Ehdotus
Euroopan komission ehdotus uudeksi rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen torjuntaa koskevaksi lainsäädännöksi
sisältää ehdotuksen Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän
käytön estämisestä rahanpesuun
ja terrorismin rahoitukseen (neljäs rahanpesudirektiivi)
sekä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi
maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana
(toinen varainsiirtoasetus).
Ehdotus neljänneksi rahanpesudirektiiviksi sisältää merkittäviä muutosehdotuksia,
jotka koskevat direktiivin soveltamisalaa, riskiin perustuvaa lähestymistapaa,
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa
koskevia tietoja, kolmansien maiden vastaavuutta, hallinnollisten
seuraamusten yhdenmukaistamista, rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyön
lisäämistä, toimivaltuuksien asettamista
Euroopan rahoitusalan valvontaviranomaisille ja tietosuojan turvaamista.
Ehdotuksessa toiseksi varainsiirtoasetukseksi voimassa olevan
asetuksen sisältö jää pääosin muuttumattomaksi.
Keskeiset muutokset ovat asetuksen soveltamisalan selventäminen,
varainsiirtoihin liitettävä tietosisältö,
tiettyihin varainsiirtoihin liittyvä tunnistuksen täsmentäminen, tietojen
säilyttämistä koskevien vaatimusten muuttaminen
ja toimivaltaisten viranomaisten seuraamusvaltuuksien vahvistaminen
sekä määrättyjen seuraamusten
julkistaminen.
Valtioneuvoston kanta
Neljäs rahanpesudirektiivi.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä direktiivin
tavoitetta tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa. Valtioneuvoston
näkemyksen mukaan sääntelyllä tavoitellut
hyödyt ovat suuremmat kuin siitä aiheutuvat kustannukset
ilmoitusvelvollisille ja viranomaisille. Ehdotettu riskiperusteinen
lähestymistapa voi yhtäältä tehostaa
viranomaistoimintaa ja vähentää ilmoitusvelvollisille
aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia. Toisaalta riskiperusteinen
lähestymistapa voi lisätä ilmoitusten
määrää, mikä lisäisi
rahanpesun selvittelykeskuksen työmäärää.
Suomen kannalta on tärkeää, että sääntelyn
ja valvonnan riskiperusteinen lähestymistapa yhdessä laajennetun
soveltamisalan kanssa eivät johda ilmoitusvelvollisten
näkökulmasta kohtuuttomiin lopputuloksiin. Esimerkiksi
rahapelipalveluiden määritelmän laajennus
ei saa aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa ilmoitusvelvollisuuden
muodossa, jos riski rahanpesun ja terrorismin rahoittamiseen on
pieni. Suomi haluaa edistää pelaamista tunnistautuneena.
Kasinon ulkopuolisiin raha-automaatteihin liittyvää rahapesunriskiä pidetään
kuitenkin pienenä alhaisen panostason ja enimmäisvoiton
vuoksi. Jos komissio on katsonut, että direktiivin soveltamisalaan
kuuluisivat myös kasinon ulkopuoliset raha-automaatit,
ne tulisi poistaa sääntelyn soveltamisalasta,
tai jos tämä ei ole mahdollista, mainita liitteessä II
esimerkkeinä niin sanotun vähäisemmän
riskin omaavista tuotteista. Lisäksi tavoitteena tulisi
silloin olla pitkä siirtymäaika (vähintään
10 vuotta) kasinon ulkopuolisten raha-automaattien asiakkaan tuntemisvelvollisuudessa.
Tavaroiden myyjien ilmoitusvelvollisuutta määriteltäessä tulee
harkita vaihtoehtoa, että ilmoitusvelvollisuus koskee vain
arvokkaiden tavaroiden myyjiä, kuten huonekalukauppiaita, autokauppiaita
ja koruliikkeitä. Tarkoituksenmukaisempaa olisi, että vähempiarvoisten
tavaroiden myyjiä ei asetettaisi ilmoitusvelvollisuuden
piiriin. Tämä edesauttaisi vähäisten
viranomaisresurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista ja vähentäisi
elinkeinoelämän hallinnollista taakkaa aloilla,
joissa riski rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen on pieni.
Soveltamisalan piiriin ehdotetaan kuuluviksi verorikokset osana
talousrikoksia. Suomessa verorikokset katsotaan jo nykyisellään
rahanpesun alkurikoksiksi, mutta tämä tullee lisäämään
tietojenvaihtoa rahanpesun selvittelykeskuksen ja Verohallinnon
välillä, kun kyse on niin sanotusta alkurikoksesta
ja kun tieto tulee ulkomaiselta rahanpesun selvittelykeskukselta.
Valtioneuvosto pitää soveltamisalan muutosta tältä osin
välttämättömänä.
Ehdotuksen yhtenä tavoitteena on lisätä viranomaisten
ja ilmoitusvelvollisten tiedonsaantia yritysten tosiasiallisista
omistajista ja edunsaajista. Suomi tukee ehdotettuja tavoitteita.
Jatkovalmistelussa on selvennettävä, mitä tosiasiallisella
edunsaajalla tarkoitetaan yhtiön selonottovelvollisuuden
ja tietojen säilyttämis-, päivittämis-
ja antamisvelvollisuuden kannalta. Tämän jälkeen
on arvioitava, onko ehdotetut muutokset mahdollista toteuttaa ilman
direktiivin tavoitteisiin nähden suhteettoman suuria hallinnollisia
kuluja. Lisäksi tulisi selvittää, voidaanko
ilmoitusvelvollisuudelle asetettuja prosentuaalisia rajoja laskea
nykysääntelyn mukaisesta (25 prosenttia) ja kuinka
paljon se aiheuttaisi hallinnollista taakkaa ilmoitusvelvollisille.
Rahanpesun vastaisen sääntelyn tehostamisen
ja yritysten tosiasiallisista omistusta koskevan tiedon avoimuuden
tulee tukea myös kehitysmaista tapahtuvan laittoman pääomapaon
estämistä ja kehitysmaiden omien resurssien käyttöönottoa.
Hallinnollisia rahamääräisiä seuraamuksia koskevat
ehdotukset vastaavat pääosin finanssimarkkinoiden
viimeaikaisissa EU:n sääntelyhankkeissa hyväksyttyjä periaatteita.
Hallinnollisten seuraamusten tulisi olla suhteellisuusperiaatteen
mukaisia ja oikeasuhteisia. Valtioneuvosto katsoo, että hallinnollisten
seuraamusten kansalliselle säätämiselle
ja soveltamiselle tulee jäädä riittävästi
harkinnanvaraa. Ankarimmat hallinnolliset seuraamukset kuuluisivat
oikeusturvasyistä tuomioistuimen käsiteltäviksi.
Suomi pitää tärkeänä,
että jäsenvaltioiden oikeus määrätä hallinnollisia
seuraamuksia ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia
seuraamuksia. Neuvotteluissa tulee selvittää myös
se, voidaanko hallinnollisten seuraamusten sijasta säätää kansallisesti
rikosoikeudellisista seuraamuksista. Neuvotteluissa olisi myös pyrittävä varmistamaan,
että rikosoikeudelliset ja hallinnolliset seuraamukset
eivät voi johtaa päällekkäisiin
seuraamuksiin ne bis in idem -periaatteen vastaisesti. Suomi kannattaa
seuraamusten julkistamista ehdotuksen mukaisin rajoituksin.
Direktiivi lisää rahanpesun selvittelykeskusten
välistä yhteistyötä. Suomi suhtautuu
ehdotuksen tavoitteisiin myönteisesti.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä,
että pyrittäessä estämään
rahoitusjärjestelmän käyttöä rahanpesuun
ja terrorismin rahoitukseen samalla kiinnitetään
erityistä huomiota henkilötietojen suojaan. Kerättävät
henkilötiedot olisi rajoitettava siihen, mikä on
ehdottoman välttämätöntä direktiivin
vaatimusten täyttämiseksi, eikä tietoja
saisi käsitellä edelleen direktiivin 95/46/EY
vastaisella tavalla. Erityisesti henkilötietojen edelleenkäsittely
kaupallisiin tarkoituksiin olisi ehdottomasti kiellettävä.
Toinen varainsiirtoasetus.
Valtioneuvosto suhtautuu asetusehdotukseen varauksellisesti.
Asetuksen soveltamisala saattaa vaikuttaa prepaid-liitymien käytettävyyteen
ja maksupalveluntarjoajille asetettuihin asiakkaan tuntemisvelvoitteisiin.
Prepaid-liittymät ovat jääneet voimassa olevan
asetuksen sääntelyn ulkopuolelle, eikä tilannetta
tulisi tältä osin muuttaa. On mahdollista, että soveltuessaan
tämänkaltainen sääntely saattaisi
vähentää toimijoiden halukkuutta tarjota
Prepaid-liittymiä. Sääntely lisäisi
operaattoreiden hallinnollista taakkaa, joka on Prepaid-liittymissä tarkoituksella
suunniteltu mahdollisimman kevyeksi. Tietyille asiakasryhmille Prepaid-liittymät
ovat nykyisessä muodossaan varsin toimiva ja tarpeellinenkin
liittymämuoto. Viestintäpalvelujen saatavuuden
kannalta ei olisi suotavaa, jos prepaid-liittymät poistuisivat markkinoilta,
sillä ne edistävät maksamisen tapoja
henkilöillä, joilla ei ole pääsyä tavanomaisiin
pankkipalveluihin.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota hallinnollisiin
rahamääräisiin seuraamuksiin, joihin
liittyy vastaavia ongelmallisuuksia ja tulkinnanvaraisuuksia kuin
neljännen rahanpesudirektiivin hallinnollisia seuraamuksia
koskeviin ehdotuksiin.