1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tavoite
Tämän lain tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön
ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta
ja erityispiirteitä sekä edistää sen
kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä.
Rakennettua kulttuuriympäristöä kutsutaan
rakennusperinnöksi.
Rakennusperinnön suojelua koskevassa asiassa tulee
toimia niin, että asianosaisilla on mahdollisuus osallistua
asian valmisteluun.
2 §
Soveltamisala
Rakennusperinnön suojelemiseen sovelletaan tätä lakia,
jollei tässä laissa toisin säädetä.
Rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella
sekä alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan
laatimista varten, säädetään
maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999).
Tätä lakia sovelletaan kuitenkin
2 momentin estämättä myös 2
momentissa tarkoitetulla alueella, jos:
1) kohteella on valtakunnallista merkitystä;
2) kohteen säilymistä ja suojelua
ei voida turvata maankäyttö- ja rakennuslailla
ja sen nojalla annetuilla säännöksillä tai
määräyksillä; tai
3) kohteen suojeluun tämän lain mukaisesti on
erityisiä syitä asemakaavoitustilanteen vuoksi.
Kiinteistä muinaisjäännöksistä säädetään muinaismuistolaissa
(295/1963) ja kirkollisista rakennuksista kirkkolaissa
(1054/1993) sekä ortodoksisesta kirkosta
annetussa laissa (985/2006).
3 §
Suojelun kohteet
Rakennusperinnön säilyttämiseksi
voidaan suojella rakennuksia, rakennelmia, rakennusryhmiä tai
rakennettuja alueita, joilla on merkitystä rakennushistorian,
rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen
tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien
kannalta.
Suojelu voi koskea myös rakennuksen osaa, rakennuksen
kiinteää sisustusta taikka muuta rakentamalla
tai istuttamalla muodostettua aluetta. Kiinteällä sisustuksella
tarkoitetaan ovia, ikkunoita, listoja, tulisijoja, pinnoitteita,
teknisiä laitteita, kiintokalusteita tai muuta näihin verrattavaa
sisustusta sekä rakennuksen käyttötarkoituksen
mukaisia, siihen pysyvästi kiinnitettyjä koneita
ja laitteita.
Mitä jäljempänä säädetään
rakennuksesta, koskee vastaavasti 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja
muita suojelun kohteita.
4 §
Viranomaiset
Rakennusperinnön säilyttämisen yleinen kehittäminen
ja ohjaus kuuluu ympäristöministeriölle.
Rakennusperinnön säilyttämistä tämän
lain nojalla edistävät ja valvovat elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukset ja Museovirasto.
Museovirasto toimii asiantuntijana rakennusperinnön
säilyttämiseen liittyvissä kysymyksissä.
Saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa
asiantuntijana toimii yhteistyössä Museoviraston
kanssa saamelaismuseo Siida.
2 luku
Suojelusta päättäminen
5 §
Asian vireilletulo
Rakennuksen suojelua koskeva asia tulee elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskuksessa vireille sille tehdystä esityksestä tai
sen omasta aloitteesta.
Esityksen rakennuksen suojelemisesta saa tehdä omistaja,
valtion viranomainen, kunta, jonka alueella rakennus sijaitsee,
maakunnan liitto ja toimialueellaan sellainen rekisteröity yhteisö,
jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen.
Esityksen tulee olla kirjallinen ja siitä tulee ilmetä,
miksi rakennus tulisi suojella. Esityksestä tulee myös
ilmetä tieto rakennuksen sijaintipaikasta ja, jos mahdollista,
omistajasta tai haltijasta.
6 §
Vaarantamiskielto
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää rakennuksen
kulttuurihistoriallista merkitystä vaarantaviin toimenpiteisiin
ryhtymisen (vaarantamiskielto). Vaarantamiskielto on kuitenkin
määrättävä aina, kun
suojelun turvaaminen sitä välttämättä edellyttää.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi lisäksi velvoittaa rakennuksen omistajan tai haltijan
ryhtymään tarpeellisiin suojaamistoimenpiteisiin rakennuksen
suojelun turvaamiseksi.
Vaarantamiskielto voidaan antaa, kun rakennuksen suojelua koskeva
asia on vireillä. Jos vaarantamiskielto ei riittävällä tavalla
turvaa rakennuksen säilymistä, elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus voi antaa vaarantamiskieltoa täydentäviä välttämättömiä määräyksiä.
Kielto tulee voimaan, kun sitä koskeva päätös on
annettu tiedoksi. Kielto on voimassa, kunnes suojelua koskeva asia
on lainvoimaisesti ratkaistu, jollei valitusviranomainen toisin
määrää.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
käsiteltävä suojelua koskeva asia kahden vuoden
kuluessa vaarantamiskiellon antamisesta.
7 §
Asianosaisten kuuleminen ja lausunnot
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on
ennen suojelua koskevan päätöksen tekemistä varattava
rakennuksen ja kiinteistön omistajalle ja, jos rakennus
ei ole omistajan hallussa, sen haltijalle sekä viereisen
kiinteistön omistajalle ja haltijalle tilaisuus tulla kuulluksi.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on myös
pyydettävä rakennuksen sijaintikunnan sekä Museoviraston
lausunto. Saamelaisten kotiseutualueella olevaa saamelaista
rakennusperintöä koskevissa asioissa on pyydettävä saamelaiskäräjien
lausunto.
Kun suojelua koskeva asia on tullut vireille, elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskus voi järjestää tilaisuuden,
jossa rakennuksen ja kiinteistön omistajalla ja haltijalla,
suojeluesityksen tekijällä, valtion viranomaisella,
maakunnan liitolla, kunnalla, jonka alueella rakennus sijaitsee,
sekä niillä, joiden oloihin tai etuihin asia saattaa
huomattavasti vaikuttaa, on mahdollisuus tuoda esiin suojelun tarpeeseen,
tavoitteisiin ja keinoihin liittyviä näkökohtia.
Kutsu 2 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen toimitetaan joko
kirjeitse tai, jos kutsuttavien määrää ei
voida etukäteen tietää, ilmoittamalla
siitä vähintään yhdessä rakennuksen
sijaintipaikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä.
8 §
Suojelun edellytykset
Rakennus voidaan suojella, jos se on valtakunnallisesti, maakunnallisesti
tai paikallisesti merkittävä.
Rakennuksen merkittävyys arvioidaan seuraavilla
perusteilla:
1) harvinaisuus tai ainutlaatuisuus (harvinaisuus);
2) historiallinen tyypillisyys alueelle (tyypillisyys);
3) aluetta tai tiettyä aikaa kuvaavat tyypilliset
piirteet (edustavuus);
4) alkuperäistä tai sitä vastaavan
käytön, rakentamistavan, arkkitehtuurin
tai tyylin ilmeneminen ja jatkuminen (alkuperäisyys);
5) merkitys historiallisen tapahtuman tai ilmiön
todisteena tai siitä kertovana ja tietoa lisäävänä esimerkkinä (historiallinen
todistusvoimaisuus); tai
6) näkyvissä olevat eri aikakausien
rakenteet, materiaalit ja tyylipiirteet, jotka ilmentävät
rakentamisen, hoidon ja käytön historiaa ja jatkuvuutta
(historiallinen kerroksisuus).
9 §
Suojelupäätös
Rakennuksen suojelemisesta päättää elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva
päätös toimitetaan ympäristöministeriön
vahvistettavaksi.
Suojelupäätöksen muuttamiseen tai
kumoamiseen sovelletaan, mitä suojeluesityksen tekemisestä ja
suojelusta päättämisestä säädetään.
10 §
Suojelumääräysten sisältö
Päätöksestä tulee käydä ilmi,
mitä aluetta suojelu koskee. Suojeltua rakennusta ei saa
purkaa. Suojelua koskevaan päätökseen
on otettava tarpeelliset määräykset rakennuksen
kulttuurihistoriallisen merkityksen säilyttämiseksi.
Suojelumääräykset on, mikäli
mahdollista, laadittava yhteisymmärryksessä rakennuksen
omistajan ja haltijan kanssa.
Suojelumääräykset voivat
koskea rakennuksen:
1) säilyttämistä suojelun
edellyttämässä kunnossa;
2) käyttöä siten, ettei
sen kulttuurihistoriallista merkitystä vaaranneta;
3) entistämistä tai siinä tehtäviä korjaustöitä siten,
ettei niillä vaaranneta suojelun tarkoitusta; sekä
4) suojelun turvaamisen edellyttämää yhteydenpitoa
suojelua valvoviin viranomaisiin.
11 §
Valtion omistaman rakennuksen luovutus
Jos valtion omistamien rakennusten suojelua koskevien säännösten
nojalla aiemmin suojeltu valtion omistama rakennus luovutetaan toiselle, elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen on pantava vireille
rakennuksen suojelua koskeva asia.
Luovuttajan on ilmoitettava edellä 1 momentissa tarkoitetun
rakennuksen luovuttamisesta viivytyksettä elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskukselle.
12 §
Suojelusta ilmoittaminen
Kun rakennuksen suojelemista koskeva asia on tullut vireille
elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa,
suojelua koskeva päätös on saanut lainvoiman
tai suojelu on lainvoimaisesti lakkautettu, elinkeino-, liikenne-
ja ympäristökeskuksen on ilmoitettava siitä asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle,
jonka tulee tehdä siitä merkintä lainhuuto-
ja kiinnitysrekisteriin. Ilmoituksessa on mainittava kiinteistö,
jolla rakennus sijaitsee.
3 luku
Valtion korvausvelvollisuus
13 §
Korvaukset
Jos suojelusta tai 6 §:ssä tarkoitetusta vaarantamiskiellosta
aiheutuu rakennuksen omistajalle merkityksellistä vahinkoa
tai haittaa, hänellä on oikeus saada siitä valtiolta
täysi korvaus. Valtiota korvausasiassa edustaa ympäristöministeriö.
Korvausvelvollisuutta ja korvauksen määrää harkittaessa
korvattaviksi kustannuksiksi ei katsota maankäyttö-
ja rakennuslain mukaisesta korjausvelvollisuudesta tai muutoin rakennuksen
tavanomaisesta kunnossapidosta aiheutuvia kustannuksia. Jos omistajan
on suojelumääräysten johdosta ryhdyttävä erityisiin
toimiin rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi,
tästä aiheutuvat kustannukset on korvattava valtion
varoista. Vahingon tai haitan merkityksellisyyttä arvioitaessa
otetaan huomioon suojelumääräyksen tai
vaarantamiskiellon sisältö ja kesto.
Mitä tässä luvussa säädetään
rakennuksen omistajan oikeudesta korvaukseen, koskee myös rakennuksen
omistajan vertaista haltijaa sekä rakennukseen
kohdistuvan vuokra- tai käyttöoikeuden
taikka muun näihin verrattavan erityisen oikeuden haltijaa.
Kunnalle, valtiolle ja valtion liikelaitoksille aiheutunutta vahinkoa
tai haittaa ei korvata.
14 §
Olosuhteiden muutos
Jos olosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta rakennuksen suojelusta
aiheutuu sellaista merkityksellistä vahinkoa tai haittaa,
jota suojelua koskevaa korvausta määrättäessä ei
ole otettu huomioon, on rakennuksen omistajalla oikeus saada tästä korvaus.
Korvausvelvollisuuteen ja korvauksen määrään
sovelletaan, mitä 13 §:ssä säädetään.
15 §
Korvauksen määrääminen
Ympäristöministeriön tulee pyrkiä sopimaan korvaukseen
oikeutetun kanssa korvauksen määrästä.
Ennen kirjallisen sopimuksen tekoa ympäristöministeriön
tulee kuulla Museovirastoa.
Jos korvauksesta ei ole voitu sopia, toimitusta korvauksen määräämiseksi
voidaan hakea asianomaiselta maanmittaustoimistolta. Jollei toimitusta
haeta kahden vuoden kuluessa siitä, kun päätös,
johon korvausvaatimus perustuu, sai lainvoiman, on oikeus korvaukseen
menetetty.
Jollei tästä laista muuta johdu, korvauksen määräämiseen
sovelletaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten
oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977)
säädetään.
4 luku
Suojelun turvaaminen
16 §
Avustuksen myöntäminen
Suojeltavaksi määrätyn rakennuksen
omistajalle voidaan myöntää valtion talousarvion rajoissa
avustusta rakennuksen hoitoa ja kunnossapitoa varten.
Avustusta voidaan myöntää kulttuurihistoriallisesti
merkittävän rakennuksen omistajalle silloinkin,
kun rakennusta ei ole määrätty suojeltavaksi
tämän lain nojalla. Avustuksen saajan tulee
noudattaa avustuspäätöksessä mainittuja ehtoja.
17 §
Välttämättömät
kunnostustyöt
Jos rakennuksen omistaja on laiminlyönyt säilyttämisen
ja suojelun tarkoituksen edellyttämän hoidon ja
kunnostuksen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
voi velvoittaa hänet määräajassa
ryhtymään tarpeellisiin toimiin rakennuksen kunnostamiseksi
tai saattamiseksi ennalleen sakon uhalla tai uhalla, että elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskus teettää työn
hänen kustannuksellaan. Toimenpiteistä johtuvat
kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista, ja ne
peritään valtiolle siinä järjestyksessä kuin verojen
ja maksujen täytäntöönpanosta
annetussa laissa (706/2007) säädetään.
Jos joku on tämän lain tai siihen perustuvan kiellon
tai määräyksen vastaisesti muuttanut
tai siirtänyt rakennusta tai purkanut sen, sovelletaan
vastaavasti, mitä 1 momentissa säädetään.
18 §
Tarkastusoikeus
Jos on perusteltu syy epäillä, että rakennuksen
suojelua koskevia tai vaarantamiskiellon yhteydessä annettuja
määräyksiä on rikottu, Museovirastolla
tai sen määräämällä museoviranomaisella
sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella
on oikeus päästä rakennukseen tai sen
huonetiloihin. Kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa tarkastus
voidaan kuitenkin toimittaa vain, jos on epäilys sellaisesta
rangaistavasta menettelystä, josta voi seurata vankeusrangaistus
ja jos se on rangaistavan menettelyn selvittämiseksi välttämätöntä.
Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään
poliisilain (493/1995) 40 §:ssä.
19 §
Vahingosta ilmoittaminen
Jos suojeltavaksi määrätty rakennus
on vahingoittunut tai tuhoutunut, rakennuksen omistajan tai haltijan
on ilmoitettava siitä viipymättä elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskukselle. Tämän
tulee välittömästi neuvoteltuaan asiasta Museoviraston
kanssa päättää tarvittavista
toimenpiteistä.
20 §
Seurannan järjestäminen
Ympäristöministeriö järjestää tämän
lain toimivuuden ja suojeltujen kohteiden tilan ja kehityksen valtakunnallisen
seurannan tarpeellisten seurantajärjestelmien ylläpidon.
Tarkempia säännöksiä seurannasta
ja seurantajärjestelmistä voidaan antaa ympäristöministeriön
asetuksella.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, maakunnan
liitot ja kunnat huolehtivat kukin alueellaan rakennetun kulttuuriympäristön
tilan ja kehityksen seurannasta siten kuin siitä erikseen
säädetään.
5 luku
Erinäiset säännökset
21 §
Muutoksenhaku
Muutosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen
rakennuksen suojelua koskevaan päätökseen
haetaan ympäristöministeriöltä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vaarantamiskieltoa
koskevaan päätökseen haetaan muutosta
valittamalla hallinto-oikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus
on se, jonka tuomiopiirissä rakennus sijaitsee.
Muilta osin muutoksenhausta säädetään
hallintolainkäyttölaissa (586/1996).
22 §
Viittaus rikoslakiin
Rangaistus rakennussuojelurikoksesta säädetään
rikoslain (39/1889) 48 luvun 6 §:n 1 momentissa.
23 §
Rakennussuojelurikkomus
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
1) rikkoo 6 §:ssä tarkoitettua vaarantamiskieltoa,
2) rikkoo 10 §:ssä tarkoitettuja
rakennuksen suojelua koskevia määräyksiä,
tai
3) laiminlyö 19 §:ssä tarkoitetun
vahingosta ilmoittamisen,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty
ankarampaa rangaistusta, rakennussuojelurikkomuksesta sakkoon.
24 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20
.
Tällä lailla kumotaan 18 päivänä tammikuuta 1985
annettu rakennussuojelulaki (60/1985) siihen
myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevaan rakennuksen
suojelua ja kulttuurihistoriallista arvoa vaarantaviin
toimenpiteisiin ryhtymistä tarkoittavaa kieltoa koskevaan
asiaan sovelletaan tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleita säännöksiä.
Ennen tämän lain voimaantuloa suojeltavaksi määrättyyn
rakennukseen sovelletaan, mitä tässä laissa
säädetään suojeltavaksi määrätystä rakennuksesta.
Ennen tämän lain voimaantuloa annettuun kieltoon
ryhtyä rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa
vaarantaviin toimenpiteisiin sovelletaan, mitä tässä laissa
säädetään vaarantamiskiellosta.
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden
säännösten nojalla tehty päätös
valtion omistaman rakennuksen suojelusta pysyy voimassa,
kunnes rakennuksen suojelusta on päätetty tämän
lain mukaisesti.