Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan seksuaalipalvelujen
ostamisen yleistä kriminalisointia. Lisäksi ehdotetaan,
että eduskunta hyväksyy kansainvälisen
järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden
Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskevan lisäpöytäkirjan
sekä lakiehdotuksen lisäpöytäkirjaan
sisältyvien lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Valiokunta on tarkastellut tässä lausunnossaan
hallituksen esitykseen sisältyvää seksuaalipalvelujen
ostamisen yleiseen kriminalisointiin liittyvää sääntelyehdotusta
toimialansa näkökulmasta. Seksuaalipalveluiden
ostamisen kriminalisoinnin osalta esitys perustuu oikeusministeriön
asettaman työryhmän osamietintöön.
Oikeusministeriön työryhmä ei ollut
työssään yksimielinen. Myös
asiantuntijakuulemisessa mielipiteet rangaistavuuden suhteen ovat
hajaantuneet. Valiokunta kiinnittää erityisesti
huomiota niihin kysymyksiin, joita sen toimialan kannalta tarkastellen
on pidettävä ongelmallisina ja jotka sen vuoksi
on syytä selvittää.
Valiokunta toteaa aluksi, että järjestyslailla (612/2003)
on säädetty rangaistavaksi yleisellä paikalla
tapahtuva seksuaalipalvelujen maksullinen tarjoaminen ja seksuaalipalvelujen
ostaminen prostituution yleiselle järjestykselle aiheuttaman
häiriön vuoksi (HaVM 28/2002 vp — HE 20/2002 vp).
Valiokunnan käsityksen mukaan järjestyslaki on
mainituilta osin toiminut hyvin ja voimassa oleva sääntely
on osoittautunut perustelluksi. Käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen perustelujenkin mukaan katuprostituutio vaikuttaa
olevan Suomessa nykyisin vähäistä.
Seksuaalipalvelujen ostamisen yleisellä kriminalisoinnilla
pyritään kysyntään vaikuttamalla
vähentämään prostituutiota siihen
liittyvien haittavaikutusten vuoksi. Prostituutio saattaa aiheuttaa
harjoittajalleen syrjäytymistä ja esimerkiksi
päihde- ja mielenterveysongelmia. Ennen kaikkea lakiehdotuksella
pyritään torjumaan prostituutioon liittyvää muuta
rikollisuutta, josta vakavin osa koskee ihmiskauppaa ja paritusta.
Kansainvälisesti prostituutioon liittyvä rikosoikeudellinen
lainsäädäntö kohdistuu seksuaalipalvelujen
tarjoajaan tai prostituutiosta hyötyvään
tahoon, esimerkiksi parittajaan. Seksuaalipalvelujen ostajaan kohdistuva
rikosoikeudellinen tai muu rajoittava lainsäädäntö koskee
tavallisesti vain julkisella paikalla tapahtuvaa seksuaalipalvelujen
ostamista tai tilanteita, joissa myyjä on alaikäinen.
Hallituksen esityksen mukaan seksuaalipalvelujen ostajaan kohdistuvaa yleistä kriminalisointia
voidaan pitää tässä suhteessa
poikkeuksena. Esityksessä on toisaalta todettu, että seksuaalipalvelujen
ostamisen yleisesti kieltävää Ruotsin
rangaistussäännöstä voidaan
pitää uudesta näkökulmasta ongelmaan puuttuvana
ratkaisuna.
Asiantuntijakuulemisessa on ilmennyt, että ehdotuksen
pohjaksi on ollut käytännössä mahdotonta
saada tarkkoja numeropohjaisia tietoja. Myöskään
tarkkoja tietoja ei ole siitä, missä määrin
ehdotuksella kyetään saavuttamaan sillä tavoiteltuja
myönteisiä vaikutuksia.
Poliisin perustehtäviin sisältyvät
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
sekä rikosten ennalta estäminen, selvittäminen
ja syyteharkintaan saattaminen. Rikoslainsäädännön hyväksyttävälle
käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin kuuluu
muun muassa se seikka, että rangaistavan teon tai laiminlyönnin
tunnusmerkistön on oltava täsmällinen
ja tarkkarajainen. Tämä on tärkeää myös
poliisin suorittaman esitutkinnan kannalta, jotta tiedetään,
millainen teko on rangaistusuhan alainen. Tältä osin
lakiehdotusta on pidettävä liian väljänä.
Seksuaalipalvelujen nykyistä laajemman kriminalisoinnin
haittavaikutuksina on nähty, että prostituutiota
ryhdyttäisiin harjoittamaan entistä enemmän
salassa, mikä vaikeuttaisi viranomaisten ennalta estävää työtä ja
poliisin tutkintaa sekä saattaisi lisätä parittajien
valtaa prostituoituihin nähden. Kriminalisointi saattaa
myös vähentää prostituoitujen
halukkuutta ilmoittaa asiakkaiden tai parittajien heihin kohdistuvia
rikoksia, esimerkiksi väkivaltarikoksia, ja vähentää ostajien
halukkuutta toimia poliisin kanssa yhteistyössä paritusrikollisuutta
selvitettäessä. Ostajaa ei myöskään
enää voitaisi kuulla todistajana. Näytön
hankkimisen voidaan arvioida olevan yhä vaikeampaa, vaikka
valiokunnan näkemyksen mukaan näytön
hankkimiseen liittyvät kysymykset eivät ole ensisijaisia
teon rangaistavuutta määritettäessä.
Esitutkinnassa näytön saamiseksi olisi käytettävä entistä enemmän
niin sanottuja salaisia pakkokeinoja. Esimerkiksi telepakkokeinojen
käyttämisen lakiin perustuvat kriteerit edellyttävät
kuitenkin vakavampaa rikosta kuin pelkästään
seksuaalipalvelujen ostamista.
Rangaistavuuden laajentamisen myötä toiminnan
on arvioitu muuttuvan todennäköisesti entistäkin
ammattimaisemmaksi. Saadun selvityksen mukaan seksuaalipalvelujen
tarjonta on siirtynyt kadulta ainakin osittain muualle, esimerkiksi
Internetiin ja matkapuhelinten välityksellä tapahtuvaksi.
Ihmiskaupan ilmenemismuodot Suomessa liittyvät lähinnä prostituutioon
ja laittoman työvoiman käyttöön.
Valiokunnalle esitetyn selvityksen mukaan poliisin puhuttelemat
prostituoidut ovat harvoin halukkaita paljastamaan taustalla toimivaa
paritusorganisaatiota. On niin ikään mahdollista,
että laajentuvan kriminalisoinnin myötä prostituoiduksi
päätyvien sosiaalinen tilanne tulee heikkenemään
entisestään.
Hallituksen esityksen vaikutuksia koskevasta osiosta ilmenee,
että seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen kriminalisointiin
liittyy kysymys valvonnan tehokkuudesta. Kriminalisointiin liittyvä valvonta
tehokkaasti toteutettuna edellyttää, että poliisilla
on käytettävissä riittävät
tähän tarkoitukseen suunnattavissa olevat voimavarat.
Toisaalta vaikutusarvioinnissa todetaan, että seksuaalipalvelujen
ostamisen yleisen kriminalisoimisen ei voida katsoa aiheuttavan
merkittävää poliisin voimavarojen suuntaamistarvetta. Käytännössä poliisin
suorittama valvonta ja sen yhteydessä yleensä suppeana
tehtävä esitutkinta edelleen kohdistuisivat järjestyslain
noudattamisen valvonnan tavoin yleisiin paikkoihin. Muutoin seksuaalipalvelujen
ostamisrikosten tutkinta tapahtuisi käytännössä muiden
rikosten, kuten paritusrikosten, tutkinnan yhteydessä,
jolloin ostamisen tutkinta ei yleensä muodostaisi merkittävää osaa
tutkinnan kokonaisuudesta. Valiokunta yhtyy tältä osin
hallituksen esityksessä lausuttuun. Irrallista, muuhun
vakavaan rikollisuuteen kytkeytymätöntä tutkintaa
ei ole pidettävä todennäköisenä varsinkaan
silloin, kun kyseessä ei ole yleinen paikka. Internetin
välityksellä tapahtuvan seksuaalipalvelujen tarjonnan
osalta valiokunta viittaa niihin tilanteisiin, jolloin kysymyksessä on
jo nykyisin rikoslaissa rangaistavaksi säädetty
paritus.
Lopuksi valiokunta korostaa, että käytännössä tulee
ennen kaikkea puuttua, rikosoikeudellisen sääntelyn
sisällöstä riippumatta, prostituution
perussyihin sekä huolehtia prostituoitujen monipuolisesta
tukemisesta. Prostituution aiheuttamien terveydellisten,
mielenterveydellisten ja sosiaalisten haittojen korjaamiseen tarvitaan
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.