1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Lain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön,
tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
2 §
Vastuu lapsen hyvinvoinnista
Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu
lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee
turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin
lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983)
säädetään.
Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava
vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään
ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista
apua riittävän varhain sekä ohjattava
lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.
Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen
hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen
kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia
palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa
säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa
kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen
hoidon ja huollon järjestämiseksi.
3 §
Lastensuojelu
Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu. Sen
lisäksi kunta järjestää lasten ja
nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi 2 luvussa tarkoitettua
ehkäisevää lastensuojelua.
Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua ovat lastensuojelutarpeen
selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja
huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto
ja jälkihuolto.
Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään
ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan
vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua
on myös kunnan muiden palvelujen piirissä, kuten äitiys-
ja lastenneuvolassa sekä muussa terveydenhuollossa, päivähoidossa,
opetuksessa ja nuorisotyössä annettava erityinen tuki
silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.
4 §
Lastensuojelun keskeiset periaatteet
Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa
kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia,
huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen
kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään
lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän
varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa
ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon
lapsen etu.
Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota
siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:
1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset
ja jatkuvat ihmissuhteet;
2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän
ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;
3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;
4) turvallisen kasvuympäristön ja
ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;
5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;
6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen
omissa asioissaan; sekä
7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan
huomioimisen.
Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti
ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon
tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen
edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä.
Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella
tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
5 §
Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset
Lapselle on hänen ikäänsä ja
kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa
häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus
esittää siinä mielipiteensä.
Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa
päätöstä tehtäessä ja
lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen
tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.
6 §
Lapsi ja nuori
Tässä laissa pidetään lapsena
alle 18-vuotiasta ja nuorena 18—20-vuotiasta.
2 luku
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen
7 §
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja edistäminen
Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden
viranomaisten on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten
ja nuorten hyvinvointia sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia
ja ehkäistävä niiden syntymistä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on välitettävä tietoa
lasten ja nuorten kasvuoloista ja sosiaalisista ongelmista sekä annettava
asiantuntija-apua muille viranomaisille samoin kuin kunnan asukkaille
ja kunnassa toimiville yhteisöille.
8 §
Palvelujen kehittäminen kasvatuksen tukemiseksi
Kunnan on sosiaali- ja terveydenhuoltoa, opetustointa sekä muita
lapsille, nuorille ja lapsiperheille tarkoitettuja palveluja järjestäessään
ja niitä kehittäessään huolehdittava
siitä, että näiden palvelujen avulla
tuetaan vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia
henkilöitä lasten kasvatuksessa ja saadaan selville
lasten, nuorten ja lapsiperheiden erityisen tuen tarve. Kunnan on
järjestettävä tarvittaessa erityisen
tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria tukevaa toimintaa.
Palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on
kiinnitettävä erityistä huomiota lasten
ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin.
9 §
Tuki koulunkäyntiin
Kunnan tulee järjestää koulupsykologi-
ja koulukuraattoripalveluita, jotka antavat kunnan perusopetuslaissa
(628/1998) tarkoitetun esi-, perus- ja lisäopetuksen
sekä valmistavan opetuksen oppilaille riittävän
tuen ja ohjauksen koulunkäyntiin ja oppilaiden kehitykseen
liittyvien sosiaalisten ja psyykkisten vaikeuksien ehkäisemiseksi
ja poistamiseksi. Palveluilla tulee edistää myös
koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämistä.
Perusopetuslain 7 ja 8 §:ssä tarkoitetun opetuksen
järjestäjä vastaa edellä 1 momentissa
tarkoitettujen palveluiden järjestämisestä oppilailleen.
10 §
Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa
Kun aikuiselle annetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja,
erityisesti päihdehuolto- ja mielenterveyspalveluja, ja
kun aikuisen kyvyn täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta
ja kasvatuksesta arvioidaan tällöin heikentyneen, tai
kun aikuinen on suorittamassa vapausrangaistustaan, on selvitettävä ja
turvattava myös hänen hoidossaan ja kasvatuksessaan
olevan lapsen hoidon ja tuen tarve.
Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon viranomaisten on tarvittaessa
järjestettävä välttämättömät
palvelut raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi
suojelemiseksi.
3 luku
Lastensuojelun järjestäminen
11 §
Lastensuojelun järjestäminen ja kehittäminen
Kunnan on huolehdittava siitä, että ehkäisevä lastensuojelu
sekä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu järjestetään
sisällöltään ja laajuudeltaan
sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.
Lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua on järjestettävä tarvittavassa
laajuudessa niinä vuorokauden aikoina, joina sitä tarvitaan.
Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se
takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän
perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen.
Kunnassa lastensuojelun toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä vastaa
sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:n 1
momentissa tarkoitettu toimielin (sosiaalihuollosta vastaava
toimielin). Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
on lastensuojelua järjestäessään
oltava tarvittaessa yhteistyössä kunnan eri hallintokuntien,
muiden viranomaisten samoin kuin muiden kuntien ja kuntayhtymien
sekä muiden palveluja järjestävien
yhteisöjen ja laitosten kanssa riittävien ja tarvetta
vastaavien palvelujen järjestämiseksi ja asiantuntemuksen
turvaamiseksi kunnassa.
12 §
Suunnitelma lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä
Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava lasten
ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ja lastensuojelun
järjestämiseksi ja kehittämiseksi kunnan
tai kuntien toimintaa koskeva suunnitelma, joka hyväksytään
kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja tarkistetaan vähintään kerran
neljässä vuodessa. Suunnitelma on otettava huomioon
kuntalain (365/1995) 65 §:n mukaista
talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.
Suunnitelman tulee sisältää suunnittelukaudelta
tiedot:
1) lasten ja nuorten kasvuoloista sekä hyvinvoinnin
tilasta;
2) lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia
ehkäisevistä toimista ja palveluista;
3) lastensuojelun tarpeesta kunnassa;
4) lastensuojeluun varattavista voimavaroista;
5) lastensuojelulain mukaisten tehtävien hoitamiseksi
käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä;
6) yhteistyön järjestämisestä eri
viranomaisten sekä lapsille ja nuorille palveluja tuottavien yhteisöjen
ja laitosten välillä; sekä
7) suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta.
13 §
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävä viranhaltija
Tämän lain 43 §:n 1 momentin
mukaista huostaanottoa sekä sijaishuoltoa, 47 §:n
mukaista huostassapidon lopettamista sekä 72 §:n 2 momentissa
tarkoitettua erityisen huolenpidon aloittamista ja jatkamista koskevissa
asioissa päätöksentekovaltaa käyttää kunnan
johtosäännön mukaan määräytyvä sosiaalihuollon johtava
viranhaltija, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 10 §:n
1 momentin mukainen kelpoisuus. Johtava viranhaltija voi määrätä päätöksentekovaltaa
käyttämään myös muun
viranhaltijan, jolla on mainitun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin
taikka 3 §:n mukainen kelpoisuus. Tämän
tulee olla muu kuin jäljempänä 3 momentissa
tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
Johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija
päättää myös 28 §:ssä tarkoitetun
lapsen tutkimusta ja 43 §:n 2 momentissa
tarkoitetun huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa
koskevan hakemuksen tekemisestä.
Lain 38 ja 39 §:n mukaista päätöksentekovaltaa
kiireellistä sijoitusta ja 63 §:n 2 momentissa tarkoitettua
yhteydenpidon rajoittamista kiireellisissä tilanteissa
koskevissa asioissa käyttää sosiaalihuollosta
vastaavan toimielimen määräämä sosiaalihuollon
ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetun lain 3 §:n mukaisen sosiaalityöntekijän
ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija.
Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen
asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (lapsen
asioista vastaava sosiaalityöntekijä). Lapsen
asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä tulee
olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 §:n mukainen sosiaalityöntekijän
ammatillinen kelpoisuus.
14 §
Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen
Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista
vastaavalla sosiaalityöntekijällä on
käytettävissään lapsen kasvun
ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta
lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.
Kunnan tai useamman kunnan yhdessä tulee asettaa
sosiaali- ja terveydenhuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen
asiantuntijoista sekä muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista
koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Lastensuojelun
asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen
huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa
ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa
lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon
tueksi.
15 §
Terveydenhuollon erityiset velvollisuudet
Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja
perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa
järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito-
ja terapiapalveluja lapselle. Lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön
tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät
palvelut on järjestettävä kiireellisinä.
16 §
Lastensuojelun järjestämisestä vastuussa
oleva kunta
Kunnan velvollisuudesta järjestää lastensuojelua
on voimassa, mitä sosiaalihuoltolain 14 §:ssä ja
15 §:n 1 momentissa säädetään.
Mitä mainitun lain 15 §:n 2 momentissa
sekä 42 §:n 1 ja 3 momentissa
säädetään, sovelletaan myös
tämän lain nojalla järjestettävään
perhehoitoon sekä laitoshuoltoon. Sen estämättä,
mitä edellä on säädetty, vastaa
lapsen sijaishuollon järjestämisestä ja
tästä aiheutuvista kustannuksista se kunta, jossa
lapsen huostaanottamisen ja sijaishuollon järjestämisen
tarve on syntynyt. Jäljempänä 12 luvussa
tarkoitetun jälkihuollon on velvollinen järjestämään
se kunta, joka on ollut vastuussa sijaishuollon järjestämisestä.
Kunnan, jossa lapsi tai nuori on avohuollon tukitoimena tai
sijaishuoltoon sijoitettuna taikka jälkihuollossa (sijoituskunta),
on järjestettävä yhteistyössä 1
momentin tai 17 §:n mukaan vastuussa olevan kunnan
(sijoittajakunta) kanssa lapselle tai nuorelle hänen
huollon tai hoidon tarpeensa edellyttämät palvelut
ja tukitoimet. Järjestetyistä palveluista ja tukitoimista
aiheutuneet kustannukset sijoituskunta on oikeutettu perimään
sijoittajakunnalta.
Sijoituskunnan velvollisuudesta järjestää edellä 2
momentissa tarkoitetussa tilanteessa avohuollon tukitoimena tai
sijaishuoltoon sijoitetun taikka jälkihuollossa olevan
lapsen tai nuoren tarvitsemat terveydenhuollon palvelut säädetään
kansanterveyslain (66/1972) 14 b §:ssä ja erikoissairaanhoitolain
(1062/1989) 30 a §:ssä. Terveydenhuollon
palveluista aiheutuvien kustannusten korvaamisesta säädetään
kansanterveyslain 24 §:ssä ja erikoissairaanhoitolain 42 §:ssä.
Sijoituskunnan velvollisuudesta järjestää avohuollon
tukitoimena tai sijaishuoltoon sijoitetun taikka jälkihuollossa
olevan lapsen perusopetus säädetään
perusopetuslaissa ja siitä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta
opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998)
50 §:ssä.
17 §
Lastensuojelun järjestäminen eräissä erityistilanteissa
Jos lapsen sijoittamista perhehoitoon tai laitoshuoltoon
koskeva asia tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden
tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta
avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen
(EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen
(EY) N:o 2201/2003 nojalla on ratkaistava Suomessa, mutta
mikään kunta ei ole 16 §:n mukaan
velvollinen järjestämään kyseistä hoitoa
tai huoltoa, sen järjestämisestä päättäminen
kuuluu lapsen viimeisimmän asuin- tai oleskelukunnan viranomaisille.
Jos lapsella ei ole ollut asuin- eikä oleskelukuntaa Suomessa, päätösvalta
kuuluu sen kunnan viranomaisille, jossa lapsen vanhemmat tai toinen
heistä asuu tai oleskelee taikka, jos kumpikaan vanhemmista
ei asu eikä oleskele Suomessa, vanhempien tai toisen heistä viimeisimmän
asuin- tai oleskelukunnan viranomaisille. Jos kummallakaan vanhemmista
ei ole ollut asuin- eikä oleskelukuntaa Suomessa, päätösvalta
kuuluu Helsingin kaupungin viranomaisille. Jos lapselle päätetään
järjestää perhehoitoa tai laitoshuoltoa
Suomessa, vastaa sen järjestämisestä ja
tästä aiheutuvista kustannuksista se kunta, jonka
viranomainen on edellä sanotun mukaisesti päättänyt
asiasta.
Lastensuojelun järjestäminen sellaiselle lapselle,
jonka vanhemmat tai toinen heistä on tai on ollut Suomen
kansalainen, mutta jolla ei ole sosiaali- ja terveysministeriön
selvityksen mukaan asuin- tai oleskelukuntaa Suomessa ja jonka sosiaali-
ja terveysministeriö saamiensa alustavien tietojen perusteella
ei katso saavan asianmukaista huoltoa asuin- tai oleskelumaassaan, kuuluu
1 momentissa säädettyjen perusteiden mukaan
määräytyvälle kunnalle. Lastensuojelua voidaan
tämän momentin nojalla järjestää vain, jollei
1 momentissa mainitusta asetuksesta muuta johdu.
Asianomainen kunta voi pyytää ulkoasiainministeriön
välityksellä virka-apua lastensuojelutarpeen selvittämiseksi
ulkomailla. Selvityksen voi ulkomailla tehdä myös
sellainen henkilö, joka konsulipalvelulain (498/1999)
33 §:n mukaan voi suorittaa julkiselle notaarille
kuuluvia tehtäviä.
18 §
Suhde muihin lakeihin
Tämän lain nojalla kunnan järjestämään
toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionosuudesta annettua lakia (733/1992), jollei lailla
toisin säädetä.
19 §
Asiakasmaksut
Lastensuojelusta voidaan periä asiakasmaksuja siten
kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa
(734/1992) säädetään.
4 luku
Lapsen osallisuus
20 §
Lapsen mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen
Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen
toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen
iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla.
Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti
sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti
haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden
läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen
mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen
sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.
Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on
varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain (434/2003)
34 §:n mukaisesti häntä itseään
koskevassa lastensuojeluasiassa.
Lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain,
jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai
kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Mielipiteen selvittämisen ja kuulemisen yhteydessä lapselle
ei saa antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen
kehitystään tai ovat vastoin lapsen muuta erittäin
tärkeää yksityistä etua.
21 §
Lapsen puhevallan käyttö
Kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella
on oikeus käyttää huoltajan tai muun
laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään
koskevassa lastensuojeluasiassa.
22 §
Edunvalvojan määrääminen
huoltajan sijaiseksi
Lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja
käyttämään huoltajan sijasta
lapsen puhevaltaa, jos:
1) on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti
valvoa lapsen etua asiassa; ja
2) edunvalvojan määrääminen
on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin
lapsen edun turvaamiseksi.
Hakemuksen edunvalvojan määräämiseksi voi
tehdä holhoustoimesta annetussa laissa (442/1999)
tarkoitettuna holhousviranomaisena toimiva maistraatti, sosiaalihuollosta
vastaava toimielin tai huoltaja itse.
Holhousviranomaisena toimiva maistraatti voi määrätä edunvalvojan,
jos huoltaja ja sosiaalihuollosta vastaava toimielin ovat siitä yksimieliset.
Muutoin edunvalvojan määrää tuomioistuin.
Edunvalvojan määräämiseen sovelletaan, mitä holhoustoimesta
annetussa laissa tai muussa laissa säädetään
sijaisen määräämisestä edunvalvojalle.
23 §
Edunvalvojan palkkio ja kustannukset
Edellä 22 §:ssä tarkoitetusta
edunvalvojan määräämisestä aiheutuneista
kustannuksista sekä edunvalvojan palkkiosta ja kustannuksista vastaa
se kunta, joka on 16 ja 17 §:n mukaisesti vastuussa
lastensuojelun järjestämisestä.
24 §
Vastuu lapsen edun turvaamisesta
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on
valvottava lapsen edun toteutumista ja avustettava virkansa puolesta
lasta tai nuorta puhevallan käytössä sekä tarvittaessa
ohjattava lapsi tai nuori oikeusavun piiriin taikka huolehdittava siitä,
että lapselle haetaan 22 §:ssä tarkoitetuissa
tilanteissa edunvalvojaa.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee olla edustettuna
lapsen tekemäksi ilmoitetun rangaistavan teon esitutkinnassa
ja tuomioistuinkäsittelyssä sekä käsiteltäessä oppivelvollisen
lapsen koulusta erottamista koskevaa asiaa opetustoimesta vastaavassa
toimielimessä, jollei sosiaalihuollosta vastaava
toimielin arvioi läsnäolon olevan ilmeisen tarpeetonta.
Toimielimen tulee tarvittaessa ohjata lapsi rikosasioiden ja eräiden
riita-asioiden sovittelusta annetun lain (1015/2005) mukaiseen
sovitteluun.
5 luku
Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen
25 §
Ilmoitusvelvollisuus
Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen,
poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan
palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun
sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen
tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan
hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa
taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa
harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt
ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan
salassapitosäännösten estämättä kunnan
sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään
ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja
huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai
oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun
tarpeen selvittämistä.
Myös muu kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi
tehdä tällaisen ilmoituksen häntä mahdollisesti
koskevien salassapitosäännösten estämättä.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, on voimassa, mitä rippiin
tai muuhun sielunhoitoon liittyvästä salassapitovelvollisuudesta
erikseen säädetään tai määrätään.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on pidettävä rekisteriä lastensuojeluilmoituksista
ja niiden sisällöstä.
Jos lapsi muuttaa pois kunnasta 27 §:ssä tarkoitetun
lastensuojelutarpeen selvityksen aikana tai ollessaan muutoin lastensuojelun
asiakkaana, sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on salassapitosäännösten
estämättä viipymättä ilmoitettava
muutosta lapsen uudelle asuinkunnalle. Uudelle asuinkunnalle on
tarvittaessa toimitettava viipymättä myös
ne asiaan liittyvät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä lastensuojelutarpeen
arvioimiseksi tai lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseksi.
Lapsen uuden asuinkunnan on jatkettava selvityksen tekemistä tai muita
lastensuojelutoimenpiteitä.
Sen lisäksi, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta
ja oikeuksista annetun lain (812/2000) 18 §:n
3 momentissa säädetään oikeudesta
antaa oma-aloitteisesti tietoja poliisille, lastensuojeluviranomaisen
on salassapitoa koskevien säännösten
estämättä ilmoitettava poliisille, jos
on perusteltua syytä epäillä, että lapseen
on kasvuympäristössään kohdistettu
rikoslain (39/1889) 20 tai 21 luvussa rangaistavaksi säädetty
teko, josta säädetty enimmäisrangaistus
on vähintään kaksi vuotta vankeutta.
26 §
Lastensuojeluasian vireille tulo ja asiakkuuden alkaminen
Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai
muu lastensuojelun työntekijä on vastaanottanut
25 §:n mukaisen ilmoituksen taikka saanut muutoin
tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa
olevasta lapsesta.
Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän
tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava
välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen
lastensuojelun tarve. Lisäksi sosiaalityöntekijän
on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä ilmoituksen
tai vastaavan yhteydenoton vastaanottamisesta ratkaistava, onko sen
johdosta ryhdyttävä 27 §:ssä tarkoitetun
lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen, vai onko ilmoitus selvästi
luonteeltaan sellainen, ettei se johda toimenpiteisiin.
Lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun 1 momentissa tarkoitetun
lastensuojeluasian vireille tulon johdosta ryhdytään
kiireellisesti lastensuojelutoimenpiteisiin tai päätetään
tehdä 27 §:ssä tarkoitettu lastensuojelutarpeen
selvitys. Sosiaalityöntekijän on tehtävä lastensuojelun
asiakkuuden alkamisesta merkintä lasta koskeviin lastensuojeluasiakirjoihin
sekä ilmoitettava siitä huoltajalle ja lapselle
ottaen kuitenkin huomioon, mitä sosiaalihuollon
asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 §:ssä säädetään.
27 §
Lastensuojelutarpeen selvitys
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on
tehtävä selvitys lapsen tilanteesta. Selvityksessä arvioidaan
lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja
kasvatuksesta tällöin vastaavien henkilöiden
mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden
tarvetta. Selvitys tehdään kyseessä olevan
tapauksen olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa.
Selvityksen tekemiseksi sosiaalityöntekijä voi
tarvittaessa olla yhteydessä lapselle läheisiin
henkilöihin sekä eri yhteistyötahoihin
ja asiantuntijoihin siten kuin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta
ja oikeuksista annetun lain 16 ja 17 §:ssä säädetään.
Selvitys on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä.
Sen on valmistuttava viimeistään kolmen kuukauden
kuluessa lastensuojeluasian vireille tulosta. Huoltajalle ja lapselle
on ilmoitettava selvityksen valmistuttua lastensuojelun asiakkuuden
jatkumisesta. Samaten on ilmoitettava asiakkuuden päättymisestä kuitenkin
ottaen huomioon, mitä asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun
lain 11 §:ssä säädetään.
Asiakkuus päättyy, mikäli selvitys ei
anna aihetta lastensuojelutoimenpiteisiin.
28 §
Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen
Hallinto-oikeus voi 13 §:n 1 momentissa tarkoitetun
viranhaltijan hakemuksesta antaa luvan lasta koskevaan lääkärin
tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on
lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön,
mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen.
Ennen hakemuksen tekemistä on selvitettävä lapsen
mielipide, ellei se lapsen ikä, kehitystaso tai muut olosuhteet
huomioon ottaen ole mahdotonta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa annetaan määräajaksi.
Ennen luvan antamista hallinto-oikeuden on kuultava lapsen huoltajaa
ja 12 vuotta täyttänyttä lasta. Erityisen
painavasta syystä lupa voidaan antaa, vaikka kuulemista
ei ole voitu suorittaa.
Hallinto-oikeus voi päättäessään
luvan antamisesta samalla määrätä,
että luvan mukainen tutkimus saadaan tehdä muutoksenhausta
huolimatta.
Hallinto-oikeuden lupaa koskevan päätöksen noudattamiseksi
huoltajalle asetettavista velvoitteista on soveltuvin osin voimassa,
mitä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen
täytäntöönpanosta annetussa
laissa (619/1996) säädetään.
6 luku
Menettelysäännöksiä
29 §
Lapsen tapaaminen
Lastensuojelua toteutettaessa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän
tai muun lastensuojelun työntekijän tulee tavata
lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti.
Lapsen henkilökohtaisten tapaamisten järjestämisessä on
pyrittävä yhteistoimintaan huoltajan tai muun
lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa.
Sosiaalityöntekijällä tai muulla
lastensuojelun työntekijällä on tarvittaessa
oikeus tavata lapsi myös ilman huoltajan suostumusta, jos
sen arvioidaan olevan lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet
muutoin huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Lasta koskeviin asiakirjoihin
on kirjattava syyt, jotka ovat edellyttäneet lapsen tapaamista
vastoin huoltajan suostumusta. Huoltajalle on ilmoitettava tapaamisesta,
jollei se ole selvästi vastoin lapsen etua.
30 §
Asiakassuunnitelma
Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma,
jollei asiakkuus pääty lastensuojelutarpeen selvityksen
jälkeen tai kysymyksessä ole tilapäinen
neuvonta ja ohjaus.
Asiakassuunnitelma on laadittava ja tarkistettava, ellei siihen
ole ilmeistä estettä, yhteistyössä lapsen
ja huoltajan sekä tarvittaessa lapsen muun laillisen edustajan,
vanhemman, muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan taikka
lapselle läheisen henkilön sekä lapsen
huoltoon keskeisesti osallistuvan tahon kanssa. Asiakassuunnitelmaan
kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään
vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve,
palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään
vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet
pyritään toteuttamaan. Asiakassuunnitelmaan on
kirjattava myös asianomaisten eriävät näkemykset
tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä.
Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään
kerran vuodessa.
Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan
lisäksi sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen
tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen
vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta
vastaaville henkilöille. Lisäksi suunnitelmaan kirjataan,
miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien
ja muiden hänelle läheisten henkilöiden
kanssa ja miten samalla otetaan lapsen edun mukaisella tavalla huomioon
tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.
Huostaanotetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi
erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana.
Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun
sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja
mielenterveyshuollon kanssa.
Jälkihuollossa olevaa lasta tai nuorta koskevaan asiakassuunnitelmaan
kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen
tuen ja avun järjestäminen lapselle tai nuorelle
sekä hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille
hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaaville henkilöille.
Asiakassuunnitelmaa täydennetään
tarvittaessa erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.
31 §
Asiakkaan asiassa pidettävä neuvottelu
Lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi ja lastensuojelun
järjestämiseksi tulee järjestää neuvotteluja,
joihin voivat lastensuojelun työntekijän arvion
perusteella tarvittaessa osallistua lapsi, vanhemmat ja huoltajat,
muut lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavat tai lapsen huolenpitoon
keskeisesti osallistuvat henkilöt, muut lapselle tai perheelle
läheiset henkilöt sekä viranomais- ja
muut yhteistyötahot.
Neuvotteluun osallistuville voidaan antaa lapsen tuen tarpeen
selvittämiseksi ja lapsen tarvitseman huolenpidon järjestämiseksi
välttämättömiä tietoja
siten kuin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun
lain 16 ja 17 §:ssä sekä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 26 §:n
3 momentissa säädetään.
32 §
Lapsen läheisverkoston kartoittaminen
Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen
vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti
asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden
mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua
lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä,
jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun
syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva
asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin
lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella
tai tuomioistuimen päätöksellä,
jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena.
Henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien
ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa
turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 §:n 1 ja
2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
33 §
Asioiden kirjaaminen
Lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta
tai nuorta koskeviin asiakasasiakirjoihin lastensuojeluasian 26 §:n
1 momentissa tarkoitetusta vireille tulosta lähtien kaikki
lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen
vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen
ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot.
Lastensuojelun asiakasasiakirjojen laatimisesta voidaan antaa
tarkempia säännöksiä sosiaali-
ja terveysministeriön asetuksella.
7 luku
Avohuolto
34 §
Velvollisuus ryhtyä avohuollon tukitoimiin
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on ryhdyttävä tämän
luvun mukaisiin avohuollon tukitoimiin viipymättä:
1) jos kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa
lapsen terveyttä tai kehitystä; taikka
2) jos lapsi käyttäytymisellään
vaarantaa terveyttään tai kehitystään.
Avohuollon tukitoimien tarkoituksena on edistää ja
tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea
ja vahvistaa vanhempien, huoltajien ja lapsen hoidosta ja kasvatuksesta
vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia.
Avohuollon tukitoimia toteutetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä lapsen
ja vanhempien, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta
vastaavien henkilöiden kanssa.
35 §
Toimeentulon ja asumisen turvaaminen
Kun lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta,
puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun
mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen
kuntoutumiselle, kunnan on viivytyksettä järjestettävä riittävä taloudellinen tuki
sekä korjattava asumisoloihin liittyvät puutteet
tai järjestettävä tarpeen mukainen asunto.
Riittävä taloudellinen tuki ja asuminen on
järjestettävä myös 75 §:n
1 momentin mukaan jälkihuollon piirissä olevalle
lapselle tai nuorelle, jos hänen kuntoutumisensa sitä edellyttää.
36 §
Muut lastensuojelun avohuollon tukitoimet
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on sosiaalihuoltolain
17 §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen sosiaalipalveluiden,
kuten lasten päivähoidon ja kotipalvelun, sekä toimeentulotuesta annetun
lain (1412/1997) mukaisen toimeentulotuen ja ehkäisevän
toimeentulotuen lisäksi järjestettävä tarvittaessa
lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma huomioon ottaen
lastensuojelun avohuollon tukitoimina:
1) tukea lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen;
2) lapsen taloudellinen ja muu tukeminen koulunkäynnissä,
ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa,
harrastuksissa, läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä sekä muiden
henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä;
3) tukihenkilö tai -perhe;
4) lapsen kuntoutumista tukevia hoito- ja terapiapalveluja;
5) perhetyötä;
6) koko perheen 37 §:ssä tarkoitettu
sijoitus perhe- tai laitoshoitoon;
7) vertaisryhmätoimintaa;
8) loma- ja virkistystoimintaa; sekä
9) muita lasta ja perhettä tukevia palveluja
ja tukitoimia.
37 §
Sijoitus avohuollon tukitoimena
Lapselle voidaan järjestää asiakassuunnitelmassa
tarkoitetulla tavalla avohuollon tukitoimena tuen tarvetta arvioivaa
tai kuntouttavaa perhehoitoa taikka laitoshuoltoa yhdessä hänen vanhempansa,
huoltajansa tai muun hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan
vastaavan henkilön kanssa.
Lapsi voidaan sijoittaa avohuollon tukitoimena lyhytaikaisesti
myös yksin. Sijoitukseen vaaditaan lapsen huoltajan ja
12 vuotta täyttäneen lapsen suostumus. Sijoituksen
edellytyksenä on, että sijoitus on tarpeen:
1) lapsen tuen tarpeen arvioimiseksi;
2) lapsen kuntouttamiseksi; tai
3) lapsen huolenpidon järjestämiseksi
väliaikaisesti huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta
tällöin vastaavan henkilön sairauden
tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Lasta ei voida kuitenkaan sijoittaa avohuollon tukitoimena,
jos 40 §:n mukaiset huostaanoton edellytykset täyttyvät.
Lasta ei saa sijoittaa toistuvasti avohuollon tukitoimena ellei
lapsen etu välttämättä vaadi
uutta lyhytaikaista sijoitusta.
Jos lapsella on useampi kuin yksi huoltaja ja jotakin heistä ei
voida matkan, sairauden tai muun syyn vuoksi kuulla, tai jos huoltajat
ovat sijoittamisesta erimielisiä, lapsi voidaan sijoittaa,
jos huoltaja, jonka luona lapsi asuu tai jonka kanssa lapsi tulee
sijoituksen aikana asumaan, siihen suostuu ja sijoituksen katsotaan
olevan lapsen edun mukainen.
Sijoituksesta päätettäessä on
määriteltävä sijoituksen tavoitteet
ja arvioitu kesto. Kun lapsi on sijoitettu 2 momentin mukaisesti
yksin, sijoituksen jatkamisen edellytykset ja sen vaihtoehdot on
arvioitava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua
sijoituksen alkamisesta. Jos sijoitusta jatketaan, arviointi on
tehtävä kolmen kuukauden välein. Arvioinnin
yhteydessä on selvitettävä myös
mahdollinen huostaanoton tarve.
8 luku
Lapsen kiireellinen sijoitus
38 §
Lapsen kiireellinen sijoitus
Jos lapsi on jäljempänä 40 §:ssä mainitusta syystä välittömässä vaarassa
tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa,
voidaan hänet sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai
laitoshuoltoon taikka järjestää muulla
tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto.
Kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n
2 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä.
Ennen päätöstä kiireellisestä sijoituksesta
on selvitettävä lapsen, vanhemman, huoltajan sekä muun
lapsen hoidosta ja kasvatuksesta tällöin vastaavan
henkilön mielipide ja käsitys asiasta. Selvittäminen
voidaan jättää tekemättä,
jos selvittämisestä aiheutuva asian käsittelyn
viivästyminen aiheuttaa haittaa lapsen terveydelle, kehitykselle
tai turvallisuudelle.
Kiireellisen sijoituksen aikana sosiaalihuollosta vastaavalla
toimielimellä on oikeus päättää lapsen
asioista kiireellisen sijoituksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa
siten kuin 45 §:ssä säädetään.
39 §
Kiireellisen sijoituksen lakkaaminen
Kun peruste kiireelliselle sijoittamiselle on lakannut tai sijoitus
on rauennut jäljempänä 2— 4
momentissa tarkoitetussa tilanteessa, 13 §:n 2 tai 3 momentissa
tarkoitetun sosiaalityöntekijän on välittömästi
tehtävä päätös sijoituksen
lakkaamisesta.
Kiireellinen sijoitus raukeaa, jollei hakemusta sijoituksen
jatkamisesta tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua
hakemusta huostaanotosta ole 30 päivässä sijoituksen
alkamisesta saatettu hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Jos huoltaja ja 12 vuotta täyttänyt lapsi
suostuvat kiireellisen sijoituksen jatkamiseen huostaanottopäätöksen
valmistelemiseksi, kiireellinen sijoitus raukeaa kuitenkin vasta,
jollei huostaanottopäätöstä tai
hakemusta sijoituksen jatkamisesta taikka huostaanotosta ole tehty
hallinto-oikeudelle 45 päivässä sijoituksen
alkamisesta.
Hallinto-oikeus voi lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän
hakemuksesta jatkaa kiireellistä sijoitusta ajan, joka
on tarpeen huostaanottoasian valmistelemiseksi, kuitenkin enintään
60 päivää 2 ja 3 momentissa mainittujen
määräaikojen päättymisestä.
Määräajan päätyttyä sijoitus
raukeaa, jollei huostaanottoa koskevassa asiassa ole tehty
43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta hallinto-oikeudelle.
Kun päätös kiireellisestä sijoituksesta
tehdään lapsen huostaanottoa koskevan hakemuksen
ollessa jo vireillä hallinto-oikeudessa, asiassa on haettava
välittömästi 83 §:ssä tarkoitettua väliaikaista
määräystä. Hallinto-oikeuden
annettua väliaikaista määräystä koskevan
päätöksen kiireellinen sijoitus raukeaa.
9 luku
Huostaanotto
40 §
Velvollisuus huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen
Lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
huostaan ja järjestettävä hänelle
sijaishuolto, jos:
1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet
uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä;
tai
2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään
tai kehitystään käyttämällä päihteitä,
tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän
rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.
Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen
voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos:
1) 7 luvussa tarkoitetut toimet eivät olisi lapsen
edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia
taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi;
ja
2) sijaishuollon arvioidaan olevan 4 §:n
mukaisesti lapsen edun mukaista.
41 §
Huostaanoton ja sijaishuollon valmistelu
Lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevat asiat
valmistelee lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä yhteistyössä toisen
sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen
työntekijän kanssa. Valmistelutyön tukena tulee
olla käytettävissä oikeudellista asiantuntemusta
ja muuta lastensuojelun toteuttamisessa tarvittavaa asiantuntemusta.
Edellä 1 momentissa mainitulla sosiaalityöntekijällä on
sen lisäksi, mitä sosiaalihuollon asiakkaan
asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:ssä säädetään
sosiaalihuollon toimielimen tietojensaantioikeudesta, oikeus saada
mainitussa säännöksessä tarkoitetuilta
tahoilta lausunnot, jos niitä tarvitaan huostaanoton valmistelussa,
huostaanotosta päätettäessä tai
sijaishuoltoa järjestettäessä.
42 §
Asiaan osallisten kuuleminen
Ennen päätöstä lapsen huostaanotosta,
sijaishuollosta ja huostassapidon lakkaamisesta on selvitettävä lapsen
oma mielipide ja varattava hänelle mahdollisuus tulla kuulluksi
20 §:n mukaisesti.
Lapsen vanhemmalle, huoltajalle ja henkilölle, jonka
hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi
ennen asian valmistelua ollut, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi
1 momentissa mainituissa asioissa siten kuin hallintolain 34 §:ssä säädetään.
Kuuleminen voidaan jättää suorittamatta,
jos kuulematta jättämistä voidaan pitää perusteltuna
lapsen ja kuultavan puuttuvan yhteydenpidon vuoksi, eikä kuulemisen
voida olettaa olevan tarpeen asian selvittämiseksi, tai
kuultavan asuin- tai olinpaikkaa ei voida kohtuullisin toimenpitein
selvittää. Lasta koskeviin asiakirjoihin on kirjattava
syyt kuulemisen suorittamatta jättämiselle.
Henkilölle, joka on jätetty 3 momentissa tarkoitetusta
syystä kuulematta, on kuitenkin annettava tiedoksi lapsen
huostaanottoa, sijaishuoltoa tai huostassapidon lopettamista koskeva päätös
siten kuin hallintolaissa säädetään
todisteellisesta tiedoksiannosta.
43 §
Päätöksenteko huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta
Huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevan päätöksen
tekee 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija
lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän
valmisteltua asian, jos huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt
lapsi ei vastusta huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista.
Edellä mainittu viranhaltija tekee päätöksen
myös silloin, jos kuuleminen on jätetty suorittamatta
42 §:n 3 momentissa mainituista syistä.
Jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt
lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon
sijoittamista taikka jos kuuleminen on jätetty suorittamatta
muusta kuin 42 §:n 3 momentissa mainitusta syystä,
asian ratkaisee hallinto-oikeus 13 §:n 1 momentin
mukaan määräytyvän viranhaltijan
hakemuksesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän
valmisteltua asian.
44 §
Hakemus hallinto-oikeudelle
Huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon
sijoittamista koskevan 43 §:n 2 momentissa mainitun viranhaltijan
hakemuksen hallinto-oikeudelle tulee sisältää:
1) vaatimus lapsen huostaanotosta ja sijaishuoltoon
sijoittamisesta ja tarvittaessa 83 §:n mukaisen väliaikaisen
määräyksen antamisesta sekä vaatimusten
perustelut;
2) lasta koskeva 30 §:n mukainen asiakassuunnitelma;
3) selvitys perheelle ja lapselle annetuista tai tarjotuista
avohuollon tukitoimista;
4) selvitys 32 §:n 1 momentissa tarkoitetusta lapsen
läheisverkoston kartoittamisesta;
5) selvitys sijaishuoltopaikasta;
6) suunnitelma lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpidon
toteuttamisesta;
7) suunnitelma tai selvitys lapsen 51 §:n
mukaisesta terveydentilan tutkimisesta;
8) selvitys 42 §:n mukaisesta mielipiteen
selvittämisestä ja kuulemisesta;
9) tarvittaessa asiantuntijoiden lausunnot; sekä
10) mahdolliset muut päätöksentekoon
vaikuttavat selvitykset ja asiakirjat.
Asiakassuunnitelma ja muut 1 momentissa mainitut asiakirjat
voidaan tarvittaessa toimittaa erikseen, jos niitä ei ole
hakemuksen kiireellisyydestä johtuen vielä voitu
laatia.
45 §
Huostaanotetun lapsen huolto
Kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla
toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi
päättää lapsen olinpaikasta
sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta
ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja
terveydenhuollosta.
Edellä 13 §:n 3 momentissa
tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä tai
saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu
sosiaalityöntekijä taikka laitoksen johtaja päättää huostaanotetun
lapsen ja tämän vanhempien sekä muiden
lapselle läheisten henkilöiden välisestä yhteydenpidon
rajoittamisesta siten kuin 62 ja 63 §:ssä säädetään.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa
on pyrittävä yhteistoimintaan lapsen, vanhemman
ja huoltajan kanssa ja ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
46 §
Lapsen huollosta päättäminen huostassapidon aikana
Huostassapidon aikana tuomioistuin voi päättää siitä,
kenelle lapsen huolto tai edunvalvonta on uskottava siten kuin lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tai holhoustoimesta
annetussa laissa säädetään.
Jos lapsen huolto on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain nojalla uskottu vanhempien sijasta perhehoitajalain
mukaisen toimeksiantosopimuksen tehneille henkilöille,
voi sosiaalihuollosta vastaava toimielin edelleen maksaa näille
lapsen ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvaa korvausta sekä tarvittaessa
palkkiota ja tukea lapsen hoitoa ja kasvatusta muutoinkin. Sosiaalihuollosta
vastaavan toimielimen tulee, ennen kuin se tekee hakemuksen tai
antaa tuomioistuimelle selvityksen lapsen huollon siirtämisestä toimeksiantosopimuksen
tehneille henkilöille, sopia heidän kanssaan tässä momentissa
tarkoitetuista tukitoimista sekä palkkiosta ja korvauksesta.
Samalla tulee arvioida, onko lapselle tarpeen määrätä erillinen
edunvalvoja.
47 §
Huostassapidon kesto ja lakkaaminen
Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Kun 40 §:n
mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole,
13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvän
viranhaltijan tulee tehdä päätös
huostassapidon lopettamisesta lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua
asian.
Huostaanoton edellytysten lakkaamisesta huolimatta huostassapitoa
ei kuitenkaan saa lopettaa, jos lopettaminen on 3 momentissa tarkoitetulla
tavalla selvästi vastoin lapsen etua.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on
arvioitava huostassapidon jatkamisen edellytykset asiakassuunnitelman
tarkistamisen yhteydessä, lapsen tai huoltajan hakiessa
huostassapidon lopettamista tai kun se muutoin osoittautuu tarpeelliseksi.
Harkittaessa lapsen etua huostassapidon lopettamista koskevassa
asiassa on otettava 4 §:n 2 momentissa
mainitun lisäksi huomioon sijaishuollon kestoaika, lapsen
ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitsevan kiintymyssuhteen
laatu, lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen
sekä lapsen mielipide.
Huostassapito lakkaa, kun lapsi täyttää 18 vuotta.
48 §
Huostaanottopäätöksen raukeaminen
Päätös huostaanotosta raukeaa, jollei
sen täytäntöönpanoon ole ryhdytty
kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös
on saanut lainvoiman.
10 luku
Sijaishuolto
Sijaishuoltoa koskevat yleiset säännökset
49 §
Sijaishuolto
Lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaanotetun tai kiireellisesti
sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin
ulkopuolella.
Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona,
laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla.
Huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti
enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa
tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi silloin, kun
valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen
jälkeen, tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.
50 §
Sijaishuoltopaikan valinta
Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota
huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen
sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja
hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan
ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen
tausta.
51 §
Lapsen terveydentilan tutkiminen
Sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä lapsen terveydentila
tulee tutkia, ellei sitä huostaanottoon johtaneet syyt
huomioon ottaen ole pidettävä tarpeettomana.
52 §
Yhteistyö sijaishuollon aikana
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai
muun lastensuojelun työntekijän sekä lapsen hoidosta
ja kasvatuksesta sijaishuollossa vastaavan työntekijän
tulee olla yhteistyössä sijaishuoltoon sijoitetun
lapsen ja hänen vanhempansa ja huoltajansa sekä sijaishuoltopaikan
edustajan kanssa lapsen huollon jatkuvuuden turvaamiseksi.
Lapsen asema sijaishuollossa
53 §
Tietojen antaminen lapselle ja mahdollisuus keskusteluun
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on
huolehdittava siitä, että sijaishuollossa olevalle
lapselle selvitetään hänen ikänsä ja
kehitystasonsa mukaisella tavalla, miksi hänet on otettu
huostaan sekä selostettava niitä toimia, joihin
hänen asiassaan on ryhdytty tai joihin aiotaan
ryhtyä.
Lapselle on järjestettävä asiakassuunnitelmaan
tarkemmin kirjattavalla tavalla riittävä mahdollisuus
tavata henkilökohtaisesti hänen asioistaan vastaavaa
sosiaalityöntekijää tai muuta lastensuojelun
työntekijää muiden läsnä olematta
ja keskustella häntä itseään
ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista.
54 §
Ihmissuhteet ja yhteydenpito
Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta
tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet.
Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle
läheisiä henkilöitä vastaanottamalla
vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin
muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta
tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai
niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka
muita lähetyksiä.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan
on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen
vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten
henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin,
että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle
lapselle läheisiin henkilöihin.
55 §
Käyttövarat
Kun lapsi tai nuori on sijoitettu kodin ulkopuolelle sijoitusta
avohuollon tukitoimena, sijaishuoltoa tai jälkihuoltoa
koskevien säännösten mukaisesti, kunnan
on huolehdittava, että hänen opintojaan ja harrastuksiaan
tuetaan tarvittaessa taloudellisesti.
Edellä 1 momentissa mainitun taloudellisen tuen
lisäksi lapselle tai nuorelle on hänen omaan käyttöönsä henkilökohtaisia
tarpeitaan varten annettava kalenterikuukaudessa käyttövaroja iästä ja
kasvuympäristöstä riippuen seuraavasti:
1) alle 15-vuotiaalle lapselle määrä,
joka vastaa hänen yksilöllistä tarvettaan;
ja
2) 15 vuotta täyttäneelle lapselle
tai nuorelle vähintään määrä,
joka vastaa yhtä kolmasosaa elatusturvalain (671/1998)
7 §:ssä säädetystä yhdelle
lapselle suoritettavasta elatustuen määrästä.
Alaikäisellä on oikeus itse päättää 2
momentin perusteella maksettujen varojen käytöstä sen estämättä,
mitä holhoustoimesta annetussa laissa säädetään.
Lapsen sijoituspaikan tulee pitää kirjaa lapselle
annettujen käyttövarojen maksamisesta.
Perhehoito
56 §
Sijaishuollon järjestäminen perhehoitona
Perhehoitoon sovelletaan, mitä sosiaalihuoltolain 25,
26 ja 26 a §:ssä sekä perhehoitajalaissa
säädetään.
Laitoshuolto
57 §
Lastensuojelulaitokset
Lastensuojelulaitoksia, joissa voidaan järjestää tässä laissa
tarkoitettua lapsen sijaishuoltoa sekä 37 §:ssä tarkoitettu
sijoitus avohuollon tukitoimena, ovat lastenkodit ja koulukodit
sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset.
58 §
Kasvuolot ja toimitilat
Lapsen hoidossa, kasvatuksessa ja kasvuolojen järjestämisessä tulee
noudattaa, mitä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
annetun lain 1 §:ssä on säädetty.
Lapsen hoito ja kasvatus on järjestettävä ja
lasta kohdeltava siten, että hänen yksityisyyttään
kunnioitetaan.
Lastensuojelulaitoksessa on oltava riittävät
ja asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet.
Laitoksessa voi olla yksi tai useampi asuinyksikkö.
Yksiköt voivat toimia myös toisistaan erillisinä.
59 §
Yhdessä hoidettavien lasten ja nuorten määrä
Asuinyksikössä saadaan hoitaa yhdessä enintään
seitsemää lasta tai nuorta. Samaan rakennukseen
voi olla sijoitettuna enintään 24 lasta tai nuorta.
Jos lapselle järjestetään laitoshuoltoa
yhdessä vanhemman, huoltajan tai muun hänen hoidostaan
ja kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa, voidaan yhdessä hoitaa
useampaakin lasta.
Asuinyksikössä tulee olla vähintään
seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa
työntekijää. Jos samassa rakennuksessa
on useampi asuinyksikkö, asuinyksikköä kohden
tulee olla vähintään kuusi hoito- ja
kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää.
Jos hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva työntekijä asuu
yhdessä hoidettavien lasten tai nuorten kanssa, voidaan
mainituista henkilöstön määristä poiketa.
Kiireellisissä tapauksissa voidaan väliaikaisesti
poiketa 1 momentissa tarkoitetuista lasten määristä,
jos se on välttämätöntä lapsen
hoidon järjestämiseksi.
Edellä 1—3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa
henkilöstön määrä on
suhteutettava hoidettavien lasten tai nuorten lukumäärään,
heidän tarvitsemaansa hoitoon ja kasvatukseen sekä toiminnan
luonteeseen ottaen huomioon, mitä 60 §:ssä säädetään.
60 §
Henkilöstö
Lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan
hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon
ammatillista ja muuta henkilöstöä.
Laitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavalla
johtajalla tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
kelpoisuuksista annetun lain 10 §:n 4 momentin
mukainen kelpoisuus.
Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön
kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön
asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne.
11 luku
Rajoitukset sijaishuollossa
61 §
Säännösten soveltamisala
Tämän luvun 62 ja 63 §:ssä tarkoitettuja
rajoituksia sovelletaan sekä perhehoitona että laitoshuoltona
järjestetyssä sijaishuollossa ja 64—74 §:ssä tarkoitettuja
rajoitustoimenpiteitä ainoastaan laitoshuoltona
järjestettävässä sijaishuollossa.
Tämän luvun säännöksiä,
jotka koskevat lastensuojelulaitoksen johtajalle tai muulle henkilöstölle
annettua rajoitustoimivaltaa, sovelletaan kaikissa 57 §:ssä tarkoitetuissa
lastensuojelulaitoksissa riippumatta siitä, kuuluuko mainittu
henkilöstö virkasuhteiseen tai muuhun henkilökuntaan,
jollei erikseen lailla toisin säädetä. Muun
kuin virkasuhteisen henkilön rikosoikeudellisesta virkavastuusta
rajoitustoimivallan käytössä säädetään
rikoslain 40 luvun 12 §:ssä.
62 §
Yhteydenpidon rajoittaminen
Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa
tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin
saadaan 63 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä rajoittaa,
jos yhteydenpidosta ei ole voitu 30 §:ssä tarkoitetussa
asiakassuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin
sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa,
ja jos:
1) yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen
toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta
välttämätöntä; tai
2) yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle,
kehitykselle tai turvallisuudelle; tai
3) rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien
tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten
tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka
4) 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa
yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta,
jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa
voidaan kiinnittää huomiota.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuin edellytyksin
saadaan:
1) rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan
tai muita läheisiään;
2) rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse
tai muita yhteydenpitolaitteita tai -välineitä käyttäen;
3) lukea ja pidättää lapsen
lähettämä tai hänelle osoitettu
yksittäinen kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen
viesti tai tarkastaa ja pidättää muu
lähetys; sekä
4) ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun
lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät
laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä.
Edellä 1 momentissa mainituin edellytyksin voidaan
lapsen olinpaikka huostassapidon aikana jättää ilmaisematta
vanhemmille tai huoltajille.
Edellä 1—3 momentissa tarkoitettua yhteydenpidon
rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin
kuin kussakin tapauksessa on laissa säädetyn tarkoituksen
saavuttamiseksi välttämätöntä.
Pidätetyt kirjeet tai muut luottamukselliset viestit on
säilytettävä erillään
muista lasta koskevista asiakirjoista siten, että ne ovat
vain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettujen
tahojen luettavissa.
63 §
Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätös
Edellä 62 §:n 1—3 momentissa
tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta on tehtävä päätös,
jonka tulee olla määräaikainen, enintään yksi
vuosi kerrallaan. Päätöksessä on
mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu,
millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa
rajoitus toteutetaan.
Yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen
13 §:n 3 momentissa tarkoitettu lapsen asioista
vastaava sosiaalityöntekijä tai lapsen kiireelliseen
sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa
kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 2 momentissa
tarkoitettu sosiaalityöntekijä. Lyhytaikaisesta,
enintään 30 vuorokautta kestävästä 62 §:n
1 ja 2 momentissa tarkoitetusta rajoittamisesta voi kuitenkin
päättää myös lastensuojelulaitoksen
johtaja. Jos rajoittamista on tarpeen jatkaa tai se on alun perin
tarpeen määrätä 30 vuorokautta
pidemmäksi, päättää asiasta lapsen
asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Yhteydenpidon
rajoitus on poistettava heti, kun se ei enää ole
62 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tarpeellinen.
64 §
Rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleiset
edellytykset
Laitoshuoltona järjestettävän sijaishuollon
aikana lapseen saa tämän lain 65—73 §:n
nojalla kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin
kuin huostaanoton tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toisen
henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun mainituissa
säännöksissä säädetyn
edun turvaaminen välttämättä vaatii.
Toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen
ihmisarvoa kunnioittaen.
65 §
Aineiden ja esineiden haltuunotto
Jos lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa
käytettävää ainetta tai tällaisen
aineen käyttöön erityisesti soveltuvia
välineitä, ne on otettava laitoksen haltuun. Samoin
on otettava laitoksen haltuun lapsella olevat aineet tai esineet,
jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön
vahingoittamiseen. Laitoksen haltuun saadaan ottaa aineet tai esineet,
jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa
tai toisen henkilön henkeä, terveyttä tai
turvallisuutta tai vahingoittamaan omaisuutta, jos on todennäköistä,
että lapsi käyttää aineita tai
esineitä tämän säännöksen
tarkoittamalla tavalla. Haltuun otetun omaisuuden luovuttamiseen
tai hävittämiseen sovelletaan, mitä muussa
laissa säädetään. Alkoholilaissa (1143/1994)
tarkoitetun alkoholijuoman tai muun alkoholipitoisen aineen sekä lain
34 §:n 5 momentissa tarkoitetun juoman
hävittämisestä säädetään
alkoholilain 60 §:ssä. Haltuun otettu
omaisuus on sijaishuollon päättyessä laitoksessa
palautettava lapselle, jollei omaisuuden palauttamisesta tai hävittämisestä muussa
laissa toisin säädetä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun haltuunoton voi
tehdä laitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan
kuuluva henkilö. Asiasta on viipymättä ilmoitettava
johtajalle tai hänen määräämälleen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle henkilölle,
jonka tulee tehdä haltuunotosta päätös,
jollei omaisuutta palauteta.
Laitoksen haltuun saadaan lisäksi ottaa lapsella olevat
lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai
laitoksen yleistä järjestystä todennäköisesti
vakavasti haittaavat muut kuin 1 momentissa tarkoitetut
aineet ja esineet. Haltuunotosta tekee päätöksen
laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito-
ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Toimenpidettä ei
saa jatkaa pidempään kuin se säännöksessä mainitusta
syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta on välttämätöntä.
66 §
Henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään
65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja aineita
tai esineitä, hänelle saadaan asian tutkimiseksi
tehdä henkilöntarkastus. Tarkastuksen
tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.
Tarkastus on tehtävä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan
kuuluvan toisen henkilön läsnä ollessa,
jollei erityisestä syystä muuta johdu. Tarkastuksen
tekijän ja siinä läsnä olevan
henkilön on oltava lapsen kanssa samaa sukupuolta, jollei
kyseessä ole terveydenhuollon ammattihenkilö.
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapsi on käyttänyt 65 §:n
1 momentissa tarkoitettuja päihdyttäviä aineita,
häneen saadaan kohdistaa henkilönkatsastus,
joka voi käsittää puhalluskokeen suorittamisen
tai veri-, hius-, virtsa- tai sylkinäytteen ottamisen.
Katsastuksen toimittamisesta päättää ja
katsastuksen toimittaa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai muu
tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon
omaava henkilö. Katsastus tulee toimittaa niin, ettei siitä aiheudu
tarpeetonta haittaa lapselle.
Jos henkilönkatsastuksen toimittaa muu kuin terveydenhuollon
ammattihenkilö, läsnä on oltava laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva toinen henkilö tai
muu tehtävään soveltuvan ammatillisen
tutkinnon omaava henkilö. Verinäytteen saa ottaa
vain terveydenhuollon ammattihenkilö. Katsastusta ei saa
toimittaa eikä siinä olla läsnä lapsen
kanssa eri sukupuolta oleva henkilö, jollei kyseessä ole
terveydenhuollon ammattihenkilö.
Edellä 1 ja 3 momentissa säädetyn
estämättä henkilöntarkastuksen
tai henkilönkatsastuksen suorittava ja siinä läsnä oleva
henkilö voi kuitenkin olla eri sukupuolta kuin lapsi, jos
toimenpiteen suorittaminen välittömästi
on välttämätöntä lapsen
tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi.
67 §
Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen. Lähetysten
luovuttamatta jättäminen
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapsella on hallussaan 65 §:n 1 momentissa
tarkoitettuja aineita tai esineitä, saadaan hänen
käytössään olevat tilat tai
hallussaan oleva omaisuus tarkastaa.
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava
muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys sisältää 65 §:n
1 momentissa tarkoitettuja aineita tai esineitä,
saadaan lähetyksen sisältö tarkastaa
kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta tarkastamisesta
päättää ja tarkastamisen tekee
laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tarkastaminen
on tehtävä lapsen ja laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan
kuuluvan toisen henkilön läsnä ollessa.
Lapsen käytössä olevat tilat tai hallussa
oleva omaisuus voidaan kuitenkin erityisestä syystä tarkastaa
myös lapsen tai toisen henkilön läsnä olematta.
Lapselle tulee selvittää tarkastuksen syy.
Lisäksi 13 §:n 3 momentissa tarkoitetulla
lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on oikeus
erityisestä syystä tehdä päätös
siitä, että 2 momentissa tarkoitettu
viesti on jätettävä kokonaan tai osaksi
toimittamatta tai muu lähetys kokonaan tai osaksi luovuttamatta
lapselle, jos viestin tai lähetyksen sisällön
voidaan olosuhteet kokonaisuutena huomioiden perustellusti arvioida
vakavasti vaarantavan lapsen tai toisen henkilön henkeä,
terveyttä, turvallisuutta tai kehitystä. Lähetys
on viipymättä toimitettava lapsen asioista vastaavalle
sosiaalityöntekijälle päätöksentekoa
varten.
68 §
Kiinnipitäminen
Laitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan
kuuluva henkilö voi lapsen rauhoittamiseksi pitää kiinni
lapsesta, jos lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella
todennäköisesti vahingoittaisi itseään
tai muita ja kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen
henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän
vaarantumisen vuoksi taikka omaisuuden merkittävän
vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä.
Kiinnipitämisen on oltava luonteeltaan hoidollista ja huollollista
sekä kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan
huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin.
Kiinnipitäminen voi pitää sisällään
myös lapsen siirtämisen. Kiinnipitäminen
on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Kiinnipitämisestä on siihen turvautuneen henkilön
annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan
turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava 13 §:n 3 momentissa
tarkoitetulle lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Kiinnipitämisen liioittelusta säädetään
rikoslain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa
ja 7 §:ssä.
69 §
Liikkumisvapauden rajoittaminen
Lapselle saadaan, jos se on hänen huoltonsa kannalta
välttämätöntä ja jos
se on lapsen edun mukaista, asettaa määräajaksi
kielto poistua laitoksen alueelta, laitoksesta tai tietyn asuinyksikön
tiloista, jos:
1) lapsi on otettu huostaan sillä perusteella, että hän
on vaarantanut vakavasti terveyttään tai kehitystään
käyttämällä päihteitä,
tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän
rikollisen teon tai muulla niihin verrattavalla käyttäytymisellään;
tai
2) lapsi laitoksessa käyttäytyy 1
kohdassa mainitulla tavalla; tai
3) rajoitus on lapsen hoidon tai huollon kannalta muutoin
tarpeen lapsen suojelemiseksi häntä itseään
vakavasti vahingoittavalta käyttäytymiseltä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu rajoittaminen ei saa
ilman uutta päätöstä jatkua
yli seitsemää vuorokautta. Yhtäjaksoisesti
rajoittaminen saa jatkua enintään 30 vuorokautta.
Rajoittamista ei saa määrätä laajempana
eikä pidemmäksi ajaksi kuin lapsen hoito ja kasvatus
välttämättä edellyttää.
Toimenpide on myös lopetettava heti, kun se ei enää ole
1 momentin tarkoittamalla tavalla välttämätön.
Laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi
päättää yhteensä enintään
seitsemän vuorokautta kestävästä rajoittamisesta.
Tätä pidemmästä yhteensä enintään
30 vuorokautta kestävästä rajoittamisesta
tekee päätöksen 13 §:n
3 momentissa tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
Asiasta on viipymättä ilmoitettava lapsen asioista
vastaavalle sosiaalityöntekijälle päätöksen
tekemistä varten.
70 §
Eristäminen
Lapsi saadaan eristää laitoksen muista lapsista,
jos hän käyttäytymisensä perusteella
on vaaraksi itselleen tai muille taikka jos eristäminen on
muusta erityisen perustellusta syystä lapsen hengen, terveyden
tai turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
Eristämistä ei saa määrätä laajempana
eikä pidemmäksi ajaksi kuin lapsen huolenpito
ja hoito välttämättä edellyttää.
Eristämistä ei saa ilman uutta päätöstä jatkaa
yhtäjaksoisesti yli 24 tuntia. Eristäminen on
lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Eristämisestä tekee päätöksen
laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö.
Eristämisen tulee tapahtua laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstön
jatkuvan huolenpidon alaisena. Kun lapsi on määrätty
eristettäväksi, on samalla määrättävä,
kenen tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuudesta.
Lapsen olosuhteet eristämisen aikana on järjestettävä niin,
että lapsi saa riittävän huolenpidon
ja hoidon sekä mahdollisuuden keskustella hoitajan kanssa.
Eristämistä voidaan välittömästi
jatkaa uudella päätöksellä vain,
jos 1 momentissa säädetyt eristämisen
edellytykset ovat edelleen olemassa. Edellytyksenä on lisäksi,
ettei lapsen hoitoa ole edelleenkään tarkoituksenmukaista
tai mahdollista järjestää muulla tavalla.
Tällöinkään eristämisen
pisin kokonaisaika ei saa ylittää 48 tuntia.
Ennen eristämisen jatkamista koskevan päätöksen
tekemistä on lapselle suoritettava lääkärintarkastus,
mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta. Tarvittaessa lääkärintarkastus
tulee suorittaa myös eristämisen alkaessa tai
eristämisen aikana.
Laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön
tulee viipymättä ilmoittaa eristämisestä tai
sen jatkamisesta 13 §:n 3 momentissa
tarkoitetulle lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
71 §
Erityinen huolenpito
Erityisellä huolenpidolla tarkoitetaan sijaishuollossa
olevalle lapselle lastensuojelulaitoksessa järjestettävää erityistä,
moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka aikana lapsen liikkumisvapautta
voidaan hänen hoitonsa ja huolenpitonsa edellyttämässä laajuudessa
rajoittaa siten kuin jäljempänä 72 ja
73 §:ssä säädetään.
72 §
Erityisen huolenpidon järjestäminen
Lapselle voidaan sijaishuollon aikana, jos hänen erittäin
tärkeä yksityinen etunsa sitä välttämättä vaatii,
järjestää erityistä huolenpitoa
vakavan päihde- tai rikoskierteen katkaisemiseksi tai kun
lapsen oma käyttäytyminen muutoin vakavasti vaarantaa
hänen henkeään, terveyttään
tai kehitystään. Erityisen huolenpidon tavoitteena on
katkaista lapsen häntä itseään
vahingoittava käyttäytyminen ja mahdollistaa lapselle
annettava kokonaisvaltainen huolenpito. Edellytyksenä on
lisäksi, että sijaishuoltoa ei ole lapsen hoidon ja
huolenpidon tarve huomioon ottaen mahdollista järjestää muulla
tavoin.
Päätöksen erityisen huolenpidon aloittamisesta
tai jatkamisesta tekee 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu
viranhaltija 13 §:n 3 momentissa tarkoitetun
lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän
valmisteltua asian. Päätöksen on perustuttava
erityisen huolenpidon järjestämistä varten
tehtyyn lapsen tilanteen moniammatilliseen arvioon, joka perustuu
kasvatukselliseen, sosiaalityön, psykologiseen
ja lääketieteelliseen asiantuntemukseen.
Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää enintään
30 vuorokauden ajan. Määräaika lasketaan erityisen
huolenpidon tosiasiallisesta aloittamisesta. Päätös
erityisen huolenpidon järjestämisestä raukeaa,
jollei täytäntöönpanoa ole voitu aloittaa
90 vuorokauden kuluessa päätöksen tekemisestä.
Erityistä huolenpitoa voidaan erittäin painavasta
syystä jatkaa enintään 60 vuorokaudella,
mikäli lapsen sijaishuollon järjestäminen
sitä 1 momentissa mainituin perustein edelleen
välttämättä vaatii. Erityinen
huolenpito on lopetettava välittömästi,
jos se osoittautuu tehottomaksi sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi
tai kun sen tarvetta ei enää ole. Lopettamisesta
päättää 13 §:n
3 momentissa tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
73 §
Erityisen huolenpidon toimeenpano
Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää lastensuojelulaitoksessa,
jonka käytettävissä on erityisen huolenpidon
järjestämiseksi riittävä kasvatuksellinen,
sosiaalityön, psykologinen ja lääketieteellinen
asiantuntemus. Laitoksessa tulee olla toiminnan edellyttämä tehtävään
soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilöstö ja
erityisen huolenpidon järjestämiseksi terveydellisiltä ja
muilta olosuhteiltaan asianmukaiset tilat. Erityisen huolenpidon
ajan lasta voidaan estää poistumasta näistä tiloista
ilman lupaa tai valvontaa.
Erityisen huolenpidon aikana on 1 momentissa tarkoitetun asiantuntemuksen
omaavien henkilöiden tavattava säännöllisesti
lasta sekä osallistuttava lapsen erityisen huolenpidon
suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin. Erityisen huolenpidon
aikana lapselle on lisäksi tehtävä tarvittavat
lääkärintarkastukset. Niistä ja
muista erityisen huolenpidon toteuttamista koskevista toimenpiteistä ja
niiden vaikutuksesta lapseen ja hänen tilanteeseensa sekä lapsen
vastaisen sijaishuollon järjestämiseen on erityisen
huolenpidon aikana pidettävä kirjaa. Kirjauksen
sisällöstä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin
sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Lasta koskeva asiakassuunnitelma on tarkistettava erityisen
huolenpidon päättyessä.
74 §
Rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen. Vaikutus asiakassuunnitelmaan
sekä hoito- ja kasvatussuunnitelmaan
Lain 65—70 §:ssä tarkoitettujen
rajoitustoimenpiteiden käytön seurannan ja valvonnan
turvaamiseksi on lastensuojelulaitoksen asianmukaisesti kirjattava
käyttämänsä rajoitustoimenpiteet.
Kirjaamisen tulee sisältää rajoitustoimenpiteen
kuvaus, toimenpiteen peruste ja kesto, toimenpiteestä päättäneen,
sen käytännössä toteuttaneen
ja siinä läsnä olleen henkilön
nimi sekä tarvittaessa 66 §:n 1 momentissa
ja 67 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityinen
syy. Lisäksi on mainittava toimenpiteen mahdollinen vaikutus
hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Kirjaamisessa on myös
mainittava, miten lasta on kuultu ennen rajoitustoimenpiteestä päättämistä tai
sen toteuttamista ja lapsen mielipide asiasta. Kirjaamisen sisällöstä voidaan
tarvittaessa säätää tarkemmin
sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Lasta koskevaa asiakassuunnitelmaa tarkistettaessa tulee erityisesti
arvioida lapseen kohdistettujen rajoitustoimenpiteiden tavoitteiden toteutumista
ja niiden vaikutusta asiakassuunnitelmaan. Jos tarvetta asiakassuunnitelman
välittömään tarkistamiseen ilmenee,
laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen
hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön
tulee viipymättä ilmoittaa asiasta 13 §:n
3 momentissa tarkoitetulle lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Lapsen kanssa tulee riittävästi keskustella
häneen kohdistettujen rajoitustoimenpiteiden syistä ja
mahdollisista vaikutuksista hoito- ja kasvatussuunnitelmaan ja asiakassuunnitelmaan.
12 luku
Jälkihuolto
75 §
Lapsen ja nuoren oikeus jälkihuoltoon
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle
tai nuorelle tämän luvun mukainen jälkihuolto
40 §:ssä tarkoitetun sijaishuollon päättymisen
jälkeen. Jälkihuolto on järjestettävä myös
37 §:ssä tarkoitetun avohuollon tukitoimena
tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen,
jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään
puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin.
Jälkihuoltoa voidaan järjestää myös
muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle lastensuojelun asiakkaana
olleelle nuorelle.
Kunnan velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen
päättyy viiden vuoden kuluttua siitä,
kun lapsi on ollut 1 momentissa tarkoitetun kodin ulkopuolisen sijoituksen
päättymisen jälkeen viimeksi lastensuojelun
asiakkaana. Velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen
päättyy viimeistään, kun nuori
täyttää 21 vuotta.
76 §
Jälkihuollon sisältö
Kunnan on järjestettävä jälkihuolto
lapsen tai nuoren tuen tarpeisiin perustuva 30 §:n
4 momentin mukainen asiakassuunnitelma huomioon ottaen tukemalla
lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan
sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa
lapsi tai nuori on, siten kuin tämän lain avohuollon
tukitoimia koskevassa 7 luvussa, perhehoitajien tukemista huollon
siirron jälkeen koskevassa 46 §:n 2 momentissa,
ihmissuhteita ja yhteydenpitoa koskevassa 54 §:ssä sekä tässä luvussa
säädetään.
Jälkihuollon päättyessä sosiaalityöntekijän
on tarvittaessa laadittava yhdessä nuoren kanssa suunnitelma,
johon kirjataan jälkihuollon päättymisen
jälkeen nuoren käytettävissä olevat
palvelut ja tukitoimet.
77 §
Itsenäistymisvarat
Kun lapsi tai nuori on sijoitettu kodin ulkopuolelle sijoitusta
avohuollon tukitoimena, 40 §:ssä tarkoitettua
sijaishuoltoa tai jälkihuoltoa koskevien säännösten
mukaisesti, hänen itsenäistymistään
varten on kalenterikuukausittain varattava määrä,
joka vastaa vähintään 40 prosenttia hänen
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä tarkoitetuista
tuloistaan, korvauksistaan tai saamisistaan. Määrää laskettaessa
ei lapsilisää kuitenkaan oteta huomioon.
Jollei lapsella tai nuorella ole sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä tarkoitettuja
tuloja, korvauksia tai saamisia taikka jos ne ovat riittämättömät,
sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tuettava sijoituksen
päättyessä itsenäistymässä olevaa nuorta
asumiseen, koulutukseen ja muuhun itsenäistymiseen liittyvissä menoissa
tarpeellisilla itsenäistymisvaroilla.
Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus
päättää itsenäistymisvarojen
maksamisen ajankohdasta. Lähtökohtaisesti itsenäistymisvarat
on annettava lapselle tai itsenäistymässä olevalle
nuorelle jälkihuollon päättyessä taikka
lapsen tai nuoren itsenäistymisen tukemiseen tai turvaamiseen
liittyvästä erityisestä syystä viimeistään
hänen täyttäessään
21 vuotta.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on annettava selvitys
itsenäistymisvarojen kertymisestä ja maksamisesta
sijoituksen päätyttyä ja huoltajan, edunvalvojan
tai 15-vuotiaan lapsen sitä pyytäessä myös
sijoituksen aikana.
13 luku
Valvonta
78 §
Kunnan ilmoitus sijoitettavasta lapsesta
Tämän lain 16 §:n 2 momentissa
tarkoitetuissa tilanteissa, joissa lapsi on sijoitettu jonkin muun
kuin sijoituksen tehneen kunnan alueelle, sijoittajakunnan tulee
ilmoittaa tarvittavien lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestämiseksi sekä sijaishuoltopaikan
valvonnan toteuttamiseksi lapsen sijoituksesta ja sen päättymisestä sijoituskunnan
sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jonka on pidettävä rekisteriä alueelleen
sijoitetuista lapsista.
79 §
Sijaishuollon valvonta
Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on
valvoa, että lapsen sijoitus perhehoitoon tai laitoshuoltoon
toteutuu tämän lain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen
aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan
on 16 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti
järjestettävä.
Sijaishuoltopaikan toimintaa valvovat lisäksi sijoituskunta
ja lääninhallitus. Valvontaa toteuttaessaan niiden
tulee toimia yhteistyössä 1 momentissa
mainitun sijoittajakunnan kanssa.
Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa
sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa
sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen tulee salassapitovelvoitteiden
estämättä ilmoittaa asiasta viipymättä 2 momentissa
tarkoitetuille sijoituskunnalle ja lääninhallitukselle
sekä tiedossaan oleville muille lapsia samaan sijaishuoltopaikkaan sijoittaneille
kunnille.
80 §
Lääninhallituksen suorittama muu valvonta
Lääninhallituksen on seurattava lastensuojelulaitosten
toimintaa edellä 79 §:ssä säädetyn
lisäksi omasta aloitteestaan tapahtuvien tarkastuskäyntien
avulla ja erityisesti valvottava tämän lain 11 luvun
nojalla tapahtuvaa rajoitustoimenpiteiden käyttöä lastensuojelulaitoksissa.
Lääninhallitus voi valvontaa toteuttaessaan varata lapselle
tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun lääninhallituksen
edustajan kanssa.
Yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamiseen, laajentamiseen
ja toiminnan olennaiseen muuttamiseen antaa luvan lääninhallitus.
Luvan antamisesta ja lääninhallituksen suorittamasta yksityisen
laitoksen valvonnasta säädetään
yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa (603/1996).
81 §
Yksityisesti sijoitettujen lasten hoidon valvonta
Lapsesta, jonka muu kuin sosiaalihuollosta vastaava toimielin
on sijoittanut pysyväisluonteisesti yksityiskotiin, on
viipymättä ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle
toimielimelle. Ilmoituksen on velvollinen tekemään
sekä lapsen huoltaja että henkilö, jonka
hoitoon lapsi on sijoitettu. Ilmoituksen sisällöstä voidaan
säätää sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella.
Ilmoituksen saatuaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
on selvitettävä sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan
lapsen hoitoon ja kasvatukseen, kykeneekö lapsen luokseen
ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta sekä onko
sijoitus lapsen edun mukainen. Sijoituksen hyväksymisestä on
tehtävä päätös.
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on selvitettävä lapsen
hoitoonsa ottaneelle henkilölle hänen oikeutensa
ja velvollisuutensa sekä tuettava tarvittaessa hoitajaa
järjestämällä 7 luvun
mukaisia tukitoimia lapsen hoidon ja kasvatuksen edistämiseksi.
Edellä 2 momentissa mainittuja edellytyksiä sijoituksen
jatkumiselle ja 3 momentin mukaisten tukitoimien tarvetta
on tarpeen mukaan seurattava. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
on pidettävä rekisteriä kunnassa yksityisesti
sijoitetuista lapsista.
Jos yksityiskoti tai siinä annettu hoito ja kasvatus
todetaan sopimattomaksi tai puutteelliseksi, sosiaalihuollosta vastaavan
toimielimen on yritettävä saada aikaan korjaus.
Jollei korjausta saada aikaan, toimielin voi kieltää lapsen
pitämisen tässä yksityiskodissa. Toimielimen
on tällöin huolehdittava, että lapsen
hoito ja kasvatus järjestetään hänen
etunsa ja tarpeidensa mukaan.
14 luku
Asian käsittely hallintotuomioistuimessa
82 §
Asian käsittelyä koskevat yleiset säännökset
Tässä laissa tarkoitettujen asioiden käsittelystä hallinto-oikeudessa
ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään,
jollei tässä laissa toisin säädetä.
83 §
Väliaikainen määräys
Huostaanottoa koskevaa hakemusta käsitellessään
hallinto-oikeus voi antaa väliaikaisen määräyksen
lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus
on asian tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä.
Määräys voidaan antaa asianosaisia kuulematta,
jos asiaa ei voida viivyttää. Väliaikainen
määräys on voimassa, kunnes hallinto-oikeus
antaa huostaanottoasiassa päätöksen,
jollei määräystä sitä ennen
peruuteta tai muuteta.
84 §
Valmisteleva suullinen käsittely hallinto-oikeudessa
Huostaanottoa koskevan asian tultua vireille hallinto-oikeus
voi asian kirjallisen valmistelun ohella järjestää hallintolainkäyttölain
37 §:n 2 momentissa säädetyn
rajoitetun suullisen käsittelyn selvittääkseen
asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet. Käsittelyssä on
tarkoitus erityisesti selvittää, mistä asianosaiset
ja hakemuksen tai päätöksen tehnyt viranomainen
ovat erimielisiä sekä mitä todisteita
vaatimusten tueksi on esitettävissä.
Käsittelyssä ei voida ottaa vastaan suullista
todistelua eikä kuulla asiantuntijoita.
Asian käsittely jatkuu 1 momentissa tarkoitetun rajoitetun
suullisen käsittelyn jälkeen kirjallisena käsittelynä tai
asiassa voidaan järjestää suullinen käsittely
siten kuin hallintolainkäyttölain 37 ja 38 §:ssä säädetään.
85 §
Hallinto-oikeuden päätösvaltaisuus
Yksi hallinto-oikeuden lainoppinut jäsen
voi tehdä hallinto-oikeuden päätöksen:
1) 28 §:ssä tarkoitetussa
luvan antamista lapsen tutkimiseen koskevassa asiassa;
2) 39 §:n 4 momentissa tarkoitetussa
kiireellisen sijoituksen määräajan jatkamista
koskevassa asiassa; ja
3) 83 §:ssä tarkoitetussa
väliaikaisen määräyksen
antamista koskevassa asiassa.
Hallinto-oikeus voi 1 momentissa mainitussa asiassa tehdä päätöksen
myös kokoonpanossa, johon kuuluvat hallinto-oikeuden lainoppinut
jäsen ja asiantuntijajäsen, jos he ovat ratkaisusta yksimieliset.
Lisäksi 1 tai 2 momentissa säädetty
ratkaisukokoonpano voi järjestää 84 §:n
1 momentissa tarkoitetun valmistelevan suullisen käsittelyn.
Muutoin hallinto-oikeuden päätösvaltaisuudesta
säädetään hallinto-oikeuslaissa (430/1999).
86 §
Lapsen kuuleminen hallintotuomioistuimessa
Lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti hallinto-oikeudessa
tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jos lapsi sitä pyytää tai
siihen suostuu. Alle 12-vuotiasta lasta voidaan kuitenkin kuulla henkilökohtaisesti
vain, jos kuuleminen on välttämätöntä asian
ratkaisemiseksi ja siitä ei arvioida aiheutuvan lapselle
merkittävää haittaa.
Lasta voidaan kuulla henkilökohtaisesti myös siten,
että ainoastaan yksi tai useampi tuomioistuimen jäsen
ja lapsi ovat läsnä, jos tuomioistuin harkitsee
tämän soveliaaksi ja menettely on tarpeen lapsen
suojaamiseksi tai hänen itsenäisen mielipiteensä varmistamiseksi.
Asianosaisille ja hakemuksen tai päätöksen
tehneelle viranomaiselle on varattava tilaisuus tutustua kuulemisen
sisällöstä laadittuun tai tallennettuun
oikeudenkäyntiaineistoon ja lausua mielipiteensä sen
sisällöstä. Asianosaisten oikeutta tietojen saamiseen
voidaan rajoittaa, jos tiedon antamatta jättäminen
on tarpeen lapsen suojaamiseksi tai hänen muun erittäin
tärkeän etunsa turvaamiseksi.
Lapsen henkilökohtainen kuuleminen voi tapahtua suullisessa
käsittelyssä tai muulla tuomioistuimen harkitsemalla
tavalla.
87 §
Avustajan määrääminen lapselle
Hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi määrätä lapselle
avustajan tässä laissa tarkoitetun asian tuomioistuinkäsittelyyn,
jos lapsi tai hänen laillinen edustajansa sitä pyytää tai tuomioistuin
harkitsee sen määräämisen muutoin
tarpeelliseksi.
Jos hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus määrää avustajan,
vaikka lapsi tai hänen laillinen edustajansa ei ole ilmoittanut
sitä haluavansa, on avustajan määräämisestä soveltuvin
osin ja avustajalle tulevasta palkkiosta ja korvauksesta voimassa,
mitä oikeusapulaissa (257/2002) säädetään,
riippumatta siitä, onko lapselle myönnetty tai
myönnetäänkö hänelle
oikeusapulaissa tarkoitettua oikeusapua. Tältä osin
oikeusapu annetaan korvauksetta.
88 §
Käsittelyn kiireellisyys
Tässä laissa tarkoitetut lapsi- ja perhekohtaista
lastensuojelua koskevat asiat on käsiteltävä kiireellisinä.
15 luku
Muutoksenhaku
89 §
Muutoksenhakuoikeus
Muutosta 38 ja 39 §:ssä tarkoitetussa
kiireellistä sijoitusta, 43 §:ssä tarkoitetussa
huostaanottoa sekä sijaishuoltoa ja 47 §:ssä tarkoitetussa huostassapidon
lakkaamista koskevassa asiassa saa hakea erikseen 12 vuotta täyttänyt
lapsi, lapsen vanhempi ja huoltaja sekä henkilö,
jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi
ennen asian valmistelua ollut.
Muutosta 37 §:ssä tarkoitettua sijoitusta
avohuollon tukitoimena koskevassa asiassa saa hakea erikseen 12
vuotta täyttänyt lapsi ja lapsen huoltaja.
Muutosta 63 §:ssä tarkoitetussa yhteydenpidon
rajoittamista koskevassa asiassa saa hakea erikseen 12 vuotta täyttänyt
lapsi sekä lapsen vanhempi ja huoltaja sekä muu
henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen päätöksellä on
rajoitettu.
Muutosta 65 §:ssä, 67 §:n
4 momentissa, 69, 70 ja 72 §:ssä tarkoitettuja
rajoitustoimenpiteitä koskevassa asiassa saa hakea erikseen
12 vuotta täyttänyt lapsi ja lapsen huoltaja.
Muilta osin muutoksenhakuoikeudesta ja puhevallan käyttämisestä on
voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
90 §
Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen
Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen alaisen viranhaltijan
antamaan päätökseen 38 ja 39 §:ssä tarkoitettua
kiireellistä sijoitusta, 43 §:n 1 momentissa
tarkoitettua huostaanottoa sekä sijaishuoltoa, 47 §:ssä tarkoitettua
huostassapidon lakkaamista, 63 §:ssä tarkoitettua
yhteydenpidon rajoittamista sekä 65 §:ssä,
67 §:n 4 momentissa, 69, 70 ja 72 §:ssä tarkoitettuja
rajoitustoimenpiteitä koskevassa asiassa saa hakea valittamalla
muutosta suoraan hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
Muun henkilön kuin sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
alaisen viranhaltijan päätökseen 11 luvussa
tarkoitetuissa rajoituksia ja rajoitustoimenpiteitä koskevissa
asioissa haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Valitus
on tehtävä 30 päivän kuluessa
päätöksen tiedoksi saamisesta.
Ellei tässä laissa toisin säädetä,
sovelletaan muutoksenhakuun muutoin, mitä sosiaalihuoltolain
7 luvussa ja hallintolainkäyttölaissa säädetään.
91 §
Lainvoimaa vailla olevan päätöksen
täytäntöönpano
Lapsen huostaanottoa ja huostassapidon lakkaamista, sijaishuoltoa,
kiireellistä sijoitusta, yhteydenpidon rajoittamista sekä 89 §:n 4 momentissa
tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä koskeva päätös
voidaan muutoksenhausta huolimatta panna heti täytäntöön,
jos täytäntöönpanoa ei voida
lapsen terveyttä tai kehitystä vaarantamatta siirtää ja
viranomainen tai tuomioistuin on määrännyt
päätöksen heti täytäntöönpantavaksi.
Lapselle suoritettavaa tutkimusta koskevan luvan täytäntöönpanosta
säädetään 28 §:n
3 momentissa.
Kun muutosta on haettu, muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen
täytäntöönpanon tai määrätä sen
keskeytettäväksi.
92 §
Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen
Tämän lain 38 ja 39 §:ssä tarkoitetusta
kiireellistä sijoitusta, 43 §:ssä tarkoitetusta
lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa, 47 §:ssä tarkoitetusta
huostassapidon lakkaamista, 63 §:ssä tarkoitetusta
yhteydenpidon rajoittamista, 28 §:ssä tarkoitetusta
lupaa lapsen tutkimiseen, 35 §:ssä tarkoitetusta
toimeentulon ja asumisen turvaamista, 75 ja 76 §:ssä tarkoitetuista
jälkihuoltoa sekä 81 §:n 5 momentissa
tarkoitettua kieltoa ja 16 §:ssä tarkoitetusta
kuntien välistä järjestämis-
ja kustannusvastuuta koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa
hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten
kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Tämän
lain 16 §:ssä tarkoitetusta kuntien välistä järjestämis-
ja kustannusvastuuta koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa
valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus
myöntää asiassa valitusluvan.
Hakemuksen tai päätöksen tehneellä viranomaisella
on oikeus hakea muutosta hallinto-oikeuden päätöksestä 1
momentissa tarkoitetuissa asioissa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Hallinto-oikeuden antamaan muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun
lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevaan päätökseen
ei saa valittamalla hakea muutosta.
Hallinto-oikeuden asian käsittelyn aikana tekemästä päätöksestä,
jolla muutoksenhaun alaisen päätöksen
täytäntöönpano on kielletty
tai keskeytetty, ei kuitenkaan saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeuden antamasta 83 §:ssä tarkoitetusta
väliaikaisesta määräyksestä ei
saa hakea erikseen muutosta.