16 §
Päivärahan määrä päivältä on
70 prosenttia vakuutetun verotuksessa valtioneuvoston asetuksella
säädettävänä kalenterivuotena
todettujen työtulojen kolmassadasosasta siltä osin
kuin työtulot eivät ylitä 130 000
markkaa. Jos työtulot ylittävät 130 000
markkaa mutta eivät 200 000 markkaa, päivärahan
määrä on 130 000 markkaa ylittävältä osalta
40 prosenttia 130 000 markkaa ylittävän
osan kolmassadasosasta. Jos työtulot ylittävät
200 000 markkaa, päivärahan määrä on
200 000 markkaa ylittävältä osalta
25 prosenttia 200 000 markkaa ylittävän
osan kolmassadasosasta. Päivärahaa ei makseta,
jos työtulot ovat alle 5 000 markkaa.
Työtulolla tarkoitetaan työ- tai virkasuhteesta
saatua palkkatuloa ja siihen verrattavaa henkilökohtaista
tuloa sekä yrittäjien eläkelain (468/1969)
ja maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969)
mukaista kunkin vuoden työtuloa. Työtuloksi ei
kuitenkaan katsota rojalteja, suorituksia henkilöstörahastoon,
käteistä voittopalkkiota, voitonjakoa eikä tuloverolain
(1535/1992) 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption
käyttämisestä syntyvää etua
tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka
määräytyy yhtiön osakkeen arvon
muutoksen perusteella.
Sellaisen vakuutetun työtulona, joka on vapautettu
maatalousyrittäjien eläkelain tai yrittäjien
eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta taikka
joka ei mainittujen lakien mukaan ole velvollinen ottamaan vakuutusta,
otetaan huomioon tuloverolaissa tarkoitettu ansiotulo-osuus elinkeinotoiminnasta,
maataloudesta ja yhtymästä, omasta yrityksestä tai
maataloudesta saatu palkkatulo sekä yritystoimintaan liittyvä työkorvaus
ja porotalouden ansiotulo.
Työtulona ei oteta huomioon tuloja, jotka on verotuksessa
arvioitu verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995)
27 §:n 1 momentin mukaan sen vuoksi, ettei veroilmoitusta
ole annettu.
Työtuloa määritettäessä työ-
tai virkasuhteessa saadusta palkkatulosta ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta
tulosta vähennetään tuloverolain 93—95 §:ssä tarkoitetut
tulonhankkimismenot.
Kansaneläkelaitoksella on salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus
saada verohallinnolta vuosittain ja viimeistään
kunkin kalenterivuoden lopussa tiedot kunkin verovelvollisen edelliseltä kalenterivuodelta
toimitetussa verotuksessa todetusta 2 momentissa tarkoitetusta palkkatulosta
ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta tulosta sekä maatalousyrittäjien
eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaisen
työtulon määrästä, 3
momentissa tarkoitetuista ansiotuloista, arvioverotuksesta sekä tulonhankkimismenoista
samoin kuin muut verohallinnon hallussa olevat työtulon
määrittämiseksi välttämättömät
tiedot.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä,
mitä työtulolla tarkoitetaan.
33 §
Vakuutetun sairausvakuutusmaksu määrätään
kunnallisverotuksessa verotettavan tulon perusteella jäljempänä säädetyin
poikkeuksin. Maksun suuruudesta säädetään
erikseen lailla.
Tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta
rahana maksettava osa otetaan huomioon vakuutusmaksun perusteeksi
pantavaa verotettavan tulon yhteismäärää vahvistettaessa.
Ulkomaantyötulosta rahana maksettavaan osaan ei lueta työnantajan
maksamia työstä johtuvia kustannusten korvauksia
siltä osin kuin ne tuloverolain tai sen nojalla annettujen
säännösten mukaan ovat verovapaita.
Jos vakuutettu on maatalousyrittäjien eläkelain
tai yrittäjien eläkelain nojalla vakuutettu, sairausvakuutusmaksun
perusteena käytetään maatalousyrittäjäin
eläkelain ja yrittäjien eläkelain mukaista
kunkin vuoden työtuloa siltä osin kuin tämä työtulo
korvaa:
1) maataloudesta tai elinkeinotoiminnasta saadun ansiotulo-osuuden;
2) tuloverolain 39 tai 40 §:ssä tarkoitetun
yhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden tai hänen
tahi hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman
palkan;
3) hankintatyön arvon;
4) metsätalouden puhtaan tulon;
5) porotalouden ansiotulon;
6) perheenjäsenen tai kuolinpesän
osakkaan maataloudesta tai yritystoiminnasta saaman palkkatulon;
7) omasta yrityksestä saadun työkorvauksen;
8) osake- tai muusta yhtiöstä saadun
palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun
yhtiöön työsuhteessa olevana; sekä
9) osakkaan yhtiöstä saaman osingon
ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän
osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön
työsuhteessa olevana.
Jos vakuutettu on maatalousyrittäjien eläkelain
tai yrittäjien eläkelain nojalla vakuutettu, sairausvakuutusmaksua
määrättäessä ei vähennetä maatalousyrittäjien
eläkelain tai yrittäjien eläkelain nojalla
maksettua vakuutusmaksua.
Määrättäessä sairausvakuutusmaksua
3 ja 4 momentin mukaan noudatetaan soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksen
verotettavan tulon laskemisesta säädetään.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta
2001.
Lain 33 §:ää sovelletaan ensimmäisen
kerran vuodelta 2002 määrättävään
vakuutetun sairausvakuutusmaksuun. Lain 33 §:n 3 ja 4 momenttia sovelletaan
ensimmäisen kerran määrättäessä sairausvakuutusmaksua
vuodelta 2003 kuitenkin siten, että ennakkoperinnässä näitä säännöksiä noudatetaan
ensimmäisen kerran vuonna 2004.
Jos työkyvyttömyys tai oikeus etuuteen alkaa 1
päivän heinäkuuta 2001 ja 31 päivän
joulukuuta 2003 välisenä aikana, 16 §:n
2 momentissa tarkoitettua eläkelakien mukaista työtuloa
sovelletaan sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan perusteena
arvioitaessa työtuloja sairausvakuutuslain 17 §:ssä ja
sairausvakuutusasetuksen (473/1963) 10 §:ssä säädetyllä tavalla.
Tällä lailla kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963
annetun sairausvakuutusasetuksen 8 § ja 9 §:n
2 momentti, sellaisina kuin ne ovat 8 § asetuksissa 630/1973,
1067/1975 ja 650/1994 sekä 9 §:n
2 momentti asetuksessa 1215/1996.
Tämän lain 16 §:ssä säädetyt
markkamäärät vastaavat vuodelle 1996
vahvistettua työntekijäin eläkelain 9 §:n
2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua
indeksilukua.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
täytäntöönpanon edellyttämiin
toimenpiteisiin.