9 a §
Luotonantoon liittyvien asiakirjojen ja tietojen säilyttäminen
Luotonantajan on säilytettävä luotonantoon liittyvät
asiakirjat ja tiedot viiden vuoden ajan siitä, kun luotto
on kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi,
ellei muualla laissa säädetä velvollisuutta
säilyttää niitä tätä pidempään.
10 §
Valvonta
Tämän lain noudattamista valvoo Etelä-Suomen
aluehallintovirasto.
10 a §
Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus
Luotonantajan on salassapitosäännösten
estämättä pyynnöstä annettava
aluehallintovirastolle valvontaa varten tarvittavat asiakirjat ja
tiedot.
Lisäksi aluehallintovirastolla on salassapitosäännösten
estämättä oikeus saada yksilöityä valvontatointa
varten asiakirjoja ja tietoja myös muulta yksityiseltä yhteisöltä tai
henkilöltä kuin luotonantajalta. Asiakirjojen
ja tietojen tulee olla valvonnan kannalta välttämättömiä sen
selvittämiseksi, kuuluuko luottojen tarjoaminen tämän
lain soveltamisalaan tai kuka luottoja tosiasiallisesti tarjoaa.
Aluehallintovirastolla ei ole kuitenkaan oikeutta
saada asianajajista annetussa laissa (496/1958) tarkoitetulta
asianajalta tai hänen apulaiseltaan asianajajan asiakasta
koskevia asiakirjoja ja tietoja eikä muultakaan henkilöltä oikeudenkäyntiasiamies-
tai oikeudenkäyntiavustajatehtävien hoitamisen
yhteydessä saatuja asiakirjoja ja tietoja. Oikeudenkäyntiasiamies-
ja oikeudenkäyntiavustajatehtäviksi luetaan varsinaisten
oikeudenkäyntiin liittyvien tehtävien lisäksi
oikeudellinen neuvonta, joka koskee asiakkaan oikeudellista asemaa
esitutkinnassa rikoksen johdosta tai asian muussa oikeudenkäyntiä edeltävässä käsittelyvaiheessa
taikka
oikeudenkäynnin käynnistämistä tai
sen välttämistä.
10 b §
Oikeus saada tietoja sakko- ja rikosrekisteristä
Aluehallintovirastolla on oikeus saada sakon täytäntöönpanosta
annetun lain (672/2002) 46 §:ssä tarkoitetusta
sakkorekisteristä tiedot, jotka ovat tarpeen tämän
lain 4 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja 5 §:n
2 momentissa tarkoitetun henkilön luotettavuuden selvittämiseksi.
Oikeudesta saada tietoja rikosrekisteristä säädetään
rikosrekisterilaissa (770/1993).
11 §
Pakkokeinot
Aluehallintoviraston on kiellettävä kuluttajaluottojen
tarjoaminen, jota harjoitetaan tämän lain vastaisesti
ilman rekisteröintiä. Kielto voidaan, jos siihen
on erityistä syytä, kohdistaa myös tällaista
toimintaa harjoittavan palveluksessa olevaan henkilöön
tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.
Jos luotonantaja laiminlyö 7 §:n 3 momentissa
tai 10 a §:n 1 momentissa säädetyn velvollisuuden,
aluehallintovirasto voi kehottaa luotonantajaa täyttämään
velvollisuuden määräajassa. Jos luotonantaja
laiminlyö 9 tai 9 a §:ssä säädetyn
velvollisuuden, aluehallintovirasto voi antaa luotonantajalle varoituksen.
Jos laiminlyönnit ovat vakavia tai jos ne annetusta kehotuksesta
tai varoituksesta huolimatta toistuvat, aluehallintovirasto voi
kieltää osaksi tai kokonaan luotonantajan toiminnan
määräajaksi, kuitenkin enintään
kuudeksi kuukaudeksi.
Jos 10 a §:n 2 momentissa tarkoitettu taho laiminlyö mainitussa
momentissa säädetyn velvollisuuden, aluehallintovirasto
voi kehottaa tätä täyttämään
velvollisuuden määräajassa.
Aluehallintovirasto voi asettaa tässä pykälässä tarkoitetun
kiellon tai kehotuksen tehosteeksi uhkasakon. Edellä 1
momentissa tarkoitettua kieltoa on tehostettava uhkasakolla,
ellei se erityisestä syystä ole tarpeetonta tai
aluehallintovirasto katso, että menettely tulisi
saattaa arvioitavaksi 13 §:n 1 momentin mukaisesti.
Uhkasakosta säädetään muutoin
uhkasakkolaissa (1113/1990).
13 §
Rangaistussäännökset
Joka tahallaan ilman rekisteröintiä harjoittaa kuluttajaluottojen
tarjoamista, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta,
luotonantajarikoksesta sakkoon
tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Sitä, joka rikkoo 11 §:n nojalla määrättyä uhkasakolla
tehostettua kieltoa, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta,
jos uhkasakko on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu
maksettavaksi.
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.