Perustelut

Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistövero

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kiinteistöverolakia (654/1992) muutettavaksi siten, että 14 pääkaupunkiseudun ja kehysalueen kuntaa velvoitettaisiin määräämään rakentamattomalle asuntotarkoitukseen kaavoitetulle rakennuspaikalle veroprosentti, joka on vähintään yhtä prosenttiyksikköä yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 3,0 prosenttia.

Rakentamattoman rakennuspaikan korotettu kiinteistöveroprosentti on vapaaehtoisena mahdollinen jo voimassa olevan lain mukaan. Vuonna 2005 tällainen erityinen veroprosentti on käytössä 94 kunnassa, joista kaksi kuuluu nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen soveltamisalueeseen. Selvityksen mukaan korotetun kiinteistöveron käyttäminen on edistänyt vapaiden rakennuspaikkojen rakentamista. Vuosittain rakentaminen on käynnistynyt noin joka kymmenessä korotetun kiinteistöveron kohteena olleessa rakennuspaikassa. Kuntien arvioiden mukaan korotettu kiinteistövero on myös välillisesti edistänyt kunnan raakamaan hankintaa.

Esityksen tavoitteet ovat ennen kaikkea asunto- ja maankäyttöpoliittisia. Esityksen perustelujen mukaan lakiehdotuksessa tarkoitetut edellytykset täyttäviä tontteja on noin 4 000 kappaletta, joiden määrä, alaltaan noin 2 miljoonaa kerrosneliömetriä, vastaa kahden vuoden rakentamistarvetta alueella. Kiinteistöveron käyttöönotolla on mahdollista saada asuntotuotantoon vuositasolla joitakin satoja rakennuspaikkoja. Kiinteistöverotuloja korotetun kiinteistöveron arvioidaan lisäävän lakiehdotuksen piiriin kuuluvissa kunnissa 1—2 miljoonalla eurolla. Kaavan mukaisen rakentamisen toteutuminen edistäisi lisäksi katu- ja muihin verkostoihin tehtyjen panostusten hyödyntämistä.

Valiokunta toteaa, että käytännössä esityksen vaikuttavuus riippuu muun muassa siitä, millaisia veroprosentteja kunnat määräävät ja missä määrin kunnat soveltavat lakiehdotuksen 12 b §:n 3 momentin suomaa mahdollisuutta määrätä korotettu veroprosentti myös sille rakennuspaikalle, jota koskee 2 momentissa tarkoitettu rajoitus. Rakennusmaan tarjontaan vaikuttavat myös muut seikat. Keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa markkinahintojen muutokset ja niihin kohdistuvat odotukset.

Asiantuntijakuulemisessa kunnat ovat esittäneet erilaisia näkemyksiä esityksen vaikutuksista. Eräissä kunnissa korotetun veroprosentin katsotaan lisäävän tonttitarjontaa ja rakentamattomien rakennuspaikkojen käyttöönottoa. Toisissa kunnissa esityksen vaikutuksia pidetään verrattain vähäisinä.

Hallintovaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyviä ehdotuksia. Asuntotuotannon vauhdittamiseksi tarvitaan kuitenkin myös muita keinoja. Maapoliittinen lainsäädäntö tarjoaa kunnille monipuolisen keinovalikoiman raakamaan hankkimiseen. Esimerkiksi kuntien tehokkaalla kaavoituspolitiikalla ja kaavoitusprosesseja nopeuttamalla voidaan saavuttaa huomattavia vaikutuksia. Rakennuskelpoisen maan tarjontaa ja kohtuuhintaisen rakennustuotannon edellytyksiä lisäisi merkittävästi myös se, että valtion omistamia rakentamattomia maa-alueita voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin asuntotuotannossa.

Voimalaitosten kiinteistövero

Hallituksen esityksen mukaan sekä ydinvoimalaitosten että muiden voimalaitosten kiinteistöveroprosentin ylärajaa korotettaisiin 2,5 prosenttiyksikköön. Enintään 10 megavolttiampeerin voimalaitoksiin sovellettaisiin yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Selvityksen mukaan vuonna 2005 runsaat 120 kuntaa perii alueellaan olevista voimalaitoskiinteistöistä kiinteistöveroa voimalaitoksille erikseen määrätyn veroprosentin mukaan. Laskennallinen kiinteistövero näiden kuntien voimalaitoksista vuonna 2005 on 22,8 miljoonaa euroa, mistä ydinvoimalaitosten osuus on 4,8 miljoonaa euroa ja muiden voimalaitosten 18,0 miljoonaa euroa. Osuus koko kiinteistöveron tuotosta on 3,2 prosenttia. Voimalaitoksia koskevien ehdotusten arvioidaan lisäävän kiinteistöveron tuottoa runsaalla 14 miljoonalla eurolla.

Ehdotuksella on yhtymäkohta parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevaan kuntien valtionosuusuudistusta koskevaan hallituksen esitykseen (HE 88/2005 vp). Sen mukaan vuodesta 2006 lähtien voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten osalta valtionosuuksien verotuloihin perustuvassa tasauksessa käytetään yleisen kiinteistöveroprosentin keskimäärää eikä, kuten nykyjärjestelmässä, kunkin kiinteistöverolajin keskimääräistä prosenttia. Voimalaitosten ja ydinvoimalaitosten kiinteistöveroprosenttien nosto ei siis vaikuttaisi kunnan tasauksen määrään, koska tasaus tehdään yleisen keskimääräisen kiinteistöveroprosentin mukaan. Kunta saisi näin ollen veroprosentin noususta saatavan hyödyn itselleen.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota voimalaitoskuntien asemaan edellisen valtionosuusuudistuksen yhteydessä (HaVM 24/1996 vp). Nyt käsiteltävänä oleva esitys parantaa voimalaitoskuntien asemaa. Ehdotuksella on erityinen merkitys Pohjois-Suomen vesivoimakunnille, joille ei voimayhtiön toiminnasta kerry verotuloja yhteisöveron osuuden tai suurten kunnallisverojen muodossa ja joiden talouteen kiinteistöverolla on siten huomattava vaikutus.

Asian kiireellisyys

Valiokunta kiinnittää huomiota esityksen myöhäiseen antamisajankohtaan. Ainakin osassa kuntia päätökset kiinteistöveroprosentista on jo nyt tehty. Valiokunta kiirehtii lakiehdotuksen käsittelyä ja lain voimaansaattamista, jotta kunnat voivat ilmoittaa Verohallitukselle vuoden 2006 kiinteistöveroprosentit kiinteistöverolain edellyttämällä tavalla ja ottaa lainmuutokset huomioon talousarviovalmistelussaan.