1 §
Lain tarkoitus ja tavoitteet
Tämän lain tarkoituksena on:
1) vahvistaa puitteet Suomen ilmastopolitiikan suunnittelulle
ja sen toteutumisen seurannalle;
2) tehostaa ja sovittaa yhteen valtion viranomaisten
toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen
tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa
ja täytäntöönpanon seurannassa;
3) vahvistaa eduskunnan ja yleisön mahdollisuuksia
osallistua ja vaikuttaa Suomen ilmastopolitiikan suunnitteluun.
Lain ja sen mukaisen ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän
tavoitteena on:
1) varmistaa osaltaan Suomea sitovista sopimuksista
sekä Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvien
kasvihuonekaasujen vähentämistä ja seurantaa
koskevien velvoitteiden täyttyminen;
2) vähentää ihmisen aiheuttamia
kasvihuonekaasupäästöjä ilmakehään,
kansallisin toimin osaltaan hillitä ilmastonmuutosta ja
sopeutua siihen.
2 §
Soveltamisala
Tässä laissa säädetään
valtion viranomaisten tehtävistä ilmastopolitiikan
suunnitelmien laatimisessa sekä niiden täytäntöönpanon
varmistamisessa.
Sen lisäksi, mitä tässä laissa
säädetään ilmastonmuutoksen
hillitsemisestä tai ilmastonmuutokseen sopeutumisesta,
noudatetaan, mitä niistä muussa laissa säädetään.
Päästökauppasektoriin kuuluvista
kasvihuonekaasujen päästöistä ja
toimista niiden vähentämiseksi säädetään
päästökauppalaissa (311/2011),
lentoliikenteen päästökaupasta annetussa
laissa (34/2010) ja Kioton mekanismien käytöstä annetussa
laissa (109/2007).
3 §
Vaikutukset muuhun suunnitteluun ja päätöksentekoon
Tämän lain nojalla laaditut suunnitelmat on, siten
kuin niistä muussa laissa erikseen säädetään,
otettava huomioon suunniteltaessa ja päätettäessä muun
lainsäädännön nojalla kasvihuonekaasujen
päästöjen vähentämistä,
ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista
koskevista toimista.
4 §
Ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista
edistävät toimet
Valtion viranomaisen on edistettävä toiminnassaan
mahdollisuuksien mukaan tämän lain mukaisten suunnitelmien
toteutumista.
5 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) kasvihuonekaasulla hiilidioksidia, metaania,
typpioksiduulia, fluorihiilivetyjä, perfluorihiilivetyjä,
rikkiheksafluoridia, typpitrifluoridia ja muita ilmakehän
luonnollisia ja ihmisen toiminnan aiheuttamia kaasumaisia ainesosia,
jotka ottavat vastaan ja lähettävät edelleen
infrapunasäteilyä, siten kuin niistä kulloinkin
voimassa olevissa Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa
määrätään;
2) ilmastonmuutoksella sellaista muutosta
ilmastossa, joka aiheutuu maapallon ilmakehän koostumusta
suoraan tai välillisesti muuttavasta ihmisen toiminnasta
ja joka ylittää ilmaston luonnollisen vaihtelun
vertailukelpoisten ajanjaksojen kuluessa;
3) ilmastonmuutoksen hillitsemisellä ihmisten
toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen
syntymisen ja niiden ilmakehään pääsemisen
estämistä sekä muuta ilmastonmuutoksen
vaikutusten lieventämistä tai poistamista;
4) ilmastonmuutokseen sopeutumisella toimia,
joilla varaudutaan ja mukaudutaan ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin
sekä toimia, joiden avulla voidaan hyötyä ilmastonmuutokseen
liittyvistä vaikutuksista;
5) politiikkatoimilla niitä valtion
viranomaisten toimenpiteitä, joilla vaikutetaan kasvihuonekaasupäästöihin
ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen;
6) kansallisella kasvihuonekaasujen inventaariojärjestelmällä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen
seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista
ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella
ja unionin tasolla sekä päätöksen
N:o 280/2004/EY kumoamisesta annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 3
artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kansallista inventaariojärjestelmää;
7) kansallisella politiikkatoimien raportointijärjestelmällä 6
kohdassa mainitun asetuksen 3 artiklan 15 kohdassa tarkoitettua
politiikkojen ja toimien sekä ennusteiden järjestelmää;
8) päästökauppasektorilla päästökauppalain 2—5 §:ssä tarkoitettuja
mainitun lain soveltamisalaan kuuluvia päästöjä ja
lentoliikenteen päästökaupasta annetun
lain 2 §:ssä tarkoitettuja mainitun lain
soveltamisalaan kuuluvia päästöjä;
9) päästökaupan ulkopuolisella
sektorilla jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään
yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämissitoumusten täyttämiseksi
vuoteen 2020 mennessä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston
päätöksen N:o 406/2009/EY
2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kasvihuonekaasujen päästöjä.
6 §
Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä
Tämän lain mukainen ilmastopolitiikan
suunnittelujärjestelmä muodostuu seuraavista osista:
1) pitkän aikavälin ilmastopolitiikan
suunnitelma;
2) keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma,
joka perustuu 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman arvioihin ja tavoitteisiin;
3) ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumissuunnitelma.
Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän
tarkoituksena on määrittää kasvihuonekaasujen päästöjen
vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen
tavoitteet sekä niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet
eri hallinnonaloilla siten kuin jäljempänä tarkemmin
säädetään.
Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmän
tavoitteena on osaltaan varmistaa, että ihmisen toiminnasta
aiheutuvien kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt
ilmakehään vähentyvät Suomen osalta
vuoteen 2050 mennessä vähintään
80 prosenttia verrattuna vuoteen 1990. Jos Suomea sitovaan kansainväliseen
sopimukseen tai Euroopan unionin lainsäädäntöön
sisältyy edellä mainitusta poikkeava vuoteen 2050
asetettu kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä koskeva
vähennystavoite, suunnittelujärjestelmän
pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen
tulee perustua siihen. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelussa
tavoitteena on edistää ilmastonmuutoksen aiheuttamien
riskien hallintaa ja toimialakohtaista sopeutumista ilmastonmuutokseen.
Ilmastopolitiikan suunnitelmien laadinnassa tavoitteena on kustannustehokkaalla
tavalla pyrkiä sekä hillitsemään
ilmastonmuutosta että sopeutumaan siihen. Ilmastonmuutoksen
hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat tavoitteet
ja toimet on asetettava suunnitelmissa tieteellisen tiedon perusteella
siten, että otetaan huomioon ilmastonmuutoksen eteneminen,
sen todennäköiset myönteiset ja kielteiset
vaikutukset, siihen liittyvät vaarat ja riskit sekä mahdollisuudet
onnettomuuksien estämiseen ja niiden haitallisten vaikutusten rajoittamiseen.
Maataloustuotantoon liittyvässä suunnittelussa
on varmistettava, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen
liittyvät toimet suunnitellaan ja toteutetaan niin, etteivät
ne vaaranna kotimaista ruuan tuotantoa tai globaalia ruokaturvaa.
Ilmastopolitiikan suunnitelmien laatimisessa on lisäksi
otettava huomioon seuraavat seikat:
1) Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista
ja Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat
velvoitteet;
2) kansallisessa kasvihuonekaasupäästöjen inventaariojärjestelmässä ja
kansallisessa politiikkatoimien raportointijärjestelmässä tuotetut tiedot;
3) ilmastonmuutosta koskeva ajantasainen tieteellinen
tieto sekä arviot kansainvälisen ja Euroopan unionin
ilmastopolitiikan kehityksestä;
4) ympäristölliset, taloudelliset
ja sosiaaliset tekijät kestävän kehityksen
periaatteen mukaisesti;
5) kasvihuonekaasujen vähentämistä ja
ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä ilmastonmuutokseen
sopeutumista koskevan teknologian taso ja kehitys;
6) muut yhteiskunnan kehityksen kannalta olennaiset
tekijät.
7 §
Pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma
Valtioneuvosto hyväksyy vähintään
kerran kymmenessä vuodessa pitkän aikavälin
ilmastopolitiikan suunnitelman päästökauppasektoriin sekä päästökaupan
ulkopuoliseen sektoriin kohdistuvista keskeisistä politiikkatoimista,
joilla saavutetaan 6 §:n 3 momentissa tarkoitetut
pitkän aikavälin kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämistä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja
ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevat tavoitteet.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa
säädetään, pitkän aikavälin
ilmastopolitiikan suunnitelmassa esitetään seuraavat
asiat:
1) 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuun kasvihuonekaasujen
vähennystavoitteeseen perustuvat kasvihuonekaasupäästöjen
skenaariot vuoteen 2050 sekä keskeiset toimialakohtaiset
etenemisvaihtoehdot pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen
saavuttamiseksi;
2) kuvauksen ilmastopolitiikan kansainvälisestä ja
eurooppalaisesta toimintaympäristöstä ja
sen kehitysnäkymistä pitkällä aikavälillä;
3) arvion kasvihuonekaasujen päästöjen
vähennysmenetelmien kehitysnäkymistä Suomen näkökulmasta;
4) muut tarpeelliseksi katsotut seikat.
8 §
Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumissuunnitelma
Valtioneuvosto hyväksyy ilmastonmuutoksen kansallisen
sopeutumissuunnitelman vähintään kerran
kymmenessä vuodessa.
Sopeutumissuunnitelma sisältää riski-
ja haavoittuvuustarkastelun sekä tarpeen mukaan hallinnonaloittaisia
sopeutumista koskevia toimintaohjelmia.
9 §
Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma
Valtioneuvosto hyväksyy kerran vaalikaudessa keskipitkän
aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman. Suunnitelmaan
sisältyy toimenpideohjelma, jossa esitetään,
millä toimilla ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen
päästöjä vähennetään
ja ilmastonmuutosta hillitään päästökaupan
ulkopuolisella sektorilla, sekä päästökehitysarviot
kasvihuonekaasujen päästöjen kehityksestä ja
politiikkatoimien vaikutuksista siihen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa ilmastotoimenpideohjelmassa
esitetään seuraavat asiat:
1) kansainvälisistä sopimuksista
ja Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat
sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseksi;
2) nykyiset päästökaupan
ulkopuoliseen sektoriin kohdistuvat politiikkatoimet kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämiseksi ja arvio niiden vaikuttavuudesta;
3) edellä 7 §:ssä tarkoitetun
pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman
ja tämän momentin 1 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten mukaisten
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien
tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisesti tarvittavat uudet päästökaupan
ulkopuoliseen sektoriin kohdistuvat politiikkatoimet ja arvio niiden
vaikuttavuudesta;
4) muut tarpeelliseksi katsotut seikat.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa päästökehitysarvioissa
esitetään seuraavat asiat:
1) tiedot Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen
kehityksestä vuodesta 1990;
2) tiedot päästökauppasektorin
ja päästökaupan ulkopuolisen sektorin
päästöjen kehityksestä vuodesta
2005;
3) arvio kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen
ja erikseen päästökaupan ulkopuolisen
sektorin päästöjen kehityksestä suunnitelman
hyväksymistä seuraavien 10—20 vuoden
aikana nykyisten politiikkatoimien perusteella;
4) arvio päästökaupan ulkopuolisen
sektorin päästöjen kehityksestä suunnitelman
hyväksymistä seuraavien 10—20 vuoden
aikana nykyisten ja 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen uusien
politiikkatoimien perusteella;
5) muut tarpeelliseksi katsotut seikat.
Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma
tulee sovittaa tarvittavilta osin yhteen energia- ja liikennepolitiikan
suunnittelun kanssa.
10 §
Ilmastopolitiikan suunnitelmien valmistelu
Edellä 7—9 §:ssä tarkoitettuja
ilmastopolitiikan suunnitelmia valmisteltaessa on yleisölle varattava
tilaisuus tutustua suunnitelmaluonnokseen sekä esittää siitä mielipiteensä kirjallisesti.
Lisäksi
keskeisiltä viranomaisilta ja yhteisöiltä sekä 16 §:ssä tarkoitetulta
tieteelliseltä asiantuntijaelimeltä on pyydettävä suunnitelmaluonnoksesta
lausunto.
Ilmastopolitiikan suunnitelmien ympäristövaikutusten
arvioinnista säädetään viranomaisten
suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten
arvioinnista annetussa laissa (200/2005). Suunnitelmien
laatimisen yhteydessä myös niiden taloudelliset
ja sosiaaliset sekä muut vaikutukset on selvitettävä tarpeellisessa
määrin.
11 §
Selonteko eduskunnalle
Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon hyväksymästään
7 §:ssä tarkoitetusta pitkän
aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta. Selontekoon
sisällytetään tarvittaessa tiedot 8 §:ssä tarkoitetusta
ilmastonmuutoksen kansallisesta sopeutumissuunnitelmasta.
Valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon hyväksymästään
9 §:ssä tarkoitetusta keskipitkän
aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta.
12 §
Ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumisen seuranta
Valtioneuvoston on seurattava 7—9 §:ssä tarkoitettujen
ilmastopolitiikan suunnitelmien toteutumista riittävästi
sen toteamiseksi, saavutetaanko suunnitelmien mukaisilla politiikkatoimilla
niissä asetetut ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja
sopeutumista koskevat tavoitteet. Seurannan perusteella valtioneuvosto
päättää tarvittaessa tavoitteiden
saavuttamiseksi tarvittavista lisätoimista.
Valtioneuvoston on seurattava 6 §:n 3 momentissa
tarkoitetun päästövähennystavoitteen riittävyyttä ajantasaisen
ilmastonmuutoksen etenemistä koskevan tieteellisen tiedon
perusteella sekä sen varmistamiseksi, että tavoite
täyttää Suomea sitovien kansainvälisten
sopimusten ja Euroopan unionin lainsäädännön
mukaiset velvoitteet.
Edellä 7 ja 9 §:ssä tarkoitettujen
ilmastopolitiikan suunnitelmiin sisältyvien päästökehitysarvioiden
toteutumista on seurattava kansallisessa kasvihuonekaasujen inventaariojärjestelmässä
vuosittain
tuotettujen Suomen kasvihuonekaasupäästöjä koskevien
tietojen perusteella. Lisäksi suunnitelmien seurannassa
on huomioitava kansallisessa politiikkatoimien raportointijärjestelmässä tuotetut
tiedot.
Seurannan tuloksista on tiedotettava yleisölle riittävästi.
13 §
Ilmastopolitiikan suunnitelmien muuttaminen
Valtioneuvoston on 12 §:n 1 momentissa tarkoitetun
lisätoimia koskevan päätöksen
mukaisesti muutettava 7—9 §:ssä tarkoitettuja
ilmastopolitiikan suunnitelmia. Suunnitelmien muuttamisessa noudatetaan,
mitä 10 §:ssä säädetään suunnitelmien
valmistelussa noudatettavasta menettelystä.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, 7—9 §:ssä tarkoitettuja
ilmastopolitiikan suunnitelmia voidaan muuttaa myös niiden
sisältämissä merkitykseltään
vähäisissä tiedoissa ilmenneiden puutteiden
johdosta. Tällaisen seikan muuttaminen voidaan suorittaa
noudattamatta 10 §:n mukaista menettelyä.
14 §
Ilmastovuosikertomus
Valtioneuvosto toimittaa kalenterivuosittain eduskunnalle tiedot
päästökehityksestä sekä 9 §:ssä tarkoitettuun
keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan
sisältyvien päästövähennystavoitteiden
toteutumisesta ja niiden saavuttamisen edellyttämistä 12 §:n
1 momentissa tarkoitetuista lisätoimista (ilmastovuosikertomus).
Valtioneuvosto toimittaa osana ilmastovuosikertomusta edellä 9 §:n
1 momentissa tarkoitettujen politiikkatoimien toteutumista koskevat tiedot
eduskunnalle joka toinen vuosi.
Ilmastovuosikertomukseen tulee sisällyttää vähintään
kerran vaalikaudessa tarvittavassa laajuudessa arvio 8 §:ssä tarkoitettuun
sopeutumissuunnitelmaan sisältyvien sopeutumistoimien riittävyydestä ja
tehokkuudesta sekä tarvittaessa selostus suunniteltujen
sopeutumistoimien toteutumisesta hallinnonalakohtaisesti.
15 §
Viranomaisten tehtävät
Kukin ministeriö valmistelee hallinnonalaansa koskevan
osuuden 7—9 §:ssä tarkoitetuista ilmastopolitiikan
suunnitelmista ja toimittaa hallinnonalaansa koskevat tiedot 14 §:n
mukaista ilmastovuosikertomusta varten. Ilmastopolitiikan suunnitelmien
yhteensovittamisesta ja kokoamisesta vastaa 7 §:ssä tarkoitetun
pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman
osalta työ- ja elinkeinoministeriö, 8 §:ssä tarkoitetun ilmastonmuutoksen
kansallisen sopeutumissuunnitelman osalta maa- ja metsätalousministeriö ja
9 §:ssä tarkoitetun keskipitkän
aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman osalta ympäristöministeriö.
Ilmastovuosikertomuksen kokoamisesta vastaa ympäristöministeriö.
Tämän lain mukaisten suunnitelmien täytäntöönpanon
ohjaus ja seuranta kuuluvat toimialallaan kullekin ministeriölle.
Kasvihuonekaasujen kansallisen inventaariojärjestelmän
vastuuyksikkönä toimii Tilastokeskus.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tässä pykälässä tarkoitetuista
viranomaisten tehtävistä.
16 §
Tieteellinen asiantuntijaelin
Valtioneuvosto asettaa tieteellisen ja riippumattoman asiantuntijaelimen
ilmastopolitiikan suunnittelun ja sitä koskevan päätöksenteon tueksi.
Asiantuntijaelimen nimi on Suomen ilmastopaneeli ja sen tehtävänä on
ilmastopolitiikan suunnittelua ja seurantaa varten koostaa ja eritellä tieteellistä
tietoa
ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja siihen sopeutumisesta.
Asiantuntijaelin voi suorittaa myös muita ilmastonmuutosta
koskevan tietopohjan tuottamista koskevia tehtäviä.
Asiantuntijaelimessä tulee olla edustus eri tieteenaloilta.
Asiantuntijaelimen jäsenet nimitetään
määräajaksi.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tieteellisen asiantuntijaelimen
tehtävistä ja kokoonpanosta.
17 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.