2 luku
Toiminnanharjoittajan velvollisuudet
5 §
Huolellisuusvelvollisuus
Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden
ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla
varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta
tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään
terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava
riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta
ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava
niihin liittyvät riskit.
6 §
Ilmoitusvelvollisuus
Palvelun tarjoajan on tehtävä ennen
kuluttajapalvelun tarjoamisen aloittamista kirjallinen ilmoitus
sen kunnan valvontaviranomaiselle, jonka alueella palvelua aiotaan
tarjota, seuraavista palveluista:
1) huvipuisto, perhepuisto, eläintarha, kotieläinpuisto,
tivoli ja sirkus;
2) kuntosali;
3) laskettelukeskus ja muu rinnekeskus;
4) leikkikenttä ja siihen rinnastettava sisäleikkipaikka;
5) rullalautailupaikka ja vastaavanlainen pyöräilypaikka;
6) seikkailu-, elämys- ja luontopalvelu sekä niihin
rinnastettava muu ohjelmapalvelu, jollei siihen sisältyvää riskiä voida
arvioida vähäiseksi;
7) kiipeilykeskus;
8) ratsastustalli ja muu ratsastuspalvelu;
9) kartingrata;
10) uimahalli, maauimala, kylpylä ja viihdekylpylä;
11) uimaranta ja talviuintipaikka;
12) tatuointi-, lävistys- ja muu kehonmuokkauspalvelu;
13) turvapuhelinpalvelu ja muu vastaava palvelu;
14) tapahtuma, joka sisältää merkittävän
riskin, josta toteutuessaan voi aiheutua vaaraa jonkun turvallisuudelle
palveluun osallistuvien ihmisten suuren määrän
tai muun erityisen syyn vuoksi.
Ilmoituksesta on käytävä ilmi:
a) palvelun tarjoajan nimi, kotipaikka ja yhteystiedot;
b) palvelun suorituspaikka;
c) palvelun kuvaus;
d) palveluun liittyvät merkittävimmät
riskit ja toimenpiteet niihin varautumiseksi;
e) tieto turvallisuusasiakirjan laatimisesta ja viimeisimmästä päivittämisestä.
Vastaava ilmoitus on tehtävä ennen kuin 1 momentissa
tarkoitettua toimintaa olennaisesti muutetaan.
Palvelun tarjoajan vaihtumisesta on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.
Kunnan valvontaviranomaisen on toimitettava ilmoituksen
vastaanotettuaan palvelun tarjoajalle viipymättä vastaanottoilmoitus.
7 §
Turvallisuusasiakirja
Palvelun tarjoajan, jonka on tehtävä 6 §:ssä tarkoitettu
ilmoitus valvontaviranomaiselle, on lisäksi laadittava
turvallisuusasiakirja, joka sisältää suunnitelman
vaarojen tunnistamiseksi ja riskien hallitsemiseksi sekä niistä tiedottamiseksi
palvelun tarjoamisessa mukana oleville. Suunnitelmassa on otettava
huomioon palvelun luonne ja toiminnan laajuus.
Jos samaa palvelua varten on muun lain nojalla laadittava pelastus-,
valmius- tai muu vastaava suunnitelma, 1 momentissa tarkoitettua
turvallisuusasiakirjaa ei tarvitse laatia, vaan turvallisuusasiakirjassa
selvitettäviä tietoja vastaavat tiedot voidaan
koota muun lain nojalla laadittavaan suunnitelmaan.
Palvelun tarjoaja, joka tarjoaa monenlaisia palveluja taikka
samaa palvelua useassa paikassa, voi laatia palveluille yhteisen
turvallisuusasiakirjan, jossa tarpeen mukaan esitetään
palvelun turvallisuusasioihin liittyvät erityispiirteet.
Turvallisuusasiakirja on pidettävä ajan tasalla.
Palvelun tarjoajan on varmistauduttava siitä, että palvelun
tarjoamisessa mukana olevat tuntevat turvallisuusasiakirjan
sisällön. Tarvittaessa palvelun tarjoajan
on järjestettävä palvelun tarjoamisessa
mukana oleville koulutusta.
Turvallisuusasiakirja on näytettävä ja
toimitettava valvontaviranomaiselle tämän
sitä pyytäessä.
Tarkempia säännöksiä turvallisuusasiakirjan sisällöstä voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
8 §
Vaarallisesta kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta
ilmoittaminen
Jos toiminnanharjoittaja saa tietoonsa tai hänen tulisi
ammattitaitonsa perusteella hallussaan olevien tietojen perusteella
pystyä päättelemään,
että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta
aiheutuu vaaraa jonkun terveydelle tai omaisuudelle, hänen
on ilmoitettava tästä välittömästi
valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittajan on samalla ilmoitettava,
mihin toimenpiteisiin, kuten toiminnan keskeyttämiseen
taikka vaarallisen tavaran jakelun keskeyttämiseen tai
markkinoilta poistamiseen, hän on jo ryhtynyt
vaaran takia.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä Turvallisuus-
ja kemikaalivirastolle silloin, kun kyseessä on vaarallinen
kulutustavara tai kuluttajapalvelussa käytettävä tavara,
ja kunnan valvontaviranomaiselle, kun kyseessä on vaarallinen
kuluttajapalvelu.
Toiminnanharjoittajan on tehtävä yhteistyötä valvontaviranomaisen
kanssa vaaran torjumiseksi tämän sitä pyytäessä.
Tarkempia säännöksiä siitä,
missä muodossa 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä sekä mitä tietoja
ilmoitukseen on sisällytettävä, voidaan
antaa valtioneuvoston asetuksella.
9 §
Tietojen antaminen kuluttajille
Toiminnanharjoittajan on selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla
annettava kuluttajille ja kuluttajiin rinnastettaville tarvittavat
tiedot, jotta he pystyvät arvioimaan kulutustavaroihin
ja kuluttajapalveluihin liittyvät vaarat. Valvontaviranomainen
voi vaatia, että toiminnanharjoittaja antaa kuluttajille
sopivalla tavalla tavaraan tai palveluun liittyvän vaaran
torjumisen tai ehkäisemisen kannalta tarpeellisia
käyttö- tai toimintaohjeita, varoituksia tai muuta
tietoa.
Tarkempia säännöksiä kulutustavaroita
ja kuluttajapalveluita koskevien kuluttajalle tai kuluttajaan rinnastettavalle
tarpeellisten tietojen antamisesta voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
3 luku
Vaatimustenmukaisuus
10 §
Vaarallinen ja turvallinen kulutustavara ja kuluttajapalvelu
Terveydelle vaarallisena pidetään:
1) kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan
olevan vian tai puutteellisuuden, tavarasta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien
tai puutteellisten tietojen taikka harhaanjohtavan ulkomuotonsa
vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden tai muun
vaaran terveydelle;
2) kuluttajapalvelua, joka suorittamistapaansa liittyvän
vian tai puutteellisuuden tai palvelussa käytettävän
tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevan vian tai puutteellisuuden
taikka palvelusta annettujen totuudenvastaisten, harhaanjohtavien
tai puutteellisten tietojen vuoksi voi aiheuttaa vamman, myrkytyksen, sairauden
tai muun vaaran terveydelle.
Omaisuudelle vaarallisena pidetään kulutustavaraa,
joka 1 momentissa mainittujen seikkojen vuoksi voi vahingoittaa
toista esinettä tai muuta omaisuutta, sekä kuluttajapalvelua,
joka voi 1 momentissa mainittujen seikkojen vuoksi vahingoittaa
omaisuutta.
Kulutustavaraa tai kuluttajapalvelua, joka ei ole 1 ja 2 momentissa
tarkoitetulla tavalla vaarallinen, pidetään turvallisena.
11 §
Perusteet kulutustavaran ja kuluttajapalvelun vaarallisuuden
arvioinnille
Kulutustavaraa tai kuluttajapalvelua ei pidetä terveydelle
tai omaisuudelle vaarallisena siltä osin kuin se on sellaisten
yhdenmukaistettujen standardien mukainen, joita koskeva viittaus
on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei
3 momentista muuta johdu.
Kulutustavaran tai kuluttajapalvelun vaarallisuutta
arvioitaessa valvontaviranomaiset kiinnittävät
lisäksi huomiota seuraaviin seikkoihin:
1) muut kuin 1 momentissa tarkoitetut turvallisuuskysymyksiä käsittelevät
kansainväliset tai kansalliset standardit;
2) Euroopan komission suositukset, jotka sisältävät
tuoteturvallisuuden arviointia koskevia ohjeita;
3) valvontaviranomaisten ohjeet ja suositukset;
4) tuoteturvallisuutta koskevat käytännesäännöt;
5) nykyinen tieto ja tekniikka.
Vaikka kulutustavara tai kuluttajapalvelu on 1 ja 2
momentissa tarkoitettujen vaatimuksenmukaisuuden arvioinnissa käytettävien
perusteiden mukainen, valvontaviranomainen voi antaa 34—44 §:ssä tarkoitetun
kiellon tai määräyksen, jos osoittautuu,
että tavara tai palvelu on tästä huolimatta
terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen.
12 §
CE-merkintää koskeva vaatimus
Kulutustavaraa, jossa ei ole lainsäädännön edellyttämää CE-merkintää,
ei saa saattaa markkinoille.
4 luku
Valvontaviranomaiset
13 §
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja päätösten noudattamista sekä suunnittelee, ohjaa ja
kehittää valvontaa. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston
tehtävänä on myös huolehtia
yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY 11 artiklassa
tarkoitetuista ilmoituksista Euroopan komissiolle.
Vakavan riskin aiheuttavien tuotteiden markkinoille saattamista,
kaupan pitämistä ja käyttöä rajoittavien
toimenpiteiden ilmoittamisesta Euroopan komissiolle
säädetään erikseen.
14 §
Tullilaitos
Tullilaitos valvoo tämän lain ja
sen nojalla annettujen säännösten ja
päätösten noudattamista kulutustavaroiden
ja kuluttajapalveluiden yhteydessä käytettävien
tavaroiden osalta:
1) tuotaessa tavaroita maahan Euroopan unionin ulkopuolelta;
2) vietäessä tavaraa Suomesta; ja
3) kuljetettaessa tavaraa Suomen kautta.
Lisäksi tullilaitos valvoo tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja päätösten noudattamista kulutustavaroiden
ja kuluttajapalveluiden yhteydessä käytettävien
tavaroiden osalta toimitettaessa tavaroita Suomeen Euroopan unionin
jäsenmaista Suomessa tapahtuvan tavaraerän
purkamisen ja siihen liittyvän varastoinnin yhteydessä.
15 §
Alueellinen kuluttajaturvallisuusvalvonta
Aluehallintovirasto ohjaa ja valvoo kuluttajaturvallisuuden
valvontaa alueellaan sekä arvioi kuntien kuluttajaturvallisuuden
valvontaa koskevat suunnitelmat ja niiden toteutumista.
Lisäksi aluehallintovirasto valvoo osaltaan kuluttajaturvallisuutta
alueellaan.
16 §
Kunnan kuluttajaturvallisuusvalvonta
Kunnan tehtävänä on alueellaan valvoa
tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten, määräysten
ja päätösten noudattamista. Kunnassa
nämä tehtävät hoitaa kunnan
määräämä lautakunta
tai muu monijäseninen toimielin. Mitä tässä laissa
säädetään kunnasta, koskee myös
kuntayhtymää ja ympäristöterveydenhuollon
yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009) tarkoitettua
toimielintä niiden hoitaessa tämän lain
mukaista valvontaa.
Valtuusto voi antaa kunnan valvontaviranomaiselle oikeuden siirtää toimivaltaansa
edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle, jolloin nämä voivat
päättää myös 34—38 §:ssä tarkoitetuista
hallinnollisista pakkokeinoista sekä 45 §:n
1 momentissa tarkoitetusta teettämis- tai keskeyttämisuhasta.
Kunnan valvontaviranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta siirtää 22 §:ssä tarkoitettua
valvontasuunnitelman hyväksymistä koskevaa toimivaltaansa
alaiselleen viranhaltijalle.
Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän
kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle tässä laissa
säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa
voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla
toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi.
Kuntayhtymä voi tehdä edellä tarkoitetun
sopimuksen toisen kuntayhtymän kanssa, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien
suostumus.
17 §
Kiireelliset toimet
Kiireellisissä tapauksissa tämän
lain mukaisia kunnalle kuuluvia tehtäviä suorittava kunnan viranhaltija,
jolle ei ole siirretty toimivaltaa
hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön
16 §:n mukaisesti, on oikeutettu ryhtymään
34—38 §:ssä tarkoitettuihin
hallinnollisiin pakkokeinoihin.
Viranhaltijan 1 momentin nojalla tekemä 34 tai
36 §:ssä tarkoitettu päätös
on viipymättä saatettava kunnan valvontaviranomaisen
käsiteltäväksi. Kunnan valvontaviranomaisen
on ratkaistava asia ensi tilassa.
Viranhaltijan 1 momentin nojalla tekemä 35, 37 tai
38 §:ssä tarkoitettu päätös
on viipymättä saatettava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ratkaistavaksi.
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on ratkaistava asia ensi tilassa.
18 §
Muut valvontaviranomaiset
Tämän lain muita kuin 6 ja 7 §:n
säännöksiä toiminnanharjoittajan
velvollisuuksista sekä valvontaviranomaisten toimivaltuuksista
ja oikeuksista sovelletaan myös, kun viranomainen valvoo
muun lainsäädännön nojalla kulutustavaroiden
ja kuluttajapalvelujen turvallisuutta, jollei edellä tarkoitetussa
muussa lainsäädännössä ole
säännöksiä, joita noudattamalla
päästään vähintään
samaan turvallisuustasoon, kun otetaan huomioon kaikki
kysymyksessä olevien kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelujen
turvallisuuteen liittyvät seikat.
5 luku
Kuluttajaturvallisuusvalvonta
19 §
Tehtävien hoito ja tärkeysjärjestys
Valvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä tehokkaalla
ja riskinarviointiin perustuen mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla.
Olosuhteiden vaatiessa tehtävät on asetettava
tärkeysjärjestykseen.
20 §
Valtakunnallinen valvontaohjelma
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto laatii tämän lain
valvonnan toimeenpanon ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi valtakunnallisen
valvontaohjelman. Ohjelmassa määritellään
tarkastukset sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheydet
ja esitetään valtakunnallinen näytteenottosuunnitelma.
Ohjelmassa esitetään myös valvontakohdetyyppien
riskinarvioinnin perusteet sekä menetelmät ohjelman
toteutumisen arviointia varten.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarkemmin säätää valtakunnallisesta
valvontaohjelmasta ja sen sisällöstä.
Tämän lain mukainen valtakunnallinen valvontaohjelma
on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista
valvontaohjelmaa, johon kuuluvat myös ne valtakunnalliset
valvontaohjelmat, joista säädetään
muussa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä.
21 §
Aluehallintoviraston suunnitelma
Aluehallintovirasto laatii tämän lain mukaisten
tehtäviensä toimeenpanoa koskevan suunnitelman
ottaen huomioon Turvallisuus- ja kemikaaliviraston laatiman valtakunnallisen
valvontaohjelman ja ohjaa kuntien valvontaa tältä osin.
Suunnitelma on tarkistettava vuosittain.
22 §
Kunnan valvontasuunnitelma
Kunta laatii ja hyväksyy kuluttajaturvallisuuden säännöllistä valvontaa
koskevan suunnitelman siten, että valvonta on yleisten
valvontaa koskevien vaatimusten mukaista ja ehkäisee kulutustavarasta
tai kuluttajapalvelusta aiheutuvia terveys- ja omaisuusvaaroja.
Kunnan valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon Turvallisuus-
ja kemikaaliviraston laatima valtakunnallinen valvontaohjelma. Valvontasuunnitelma
on
tarkistettava ja käsiteltävä kunnan monijäsenisessä toimielimessä tarvittaessa,
vähintään kolmen vuoden välein.
Tarkempia säännöksiä 1 momentissa
tarkoitetusta valvontasuunnitelman sisällöstä annetaan
tarvittaessa valtioneuvoston asetuksella.
23 §
Tullilaitoksen valvontasuunnitelma
Tullilaitos laatii vastuullaan olevasta valvonnasta suunnitelman
ottaen huomioon Turvallisuus- ja kemikaaliviraston laatiman
valtakunnallisen valvontaohjelman ja ohjaa valvontaa tältä osin.
Valvontasuunnitelma on tarkistettava vuosittain.
24 §
Erityistilanteisiin varautuminen
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on laadittava suunnitelma
kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien henkilöiden
hengen ja terveyden turvaamiseksi vakavissa onnettomuuksissa ja vastaavissa
muissa erityistilanteissa.
Kunnan valvontaviranomaisen on suunniteltava erityistilanteiden
aiheuttamien terveysvaarojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi
ja poistamiseksi tarvittavat valmius- ja varotoimenpiteet ja yhteistyössä muiden
viranomaisten kanssa ennakolta varauduttava niihin.
Tarkempia säännöksiä erityistilanteisiin
varautumista koskevien suunnitelmien sisällöstä ja laatimisesta
voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
25 §
Viranomaistiedottaminen
Valvontaviranomainen voi tarvittaessa tiedottaa kuluttajien
ja kuluttajaan rinnastettavien henkilöiden turvallisuuden
kannalta tarpeellisista asioista.
26 §
Valvontaviranomaisen ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuus
Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava Turvallisuus-
ja kemikaalivirastolle todetuista 24 §:ssä tarkoitetuista
erityistilanteista sekä tarvittaessa sellaisista valvonnassa
esille tulleista muista seikoista, joilla voi olla merkittävää vaikutusta
kuluttajien turvallisuuteen.
Kunnan valvontaviranomaisen ja aluehallintoviraston on pyydettäessä toimitettava
korvauksetta Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle tarkastuksia,
valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä,
maksuja sekä valvontaa koskevia muita tietoja tämän
lain mukaisen valvonnan ohjausta, seurantaa, raportointia
ja tilastointia varten.
Valvontaviranomaisen on toimitettava 1 ja 2 momentissa
tarkoitetut tiedot Turvallisuus- ja kemikaaliviraston määräämällä tavalla.
Tarkempia säännöksiä valvontaviranomaisen ilmoitus-
ja tiedonantovelvollisuudesta voidaan antaa työ- ja elinkeinoministeriön
asetuksella.
27 §
Oikeus saada tietoja
Valvontaviranomaisella on oikeus saada valvonnan suorittamiseksi
välttämättömät tiedot valtion
ja kunnan viranomaisilta sekä toiminnanharjoittajilta ja
muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat.
Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia tämän
lain mukaisten tehtävien toimeenpanemiseksi välttämättömiä tietoja,
jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa taikka yksityisen
taloudellista asemaa tai terveydentilaa koskevina muutoin olisivat
salassa pidettäviä.
28 §
Tarkastusoikeus
Valvontaviranomaisella on oikeus päästä alueelle,
huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy
on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta
tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin
valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen
asumiseen käytettyihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan
kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on
tehty rikoslain (39/1889) 44 luvun 1 §:ssä tarkoitettu
terveysrikos. Jäljempänä 30 §:ssä tarkoitetulle
ulkopuoliselle asiantuntijalle ei tarkastusoikeutta pysyväisluonteiseen asumiseen
käytettyihin tiloihin voida antaa.
29 §
Näytteet valvontaa varten
Valvontaviranomaisella on oikeus ottaa kulutustavarasta
ja kuluttajapalvelun yhteydessä käytetystä tavarasta
näytteitä sekä käyttää kuluttajapalvelua,
jos se on tämän lain tai sen nojalla annettujen
säännösten noudattamisen valvonnan kannalta
tarpeellista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu näyte tai
kuluttajapalvelun käyttö on, jos toiminnanharjoittaja
sitä vaatii, korvattava käyvän hinnan
mukaan, jollei havaita, että kulutustavara tai kuluttajapalvelu
on tämän lain tai sen nojalla annettujen
säännösten vastainen. Jos näytteestä tai
sen tutkimisesta peritään maksu sen mukaan kuin siitä erikseen
säädetään, näytteestä ei
kuitenkaan tarvitse suorittaa korvausta.
Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelu ei täytä tässä laissa
tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia,
valvontaviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan korvaamaan
kulutustavaran tai kuluttajapalvelun hankinnasta, testauksesta ja tutkimisesta
aiheutuneet kustannukset.
Näytteiden ottamisesta on voimassa, mitä 28 §:ssä säädetään
valvontatoimien ulottamisesta pysyväisluonteiseen asumiseen
käytettyihin tiloihin.
30 §
Ulkopuoliset asiantuntijat
Valvontaviranomainen voi valvonnassa käyttää apunaan
ulkopuolisia asiantuntijoita. Ulkopuoliset asiantuntijat voivat
tehdä valvontaviranomaisen pyynnöstä viranomaisvalvontaa varten
tarvittavia tarkastuksia, tutkimuksia ja selvityksiä. Ulkopuolisella
asiantuntijalla on oltava tarkastusten, tutkimusten ja
selvitysten tekemiseen tarvittava asiantuntemus ja pätevyys.
Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava pätevyytensä ja
käyttämiensä tarkastus- ja tutkimusmenetelmien
luotettavuus palveluja tilaavalle viranomaiselle.
Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan, mitä hallintolaissa
(434/2003), kielilaissa (423/2003), saamen kielilaissa
(1086/2003), viranomaisen toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa (621/1999) ja sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa
annetussa laissa (13/2003) säädetään.
Ulkopuolisen asiantuntijan palveluksessa ja johtotehtävissä olevaan sovelletaan
tämän hoitaessa tämän lain mukaisia
tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia
säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta
säädetään vahingonkorvauslaissa
(412/1974).
Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten
noudattamisen valvonnassa tarvittavia tutkimuksia tekevällä laboratoriolla
tulee olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus
ja muut valmiudet. Laboratoriolla tulee olla asianmukainen laadunvarmistusjärjestelmä,
ja
laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä määritelmien
luotettavuus.
Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan
tarvittaessa antaa tarkemmat säännökset 1 momentissa
tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyydestä ja
tuoteturvallisuuteen kuuluvia tutkimuksia tekevistä, 3
momentissa tarkoitetuista laboratorioista.
31 §
Kuluttajaturvallisuusvalvontaa suorittavien viranhaltijoiden
pätevyys
Kuluttajaturvallisuusvalvonnan tehtäviä hoitavalla
kunnallisella viranhaltijalla on oltava tehtävään
soveltuva korkeakoulututkinto. Kunnan ja aluehallintoviraston on
huolehdittava siitä, että kuluttajaturvallisuusvalvonnan
tehtäviä hoitavat viranhaltijat osallistuvat riittävästi
soveltuvaan täydennyskoulutukseen.
Tarkempia säännöksiä kuluttajaturvallisuusvalvonnan
tehtäviä hoitavien viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista
ja täydennyskoulutuksesta voidaan antaa valtioneuvoston
asetuksella.
32 §
Kunnan valvontaviranomaisen suoritteista perittävät
maksut
Kunta perii toiminnanharjoittajalta hyväksymänsä taksan
mukaisen maksun 22 §:ssä tarkoitetun
valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista, annetun päätöksen
noudattamista koskevasta tarkastuksesta sekä 6 §:ssä tarkoitetun palvelun
tarjoamisen aloittamista, toiminnan olennaista muuttamista ja palvelun
tarjoajan vaihtumista koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta
ja siitä ilmoittamisesta toiminnanharjoittajalle.
Kunnan tulee määrätä suoritteistaan
perimänsä maksut siten, että ne vastaavat
enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kulut sellaisista Turvallisuus-
ja kemikaaliviraston kuntien toimeenpantaviksi ohjaamista
tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä,
jotka laissa säädetään yksinomaan
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston tehtäviksi.
33 §
Suoritteiden maksuperusteet ja maksujen periminen
Tämän lain mukaisten valtion suoritteiden maksullisuudesta
säädetään valtion maksuperustelaissa
(150/1992).
Tässä laissa säädetyt maksut
saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007) säädetään.
Jos toimenpiteestä määrättyä maksua
ei ole suoritettu eräpäivänä,
saadaan viivästyneelle määrälle
periä vuotuista viivästyskorkoa enintään
korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun
korkokannan mukaan. Eräpäivä voi olla
aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen
perusteena olevan palvelun saamisesta. Viivästyskoron sijasta
viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun,
jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.
6 luku
Hallinnolliset pakkokeinot
34 §
Korjaus- ja oikaisumääräys
Jos kulutustavaraan tai kuluttajapalveluun liittyvä vaara
terveydelle tai omaisuudelle voidaan tehokkaasti torjua tai ehkäistä taikka
vaaran suuruutta voidaan olennaisesti vähentää korjaus-
tai oikaisutoimenpitein, valvontaviranomainen voi määrätä,
että toiminnanharjoittajan on toteutettava tällaiset
toimenpiteet valvontaviranomaisen asettamassa määräajassa
ja määräämällä tavalla.
Jos 6 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen
tekemistä tai 7 §:ssä tarkoitetun
turvallisuusasiakirjan laatimista koskeva velvollisuus on laiminlyöty
ja laiminlyönti ei ole vähäinen eikä velvollisuutta ole
kehotuksesta huolimatta noudatettu, valvontaviranomainen voi määrätä palvelun
tarjoajan täyttämään velvollisuutensa
määräajassa.
35 §
Väliaikainen kielto
Jos on ilmeistä, että kulutustavara tai kuluttajapalvelu
on 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle
vaarallinen eikä vaaraa muilla tavoin voida estää,
valvontaviranomainen voi määrätä 36 §:ssä tarkoitetun
kiellon väliaikaisena asian selvittämisen
ajaksi. Väliaikainen kielto on voimassa, kunnes asia lopullisesti
ratkaistaan.
Aluehallintoviraston ja kunnan valvontaviranomaisen
on saatettava asia Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ratkaistavaksi
heti, mutta kuitenkin viimeistään seitsemän
päivän kuluttua väliaikaista
kieltoa koskevan päätöksen tekemisestä.
Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on ensi tilassa ratkaistava kysymys
36 §:ssä tarkoitetun kiellon antamisesta
sekä omalta osaltaan huolehdittava, että asiassa
tarvittavat selvitykset tehdään viivytyksettä.
36 §
Kielto
Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelu on 10 §:ssä tarkoitetulla
tavalla terveydelle tai omaisuudelle vaarallinen eikä vaaraa
voida muilla tavoin estää, valvontaviranomainen
voi kieltää toiminnanharjoittajaa valmistamasta, suorittamasta
tai tarjoamasta sitä, tuomasta sitä maahan, pitämästä sitä kaupan
tai luovuttamasta sitä.
Valvontaviranomainen voi määrätessään 1 momentissa
tarkoitetun kiellon samalla määrätä,
että toiminnanharjoittajan on tehokkaasti ja välittömästi
poistettava vaaralliset kulutustavarat markkinoilta, sekä määrätä palvelun
tarjoajan huolehtimaan siitä, että vaarallisia
kuluttajapalveluita ei enää tarjota kuluttajille.
Toiminnanharjoittajan on annettava tässä pykälässä tarkoitetun
kiellon määränneelle valvontaviranomaiselle
tämän määräämässä ajassa
selvitys siitä, millä tavoin hän on toimeenpannut
tässä pykälässä tarkoitetun
kieltoon liitetyn määräyksen.
Jos kulutustavarassa, joka Euroopan unionin lainsäädännön
perusteella on varustettava CE-merkinnällä, ei
ole merkintää tai merkintä ei ole sitä koskevien
vaatimusten mukainen, valvontaviranomainen voi määrätä,
että toiminnanharjoittaja poistaa kulutustavaran markkinoilta.
37 §
Toiminnan keskeyttäminen
Jos on ilmeistä, että kulutustavara tai kuluttajapalvelu
on 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle
vaarallinen ja jos vaara on välitön eikä sitä voida
muuten estää, valvontaviranomaisella
on oikeus tarvittaessa heti keskeyttää toiminta
siltä osin kuin se on välttämätöntä vaaran
torjumiseksi.
Jos asiassa ei ole annettu 34—36 §:ssä tarkoitettua
päätöstä, asia on toiminnan
keskeyttämisen jälkeen ratkaistava ensi
tilassa.
Aluehallintoviraston ja kunnan valvontaviranomaisen
on saatettava asia Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ratkaistavaksi
heti, mutta kuitenkin viimeistään seitsemän
päivän kuluttua toiminnan keskeyttämistä koskevan
päätöksen tekemisestä. Turvallisuus-
ja kemikaaliviraston on ensi tilassa ratkaistava asia sekä omalta
osaltaan huolehdittava, että asiassa tarvittavat selvitykset
tehdään viivytyksettä.
38 §
Toimenpiteen teettäminen
Jos on ilmeistä, että kulutustavara tai kuluttajapalvelu
on 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle
vaarallinen ja jos vaara on välitön eikä sitä voida
muuten estää, valvontaviranomaisella
on oikeus tarvittaessa teettää vaaran poistamiseksi
välttämättömät toimenpiteet
toiminnanharjoittajan kustannuksella.
Aluehallintoviraston ja kunnan valvontaviranomaisen
on saatettava asia Turvallisuus- ja kemikaaliviraston ratkaistavaksi
heti, mutta kuitenkin viimeistään seitsemän
päivän kuluttua toimenpiteen teettämistä koskevan
päätöksen tekemisestä. Turvallisuus-
ja kemikaaliviraston on ensi tilassa ratkaistava asia sekä omalta
osaltaan huolehdittava, että asiassa tarvittavat selvitykset
tehdään viivytyksettä.
39 §
Maastaviennin kieltäminen
Jos kulutustavara tai kuluttajapalvelu on 10 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla terveydelle vaarallinen ja vaara
on vakava, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai tulliviranomainen voi
kieltää kulutustavaran tai kuluttajapalvelun yhteydessä käytetyn
tavaran maastaviennin tai kuljettamisen Suomen kautta.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi määrätä 1
momentissa tarkoitetun kiellon myös väliaikaisena,
jos on ilmeistä, että kulutustavarasta tai muusta
mainitussa momentissa tarkoitetusta tavarasta voi aiheutua välitöntä vaaraa
terveydelle.
40 §
Hävittämismääräys
Jos 34—39 §:ssä tarkoitettuja
kieltoja ja määräyksiä ei voida
pitää riittävinä, Turvallisuus-
ja kemikaalivirasto tai tulliviranomainen taikka 18 §:ssä tarkoitettu
muu viranomainen voi määrätä toiminnanharjoittajan
hallussa olevan tavaran ja 41 tai 42 §:n nojalla
kuluttajan toiminnanharjoittajalle palauttaman tavaran hävitettäväksi tai,
jos tätä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi, määrätä,
miten tavaran suhteen muutoin on meneteltävä.
41 §
Kulutustavaraan liittyvän vahingonvaaran torjuminen
Kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 18 §:ssä tarkoitettu
muu viranomainen on 36 §:n nojalla määrännyt
kulutustavaraa koskevan kiellon, se voi määrätä toiminnanharjoittajan
ryhtymään toimenpiteisiin kuluttajan
hallussa olevaan kulutustavaraan liittyvän vahingonvaaran
torjumiseksi ja kuluttajan oikeudellisen aseman turvaamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulla määräyksellä toiminnanharjoittaja
voidaan velvoittaa:
1) korjaamaan tavara niin, että sen rakenteessa
tai koostumuksessa olevasta viasta tai puutteesta taikka siitä annetuista
totuudenvastaisista, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista taikka
harhaanjohtavasta ulkomuodosta aiheutuva vaara poistuu;
2) ottamaan takaisin kuluttajalta tavara, joka on 10 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla vaarallinen, sekä antamaan
sen tilalle samanlainen tai samankaltainen tavara, joka ei ole vaarallinen;
taikka
3) purkamaan kauppa.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 18 §:ssä tarkoitettu
muu viranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen,
vaikka 36 §:ssä tarkoitettua kieltoa
ei voida määrätä sen vuoksi,
että kysymyksessä olevia kulutustavaroita
ei ole enää toiminnanharjoittajan hallussa, jos
määräyksen antamiseen on painavia syitä.
42 §
Kuluttajapalveluun liittyvän vahingonvaaran torjuminen
Kun Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 18 §:ssä tarkoitettu
muu viranomainen on 36 §:n nojalla määrännyt
kuluttajapalvelua koskevan kiellon, se voi määrätä toiminnanharjoittajan ryhtymään
toimenpiteisiin kuluttajalle suoritettuun kuluttajapalveluun liittyvän
vahingonvaaran torjumiseksi ja kuluttajan oikeudellisen aseman
turvaamiseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulla määräyksellä toiminnanharjoittaja
voidaan velvoittaa:
1) korjaamaan palvelussa oleva virhe niin, että sen
suorittamistavassa tai palvelun yhteydessä käytettävän
tavaran rakenteessa tai koostumuksessa olevasta viasta tai puutteesta
taikka siitä annetuista totuudenvastaisista, harhaanjohtavista
tai puutteellisista tiedoista aiheutuva vaara poistuu; taikka
2) purkamaan kuluttajapalvelua koskeva sopimus.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto tai 18 §:ssä tarkoitettu
muu viranomainen voi antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen,
vaikka 36 §:ssä tarkoitettua kieltoa
ei voida määrätä sen vuoksi,
että toiminnanharjoittaja ei enää suorita kysymyksessä olevia
kuluttajapalveluita, jos määräyksen antamiseen
on painavia syitä.
43 §
Kuluttajan oikeudet palautusmenettelyn yhteydessä
Sen lisäksi, mitä 41 ja 42 §:ssä säädetään,
kuluttajan sekä tavaran tai palveluksen myyneen toiminnanharjoittajan
oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään
kuluttajansuojalaissa (38/1978) ja kauppalaissa (355/1987)
sekä niiden nojalla. Kuluttaja on oikeutettu saamaan hyväkseen
tämän lain 41 ja 42 §:ssä tarkoitetun oikaisutoimenpiteen,
vaikka hän ei olisi tehnyt virheilmoitusta eikä voisi
palauttaa tavaraa tai palvelua olennaisesti muuttamattomana
tai vähentymättömänä.
44 §
Tiedottaminen
Valvontaviranomainen voi velvoittaa toiminnanharjoittajan tiedottamaan
määräajassa ja määräämällään
tavalla kiellosta tai määräyksestä ja
tavaraan tai palveluun taikka niiden käyttämiseen
liittyvästä 10 §:ssä tarkoitetusta
vaarasta sekä kuluttajien oikeuksista.
Valvontaviranomainen voi toiminnanharjoittajan kustannuksella
tiedottaa 1 momentissa tarkoitetuista asioista, jos toiminnanharjoittaja
ei ole noudattanut viranomaisen antamaa määräystä tai
jos kiireellisyyden vuoksi tällaiseen tiedottamiseen on
painavia syitä.
45 §
Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka
Valvontaviranomainen voi tehostaa 34 §:n 1 momentin,
35—36, 39—42 ja 44 §:n nojalla annettua
määräystä tai kieltoa uhkasakolla
taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Uhkasakosta
sekä teettämis- ja keskeyttämisuhasta
säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
Valvontaviranomainen voi asettaa 9 §:ssä tarkoitettujen
tietojen antamisvelvollisuuden, 26 §:ssä tarkoitetun
ilmoitus- ja tiedonantovelvollisuuden, 27 §:ssä tarkoitetun
tiedonantovelvollisuuden ja asiakirjojen esittämisvelvollisuuden
sekä 34 §:n 2 momentissa tarkoitetun
määräyksen noudattamisen tehosteeksi
uhkasakon.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun uhkasakon
tuomitsee maksettavaksi hallinto-oikeus.
7 luku
Erinäiset säännökset
46 §
Virka-apu
Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään
poliisilain (493/1995) 40 §:ssä.
47 §
Oikeus luovuttaa salassa pidettäviä tietoja
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä tämän
lain mukaisia tehtäviä suoritettaessa saatuja
salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja saa luovuttaa
valvontaviranomaiselle valvontatehtävää varten
sekä syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle
rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi.
48 §
Muutoksenhaku
Edellä 17, 35, 37 ja 38 §:n nojalla annettuun päätökseen
ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.
Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan
päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Muuhun kuin 35, 37 tai 38 §:ssä tarkoitettuun
päätökseen tyytymättömällä on
oikeus saattaa päätös 16 §:ssä tarkoitetun
lautakunnan tai muun toimielimen käsiteltäväksi.
Vaatimus päätöksen oikaisemisesta on
tehtävä kirjallisesti 14 päivän
kuluessa siitä, kun asianomainen on saanut päätöksestä tiedon.
Päätökseen on liitettävä ohjeet
oikaisuvaatimuksen tekemisestä. Oikaisuvaatimus
on käsiteltävä viipymättä.
Edellä 16 §:ssä tarkoitetun
kunnan lautakunnan tai muun toimielimen tämän
lain nojalla antamaan päätökseen haetaan
muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Edellä 22 §:ssä tarkoitettua
valvontasuunnitelmaa koskevaan kunnan päätökseen
haetaan muutosta noudattaen, mitä muutoksenhausta kuntalaissa
(365/1995) säädetään.
Valvontasuunnitelmaa koskeva päätös saadaan
muutoksenhausta huolimatta panna täytäntöön,
jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa
säädetään.
49 §
Täytäntöönpano
Valvontaviranomaisen 34—44 §:n nojalla
tekemää päätöstä on
muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen
toisin määrää.
50 §
Rangaistussäännökset
Rangaistuksesta vastoin tätä lakia tai sen
nojalla annettuja säännöksiä tai
määräyksiä tehdystä terveysrikoksesta
säädetään rikoslain 44 luvun
1 §:ssä.
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
rikkoo 34—44 §:ssä tarkoitettua
kieltoa tai määräystä, on tuomittava,
jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa
rangaistusta, kuluttajaturvallisuusrikkomuksesta sakkoon.
Se, joka rikkoo 34—44 §:n nojalla
määrättyä, uhkasakolla tehostettua
kieltoa tai määräystä, voidaan
jättää tuomitsematta rangaistukseen samasta
teosta.
51 §
Valtionapusäännös
Kunnan tämän lain nojalla järjestämään
toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta
ja valtionavustuksesta annettua lakia (733/1992) sekä kunnan
peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia (1704/2009), jollei
lailla toisin säädetä.
52 §
Asetuksenantovaltuus
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kulutustavaroille
ja kuluttajapalveluille asetettavista vaatimuksista terveyden
ja omaisuuden suojaamiseksi.