetaan ilman, että niihin tarvitsee
erikseen vedota.
Viranomainen voi antaa parempaa kielellistä palvelua
kuin tässä laissa edellytetään.
3 §
Lain soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan tuomioistuimissa ja muissa
valtion viranomaisissa, kunnallisissa viranomaisissa, itsenäisissä julkisoikeudellisissa
laitoksissa
sekä eduskunnan virastoissa ja tasavallan presidentin kansliassa
(viranomainen), jollei erikseen toisin säädetä.
Eduskuntatyössä käytettävistä kielistä säädetään
perustuslaissa ja eduskunnan työjärjestyksessä (40/2000).
Jollei asianomaisissa laeissa muuta säädetä, tätä lakia
ei sovelleta:
1) yliopistoihin, joiden kielistä säädetään
yliopistolaissa (645/1997);
2) evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jonka kielistä säädetään
kirkkolaissa (1054/1993); eikä
3) ortodoksiseen kirkkokuntaan, jonka kielistä säädetään
ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa (521/1969).
Lain soveltamisesta liikelaitoksiin ja yhtiöihin sekä yksityisiin
säädetään 24 ja 25 §:ssä sekä 33 §:n
4 momentissa ja 34 §:ssä.
4 §
Muut kieltä koskevat säännökset
Tämän lain lisäksi erityislainsäädännössä säädetään
muun ohella:
1) opetuskielestä, kielestä oppiaineena
ja tutkintokielestä koulutusta koskevassa lainsäädännössä;
2) sivistystoimintaan liittyvistä kielellisistä oikeuksista
yleisradiotoimintaa, teattereita, kuvaohjelmia, kirjastoja, nuorisotyötä ja
liikuntaa koskevassa lainsäädännössä;
3) potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan kielellisistä oikeuksista
terveydenhuolto- ja sosiaalilainsäädännössä;
4) esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä käytettävästä kielestä esitutkintaa
ja oikeudenkäyntiä koskevassa lainsäädännössä;
sekä
5) julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta
kielitaidosta siitä annetussa lainsäädännössä.
5 §
Kielellinen jaotus
Kielellisen jaotuksen perusyksikkö on kunta. Kunta
on joko yksikielinen tai kaksikielinen. Valtioneuvoston
asetuksella säädetään joka kymmenes
vuosi virallisen tilaston perusteella, mitkä kunnat ovat
kaksikielisiä ja mikä on näiden kuntien
enemmistön kieli sekä mitkä kunnat ovat
suomen- tai ruotsinkielisiä yksikielisiä kuntia.
Kunta on säädettävä kaksikieliseksi,
jos kunnassa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita
ja vähemmistö on vähintään
kahdeksan prosenttia asukkaista tai vähintään
3 000 asukasta. Kaksikielinen kunta on säädettävä yksikieliseksi,
jos vähemmistö on alle 3 000 asukasta ja sen osuus
on laskenut alle kuuden prosentin. Kunnan valtuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella
voidaan säätää kunta kaksikieliseksi seuraavaksi
kymmenvuotisjaksoksi, vaikka kunta muuten olisi yksikielinen.
Jos kuntajakoa muutetaan, on samalla päätettävä muutoksen
vaikutuksesta kuntien kielelliseen asemaan.
6 §
Yksi- ja kaksikielinen viranomainen
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) yksikielisellä viranomaisella valtion
viranomaista, jonka virka-alueeseen kuuluu ainoastaan samankielisiä kuntia,
sekä yksikielisen kunnan viranomaista samoin kuin kuntayhtymän
viranomaista, jos kuntayhtymään kuuluu ainoastaan
samankielisiä kuntia; sekä
2) kaksikielisellä viranomaisella valtion
keskushallintoviranomaista ja muuta viranomaista, jonka virka-alueeseen
kuuluu erikielisiä kuntia tai vähintään
yksi kaksikielinen kunta, sekä kaksikielisen kunnan viranomaista
samoin kuin kuntayhtymän viranomaista, jos kuntayhtymään kuuluu
erikielisiä kuntia taikka vähintään
yksi kaksikielinen kunta.
Viranomaisen alueellisen yksikön tai muun alueellisen
organisaation kielellinen asema määräytyy
sen virka-alueen kielellisen aseman mukaan. Erityisistä syistä voidaan
virka-alueen kielivähemmistön tarpeita varten
perustaa yksikielisiä yksiköitä tai osastoja.
7 §
Ahvenanmaata koskevat kielisäännökset
Ahvenanmaan maakuntaa koskevat kielisäännökset
sisältyvät Ahvenanmaan itsehallintolakiin (1144/1991).
8 §
Saamen kieli
Saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa ja
julkiselle vallalle kuuluvaa tehtävää muutoinkin
hoidettaessa säädetään erikseen.
9 §
Muut kielet
Oikeudesta käyttää viranomaisissa
muita kieliä kuin suomen, ruotsin ja saamen kieltä säädetään
oikeudenkäyntiä, hallintomenettelyä ja
hallintolainkäyttöä koskevassa lainsäädännössä, koulutusta
koskevassa lainsäädännössä,
terveydenhuolto- ja sosiaalilainsäädännössä sekä muussa
eri hallinnonaloja koskevassa lainsäädännössä.
2 luku
Oikeus käyttää suomea ja ruotsia
viranomaisissa
10 §
Yksityishenkilön kielelliset oikeudet viranomaisissa
Valtion viranomaisessa ja kaksikielisessä kunnallisessa
viranomaisessa jokaisella on oikeus käyttää suomea
tai ruotsia. Viranomaisen on lisäksi järjestettävä asiassa
kuultavalle mahdollisuus tulla kuulluksi omalla kielellään,
suomeksi tai ruotsiksi.
Yksikielisessä kunnallisessa viranomaisessa käytetään
kunnan kieltä, jollei viranomainen pyynnöstä toisin
päätä tai jollei muualla laissa toisin
säädetä. Jokaisella on kuitenkin oikeus käyttää omaa
kieltään ja tulla kuulluksi omalla kielellään
viranomaisen aloitteesta vireille tulevassa asiassa, joka välittömästi
kohdistuu hänen tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin
tai joka koskee viranomaisen hänelle asettamaa velvoitetta.
11 §
Oikeushenkilön kielelliset oikeudet viranomaisissa
Yhtiöllä, yhdistyksellä ja muulla
oikeushenkilöllä on, noudattaen soveltuvin osin
yksityishenkilön kielellisistä oikeuksista annettuja
säännöksiä, oikeus viranomaisessa
asioidessaan käyttää pöytäkirjakieltään,
joko suomea tai ruotsia. Yhtiöjärjestyksensä tai
sääntöjensä mukaan kaksikielisen
oikeushenkilön on kuitenkin tuomioistuimessa ja muussa
viranomaisessa käsiteltävässä asiassa
vastattava sillä kielellä, jolla asia on pantu
vireille.
3 luku
Asian käsittelykieli viranomaisissa
12 §
Asian käsittelykieli hallintoasiassa
Hallintoasian käsittelykielenä on kaksikielisessä viranomaisessa
asianosaisen kieli. Jos asianosaiset ovat erikielisiä tai
jos kaikki asianosaiset eivät asian vireille tullessa ole
viranomaisen tiedossa, viranomainen päättää käytettävästä kielestä asianosaisten
oikeutta ja etua silmällä pitäen. Jos
kielivalintaa ei voida tehdä tällä perusteella,
käytetään viranomaisen virka-alueen
väestön enemmistön kieltä.
Yksikielinen viranomainen käyttää viranomaisen
kieltä käsittelykielenä hallintoasiassa, jollei
viranomainen asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen
päätä toisen kielen käyttämisestä.
13 §
Asian käsittelykieli hallintolainkäyttöasiassa
Hallintolainkäyttöasian käsittelykieleen
sovelletaan, mitä 12 §:ssä säädetään
asian käsittelykielestä hallintoasiassa.
Hallintoriita-asiassa, jossa asianosaisina ovat viranomainen
ja yksityishenkilö, käytetään
kaksikielisessä tuomioistuimessa asian käsittelykielenä yksityishenkilön
kieltä. Jos kaikki asianosaiset ovat viranomaisia, käytetään
vireille panevan viranomaisen kieltä, jollei toisen kielen käyttäminen
vastapuolen oikeutta ja etua silmällä pitäen
ole perusteltua.
Hallintoriita-asiassa käytetään yksikielisessä tuomioistuimessa
asian käsittelykielenä virka-alueen kieltä,
jollei tuomioistuin asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen
päätä toisen kielen käyttämisestä.
14 §
Asian käsittelykieli rikosasiassa
Rikosasiassa käytetään kaksikielisessä tuomioistuimessa
asian käsittelykielenä vastaajan kieltä.
Jos vastaajat ovat erikielisiä tai jos vastaajan kieli
ei ole suomi tai ruotsi, tuomioistuin päättää asian
käsittelykielestä asianosaisten oikeutta ja etua
silmällä pitäen. Jos kielivalintaa ei voida
tehdä tällä perusteella, käytetään
tuomioistuimen virka-alueen väestön enemmistön
kieltä.
Yksikielisessä tuomioistuimessa käytetään asian
käsittelykielenä tuomioistuimen virka-alueen
kieltä, jollei tuomioistuin asianosaisten oikeutta ja etua
silmällä pitäen päätä toisen
kielen käyttämisestä.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään
tuomioistuimesta, koskee soveltuvin osin myös syyttäjäviranomaisia.
Esitutkinnassa käytettävästä kielestä säädetään
tarkemmin esitutkintalaissa (449/1987).
15 §
Asian käsittelykieli riita-asiassa
Riita-asiassa käytetään kaksikielisessä käräjäoikeudessa
asian käsittelykielenä asianosaisten kieltä.
Jos asianosaiset ovat erikielisiä eivätkä sovi
käytettävästä kielestä,
tuomioistuin päättää käytettävästä kielestä asianosaisten
oikeutta ja etua silmällä pitäen. Jos
kielivalintaa ei voida tehdä tällä perusteella,
käytetään tuomioistuimen virka-alueen
väestön enemmistön kieltä.
Yksikielisessä käräjäoikeudessa
käytetään tuomioistuimen virka-alueen
kieltä, jollei tuomioistuin asianosaisten oikeutta ja etua
silmällä pitäen päätä toisen
kielen käyttämisestä.
16 §
Asian käsittelykieli hakemusasiassa
Mitä 15 §:ssä säädetään,
sovelletaan myös hakemusasioihin ja muiden kuin rikos-
ja riita-asioiden käsittelyyn käräjäoikeudessa.
Jos asiassa on vain yksi asianosainen, käytetään
kaksikielisessä tuomioistuimessa hakijan kieltä ja
yksikielisessä tuomioistuimessa sovelletaan, mitä 15 §:n
2 momentissa säädetään.
17 §
Muutoksenhakuasian käsittelykieli hovioikeudessa ja
korkeimmassa oikeudessa
Hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa käytetään
muutoksenhakuasian käsittelykielenä asiassa alemmassa
asteessa käytettyä kieltä, jollei
tuomioistuin asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen
toisin päätä.
18 §
Oikeus tulkkaukseen
Jos jollakulla on lain mukaan oikeus käyttää omaa
kieltään, mutta viranomaisen kieli tai asian
käsittelykieli on toinen, viranomaisen on järjestettävä maksuton
tulkkaus, jollei se itse huolehdi tulkkauksesta tai jollei 2 momentista muuta
johdu.
Asianosaisen, joka 15 ja 16 §:ssä tarkoitetussa
asiassa haluaa tulkkausta, on huolehdittava tulkkauksesta itse ja
omalla kustannuksellaan, jollei tuomioistuin asian laadun huomioon
ottaen päätä toisin.
4 luku
Toimituskirjan ja muun asiakirjan kieli
19 §
Tuomion, päätöksen ja muun asiakirjan
kieli
Tuomio, päätös ja muu viranomaisen
12—17 §:n mukaisessa asiassa annettava
asiakirja laaditaan asian käsittelykielellä.
Asian valmisteluun ja käsittelyyn liittyvät asiakirjat
voidaan viranomaisen harkinnan mukaan laatia osittain suomen ja
osittain ruotsin kielellä. Päätös
ja tuomio on kuitenkin annettava yksikielisenä.
Ilmoituksissa, kutsuissa ja kirjeissä, jotka lähetetään
asianosaiselle tai sille, jolle lain mukaan on ilmoitettava vireillä olevasta
tai vireille tulevasta asiasta, kaksikielisen viranomaisen on asian
käsittelykielestä riippumatta käytettävä vastaanottajan
kieltä, jos se on tiedossa tai kohtuudella selvitettävissä,
taikka sekä suomea että ruotsia.
20 §
Oikeus toimituskirjan ja muun asiakirjan käännökseen
Jos haastehakemus, tuomio, päätös,
pöytäkirja tai muu asiakirja on laadittu toisella
kuin asianosaisen kielellä, valtion viranomaisen
ja kaksikielisen kunnallisen viranomaisen on, jollei 2
momentista muuta johdu, annettava asianosaiselle pyynnöstä maksuton
virallinen käännös näistä asiakirjoista
siltä osin kuin asia koskee hänen oikeuttaan,
etuaan tai velvollisuuttaan.
Asianosaisen, joka 15 ja 16 §:ssä tarkoitetussa
asiassa haluaa käännöksen, on huolehdittava tästä itse
ja omalla kustannuksellaan, jollei tuomioistuin asian laadun huomioon
ottaen päätä toisin.
Yksikielisen kunnallisen viranomaisen on pyynnöstä annettava
asianosaiselle maksuton virallinen käännös
toimituskirjasta asiassa, joka tulee vireille viranomaisen aloitteesta
ja joka välittömästi kohdistuu asianosaisen
tai hänen huollettavansa perusoikeuksiin tai joka koskee
viranomaisen hänelle asettamaa velvollisuutta.
21 §
Toimituskirjan ja muun asiakirjan virallinen käännös
Virallisella käännöksellä tarkoitetaan
tässä laissa viranomaisen tai virallisen kääntäjän
tekemää suomen- tai ruotsinkielistä käännöstä.
Tämän lain mukaan annettu virallinen käännös
toimituskirjasta on voimassa alkuperäisenä.
Jos virallisessa käännöksessä ilmenee
käännösvirhe, viranomaisen on korjattava
se, jollei korjaaminen ole ilmeisen tarpeetonta. Asianosaiselle
on tällöin annettava maksutta korjattu toimituskirja.
22 §
Toimituskirjan ja muun asiakirjan antaminen vieraalla kielellä
Suomen viranomaisen ulkomaille tai ulkomaalaiselle annettava
taikka maan ulkopuolella käytettäväksi
aiottu toimituskirja tai muu asiakirja voidaan antaa muulla kuin
suomen tai ruotsin kielellä, jollei erikseen toisin säädetä.
Jos muulla kielellä annettu toimituskirja tai muu asiakirja
koskee toisen oikeutta, etua tai velvollisuutta ja tällä tämän
lain mukaan muuten olisi oikeus saada se suomen tai ruotsin kielellä,
on hänelle pyynnöstä annettava siitä maksuton
virallinen käännös.
5 luku
Kielellisten oikeuksien turvaaminen
23 §
Viranomaisen velvollisuus toteuttaa kielellisiä oikeuksia
Viranomaisen tulee toiminnassaan oma-aloitteisesti huolehtia
siitä, että yksityishenkilön kielelliset
oikeudet toteutuvat käytännössä.
Kaksikielisen viranomaisen tulee palvella yleisöä suomeksi
ja ruotsiksi. Viranomaisen tulee sekä palvelussaan että muussa
toiminnassaan osoittaa yleisölle käyttävänsä molempia kieliä.
Kaksikielisen viranomaisen tulee yhteydenotoissaan yksityishenkilöihin
ja oikeushenkilöihin käyttää näiden
kieltä, suomea tai ruotsia, jos se on tiedossa tai kohtuudella
selvitettävissä, taikka molempia.
24 §
Liikelaitoksen sekä valtion ja kunnan yhtiön
kielelliset palvelut
Valtion liikelaitoksen sekä sellaisen palvelua tuottavan
yhtiön, jossa valtiolla taikka yhdellä tai useammalla
kaksikielisellä kunnalla taikka erikielisillä kunnilla
on määräämisvalta, on annettava
palvelua ja tiedotettava suomeksi ja ruotsiksi toiminnan laadun
ja asiayhteyden edellyttämässä laajuudessa
ja tavalla, jota kokonaisuutena arvioiden ei voida pitää yhtiön
kannalta kohtuuttomana. Valtion liikelaitoksen hoitaessa viranomaistehtävää siihen
sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään
viranomaisesta.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään,
liikelaitosten ja yhtiöiden on noudatettava, mitä niiden
harjoittamassa toiminnassa annettavasta kielellisestä palvelusta
erikseen säädetään.
25 §
Yksityisten kielellinen palveluvelvollisuus
Jos julkinen hallintotehtävä on lailla tai
lain nojalla säädetty yksityiselle, sitä koskee
sen hoitaessa tätä tehtävää,
mitä tässä laissa säädetään viranomaisesta.
Jos tehtävän vastaanottaja määräytyy
viranomaisen päätöksen tai muun toimenpiteen
taikka viranomaisen ja vastaanottajan välisen sopimuksen
perusteella, viranomaisen on varmistettava, että tehtävää hoidettaessa
annetaan tämän lain mukaista kielellistä palvelua. Tämä tulee
myös varmistaa viranomaisen antaessa muun kuin
julkisen hallintotehtävän yksityisen hoidettavaksi,
jos tämän lain edellyttämän
palvelutason ylläpitäminen sitä vaatii.
6 luku
Viranomaisten työkieli
26 §
Valtion viranomaisten työkieli
Valtion viranomainen käyttää työkielenään virka-alueen
väestön enemmistön kieltä, jollei toisen
kielen tai molempien kielten taikka erityisestä syystä vieraan
kielen käyttäminen ole tarkoituksenmukaisempaa.
27 §
Viranomaisten kirjeenvaihto
Valtion viranomaisten välisessä kirjeenvaihdossa
käytetään suomen kieltä, jollei
vastaanottava tai lähettävä viranomainen
ole yksikielisesti ruotsinkielinen tai jollei muusta syystä ole
tarkoituksenmukaisempaa käyttää ruotsin
kieltä tai muuta kieltä.
Valtion viranomaisen on lähettäessään
kirjelmiä kunnalle käytettävä kunnan
kieltä tai kunnan väestön enemmistön
kieltä, jollei 3 momentista muuta johdu tai jollei
viranomainen käytä molempia kieliä. Lähettäessään
kirjelmiä yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja muille
oppilaitoksille valtion viranomaisten on käytettävä vastaanottajan
kieltä.
Pyytäessään ja antaessaan lausunnon
asiassa, jossa annetaan toimituskirja tai muu asianosaiselle annettava
asiakirja, valtion ja kunnan viranomaisen on käytettävä asian
käsittelykieltä. Yksikielinen viranomainen saa
kuitenkin antaa lausuntonsa omalla kielellään.
Asiaa käsittelevän viranomaisen on tällöin
asianosaisen pyynnöstä annettava lausunnosta maksuton
virallinen käännös.
28 §
Monijäseniset toimielimet
Valtioneuvoston sekä valtion komitean, toimikunnan,
työryhmän ja vastaavan toimielimen jäsenellä samoin
kuin kaksikielisen kunnan toimielimen jäsenellä on
oikeus käyttää suomea tai ruotsia kokouksessa
sekä pöytäkirjaan tai mietintöön
liitettävässä kirjallisessa lausunnossa
tai mielipiteessä. Jos toimielimen muu jäsen ei
ymmärrä suullista puheenvuoroa, se on pyynnöstä hänelle
lyhyesti selostettava.
29 §
Kunnalliset kokouskutsut, pöytäkirjat ja johtosäännöt
Kaksikielisen kunnan valtuuston kokouskutsu ja pöytäkirja
on laadittava suomen ja ruotsin kielellä. Kunnan muiden
toimielinten kokouskutsujen ja pöytäkirjojen kielestä päättää kunta.
Kaksikielisen kunnan johtosäännöt
ja vastaavat säännöt on annettava suomen
ja ruotsin kielellä.
7 luku
Lainsäädännössä sekä yleisessä tiedottamisessa
käytettävät kielet
30 §
Lait ja muut säädökset
Lait säädetään ja julkaistaan
suomen ja ruotsin kielellä. Myös asetukset ja
viranomaisten oikeussäännöt annetaan
molemmilla kansalliskielillä.
Lakien ja muiden säädösten julkaisemisesta säädetään
perustuslaissa sekä Suomen säädöskokoelmaa
ja viranomaisten määräyskokoelmia koskevassa
lainsäädännössä.
Kansainvälisten sopimusten sekä säädöksissä viitattavien
standardien kielestä säädetään
erikseen.
31 §
Säädösehdotukset ja mietinnöt
Ministeriön sekä valtion komitean, toimikunnan,
työryhmän tai vastaavan toimielimen säädösehdotukset
ja niihin liittyvät mietinnöt julkaistaan suomeksi.
Julkaisuun otetaan myös ruotsinkielinen tiivistelmä ja
säädösehdotuksen ruotsinkielinen teksti.
Jos asianomaisen ministeriön harkinnan mukaan mietinnöllä on
huomattava merkitys maan ruotsinkieliselle väestölle,
se on julkaistava kokonaisuudessaan ruotsiksi. Samoin säädösehdotus
tai mietintö, joka koskee yksinomaan Ahvenanmaan maakuntaa
tai jolla on erityisen suuri merkitys maakunnalle, on julkaistava
kokonaisuudessaan ruotsiksi.
Jos säädösehdotuksella tai mietinnöllä on merkitystä pääasiassa
ruotsinkieliselle väestölle tai Ahvenanmaan maakunnalle,
se voidaan julkaista ruotsiksi siten, että julkaisuun otetaan suomenkielinen
tiivistelmä ja säädösehdotuksen suomenkielinen
teksti.
32 §
Viranomaisten tiedottaminen
Valtion ja kunnallisen viranomaisen yleisölle suunnatussa
tiedottamisessa on kaksikielisessä kunnassa käytettävä suomen
ja ruotsin kieltä. Asianomaisen ministeriön on
huolehdittava siitä, että yksilön hengen,
terveyden ja turvallisuuden sekä omaisuuden ja ympäristön
kannalta oleellinen tieto annetaan koko maassa molemmilla kansalliskielillä.
Kaksikielisen viranomaisen ilmoitukset, kuulutukset ja julkipanot
sekä muut yleisölle annettavat tiedotteet tulee
antaa suomen ja ruotsin kielellä.
Viranomaisten laatimien selvitysten, päätösten
tai muiden vastaavien tekstien julkaiseminen ei velvoita kääntämään
niitä sellaisinaan. Viranomaisen tulee kuitenkin huolehtia
sekä suomen- että ruotsinkielisen väestön
tiedonsaantitarpeista.
33 §
Kilvet ja paikannimet sekä julkinen liikenne
Viranomaisten kaksikielisessä kunnassa asettamien kilpien,
liikennemerkkien ja muiden yleisölle suunnattujen vastaavien
opasteiden tekstien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä,
jollei kansainvälisen käytännön
mukaisesti käytetä pelkästään
vierasta kieltä.
Teiden ja katujen liikennemerkkien sekä muiden liikenteen
ohjauslaitteiden kielistä säädetään
tarkemmin tieliikennelainsäädännössä.
Viranomaisten asettamissa kilvissä käytettävistä paikannimistä voidaan
säätää valtioneuvoston asetuksella.
Ennen asetuksen antamista on hankittava Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen
lausunto.
Julkisessa liikenteessä matkustajille suunnatuissa
kilvissä ja tiedotteissa käytettävistä kielistä voidaan
säätää valtioneuvoston asetuksella.
34 §
Kulutushyödykkeestä annettavat tiedot
Kun myytävään tuotteeseen on lain
mukaan merkittävä kauppatavan mukainen nimi, tuoteseloste,
käyttöohje tai varoitus, on tekstin yksikielisessä kunnassa
myytävässä tuotteessa oltava ainakin
sen kunnan kielellä ja kaksikielisessä kunnassa
myytävässä tuotteessa ainakin suomen ja
ruotsin kielellä. Annettaessa tässä tarkoitettuja
tietoja suomen ja ruotsin kieltä on kohdeltava tasapuolisesti.
8 luku
Kielellisten oikeuksien edistäminen ja seuranta
35 §
Toimenpiteet kielellisten oikeuksien edistämiseksi
Julkisen vallan on perustuslain mukaisesti huolehdittava maan
suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja
yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.
Hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin
aluejaotuksiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön
mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään
samanlaisten perusteiden mukaan.
Viranomaisten tulee toiminnassaan vaalia maan kielellistä kulttuuriperintöä ja
edistää molempien kansalliskielten käyttämistä.
Jos olosuhteet sitä edellyttävät, julkisen
vallan on ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin kansalliskieliin liittyvien
sivistyksellisten tai yhteiskunnallisten tarpeiden turvaamiseksi.
36 §
Valvonta ja seuranta
Jokainen viranomainen valvoo omalla toimialallaan tämän
lain noudattamista.
Oikeusministeriö seuraa tämän lain
täytäntöönpanoa ja soveltamista
sekä antaa suosituksia kansalliskieliä koskevaan
lainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä.
Tarvittaessa ministeriön tulee tehdä aloitteita
ja ryhtyä muihin toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien
korjaamiseksi.
37 §
Kielilainsäädännön soveltamista
koskeva kertomus
Valtioneuvosto antaa vaalikausittain eduskunnalle hallituksen
toimenpidekertomuksen oheisaineistona käytettäväksi
kertomuksen kielilainsäädännön
soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta
sekä tarpeen mukaan muistakin kielioloista.
Kertomuksessa käsitellään suomen
ja ruotsin kielen lisäksi ainakin saamen kieltä,
romanikieltä ja viittomakieltä.
9 luku
Erinäiset säännökset
38 §
Suomen ulkomaanedustustot
Suomen ulkomaanedustustoihin sovelletaan tämän
lain säännöksiä kaksikielisestä viranomaisesta,
jonka enemmistön kieli on suomi. Kunniakonsulaateissa tätä lakia
ei kuitenkaan sovelleta.
Tarkempia säännöksiä vieraiden
kielten käyttämisestä edustustoissa voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
39 §
Puolustusvoimien joukko-osastot ja komentokieli
Puolustusvoimien joukko-osastojen kieli on suomi. Vähintään
yksi joukko-osasto on kuitenkin ruotsinkielinen. Muita ruotsinkielisiä joukko-osastoja
sekä joukkoyksikköjä samoin kuin kaksikielisiä yksikköjä voidaan
tarpeen vaatiessa perustaa siten kuin puolustusvoimista annetussa
lainsäädännössä säädetään.
Asevelvollisen oikeudesta tulla määrätyksi joukko-osastoon,
jonka opetuskieli on hänen äidinkielensä,
suomi tai ruotsi, säädetään
asevelvollisuuslaissa (452/1950). Suomen- ja ruotsinkielisen
siviilipalvelusvelvollisen oikeudesta suorittaa siviilipalveluksensa äidinkielellään
säädetään
siviilipalveluslaissa (1723/1991).
Puolustusvoimien komentokieli on suomi.
40 §
Vankeinhoitolaitos
Sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään,
ovat vankeinhoitolaitokseen kuuluvat rangaistuslaitokset ja niiden
osastot yksikielisesti suomenkielisiä.
Oikeusministeriön asetuksella voidaan rangaistuslaitoksiin
kuitenkin perustaa yksi tai useampi ruotsinkielinen tai
kaksikielinen osasto.
41 §
Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän
lain täytäntöönpanosta annetaan
valtioneuvoston asetuksella.
42 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tällä lailla kumotaan 1 päivänä kesäkuuta 1922
annettu kielilaki (148/1922) siihen myöhemmin
tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.
43 §
Siirtymäsäännökset
Ennen tämän lain voimaantuloa annetussa muussa
laissa taikka asetuksessa olevan viittauksen tällä lailla
kumottuun kielilakiin katsotaan tämän lain voimaantulon
jälkeen tarkoittavan viittausta tähän
lakiin.
Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin
asioihin sovelletaan edelleen tämän lain voimaan
tullessa voimassa olleita säännöksiä,
jollei viranomainen asianosaisten oikeutta ja etua silmällä pitäen
muuta päätä.
Virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 2003—2012 annettu
valtioneuvoston asetus (1174/2002) on voimassa asetuksessa
säädetyn voimassaoloajan loppuun siltä osin
kuin se koskee kuntien kielellistä asemaa, minkä jälkeen
annetaan uusi valtioneuvoston asetus kuntien kielellisestä asemasta
tämän lain 5 §:n 1 momentin
nojalla.
Tämän lain 34 §:ssä tarkoitetut
kulutushyödykkeitä koskevat tekstit on saatettava
tämän lain mukaisiksi viiden vuoden kuluessa lain
voimaantulosta.