1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995)
ja ennakkoperintälaissa (1118/1996) tarkoitettujen
verojen ja maksujen sekä metsänhoitomaksun, työnantajan
sosiaaliturvamaksun, arvonlisäveron ja eräistä vakuutusmaksuista
suoritettavan veron kannossa sovelletaan tämän
lain säännöksiä.
Tämän lain säännöksiä sovelletaan
myös muiden verojen ja maksujen kannossa, joista niin erikseen
säädetään.
Maahantuonnin yhteydessä toimitettavasta arvonlisäveron
kannosta säädetään erikseen.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa:
1) verolla tarkoitetaan 1 §:n mukaisia
veroja, maksuja ja muita suorituksia, minkä lisäksi
veronkuittauksessa verolla tarkoitetaan maksuunpantua lähdeveroa,
veron maksamiseen liittyviä viivästysseuraamuksia
ja maksun lykkäyskorkoa sekä sellaista ulkomaan
veroa, joka vieraan valtion kanssa virka-avusta veroasioissa tehdyn sopimuksen
(virka-apusopimus) nojalla voidaan periä Suomessa;
2) veronkannolla tarkoitetaan verovarojen kantamiseen
ja palauttamiseen kuuluvia toimenpiteitä, kuten maksuliikettä ja
verosuoritusten kirjaamista verovelvollisen ja veronsaajan hyväksi,
verovaroista pidettävää kirjanpitoa ja
veron perintää;
3) veron perinnällä tarkoitetaan
veroviranomaisen perintätoimia sekä muuta verovelkojen perintää tässä ja
muussa laissa säädettyjä perintäkeinoja
käyttäen;
4) maksuunpannulla verolla tarkoitetaan veroa,
jonka maksuajankohdan (eräpäivä)
ja määrän veroviranomainen on määrännyt;
5) oma-aloitteisella verolla tarkoitetaan
veroa tai maksua, jonka verovelvollinen tai verosta vastuussa oleva
on velvollinen itse laskemaan ja suorittamaan laissa säädettynä maksuajankohtana
(maksupäivä) veronkantoviranomaiselle;
6) verojäämällä tarkoitetaan
eräpäivänä maksamatta jätettyä maksuunpantua
veroa;
7) veronpalautuksella tarkoitetaan verovelvolliselle
takaisin maksettavaa veroa ja verolle laskettuja korkoja, minkä lisäksi
veronkuittauksessa veronpalautuksella tarkoitetaan vieraasta valtiosta
Suomeen siirrettyä veroa tai veron ennakkoa, jota ei ole
käytetty verovelvollisen verojen suoritukseksi.
3 §
Verovarojen maksuliike
Verot kannetaan samoin kuin palautukset ja muut suoritukset
maksetaan käyttäen valtion maksuliikepankeissa
olevia veronkantoviranomaisen tilejä.
4 §
Yhdessä kannettavat verot
Verotusmenettelystä annetussa laissa tarkoitetuista
veroista valtionvero, kunnallisvero ja kirkollisvero sekä vakuutetun
sairausvakuutusmaksu kannetaan yhdessä yhtenä verovuoteen kohdistuvana
verona.
5 §
Kirjanpito verovaroista
Kannetuista ja palautetuista veroista sekä muista suorituksista
veronkantoviranomainen pitää verovarojen kirjanpitoa.
Verovarojen kirjanpidon tulee sisältää tiedot kannetuista
ja palautetuista veroista sekä muista suorituksista. Verovarojen
kirjanpidosta on käytävä ilmi valtion
talousarviosta annetun lain (423/1988) ja valtion talousarviosta
annetun asetuksen (1243/1992) edellyttämät
tiedot samoin kuin veronsaajille tehtävien tilitysten edellyttämät
tiedot.
Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä verovarojen
kirjanpito- ja kirjaamismenettelystä.
6 §
Viranomainen
Veronkantoviranomaisina toimivat verovirastot. Verohallitus
ohjaa ja valvoo veronkantoa.
2 luku
Veron maksaminen
7 §
Maksupaikat
Tässä laissa tarkoitetut verot, maksut ja
muut suoritukset maksetaan rahalaitoksiin. Maksaja vastaa maksamisesta
aiheutuvista kuluista. Valtiovarainministeriön asetuksella
säädetään niistä maksupaikoista,
jotka ottavat suorituksia vastaan perimättä maksua
suorittamisesta aiheutuvista kuluista.
Verojen maksamisesta ulosottoviranomaiselle on voimassa, mitä siitä erikseen
säädetään.
8 §
Maksuaika
Oma-aloitteinen vero on maksettava lain, asetuksen tai Verohallituksen
päätöksen mukaan määräytyvänä maksupäivänä.
Maksuunpantu vero on maksettava viimeistään maksuunpanon yhteydessä määrättynä veron
eräpäivänä.
9 §
Maksun suoritusajankohta
Vero katsotaan maksetuksi veronkantoviranomaiselle
silloin, kun:
1) tilisiirto valtion tilille on veloitettu maksajan
tililtä;
2) maksaja saa tositteen valtion tilille tapahtuneesta
tilillepanosta; tai
3) maksaja saa tositteen veronmaksuja vastaanottavan
maksupaikan kassalta.
Ulkomailla suoritettu vero katsotaan eräpäivänä maksetuksi,
jos se on kirjattu veronkantoviranomaisen tilille viimeistään
viikon kuluessa eräpäivästä.
Tätä myöhemmin veronkantoviranomaisen
tilille kirjattu verosuoritus katsotaan maksetuksi kirjauspäivänä,
jollei verovelvollinen näytä tai asiakirjojen
perusteella voida todeta maksupäivän olleen tätä aikaisempi.
10 §
Maksaminen maksu- tai eräpäivän jälkeen
Maksupäivän tai eräpäivän
jälkeen maksetulle verolle lasketaan viivästysseuraamukset
siten kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa laissa
(1556/1995) säädetään.
Jos maksuunpannun veron viivästysseuraamuksia ei ole
suoritettu veron maksamisen yhteydessä, viivästysseuraamusten
johdosta maksamatta jäänyt osa verosta ja sille
lasketut viivästysseuraamukset kannetaan erikseen. Jos oma-aloitteisesti
maksettavan veron viivästysseuraamuksia ei ole suoritettu
veron maksamisen yhteydessä, kannetaan viivästysseuraamukset
erikseen.
11 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset
veron maksamisesta
Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään
verojen kanto- ja maksuajat tai eräpäivät sekä kantoerien
lukumäärän ja eräjaon perusteet,
jollei muussa laissa tai sen nojalla muuta säädetä.
Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä maksamisen
yhteydessä ilmoitettavista tiedoista sekä ilmoittamisessa
ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä.
3 luku
Maksujen siirto veronkantoviranomaiselle
12 §
Maksujen siirtoajankohta
Valtion maksuliikepankit siirtävät kunakin päivänä vastaanottamansa
verovarat verokantoviranomaisen tilille siten kuin valtion maksuliikkeen
hoitamisesta tehdyn sopimuksen yhteydessä on sovittu.
Muut kuin 1 momentissa tarkoitetut rahalaitokset siirtävät
kunakin päivänä vastaanottamansa verovarat
päivittäin veronkantoviranomaisen tilille viimeistään
maksamista seuraavana sellaisena arkipäivänä,
jona rahalaitos on yleisölle avoinna. Jos rahalaitos ei
maksupäivänä ole yleisölle avoinna,
varat on siirrettävä asianomaiselle
tilille viimeistään tätä seuraavana
toisena rahalaitoksen aukiolopäivänä.
Muut veronmaksuja vastaanottavat maksupaikat siirtävät
vastaanottamansa verovarat veronkantoviranomaisen tilille valtiovarainministeriön
asetuksella säädettävänä ajankohtana.
13 §
Menettely maksuja siirrettäessä
Rahalaitosten ja muiden veronmaksuja vastaanottavien maksupaikkojen
on toimitettava vastaanottamistaan ja veronkantoviranomaisen tilille
siirtämistään verovaroista tiedot, joiden avulla
maksut voidaan yksilöidä ja kirjata verovelvollisen
hyväksi.
Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä verovarojen
siirtämismenettelystä ja siirtämisen yhteydessä ilmoitettavista
maksuja koskevista tiedoista.
14 §
Korvaus tietojen toimittamisesta ja viivästyskorko
Valtiovarainministeriön asetuksella säädetään
korvauksesta, joka maksetaan rahalaitoksille veroja koskevien tietojen
vastaanottamisesta ja toimittamisesta.
Jos rahalaitos laiminlyö verovarojen siirtämisen
veronkantoviranomaisen tilille määräajassa, sen
on suoritettava vuotuista viivästyskorkoa viivästysajalta
korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun
korkokannan mukaan.
4 luku
Maksun tai muun suorituksen käyttäminen veron
suoritukseksi
15 §
Maksuunpannun veron suoritusjärjestys
Maksuvelvolliselta kannetut tai perityt varat käytetään
maksuunpannun veron suoritukseksi seuraavassa järjestyksessä:
1) maksunlykkäyskorko;
2) viivekorko tai jäämämaksu
ja viivästyskorko;
3) veronlisäys tai viivästyskorkoa
vastaava korko;
4) veronkorotus;
5) vero;
6) jäännösveron korko tai
maksettava yhteisökorko.
Jos vero kannetaan useammassa kuin yhdessä erässä,
varat käytetään ensisijaisesti ensiksi erääntyneelle
maksamatta olevalle erälle, jollei ole ilmeistä,
että maksuvelvollinen on tarkoittanut ne muun erän
maksuksi.
Jos veron perintään sovellettavassa muussa laissa
suorituksen käyttämisestä säädetään 1 momentista
poikkeavasti, noudatetaan näin perityn määrän
käsittelyssä asianomaisen lain säännöksiä.
Muut kuin edellä tässä momentissa tarkoitetut
samaa veroa koskevat maksut ja muut suoritukset voidaan käyttää 1 momentin
mukaisesti.
16 §
Oma-aloitteisen veron suoritusjärjestys
Maksu käytetään ensin
oma-aloitteisen veron ja sen jälkeen veronlisäyksen
suoritukseksi. Jos suorituksesta ei ilmene, mitä oma-aloitteista
veroa on maksettu, tai jos maksu ei riitä oma-aloitteisten
verojen täysimääräiseksi suorittamiseksi taikka
jos veroa on suoritettu enemmän kuin maksaja on ilmoittanut,
maksu käytetään seuraavassa järjestyksessä:
1) vero, jolla on useita veronsaajia;
2) työnantajan sosiaaliturvamaksu;
3) arvonlisävero;
4) muu valtiolle tuleva vero.
Vero katsotaan suoritetuksi verovelvollisen aloitteesta, jos
maksu on suoritettu viimeistään sitä päivää edeltävänä päivänä,
jona veron maksuunpanosta tehdään päätös.
Maksuunpanon päätöspäivänä tai
sen jälkeen suoritettu maksu katsotaan maksuunpannun veron
suoritukseksi.
17 §
Yksilöimättömän maksun käyttäminen
Veron suoritukseksi tarkoitettu yksilöimätön maksu
käytetään samassa järjestyksessä kuin 27 §:ssä tarkoitettu
kuitattava veronpalautus. Vastaavasti menetellään,
jos verovelvolliselta peritään samalla kertaa
useita veroja tai veroeriä.
18 §
Kertyneen veron käyttäminen uudelleen maksuunpannun
veron suoritukseksi
Jos verotus tai veroviranomaisen toimittama maksuunpano on palautettu
uudelleen toimitettavaksi tai siirretty eri veroviranomaisen käsiteltäväksi
taikka jos verotuskunta on muuttunut, kertynyt vero käytetään
uudelleen toimitetun verotuksen perusteella maksuunpannun veron
suoritukseksi. Kertyneen veron sille osalle, joka käytetään
uuden veron suoritukseksi, ei makseta korkoa. Verolle kertyneistä viivästysseuraamuksista
käytetään uuden veron suoritukseksi vain se
osa, jota maksuvelvolliselta ei olisi peritty, jos kumottu vero
olisi ollut yhtä suuri kuin uusi vero.
Jos verovelvolliselle on määrätty
valtionveroa tai samasta tulosta kunnallisveroa kahdessa tai useammassa
kunnassa ja muutoksen johdosta pysytetään voimassa
muu vero kuin minkä verovelvollinen on maksanut tai minkä suoritukseksi ennakkoja
on käytetty, korkoa ei makseta sille osalle palautettavaa
veroa, joka käytetään voimaan jätetyn
veron suoritukseksi.
Kertynyt vero käytetään uudelleen
maksuunpannulle verolle ennen veronkuittausta.
19 §
Ulkomailta Suomeen siirretyn veron käyttäminen
Kun Suomeen on vieraasta valtiosta siirretty sellaista veroa
tai veron ennakkoa, jota ei ole käytetty verovelvollisen
verotusmenettelystä annetun lain mukaisten verojen vähennykseksi vastaavasta
tulosta toimitetussa verotuksessa, siirretyt varat käytetään
tässä verotuksessa jäännösveron
tai muun kannossa maksettavaksi jääneen määrän
suoritukseksi. Verolle ei peritä siirrettyjä varoja
vastaavalta osalta verotusmenettelystä annetussa laissa
tarkoitettua jäännösveron korkoa eikä maksettavaa
yhteisökorkoa. Korkoja ei peritä myöskään
myöhemmin maksun yhteydessä.
Ulkomailta siirretty vero käytetään
jäännösveron suoritukseksi ennen veronkuittausta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu toimenpide tehdään
päivänä, jona verotus päättyy.
Jos veroja käytetään verovuotta seuraavan
vuoden jälkeen maksuunpantujen verojen suoritukseksi, päivä on
kuitenkin veron maksuunpanokuukautta seuraavan kuukauden viimeinen
päivä.
20 §
Tarkemmat määräykset maksun tai suorituksen käyttämisestä
Verohallitus voi antaa määräyksiä menettelystä,
jota noudatetaan maksun tai muun, veron suoritukseksi luettavan
määrän käyttämisessä verovelvollisen
veron suoritukseksi.
5 luku
Veron palauttaminen
21 §
Veronpalautuksen maksaminen
Veronkantoviranomainen maksaa veronpalautuksen asianomaiselle
viipymättä sen jälkeen, kun oikeus palautuksen
saantiin on ratkaistu ja kun 18 ja 19 §:ssä tarkoitetut
toimenpiteet sekä veronkuittaukset on tehty.
Veronpalautus maksetaan euromääräisenä verovelvollisen
ilmoittamalle pankkitilille.
Jos verovelvollinen on ilmoittanut palautuksen maksamista varten
ulkomailla sijaitsevan pankin tilin, verovelvollinen vastaa kuluista,
jotka ulkomailla sijaitseva pankki perii palautuksen maksamisesta.
Jos pankkitiliä ei ole ilmoitettu, palautus maksetaan Verohallituksen
määräämää menettelyä noudattaen.
Veronpalautus ja sille maksettava korko vanhentuvat viiden vuoden
kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona palautusta
koskeva päätös on tehty. Veronkantoviranomainen voi
erityisistä syistä asianosaisen pyynnöstä palauttaa
vanhentuneen palautuksen.
22 §
Korkokanta palautusta maksettaessa
Jos veroa palautettaessa on lain mukaan maksettava korkoa, se
lasketaan, jollei asianomaisessa verolaissa toisin säädetä,
vuotuisena korkona, joka on kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden
korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko
vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä.
Palautukselle maksettu korko ei ole tuloverotuksessa veronalaista
tuloa.
23 §
Palautuksen siirtäminen
Verovelvollinen ei voi veronkantoviranomaista sitovasti siirtää toiselle
oikeuttaan veronpalautukseen.
24 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset
veron palauttamisesta
Palautusten maksuajankohdista säädetään valtiovarainministeriön
asetuksella.
Verohallitus voi antaa määräyksiä palautusmenettelystä ja
palautuskoron laskemisesta.
6 luku
Veronkuittaus
25 §
Veronkuittaus
Veronkantoviranomainen kuittaa veronpalautuksen verojäämän
suoritukseksi, jos tässä luvussa säädetyt
kuittauksen edellytykset ovat olemassa. Veronkuittaus toimitetaan
myös sellaisen verojäämän suoritukseksi,
josta tai jonka osasta palautuksen saaja on määrätty
vastuuvelvolliseksi.
26 §
Veronkuittauksen esteet
Veronkuittausta ei toimiteta vanhentuneen veron suoritukseksi.
Veronkuittaukseen ei käytetä:
1) myöhästyneenä suoritettua
ennakon täydennysmaksua;
2) erehdyksessä suoritettua veroa;
3) veronpalautusta, joka aiheutuu verosta vapauttamisesta;
4) veronpalautusta, jota vastaavat varat on suoritettu
jako-osuutena verovelvollisen konkurssipesästä;
5) veronpalautusta tai sen osaa, joka siirretään
vieraalle valtiolle;
6) palautettavaa verotusmenettelystä annetun lain
22 a §:ssä tarkoitettua laiminlyöntimaksua.
Veronpalautuksen saajan konkurssi tai veronpalautuksen ulosmittaus
eivät estä veronkuittauksen toimittamista.
27 §
Verojäämien kuittausjärjestys
Jos verojäämänä on useita
eri veroja eikä palautus riitä niiden kaikkien
suoritukseksi, palautuksella kuitataan sitä veroa, joka
vanhenee ensimmäisenä.
Samana vuonna vanhentuvien verojen kesken noudatetaan
seuraavaa kuittausjärjestystä:
1) verotusmenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentissa
tarkoitetut verot ja maksut sekä ennakkoperintälain
ja sairausvakuutuslain (364/1963) nojalla maksuunpantu
ennakko tai muu määrä;
2) työnantajan sosiaaliturvamaksu;
3) kiinteistövero;
4) muut valtiolle tulevat verot;
5) metsänhoitomaksu;
6) suhdannetalletus.
Virka-apusopimuksen nojalla Suomessa perittävänä olevat
ulkomaan verot sekä verotusmenettelystä annetun
lain 22 a §:ssä tarkoitettu tiedonantovelvolliselle
määrätty laiminlyöntimaksu kuitataan
viimeisinä.
28 §
Veronkuittauspäivä
Veronkuittauspäivä on päivä,
jona veronkantoviranomainen saa tiedon palautuksesta. Kun verojäämän
suoritukseksi kuitataan palautettavaa ennakkoa, veronkuittauspäivä on
päivä, jona verotus on päättynyt.
29 §
Korot veronkuittauksessa
Veronkuittausta toimitettaessa lasketaan palautukselle korko
sekä verojäämälle viivästysseuraamukset
veronkuittauspäivään.
30 §
Veronkuittauksesta ilmoittaminen
Veronkantoviranomainen ilmoittaa toimitetusta kuittauksesta
verovelvolliselle ja, jos kuittaukseen on käytetty verosta
vastuussa olevan palautusta, myös verosta vastuussa olevalle. Kuittausilmoitukseen
liitetään muutoksenhakuosoitus.
Jos erityiset syyt niin vaativat, asianosaiselle on annettava
tilaisuus selvityksen esittämiseen ennen kuittaamista.
31 §
Ilmoitus ulosottomiehelle
Veronkantoviranomainen ilmoittaa ulosottomiehellä perittävänä olevan
verojäämän kuittauksesta viipymättä ulosottomiehelle.
32 §
Muutoksenhaku veronkuittaukseen
Veronkuittaukseen oikaisuvaatimuksen veronkantoviranomaiselle
voi tehdä verovelvollinen tai, jos kuittaukseen on käytetty
verosta vastuussa olevan palautusta, myös verosta vastuussa
oleva, joka katsoo toimitetun veronkuittauksen aiheettomaksi tai
virheelliseksi.
Jos veronkuittaus todetaan aiheettomaksi tai virheelliseksi,
veronkantoviranomaisen on maksettava asianomaiselle takaisin liikaa
kuitattu määrä säädettyine
korkoineen.
Verovelvollinen tai 1 momentissa tarkoitettu verosta vastuussa
oleva, joka ei tyydy veronkantoviranomaisen päätökseen
veronkuittauksen oikaisua koskevassa asiassa, saa hakea siihen muutosta
hallinto-oikeudelta.
Hallinto-oikeuden päätökseen saa
hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos
korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.
Muutoksenhakuun sovelletaan verotusmenettelystä annetun
lain 70 ja 71 §:ää.
33 §
Tarkemmat määräykset veronkuittauksesta
Verohallitus voi antaa määräyksiä veronkuittauksessa
noudatettavasta menettelystä.
7 luku
Verojen perintä
34 §
Perintäkeinot
Veronkantoviranomaisen on lähetettävä verojäämä ulosottotoimin
perittäväksi. Ulosottoon sovelletaan tällöin,
mitä verojen perimisestä ulosottotoimin säädetään.
Verojäämästä voidaan ennen
ulosottoon lähettämistä ja ulosottoasian
vireilläolon päätyttyä lähettää vero-
tai maksuvelvolliselle maksumuistutus.
Ulosottoon lähettämisen sijasta tai sen ohella veronkantoviranomainen
voi ryhtyä 35 §:ssä tarkoitettuihin
erikoisperintätoimiin tilanteissa, joissa maksamatta jätetyn
määrän kertyminen ei edellytä ulosottoa
tai jotka muutoin edellyttävät erityistoimenpiteitä.
35 §
Erikoisperintätoimet
Veronkantoviranomainen voi verojen perimiseksi erikoisperintätoimena
muun muassa:
1) selvittää verovelvollisen maksukykyä ja tarkoituksenmukaista
perintäkeinoa;
2) ryhtyä verojen maksujärjestelyyn;
3) hakea verovelvollinen konkurssiin;
4) käyttää puhevaltaa konkurssissa,
sulautumisessa, jakautumisessa, kiinteistön pakkohuutokaupassa,
julkisessa haasteessa, yrityksen saneerausmenettelyssä ja
yksityishenkilön velkajärjestelyssä sekä muissa
näihin rinnastettavissa tilanteissa;
5) ryhtyä tarvittaviin oikeudenkäynteihin;
6) ryhtyä turvaamistoimiin;
7) pyytää ja antaa kansainvälistä virka-apua siitä erikseen
säädetyllä tavalla;
8) verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta
annetun lain (1346/1999) 21 §:n mukaisesti
ilmoittaa verojäämiä koskevia tietoja
julkaistaviksi.
Veronkantoviranomaisen on viipymättä ilmoitettava
ulosottoviranomaiselle erikoisperintätoimesta, joka saattaa
aiheuttaa muutoksia veron ulosottoperintään.
36 §
Suostumuksen antaminen ulkomailla toimeenpantavaan velkajärjestelyyn
tai yrityssaneeraukseen
Silloin kun Suomen veronkantoviranomainen on pyytänyt
virka-apua veron perimiseksi ulkomailla Suomen ja vieraan valtion
välillä virka-avusta veroasioissa tehdyn kansainvälisen
sopimuksen, Euroopan yhteisön antaman säädöksen tai
muun säädöksen nojalla, veronkantoviranomaisella
on oikeus muun säännöksen estämättä suostua
virka-apua antavan valtion säännösten mukaiseen
tai vapaaehtoiseen velkajärjestely- tai yrityssaneerausmenettelyyn,
jos virka-apua antavan valtion veroihin voidaan soveltaa näitä menettelyjä.
37 §
Perintätoimista luopuminen
Veronkantoviranomainen voi olla ryhtymättä verojen
perintään tai keskeyttää perinnän,
jos sen ei arvioida johtavan tulokseen. Perintä kuitenkin
aloitetaan tai keskeytettyä perintää jatketaan
tilanteessa, jossa sen voidaan olettaa johtavan tulokseen.
Perimismahdollisuuksien toteamiseksi veronkantoviranomaisen
on selvitettävä vero- tai maksuvelvollisen tuloihin,
varallisuuteen ja olinpaikkaan liittyviä sekä muita
perintään vaikuttavia seikkoja.
38 §
Tarkemmat määräykset verojen perinnästä
Verohallitus voi tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä verojen
perintään liittyvästä menettelystä ja
perimistoimien täytäntöönpanosta.
8 luku
Vastuu verosta
39 §
Vastuuvelvollinen
Vero- tai maksuvelvolliselta tämän
lain nojalla kannettavasta verosta ovat kuin omasta verostaan vastuussa:
1) avoimen yhtiön yhtiömies;
2) kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies;
3) kuolinpesän osakas;
4) yhteisetuuden osakas osuuttaan vastaavalta osalta.
Konkurssipesä vastaa konkurssipesän varallisuuteen
kuuluvasta kiinteistöstä konkurssin alkamisvuotta
seuraavilta vuosilta määrätystä kiinteistöverosta.
Jos kiinteistö on hankittu yhtiön tai muun
perustettavan yhteisön lukuun, yhtiö tai muu yhteisö vastaa
kiinteistöstä määrätystä kiinteistöverosta
siltä vuodelta, jona yhteisö on merkitty asianomaiseen
rekisteriin.
Osakeyhtiö tai osuuskunta vastaa niin kuin omasta verostaan
ennen sen rekisteröimistä harjoitetusta toiminnasta
sen puolesta toimineille määrätystä verosta.
Edellä 1—4 momentissa tarkoitettuja vastuusäännöksiä sovelletaan,
jollei verolainsäädännössä vastuusta
toisin säädetä.
40 §
Vastuuseen määrääminen
Vero määrätään
vero- tai maksuvelvollisen ja siitä vastuussa olevien yhteisvastuullisesti
maksettavaksi. Vastuussa olevat merkitään veroviranomaisen
verotus- tai maksuunpanopäätökseen taikka
vero- tai maksulippuun.
Jollei 1 momentissa tarkoitettua merkintää vastuusta
ole tehty, veroviranomaisen on varattava vastuuseen määrättävälle
tilaisuus tulla kuulluksi ja tehtävä erillinen
päätös tämän määräämisestä vastuuseen
veron maksamisesta yhteisvastuullisesti vero- tai maksuvelvollisen kanssa.
Jos muualla verolaissa säädetään
1 ja 2 momentissa säädetystä poikkeavasti,
noudatetaan sen lain säännöksiä.
Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä vastuuseen
määräämisessä noudatettavasta
menettelystä.
41 §
Muutoksenhaku vastuumääräykseen
Vastuumääräyksen oikaisemisesta ja
muutoksenhausta on voimassa, mitä verotusta koskevasta
oikaisusta ja muutoksenhausta säädetään. Edellä 40 §:n
2 momentissa tarkoitettuun vastuuta koskevaan päätökseen
saadaan kuitenkin aina hakea muutosta hallinto-oikeudelta 60 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Haettaessa muutosta veronsaajan puolesta aika on kuitenkin 30 päivää päätöksen
tekemisestä.
9 luku
Kansainvälinen verovarojen siirtäminen
42 §
Toimivalta
Verohallitus tai sen määräämä veronkantoviranomainen
voi siirtää ennakkoja tai muita verovaroja vieraalle
valtiolle sellaisen kansainvälisen sopimuksen määräysten
nojalla, jonka tarkoituksena on välttää veron
ennakon periminen useammassa kuin yhdessä valtiossa tai
säännellä verovarojen siirtäminen
valtioiden kesken (veronkantosopimus).
Verohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä verovarojen
siirtämistä koskevasta menettelystä.
43 §
Siirrettävät verovarat
Verovaroja voidaan siirtää vieraaseen
valtioon seuraavissa tilanteissa tai siirto voi kohdistua
seuraaviin eriin:
1) ennakkoperintälain nojalla ennakonpidätyksinä kertyneet
varat;
2) verotusmenettelystä annetun lain 50 §:ssä tarkoitettu
ennakonpalautus ja 76 §:ssä tarkoitettu
verotuksen muutoksen johdosta palautettava määrä;
3) rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden
verottamisesta annetun lain (627/1978) mukainen lähdeveron
palautus;
4) veron määrä silloin,
kun Suomi luopuu tulon verottamisesta Suomen ja vieraan valtion
välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn
kansainvälisen sopimuksen nojalla.
44 §
Palautusilmoitus ja maksamisen lykkääminen
Jos ennakkoperintälain, verotusmenettelystä annetun
lain tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta
annetun lain mukainen palautus ilmeisesti aiheutuu veronkantosopimuksen
tai verosopimuksen soveltamisesta, palautuksesta on ilmoitettava
asianomaisen vieraan valtion viranomaiselle, ja sen maksattamista
on lykättävä siten kuin veronkantosopimuksessa
määrätään.
Jos verosopimuksen nojalla tulon verottamisesta luovutaan Suomessa,
palautusta on lykättävä siten kuin veronkantosopimuksessa
määrätään.
45 §
Verovarojen siirtämisen edellytykset
Varojen siirtämisen edellytyksenä on, ettei siirrettäviä varoja
ole verosopimuksen nojalla käytetty Suomessa toimitetussa
verotuksessa verovelvollisen verojen suoritukseksi ja että ne voidaan
käyttää verovelvollisen verojen suoritukseksi
toisessa sopimusvaltiossa.
Ennakonpidätyksinä kertyneet varat voidaan siirtää toisen
sopimusvaltion viranomaisen pyynnöstä verotusmenettelystä annetun
lain 49 §:ssä tarkoitettua verotuksen
päättymistä odottamatta silloin, kun
on ilmeistä, että veronkantosopimuksessa ja verosopimuksessa
määrätyt edellytykset varojen siirtämiselle
ovat olemassa ja ennakonpidätykset voitaisiin verotusmenettelystä annetussa
laissa tarkoitetuin tavoin lukea verovelvollisen hyväksi
Suomessa.
Jos 1 momentissa säädetyt edellytykset ovat olemassa,
verotusmenettelystä annetun lain 50 §:ssä tarkoitettu
ennakonpalautus ja 76 §:ssä tarkoitettu
verotuksen muutoksen johdosta palautettava määrä sekä rajoitetusti
verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain
mukainen lähdeveron palautus on siirrettävä vieraan
valtion viranomaisen pyynnöstä asianomaiselle
viranomaiselle.
46 §
Suomeen siirretyn veron palauttaminen
Verovelvolliselle palautetaan vieraasta valtiosta Suomeen siirretty
vero tai veron ennakko, jota ei ole käytetty verovelvollisen
verojen suoritukseksi tai tässä laissa tarkoitettuun
veronkuittaukseen.
10 luku
Erinäiset säännökset
47 §
Pienin kannettava ja palautettava määrä
Jos kannettava tai perittävä määrä on
pienempi kuin 10 euroa, sitä ei kanneta tai peritä.
Jos maksuvelvolliselle olisi alle 17 euron määrän kantamiseksi
erikseen lähetettävä vero- tai maksulippu,
määrä jätetään
kantamatta.
Jos viranomaiselle tai maksuvelvolliselle taikka jollekin muulle
asianosaiselle sattuneen laskuvirheen tai muun erehdyksen johdosta
tai muusta syystä veroa on peritty vähemmän
tai palautettu enemmän kuin mitä olisi pitänyt
ja erotus on 1 momentissa säädettyä määrää pienempi,
se jätetään perimättä.
Perimiseen voidaan kuitenkin ryhtyä, jos saman maksuvelvollisen virhesuoritukset
ovat lukuisia tai perimiseen on muutoin erityistä aihetta.
Pienin palautettava määrä on 5 euroa.
48 §
Aiheeton suoritus
Aiheettoman suorituksen palauttamista haetaan Verohallituksen
määräämältä veronkantoviranomaiselta.
Muutoin toteamansa aiheettoman suorituksen veronkantoviranomainen
palauttaa hakemuksetta. Alle 5 euron suoritusta ei palauteta.
49 §
Määräaikojen laskeminen
Jos veron erä- tai maksupäivä tai
veronpalautusten maksupäivä on pyhäpäivä,
vapunpäivä tai arkilauantai, saa maksettavan tai
palautettavan määrän suorittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
Sama on voimassa, jos eräpäivä tai viimeinen
maksupäivä on päivä, jona pankkien yleisesti
keskinäisissä maksuissaan käyttämät maksujärjestelmät
säädöskokoelmassa julkaistavan Suomen
Pankin ilmoituksen mukaan eivät ole käytössä.
50 §
Tiedoksianto
Veroviranomaisen tämän lain nojalla tekemät päätökset
annetaan tiedoksi asianosaisille hallintolain (434/2003)
59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena kirjeenä tai
sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa
annetun lain (13/2003) 18 §:n tarkoitettuna
todisteellisena sähköisenä tiedoksiantona.
51 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 200
.
Tällä lailla kumotaan 11 päivänä elokuuta 1978
annettu veronkantolaki (611/1978) siihen myöhemmin
tehtyine muutoksineen.
