1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on ehkäistä jätteistä ja
jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle
ja ympäristölle sekä vähentää jätteen
määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen
kestävää käyttöä,
varmistaa toimiva jätehuolto ja ehkäistä roskaantumista.
2 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan jätteeseen,
jätehuoltoon ja roskaantumiseen sekä tuotteisiin
ja toimintaan, joista syntyy jätettä.
Tätä lakia sovelletaan:
1) merenkulun ympäristönsuojelulaissa (1672/2009)
tarkoitettuun aluksen tavanomaisesta toiminnasta peräisin
olevaan jätteeseen sen jälkeen, kun jäte
on toimitettu alukselta maihin;
2) öljyvahinkojen torjuntalaissa (1673/2009) tarkoitetussa öljyvahingossa
tai aluskemikaalivahingossa syntyneeseen jätteeseen sen
jälkeen, kun välttämättömät
torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn tai muun
haitallisen aineen keräämiseksi on tehty.
Jätteestä aiheutuvan ympäristön
pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään
lisäksi ympäristönsuojelulaissa (86/2000)
ja jätteestä aiheutuvien terveyshaittojen
ehkäisemisestä lisäksi terveydensuojelulaissa
(763/1994).
3 §
Soveltamisalan rajaukset
Tätä lakia ei sovelleta seuraaviin
jätteisiin:
1) ilmaan johdettaviin päästöihin;
2) hiilidioksidiin, joka on otettu talteen ja siirretty geologista
varastointia varten tai varastoitu geologisesti siltä osin
kuin siitä säädetään muualla
laissa eikä hiilidioksidin geologiseen varastointiin, jos
aiottu varastoitava kokonaismäärä on
alle 100 000 tonnia ja tarkoituksena on uusien tuotteiden ja menetelmien
tutkiminen, kehittäminen tai testaaminen;
3) jäteveteen siltä osin kuin siitä säädetään muualla
laissa;
4) vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden
käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (390/2005)
tarkoitettuun räjähteeseen, ydinenergialaissa
(990/1987) tarkoitettuun ydinjätteeseen eikä säteilylaissa
(592/1991) tarkoitettuun radioaktiiviseen jätteeseen;
5) pilaantumattoman ruoppausmassan sijoittamiseen, joka tehdään
vesilain (587/2011) 2 luvun 6 §:n nojalla
tai joka edellyttää vesilain 3 luvun 2 tai 3 §:n
nojalla lupaa;
6) eläimistä saataviin sivutuotteisiin siltä osin kuin
niistä säädetään muiden
kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien
sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen
(EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) annetussa
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009,
mukaan lukien sivutuoteasetuksen soveltamisalaan kuuluva
lanta ja käsitellyt tuotteet; lakia sovelletaan kuitenkin
sellaisiin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin,
jotka on tarkoitettu poltettaviksi, kaatopaikalle sijoitettaviksi
tai käytettäviksi biologisessa käsittelylaitoksessa;
7) kallio- tai maaperästä irrottamattomaan
pilaantuneeseen maa-ainekseen.
Tämän lain 11 lukua ja 118—121 §:ää ei
sovelleta maa- ja metsätaloudessa syntyvään ympäristölle
ja terveydelle haitattomista luonnonaineksista koostuvaan jätteeseen,
joka käytetään maa- ja metsätaloudessa
muutoin kuin energiantuotannossa eikä maa- ja metsätaloudessa
syntyvään mainituista aineksista koostuvaan
kasviperäiseen jätteeseen, joka käytetään
energiantuotannossa.
4 §
Soveltaminen puolustusvoimissa
Tätä lakia ei sovelleta sellaiseen puolustusvoimien
toimintaan, jossa lain soveltaminen vaarantaisi valtakunnan turvallisuuden
tai huoltovarmuuden. Lakia ei myöskään
sovelleta erityisesti sotilaskäyttöön
tarkoitettuihin eikä valtakunnan keskeisten turvallisuusetujen
valvontaan liittyviin tuotteisiin.
Puolustusvoimien on 1 momentissa tarkoitetussa toiminnassa
ja tarkoitetuissa tuotteissa otettava kuitenkin huomioon 2 luvun
yleiset velvollisuudet ja periaatteet siinä laajuudessa
kuin se on mahdollista ottaen huomioon valtakunnan turvallisuuden
tai huoltovarmuuden varmistaminen.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toiminnoista
ja tuotteista, joihin lakia tai osaa sen säännöksistä ei
sovelleta.
5 §
Jätteen määritelmä
Tässä laissa tarkoitetaan jätteellä ainetta
tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa
käytöstä taikka on velvollinen poistamaan
käytöstä.
Aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote,
jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena
tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen
valmistaminen, ja:
1) aineen tai esineen jatkokäytöstä on
varmuus;
2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan
tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään
tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti;
3) aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana;
sekä
4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön
liittyvät tuotetta sekä ympäristön-
ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena
arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 2
momentissa tarkoitetuista sivutuotteeksi luokittelun edellytyksistä sivutuotteittain
eriteltyinä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä jätelajeittain
siitä, milloin aine tai esine ei ole enää jätettä,
jos:
1) se on läpikäynyt hyödyntämistoimen;
2) sillä on käyttötarkoitus, johon
sitä käytetään yleisesti;
3) sillä on markkinat tai kysyntää;
4) se täyttää käyttötarkoituksensa
mukaiset tekniset vaatimukset ja on vastaaviin tuotteisiin sovellettavien
säännösten mukainen; ja
5) sen käyttö ei kokonaisuutena arvioiden aiheuta
vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä myös
4 momentissa tarkoitetussa aineessa tai esineessä sallituista
haitta-aineiden pitoisuuksista ja liukoisuuksista, aineen
tai esineen käyttöä koskevista teknisistä vaatimuksista
sekä muista vastaavista seikoista.
6 §
Muut määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) vaarallisella jätteellä jätettä,
jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen,
muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen
tai muu vastaava ominaisuus (vaaraominaisuus);
2) yhdyskuntajätteellä vakinaisessa
asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa ja muussa asumisessa
syntyvää jätettä, mukaan lukien
sako- ja umpikaivoliete, sekä laadultaan siihen rinnastettavaa
hallinto-, palvelu- ja elinkeinotoiminnassa syntyvää jätettä;
3) sekalaisella yhdyskuntajätteellä yhdyskuntajätettä,
joka jää jäljelle, kun jätteestä on
sen syntypaikalla kerätty erilleen jätelajeittain
yksilöidyt jakeet;
4) jätteen tuottajalla sitä, jonka
toiminnasta syntyy jätettä tai jonka esikäsittely-,
sekoittamis- tai muun toiminnan tuloksena jätteen ominaisuudet
tai koostumus muuttuvat;
5) jätteen haltijalla jätteen tuottajaa,
kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte
on;
6) kiinteistön haltijalla kiinteistön
omistajaa tai vuokraoikeuden haltijaa;
7) jätteen kuljettajalla sitä, joka
vastaa jätteen kuljetuksesta;
8) jätteen välittäjällä sitä,
joka ammattimaisesti ostaa tai myy jätettä taikka
välittää jätettä tai
jätehuollon palveluita muiden lukuun, mukaan lukien välittäjä,
joka ei ota jätettä fyysisesti haltuunsa;
9) jätehuollolla jätteen keräystä,
kuljetusta, hyödyntämistä ja loppukäsittelyä,
mukaan lukien tällaisen toiminnan tarkkailu ja
seuranta sekä loppukäsittelypaikkojen jälkihoito
ja toiminta välittäjänä;
10) jätteen keräyksellä jätteen
kokoamista kiinteistön haltijan, kunnan, tuottajan, jakelijan tai
muun järjestämään vastaanottopaikkaan omatoimista
käsittelyä varten tai jätteen kuljettamiseksi
käsittelyyn, mukaan lukien jätteen alustava lajittelu
ja tilapäinen varastointi;
11) jätteen määrän ja
haitallisuuden vähentämisellä sellaista
toimintaa ennen kuin tuotteesta tulee jätettä,
jolla edistetään tuotteen uudelleenkäyttöä,
pidennetään sen käyttöikää tai ehkäistään
muulla tavoin jätteen syntymistä taikka vähennetään
tuotteessa olevien haitallisten aineiden määrää tai
syntyvän jätteen haitallisia ympäristö-
ja terveysvaikutuksia;
12) uudelleenkäytöllä tuotteen
tai sen osan käyttämistä uudelleen samaan
tarkoitukseen kuin mihin se on alun perin suunniteltu;
13) uudelleenkäytön valmistelulla jätteen
tarkistamiseksi, puhdistamiseksi tai korjaamiseksi toteutettavaa
toimintaa, jolla käytöstä poistettu tuote
tai sen osa valmistellaan siten, että se voidaan käyttää uudelleen
ilman muuta esikäsittelyä;
14) jätteen kierrätyksellä toimintaa,
jossa jäte valmistetaan tuotteeksi, materiaaliksi tai aineeksi
joko alkuperäiseen tai muuhun tarkoitukseen; jätteen
kierrätyksenä ei pidetä jätteen
hyödyntämistä energiana eikä jätteen
valmistamista polttoaineeksi tai maantäyttöön
käytettäväksi aineeksi;
15) jätteen hyödyntämisellä toimintaa,
jonka ensisijaisena tuloksena jäte käytetään
hyödyksi tuotantolaitoksessa tai muualla taloudessa siten, että sillä korvataan
kyseiseen tarkoitukseen muutoin käytettäviä aineita
tai esineitä, mukaan lukien jätteen valmistelu
tällaista tarkoitusta varten;
16) jätteen loppukäsittelyllä jätteen
sijoittamista kaatopaikalle, polttoa ilman energian talteenottoa
tai muuta näihin rinnastettavaa toimintaa, joka ei ole
jätteen hyödyntämistä, vaikka
toiminnan toissijaisena seurauksena on jätteen sisältämän
aineen tai energian hyödyntäminen, mukaan lukien
jätteen valmistelu loppukäsittelyä varten;
17) jätteen käsittelyllä jätteen
hyödyntämistä tai loppukäsittelyä,
mukaan lukien hyödyntämisen tai loppukäsittelyn
valmistelu;
18) tuotteen jakelijalla tuotteen ammattimaista myyjää tai
muuta tahoa, joka tarjoaa tuotteen käyttäjän
saataville;
19) jätteen kansainvälisellä siirrolla jätteiden
siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa
(EY) N:o 1013/2006, jäljempänä jätteensiirtoasetus,
tarkoitettua jätteen siirtoa Suomesta toiseen maahan, toisesta
maasta Suomeen ja jätteen siirtoa Suomen kautta.
Mitä tässä laissa säädetään
kunnasta, koskee myös pääkaupunkiseudun
kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta
yhteistoiminnasta annetun lain (829/2009) 2 §:ssä tarkoitettua
kuntayhtymää ja muuta kuntayhtymää siltä osin kuin
sille on annettu kunnalle tässä laissa tai sen nojalla
säädettyjä tehtäviä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentin 1 kohdassa tarkoitetuista ominaisuuksista, joiden perusteella
jätettä on pidettävä vaarallisena
jätteenä, sekä säätää jätteiden
luokittelusta vaarallisiin ja muihin jätteisiin. Valtioneuvoston
asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä myös
siitä, mitkä toimet ovat 1 momentin 15 kohdassa
tarkoitettua jätteen hyödyntämistä ja
16 kohdassa tarkoitettua jätteen loppukäsittelyä.
7 §
Vaarallisen jätteen luokittelusta poikkeaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi jätteen haltijan hakemuksesta tai omasta aloitteestaan
yksittäistapauksessa päättää,
että:
1) 6 §:n 3 momentin nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa vaaralliseksi jätteeksi luokiteltu jäte
ei ole vaarallista jätettä, jos jätteen
haltija osoittaa luotettavasti, ettei kyseisellä jätteellä ole
yhtään vaaraominaisuutta ja ettei tämä ole
seurausta jätteen laimentamisesta;
2) myös muu kuin mainitussa asetuksessa vaaralliseksi
jätteeksi luokiteltu jäte on vaarallista jätettä,
jos jätteellä on jokin vaaraominaisuus.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen
tekee aluehallintovirasto, jos kysymys on sen toimivaltaan kuuluvasta
ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta. Asia voidaan
tällöin käsitellä osana vireillä olevaa
ympäristölupa-asiaa.
Päätöksen jäljennös
on lähetettävä tiedoksi muille asianomaisille
lupa- ja valvontaviranomaisille. Jäljennös on
toimitettava seurantaa varten myös Suomen ympäristökeskukselle,
jonka on puolivuosittain lähetettävä tiivistelmä päätöksistä ympäristöministeriölle.
2 luku
Yleiset velvollisuudet ja periaatteet
8 §
Yleinen velvollisuus noudattaa etusijajärjestystä
Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava
seuraavaa etusijajärjestystä: Ensisijaisesti
on vähennettävä syntyvän jätteen
määrää ja haitallisuutta. Jos
jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan
on ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten
tai toissijaisesti kierrätettävä se.
Jos kierrätys ei ole mahdollista, jätteen haltijan
on hyödynnettävä jäte muulla
tavoin, mukaan lukien hyödyntäminen
energiana. Jos hyödyntäminen ei ole mahdollista,
jäte on loppukäsiteltävä.
Toiminnanharjoittajan, jonka tuotannossa syntyy jätettä tai
joka ammattimaisesti kerää taikka ammatti- tai
laitosmaisesti käsittelee jätettä, ja
48 §:ssä tarkoitetun tuottajan sekä muun jätehuoltoon
osallistuvan ammattimaisen toimijan on noudatettava etusijajärjestystä sitovana velvoitteena
siten, että saavutetaan kokonaisuutena arvioiden lain tarkoituksen
kannalta paras tulos. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteen ja jätteen
elinkaaren aikaiset vaikutukset, ympäristönsuojelun
varovaisuus- ja huolellisuusperiaate sekä toiminnanharjoittajan
tekniset ja taloudelliset edellytykset noudattaa etusijajärjestystä.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa 2 momentissa
säädetyn velvollisuuden noudattamiseksi
tarkempia säännöksiä siitä,
mitä 1 momentissa tarkoitettua vaihtoehtoa jätteen
käsittelemiseksi 2 momentissa säädettyjen
arviointiperusteiden perusteella on noudatettava. Valtioneuvoston
asetuksella voidaan lisäksi antaa tarkempia säännöksiä jätteen
määrän ja haitallisuuden vähentämiselle,
jätteen uudelleenkäytön valmistelulle,
kierrätykselle ja muulle hyödyntämiselle
asetettavista määrällisistä tavoitteista ja
velvoitteista sekä määräajoista
tavoitteiden saavuttamiselle ja velvoitteiden täyttämiselle. Tavoitteet
ja velvoitteet voivat olla jätelajeittain erilaisia.
9 §
Tuotteen valmistajan, markkinoille saattajan ja jakelijan huolehtimisvelvollisuudet
Tuotteen valmistajan on tämän lain
tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisuuksien mukaan huolehdittava
siitä, että:
1) valmistuksessa käytetään säästeliäästi
raaka-aineita ja raaka-aineina käytetään
jätteitä, jätteestä valmistettuja
raaka-aineita tai käytettyjä tuotteita tai niiden
osia;
2) valmistuksessa vältetään ympäristölle
ja terveydelle haitallisia aineita sisältävien
raaka-aineiden käyttöä ja ne korvataan
haitattomammilla raaka-aineilla;
3) tuotantomenetelmä valitaan siten, että valmistuksessa
syntyy mahdollisimman vähän jätettä ja
syntyvä jäte on terveydelle ja ympäristölle
mahdollisimman haitatonta;
4) tuotetta ei pakata tarpeettomasti;
5) tuote on kestävä, korjattava ja uudelleenkäytettävä sekä jätteenä kierrätettävä
ja
siitä ja sen käytöstä syntyy
mahdollisimman vähän jätettä;
6) tuotteesta ei jätteenä aiheudu vaaraa tai haittaa
terveydelle tai ympäristölle tai roskaantumista
eikä huomattavaa haittaa tai vaikeutta jätehuollon
järjestämiselle.
Tuotteen valmistajan on tarpeen mukaan huolehdittava
siitä, että:
1) tuotteessa on sen ominaisuuksia selventävät
ja käyttöä, uudelleenkäyttöä,
jätehuoltoa ja tuottajavastuun kohdentamista helpottavat
merkinnät tai että siihen liitetään
tiedot näistä seikoista;
2) tuotteen käyttäjille tiedotetaan tuotteeseen tehdyistä merkinnöistä ja
niiden merkityksestä sekä uudelleenkäytön
ja jätehuollon järjestelyistä;
3) jätehuollon toimijoille annetaan tarpeelliset tiedot
tuotteen tai sen osien uudelleenkäytöstä,
purkamisesta ja kierrätyksestä sekä vaarallisten
aineiden ja osien sijainnista tuotteessa.
Tuotteen markkinoille saattajan ja jakelijan on tämän
lain tavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisuuksien mukaan varmistuttava
siitä, että tuote täyttää 1
momentin 4—6 kohdassa säädetyt
vaatimukset ja että tuote merkitään sekä siitä tiedotetaan
ja annetaan tietoja 2 momentin mukaisesti.
Jos tuotteen valmistuksessa, käytössä tai
käytöstä poistamisessa syntyy jätettä,
jonka on todettu tai voidaan perustellusti odottaa aiheuttavan
huomattavaa haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle
taikka vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle,
näiden tuotteiden valmistus, markkinoille saattaminen,
vienti tai käyttö voidaan kieltää tai
rajoittaa taikka asettaa sille ehtoja.
10 §
Valtioneuvoston asetukset tuotteista
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tuotteen
valmistajaan, markkinoille saattajaan ja jakelijaan kohdistuvista
9 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa ja 2 momentissa
säädetyistä tuotantoa ja tuotteita koskevista
vaatimuksista sekä 9 §:n 4 momentissa
tarkoitetusta kiellosta, rajoituksesta tai ehdosta tarkempia säännöksiä:
1) tuotteen merkitsemisestä tai siihen liittyvästä tiedottamisesta
tai tiedon antamisesta;
2) 9 §:n 4 momentissa tarkoitetun tuotteen valmistuksen,
markkinoille saattamisen, viennin tai käytön kiellosta,
rajoituksesta tai ehdosta;
3) tuotteen hyödynnettävyydestä ja
uudelleenkäytettävyydestä ja niitä koskevista
tarpeellisista velvoitteista;
4) valvonnan kannalta tarpeellisen tiedon antamisesta
viranomaiselle toiminnasta, tuotteesta tai siitä syntyvästä jätteestä;
5) tuotteesta aiheutuvan roskaantumisen ehkäisemisestä;
6) muusta näihin rinnastettavasta ja Euroopan unionin
asianomaisten säädösten täytäntöönpanemiseksi
tarpeellisesta toimintaa, tuotetta tai jätettä koskevasta
vaatimuksesta ja sen noudattamisen valvonnasta sekä siihen
liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta.
11 §
Etusijajärjestyksen noudattamisen edistäminen
Viranomaisen ja julkisoikeudellisen laitoksen ja yhteisön
on omassa toiminnassaan mahdollisuuksien mukaan käytettävä kestäviä,
korjattavia, uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä ja kierrätetyistä raaka-aineista
valmistettuja tuotteita sekä palveluita, joissa syntyy
mahdollisimman vähän ja mahdollisimman haitatonta
jätettä.
12 §
Selvilläolo- ja tiedonantovelvollisuus
Tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan tai
maahantuojan on oltava selvillä tuotannossaan tai tuotteestaan
syntyvästä jätteestä, sen ympäristö-
ja terveysvaikutuksista ja jätehuollosta sekä mahdollisuuksista
kehittää tuotantoaan tai tuotettaan siten, että jätteen
määrä ja haitallisuus vähenevät.
Jätteen haltijan on oltava selvillä jätteen
alkuperästä, määrästä,
lajista, laadusta ja muista jätehuollon järjestämiselle
merkityksellisistä jätteen ominaisuuksista sekä jätteen
ja jätehuollon ympäristö- ja terveysvaikutuksista
ja tarvittaessa annettava näitä koskevat tiedot
muille jätehuollon toimijoille.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä:
1) jätteen haltijan velvollisuudesta seurata ja tarkkailla
jätteen ja jätteen käsittelyn ympäristö-
ja terveysvaikutuksia;
2) jätettä ja jätteen käsittelyä koskevien
tietojen antamisesta jätteen aikaisemmalle haltijalle tai
käsittelijälle;
3) muista näihin rinnastettavista toimista 2 momentissa
säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.
13 §
Jätteestä ja jätehuollosta aiheutuvan
vaaran ja haitan ehkäiseminen
Jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti.
Jätteestä ja jätehuollosta ei saa
aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle,
roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka
muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun
loukkausta. Jätteen keräyksessä ja
kuljetuksessa sekä jätteen käsittelylaitoksen
tai -paikan sijoittamisessa, rakentamisessa, käytössä ja
käytön jälkeisessä hoidossa on
erityisesti huolehdittava siitä, ettei jätehuollosta
aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia
päästöjä mukaan lukien melua
ja hajua taikka viihtyisyyden vähentymistä. Toiminnan,
laitoksen tai paikan on lisäksi sovelluttava ympäristöön
ja maisemaan.
Jätehuollossa on periaatteena, että käytetään parasta
käyttökelpoista tekniikkaa ja noudatetaan
ympäristön kannalta parasta käytäntöä.
14 §
Valtioneuvoston asetukset jätteestä ja jätehuollosta
aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäisemiseksi
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä:
1) jätteiden keräystä, kuljetusta,
pakkaamista ja merkintöjä koskevista vaatimuksista;
2) käsittelylaitokseen tai -paikkaan vastaanotettavaa
jätettä koskevista vaatimuksista tai rajoituksista
taikka kiellosta toimittaa jätettä käsittelylaitokseen
tai -paikkaan;
3) käsittelylaitoksen tai -paikan käytöstä ja hoitamisesta
sekä sen sijoittumisen edellytyksistä ja toiminnan
lopettamisen jälkeisistä toimista;
4) käsittelylaitoksen tai -paikan rakenteista;
5) käsittelyssä syntyvän jätteen
laadusta, käytöstä ja jätehuoltoa
koskevista vaatimuksista;
6) muista näihin rinnastettavista toimista 13 §:n
2 momentissa säädettyjen velvollisuuksien
täyttämiseksi.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää, että ympäristönsuojelulaissa
tarkoitettu lupaviranomainen voi tapauskohtaisesti poiketa 1 momentin
2—6 kohdan nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen vaatimuksista
siinä säädetyin perustein siten
kuin ympäristönsuojelulaissa säädetään.
15 §
Jätteiden erilläänpitovelvollisuus
Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet on kerättävä ja
pidettävä jätehuollossa toisistaan erillään
siinä laajuudessa kuin se on terveydelle tai ympäristölle
aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi,
8 §:n 1 momentissa säädetyn etusijajärjestyksen
noudattamiseksi taikka jätehuollon asianmukaiseksi järjestämiseksi
tarpeellista sekä teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä:
1) jätteen erillään pitämistä koskevista
vaatimuksista ja lajiltaan ja laadultaan erilaisten jätteiden
yhdistämisen edellytyksistä;
2) jätteen erilliskeräyksestä, jota
koskevat vaatimukset voivat olla erilaisia eri alueilla ottaen
huomioon alueen väestötiheys, syntyvän jätteen
määrä ja hyödyntämismahdollisuudet sekä erilliskeräyksen
järjestämisestä aiheutuvat ympäristövaikutukset
ja kustannukset.
16 §
Vaarallisten jätteiden pakkaamis- ja merkitsemisvelvollisuus
Vaarallinen jäte on pakattava ja merkittävä ja siitä on
annettava tarpeelliset tiedot jätehuollon kaikissa vaiheissa
siten, että jätteen siirtoja ja ominaisuuksia
voidaan seurata sen syntypaikalta hyödyntämiseen
tai loppukäsittelyyn.
Mitä 1 momentissa säädetään,
ei koske kotitaloutta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vaarallisen
jätteen pakkaamisesta ja merkinnöistä sekä vaarallisesta jätteestä annettavista
tiedoista.
17 §
Vaarallisten jätteiden sekoittamiskielto
Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla
tavoin sekoittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen
taikka muuhun aineeseen. Sekoittamiskiellosta voidaan poiketa, jos
sekoittaminen on jätteen käsittelemiseksi
tarpeellista ja toimintaan on ympäristönsuojelulain
mukainen ympäristölupa. Jätteet on eroteltava,
jos vaarallista jätettä on sekoitettu kiellon
vastaisesti ja jos erottelu on tarpeen terveydelle tai ympäristölle
aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi ja teknisesti
mahdollista aiheuttamatta kohtuuttomia kustannuksia.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vaarallisen
jätteen sekoittamiskiellon toimeenpanosta.
18 §
Kielto polttaa jätettä Suomen vesialueella
ja talousvyöhykkeellä
Muun kuin aluksen tavanomaisesta toiminnasta peräisin
olevan jätteen polttaminen Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä on
kielletty. Aluksen tavanomaisesta toiminnasta peräisin
olevan jätteen polttamisesta aluksella säädetään
merenkulun ympäristönsuojelulaissa.
19 §
Omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteet
Tässä laissa tarkoitettujen viranomaisten
on jätehuollon suunnittelussa ja ohjauksessa pidettävä tavoitteena
sitä, että maassa on riittävästi
ja tarvetta vastaavasti mahdollisuuksia 32 §:n mukaisesti
kunnan vastuulle kuuluvan sekalaisen yhdyskuntajätteen
hyödyntämiseen tai loppukäsittelyyn
sekä muun jätteen loppukäsittelyyn (omavaraisuusperiaate).
Mahdollisuuksia arvioitaessa on otettava huomioon jätehuollon
etusijajärjestys sekä maantieteelliset olosuhteet
ja tarve tiettyjen jätteiden erityiskäsittelyyn.
Jätteen haltijan on huolehdittava siitä, että 1 momentissa
tarkoitettu jäte toimitetaan käsiteltäväksi
johonkin lähimmistä tarkoitukseen soveltuvista
laitoksista (läheisyysperiaate).
Kunnan ja muiden jätehuollon toimijoiden on jätehuollon
järjestämisessä otettava huomioon, mitä 1
momentissa säädetään.
20 §
Aiheuttamisperiaate
Jätteen alkuperäinen tuottaja taikka nykyinen tai
aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon kustannuksista
(aiheuttamisperiaate).
21 §
Loppukäsittelyn kustannusten kattaminen
Jätteen loppukäsittelyn kustannuksiin ja siitä perittävään
maksuun on sisällytettävä loppukäsittelylaitoksen
tai -paikan perustamisen, käytön, käytöstä poistamisen,
jälkihoidon ja ympäristönsuojelulain
43 a §:ssä tarkoitetun vakuuden kustannukset sekä muut
niihin rinnastettavat kustannukset. Jätteiden
loppukäsittelystä kaatopaikalla perittävään
maksuun on sisällytettävä jälkihoidon
arvioidut kustannukset vähintään 30 vuoden
ajalta.
3 luku
Viranomaiset ja niiden tehtävät
22 §
Valtion viranomaiset
Tämän lain mukaisen toiminnan yleinen ohjaus,
seuranta ja kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ohjaa
ja edistää tässä laissa ja sen
nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettujen
tehtävien hoitamista toimialueellaan.
Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksessa
tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka vastaa yhteistyöstä muiden
toimivaltaisten viranomaisten kanssa jätteen kansainvälisen
siirron valvonnassa. Suomen ympäristökeskus on
myös jätteensiirtoasetuksen mukainen yhteyshenkilö.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
ohjaa ja edistää valtakunnallisena viranomaisena
tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä tarkoitettujen
tuottajavastuuta koskevien tehtävien hoitamista.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ohjaa toimialallaan
jätteestä aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisyä.
23 §
Kunnan jätehuoltoviranomainen
Kunnalle kuuluvista tämän lain mukaisista jätehuollon
viranomaistehtävistä huolehtii kunnan määräämä kuntalaissa
(365/1995) tarkoitettu toimielin (kunnan jätehuoltoviranomainen).
Jos kunta on siirtänyt 43 §:n mukaisesti kunnan
jätehuollon järjestämiseen liittyvän
palvelutehtävän hoidettavaksi kuntien omistamassa yhtiössä,
kunnan jätehuoltoviranomaisena toimii yhteistoiminta-alueen
kuntien yhteinen toimielin tai näiden perustama kuntayhtymä siten kuin
kuntalaissa säädetään.
Kunnan jätehuoltoviranomainen voi siirtää tässä laissa
tarkoitettua toimivaltaansa viranhaltijalle siten kuin kuntalaissa
säädetään. Viranhaltijaan sovelletaan,
mitä näitä tehtäviä muutoin
hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin
säädetään.
24 §
Yleiset valvontaviranomaiset
Tämän lain mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia
ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
sekä kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta
annetussa laissa (64/1986) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
Ne valvovat tämän lain ja sen nojalla
annettujen säännösten ja määräysten
noudattamista.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää tässä laissa
tarkoitettua toimivaltaansa viranhaltijalle siten kuin kuntien ympäristönsuojelun
hallinnosta annetussa laissa säädetään. Viranhaltijaan
sovelletaan, mitä näitä tehtäviä muutoin
hoitavasta viranomaisesta ja muutoksenhausta sen päätöksiin
säädetään. Toimivaltaa ei kuitenkaan
voida siirtää viranhaltijalle asiassa, joka sisältää hallintopakon
käyttöä.
25 §
Muut valvontaviranomaiset
Suomen ympäristökeskus valvoo jätteen
kansainvälisiä siirtoja koskevien säännösten
noudattamista.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
valvoo tuottajavastuun valtakunnallisena viranomaisena
tuottajavastuuta ja juomapakkausten palautusjärjestelmiä koskevien
säännösten noudattamista.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto valvoo tuotteita sekä niiden
ominaisuuksia ja merkintöjä koskevien vaatimusten
noudattamista siten kuin siitä tarkemmin säädetään
10 §:n nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa.
Tullilaitos valvoo toimialallaan 68 §:ssä tarkoitettuja
juomapakkauksia koskevien tämän lain ja sen nojalla
annettujen säännösten noudattamista sekä yhteistyössä Suomen
ympäristökeskuksen kanssa jätteiden kansainvälisiä siirtoja.
26 §
Jätehuollon viranomaistehtävien järjestäminen kunnassa
Kunta voi järjestää kunnan
jätehuoltoviranomaisen tehtävät siten
kuin kuntalaissa säädetään:
1) hoitamalla toiminnan itse;
2) sopimuksin yhdessä muun kunnan kanssa;
3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä.
Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään
kunnasta, sovelletaan myös tässä laissa
tarkoitettua toimintaa hoitavaan kuntayhtymään.
27 §
Asiantuntijaviranomaiset ja -laitokset
Valtion viranomaiset ja tutkimuslaitokset voivat toimia tämän
lain mukaisina asiantuntijaviranomaisina tai -laitoksina
antamalla lausuntoja sekä tekemällä tutkimuksia
ja selvityksiä tämän lain mukaisille
viranomaisille. Asiantuntijaviranomaisista ja -laitoksista
sekä niiden tehtävistä säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
5 luku
Kunnan järjestämä jätehuolto
32 §
Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto
Kunnan on järjestettävä seuraavien,
muiden kuin vaarallisten jätteiden jätehuolto:
1) vakinaisessa asunnossa, vapaa-ajan asunnossa, asuntolassa
ja muussa asumisessa syntyvä jäte, mukaan
lukien sako- ja umpikaivoliete;
2) sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulutustoiminnassa syntyvä yhdyskuntajäte;
3) valtion, kuntien, seurakuntien ja muiden julkisoikeudellisten
yhteisöjen sekä julkisoikeudellisten yhdistysten
hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvä muu kuin 2 kohdassa
tarkoitettu yhdyskuntajäte;
4) liikehuoneistossa syntyvä yhdyskuntajäte, joka
kerätään kiinteistöllä yhdessä 1—3
kohdassa tarkoitetun jätteen kanssa;
5) muu yhdyskuntajäte, joka kerätään
yhdessä 1—4 kohdassa tarkoitetun jätteen
kanssa alueellisessa putkikeräys- tai muussa
vastaavassa keräysjärjestelmässä.
Kunnan on lisäksi järjestettävä asumisessa syntyvän
vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely.
Maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen
jätteen vastaanotto ja käsittely kuuluu kunnan
vastuulle, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä jätettä.
Kunnan 1 ja 2 momentin mukainen velvollisuus ei koske
jätettä, joka toimitetaan 6 tai 7 luvun mukaisesti
tuottajan tai jakelijan järjestämään
jätehuoltoon.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä,
mikä jäte ja missä toiminnoissa syntyvä jäte
on 1 momentissa tarkoitettua jätettä.
33 §
Kunnan velvollisuus järjestää jätehuolto
toissijaisesti
Kunnan on järjestettävä muun kuin
32 §:ssä tarkoitetun jätteen
jätehuolto, jos jätteen haltija tätä muun
palvelutarjonnan puutteen vuoksi pyytää ja jäte
laadultaan ja määrältään
soveltuu kuljetettavaksi tai käsiteltäväksi
kunnan jätehuoltojärjestelmässä.
Jos kysymyksessä on jatkuvasti ja säännöllisesti
tarvittava jätehuoltopalvelu, kunnan on tehtävä jätteen
haltijan kanssa sopimus, jonka kesto on enintään
kolme vuotta kerrallaan.
34 §
Kunnan jätehuoltopalveluja koskevat laatuvaatimukset
Kunnan on jätehuollon järjestämisessä huolehdittava
siitä, että:
1) käytettävissä on tarpeen mukaan
kiinteistöittäinen jätteenkuljetus;
2) käytettävissä on riittävästi
vaarallisen jätteen ja muun jätteen alueellisia
vastaanottopaikkoja, jotka ovat vaivattomasti jätteen tuottajien saavutettavissa;
3) käytettävissä on riittävän
monipuoliset muut jätehuoltopalvelut, kuten etusijajärjestyksen
mukainen mahdollisuus jätteen erilliskeräykseen;
4) jätteen keräys ja kuljetus järjestetään
ja mitoitetaan siten, että ne vastaavat mahdollisimman
hyvin syntyvän jätteen määrää ja
laatua;
5) jätteenkuljetuksen ja jätteen alueellisen vastaanoton
järjestelyistä tiedotetaan riittävästi ja
riittävän usein.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentin 2 kohdassa tarkoitettujen vastaanottopaikkojen määrästä ja 4
kohdassa tarkoitetusta keräyksen ja kuljetuksen järjestämisestä ja
mitoittamisesta.
35 §
Kiinteistöittäisen jätteenkuljetuksen
järjestäminen
Kunnan on huolehdittava siitä, että 32 §:n 1 momentissa
tarkoitetun jätteen kuljetus järjestetään
kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta
36 tai 37 §:n mukaisesti (kiinteistöittäinen
jätteenkuljetus). Kunta voi lisäksi huolehtia
32 §:n 1 momentissa tarkoitetussa toiminnassa syntyvän
erilliskerätyn pakkausjätteen kiinteistöittäisen
kuljetuksen järjestämisestä tuottajan
järjestämään jätehuoltoon.
Kiinteistöittäinen jätteenkuljetus
on järjestämistavasta riippumatta järjestettävä niin,
että tarjolla on jätteen kuljetuspalveluja kattavasti
ja luotettavasti sekä kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin.
Kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa
on noudatettava kunnan jätehuoltomääräyksiä.
Jäte on toimitettava kunnan määräämään
vastaanotto- tai käsittelypaikkaan.
Kunta voi päättää, että kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta
ei järjestetä alueella, jossa on hankalat kulkuyhteydet,
vähän jätteen haltijoita tai vähän
kuljetettavaa jätettä, jollei kuljetusta ole ympäristö-
tai terveyssyistä pidettävä tarpeellisena.
36 §
Kunnan järjestämä jätteenkuljetus
Kunnan on järjestettävä kiinteistöittäinen
jätteenkuljetus, jollei 37 tai 41 §:stä muuta
johdu (kunnan järjestämä jätteenkuljetus).
Jätteen saa kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa
ottaa kuljetettavakseen vain kunta tai jätteen kuljettaja,
joka toimii kunnan lukuun.
Hankkiessaan palveluja jätteenkuljetusta varten kunnan
on noudatettava, mitä julkisista hankinnoista annetussa
laissa (348/2007) säädetään.
Hankinnassa on huolehdittava siitä, että palvelujen
alue ja kesto määritellään sekä hankinnat
ajoitetaan ottaen huomioon mainitun lain 2 §:ssä säädetyt
periaatteet.
Kunnan on pyynnöstä annettava kiinteistön haltijalle
tiedot kiinteistöltä kuljetetun jätteen määrästä ja
toimituspaikasta jätelajeittain eriteltyinä.
37 §
Kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus
Kunta voi päättää,
että kiinteistöittäinen jätteenkuljetus
järjestetään kunnassa tai sen osassa siten,
että kiinteistön haltija sopii siitä jätteen kuljettajan
kanssa (kiinteistön haltijan järjestämä jätteenkuljetus),
jos:
1) näin järjestetty jätteenkuljetus
täyttää 35 §:n 2 momentissa
säädetyt edellytykset;
2) jätteenkuljetus edistää jätehuollon
yleistä toimivuutta kunnassa, tukee jätehuollon
alueellista kehittämistä eikä aiheuta
vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle;
3) päätöksen vaikutukset arvioidaan
kokonaisuutena myönteisiksi ottaen erityisesti huomioon
vaikutukset kotitalouksien asemaan sekä yritysten ja viranomaisten
toimintaan.
Kunta voi päättää, että kiinteistön
haltijan järjestämä jätteenkuljetus
koskee lajiltaan tai laadultaan tietyntyyppistä jätettä.
Kunnan on seurattava ja valvottava 1 momentissa tarkoitetun
päätöksen täytäntöönpanoa
ja sen edellytysten täyttymistä sekä tarvittaessa
käsiteltävä jätteenkuljetusta
koskeva asia uudelleen.
38 §
Kiinteistöittäistä jätteenkuljetusta
koskeva kunnan päätöksenteko
Kunnan on ennen 35 §:n 4 momentissa ja 37 §:ssä tarkoitetun
päätöksen tekemistä tai muuttamista
varattava kaikille, joiden oloihin päätöksenteolla
on huomattava vaikutus, mahdollisuus saada tietoa ja lausua mielipiteensä asiasta.
Vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta säädetään
hallintolain (434/2003) 41 §:ssä.
Kunnan on tiedotettava edellä tarkoitetusta päätöksestään
yleisesti kuntalaisille ja julkaistava päätös
tietoverkossa.
39 §
Tiedot kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta
Jätteen kuljettajan on pyynnöstä annettava kiinteistön
haltijan tai kunnan nähtäväksi voimassa
oleva 98 §:n mukainen ote jätehuoltorekisteristä tai
muutoin osoitettava, että toiminta on 96 §:n mukaisesti
hyväksytty jätehuoltorekisteriin.
Jätteen kuljettajan on vuosittain annettava tiedot
kunnan jätehuoltoviranomaiselle kiinteistöistä,
joilta jätettä on noudettu, sekä jäteastioiden
tyhjennyskerroista kiinteistöittäin ja jätelajeittain.
Kunnan jätehuoltoviranomainen voi pyytää toimittamaan
tiedot neljännesvuosittain, jos tämä on
toiminnan seuraamiseksi tarpeellista. Kuljettajan on lisäksi
vuosittain annettava jätelajeittain tiivistelmä kiinteistöiltä kerätyn
jätteen määrästä ja
toimituspaikoista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä
ilmoitettavista
tiedoista.
Kunnan jätehuoltoviranomaisen on viivytyksettä merkittävä 2
momentissa tarkoitetut tiedot 143 §:ssä säädettyyn
rekisteriin.
40 §
Jätteen vastaanottopaikka kiinteistöllä
Kiinteistön haltijan on järjestettävä vastaanottopaikka
kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen
kuuluvan jätteen keräystä varten. Vastaanottopaikka
voidaan järjestää yhdessä yhden
tai useamman kiinteistön kanssa.
41 §
Jätteen luovuttaminen kiinteistöittäiseen
jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikkaan
Kiinteistön haltijan tai muun jätteen haltijan on
luovutettava 32 §:n mukaisesti kunnan vastuulle kuuluva
jäte alueella järjestettyyn kiinteistöittäiseen
jätteenkuljetukseen tai kunnan järjestämään
alueelliseen vastaanottopaikkaan.
Jätteen haltija voi 1 momentin estämättä järjestää sellaisen
jätteen kuljetuksen, joka poikkeuksellisen kokonsa,
suuren määränsä tai muun ominaisuutensa
vuoksi ei sovellu kuljetettavaksi tavanomaisessa kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa,
jos kuljetus on hyväksytty kunnan jätehuoltomääräyksissä tai
ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla
annetuissa kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä.
Jätteen haltija voi vastaavin edellytyksin itse käsitellä jätteen
kiinteistöllään, jos käsittely
on pienimuotoista.
Kiinteistön haltija voi 1 momentin estämättä järjestää erilliskerätyn
pakkausjätteen kuljetuksen, jos pakkausjätettä ei
kuljeteta kiinteistöittäisessä jätteenkuljetuksessa.
Jäte on toimitettava tuottajan järjestämään
jätehuoltoon. Kuljetuksessa on muutoin noudatettava,
mitä tässä laissa säädetään
kiinteistöittäisestä jätteenkuljetuksesta.
42 §
Poikkeus velvollisuudesta luovuttaa jäte kunnan järjestämään
jätehuoltoon
Kunta voi jätteen haltijan hakemuksesta päättää,
että 32 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun
jätteen jätehuolto 40 §:n 1 momentista poiketen
voidaan järjestää 4 luvun mukaisesti, jos
näin järjestetty jätehuolto on perusteltua kiinteistön
muun jätehuollon järjestämiseksi ja johtaa
etusijajärjestyksen toimeenpanon kannalta parempaan lopputulokseen
eikä siitä aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle
eikä terveydelle. Päätös
tehdään määräajaksi
enintään viideksi vuodeksi.
Jätteen haltijan on vuosittain annettava tiedot kunnan
jätehuoltoviranomaiselle toiminnassa syntyneen jätteen
lajista ja määrästä sekä jätteen toimituspaikoista
ja käsittelytavasta.
43 §
Kunnan jätehuollon palvelutehtävien siirtäminen
kuntien omistamalle yhtiölle
Kunta voi päätöksellään
siirtää sille tässä laissa säädetyn
jätteen vastaanoton, kuljetuksen ja käsittelyn,
82 §:ssä tarkoitetun jätemaksujen laskutuksen
ja 93 §:n 1 momentissa tarkoitetun jäteneuvonnan
sekä näihin välittömästi
liittyvät hallinnolliset tehtävät, joihin
ei sisälly julkisen vallan käyttöä,
tätä varten perustetulle yhtiölle, jonka
kunta yhdessä muiden kuntien kanssa omistaa. Kunta vastaa
siitä, että siirretyt jätehuollon palvelutehtävät
tulevat hoidetuiksi tämän lain ja sen nojalla
annettujen säännösten mukaisesti.
Kuntien omistaman yhtiön henkilöstöön
sovelletaan sen hoitaessa 1 momentissa tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä rikosoikeudellista
virkavastuuta
koskevia säännöksiä. Yhtiön
on noudatettava, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta
annetussa laissa (621/1999), sähköisestä asioinnista
viranomaistoiminnassa annetussa laissa (13/2003),
hallintolaissa ja kielilaissa (423/2003) säädetään.
Vahingonkorvausvastuusta säädetään
vahingonkorvauslaissa (412/1974).
Palvelujen hankinnasta säädetään
julkisista hankinnoista annetussa laissa.
44 §
Kirjanpito jätehuoltopalvelusta ja kuljettajan tiedonantovelvollisuus
Jos kunta tai 43 §:n mukainen yhtiö hoitaa tässä luvussa
kunnan velvollisuudeksi säädetyn jätehuollon
lisäksi muuta jätehuoltoa, se on eriteltävä kirjanpidossa
ja siitä on laadittava tilikausittain erilliset laskelmat,
jotka kuvaavat toiminnan taloudellista tulosta. Valtioneuvoston asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä laskelmaan
sisällytettävistä tiedoista.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen laskelmien
laatimisessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä kirjanpitolaissa
(1336/1997) säädetään
tilinpäätöksestä. Tilintarkastajien
on tarkastettava laskelmat osana kunnan tai yhtiön lakisääteistä tilintarkastusta.
Laskelmat on liitettävä kunnan tai yhtiön
tilinpäätökseen. Ne on julkaistava ja
oltava saatavilla tietoverkossa.
Jätteen kuljettajan on annettava vastaanottajalle
tiedot jätteen alkuperästä riittävästi
eriteltyinä 1 momentissa tarkoitetun kirjanpidon toteuttamiseksi
ja erillisen laskelman laatimiseksi, jos tämä kuljettaa
kunnan tai kuntien omistaman yhtiön ylläpitämään
käsittelyyn jätettä, jossa on sekä 32
tai 33 §:ssä tarkoitettua jätettä että muuta
jätettä.
45 §
Jätteen kuljettajan kirjanpito eräissä tapauksissa
Jos kunta perii jätteen käsittelystä jätemaksun
37 §:ssä tarkoitetulta jätteen kuljettajalta 80 §:n
2 momentin mukaisesti, on kuljettajan pidettävä kirjaa
jätteen käsittelystä asiakkailtaan perityistä jätemaksuista
sekä annettava näitä koskevat tiedot
pyynnöstä kunnan jätehuoltoviranomaisen
nähtäväksi.
6 luku
Tuottajavastuu
46 §
Tuottajan vastuu jätehuollosta ja sen kustannuksista
Tuottajan on järjestettävä markkinoille
saattamiensa 48 §:ssä tarkoitettujen tuotteiden
jätehuolto sekä vastattava siitä aiheutuvista
kustannuksista, jollei jäljempänä toisin
säädetä. Tuottajan velvollisuus koskee
käytöstä poistettuja tuotteita, jotka
luovutetaan 49 §:ssä tai 56 §:ssä tarkoitettuun
vastaanottopaikkaan tai kuljetukseen.
Tuottajan 1 momentin mukainen velvollisuus koskee tuottajan
Suomen markkinoille saattamia tuotteita ja tuottajan markkinaosuuteen nähden
kohtuulliseksi katsottavaa osuutta muista vastaavista tuotteista
riippumatta tuotteiden markkinoille saattamisen ajankohdasta.
47 §
Tuottajan ensisijainen oikeus järjestää jätehuolto
Tuottajalla on ensisijainen oikeus järjestää vastuulleen
kuuluvien käytöstä poistettujen tuotteiden
jätehuolto. Muut toimijat saavat perustaa rinnakkaisia
käytöstä poistettujen tuotteiden keräys-
tai vastaanottojärjestelmiä taikka tarjota tähän
liittyviä palveluita kiinteistön haltijalle tai muulle
jätteen haltijalle vain, jos tämä tehdään yhteistoiminnassa
tuottajan kanssa.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa
säädetään, muu toimija kuin
tuottaja saa tarjota tuotteiden uudelleenkäyttöön
tai sen valmisteluun liittyviä palveluita.
Kunta voi osana 5 luvun mukaan järjestämäänsä jätehuoltoa
täydentää käytöstä poistettujen
tuotteiden kuljetusta ja vastaanottoa siltä osin kuin tuottaja
ei sitä järjestä. Tällöin
käytöstä poistetut tuotteet on toimitettava
tuottajan järjestämään jätehuoltoon.
48 §
Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat
Tuottajavastuu koskee myyntitavasta riippumatta seuraavia
tuotteita ja niitä ammattimaisesti markkinoille saattavia
tuottajia:
1) moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon tai laitteen
renkaat, joiden tuottajana pidetään tällaisen
renkaan valmistajaa, maahantuojaa tai pinnoittajaa taikka renkailla
varustetun ajoneuvon tai laitteen maahantuojaa;
2) henkilöautot, pakettiautot ja niihin rinnastettavat
muut ajoneuvot, joiden tuottajana pidetään
tällaisen ajoneuvon valmistajaa tai maahantuojaa taikka
sitä, joka toimittaa maahan ajoneuvoja kotimaisen käyttäjän
nimissä;
3) sähkö- ja elektroniikkalaitteet, joiden
tuottajana pidetään laitteen valmistajaa tai maahantuojaa
taikka sellaista myyjää, joka myy laitteita omalla
tuotemerkillään;
4) paristot ja akut, mukaan lukien sähkö-
ja elektroniikkalaitteisiin, ajoneuvoihin tai muihin tuotteisiin
sisältyvät paristot ja akut, joiden tuottajana
pidetään pariston tai akun markkinoille saattajaa;
5) sanomalehdet, aikakauslehdet, toimistopaperit ja
muut niihin rinnastettavat paperituotteet, joiden tuottajana pidetään
paperituotteiden valmistukseen käytettävän
paperin valmistajaa tai maahantuojaa taikka painetun paperituotteen maahantuojaa;
6) pakkaukset, joiden tuottajana pidetään tuotteen
pakkaajaa tai pakatun tuotteen maahantuojaa.
Tämän luvun säännöksiä ei
52 §:ää lukuun ottamatta sovelleta
pakkausten tuottajaan, jonka liikevaihto on vähemmän
kuin 1 000 000 euroa.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä,
mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ja keitä 1
momentissa tarkoitetut tuottajat ovat. Valtioneuvoston asetuksella voidaan
myös antaa tarkempia säännöksiä tuottajavastuuta
koskevien säännösten soveltamisesta,
jos tuotteet hankitaan toisesta maasta tai viedään
maasta sähköisellä tai muulla etäkaupalla.
49 §
Käytöstä poistettavien tuotteiden
vastaanotto ja kuljetus
Tuottajan on järjestettävä käytöstä poistettavien
tuotteiden vastaanottopaikkoja siten, että tuotteen voi
maksutta ja vaivattomasti luovuttaa näin järjestettyyn
vastaanottoon. Tarvittavien vastaanottopaikkojen määrää alueittain
määritettäessä otetaan
huomioon niihin luovutettavien käytöstä poistettujen
tuotteiden laji, laatu ja ennakoitu määrä sekä vastaanotosta
ja kuljetuksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset
ja kustannukset. Määrä voi olla tuoteryhmittäin
ja alueittain erilainen. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa
tarkempia säännöksiä vastaanottopaikkojen
määrästä.
Paperituotteiden tuottajan on 1 momentista poiketen järjestettävä käytöstä poistettujen
48 §:n
1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen paperituotteiden kuljetus maksutta
kiinteistön haltijan järjestämästä vastaanottopaikasta,
jos kiinteistö sijaitsee muulla kuin pientalo- tai haja-asutusalueella.
Tuottajan on järjestettävä 56 §:n
mukaisesti kerättyjen käytöstä poistettujen
tuotteiden kuljetus maksutta tuotteen jakelijan vastaanottopaikasta.
50 §
Kiinteistön haltijan velvollisuus paperituotteiden
keräyksessä
Kiinteistön haltijan on järjestettävä vastaanottopaikka
käytöstä poistettujen 48 §:n 1 momentin
5 kohdassa tarkoitettujen paperituotteiden keräystä varten.
Velvollisuus ei kuitenkaan koske pientaloja tai muita vastaavia kiinteistöjä eikä
haja-asutusalueella
sijaitsevia kiinteistöjä.
51 §
Tuottajan velvollisuus tiedottaa vastaanotosta
Tuottajan on tiedotettava käytöstä poistettujen
tuotteiden vastaanottopaikkojen sijainnista ja aukioloajoista, niissä vastaanotettavista
jätteistä sekä muista vastaanoton toimivuuden
kannalta tarpeellisista asioista. Tuottajan on tarvittaessa järjestettävä tiedottaminen
yhdessä kunnan ja muiden jätehuollon toimijoiden
kanssa.
Tuottajan on vuosittain toimitettava selvitys järjestämästään
tiedotuksesta Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuottajan
1 ja 2 momentin mukaisista velvollisuuksista.
52 §
Toimet uudelleenkäytön edistämiseksi
Tuottajan on järjestettävä käytöstä poistettujen
tuotteiden vastaanotto siten, että ehjät tai korjauskelpoiset
tuotteet ja niiden osat tarpeen mukaan pidetään
erillään tai erotellaan ja että muulla
tavoin edistetään tuotteiden ja niiden osien
uudelleenkäyttöä.
Tuottajan on uudelleenkäytön edistämiseksi mahdollisuuksien
mukaan huolehdittava siitä, että tuotteen haltijat
ja käytöstä poistetun tuotteen jätehuoltoa
järjestävät muut toimijat saavat tarvittavat
tiedot tuotteen ja sen osien uudelleenkäyttömahdollisuuksista
ja purkamisesta sekä vaarallisten aineiden ja osien sijainnista
tuotteessa.
53 §
Poikkeukset eräiden muualla kuin kotitaloudessa käytettävien
tuotteiden tuottajan kustannusvastuusta
Tuottaja vastaa ennen 13 päivää elokuuta 2005
markkinoille saatetun muualla kuin kotitaloudessa käytettävän
sähkö- ja elektroniikkalaitteen jätehuollon
kustannuksista vain, jos laite korvataan vastaavalla tai samaan
tarkoitukseen käytettävällä laitteella.
Muussa tapauksessa laitteen haltija vastaa ennen mainittua päivää markkinoille
saatetun laitteen jätehuollon kustannuksista. Tuottaja
ja laitteen haltija voivat sopia jätehuollon kustannusten
jakamisesta toisin riippumatta laitteen markkinoille saattamisen ajankohdasta.
Teollisuusparistojen ja -akkujen sekä muuhun kuin yksityiskäyttöön
tarkoitettujen ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja -akkujen tuottaja
ja tällaisen pariston tai akun haltija voivat sopia jätehuollon
kustannusten jaosta toisin kuin 46 §:n 1 momentissa säädetään.
54 §
Tuottajan kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus
Tuottajan on pidettävä tuotetyypeittäin
kirjaa markkinoille saattamiensa tuotteiden ja vastaanottamiensa
käytöstä poistettujen tuotteiden sekä niistä syntyneiden
jätteiden lajista, laadusta ja määrästä samoin
kuin muista niihin rinnastettavista tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
noudattamisen valvomiseksi tarpeellisista seikoista. Kirjanpidossa
on lisäksi eriteltävä tarvittaessa toimituskohteittain
uudelleenkäyttöön, uudelleenkäytön
valmisteluun, kierrätykseen, muuhun hyödyntämiseen
ja loppukäsittelyyn toimitetut tuotteet ja jätteet.
Kirjanpidossa on oltava vastaavat tiedot myös 48 §:n
1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen ja 3 kohdassa
tarkoitettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden
osista sekä niistä syntyvistä jätteistä samoin
kuin toiseen maahan viedyistä käytöstä poistetuista
tuotteista ja jätteistä.
Tuottajan on toimitettava tiivistelmä 1 momentissa
tarkoitetuista tiedoista Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
kalenterivuosittain taikka tämän määräyksestä useammin,
jos se on tarpeen tämän lain ja sen nojalla annettujen
säännösten noudattamisen valvomiseksi.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä kirjanpitoon
sisällytettävistä ja viranomaiselle
toimitettavista tiedoista sekä niiden toimittamisajankohdasta.
55 §
Tuottajan velvollisuus ilmoittaa jakelijalle kuulumisestaan
tuottajarekisteriin
Edellä 48 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuottajan
on toimittaessaan tuotteen sen jakelijalle ilmoitettava tälle
kuulumisestaan 142 §:ssä tarkoitettuun
tuottajarekisteriin.
56 §
Tuotteen jakelijan vastaanottovelvollisuus
Tuotteen jakelijan on myyntipisteessään
otettava haltijalta maksutta vastaan seuraavat käytöstä poistetut
tuotteet:
1) kannettavat paristot ja akut ilman vaatimusta uuden tuotteen
ostosta vastaanoton edellytyksenä;
2) kotitaloudesta peräisin olevat ja niihin rinnastettavat
sähkö- ja elektroniikkalaitteet, joiden tilalle
ostetaan uusi vastaava laite;
3) moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon tai laitteen
renkaat, jos ne lajiltaan ja määrältään vastaavat
ostettavia uusia renkaita.
Jakelija voi järjestää 1 momentin
2 kohdassa tarkoitetun vastaanoton muualla kuin myyntipisteessä,
jos vastaanottopaikka on yhtä helposti laitteen haltijan
saavutettavissa kuin myyntipiste ja tämä on tuottajan
järjestämän kuljetuksen kannalta tarkoituksenmukaista.
Jos yksityiskäyttöön tarkoitettujen
ajoneuvojen ajoneuvoparistojen ja -akkujen jakelija ottaa vastaan
vastaavia käytöstä poistettuja paristoja ja
akkuja, ne on otettava vastaan maksutta ilman vaatimusta uuden tuotteen
ostosta.
Tuotteen jakelijan on koottava käytöstä poistetut
tuotteet kuljetuksen järjestämisen kannalta tarkoituksenmukaisiksi
eriksi. Jakelija saa luovuttaa käytöstä poistetut
tuotteet vain tuottajan lukuun toimivalle kuljettajalle tai käsittelijälle. Tuotteen
jakelija vastaa järjestämänsä vastaanoton
kustannuksista.
57 §
Tuotteen jakelijan tiedottamisvelvollisuus
Tuotteen jakelijan on myyntipisteessään ja muussa
markkinoinnissaan tiedotettava mahdollisuudesta luovuttaa käytöstä poistettu
tuote jakelijan vastaanottoon ja vastattava tiedotuksen kustannuksista.
58 §
Ajoneuvon toimittaminen romutettavaksi
Ajoneuvon haltijan on toimitettava romutettavaksi
tarkoitettu ajoneuvo tuottajan lukuun toimivalle kerääjälle
tai käsittelijälle.
59 §
Romutustodistus ja ajoneuvon lopullinen rekisteristä poistaminen
Kerääjän tai käsittelijän
on annettava ajoneuvon haltijalle romutustodistus tarkistettuaan
tämän oikeuden luovuttaa ajoneuvo romutusta varten.
Kerääjän tai käsittelijän
on ilmoitettava romuttamisesta Liikenteen turvallisuusvirastolle
ajoneuvon lopulliseksi poistamiseksi ajoneuvorekisteristä.
Liikenteen turvallisuusvirasto perii rekisteristä poistamisesta
tuottajalta maksun, johon sovelletaan, mitä valtion maksuperustelaissa
(150/1992) ja sen nojalla säädetään.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rekisteristä poistamisesta
ja
romutustodistuksesta.
60 §
Korvaus lisäkustannuksista
Jos romutettavaan ajoneuvoon on lisätty uudelleenkäyttöä tai
jätehuoltoa merkittävästi haittaavia
esineitä tai aineita, kerääjä tai
käsittelijä voi periä ajoneuvon
haltijalta jätehuollolle aiheutuvia lisäkustannuksia
vastaavan korvauksen.
61 §
Sähkö- ja elektroniikkalaitteen tuottajalta
vaadittava vakuus
Sähkö- ja elektroniikkalaitteen tuottajan
on asetettava Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
eduksi vakuus, jolla katetaan tuottajan markkinoille saattamien
kotitalouksissa käytettävien laitteiden
vastaanotosta, kuljetuksesta, muusta jätehuollosta ja näihin liittyvästä tiedotuksesta
sekä uudelleenkäytön edistämisestä aiheutuvat
kustannukset. Jäljempänä 62 §:ssä tarkoitettuun
tuottajayhteisöön kuuluvan tuottajan ei tarvitse
asettaa erillistä vakuutta.
Hyväksyttäviä vakuuksia ovat takaus,
vakuutus ja pantattu talletus. Vakuuden antajan on oltava
Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kotipaikan omaava
luotto-, vakuutus- tai muu ammattimainen rahoituslaitos. Edellytyksenä on
lisäksi, että Pirkanmaan elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus saa vakuuden käyttöönsä vaatimuksen
nojalla.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
on oikeus saada vakuus käyttöönsä,
kun tuottaja on todettu maksukyvyttömäksi tai
kun tämä on kehotuksesta huolimatta laiminlyönyt
jätehuollon järjestämisen. Pirkanmaan elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus jakaa vakuuden markkinaosuuden
mukaisessa suhteessa niille 142 §:ssä tarkoitettuun
tuottajarekisteriin hyväksytyille tuottajille
ja tuottajayhteisöille, jotka järjestävät
vakuudenantajan markkinoille saattamien laitteiden jätehuollon.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vakuuden
määrän laskemisesta ja vakuuden
käyttöön ottamisesta.
62 §
Tuottajayhteisön perustaminen ja tuottajavastuun siirtäminen
Tuottajat voivat yhdessä perustaa oikeustoimikelpoisen
yhteisön (tuottajayhteisö) huolehtimaan
tuottajalle tässä luvussa säädetyistä velvollisuuksista.
Tuottajayhteisöön ei saa kuulua muita kuin tuottajia.
Tuottaja voi siirtää tuottajavastuuta koskevat
velvollisuutensa vain sellaiselle tuottajayhteisölle, joka
on hyväksytty 142 §:ssä tarkoitettuun
tuottajarekisteriin.
Tuottajayhteisön on otettava huolehdittavakseen uuden
tuottajan velvollisuudet tämän pyynnöstä,
jos tuottajan toiminta kuuluu tuottajayhteisön
toimialaan. Uuteen tuottajaan on sovellettava tasapuolisia ja yhdenvertaisia
ehtoja verrattuna tuottajayhteisön muihin tuottajiin sovellettaviin
ehtoihin.
Pakkausten tuottaja voi huolehtia juomapakkausten tuottajavastuuta
koskevista velvollisuuksistaan myös liittymällä 68 §:ssä tarkoitettuun
juomapakkausten palautusjärjestelmään.
63 §
Tuottajayhteisön toiminta
Tuottajayhteisössä velvoitteet on jaettava tuottajien
kesken tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen
ja siten, että vältetään
kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen.
Tuottajayhteisön on ylläpidettävä julkisesti saatavilla
olevaa, ajantasaista luetteloa tuottajista, jotka ovat siirtäneet
sille tuottajavastuunsa. Luetteloon merkitään
jäsenen nimi ja yritys- ja yhteisötunnus. Luettelo
on myös oltava saatavilla tietoverkossa.
64 §
Tuottajayhteisön toiminnan turvaaminen
Tuottajayhteisöllä on oltava riittävät
taloudelliset voimavarat toimintansa asianmukaiseksi järjestämiseksi
ja niin, että se voi vastata sille siirretyistä tuottajavastuuvelvoitteista
jatkuvasti vähintään kuuden kuukauden
ajan. Tämän osoittamiseksi tuottajayhteisön
on esitettävä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle selvitys vakavaraisuudestaan
ja toimintasuunnitelma uudelleenkäytön ja jätehuollon järjestämisestä.
Selvitys ja suunnitelma on annettava vuosittain tai jos
toiminta muuttuu olennaisesti, kolmen kuukauden kuluessa muutoksesta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vakavaraisuuden
osoittamiseksi ja toiminnan turvaamiseksi laadittavista
selvityksistä ja suunnitelmista sekä niiden toimittamisesta
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.
65 §
Tuottajien ja tuottajayhteisöjen yhteistyö
Eri tuoteryhmien tuottajien ja tuottajayhteisöjen on
tarpeellisin yhteistoimin huolehdittava siitä, että tuottajavastuun
täytäntöönpanosta ei aiheudu
toisen tuoteryhmän tuottajille tai tuottajayhteisöille
kaksinkertaisia maksuja silloin, kun käytöstä poistettujen
tuotteiden vastaanotto ja muu jätehuolto järjestetään
yhteistoiminnassa.
Valtioneuvosto voi velvoittaa tietyn tuoteryhmän tuottajat
ja tuottajayhteisöt yhteistoimintaan ja määrätä yhteistoiminnalle
asetettavista vaatimuksista, jos tämä on tarpeen
sellaisten rinnakkaisten uudelleenkäyttö- ja jätehuoltojärjestelmien
poistamiseksi tai muodostumisen estämiseksi, jotka haittaavat
tuottajavastuujärjestelmien yleistä toimivuutta
tai tuotteen haltijan mahdollisuutta luovuttaa käytöstä poistettu
tuote uudelleenkäyttöön tai jätehuoltoon.
66 §
Tuottajayhteisöjen palvelunhankinta
Tuottajayhteisön on hankkiessaan tuotteiden uudelleenkäyttöön
ja jätehuoltoon liittyviä palveluja otettava tasapuolisesti
huomioon muut taloudelliset toimijat ja heidän toimintamahdollisuutensa
kyseisillä markkinoilla siten, että vältetään
kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen.
67 §
Asetuksenantovaltuus Euroopan unionin tuottajavastuuta
koskevien säädösten täytäntöönpanemiseksi
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää Euroopan
unionin tuottajavastuuta koskevien säädösten
täytäntöönpanemiseksi:
1) tässä luvussa tarkoitettujen tuotteiden
jätehuoltokustannusten ilmoittamisesta tuotteen hinnassa;
2) poikkeuksesta tuottajan tai jakelijan velvollisuudesta ottaa
vastaan käytöstä poistettu tuote sekä sitä koskevista
poikkeavista jätehuoltojärjestelyistä,
jos tuote on saastunut ja aiheuttaa siten henkilöstölle
terveys- tai turvallisuusriskin;
3) tuottajan ja tuottajayhteisön velvollisuudesta suosia
palvelunhankinnassaan toimijoita, jotka ovat ottaneet käyttöön
sertifioituja ympäristöasioiden hallintajärjestelmiä.
7 luku
Juomapakkaukset
68 §
Juomapakkausten palautusjärjestelmän perustaminen
ja järjestelmään liittyminen
Panttiin perustuvan juomapakkausten palautusjärjestelmän
voi perustaa juomapakkausten palautusjärjestelmän
ylläpitäjänä toimiva tuottajavastuun
piiriin 48 §:n 1 momentin nojalla kuuluva juomapakkausten
tuottaja tai eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetussa laissa
(1037/2004) säädetty verovelvollinen, yksin
tai yhdessä muiden juomapakkausten tuottajien tai verovelvollisten
kanssa. Juomapakkausten tuottaja tai verovelvollinen voi
myös liittyä sellaiseen juomapakkausten palautusjärjestelmään,
johon otetaan jäseniä.
Juomapakkausten palautusjärjestelmässä velvoitteet
on jaettava tuottajien ja verovelvollisten kesken tasapuolisesti
toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen ja siten, että vältetään
kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen. Uuteen
jäseneen on sovellettava ehtoja, jotka ovat tasapuolisia
ja yhdenvertaisia verrattuna palautusjärjestelmän
muihin jäseniin sovellettaviin ehtoihin.
69 §
Juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
velvollisuudet
Juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on järjestettävä toimiva juomapakkausten
palautusjärjestelmä, johon kuuluvat pakkausten
vastaanotto sekä uudelleenkäyttö tai kierrätys.
Ylläpitäjän on myös huolehdittava
järjestelmään kuuluvan, suuruudeltaan
järjestelmän toimivuuden takaavan pantin hallinnoinnista
sekä toimintaan liittyvästä tiedottamisesta.
Juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on pidettävä julkisesti saatavilla olevaa, ajantasaista
luetteloa jäsenistään. Luetteloon merkitään
jäsenen nimi ja yritys- ja yhteisötunnus sekä se,
minkä juomapakkausten osalta jäsen on palautusjärjestelmään
liittynyt. Luettelo on myös oltava saatavilla tietoverkossa.
Juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on noudatettava, mitä 54 §:ssä säädetään tuottajan
kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuudesta. Juomapakkausten palautusjärjestelmään,
johon
otetaan jäseniä, sovelletaan lisäksi,
mitä 64 §:ssä säädetään
tuottajayhteisön toiminnan turvaamisesta, 65 §:ssä tuottajien
ja tuottajayhteisöjen yhteistyöstä sekä 66 §:ssä tuottajayhteisöjen
palvelunhankinnasta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä pantin
vähimmäismäärästä,
palautusjärjestelmän toimintaan liittyvästä tiedottamisesta
sekä järjestelmään kuuluvien pakkausten
uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteista
ja -velvoitteista, jotka voivat olla ankarampia kuin pakkauksia
yleisesti koskevat vastaavat tavoitteet ja velvoitteet.
70 §
Juomapakkausten palautusjärjestelmään
kuuluvien pakkausten merkinnät
Juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on huolehdittava siitä, että palautusjärjestelmään
kuuluviin juomapakkauksiin merkitään
pantin määrä ja se, että ne
kuuluvat juomapakkausten palautusjärjestelmään,
jonka ylläpitäjä on hyväksytty
103 §:n mukaisesti. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskus voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen
merkintävelvollisuudesta, jos pakattuja juomia ei luovuteta
kuluttajille tai merkintöjen puuttuminen ei olennaisesti
vaikeuta juomapakkausten palauttamista.
71 §
Juomapakkausten vastaanottovelvollisuus
Eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun
lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen pantillisissa
juomapakkauksissa myytävien juomien jakelijan on otettava
vastaan myynnissä olevaan pakattujen juomien määrään nähden
kohtuullinen määrä samaan palautusjärjestelmään
kuuluvia tyhjiä juomapakkauksia ja maksettava palauttajalle
pantti.
8 luku
Roskaantuminen
72 §
Roskaamiskielto
Ympäristöön ei saa jättää jätettä,
hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai
muuta esinettä eikä päästää ainetta
siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä,
maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä,
ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin
rinnastettavaa vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).
73 §
Roskaajan siivoamisvelvollisuus
Roskaajan on poistettava roskaava esine tai aine ympäristöstä ja
muutoinkin siivottava roskaantunut alue.
74 §
Toissijainen siivoamisvelvollisuus
Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka
jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen
on:
1) maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjä alueella,
joka on roskaantunut tien, radan tai sataman käytöstä;
2) virkistykseen yleisesti käytettäväksi
tarkoitetun alueen haltija tai ulkoilu- tai moottorikelkkareitin
pitäjä alueella, joka on roskaantunut alueen tai
reitin käytöstä;
3) yleisötilaisuuden järjestäjä tilaisuuteen
varatulla ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla
alueella, joka on roskaantunut tilaisuuden johdosta, tai alueen
haltija, jos tilaisuus järjestetään hänen
suostumuksellaan eikä tilaisuuden järjestäjä huolehdi
siivoamisvelvollisuudestaan;
4) muun kuin 1—3 kohdassa tarkoitetun alueen
haltija voimassa olevan asemakaavan alueella;
5) muun kuin 1—4 kohdassa tarkoitetun alueen
haltija, jos alueen haltija tiesi tai tämän olisi
pitänyt tietää roskaavasta toiminnasta
tai tapahtumasta eikä siivoaminen ole haltijalle muutoin
kohtuutonta.
Jos 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun alueen haltija
laiminlyö siivoamisvelvollisuutensa tai haltijalla ei ole
siivoamisvelvollisuutta mainitun kohdan nojalla, siivoamisvelvollinen
on kunta.
75 §
Siivoamisesta määrääminen
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä siivoamisvelvollisen
täyttämään velvollisuutensa.
Jos kunta laiminlyö 74 §:n 2 momentissa tarkoitetun
siivoamisvelvollisuutensa, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi antaa kunnalle siivoamisesta määräyksen.
Määräyksen antamisesta ja siihen
liitettävästä velvoitteen laiminlyönnin
varalle asetettavasta tehosteesta säädetään
13 luvussa.
76 §
Jätteen keräys roskaantumisen ehkäisemiseksi
Maantien, yksityisen tien, radan tai sataman pitäjän,
virkistykseen yleisesti käytettäväksi
tarkoitetun alueen haltijan, ulkoilu- tai moottorikelkkareitin pitäjän
taikka yleisötilaisuuden järjestäjän
on järjestettävä roskaantumisen ehkäisemiseksi
alueella riittävä jätteen keräys
ja muut jätehuollon palvelut.
77 §
Muut roskaantumista koskevat säädökset
Tontinomistajan ja kunnan velvollisuudesta pitää katu
ja eräät yleiset alueet puhtaana säädetään
kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta
annetussa laissa (669/1978). Rakennetun ympäristön
hoitoon sovelletaan lisäksi, mitä siitä säädetään
maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999).
Aluksen tavanomaisesta toiminnasta aiheutuvaan roskaantumiseen
sovelletaan lisäksi, mitä aluksista aiheutuvien
päästöjen ehkäisemisestä säädetään
merenkulun ympäristönsuojelulaissa. Ajoneuvojen siirtämisestä säädetään
lisäksi ajoneuvojen siirtämisestä annetussa
laissa (828/2008). Pilaantuneen maaperän
puhdistamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa.
9 luku
Jätehuollon maksut
78 §
Kunnan jätemaksu
Kunnan on perittävä tämän
lain mukaisesti järjestämästään
jätehuollosta jätemaksua, jolla katetaan sille
tehtävän hoitamisesta aiheutuvat kustannukset.
Jätteen loppukäsittelystä perittävällä maksulla
on katettava vähintään 21 §:ssä tarkoitetut
kustannukset. Kunta voi periä jätemaksua myös
93 §:n 1 momentissa kunnan vastuulle säädetystä jäteneuvonnasta,
143 §:ssä säädetyn rekisterin
ylläpidosta ja muista vastaavista jätehuollon
järjestämiseen liittyvistä tehtävistä aiheutuvien
kustannusten kattamiseksi.
Jätemaksun on vastattava kunnan tarjoamaa palvelutasoa
ja mahdollisuuksien mukaan kannustettava jätteen määrän
ja haitallisuuden vähentämiseen sekä etusijajärjestyksen
mukaiseen jätehuoltoon.
Jätemaksu, jolla katetaan 1 momentissa tarkoitetusta
jäteneuvonnasta, rekisterin ylläpidosta ja muista
vastaavista jätehuollon järjestämiseen
liittyvistä tehtävistä aiheutuvat kustannukset,
voidaan periä erillisenä perusmaksuna. Perusmaksulla
voidaan kattaa myös vaarallisen jätteen ja muun
jätteen alueellisten vastaanottopaikkojen perustamisesta
ja ylläpidosta kunnalle aiheutuvat kustannukset.
Jätemaksulla saa kerätä enintään
kohtuullisen tuoton pääomalle.
79 §
Kunnan jätemaksun perusteet
Kunnan jätemaksun perusteita ovat jätteen
laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Perusteina
voidaan lisäksi ottaa huomioon jätteen keräys-
ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella,
kunnan keräysvälineiden käyttö sekä kuljetusmatka kuljetettaessa
jäte yksittäisenä kuljetuksena. Jätemaksun
perusteina voidaan käyttää myös
kiinteistöllä asuvien henkilöiden määrää,
kiinteistön käyttötarkoitusta tai muuta
vastaavaa perustetta, jos jätteen määrää tai
laatua on vaikea luotettavasti selvittää tai jos
se on tarpeellista ympäristö- tai terveyshaittojen
ehkäisemiseksi tai jätehuollon järjestämiseksi.
Perusmaksun perusteita ovat kiinteistöllä asuvien
henkilöiden lukumäärä tai kiinteistön käyttötarkoitus
taikka muu vastaava peruste. Perusmaksu voidaan määrätä kiinteistö-
tai talouskohtaisena.
Jätemaksun perusteista määrätään
tarkemmin kunnan hyväksymässä jätetaksassa.
Kunnan on tiedotettava jätetaksasta yleisesti siten kuin
kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Kunnan on myös
tiedotettava vuosittain kunnan asukkaille ja muille jätehuoltopalvelujen
käyttäjille jätemaksun ja mahdollisen
perusmaksun kertymästä sekä siitä,
mihin kertymää on käytetty. Tiedot jätetaksasta,
maksun kertymästä ja sen käytöstä on
oltava saatavilla tietoverkossa.
Vaikuttamismahdollisuuksien varaamisesta jätetaksan
hyväksymistä koskevan asian käsittelyssä säädetään
hallintolain 41 §:ssä.
80 §
Velvollisuus suorittaa kunnan jätemaksu
Kunnan jätemaksun on velvollinen suorittamaan
kiinteistön haltija tai muu jätteen haltija, jonka
jätteen jätehuollon kunta järjestää.
Jos kunta järjestää jätteen
käsittelyn mutta ei sen kuljetusta, kunta voi periä jätemaksun
jätteen käsittelystä jätteen
kuljettajalta.
81 §
Kunnan jätemaksun määrääminen
Kunnan jätehuoltoviranomainen määrää jätemaksun
kunnan hyväksymän jätetaksan mukaisesti.
Jos jätetaksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman
suurena tai pienenä ottaen huomioon jätteen määrä,
kunnan järjestämän jätehuollon
palvelutaso ja jätteen tuottajan tai kiinteistön
haltijan 41 §:n 2 tai 3 momentin mukaisesti järjestämä jätteen
käsittely tai kuljetus, maksu voidaan maksuvelvollisen
hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta määrätä jätetaksasta poiketen
tai jättää perimättä.
Jos jätemaksu määrätään
jätetaksasta poiketen, maksuperusteiden on oltava tasapuolisia
ja kohtuullisia.
82 §
Jätelasku ja kunnan jätemaksusta tehtävä muistutus
Maksuvelvolliselle on toimitettava kunnan jätemaksun
maksamista varten jätelasku, josta ilmenevät maksettava
määrä, eräpäivä,
maksuosoite, maksun peruste riittävän tarkasti
yksilöitynä, tieto viivästysseuraamuksista,
ohjeet muistutuksen tekemistä varten sekä kunnan
jätehuoltoviranomaisen tai muun laskuttajan yhteystiedot
maksuvelvollisen yhteydenottoa varten.
Maksuvelvollisella on oikeus tehdä 14 päivän kuluessa
jätelaskun saamisesta muistutus kunnan jätehuoltoviranomaiselle.
Tämän on tehtävä muistutuksen
johdosta päätös ja lähetettävä muuttuneesta
maksusta maksuvelvolliselle uusi jätelasku.
83 §
Kunnan jätemaksun suorittaminen ja palauttaminen
Jätemaksu maksetaan kunnalle tai tämän
määräämälle kunnan
lukuun toimivalle taholle.
Jätemaksu on maksettava viimeistään
jätelaskussa tai muistutuksen johdosta lähetetyssä uudessa
laskussa ilmoitettuna eräpäivänä muutoksenhausta
huolimatta. Jos jätemaksua ei makseta määräajassa,
erääntyneelle määrälle
on suoritettava korkoa siten kuin korkolaissa (633/1982)
säädetään viivästyskorosta.
Jos jätemaksu muutoksenhaun johdosta poistetaan tai
sitä alennetaan, kunnan on palautettava liikaa
maksettu määrä sekä maksettava
vuotuista korkoa maksupäivästä takaisinmaksupäivään
saakka. Korko määräytyy korkolain 12 §:n nojalla.
84 §
Kunnan jätemaksua koskevien säännösten
soveltaminen kuntien omistamaan yhtiöön
Kunnan jätemaksua koskevia säännöksiä sovelletaan
myös silloin, kun kunta on siirtänyt jätehuollon
järjestämiseen liittyvät palvelutehtävät
tätä varten perustetulle 43 §:ssä tarkoitetulle
yhtiölle.
85 §
Kiinteistön haltijan järjestämästä kuljetuksesta perittävä maksu
Kiinteistön haltijan järjestämistä jätteenkuljetuksista
perittävien maksujen on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia.
Kiinteistön haltijalle annettavassa tarjouksessa
on maksun perusteet ilmoitettava selkeästi.
Kiinteistön haltijalle on toimitettava jätteen kuljetuksesta
lasku, josta ilmenevät maksettava määrä,
eräpäivä, maksuosoite, maksun peruste riittävän
tarkasti yksilöitynä, tieto viivästysseuraamuksista,
ohjeet muistutuksen tekemistä varten sekä laskuttajan
yhteystiedot kiinteistön haltijan yhteydenottoa varten.
Jos kunta perii 80 §:n 2 momentin nojalla jätteen
käsittelyä koskevan jätemaksun jätteen
kuljettajalta, tämän on eriteltävä käsittelyn
ja kuljetuksen osuus kiinteistön haltijalle tekemässään
tarjouksessa ja laskussa.
86 §
Virhe ja hinnanalennus
Jätteen haltijalla on oikeus hinnanalennukseen, jos
jäteastiaa ei tyhjennetä tai jätehuoltoa ei
järjestetä muutoin kunnan jätehuoltomääräysten
tai sopimuksen mukaisella tavalla taikka jos jätehuoltopalvelussa
on muu vastaava virhe.
Jätteen haltijan on kohtuullisen ajan kuluessa huomautettava
virheestä sille, joka hoitaa palvelun laskutusta,
sekä vaadittava hinnanalennusta. Hinnanalennuksen tulee
vastata virheen laajuutta ja kestoa. Virheestä johtuva
hinnanalennus voidaan hyvittää seuraavan laskutuksen yhteydessä.
Tässä pykälässä säädetystä ei
saa sopimuksin poiketa kiinteistön haltijan vahingoksi,
jos kysymys on asumisessa syntyvästä jätteestä.
10 luku
Suunnittelu ja ohjaus
87 §
Valtakunnallinen jätesuunnitelma
Ympäristöministeriön on tämän
lain tarkoituksen toteuttamisen ja säännösten
täytäntöönpanon edistämiseksi
valmisteltava valtioneuvoston hyväksyttäväksi
valtakunnallinen jätesuunnitelma. Suunnitelmassa on esitettävä arvio
jätteen määrän ja haitallisuuden
vähentämisen sekä jätehuollon
nykytilasta, näitä koskevat tavoitteet ja toimet
tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmaan on liitettävä arvio
sen vaikuttavuudesta.
Jätteen määrän ja haitallisuuden
vähentämistä koskeva valtakunnallisen
jätesuunnitelman osa voidaan laatia erillisenä suunnitelmana.
Ympäristöministeriön on arvioitava
valtakunnallisen jätesuunnitelman ja erillisen suunnitelman
toteutumista ja vaikuttavuutta vähintään joka
kuudes vuosi sekä tarvittaessa valmisteltava
tarkistettu suunnitelma valtioneuvoston hyväksyttäväksi.
88 §
Alueellinen jätesuunnitelma
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden
saavuttamiseksi ja siinä esitettyjen toimien täytäntöönpanon
edistämiseksi laadittava yksin tai yhdessä toisen
tai useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa
toimialueelleen alueellinen jätesuunnitelma.
Suunnitelmassa voidaan esittää myös alueellisista
oloista johtuvia muita tarpeellisia tavoitteita ja toimia jätteen
määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi
sekä jätehuollon kehittämiseksi.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
arvioitava alueellisen jätesuunnitelman toteutumista ja
vaikuttavuutta vähintään joka kuudes vuosi
sekä tarvittaessa laadittava tarkistettu suunnitelma.
89 §
Jätesuunnitelmien valmistelu
Valtakunnallista jätesuunnitelmaa tai jätteen määrän
ja haitallisuuden vähentämistä koskevaa erillistä suunnitelmaa
valmisteltaessa on varattava 134 §:n 2 kohdassa
tarkoitetuille valtakunnallisille yhdistyksille ja säätiöille
sekä niille viranomaisille ja tahoille, joiden toimialaan
tai tehtäviin valtakunnallinen jätesuunnitelma
tai erillinen suunnitelma voi olennaisesti liittyä, tilaisuus
tutustua suunnitelmaluonnokseen sekä esittää siitä mielipiteensä kirjallisesti.
Luonnos on oltava saatavilla tietoverkossa ja mielipiteiden esittämiselle
on varattava riittävä aika. Hyväksytystä suunnitelmasta
perusteluineen ja siitä, miten esitetyt mielipiteet on
otettu huomioon, on tiedotettava sähköisesti.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
valmisteltava alueellinen jätesuunnitelma vuorovaikutuksessa
alueen kuntien ja muiden viranomaisten sekä sellaisten
alueella toimivien toiminnanharjoittajien ja 134 §:n 2 kohdassa
tarkoitettujen yhdistysten ja säätiöiden
kanssa, joiden toimialaan alueellinen jätesuunnitelma voi olennaisesti
liittyä, ja asetettava tätä varten yhteistyöryhmä.
Alueellisen jätesuunnitelman valmistelussa on maakunnan
liitolle varattava tilaisuus antaa suunnitelmaluonnoksesta lausuntonsa.
Osallistumisesta alueellisen jätesuunnitelman
valmisteluun säädetään lisäksi
viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten
arvioinnista annetussa laissa (200/2005).
Kunnan on annettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
ja sen edelleen ympäristöministeriölle
valtakunnallisen tai alueellisen jätesuunnitelman
laadintaa varten tarpeelliset tiedot kunnassa syntyvistä jätteistä,
jätehuollon järjestämisestä ja
valvonnasta sekä niitä koskevista kehittämistavoitteista.
90 §
Valtioneuvoston asetukset jätesuunnitelmista
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtakunnallisen
ja alueellisen jätesuunnitelman valmistelusta, laatimisesta
ja sisällöstä sekä suunnitelman
toteutumisen ja vaikutusten arvioinnista ja suunnitelman tarkistamisesta.
91 §
Kunnan jätehuoltomääräykset
Kunta voi antaa tämän lain täytäntöön
panemiseksi tarpeellisia paikallisista oloista johtuvia,
kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä:
1) 32 §:ssä tarkoitetussa toiminnassa syntyvän
yhdyskuntajätteen määrän vähentämisestä,
lajittelusta, säilyttämisestä, keräyksestä,
kuljetuksesta, hyödyntämisestä ja loppukäsittelystä sekä näitä koskevista
teknisistä vaatimuksista;
2) 13 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyjen
vaatimusten noudattamiseksi muiden kuin 1 kohdassa
tarkoitettujen jätteiden keräyksen, vastaanoton
ja kuljetuksen käytännön järjestelyistä kiinteistöillä tai
jätteen vastaanottopaikoilla sekä näitä koskevista
teknisistä vaatimuksista;
3) toimista roskaantumisen ehkäisemiseksi;
4) velvollisuudesta antaa kunnan jätehuoltoviranomaiselle
tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle
tietoja 1 kohdassa tarkoitetuista jätteistä tai
39 §:ssä tarkoitetuista jätteen kuljetuksista.
Edellä 1 momentin 1 kohdan nojalla annettavat määräykset
voivat koskea myös muun kuin 32 §:ssä tarkoitetussa
toiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen
kompostointia tai muuta vastaavaa jätteen pienimuotoista
käsittelyä sen syntypaikalla, ei kuitenkaan ympäristöluvanvaraista
jätteen käsittelyä.
Kunnan jätehuoltomääräyksissä määrätty viranomainen
voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen
jätehuoltomääräyksen noudattamisesta
siinä mainituin perustein.
92 §
Menettely kunnan jätehuoltomääräyksiä annettaessa
Ennen kunnan jätehuoltomääräysten
antamista kunnan on varattava asianomaiselle elinkeino,
liikenne- ja ympäristökeskukselle sekä tarvittaessa
muille viranomaisille tilaisuus lausunnon antamiseen. Vaikuttamismahdollisuuksien
varaamisesta asian käsittelyssä säädetään hallintolain
41 §:ssä.
Kunnan on tiedotettava jätehuoltomääräyksistä yleisesti
siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Määräykset
on oltava saatavilla tietoverkossa. Ne on lisäksi toimitettava tiedoksi
asianomaiselle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
sekä aluehallintovirastolle.
93 §
Jäteneuvonta
Kunnan on järjestettävä neuvontaa,
tiedotusta ja valistusta 32 §:ssä tarkoitetussa
toiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen määrän
ja haitallisuuden vähentämiseksi ja jätehuollon
asianmukaiseksi toteuttamiseksi.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun
lain (897/2009) 3 §:n 2 momentin mukaista
tehtävää suorittaessaan erityisesti edistettävä 12 §:n
1 momentissa tuotannon harjoittajalle sekä tuotteen valmistajalle
ja maahantuojalle säädetyn selvilläolovelvollisuuden
toteutumista.
11 luku
Jätehuolto- ja tuottajarekisteriin hyväksyminen
ja merkitseminen
94 §
Hakemus toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin
Sen, joka aikoo harjoittaa jätteen ammattimaista kuljettamista
tai toimia jätteen välittäjänä,
on tehtävä hakemus toiminnan hyväksymiseksi
142 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun jätehuoltorekisteriin.
Hakemus tehdään sille elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle, jonka toimialueella suurinta
osaa toiminnasta harjoitetaan. Jos toimivaltainen viranomainen ei
mainitulla perusteella ole osoitettavissa, hakemus tehdään
toiminnanharjoittajan kotipaikan mukaiselle elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle.
Hakemuksessa on oltava sen käsittelyä varten tarpeelliset
tiedot toiminnanharjoittajasta, toiminnasta ja toiminta-alueesta.
Lisäksi hakemuksessa on esitettävä selvitys
toiminnanharjoittajan ammattitaidosta. Valtioneuvoston
asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hakemuksen
sisällöstä ja sen käsittelystä.
95 §
Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen edellytykset
Toiminta hyväksytään jätehuoltorekisteriin, jos:
1) toimintaa harjoitetaan tämän lain ja sen nojalla
annettujen säännösten mukaisesti ja ammattitaitoisesti;
2) toimintaa harjoitetaan aiheuttamatta vaaraa tai haittaa terveydelle
tai ympäristölle;
3) toiminnassa käytettävä laitteisto
ja kalusto on teknisesti asianmukaista;
4) hakija asettaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
eduksi riittävän vakuuden kuljetettavan tai välitettävän
jätteen asianmukaisen jätehuollon varmistamiseksi,
jollei viranomainen päätä, että vakuuden
asettaminen on toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen tarpeetonta.
Vakuudeksi hyväksytään takaus, vakuutus
tai pantattu talletus. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutus-
tai muu ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan
talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.
96 §
Päätös jätehuoltorekisteriin
hyväksymisestä
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
ilman aiheetonta viivytystä tehtävä päätös jätehuoltorekisteriin
hyväksymistä koskevasta hakemuksesta. Toimintaa
ei saa aloittaa ennen kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
on hyväksynyt toiminnan jätehuoltorekisteriin. Hyväksymistä koskeva
päätös on voimassa toistaiseksi tai määräajan.
Päätöksessä voidaan antaa
määräyksiä 95 §:ssä säädettyjen
hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi,
jätteitä koskevasta kirjanpidosta, velvollisuudesta
toimittaa valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja viranomaiselle
ja muista toiminnan valvomiseksi tarpeellisista toimista. Määräyksillä voidaan
tarvittaessa rajoittaa toiminta koskemaan lajiltaan tai laadultaan
tietyntyyppistä jätettä. Valtioneuvoston
asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä päätöksen sisällöstä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
merkittävä hakemuksen ja päätöksen
olennaiset tiedot jätehuoltorekisteriin. Jos toimintaa harjoitetaan
kahden tai useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
toimialueella, päätöksen tehneen viranomaisen
on toimitettava jäljennös päätöksestä näille
muille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille.
97 §
Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevan päätöksen
muuttaminen
Jos jätehuoltorekisteriin hyväksytty toiminta muuttuu
olennaisesti tai lopetetaan, on siitä viivytyksettä ilmoitettava
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
ja tarvittaessa tehtävä uusi hakemus. Elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen on merkittävä muuttuneet
tiedot jätehuoltorekisteriin ja tarvittaessa muutettava hyväksymispäätöstä vastaavasti.
Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevaa päätöstä voidaan
päätöksen tehneen viranomaisen aloitteesta
muuttaa, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet tai hyväksymisen
perusteiden myöhemmin todetaan olleen olennaisesti erilaiset
kuin päätöstä annettaessa on
edellytetty.
98 §
Ote jätehuoltorekisteristä
Jätehuoltorekisteriin hyväksymistä koskevaan
päätökseen on liitettävä ote
jätehuoltorekisteriin merkityistä tiedoista
ja tieto siitä, mihin mennessä ote on tarkistettava.
Kuljettajan, jonka toiminta on hyväksytty rekisteriin,
on pidettävä ote mukana kuljetuksen aikana ja
pyydettäessä esitettävä se valvontaviranomaisille
ja poliisille. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia
säännöksiä otteeseen sisällytettävistä tiedoista.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
lähetettävä ote tarkistamista varten
jätehuoltorekisteriin hyväksytyn toiminnan harjoittajalle
sen kalenterivuoden aikana, jolloin on kulunut kolme vuotta
toiminnan hyväksymisestä jätehuoltorekisteriin
tai, jos toimintaa on muutettu, viimeisen muutoksen hyväksymisestä rekisteriin.
Toiminnanharjoittajan on tarkistamispyynnössä asetetussa
kohtuullisessa määräajassa vastattava
pyyntöön ja ilmoitettava muuttuneet
tiedot.
99 §
Jätehuoltorekisteriin hyväksymisen peruuttaminen
ja raukeaminen
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi peruuttaa jätehuoltorekisteriin hyväksymisen, jos:
1) 95 §:n mukaisia hyväksymisen edellytyksiä ei
enää saada täytetyiksi muuttamalla päätöstä 97 §:n
mukaisesti;
2) toiminnanharjoittaja on antanut virheellisiä tietoja,
jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet hyväksymisen edellytyksiin;
tai
3) säännöksiä tai päätöksen
määräyksiä on viranomaisen kirjallisesta
huomautuksesta huolimatta toistuvasti rikottu siten, että toiminnasta aiheutuu
merkittävää vaaraa tai haittaa terveydelle
tai ympäristölle.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
päätettävä, että jätehuoltorekisteriin
hyväksyminen raukeaa, jos toiminnanharjoittaja ei vastaa
98 §:n 2 momentissa tarkoitettuun otteen tarkistamispyyntöön.
Toiminnanharjoittajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen
jätehuoltorekisteristä poistamista.
100 §
Ilmoitus keräystoiminnasta jätehuoltorekisteriin
Sen, joka aikoo harjoittaa jätteen ammattimaista keräystä,
on tehtävä ilmoitus 142 §:n 1 momentin
2 kohdassa tarkoitettuun jätehuoltorekisteriin merkitsemistä varten
sen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle,
jonka alueella keräystä harjoitetaan. Ilmoitus
on tehtävä hyvissä ajoin ennen keräyksen
aloittamista.
Ilmoituksessa on oltava toiminnan jätehuoltorekisteriin
merkitsemistä varten tarpeelliset tiedot toiminnanharjoittajasta
ja toiminnasta, kuten kerättävistä jätteistä,
jäteastioista ja vastaanottopaikkojen sijainnista. Valtioneuvoston asetuksella
voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen
sisällöstä.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on ilmoitettava
jätehuoltorekisteriin merkitsemisestä ilmoituksen
tekijälle.
101 §
Hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi
Edellä 48 §:ssä säädetyn
tuottajan, 62 §:ssä säädetyn
tuottajayhteisön ja 68 §:ssä säädetyn juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on tehtävä Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja
ympäristökeskukselle hakemus 142 §:n
1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun tuottajarekisteriin hyväksymiseksi.
Hakemus on tehtävä hyvissä ajoin siten,
että käytöstä poistettujen tuotteiden
jätehuolto voidaan turvata.
Hakemuksessa on yksilöitävä hakija
ja selostettava tämän harjoittama toiminta. Hakemuksessa
on oltava sen käsittelemiseksi ja toiminnan asianmukaisuuden
arvioimiseksi tarpeelliset tiedot käytöstä poistettujen
tuotteiden vastaanotosta ja siitä tiedottamisesta, uudelleenkäytöstä,
hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta. Kotitalouksissa
käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden
tuottajan on lisäksi esitettävä selvitys
61 §:ssä säädetystä vakuudesta.
Tuottajayhteisön ja juomapakkausten palautusjärjestelmän
ylläpitäjän hakemuksessa on esitettävä tarvittavat
tiedot sopimuksista, säännöistä ja muista
asiakirjoista sen arvioimiseksi, täyttääkö toiminta
tässä laissa ja sen nojalla säädetyt
vaatimukset.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hakemuksen
sisällöstä ja käsittelystä.
102 §
Tuottajarekisteriin hyväksymisen edellytykset
Tuottaja, tuottajayhteisö tai juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjä hyväksytään tuottajarekisteriin,
jos:
1) toiminta täyttää tässä laissa
ja sen nojalla säädetyt vaatimukset;
2) käytöstä poistettavien tuotteiden
tai juomapakkausten vastaanotto järjestetään
tämän lain ja sen nojalla säädettyjen
vaatimusten mukaisesti;
3) tuotteiden uudelleenkäytössä ja
käytöstä poistettujen tuotteiden jätehuollossa
noudatetaan tässä laissa ja sen nojalla
säädettyjä uudelleenkäyttöä ja
hyödyntämistä koskevia velvoitteita ja
otetaan huomioon näitä koskevat tavoitteet.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa
säädetään, tuottajayhteisön
ja juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
tuottajarekisteriin hyväksymisen edellytyksenä on,
että:
1) tuottajayhteisö on perustettu ja toimii 62 ja 63 §:n
mukaisesti sekä juomapakkausten palautusjärjestelmä 68
ja 69 §:n mukaisesti;
2) tuottajayhteisö tai juomapakkausten palautusjärjestelmän
ylläpitäjä on esittänyt 64 §:n mukaisen
hyväksyttävän selvityksen ja toimintasuunnitelman.
Kotitalouksissa käytettävien sähkö-
ja elektroniikkalaitteiden tuottajan hyväksymisen edellytyksenä on
lisäksi 61 §:ssä säädetyn
vakuuden asettaminen.
103 §
Päätös tuottajarekisteriin hyväksymisestä
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on ilman aiheetonta viivytystä tehtävä päätös
tuottajarekisteriin hyväksymistä koskevasta hakemuksesta.
Päätös tuottajayhteisön ja juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjän
hyväksymisestä tuottajarekisteriin määrätään
asian laadun mukaan olemaan voimassa toistaiseksi tai määräajan.
Tuottajan hyväksymistä koskeva päätös
on voimassa toistaiseksi.
Päätöksessä voidaan antaa
tarpeellisia määräyksiä 102 §:ssä säädettyjen
hyväksymisen edellytysten täyttämiseksi
ja muiden tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen
vaatimusten täyttämiseksi sekä toiminnan
valvomiseksi. Määräyksillä voidaan
myös asettaa uusille juomapakkausten palautusjärjestelmien
ylläpitäjille toiminnan laatu ja laajuus huomioon
ottaen asteittain kiristyviä tavoitteita palautusjärjestelmän toimivuudelle,
kunnes valtioneuvoston asetuksella säädetyt tavoitteet
koskevat niitä täysimääräisesti.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on merkittävä hakemuksen ja päätöksen
olennaiset tiedot tuottajarekisteriin.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä päätöksen
sisällöstä.
104 §
Ote tuottajarekisteristä
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on annettava tuottajarekisteriin hyväksytylle juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjälle
ote tuottajarekisteristä. Palautusjärjestelmän
ylläpitäjän on toimitettava ote järjestelmään
liittyneille jäsenille.
105 §
Tuottajan tai jäsenen ilmoittaminen tuottajarekisteriin
Tuottajarekisteriin hyväksytyn tuottajayhteisön
tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
on ilmoitettava sille velvollisuutensa siirtänyt tai siihen
jäseneksi liittynyt tuottajarekisteriin. Jos
tiedot muuttuvat, on myös tästä tehtävä ilmoitus
rekisteriin. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on merkittävä tiedot tuottajarekisteriin ja ilmoitettava merkinnästä ilmoituksen
tekijälle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ilmoituksen
sisällöstä.
106 §
Tuottajarekisteriin hyväksymistä koskevan
päätöksen muuttaminen
Jos tuottajarekisteriin hyväksytyn tuottajan, tuottajayhteisön
tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjän
toiminta muuttuu olennaisesti taikka jos tuottajayhteisön
tai juomapakkausten palautusjärjestelmän jäsenet
muuttuvat, on tästä ilmoitettava viivytyksettä Pirkanmaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle
ja tarvittaessa tehtävä uusi hakemus. Pirkanmaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
merkittävä muuttuneet tiedot tuottajarekisteriin
ja tarvittaessa muutettava tuottajarekisteriin hyväksymistä koskevaa
päätöstä.
Päätöstä voidaan muuttaa
myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta,
jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet tai päätöksen
perusteiden myöhemmin todetaan olleen olennaisesti erilaiset
kuin päätöstä annettaessa on
edellytetty.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1
momentissa tarkoitetun ilmoittamisen ajankohdasta.
107 §
Tuottajarekisteriin hyväksymisen peruuttaminen
ja raukeaminen
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi peruuttaa tuottajarekisteriin hyväksymisen, jos tuottaja,
tuottajayhteisö tai juomapakkausten palautusjärjestelmän
ylläpitäjä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
kirjallisesta huomautuksesta huolimatta toistuvasti laiminlyö tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten mukaisen tuottajavastuuseen
perustuvan velvollisuuden järjestää käytöstä poistetun
tuotteen vastaanotto, uudelleenkäyttö, hyödyntäminen
ja muu jätehuolto tai jos jotakin muuta 102 §:ssä säädettyä hyväksymisen
edellytystä ei viranomaisen kirjallisesta huomautuksesta
huolimatta saada täytettyä.
Jos tuottaja lopettaa tuottajavastuun piiriin kuuluvan toimintansa
taikka tuottajayhteisö tai juomapakkausten palautusjärjestelmä puretaan tai
sen toiminta lopetetaan, raukeaa hyväksyntä ilman
erillistä päätöstä ja
tuottaja, tuottajayhteisö tai juomapakkausten palautusjärjestelmän ylläpitäjä poistetaan
tuottajarekisteristä.
12 luku
Jätteen kansainväliset siirrot
108 §
Jätteen kansainvälinen siirto ja sen hyväksyminen
Jätteen kansainvälisestä siirrossa
ja sen hyväksymisessä noudatetaan, mitä jätteensiirtoasetuksessa
sekä tässä laissa ja sen nojalla säädetään.
109 §
Jätteen siirto käsiteltäväksi
toiseen maahan
Sen lisäksi, mitä 108 §:ssä säädetään,
Suomesta toiseen maahan saa siirtää jätteen
loppukäsiteltäväksi ja 32 §:n
mukaisesti kunnan vastuulle kuuluvan sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödynnettäväksi
vain, jos:
1) Suomessa ei ole teknisiä tai taloudellisia edellytyksiä taikka
tarvittavia laitoksia jätteen käsittelemiseksi
hyväksyttävällä tavalla;
2) jäte käsitellään ympäristönsuojelun
kannalta olennaisesti paremmin kuin Suomessa;
3) jäte käsitellään tavalla,
joka olisi ympäristönsuojelun kannalta hyväksyttävä Suomessa
ja joka on kokonaiskustannuksiltaan olennaisesti edullisempi kuin
käsittely Suomessa;
4) siirto tehdään uuden käsittelymenetelmän kokeilemiseksi
tai muuta koetoimintaa varten; tai
5) muun kuin vaarallisen jätteen siirto perustuu jätehuollon
alueelliseen yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin tai
Suomen ja Norjan kuntien kesken.
110 §
Jätteen siirto käsiteltäväksi
Suomeen
Sen lisäksi, mitä 108 §:ssä säädetään,
Suomeen saa siirtää jätteen käsiteltäväksi
vain, jos Suomessa syntyvän jätteen loppukäsittely
tai 32 §:n mukaisesti kunnan vastuulle kuuluvan
sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntäminen
ei tämän vuoksi esty tai viivästy.
Jos kysymys on jätteen siirrosta loppukäsiteltäväksi
Suomeen, siirron hyväksymisen edellytyksenä on
lisäksi, että:
1) vaarallinen jäte poltetaan siihen erikoistuneessa
laitoksessa;
2) jäte käsitellään biologisesti
tai fysikaalis-kemiallisesti; tai
3) jätteen sijoittaminen maahan, maan päälle tai
erityisesti suunnitellulle kaatopaikalle taikka muun kuin vaarallisen
jätteen polttaminen perustuu jätehuollon alueelliseen
yhteistyöhön Suomen ja Ruotsin tai Suomen ja Norjan
kuntien kesken.
111 §
Jätteen kansainvälisen siirron kieltäminen
laittoman siirron tai maksun laiminlyönnin johdosta
Suomen ympäristökeskus voi kieltää jätteen kansainvälisen
siirron, jos:
1) jätteensiirtoasetuksen 2 artiklan 14 kohdassa tarkoitetun
vastaanottajan tai 15 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen
tekijän on tuomiolla tai päätöksellä todettu
syyllistyneen mainitun artiklan 35 kohdassa tarkoitettuun laittomaan
siirtoon; tai
2) ilmoituksen tekijä on jättänyt
maksamatta aikaisempaan jätteen siirtoon liittyneen Suomen ympäristökeskuksen
määräämän ilmoituksen
käsittelymaksun.
112 §
Jätteensiirtoasetuksen vientikiellon soveltaminen
eräissä tilanteissa
Suomen ympäristökeskus voi päättää,
että:
1) jätteensiirtoasetuksen 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
vientikielto ei poikkeustapauksessa koske tiettyä asetuksen
liitteessä V vaaralliseksi jätteeksi
luokiteltua jätettä, jos ilmoituksen tekijä luotettavasti
osoittaa, ettei jätteellä ole yhtään
6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vaaraominaisuutta;
2) jäte voidaan poikkeustapauksessa luokitella vaaralliseksi
jätteeksi ja sen vuoksi soveltaa jätteensiirtoasetuksen
36 artiklan 1 kohdan mukaista vientikieltoa, vaikka jätettä ei
mainita asetuksen liitteessä V tai se mainitaan
sanotun liitteen osan 1 luettelossa B, jos kyseisellä jätteellä on
jokin 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu
vaaraominaisuus.
Suomen ympäristökeskuksen on ennen 1 momentissa
tarkoitetun päätöksen tekemistä ilmoitettava
asiasta vastaanottomaan toimivaltaiselle viranomaiselle. Päätöksen
jäljennös on lähetettävä tiedoksi
muille asianomaisille lupa- ja valvontaviranomaisille. Suomen ympäristökeskuksen
on myös kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä ilmoitettava
päätöksestä ympäristöministeriölle
ja Euroopan komissiolle.
113 §
Jätteensiirtoasetuksen 18 artiklan mukaisen jätteen
kansainvälinen siirto
Suomen ympäristökeskuksella on oikeus pyynnöstä saada
jätteen kansainvälisestä siirrosta vastaavalta
tai jätteen kuljettajalta jätteensiirtoasetuksen
liitteessä VII tarkoitetut tiedot asetuksen 18
artiklassa tarkoitetuista jätteistä, jos se on
tarpeen asetuksen noudattamisen valvontaa sekä asetuksen
täytäntöönpanoa varten.
114 §
Jätteen hyödyntämislaitoksen ennakkohyväksyntä
Suomen ympäristökeskus voi hakemuksesta myöntää Suomessa
sijaitsevan jätteen hyödyntämislaitoksen
toiminnanharjoittajalle jätteensiirtoasetuksen 14 artiklassa
tarkoitetun ennakkohyväksynnän jätteen
vastaanottamiseen toisesta Euroopan talousalueeseen tai Taloudellisen yhteistyön
ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvasta
valtiosta. Ennakkohyväksyntää ei voida
myöntää jätteensiirtoasetuksen
2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun väliaikaisen hyödyntämistoiminnan
eikä koetoiminnan harjoittajalle.
Ennakkohyväksyntä voidaan myöntää,
jos:
1) toiminnanharjoittajalla on hyödyntämistoiminnalle
ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa;
2) toiminnanharjoittajalla on riittävä asiantuntemus
jätteen kansainvälisistä siirroista;
3) toiminnanharjoittajalla on organisaatioiden vapaaehtoisesta
osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden
hallinta- ja auditointijärjestelmään
(EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001
ja komission päätösten 2001/681/EY
ja 2006/193/EY kumoamisesta annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009
mukainen tai muu vastaava ympäristöasioiden hallintajärjestelmä;
ja
4) toiminnanharjoittaja on aiemmin toteuttamissaan
jätteen kansainvälisissä siirroissa huolehtinut
tämän lain, jätteensiirtoasetuksen ja ympäristönsuojelulain
mukaisista velvollisuuksistaan.
Suomen ympäristökeskuksen on tehtävä päätös
ennakkohyväksyntää koskevasta hakemuksesta.
Päätöksessä on yksilöitävä jätelajit
ja hyödyntämismenetelmä sekä laitos,
jota hyväksyntä koskee. Ennakkohyväksyntä on
määräaikainen ja se myönnetään
enintään kymmeneksi vuodeksi.
Ennakkohyväksyntää koskevassa hakemuksessa
on oltava hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot
toiminnanharjoittajasta, laitoksesta ja sen toiminnasta sekä suunnitelluista
jätteiden kansainvälisistä siirroista.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ennakkohyväksyntää
koskevan
hakemuksen ja päätöksen sisällöstä.
115 §
Jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä tai ennakkohyväksyntää koskevan
päätöksen muuttaminen ja peruuttaminen
Suomen ympäristökeskus voi omasta aloitteestaan
muuttaa jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä tai
ennakkohyväksyntää koskevaa
päätöstään, jos olosuhteet
ovat olennaisesti muuttuneet tai päätöksen
perusteiden myöhemmin todetaan olleen olennaisesti erilaiset kuin
päätöstä annettaessa on edellytetty.
Jätteen kansainvälisen siirron hyväksymistä koskeva
päätös voidaan peruuttaa, jos jokin jätteensiirtoasetuksessa
tai tässä laissa säädetty siirron
edellytys ei enää täyty. Ennakkohyväksyntää koskeva
päätös voidaan peruuttaa, jos jokin
hyväksynnän 114 §:ssä säädetyistä edellytyksistä ei
enää täyty.
116 §
Jätteen kansainvälisen siirron vakuus
Jätteensiirtoasetuksen 6 artiklan mukaiseksi vakuudeksi
hyväksytään takaus, vakuutus tai pantattu
talletus. Vakuuden antajan on oltava luotto-, vakuutus- tai muu
ammattimainen rahoituslaitos, jolla on kotipaikka Euroopan talousalueeseen
kuuluvassa valtiossa.
117 §
Tullin tehtävät
Tullin on tarvittaessa pysäytettävä jätteen kansainvälinen
siirto, joka ei täytä jätteensiirtoasetuksen
tai tämän lain vaatimuksia ja ilmoitettava asiasta
Suomen ympäristökeskukselle jatkotoimista päättämistä varten.
Tullihallitus voi määrätä Suomen
tullitoimipaikat, joiden kautta jäte on siirrettävä Euroopan
talousalueelle tai Euroopan talousalueelta.
13 luku
Valvonta ja hallintopakko
118 §
Kirjanpito- ja tiedonantovelvollisuus
Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa
jätteistä, jos kysymyksessä on:
1) toiminta, jossa syntyy vähintään
100 tonnia jätettä vuodessa;
2) toiminta, jossa syntyy vaarallista jätettä;
3) ympäristönsuojelulain 28 §:n 2
momentin 4 kohdassa tarkoitettu jätteen käsittely,
ei kuitenkaan mainitun lain 30 a §:n 1 momentin 1—3 kohdassa
tarkoitettu käsittely;
4) muu kuin 1—3 kohdassa tarkoitettu toiminta, joka
on ympäristöluvanvaraista;
5) 94 §:ssä tarkoitettu jätteen kuljettaminen
ja välittäjänä toimiminen sekä 100 §:ssä tarkoitettu
jätteen keräys.
Aikaisemmalle jätteen haltijalle ja 48 §:ssä tarkoitetulle
tuottajalle on pyynnöstä annettava näiden
luovuttamien jätteiden jätehuoltoa koskevat kirjanpitotiedot.
119 §
Kirjanpitoon sisällytettävät tiedot
ja niiden säilyttäminen
Edellä 118 §:ssä tarkoitettuun kirjanpitoon
on toiminnan luonteen mukaan sisällytettävä tiedot syntyneen,
kerätyn, kuljetetun, välitetyn tai käsitellyn
jätteen lajista, laadusta, määrästä,
alkuperästä ja toimituspaikasta sekä jätteen
kuljetuksesta ja käsittelystä. Kirjanpitoon on
sisällytettävä myös
tiedot 118 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyssä toiminnassa
syntyneen jätteen määrästä suhteessa
liikevaihdolla, työntekijöiden määrällä tai
muulla vastaavalla tavalla ilmaistuun toiminnan laajuuteen
(ominaisjätemäärä).
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä toiminnoittain
tai jätelajeittain kirjanpitoon sisällytettävistä tiedoista
ja ominaisjätemäärän laskemisesta.
Kirjanpitotiedot on säilytettävä kirjallisesti tai
sähköisesti kuusi vuotta. Valtioneuvoston asetuksella
voidaan säätää tätä lyhyemmästä määräajasta,
jos kuuden vuoden säilytysaika on toiminnan valvonnan kannalta
ilmeisen tarpeeton.
120 §
Toiminnanharjoittajan seuranta- ja tarkkailuvelvollisuus
Edellä 118 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan
harjoittajan on seurattava ja tarkkailtava järjestämäänsä jätehuoltoa
säännöllisesti ja suunnitelmallisesti
sen varmistamiseksi, että toiminta täyttää sille
tässä laissa ja sen nojalla säädetyt
ja määrätyt vaatimukset ja että valvontaviranomaiselle
voidaan antaa toiminnan valvomiseksi tarpeelliset tiedot.
Toiminnanharjoittajan on myös huolehdittava siitä,
että jätehuollosta vastaavat henkilöt
perehdytetään toiminnan seurantaan ja tarkkailuun
ja että heille annetaan siitä riittävät
tiedot. Toiminnanharjoittajan on viivytyksettä ryhdyttävä toimiin
seurannan ja tarkkailun perusteella havaittujen toiminnan puutteiden
poistamiseksi.
Ympäristöluvanvaraisen jätteen käsittelytoiminnan
harjoittajan on esitettävä lupaviranomaiselle
suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun
järjestämisestä. Suunnitelmaan on sisällytettävä tarpeelliset
tiedot jätehuollon seurannan ja tarkkailun järjestämiseksi.
Jos käsiteltävän jätteen laatu
tai määrä taikka käsittelyn järjestelyt
muuttuvat, toiminnanharjoittajan on arvioitava ja tarvittaessa tarkistettava
suunnitelmaa ja ilmoitettava tästä valvontaviranomaiselle.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä jätehuollon
seurannan ja tarkkailun järjestämisestä samoin
kuin 2 momentissa tarkoitetun jätteen käsittelyn
seuranta- ja tarkkailusuunnitelman sisällöstä.
121 §
Siirtoasiakirja
Jätteen haltijan on laadittava siirtoasiakirja vaarallisesta
jätteestä, sako- ja umpikaivolietteestä,
hiekan- ja rasvanerotuskaivojen lietteestä, rakennus- ja
purkujätteestä ja pilaantuneesta maa-aineksesta,
joka siirretään ja luovutetaan 29 §:ssä tarkoitetulle
vastaanottajalle. Siirtoasiakirjassa on oltava valvonnan ja seurannan kannalta
tarpeelliset tiedot jätteen lajista, laadusta, määrästä,
alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljettajasta.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siirtoasiakirjaan
merkittävistä tiedoista.
Jätteen haltijan on huolehdittava siitä, että siirtoasiakirja
on mukana jätteen siirron aikana ja että se annetaan
siirron päätyttyä jätteen vastaanottajalle.
Vastaanottajan on vahvistettava jätteen vastaanotto ja
vastaanotetun jätteen määrä asiakirjaan
tehdyllä allekirjoituksellaan. Siirtoasiakirja voi olla
sähköisesti tallennettuna, jos se varustetaan
sähköisin allekirjoituksin ja on luettavissa
kuljetuksen aikana. Jätteen haltijan ja vastaanottajan
on säilytettävä allekirjoittamansa siirtoasiakirja
tai sen jäljennös kolmen vuoden ajan allekirjoituksesta.
Jos 1 momentissa tarkoitettu jäte noudetaan kotitaloudesta,
jätteen kuljettajan on jätteen haltijan sijasta
laadittava siirtoasiakirja sekä huolehdittava asiakirjan
antamisesta vastaanottajalle ja sen säilyttämisestä.
Jätteen kansainvälisessä siirrossa käytettävästä siirtoasiakirjasta
säädetään jätteensiirtoasetuksessa.
122 §
Tiedonsaantioikeus
Valvontaviranomaisella, ympäristöministeriöllä ja
Suomen ympäristökeskuksella tai tämän
määräämällä virkamiehellä tai
viranhaltijalla on oikeus pyynnöstä saada
tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvontaa
sekä lain täytäntöönpanoa
varten:
1) tarpeelliset tiedot jätteen haltijalta tai muulta
jätehuollon toimijalta taikka roskaantuneen alueen
siivoamisvelvolliselta;
2) tarpeelliset tiedot tuotteen valmistuksesta ja siinä käytettävistä aineista
sekä valmistettavista, maahan tuotavista tai
muutoin markkinoille saatettavista tuotteista samoin kuin niistä syntyvistä jätteistä
ja
jätehuollosta tuotteen valmistajalta, maahantuojalta tai
muulta markkinoille saattajalta;
3) tarpeelliset tiedot ja asiakirjat toiselta tässä pykälässä tarkoitetulta
viranomaiselta, virkamieheltä tai viranhaltijalta viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden
estämättä.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
tai sen määräämällä virkamiehellä on
lisäksi oikeus pyynnöstä saada tuottajayhteisöltä,
tuottajalta, jakelijalta ja muulta 48 §:ssä tarkoitetun
käytöstä poistetun tuotteen jätehuoltoa
harjoittavalta tämän lain ja sen nojalla annettujen
säännösten ja määräysten
noudattamisen valvontaa sekä tämän lain
täytäntöönpanoa varten
tarpeelliset tiedot markkinoille saatettujen ja käytöstä poistettujen
tuotteiden määrästä, keräyksestä tai
viennistä taikka uudelleenkäytöstä,
valmistelusta uudelleenkäyttöön, kierrätyksestä,
hyödyntämisestä tai muusta jätehuollosta
sekä muista näihin rinnastettavista seikoista.
Kunnan jätehuoltoviranomaisella tai sen määräämällä viranhaltijalla
on oikeus pyynnöstä saada jätteen haltijalta
tai muulta jätehuollon toimijalta kunnalle 5 luvussa säädetyn
jätehuollon järjestämistä koskevan
tehtävän hoitamista varten tarpeelliset tiedot.
123 §
Tarkastusoikeus
Valvontaviranomaisella tai sen määräämällä virkamiehellä tai
viranhaltijalla on muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen
käytettävissä tiloissa tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvontaa sekä täytäntöönpanoa
varten oikeus:
1) kulkea toisen alueella ja päästä paikkaan, jossa
harjoitetaan tämän lain soveltamisalaan kuuluvaa
toimintaa;
2) tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia;
3) suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä;
4) tarkkailla toiminnan ympäristö- ja terveysvaikutuksia.
Kunnan jätehuoltoviranomaisella tai sen määräämällä viranhaltijalla
on oikeus tehdä kunnalle 5 luvussa säädetyn
jätehuollon järjestämistä koskevan
tehtävän hoitamista varten tarpeellisia tarkastuksia
muualla kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa
sekä saada tarkastusta varten tarpeelliset tiedot.
Tarkastettavan paikan haltijan taikka tarkastettavan tuotteen
valmistajan, markkinoille saattajan tai haltijan on vaadittaessa
esitettävä tarkastusta toimittavalle viranomaiselle
taikka virkamiehelle tai viranhaltijalle kirjallisina tai sähköisessä muodossa
tarkastusta varten asiakirjat, joilla voi olla merkitystä tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
noudattamisen valvonnassa. Tarkastusta toimittavalla virkamiehellä tai
viranhaltijalla on oikeus saada jäljennöksiä tarkastettavista
asiakirjoista ja tulosteita tietojärjestelmissä olevista
tallenteista.
Valvontaviranomainen voi päättää,
että tarkastettavan paikan tai tarkastettavan tuotteen haltijan
on maksettava mittauksista tai tutkimuksista aiheutuneet kohtuulliset
kustannukset, jos tämä on perusteltua lain toimeenpanon
valvontaa varten. Maksun suuruutta määrättäessä noudatetaan,
mitä valtion maksuperustelaissa säädetään.
Mittauksen tai tutkimuksen tulokset on annettava tiedoksi tarkastettavan
paikan tai tarkastettavan tuotteen haltijalle.
124 §
Tarkastukset
Valvontaviranomaisen on määräajoin
asianmukaisesti tarkastettava laitokset ja toiminnot, joissa syntyy
vaarallista jätettä. Samoin on tarkastettava jätteen
kuljettajan ja jätteen välittäjän toiminta.
Ympäristöluvanvaraisten toimintojen tarkastuksista
säädetään ympäristönsuojelulaissa
ja sen nojalla.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastusten
ja muun valvontatoiminnan järjestämisestä.
125 §
Yksittäisen määräyksen antaminen
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa
tarkastuksen nojalla antaa muuta kuin ympäristöluvanvaraista
toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen,
joka on tarpeen roskaantumisen ehkäisemiseksi tai jätehuollon asianmukaiseksi
järjestämiseksi. Määräyksen
on oltava kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja roskaantumisen
tai muiden haittojen merkittävyys.
126 §
Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Valvontaviranomainen voi:
1) kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia
taikka sen nojalla annettua asetusta tai määräystä taikka
jätteensiirtoasetusta, jatkamasta tai toistamasta säännösten
vastaista menettelyä tai määrätä asianomaisen
täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa;
2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla
tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen
tai poistamaan rikkomuksesta aiheutunut haitta;
3) määrätä jätettä tai
tuotetta koskevista väliaikaisista toimista, kuten jätteen
tai tuotteen asianmukaisesta varastoinnista tai säilyttämisestä,
jätekuorman purkamisen kieltämisestä,
jätteen palauttamisesta alkuperäiseen paikkaan
tai muista vastaavista toimista, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa
tarkoitetussa tilanteessa.
Väliaikaisista toimista aiheutuneista kustannuksista
vastaa se, joka on toiminut säännösten tai
määräysten vastaisesti.
Määräyksen voi toimialallaan antaa
kiireellisessä tapauksessa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen
määräämä viranhaltija.
Asia on kuitenkin viivytyksettä saatettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen
päätettäväksi.
127 §
Tuotetta tai tuotemerkintöjä koskevan rikkomuksen
tai laiminlyönnin oikaiseminen
Jos tuote tai sen merkinnät eivät
täytä tässä laissa tai sen nojalla
annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä yksilöityjä vaatimuksia, ympäristöministeriö
tai,
jos kysymys on 48 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa
tarkoitetuista tuotteista, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto voi:
1) velvoittaa tuotteen valmistajan, maahantuojan tai muun markkinoille
saattajan tekemään tuotteeseen tai sen merkintöihin
sellaiset muutokset, että ne täyttävät
tässä laissa tai sen nojalla säädetyt
vaatimukset, ja osoittamaan muutokset tehdyiksi;
2) kieltää säännösten
vastaisen tuotteen valmistajaa, maahantuojaa, muuta markkinoille saattajaa
tai jakelijaa tilapäisesti tai pysyvästi valmistamasta,
maahantuomasta, välittämästä, myymästä tai
luovuttamasta tuotetta taikka kieltää tuotteen
käytön tai velvoittaa rikkojan ryhtymään
tarvittaviin toimiin, jotka koskevat jo markkinoille saatettuja
tuotteita;
3) velvoittaa rikkoja toimittamaan tuote asianmukaisesti
käsiteltäväksi jätteenä.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun määräyksen
antaa tullilaitos, jos kysymyksessä on 68 §:ssä tarkoitettuun
juomapakkausten palautusjärjestelmään
kuuluvista juomapakkauksista. Määräys
kohdistetaan tällöin juomapakkausten palautusjärjestelmän
ylläpitäjään.
128 §
Tuottajan järjestämää jätehuoltoa
koskevan rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen
Jos 6 luvussa tarkoitettu tuottaja tai tuottajayhteisö taikka
68 §:ssä tarkoitettu juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjä ei
ole järjestänyt tuottajavastuuseen perustuvaa
uudelleenkäyttöä, kierrätystä,
muuta hyödyntämistä tai muuta jätehuoltoa
tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten
tai määräysten mukaisesti, Pirkanmaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi sen
lisäksi, mitä 126 §:ssä säädetään:
1) velvoittaa tuottajan, tuottajayhteisön tai juomapakkausten
palautusjärjestelmän ylläpitäjän
saattamaan toimintansa tämän lain ja sen nojalla
annettujen säännösten tai määräysten mukaiseksi
sekä osoittamaan muutokset tehdyiksi;
2) kieltää tuottajaa saattamasta 48 §:ssä tarkoitettua
tuotetta markkinoille, kunnes tuottaja on hyväksytty tai
merkitty 142 §:n mukaiseen tuottajarekisteriin.
129 §
Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka
Valvontaviranomaisen tai ympäristöministeriön
on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, tämän
lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla
tai uhalla, että tekemättä jätetty
toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella
tai toiminta keskeytetään tai kielletään.
Tämän pykälän nojalla saatua
tietoa ei saa käyttää todisteena rikosta
tai laiminlyöntimaksua koskevassa asiassa.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maksettavaksi
määräämä uhkasakko
peritään ulosottokaaressa (705/2007)
säädetyssä järjestyksessä.
Jollei tästä laista muuta johdu, uhkasakkoa, teettämisuhkaa
ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan muutoin,
mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
130 §
Teettämisuhan kohteena olevan irtaimen omaisuuden myynti
Jos irtaimeen omaisuuteen kohdistuva teettämisuhka
on määrätty pantavaksi täytäntöön
ja omaisuudella on rahallista arvoa, valvontaviranomaisella on oikeus
toimittaa tällainen omaisuus hyödynnettäväksi
tai myydä se teettämisestä aiheutuvien
kustannusten kattamiseksi taikka siirtää omaisuuden
myynti ulosottoviranomaisille. Mahdollinen ylijäämä on
palautettava alkuperäiselle omistajalle.
131 §
Laiminlyöntimaksu
Edellä 6 luvussa tarkoitettu tuottaja tai tuottajayhteisö on
velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tämä laiminlyö 101 §:ssä säädetyn
velvollisuuden tehdä hakemus tuottajarekisteriin
hyväksymiseksi.
Laiminlyöntimaksua on velvollinen maksamaan
myös:
1) tuottaja, joka laiminlyö 54 §:ssä säädetyn velvollisuuden
pitää kirjaa ja toimittaa tiivistelmä kirjanpitoa
koskevista tiedoista;
2) jätteen kuljettaja tai välittäjä,
joka laiminlyö 94 §:ssä säädetyn
velvollisuuden tehdä hakemus toiminnan hyväksymiseksi
jätehuoltorekisteriin;
3) jätteen kerääjä, joka
laiminlyö 100 §:ssä säädetyn
velvollisuuden tehdä ilmoitus jätehuoltorekisteriin;
4) jätteen kuljettaja, joka laiminlyö 98 §:ssä säädetyn
velvollisuuden pitää mukanaan otetta jätehuoltorekisteristä;
5) se, joka laiminlyö 121 §:ssä säädetyn
siirtoasiakirjan laatimisvelvollisuuden, velvollisuuden pitää siirtoasiakirja
mukana jätteen siirron aikana tai velvollisuuden vahvistaa
jätteen vastaanotto siirtoasiakirjaan tehdyllä allekirjoituksellaan;
6) jätteensiirtoasetuksen 2 artiklan 15 kohdan mukainen
ilmoituksen tekijä, joka laiminlyö mainitun asetuksen
4 artiklassa säädetyn ilmoituksen tekemisen;
7) se, joka laiminlyö jätteensiirtoasetuksen 16 artiklassa
säädetyn siirtoasiakirjan laatimisvelvollisuuden,
velvollisuuden pitää mukana siirtoasiakirja jätteen
siirron aikana taikka laiminlyö ennakkotiedon, vastaanottovahvistuksen
tai käsittelyä koskevan todistuksen antamisen;
8) se, joka laiminlyö jätteensiirtoasetuksen 18 artiklassa
tarkoitetun asiakirjan laatimis- tai allekirjoitusvelvollisuuden
taikka velvollisuuden pitää mukana asiakirja siirron
aikana;
9) jätteen siirtoa koskevan ilmoituksen tekijä, joka
laiminlyö jätteensiirtoasetuksen 6 artiklan mukaisen
vakuuden asettamisen ennen jätteen siirtoa.
132 §
Laiminlyöntimaksun suuruus
Laiminlyöntimaksu 131 §:n 1 momentissa tarkoitetusta
hakemuksen tekemättä jättämisestä on yksi
prosentti maksuvelvollisen edellisen vuoden tilikauden liikevaihdosta,
kuitenkin vähintään 500 euroa ja enintään
500 000 euroa. Maksu 131 §:n 2 momentissa tarkoitetusta
laiminlyönnistä on vähintään
500 euroa ja enintään 10 000 euroa ottaen
huomioon laiminlyönnin laatu ja laajuus sekä sillä saavutettu
taloudellinen etu.
Laiminlyöntimaksua voidaan kohtuullistaa tai se voidaan
jättää määräämättä,
jos maksuvelvollinen osoittaa, että laiminlyönti
on johtunut maksuvelvollisen erehdyksestä tai poikkeuksellisista
oloista eikä maksuvelvollinen ole saavuttanut laiminlyönnin
johdosta merkittävää taloudellista etua.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
on salassapitosäännösten estämättä oikeus
pyynnöstä saada laiminlyöntimaksun suuruuden
määrittämistä varten Verohallinnolta yksilöimiensä yhteisöjen,
yhtymien sekä liikkeen- ja ammatinharjoittajien verotusta
varten antamat tiedot liikevaihdosta tai sitä vastaavasta tuotosta.
133 §
Laiminlyöntimaksun määrääminen
Laiminlyöntimaksun määrää valvontaviranomainen.
Ennen maksun määräämistä 131 §:n 1 momentissa
ja 2 momentin 1—3 kohdissa tarkoitetusta laiminlyönnistä valvontaviranomaisen
on kehotettava kirjallisesti laiminlyöjää maksun
määräämisen uhalla korjaaman
laiminlyöntinsä määräaikaan
mennessä. Laiminlyönnin korjaamiselle on kehotuksessa
varattava vähintään 30 päivän
määräaika. Maksu voidaan määrätä 60
päivän kuluessa kehotuksessa asetetun
määräajan päättymisestä,
jos laiminlyöjä ei ole korjannut laiminlyöntiään.
Ennen maksun määräämistä 131 §:n
2 momentin 4—9 kohdissa tarkoitetusta laiminlyönnistä valvontaviranomaisen
on ensin huomautettava laiminlyöjää kirjallisesti
ja kehotettava tätä samalla maksun uhalla olemaan
toistamatta laiminlyöntiä. Maksu voidaan määrätä,
jos toiminnanharjoittaja toistaa laiminlyönnin seuraavan
kahden vuoden aikana huomautuksen antamisesta tai edellisen maksun
määräämisestä. Maksu
voidaan määrätä 60 päivän
aikana laiminlyönnin toteamisesta.
Laiminlyöntimaksua ei voida määrätä sille, joka
on tuomittu rangaistukseen samaa asiaa koskevasta rikkomuksesta
tai jos asia on vireillä esitutkinnassa, syyteharkinnassa
tai tuomioistuimessa.
Laiminlyöntimaksu 131 §:n 1 momentissa tarkoitetusta
hakemuksen tekemättä jättämisestä voidaan
määrätä uudelleen laiminlyönnin
jatkuessa, kun edellisen maksun määräämisestä on kulunut
vähintään kalenterivuosi. Uuden maksun
määräämisessä noudatetaan,
mitä 1 momentissa säädetään.
Laiminlyöntimaksu määrätään
maksettavaksi valtiolle. Maksettavaksi erääntyneelle
laiminlyöntimaksulle, jota ei ole suoritettu eräpäivänä, peritään
viivästyskorkoa korkolain 4 §:n mukaisesti.
134 §
Vireillepano-oikeus
Jollei 75, 125 tai 126 §:ssä tarkoitettu
asia ole tullut vireille valvontaviranomaisen omasta aloitteesta,
asian voi panna kirjallisesti vireille:
1) se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea;
2) rekisteröity yhdistys tai säätiö,
jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden-
tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden
edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat
ympäristö- tai terveysvaikutukset ilmenevät;
3) toiminnan sijaintikunta ja muu kunta, jonka alueella toiminnan
ympäristö- tai terveysvaikutukset ilmenevät;
4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä toiminnan
sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.
135 §
Virka-apu
Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään
poliisilain (493/1995) 40 §:ssä ja rajavartiolaitoksen
velvollisuudesta rajavartiolain (578/2005) 77 §:ssä.
Myös tullilaitos on velvollinen antamaan virka-apua tämän
lain ja sen nojalla annettujen säännösten
ja määräysten noudattamisen valvonnassa.
136 §
Toiminta rikosasiassa
Valvontaviranomaisen tulee tehdä ilmoitus poliisille
tai, jos kysymys on tullirikoksesta, ensisijaisesti tulliviranomaiselle
esitutkintaa varten, jos on aihetta epäillä 147 §:n
1 momentissa tarkoitettua tekoa tai laiminlyöntiä.
Ilmoitus saadaan kuitenkin jättää tekemättä,
jos tekoa on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen
vähäisenä eikä yleisen edun
ole katsottava vaativan syytteen nostamista.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on rikosasiassa
asianomistaja, jos yleistä etua on loukattu. Pirkanmaan
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on asianomistaja
tuottajavastuuta koskevissa rikosasioissa, jos yleistä etua on
loukattu.
14 luku
Muutoksenhaku ja täytäntöönpano
137 §
Muutoksenhaku
Tämän lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen
haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään,
jollei jäljempänä toisin säädetä.
Asian käsittelystä perittävästä maksusta
valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta.
Valitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
muusta kuin 96, 97 ja 99 §:n nojalla tekemästä päätöksestä sekä mainituissa
pykälissä säädettyjen velvoitteiden
rikkomista tai laiminlyöntiä koskevasta 126 ja
133 §:ssä tarkoitetusta päätöksestä tehdään
sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä pääosaa
kysymyksessä olevasta toiminnasta harjoitetaan. Valitus,
joka koskee Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
103, 106, 107, 126, 128 tai 133 §:n nojalla tekemää päätöstä,
tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä sijaitsee
sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka,
jota päätös pääosin
koskee. Muutoksenhausta aluehallintoviraston 7 §:n nojalla tekemään
päätökseen säädetään
ympäristönsuojelulain 96 §:ssä.
Kunnan jätehuoltomääräysten
hyväksymistä ja jätetaksaa koskevaan
päätökseen sekä 37 §:n ja
43 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn kunnan päätökseen
haetaan valittamalla muutosta siten kuin kuntalaissa säädetään.
Kunnan viranhaltijan tämän lain 126 §:n
3 momentin nojalla antamaan määräykseen
ei saa hakea erikseen muutosta.
Hallinto-oikeuden päätökseen, joka
koskee 83 §:ssä tarkoitettua jätemaksun
suorittamista tai siitä tehtyä verojen ja maksujen
täytäntöönpanosta annetun lain
(706/2007) 9 §:ssä tarkoitettua perustevalitusta,
saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus
myöntää valitusluvan.
138 §
Valitusoikeus
Valitusoikeus on:
1) sillä, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea;
2) rekisteröidyllä yhdistyksellä tai
säätiöllä, jonka tarkoituksena
on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun
taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen
ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat
ympäristö- tai terveysvaikutukset ilmenevät;
3) toiminnan sijaintikunnalla ja muulla kunnalla, jonka alueella
toiminnan ympäristö- tai terveysvaikutukset ilmenevät;
4) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
sekä toiminnan sijaintikunnan ja vaikutusalueen kunnan
ympäristönsuojeluviranomaisella.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on lisäksi
oikeus valittaa yleisen edun valvomiseksi sellaisesta
päätöksestä, jolla hallinto-oikeus
on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut
päätöksen.
139 §
Päätöksen täytäntöönpano
muutoksenhausta huolimatta
Jätteensiirtoasetuksen sekä tämän
lain 75, 96, 97, 99 ja 125—128 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan
määrätä, että päätöstä on
noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei hallinto-oikeus
toisin määrää. Sellaisesta yksinomaan
täytäntöönpanoa koskevasta hallinto-oikeuden
päätöksestä, jolla muutoksenhaun alaisen
päätöksen täytäntöönpano
on kielletty tai keskeytetty, saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen
vain pääasian yhteydessä.
140 §
Laiminlyöntimaksun täytäntöönpano
ja palauttaminen
Laiminlyöntimaksu pannaan täytäntöön ennen
päätöksen lainvoimaiseksi tuloa noudattaen,
mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa säädetään.
Laiminlyöntimaksun panee täytäntöön
Oikeusrekisterikeskus.
Oikeusrekisterikeskus palauttaa hakemuksesta jo maksetun laiminlyöntimaksun,
jos maksun määräämistä koskeva
päätös kumotaan valituksen johdosta tai
jos samaa rikettä koskeva asia tulee vireille tuomioistuimessa.
15 luku
Erinäiset säännökset
141 §
Jätteenkäsittelylaitoksen tai -paikan vastuuhenkilö
Jätteenkäsittelylaitoksen tai -paikan toiminnanharjoittajan
on nimettävä vastuuhenkilö toiminnan
asianmukaista hoitoa, käyttöä, käytöstä poistamista
ja niihin liittyvää toiminnan seurantaa ja tarkkailua
varten. Vastuuhenkilön on oltava toiminnanharjoittajan
palveluksessa ja hänellä on oltava tehtävien
hoitamiseksi riittävä ammattitaito.
Toiminnanharjoittajan on huolehdittava vastuuhenkilön
riittävästä koulutuksesta.
142 §
Jätehuollon rekisterien ja tuottajarekisterin ylläpito
Suomen ympäristökeskus ja elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukset ylläpitävät ympäristönsuojelulain
27 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun
tietojärjestelmään kuuluvia rekistereitä seuraavasti:
1) Suomen ympäristökeskus ylläpitää rekisteriä,
jossa on tiedot jätteen kansainvälisiä siirtoja
koskevista ilmoituksista ja ennakkohyväksyntää koskevista
hakemuksista sekä niistä tehdyistä päätöksistä;
2) elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset
ylläpitävät jätehuoltorekisteriä,
jossa on tiedot 94 §:ssä säädetyistä hakemuksista
ja niistä tehdyistä päätöksistä sekä 100 §:ssä säädetyistä ilmoituksista;
3) Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
ylläpitää tuottajarekisteriä, jossa
on tiedot 101 §:ssä säädetyistä hakemuksista
ja niistä tehdyistä päätöksistä sekä 105 §:ssä säädetyistä ilmoituksista.
Suomen ympäristökeskus, elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen
huolehtivat osaltaan siitä, että 1 momentissa
tarkoitettuihin rekistereihin merkitään niille
rekisteriin hyväksymistä tai merkitsemistä varten
ilmoitetut olennaiset tiedot.
Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
on pidettävä julkisesti saatavilla olevaa ajantasaista
luetteloa tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista
ja tuottajayhteisöistä. Luetteloon merkitään
tuottajan tai tuottajayhteisön nimi ja y-tunnus sekä tuotteet,
joita tuottajan tai tuottajayhteisön vastuu koskee.
Luettelo on oltava saatavilla tietoverkossa.
143 §
Rekisteri jätteen kuljetuksista
Kunnan jätehuoltoviranomainen ylläpitää rekisteriä,
johon merkitään 39 §:n 2 momentissa tarkoitetut
tiedot. Rekisteriin merkityt henkilötiedot säilytetään
viisi vuotta rekisteriin merkitsemisen jälkeen.
Rekisteriin tallennettujen henkilö- ja muiden tietojen
salassapidosta ja luovuttamisesta säädetään
viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa sekä henkilötietojen
muusta käsittelystä henkilötietolaissa
(523/1999).
144 §
Maksut asian käsittelystä
Tämän lain ja jätteensiirtoasetuksen
mukaisen asian käsittelyn maksullisuudesta valtion viranomaisessa
ja maksun suuruudesta säädetään valtion
maksuperustelaissa ja sen nojalla annettavassa ympäristöministeriön
asetuksessa.
Tämän lain mukaisen asian käsittelystä kunnan
viranomaisessa voidaan periä maksu, jonka perusteeseen
sovelletaan valtion maksuperustelakia. Kunnalle perittävän
maksun perusteista määrätään
tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.
Maksua ei peritä viranomaisen eikä haittaa kärsivän
asianosaisen aloitteesta vireillepannun asian käsittelystä.
145 §
Kustannusten ja maksujen periminen
Kunnan jätemaksu, 144 §:n 2 momentissa säädetty
maksu sekä 123 §:n 4 momentissa ja jätteensiirtoasetuksen
29 artiklassa tarkoitetut kustannukset ovat suoraan ulosottokelpoisia. Niiden
perimisestä säädetään
verojen ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa.
146 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa
säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa
tämän lain mukaisia tehtäviä suoritettaessa
saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta
asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista
oloista luovuttaa valvontaviranomaiselle tai ympäristöministeriölle
tämän lain mukaisten tehtävien suorittamiseksi
taikka syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaiselle
rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi muutoin salassa
pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa tulliviranomaisille
jäteverolain (1126/2010) ja eräiden juomapakkausten
valmisteverosta annetun lain toimeenpanon valvontaa varten.
147 §
Rangaistussäännökset
Rangaistuksesta vastoin tätä lakia tai sen
nojalla annettuja säännöksiä tai
määräyksiä tehdystä ympäristön
turmelemisesta säädetään rikoslain
(39/1889) 48 luvun 1—4 §:ssä.
Joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla tavalla
tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
1) rikkoo 13 §:n 1 momentin mukaista kieltoa hylätä tai
käsitellä jätettä hallitsemattomasti,
2) rikkoo 17 §:n 1 momentin mukaista vaarallisen jätteen
sekoittamiskieltoa,
3) rikkoo 18 §:n mukaista kieltoa polttaa jätettä Suomen
vesialueella ja talousvyöhykkeellä,
4) laiminlyö 28 §:n mukaisen jätehuollon
järjestämisvelvollisuuden,
5) luovuttaa jätteen muulle kuin 29 §:n mukaiselle
vastaanottajalle,
6) laiminlyö 31 §:n mukaisen velvollisuuden,
7) laiminlyö 35 §:n 3 momentin mukaisen velvollisuuden
toimittaa jäte kunnan määräämään vastaanotto-
tai käsittelypaikkaan,
8) laiminlyö 40 §:n mukaisen velvollisuuden järjestää vastaanottopaikka,
9) laiminlyö 41 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuuden
luovuttaa jäte kiinteistöittäiseen jätteenkuljetukseen,
10) laiminlyö 46 §:n mukaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuuden,
11) laiminlyö 49 §:n mukaisen tuottajan vastaanottovelvollisuuden,
12) laiminlyö 50 §:n mukaisen velvollisuuden
järjestää vastaanottopaikka,
13) laiminlyö 56 §:n mukaisen tuotteen jakelijan
vastaanottovelvollisuuden,
14) rikkoo 72 §:n mukaista roskaamiskieltoa;
15) laiminlyö 76 §:n mukaisen keräysvelvollisuuden,
16) rikkoo tai laiminlyö 91 §:n,
96 §:n 2 momentin, 103 §:n
2 momentin, 125 §:n, 126 §:n
1 momentin, 127 tai 128 §:n perusteella annettua kieltoa
tai määräystä,
17) rikkoo 8 §:n 3 momentin, 10 tai 14 §:n, 15 §:n
2 momentin, 16 §:n 3 momentin tai 49 §:n 1 momentin
nojalla annettua asetusta taikka
18) tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen
alueen kautta jätettä tämän
lain tai sen nojalla annetun säännöksen
tai yksittäistapausta koskevan määräyksen
taikka jätteensiirtoasetuksen vastaisesti, lukuun ottamatta
kuitenkin 131 §:n 2 momentin 6—9
kohdassa säädettyjä laiminlyöntejä,
on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty
ankarampaa rangaistusta, jätelain rikkomisesta sakkoon.
Rikesakosta säädetään erikseen.
16 luku
Voimaantulo ja siirtymäsäännökset
148 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tällä lailla kumotaan jätelaki (1072/1993), jäljempänä vuoden
1993 jätelaki sekä jäteasetus (1390/1993).
Vuoden 1993 jätelain 35 § ja jäteasetuksen jätehuoltotöitä koskeva
4 luku jäävät kuitenkin tämän
lain voimaan tullessa edelleen voimaan. Myös vuoden 1993
jätelain nojalla annetut valtioneuvoston ja ympäristöministeriön
asetukset ja päätökset jäävät
edelleen voimaan siltä osin kuin ne eivät ole
ristiriidassa tämän lain kanssa, kunnes tämän
lain nojalla toisin säädetään.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimiin.
149 §
Aikaisempien säännösten soveltaminen
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat
käsitellään tämän lain
voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten
mukaisesti.
Jätteen kansainväliseen siirtoon, jonka Suomen
ympäristökeskus on hyväksynyt tai siirtoon,
josta sille on ilmoitettu ennen tämän lain voimaantuloa
ja josta vastaanottomaan toimivaltainen viranomainen on
antanut vastaanottovahvistuksen, sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Jos muutoksenhakutuomioistuin tämän lain voimaan
tullessa vireillä olevassa asiassa kumoaa päätöksen,
johon on sovellettava tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleita säännöksiä,
ja palauttaa asian kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi,
asia käsitellään ja ratkaistaan tämän
lain säännösten mukaisesti.
Kunnan, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty
jätteenkuljetus tämän lain voimaan tullessa
hoidetaan sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena, on tarkasteltava
jätteenkuljetuksen järjestämistä tämän
lain 37 §:n 1 momentissa säädettyjen
kiinteistön haltijan järjestämän
jätteenkuljetuksen edellytysten perusteella ja tehtävä asiassa
päätös viimeistään
vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Jos päätöksellä siirrytään
kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta
kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen,
päätöksessä on määrättävä kiinteistön
haltijan järjestämän jätteenkuljetuksen lakkaamisesta,
joka voi tapahtua aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua päätöksen
tekemisestä ja viimeistään viiden vuoden
kuluessa lain voimaantulosta.
Kunnan, jossa vuoden 1993 jätelaissa tarkoitettu järjestetty
jätteenkuljetus tämän lain voimaan tullessa
hoidetaan sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena, on järjestettävä jätteenkuljetus
tämän lain 36 tai 37 §:n mukaisesti viiden vuoden
kuluessa tämän lain voimaantulosta.
Kaatopaikkaan ja muuhun jätteen käsittelypaikkaan,
jonka toiminta on lopetettu ennen 1 päivää tammikuuta
1994 ja roskaantumiseen, joka on tapahtunut ennen 1 päivää tammikuuta 1994
sovelletaan ennen vuoden 1993 jätelain voimaantuloa voimassa
olleita säännöksiä.
150 §
Jätelakiviittaus ja eräät käsitteet
aikaisemmissa säännöksissä
Jos ennen tämän lain voimaan tuloa annetussa
säädöksessä viitataan jätelakiin,
sovelletaan vuoden 1993 jätelain sijasta tätä lakia.
Jos vuoden 1993 jätelain nojalla annetussa säännöksessä käytetään
käsitettä ongelmajäte, sen katsotaan
tarkoittavan tämän lain käsitettä vaarallinen
jäte. Jos tällaisessa säännöksessä käytetään
käsitettä jätteen käsittely,
sen katsotaan tarkoittavan tämän lain
käsitettä jätteen loppukäsittely.
Mitä tässä laissa säädetään
kiinteistön haltijan järjestämästä jätteenkuljetuksesta,
koskee vastaavasti jätteenkuljetusta, joka tämän
lain voimaan tullessa hoidetaan vuoden 1993 jätelaissa
tarkoitettuna sopimusperusteisena jätteenkuljetuksena.
151 §
Aikaisemmat päätökset ja määräykset
Vuoden 1993 jätelain nojalla annettua viranomaisen
päätöstä tai määräystä,
joka on voimassa tämän lain voimaan tullessa,
on noudatettava, jollei tässä laissa toisin säädetä.
Vuoden 1993 jätelain 17 §:n nojalla annetut kunnalliset
jätehuoltomääräykset lakkaavat olemasta
voimassa tämän lain voimaan tullessa siltä osin
kuin ne ovat tämän lain kanssa ristiriidassa.
Jos vuoden 1993 jätelain nojalla annetussa päätöksessä tai
määräyksessä on velvoitettu
tekemään ilmoitus jäte- tai tuottajatiedostoon, noudatetaan
asiassa tämän lain mukaisia jätehuoltorekisteriin
ja tuottajarekisteriin hyväksymistä ja
merkitsemistä koskevia säännöksiä.
152 §
Eräitä velvoitteita koskevat siirtymäajat
Edellä 32 §:n 1 momentin 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetun
toiminnan harjoittajan, joka vuoden 1993 jätelain mukaan
ei ole velvollinen liittymään järjestettyyn
jätteenkuljetukseen, on luovutettava toiminnassaan syntyvä jäte
tämän lain 41 §:n 1 momentin mukaisesti
1 päivästä kesäkuuta
2014, jollei 41 §:n 2 tai 3 momentista tai 42 §:stä muuta
johdu.
Tuottajavastuuta koskevaa 6 lukua sovelletaan 12 kuukauden
kuluttua tämän lain voimaantulosta kuitenkin siten,
että käytöstä poistettavien
pakkausten 49 §:n mukainen vastaanotto on järjestettävä vasta
kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Mainittuihin ajankohtiin asti
noudatetaan vastaavia vuoden 1993 jätelain säännöksiä tuottajavastuusta.
Painetun paperituotteen maahantuojan on tehtävä hakemus
tuottajarekisteriin hyväksymiseksi yhden vuoden kuluessa
tämän lain voimaantulosta.
Juomapakkausten palautusjärjestelmään
kuuluvien pakkausten merkintöjä koskevaa 70 §:ää sovelletaan
yhden vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta.
Säännöstä sovelletaan niihin juomapakkauksiin,
jotka luovutetaan kulutukseen mainitun ajankohdan jälkeen.
Jos toiminta on tämän lain voimaan tullessa merkittynä vuoden
1993 jätelain mukaiseen jätetiedostoon, toiminnanharjoittajan
on tehtävä 94 §:n mukainen hakemus
toiminnan hyväksymiseksi jätehuoltorekisteriin
kolmen vuoden kuluessa lain voimaantulosta, kuitenkin viimeistään
silloin, kun vuoden 1993 jätelain mukainen ote jätetiedoston
tiedoista on tarkistettava.
Tämän lain voimaan tullessa tuottajatiedostoon
merkittynä olevan tuottajayhteisön on tehtävä yhden
vuoden kuluessa lain voimaantulosta ja tuottajatiedostoon merkittynä olevan
tuottajan kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta
101 §:n mukainen hakemus tuottajarekisteriin hyväksymiseksi.
Tämän lain 100 §:n mukainen ilmoitus
jätteen ammattimaisesta keräyksestä,
jota harjoitetaan tämän lain voimaan
tullessa, on tehtävä yhden vuoden kuluessa lain
voimaantulosta.
Ympäristöluvanvaraisen toiminnanharjoittajan,
jonka on seurattava ja tarkkailtava järjestämäänsä jätehuoltoa
120 §:n 1 momentin mukaisesti tai laadittava mainitun pykälän 2 momentin
mukainen jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelma
ja jolle on myönnetty ympäristölupa ennen
tämän lain voimaantuloa, on tarkistettava
järjestämänsä seuranta ja tarkkailu
mainitun pykälän mukaiseksi sekä esitettävä tarkistukset
tai suunnitelma lupaviranomaiselle yhden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.