1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tällä lailla annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa
turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.
Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään
saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon
sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) yleisöllä vapaasti valikoituvaa
viestin vastaanottajien joukkoa;
2) verkkoviestillä radioaaltojen,
sähköisen viestintäverkon tai muun vastaavan
teknisen järjestelyn avulla yleisön saataville
toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä;
3) ohjelmalla pääasiassa äänenä tai
liikkuvina kuvina ilmaistujen verkkoviestien muodostamaa
yhtenäistä kokonaisuutta;
4) julkaisulla yleisön saataville
toimitettua painotuotetta, tietolevyä taikka muuta monistamalla
valmistettua teksti-, ääni- tai kuvatallennetta;
5) aikakautisella julkaisulla julkaisua, jota
on tarkoitus julkaista säännöllisesti
vähintään neljä kertaa vuodessa;
6) verkkojulkaisulla julkaisijan tuottamasta tai
käsittelemästä aineistosta aikakautisen
julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien
kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti;
7) julkaisutoiminnalla julkaisujen ja muiden verkkoviestien
kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville; ja
8) ohjelmatoiminnalla ohjelmien toimittamista
yleisön vastaanotettavaksi.
Tätä lakia sovellettaessa aikakautisen julkaisun
ja verkkojulkaisun osina pidetään niiden otsikkojulisteita
ja liitteitä.
3 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan
julkaisu- ja ohjelmatoimintaan.
Yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon
kotisivua häneen sovelletaan vain 12, 14, 16, 18, 19, 22
ja 24 §:ää.
Toimintaan, jossa huolehditaan pelkästään julkaisun
tai verkkoviestin teknisestä valmistamisesta, lähettämisestä,
välittämisestä tai jakelusta, sovelletaan
vain 17—20 ja 22 §:ää.
Tekijänoikeudesta ja oikeudesta harjoittaa televisio-
ja radiotoimintaa sekä teletoimintaa samoin kuin kuvaohjelmien
tarkastamisesta säädetään erikseen.
Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta on lisäksi voimassa,
mitä siitä erikseen säädetään.
2 luku
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan velvollisuudet
4 §
Vastaava toimittaja
Julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle
julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Ohjelmatoiminnan
harjoittajan tulee määrätä ohjelmaa
varten vastaava toimittaja. Aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua
tai ohjelmaa varten voidaan määrätä myös
useita vastaavia toimittajia.
Vastaavan toimittajan tulee olla viisitoista vuotta täyttänyt
henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta
ei ole rajoitettu.
Vastaavan toimittajan tehtävänä on
johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen
julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia
hänelle tässä laissa säädetyistä muista
tehtävistä.
5 §
Ilmoitusvelvollisuus
Julkaisijan on huolehdittava siitä, että julkaisussa,
aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto julkaisijasta.
Julkaisijan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä,
että aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto
myös vastaavasta toimittajasta. Julkaisussa ja aikakautisessa
julkaisussa tulee olla tieto myös sen valmistamisvuodesta.
Ohjelmatoiminnan harjoittajan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava
siitä, että ohjelmatoiminnassa tiedotetaan ohjelmatoiminnan
harjoittajasta ja vastaavasta toimittajasta.
Jos aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten
on määrätty useita vastaavia toimittajia,
tulee kyseisessä julkaisussa tai ohjelmatoiminnassa ilmoittaa,
mistä julkaisun tai ohjelman osasta kukin heistä vastaa.
Jokaisella on oikeus saada tieto vastaavasta toimittajasta.
6 §
Ohjelman ja verkkojulkaisun tallentaminen
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava
siitä, että jokainen ohjelma ja verkkojulkaisu
tallennetaan, jollei ohjelman teknisen toteutuksen perusteella ole
selvää, ettei sen lähettämisessä voida
syyllistyä viestin sisältöön
perustuvaan rikokseen. Tallennetta on säilytettävä vähintään
21 päivää ohjelman lähettämisestä tai
verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville.
Velvollisuus tallenteen säilyttämiseen jatkuu 1
momentissa säädetyn määräajan
päätyttyäkin, jos ohjelman tai verkkojulkaisun
sisältöön perustuva asia on esitutkinnassa,
syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnin kohteena. Tallenteen
saa tällöin hävittää vasta,
kun on käynyt selville, ettei asiassa nosteta syytettä,
tai kun ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön
perustuva vaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu. Syyttäjän
tai asiaa viimeksi käsitelleen tuomioistuimen on ilmoitettava
tallenteen säilyttämisvelvollisuuden päättymisestä julkaisijalle
tai ohjelmatoiminnan harjoittajalle.
7 §
Viranomaisen tiedotukset
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat velvollisia
korvauksetta julkaisemaan aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa
tai ohjelmassa viranomaisen tiedotuksia, jos se on tarpeen ihmisten
hengen tai terveyden taikka merkittävien ympäristö-
tai omaisuusarvojen suojaamiseksi tai muusta näihin rinnastettavasta
tärkeästä syystä.
3 luku
Vastine ja oikaisu
8 §
Vastineoikeus
Yksityisellä henkilöllä, jolla on
perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa
tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa
esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus
saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.
9 §
Oikaisuoikeus
Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja
säätiöllä sekä viranomaisella
on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai
ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen
tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan
harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden
vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.
10 §
Vastineen ja oikaisun julkaisemisvelvollisuus
Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta
ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa
ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen
perusteena oleva viesti.
Vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen
eikä loukkaava.
Vastaavan toimittajan on tarvittaessa avustettava vastineen
teknisessä toteuttamisessa.
11 §
Vastine- ja oikaisuvaatimus
Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle
toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena
olevan viestin julkaisemisesta. Vaatimus on esitettävä kirjallisesti
tai sähköisesti siten, että vaatimuksen
sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa
ja että se säilyy osapuolten saatavilla.
Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä,
vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on
ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän
päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta.
Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava
kirjallisesti. Vaatimuksen esittäjällä on
oikeus saattaa kysymys vastine- tai oikaisuoikeuden edellytysten
täyttymisestä kotipaikkansa tai Helsingin käräjäoikeuden
käsiteltäväksi viimeistään
30 päivän kuluessa siitä, kun hän on
saanut kirjallisesti tiedon vaatimuksensa hylkäämisen
perusteista.
Määrätessään vastaavan
toimittajan täyttämään tälle
10 §:ssä säädetyt velvollisuudet
tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon
asettamista koskevaan tuomioistuimen päätökseen
saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
4 luku
Vastuu julkaistun viestin sisällöstä
12 §
Rikoksen tekijän ja osallisen vastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön
perustuvasta rikoksesta vastaa se, jota rikoslain (39/1889)
mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai
siihen osallisena.
13 §
Päätoimittajarikkomus
Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti
laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa
siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön
saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan
rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen
rikos tehdään eikä häntä ole
pidettävä rikoksen tekijänä tai
siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon.
14 §
Vahingonkorvausvastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisällöstä aiheutuneen
vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa
(412/1974) säädetään.
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat toiminnassaan
aiheutetun, 1 momentissa tarkoitetun vahingon korvaamisesta vahingonkorvauslain
3 luvun mukaisessa vastuussa myös silloin, kun vahinko
on muun kuin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetun
henkilön aiheuttama.
15 §
Oikeus tutustua tallenteen sisältöön
Jokaisella on oikeus maksutta tutustua 6 §:ssä tarkoitettuun
tallenteeseen, jos hänellä on perusteltu syy katsoa
joutuneensa ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön
perustuvan rikoksen kohteeksi tai kärsineensä vahinkoa
ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun
toimittamisesta yleisön saataville. Sama oikeus on sillä,
joka tahtoo käyttää vastine- tai oikaisuoikeuttaan. Julkaisijan
ja ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee ilman aiheetonta viivytystä varata
myös ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön
perustuvan rikoksen esitutkintaa toimittavalle tai syyteharkintaa
suorittavalle virkamiehelle mahdollisuus tutustua tällaiseen
tallenteeseen.
16 §
Lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun
Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla
ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta,
kuka on antanut viestin sisältämät tiedot.
Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi
oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus on myös
sillä, joka on saanut mainituista seikoista tiedon ollessaan
viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan
palveluksessa.
Velvollisuudesta ilmaista 1 momentissa tarkoitettu tieto esitutkinnassa
tai oikeudenkäynnissä säädetään
erikseen.
5 luku
Pakkokeinot
17 §
Verkkoviestin tunnistamistietojen luovuttaminen
Tuomioistuin voi pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun
6 §:n 1 kohdassa tarkoitetun pidättämiseen
oikeutetun virkamiehen, virallisen syyttäjän tai
asianomistajan vaatimuksesta määrätä lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
luovuttamaan verkkoviestin lähettäjän
selvittämisessä tarpeelliset tunnistamistiedot
vaatimuksen esittäjälle, jos on todennäköisiä syitä epäillä viestin
olevan sisällöltään sellainen,
että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty
rangaistavaksi. Asianomistajalle tunnistamistiedot saa kuitenkin
määrätä luovutettaviksi vasta,
kun hän saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Vaatimus on
esitettävä laitteen ylläpitäjän
kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudelle kolmen
kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta.
Tuomioistuin voi asettaa luovuttamisvelvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tunnistamistietojen luovuttamista koskevaan päätökseen
saa hakea erikseen muutosta valittamalla. Päätöstä,
jolla luovuttamisvelvollisuus on määrätty,
ei saa panna täytäntöön ennen
kuin se on saanut lainvoiman, ellei valitusta käsittelevä tuomioistuin
toisin määrää.
Tunnistamistiedot saa vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä määrätä luovutettaviksi,
jos pyynnön perusteena olevan viestin toimittamista yleisön
saataville olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa pidettävä rikoksena
tai jos luovuttaminen perustuu Suomea sitovaan valtiosopimukseen
tai muuhun kansainväliseen velvoitteeseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun laitteen ylläpitäjällä on
oikeus saada valtion varoista korvaus tässä pykälässä tarkoitettujen
tunnistamistietojen luovuttamisesta aiheutuneista kohtuullisista
välittömistä kustannuksista. Korvauksen maksamisesta
päättää tutkinnan suorittaneen kihlakunnan
poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin
valtakunnallisen yksikön päällikkö.
Päätökseen haetaan valittamalla muutosta
hallinto-oikeudelta noudattaen, mitä hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Asianomistaja vastaa kuitenkin kustannuksista silloin, kun tiedot
tuomioistuimen määräyksen mukaisesti
luovutetaan hänelle.
18 §
Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän, tutkinnanjohtajan
tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan
tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen
tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
keskeyttämään julkaistun verkkoviestin
jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä,
että sen pitäminen yleisön saatavilla
on säädetty rangaistavaksi. Tuomioistuimen on
käsiteltävä hakemus kiireellisenä.
Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen
on varattava sille, jolle määräystä on haettu
annettavaksi, ja verkkoviestin lähettäjälle
tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyys välttämättä muuta
vaadi.
Tuomioistuimen määräys on annettava
tiedoksi myös siinä tarkoitetun verkkoviestin
lähettäjälle. Jos lähettäjä on
tuntematon, tuomioistuin voi määrätä lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
huolehtimaan tiedoksiannosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys
raukeaa, jollei kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta nosteta
syytettä määräyksen kohteena olevan
viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta, esitetä 22 §:ssä tarkoitettua
vaatimusta tai nosteta kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen
vahingon korvaamisesta. Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän
tai asianomistajan edellä tarkoitettuna määräaikana
esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa
enintään kolmella kuukaudella.
Sillä, jolle on annettu määräys
keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön
saatavilla, samoin kuin verkkoviestin lähettäjällä on
oikeus hakea keskeyttämismääräyksen
kumoamista siinä tuomioistuimessa, jossa määräys
on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan
asian käsittelyssä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa
säädetään. Tuomioistuin huolehtii
kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä virallisen syyttäjän
kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän
kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä.
Verkkoviestiä ei saa saattaa uudelleen yleisön
saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa
vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin
toisin määrää. Myös
virallisella syyttäjällä on oikeus hakea muutosta
päätökseen, jolla määräys
on kumottu.
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai asianomistajan
vaatimuksesta antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen
myös käsitellessään julkaistun
viestin sisältöön perustuvaa syytettä, vaatimusta
22 §:n mukaisen seuraamuksen määräämisestä tai
kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen
vahingon korvaamisesta. Tässä tarkoitettuun määräykseen
ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
19 §
Toimivaltainen tuomioistuin
Hakemus verkkoviestin jakelun keskeyttämisestä käsitellään
julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen,
palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän
kotipaikan käräjäoikeudessa tai Helsingin
käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus
on päätösvaltainen myös, kun
siinä on yksin puheenjohtaja.
20 §
Julkaisun takavarikko
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan takavarikoida
vain, jos on todennäköistä, että julkaisu
tuomitaan menetetyksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu pidättämiseen
oikeutetun virkamiehen tekemä takavarikkopäätös
on saatettava julkaisun sisältöön perustuvassa
rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi
viipymättä ja viimeistään kolmantena
päivänä takavarikon suorittamisesta.
Tuomioistuin päättää, onko takavarikko
edelleen pidettävä voimassa.
Julkaisun takavarikkoon sovelletaan muutoin, mitä pakkokeinolaissa
säädetään esineen takavarikosta.
6 luku
Seuraamukset ja syyteoikeus
21 §
Rangaistussäännös
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
rikkoo 4 §:n 1 tai 2 momentin säännöksiä vastaavan
toimittajan määräämisestä,
5 §:n säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta
tai 6 §:n säännöksiä tallentamisvelvollisuudesta,
on tuomittava joukkoviestintärikkomuksesta sakkoon.
22 §
Menettämisseuraamus ja verkkoviestin hävittämismääräys
Julkaistun viestin sisältöön perustuvaan
rikokseen liittyvää menettämisvaatimusta
käsiteltäessä on noudatettava, mitä rikoslain
10 luvussa säädetään. Menettämisseuraamus
voidaan määrätä myös,
vaikkei viestin sisältöön perustuvan
rikoksen tekijää saada selville.
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan niiden
omistusoikeudesta riippumatta tuomita menetetyiksi, jos on tehty
kyseisen julkaisun sisältöön perustuva
rikos ja jos tällainen seuraamus on tarpeen viestin levittämisen
ehkäisemiseksi.
Tuomioistuin voi määrätä sisällöltään
lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön
saatavilta ja hävitettäväksi. Asian käsittelyssä noudatetaan
soveltuvin osin, mitä menettämisvaatimuksen käsittelystä säädetään.
23 §
Kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan
tuomion julkaiseminen
Jos aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa
on tehty rikoslain 24 luvun 8—10 §:ssä tarkoitettu
rikos, tuomioistuin voi asianomistajan syyteasian käsittelyn
yhteydessä esittämästä vaatimuksesta
määrätä tiedon tuomiosta julkaistavaksi
asianomaisessa aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa
taikka ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa. Tuomioistuin voi
asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tieto tuomiosta julkaistaan maksutta kohtuullisessa laajuudessa,
mistä huolehtii vastaava toimittaja.
24 §
Syyteoikeus
Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen
nostamisesta julkaistun viestin sisältöön
perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen
rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta.
Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös
siitä, kenen on ajettava syytettä.
Asianomistajan syyteoikeudesta on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa
annetun lain (689/1997) 1 luvun 14—17 §:ssä säädetään.
7 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
25 §
Voimaantulosäännös
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Tällä lailla kumotaan 4 päivänä tammikuuta 1919
annettu painovapauslaki (1/1919) ja 12 päivänä maaliskuuta
1971 annettu radiovastuulaki (219/1971) niihin myöhemmin
tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.
26 §
Siirtymäsäännökset
Tuomioistuimessa ennen tämän lain voimaantuloa
vireille pantu rikosasia sekä vastinetta tai oikaisua koskeva
asia voidaan käsitellä ja ratkaista myös
siinä tuomioistuimessa, joka tämän lain
voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten
mukaan on asiassa toimivaltainen.
Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vahingon
korvaamiseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa
voimassa ollutta lakia. Vastinetta ja oikaisua koskevaan asiaan
sovelletaan vastineen tai oikaisun perusteena olevan viestin julkaisemisajankohtana
voimassa ollutta lakia.
Tämän lain voimaan tullessa oikeusministeriössä vireillä olevat
painovapauslain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetut
asiat siirtyvät valtakunnansyyttäjän
ratkaistaviksi. Näihin asioihin sovelletaan, mitä tämän
lain 24 §:ssä säädetään syyteoikeudesta.